murehtia
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]murehtia (61-F) (taivutus[luo])[1]
- miettiä jotakin asiaa huolestuneena ja surullisena
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmurehˌt̪iɑˣ/
- tavutus: mu‧reh‧ti‧a
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: murehtiminen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- murehtia Kielitoimiston sanakirjassa
- murehtia Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 429 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 61-F