Tämä on lupaava artikkeli.

Oscar Robertson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Oscar Robertson
Robertson vuonna 2010.
Robertson vuonna 2010.
Henkilötiedot
Koko nimi Oscar Palmer Robertson[1]
Syntynyt24. marraskuuta 1938 (ikä 86)
Charlotte, Tennessee, Yhdysvallat
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Koripalloilija
Lempinimi Big O[2]
Pelipaikka Pelintekijä / Heittävä takamies
Pituus 196 cm
Paino 100 kg
NBA-varaus Alueellinen varaus 1960
(Cincinnati Royals)
Pelaajaura
Yliopistojoukkueet
1957–1960 Cincinnatin yliopisto
Seurajoukkueet
1960–1970
1970–1974
Yhdysvallat Cincinnati Royals
Yhdysvallat Milwaukee Bucks
Maajoukkueet
1959–1960 Yhdysvallat
Aiheesta muualla
www.thebigo.com
FIBA

Oscar Palmer Robertson (s. 24. marraskuuta 1938 Charlotte, Tennessee) on yhdysvaltalainen kilpauransa päättänyt koripalloilija. Robertson edusti ammattilaisuransa aikana Cincinnati Royalsia ja Milwaukee Bucksia. Hän voitti yhden NBA-mestaruuden, jonka lisäksi hänet valittiin kerran NBA:n vuoden tulokkaaksi sekä arvokkaimmaksi pelaajaksi.[2] Yhdysvaltain maajoukkueessa Robertson voitti olympiakultaa Roomassa 1960. Vuonna 1980 hänet valittiin Basketball Hall of Fameen.[3]

Lukio ja college (1955–1960)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robertson varttui Indianapolisissa köyhissä rotuerottelun vallinneissa olosuhteissa. Hän aloitti koripallon, koska sitä pidettiin köyhien lasten lajina.[2] Hänellä ei ollut varaa omaan palloon, jonka takia hän teki sukista itselleen pallon.[4] Robertson pelasi lukiokoripalloa Crispus Attucksin lukiossa, jossa valmentaja hioi hänen luonnollisia fysikaalisia vahvuuksiaan. Peleissä Robertson yhdisteli kaduilta oppimaansa pelityyliä valmentajan opettamaan tyyliin, jonka johdosta hän teki ensimmäisen kautensa aikana 24,0 pistettä ottelua kohden. Lukio hävisi kauden aikana vain yhden ottelun ja voitti osavaltion mestaruuden. Seuraavalla kaudella joukkue voitti kaikki ottelunsa ja rikkoi osavaltion voittoputkiennätyksen 45 voitetun ottelun ansiosta. Kyseisellä kaudella koulu voitti toisen osavaltion mestaruuden perättäin.[2]

Kahden lukiokauden jälkeen Robertsonista olivat kiinnostuneita yli kolmekymmentä collegea, joista hän valitsi lopulta Cincinnatin yliopiston.[5] Ensimmäisenä vuotenaan Robertson teki 33,8 pistettä ottelua kohden. Kahtena opiskeluvuotenaan hän johdatti joukkueensa NCAA:n Final Fouriin.[2] Hänet valittiin kolme kertaa vuoden yliopistopelaajaksi, jonka lisäksi hän rikkoi neljätoista NCAA-ennätystä.[3]

NBA (1960–1974)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robertson osallistui vuoden 1960 varaustilaisuuteen, jossa Cincinnati Royals varasi hänet tilaisuuden ensimmäisenä pelaajana. Kausi 1960–1961 oli Robertsonin ensimmäinen ammattilaiskausi. Hän teki 30,5 pistettä ja antoi 9,7 syöttöä ottelua kohden, jonka johdosta hänet valittiin vuoden tulokkaaksi.[1] Robertson pelasi myös NBA:n tähdistöottelussa vuonna 1961. Tällöin hänet valittiin ottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi.[6] Seuraavalla kaudella Robertson saavutti keskiarvoillaan tripla-tuplan, mutta joukkue ei edennyt pudotuspelien ensimmäistä kierrosta pidemmälle.[2] Kaudella 1963–1964 Robertson teki NBA-uransa parhaan pistekeskiarvon, sillä hän teki 31,4 pistettä ottelua kohden.[1] Tämän ansiosta hänet valittiin kauden arvokkaimmaksi pelaajaksi.[7] Cincinnati eteni itäisen divisioonan loppuotteluihin, mutta ei edennyt tätä pidemmälle Robertsonin pelatessa seurassa.[8] Vuosina 1964 ja 1969 Robertson valittiin tähdistöottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi.[6]

Ennen kauden 1970–1971 alkua Cincinnati vaihtoi Robertsonin Milwaukee Bucksin kanssa, jolloin Cincinnati sai vastineeksi Flynn Robinsonin ja Charlie Paulkin.[1] Tapahtuma herätti huomiota ja uskottiin, että Cincinnatin valmentajaksi edellisellä kaudella siirtynyt Bob Cousy olisi ollut kateellinen Robertsonille. Robertson oli aiemmin rikkonut lukuisia Cousyn nimissä olleita ennätyksiä.[2] Vuonna 1970 Robertson oli myös mukana lakijutussa, joka viivästytti ABA:n ja NBA:n yhdistymistä.[9] Bucksissa pelasi Robertsonin lisäksi Lew Alcindor eli Kareem Abdul-Jabbar, joka voitti sarjan korikuninkuuden sekä arvokkaimman pelaajan palkinnon kaudella 1970–1971. Bucksin kausi oli NBA-joukkueiden paras, sillä joukkue voitti 66 ottelua. Bucks eteni aina NBA-finaaleihin saakka, joissa se kohtasi Baltimore Bulletsin. Robertsonin ja Alcindorin johtama joukkue voitti loppuottelusarjan suoraan voitoin 4–0, jolloin Robertson saavutti ensimmäisen ja ainoan NBA-mestaruutensa. Pitkän uran pelanneena hänen kroppansa alkoi väsyä ja Robertson päättikin pelata seurassa vielä kolmen kauden ajan. Viimeiset kolme vuotta Bucks voitti aina divisioonansa mestaruuden, mutta mestaruutta seura ei onnistunut voittamaan. Kaudella 1973–1974 joukkue eteni sarjan loppuotteluihin, joissa Bucks kohtasi Boston Celticsin. Loppuottelusarja venyi seitsemänteen peliin, jonka Celtics voitti.[2]

Mitalit
Maa:  Yhdysvallat
Miesten koripallo
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Rooma 1960
Pan-Amerikan kisat
Kultaa Kultaa Chicago 1959

Kesällä 1959 Robertson kutsuttiin mukaan Yhdysvaltain koripallomaajoukkueeseen, joka osallistui Pan-Amerikan kisoihin. Robertson muodosti Jerry Westin kanssa joukkueen tähtikaksikon, joiden välille media yritti saada kilpailua.[10] Kisoissa Yhdysvaltain joukkue voitti kaikki kuusi otteluaan ja saavutti kultamitalin. Robertson oli Westin kanssa joukkueen nuorin pelaaja, mutta hän oli silti joukkueen paras pistemies.[11]

Robertson osallistui myös Rooman kesäolympialaisiin 1960. Ainoa tiukahko ottelu oli Neuvostoliittoa vastaan käyty ottelu, jota Yhdysvallat johti puoliajalla seitsemän pistettä. Muut ottelut päättyivät Yhdysvaltain joukkueen hyväksi suuremmalla erolla.[12] Loppuottelussa Yhdysvallat voitti Brasilian lukemin 90–63. Robertson oli joukkueensa paras korintekijä yhdessä Jerry Lucasin kanssa 17,0 pisteen keskiarvoilla.[13]

