National Football League

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
National Football League
(NFL)
Meneillään oleva kausi
NFL-kausi 2024
Laji amerikkalainen jalkapallo
Maa(t)  Yhdysvallat
Perustettu 1920
Joukkueita 32
Hallitseva mestari Kansas City Chiefs (4.)
Eniten mestaruuksia Green Bay Packers (13)
TV CBS
NBC
ESPN
FOX
Amazon
Sivusto www.nfl.com

National Football League (NFL) on Yhdysvalloissa toimiva amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisliiga. Liigassa on osakkaina ja siinä pelaa 32 joukkuetta, jotka on jaettu kahteen 16 joukkueen konferenssiin: AFC (American Football Conference) ja NFC (National Football Conference). Vuodesta 2002 lähtien molempien konferenssien joukkueet ovat jakaantuneet maantieteellisesti kutakuinkin tasaisesti. Konferenssit on jaettu neljään neljän joukkueen divisioonaan: East (itä), North (pohjoinen), South (etelä) ja West (länsi). NFL perustettiin vuonna 1920 nimellä American Professional Football Association, mutta nimi vaihtui jo vuonna 1922 National Football Leagueksi eli NFL:ksi.

NFL:n runkosarja alkaa joka vuosi syyskuun alussa ja kestää 17 viikkoa, minkä aikana jokainen joukkue pelaa 16 ottelua. Kunkin divisioonan jäsenet pelaavat toisiaan vastaan yhden koti- ja vierasottelun eli yhteensä kuusi ottelua. Loppuihin kymmeneen otteluun liiga määrää kiertävällä periaatteella neljä vastustajaa oman konferenssin jostakin toisesta divisioonasta, neljä vastustajaa vastakkaisen konferenssin jostakin divisioonasta sekä kaksi vastustajaa samasta konferenssista edellisen vuoden sijoitusten perusteella.

Runkosarjan päätteeksi kummastakin konferenssista, AFC:stä ja NFC:stä, kuusi joukkuetta saa paikan tammikuun alussa pelattaviin pudotuspeleihin, jotka ratkaistaan kerrasta poikki -menetelmällä. Pudotuspeliturnauksen päätteeksi kummankin konferenssin mestariksi selvinneet joukkueet kohtaavat NFL:n loppuottelussa, Super Bowlissa, joka pelataan ennalta määritellyssä kaupungissa.

NFL:n tähdistöottelu on nimeltään Pro Bowl, johon valitaan miehitys kummankin konferenssin joukkueista. AFC:n ja NFC:n tähdistöt valitaan yhdistetyssä äänestyksessä, jossa pelaajat ja valmentajat sekä yleisön äänet ratkaisevat kokoonpanot.

NFL on eräällä mittarillaselvennä ylivoimaisesti seuratuin kansallinen urheiluliiga maailmassa.lähde? Kauden 2016–17 runkosarjan otteluita seurasi paikan päällä keskimäärin 69 487 katsojaa per ottelu, mikä on yli 27 000 katsojaa enemmän kuin seuraavaksi eniten katsojia kerännyt Saksan Bundesliiga.[1] Toisaalta NFL:n runkosarjassa pelataan huomattavasti vähemmän otteluita kuin useimmissa muissa suurissa urheiluliigoissa.

NFL-joukkueita on nykyään 32. NFL on viidestä suuresta pohjoisamerikkalaisesta urheilun pääsarjasta ainoa, jonka kaikki joukkueet sijaitsevat Yhdysvalloissa. Miltei kaikissa Yhdysvaltojen suurimmissa kaupungeissa on NFL-joukkue.

