Kokemukset ja käsitykset Suomen ja Ruotsin kansallisista eroista voivat luoda etäisyyden tunnetta. Koronakriisi on korostanut näitä piirteitä.
Torniossa esitellään perjantaina tutkimusta, joka nostaa esille kuusi mentaalista rajaestettä. Tiivistäen ne ovat kielitaito, sosiaaliset suhteet rajan yli, asenteet ja stereotypiat naapurimaasta, erilainen työkulttuuri, puutteelliset tiedot naapurimaasta sekä kynnys lähteä töihin rajan yli.
Mentaaliset rajaesteet Suomen ja Ruotsin välisellä rajalla -tutkimus on toteutettu Pohjoiskalotin neuvoston ja Pohjoiskalotin Rajaneuvonnan toimeksiannosta.
Pohjoiskalotin neuvoston koordinaattori Birgitta Tamminen pohtii, että suurin ongelma rajaseudulla on ollut vapaa liikkuvuus, jota rajoitettiin koronan takia. Toinen asia on, että uhka on ollut niin sanotusti näkymätön.
– Se on turhauttanut suuresti, vaikka jokainen meistä ehkä tietää tai tuntee jonkun, joka on sairastunut koronaan. Mutta tavallinen tallaaja miettii, että miksi on näin kovat rajoitukset.
Vapauden tunne puuttuu
Birgitta Tamminen kokee henkilökohtaisesti raja-asukkaana, että vaikka rajoitukset ovat Suomen ja Ruotsin rajalla löystyneet, niin ettei kulkeminen ole enää niin hankalaa, on se kuitenkin edelleen mentaalinen rajaeste.
– Se on se vapauden tunne mikä puuttuu vieläkin, Tamminen sanoo.
Hän toivoo paluuta normaaliin aikaan ennen koronaa. Esimerkiksi käynnissä oleva Arbeta tillsammans-projekti on toiminut nyt puolitoista vuotta ja sen pitäisi edistää liikkuvuutta rajan yli.
– Emme ole tavanneet edes projektipartnereiden kesken ennen kuin viime viikolla ensimmäistä kertaa, ja silloinkin puuttui ruotsalainen kumppani. Toivon kovasti, että paluu normaaliin sujuisi ripeästi, mutta voi olla, että vuosi pari tässä menee.
Pohjoiskalotin neuvosto on neuvoa antava elin, joka pyrkii edistämään yhteistä pohjoiskalottipolitiikkaa.
Pohjoiskalotin rajaneuvonnan tehtävänä on esimerkiksi käsitellä Norjan, Ruotsin ja Suomen välisiä rajaestekysymyksiä. Rajaneuvonnan toimipisteet ovat Norjan Skibottenissa ja Torniossa.
Lue myös: