Kalifornian Berkeleyssä opiskeleva Mykolas Alekna oli vasta 21-vuotias eli kiekonheittäjäksi hyvin nuori, kun hän vuosi sitten siirsi DDR:n Jürgen Schultin 38-vuotiaan ME-tuloksen 74,08 historiaan, silloin 27 sentin marginaalilla.
Sunnuntaina 22-vuotiaaksi varttunut Liettuan toisen sukupolven kiekkotähti vei miesten ME-rajapyykin ensimmäistä kertaa yli 75 metriin. Aleknan ensimmäinen ME-heitto kantoi sunnuntaina 74,89, jälkimmäinen 75,56.
Yhteinen nimittäjä oli heittopaikka Yhdysvalloissa: Oklahoma Throw Series -kilpailu Ramonan pikkukaupungin kentällä, jossa kiekkoa päästään paiskomaan lajissa optimaalisiin preerian vastatuuliin. Yleisurheiluaiheisen EME News -uutistoimiston mukaan vuosi sitten vastatuulta oli puuskissa peräti 21, nyt sunnuntaina 19 metriä sekunnissa.
Kiekonheiton poikkeusluonnetta yleisurheiluperheen sisällä kuvaa, että siinä missä useimmissa muissa lajeissa urheilijan sydänystävä on myötätuuli, kaksikiloinen limppu taas tottelee nöyrimmin vastatuulta.
Arvokisoissa eli tuulilta suojassa olevilla stadioneilla voittotulos on miesten kiekonheiton historiassa alkanut numerolla 7 yhteensä vain neljä kertaa. Kaikkien aikojen pisin arvokisaheitto on ruotsalaisen Daniel Ståhlin 71,46 Budapestin MM-kisoissa 2023. Mykolas Aleknan isä Virgilijus Alekna heitti ensimmäisenä yli 70 metriä arvokisoissa 2005 Helsingissä, kun hän voitti MM-kultaa tuloksella 70,17.
Ei mikään jättitapahtuma
Kuvamateriaali Oklahomasta paljastaa, että mistään suuresta rata- ja kenttäurheilun juhlatapahtumasta ei Ramonassa ole kyse, vaan enemmän kyläkilpailun tapaisesta kokoontumisesta.
Puitteet ovat joka tapauksessa ME-kelpoiset eli kenttä, rinki ja heittovälineet on tarkistettu sääntöjen mukaisiksi, ja dopingtestaajat ovat valmiudessa, jotta maailmanennätyksen ratifioinnille välttämätön näyte saadaan kirjoihin ja kansiin.
Kansainvälisen yleisurheiluliiton World Athleticsin hallituksessa vaikuttava Antti Pihlakoski kertoo Yle Urheilulle ymmärtävänsä, jos lajin seuraajien joukossa kyseenalaistetaan tämänkaltainen tietoisesti äärimmäisiin, lajille huippuedullisiin sääoloihin vietävä ME-koe.
Pihlakosken mukaan kansainvälisessä kattojärjestössä onkin keskusteltu siitä, pitäisikö kiekonheittoon luoda vastatuulta koskeva säännöstö, joka määrittelisi tulosten ennätyskelpoisuutta. Muissa yleisurheilulajeissa tulos ei ole ennätyskelpoinen 100:lla ja 200 metrillä, pika-aidoissa, pituushypyssä ja kolmiloikassa, jos myötätuulta on yli 2,0 metriä sekunnissa.
– Asiasta on toistaiseksi vasta hyvin alustavalla tasolla keskusteltu, mutta tietynlaisesta epäkohdastahan tässä on kyse. Kiekonheiton kaltaisessa lajissa mielekäs sääntö valvontoineen olisi ihan teknisesti kuitenkin kaikkea muuta kuin läpihuutojuttu. Kiekonheiton historiahan on myös optimaalisten tuuliolojen etsimisen historiaa, ja nämä Ramonan tulokset ovat täysin rehtejä sääntöjen mukaisia tuloksia.
Kiekonheittovalmentaja, Suomen urheiluliiton lajikouluttaja Anssi Mäkinen vertaa Oklahoman kilpailua juoksulajien ME-kokeisiin, joissa säännöt sallivat sekä ihmis- että sähköjänisten käytön.
– Tässä on pitkälti kyse hyvin samankaltaisesta kenttälajin ennätyskokeesta, ja arvokisastadionilla sitten katsotaan hyvin paljon loivemmilla tuuliavuilla, kuka on kuka. On olennaista huomioida, että Alekna ja Matt Denny ovat maailman kärkimiehiä ja Pariisin olympiamitalisteja. Jos noita poskettomia tuloksia heittäisivät ihan tuntemattomat kaverit, asiaa tulisikin tarkastella huomattavasti kriittisemmin.
Jättimäinen operaatio
Siinä missä tuulta pika- ja aitajuoksussa sekä horisontaalisissa hypyissä mitataan hieman radanpinnan yläpuolelta, vastaava valvonta kiekonheiton kaltaisessa lajissa olisi aivan eri luokan operaatio.
– Ei ehkä kannata ehdottaa mitään toteuttamiskelvotonta, koska voi hyvin käydä niin, että sitä aletaankin toteuttaa, Mäkinen nauraa.
Yksi vaihtoehto olisi tuoda kiekonheittoon mäkihypystä tutut tuulikorridorit. Silloin heittäjän tuloksesta vähennettäisiin senttejä tai niitä lisättäisiin siihen sen mukaan, mistä ja miten tuuli puhalsi suorituksen aikana.
– Olisi aikamoinen irvikuva urheilullisesti, Mäkinen sanoo kristallinkirkkaan totuuden.
Kokenut valmentaja muistuttaa urakan mittasuhteista:
– Siinä missä pituushyppyä, kolmiloikkaa tai mäkihyppyäkin mitataan aika lailla suoraan putkeen, kiekonheitossa sektori on 60 metrin kohdalla 36 metriä leveä. Jos 70 metrin heitto lähtee optimaaliseen 36 asteen kulmaan, kiekko lentää noin 15–20 metrin korkeudella kentän pinnasta.
– Sitten pitäisi tietysti varmistaa, että saataisiin luotettavat lukemat sektorin keskeltä ja laidoilta. Sanoisin, että siellä alkaisi olla aika kivasti erilaista teknistä laitteistoa ja mittaria. Kukahan sen kokoaisi Ikaalisten juhannuskisoihin?
”Eiköhän anneta olla?”
Aivojumpan lopputulemaksi Mäkinen ehdottaa seuraavaa:
– Eiköhän anneta olla? Kiekonheitto on ulkoilmaurheilua. Niin kauan kuin tuuli on luonnonilmiön synnyttämää eikä keinotekoisesti tuotettua, pystymme varmasti elämään tilanteen kanssa.
Ramonassa heitettiin erittäin pitkälle myös naisten 1 000-grammaista kiekkoa. USA:n kaksinkertaisen olympiavoittajan Valarie Allmanin tulos 73,52 nosti naisen kaikkien aikojen tilaston kuudenneksi. Edelle jäi vielä viisi entisen itäblokin heittäjää DDR:stä, Tšekkoslovakiasta ja Romaniasta.