(Ebook) Soviet Middlegame Technique by Peter

Romanovsky; John Sugden ISBN 9781907982484,

1907982485 download

https://ebooknice.com/product/soviet-middlegame-
technique-10474608

Explore and download more ebooks at ebooknice.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

(Ebook) Soviet middlegame technique by Petr Arsen■evich Romanovski■;

Petr Arsen■evich Romanovski■; John Sugden ISBN 9781907982484,
9781907982491, 1907982485, 1907982493

https://ebooknice.com/product/soviet-middlegame-technique-10889086

(Ebook) Decision-Making at the Chessboard by Viacheslav Eingorn; John

Sugden ISBN 9781901983876, 1901983870

https://ebooknice.com/product/decision-making-at-the-
chessboard-10021988

(Ebook) Biota Grow 2C gather 2C cook by Loucas, Jason; Viles, James

ISBN 9781459699816, 9781743365571, 9781925268492, 1459699815,
1743365578, 1925268497

https://ebooknice.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-6661374

(Ebook) Piano adventures Performance 3b by Nancy and Randall Faber

https://ebooknice.com/product/piano-adventures-performance-3b-52393612
(Ebook) The Art and Technique of Electroacoustic Music by Peter Elsea
ISBN 9780895797414, 0895797410

https://ebooknice.com/product/the-art-and-technique-of-
electroacoustic-music-51796856

(Ebook) Advances in Insect Physiology, Vol. 29 by Peter Evans ISBN

9780120242290, 012024229X

https://ebooknice.com/product/advances-in-insect-physiology-
vol-29-1308058

(Ebook) concise chess middlegame by Neil McDonald ISBN 9781857443561,

185744356X

https://ebooknice.com/product/concise-chess-middlegame-1318636

(Ebook) Eastern Arctic Kayaks: History, Design, Technique by John

Heath ISBN 1889963259

https://ebooknice.com/product/eastern-arctic-kayaks-history-design-
technique-2526988

(Ebook) Rethinking Soviet Communism by Peter Shearman ISBN

9780230507869, 9781137489739, 0230507867, 1137489731

https://ebooknice.com/product/rethinking-soviet-communism-46601058
 Soviet
Middlegame · �

Technique
by Peter Romanovs

QUALΙτv CHESS
 Chess Classics

Soviet Middlegame
Technique
By

Peter Romanovsky

Quality Chess
www.qualitychess.co. uk
 First English edition 20 1 3 by Quality Chess UK Ltd

Copyright © 20 1 0, 20 1 3 Peter Romanovsky, Ilya Odessky

Soviet Middlegame Technique

All rights reserved. Νο part of this publication may be reproduced, stored
in a retrieval system or transmitted in any form or by any means, electronic,
electrostatic, magnetic tape, photocopying, recording or otherwise, without prior
permission of the publisher.

Paperback ISBN 978-1 -907982-48-4

Hardcover ISBN 978- 1 -907982-49-1

All sales or enquiries should be directed to Quality Chess UK Ltd,

20 Balvie Road, Milngavie, Glasgow G62 7ΤΑ, United Κingdom
Phone +44 1 4 1 333 9588
e-mail: [email protected]
website: www. qualitychess.co.uk

Distributed in North Arnerica by Globe Pequot Press,

Ρ.Ο. Βοχ 480, 246 Goose Lane, Guilford, CT 06437-0480, US
www.globepequot.com

Distributed in Rest of the World by Quality Chess UK Ltd through

Sunrise Handicrafts, ul. Skromna 3, 20-704 Lublin, Poland

Translation from Russian by John Sugden

Typeset by Jacob Aagaard
Proofreading by Andrew Greet & John Shaw
Edited and compiled by Ilya Odessky
Editing of English edition by Colin McNab
Cover design by Carole Dunlop and Vjatseslav Tsekatovski
Printed in Estonia by Tallinna Raamatutrίikikoja LLC
 Foreword by the UK Publisher
Maηy of the classics of Soviet chess literature have struggled to see the light of day, but ηοηe more
so thaη Soviet Middlegame Γechnique by Peter Romaησvsky. Ίhe σrigiηal versiση of this famσus
guide to the middlegame was published iη 1 929 wheη Rσmaηovsky was Sσviet Champioη.
Rσmaησvsky later decided to update aηd improve his work. As he fiηished his wσrk iη 1 942,
Wσrld War Π was uηderway aηd Romaηovsky was trapped iη the ηotoriσus siege of Leηiηgrad.
Ίhe author barely survived aηd his maηuscript was lσst.

Rσmaησvsky was uηdeterred aηd fiηally recreated his improved bσσk iη 1 960. His writiηg was
later traηslated ίηtο Eηglish aηd published ίη twσ titles - οηe ση Plaηηiηg aηd the σther οη
Cσmbiηatiσηs. Ιη this fresh traηslatiση we have iηcluded bσth works to create the ultimate
versioη σf a classic of Sσviet chess literature.

As with our previσus Sσviet classics, the origiηal editiηg ίη Russiaη was doηe by ΙΜ Ilya Odessky,
before Johη Sugdeη skilfully traηslated the wσrk ίηtο Eηglish, theη the editors σf Quality Chess
made our coηtributiση. Mσderη players aηd cσmputers caη σf course improve ση some of the
σrigiηal aηalysis, sσ we have corrected various tactical oversights. Hσwever, the true value σf
Rσmaηovsky was always based οη his iηsightful words aηd that remaiηs the case today.

Peter Rσmaησvsky had to fight hard to get his wσrk published, so we hope the readers will
appreciate this classic text frσm the Sσviet chess schσol.

Jσhη Shaw aηd Jacob Aagaard

Glasgow, Februaty 20 1 3
 Contents
Foreword by the UK Publisher 3
Key to symbols used & Bibliography 6

PART ΟΝΕ: PLANNING 7

lntroduction 7
(Α) General System 8
(i) Basic concepts 8
(ii) Concrete scheme 1Ο
(iii) Dynamics 18
(iv) Harmony 25
(Β) Squares 35
(i) Weak point 35
(ii) The "permanent" knight 37
(iii) Weak squares on the sixth (third) rank 42
(iv) Α few conclusions 49
(C) Open Lines 50

1 Two Wins by Wilhelm Steinitz - Their Creative and Technical Substance 58

2 Stages ίη a Plan - Square and File as Targets of the Plan - The Preparatory
Stage - The Stage of Concrete Action - Exploitation of Gains 66
3 Play ο η the a-File 83
4 The Centre - lts Strategic Significance - Κnights on e5 and d5 (e4 and d4)
The Pawn Centre - Attacking with the Centre Pawns - Hanging Pawns 95
5 More about Active Pawn Play - The Pawn Wedge and How to React to lt
The "Nail" Pawn - The Phalanx of e- and f-ρawns - The Pawn Storm 137
6 Battle of the Major Pieces 169
7 Manoeuvring - The lnitiative 187
8 The Τwo Bishops 209
PART τwο: COMBINATION 221

9 What is a Cσmbiηatiση? 221

10 The Elemeηts σf Cσmbiηatiση - Mσtif aηd Theme 223
11 The Aesthetics σf Cσmbiηatiση: Geηeral Cσηcepts 228
12 Idea aηd Techηique σf aη 'Ίηcarcerated Κίηg" Cσmbiηatiση 232
13 Mσre abσut Aesthetics - Pseudσ-Sacrifice - Queeη Sacrifice 236
14 Ο η the Theσry σf Cσmbiηatiση- Typical ldeas 248
15 Mσderη History σf Cσmbiηatiσηs - The lmmσrtal Game
Masterpieces frσm the Εηd σf the 19th Ceηtury 267
16 Dσuble Attack - Attacks ση Pieces by Pawηs 291
17 Pσsitiσηal Weakηess as a Cσmbiηative Mσtif
Cσmbiηatiσηs lηvited by Weaknesses ίη the Castled Ρσsίtίση
Sacrifice σf Bishσp fσr Pawη ση g3, h3, g6, h6 313
18 Cσmbiηative Attack with Τwσ Bishσps
Harmσηiσus Αctίση σf Rσσks ση the Secoηd aηd Seveηth Raηks
Rσσk Sacrifice ση g7 333
19 Harmσηiσus Αctίση σf Rσσk aηd Bishσp
The Theme σfτrappiηg a Piece 361
20 The lηterfereηce Device ίη Variσus Cσmbiηative Schemes 380
21 Ησw Players Thiηk Duriηg the Game 389