Vuonna 2017 NFL:n arvoltaan ja liikevaihdoltaan suurin joukkue oli Dallas Cowboys: sen arvoksi laskettiin vuoden 2017 osalta noin 4,8 miljardia Yhdysvaltain dollaria ja liikevaihdoksi 840 milj USD.[2]

Divisioona Joukkue Kaupunki Stadion Perustettu Liittynyt Päävalmentaja
American Football Conference
Itä Buffalo Bills Orchard Park, NY Highmark Stadium 1959 1970 Sean McDermott
Miami Dolphins Miami Gardens, FL Hard Rock Stadium 1966 1970 Mike McDaniel
New England Patriots Foxborough, MA Gillette Stadium 1959 1970 Jerod Mayo
New York Jets East Rutherford, NJ MetLife Stadium 1960 1970 Jeff Ulbrich
Pohjoinen Baltimore Ravens Baltimore, MD M&T Bank Stadium 1996 John Harbaugh
Cincinnati Bengals Cincinnati, OH Paul Brown Stadium 1968 1970 Zac Taylor
Cleveland Browns Cleveland, OH FirstEnergy Stadium 1946 1950 Kevin Stefanski
Pittsburgh Steelers Pittsburgh, PA Heinz Field 1933 Mike Tomlin
Etelä Houston Texans Houston, TX NRG Stadium 2002 DeMeco Ryans
Indianapolis Colts Indianapolis, IN Lucas Oil Stadium 1953 Shane Steichen
Jacksonville Jaguars Jacksonville, FL TIAA Bank Field 1995 Doug Pederson
Tennessee Titans Nashville, TN Nissan Stadium 1960 1970 Brian Callahan
Länsi Denver Broncos Denver, CO Empower Field at Mile High 1960 1970 Sean Payton
Kansas City Chiefs Kansas City, MO Arrowhead Stadium 1960 1970 Andy Reid
Las Vegas Raiders Las Vegas, NV Allegiant Stadium 1960 1970 Antonio Pierce
Los Angeles Chargers Inglewood, CA SoFi Stadium 1960 1970 Jim Harbaugh
National Football Conference
Itä Dallas Cowboys Arlington, TX AT&T Stadium 1960 Mike McCarthy
New York Giants East Rutherford, NJ MetLife Stadium 1925 Brian Daboll
Philadelphia Eagles Philadelphia, PA Lincoln Financial Field 1933 Nick Sirianni
Washington Commanders Landover, MD FedExField 1932 Dan Quinn
Pohjoinen Chicago Bears Chicago, IL Soldier Field 1919 1920 Thomas Brown
Detroit Lions Detroit, MI Ford Field 1929 1930 Dan Campbell
Green Bay Packers Green Bay, WI Lambeau Field 1919 1921 Matt LaFleur
Minnesota Vikings Minneapolis, MN U.S. Bank Stadium 1961 Kevin O'Connell
Etelä Atlanta Falcons Atlanta, GA Mercedes-Benz Stadium 1966 Raheem Morris
Carolina Panthers Charlotte, NC Bank of America Stadium 1995 Dave Canales
New Orleans Saints New Orleans, LA Mercedes-Benz Superdome 1967 Darren Rizzi
Tampa Bay Buccaneers Tampa, FL Raymond James Stadium 1976 Todd Bowles
Länsi Arizona Cardinals Glendale, AZ State Farm Stadium 1898 1920 Jonathan Gannon
Los Angeles Rams Inglewood, CA SoFi Stadium 1936 1937 Sean McVay
San Francisco 49ers San Francisco, CA Levi's Stadium 1946 1950 Kyle Shanahan
Seattle Seahawks Seattle, WA Lumen Field 1976 Mike MacDonald

NFL:n pelikausi kestää elokuusta kalenterivuoden yli helmikuuhun. Näytösottelut pelataan elokuussa, runkosarja syyskuusta joulukuuhun ja pudotuspelit tammikuussa. Pelikauden nimeämisestä aiheutuu helposti sekaannusta, sillä esimerkiksi kauden 2006 pudotuspelit pelattiin vasta tammikuussa 2007. Tällöin puhutaan yleisesti kauden 2006 pudotuspeleistä, mutta termi vuoden 2007 pudotuspelit tarkoittaa samaa asiaa. Yhtenäisyyden vuoksi englanninkielinen NFL-aiheinen kirjallisuus sekä media pyrkii käyttämään termiä "kausi", ei termiä "vuosi". Selvyyden vuoksi loppuottelu Super Bowl merkitään roomalaisin numeraalein, ei vuosiluvun mukaan (esimerkiksi Super Bowl XLI).

Exhibition- eli näytösottelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen varsinaisen runkosarjan alkua NFL-joukkueet pelaavat neliviikkoisen, neljän ottelun harjoituskauden (engl. preseason, virallisesti exhibition games). Otteluissa on tarkoitus peluuttaa lähinnä varamiehistöjä ja antaa tulokkaille näyttömahdollisuuksia ennen kuin NFL:n harjoitusleirien jäljiltä joukkueita pienennetään runkosarjaa varten 53 pelaajaan per joukkue.

Runkosarjan ottelumäärien kehitys
1935–1936 12 ottelua
1937–1942 11 ottelua
1943–1945 10 ottelua
1946 11 ottelua
1947–1960 12 ottelua
1961–1977 14 ottelua
1978–1981 16 ottelua
1982 9 ottelua (pelaajien lakko)
1983–1986 16 ottelua
1987 15 ottelua (pelaajien lakko)
1988–1989 16 ottelua
1990–2020 16 ottelua
2021– 17 ottelua

Varsinainen pelikausi (engl. regular season) alkaa syyskuun alussa, Labor Dayn jälkeisenä torstaina nk. NFL Kick Off -ottelulla, ja kestää 17 viikkoa eli kierrosta. Runkosarjan ottelut käydään enimmäkseen sunnuntai-iltapäivisin ja -iltaisin. Joka kierroksella pelataan myös yksi valtakunnallisesti televisioitu maanantai-illan ottelu (vuodesta 1970 lähtien nimellä Monday Night Football).

Muutamia ylimääräisiä järjestelyjä muuten säännölliseen aikatauluun aiheuttavat juhlapyhät sekä yliopistojalkapallon (engl. college football) kausi. Kaksi Thanksgiving- eli kiitospäivän ottelua pelataan aina torstaina ja kotijoukkueina ovat perinteen mukaisesti Detroit Lions sekä Dallas Cowboys vierasjoukkueiden vaihdellessa. Noin kolme viikkoa ennen NFL:n runkosarjan päätöstä ohjelmaan lisätään otteluja lauantai-iltapäiviksi ja -illoiksi, kun yliopistojen runkosarja on jo päättynyt ja jäljellä ovat enää vuodenvaihteen jälkeen pelattavat yliopistojen loppuottelut (nk. bowl games tai Bowl Championship Series).

Runkosarjassa kaikki joukkueet pelaavat 16 ottelua – kauteen sisältyy siis yksi vapaa viikko kullekin joukkueelle – ennalta määrätyn kaavion mukaisesti:

  • Koti- ja vierasottelut oman divisioonan joukkueita vastaan (6 ottelua).
  • Ottelut oman konferenssin muun divisioonan neljää joukkuetta vastaan, kolmen vuoden syklissä (4 ottelua).
  • Ottelut toisen konferenssin divisioonan neljää joukkuetta vastaan, neljän vuoden syklissä (4 ottelua).
  • Kaksi edellisen vuoden sijoituksiin perustuvaa konferenssin sisäistä ottelua (2 ottelua). Näissä otteluissa vastustajina ovat niiden kahden divisioonan, joita vastaan ei 2. kohdassa ole määrä pelata, samalle sijaluvulle sijoittuneet joukkueet.

Tämä kaavio on voimassa vuosina 2002–2009, ja siinä kaikki joukkueet pelaavat kahdeksan vuoden aikana vähintään kaksi kertaa (koti- ja vierasottelun) kaikkia muita liigan joukkueita vastaan.

