Ympäristöjärjestö WWF:n uusin Living planet -raportti kertoo jälleen valitettavan tuttua tarinaa: maailman luonto on uhattuna, eikä luontokato ole osoittanut juuri laantumisen merkkejä kahden vuoden takaisesta raportista.
Raportti perustuu Living planet -indeksiin, joka tarkastelee 5 230 selkärankaisen eläinlajin lähes 32 000 populaatiota eri puolilla maailmaa.
Tällä kertaa indeksin aineisto on myös merkittävästi aiempaa suurempi, sillä siihen on lisätty uutta tutkimustietoa etenkin Brasiliasta. Tarkasteltuja populaatioita on nyt noin 11 000 enemmän kuin edellisessä raportissa.
Aineistossa on mukana nisäkkäitä, lintuja, matelijoita, sammakkoeläimiä ja kaloja. Selkärankaiset ovat tavallaan vain luontokadon jäävuoren huippu, mutta niiden rooli useimmissa ekosysteemeissä on korvaamaton – ja populaatioiden hupeneminen on konkreettisesti näkyvä merkki luontokadosta.
Uusimmassa aineistossa tarkastellut yli 30 000 villieläinpopulaatiota ovat vuosien 1970–2018 välillä pienentyneet keskimäärin 69 prosentilla.
WWF:n Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder pitää raportin tulosta hyvin hälyttävänä. Vertauskuvaksi hän nostaa ajatuksen yhtä voimakkaasta romahtamisesta talouden indekseissä.
– Jos esimerkiksi Dow Jones -indeksi tippuisi 69 prosenttia, ryhtyisivät taloudelliset toimijat todella nopeisiin toimiin. Samalla tavalla nyt tulisi ryhtyä todella rivakoihin toimiin luontokadon pysäyttämiseksi.
Living planet -indeksin tavoitteena on kuvata yhdellä luvulla selkärankaisten eläinlajien populaatioiden yleistä trendiä. Prosenttiluku tarkastelee siis luonnon monimuotoisuuden yleistä kehitystä, muttei kerro suoraan eläinten yksilömäärien vähenemisestä.
Etelä-Amerikassa kato kaikista nopeinta
WWF:n mukaan indeksin laskennassa on pyritty mahdollisimman hyvään kokonaiskuvaan tekemällä painotuksia maantieteellisesti, elinympäristöittäin ja lajiryhmittäin.
Muuten vaikkapa pitkään ja laajasti tutkitut Euroopan tai Pohjois-Amerikan lajit saisivat ehkä liian suuren painoarvon.
Luontokadon kannalta kaikista kriittisin alue on Etelä-Amerikka, jossa populaatiot ovat pienentyneet jopa keskimäärin 94 prosentilla noin 50 vuoden mittaushistorian aikana.
Raportin mukaan luontokadon suurimpia syitä ovat maankäyttö ja luonnonvarojen ylikulutus. Etelä-Amerikassa ja Amazonin sademetsässä erityisesti hakkuut. Maata raivataan muun muassa maa- ja metsätalouden ja rakentamisen tarpeisiin.
Brasialiassa luonnollisia elinympäristöjä tuhoaa erityisesti maailmanlaajuisestikin kulutettujen elintarvikkeiden tuotanto.
Kuluttajat ympäri maailman voivat tietämättään aiheuttaa epäsuorasti metsäkatoa esimerkiksi juomalla kaakaota tai kahvia, syömällä palmuöljyssä kypsennettyä ruokaa tai rehusoijalla ruokittua lihaa.
Euroopan parlamentti hyväksyi syyskuussa kantansa komission lakiesitykseen metsäkatotuotteiden myyntikiellosta unionin alueella. Parlamentti on nyt valmis aloittamaan neuvottelut lain lopullisesta muodosta EU-jäsenmaiden kanssa.
Rohweder kuitenkin korostaa, ettei Euroopassakaan voida vain katsoa kaukaiseen Etelä-Amerikkaan – luonto köyhtyy täälläkin.
Suomen vaelluskalojen populaatiot vaarassa
Living planet -indeksin mukaan Euroopassa ja Keski-Aasiassa populaatiot ovat pienentyneet keskimäärin 18 prosenttia kuluneiden viiden vuosikymmenen aikana. Samaan tapaan pudotus on ollut maltillisempaa myös Pohjois-Amerikassa, jossa trendi on jopa hieman kääntynyt viime vuosina.
Rohwederin mukaan tämä ei kuitenkaan suoraan osoita, ettei luonto olisi näilläkin alueilla köyhtynyt. Se on vain aloittanut köyhtymisensä jo huomattavasti ennen mittaushistorian alkua 1970-luvulla.
Itse asiassa indeksi kertoo, että myös Suomesta, Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta löytyy villieläinpopulaatioita, jotka ovat maailmankin mittakaavalla hyvin suuressa vaarassa.
WWF:n raportin mukaan suurimpia kärsijöitä ovat makeiden vesien selkärankaiset, joiden populaatioiden kokoa kuvaava indeksi on laskenut maailmanlaajuisesti keskimäärin 83 prosenttia vuosina 1970–2018.
Kotimaiset vaelluskalat lohi, taimen, nieriä, vaellussiika, vimpa, toutain, nahkiainen ja ankerias ovat lähes kaikki uhanalaisia tai silmälläpidettäviä.
– Vaelluskalat ovat riippuvaisia siitä, että virtavedet ovat elinvoimaisia. Myös seuraavan hallituksen pitäisi jatkaa nousuesteiden purkamisen rahoitusta, Rohweder sanoo.
Rohweder on huolissaan myös kotimaisen metsäluonnon uhanalaistumisesta.
– Metsien hakkuut ylittävät kestävän tason jatkuvasti. Jos sieltä tarkastellaan lajeja, niin kaikille tutut hömötiainen ja töyhtötiainen ovat uhanalaistuneet viime vuosina intensiivisen metsätalouden takia.
Suomen pitää Rohwederin mukaan varmistaa riittävät toimet EU:n biodiversiteettistrategian toteuttamiseen.
Strategia velvoittaa suojelemaan 30 prosenttia maa- ja merialueista sekä makean veden alueista. Silloin 70 prosenttia maa-alasta jää yhä talouskäyttöön, mutta silloinkin metsätaloudessa olisi hyvä huomioida esimerkiksi avohakkuiden vaikutus luontoon.
Erityisen tärkeää Rohwederin mukaan on suojella mahdollisimman pian vanhat ja luonnontilaiset valtion metsät. Silloin ne olisivat jo valmiiksi pankissa, kun EU:n strategian toteutus alkaa.
– Jos vanhat ja luonnontilaiset valtionmetsät nyt hakattaisiin, kestäisi 500 vuotta ennen kuin meillä olisi samantyyppiset metsät.
Katseet kohti Kanadaa
Raportin julkaisuajankohta ei ole sattuma. EU-päätöksenteon lisäksi luonnon monimuotoisuudesta päästään viimeinkin päättämään kansainvälisen yhteistyön korkeimmalla portaalla.
Vuosien viisästysten ja pettymysten jälkeen nyt näyttää viimein siltä, että YK:n suurkokous luonnon monimuotoisuuden turvaavasta sopimuksesta järjestetään joukuussa Montrealissa.
EU:n ja Suomen linja kokouksessa tulee olemaan se, että myös muun maailman pitää sitoutua sitoutua 30 prosentin suojelutavoitteeseen.
WWF:n mukaan YK:n biodiversiteettikokouksessa jäsenvaltioiden tulee sitoutua myös puolittamaan tuotannon ja kulutuksen jalanjälki vuoteen 2030 mennessä.
Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa järjestön mukaan on puolestaan varmistettava, että välttämättömät hillitsemistoimet otetaan laajasti käyttöön.
Living planet -raportissa alleviivataan vahvasti ilmastonmuutoksen merkitystä luonnolle. Raportin arvion mukaan lämpenemisestä tulee todennäköisesti luontokadon merkittävin ajuri, jos keskilämpötilan nousua ei saada pysäytettyä alle 1,5 asteen.
Lue myös:
Katso Yle Areenasta: