Narsisteja vaikuttaa olevan kaikkialla. Vaikkapa ex-puoliso saa helposti luonnehäiriöisen nimikkeen. Todellisuudessa kyse on hankalasti diagnosoitavasta persoonallisuushäiriöstä, joka saa alan asiantuntijatkin usein ymmälleen.
Jos uskomme kuulopuheita, narsismi näyttää rehottavan. Arjen keskusteluissa narsistiksi leimautuvat mielipahaa aiheuttaneet exät, pomot ja anopit. Totuus on kuitenkin toinen.
– Usein sanalla halutaan leimata jokin ongelma yhden henkilön syyksi, ja tämä on aika harvoin totta, Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma kertoo.
– Nimittelyä käytetään usein sanan todellista merkitystä kunnolla ymmärtämättä, ja sitä harjoittavat usein henkilöt, joilla itsellään on voimakkaita narsistisia piirteitä, Lauerma jatkaa.
Lauerma pitää narsismi-sanan löyhää käyttöä huolestuttavana.
– Ongelman ydin on, että narsistisen ihmisen itsetunto kehittymätön tai olematon. Vaikka hän käyttäytyy tietyissä tilanteissa hyvin röyhkeästi ja ylimielisesti, kysymys on paljolti vain kuoresta, joka suojaa hyvin haavoittunutta ydinminää.
Yksittäiset piirteet eivät tee narsistia
Narsistin itsetunto rakentuu mahtipontisten mielikuvien varaan. Hän luulee usein itsestään liikoja ja uskoo, että on ihmisenä ainutlaatuinen ja ansaitsee siksi erityiskohtelua.
Narsisti saattaa aluksi näyttäytyä hurmaavana ja karismaattisena persoonana, mutta kumppanina hän on hankala.
– Narsisti on häikäilemätön, manipuloiva ja kontrolloiva ja saa muut tuntemaan huonommuutta, pelkoa ja häpeää. Hän haluaa pitää muut ympärillään pieninä ja itsensä suurena. Hän kerää ympärilleen tietynlaisen hovin ihmisistä, jotka eivät haasta häntä, ja joita hän sitten kohtelee huonosti, sosiaalipsykologi ja narsismista kaksi kirjaa kirjoittanut Janne Viljamaa kuvailee.
Yksittäiset piirteet eivät kuitenkaan ole merkki narsismista, vaan diagnoosin tekeminen on hankalaa jopa ammattilaisille kriteerien monitulkintaisuuden vuoksi.
Kansainvälisessä tautiluokituksessa (ICD-10) ei ole omaa diagnoosia narsistiselle persoonallisuushäiriölle, vaan se luokitellaan muuksi persoonallisuushäiriöksi. Narsismi linkittyy usein myös johonkin toiseen persoonallisuushäiriöön.
– Diagnoosia käytetään vain poikkeustapauksissa, jos kriteerit ovat ilmiselvät, Lauerma kertoo.
Taustalla sekä geneettisiä että kokemuksellisia tekijöitä
Mistä narsismi sitten oikein kumpuaa? Tiedetään, että sen puhkeamisen taustalla piilee geneettisiä tekijöitä, mutta myös varhaisella traumatisoitumisella on yleensä näppinsä pelissä.
Lapsuuteen on voinut liittyä psyykkistä tai fyysistä väkivaltaa tai seksuaalista hyväksikäyttöä.
– Myös curling-vanhemmuus, jossa kaikki esteet lakaistaan lapsen tieltä ja lapsi nähdään valtavan erityisenä, voi altistaa narsismin puhkeamiselle. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että lapsen kasvattaminen “muita lapsia parempana” oli yhteydessä narsistiseen persoonallisuushäiriöön, Viljamaa kertoo.
Vaikka tiettyjä narsistisia piirteitä voidaan Lauerman mukaan nähdä lapsissa jo 7-8 vuoden iässä, diagnoosi narsismista tehdään yleensä vasta aikuisiässä.