Robertson oli ensimmäisiä pitkiä takamiehiä NBA:ssa.[2] Hän on pelannut urallaan myös laiturina.[14] Pituudestaan huolimatta Robertson ei donkannut NBA-uransa aikana. Syy tähän oli se, että hänen yliopistovalmentajansa oli kehottanut olemaan donkkaamatta, jonka lisäksi Robertson oli nuorena lyönyt päänsä pylvääseen yritettyään donkata.[15] Robertson tunnettiin tarkasta yhden käden heitosta, jota oli vaikea puolustaa. Hän oli myös hyvä levypallopelaaja takamieheksi, sillä hän voitti NBA-urallaan kerran joukkueen sisäisen levypallotilaston. Robertson oli aikansa monipuolisimpia pelaajia ja hänen entinen joukkuekaverinsa, Jerry Lucas, on sanonut Robertsonin olleen ajan täydellisimpiä pelaajia.[2] Hän saavutti urallaan lukuisia tripla-tuplia ja johtaa edelleenkin kaikkien aikojen tilastoa 181 tripla-tuplalla.[16]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robertson syntyi Bailey ja Mazell Robertsonin nuorimmaksi pojaksi. Hän syntyi Charlottessa, mutta neljän vuoden jälkeen syntymästä perhe muutti Indianapolisiin. Robertsonilla oli kaksi vanhempaa isoveljeä, joiden kanssa hän pelasi kaupungin kentillä koripalloa.[17]

Vuonna 1960 Robertson meni naimisiin Yvonne Robertsonin kanssa, ja heillä on kolme tytärtä. Uransa lopettamisen jälkeen hän on toiminut yrittäjänä, kirjailijana sekä televisiotoimittajana.[17] Vuonna 1997 Robertson nousi julkisuuteen lahjoitettuaan munuaisen tyttärelleen.[5]

