Ernest Courtot de Cissey
| Ernest Courtot de Cissey | |
|---|---|
 |
|
| Ranskan pääministeri | |
| Presidentti | Patrice de Mac-Mahon |
| Edeltäjä | Albert de Broglie |
| Seuraaja | Louis Buffet |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. joulukuuta 1810 Pariisi, Ranska |
| Kuollut | 15. kesäkuuta 1882 (71 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Tiedot | |
.png) Nimikirjoitus |
|
Ernest Louis Octave Courtot de Cissey (23. joulukuuta 1810 Pariisi – 15. kesäkuuta 1882 Pariisi)[1] oli ranskalainen kenraali. Hän toimi myös Ranskan pääministerinä 1874–1875.
Cissey palveli nuorempana Algeriassa ja osallistui everstinä Krimin sotaan. Inkermanin taistelun jälkeen hänet ylennettiin prikaatinkenraaliksi ja vuonna 1863 divisioonankenraaliksi. Ranskan–Saksan sodassa hän toimi divisioonankomentajana ja osallistui Metzin luona elokuussa 1870 käytyihin taisteluihin, kunnes jäi marsalkka F. A. Bazainen joukkojen mukana saarroksiin. Bazainen antauduttua Cissey joutui sotavangiksi Saksaan, mistä hän palasi vuoden 1871 alussa ja osallistui Pariisin kommuunin kukistamiseen. Cissey valittiin Ranskan kansalliskokouksen jäseneksi ja Adolphe Thiers nimitti hänet sotaministeriksi, missä asemassa hän rupesi tarmokkaasti kehittämään armeijaa. Thiersin erottua Cissey jätti hallituksen ja siirtyi armeijakunnan komentajaksi Toursiin.[1]
Cissey tuli 16. toukokuuta 1874 uuden hallituksen pää- ja sotaministeriksi. Hän jatkoi sotaministerinä myös kahdessa seuraavassa hallituksessa aina elokuuhun 1876 asti. Sen jälkeen hänet valittiin elinikäiseksi senaattoriksi. Cissey oli vielä 1878–1880 armeijakunnan komentajana Nantesissa. Hän joutui eroamaan jouduttuaan vakoilusyytösten kohteeksi, mutta parlamentin asettama tutkintakomitea totesi hänet syyttömäksi vuonna 1881.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Nordisk familjebok (1906), s. 345–346 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 9.3.2014.
