Taj A Story Of Mughal India Timeri N Murari

download

https://ebookbell.com/product/taj-a-story-of-mughal-india-timeri-
n-murari-36514890

Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

A Teardrop On The Cheek Of Time The Story Of The Taj Mahal Michael
Preston Diana Preston

https://ebookbell.com/product/a-teardrop-on-the-cheek-of-time-the-
story-of-the-taj-mahal-michael-preston-diana-preston-2478316

Pakistan As A Peasant Utopia The Communalization Of Class Politics In

East Bengal 19201947 1st Edition Taj Ulislam Hashmi

https://ebookbell.com/product/pakistan-as-a-peasant-utopia-the-
communalization-of-class-politics-in-east-bengal-19201947-1st-edition-
taj-ulislam-hashmi-37372314

Beneath A Marble Sky A Novel Of The Taj Mahal Uk First John Shors

https://ebookbell.com/product/beneath-a-marble-sky-a-novel-of-the-taj-
mahal-uk-first-john-shors-36514892

A Handbook To Agra And The Taj Sikandra Fatehpursikri And The

Neighbourhood Dodo Press E B Havell

https://ebookbell.com/product/a-handbook-to-agra-and-the-taj-sikandra-
fatehpursikri-and-the-neighbourhood-dodo-press-e-b-havell-49139348
Tourists At The Taj Performance And Meaning At A Symbolic Site Tim
Edensor

https://ebookbell.com/product/tourists-at-the-taj-performance-and-
meaning-at-a-symbolic-site-tim-edensor-49170060

Sufism For Nonsufis Ibn Aa Allh Alsakandars Tj Alars Ibn Ata Allah
Aliskandari Sherman A Jackson

https://ebookbell.com/product/sufism-for-nonsufis-ibn-aa-allh-
alsakandars-tj-alars-ibn-ata-allah-aliskandari-sherman-a-
jackson-33131382

911 A Tribute Rev Ed Press Association

https://ebookbell.com/product/911-a-tribute-rev-ed-press-
association-11935808

Tajas Cowboy Caress Sweet Montana Bride Witness Protection Rancher

Style 04 Kimberly Krey

https://ebookbell.com/product/tajas-cowboy-caress-sweet-montana-bride-
witness-protection-rancher-style-04-kimberly-krey-60662814

Taj Mahal Foxtrot The Story Of Bombays Jazz Age Naresh Fernandes

https://ebookbell.com/product/taj-mahal-foxtrot-the-story-of-bombays-
jazz-age-naresh-fernandes-49040228
 PENGUIN BOOKS
TAJ

Timeri N. Murari has written novels, as well as screenplays and stage plays. His
film, The Square Circle, made Time magazine’s top ten best films. He adapted it
for the stage and directed it at the Leicester Haymarket Theatre. His new
novel, The Arrangements of Love, will be published by Penguin in 2004. He also

writes a weekly column for The Hindu.

After many years away, Timeri N. Murari now lives in India. Visit the author at

http: / / www. timer imurari. com.

Praise for the book

‘Only a masterly historical novelist like Timeri Murari could skate so

teasingly near the lip of a volcano. The structure of this novel is as
fascinating as the building it describes.’—Bill Aitken, Sunday Observer

‘A book of powerful simplicity . . .’—Gloucestershire Echo

‘One can read into the symbolic undertones, and find this a complex

and disturbing novel.’—Asia Magazine

Taj
A Story of Mughal Indi

TIMER! N. MURARI

PENGUIN BOOKS
 PENGUIN BOOKS
Published by the Penguin Group
Penguin Books India Pvt. Ltd, 11 Community Centre, Panchsheel Park,
New Delhi 110 017, India
Penguin Group (USA) Inc., 375 Hudson Street, New York, New York 10014,
USA
Penguin Group (Canada), 90 Eglinton Avenue East, Suite 700, Toronto,
Ontario, M4P 2Y3, Canada (a division of Pearson Penguin Canada Inc.)
Penguin Books Ltd, 80 Strand, London WC2R 0RL, England
Penguin Ireland, 25 St Stephen’s Green, Dublin 2, Ireland (a division of Penguin
Books Ltd)
Penguin Group (Australia), 250 Camberwell Road, Camberwell, Victoria
3124, Australia (a division of Pearson Australia Group Pty Ltd)
Penguin Group (NZ), 67 Apollo Drive, Rosedale, North Shore 0632,
New Zealand (a division of Pearson New Zealand Ltd)
Penguin Group (South Africa) (Pty) Ltd, 24 Sturdee Avenue, Rosebank,
Johannesburg 2196, South Africa

Penguin Books Ltd, Registered Offices: 80 Strand, London WC2R 0RL,

England

First published by New English Library, UK 1985

First published in India by Oasis, Madras 1995
This edition first published by Penguin Books India 2004

Copyright © Timeri N. Murari 1985, 1995, 2004

All rights reserved

10 9 8 7

Typeset in Perpetua by Mantra Virtual Services, New Delhi

Printed at Pauls Press, New Delhi

This book is sold subject to the condition that it shall not, by way of trade or
otherwise, be lent, resold, hired out, or otherwise circulated without the
publisher’s prior written consent in any form of binding or cover other than
that in which it is published and without a similar condition including this
condition being imposed on the subsequent purchaser and without limiting
the rights under copyright reserved above, no part of this publication may be
reproduced, stored in or introduced into a retrieval system, or transmitted in
any form or by any means (electronic, mechanical, photocopying, recording
or otherwise), without the prior written permission of both the copyright owner
and the above-mentioned publisher of this book.
For a lovely lady,

my wife Maureen,

with love
Only let this one teardrop, the Taj Mahal, glisten spotlessly
bright on the cheek of time for ever and ever . . .
O King! You sought to charm time with the magic of beauty
and weave a garland that would bind formless death with
deathless form! Despite all this, the courier of your love,
untarnished by time, unwearied, unmoved by the rise and fall
of empires, unconcerned with the ebb and flow of death, carries
the ageless message of your love from age to age. The mausoleum
stands still and unmoving in its place. Here on the dusty earth,
it keeps death tenderly covered in the shroud of memory.
—Rabindranath Tagore
 --g -i ro
o
SS ■< \,D
X .5.
'.I S3
8° £
CQ
S3 2 •R "7
2 -■s <±
-JVJ O ^ C2
<

i 13 '•§ |
p ? p S 2

£
-i
c ^ S O
si
b O
•?_ r^-
r<
1
t £ ^ I - 3
“
“ S _3 ot "S
§ R~ < ^ 3 s -s ^
~ 8 p £
O
'O
°
v^)
r-

3 ST
^ ^ °9
£p ^ vx>
J§
VO _
. E x i ■
£ ^ r~- 3 S R
S S 2
00(9 ^^
pa ^ rsj
- cn ^
on

fsl "I -
c/5
4->
in
oJ

£
m
r’cd rt oo
£ 3 £
"So -S
J, Is
£ J

3 (Si -

ctf
OJ
Jh
O
Author’s Note

The past is prologue to the present. The tragic events that occurred
over three hundred years ago still reverberate in modern India. The
continuing conflict between Hindu and Muslim—and the creation of
Pakistan—can be attributed to the actions of Aurangzeb, the son of
Shah Jahan and Arjumand.
All the characters in this novel—except for Murthi, Sita and their
children—lived three centuries ago, but I am sure that a man like
Murthi lived and died building the Taj Mahal, along with twenty-two
thousand others.
There was a man named Isa who walked in the shadow of the Great
Mughal Shah jahan. Other than his name, nothing else about him is
recorded.
When it was built, the great tomb in Agra was called the Mumtaz
Mahal, but over the centuries, with the erosion of time and memory,
it has come to be known simply as the Taj Mahal. The jali (screen)
which surrounds the sarcophagi of Arjumand and Shah Jahan is
considered to be one of the finest works of sculpture in all India.
In my novel, the odd-numbered chapters cover the years 1607—
30, and concern the lives of Shah Jahan and Arjumand: their love,
their marriage, and Shah Jahan’s eventual accession to the throne.The
even-numbered chapters take the story on from 1632—66 and describe
 d L.t 1 i I O f $ \\ 0 L 0

the later years of Shah Jahan’s reign: the building of the Taj Mahal,
Murthi’s story, and Aurangzeb’s rebellion against his father. Dates are
also given according to the traditional Islamic system of dating from
the Hegira.

X
TAKTYA TAKHTA?

(Throne or Coffin?)

A Mughal proverb
prologue 1150/ad 1740

The world was thick with rain and it was not possible to tell night
from day; they came and went unmarked as if blindness had struck
men and beasts. Nothing could be heard except the river, roaring and
thrashing like Siva’s monstrous serpent. The earth broke under its might
and gave up men, beasts, trees, homes almost gratefully, as if it could
not bear their burden any more.
From under the great archway the ancient monkey stared out at
the curtain of water that fell. He had never witnessed such rage in his
life, and in his squeezed cynical face, there was a gleam of awe. His fur
lay flat, streaks of dark rusty brown touched with grey, and where it
had been torn away revealing black patches of skin; teeth marks, old
and healed, puckered the flesh into a grimace. Huddled against the
wall was his tribe of fifteen langours. He was not one of them. They
were elegant, slim and silvery; he was squat and ugly, but he had killed
their leader and now they worshipped him. He looked on them with
contempt, and they accepted his authority submissively. On all fours,
he stalked out. The rain broke on his back, as if angry at his defiance,
but instead of retreating he moved down the steps into the neglected
garden. His tribe, frightened of the storm, frightened too of being
abandoned, screamed and then, miserably, followed him. The old
monkey seemed unaware of the fury, examining the flooded fountains
and the paving lying beneath the dense undergrowth; he tugged at a
shattered piece and tossed it into the fountain. His companions were
 sullenly indifferent to their surroundings.
Under the wall, he sat back on his haunches and squinted up at the
pure expanse of whiteness that he’d noticed through the darkness. It
rose, cliff-like, in defiance of the all-veiling night. It seemed not merely
to hold the blackness at bay, but to push it away so that there appeared
an aura between the walls and the night. He did not mount the steps
but circled around, wary from old habit. Reassured finally, he found a
foothold in the marble and vaulted up onto the plinth.
There was an opening in the cliff, where the darkness had slipped
in, and he followed it, stepping daintily over the shattered marble that
Uttered the floor. The rain too had entered, leaving pools of water. He
sniffed the damp and the desolation, caught too the sweet cloying of
incense—he did not like that—and then the smell of man, sour,
distasteful. He was curious and unafraid. He walked further, treading
on crisp leaves and, seeing the carved screen convenient with holds,
leapt nimbly to the top, avoiding the gaps ripped in the fabric of marble.
‘Who goes!’ a voice called.
The monkey stiffened, listening to the mad tapping of the cane. A
man emerged from the lower chamber, emaciated, old, blind.
‘Ah, it is you. I can smell you. Come, you do not need to fear me.’
His voice echoed. The rain could not penetrate the silence within
the tomb.The monkey watched the man, knowing him to be blind and
harmless, and his companions scuttled around, shaking water from
their soaked fur.

There is no food here. Only stone, and who can eat that? I have
touched it all, and it is cold and smooth, like the surface of icy water.
I do not know what this place is, or why it was built. Can you tell me,
Hanuman?

The monkey scratched his chest and ignored the man.

‘You do not know yourself. For you, like me, it is only shelter
from the rain.’

2
 f B f I a-.=

the love story 1017/ad 1607

Arjumand

Was it thunder that woke me? I sat up, startled, listening. It was not
yet the monsoon season, but the air was tense with that same sense of
expectancy, and still, as if waiting to rage. I could hear nothing, except
the first caw of the crows, the bulbul practising its enchanting scales,
and the squirrels scolding shrilly. The sky was pale and clear with the
smoke of night still lingering at the edges of the horizon. The mango
and peepul and banyan trees outside the window appeared transparent
in the delicate light.
It might have been my dream that woke me, although I could not
recall it clearly. The thunder had struck at my heart which still beat
hard and fast. Was it a warning? I felt no fear, no leaden weight to
eternity such as the condemned man might on the dawn of his last day
on earth. Instead, to my surprise, I seemed to feel a lightness, a delight.
The excitement was not in the air, but in myself, in the sweet remnants
of my dream.
I had glimpsed a silvery plain beneath a clarion sky, and in the
shadow where earth and heavens met, it flushed with delicate red. In
the far distance I saw an object, but could not distinguish what it was.
A boulder? A man? It shimmered in the glare. What might my astrologer

3
foretell from this dream? Wealth? Happiness? Love? The common
greeds of all who exist? Yet even without his guidance I knew the day
ahead would be filled with meaning, somehow important. I was eager
for it, impatient with waiting.
The zenana was still in darkness, but the commerce of the day had
begun outside and I couldhear the call of a street merchant, the creaking
wheels of bullock carts, a child singing in a clear sweet voice. From far
away the beat of the dundhubi proclaimed the appearance at the jharoka-
i-darshan of the Great Mughal Jahangir. Each day, one hour before

sunrise, he showed himself to the nobles and the people from the top
of the Lai Quila.The sight of his person reassured his subjects that he
still lived, that the kingdom was secure. He had to prove his existence
anew each day. I could imagine him sitting on his silver throne, gazing
east to the very edge of the earth where his empire ended. It was
known that it took a camel train sixty days to cross from the eastern
boundary to the western one, the land between Persia and Bengal, and
a further sixty days to travel from the Himalayas in the north to the
Deccan Plain in the south. The heart of this immensity was the emperor
in Agra, but wherever he travelled in his empire, there was the centre.
The dundhubi was also the signal for our household to wake. The
sounds were familiar; they had always been the same. All my life I had
followed the movements from the noises: the slaves starting the kitchen
fires, the rhythmic ‘rush-rush’ of the brooms, and the stirrings of the
men in our household from the rooms below. Within, I heard the
whispers of my mother and grandmother and aunt. Today I could hear
a new note in their voices, an undertone of excitement as though they
too had been woken by the thunder. I had thought myself to be the
only one, and this largesse of anticipation scattered throughout the
zenana disappointed me.
‘Are you awake, Arjumand?’ my mother called.
Usually the haram woke languidly, and it often took half the day for
the women to complete their ablutions and dressing, but today there

4
was a fluster of activity. Servants and slaves were running hither and
thither, fetching and carrying and dropping as my aunt Mehrunissa
gave one order, my mother another, my grandmother a third, and other
wives and female relatives still more. Caskets of jewels, bolts of silk,
boxes of ivory and silver and jade were being gathered together, for
this was the night the Royal Meena Bazaar was to be held. Like a comet,
it made only one appearance each year, in late spring, causing great
excitement among the ladies of the Imperial court.
‘Aren’t you getting ready?’ Mehrunissa asked me.
‘Am I going as well?’
‘Why not?You’re old enough now. Someone might notice you and
propose marriage.’
I was twelve years old in this year 1017, and nearly of marriageable
age. I was my parents’ only child and had led a cloistered, unexciting
life. My education—reading, writing, painting, music, history, the
Quran—was as much as was considered suitable for the narrow
existence of a nobleman’s wife. My arranged marriage would inevitably
be a dry coupling of bodies and wealth. There could be no avoiding
this future. I dreamed of romance of course; all girls do.
‘Or propose something else,’ one of my relatives suggested lewdly,
causirg great laughter.
‘I have nothing to sell,’ I said, ignoring the remark.
‘You can sell anything—fruits, spices, carvings. It’s not important.
But of course,’ Mehrunissa added slyly, ‘if your stall has precious things
on it, you will attract the great nobles, possibly even the Emperor.’
‘What will you sell, Aunt?’
‘Gold jewellery and the silks I designed.’ She plunged her hands
into one of her caskets, and lifted emerald and diamond bangles and
necklaces, ruby rings and sapphires, then spilled them carelessly back.
She frowned at the treasures.
‘Do you think they’re good enough?’
‘What could be better?’

5
 She shrugged, still doubtful, then glanced at me speculatively,
secretively. Mehrunissa was an overwhelming woman, though very
beautiful. She beguiled or bullied those who did not bend to her wishes,
and even her husband, General Sher Afkun, whose bravery on the
battlefield was unquestioned, fell silent in her presence. She wanted
to dazzle and enchant. If she could have plucked the moon and the
stars from the sky, she would have set them atop the great pile of
precious metals and gems and cascades of silk.
‘But they will not only come to buy, but to stare at us. They will
stare and stare, but show no courage.’
‘What other chance do they have to look on us?The ordinary market
women can show their faces to the world and go where they like, but
we have to spend all our lives caged in purdah.’
‘It is better not to be seen, but to see everything,’ Mehrunissa said
sharply. ‘It makes men wonder about us and dream.’
‘And that is all they can do,’ I said in exasperation. ‘Who else will
be at the bazaar, besides the Emperor?’
‘Many of the great nobles.’ She lowered her voice conspiratorially.
‘Maybe even the prince Shah Jahan. Who knows what wonderful things
will happen tonight?’
She sighed hopefully. All the women were transformed with
excitement, but Mehrunissa seemed especially enchanted.This evening
she could forget her marriage and her young daughter, and pretend to
be a girl once more, dreaming of romance and composing poetry for
an unknown lover who would, with a breath of magic, snatch her heart
away. I wondered whether she already had one in mind.
‘What things do you expect to happen?’ I asked.
‘I was just talking,’ she said gaily. ‘Where is Ladilli?’
‘Still asleep.’ Ladilli her daughter was, like me, an only child. She
was my close companion, a shy, quiet girl, incapable of any boldness.
I did not have as much for my stall as Mehrunissa. I was young and
unmarried, and apart from a heavy gold chain and some bangles, most

6
of my jewellery was silver. I heaped the anklets, ear-rings, bangles,
necklaces and rings together, but they amounted to very little. They
were worth hardly anything—a thousand rupees, perhaps less.
As I gazed at them the feeling of thunder struck me again, shook
me. It was as if the dream were trying to return, to remind me that
this day was to be different. I had seen the colour red, but could not
tell whether it was a blood or silk—in dreams they run one into the
other—and I heard a voice, a man’s voice, soft with wonder, but could
not tell what he had spoken. I had not seen his face in my dream; I only
knew we were waiting for each other.
‘You are very distant, Agachi,’ Isa interrupted my thoughts. ‘You
don’t look as excited as the other begums.’
Isa was a chokra whom my grandfather, Ghiyas Beg, had found and
freed three years earlier. Though older than me by a few years, he was
still small and scrawny. Isa told us that he had been stolen from a village
south of Golconda by a magician while he was still only a boy, and they
had travelled together for years. He had tried to escape his master, but
had been caught and was being soundly beaten when my grandfather
came upon him. He was allowed into the haram because he claimed to
be a eunuch and this was attested to by Mehrunissa’s own eunuch,
Muneer. Sometimes I doubted this story of Isa’s, but he served me
more loyally than any woman would have done.
‘I had a dream, Isa, and I was trying to remember it.’
‘When you sleep, it will return,’ he said.
‘Possibly. Here, you can carry this.’ I gave him my silver, wrapped
in a silk cloth. ‘Are the others ready?’
‘Yes, Agachi.’
The bazaar was to be held in the gardens of the emperor’s palace.
This was hidden deep inside the Lai Quila which stood like a small
mountain of red sandstone on the bank of the river Jumna. It had been
built by the Padishah’s father, Akbar the Great. It was Akbar who so
generously gave employment to my grandfather when he first arrived

7
in Hindustan from Persia. They had met through the owner of a camel
caravan who presented my grandfather Ghiyas Beg to the Great Mughal;
if that had not happened we would have remained luckless and poor,
like the thousands who crowded the streets of Agra.
My grandfather’s advancement had been brilliant—but
disappointingly brief. He had risen swiftly in the service of Akbar but,
misjudging the emperor, he had been too bold in accepting bribes. It
has the custom in Persia and Hindustan to accept gifts in return for
favours, but Akbar believed his ministers should be above such practices,
and dismissed my grandfather. Since Akbar’s death two years ago, my
grandfather had wanted to serve his son, Jahangir. It was possible that
Jahangir had relented at last, for we were being shown great favour by
being invited to the Royal Meena Bazaar. It is understandable that this
event should have caused such great excitement in our household.
Our family procession from the house to the fort, a distance of
four kos, was small: three palanquins. Muneer cleared the way through
the crowds with a lathi which he wielded with cruel delight. I had
protested to Mehrunissa, but she seemed to take equal pleasure in the
whack of wood on flesh.
I chose to walk, with Isa following a pace behind me, preferring
the dust, the heat and the wondrous sights of this vast city to the
suffocating enclosure of a palanquin. There was no other city as large
and as varied in the whole world. Here I saw men and women from
Bengal, from Persia, Greece, Uzbeckistan, Cathay, feringhis from
beyond the western seas, Afghanis, and people from every suba in
Hindustan. Here the roadside bazaars sold the riches of the world:
porcelain, gold, silver, ivory, silk, rubies, diamonds, spices, slaves,
horses, elephants. Behind us trailed our own little procession of
beggars. Isa gave each a dam or a jetal, depending on their wretchedness.
Left to his own discretion, he would have driven them away with
blows and curses. The poor are always harsh to each other.
We entered the Lai Quila by the Amar Singh darwaza. The Delhi

8
darwaza and the Hathi Pol darwaza were reserved for the use of the
Mughal army who occupied half of the fort. We passed the Imperial
soldiers who wore scarlet uniforms, burnished armour, and were armed
with swords and shields. We stepped from one world into another.
The fort itself is shaped like a great bow with the ‘string’ facing the
river. Its walls are seventy feet high and ten feet thick, and the top is
carved with serrations like the teeth of a saw. There are towers placed
at regular distances along the wall, which runs for two kos, all manned
by Imperial guards. We waited for a while in the Amar Singh courtyard
with countless others before we were permitted to enter the narrow
tunnel that led to the palace. The commander of the guards sat here on
a raised platform and checked that we were indeed invited. The street
now sloped steeply upwards, between two high walls. At the top of
the slope the ground levelled out. Ahead of us was the pillared diwan-
i-am with its wooden roof and beaten silver ceiling. The palace itself

stood beyond the garden to our right on the eastern wall of the fort,
overlooking the river. It was exquisitely constructed out of red
sandstone, the walls and pillars covered in intricate carvings. In spite
of its size, it seemed delicate and fragile.
However, the emperor himself seldom used it. He lived and slept
in the bargah pitched in the garden. This is a huge and elaborate tent of
many rooms, furnished with beautiful carpets from Persia and Kashmir,
the walls covered with paintings and silk cloth decorated with precious
stones. Timur-i-leng, the first Mongol conqueror, had decreed that
none of his descendants should sleep under the roof of a building, and
every emperor had obeyed this command. The remainder of the fort
was occupied by the bazaar, the administrative offices and countless
workshops.
There had been little change during the three years of our exile,
yet I saw everything anew: the palace, the fountains, the courtiers in
their brilliant plumage, the musicians, the jugglers, the elephants and
horses, even the very air seemed to sing. It was not so much the occasion

9
as the proximity to power.The empire had one heartbeat—Jahangir’s—
and we were all near it. The bustle and chaos and heat made one feel
giddy: countless palanquins bearing the harams of princes and nobles
pushed and jostled to unload their precious burdens at the steps of the
palace. The emperor’s haram occupied most of this building and it was
not an easy place to enter, for, apart from his women, it also housed
the incalculable treasure of the Great Mughal.
First we had to pass through a ring of Imperial guards, all armed
with jezails or lances. They did not search the women, but the servant
men in our company were inspected rigorously. The next ring, guarding
the corridors within the palace itself, was composed of Uzbeck slave
women.They were no less ferocious warriors than the Imperial guards,
and equally well-armed. They were manly in their build, with strong
broad shoulders, powerful arms and humourless manners. They
searched each of us women, too familiarly at times, though some
appeared to enjoy those energetic hands on their bodies. I did not.
Within the haram itself stood the eunuchs. Their sole concern was to
ensure that no man capable of lying with any of the women could
enter the haram. But they have been known to be so influenced that
they become careless in their task.
I had never seen so many excited women gathered together in one
place as on this day. I couldn’t count them all, but Isa, who seemed to
know most things, told me there were more than'eight thousand. It
was possible: Akbar had had four hundred wives and five thousand
concubines, and many of them still lived in the palace. Most of his
marriages were merely political alliances, as were Jahangir’s. These
mata marriages ended after an agreed period of time and the women

would return to their homes, heaped with gifts of gold from the Great
Mughal, Those married by nikah stayed all their lives and were paid,
handsome salaries, granted great jagirs, and grew richer still through
their efforts in trade and commerce. Women of many nations and
tongues were gathered within: Rajput, Kashmiri, Persian, Bengali,

10
Tartar, Mongol, Tibetan, Russian, Circassian.
The palace was a vast honeycomb of rooms. They varied in size and
in the luxury of their furnishings to accord with the importance of
their occupants. The air was suffocating and sweet with perfumes that
seemed to ooze from the walls, and I felt as if I were wading through
soft and sulphurous flesh. Our progress was slow, partly due to the
intense throng and partly because Mehrunissa knew many of the ladies,
and stopped to greet each and every one effusively and lovingly;
although later she would make some disparaging remark in a low
whisper. Many of the ladies looked at us with surprise. But if Mehrunissa
was guilty of insincerity, it was only equal to that which we met. At
court affection is measured out carefully according to one’s proximity
to the emperor. I was far removed from him, therefore insignificant.
But I could interpret each look: why had we been invited? Had my
grandfather been forgiven? Soon I found myself unable to breathe, not
so much for the lack of air—it came off the Jumna in cooling breezes—
but because of the false friendliness.
I escaped to the balcony and looked down on to the palace garden.
It was a peculiarity of the Mughals that they were filled with the desire
for these oases of verdant beauty. The gardens gave them not merely a
sense of permanence, but a reminder of the nomadic life of their distant
ancestors; water, trees and flowers were then rare pleasures. Amidst a
luscious green filled with every imaginable flower—roses, jasmine,
frangipani, cannas, violets—and ringed with great shady trees, flowed
a fountain. The water ran musically as thirty-six teams of bullocks
drew water from the wells night and day. This sight alone was cooling
and calming in the intense spring heat. The workmen had already begun
to erect the stalls for the bazaar where I would sit, offering my small
pile of silver. The earth lanes between would soon be hidden by carpets.
‘There you are. I’ve been looking everywhere for you.’ Mehrunissa
dragged behind her a small, shy woman, as soft and frail as the silken
clothes she wore.

11
 ‘Your majesty, this is my niece, Arjumand.’
I bowed to Jodi Bai, Jahangir’s empress. She stood waiting uneasily,
even unhappily, as if expecting me to speak. I could not think what to
say to this quiet, sad woman, and watched her as Mehrunissa chatted
exuberantly about the bazaar. Jodi Bai was a Rajput and a Hindu, the
mother of prince Shah Jahan. I had not expected my aunt to be so
friendly with the empress, and this gaudy display of affection made me
suspect her motives. Mehrunissa calculated such things with the
precision of a mathematician.
‘Oh, she’s such a silly woman,’ Mehrunissa whispered when Jodi
Bai fled from us like a small bewildered animal taking cover in the
long grass.
‘Then why are you so friendly?’

‘Because I can’t be discourteous to the wife of Jahangir.’ She looked

back to the crowded rooms. Besides, I wanted to know what kind of
person she Was. What an empress! No wonder Jahangir drinks himself
to death.’

‘They say he drank before he married her. Both his brothers died
from drinking.’

And he won t last very long if he continues with her.’

‘What are you going to do about it?’
‘That is none of your business.’

She was gone suddenly, plungihg into the throng of flesh and
laughter and talk, like a bird swooping with the wind. I knew that
beneath the beauty of my aunt flowed an ice-cold current of ambition.
I could not foretell her ambitions; they were obscured by her secretive
mind which was closed to everyone.

At the appointed time, three hours before midnight, we heard the

distant women proclaiming: ‘Zindabad Padishah, Zindabad Padishah.’

12
 the 1ov# story

The noise welled gradually and as he came near, all the women rose to
greet him.
Jahangir strolled on the specially laid velvet cloth, deep in
conversation with my grandfather Ghiyas Beg. The Padishah wore a
turban of scarlet silk from which sprang a long plume of nodding heron
feathers. On either side of the feathers, set in claws of wrought gold,
were a ruby and a diamond, each the size of a walnut. In the middle,
holding the feathers in place, was a brooch set with a great, glittering
emerald. Around his waist he wore a belt of gold, studded with
diamonds and rubies. The sword of Humayun was buckled to his left
side, and tucked into his sash on the right side was a curved dagger
with a ruby inlaid hilt. A three-strand pearl necklace hung about his
neck, and on each arm were gold bracelets studded with diamonds, a
thick one above the elbow, and three around each wrist. His fingers
too were weighted with rings holding precious stones, and on his feet
were slippers stitched with gold thread and seed pearls. Behind him
walked two men, one carrying a quiver of arrows and a great bow, the
other a book. Behind the book bearer came an Abyssinian boy carrying
pen and ink, for Jahangir had a passionate curiosity about the world,
and would painstakingly record his every thought and impression.
My small stall was set at some distance from the entrance, in the
shadow of a neem tree. Mehrunissa was near the brightest light by the
fountain. I arranged and rearranged my jewellery, but no effort could
turn it into a lavish display. The trinkets lay forlornly on the small blue
carpet.
‘Who will buy these, Isa?’
‘Some most fortunate man, Agachi. I feel it.’
‘He would be a fool. He would have a better chance anywhere else

in the Bazaar.’
The nobles now no longer followed the emperor, but scattered to
prowl the lanes between the stalls. I was not totally at ease without my
veil in the presence of complete strangers, although secretly it was

13
 what I had wished. It w,as not enough to do it merely for one night; the
spirit soared like a bird sadly aware of the string attached to its leg.
My reverie was broken by my grandfather.
‘You are well hidden, Arjumand.’
‘This was the stall given to me. I am only a girl.’
He laughed. ‘But what a beautiful one!’
I smiled. He always said that. I loved him. He was a kind, calm
man, tall and slim, with eyes the colour of the evening sky, like mine.
‘Will you buy something, please? Otherwise, no one will.’
‘No, that is to be the luck of other men. It is early yet.’ Then he
whispered: ‘But if they are all fools, I will return and buy everything. A
good price for me, remember.’
‘I saw you with the Emperor.’
‘Yes. He was kind enough to note my humble presence.’
‘What were you talking about? Will he take you into service?’
I’ll tell you later.’ He pinched my cheek conspiratorially.
Then he was gone, and other men strolled by, boldly staring at me,
whispering and laughing among, themselves, but lacking the courage
to approach. The other ladies, like the women in the bazaars, flirted
and called to them, but I could not act so boldly. Instead, I watched the
tamasha: I saw Jahangir pause by Mehrunissa’s stall, purchase
something, whisper to her, and stroll on. She looked happy and
delighted, but soon turned her attention back to the other nobles.
It was then that I sensed someone s eyes on me.They were insistent,
wanting me to turn in their direction. I almost felt their caress. I was
filled with weakness and when I turned I saw in the lane beyond,
through the intervening stall, the prince, Shah Jahan.
Through the narrow opening of the stall between us, where the
flickering candlelight created a barrier of dark shadow, I was held by
his eyes. Jet black, longing, lonely, alight with a fire of their own, they
held not the fierce flame of a prince, a ruler, a Mughal, but the glow of
a boy afraid. I knew I was the cause of his fear and could not turn away

14
from him. He was the thunder that had roused me in the darkness. He
was the red dream, not of blood, but the crimson turban of the crown
prince. In my dream I had stretched out my hand to touch him, and he
had clung to it knowing I was his only companion in the lonely and
splendid existence of a prince. He moved out of my sight; it was my
turn to fear, to lose suddenly a hope that I had not even known a
moment before. I turned this way and that, searching the narrow lanes
crowded with busy, laughing women and nobles. I wished them to
disappear off the earth; I cursed them too. And then I saw him rudely
pushing his way through them. He looked as if he ran, and then the
hope, the placid calm, settled deep into me, and I was sinking into a
soft, warm dream.

Shah Jahan

I, Prince Shah Jahan, no longer the boy named Khurrum, but Sovereign
of the World and heir to the Emperor Jahangir, Padishah of Hindustan,
though still only fifteen, strutting in the mantle as my father’s favourite
son, had been invited to attend the Royal Meena Bazaar. I had trembled
with the excitement of the event, for my presence was a sign of the
favour not only of my father but also of the court. They all adjudged
me to be the heir to this vast empire, over my three brothers. To rule,
to hold the sceptre of power, can be the only ambition of a young
prince. On this night, I felt the bazaar would be a fortuitous event.
The Royal Meena Bazaar had been established by my great¬
grandfather, Emperor Humayun. It was a delightful idea for, by imperial
decree, the women could appear unveiled in front of a chosen audience
of men.The silken masks worn all year round were, for a single evening,
discarded. The narrow world of the haram was to be turned inside
out; for a few brief hours we would gaze on the naked faces of the

noble ladies.
In spite of the heat and the stillness of the air, it seemed a current

15
 flowed through the palace as the evening approached. Stalls had been

erected by the workmen in the garden and, doubtless, the women had

chosen the wares they would offer for sale. I had heard they bargained

and haggled like the women in the street chowk, and that the buyer

purchased, if he were lucky,' not only the wares, but the favours of the

lady herself. I had heard nobles, a favoured few, boast about their

conquests, sigh longingly of the pleasurable nights spent with a lady. I

too was not inexperienced in these matters. I had lain with my slave

girls and sometimes, for amusement, had gone with companions to

the dancers in the bazaars and paid for their bodies. But I had learnt

through experience that, because of my position, I could expect only

fleshly pleasure from women. I did not listen to their whispers, for

they whispered only to flatter me, to gain favours and wealth. The

poets wrote and sang of love, of men and women wasting and dying

from this strange sickness, but to me love was an illusion; the palace a
desert of affection.

As I was bathed and dressed I smiled with anticipation and, seeing

this, the slave girls teased me about the evening: I would meet a princess,

oh yes. It had been forecast by the astrologer that the prince would be

lucky. He would fall in love and live forever in happiness. I laughed at

their teasing and did not believe them. And yet, I wondered: why was

I excited? Was it the thought of seeing the faces of women I had

glimpsed, heard speak, but never bojdly looked upon?

The pleasurable game of matching voice to face, hands to face,

eyes to face. What else could I look forward to: a night or two of

pleasure, possibly a week, a month? I found this prospect tedious. I

could choose any girl in this chamber to sate my lust. Yet, the air felt as
if thunder waited. Was it a sense of dread?

Two companions joined me, the Nawab of Ajmer and a nobleman,

Allami Sa’du-lla Khan. They were dressed as splendidly as I and, though

older, appeared to be just as anxious and excited. They too had never

attended a Royal Bazaar. They went to the balcony, looked out over

16
the garden; it was ablaze with lights, candles flickered in every niche,
lanterns were hanging from the trees and stalls, and were caught and
reflected in the waters of the fountain. They saw the shadows and heard
the laughter.
‘We must hurry, we must go.’
‘Wait awhile,’ I ordered. ‘Drink some wine, pause and savour the
pleasures to come.’
They obeyed, but only because I spoke. They did not recline, but
hung over the balcony gazing greedily down, as if the fools had never
seen women before. I wanted their company to pass the time, to talk
of hunting and our sports.
‘Sit!’
They sat, restive, straining like cheetahs. I felt no different, but a
prince must always show control, otherwise he is powerless. But I lost
their attention when we heard the dundhubi beating the approach of
my father Jahangir. From the balcony, we saw him enter the garden,
trailed by a serpent of courtiers.
For a moment, all fell silent, all paid homage, and then the chattering
and the music continued.
‘Wait a few minutes longer, until my father is occupied.’
When I judged that the frenzy had abated, and that the emperor
would not be a distraction from my own entrance, we went down.
It was truly a bazaar; perfumed women squatted in their stalls in
front of mounds of silk, cases of jewellery fashioned in gold and silver,
toys, perfumes, ivory carvings, little marble statues.The air was sweet
with their voices and laughter, and the soft sounds of music. My
presence was immediately acknowledged and the women by the
entrance laughed and clapped. Their eyes were bold and inviting, each
calling to me to buy from her stall alone, some tugging at my sleeves
like the chokras in a real bazaar. See my wares, sample this; it is cheap,
especially for Shah Jahan. Look at this silk . . . here is a vase from
Bengal. Their very lives could have depended on the sale, such was

17
 their enthusiasm. I strolled through the lanes, noting the faces and
bodies, some pretty, others not, old and young, thin and fat.They were
all boisterous, bawdy, like birds set free from their cages, wheeling
and chirping in the garden. Their chattering was incessant, a torment
to me, and it was by chance, to avoid a persistent lady, that I turned
away.
How can I explain the sudden helplessness, the suffocation of all
my senses? She knelt in the lane beyond, quiet and alone, remote from
the tamasha. True, it was her beauty, a perfect oval face, large eyes, a
mouth like a budding rose and, in her shining black hair, a single strand
of jasmine, that caught my eye, but it was her serenity that held me.
She looked this way and that, seeing everything, and all with great
amusement. A smile rose gently to her face, from within, quite unlike
the shallow laughter of the other women. I saw what no other possessed:
honesty. I felt that if I spoke, she would listen to me, and not hear the
prince. My heart, my heart, it pained with beating, and when she turned
and saw me through the opening, it stopped. I was truly afraid—and
not even all the might I could command in this world could control
the burst of fear—that she would turn away from me. I sensed
immediately that any disinterest in her would not arise from flirtation,
but from true indifference. Suddenly, I was no longer afraid. She
remained still, looking at me, curious, amused and—what is it?—I
felt as if we touched.
I cannot recall how I reached her side. I was there, and saw that her
stall sold silver jewellery, a small and humble offering, and that she
was assisted by a chokra. I could not contain myself; I was bursting
with words and feelings.
I felt as if we touched.’ I spoke loudly, swiftly, unable to control
the authority of my tongue which was more used to commanding than
to revealing my heart. I tried again. ‘But it was not possible at that
distance. Yet I felt your arm gently on mine. To love swiftly is to chance
life itself. It is a leap of trust like entering a battle without the protection

18
of armour, believing that somehow you cannot be killed. But even if
you were killed, mere existence would not be worth it without you.
You must tell me who you are. I must hear your voice and know you
are truly real and not a dream that will disappear like water in this
heat.’
‘Arjumand Banu, your highness.’
Her voice was incense, soft, sweetly rising in the air. Unsettled by
my intense stare, she lowered her eyes in modesty and began to bow in
obeisance. It was enough to cause my heart to ache and I reached
swiftly to stop her, touching her bare shoulder. I felt as if I had been
struck.
‘Your skin burns me, and causes my heart to beat like the drum of
war.’
‘Your highness only tells me what I already feel.’. It seemed then
she slanted her head and brushed the back of my hand with her cheek.
‘It is possibly the heat in the air.’
‘No, no. That only strikes our surface, causing us some little
discomfort. This enters deep into the flesh, simmering my heart,
muddling my mind. I do not even know of what I speak.’
‘The words are sweet, your highness,’ she moved gently, and my
hand fell away. I still felt the seductive softness of her cheek, like a
brand pressed into my skin. ‘Your tongue is too practised to stumble
at the sight of a girl.’
‘Here,’ I snatched my dagger out. ‘It if lies, cut it out. I cannot help
its sweetness. It curls through the feelings in my heart and the only
sound I can hear in my head is the blood repeating: “Arjumand . . .
Arjumand.” Did you not feel the same when we first looked on each
other?’
‘Yes, your highness. But it feels as if I have returned to sleep and
entered the dream . . .
‘What dream?’
‘I cannot tell it all. But when I awoke this morning, I felt as I did

19
 when I first saw you here.’ She searched my face carefully, seeing beyond
skin and bone, gazing through my own eyes at what lay inside: ‘You are
real. This isn’t still the dream.’
I knelt down in front of her, as she too kneeled in her stall, and
eagerly put out my hand for her touch.
‘Feel the fever of my body again. You’re awake, like me.’
Shyly she touched my hand, and once more we sensed in each the
shock. It seemed the lightning that lit the skies in the monsoons leaped
between us. I wished us to remain touching, but she withdrew,
convinced now we were together and not separate in different dreams.
‘I will sit here forever and look on you.’
She laughed, and the gentle sound made me feel as if I were tumbling
through the notes of some strange and lovely music.
‘We will grow old then, just staring at one another.’
‘What better life could we have? I wish it were day, with the sun
full on you. These shadows cheat me. They bend your nose, and yet it
is perfect. They darken your eyes, and yet I know they are clear and
beautiful. But even they cannot change the shape of your mouth or the
curve of your cheek.’
Do you only see so little of me? There are countless others in this
palace who far surpass my beauty.’
‘No. None can do that. What they reveal lies only on the surface. I
see beyond your eyes and your face. I feel that I have known you all my
fife, and yet I know nothing. I cannot help but thank god that I saw you
on this evening.’

‘Yes,’ and her voice fell to wonder. ‘But I could have looked on
you, day upon day, year upon year, and you would never have dreamt
of my existence.’

But I would have, I would have,’ I said eagerly, wishing to persuade

her. It isn t only the sight of each other that has drawn us together.
Don t you feel it is beyond sight, beyond touch, beyond hearing? I felt
your touch in my heart over distance, as you felt mine. Even through

20
the veil I would have known your love. It is so, isn’t it?’
‘It cannot be anything other, your highness.’
I wished she had not spoken those words. I felt a tremor, a vibration
that started to shred the fabric of my feeling.’
‘If I was not a prince . . .’ I began.
‘If you were less, I could not feel less.’
I looked into her eyes. They were wide, unflinching, allowing me
to see behind the words she spoke. I felt the tremor cease, and could
not disguise my joy. I laughed out loud, and heard her whisper: ‘But
how do I address you?’
‘My love, my delight. You are my chosen one, my love.
‘My love,’ she spoke in a whisper, delighting my whole being,
suffusing me with longing to hold her.
We knelt still, looking on each other, not wishing to miss a glance,
a smile, a gesture. We could not tear our gaze away. Who knows how
much time we passed in this manner. I could not have cared even if it
had been a lifetime. I felt a touch on my shoulder, breaking the soft
silence of our world, and looked up in annoyance. Allami Sa’du-lla
Khan bowed apologetically, and seeing the swift flash of anger, merely
gestured around. The crowd gathering around were barely silent,
staring at us.
‘Let them. I am Shah Jahan. Now withdraw.’
‘Your highness, you should be seen elsewhere too. The women ask
where is Shah Jahan, so we may bless him. You cannot ignore their
wishes.’
‘I will come soon. Withdraw.’ He drew away, and I returned to my
love. ‘I will talk to my father about us.’
She bowed in acceptance. ‘If it is his will . . .’
‘It is mine,’ I spoke firmly, and rose to my feet. She remained,
kneeling, but her face lifted to continue looking on mine. I wished
then to swiftly bend and touch my lips to hers, but I did not. She knew
what I wished and smiled mischievously.

21
 ‘There will be other times when we will not have to endure so
many watching eyes.’ From her stall, she picked up a piece of silver.
Will not my love buy a memento? Having spent so much time, you
cannot leave empty-handed, and I should at least have a rupee or two.’
‘And what will you do with a rupee?’
‘Give it to the poor. They have more need than we do.’
‘The poor.’ I could not hide my surprise.
‘Hasn’t my love noticed them?They live outside this palace.’
‘When I am with you, I notice very little else. The world ceases its
existence, and only we two live. If it is for the poor then, I will buy
everything. How much?’
She frowned and studied her pile of silver jewellery, and then
glancing up, gave me a smile full of fun.
‘Ten thousand rupees.’
‘I have a bargain.’
She began to laugh, peeking at me through the curtain of hair that
fell over her face. I could not bear such happiness and wished like a
thief to steal and ride away with her. Instead, I turned to my slave and
placed the bag of money he carried on the floor of her tiny stall.
‘I will see you again.’
‘If it is your wish.’

Arjumand

And then he was gone. I had wanted him to stay, to sit forever, not
even speak. His presence alone, the sense of him, would have been
comfort, a balm for the pain, enough. I glimpsed his back, moving
through the crowd, and then he was lost to my sight. He had
disappeared, as if we had never existed but in my dream, and I was still
waiting for it to turn into reality.

Isa scraped together the little pile of trinkets and looked around
for a piece of cloth to put it in.

22
 the love story

Here. I unwound my silk scarf, pale yellow with a border of fine

gold thread, and carefully placed the jewellery in it. I tied the knot
gently, and handed it to the slave.
‘Count the money,’ Isa said. ‘What a profit for you, Agachi. Ten
thousand rupees! Only a prince could be so generous.’
I felt a sudden unease. I craned my neck in search of Shah Jahan.
What if, at another stall, another girl too received a similar favour? I
knew it would not be so but I couldn’t restrain my curiosity.
‘Isa. Go and see if the prince is still in the garden. Hurry!’
From his glance, I saw he knew what I was thinking. The elation,
the agony could not be disguised. I did not have the protection of the
veil. He slipped away into the crowd; I held the bag of coins as a symbol
of comfort. Gradually I became aware of the other women around
me, the stall across the path, the ones on either side, those behind. I
was encircled by their stares. It was impossible not to feel their jealousy.
The bitter envy welled up in their eyes, and though they smiled when
I caught their glances, I knew the coldness that was embedded in their
hearts. They saw him only as the Prince Shah Jahan, and what they also
saw was a reflection of themselves in a golden mirror. They could not
look beneath, they could not look beyond; avarice consumed them.
He was the bag of gold in my hands, the unlimited boundaries of an
empire, he was Shah Jahan, Sovereign of the World. Their eyes made
me feel dirtied; they wanted to believe that I had connived and
calculated, spun the syrupy charms they practised, stupefied him with
magic potions to capture his heart.
‘He has gone, Agachi. He left alone.’
‘Why did he leave?’
‘Agachi, no one would confide the movements of Shah Jahan to a
mere servant. All I know is that he has gone.’ He hesitated. ‘Everyone
knows that he purchased your jewellery for ten thousand rupees. Some
believe it was as much as a lakh. I told one idiot ten lakhs.’ He laughed
to himself. ‘Do you wish to stay here?’

23
 ‘What for? Let’s go home.’
I could not sleep. The air was still hot, laden with incense and the evil
whine of mosquitoes. I felt possessed.
Love is pain, an unrelieved longing. The world shrivels and dies,
people disappear, and only he remains. It is like existing in two spheres:
the body stays entombed in one, shaking, beating, hurting; the heart
and mind adrift in the other. Those who love live a separate existence,
one over which they have no control. This existence is light, yet
burdened with fear; it soars, then plunges into darkness; it sings, and
then dissolves into the bitter tears of parting. Hope, hope, hope, is the
voice of the heartbeat.
I heard Ladilli come in as the light turned watery grey. She slipped
into her bed and lay still. I pretended to sleep, but felt the presence of
another person by my bedside, heard the soft clink of an anklet, a
muffled rustle of silks. I peeped and saw Mehrunissa standing over
me, staring intently.There wasn’t enough light to read her expression,
but I felt uneasy at her presence and the intensity of her study. She
glanced towards Ladilli, and then she was gone.

24
the taj mahal 1042/ADI632

It was a moonless night when Murthi first looked on Agra. He left his
wife preparing the evening meal with their three-year-old son and the
other travellers, and walked on alone in the immense darkness towards
the glow of the distant city. It was a courageous act, and he was quite
pleased that he should discover such bravery in himself. The night
intimidated him. Above was the clear, vast dome of sky, which always
instilled in him a sense of awe and utter humility. It reduced his worth
to less than that of an ant stumbling through life oblivious to the roar
of the universe. But closer were greater dangers: dacoits waiting to
cut a traveller’s throat for a coin; wild animals, old or wounded, grateful
for easy prey. He looked back and saw the cooking fires, shrivelled and
small. He thought of returning, waiting until morning, but still he
trudged on, unable to control his impulse. He scrambled up a small
rise, slipping in the loose mud and gravel, grasping a lantana bush for
support, and reached the top of the hill. The land slipped down towards
the Jumna. Beyond, imposing itself on the horizon, stretched Agra.
Murthi sighed in disbelief, and sat on his haunches, elbows resting
on his knees, mesmerized. I will be lost here, he thought, I wish I had
not come.
He felt a sickness of longing for his home, and the distant lights
blurred as tears came to his eyes. He allowed them to run down his

25
hollow cheeks and into his grubby jiba. Expertly, he blew his nose to
one side, and wiped his eyes and nose with the frayed tuval that hung
from his shoulder. Home, like the night sky, was distant and now only
a memory. It would be many years, he knew, before he saw his home
again. He could not conceive of never going back—that thought
frightened him. He knew he would return to his village, his family, his
friends; he smiled when he imagined the stories he would tell them
about his journey to the city of the Great Mughal.
He had not left his village of his own accord, but had been ordered
to this harsh exile in the north. He was an Acharya, a carver of gods, as
his family had been for generation upon generation. This gave him a
sense of immortality, for it was continuity, not only of the flesh, but of
the mind and spirit. Craftsmen like him had built the great shrines in
Madurai, in Kancheepuram, in Thirukullakundrum, and he was
honoured in his village for his carvings. Like his father and his
forefathers, he could turn stone to silk, see the shapes of gods in granite
and marble, and draw them out for the wonder of men.
But one day the thread of his life had snapped. He thought sullenly
of the betrayal of the gods he had fashioned so lovingly.
His father had been summoned by their patron, the Raja of
Guntikul, and informed in a jovial manner that he would have to travel
to Agra. The Raja had heard that the Great Mughal, his distant cousin,
a Muslim, was summoning artisans from every corner of the land to
build a great monument to his dead empress, Mumtaz-i-Mahal. It was
a Muslim custom to build tombs for their dead instead of simply burning
them at the ghats. It would not be a place of worship. Out of generosity,
the Raja was sending his finest craftsmen to help in the construction of
this building.

Murthi s father had thanked the Raja for such honour, but pointed
out that he was too old to make such an arduous journey. Possibly, one
of his sons would be more suitable. The Raja had grandly accepted the
substitution and had given some money for the journey, and the gift of

26
an ivory Krishna for the Great Mughal Shah Jahan.
It was only by squinting to pierce the glow that Murthi could
distinguish the awesome silhouette of the fort. It was dark and brooding,
with lights flickering in the turrets high above the city; a hill on the
river’s bank. He had passed many forts on his travels, but none as big
as this.

The next day, in bright sunlight, it dwarfed the horizon. Its high red
walls, the colour of the river water, frightened Murthi. His pregnant
wife Sita huddled close to him for protection, and his son Gopi clung
to his legs. His travelling companions, merchants, craftsmen like
himself, all summoned to work on this monument, stared with the
same awe and wonder.
‘Even at night,’ he said, ‘it looks frightening. That is where the
Great Mughal lives.’
‘Is he a god?’ Gopi asked.
‘No. A man. But much, much bigger than our Raja. His land is
huge, I am told.’ He had no idea of the extent of the boundaries of the
empire; he only knew that his journey of three months had been spent
traversing only a small part of it.
‘You can see him if you wish,’ one of the merchants said. He had
travelled often to the city and boasted of its wonders.
‘To talk to?’
The merchant, a bania from Gujarat, laughed in delight at the man’s

stupidity.
‘He would not notice someone like you. Before dawn each day he
shows himself, from the jharoka-i-darshan.’ He pointed to an opening
in the battlements: ‘There.’
‘We will see him then,’ Murthi said. ‘He must be a wondrous sight.’
The river curled and uncurled towards the great fort and as they
drew near, Murthi noticed a small building, the size of an .ordinary

27
house, with a dome, and made of brick and plaster. The whitewash was
streaked and blackened with the rains, and already there were patches
of decay. It looked carelessly and quickly built. What drew his interest
were the soldiers guarding it. There were about twenty of them, some
lounging in the shade of the lime trees, the others on guard. They wore
the Imperial scarlet, and the sun glittered on their lances and shields.
‘What is it they guard?’ Murthi asked. ‘It looks a kutcha building.’
That is the tomb of the Empress,’ the merchant said.
‘That? Then it is already built.’ Murthi was angry. ‘We need not
have come all this way. Any fool could have built that. Why should I
have been sent?’
‘It is only her temporary resting place.’
‘What was she like?’
‘Beautiful, they say. But who knows?’
Murthi looked at the merchant and lost his awe. He knew the man
to be empty and boastful now. All along his journey he had asked the
same question: What was she like?’ and he had always received the
same answer. ‘Who knows?’ Nobody knew, and this disturbed him. He
carved gods that were seen by all and worshipped by all; temples that
soared joyfully up towards the sky, and to which men and women
brought flowers, fruits and their prayers. How could he work on a
building for a dead woman no one had ever seen? One day he would
meet someone who could tell him what this woman was like.

28
 1017/AD 1607

Isa

‘You look tired, Agachi.’

‘I didn’t sleep well,’ Arjumand said.
She sat in the shade of a rain tree, and though her face was in shadow,
speckled with sunlight, I noted the darkness under her eyes. It formed
shadowy crescents and the grey of her eyes was the colour of rain
clouds. It had been some weeks now since that magical night of the
bazaar and she’d only heard whispered rumours of Shah Jahan’s love
for her. Word went around the household that he was distraught and
walked the palace corridors like a ghost searching for solace. Yet, she
herself had had no word from him and waited and waited, fading before
my eyes. A book of poetry lay open on her lap, but she never turned a
page.
‘When I sleep, I dream I am awake, and when awake I can only
dream of him. I dream of his touch again, and how he looked at me
and what he said, and the sound of his voice. It was real.’
‘Yes, Agachi, I was there.’
I loitered. I had completed my duties of fetching and carrying,
hurrying and scurrying for the household. It had been a smaller house
when the family lived in the fort, but when Ghiyas Beg had been in

29
Akbar’s service they had moved to this house. It had many, too many
rooms, and was set within a huge garden. The garden was a copy of the
one in the palace—every noble imitated the Great Mughal—but our
fountain contained no water, only leaves, dust and dead flowers. It had
been built by a noble, but he had somehow displeased Jahangir and
lost his wealth and land overnight. Most of the land was directly owned
by the emperor. Akbar had devised a system by which some of the
income was received directly from the farmers into the treasury. The
remainder was given in jagirs, small or vast, as rewards for service,
and the income derived by the holder was taxed proportionately. The
emperor could, on a whim, make princes of peasants and peasants of
princes.
‘Will he ever see me again, Isa?’
I noted the subtlety of the question. Doubtless she would see him
often from behind the entrapping lattice of the haram.
‘Of course.’ It was the only comfort I could offer. I did not add, if
it is your karma. I prefer that to their Muslim word of kismet. Luck.
Karma implies the intricate patterns of the universe, the movement of
forces beyond our perception. ‘Would you like me to perform some
magic for your entertainment, Agachi?’
‘Those are cheap tricks, not magic.’
‘The villagers believed it was. It all depends on belief, Agachi. How
could God survive if we did not have belief?’
She looked up at me gravely, and then smiled. The smile was as if a
single petal fluttered down to touch a still pool of water, the ripples
gentle, barely discernible, but existing long after the petal had vanished.
‘Yes, make some magic. Bring forth . . . Shah Jahan. Right here. In
this garden, at my feet. Come, Isa. It is a simple request I make of the
great magician.’

‘Ah, Agachi, you are right. I only perform cheap tricks. If that
badmash who stole me away from my own family had been any good,
I would be able to conjure Shah Jahan out of thin air.’

30
 the iov© st©ry

She looked at me sadly. ‘ Can you not remember anything abut your
family?’
Before I could reply, we heard a terrible scream from the house. It
was a woman’s voice, high and shrill, and even when it had stopped it
seemed to linger in the air like a hawk unwilling to fall back to earth.
We ran as fast as we could, jostled by the other servants and members
of the household.
We expected blood and death; instead we found Mehrunissa stalking
to and fro in a seething rage, but silent for the moment. Sitting on the
divan, having failed to placate her fury, was her husband. We had no
idea what had happened and we all waited and watched and waited.
Ladilli had joined her father, seeking protection from the storm. ‘Is
that the thanks I get?’ Mehrunissa shouted suddenly, to no one in
particular, for none answered.
‘It is an important position,’ Sher Afkun protested. He was obviously
repeating himself, for she ignored him.
‘But where is it? Go on.Tell them where this important position is
to be.’ Her arm swept over us. ‘Show them how generous the Emperor
has been to us. And after all that I have done.’ He remained silent and
she spat: ‘Bengal. Where is Bengal? It is one thousand kos away.’
‘But I am to be the Diwan. It is a very important position. Bengal
is a rich land. In what other way could the Emperor have shown his
forgiveness to us?’
Mehrunissa did not falter. ‘By giving you an appointment here as the
Mir Saman ... or something.’ She turned from him, and believing
herself unobserved by all others (I stood insignificant in the shadows)
her face changed. Now she could have been alone, peering into her
mirror at night while others slept. In that hour, we strip deceptions
from our lives, revealing our secret thoughts and dreams like demons
becoming real. What I saw frightened me and only half confirmed the
whispers I’d heard. Jahangir lusted for her. He too had been struck
down with longing on the night of the bazaar. It had indeed been a

31
momentous evening for this family. Jahangir was stamped in her face
and eyes. Diwan, Mir Saman, these appointments were merely toys
for the emperor to discard; Mehrunissa had turned her face to see in
which direction the threads of power led, and having discovered it,
like a simpleton suddenly seeing through the magician’s trick, she
knew how she could bend it to her will. It was a moment of naked
fury, but before she turned around, her features had settled back into
a dimpled smile.
She crossed, brushed her lips against Sher Afkun’s forehead and
pinched Ladilli’s cheek, a painful gesture of affection which left a red
stain on her daughter’s face. ‘I am sorry; I was angry. It is just that I
was worried about my business.’ She sighed dramatically, as if it were
only a small matter that had so angered her. It was well known that she
had a thriving business, designing and making clothes for the ladies of
the haram. She even drew the patterns for the fabrics . . . flowers,
fruits, geometric shapes, woven in gold and silver thread.
‘What is done is done. I am very proud of you. Of course we will go.’

One day before their departure for Bengal, the household was honoured
with a visit from Jahangir.
It is neither a simple nor an inexpensive matter to entertain the
Great Mughal. Apart from the preparation of food and entertainment,
there is the custom of presenting him with an abundance of gifts. The
coin of the Great Mughal is gold and diamonds, horses and slaves.
Nothing less can be offered; nothing less will be accepted. It places an
enormous burden on those whom he chooses to visit, and I suspect
he often does this out of malice or even merely for amusement. He
can either refuse the gifts, perhaps taking a trinket as a courtesy, or he
can take everything, depending on whether he has been pleased or
displeased. In such a subtle manner have nobles been reduced to a
state of penury.

32
 On the evening of his visit, I guarded the gifts displayed on a precious
Persian carpet. The women had stripped themselves of all their
jewellery—bangles, necklaces, ear-rings, nose rings, anklets—and now
they lay strewn on the carpet like sticks and stones, sinuous rivulets of
gold, diamonds, rubies and pearls. The women of the haram looked
strange shorn of their glittering plumage, like plucked peacocks.
There were also gold and silver plates and goblets, crystal cups,
and a vase brought all the way from Cathay, more precious in its rarity
than all the rest.
Ghiyas Beg was a man who understood Jahangir. His gift was simple
but subtle. He had purchased it from a feringhi sailor, a drunken giant
who frequented the bazaar. It was a long brass tube with small glass
plates fixed at either end. I did not understand its use, until Arjumand
crept into the room—like a little girl coming to tiptoe around a feast
for the adults. She picked it up and examined it, peering first through
one end, then through the other, pointing it at me as if it were a jezail.
She began to laugh.
‘What is it, Agachi?’
‘It makes things large and small. One way you look tiny, but through
the other I can hardly see you because you are so big. Here.’
She handed it to me, and went to the far end of the room. She
struck a pose like a nautch girl, a hand on her hip, and then whirled
around on her toes. I could not lower the glass until she approached
and stared through the other end.
‘You are foolish, Isa. Look through the other end too.’
‘One end is enough, Agachi.’ Reverently, I replaced the instrument
on the carpet. ‘It is a magic that even my master Lekraj could not have
performed. But he was a bad magician anyway.’
‘Would you like to punish him one day for how he treated you?
‘No. He has suffered enough.’
‘You are a kind boy, Isa.’ A shadow darkened her face for a moment.
‘There is little room for that here.’ I expected her to go on and explain

33
 her meaning. It was strange, for her life was filled with kindness, and
she was the favourite of the family, even more so than Ladilli.
‘My aunt sent me to fetch you.’
‘I cannot leave my post.’
‘Give me your dagger then. I will stand guard.’
It was an order, and she held out her hand. I hesitantly gave her the
weapon, afraid that something would happen to her while I was gone.
‘Will you tell me what she tells you?’
‘Of course, Agachi.’
My reply made her smile, as if I’d paid her a compliment. When I
looked back, she was still smiling, and had tucked my dagger into the
waist of her skirt.

Mehrunissa sat in front of her mirror, applying kajal around her eyes
while her slaves brushed her hair. She dismissed them when I entered,
and went to her locked box, opened it and pulled out a small ivory
case from the folds of clothing.
‘Isa, you will guard this with your life.’
‘Yes, Begum.’ I reached out to take it, trying to be brave. It was
obviously very valuable.

‘You will tell no one that I have given this to you,’ she held on to it,
and glared at me. I will have you killed should anything happen to it.
You understand, badmash?’
‘Yes, Begum.’The fear was making me sweat, and my voice shook.
‘I understand. What am I to do with it?’
‘I haven’t finished, fool. You will hand this, personally, to the
Emperor.’

‘Your highness, how can I approach the Padishah?’

Because I cannot, fool.’ Carefully she chose a rich piece of silk and
wrapped the box in it. It is sealed. If I hear the seal has been broken, I
will have the elephant crush you to death.’

34
 I did not disbelieve her. It was a common manner of execution, an
entertainment for the emperor and the people, and I was a slave for
whom there would be no escape. Apart from fear, I felt hatred: why
choose me? Could not her father, her husband, her brother present
this precious gift to the Great Mughal?Then, through the mist of misery,
I understood that they were not to have any knowledge of this gift.
That made it even more dangerous, for I would have to be surreptitious.
Mehrunissa read my mind. ‘You will give this to him openly, as a
gift from you.’
‘He may not accept a gift from a poor person such as I.’
‘He will,’ she said confidently, and returned to her mirror. I
remained standing, clutching the ivory case, the carving pressing into
my palm. ‘I will be watching you, Isa. Remember.’
I saw her reflection, hard as the glass itself, shadowed by the
candlelight. The image was impressed in my mind and heart, and until
I had passed the gift to Jahangir I would be haunted and followed by
those large, almond-shaped eyes.
Before leaving her chamber I hid the gift in the voluminous folds of
my clothing and returned to my post. Arjumand saw the perspiration
on my face.
‘You look in pain. Are you not well, Isa?’
‘ It is nothing, Agachi. ’ I took back my dagger, warm from her hand,
and avoided her gaze.
She placed the back of her hand on my forehead to see whether I
had a fever. I was touched by her concern, but still could not meet her
eyes. In contrast to Mehrunissa’s threatening stare, they were gentle.
‘I will not ask you what my aunt ordered you to do. It has made
you unhappy.’
‘Yes, Agachi. She is watching us.’ I did not dare look, but Arjumand
did, and shook her head. I grew bolder, reaching inside for the ivory
case. Arjumand stopped my hand.
‘No. I cannot keep a secret, and if you show it to me, I will tell

35
someone.Then you will be in trouble with Mehrunissa, and that won’t
be pleasant.’
‘It won’t be. Thank you, Agachi.’
Her trust in me only increased my misery. How can a servant serve
many masters or mistresses and remain honest only to one? That was
my wish, but it was not possible.

Once before, the day after the Royal Meena Bazaar, I had been
summoned by Mehrunissa. She had sat cross-legged at a small ivory
table, head bent, her hair like two dark shafts of rain on either side of
her face, studying the Ain-i-Akbari. This lengthy treatise on government
had been written by Akbar’s minister, Abul Fazl. Matters of the empire
fascinated her. Doubtless she was preparing herself for a position of
importance. Finally, she looked up.
‘Tell me everything.’
‘Everything, Begum?’
‘Last night, you fool. Every word that was spoken between them.’
‘I did not hear. I . . .’
‘You have the ears of an elephant, and I will have them torn from
that stupid head if you don’t immediately speak the truth.’
It was hard for me to be brave in front of Mehrunissa, impossible.
I spoke. She listened carefully and then dismissed me. I wept at my
betrayal of Arjumand, but did not have the courage to tell her of it.

We heard the approach of the Padishah: the dundhubi beating, the

horns blowing, soldiers clearing the road. The Ahadi, his Imperial
bodyguard, marched before him. He lay languidly in the silver
palanquin, and slaves hurried in front scattering rose petals and
unrolling Kashmiri carpets. The men of the household rushed out, and
when he rose from the palanquin, they performed kornish, placing

36
Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
vanhasta Romalaisesta senaatori-suvusta. Se oli Gregorio Suuri,
tunnettu muun muassa siitä innosta, jolla hän paransi kirkollisen
koulu-opetuksen ja olletikkin kirkko-laulun. Tässä miehessä elivät
vielä Romalaisen maailman-herruuden traditionit ja hän pyysi siis
miten mahdollista liittää länsimaiden seurakunnat Romalaisen pispan
hengellisen esimiehyyden alle. Mutta yksi keisarikunnan entisistä
alusmaista, avara Britannian saari, oli Kristin-uskolta melkein
kokonaan kadoksiin mennyt; se, oli siis uudesta saatettava
kristikunnan yhteyteen, — ja kuka olisi tähän toimeen soveliaampi
kuin Roman seurakunta, Romalaisen yleis-ihmisyyden luonnollinen
edustaja hengellisellä alalla. Gregorio valitsi tätä tehtävää varten
erään Augustino nimisen Benediktolais-munkin ja lähetti hänet
neljän-kymmenen seuralaisen kanssa Gallian kautta Britanniaan.
Tällä tavoin koko Anglosaksien kansakunta ennen pitkää kääntyi
Kristin-uskoon, ja tästä kauniista istutuksesta myöhemmin uskon
siemen levisi muihinkin Germanilaisiin kansoihin, jotka vielä elivät
pakanoina Germanian metsissä. Tämä tapaus on yleiseltä
merkitykseltään aikakauden kaikkein tärkeimpiä. Valtiollinen maailma
oli auttamattomasti hajalle mennyt; mutta kirkko oli nyt voittanut
takaisin koko entisen Romalais-alan ja valmisti itseänsä yhä uusiin
valloituksiin. Tosin kirkon varsinainen suuruudenaika vielä oli
kaukana. Gregorio Suuri ei vielä ollutkaan mikään Romalainen paavi
keski-aikaisessa merkityksessä. Mutta hän oli, kuten itse lausui,
"Jumalan palvelijain palvelija" (servus servorum Dei) s.o.
historiallisten aian-tarpeiden palvelija, ja sen kautta hän laski
ensimäistä perustusta keski-aikaiselle paavikunnalle.
Kirkon sen-aikuinen heikkous havaitaan siitäkin, että sen tavallisesti
täytyi heittää kristillisen siveysopin korkeammat vaatimukset sillensä
ja tytyä ulkonaiseen tunnustukseen. Kun lähetys-saarnaaja
Augustino kirjoitti Romaan valituksen Anglosaksilaisten ylimyksien
moni-vaimoisuudesta, josta eivät tahtoneet luopua, vaikka olivat
kasteen ottaneet, hän Gregoriolta sai vastauksen, että koska
Anglosaksit vielä olivat lapsia uskossa, heitä muka täytyi rieskalla
ruokkia eikä liian väkevällä Kristin-opin ravinnolla. Samaa
varovaisuutta näkyy kirkko yhä käyttäneen Frankienkin
valtakunnassa, ja vuosisatanen aikaa vielä kului, ennen kuin siellä
puolen kirkon vallat yrittivät esm. vaatimaan kristillistä avio-sääntöä
noudatettavaksi. Nuo Germanilaiset kansat, jotka olivat Roman
alueelle asettuneet, tosin jo kaikki tunnustivat Kristuksen oppia ja
saatettiin lukea siihen Katholiseen kirkkoon, jonka keisarikunta oli
perustanut. Mutta heidän siveellinen kasvatuksensa oli vielä vasta
alullansa eikä läheskään täyttänyt Romalais-maailman mitta-kaavaa
uskonnonkaan alalla. Kuinka he yhteiskunnallisella alalla olivat
maailman muotoa muuttaneet, tulee meidän erikseen tutkia. Siitä on
oleva tulevan luennon nimen-omainen keskustelu-aine.
 Kolmas-toista Luento
Barbarien perustama yhteiskunta.
Saisimme aivan vaillinaisen käsityksen barbari-valloituksen
luonteesta ja merkityksestä, ellemme koettaisi itsellemme selvittää
Germanilaisten kansain yhteiskunnallisia laitoksia ennen valloitusta,
ja minkälaisiksi nämä vähitellen muodostuivat, sitten kuin valloittajat
olivat asettuneet Romalaiselle alueelle. Aion senvuoksi tällä kertaa
ensin viedä kuulijani Germanian metsiin ja sieltä johdattaa heidät
retkeileväin barbari-joukkojen seurassa Romalaisen rajan yli,
ikäänkuin omin silmin näkemään, kuinka nuo kaksi aivan erikaltaista
maailmaa toisiansa kohtaavat ja viimein molemmat yhteen sulavat
tai oikeastaan uuteen kaavaan muodostuvat. Se on keskiaikaisen
yhteiskunnan synty, joka tällä tavoin tulee meille selviämään. On
vain muistaminen, että tällä tutkimus-alalla vielä on monta hämärää
paikkaa, monta perkaamatonta tiheikköä, jotka tekevät matkamme
kenties ikäväksi, mutta ainakin hiukan vaivaloiseksi.
Germanien alkuperäisten laitosten suhteen on ensiksi mainitseminen,
että heimokunta, tuo kaikkien kansain yhteinen alku-laitos, on
heilläkin yhteis-elämän perustuksena. Heimokunnan vapaat perheen-
isännät ovat luonnollisessa liitossa keskenänsä ja kokoontuvat
määrä-aikoina yhteisiin neuvotteluihin eli käräjiin. Eri oikeuksilla
varustettuja säätyjä ei oikeastaan ole; mutta muutamat suvut ovat
muita mainehikkaammat, lukien usein syntyperänsä itse jumalista.
Tämmöisestä suvusta valitaan aina kansan kuningas, jos nimittäin
kuninkaallista valtaa on olemassa, jolloin tavallisesti useat
heimokunnat ovat yhdistyneet jonkinlaiseksi valtakunnaksi. Mutta
yhtä tavallista on, että varsinaista valtio-yhteyttä puuttuu ja kukin
heimokunta elää erillänsä valittujen päällikköjensä alla. Ylipäänsä
havaitaan valtiollisessa katsannossa monta erilaisuutta eri kansoilla
ja eri aikoina. Mutta yleisenä tunnusmerkkinä on yhteiskuntasiteen
heikkous ja yksityisen melkein rajaton vapaus. Niilläkin kansoilla,
jotka elivät kuninkaallisen vallan alla, oli veron-maksu
yhteiskunnallisiin tarpeisin tuntematon; ainoastaan vapaaehtoisia
lahjoja oli vapaiden miesten tapana tarjota hallitusmiehillensä.
Jokainen ymmärtää, että tämmöisissä oloissa tuskin sopii puhua
jostakin varsinaisesta valtiosta. Hallitus-valta perustui melkein
yksinomaisesti sukujen liittoon, tuomari-valta taas asiallisten
sovintoon. Tahdon tässä kohden mainita pari kohtaa asian
valaisemiseksi.
Heimokunnan yleisissä kokouksissa otettiin tietysti sattuvat
oikeuden-asiat ratkaistaviksi. Esimiehenä oli eräs kansan valitsema
kreivi ("grafio", Anglosaksien "ealdorman" eli vanhin,
Skandinavilaisten "lagman". laamanni), joka tuomion lausui,
sittenkuin tuo kokoontunut käräjä-rahvas oli päätöksen tehnyt. Vaan
tuomion toimeen-pano riippui enimmästi asiallisten omasta
suostumuksesta; sillä yhteiskunnalta puuttui sekä voimaa että halua
yksityistä pakoittamaan. Oli esm. surman-teko tapahtunut.
Sivistyneillä kansoilla semmoinen teko katsotaan rikokseksi
yhteiskuntaa vastaan, joka myöskin pitää huolta syyllisen
rankaistuksesta. Mutta Germanilaisten käsityksen mukaan asia koski
etupäässä surmatun sukua, joka sai itse etsiä kostoansa surmaajalta
ja hänen suvultaan. Se suku-vaino, joka tällä tavoin syttyi, oli
kuitenkin yhteiskunnalle häiriöksi, ja sen vuoksi koetettiin käräjissä
saada asia sovitetuksi. Ensiksi oli silloin selville saatava, tokko
syytetty todellakin oli teon tehnyt. Todistusta vierasten-miesten
kautta harvoin saattoi kysymykseen tulla, ja jos syytetty kielsi, hän
sai puhdistaa itsensä omalla ja ystäväinsä valalla. Nämä myötä-
vannojat ("conjuratores", Ruotsin lakien "edsgärdsmän"), jotka nyt
valalla vahvistivat ajatuksensa, että syytetty muka ei ollut sitä tekoa
tehnyt, olivat oikeastaan samat miehet, mitkä suku-vainon
tapauksessa pitäisivät hänen puoltansa. Mutta jos vihdoin surmaajan
syyllisyys oli selville saatu, ei tuomio määrännyt muuta, kuin millä
sakoilla surmaajan sopisi lunastaa itsensä surmatun sukulaisten
kostosta. Näin tuomitut sovinto-sakot ("weregeld", Ruotsin lakien
"mansbot") saattoi surmatun suku kunnialla vastaan-ottaa, ja siinä
tapauksessa asia oli sovitettu ja ystävyys jälleen rakennettu. Mutta
jos ei sovintoon suostuttu, oli täysi valta ja oikeus jatkaa suku-
vainoa. Koko juttu katsottiin ainoastaan yksityis-oikeuden kannalta,
taikka niinkuin joku sukujen yksityinen väli, johon yhteiskunta ei
saanut kuin varovaisimmalla tavalla sekaantua.
Yhteiskunta semmoinen, jossa sota sukujen välillä katsottiin
säännöksi ja la'in tekemä ratkaisu ainoastaan poikkeukseksi, ei
voinut lopulta olla kuin jotenkin satunnaisena liittona jäsentensä
kesken. Asian laita olikin, että vaikka yhteinen syntyperä oikeastaan
perusti heimokunnan, tämän rinnalla löytyi toinen laitos, joka
alinomaa heikonsi ja toisinaan hajotti heimokunta-siteen. Tämä
laitos, jota jo Tacito kertomuksessaan Germanian tavoista selvästi
kuvaa,[36] oli seuralais-laitos eli Retkikunta. Retkikunnat saivat
alkunsa Germanien hillimättömästä sota-halusta. Milloin heimokunta
rauhaa piti, etsivät yksityiset tilaisuutta sotaa käymään omalla
uhallaan; urhoolliset miehet kokoontuivat seuralaisiksi jonkun etevän
päällikön ympäri ja läksivät onnen-ha'ulle avaraan maailmaan. Jos
nyt useat pienemmät retkikunnat yhdistyivät jonkun ylipäällikön
käskyn alle, saattoi tällä tavoin syntyä kokonainen uusi kansakunta.
Germanien historiassa usein tapahtuukin, että vanhat heimokunnat
häviävät tietämättömiin ja toisia syntyy uusilla nimillä ja uusilla
aloilla. Toisinaan semmoisia mullistuksia ilmaantuu, vaikk'ei asuin-
sijoja sanottavasti muuteta. Niinpä esm. 3:nnen vuosisadan alulla
melkein kaikki nimet Germaniassa muuttuvat; muun muassa silloin
ensi kerta mainitaan nimet Frankit ja Allemannit, ja historioitsija
saattaisi ensimmältä luulla, että ihan uusi väestö on asettunut pitkin
Rein-virran vartta. Mutta tarkemmin tutkittuansa hän havaitsee, että
siinä on pää-asiallisesti Taciton aikaiset heimokunnat, vaikka toisin
liittyneinä ja järjestyneinä. Milloin taas kansat ovat lähteneet
kauemmas vaeltamaan, on retkikunta-laitos kokonaan niellyt
heimokunta-järjestyksen. Niin on ainakin laita Roman keisarikunnan
kukistumisen aikana. Nuo kuuluisat retkeilijät Alarik, Klodovik, Alboin
y.m. ovat tosin kansallisia kuninkaita; mutta kansa, joka heitä
kutakin seuraa, on oikeastaan retkikunta-sotajoukon tapaan jaettuna
ja järjestettynä, kuten esm. Longobardeista nimen-omaan
mainitaankin. Yksi näistä esimerkeistä on erittäin valaiseva. Klodovik,
niinkuin tiedämme, ei ollut alkuansa kuin pienen heimokunnan
kuninkaana Tournai'n seuduilla eikä olisi voinut perityn valtansa
nojassa Gallian maata valloittaa. Mutta hänen retkikuntaansa tulvasi
urhoolliset miehet kaikista Frankien heimokunnista; hän tuli tällä
tavoin ikäänkuin koko kansan päälliköksi ja syrjäytti sitten helpolla
vaivalla kaikki muut pikku-kuninkaat, jotka hallitsivat Saalalais-
Frankien ja Ripuarien kyläkunnissa. Oikeastaan retkikunnan
päällikkyys ja kuninkuus eivät olleet kaukana toisistaan. Tavallisesti
otettiin kumpaiseenkin virkaan korkea-sukuisia miehiä. Mutta
Odoakerissa näemme esimerkin, kuinka halpa soturikin kykynsä
kautta kohoaa Roman palveluksessa olevan Germanilaisen armeijan,
s.o. retkikunnan, päälliköksi ja soveliaalla hetkellä siitä nousee Italian
kuninkaaksi.
Verratessamme heimokunnan ja retkikunnan laitokset toisiinsa,
saatamme melkein epäillä, kumpika varsinaisemmaksi on katsottava
Germanilaisten kansain elämässä. Näyttääpä melkein siltä, että
nämä kansat jo ennen muinoin olivat retkikuntina tulleet itse
Germaniaan ja siihen asettuneet maan herroiksi, laskien entiset
Keltalaiset tai Slavilaiset asukkaat verollisiksi alustalaisiksi; — sillä
sitä sukua luultavasti oli enin osa Germanian epävapaasta väestöstä,
jonka olemassa-oloa jo Tacitokin oli huomannut.[37] Mutta jos
Germanilainen yhteiskunta oli valloituksen luoma, se yhä säilytti
selviä jälkiä alkuperästänsä. Rauhan-aikainenkin heimokunta
jakaantui, näet, ala-osastoihin, joiden nimet jo viittaavat edellä-
käyneesen armeija-järjestykseen. "Satakunta" (Ruotsin lakien
"hundari", "härad", s.o. kihlakunta) merkitsi alkuperäisesti sadan
soturin joukkoa, ja tämä vielä jakaantui "kymmenkuntiin", jotka
olivat pienimmät asutus-piirit. Näemme tästä, että itse heimokunta
seisoi retkikunnan perustuksella; se oli enemmän jonkunlaisen ase-
veljyyden kuin luontoperäisen kansallisuuden kaltainen ja saattoi
helposti uudestaan muodostua retkikunnaksi uutta valloitus-tointa
varten.
Tämä lyhyt silmäys Germanien alkuperäisiin yhteiskunta-laitoksiin
selittää meille myöskin näiden kansain virkaa keisarikunnan
kukistumisen historiassa. Ensiksikin ymmärrämme retkikunta-
laitoksen sotaisesta järjestyksestä, että juuri Germanilainen soturi-
väestö oli erittäin sovelias perustamaan herruuttansa hajonneesen
Romalais-maailmaan. Muut raa'at kansakunnat olisivat epäilemättä
yhtä hyvin toimeen panneet sen hävitystyön, joka on tämän
aikakauden tunnusmerkkejä. Mutta ainoastaan luja sotainen
järjestys, semmoinen kuin Germanilainen retkikunta-laitos tarjosi,
saattoi kyetä perustamaan jotakin pysyväistä tuon mainion
Romalaisen järjestyksen raunioille. Toiselta puolen Germanilainen
käsitys yksityis-henkilön vapaudesta oli jyrkkänä vastakohtana
Romalais-maailman valtio-aatteelle, jonka luontoa ja tarkoitusta olen
edellisissä luennoissa selittänyt. Roman valtio-aate oli luonut yleis-
ihmisyyden, joka yhteisen kansallisuuden kaavaan sulatti sivistyneen
maailman kaikki asukkaat. Mutta tähän yhteiseen Romalaisuuteen oli
yksityis-henkilöjen vapaus ollut hukkumaisillaan, ja ihmiskunnan
edistys riippui siitä, että, erikois-kansallisuuksien ohessa, myöskin
yksityis-henkilöllisyys jälleen pääsisi voimaan. Silloin Germanilaiset
kansat, joiden luonteen-ominaisuutta oli yksityisten melkein rajaton
vapaus ja valtio-siteen melkein täydellinen olemattomuus, ottivat
historian ohjakset käsiinsä. Nämä kansat siinä kohden edustivat
uutta periaatetta, ja tämä periaate oli sillä hetkellä historiallista aian-
tarvetta.
Valloittajain ensimäinen asettuminen Romalaiselle alueelle tapahtui
oikeastaan sotaisen majoituksen muodossa. Jo keisarikunnan aikana
oli majoitettu sotaväki la'in mukaan saanut maan-asukkailta
kolmanneksen maan tuloista.[38] Barbari-kansat, jotka nyt aikoivat
vakinaisiksi jäädä, ottivat määrä-osan itse maasta haltuunsa, —
Odoaker'in miehet ja Itä-göthit kolmanneksen, Burgundit ja Länsi-
göthit kaksi kolmannesta, Vandalit Afrikassa kaiken paraimman
maan. Longobardeista mainitaan, että he ensin ryöstivät, mitä käsille
sattui, ja sitten vaativat jälille jääneiltä asukkailta kolmanneksen
maan tuloista; mutta myöhemmin hekin sopivat oikeasta tilusten
jaosta. Frankien menetystä emme tarkemmin tunne; mutta
luultavinta on, että he jotenkin säännöttömästi ottivat parahimmat
maat haltuunsa. Kukin isomman tai pienemmän seuralais-joukon
päällikkö asettui miehinensä soveliaasen paikkaan, jonka entinen
omistaja oli tapettu tai karkoitettu. Muistamista on, että Romalaiset
maan-omistajat, jotka tällä tavoin pakoitettiin jakamaan tai
heittämään omaisuutensa, olivat melkein yksin-omaisesti ylimys-
säätyisiä, ja näiden sijaan nyt asettui barbarinen ylimys-sääty,
nautitsemaan maatilojen tuotantoa. Itse maanviljelijät eli Romalaiset
