Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Tasavallan presidentti on ennen kaikkea ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaja, mutta suomalaiset odottavat häneltä myös arvojohtajuutta.
Presidentti tulkitsee maailmaa, herättelee keskustelua ja ottaa kantaa aiheisiin, jotka eivät suoraan kuulu hänen toimivaltaansa.
Tämän vuoksi on merkitystä myös sillä, millaisten lasien läpi hän maailmaa katsoo.
Esitimme ehdokkaille erilaisia arvokysymyksiä. Tästä jutusta selviää, mitä ehdokkaat ajattelevat muun muassa sukupuolten moninaisuudesta, maahanmuutosta ja nuorten mielenterveydestä.
Entä pitäisikö heidän mielestään ilmastonmuutos asettaa kaiken politiikan teon keskiöön tai myös alle 15-vuotias voida tuomita vankeusrangaistukseen?
Jutussa voit myös verrata omia arvojasi ehdokkaiden arvoihin – klikkaa vain omaa näkemystäsi kuvaavinta täppää. Emme tallenna lukijoiden vastauksia.
Ensimmäiset kaksi ehdokkaille esitettyä väittämää koskivat sukupolvien välistä tasa-arvoa. Valtaosa heistä ei tahtonut tehdä eroa sukupolvien välillä, ja arvoasteikon keskelle muodostuikin tungosta.
Vasemmistoliiton Li Andersson poikkesi kaikista muista ehdokkaista olemalla lähes täysin sitä mieltä, että maailma oli aiemmille sukupolville helpompi paikka.
Anderssonin mielestä oli pitkään niin, että kullakin sukupolvella oli paremmat oltavat kuin edellisellä.
– Kun tarkastellaan nykytilannetta Suomessa, meillä on tietoa siitä, että koulutustason nousu on pysähtynyt. On myös yhä enemmän epävarmuutta työelämässä. Meillä on myös ilmastokriisi ja luontokriisi, jotka vaikuttavat hyvin keskeisesti siihen, millaisissa elinolosuhteissa nykypäivän nuoret ikäpolvet tulevat elämään.
Anderssonin mukaan myönteistä kehitystä on kuitenkin tapahtunut esimerkiksi ymmärryksessä yhteiskunnan monimuotoisuudesta ja ihmisoikeuksista.
Yllä olevassa kysymyksessä ehdokkaat ottivat kantaa siihen, kenen kuuluu kantaa vastuu opiskelijoiden toimeentulosta.
Harkimo painotti eniten opiskelijan omaa vastuuta taloudestaan. Hän kannattaa nykyistä opintotukijärjestelmää, mutta poistaisi opiskelijoiden työnteolta tulorajat.
Kiinnostavaa on kuitenkin se, että valitsijayhdistyksen ehdokas Pekka Haavisto (vihr.) ja SDP:n ehdokas Jutta Urpilainen kallistuvat enemmän opiskelijan oman vastuun kannalle kuin esimerkiksi kokoomuksen Alexander Stubb ja perussuomalaisten Jussi Halla-aho.
Haavisto pitää tärkeänä, että opintososiaaliset edut säilytetään. Etenkään opiskelijoiden asumismahdollisuuksiin ei pitäisi hänen mielestään tehdä suuria muutoksia.
– Tietysti on tärkeää, ettei opiskelija velkaannu opiskeluiden aikana. Nykymaailman pätkätyömaailmassa velkakuormasta voi olla vaikea päästä eroon. Sellainen opintotuki tietysti pitää olla, että perustarpeet tyydytetään, Haavisto sanoo.
Toisaalta Haavisto toteaa, että myös työkokemuksen kartuttaminen jo opiskelujen aikana on hyödyksi.
Stubbin mielestä yhteiskunnan tuen on oltava olennainen osa opiskelijan toimeentuloa. Samaan hengenvetoon hän painottaa kuitenkin opiskelijan omaa vastuuta.
– Itse sain isotkin opiskeluedut aikoinaan, kun opiskelin. Ilman niitä en olisi voinut toimia. Sen toinen puoli ovat jonkinnäköiset vastuut, hän sanoo.
Hän kertoo maksaneensa Yhdysvalloissa opiskellessaan suuria lukukausimaksuja, eikä rahojen kerääminen niitä varten ollut aina helppoa.
– On tärkeää, että yhteiskunta pystyy auttamaan, mutta jos uskaltaa ja haluaa ottaa riskiä, niin pitää myös voida se tehdä, Stubb sanoo.
Valtaosa ehdokkaista kallistui sen kannalle, että ilmastonmuutoksen torjumisen pitää olla kaiken politiikan teon keskiössä.
Vain Halla-aho oli selkeästi sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen torjuntaan voidaan keskittyä vasta, kun Suomen talous on kunnossa.
Kristillisdemokraattien ehdokas Sari Essayah sijoitti itsensä keskelle, sillä hänen mielestään väittämät eivät sulje toisiaan pois.
– On vanhanaikaista ajatella, että ilmastonmuutoksen torjuminen olisi lähtökohtaisesti talouden heikentämistä. Meillä on Suomessa paljon puhtaan teknologian osaamista ja innovaatioita, joita voimme edistää viennin kautta ja samalla kasvattaa talouden hyvinvointia.
Essayahin mukaan ei voi ajatella myöskään niin, että vain ilmastonmuutoksen torjunta olisi politiikan teon keskiössä.
Maahanmuuttoa käsittelevä kysymys synnytti jonkin verran hajontaa ehdokkaiden välillä.
Kannatuskyselyjä johtava Stubb varoo ottamasta tiukasti kantaa ja sijoittaa itsensä janan keskelle. Näin hän tekee kaikkiaan puolessa vastauksista.
Valtaosa ehdokkaista kallistui kuitenkin sille kannalle, että maassa tulee elää maan tavalla. Selkeimmin tätä mieltä olivat Halla-aho ja Liike Nytin Harry Harkimo, mutta Urpilainen on arvojanalla heti heidän vieressään.
Urpilainen perustelee vastaustaan toteamalla, että Suomessa jokaisen on sitouduttava esimerkiksi sukupuolten väliseen tasa-arvoon.
– Suomessa eletään Suomen lainsäädännön ja yhteiskunnan perustavien arvojen ja toimintatapojen mukaan. On selvää, että kunnioitamme kaikkia uskontoja ja kulttuureja, mutta uskonnon tai kulttuurin varjolla ei voi poiketa lainsäädännöstä tai polkea toisen ihmisen itsemääräämisoikeutta, Urpilainen sanoo.
Viime vuonna poliitikot kävivät repivää keskustelua uudesta translaista. Ehdokkaiden sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä koskevia arvoja ja asenteita tarkasteltiin kysymällä, onko sukupuolia olemassa heidän mielestään kaksi vai useampia.
Halla-aho ja Essayah edustavat toista ääripäätä, jonka mukaan niitä on kaksi. He perustelevat vastauksiaan biologialla, mutta lisäävät, että kokemuksia omasta sukupuolesta voi olla monia.
Valtaosa ehdokkaista kallistuu sukupuolten monimuotoisuuden kannalle.
Valitsijayhdistyksen ja keskustan ehdokas Olli Rehn on selkeästi enemmän sitä mieltä, että sukupuolia on useampia.
Hän kertoo tarkastelevansa asiaa ennen kaikkea ihmisoikeuskysymyksenä.
– On ihmisiä, jotka tutkitusti eivät ole joko naisia tai miehiä tai kokevat, että heidän identiteettinsä ei ole naisen tai miehen identiteetti. On mielestäni peruste selvittää kolmannen sukupuolen juridiset edellytykset. Ihmisyyden kirjo on laaja, ja he ovat myös luojan luomia niin kuin me muutkin, Rehn sanoo.
Rehn toteaa, ettei kysymys kuulu presidentin toimivaltaan, mutta pitää sitä tästä huolimatta tärkeänä arvokysymyksenä.
Peruskoulun uskonnonopetuksen puolesta liputtavat kaikki presidenttiehdokkaat.
Pieniä eroja ehdokkaiden väliltä löytyy, mutta yksikään ei kallistu sen kannalle, että uskonnon tunneista tulisi kouluissa luopua.
Valitsijayhdistyksen ehdokkaan Mika Aaltolan mukaan uskontoihin perehtyminen ei ole keneltäkään pois ja auttaa ymmärtämään myös maailmanpolitiikkaa.
– Voi sanoa, että uskonnollisuus on yleisyhteiskunnallinen piirre. Kansalaisuskonnon ymmärrys, erityisesti omien perinteiden mutta myös muiden, antaa avaimia ja ikkunoita ymmärrykseen, hän perustelee.
Nuorten väkivalta ja rikollisuus nousivat viime vuonna suureksi puheenaiheeksi. Nuorisorikollisuutta käsittelevä kysymys sai ehdokkaiden vastauksissa aikaan suurinta hajontaa.
Haavisto ja Andersson ovat täysin sitä mieltä, että alle 15-vuotias on liian nuori ottamaan täyttä vastuuta teoistaan.
Harkimo ja Halla-aho sen sijaan kallistuvat eniten sen kannalle, että myös alle 15-vuotias pitäisi voida tuomita sakkoon tai vankeusrangaistuksen.
Harkimon mukaan alaikäiset ovat yhä enemmän mukana rikoksissa ja ovat käyttäneet jopa aseita.
– Ruotsissa käytetään nuoria rikoksissa, koska he välttyvät rangaistuksilta. Jotta Suomessa ei yleistyisi se, että käytetään nuorempia ja nuorempia, heille pitäisi olla myös rangaistukset, hän sanoo.
Nuorten mielenterveysongelmia koskeva kysymys ei juuri jaa ehdokkaita. Suurin osa on selkeästi sitä mieltä, että ongelmaa ei oteta Suomessa tarpeeksi vakavasti.
Vain Halla-aho on kahden vaiheilla. Hänen mielestään mielenterveystyöhön tulisi suunnata enemmän resursseja.
Ihmisiä ei Halla-ahon mukaan pidä kuitenkaan lietsoa siihen, että jokaisella on mielenterveysongelma vain sen takia, että heillä on ikäkauteen kuuluvia kriisejä.
– Kun ihmiselle annetaan diagnoosi, tulee siitä helposti osa hänen identiteettiään. Hän alkaa itse uskoa, että hänellä on päässä jotain vikaa, vaikka ne ovat monesti ohimeneviä asioita.
Halla-aho peräänkuuluttaa vanhempien vastuuta.
– Nuorisoon ei tulisi lietsoa pahoinvointia erilaisilla ilmiöillä, kuten ilmastoahdistus tai sukupuolihysteria. Ne eivät ainakaan auta näiden ahdistuksen tunteiden purkamisessa.