Punkaharjulla surraan myrskyssä katkennutta uhripetäjää – 400-vuotiaan puuvanhuksen luokse pysähtyivät ohikulkijatkin

Valtatie 14:n varressa sijaitseva Laukaansaaren uhripetäjä oli Itä-Savon tunnetuimpia uhripuita.

Vanha mänty on kaatunut maahan tien vieressä. Pystyyn on jäänyt noin nelimetrinen torso.
Vanha uhripetäjä kaatui myrskyssä 5. huhtikuuta. Kuva: Reetta Karhunkorva / Suomen Metsämuseo Lusto
  • Maria Kalliovaara

Laukansaaren uhripetäjä katkesi myrskyssä huhtikuun alussa.

Perimätiedon mukaan puuvanhus saattoi olla jopa noin 400 vuotta vanha, kertoo tutkimuspäällikkö Reetta Karhunkorva Suomen Metsämuseo Lustosta.

– Se oli Itä-Savon tunnettuja uhripuita. Se on ollut erittäinkin merkittävä ihmisille, jotka ovat asuneet lähettyvillä, ja siihen liittyy paljon tarinoita.

Puu sijaitsee Punkaharjun Laukansaaressa kyläkeskuksen eteläpuolella, valtatie 14:n varrella.

Uhripetäjää ei ollut merkitty matkailijoita varten kyltillä tai levikkeellä, mutta Karhunkorvan tietojen mukaan myös osa ohiajavista on pysähtynyt tervehtimään puuta.

Vanha mänty on kaatunut noin neljä metriä maanpinnan yläpuolelta. Pystyssä oleva torso.
Katkeaminen paljasti, että puu oli sisältä hyvin laho. Kuva: Reetta Karhunkorva / Suomen Metsämuseo Lusto

Nyt jäljellä on enää nelimetrinen järeä torso. Karhunkorva arvelee, että maanomistaja jättää sen pystyyn muistoksi.

Puu rauhoitettiin luonnonsuojelulain nojalla vuonna 1966. Ely-keskuksen mukaan rauhoitukselle ei ole enää tarvetta.

Puun omistaja hakee rauhoituksen lakkauttamista Savonlinnan kaupungilta.

Tutkijat keräävät paikallisten muistoja

Vielä 1800-luvulla suomalaiset palvoivat yksittäisiä puita. Niille uhrattiin esimerkiksi ensimmäinen osa saaliista, sadosta tai juhla-ateriasta.

Perimätiedon mukaan Laukansaaren uhripetäjällekin on viety lahjaksi ruokaa, esimerkiksi jauhoja tai maitoa.

Metsämuseo Lusto aikoo liittää puun tarinan osaksi ydinnäyttelyään. Karhunkorvan mukaan toiveena on, että museo saisi kokoelmiinsa kappaleen katkenneesta puusta.

Tutkimuspäällikön mukaan paikalliset kotiseutuaktiivit keräävät parhaillaan puuhun liittyvää aineistoa, muun muassa valokuvia.

Myös Lusto pyytää alueen asukkaita lähettämään museolle muistoja ja tarinoita petäjästä.

– Puu oli jo hyvin laho, mutta tällaisen kohteen menettäminen on aina surullista, sanoo Karhunkorva.