Narsistisia piirteitä voi olla monissa niin lievinä, etteivät ne hankaloita elämää
Hannu Lauerma
– Nuoruuteen itseensä liittyy narsistisia piirteitä, minkä vuoksi diagnoosia ei voida tehdä aikaisemmin, Lauerma valottaa.
Narsistien määrää Suomessa ei ole tutkittu kriteerien monitulkintaisuuden vuoksi.
– Ei ole olemassa pätevää määritelmää siitä, kuinka suuri osa ihmisistä narsisteja. Narsistisia piirteitä voi olla hyvin monissa ihmisissä niin lievinä, etteivät ne hankaloita elämää, Lauerma kertoo.
Narsismi ja psykopatia sekoitetaan usein keskenään
Joskus harvoin henkilö, jota ajattelee narsistiksi, saattaakin osoittautua psykopaatiksi. Narsistilla on tunteet, kun taas psykopatialla tarkoitetaan poikkeavaa tunnekylmyyttä ja myötätunnon täydellistä puuttumista.
Nämä kaksi ilmiötä menevät usein sekaisin keskenään, mutta Lauerma muistuttaa, että kyse on kahdesta eri asiasta.
Psykopaattinen henkilö ei reagoi vaikkapa siihen, jos läheinen makaa ja huutaa hädissään lattialla, sillä hänestä ei silloin tunnu miltään.
Hannu Lauerma
– Heidän kämmenensä eivät hikoa, sydän ei tykytä eikä hengitys kiihdy, kuten muilla ihmisillä, Lauerma kertoo.
Viljamaa kertoo, että psykopaatteja arvioidaan olevan noin yksi prosentti kokonaisväestöstä.
– Hyvin harva psykopaatti on murhamies tai -nainen. Hän voi hyvin olla tavallinen naapurin Kari, esimies tai puoliso, Viljamaa toteaa.
Vaikka narsismi ja psykopatia ovat kaksi eri asiaa, niiden välillä on silti tietynlainen yhteys.
– Narsistisesti häiriintynyt ihminen on psykopaatti todennäköisemmin kuin muut ihmiset ja psykopaatilla taas on usein narsistisia piirteitä, Lauerma sanoo.
Psykopatian määritteleminen on joka tapauksessa helpompaa kuin narsistisen persoonallisuushäiriön diagnosointi.
– Toisin kuin narsismin kohdalla, psykopatian osalta on olemassa yksiselitteiset määritelmät ja asteikko, jolla voidaan mitata psykopaattisia piirteitä, Lauerma valottaa.
Narsisti voi joskus hyötyä terapiasta – psykopaatilla vaikutus päinvastainen
Mutta voiko narsisti parantua? Lauerman mukaan hyvin pitkässä ja intensiivisessä psykoterapiassa se on mahdollista – mutta vain joskus.
– Narsistisesti häiriintynyttä ihmistä saatetaan voida auttaa psykoterapian avulla, jos henkilö itse ymmärtää sen, etteivät kaikki ongelmat johdukaan muista ihmisistä, Lauerma sanoo.
Lauerma kuitenkin korostaa, että auttaminen on yleensä hyvin vaikeaa, sillä narsistinen ihminen on erittäin herkkä loukkaantumaan.
– Liian voimakas tai ennenaikainen palaute voi katkaista koko terapiasuhteen ja terapeutti saatetaan julistaa idiootiksi, Lauerma toteaa.
Psykopaatin auttaminen psykoterapian keinoin taas on nykytieteen valossa lähes mahdotonta.
– Perinteinen yksilöpsykoterapia vaikuttaa heidän kohdallaan jopa käänteisesti, eli psykopaatista saattaa tulla jopa vaarallisempi, kun hän oppii terapiassa uusia keinoja, Lauerma kertoo.¨
Lue lisää:
Narsisti murskaa kumppanin itsetunnon
Seuraa Akuuttia myös Facebookissa ja Instagramissa @yleakuutti!