Kolonit jäivät tietysti asemilleen, vaihettaen ainoastaan isäntiä.
Valloittajille semmoinen herras-elämä nähtävästi ei ollut mitään uutta
ja tottumatonta; sillä, niinkuin olen sanonut, jo Germanilaisessa
heimokunta-elämässä löytyi epä-vapaata väestöä, joka varsinaiset
maan-työt teki. Ylipäänsä barbarit nyt järjestyivät Germanilaisen
heimokunnan malliin keskelle Romalaista väestöä; kenties kuitenkin
sillä eroituksella, että pienempien retkikuntain päälliköt eivät
uskaltaneet seuralais-parvejansa aivan hajalle päästää; sillä äsken-
valloitetussa maassa olisi yksinäinen asutus tuntunut liian
turvattomalta. Muistamista, näet, on, että valloittaja-kansat
oikeastaan olivat varsin vähä-lukuisia; senpä tähden he, ottaessaan
laveat maakunnat haltuunsa, epäilemättä pysyivät ryhmittäin ko'ossa
keskinäistä apua varten.
Tärkein muutos Germanilaisessa yhteiskunnassa valloituksen perästä
oli se, että kuninkuuden voima ensi aluksi melkoisesti karttui. Kaikki
keisarikunnan kruunun-tilukset, joita löytyi melkoinen paljous,
lankesivat barbari-kuninkaan haltuun, joka muutoinkin kaikissa
kohden kohosi keisarivallan perilliseksi Romalais-väestön suhteen.
Hänellepä siis myöskin maksettiin se maavero (indictio, tributum),
joka ennen oli keisarikunnan valtiokassaan mennyt; on vain
huomattava, että uudet Germanilaiset maan-omistajat eivät
maksaneet mitään veroa, ja että Romalaistenkin tilanhaltiain
veromäärä nähtävästi paljon aleni.[39] Tämän uuden asemansa
kautta nousi kuninkuus korkeampaan arvoon kuin Germanilaisessa
yhteiskunnassa muutoin oli tavallista. Ulkonaisesti valloittaja-kansan
olot järjestyivät heidän omaan kansalliseen malliinsa: maa jaettiin
kreivikuntiin eli herttuakuntiin, jotka vastasivat entiseen heimokunta-
jakoon, nämä taas satakuntiin ja kymmenkuntiin (centena, centuria,
decuria). Mutta kreivi ei ollut enää yksistään Germanilaisten käräjäin
esimiehenä; hän oli sen ohessa Romalais-väestön maaherrana ja
sentähden kuninkaallisena virkamiehenä. Joku määrä keisarillista
itsevaltiuutta tällä tavoin melkein huomaamatta yhtyi Germanilaiseen
kuningas-arvoon. Tosin kuninkaan la'illinen valta Germanilaisen
valloittaja-säädyn suhteen ei ollut suurempi kuin ennen; nämä
vapaat barbari-soturit olivat velvolliset kokoontumaan hänen
kutsumuksestaan yhteistä sotaretkeä varten, mutta olivat myöskin
hänen kanssansa osallisina yleisessä kansankokouksessa, jossa
retket päätettiin. Vaan itse teossa kuningas oli tullut entistä
mahtavammaksi, varsinkin siitä syystä, että hän karttuneiden
varainsa avulla saattoi luonansa elättää isomman seuralais-joukon
kuin mikään yksityinen päällikkö. Nuo kuninkaan seuralaiset, jotka
kuuluivat hänen yksityiseen retkikuntaansa eli, kuten sanottiin,
kuninkaalliseen trust'iin (trustis regia), alkavat jo saada valtiollisen
merkityksen. Nimellä "leudit" (s.o. kuninkaan miehet) taikka
"antrustionit", latinaksi "fideles" (s.o. uskolliset), he usein tulevat
aian tapauksissa näkyviin; heidän joukosta kreivit aina määrätään, ja
sovinto-sakko antrustionin surmasta määrätään kolmekertaiseksi
muun vapaan soturin surmahinnan suhteen.
Olen tällä tavoin jos lyhyestikin maininnut pääkohdat barbarien
asettumisesta, ja etupäässä olen silmällä pitänyt Frankien
valtakuntaa, joka pian saavutti ensimäisen sijan barbari-maailmassa.
Mihin tilaan Romalainen väestö joutui valloituksen kautta, tulee
minun vielä muutamilla sanoilla selvittää. Moni saattaisi arvella, että
Germanilainen valloitus kerrassaan hävitti Romalaisen yhteiskunta-
laitoksen ja laski voitetun väestön säälimättömän ikeen alle. Niin ei
kuitenkaan laita ollut. Romalainen yhteiskunta jäi monessa kohden
seisomaan Germanilaisen yhteiskunnan rinnalla, ja jokainen
kansallisuus sai oikeus-asioissa pitää omat lakinsa. Se osa
Romalaisesta väestöstä, joka ennestään oli vapaa, ei nytkään
kadottanut vapauttansa, ja Frankien valtakunnassa tavataan
Klodovik'in aioista asti Gallialaisia ylimyksiä, jotka otettiin kuninkaan
trustiin ja palvelivat barbari-kuninkaan armeijassa. Niinpä esm.
Vouglé'n tappelussa v. 507, jolloin Klodovik voitti Etelä-Gallian Länsi-
götheiltä, useat senaatorit Auvergne'sta mainitaan kaatuneen
Frankilais-sotajoukon riveissä.[40] Ylipäänsä Romalais-väestön
yhteiskunnallinen arvo katsottiin halvemmaksi kuin barbari-kansan;
sen näemme olletikkin Frankilais-lakien säätämistä sovinto-sakoista.
Kun esm. Frankilaisen antrustionin surmasta maksettiin 600 solidoa,
[41] niin saman-virkainen Romalainen, niinkutsuttu "kuninkaan
pöytävieras" (conviva regis), arvattiin 300:ksi: kun vapaan Frankin
surma sovitettiin 200:lla, niin puoli määrä riitti veri-hinnaksi vapaasta
Romalaisesta; ja kun vihdoin Frankilaisesta epävapaasta maksettiin
yhtä korkea sakko kuin Romalaisesta vapaasta, eli 100 solidoa, ei
ollut Romalaisen kolonin verihinta puoltakaan sen vertaa. Kuitenkin
kirkon miehet, jotka tähän aikaan vielä kaikki olivat Romalaisia,
luettiin aina sovintosakko-taksassa korkeimpaan arvomäärään, ja
pispainsa kautta pääsi voitettu väestö itse teossa jonkunlaiseen
valtiolliseenkin vaikutukseen. Kaikki seikat yhteen-laskien, ei sovi
sanoa, että Romalais-väestön yhteiskunnallinen vapaus, ainakaan
Frankien valtakunnassa, olisi alentunut; päin-vastoin heidän tilansa
oli muutamissa kohden silmin nähtävästi parantunut. Keisarikunnan
rasittavat valtio-la'it olivat hävinneet ja useat olot muodostuivat
itsestään Germanilaisen vapaamman mallin mukaan. Niinpä esm.
kaupunki-kunnat saavuttivat melkein täydellisen itsehallinnon
sisällisissä asioissaan; "kuria" tuli asukasten yleisellä vaalilla
asetettavaksi ja saavutti myöskin täydellisen tuomio-oikeuden kreivin
esimiehyyden alla, aivan niinkuin Germanilainen käräjä-kokous.[42]
Mitä Romalaisiin ylimyksiin tulee, moni heidänkin joukosta alkoi
muodostaa elämäänsä Germanilaiseen tapaan. Yhteiskunnallinen
järjestys päivä päivältä hävisi; mutta Romalaisetkin alkoivat
hyväksensä käyttää tuota Germanien tuottamaa metelistä vapautta.
Kuluu sitten vuosisadan aiat, kuluu kappale toistakin.
Yhteiskunnallinen järjestys joutuu yhä enemmin rappiolle ja yksityis-
voimain taistelu melkein hajottaa kaiken valtio-yhteyden. Itse
kuninkaallinen valta, joka ensin oli ollut vahvistumaisillaan, ei enää
voi yllä-pitää etevyyttänsä näiden taistelevain voimain joukossa.
Frankien valtakunnassa Merovingien kuningas-suku vajoo yhä
kurjempaan mitättömyyteen, ja ylimys-valta kohoaa kuningasvallan
raunioille. Ottakaamme tämä uusi vaihe likemmin silmäiltäväksi.
Sanoin äsken, että valloittajat nähtävästi ryhmittäin olivat asettuneet
valloitettuun maahan. Retkikuntalaitos siis pysyy; mutta se kuitenkin
melkoisesti muodostuu muuttuneiden olojen mukaan. Germaniassa
ennen muinoin se oli satunnainen yhdistys tehtävää sotayritystä
varten; nyt se tulee vakinaiseksi yhteis-elämän muodoksi. Päällikkö
eli, niinkuin häntä nyt ruvetaan nimittämään, "seigneur" (senior)
pitää seuralaiset alituisesti palveluksessaan; ne ovat hänen
talonväkensä ja kantavat sen mukaan nimet: gasindi, gesith, vassi,
vassalli, — jotka sanat nähtävästi kaikki ovat samaa sukuperää kuin
"Gesinde" (talonväki) nykyisessä Saksankielessä. Palvelus on
vapaalle suostumukselle rakennettu ja niin-muodoin luonnoltaan
vapaan miehen palvelusta, niin että esm. oikeus-asiat itse seuralais-
joukon keskuudessa ratkaistaan kaikkien yhteisellä tuomiolla, eikä
seigneurin mielivaltaisella päätöksellä. Mutta tavallisesti palvelus
otetaan koko elinkaudeksi; ainakin seigneurit koettavat kaikin
mokomin estää miehiänsä muualle luopumasta. Esimerkiksi siitä,
miksi seuralaislaitos oli muodostunut, tahdon mainita seuraavan sen-
aikuisen kontrahti-kaavan vapaan miehen palveluksen-otosta eli
Rekommendationista, kuten sitä kutsuttiin.
"Koska minulla", kuuluu palveluksen-ottajan sanat, "ei ole millä
itseäni elättää tai verhota, sen vuoksi olen pyytänyt päästä sinun
turviis ja isännyytees, sillä tavoin, että sinä minua hoidat sekä ruuan
että vaatteuksen puolesta ja minä taas, niin kauan kuin luonas elän,
olen velkapää sinulle osoittamaan vapaan miehen palvelusta ja
kuuliaisuutta, eikä ole minulla elämäni ikänä valtaa luopua sinun
hoimeistas".
Nämä sanat, jotka silmin-nähtävästi olivat semmoisia, kuin tuleva
isäntä ne tahtoi, todistavat, kuinka lujasti pyydettiin kiinnittää miehet
heidän palveluspaikkaansa. Tätä tarkoitusta varten nyt tarjoutui
erinäinen keino, joka oli vassallille yhtä otollinen, kuin se oli
seigneurille mukava. Jälkimäiselle, näet, alkoi aian pitkään käydä
hankalaksi, kenties mahdottomaksikin, elättää kotosellaan suurta
seuralais-joukkoa perheineen päivineen. Mutta maatiluksia oli hänellä
enemmän kuin mitä itse jaksoi hoitaa. Hän siis tarjosi vassallillensa
jonkun maatilan nautittavaksi sillä ehdolla, että mies siinä itseänsä
elätti, mutta seigneurin kutsuessa saapui hänen luoksensa, sotaista
tai muuta palvelusta suorittamaan. Asia oli vassallille niin edullinen,
että tämä nyt puolestaan kaikin mokomin pyrki vakuuttamaan
itsellensä tilan elinkautista nautintoa, vieläpä saman edun jatkamista
lapsillensakin. Palvelus siis pyrki muuttumaan perinnölliseksi väliksi
tilallisten soturien kesken. Tuo elatukseksi annettu maatila nimitettiin
sen aian latinassa "beneficium" (hyväntekiäiset). Germanien kielellä
sitä kutsuttiin "fe-od" (s.o. palkka-omaisuus), eroitukseksi "all-
od'ista" (eli koko-omaisuudesta), joka merkitsi itsenäistä perintö-
tilaa. Näiden nimien johdosta tämä uusi järjestelmä, joka nyt alkaa,
kutsutaan Beneficio- eli Feodali-laitokseksi.
Kuinka se vähin-erin kehittyy, en saata tässä paikassa kuin aivan
lyhyesti selittää. Kun beneficiojen anto kerran oli yleiseksi tavaksi
tullut, niin beneficion-saaja vassalli pian alkoi omasta puolestaan
ottaa muita miehiä palvelukseensa ja niillekkin, jos varaa oli, antaa
osia feod-tilastansa nautittavaksi. Näin syntyi ala-beneficioita eli ala-
feodeja, ja aivan luonnollista oli, että semmoinen laitos
välttämättömästi kallistui perinnöllisyyteen päin; sillä jos ylipäänsäkin
ei ollut helppo, vassallin kuoltua, ajaa hänen poikaansa pois tilalta,
kun tämä suostui ottamaan isän velvollisuudet päällensä, niin asia
tuli kahta vaikeammaksi, milloin löytyi ala-vassalleja, joiden asema
myöskin olisi tällä tavoin tullut häirityksi. Mihin aikaan beneficiojen
perittävyys alkoi tavalliseksi tulla, ei ole täydelleen selvä; mutta,
kuten nä'imme, se melkein seurasi itse asian luonnosta. Jos vielä
lisäksi mainitsen, että useat allodinkin omistajat, jotka näinä
metelisinä aikoina tunsivat itseänsä liian heikoiksi itsenäisinä
seisomaan, tarjoutuivat jonkun mahtavimman miehen palvelukseen
ja muuttivat allodinsa feodiksi hänen allensa, — niin havaitsemme
kuinka koko yhteiskunta alkoi järjestyä tähän uuteen kaavaan. Keski-
aian omituinen yhteiskunta oli siis jo yleiseltä kaavaltansa valmis;
ainoastaan aikakauden hurja väkivaltaisuus esti sen vielä
vakaantumasta.
Omituista on nähdä, kuinka tämä uusi järjestys vaikutti Merovingien
kuningas-valtaan. Olemme jo nähneet, että ensimäisten Frankilais-
kuninkaiden mahtavuus etupäässä riippui heidän seuralais-joukkonsa
suuruudesta, ja luonnollista siis on, että olletikkin kuninkaat koettivat
beneficioilla lisätä vassalliensa joukkoa. Mitä olen sanonut
seigneurien talonväestä, on niinmuodoin myöskin ymmärrettävä
kuninkaan trustista; se vain on lisättävä, että tämä suuruutensa
vuoksi oli vaikeampi ko'ossa pitää. Kuninkaallisen trustin johtoa
varten näkyy hovissa syntyneen erinäinen virka, joka nimellä
"huoneenhaltia" (major domus) sitten tulee kuuluisaksi Frankien
historiassa. Huoneenhaltia on nähtävästi kuninkaallisen talouden
"kreivi", niinmuodoin talonväen päällysmiehenä ja kuninkaallisten
tilojen ja tulojen intendenttinä. Hänen kauttansa siis beneficiotkin
jaetaan, ja kuninkaalliset vassallit tietysti häneen kiintyvät. Kun
Merovingilaiset kuninkaat runsailla beneficion-annoilla ovat
tuhlanneet rikkaat tilusvaransa, kun nuo liian mahtaviksi varustetut
kuninkaalliset vassallit eivät enää katso itseänsä kuuliaisuuteen
velvoitetuiksi, ja huoneenhaltia on muuttunut tämän vassalli-
aristokratiian päämieheksi, silloin kuninkuus Frankien valtakunnassa
on käynyt tyhjäksi varjoksi ja koko valta on suurten seigneurien
hallussa. Tähän voimattomuuteen loppuu Merovingien suku 7:nnen
ja 8:nnen vuosisadan kuluessa. Kuningas Dagobert (vv. 628-638) on
Klodovikin jälkeläisistä viimeinen, joka todellakin hallitusta harjoittaa
Frankien valtakunnassa. Seuraavat Merovingit ovat vihdoin paljaita
nukkeja, jotka juhla-tiloissa otetaan esiin, kansalle näytettäviksi,
kunnes viimein kuninkuuden nimikin tältä alentuneelta suvulta katoo.
Että tämmöisissä oloissa yhteiskunnallinen järjestys on melkein
tykkönään hävinnyt, ei tarvinne erittäin huomauttaa. Molemmat
entiset yhteiskunnat, sekä Romalainen että Germanilainen, olivat
silloin rappiolle joutuneet, eikä mitä uutta vielä sijaan valmistunut.
Vaan täksi kertaa minun jo on aika lopettaa, koska luentoni mitta on
mennyt yli tavallisen rajansa. Olen tässä luennossa oikeastaan
esittänyt kolme eri jaksoa yhteiskunnallisessa kehityksessä: ensin
Germanilaisten kansain alkuperäiset olot, sitten asettumis-seikat
heidän Romalaiselle alueelle tultuansa, vihdoin mitä uutta
yhteiskunnallista järjestystä alkaa tuosta yleisestä sekasorrosta
valmistua. Näin olemme päässeet feodali-laitoksen ensimäisiin
oireisin, ja järjestyksessä nyt seuraisi, kuinka tämä laitos kehittyi ja
vahvistui suureksi valtiolliseksi järjestelmäksi. Mutta ennen kuin
siihen ryhdymme, on taas kääntyminen maailman ulkonaisiin
tapauksiin, jotka jälleen vaativat kaiken huomiomme. Tulevassa
luennossa aion siis puhua Karolingien aikakaudesta, etupäässä
Kaarlo Suuresta ja hänen tarkoituksistaan.
 Neljäs-toista Luento.
Romalais-keisarikunnan uudistus.
Pyydän teille vielä kerran huomauttaa sitä jakoa lyhyempiin aian-
jaksoihin, minkä koetin eräässä edellisessä luennossa perustella.
Olemme nyt Länsi-Roman kukistumisen aiasta tulleet puolen-toista
vuosisataa eteenpäin ja seisomme Toisen aian-jakson kynnyksellä.
Germanilais-valloituksen hedelmät ovat jo ennättäneet kypsyä;
täydellinen hajanaisuus on tullut Romalaisen valtio-yhteyden sijaan,
ja Romalaisen järjestyksen sijaan on tullut yhteiskunnallinen
sekasorto, jossa ainoastaan kunkin yksityisen käsivarsi määrää
hänen oikeutensa. Mutta ihmiset jo alkavat saada kylläksensä sitä
