Beregsurány/Gödöllő. Kymmenvuotias Andrei Kostjuk on nukahtanut retkisängylle.
Edessä on ensimmäinen yö rauhan puolella rajaa väliaikaismajoituksessa koulun liikuntasalissa. Takana on lähes kaksi viikkoa sotaa.
Äiti Anastasija Kostjuk hoitaa Andrein nukkuessa tämän lemmikkiä, kilpikonna Iljaa. Ilja on tuotu rajan yli muovirasiassa, jonka pohjalla on vähän vettä.
Paljon muuta perheellä ei ole mukana.
– Otimme ne reput, jotka oli neuvottu pakkaamaan pommisuojaan evakuoinnin varalta.
Anastasija Kostjuk kertoo, että päätös lähteä syntyi nopeasti. Hän puhui yksi aamu sodan alettua ystävänsä kanssa, joka oli toisessa kaupungissa pommisuojassa piilossa taisteluita.
Puhelun jälkeen hän päätti lähteä lastensa kanssa. Parempi ulkomailla turvassa kuin pommisuojassa kolmen lapsen kanssa, jos Venäjä hyökkäisi myös heidän kortteleihinsa.
Mies jäi kotikaupunkiin Ivano-Frankivskiin. Hän työskentelee metallitehtaassa, joka valmistaa suojalevyjä Ukrainan armeijan käyttöön. Yleisen liikekannallepanon vuoksi 18–60-vuotiaat miehet eivät saa poistua maasta.
– Äiti, vessaan! uninen tyttö nousee toisesta retkisängystä.
Anastasija pukee Darijalle, 6, kengät ja lähtee viemään tytärtään ulkona oleville bajamajoille.
Kostjukin perhe ylitti rajan Unkarin Beregsurányyn, joka on yksi rauhallisemmista ylityspaikoista.
Yksi asia on saatu sodan ensimmäisten päivien jälkeen kuntoon. Ukrainan pakolaiset eivät ole enää oman avun varassa, kun he ylittävät rajan Puolaan, Unkariin, Moldovaan, Romaniaan tai Slovakiaan.
Kävellen rajan yli tulleet haetaan rajanylityspaikalta väliaikaismajoitukseen autoilla. Tulijat saavat heti käteensä sämpylän ja lämmintä teetä. Jonot rajoilla ovat lyhentyneet päivistä tunteihin.
Vapaaehtoisia avustajia on nyt myös Ukrainan puolella ylityspaikkoja. Unkarin Beregsurányssa auttajia on paikoin enemmän kuin pakolaisia.
Vapaaehtoiset auttajat ja poliisi valvovat ylityspaikkoja myös sen varalta, ettei paikalle tule pakolaisten hätää hyväksikäyttäviä ihmisiä.
Osa pakolaisista on kertonut kiskurihintaisista taksimatkoista pakomatkalla. Pahempaakin voi tapahtua, kun sadattuhannet naiset ja lapset etsivät turvaa ilman omaa autoa.
Vielä sodan ensimmäisinä päivinä kävelijät joutuivat odottamaan jopa päiviä rajan ylitystä, kun Ukrainan puoli rajaa hidasti maasta pääsyä keskellä sekavaa tilannetta. Moni Ukrainan ulkomaalainen ei päässyt edes jonoon joko puuttuvan EU-viisumin tai ihonvärin vuoksi.
Silti matka rajalle on vaikea. Ukrainan autoteillä kohti länttä on pahoja ruuhkia ja tarkastuspisteitä. Juniin ei tarvitse edes lippua, mutta ne ovat täpötäynnä. Ikkunat on peitetty ja valot poissa, ettei Venäjä näkisi tähdätä.
Uusia ylityspaikkoja on avattu pakolaisille, jotka tulevat kävellen yli. Akuutti humanitaarinen hätä rajalla on helpottanut, mutta edessä on historiallinen pakolaiskriisi.
Ukrainasta pakeni sodan ensimmäisellä viikolla miljoona ihmistä. Sama vauhti jatkuu myös tällä viikolla. Ihmisiä pakenee nopeammin Euroopan sisällä kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen, kertoo YK:n pakolaiskomissaari Filippo Grandi.
