Vesivoiman käyttö ja sen syklit ovat muuttuneet. Pörssisähkö ja tuulivoiman saatavuus sanelevat reunaehdot useiden vesistöjen vedenkorkeudelle.
Näin on käynyt myös Pohjois-Karjalan Ilomantsissa sijaitsevalle Koitereelle, josta on tehty energiatalouden säätöallas. Koitereen pinta on nyt ajankohtaan nähden ennätyksellisen alhaalla.
Koitereen pinta alkaa Itä-Suomessa laskea rivakasti, kun Länsi- ja Pohjois-Suomessa ei tuule, tai ydinvoimaloissa on huoltoseisokki.
– Koitere ei ole entisensä. Pörssisähkön hintaa seuraamalla voi nykyisin parhaiten ennakoida vedenkorkeuden muutoksia, Koitereen Kalatalousalueen puheenjohtaja Petteri Tahvanainen toteaa.
Ruotsalaisen Vattenfallin omistuksessa olevan Pamilon voimalaitoksen turbiinit jauhavat Koitereesta säätövoimaa energiantuotantoon ja tuottoja pörssisähkömarkkinoille.
Vattenfall omistaa Suomessa yhdeksän vesivoimalaitosta, joista Pamilo on selkeästi suurin.
Vattenfallin Suomen vesivoimatuotannon vetäjä Talvikki Anderssonin mukaan Pamilon käyttöön vaikuttaa sähkömarkkinatilanne kokonaisuudessaan. Pamilon yksikkö tuottaa yli puolet Vattenfallin Suomen vesivoimasta.
– Koitereelta on oltu meihin yhteydessä ja olemme hyvin tietoisia tilanteesta järvellä. Tässä on kuitenkin myös se toinen puoli, että olemme osaltamme vaikuttamassa Suomen sähköjärjestelmän toimintaan, Andersson toteaa.
Anderssonin mukaan Pamilon voimalaa on ajettu vuodenaikaan nähden vähemmän kesän kuivuuden takia.
– Pamiloa ajetaan vain kun sähkölle on paljon tarvetta.
Järvihelmestä säännöstelyaltaaksi
Koitereen säännöstely alkoi korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 1979 myöntämän luvan mukaisesti. Lupaa on tarkastettu viimeksi vuonna 2013 järvilohen takia.
– Koitere on Suomen oloissa nykyisin yksi voimakkaimmin säännöstellyistä järvistä. Säännöstelyn ylä- ja alaraja on yli kaksi metriä, vesitalousasiantuntija Teppo Linjama Pohjois-Karjalan elystä kertoo.
Juoksutukset ovat muuttaneet järveä ja sen kalalajistoa. Juoksutus imee laajan valuma-alueen metsä- ja suo-ojista humusperäistä kiintoainesta, joka täyttää Koitereen syvänteitä.
Isojen kalojen käytölle on elohopean kertymisen takia jouduttu asettamaan rajoitteita Koitereen lisäksi myös järven ylä- ja alapuolella oleville vesistöalueille.
Alkuperäinen siikakanta katosi. Myös muikku hävisi 90-luvulla kokonaan.
– Jokunen muikku tuolla nykyisin ui, tosin niitä on löytynyt myös kuolleina rannoilta. Aivan äskettäin saimme pari muikkua tutkittavaksi, joten ehkä niiden kohtalo selviää, Tahvanainen pohtii.
Juoksutus rikkoo maisemaa, kun vesi rapauttaa rantoja. Myös Koitereen alajuoksulla oleva vesistö on muuttunut voimalaitokselle asti.
Palojärven pinta Pamilon voimalaitoksen yläpuolella heiluu Koitereen tavoin.
Paikallisten harmi alkaa nousta
Tokrajärven kylätoimikunta osti äskettäin kuvauspalvelun, jolla seurataan Palojärven vedenpinnan korkeuden vaihtelua 15 minuutin välein. Tallennusta tehdään keväästä jäiden tuloon saakka.
Tavoitteena on näyttää, miten vedenpinnan korkeus todella vaihtelee.
Koitereelta on oltu tänä syksynä yhteydessä Vattenfalliin ja kansanedustajiin. Europarlamentaarikkoa on pyydetty informoimaan Koitereen tilanteesta ruotsalaista kollegaansa. Myös Pohjois-Karjalan elyn suuntaan on viestitelty.
Mökkiläiset vaihtavat kokemuksiaan Koitereen omassa Facebook-ryhmässä. Veneiden talviteloille saaminen huolestuttaa.
Puhetta kuuluu myös yhdistyksen perustamisesta, jonka nimissä Koitereen puolesta voidaan vaikuttaa.
– Täällä on pohdittu, pitäisikö Koitereelta käydä punaisen maalipurkin kanssa naapurissa Vattenfallin suunnalla. Tulisi ainakin ruotsalaisten tietoon, mitä Itä-Suomessa puuhataan, Tahvanainen hymähtää.
Juuri nyt on menossa syyskalastuksen parhaat viikot. Koitereen rannoilla on 12 hyvää veneenlaskupaikkaa eri puolilla järveä, mutta niistä yli puolet on nyt käyttökelvottomia.
– Veneitä ei pysty laskemaan eikä nostamaan, koska vesillelaskupaikat ovat jääneet liian kauas vesirajasta, Tahvanainen harmittelee.