Yves Bonnefoy
| Yves Bonnefoy | |
|---|---|
.jpg) Yves Bonnefoy (Collège de France, 2004). |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. kesäkuuta 1923 Tours, Indre-et-Loire, Ranska |
| Kuollut | 1. heinäkuuta 2016 (93 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | ranska |
| Tuotannon kieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Yves Bonnefoy (24. kesäkuuta 1923 Tours, Indre-et-Loire – 1. heinäkuuta 2016 Pariisi[1]) oli ranskalainen runoilija, kriitikko ja esseisti. Hän oli maailmansotien jälkeisen ranskalaisen kirjallisuuden tunnetuimpia runoilijoita.[2]
Bonnefoy opiskeli matematiikkaa ja filosofiaa Poitiers’n ja Pariisin yliopistoissa. Toisen maailmansodan jälkeen hän matkusti Euroopassa ja Yhdysvalloissa opiskelemassa taidehistoriaa. Vuonna 1967 hän oli mukana perustamassa L'éphemère-taidelehteä.[lähde? ] Bonnefoy opetti vierailevana professorina muun muassa Genevessä ja Nizzassa[2] sekä muissa Euroopan ja Yhdysvaltain yliopistoissa.[lähde? ]
Bonnefoy julkaisi omien kokoelmiensa ohella käännöskirjallisuutta sekä kirjallisuutta taiteesta ja taidehistoriasta aiheinaan muun muassa Joan Miró ja Alberto Giacometti.[lähde? ] Hänen runonsa ovat saaneet vaikutteita surrealismista, ja ne ovat usein vaikeaselkoisia.[2] Suomeksi Bonnefoylta on käännetty eri kokoelmista valikoitu Douve puhuu (WSOY, 2002).
Bonnefoylle myönnettiin Goncourt-palkinto kokoelmasta Ce qui fut sans lumière,[2] vuonna 1995 Prix mondial Cino Del Duca ja vuonna 2007 Franz Kafka -palkinto.[3]
Suomennettu tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Douve puhuu, suom. Helena Sinervo, WSOY 2002 ISBN 951-0-26763-5 (runoja kokoelmista: Du mouvement et de l'immobilite du Douve (1953) Hier regnant desert (1958) Pierre ecrite (1965) Dans le leurre du seuil (1975) Ce qui fut sans lumiere (1987).)
- Kivi, runo, suom. Olli Sinivaara. Tuli & Savu: runouslehti. 2004, nro 3, s. 8.
Tyyni Tuulion suomentamia runoja on julkaistu antologioissa Sanat että tietäisimme (toim. Mirja Bolgár, 1975) ja Tuhat laulujen vuotta (WSOY 1974, 2004).[4]
- Douve puhuu I–III, Sanat että tietäisimme, Tuhat laulujen vuotta
- Epätäydellisyys on huippu, Sanat että tietäisimme
- Kirja vanhenemista varten, Sanat että tietäisimme
- Koko yön, Sanat että tietäisimme
- Lamppu, nukkuja : I–II, Sanat että tietäisimme
- Muudan kivi, Sanat että tietäisimme
- Muudan ääni, Sanat että tietäisimme
- Myrtti, Sanat että tietäisimme
- Puille, Tuhat laulujen vuotta
- Runon taide, Sanat että tietäisimme
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ da Cunha, Amaury: Mort d’Yves Bonnefoy, poète, traducteur et critique d’art Le Monde. 2.7.2016. Viitattu 2.7.2016. (ranskaksi)
- ↑ a b c d Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Bonnefoy, Yves”, Otavan kirjallisuustieto, s. 102. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
- ↑ Bonnefoy, Yves, Kirjasampo, viitattu 22.12.2021
- ↑ Yves Bonnefoy, (Arkistoitu – Internet Archive) Lahden kaupunginkirjaston runotietokannassa. Päivitetty 7.1.2021, viitattu 10.1.2021
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yves Bonnefoy Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