Pääartikkeli: NFL:n pudotuspelit

Runkosarjan päätyttyä joulukuun lopussa (tai tammikuun ensimmäisinä päivinä) alkaa play off -kausi (engl. postseason), johon pääsee molemmista konferensseista 7 joukkuetta: divisioonien voittajat ja kolme seuraavaksi parasta joukkuetta voitto-tappio -suhteen perusteella. Pudotuspelit pelataan konferenssien sisäisinä kerrasta-poikki –periaatteella, ja niiden perusteella ratkaistaan konferenssien mestaruudet. Ensin pudotuspeleihin selviytyneistä kolme vähiten pisteitä runkosarjassa kerännyttä (molemmissa konferensseissa) joukkuetta ja kolme vähiten pisteitä kerännyttä divisioonien voittajajoukkuetta pelaavat siten että 2. pelaa 7. vastaan, 3. pelaa 6. vastaan ja 4. pelaa 5. vastaan. Sitten ottelunsa voittaneet ja runkosarjan paras joukkue pelaavat keskenään niin, että jälleen eniten pisteitä kerännyt pelaa vähiten kerännyttä vastaa jne. Lopulta näiden kahden ottelun voittajat pelaavat keskenään pääsystä Super Bowliin.

Pääartikkeli: Super Bowl

AFC-konferenssin mestarin ja NFC-konferenssin mestarin kesken pelataan helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina NFL:n loppuottelu eli Super Bowl.

Pääartikkeli: Pro Bowl

Pro Bowl on NFL-liigan tähdistöottelu, joka pelataan AFC:n ja NFC:n välillä. Se siirrettiin vuonna 2010 pelattavaksi viikkoa ennen Super Bowlia, kun se aiemmin pelattiin Super Bowlin jälkeen.[3] Ottelu on pääasiallisesti pelattu vuodesta 1980 Honolulun Aloha Stadiumilla. Se pelattiin Floridassa 2010 ja Arizonassa 2015.[4]

NFL Draft eli pelaajien värväystilaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: NFL Draft

Suurin osa NFL:n pelaajista on värvätty Yhdysvaltojen eri yliopistoista. NFL järjestää joka huhtikuussa kolmipäiväisen värväystilaisuuden, jossa seitsemän kierroksen aikana joukkueet valitsevat ehdokkaaksi asetettuja yliopistopelaajia. Ennen vuotta 2010 tilaisuus oli kaksipäiväinen ja se ajoittui aina viikonlopulle. Vuonna 2010 tilaisuus oli kolmipäiväinen ja ensimmäinen varauskierros järjestettiin torstai-iltana parhaaseen televisionkatseluaikaan, toinen ja kolmas varauskierros perjantai-iltana ja kierrokset 4.–7. lauantaina aamupäivällä.

Kaikki NFL-joukkueet osallistuvat tilaisuuteen ja jokaiselle joukkueelle on annettu kullekin kierrokselle varausnumero edellisen vuoden sarjamenestyksen perusteella. Pienimmällä numerolla eli kierroksen ensimmäisenä valitsee joukkue, jolla on edellisellä kaudella ollut eniten tappiota (ts. huonoin voittoprosentti). Kierroksen viimeisenä valitsee Super Bowl -voittaja. NFL Draftin perimmäisenä ajatuksena on, että heikosti menestyneet joukkueet voivat parantaa mahdollisuuksiaan seuraavalla kaudella varaamalla yliopistojen parhaimmat NFL-tulokkaat ensin.

Värväysnumerot ovat samalla tavalla kauppatavaraa kuin NFL-pelaajatkin. Joukkueet voivat vaihtaa varausnumeroita keskenään esimerkiksi osana pelaaja- tai valmentajakauppoja tai vaikkapa vaihtaa kaksi suurempaa varausnumeroa yhteen pienempään. Varausnumeroilla on merkitystä sekä pelaajien jakautumiseen eri joukkueiden kesken että heidän uransa alkupalkkaan. Tavallisesti liigan ykkösvarauksen sopimus asettaa lähtötason peruspalkalle erilaisine bonuksineen, mitä agentit käyttävät ohjenuorana erityisesti ensimmäisellä kierroksella varattujen pelaajien palkkaneuvotteluissa.

