saalis
Ulkoasu
Suomi
Substantiivi
saalis (41)
- se, mikä on metsästämällä tai kalastamalla saatu
- ryöstämällä saatu; ryöstösaalis, sotasaalis
Ääntäminen
- IPA: /ˈsɑːlis/
- tavutus: saa‧lis
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | saalis | saaliit |
genetiivi | saaliin | saaliiden saaliitten |
partitiivi | saalista | saaliita |
akkusatiivi | saalis; saaliin |
saaliit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | saaliissa | saaliissa |
elatiivi | saaliista | saaliista |
illatiivi | saaliiseen | saaliisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | saaliilla | saaliilla |
ablatiivi | saaliilta | saaliilta |
allatiivi | saaliille | saaliille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | saaliina | saaliina |
translatiivi | saaliiksi | saaliiksi |
abessiivi | saaliitta | saaliitta |
instruktiivi | – | saaliin |
komitatiivi | – | saaliine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | saalii- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
saalis- |
Etymologia
Käännökset
Liittyvät sanat
Johdokset
- verbit: saalistaa
Yhdyssanat
kalansaalis, kalasaalis, mitalisaalis, pistesaalis, ryöstösaalis, saaliinajo, saaliinhimo, saaliinjako, saaliseläin, saaliskala, sotasaalis
Aiheesta muualla
Viitteet
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 340. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.