Mark Rothko

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 25. huhtikuuta 2011 kello 10.47 käyttäjän WikitanvirBot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mark Rothko (alk. Marcus Rothkowitz, 25. syyskuuta 1903 Dvinsk, Venäjä25. helmikuuta 1970 New York, Yhdysvallat) oli venäjänjuutalaista sukua oleva yhdysvaltalainen taidemaalari. Hänen venäläinen synnyinkaupunkinsa Dvinsk, vanhalta suomalaiselta nimeltään Väinänlinna, sijaitsee nykyään Latviassa ja on nimeltään Daugavpils.

Rothko edustaa 1940-luvulla ilmaantunutta New Yorkin koulukuntaa. Hän kuului muun muassa Jackson Pollockin, Arshile Gorkyn ja Willem de Kooningin ohella niihin taiteilijoihin, joiden ansiosta New Yorkista tuli maailman kuvataiteen keskus 1950-luvulla.

Hänet tunnetaan abstrakteista, voimakkaita tunteita herättävistä maalauksistaan. Ne kuuluvat abstraktiin ekspressionismiin ja niitä on kutsuttu myös värikenttämaalauksiksi (Color Field).

»Taidemaalareiden keskuudessa on laajasti hyväksytty se huomio, että on sama mitä maalaa, niin kauan kuin se on hyvin maalattu. Tämä on akateemisuuden ydin. Ei ole olemassakaan hyvää maalausta ei-mistään»
( Mark Rothko[1])

Uran alkuvaihe

Mark Rothko emigroitui Yhdysvaltoihin juutalaisen perheensä mukana vuonna 1913. Hän opiskeli Yalen yliopistossa vuodesta 1921 alkaen englantia, ranskaa, Euroopan historiaa, matematiikkaa, fysiikkaa, biologiaa, kansantaloustiedettä, filosofian historiaa ja psykologiaa. Hän suunnitteli insinöörin tai asianajajan uraa, mutta lopetti opintonsa vuoden 1923 syksyllä ja muutti New Yorkiin. Siellä hän opiskeli maalausta Max Weberin johdolla, joka rohkaisi häntä maalaamaan Paul Cézannen tyyliin.

Rothko tutustui 1920-luvulla modernistiseen taidemaalariin Milton Averyyn, jonka maalausten yksinkertaistetut ja värikkäät hahmot vaikuttivat hänen varhaistuotantoonsa. Hän ryhtyi opettamaan lapsia Brooklynin juutalaiskeskuksessa vuonna 1929 ja jatkoi opetustyötään seuraavat 20 vuotta.

1930-luvulla Rothko maalasi pääasiassa kaupunkimaisemia ja sisäkuvia, joissa oli henkilöhahmoja. Hyläten perinteiset esitystavat Rothko painotti emotionaalista lähestymistapaa aiheeseen – tätä hän ihaili lasten taiteessa. Hän omaksui tyylin, jota luonnehtivat harkittu epämuotoisuus ja maalin karkea sively. Näihin aikoihin Rothko toimi Yhdysvaltain WPA:ssa (Works Progress Administration), joka oli liittovaltion kustantama taiteilijapalkkajärjestelmä.[2]

Symbolit ja surrealismi

Surrealismi vaikutti amerikkalaiseen taiteeseen toisen maailmansodan aikana. 1940-luvulla Rothkon kuvista tuli yhä symbolisempia. Sodan aikana Rothko koki, että jos taide aikoi ilmaista ihmisen ja ihmiskunnan tragediaa, oli löydettävä uusia aiheita ja uusi muotokieli.

Hän sanoi, että "Huomasin hyvin vastahakoisesti, että ihmishahmo ei sovi tarkoituksiini." Käänne täysin abstraktiin ilmaisuun tapahtui maalauksissa, joissa biomorfiset muodot ovat vaakasuorien, nauhamaisten värikenttien edessä. Nämä maalaukset muistuttavat vedenlaista maailmaa, jossa väri on valoisaa ja läpinäkyvää. [3]

Värikenttämaalaukset

Taiteilijaystävänsä Adolf Gottliebin kanssa Rothko kirjoiti manifestin, joka julkaistiin The New York Timesissa. "Suosimme monimutkaisen ajattelun yksinkertaista ilmaisua. Puolustamme suuria hahmoja, koska niillä on yksiselitteinen vaikutus. Toivomme pystyvämme perustamaan uudelleen kuvapinnan. Kannatamme litteitä muotoja, koska ne tuhoavat illuusion ja paljastavat totuuden." [4]

Vuoteen 1947 mennessä Rothko oli poistanut surrealismiin ja myytteihin viittaavat kuvat teoksistaan. Taiteilija ei enää halunnut selvittää töidensä merkitystä. "Hiljaisuus on niin oikeaa", hän sanoi. Rothko pelkäsi, että sanat vain halvaannuttaisivat katsojan mielen ja mielikuvituksen. [5]

Lähteet

Kirjallisuutta

  • Mark Rothko 1903–1970. Revised Edition. Tate Gallery Publishing, 1997.
  • Mark Rothko: The Artist’s Reality. Philosophy of Art. Edited and with an introduction by Christopher Rothko. New Haven and London: Yale University Press, 2004.

Aiheesta muualla