NFL-pelaajien palkat ja NFL:n palkkakatto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vähimmäispalkka dollareissa eri kausina[5]
Pelivuodet NFL:ssä 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012
0 275 000 285 000 295 000 310 000 325 000 340 000 355 000
1 350 000 360 000 370 000 385 000 400 000 415 000 430 000
2 425 000 435 000 445 000 460 000 475 000 490 000 505 000
3 500 000 510 000 520 000 535 000 550 000 565 000 580 000
4–6 585 000 595 000 605 000 620 000 635 000 650 000 665 000
7–9 710 000 720 000 730 000 745 000 760 000 775 000 790 000
10+ 810 000 820 000 830 000 845 000 860 000 875 000 890 000

NFL-pelaajien taattu vähimmäispalkka määräytyy NFL:n pelaajayhdistyksen (NFLPA) ja NFL:n välisen työehtosopimuksen[5] mukaisesti. Se oli esimerkiksi kaudella 2007 tulokkaille 285 000 Yhdysvaltain dollaria. Summa kasvaa pelivuosien mukaan.[6]

Jokaisen pelaajan palkka on neuvoteltavissa pelaajan ja joukkueen välillä, mutta se ei saa alittaa vähimmäisrajoja. Liigan parhaiden pelaajien suurimmat vuosipalkat ovat noin kymmenkertaisia vähimmäisrajoihin nähden. Kaudella 2008 parhaiten palkattu pelaaja oli Pittsburgh Steelersin pelinrakentaja Ben Roethlisberger, jonka palkkakattobudjetissa huomioitava palkkarasite oli 27,7 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.[7]

Vuonna 1994 NFL asetti joukkueille palkkakaton (engl. salary cap), joka säätelee pelaajille maksettavan kumulatiivisen palkan määrää. Palkkakatto lasketaan monimutkaisella kaavalla, jossa otetaan huomioon muun muassa kaikkien NFL-joukkueiden liikevaihto edelliseltä vuodelta. NFL ei ole paljastanut kaavan tarkkaa sisältöä, mutta palkkakaton kehitys on ollut viime vuosina selvästi nousujohteinen.[6]

Vuosi Palkkakatto (arvio)
1994 34 600 000 USD
1995 37 100 000 USD
1996 40 777 000 USD
1997 41 450 000 USD
1998 52 388 000 USD
1999 58 353 000 USD
2000 62 172 000 USD
2001 67 400 000 USD
2002 71 100 000 USD
2003 75 082 000 USD
2004 80 582 000 USD
2005 85 500 000 USD
2006 102 000 000 USD
2007 109 000 000 USD
2008 116 000 000 USD

Pelaajien bonusten vuoksi joukkueen vuosittainen pelaajabudjetti voi olla suurempi kuin palkkakatoksi ilmoitettu summa:

Pelaaja allekirjoittaa kuusivuotisen sopimuksen, josta kertyy vuosipalkka kuudelta vuodelta. Sopimukseen sisältyy allekirjoitusbonus, joka jaetaan sopimusvuosien määrällä. Tällöin ainoastaan kuudesosa bonuksesta lasketaan joukkueen ensimmäisen vuoden pelaajabudjetin summaan, joka kasvaa kohti palkkakattoa. Loput viisi kuudesosaa bonuksesta jaetaan tasaisesti jäljellä olevien vuosien kesken ja ne vaikuttavat aina vain kunkin vuoden laskennalliseen palkkabudjettiin ja asetettuun palkkakattoon.[6]

Palkkakattojärjestelmän etuna pidetään sitä, että jokaisella NFL-joukkueella on samanverran rahaa pelaajien hankkimiseen joka vuosi. Näin suurten markkina-alueiden isotuloiset joukkueet eivät voi käyttää rajattomasti rahaa houkutellakseen liigan kaikkia tähtipelaajia samaan joukkueeseen. Tilanne on päinvastainen kuin esimerkiksi baseballissa, jossa New York Yankeesin palkkabudjetti oli vuonna 2006 198 miljoonaa dollaria. Seuraavaksi suurimman joukkueen, Boston Red Soxin palkkabudjetti oli puolestaan verrattaen selvästi pienempi, 121 miljoonaa dollaria.[8]