lηdex σf Names 413

 Key to symbols used
White is slightly better
Black is slightly better
± White is better
+ Black is better
+- White has a decisive advantage
-+ Black has a decisive advantage
equality
Ξ with compensation
f! with counterplay
cσ unclear

a weak move
?? a blunder
a good move
!! an excellent move
!? a move worth considering
?! a move of doubtful value
# mate
lntroduction
Ίhe middlegame is the ηame giveη to the ceηtral phase σf a game σf chess. It is characterized by
a relatively large quaηtity σf fσrces ίη actiση ση bσth σρρσsίηg sides. Other characteristics σf this
segmeηt σf the game are the passive situatiση σf the kiηgs aηd the cσηstaηt threats arisiηg ίη the
parts σf the battlefield where the kiηgs are lσcated. Ίhreats that arise ίη successiση aηd are liηked
by a siηgle purpσse coηstitute aη attack, which ίη the middlegame σfteη has the kiηg ρσsίtίση as
its σbjective. Ιη this, the middlegame differs frσm the eηdgame σr coηcludiηg phase σf the play
- where the quaηtity σf fσrces ίη actiση is relatively small, where attacks ση the kiηg are rare, aηd
where, fiηally, the kiηgs assume aη active rσle. Iηdeed this suddeη emplσymeηt σf the kiηgs ίη
cσηtrast to their previσus rσle is the chief sigη σf the distiηctiση betweeη the eηdgame phase aηd
the middlegame.
It gσes withσut sayiηg that the limited amσuηt σf fσrces ίη actiση ίη the eηdgame ησticeably
ηarrσws the circle σf creative ideas - the diversity σf which, coηversely, is a distiηguishiηg feature
σf the middlegame. Ίhe theσry σf maηy eηdgames supplies defiηitive cσηclusiσηs, aηd ίη the
eηdgame the sigηificaηce σf techηique - that is, the applicatiση σf theσretical laws aηd priηciples
to practical play - greatly iηcreases. It is the middlegame struggle that mσst fully aηd dramatically
briηgs out the creative substaηce of the art of chess. Ίhe paramouηt creative factor ίη the chess
struggle - cσmbiηatioη - maηifests itself chiefly ίη the ceηtral phase. Ίhe middlegame gives the
stroηgest stimulus to a chess player's imagiηatioη aηd iηveηtive thought; it teηds to give the mσst
distiηct expressiση both to his purely humaη traits (temperameηt, bσldηess, iηgeηuity aηd sσ
forth) aηd to the peculiarities σf his chess style - the views ση the game, the curreηt of ideas σr
schσol, to which he subscribes. It is ηο accideηt that the materials of the middlegame, if viewed
ίη a historical perspective, eηable us to trace the evolutioη of chess ideas with a high degree of
precisiση.
Apart from the middlegame aηd eηdgame, there is the σρeηίηg - the iηitial stage of the game,
where theory deals with questioηs about the purpσseful develσpmeηt σf the pieces. At the start σf
the σpeηiηg stage, duriηg the first 3-5 moves, the quaηtity offorces ο η the board is at its maximum,
aηd ίη mσst cases it remaiηs very substaηtial up to the very momeηt wheη the middlegame
commeηces. Ιη this respect, the character σf the play ίη the σpeηίηg aηd middlegame stages is
similar. Ίhere is also, however, a crucial differeηce: the ideas of the σρeηίηg are basically ceηtred
οη achieviηg full mobilizatioη, whereas the plaηs ίη the middlegame arise from the pσssibility of
actiσηs with pieces already mσbilized - which immeasurably wideηs the creative hσrizoη σf the
ideas.
Of course, betweeη σpeηiηg aηd middlegame there is bouηd to be a very close liηk. Ιη the
opeηiηg you should ηοt simply be mobiliziηg your pieces but arraηgiηg them ίη such a way that
they caη play the role destiηed for them ίη the iηitial stage σf the middlegame. Ιη σther words,
the middlegame plaηs shσuld lσgically coηtiηue the σρeηίηg liηe σf play, mergiηg with it ίηtο a
siηgle systematic prσject.
8 Peter Romanovsky

(Α) General System

(i) Basic concepts

It may be said without exaggeration that to

form a plan of action and translate it into
reality constitutes the chief task within the
processes of the chess struggle.
Α skilfully devised and purposefully executed
plan amounts to a sure guarantee of success.
Skilfully devising a plan means, in the first
place, correctly identif)ring the aims which
the player's thoughts should be geared to a b c d e f g h
achieving. The task is far from simple, and It is White to move. His position is better,
many difficulties arise along the way to since he can easily win the pawn on h4. Is
resolving it. But then, correctly identif)ring a this sufficient for victory? It is, but only on
goal is only one half the of matter. Formulating condition that White correctly conceives his
a plan is not enough - you still have to solve scheme and the means to implement it. His
the no-less-serious problem of implementing plan should consist of the following. As the
it. Of course, when envisaging the goal, paths first stage, he wins the h4-pawn. As the second
to achieving it need to be taken into account stage, the king heads for the a6-pawn and
at the same time. More than that - the choice picks up this one too, utilizing the fact that
of the goal itself must in some measure be the enemy king is diverted from the queenside
determined by the feasibility of attaining it. by White's passed pawn on the h-file. Finally,
The feasibility, however, has to be assessed in White queens his a-pawn and checkmates the
a relative sense, because one player's pursuit of opponent's lone king.
his goal comes up against the will and mind Therefore:
of his opponent. It may happen that your
opponent's counteraction forces you to change ι .Φf4
your plan and even go over to defence. Yet in There can be two plans of defence for Black.
spite of the relative constraint that we have One is to head for the a5-pawn, capture it, and
mentioned, you cannot conduct the game try to queen his own passed pawn on the a-file.
without forming a plan and directing your The other is to attack the white pawn on the
actions in accordance with it. kingside at the moment when White's king
sets off for the queenside towards the a6-pawn.
In order to form an impression of a plan from The former plan can be discarded at once, as
very simple examples, let us consider two a simple count indicates that the white pawn
elementary positions from the realm of the reaches h8 much sooner than the black one
endgame. reaches al . (White needs eight moves - Φg4,
Φχh4, <.:Ώg5, h4-h5-h6-h7-h8='1W - while Black
needs ten: Φd5, <.:Ώc4, Φb5, <.:Ώχa5, Φb4 and
five pawn moves.) There remains the second
plan.
 Soviet Middlegame Technique 9

ι ... Φf6 2.Φg4 Φg6 3.Φχh4 Φh6 4.Φg4 l .e5 Φe7 2.Φd5 Φd7 3.e6t Φe8 4.Φe5
Φg6 s.Φf4 Φhs 6.Φe4 Φh4 7.Φds Φχb3 Φe7
s.Φcs Φg4 9.Φb6 Φf5 ι ο.Φχa6 Φe6 Black tries not to let the white king reach f6,
but White has a possible way to achieve this.

s.Φds Φes 6.Φd4 Φds 7.Φe4 Φes s.Φds

Φe7
If 8 ... 'ίt>d8 then 9.'ίt>d6, and the e-pawn
queens.

9.Φe5 Φes ι ο.Φf6

Ίhe first part of the plan - penetration with
the king to f6 - is accomplished

a b c d e f g h
ι ι .Φb7
And the pawn reaches its promotion square
unhindered.

� �� �
7 - �� �� �
s

6
�
ill� � =� f�
45.�. �
� ��-J%11- -%
�� -��.�" f
� -� � �
a b c d e g h

�� ι ο ... Φf8 ι ι .e7t Φes 12.Φg7

� J%11�- ���
It looks as if the second task of the plan is

�
also solved, but . . .

ιm � � - � 12. . .Φχe7 1 3.Φχh7 Φf7 ι4.Φhs Φ f8 ιs.h7

ΦfΊ stalemate
a b c d e f g h White failed to achieve his aim thanks to the
In this example, White's situation looks even astute resistance of his opponent, whose plan
more favourable. He is already a passed pawn featured an interesting drawing resource.
to the good, and his plan seems obvious: at the
cost of this passed pawn, he penetrates with In positions characteristic of the middlegame,
his king to g7 in order to destroy the h7-pawn. where substantial forces are engaged, the
However, endgame theory is familiar with essence of a plan remains the same, but the
positions of this type in which the weaker side play as a whole is of course immeasurably more
gains a draw by stalemating the hostile king. complex. Ίhe defending side has far greater
It turns out that this is just one such position. possibilities available for resistance, and the
attacker himself will be faced with choosing
10 Peter Romanovsky

between several aims and various means of Ίhe process of the struggle according to a
attaining them. Ίhe ability to choose the best plan can be divided into three stages:
and surest of them generally stems from the
accuracy of his assessment of the position. ( 1 ) Preparation for the general battle.
(2) Ίhe fight for an advantage.
Let us ponder the starting position of the (3) Ίhe exploitation of that advantage.
game.
Success in the first stage is decided to a
considerable extent in the opening. Ίhe chief
and most complex stage is undoubtedly the
second. Ίhe third stage is that of reckoning up.

