Kun kone laskeutui Helsinki-Vantaan lentokentälle joulukuussa, Kokkolasta lähtöisin oleva Emma Brandt ja espoolainen Lauri Arpiainen olivat uuden edessä.
Takana oli pitkään haaveiltu vuosi Etelä-Amerikassa. Sitä varten pariskunta oli irtisanonut työnsä ja vuokra-asuntonsa, myynyt lähes koko omaisuutensa ja hankkinut lemmikeille hoitajan.
Mukana oli vain rinkka ja päiväreppu.
– Meillä ei ollut kovin monta vaatekappaletta, saati kenkiä. Kyllä sitä aika vähällä pärjää, Brandt toteaa.
Hän sanoo, ettei ole koskaan harrastanut suurkulutusta, mutta reissun jälkeen vielä vähemmän.
– Maailmalla on niin paljon roskaa ja massatuotantoa.
Brandtin mukaan Suomessa eletään hyvinvointikuplassa.
– Etelä-Amerikassa on monin paikoin aika surkeat oltavat. On köyhää ja ihmiset asuvat hökkeli-peltitaloissa, joissa ei ole mitään eristeitä eikä juoksevaa vettä. On tullut vielä kiitollisemmaksi siitä, mistä tulemme. Suomesta, hyvinvointivaltiosta.
Kotoa he kaipasivat tiskiharjaa, pölynimuria ja pesukonetta.
Vuoden aikana pariskunta näki kymmenen maata, suurkaupunkeja, slummeja, jäätiköitä ja putouksia.
He kiipesivät yli 6 000 metriä vuoren huipulle, nukkuivat riippumatoissa Amazonin jokiristeilyllä, kokivat maanjäristyksen Guatemalassa ja asuivat paikallisen vuorikiipeilyoppaan kotona Kolumbiassa.
– Ehkä sitä on avarakatseisempi ja ymmärtää, miten erilaisista lähtökohdista ihmiset maailmassa tulevat. Tarinoita on monenlaisia, Arpiainen toteaa.
Etelä-Amerikasta he toisivat Suomeen yhteisöllisyyttä ja positiivista elämänasennetta.
– Suomessa maksetaan satku siitä, että naapuri ei saa viittäkymppiä. Kolumbiassa monta ihmistä asui saman katon alla. Silti meidät otettiin mukaan perheeseen, ja he halusivat tehdä meille ruoat ja tarjota kaiken, Arpiainen kertoo.
Alun perin pariskunnan piti olla reissussa puolitoista vuotta. He kuitenkin päättivät palata Suomeen jouluksi.
Mielenkiinto jatkuvaa matkustamista kohtaan alkoi pikku hiljaa hävitä.
– Yksi joulu oltiin jo ulkomailla. Perheessä on vanhemman sukupolven ihmisiä. Ei tiedä, kuinka monta joulua heidän kanssaan vielä mahdollisesti pystyy viettämään, Arpiainen toteaa.
Suomessa Brandt ja Arpiainen ovat uuden edessä. Seuraavaksi olisi tarkoitus löytää koti ja työpaikat.
– Aloitettiin työnhaku jo kuukausi ennen kuin tultiin kotiin. Vähän on ollut hiljaista sillä sektorilla ja hirveästi hakijoita, Arpiainen kertoo.
Pariskunta luottaa ammattitaitoonsa ja työelämätaitoihin. He uskovat, että myös Etelä-Amerikan kokemuksista ja opitusta espanjankielen taidosta on hyötyä.
– Ehkä tämä ei tunnu niin pahalta, koska olemme kokeneet sen jo tuolla maailmalla. Kun vuosi sitten laskeuduimme Meksikoon, oli vähän sama tilanne, että kaikki oli auki, Arpiainen kertoo.
Maailmalla olo opetti myös sietämään pieniä negatiivisia asioita aiempaa paremmin.
– Kyllä meillä oli sen verran tilanteita tuolla maailmalla, että eiköhän täällä Suomessakin selvitä, Brandt jatkaa.
Puhtaalta pöydältä aloittaminen on hyväkin asia: kaikki ovet ovat auki. Suomessa auttaa myös yhteiskunnan tukiverkosto.
– On aika kivakin fiilis, että mitä tahansa voi tulla eteen. Työttömänä ja kodittomana on matka vain ylöspäin, Emma Brandt naurahtaa.
Juttua täydennetty ja kuvatekstiä korjattu 20.1.2025 kelo 11:50
Nyt on uusi koti löytynyt. Pariskunta on myös käynyt työhaastatteluissa.
Brandt ja Arpiainen etsivät yösijaa Kolumbiassa paikalliselta maatilalta Refugio La Playassa ei Refugo la Prayassa, niin kuin jutussa aiemmin oli virheellisesti kirjoitettu.