Palkkakattojärjestelmän vastustajien pääargumentti on näkemys NFL:n halusta maksimoida joukkueiden tuottavuus pelaajien palkkojen kustannuksella. Kasvavista lipputuloista, oheismateriaalin myynnistä ja stadionien tuotoista ei ole hyötyä pelaajille, ainoastaan joukkueiden omistajille. Lisäksi on pelätty lahjakkaiden urheilijoiden siirtymistä sellaisiin ammattilaislajeihin, joissa palkkakattoa ei ole. Palkkakattojärjestelmän yli kymmenvuotisen historian aikana tällaisia siirtymisiä on tapahtunut kuitenkin vain muutamia. Vasta-argumentteja heikentää myös se tosiasia, että suurimmat palkkatulot ohjautuvat pelaajille enimmäkseen heidän henkilökohtaisista sponsorisopimuksistaan, ei NFL:n peruspalkasta.

NFL ja NFL:n pelaajayhdistys NFLPA neuvottelivat 8. maaliskuuta 2006 uuden työehtosopimuksen[5], jolla jatkettiin edellistä sopimusta (ml. siihen liittyvää palkkakattojärjestelmää) vuoteen 2013 saakka.[9] Vuonna 2011 tehtiin uusi sopimus, joka ulottuu aina kauden 2020 päätökseen.[10]

Pelaajien numerointi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NFL:llä on tarkka järjestelmä pelaajien pelipaitojen numeroinnissa. Liigan otteluissa pelaajien numero ilmaisee heidän pelipaikkansa. Sääntö otettiin käyttöön 5. huhtikuuta 1973, jotta tuomareiden olisi helpompaa seurata pelaajia heidän pelipaikkansa mukaan. Numerointi helpottaa myös katsojia.[11]

Numerot pelipaikkojen mukaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 2004 asti laitahyökkääjät saivat käyttää vain 80-alkuisia numeroita.[12] NFL muutti sääntöä, jotta merkittävien pelaajien pelinumeroita voitaisiin ”jäädyttää”, kuten muissakin joukkuelajeissa. Lisäksi joukkueissa oli usein laitahyökkääjiä ja sisempiä laitahyökkääjiä niin monta, että 80-alkuisia numeroita ei yksinkertaisesti ollut enää vapaana. Laitahyökkääjä Keyshawn Johnson aloitti trendin valitessaan numerokseen 19 vuonna 1996, koska New York Jetsillä ei ollut enää 80-alkuisia numeroita. Vuonna 2004 NFL:n draftissa kolme ensimmäisenä valittua laitahyökkääjää valitsivat numerokseen 11. Kauden 2005 alussa NFL:ssä pelasi jo 30 laitahyökkääjää, joiden numerot olivat 10 ja 19 väliltä.

Vuoden 2006 kakkosvaraus, New Orleans Saintsin keskushyökkääjä Reggie Bush, esitti NFL:lle anomuksen, jossa hän pyysi saada käyttää yliopistoaikojensa numeroa 5. Hänen anomuksensa hylättiin ja saman tien alkoi keskustelu numerointijärjestelmän muuttamisesta hieman joustavammaksi yliopistosarjojen tapaan.[13]

Vaikka hyökkäyksen linjamiehistä senttereiden pitäisi käyttää numeroita 50–59, he useimmiten päätyvät numeroihin 60–79 joukkueiden linjamiesten ja tukimiesten korkean lukumäärän takia.

NFL:n eri palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vince Lombardi Trophy
  • Lamar Hunt Trophy
  • George S. Halas Trophy
  • NFL Most Valuable Player Award – NFL:n arvokkain pelaaja
  • NFL Coach of the Year Award – NFL:n vuoden valmentaja
  • NFL Offensive Player of the Year Award – NFL:n vuoden paras hyökkäyksen pelaaja
  • NFL Defensive Player of the Year Award – NFL:n vuoden paras puolustuksen pelaaja
  • NFL Offensive Rookie of the Year Award – NFL:n vuoden paras hyökkäyksen tulokaspelaaja
  • NFL Defensive Rookie of the Year Award – NFL:n vuoden paras puolustuksen tulokaspelaaja
  • Super Bowl MVP – Super Bowlin arvokkain pelaaja
  • NFL Comeback Player of the Year Award – NFL:n vuoden comeback-pelaaja
  • Walter Payton Man of the Year Award – NFL:n palkinto pelikentän ulkopuolella ansioituneelle henkilölle
  • Pro Bowlin arvokkain pelaaja

Liigan komissaarit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Presidentti Jim Thorpe (1920–1921)[14]
  2. Presidentti Joseph Carr (1921–1939)
  3. Presidentti Carl Storck (1939–1941)
  4. Komissaari Elmer Layden (1941–1946)
  5. Komissaari Bert Bell (1946–1959)
  6. vt. presidentti Austin Gunsel (1959–1960, Bellin kuoleman jälkeen)
  7. Komissaari Alvin ”Pete” Rozelle (1960–1989)
  8. Komissaari Paul Tagliabue (1989–2006)
  9. Komissaari Roger Goodell (2006–)

Uuden komissaarin valinta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NFL:n ja NFL:n pelaajayhdistyksen välisen työehtosopimusneuvottelujen jälkeen maaliskuussa 2006 Paul Tagliabue ilmoitti siirtyvänsä eläkkeelle komissaarin tehtävistä heinäkuussa 2006. Huhtikuussa 2006 NFL asetti työryhmän valmistelemaan uuden komissaarin nimeämistä. Työryhmä esitteli ehdokkaat NFL-joukkueiden omistajien yhteisissä kokouksissa ennen äänestystä. Komitea koostui seitsemästä NFL-omistajasta: Jerry Richardson (Carolina Panthers), Woody Johnson (New York Jets), Jerry Jones (Dallas Cowboys), Robert Kraft (New England Patriots), Al Davis (Oakland Raiders), Lamar Hunt (Kansas City Chiefs) ja Mike McCaskey (Chicago Bears). Kahdeksas jäsen oli komitean puheenjohtaja Dan Rooney, Pittsburgh Steelersin omistaja.

Ehdokkaiden määrä rajattiin 185:stä ensin yhteentoista ja haastattelujen jälkeen viiteen 30. heinäkuuta omistajien tapaamisessa Detroitissa ja uusi komissaari valittiin 8. elokuuta 2006 kolmipäiväisessä kokoontumisessa Chicagossa. Tullakseen hyväksytyksi voittajaehdokkaalla oli oltava 22 joukkueen tuki 32:sta. Al Davisin mukaan kolmetuntinen äänestys oli ajoittain jopa riitaisa, mutta lopulta viidennessä äänestyksessä komissaariksi valittiin yksimielisesti äänin 32-0 Roger Goodell, NFL:n operatiivinen johtaja. Lopullinen yksimielisyys seurasi vasta, kun vähemmistössä olleet pienten markkina-alueiden NFL-omistajat lopulta taipuivat enemmistön edessä.[15][16]

Goodellin vastaehdokkailla (asianajotoimisto Covington & Burlingin osakas Gregg Levy, asianajotoimisto Squire Sanders & Dempseyn osakas Frederick Nance, sijoitusyhtiö Fidelity Investmentsin operatiivinen johtaja ja hallituksen varapuheenjohtaja Robert L. Reynolds ja energiayhtiö Constellation Energyn toimitusjohtaja Mayo Shattuck) ei lopulta ollut paljonkaan mahdollisuuksia äänestyksessä.

