Venäjän ydinvoimateollisuudesta vastaava konserni Rosatom on jo vuosikausia pitänyt yllä toiveita, että se saisi kansainvälistä apua Barentsin- ja Karanmerille vajonneiden ydinsukellusveneiden nostamiseksi.
Kyseessä ovat niin vaativat ja kalliit hankkeet, että Venäjä ei niistä yksin selviä. Aika ja ruoste tekevät tehtäväänsä ja nyt noston kanssa alkaa olla kiire, kirjoittaa muun muassa Barents Observer -julkaisu.
– Ydinsukellusveneet K-27 ja K-159 tuodaan pintaan ja purettaviksi vuonna 2030, sanoi Anatoly Grigoriev, Rosatomin kansainvälisistä teknisistä yhteistyöprojekteista vastaava johtaja lokakuun alkupuolella.
Suomen ulkoministeriöstä vahvistetaan Venäjän halukkuus ja päätökset työn aloittamisesta.
– Venäjän hallitus päätti tänä vuonna, että se esittää ydinsukellusveneiden nostoa kansainvälisellä yhteistyöllä, kertoo Barentsin ja Pohjoisen ulottuvuuden suurlähettiläs Jari Vilén.
Suomi aloittaa lokakuun lopussa kaksivuotisen kauden Barentsin neuvoston puheenjohtajana ja Vilén alkaa hoitaa puheenjohtajan tehtävää.
Vaarallisimmat ydinsukellusveneet nostetaan
Neuvostoliiton aikana 1960–1990-luvuilla Novaja Zemljan itärannikosta ja Karanmerestä tuli ydinjätteen kaatopaikka.
– Sinne on upotettu 17 000 säteilevää lähdettä, muun muassa reaktoreita ja niiden suojakilpiä, kertoo Vilén.
Venäjän hallituksen ja EU-komission tekemä laaja konsulttiselvitys paljastaa, että jätevuoresta kuusi kohdetta on kaikkein vaarallisimpia ja näistä kaksi on sukellusveneitä, jotka nyt halutaa nostaa, selvittää suurlähettiläs Vilén.
– Toinen ydinsukellusveneistä on upotettu ja toinen upposi.
Vanhempi nostettava, ydinsukellusvene K-27 on lionnut Novaja Zemljan itärannikolla vuodesta 1982. Neuvostoliitto upotti sen tarkoituksella.
– Sukellusvene on hämmästyttävän matalassa vedessä, vain runsaan 30 metrin syvyydessä, sanoo Vilén.
Venäjä on seurannut K-27:n kuntoa ja viimeksi sukeltajat kävivät tutkimassa sitä syyskuussa. Ydinsukellusveneessä ei havaittu vuotoja.
Tässä Pravda Severan lehtilinkissä on kuvia syyskuulta 2021, jolloin venäläistutkijat sukelsivat Novaja Zemljan edustalla selvittämään K-27 -ydinsukellusveneen ja etenkin sen ydinreaktoreiden kuntoa.
Toinen nostettava alus, K-159-sukellusvene painui Barentsinmereen noin 250 metrin syvyyteen onnettomuudessa, siirron yhteydessä elokuussa 2003.
Sukellusvenettä yritettiin kuljettaa Gremikhan tukikohdasta telakalle Murmanskiin, mutta kovassa merenkäynnissä tehtävä ei onnistunut.
Tästä kohteesta on Venäjän lisäksi huolissaan etenkin Norja, jonka kalastusvedet ovat likellä. Sukellusveneessä on kaksi ydinreaktoria.
Nostoissa on onnistuttava
Ydinsukellusveneiden nostojen suunnittelu ja toteutus on vaativaa työtä.
– Nostoissa ei ole varaa epäonnistua, ne on tehtävä niin hyvin kuin mahdollista, korostaa lähialueyhteistyöstä vastaava toimistopäällikkö Aapo Tanskanen Säteilyturvakeskuksesta.
Noston yhteydessä on varauduttava siihen, että pahasti ruostuneen sukellusveneen runko voi katketa tai hajota.
– Pahinta olisi, jos reaktorin sydän rikkoutuu ja siitä leviää radioaktiivista ainetta mereen.
Tanskasen mukaan lähes teoreettinen uhka on, että noston aikana ydinreaktori tulisi kriittiseksi eli käynnistyisi uudelleen. Siitä voisi pahimmillaan seurata radioaktiivinen päästö ilmakehään. Tämäkin on otettava huomioon nostoja suunniteltaessa.
Kun sukellusveneet on saatu ylös, Venäjä poistaa alusten ydinreaktorien polttoaineen ja purkaa sukellusveneet huolehtien samalla, että radioaktiivisia aineita ei pääse leviämään ympäristöön.
– Suomesta STUK on valmis tarjoamaan asiantuntija-apua, jos meidän toivotaan osallistuvan kansainväliseen hankkeeseen, sanoo Tanskanen.
Edellinen venäläisen ydinsukellusveneen nosto tapahtui Murmanskin edustalla syksyllä 2001, jolloin hollantilainen yritys nosti vuotta aiemmin uponneen sukellusvene Kurskin. Onnettomuudessa kuoli 118 venäläissotilasta.
Nostojen suunnittelu ja rahoituksen hankinta alkamassa
Jo marraskuussa Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuuden neuvoston on määrä päättää teknisen selvityksen aloittamisesta ydinsukellusveneiden nostamiseksi, kertoo suurlähettiläs Jari Vilén.
– Noston rahoitukseen toivomme apua EU-komissiolta. Kustannusarvio tällä hetkellä on noin 120 miljoonaa euroa, sanoo Vilén.
– Mielestäni Venäjä on ollut valmis yhteistyöhön koko ajan. Venäjä tietää, että se tarvitsee kansainvälistä apua ja poliittisesti tämä on sille tärkeä asia.
Venäjä on parhaillaan Arktisen neuvoston puheenjohtaja. Puheenjohtajuus antaa sille mahdollisuuden jättää jälkensä kansainväliseen yhteistyöhön, joka on käynyt yhä vähäisemmäksi erilaisten kansainvälisten pakotteiden myötä.
Mitä mieltä olet hylkyjen muodostamasta ympäristöriskistä? Voit keskustella aiheesta perjantaihin klo 23 saakka.
Korjattu klo 19.20: Nostosuunnitelmat ovat osa Pohjoisen ulottuvuuden aktiviteetteja, ei Barentsin neuvoston, eli teknisen selvityksen aloittamisesta päättää marraskuussa Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuuden neuvosto.
Lue lisää: