Tutkijat ja luonnonsuojelijat saartoivat pari viikkoa sitten Pihlajavedellä saimaannorpan verkon sisälle. Verkko oli tarkoitukseen räätälöity ja heti, kun norppa oli saarrettu, se nostettiin veneeseen.
Veneessä Korkeasaaren eläinlääkäri tarkisti norpan terveydentilan. Itä-Suomen yliopiston tutkija Marja Niemi arvioi, että Jelenaksi nimetty norppa ei ollut tilanteesta moksiskaan.
– Se oli todella rauhallinen, mutta oli kiinnostunut meistä ja katseli uteliaana ympärilleen.
Itä-Suomen yliopiston, Metsähallituksen Luontopalveluiden ja WWF:n väki siirsi Jelenan venekyydillä noin sadan kilometrin päähän Kolovedelle ja vapautti sen elämään uusissa vesissä.
Toiveena on, että Kolovedellä Jelena lisääntyisi sikäläisen norppauroksen kanssa. Silloin syntyisi poikanen, joka perisi kahden toisistaan eriytyneen norppapopulaation geenit.
”Siirrot ovat hätäensiapua”
Koska saimaannorppia on vain noin 480, niiden geneettinen monimuotoisuus on erittäin niukkaa. Mitä samankaltaisempia eri yksilöiden geeniperimät ovat, sitä huonommin laji sopeutuu ympäristön muutoksiin. Myös sairauksien riski kasvaa ja vastustuskyky heikkenee.
Metsähallituksen Luontopalveluiden luonnonsuojelun erityisasiantuntija Miina Auttilan mukaan näyttää siltä, että eri puolille Saimaata on muodostumassa norppakantoja, joiden perimä supistuu yhä. Kehitystä voidaan hillitä siirtämällä norppia alueelta toiselle.
– Se on kuitenkin vain hätäensiapua. Todellinen keino auttaa norppia on saada kanta kasvamaan, Auttila sanoo.
Jelena mulskahti uusiin vesiin rauhallisesti
Perillä Kolovedellä Jelena-norppa katseli edelleen rauhallisena ympärilleen ja mulskahti sitten uusiin vesiinsä. Sillä oli selässä seurantalaite, mutta se irtosi pian turkista, sillä Jelenan karvanvaihtoaika oli yhä kesken.
Marja Niemen mukaan Jelenaa seurataan silti ja se voidaan tunnistaa, sillä jokaiselle norpalla on yksilöllinen kuviointi turkissaan.
– Jelena on jo kuvattu uudella alueella noin viikko vapauttamisen jälkeen.
Jelena on kolmas siirretty saimaannorppa. Viime keväänä tutkijat ja suojelijat siirsivät yhden norpan Pihlajavedeltä sata kilometriä pohjoiseen Kolovedelle ja toisen sata kilometriä etelään Etelä-Saimaalle.