Ennen kuin NFL:n virallinen valintaprosessi alkoi, julkisuudessa väläyteltiin muitakin ehdokkaita: NFL:n lakimies Jeff Pash, Atlanta Falconsin toimitusjohtaja ja pitkäaikainen liigavaikuttaja Rich McKay sekä Dick Cass, Baltimore Ravensin toimitusjohtaja. Yhdysvaltain entinen presidentti Bill Clinton ja ulkoministeri Condoleezza Rice nousivat myös esille eri medioissa, mutta kummankin ”ehdokkuus” oli lähinnä julkisuuden ruokkimaa poliittista peliä ja spekulointia.

NFL:n pääkonttorien sijainnit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hall of Fame eli NFL:n parhaat pelaajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pro Football Hall of Fame on oikeastaan NFL:n Hall of Fame eli museo Cantonissa, Ohion osavaltiossa. Museossa on esillä lajiin liittyviä historiallisia esineitä, mutta erityisesti kaikkien Hall of Fame -kunniamaininnan saaneiden pelaajien, valmentajien ja NFL-vaikuttajien pronssiset rintakuvat.

Erillinen valitsijakomitea asettaa joka vuosi ehdolle NFL:n historian parhaimpia pelaajia. Lopullisessa äänestyksessä valitaan vähintään kaksi, mutta ei enempää kuin kuusi uutta Hall of Famen jäsentä. Teoriassa jokainen pelaaja voidaan asettaa ehdokkaaksi sen jälkeen, kun hänen peliuransa päättymisestä on kulunut viisi vuotta. Ehdokkaaksi voidaan asettaa myös omistajia ja NFL:ssä merkittäviä toimijoita, kuten omistajia tai joukkueiden työntekijöitä.

  1. Best attended domestic sports leagues in the world sportingintelligence.com. Viitattu 12.9.2017. (englanniksi)
  2. Sports Money: 2017 NFL Valuations Forbes. Viitattu 30.7.2018. (englanniksi)
  3. Belson, Ken: Adding Innovations, the Pro Bowl is Trying to Be Relevant. Stop Laughing. NYTimes.com. 24.1.2015. The New York Times Company. Viitattu 6.11.2016. (englanniksi)
  4. Pro Bowl to Arizona in 2015, slated to make Hawaii return in '16 9.4.2014. NFL Enterprises LLC. Viitattu 6.11.2016. (englanniksi)
  5. a b c CBA nflplayers.com. Arkistoitu 7.9.2009. Viitattu 17.7.2009.
  6. a b c Ask the Commish.com - Salary Cap FAQ
  7. USATODAY Player Salaries Database—Top 25 players content.usatoday.com. Viitattu 31.3.2009.
  8. New York Yankees 2006 Salaries 2006. ESPN.com. Viitattu 8.11.2006.
  9. Owners approve six-year CBA extension 8.3.2006. NFL.com. Viitattu 8.11.2006.
  10. Gregg Rosenthal: The CBA in a nutshell NBC. 25. heinäkuuta 2011. Viitattu 15.7.2019. (englanniksi)
  11. James Alder: Your Guide to Football: Football 101 - Uniform Numbering System 12.7.2006. About.com. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 8.11.2006.
  12. James Alder: Your Guide to Football: Rules Changes for the '04 NFL Season 12.7.2006. About.com. Arkistoitu 10.6.2011. Viitattu 8.11.2006.
  13. John Clayton: NFL won't change numbering system for Bush 23.5.2006. ESPN.com. Viitattu 8.11.2006.
  14. 1921: Once more, with feeling Professional Football Researchers Association. Arkistoitu 24.10.2006. Viitattu 22.12.2006. (englanniksi)
  15. Goodell chosen as NFL's new commissioner 8.8.2006. NFL.com. Viitattu 8.11.2006.
  16. Peter King: Goodell's the guy - Owners tab chief operating officer as NFL commish 8.8.2006. Sports Illustrated/CNN.com. Arkistoitu 30.8.2006. Viitattu 8.11.2006.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]