(ii) Concrete scheme

Ίhe most purposeful and well-grounded plans,

and therefore the ones with the most chances of
successful execution, are those with a concrete
scheme as their basis.
By a concrete scheme we mean an idea in a
chess player's mind which embraces both a set
f
of aims deduced from the objective positional
a b c d e g h
situation, and the means to attaining them
Many inexperienced amateurs suppose that envisaged in the maximum possible detail.
in the starting position you cannot form a plan If an aim is wrongly chosen or the means
of action that is even comparatively realistic, to its attainment are wrapped in an obscure
given that the position is highly complex haze, then the scheme lacks concreteness and
and that whatever move White makes, Black is almost certainly doomed to failure. It is not
can answer it ίη a whole variety of ways. In without reason that chess literature in such
a certain measure, of course, this view is cases speaks of "chasing after phantoms" .
justified. Nevertheless in our time, when the Concrete strategic schemes must be
creative ideas of the chess art are vigorously distinguished from tactical ones.
flourishing - resulting in the constant Strategy is a plan taken as a whole; the
enrichment of chess theory - we know that the separate operations that lead to its fulfilment
indeterminate quality of the starting position is constitute tactics. If a strategic plan is imagined
only apparent. After the first, second and third figuratively as a chain, tactical schemes are the
moves we are already dealing with variations links that comprise it. Ίhe tactical schemes are
that determine certain aims, not purely for the means to executing the strategic one.
realm of the opening but for the subsequent Α concrete strategic scheme represents
struggle as a whole. In selecting his first move, the principal task at a specific stage of the
whether l .c4, l .d4, I.l2:Jf3 or l .e4, a modern struggle. It is based on the current positional
player is already envisaging some positions he circumstances and develops out of them,
would like to reach in the opening - positions allowing a player to map out a path to the
which in turn, in his view, will be the starting solution of the problem before him.
point for generating an overall strategic plan to Α plan wrongly formulated, or moves that
be executed basically in the middlegame. run counter to the game plan, should be classed
 Soviet Middlegame Technique 11

as strategic errors. Α tactical error is a mistake d5 and e4. If White doesn't offer suitable
in calculation, a failure to see the opponent's resistance, Black will occupy e4 with a knight
reply - anything that makes it more difficult and then fortifY this outpost with . . . f5 . Such a
or wholly impossible to carry out the concrete set-up, which sometimes occurs in the Dutch
strategic design. Defence, promises Black good chances of
In the process of the struggle you sometimes attacking on the kingside.
reach positions where it is hard to identifY a From playing a modest move with a
realistic goal and hence to draw up a concrete queenside pawn in the opening, to mating the
scheme. In these cases you have to be content opponent's king - such is the genuine scope of
with judgements of a general nature; your a specific creative idea!
specific thoughts, on the whole, will be
directed to forestalling your opponent's threats 3.tDc3
- until suitable targets for a plan come to light, White's plan is to organize pressure ofhis own
and the struggle enters the realm of concrete against the e4-square and to prepare the move
projects. Sometimes in positions that are e2-e4. In chess theory, pawns standing side by
closed by the pawn chains, the play necessarily side on e4 and d4 are termed a pawn centre.
takes the form of more or less protracted In due course we shall give special attention
manoeuvres with the pieces. to this important positional factor. For the
In such cases a probing mode of action, moment we should note that the pawn centre
which perhaps can hardly even be called a is one of the most powerful weapons in the
plan at all, comes on the agenda. Its goal fight for the central squares, and in most cases
is very vague or wholly non-existent; the can be regarded as a positional gain. Hence
moves either take on a prevaricating character the threat to set up a pawn centre usually gives
or else have nothing but narrowly tactical rise to appropriate counter-measures from the
motives. other side.
In these conditions, when a player's thought
has no clear-cut objects and consequently 3 ...i.b7 4.i.g5
there can be no concrete schemes, the play
often proceeds in a state of equilibrium and
culminates in a draw. From the creative
viewpoint, games on these lines are of little
interest; in point of ideas, they are colourless.
In the light of these remarks, let us examine
the element of planning and the concrete
schemes in the following games.

Κ. Κlaman V. Smyslov
-

Queen's Pawn Opening

1 5th USSR Championship, Leningrad 1 947

l.d4 tlJf6 2.tlJB b6

This move is the starting point of a broad
game plan which involves exerting strong
pressure with pieces against the central squares
12 Peter Romanovsky

Black is ίη a dilemma as to whether to evidently not sensing the full danger of his
prevent this, and by what means. Α good way of position.
fighting against White's pawn centre would be
to attack his central pawn at once, in this case 10.'�6 tlJ c6? 1 1 .'1Wh3 g6?
by 4 . . . c5. If White answers this by exchanging Finally a tactical oversight too, albeit in a
pawns or playing 5.e3, Black's problem is difficult situation.
solved. However White also has another
possibility available - 5 .d5, or first 5.i.xf6 gxf6 After the correct l l . . . t2Jxe5 1 2.dxe5 t2Je4
(or 5 . . . exf6) and then 6.d5, severely cramping 1 3.i.xe4 dxe4 1 4.E:ad l '1We8 White's advantage
the enemy's queenside pieces. Evidently this is not in doubt, but his victory is still a long
is what led Black to think that the invasion way off.
of e4 by the white king's pawn had to be
mechanically barred.

4... d5?
Although this move prevents the formation
of a pawn centre, it nonetheless constitutes a
serious strategic error. The point is that it goes
against the line of action that Black planned
with his second and third moves. His bishop
on b7, and his queenside forces in general, are
deprived of their activity. Moreover Black is
allowing the enemy knight to invade on e5,
since he is denying himself the option of ... d6
to control that square. a b c d e f g h
White now has a concrete plan at his 12.J.a6!
disposal for an almost irresistible attack against Α sharp-witted and unexpected idea, leading
his opponent's castled position. The next phase to the win of the exchange.
of the game shows how easily he executes this
plan. 12 .. .'�c8
1 2 . . . i.xa6 makes no difference: 1 3 .t2Jxc6
5.e3 e6 6.tlJ e5 J.e7 7.J.b5t c6 s.J.d3 c5 '1We8 1 4.t2Jxe7t '1Wxe7 1 5 .'\Wh4 Φg7 1 6.i.h6t
9.0-0
Black meets 9.i.b5 t with 9 . . . Φf8, when in 13.tlJxc6 fNxc6 14.J.xb7 1!Nxb7 15.11Nh4 Φg7
view of the threatened ... c4 the white bishop 16.J.h6t
will be in danger. It must, however, be emphasized that
White's idea is founded on the weakening of
9 ... 0-0? Black's kingside resulting from . . . g6, so in itself
Straight into White's attack! He should it is perfectly logical. We may say it forms the
have played 9 . . . a6, so as to guard the b5- culmination of White's entire plan.
square and then try to exchange off his That said, in the actual game White didn't go
opponent's centralized knight with . . . t2J bd7 in for the win of the exchange but contented
or . . . t2Jc6. Black has not formed a concrete himself with a draw after 1 6 ... Φg8 1 7.i.g5
plan of defence but is making routine moves, Φg7 etc.
 Soviet Middlegame Technique 13

Μ. Yudovich - Κ. Κlaman the bishop on h5 - have no good prospects

for activity. Nevertheless, if he had based
Queen's Pawn Opening
his subsequent play on a concrete scheme, it
1 5th USSR Championship, Leningrad 1 947
wouldn't have been easy for his opponent to
l .d4 llJf6 2.llJf3 d6 execute his plan of attack.
Ίhe immediate aim of this opening sysrem
lies in the advance . . . e5, supported by Black's
knight on d7, his bishop on g7 and sometimes
also a rook on e8.

