Hugues-Bernard Maret
| Hugues-Bernard Maret | |
|---|---|
 |
|
| Ranskan pääministeri | |
| Monarkki | Ludvig Filip I |
| Edeltäjä | Étienne Maurice Gérard |
| Seuraaja | Édouard Mortier |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. toukokuuta 1763 Dijon, Ranska |
| Kuollut | 13. toukokuuta 1839 (76 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Hugues-Bernard Maret, Bassanon herttua (1. toukokuuta 1763 Dijon – 13. toukokuuta 1839 Pariisi)[1] oli ranskalainen lehtimies, diplomaatti ja poliitikko. Hänellä oli Napoleonin vallan aikana tärkeä asema Ranskan hallituksessa.
Maret oli alkuperäiseltä koulutukseltaan lakimies. Ranskan vallankumouksen puhjettua vuonna 1789 hän ryhtyi julkaisemaan Bulletin de l'Assemblée nationale -nimistä lehteä ja osallistui myös Le Moniteur Universelin perustamiseen. Hän kuului näkyviin feuillantteihin. Maret siirtyi 1792 diplomaatiksi, kun hänet nimitettiin Ranskan lähettilääksi Englantiin. Vuonna 1793 hänet nimitettiin suurlähettilääksi Napoliin, mutta matkalla asemapaikkaansa hän jäi itävaltalaisten vangiksi, ja vapautui vasta 1795.[2] Napoleon Bonaparten kaapattua vallan Ranskassa vuonna 1799 Maret nimitettiin konsulaatin pääsihteeriksi. Hänestä tuli Napoleonin luotettu neuvonantaja ja keisarikunnan perustamisen jälkeen vuonna 1804 valtiosihteeri. Hän sai 1809 Bassanon herttuan arvon. Maret toimi huhtikuusta 1811 marraskuuhun 1813 Ranskan ulkoministerinä ja järjesti helmi–maaliskuussa 1812 Preussin ja Itävallan kanssa sopimukset, jotka mahdollistivat Napoleonin sotaretken Venäjälle. Vuonna 1813 hän oli myös sotaministerinä. Maret auttoi Napoleonia palaamaan Elbalta vuonna 1815 ja toimi sisäministerinä satapäiväisen keisarikunnan aikana.[2][1]
Bourbonien palattua valtaan Maret oli maanpaossa vuoteen 1820. Kuninkaaksi tullut Ludvig Filip antoi hänelle vuonna 1831 päärinarvon ja nimitti hänet 10. marraskuuta 1834 pääministeriksi. Maret ei saanut hallitusta muodostettua, ja erosi jo kahdeksan päivän kuluttua.[2][1]
Maret oli vuodesta 1803 Ranskan akatemian ja vuodesta 1832 Académie des sciences morales et politiques -akatemian jäsen.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Hugues-Bernard Maret, duke de Bassano (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 9.3.2014.
- ↑ a b c d Nordisk familjebok (1912), s. 895 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 9.3.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hugues-Bernard Maret (ranskaksi) Académie française
|
Edeltäjä: Jean François de Saint-Lambert |
Ranskan akatemian jäsen Tuoli 10 1803-1816 |
Seuraaja: Joseph Henri Joachim Lainé |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
