Lisää rahaa Euroopan aseistautumiseen, puolustusteollisuuden liukuhihnat rullaamaan. Näitä ”Euroopan on otettava itseään niskasta kiinni” -viestejä kuuluu nyt vähän joka suusta. Jopa sitä pelätään, että Donald Trump hylkää Naton ja meidät omillemme Venäjän kanssa.
Uusi tilanne vaatii lisää huomiota myös Euroopan yhteiselle huoltovarmuudelle. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Huoltovarmuus on Suomen ulkopuolella aika tuntematon käsite.
Jokainen Euroopan maa varautuu kriiseihin omilla tavoillaan, ja EU:lta puuttuu yhtenäinen huoltovarmuuspolitiikka. Vasta pikkuhiljaa Suomen malli on alkanut hienoisesti kiinnostaa, kuten presidentti Sauli Niinistöltä tilattu EU-valmiusraportti osoittaa.
Kansainvälisistä suhteista on tulossa yhä vahvemmin kauppaa. Raaka-aineiden, komponenttien ja valmiiden aseiden toimitukset ovat maailmanlaajuisia virtoja. Euroopan on nyt varauduttava siihen, että virtauksiin tulee häiriöitä.
EU:lta puuttuu yhtenäinen huoltovarmuuspolitiikka.
Kriittisten tuotteiden tuonti EU:n ulkopuolelta voi pysähtyä onnettomuuden tai kriisin sivuvaikutuksena. Se voidaan pysäyttää myös poliittisin päätöksin – ja poliittiset päätökset perustuvat nykyään mitä ihmeellisimpiin oikkuihin ja mielitekoihin.
Huoltovarmuus puolustushankinnoissa tarkoittaa karkeasti sitä, että ohjukset, hävittäjät ja niiden varaosat päätyvät kauppiaalta ostajalle oikeaan aikaan – ja myös sotanäyttämölle pommien jo räjähdellessä ympärillä.
Hankintoja tekevä viranomainen voi huomioida huoltovarmuuden esimerkiksi antamalla siitä tarjouskilpailussa etua tai velvoittamalla sopimuskumppanin jatkamaan toimituksia sotatilanteessakin sakon uhalla.
Sakonuhka ei tosin takaa aina kaikkea. Sopimuksen noudattamisen tielle voi tulla jokin ylivoimainen este – jollaiseksi julkisissa vakiosopimusehdoissamme lasketaan myös sota. Sopimuksen toteutumista voi haitata myös se, jos kauppias ei saa lupaa tavaran viennille tai siirrolle.
Muistellaanpa esimerkiksi sitä hartautta, jolla Saksan liittokansleri Olaf Scholz on vastustanut Taurus-ohjusten toimittamista Ukrainalle. Trumpin äskeinen ilmoitus keskeyttää Yhdysvaltojen Ukrainaan suuntaama materiaaliapu kertoo niin ikään, millainen vaikutus yksittäisellä päätöksellä voi olla.
Huoltovarmuus tarkoittaa sitä, että aseet ja varaosat päätyvät kauppiaalta ostajalle – myös pommien jo räjähdellessä ympärillä.
Siksi nyt tarvitaan taitavasti neuvoteltuja hankintasopimuksia, monikansallisia hankkeita, luotettavia alihankkijoita ja sellaisia kumppanuuksia, joissa sota on varautumisen lähtökohta, ei ylivoimainen este.
Kumppanuuksia kannattaa levittää EU-rajojen yli. On luotava verkostoja samanmielisiin maihin merten taakse: Kanadaan, Etelä-Koreaan, Japaniin. Liikennejärjestelmistä on pidettävä huolta ja Itämeri meille avoimena.
Aseita täytyy voida kuljettaa EU-maasta toiseen entistä joustavammin. Nyt siihen liittyy politiikkaa ja byrokratiaa.
EU:lla ei ole kunnollisia sisämarkkinoita puolustukseen käytettäville vehkeille. Jäsenmaat haluavat ostaa laatutavaraa edullisin ehdoin. Tavara tulee usein oman maan tehtaista, jos sellaisia on, tai sitten vaikka USA:sta. Yritykset kyllä haluaisivat päästä mukaan rajat ylittävään kilpailuun. Rikkonaiset markkinat ovat EU:lle ongelma.
Puolustusmateriaalin tarjouskilpailuja koskeva lakimme lahoaa kohta vanhuuttaan. Se on syytä remontoida. Hitaita ja monimutkaisia hankintamenettelyjä pitää yksinkertaistaa. Kriisin tai huoltovarmuuden niin vaatiessa täytyy joskus voida poiketa kilpailuttamisesta. Milloin se on mahdollista – sen täytyy olla selkeämpää.
Ja uudistuksille on saatava siunaus EU:n tasolta. Ovathan kysymyksessä koko Euroopalle tärkeät intressit.
Puolustusmateriaalin tarjouskilpailuja koskeva lakimme lahoaa kohta vanhuuttaan
Yhdysvallat todennäköisesti pysyy jatkossakin meille keskeisenä kauppakumppanina. Mutta meidän on päästävä mahdollisimman nopeasti vapaiksi sellaisista riippuvuuksista, jotka ovat kriisin oloissa vaarallisia.
Euroopan puolustus vaatii nyt rahaa. Menot katetaan viime kädessä yhteisvelalla tai vaikka budjettisääntöjä löysäämällä.
Ja silti – elinvoimaisesta ja kilpailukykyisestä puolustusteollisuudesta on hyötyä vain, jos tavara todella liikkuu säässä kuin säässä liukuhihnalta taistelijalle.
Otso Pohjalainen
Kirjoittaja on julkisiin hankintoihin erikoistunut lakimies ja sotatieteiden tohtoriopiskelija, joka kiinnostui huoltovarmuudesta jo ennen kuin se oli cool.