Hydraatti

Kemiassa hydraatti on aine, johon on sitoutunut vettä (H₂O) tai josta sitä voidaan poistaa. Hydraatin muodostuminen eli hydraatio ymmärretään voimakkaamman kemiallisen sidoksen muodostumiseksi kuin esimerkiksi vedellä kastuminen. Aineita on usein nimetty hydraateiksi ennen kuin on selvitetty, miten vesi on sitoutuneena — monet "hydraatit" eivät sisällä ollenkaan vettä sellaisenaan.

Hiilihydraatit ovat esimerkki aineesta, jolle nimi annettiin ennen aineen rakenteen selvittämistä. Sekoitettaessa väkevää rikkihappoa hiilihydraattiin tapahtuu kiivas reaktio, jossa hiilihydraatti hajoaa, rikkihappoon irtoaa vettä ja jäljelle jää hiiltä. Reaktio ei kuitenkaan osoita, että hiilihydraatit sisältäisivät vettä sellaisenaan. Sen sijaan rikkihappo hajottaa hiilihydraatin "väkisin" vedeksi ja hiileksi. Hiilihydraatit muodostuvat sokereista, joissa on 5-, tai 6-hiilisiä ketjuja, joissa kussakin hiilessä on hydroksyyliryhmä, paitsi yhdessä hiilessä on karbonyylihappi. Rakenteen empiirinen kaava eli alkuaineiden suhde on sattumalta juuri CH₂O, sama kuin "hiili-vesi", josta nimi tulee.

Orgaanisessa kemiassa puhutaan usein hydraateista, kun aineen empiirinen kaava vastaa yhdisteen ja veden kaavaa. Esimerkiksi eteenin (C₂H₄) hydraattina voidaan pitää etanolia (C₂H₅OH). Käytännössä mitään yleistä hydraatioreaktiota ei ole, eli lisäämällä aineeseen vettä ei välttämättä synny sen hydraattia.

Monet metallisuolat muodostavat hydraatteja. Niissä vesi hajoaa tai veden ja metallin väliin muodostuu aito kemiallinen sidos. Kun näin käy, ainetta ei enää välttämättä pysty kuivaamaan, koska vesi on reagoinut. Esimerkiksi sinkkikloridin (ZnCl₂) hydrautuessa muodostuu sinkkikloridihydraatti, jota kuumentamalla ei enää saada takaisin vedetöntä sinkkikloridia (ZnCl₂) ja vettä, vaan sinkkihydroksikloridia (ZnClOH) ja haihtuvaa vetykloridia (HCl). Monet suolat muodostavat useita eri hydraatteja, jotka ovat erillisiä kemiallisia aineita.

Eräs yleisesti käytetty hydraatioreaktio on betonin kovettuminen. Sementtijauho sisältää lähinnä kalsiumsilikaatteja, joiden hydraatio tuottaa kovia mineraaleja, joista kovettunut betoni muodostuu. Betoni ei siis "kuivu", vaan hydrautuu.