Tiistaina pakolaisten määrä oli kaksi miljoonaa. Se on vasta alkua. Ukrainassa on vielä yli 40 miljoonaa ihmistä, ja Venäjä vain kiihdyttää iskuja siviilejä vastaan.
Julia Jednakova on matkustanut kahden tyttärensä kanssa Odessasta, Mustameren rantakaupungista eteläisestä Ukrainasta. Adelina on viisikuukautinen ja Anastasija viisivuotias.
Puoliso ja lasten isä asuu Saksan Dortmundissa. Sinne pitäisi päästä, mutta Jednakovalla ei ole tietoa miten.
Hän pyytää näyttämään kännykän karttasovelluksesta, miten kaukana Dortmund. Jednakova yllättyy kuullessaan, että Euroopan rautatieyhtiöt tarjoavat ilmaisia matkoja Ukrainan pakolaisille.
On kuitenkin jo ilta. Jednakova päättää ensin yöpyä tyttäriensä kanssa väliaikaismajoituksessa.
Perheen tilanne on monelle Ukrainasta paenneelle tyypillinen. Jossain EU-maassa on jo perheenjäsen tai tuttava, jonka luokse mennä.
Vapaaehtoiset ympäri Eurooppaa, myös Suomessa, ovat ilmoittaneet olevansa valmiita ottamaan ukrainalaispakolaisia omiin koteihinsa.
Auttamishalu on suurta, mikä näkyy myös Unkarin puolella Ukrainan-vastaista rajaa. Vapaaehtoiset antavat ruokaa, siivoavat väliaikaismajoitusta ja leikkivät rajan yli tulleiden ukrainalaislasten kanssa koulun jumppasalin väliaikaismajoituksessa.
Mutta edessä on avustusmaraton.
EU-maat tekivät viime viikolla poliittisen päätöksen, että Ukrainasta paenneet saavat tilapäisen oleskeluluvan EU:n alueella. Heillä on oikeus tehdä töitä, käydä koulua ja saada terveydenhuoltoa.
Nyt Euroopan pitää muuttaa poliittinen päätös käytännöksi ja löytää pysyvämpi majoitus, töitä, koulupaikkoja ja päiväkotiryhmiä kaikille tulijoille.
Nykyinen pakolaistilanne muistuttaa monilla tavoin evakkojen asuttamista. Pakolaiset tulevat ennen kaikkea Euroopan vierashuoneisiin, sohville ja vapaana oleville kesämökeille sotaa pakoon.
Anastasija Rudenko haluaisi olla kotona Kiovassa puolustamassa maataan Venäjän hyökkäykseltä eikä Unkarin rajanylityspaikalla.
Mutta Rudenkon nuorempi lapsi Aleksandr on 1,5-vuotias. Ei sen ikäistä voi jättää yksin. Vain yksi vanhempi voi olla rintamalla.
Hän sanoo Aleksandrin ja kymmenvuotiaan Polinan ahdistuneen Kiovan jatkuvista ilmahälytyksistä ja pommisuojasta. Lapset nukkuivat levottomasti ja olivat itkuisia.
– Lähdin lasten takia, Rudenko sanoo.
Rudenko oli entisessä elämässään, ennen sotaa menestynyt sisustussuunnittelija. Hän näyttää kännykältä kuvia perheen asunnosta Kiovasta. Tyyli on skandinaavisen vaalea.
Olohuoneessa on takka. Kattoterassilla lepotuolit odottavat alkavaa kevättä.
– Ja nyt olen pakolainen, Rudenko tuskailee.
Aleksandr lähtee taas sylistä taapertamaan karkuun. Rudenko juoksee perään.
Tytär Polina, 10,piirtää pöydän ääressä. Piirroksessa näkyy talo. Ehkä koti. Tarkemmin ei voi kysyä, koska Polina ei – täysin ymmärrettävästi – välitä puhua toimittajalle.
Ukrainasta eivät pakene vain ukrainalaiset vaan myös Ukrainassa asuvat ulkomaalaiset.