Kausi[1] Joukkue Sarja O 2P % 3P % 1P % HL PL LEV S M R T PTS PTS YHT
1957–1958 Bearcats Yliopisto 28 57,1 % 78,9 % 15,2 35,1 984
1958–1959 Bearcats Yliopisto 30 50,9 % 79,4 % 16,3 6,9 32,5 978
1959–1960 Bearcats Yliopisto 30 52,6 % 75,6 % 14,1 7,3 33,7 1011
1960–1961 Cincinnati NBA 71 47,3 % 82,2 % 10,1 9,7 30,5 2165
1961–1962 Cincinnati NBA 79 47,8 % 80,3 % 12,5 11,4 30,8 2432
1962–1963 Cincinnati NBA 80 51,8 % 81,0 % 10,4 9,5 28,3 2264
1963–1964 Cincinnati NBA 79 48,3 % 85,3 % 9,9 11,0 31,4 2480
1964–1965 Cincinnati NBA 75 48,0 % 83,9 % 9,0 11,5 30,4 2279
1965–1966 Cincinnati NBA 76 47,5 % 84,2 % 7,7 11,1 31,3 2378
1966–1967 Cincinnati NBA 79 49,3 % 87,3 % 6,2 10,7 30,5 2412
1967–1968 Cincinnati NBA 65 50,0 % 87,3 % 6,0 9,7 29,2 1896
1968–1969 Cincinnati NBA 79 48,6 % 83,8 % 6,4 9,8 24,7 1955
1969–1970 Cincinnati NBA 69 51,1 % 80,9 % 6,1 8,1 25,3 1748
1970–1971 Milwaukee NBA 81 49,6 % 85,0 % 5,7 8,2 19,4 1569
1971–1972 Milwaukee NBA 64 47,2 % 83,6 % 5,0 7,7 17,4 1114
1972–1973 Milwaukee NBA 73 45,4 % 84,7 % 4,9 7,5 15,5 1130
1973–1974 Milwaukee NBA 70 43,8 % 83,5 % 1,0 3,0 4,0 6,4 1,1 0,1 12,7 888
3 kautta Yhteensä Yliopisto 88 53,5 % 78,0 % 15,2 7,1 33,8 2973
14 kautta Yhteensä NBA 1040 48,5 % 83,3 % 1,0 3,0 7,5 9,5 1,1 0,1 25,7 26710
Kausi[1] Joukkue Sarja O 2P % 3P % 1P % HL PL LEV S M R T PTS PTS YHT
1961–1962 Cincinnati NBA 4 51,9 % 79,5 % 11,0 11,0 28,8 115
1962–1963 Cincinnati NBA 12 47,0 % 86,4 % 13,0 9,0 31,8 381
1963–1964 Cincinnati NBA 10 45,5 % 85,8 % 8,9 8,4 29,3 293
1964–1965 Cincinnati NBA 4 42,7 % 92,3 % 4,8 12,0 28,0 112
1965–1966 Cincinnati NBA 5 40,8 % 89,7 % 7,6 7,8 31,8 159
1966–1967 Cincinnati NBA 4 51,6 % 89,2 % 4,0 11,3 24,8 99
1970–1971 Milwaukee NBA 14 48,6 % 75,4 % 5,0 8,9 18,3 256
1971–1972 Milwaukee NBA 11 40,7 % 83,3 % 5,8 7,5 13,1 144
1972–1973 Milwaukee NBA 6 50,0 % 91,2 % 4,7 7,5 21,2 127
1973–1974 Milwaukee NBA 16 45,0 % 84,6 % 1,0 2,4 3,4 9,3 1,0 0,3 14,0 224
10 kautta Yhteensä NBA 86 46,0 % 85,5 % 1,0 2,4 6,7 9,3 1,0 0,3 22,2 1910
  • O = ottelut, 2p% = kahden pisteen heittojen onnistumisprosentti, 3p% = kolmen pisteen heittojen onnistumisprosentti, 1p% = vapaaheittojen onnistumisprosentti, HL = hyökkäyslevypallot, PL = puolustuslevypallot, LEV = levypallot yhteensä, S = syötöt, M = menetykset, R = riistot, T = torjunnat, PTS = pistekeskiarvo, PTS YHT = pisteet yhteensä
  1. a b c d e f Oscar Robertson Basketball-Reference. Arkistoitu 10.4.2016. Viitattu 15.10.2010. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j Oscar Robertson National Basketball Association. Viitattu 15.10.2010. (englanniksi)
  3. a b Oscar P. Robertson Basketball Hall of Fame. Arkistoitu 4.3.2010. Viitattu 15.10.2010. (englanniksi)
  4. Robertson s. 10
  5. a b Flatter, Ron: Oscar defined the triple-double ESPN. Viitattu 15.10.2010. (englanniksi)
  6. a b All-Star Game: Year-by-Year Results National Basketball Association. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  7. Most Valuable Player National Basketball Association. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  8. Sacramento Kings Franchise Index Basketball-Reference. Arkistoitu 3.6.2012. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  9. Goldaper, Sam: N.B.A. Target of Players' Antitrust Suit 2.10.1987. The New York Times. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  10. Robertson s. 116
  11. THIRD PAN AMERICAN GAMES 1959 USA Basketball. Arkistoitu 24.4.2012. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  12. Robertson, Oscar: Collegians Were the Olympic Basketball Show in 1960 7.8.2010. The New York Times. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  13. Games of the XVIIth Olympiad -- 1960 USA Basketball. Arkistoitu 20.8.2011. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  14. Robertson, Oscar: When the Big O First Played the Garden: 56 in ’58 9.3.2008. The New York Times. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  15. Abrams, Jonathan: For Some N.B.A. Players, There’s No Such Thing as a Slam Dunk 11.11.2009. The New York Times. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  16. Wojnarowski, Adrian: Making triple trouble 11.8.2006. Yahoo! Sports. Viitattu 17.10.2010. (englanniksi)
  17. a b Oscar Robertson Biography The Big O. Arkistoitu 3.3.2012. Viitattu 17.10.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]