Hirveä meuhkaaminen yhdestä luvusta. 1,5 astetta. Ei kuulosta paljolta. Ainakaan ensikuulemalta.
Jos lämpötila on tänään 1,5 astetta lämpimämpi kuin eilen, eroa tuskin huomaa. Suomessa ilmasto on lämmennyt kolmenkymmenen viime vuoden aikana noin 1,3 astetta. Kuinka iso ja huomattava muutos se on, sitä voi kukin miettiä.
Esiteolliseen aikaan verrattuna Suomen keskilämpötila on noussut jo yli 2 astetta. Koko maapallolla nousu on ollut keskimäärin 1,1 astetta. Viimeisimpien tietojen mukaan lämpeneminen on niin nopeaa, että lämpötila nousee maapallolla yli puolitoista astetta vain reilussa kymmenessä vuodessa.
Numeron tärkeydestä kertoo, että IPCC-ilmastopaneeli on laatinut siitä oman raportin, joka julkaistiin jo kolme vuotta sitten. Tuhannet ilmastotutkijat huhkivat pitkiä työpäiviä sen eteen. Meillä on siis hyvin tiedossa, miltä 1,5 astetta lämpimämpi maailma näyttää, ja kuva tarkentuu jatkuvasti.
Merkityksettömältä tuntuvan 1,5 asteen lämpenemisen läpikäynyt maailma näyttää hyvin erilaiselta kuin maailma tänä päivänä.
Puolitoista astetta tulee vastaan tuon tuosta, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa?
Merkityksettömältä tuntuvan 1,5 asteen lämpenemisen läpikäynyt maailma näyttää hyvin erilaiselta kuin maailma tänä päivänä. Puhumattakaan esiteollisesta ajasta. Nyt ilmasto on siis lämmennyt siitä jo yli asteen.
IPCC:n raportin mukaan puoli astetta lisää tarkoittaa entistä voimakkaampia helleaaltoja, pidempiä lämpimiä jaksoja, lyhyempiä kylmiä jaksoja ja merkittäviä muutoksia sateisuudessa. Siihen vielä puoli astetta lisää haittaa merkittävästi ihmisten ruoantuotantoa ja nostaa lämpötiloihin liittyviä terveysuhkia.
1,5 asteen lämpenemistä pidetäänkin suurimpana terveysuhkana maailman väestölle.
Ja tämä on vasta 1,5 astetta lämpimämpi maailma. Tällä hetkellä näyttää siltä, että maailma ehtii lämmetä 2 tai jopa yli 3 astetta ennen kuin ihmiskunta saa aiheuttamansa lämpenemisen kuriin.
Paljon puhuttu Pariisin ilmastosopimus tähtää siihen, että maapallon lämpeneminen pysyy selvästi alle kahdessa asteessa. Sillä on kuitenkin iso ero, saadaanko lämpeneminen pysäytettyä puoleentoista vai kahteen asteeseen.
Puolen asteen lisälämpenemisellä arvioidaan olevan jopa kaksinkertainen vaikutus vedenpuutteesta kärsivien ihmisten ja valtaosan elinympäristöistään kadottavien eläinten määrään.
Alueelliset erot vaikutuksissa ovat valtavia. Lämpenemisen määrästä riippumatta maa-alueet lämpenevät enemmän kuin meret, pohjoiset alueet enemmän kuin eteläiset.
Meillä Pohjois-Euroopassa esimerkiksi sateet lisääntyvät, kun taas Välimerellä sademäärät vähenevät ja kuivuus lisääntyy. Aluetta onkin luonnehdittu tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen kriisipesäkkeeksi.
Samalla tavalla kuivuus lisääntyy monella muullakin viljelyn kannalta oleellisella alueella maapallolla. Ilman lämpeneminen nopeuttaa veden kiertokulkua ja se edesauttaa niin rankkasateiden, tulvien kuin kuivuudenkin lisääntymistä.
Mannerjäätiköt sulavat ja merenpinta nousee, ja tämä kehitys tulee jatkumaan tuhansia vuosia riippumatta siitä, mitä ihmiskunnan päästöille tapahtuu. Päästöjen rajoitusten nopeudesta riippuen merenpinta nousee jo vuosisadan puoliväliin mennessä kymmenestä kahteenkymmeneen senttimetriä, mikä väistämättä lisää tulvia rannikolla.
Aiemmin kerran sadassa vuodessa tapahtunut tulva voi vuosisadan lopussa olla lähes jokavuotinen tapahtuma.
Viimeisimmässä, tänä vuonna julkaistussa ilmastoraportissa todetaan, että maaginen puolentoista asteen raja on väistämättä ylittymässä ja nopeasti – käytännössä noin 20 vuodessa.
Tieteentekijöillä ja päättäjillä on jo hyvin selkeä käsitys, että maapallon lämpenemisen pysäyttäminen puoleentoista tai edes kahteen asteeseen voidaan saavuttaa vain hyvin nopeilla, laajoilla ja voimakkailla kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksillä.
Puolentoista asteen tavoitteen saavuttamiseksi ihmiskunnan tulisi puolittaa kasvihuonekaasupäästönsä 1990-luvun tasosta. Koko ajan tavoite lipuu kauemmaksi.
Aika tiimalasissa kuluu loppuun. Nykymenolla lämpeneminen on vähintään kahden, jopa yli kolmen asteen luokkaa.
Ihmiskunnan käytössä oleva hiilibudjetti lämpenemisen rajoittamiseksi 1,5 asteeseen riittää tällä menolla vain vuosikymmeneksi. Tuhlaamme sen nopeasti.
Lokakuun viimeisenä päivänä maailman päättäjät kokoontuvat Glasgow'n ilmastokokoukseen sopimaan, miten sitouttaa maailman maat toimimaan yhdessä tavoitteiden saavuttamiseksi – hidastamaan ilmaston lämpenemistä mahdollisimman paljon, mahdollisimman nopeasti.
Kerttu Kotakorpi
Kirjoittaja on meteorologi ja yksi Ylen uuden ilmastoliven päivittäjistä
Blogista voi keskustella 28.10. klo 23.00 saakka.