3.i.f4 i.g4 4.e3 llJ bd7 5.i.e2

a b c d e f g h
9 ... llJe8?
Ίhis retreat lacks any concrete aim, and
worsens the placing of Black's pieces still
further. Without the advance . . . e5, Black
5 ... e6? cannot solve the problems that face him. His
Black's misfortunes begin with this move. play from here on ought to be devoted to
He unexpectedly refrains from carrying out his preparing this pawn move.
plan, which (afrer for instance 5 . . . �xf3 6.�xf3
e5 7.�g5 c6, followed by �e7 and 0-0) would Black can play 9 . . . 8:e8 (intending . . .�f8 next) .
secure him a perfectly satisfactory position. White may then reply 1 0.'1Wd2, hoping for
Instead he switches to pure "trench warfare" 1 0 . . .�f8 l l .Ξ:ad l e5 1 2.dxe5 dxe5 1 3 .lίJxe5!
and waiting tactics. Meanwhile White of l2Jxe5 1 4.'\WxdS Ξ:axd8 1 5 .8:xd8 Ξ:χd8
course mobilizes his whole army, preparing a 1 6.�xh5 l2Jxh5 1 7.�xe5 with the advantage.
general offensive in rhe centre. However, the white queen being momentarily
undefended allows Black to immediately
6.h3 i.h5 advance 1 0 . . . e5, as l l .dxe5 dxe5 1 2.l2Jxe5 ??
Even now he should have reverted to l2Jxe5 1 3.'1Wxd8 �xd8 would cost White a
the indicared plan. Ίhe bishop's retreat is piece.
completely aimless.
Another continuation is 9 . . .�xf3 1 0.�xf3 e5
7.0-0 �e7 8.c4 0-0 l l .�h2 c6, and only then . . .Ξ:e8 and . . . �f8,
Black has landed in a cramped posιrιon. which would ensure Black good possibilities of
Most of his pieces - both rooks, the queen, resistance.
14 Peter Romanovsky

IO.%Vd2 f6 I U�adl i.f7 18 b5

••.

Black could play l l . . . e5 at this point, when Otherwise after b4-b5 White will open the
White should simply withdraw his bishop, as b-file to his advantage.
the attempt to refute it tactically with 1 2.dxe5
fxe5 1 3.t2Jxe5 ? backfires after 13 . . . i.xe2 19.a4
1 4.'1Wd5t Φh8 1 5 .t2Jxd7 !Ξixf4 1 6.exf4 i.xd l White's plan is clear and specific - to open
1 7.2Ξixd l '1Wxd7. the a-file, occupy it with his major pieces and
break into his opponent's camp.
12.i.h2 c6 13.e4 Φh8?
Both now and ο η the next two moves, . . . e5 19 a6 20.axb5 axb5 2 1 .gal ge8
.•.

was the right course. Ίhe well-fortified pawn

in the centre would enable Black to construct a
plan of defence. lnstead he passively awaits his
opponent's attack; it is not long coming.

14.gfel g6? IS.i.fl lί:Jg7?

8
7
6
5
4
3
2
1
a b c d e f g h
16.c5!
22 ...'iMc8 23.geal 'iMb7 24.'iMb2 tί:!e6 25.ga3
Ίhe beginning of a concrete plan which has
tί:l c7
a queenside pawn storm as its aim.

16 ... d5
lnstead 16 . . .'1Wc7 is bad in view of 1 7.cxd6
i.xd6 1 8 .e5! winning a piece by force.

17.exd5 exd5 18.b4

White's bishop on h2 is sweeping the whole
board, particularly the key queenside squares
c7 and b8. With this bishop's support, White's
pawn offensive proves extremely menacing,
especially since the enemy pieces are constricted
in their movements as before.
 Soviet Middlegame Technique 15

26.�a5! �xa5 3.e3

White was threatening to win a piece (with Usually one of the tasks White sets himselfin
j,xc7) , so the exchange is forced. the opening is to give his opponent problems
in developing his pieces. In particular, in many
lines of the Queen's Gambit Black has to

8
work quite hard to unravel his forces on the
queenside.

7 In the present game, however, White not only

6
shows no ambition to constrain his opponent,

5
he restricts the actions of his own queenside
pieces. This allows Black to implement a

4 purposeful game plan without any trouble.

3
White's plan is extremely modest: he is going
to play c2-c4, lLJc3, j,e2 (or j,d3), 0-0, b2-b3

2 and j,b2, and afterwards he will see what can

1
be extracted from such a set-up. In this way
he voluntarily relinquishes the initiative in
the opening, which cannot be recommended.
a b c d e f g h Mter either 3.c4 or 3 .j,f4, Black could not feel
The aim is achieved. The next stage - that free from cares as he does in the game.
of exploiting White's advantage - now begins.
3 ...ig4 4.c4 e6 s.lίJc3
30.lίJxb5 Ο η 5."Wb3 Black has 5 . . . "\Wb6, after which it's
This sacrifice is not the only path to victory; hard for White to think up an active concrete
30.1Ξi:c7 "Wd8 3 1 ."Wa7 is also sufficient. plan.

30 ...cxb5 31 .i.xb5 Φg7 32.j,xb8 lίJxb8 5 ... lίJ d7 6.i.d3

33.j,xe8 VNxe8 34.b5 i.f8 35.VNe3 VNc8 36.VNf4 After three more moves, this bishop will be
White threatens lLJe5 as well as 1Ξ!:a8 or "Wc7. withdrawn to e2. If (as appears to be the case)
Planless play has received just retribution. White is not planning e3-e4, his bishop move
1-0 must be viewed as a tactical lapse.

Ι. Bondarevsky - Μ. Botvinnik 6 ... lίJgf6 7.0-0 ie7 8.b3 0-0 9.i.b2

Queen's Gambit, Slav Defence

USSR Absolute Championship,
Leningrad/Moscow 1 94 1

l .d4 d5 2.lίJf3 c6
Already on move 2, we can see the play
starting to be planned. On 3.c4, Black can
capture the pawn and subsequently defend his
gain with . . . b5; while 3 .j,f4 allows him to put
pressure on the weakened b2-point by means
of . . . "Wb6.
16 Peter Romanovsky

Both sides have completed the opening vanatιon 1 0 ... exd4 1 U2Jxd4 brings about aπ
deployment of their forces, according to their exchange of light-squared bishops and hands
respective plans. The middlegame struggle the initiative to White once his knight lands
begins with a move of Black's, which definitely on f5 . But after 1 0 . . . e4 the specific idea of a
counts as an achievement for him. Another dangerous break with f2-f3 becomes feasible.
point that counts against White is that in this
situation his queen's knight would be better This plan is not the only one. White could
placed on d2 than c3. Where does the chief also clear up the position in the centre with
blame lie? For one thing, when drawing up his 1 0.cxd5 exd4 1 1 .exd4 lt.Jxd5 1 2.lt.Jxd5 cxd5,
development plan, White failed to link it to a but in that case any concrete planning would
basic strategic scheme in a sufficiently concrete be hampered by the pin against the knight on
way. Secondly, he didn't pay due attention to f3 and the passive placing of the bishop on b2.
the tactical refinements of the opening. The
moves id3 and lt.Jc3 were played according On the other hand, a livelier option is: 1 Ο .dxe5
to stereotype - because the aim of White's lt.Jxe5 1 1 .lt.Jxd5 (After 1 1 .ie2 lt.Jxf3t 1 2.ixf3
opening plan was too hazy and vague; because ixf3 1 3.Wxf3 dxc4 1 4.Ei:ad 1 Wc8, Black's extra
his project proved lacking in concreteness. pawn on the queenside could imperceptibly
In such circumstances, a player has difficulty turn into a strategic asset with the further
deciding whether his bishop is better on e2 or simplification ofthe game.) 1 1 . . . lt.Jxf3t 1 2.gxf3
d3, or whether his knight belongs on c3 or d2. ih3 1 3.lt.Jxe7t Wxe7 1 4.�h 1 ! (not 1 4.Ei:e 1
lt.Je4 1 5 .f4 Ei:ad8 1 6.We2 Ei:xd3 1 7.Wxd3 We6,
9 ... e5 and Black wins) 14 . . . ixfl 1 5 .Wxfl White
Α plan that leads to pawn exchanges, and evidently had no wish for such a sharp fight,
hence opens up the game - and is bound to entailing as it does a certain risk.
provoke a skirmish with pieces and sometimes
a full-scale battle - can be described as playing 10 ... e4 1 1 .lt.Jd2 i.xe2 12.Wfxe2 i.b4!

8
to sharpen the position. Black's decision
was no doubt prompted by the peculiarities
of Botvinnik's style, and also perhaps by
7
6
considerations relating to the overall contest.

Α different concrete plan in this case would

5
4
be to play for seizure of the e4-square and a

3
consequent gain of space in the centre and
οη the kingside. The initial move of this plan
would be 9 . . . ib4, and if 1 0.a3 then 1 0 . . .ixc3
2
1
l l .ixc3 lt.Je4 1 2.ie 1 f5 .

10.i.e2
White declines the challenge, but the move a b c d e f g h
he makes is not just a retreat - it initiates a The attention of both opponents is fixed
subtle and very specific plan of counterattack. on the e4-point, and a struggle begins for
The point is that Black now has nothing possession of it. With his last move Black is
better than to push his e-pawn to e4. The not only trying to exchange off the knight on
 Soviet Middlegame Technique 17

c3; by clearing the e-file, he enables his major Black could also have chosen 15 . . . exf3,
pieces to make contact with the crucial square. transposing to the previous note.

13.a3?!

�� � � � • m
Losing aπ important tempo in the fight for
e4.

7 �ilf�IB/ ι-;wι
- -% r
s

Admittedly the break with 1 3.f3 would lack % · �-

� � �
λ __

. ,.-,.
strength in view of 1 3 . . . j,xc3 1 4.j,xc3 :!"1e8,

:"
when Black maintains control of the e4-square
and has a good outpost there for his pieces in
�
4 -;: � ��kJ - - % r�
;; ii111
�
the event of 1 5 .fXe4 tΔxe4.
3 -�Δ� � -
w. wtj �/ Δ-� �
- -
2 - - �%� ."'";
""'�mv�� �
� -----Υ-�----
Ίhere was, however, another plan at White's

1 m
disposal - involving a pawn attack on the
kingside, or a breakthrough with pawns in
the centre if Black should exchange off his � · � �
e4-pawn. We are speaking of 1 3.f4, when a b c d e f g h
Black could choose to adopt a defensive stance 17.E:afl?!
with 1 3 . . . :!"1e8 1 4.g4 Φhs 1 5 .g5 tΔg8 1 6.Wg4 Again consistent, but. . . giving too little
tίJ f8 1 7.f5 Wd7, but should prefer to capture consideration to Black's counterplay. Ίhe
with 1 3 . . . exf3 1 4.gxf3 ( 1 4.Wxf3!?) 1 4 . . .j,xc3 goal White is pursuing is unattainable, and
1 5 .j,xc3 :!"1e8 1 6.:!"1ae l tΔh5 1 7.Wg2 :!"1e6, his scheme proves to be without concrete
giving a very sharp position that is difficult to substance.
assess but may be a little in Black's favour.
Ίhe move offering more hope was still 1 7.f4,
13 ... hc3 14.hc3 E:e8 15.f3 for instance: 17 ... Wf5 1 8.h3 h5 1 9 .Φh2 h4
Consistently pursuing the plan that White 20.:!"1g l , followed by opening the g-file.
conceived on move 1 0.
17 ... exf3
At this point 1 5 .f4 would force Black into Finally! White cannot now play 1 8.gxf3
1 5 ... exf3, but this is nothing he should be in view of 1 8 . . . tίJg6, and if 1 9 .Wd3 then
afraid of: 1 9 . . . We6, winning the e3-pawn.
a) On 1 6.gxf3, he continues . . . tίJh5, with
the threats of . . . tίJf4 and . . . Wg5t. Ίhe white 18.E:xf3 E:e6
e3-pawn is very weak. Black's concrete project triumphs. Ίhe e4-
b) White should therefore play 1 6.Wxf3, square is in his hands, while the e3-pawn is
when after 1 6 . . . We7 1 7.:!"1fe l ( 1 7.:!"1ae l Wxa3) weak and easily vulnerable to the attack along
1 7 ... tίJ e4 1 8.tΔxe4 Wxe4 1 9.cxd5 cxd5 the the file. All Black's pieces are taking part in the
position is just slightly better for Black; the offensive, while the enemy bishop and knight
outpost for his pieces on e4 is counter-balanced are largely inactive.
by the open c-file.
19.'Wd3 E:ae8 20.lfJb l lfJg6 21.i.el ?
15 ... ltJf8 Α tactical oversight which, like other similar
18 Peter Romanovsky

mistakes, has resulted from a strategically triumphing against an unrealistic assessment

difficult situation. of the position.
White should have played 2 l .id2, when
Black cannot yet occupy the outpost with his (iii) Dynamics
knight: 2 l . . . lί:Je4? 22.Eixf7 Wfxf7 23.Eixf7 st>xf7
24.cxd5 cxd5 25.lί:Jc3 and White is not worse. Α concrete undertaking, as part of a plan,
presupposes not only a view of the goal but also
21 ... dxc4 a decision as to the ways of attaining it. During

8
certain stages of the game, which may be quite
lengthy ones, the goal remains unobtrusive; it

7 represents, so to speak, the element of statics in

6
the struggle. The paths leading in the direction

5
of the goal are the element of dynamics.
Some games are packed with an abundance

4
of tactical ideas. For this very reason, they are

3
characterized by frequent and qualitatively
vital changes in the nature of the position. Such

2 games are particularly dynamic. Conversely,

1
games where the positions succeed one another
without undergoing serious changes to their
type can be described as lacking in dynamism.
a b c d e f g h In these games, the intensity of the struggle
22.Wfxc4 is mollified and the emotional factor in chess
In the event of 22.bxc4 lί:Je5, White loses thought is weakly expressed.
the exchange. This may have been the point he It is true that, strictly speaking, dynamics are
missed when making his previous move. inherent in the process of virtually any game
to some extent or other. If dynamics disappear
22 Eixe3 23.Eixe3 Elxe3
•.•
the struggle becomes static, the creatiνe
The struggle enters its final phase, in which content grows dim and sometimes dies away
the acquired advantage is exploited. Black has altogether. It is no accident that the laws of
an extra pawn and a strong position - this is chess allow for a draw if the position repeats
fully adequate to finish the game quickly. itself for the third time, or if there is no capture
and no change to the pawn position during a
24..tf2 tίJ d5! 25.lί:Jd2 sequence of 50 moves.
Or 25.ixe3 lί:Jxe3 26.Wfd3 lί:Jxfl 27.'l7xfl The dynamics of the game are closely
lί:J f4 28 .Wfe4 lί:J e6, winning a second pawn. associated with concreteness of thought,
just as concreteness of thought is in many
25 tίJgf4 26.h3 Elc3 27.Wfa4 lίJe2t 28.Φh2
•.•
ways defined by its dynamism. Thus it was
�xh3t that an emphatic dynamism distinguished
After 29.gxh3 lί:J df4 White is mated next the play of Chigorin, Lasker, Pillsbury and
move. Alekhine. The same applies to the majority
0-1 of Soviet Grandmasters and masters. On the
This game, like the two preceding ones, other hand, players with a preference for the
is a model illustration of concrete schemes slow unfolding of events, and endowed with
 Soviet Middlegame Technique 19

excessive prudence, are familiar both from before his death, Nimzowitsch lost a match
chess history and in our own day. to Stahlberg even though he undoubtedly
Sometimes the thinking of one and the same surpassed him in strength, knowledge and
chess player undergoes major transformations. experience. We cannot help seeing a cause of
In this connection, the case of Nimzowitsch Nimzowitsch's defeat in the vein of dogmatism
offers an interesting and instructive example. that characterized his thinking in that match.
In the first period ofhis career, Nimzowitsch's Dynamic planning is not temporizing or
fiery temperament, the dynamics of his restraining or blockading, but anticipating and
thinking, and his superb and original preparing the desirable course of events.
imagination brought him deserved renown as Characterizing the play of Staunton, the
a master of the art of chess. As long as he was renowned nineteenth-century English player,
just such an artist, his competitive and creative Morphy saw his chief defect in a lack of ability
path was adorned with a series of brilliant to anticipate the course of events. Interpreting
achievements; he gained the reputation Morphy's thought, we may say that he was
of a great innovator, constantly searching, reproaching Staunton with insufficient
constantly daring. dynamism in his play.
From a certain moment on, however, Striving for dynamism in the execution of
Nimzowitsch conceived grand ideas of himself a plan means seeking the shortest paths and
as a philosopher of chess, a bearer of chess truth, most energetic methods to achieve the aim.
a proclaimer of chess justice. Opposing the The practical material we shall examine in
conservative views of Tarrasch, particularly in the following pages provides good samples of
the matter of the centre, Nimzowitsch himself dynamic, purposeful thought.
imperceptibly slipped into a conservative
attitude. Out of certain devices of the struggle Α. Alekhine Ε. Bogoljubow
-

that were generally accepted among masters, Bogo-Indian Defence

he created a theory of restraint, blockade and Budapest 1 92 1
over-protection which he grandiloquently and
somewhat boastfully named "My System". l .d4 t2J f6 2.c4 e6 3.t2Jf3 J.b4t
Hampering the development of your Apart from this scheme which derives from
opponent's forces; blockading his pawn chain; Black's wish to play a Queen's Gambit without
centralizing your pieces; preparing to replace the dark-squared bishops, he has at least two
a pawn outpost with a piece outpost; 'Όver­ dynamic game plans available. The first is to
protection" - according to Nimzowitsch's begin fighting for control of the e4-square by
system, all these "principles" ought to means of3 . . . b6 followed by . . . ib7. The second
be the guiding threads of a chess player's is to cut the Gordian knot of the opening by
thinking; they are supposed to be a virtually playing ... d5.
unquestionable guarantee of success. Elevating
his "principles" thus to the status of dogmas 4.J.d2 J.xd2t 5.'�xd2 0-0 6.t2Jc3 d5
(which is what had prevented Tarrasch, in his Essential; Black must not allow e2-e4.
day, from maintaining himself on the heights However, the aim of this move is not solely
commensurate with his talent) , Nimzowitsch prophylactic. It forms an important link in the
began to suffer some painful defeats at the hands set-up which allows Black to obtain a wealth of
of opponents distinguished by great dynamism play in the centre after . . . � bd7, . . . b6, . . . ib7
of thought, particularly Alekhine. Shortly and ... c5 .
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 Lauraa huumasi. Outo ahdistus piti häntä kahleissaan. Inho,
suunnaton kauhu lamauttivat kaikki hänen voimansa. Vihdoin tointui
hän sen verran, että sai temmatuksi pois kätensä. Silmät leimuavina,
ääni vihasta heikkona ja vavahtelevana, sanoi hän vaivoin:

— Pois!… Pois!

Okura kimmahti jaloilleen, peräytyi pari askelta, väristen kuin

jousi, joka on viimeisilleen pingotettu. Hänen kasvonsa olivat
kuolonkalpeat, mutta liikkumattomat kuin veistokuvan. Vain silmät
hehkuivat, uhmaten ja anoen. Nopeasti hän kumarsi maahan saakka
ja katosi äänettömästi kuin varjo.

Huohottaen, käsin sykkivää sydäntään pusertaen, Laura nojautui

puunrunkoa vasten. Hänen voimansa olivat lopussa. Synkkä pelko
patoutui hänen mieleensä. Ponnistaen kaikkensa hän riensi sisään
kuin pakeneva ja väänsi ovensa lukkoon.

*****

Seuraavana päivänä oli Lauran tuskallista olla. Häntä pelotti

poistua huoneestaan, eikä hän uskaltanut soittaa palvelijaa, kun
jotakin tarvitsi. Toisinaan oli hän vähällä lähteä kaupunkiin.

Mutta Okura ei edes näyttäytynyt; tuntui siltä, kuin hän olisi

kadonnut talosta. Vasta hämärissä kuului koton helinä hänen
huoneestaan. Kuitenkin illalla, kun Laura istui salissa kirja helmassa,
Okura astui sisään. Hän kumarsi ja jäi seisomaan liikkumattomana,
katse maassa. Laura kävi kalpeaksi ja värisi.

— En tahdo mitään tänään, sai hän tuskin sanotuksi.

Okura kumarsi, kääntyi ja meni.

 Eikä mitään tapahtunut seuraavinakaan päivinä. Laura rauhottui.
Hän odotti joka hetki setäänsä palaavaksi. Itsekseen oli hän jo
päättänyt olla ilmaisematta hänelle salaisuutta.

Mutta eräänä iltana, kun Laura nousi yläkertaan,

makuukamariinsa, kuuli hän outoa kuisketta. Vastapäätä hänen
kammiotaan, leveän käytävän toisella puolen, oli n.s. japanilainen
huone, jonka hänen setänsä oli Okuran avulla järjestänyt täysin
japanilaiseen tapaan. Siellä ei ollut mitään huonekaluja. Lattia oli
tiiviiden kaislamattojen peittämä, pöytiä ja tuoleja ei ollut laisinkaan,
ja vuoteen tehtävää toimitti paksu, vanulla sisustettu matto, jonka
vieressä oli hiiliastia ja kaunis japanilainen lamppu. Seinillä, jotka
olivat tehdyt paperisista shoji-levyistä, riippui pari taulua ja kuuluisan
Sada Jakkon muotokuva. Ulkokäytävästä erotti huoneen amado,
siirrettävä puu-ovi.

Laura näki amadon olevan hiukan syrjässä ja heikon valon

loistavan rakosesta. Hän pysähtyi ovensa eteen, jäi kuuntelemaan
sykkivin sydämin… Jälleen, aivan selvästi, kuuli hän kuiskattavan
nimeään, monta kertaa. Hän vavahti, jäi seisomaan kuin maahan
naulittuna. Ja uudestaan, yhä uudestaan merkillinen, intohimoinen
ääni kutsui häntä. Sitten tuli hiljaista, aivan hiljaista. Hetkiä kului.
Laura kuuli oman sydämensä tiheän sykkeen, mutta oli kuin
lumottuna, seisoen voimattomana ja vavisten paikallaan. Kylmiä
väreitä kiiri läpi hänen ruumiinsa, mutta häntä pelotti niin, ettei hän
uskaltanut avata oveaan ja mennä huoneeseensa… Sitten taas,
hiljemmin, kuiskattiin hänen nimeään. Lauraa huumasi; outo voima
otti hänet valtaansa, vangikseen. Hän tuskin oli tietoinen teostaan
hiipiessään yli käytävän. Hän kurkisti sisään raosta… Lattialla,
vanumatolla, makasi Okura, nähtävästi nukuksissa. Hänen
vieressään paloi japanilainen lamppu, jonka kirjava varjostin loi
kummallisia kuvioita hänen kasvoilleen. Lampun lähellä oli pieni,
taidokkaasti tehty rasia, kansi avattuna. Jotain vihreätä oli rasiassa.
Laura tiesi sen olevan hashista, jota hänen setänsä käytti.

Valtiatar… Valtiatar, kuului taaskin käheä kuiskaus. Kuin

näkymättömän käden vetämänä Laura astui sisään pysähtyen
vuoteen viereen. Okura vääntelihe matolla kuin käärme. Hänen
kimononsa oli solahtanut alas, ja paidan raosta näkyi osa ruskeata
rintaa. Hänen kasvonsa olivat läpikuultavan kellertävät, verettömät
huulet värisivät kuin lehdet, musta tukka riippui hajanaisena hikiselle
otsalle, silmät olivat puoliummessa ja niissä kiilsi ääretön hekuma,
tuska ja autuus. Hän huohotti, kiristeli hampaitaan, kädet puristuivat
nyrkkiin ja vapisivat kuin kouristuksessa. Vääristynyt, hirveä hymy
levisi yli hänen kasvojensa. Koko maailman saasta, hekuma, ja
intohimo ja intohimon voima liikahti hänen ilmeessään…

Laura oli kalmankalpea. Hän ei voinut liikuttaa jäsentäkään, vaan

luuli joka hetki vaipuvansa maahan. Mutta vielä oli hänellä tahtoa.
Hän kokosi voimansa, riistäysi kuin väkivoimalla kauhean lumouksen
vallasta ja syöksyi huoneeseensa.

Miltei koko yön hän valvoi, sairaana, kummallisen tuskan

vaivaamana. Väliin hän itki kuin lapsi, toisinaan kauhu vei veren
hänen kasvoiltaan, ja kun hän hetkittäin vaipui horrokseen, oli
äskeinen näky jälleen hänen edessään. Vasta aamun sarastaessa
hän nukahti, kyynelten noruessa suljettujen luomien välistä.