Nigerialainen David Owolewa, 19 on lääketieteen opiskelija, jonka opinnot Harkovan kaupungissa keskeytyivät Venäjän hyökkäyssotaan.
Owolewa lähti pakomatkalle samana päivänä, kun sota alkoi. Hän kertoo pommitusten tuntuneen siltä kuin koko kaupunki tärisisi.
– Vielä keskiviikkona, päivä ennen sotaa etäluentoja oli normaalisti, Owolewa sanoo.
Owolewa ylitti rajan Unkarissa, sillä hän kuuli, etteivät afrikkalaiset pääse Puolan-vastaisen rajan yli. Hän ei ole varma, oliko syynä rasismi vai se, ettei hänen passissaan ollut Schengen-viisumia.
Ukrainan kansalaiset eivät tarvinneet ennen sotaakaan viisumia EU:n alueelle. Nigerialaiset sen sijaan tarvitsevat.
Esteenä ei ollut Puolan puoli rajaa vaan Ukrainan puoli rajanylityspaikkaa. Sodan alkupäivinä rajalla oli täysi kaaos. Ukrainalaiset rajavartijat tekivät ylittämisestä sodan ensimmäisinä päivinä vaikeaa myös naisille ja lapsille keskellä epäselvää tilannetta.
Owolewa lähti kohti Unkarin-vastaista rajaa ja pääsi yli. Rajanylitys onnistui ilman viisumia. Hän näyttää passissaan olevaa Ukrainan ulosmenoleimaa.
Nyt hän valmistautuu taas lähtemään. Takaisin Nigerian Lagosiin, josta hän on kotoisin.
– En voi olla enää taakaksi näille ihmisille, Owolewa sanoo viitaten hänet majoittaneisiin unkarilaisiin.
Beregsurányn rajanylityspaikan väliaikaismajoituksessa Ilja-kilpikonna on laitettu takaisin muovirasiaan. Kostjukin perhe yrittää jatkaa matkaa kohti Espanjaa. Lähellä Barcelonaa asuu tuttavia.
Se on tässä vaiheessa ainoa suunnitelma.
Huolta aiheuttaa Ukrainaan jäänyt mies ja lasten isovanhemmat. Anastasija Kostjuk on tyytyväinen, ettei hänen oma isoäitinsä enää elä. Ettei isoäiti näe sitä, miten venäläiset – oma sukukansa – tappavat ukrainalaisia.
– Isoäiti oli itse alun perin venäläinen, Kostjuk kertoo.
Pienen Aleksandr-pojan perässä juokseva Rudenko odottaa vielä väliaikaismajoituksessa tuttavaansa Ukrainasta.
He jatkavat sitten yhdessä Itävallan Wieniin, jossa Rudenkon sisko asuu. Rauhan aikana perhe lensi sinne usein lomalle.
Mutta hän ei halua asua Wienissä vaan haluaa mahdollisimman nopeasti takaisin Kiovaan.
Rudenkon mukaan Ukrainan ainoa vaihtoehto on taistella. Puolustaa maata Venäjän hyökkäykseltä, vaikka voitto on kaikkea muuta kuin varma.
Venäjän iskut siviilejä vastaan kiihtyvät.
Rudenko seuraa jatkuvasti uutisia puhelimestaan. Rudenko on lukenut jo siitä, miten Suomessa kansan mielipide on kääntynyt Nato-jäsenyyden kannalle Venäjän aloitettua suurhyökkäyksen.
– Voimia Suomi! hän sanoo ja nostaa nyrkin pystyyn. Toivotan samaa Ukrainalle.
Rudenko on Ukrainan johdon kannalla: Naton pitäisi ehdottomasti julistaa Ukrainaan lentokieltoalue. Nato ei ole sitä tehnyt, koska pelkona olisi yhteenotto suoraan Naton ja Venäjän välillä.
Se tarkoittaisi maailmansotaa.
– Eikö se ole jo? Rudenko vastaa.
Voit keskustella aiheesta 9.3. klo 23 :een asti.