hurjaa yksityis-vapautta, joka oli ollut barbari-elämän etuna entisen
raskaan virkavallan rinnalla, ja joku kaipaus ilmaantuu, joka kuvailee
itsellensä tuota muinaista keisarikuntaa joksikin kadonneeksi
paratiisiksi, missä ainoastaan laki ja järjestys vallitsi ja yleis-valtion
säännöllisyys hääti yksityisten väkivaltaa. Niinkuin aina tapahtuu,
milloin nyky-olojen haitat vaivaavat, ei enää muistettu menneiden
olojen rasituksia, vaan ainoastaan niiden hyviä puolia. Olemme
nähneet, että keisarikunnan alamaiset aikoinaan itse olivat olleet
avullisna sen rasittavia siteitä katkaisemaan. Nytpä taas tuli aikoja,
jolloin pyydettiin kuollutta keisarikuntaa haudasta herättää. Tämä
entis-olojen harrastus on, lyhyesti lausuen, Toisen aian-jakson
henkinen pää-luonne länsimailla.
Mutta ennen kuin lähdemme tätä uutta ilmiötä likemmin
tarkastamaan, on syytä kääntyä itäisiin maihin, missä Romalainen
valtio-järjestys vielä oli pystyssä Itä-Roman eli Kreikan
keisarikuntana. Tässäpä tämän järjestyksen jaloja puolia olisi sopinut
odottaa nähtäviksi; — mutta todellisuus ei enää tuonut mitään hyviä
puolia ilmi. Merkillistä kyllä! Itä-Roma, joka jo kerran oli alkanut
uudistaa Romalaisuuden yleis-herruutta läntisilläkin mailla,
temmaten Afrikan takaisin Vandaleilta ja Italian Itä-götheiltä,
sairastaa jo selvästi samaa tautia kuin Länsi-Roma Vanhan aian
lopussa. Että se tähän asti oli voimassa pysynyt, sill'aikaa kuin
läntinen keisarikunta meni pirstoiksi, siihen voimme kenties keksiä
järjellisen syyn. Ensi aluksi, näet, jolloin itäinen eli Kreikkalainen
maailma erkauntui Länsi-Roman yhteydestä, näyttää joku
Helleniläinen kansallis-henki jälleen elähyttäneen tuota vanhaa
Makedonialaista sivistys-piiriä, joka niin kauan oli kantanut
Romalaisuuden valtiollista i'estä. Monessa paikoin, olletikkin
varsinaisessa Kreikanmaassa, oli sen ohessa vielä säilyneenä joku
määrä kunnallista itsenäisyyttä, joka lievitti keisarillisen keski-
kaikkisuuden painoa. Hellaan kaupungeissa esm. sisällinen hallitus
yhä oli järjestettynä muinaisten vapaa-valtioin tapaan. Maantiet ja
vesijohdot, koulut ja sairas-huoneet pidettiin voimassa kunkin
kaupungin omalla kustannuksella; Kreikalla oli pait sitä vielä
paikalliset juhlansa ja juhla-kilpailunsa, ja Hellaan oma nostoväki yhä
vartioitsi Thermopylan vuori-ahtaita niinkuin Leonidaan aikoina.
Näemme tästä, että Romalais-vallan yleis-järjestys ei ollut näillä
paikoin kokonaan tukehuttanut entistä paikallis-järjestystä, ja näin oli
yksityisten vapaudelle ja toimeliaisuudelle jäänyt jonkinlaista
vaikutus-alaa. Mutta aivan pian Kreikan keisarikunnan hallitus
Konstantinopolissa alkoi uudestaan kehittää Romalaisen virkavallan
pahimpia tapoja. Sama Justiniano, joka armeijojensa voittoretkillä oli
jälleen virittänyt muiston Romalaisesta maailman-herruudesta,
hävitti omilta alamaisiltansa yhteiskunnallisen menestyksen sydän-
juuret. Virkavalta vahvistettiin ja kaikki kunnallinen vapaus hävisi;
Hellaan kaupunkien erikois-tulot korjattiin valtiokassan haltuun,
maakunta-nostoväki hajotettiin, koulut ja laitokset jäivät
rappeutumaan. Olletikkin keisarikunnan finansihallinto teki lopun
alamaisten taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta onnesta: virat
myytiin, vero-rasitukset enennettiin, rahan-arvo mielivaltaisesti
halvennettiin, ja kauppa-monopolit, jotka näyttävät olleen tämän
hallituksen omituista keksintöä, tukehuttivat toimeliaisuuden lähteet.
Mitä me nyky-aikana katsomme nimenomaan Turkkilaiseksi hallitus-
järjestelmäksi, oli jo pääperusteiltaan silloin valmiina. Kuitenkin oli
Justiniano harras kirkon ystävä ja ajoi filosofit, pakanuuden viimeiset
edustajat, ulos Athenasta. Mutta itse kristillinen kirkko itäisessä
keisarikunnassa oli muodostunut tirannilliseksi valtio-laitokseksi, joka
piti ihmisten omattunnot kahleissa, niinkuin valtio niiden jäsenet ja
tavarat.[43] Tämmöisten olojen vallitessa yhteis-henki itäisessäkin
keisarikunnassa pian alkoi kuoleuntua, eikä ollut enää voimaa eikä
halua barbarien rynnäkköä vastustella. Jo Heraklion aikana olivat
Tonavan seudut niin autioina, että tämä keisari oli hyvillään, kun sai
muutamat Slavilaiset heimokunnat niihin asettumaan. Nykyiset
Serbit, Bulgarit ja Bosnialaiset tällä tavoin hallituksen omalla
suostumuksella ottivat avarat maakunnat haltuunsa, ja Slavilaisia
siirtokuntia tunkeutui melkein huomaamatta Makedonian kautta
Hellaasen ja Peloponnesoon asti.
Muutoin keisari Heraklio vielä hallituksensa alkuaikoina hyvällä
onnella ajoi keisarikunnan puolustusta sekä idässä että pohjasessa.
Hänen retkensä Persiaan ja pyhän ristin takaisin-valloitus tuli
kuuluisaksi koko kristikunnassa ja vietettiin kirkollisena juhlana
länsimaillakin. Mutta ennen kuin arvattiinkaan, ilmaantui uusi
barbari-rynnäkkö, joka vastustamattomalla vauhdilla anasti koko
kolmannen osan keisarikunnan alaa. Tämä kansa oli, kuten
tiedämme, Arapialaiset, Muhammed'in kansalaiset, jotka nyt läksivät
miekan voimalla uutta uskoansa levittämään. Tunnettu asia on, että
se uskon-huimaus, jonka Muhammed oli opetuslapsiinsa
vuodattanut, melkoisesti vaikutti heidän voittoihinsa. Mutta toiselta
puolen ei ole unohtamista, että keisarikunnan alamaiset eivät enää
millään isänmaallisella innolla keisarikuntaa kannattaneet. Syrialaiset,
jotka sekä kansallisessa että kirkollisessa katsannossa olivat
keisarikuntaan kyllästyneet, tervehtivät melkein ilolla valloittajain
tuloa; Koptit Egyptissä ja Berbit Afrikassa tekivät tulijoille suoranaista
apua, ja itse Sikeliassa, joka myöhemmin joutui Muhammedilaisten
valtaan, oli väestön kannatus vihollisten puolella. Näytelmä oli
monessa kohden ihan sama kuin Länsi-Roman kukistuessa pari
vuosisataa aikaisemmin. Ainoastaan pääkaupungin vahva asema
Bosporon rannalla näytti estävän Itä-Roman täydellistä kukistumista
jo 7:nnen vuosisadan kuluessa.
Hetkeksipä muutoinkin koko Kristikunnan asema näytti kovin
arveluttavalta raikkaan ja tuoreen Islam'in rinnalla; sillä Arapialaiset
ennen pitkää menivät Afrikasta Gibraltar-salmen yli, valloittivat Länsi-
göthien valtakunnan Espanjassa ja jatkoivat tästä voitto-kulkuansa
Pyreneiden toisellekkin puolelle. Näinpä siis lännessä niinkuin
idässäkin Islam ja Kristin-usko seisoivat vastatusten, ja heidän
kummankin aatteellista kantaa täytyy tässä pikimmältään
tarkastukseen ottaa. "Ei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja
Muhammed on hänen profeettansa!" — näin kuului se yksinkertainen
opinkappale, johon Islam'in tunnustajat tahtoivat valloituksensa
kautta käännyttää kaikki maailman kansat. Tietysti Islam tällä tavoin
etupäässä asettui vastakohdaksi pakanallisille uskonnoille, jotka
täyttivät koko luonnon moninaisilla jumalais-olennoilla. Myöskin
Juutalaisten Jehovah'n rinnalla Allah oli maailman-hoitonsa puolesta
yleisempi ja jalompi; hän ei ollut mikään nimen-omaan kansallinen
jumala, vaan käsitettiin koko ihmiskunnan yhteiseksi jumalaksi. Allah
oli siis yhtä yleinen jumalais-käsite kuin Kristittyinkin jumala; mutta
Muhammedilaisten mielestä he itse olivat säilyttäneet tämän
käsitteen puhtaampana kuin Kristityt. Kristin-usko, joka puhui
"kolme-yhteisestä" jumaluudesta, ja joka pait sitä jo oli ruvennut
tekemään pyhien ihmisten kunnioittamisesta varsinaista palvelusta,
ei ollut, Islam'in kannalta katsoen, kuin joku peitetty
monijumaluuden muoto; Kristuksen kaksinainen luonto, jumalana ja
ihmisenä, oli muka Jumalan henkisyyden saastutusta. Jumala on
henki; ei ole mitään Jumalan ilmestystä lihassa; — tämäpä näytti
olevan selvä ja puhdas oppi tuon mutkikkaan Kristillisen theologian
rinnalla. Tämä uusi aate antoi Islam'ille ensi-aluksi sekä intoa että
voimaa. Historia tosin on sittemmin osoittanut, että Islamissa ei
asunut sama uudistava voima inhimillisen kehityksen suhteen, kuin
Kristin-uskossa. Kristillinen kultuuri, jonka perustana on jumaluuden
yhtyminen itse ihmis-luontoon, on yhä nuortunut, yhä uudelleen
jännittynyt. Muhammedilaisuus sitä vastoin on korkeintaan ollut
välikappaleena muutamien raakojen kansain ensimäiseen hengen-
viljelykseen, ja sen oppi-rakennukselta puuttui se syvempi henkisyys,
joka ihmis-ajatukselle uutta yllykettä antaa; se sen vuoksi
auttamattomasti on vanhentunut, sitten kun ensimäinen nuoruuden-
voima oli kulutettu. Tämä on historian opetus noiden kahden
uskontokunnan suhteen. Mutta siihen aikaan ei suinkaan varmalta
näyttänyt, kumpika tulisi maailman herruutta perimään. Lukuun on
myöskin ottaminen, että sotainen into ja uljuus oli Islam'in siveys-
opin käytännöllinen puoli. Muhammed'in oppi oli kokonaan
valloitukseen tähdättynä; sitä varten paratiisin hekumat luvattiin
uskon-sotureille palkinnoksi, sitä varten myöskin Muhammedilaisessa
valtio-rakennuksessa maallinen ja hengellinen valta samaan
hallitsija-käteen yhdistettiin. Niinkuin kiusaaja Kristukselle, näyttipä
Allah tarjonneen Muhammed'ille "kaikki maailman valtakunnat ja
niiden kunnian". Islamin perustaja oli tarjouksen ottanut vastaan, ja
ennen kuin vuosisata oli kulunut, oli melkein kolmas osa kristitystä
maailmasta joutunut Muhammedilaisten valtaan. Mutta Gallian
maalla kohtasi heitä vihdoin vastarinta, joka pysäytti Islamin voitto-
kulun ja pelasti läntisen kristikunnan. Se oli Frankien kansa ja valta,
joka Poitiers'in kentällä v. 732 tällä tavoin kohosi läntisen maailman
edustajaksi.
Olemme siis jälleen tulleet länsimaiden oloihin, joissa par'aikaa
suuria muutoksia valmistuu. Frankien kuningaskunta, jonka
rappeutumista viime luennossa selitin, on siihen aikaan onnellisesti
läpikäynyt ankaran taudin-puhdin ja astuu nyt eheämpänä entistänsä
historian näkyville. Ottakaamme sen silloista asemaa vähän
silmäiltäväksi.
En ole vielä maininnut, että Frankilais-vallan kansallisuudessa aikojen
kuluessa oli tapahtunut jonkunlainen muutos. Nuo Germanilaiset
soturit, jotka Klodovikin aikana asettuivat Gallialaisen väestön
keskuuteen, olivat olleet verrattain harva-lukuisia, ja parin
vuosisadan kuluttua heidän jälkeläisensä jo näyttävät kielensä ja
tapojensa puolesta täydellisesti hämmentyneen yhteen voitettujen
kanssa. Etelä-puolella Loire-virtaa tuskin enää huomattiin
merkkiäkään Germanilaisten entisestä herruudesta, ja Loire'sta
Somme'en saakka olivat Frankit jo kadottaneet puhtaan
barbarisuutensa, s.o. melkoisin määrin romalaistuneet. Mutta pitkin
Rein-virran varsia oli asian laita toinen. Sekä Belgian alalla, missä
Saalalaiset Frankit jo keisarikunnan aikana olivat asuneet, että koko
koillis-osassa vanhaa Gallian maata, Maas-joesta itään päin, oli jo
valloituksen aikana Romalainen väestö ollut melkein hävinneenä, ja
vielä idempänä, Reinin toisella puolella, vallitsi tietysti puhdas
Germanilaisuus itäisten Frankien, Thyringien ja Allemannien
kyläkunnissa. Tällä tavoin nyt syntyi jotenkin jyrkkä kansallinen
eroitus Frankilais-vallan itä-osan, Austrasian, ja länsi-osan,
Neustrian, välillä. Austrasiassa retkikunta-laitos säilytti alkuperäisen
tuoreutensa ja mahtava ylimyskunta seuralais-joukkoinensa lakkautti
kaiken kuninkaallisen vallan; Neustriassa taas ylimyskunnan
vastapainona oli lukuisa joukko halvempia vapaita, joiden
keskuudessa jo Gallo-Romalainen kansallisuus oli ylinnä. Nämä
erilaisuudet synnyttivät kansallista vihaa Austrasian ja Neustrian
välillä; taistelua syntyi, ja Testri'n tappelussa v. 687 Austrasialaiset
perustivat yliherruutensa Neustrian suhteen. Neustrialaisten kapina
v. 714 päätyi uuteen tappioon. Germanilainen kansallis-aine tulvasi
uudestaan Gallian yli, uudistaen niin-sanoakseni Klodovikin aikuista
valloitusta. Tapaus oli muutamissa kohden kyllä surkuteltava; sillä
uusi raakuuden tulva seurasi nyt niinkuin ennenkin Germanien tuloa.
Mutta valtakunnan sotainen kunto jälleen virkistyi, ja kun
Arapialaiset kohta sen jälkeen tulivat Pyreneiden yli, oli Frankien
kansakunta heitä vastassa Poitiers'in kentällä.
Tämän Austrasialaisen liikkeen etupäässä seisoi mahtava ylimys-
suku, joka, jos aian suku-johtoihin saamme luottaa, näkyy olleen
kerrassaan Gallialaista ja Germanilaista syntyperää. Suku on
sittemmin historiassa tunnettu Karolingien nimellä, mutta tämä nimi
oli vielä tuntematon siihen aikaan, jolloin sen ensimäiset jäsenet,
Pippin Heristall'in herra ja tämän poika Kaarlo Martel, kohosivat
Austrasian ylimyskunnan johtajiksi. Vasta kun Kaarlo Martel'in poika,
Pippin-Lyhyt, oli kohonnut Frankien kuningas-istuimelle ja tämän
poika, Kaarlo Suuri, oli nostanut tämän uuden kuninkuuden
länsimaiseksi maailman-vallaksi, saapi uusi hallitsija-suku maineensa
ja nimensä. Oikeastaan Karolingien suuruus nousee samassa
määrässä kuin heidän historiallinen kutsumuksensa, ja Kaarlo
Suuressa tämän suvun historiallinen tehtävä vihdoin ilmestyy täysin
varttuneena. Mitä edeltäjät ovat tarkoittaneet tai alkuun panneet,
senpä suuri Kaarlo panee täytäntöön, niin pitkälle kuin historiallinen
mahdollisuus sen sallii. Vasta Kaarlon kuoltua, tulevat historialliset
mahdottomuudet jälleen voitolle ja masentavat Kaarlon jälkeläisten
toimia. Tämä on myöhempäin Karolingien perikadon historia.
Mikä siis on Karolingien merkitys eli niin-sanoakseni Karolingilainen
aate maailman historiassa? Voimme sanoa sen kaksipuoliseksi,
niinkuin heidän syntyperänsäkin, — kerrassaan Germanilaiseksi ja
Romalaiseksi. Mutta kumpikin puoli heidän vaikutuksessaan yhtyy
sointuvaksi kokonaisuudeksi, jossa jokainen liitos toistansa tukee ja
kannattaa. Aatteen Romalainen puoli on yritys jälleen perustaa
Roman keisarikunnan suurta valtio-yhteyttä sekä sen ohessa sitä
yhteiskunnallista järjestystä, jonka ihanne-kuvana tuo kukistunut
Roman-valta oli. Kun Longobardien valtakunta Pohjois-Italiassa
valloitetaan, kun eteläinen Gallia ja joku osa Espanjastakin jälleen
liitetään suureen länsimaiseen monarkiiaan, ja kun vihdoin Kaarlo
Suuri Romassa vastaan-ottaa Romalaisen keisarin-arvon, saattaisi
melkein luulla, että Theodosio Suuren aiat ovat takaisin tulossa.
Tuleepa sitten lisäksi Kaarlon erinomainen, melkein sanoisimme
liiallinen, suosio kirkkoa kohtaan ja hänen harras halunsa herättää
antikinen kultuuri jälleen henkiin, niin Romalaisuuden traditionit
näyttävät olevan hänen luonteensa ytimenä. Vaan tarkemmin
katsoen, havaitsemme pian, että Germanilaisuus kuitenkin on hänen
henkensä ja toimensa pohjana. Germanien kautta pitää uusi
Romalais-valta rakennettaman; senpä tähden kaikki Germanilaiset
kansat ja heimot pitää ko'ottaman tämän yhteisen valtikan alle,