*****

— Sinun setäsi on älykäs ja sangen omituinen mies, sanoi tohtori

kävellessään Lauran kanssa puistossa. — Ensimältä tuntui hän
minusta hieman töykeältä, mutta ei nyt enää. Ymmärrän hyvin, että
saatat häntä niin rakastaa. Mutta tiedätkö, sinä voisit koettaa saada
häntä luopumaa opiumista. Hänen kasvoillaankin on jo turmeluksen
leima.

— Minä? vastasi Laura hiljaa, kohottaen kulmakarvojaan ja

pudistaen päätään. — Ei häneen voi vaikuttaa. Minä kaikkein
vähimmin.

— Ehkä olet oikeassa, sanoi tohtori miettiväisenä. — Mutta

sivumennen sanoen, näitkö Okuran? Luulenpa tosiaan, että hän on
hieman kammottava. Hänen silmänsä pistävät kuin tikarit.

Laura koetti hymyillä eikä vastannut. Syntyi äänettömyys.

He kävelivät edestakaisin tulpaanien reunustamaa käytävää. Tuli

hämärä. Joku kalpea tähti syttyi vielä valoisalle taivaalle. Tuuli oli
tyyntynyt. Kaste sirotteli helmiään kukkien lehdille.

Tohtori puhui paljon, mutta sai katkonaisia lauseita, usein vain

päännyökkäyksen vastaukseksi. Laura näytti uneksivan. Hänen
kasvoillaan oli hempeä, sielukas ilme.

— Sinä olet muuttunut viime aikoina, Laura. Olet tullut niin

hiljaiseksi. Aina sinä uneksit.

Laura hymyili kaunista hymyään, ja hetkeksi hänen raukeat

silmänsä kiintyivät tohtoriin.

— Vaikka osaanhan minä olla onnellinen siitä, ettet pakottaudu

puheluun, silloin kun ei se sinua haluta, etkä teeskentele iloisuutta.
Oletko lukenut Maeterlinckin ihmeellistä kirjotelmaa hiljaisuudesta?
Niin, hän on oikeassa. Vasta silloin kaksi ihmistä kuuluu täydellisesti
toisilleen, kun he uskaltavat olla vaiti, uskaltavat antaa sielunsa
puhua. Ja me uskallamme, Laura…

He kääntyivät lehtokujalle ja menivät alas rantaan. Veden tyynestä

kalvosta heijastuivat tuskin huomattavina tähtien kuvat. Laura
nojausi puuta vasten ja tuijotti ulapalle. Tohtori sytytti savukkeen…

Sivummalla pensastossa rasahti. Tumma varjo syöksyi esiin.

Tikarin terä välähti ilmassa… Tohtori vaipui ääntä päästämättä
maahan…

Sekavasti Laura tajusi, että voimakkaat käsivarret tukivat häntä,

kiertyivät hänen uumilleen, kantoivat hänet pois… Sitten kulki
huulipari kuin hehkuva rauta yli hänen kasvojensa. Hänen suutaan
poltti. Tulinen läähätys kuumensi hänen kaulaansa, voimakas rinta
vavahteli hänen poveaan vasten…

Helvetin tuska ja outo, hirveä onnen tuntu riehuivat hänen

rinnassaan. Häntä inhotti, kauhistutti, mutta hänellä ei ollut voimaa
huutaa, liikahtaa tai edes avata silmiään. Hän luuli menehtyvänsä
ahdistukseen, hekuman hornamaiseen autuuteen, josta hän oli
puolittain tietoinen ja jonka valtaan hänen vasten tahtoaan täytyi
antautua.

Kun hän tointui sen verran, että sai avatuksi silmäluomensa, niin
Okuran kalmankeltaiset kasvot olivat kumartuneina hänen ylitseen.
Japanilaisen verestävät silmät hehkuivat kuin kekäleet, julma piirre
oli hänen punaisten huultensa ympärillä, sieraimet laajenivat ja
supistuivat kuin pedon, ja rinta valtavasti kohosi ja laski…

Kimakka, vihlova huuto pääsi Lauralta. Okura hätkähti, vilkaisi

hätäisesti ympärilleen ja riensi pois. Ympäristö pimeni Lauran
silmissä. Hän pyörtyi.

*****

Laura kumartui tohtorin vuoteen yli ja kuunteli. Sairaan hengitys

oli tasaista ja rauhallista. Kaikki vaara oli jo ohitse, niin oli lääkäri
vakuuttanut.

Laura istahti tuolille. Hän oli itsekin sairas ja valvomisesta väsynyt.

Järkyttävien tapahtumain jälkeen olisi hänkin kaivannut lepoa, mutta
hän ei ollut ummistanutkaan silmiään. Hämärä, salaperäinen tuska
jäyti hänen sydäntään. Hän ei tarkoin tiennyt mitä oli tapahtunut.
Kaikki todellisuuden tuntu oli paennut hänen elämästään, ja hetket
kuluivat kuin loputtomassa, kaameassa unessa. Hän ei jaksanut eikä
uskaltanutkaan pinnistää muistiaan, päinvastoin hän toivoi täydellistä
unhoa. Ainoa, mikä tuotti hänelle heikkoa lohdutusta, oli tieto siitä,
että japanilainen paholainen oli karannut.

Vielä kerran loi hän katseensa sairaaseen.

— Jumalan kiitos, huokasi hän hiljaa, rauhottuneena.

Näiden päivien sekava jännitys laukesi. Häntä raukaisi. Vähitellen

kaikki hämärtyi hänen silmissään. Ympäristö muuttui oudoksi…
Yhtäkkiä hän tunsi, kuinka voimakkaat, vavahtelevat käsivarret
tarttuivat häneen, kantoivat hänet pois, jonnekin kauas, yön ja
myrskyn läpi. Aallot kohisivat, puut ryskyivät tuulen paineesta; häntä
värisytti ja pelotti, mutta hän ei voinut edes huutaa. Ja jälleen kulki
hänen kasvojensa yli kuin hehkuva laavavirta… Mustat silmät
polttivat häntä katseellaan… Määrätön ahdistus ja hekuman huuma
olivat näännyttää hänet… Kellankalpea, punahuulinen mies oli
kumartuneena hänen ylitseen, itki ja hymyili, suuteli, läähätti ja
raastoi häntä kuin mielipuoli…

Laura kiljahti ääneen ja heräsi. Tuskallinen katse harhaili ympäri

huonetta. Hiki peitti hänen valjun otsansa. Hän oli lopen väsynyt,
hengitti raskaasti. Hätäisesti hän vilkaisi sairasvuoteelle. Ei hän
jaksanut ajatella, mutta vaistomaisesti hän tunsi, että jäätävä kauhu
asui hänen sisimmässään.

*****

Laura ajoi setänsä kanssa kirkolle.

— Sinä olet niin kalpea, Laura. Olet viime aikoina huomattavasti

heikontunut. Varsinkin tänään olet ihan sairaan näköinen.

— Mutta onhan hetkikin juhlallinen, setä. Ajattelehan, sinun

pienestä tytöstäsi tehdään tänään aviovaimo.

— Niinpä kyllä, niinpä kyllä, mutisi setä mietteissään. Mutta selitys

ei näyttänyt häntä tyydyttävän.

Ihmisiä parveili kirkon edustalla. Laura nojasi setänsä käsivarteen

ja katse maassa nousi kirkon portaita. Valkoisessa puvussaan hän oli
ihana kuin ilmestys; väkijoukossa syntyi hämmästyksen hiljaisuus.
Eteisessä hän vilkaisi vaistomaisesti sivulleen, vavahti, olipa vähällä
pysähtyä ja huudahtaa. Hämärässä nurkassa, pylvään varjossa,
seisoi Okura. Hän oli hirveän laiha. Silmät olivat painuneet syvälle
päähän, ja niissä paloi tuskan kiihkeä tuli. Posket olivat kuopallaan,
ja huulista oli väri kadonnut.

