Tarkastelin hiljattain kännykkäni käyttötilastoja, ja huomasin kuluttavani useita tunteja viikossa selaillen asuntoja Oikotie-sivustolla. En ole ilmeisesti ajanvietteeni kanssa yksin: Oikotietä käyttää sivuston oman ilmoituksen mukaan yli miljoona yksittäistä kävijää viikoittain.
Jos luku pitää paikkansa, suomalaiset viettävät paljon aikaa ajatellen asuntoja. Kansalaiskyselyn mukaan suomalaisten toivekoti on 60–140 neliömetrin asunto, ja neljä viidestä asuisi kaikista mieluiten omistusasunnossa.
Unelma omasta asunnosta on kuitenkin karkaamassa monelta nuorelta. Ensiasunto ostetaan yhä myöhemmin, keski-ikä on jo noin 30 vuotta. Lisäksi yli puolet 25–44-vuotiaista vuokralla asuvista ei usko saavansa asuntolainaa.
Minun asuntohaaveeni liittyvät ajatukseen jostain omasta ja pysyvästä, mutta omistusasumiseen liittyy myös merkittäviä taloudellisia etuja.
Oman asunnon hankinta on merkittävä keino kerryttää varallisuutta – mutta mahdollista vain niille, joilla on jo säästöjä
Arvostettussa American Economic Review -lehdessä julkaistiin ruotsalaiseen aineistoon perustuva tutkimus. Sen mukaan omistusasuminen lisää varallisuuden kertymistä, kulutusta sekä mahdollisuutta säätää kulutustaan lamojen ja nousukausien välillä. Vanhemmalla iällä asunnon omistajuus tarjoaa turvaa ja mahdollistaa muiden sijoitusten tekemisen.
Oman asunnon hankinta onkin enemmistölle suomalaisista merkittävin keino kerryttää varallisuutta – mutta mahdollista vain niille, joilla on jo valmiiksi säästöjä asuntolainan omarahoitusosuuteen.
Ilman säästöjä on pakko tyytyä vuokraamaan, vaikka pystyisi tulojensa puolesta lyhentämään asuntolainaa.
Voisi kuvitella, että valtio keskittyisi tässä tilanteessa helpottamaan oman asunnon hankintaa nimenomaan niille, joille se ei ole muuten mahdollista.
Ei keskity.
Nykyinen tukisysteemi saattaa osaltaan jopa lisätä varallisuuseroja. Ne ovat Suomessa kasvaneet tasaisesti 1980-luvun lopulta lähtien.
Valtio tukee ihmisiä, jotka eivät tukea tarvitse.
Tärkein ensiasunnon ostajia tukeva järjestelmä Suomessa on ASP-tili. Kun tilille säästää kymmenen prosenttia asunnon hankintahinnasta, saa lainaan valtiolta takauksen ja korkotuen. Korkotuen ehtona on, että korko ylittää tietyn rajan, mutta käytännössä valtio maksaa tällä hetkellä korkotukea kaikkiin ASP-lainoihin.
ASP-lainan ehdot ovat monesti jopa tiukemmat kuin tavallisessa markkinoilta saatavassa asuntolainassa. Sellaisen voi saada jo vain viiden prosentin omarahoitusosuudella asunnon hinnasta.
Käytännössä käy siis niin, että ASP-lainan nostajat ovat sen verran varakkaita, että he todennäköisesti saisivat pankista asuntolainan myös ilman valtion tukea. Eli valtio tukee ihmisiä, jotka eivät tukea tarvitse.
Nykyhallituksen toimet eivät ainakaan toistaiseksi helpota vähävaraisten asunnon hankintaa. Ensiasunnon ostajien verotus kiristyi, kun vapaus varainsiirtoverosta poistettiin. ASP-järjestelmän kehittäminen sentään mainitaan hallitusohjelmassa, mutta tähän mennessä ainoa muutos on ollut lainojen enimmäismäärän nosto, joka helpottaa vain kalliimpien asuntojen ostajia.
Iso kysymys on, onko omistusasumisen tukeminen ylipäänsä valtion tehtävä?
Ensiasunnon ostajan tukijärjestelmä kaipaa perusremonttia. ASP-lainan ehtojen pitää olla löyhemmät kuin markkinaehtoisessa lainassa. Mutta samalla pitää punnita, kuinka paljon valtion on ylipäätään järkevää käyttää rahaa lainatukiin.
Aikaisempina vuosina järjestelmän kulut ovat pysyneet muutamissa miljoonissa, mutta korkojen nousu voi nostaa kustannuksia merkittävästi. ASP-lainakannan suuruus oli syyskuussa 2023 4,3 miljardia euroa.
Lopulta iso kysymys on, onko omistusasumisen tukeminen ylipäänsä valtion tehtävä? Omistusasumisen tukeminen kohdistuu pääasiassa keskiluokkaan ja suurituloisille. Pienituloiset eivät asuntoja juuri ostele.
Lisäksi omistusasumiselle on tavallaan olemassa piilotettu verotuki. Sillä kuten sanottu, asunnon omistaminen lisää varallisuutta, mutta toisin kuin esimerkiksi vuokrasta saatua tuloa, omistusasumista ei voida järkevästi verottaa.
On järjetöntä tukea niitä, jotka eivät tarvitse tukea. ASP-tilin kummallisuudet ovat siitä yksi esimerkki – toinen on jo kuopattu Helsingin Hitas-järjestelmä. Hitas-himmelin sisällä järjestettiin muun muassa jopa arpajaisia, joissa jaettiin oikeus ostaa kattoterassillinen viiden huoneen saunallinen asunto Jätkäsaaresta.
Valtion keinot vaikuttaa ensiasunnon ostajien asemaan ovat rajalliset. Lopulta merkittävimmät asumisen hintaan tehtävät päätökset tehdään kuntien ja kaupunkien kaavoituspöydissä. Varsinkin pitkällä aikavälillä ainoa kestävä keino pitää asuntojen hinnat kohtuullisena on riittävä rakentaminen.
Matias Mäkiranta
Kirjoittaja on työelämään siirtyvä taloustieteen opiskelija, joka aikoo nostaa valtion takaaman asuntolainan, jos sellaista tarjotaan.