yhdistettämän yhdeksi suureksi kansakunnaksi. Ja tämän yhdistämis-
työn välikappaleena taas on Kristin-uskon saarna Romalaisen kirkon
johdon alla. Näemme tästä, kuinka välikappaleet ja tarkoitukset
toisiinsa kietoutuvat. Romalaisuuden ja Germanilaisuuden aatteet
ensi kerran sulavat yhteen; silta rakennetaan sekä taaksepäin yli
tuon barbarisen kuilun, joka on antikisen kultuurin niellyt, että
eteenkinpäin uusiin kultuuri-jaksoihin, joita barbari-kansat tulevat
johtamaan.
Ja ihmeteltävän luonnollisesti nämä aikakauden suuret tehtävät
ikäänkuin itsestään ilmaantuvat. Germanian pohjoisten heimokuntain
alituinen vihollisuus tekee välttämättömän tarpeelliseksi laskea
heidät Frankilais-vallan ja Kristin-uskon kuuliaisuuden alle. Jo Pippin
Heristall'in herra kääntää aseensa ja lähetystoimensa Frisien
puoleen, ja vuodesta 690 Anglosaksilainen munkki Willibrord
vaikuttaa näillä aloilla. Kaarlo Martel puolestaan ei ole mikään
hengellisten asiain harrastaja, vaan hurja soturi, joka trusti-
seuralaisilleen jakaa Gallian kirkon virat ja tilukset; mutta Frankien
liittoa Kristuksen kanssa, josta Saalalais-laki puhuu, hän ei ole
unohtanut; hän on uskon pelastajana Poitiers'in tappelu-kentällä, ja
uskon-saarnaa Germaniassa hän voimallisesti suosii. Tämä lähetys-
toimi on nyt tullut jalon Bonifacion eli Winfrid'in, "Saksalaisten
apostolin", käsiin ja edistyy suurilla askeleilla. Muistamista on, että
kaikki nämä lähetys-saarnaajat ovat Anglosakseja, mutta
Anglosaksilainen kirkko on Roman seurakunnan tytär ja tunnustaa
Roman pispan hengellistä ylijohtoa. Tämän periaatteen mukaan
Germaniankin uusi seurakunta järjestetään, ja itse Galliassa saapi,
Martel'in kuoleman jälkeen, Bonifacio toimekseen puhdistaa
kirkolliset olot Roman mallin mukaan. Palkinnoksi kirkko pyhittää
kuninkaallisen arvon Pippin Lyhyelle ja keisarillisen arvon Kaarlo
Suurelle; nämä taas vuoroltaan pelastavat paavin-istuinta kaikista
valtiollisista vaaroista, niin hyvin Longobardien kuin Kreikan keisarin
ahdistamisista. Liitto Kristuksen ja Frankien välillä, käyttääkseni vielä
kerran Saalalais-la'in käsitystapaa, lujittuu päivä päivältä. Mutta
tämän ohessa nyt Germanian käännytys Kristin-uskoon saatetaan
lopulliseen täytäntöön, kun Kaarlo Suuren käsivarsi vihdoin pakoittaa
Saksit alamaisuuteen. Tuo hajanainen Germanilainen maailma on siis
ensi kerta yhdistetty yhteisen vallan alle ja Saksan kansallisuus on
valtiollisesti perustettu. Tämä viime-mainittu teko-asia on
Karolingisen aikakauden tärkein ja kestävin hedelmä. Inhimillinen
kultuuri on edistynyt Rein-virrasta Elbe'en saakka, ja historian ala on
melkoisesti laventunut.
Muut Karolingilaiset aatteet sitä vastoin eivät pääse täydellisesti
juurtumaan taikkapa muodostuvat jotenkin toisenlaisiksi kuin Kaarlo
Suuri ne oli käsittänyt. Semmoinen suuri yleis-valtakunta, kuin
Romalainen keisarius tarkoitti, ei enää ollut mahdollinen, eikä
yhteiskunnallisetkaan aineet sietäneet sitä säännöllistä järjestystä,
jota Kaarlo Suuri mielellään olisi tahtonut perustaa. Keisarin kuoltua
siis sekä valtio että yhteiskunta jälleen menevät hajalle ja uusi
sekasorron aikakausi seuraa, jolloin, aivan niinkuin Roman vallan
kukistuessa ennen muinoin, hurjat barbariparvet — tällä kerralla
Normannit, Magyarit ja Saracenit — hirveästi hävittävät länsimaisen
Kristikunnan alaa. Kuinka yhteiskunta ja kirkko siihen aikaan
muodostuvat, saamme edempänä tutkistella. Valtiollisesta
muodostuksesta tahdon ainoastaan lisätä, että eri kansallisuus-
ryhmät nyt toisistaan erkanevat, perustaen miten mahdollisesti
itsenäisiä valtiollisia kokoja. Verdun'in sovinnon kautta v. 843 tulee
Länsi-Frankien valtakunta käsittämään ne osat Galliasta, missä Gallo-
Romalainen kansallisuus oli voitolle jäänyt, niin-muodoin pää-
asiallisesti koko Neustrian sekä Loire'n takaiset seudut. Itä-Frankien
valtakuntana taas on puhtaiden Germanien alue Rein'in ja Elbe'n
välillä, ja vihdoin Italian kansallisuus muodostuu kolmanneksi
valtakunnaksi pohjoisessa ja keskisessä Italiassa. Mutta näiden
kolmen välissä on seutuja, joiden kansallinen luonne vielä on
jotenkin epämääräinen, nimittäin etelässä Rhône'n ja Alppien
välimaat sekä pohjoisempana Austrasialaiset seudut Rein'in ja
Maas'in välillä. Näistä ensin muodostuvat Burgundin ja Lothringin
kuningaskunnat, myöhemmin ne kallistuvat milloin itään, milloin
länteen, kunnes kunkin seudun kansallisuuden kanta vähitellen
selviää. Joka haaralla havaitaan, että kansallisuuden aate on voitolle
päässyt, ja siihen hukkuu Kaarlo Suuren uudistama Romalais-
keisarius. Se tosin säilyy nimeltänsä jonakuna yleis-järjestyksen
periaatteena. Mutta ei kukaan sen vastaisista edustajista yritäkkään
pystyttämään jotakin yleis-hallitusta kansallisten hallitusten sijaan.
Siinä kohden siis Romalais-keisarikunnan uudistus Karolingien kautta
oli ollut hukkaan pantua työtä.
Mutta muutoin tämä työ ei ollut hukkaan pantua; sillä joku uusi
maailman-järjestys oli kumminkin saatu perustetuksi. Kaarlo Suuri
oli, näet, laskenut kirkon vaikutukselle entistä laveamman ja
tukevamman pohjan ja niin-muodoin Kristikunnan muodossa
vahvistanut yleis-ihmisyyden. Hän oli myöskin hetkeksi hillinnyt
yhteiskunnan suunnatonta riehunaa ja asettanut muutamia lujia
perustuksia vastaiselle järjestykselle. Mutta siinä hänen yleis-valtansa
määrä olikin täytetty, ja eri kansallisuudet saivat nyt kukin
kohdaltansa jatkaa sitä kultuuri-työtä, jonka Karolingit olivat alkuun
panneet.
 Viides-toista Luento
Läänitys-laitoksen synty.
Mahtavampaa, jalompaa nimeä kuin Kaarlo Suuren ei tunne tosiaan
keskiaikaisen ihmiskunnan historia. Maailman pimeimpäin aian-
jaksoin vaiheella tämä nimi seisoo korkeana valo-tornina keskellä
kuohuvaa merta, tietä viittaamassa Keski-aian seuraaville
polvikunnille. Koetin jo viime luennossani selittää tämän miehen
merkitystä edellisen aian suhteen. Nyt on tarkemmin katsominen,
mitä hänen toimensa ovat vaikuttaneet seuraavien aikojen
yhteiskunnalliseen kehitykseen.
Ensi silmäyksellä tosin näyttää siltä, että Kaarlo Suuren jälkeen
seuraa ainoastaan sama sekasorto, joka hänen edellänsäkin oli
vallinnut. Hänen yleis-valtansa hajoaa kappaleiksi. Hänen
jälkeläisensä niissä eri valtakunnissa, jotka Frankilaisen suurvallan
raunioille perustettiin, varsin pian kadottavat arvonsa ja asemansa,
vihdoinpa sammuvat täydelliseen sukupuuttoon, jättäen sijansa
uusille, tuoreille hallitsija-suvuille. Eikä siinä kyllä; monarkiian syvä
lankeemus on ikäänkuin rikkisullonut valtiollisen rakennuksen
sisimmäiset liitteet. Itä-Frankien valtakunnassa eli Saksassa tämä
rikkinäisyys kenties vähimmin huomataan; sillä vaikka kansalliset
aineet siellä eivät ole vielä läheskään sulaneet yhteen, pitää
kumminkin keisariuden arvo, joka nyt yhdistetään Saksan
kuninkaalliseen kruunuun, nuo hajanaiset osat jotenkin ko'ossa. Sitä
vastoin Italiassa valtiollinen yhteys melkein heti häviää, ja se valta,
minkä Saksan kuninkaat Romalaisina keisareina itsellensä hankkivat
Alppien etelä-puolella, on enemmän jotakin nimellistä yliherruutta
kuin varsinaista hallitusta; itse teossa maa on hajonneena pieniin
kappaleisin, jotka elävät omaa itsenäistä elämäänsä, kansallisesta
yhteis-vaikutuksesta huolimatta. Omituisin on kuitenkin valtiollinen
muodostus Länsi-Frankien valtakunnassa, siinä maassa, josta tähän
aikaan Ranska syntyy. Tällä alalla Karolingisen suvun elämän-voima
ja kuninkaallinen arvo kestää pisimmän aian; vielä 144 vuotta
jälkeen Verdun'in sovinnon ovat Kaarlo Suuren jälkeläiset
Germanilaisen herruuden edustajina Galliassa, eikä sovi ylipäänsä
sanoa, että nämä viimeiset Karolingit ovat kaikkea kykyä vailla.
Mutta todellinen valta on jo aikaa luiskahtanut heidän kädestänsä;
jokainen maakunta, jokainen paikkakunta on ruvennut itseksensä
elämään omien pikku-valtiasten johdon alla, ja kun vihdoin v. 987
Francian herttua, Pariisin ja Orleans'in herra Hugo Capet, anastaa
kuninkaallisen arvon, tosin Ranskan kansallinen kuningaskunta saapi
alkunsa, mutta tuo uusi kuninkaallinen valta on enemmän
tulevaisuuden aatteena kuin tosi-oloihin perustettuna hallituksena.
Koko maa on jakauntuneena isompiin ja pienempiin herraskuntiin,
jotka tuskin nimeksi tunnustavat Francian esimiehyyttä, Ranskan
uutta kuninkuutta. Kun Hugo Capet muutamalle Etelä-Ranskan
herralle lähettää sanan: "kuka sinun on kreiviksi tehnyt?" —
mainitaan hänen saaneen vastaukseksi: "kuka sinun on kuninkaaksi
tehnyt?" — Tosiaankin, eroitus Kaarlo Suuren aioista on jo
melkoinen. Ebro'n ja Tiberin rannoista Elbe'en saakka oli mahtava
Frankilais-hallitsija aikoinaan ankaralla kädellä pitänyt ylhäiset ja
alhaiset terveellisessä kurissa, valvoen joka paikassa virkamiestensä
ja ylimystensä menetystä ja ohjaten koko kristikunnan asiat yhteistä
tarkoitusperää, nimittäin antikisen kultuurin uudistumista, kohden.
Nyt ei enää mitään yleistä ohjausta ole olemassa. Kaarlo Suuren
lavea valtakunta on kokonaan hajalle mennyt, ei ainoastaan eri
valtakunniksi, vaan itse valtakuntain sisässä pieniksi herraskunniksi,
joiden kesken vallattomin metelisyys vallitsee. Maailman olot
10:nnellä vuosisadalla näyttävät siis palanneen takaisin 7:nnen
vuosisadan sekasortoihin, ikäänkuin suuren Kaarlon aiat olisivat
olleet ainoastaan haihtuva unelma muinaisesta Romalaisesta
järjestyksestä.
Ja kuitenkin on itse teossa tapahtunut varsin suuri muutos, jonka
käsittämistä varten meidän taas täytyy kääntyä yhteiskunnallisen
elämän syvällä liikkuviin ilmiöihin. Nämä ilmiöt usein jäävät ulko-
tapausten tähden unohduksiin; ne eivät tarjoo sitä hupaista
juttuainetta, jota historialliset kirjat tavallisesti tavoittelevat. Mutta
tutkiessamme historian johtavia aatteita, ei auta yksistään kulkea
ulkonaisten tapahtumain valtaväylää pitkin, sillä sattuupa toisinaan,
että aian päävirta ei liiku pinnalla, vaan on etsittävä paljoa
syvemmältä, missä aikakauden omituinen mielen-tila, useinpa
jokapäiväisenkin elämän tarpeet ja mureet suunnan määräävät. Niin
on mielestäni asian laita juuri Karolingisella aikakaudella. Ylipäänsä
tältä aikakaudelta puuttuu yleisiä johtavia aatteita; sillä tuo ennen
mainittu keisariuden aate on ainoastaan hätävaraksi lainattu
Romalaisesta maailmasta eikä enää ensinkään vastaa toivottuun
tarkoitukseensa. Mutta jos korkeampia aatteita puuttuu, löytyyhän
kumminkin tarpeita, ihmisten yhteiskunnallisista oloista lähteviä
taipumuksia, jotka, vaikk'ei vielä täysin selvinneinä, kumminkin
vaistomaisesti vaikuttavat yhteiskunnan muodostukseen ja sen
kautta valtiollisiinkin tapauksiin. Semmoinen yleinen tarve oli 7:nnen
ja 8:nnen vuosisadan aikana, niinkuin edellisessä jo olen sanonut,
tuo ihmisissä jälleen herännyt kaipaus saada joku yhteiskunnallinen
järjestys ja turvallisuus asetetuksi. Tämän kaipauksen nojaan
perustettiin Karolingien kautta uusi Romalainen keisarikunta, ja
epäilemättä silloin toivottiin, että tuo vanha aate: kristitty maailma
yhtenä valtakuntana, yhä vielä kelpaisi yhteiskunta-järjestyksen
kaavaksi. Mutta, niinkuin tiedämme, uudelta keisarikunnalta puuttui
elävä henki, yhteinen kansallis-henki, joka olisi voinut tämän laajan
monarkiian ko'ossa pitää, ja valtiollinen hajous seurasi melkein
kohta, niin pian kuin Kaarlo Suuren käsi oli puutunut.
Hämmästyksellä silloin tulemme huomaamaan, että puute kansallis-
hengestä on perinpohjaisempi, kuin olemme ensi silmäyksellä
voineet aavistaakkaan. Sekä Gallia että Italia, joissa kuitenkin
Romalaisuuden traditionit sopisi luulla jotenkin säilyneiksi, ovat aian
myrskyissä hukanneet kaiken sen kokonaisuus-tunnon, joka niissä
maissa olisi voinut ylläpitää kansallisen valtio-rakennuksen; yleiset
aatteet ovat niin tykkönään hävinneet, ett'ei edes luontoperäinen
kansallisuus, s.o. yhteinen syntyperä ja yhteinen kieli, enää synnytä
mitään yhteis-henkeä; ihmisten koko näkö-piiri rajoittuu ainoastaan
lähimpiin paikkakunnallisiin etuihin, ja paikkakunnallisuus siis astuu
valtion sijaan. Tämä onkin ulkonaisen hajoomisen sisällisenä syynä.
Mutta tällä välin kaipaus yhteiskunnallisesta järjestyksestä ei ole
lakannut vaikuttamasta. Se jatkaa hiljaisuudessa työtänsä 9:nnen ja
10:unen vuosisadan kuluessa, ja kun kristityn aian-laskun vuosituhat
on umpeen mennyt, on tämä työ valmiina edessämme, Keski-aian
omituisena yhteiskuntana, läänitys-laitoksena eli feodalismina.
Minun on tarkoitus pääpiirteissään kuvata tätä uutta muodostusta
Karolingisen aikakauden kuluessa. Pyydän sen vuoksi kuulijaini
suosiollista kärsivällisyyttä, jos täytyy ryhtyä yksityis-seikkoihin, jotka
oikeastaan kuuluvat historiallisen tutkimuksen kuivimpiin osiin.
Olen ennen sanonut, että 7:nnellä vuosisadalla yhteiskunnallinen
järjestys oli joutunut täydelliseen häviötilaan. Sekä Romalaiset että
Germanilaiset laitokset olivat rappiolle tulleet; kaikki la'in valta ja itse
la'inkäytös oli melkein kokonaan lakannut yleisen väkivaltaisuuden
tähden. Kun Karolingit vihdoin hallitukseen tulivat, oli heidän
etevimpänä silmä-määränänsä saada joku järjestys jälleen
perustetuksi, ja Kaarlo Suuri siinä kohden ainoastaan jatkoi Pippin
Lyhyen työtä. Että muinainen Romalais-maailma oli heillä
säännöllisen valtiolaitoksen ihanne-kuvana, olen jo ennen
muistuttanut; mutta he olivat liian käytännöllisiä miehiä hylätäkseen
niitäkään järjestyksen aineita, joita Germanilainen yhteiskunta
saattoi sisältää. Näemme siis esm. Kaarlo Suuren kaikin voimin
herättävän jälleen henkiin Germanilaista kunnallis-laitosta ja
oikeudenkäytöstä sekä tarkasti valvovan, että kreivit kukin
virkapiirissään täyttivät velvollisuutensa siinä kohden. Kaarlon koko
hallitus-tapa oli joku Romalaisesta keisariudesta ja Germanilaisesta
kuninkuudesta kokoonpantu isällinen despotismi, joka semmoisina
aikoina oli erinomaisen terveellinen, mutta ainoastaan semmoisen
miehen kädessä oli mahdollinen käyttää. Kun Frankien valtakunta
sitä ennen oli ollut hajoomaisillaan yksityisten retkikuntiin, niin Pippin
ja Kaarlo Suuri jälleen panivat kuninkaallisen yleis-hallituksen
täyteen voimaan. Kaikki alamaiset velvoitettiin valtion kuuliaisuuteen
ja palvelukseen. Kaikilta maan-omistajilta, josko heillä oli allodi tai
beneficio, vaadittiin sotapalvelus: kolmen tai useamman manson
haltia oli velvollinen itse marssimaan sotaan; yhden tai kahden
manson haltiat yhdistettiin sillä tavoin, että kolmesta mansosta aina
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookbell.com