Porvoon ylpeys, salibandyn naisten F-liigassa vuosia menestyksekkäästi pelannut PSS, lähti alkaneeseen kauteen uudesta tilanteesta.
Valtaosa pelaajista on liigatasolla kokemattomia ja nuoria. Kolmen vuoden takaisesta mestarijoukkueesta kokoonpanossa on mukana enää maalivahti Arla Salo. Myös päävalmentaja on liigatasolla tuore, nuorten valmennuksesta edustusjoukkueen peräsimeen nostettu Katja Ulmanen.
PSS:n kauden alku onkin ollut odotetun vaikea. Neljästä ensimmäisestä ottelusta tuli neljä tappiota maalierolla 5–35.
”The Man” lähti
Isot muutokset alkoivat puolitoista vuotta sitten, kun kahdeksan vuotta valtaosan vapaa-ajastaan seuratyöhön käyttänyt Tero Nurme lopetti managerin tehtävässä. Vaikka Nurme korostaa, että hänellä oli hyvä tiimi ja hommia paiskittiin porkalla, ei hänen työpanoksensa poistuminen ole jäänyt huomaamatta.
Nurme käytti seuratyöhön jopa 60 tuntia kuukaudessa.
– Kahdeksan vuotta on pitkä aika, kun tehtävää on ympäri vuoden. Jo ennen kauden päättymistä alkoi seuraavan kauden joukkueen rakentaminen ja sponsoreiden haaliminen, Nurme kertoo ja muistelee, miten golfaaminen noina kesinä jäi muutamaan kierrokseen.
Entisen managerin työtä niin seuran taustoissa kuin hengenluojana muistellaan lämmöllä.
– Tero oli ”The Man” siinä joukkueessa. Hän pyöritti koko puulaakin, hänellä oli kaikki langat käsissään. Hän on ollut tosi merkityksellinen myös pelaajille, eikä vain taustalla, päävalmentaja Ulmanen kertoo.
– Onhan se totta kai näkynyt, että näin iso hahmo on lähtenyt joukkueen taustoilta. Isoa hattua täytyy nostaa kaikille muillekin, jotka ovat tehneet samanlaista duunia ympäri Suomea. Muun muassa Rankoissa Ankoissa Jani Laukko ja SB Prossa Janne Raatikainen ovat tehneet tosi isoa työtä. Toivon, että lajiväki ja liitto arvostaisivat heitä vähän enemmän, maalivahti Salo korostaa.
Tuttuja seura-arjen ongelmia
PSS:n tarina on tuttu monesta suomalaisesta urheiluseurasta. Yksi aikaansaava, innostunut henkilö kantaa isoa vastuuta – kun hän siirtyy syrjään, voi kuoppa olla syvä. Eikä tilannetta helpota se, että ihmisiä on jatkuvasti hankalampi saada vapaaehtoistöihin.
– Jos ottelussa on 22 pelaajaa, niin meitä oli parikymmentä pyörittämässä ottelutapahtumaa: kahviot, lipunmyynnit, kaikki muu oheistoiminta. Se on aika iso määrä, Nurme muistelee.
– Tämä on varmasti iso ongelma monessakin paikassa. Toivoisin, että me heitettäisiin apua jokainen tällaisissa projekteissa tai joukkueissa, joissa ollaan mukana, että siellä olisi useampi tekijä. Silloin se ei niin helposti kyykkää, kun se ”The Man” jää siitä hommasta pois, Ulmanen pohtii.
Nurmen mukaan ei yksin riitä, että on valmis tekemään vapaaehtoistyötä. Onnistuminen vaatii myös omistautumista ja rakkautta lajiin.
– Jos tänne haluaa joku vain tulla talkoisiin, niin voi olla vaikea työllistää. Aina tarvitaan jotain erityistaitoja. Sarjamääräykset kiristyvät jatkuvasti myös ja tulee kaikenlaista laukaisukartan pitämistä ja muuta. Siihen tarvitaan tiettyjä taitoja, ei sinne voi tulla vain ruutupaperin kanssa katsomoon.
Vaikka vapaaehtoishommissa menee aikaa, muistuttaa Nurme, että siitä myös saa paljon.
– Siitä saa ystäviä, uusia ihmissuhteita todella paljon. Ja tietenkin on voittaminen, cupin mestaruudet, muut vähän himmeämmät mitalit ja tietenkin ne uskomattomat ottelutapahtumat. Esimerkiksi, kun mentiin (vuoden 2022 finaaleissa) seiskapeliin TPS:n kanssa, ne ovat sellaisia, joita en ikinä unohda.
Arla Salon mukaan Porvoossa asiat on kuitenkin saatu hoidettua hyvin ja arki rullaa sujuvasti.
– Kaikki toimii nyt ihan moitteettomasti ja taustathan keräävät myös kokemusta. Tämä on ihan uusi paikka heillekin, mutta kyllä homma pyörii.
Pelaajat hakevat parasta vaihtoehtoa
Vaikkeivät Nurme ja Ulmanen usko, että managerin vaihtuminen yksin olisi vaikuttanut pelaajien siirtymiseen muualle, on sillä varmasti oma osansa. Tiiviisti liigajoukkueen mukana elänyt Nurme mahdollisti työllään muun muassa sen, etteivät pelaajat joutuneet maksamaan pelaamisestaan.
Etelä-Suomessa liigajoukkueita on runsaasti ja pelaajista käydään tiukkaa kisaa. Ulmasen mukaan on luonnollista, että pelaajat hakevat heille parhaiten sopivia ratkaisuja. Hän tosin harmittelee muutaman seurasta lähteneen lahjakkaan, nuoren pelaajan jääneen seuran vaihdon jälkeen ilman peliaikaa.
Vaikka vuonna 2010 liigassa debytoineen ja nyt liki 270 liigaottelussa torjuneen Salon pelikaverit ympäriltä ovat vaihtuneet uusiin, oli päätös jatkosta Porvoossa hänelle melko helppo.
– Eniten vaikutti se, että halusin auttaa seuraa ja joukkuetta pääsemään yhteiseen tavoitteeseen tällä kaudella ja jatkuisi liigataival vielä seuraavillakin kausilla. Näen, että tuolta on hyviä junnuja kasvamassa ja nyt on jo nostettu hyviä nuoria liigaan. Näen tulevaisuuden ihan kirkkaana.
Kun joukkueen rakentaminen on jouduttu aloittamaan lähes alusta, on menestystavoitteet asetettu riittävän pitkälle. Paluuta kärkikahinoihin toivotaan kolmen tai neljän vuoden kuluttua. Sen eteen seurassa ollaan valmiita tekemään työtä, mutta se ei yksin riitä.
– Se vaatii rankkaa duunia ja pelaajilta asennetta. Sitä, että fyysiset ominaisuudet pannaan kuntoon, ja se vaatii myös vähän omalla ajalla hommien tekemistä. Uskon, että se on mahdollista, sanoo päävalmentaja Ulmanen.