Lauran silmissä alkoivat ihmiset liikkua kuin varjot. Epämääräisesti

hän tajusi joutuneensa sulhonsa rinnalle, kulkevansa kohti alttaria.
Hänen ei ollut hyvä eikä paha, mutta hänestä tuntui, kuin hän olisi
liihotellut ilmassa, niin keveätä oli kävellä. Hän ikäänkuin etääntyi
kaikista, sulhasestaankin, yhä kauemmas ja kauemmas.
Sumuvyöhyke kietoi hänet syliinsä. Ja usvamerestä sukeltausivat
esiin kelmeät, laihtuneet kasvot, ja silmät, jotka hehkuivat intohimoa
ja suurta tuskaa…

Pappi taisi puhua jotakin, kysyä jotakin? Ehkä hän hänelle vastasi.
Tohtori kenties suuteli hänen huuliaan. Mutta miten etäällä, miten
etäällä hän olikaan heistä. Kuin hyvin kaukaa kuului äänten sorinaa.
Jollakin lailla hän kai joutui vaunuihin, jotka lähtivät liikkeelle…

Kun Laura oikein valveutui, huomasi hän lepäävänsä vuoteellaan,

omassa huoneessaan. Oli jo ilta. Lamppu paloi pöydällä, ja tuolilla,
sängyn vieressä, istui tohtori huolestunut ilme kasvoillaan.

— Mikä minun on? kysyi Laura äkkiä, kovalla äänellä. Hän tunsi
olevansa hyvissä voimissa.

— Olet sairas, rakkaani, vastasi tohtori.

— Olenko ollut tainnoksissa? En muista juuri mitään.

— Vain lyhyen aikaa, ystäväni. Mutta sinä olet ollut kuin

unissakävijä. Äänesikin on muuttunut. Olet ollut kalpea kuin ruumis,
ja silmissäsi on ollut niin outo loiste.

— Älä ole huolissasi, nyt voin aivan hyvin. Mikä päivä nyt on?

— Hääpäivämme, rakkahin, vastasi tohtori surullisesti hymyillen.

— Niin, kyllä muistan. Suo anteeksi, rakas. Olen niin pahoillani,

että pilaan ilosi.
 — Olenhan minä iloinen, kun jälleen olet noin voimissasi. Mutta ei
nyt puhuta siitä. Koeta nukkua vähän, sinä tarvitset lepoa.

Tohtori silitti hiljaa vaimonsa kaunista tukkaa.

Laura hymyili väsyneesti ja ummisti silmänsä… Kului hetki. Hän

tunsi putoavansa, yhä vain putoavansa. Kylmät väreet karmivat
häntä.

Kuihtuneet, vahankeltaiset kasvot tuskaapalavine silmineen

kulkivat kuin sauhupilvessä hänen editseen…

*****

Lauran sairaus oli merkillistä, hän nukkui, yhä vain nukkui.

Toisinaan tuska kuvastui hänen kasvoillaan, huulet liikahtelivat kuin
jotakin sanoakseen, ja hän hengitti kiihkeästi. Toisinaan hän heräsi,
kohosi kyynärpäittensä varaan, katseli ihmeissään ympärilleen ja
kyseli hätäisesti sekavia asioita. Noista kyselyistä tohtori päätti, ettei
hän ollut mielenhäiriössä.

Kului vuorokausi, meni yö, tuli päivä jälleen.

Uudinten raosta tulvivat auringonsäteet kultasivat Lauran hiuksia.

Hän nukkui rauhallisesti, vieno puna poskilla. Tohtori katseli häntä
toivo sydämessä; heikko ilokin oli hänet vallannut.

Ovelle koputettiin. Tuotiin posti: sanomalehdet ja pari kirjettä.

Tohtori luki kirjeet ja alkoi välinpitämättömänä silmäillä
sanomalehtiä. Äkkiä tavaton mielenkuohu ja jännitys yllättivät hänet:
muuan uutinen oli sattunut hänen silmiinsä.
 Uutisessa kerrottiin, että aamulla oli kirkosta, alttarin luota,
löydetty kuollut japanilainen mies. Mies makasi lattialla selällään,
kasvot omituisesti vääristyneinä. Hänen vieressään oli tikari, mutta
lääkärin lausunnon mukaan oli hän opiumilla surmannut itsensä.

Tohtori oli tuskin päässyt loppuun, kun Laura nopeasti kimmahti

istumaan ja tuijotti puolisoonsa terävin, synkin silmin.

— Mitä sinä luet? kysyi hän soinnuttomasti.

Tohtori kalpeni hämmästyksestä.

— Sanomalehteä vain, rakkaani. Tyhjänpäiväisiä asioita, sammalsi

hän hätääntyneenä.

Mutta Laura oli jo temmannut lehden hänen kädestään. Suoraa

päätä hänen silmänsä sattuivat uutiseen. Hän ahmi sen huohottaen.
Lehti putosi, ja hän vapisi kauttaaltaan. Hän laskeusi takaisin
makuulle ja sulki silmänsä. Valjuille poskille kohosivat punaiset,
särmikkäät läikät…

… Vihkiäisväki poistui kirkosta ja ovet suljettiin. Silloin pieni,

yksinäinen mies astui hiljaa esiin urkujen takaa ja pysähtyi
parvekkeen kaiteen ääreen. Oli haudanhiljaista. Auringonsäteet
taittuivat tuhatvärisinä suuren kruunun kristalleista.
Vinoneliönmuotoinen, valoisa ristikkoikkunan kuva siirtyi hitaasti
alhaalla, kirkon keskikäytävällä, ja tomuhiukkaset väreilivät
valojuovassa. Alttaritaulun madonna tuijotti syvin, sielukkain silmin
parvekkeen hämyyn, mistä urkujen pillit kiilsivät. Holvikaaret
rasahtivat toisinaan…
 Pitkät hetket kuluivat. Yhä seisoi pieni mies liikkumattomana,
kuihtuneet kasvot jäykkinä ja ilmeettöminä; vain palavassa katseessa
oli eloa. Tuli hämärä. Vihdoin kuu kohosi taivaalle… Ylhäällä
holvikaton pimennossa humisi kummia ääniä. Kas, eikö
saarnastuolissa seissyt joku? Kuului kuin kuisketta… Ehtoollisastiat
kimmelsivät kuutamossa…

Pieni mies astui hitaasti kirkon keskikäytävää. Hän pysähtyi alttarin

luo, seisoi alallaan pitkän aikaa tuijottaen eteensä. Silmien tuskainen
ilme raukeni uneksuvaksi. Hän veti tikarin povestaan. Hänen
kasvonsa olivat kuin aaveen kasvot… Kuun säteet heijastuivat tikarin
terästä…

Äkkiä vaipui hän polvilleen; tuskainen kuulto palasi hänen

katseeseensa.

— Nippon, Nippon! kuiskasivat hänen verettömät huulensa.

Tikari putosi hänen kädestään synnyttäen kaikuvan kolahduksen.

Hän värisi…

Sitten hän kaivoi kuin kuumeen vallassa pienen rasian taskustaan.

Hän kaatoi jotakin kädelleen, söi… Hetken perästä häntä puistatti
kuin suonenveto ja lasimainen kiilto ilmaantui hänen silmiinsä. Maa
tuntui väistyvän hänen altaan; hän horjahti lattialle…

Kuun säteet taittuivat verettömiltä, kosteilta huulilta kuin veden

kalvosta. Hän alkoi vääntelehtiä, ja kasvonsa vääristyivät… Jälleen
hän kuiskaili Lauran nimeä. Kuiske poltti, huumasi, hirvitti… Ylhäällä
holvikatossa humisi kuin hiljainen naurun hohotus… — — —
 Mutta ei! Olihan ympäristö aivan toinen. Pieni mies makasi
vanumatolla, ja hänen vieressään paloi japanilainen lamppu. Hänen
ruumiinsa kiemurteli hekumassa; hänen kasvoillaan oli ääretön
hurmio ja saasta. Ja yhä hän kuiskasi, kuiskasi…

Ei, ei niinkään! Laurahan tunsi kannettavan pois itseään…

Kellankalpeat kasvot olivat kumartuneina hänen ylitseen; mustat
silmät polttivat häntä tulellaan. Kuuma huohotus, jonka tuoksu oli
kitkerä, miltei vastenmielinen, leyhyi hänen kaulallaan. Hänen
ruumistaan kouristi tuskallinen onni. Hän tunsi palavansa tuhaksi…
———

Laura havahtui. Häntä hirvitti, ja hän sulki jälleen silmänsä…

Inhottava mies makasi kylmänä ja liikkumattomana autiossa
kirkossa, alttarin juurella… — — —

Tohtori valvoi vuoteen ääressä tarkaten sairasta tuska sydämessä.

Toisinaan Lauran ruumis vääntelehti, hän hengitti tiheästi, ja puna
kohosi hänen kasvoilleen. Toisinaan hän lepäsi kuin kuollut, kasvot
valjuina, ohentuneet huulet verettöminä.

Eräänä iltana, kun uni oli pettänyt tohtorin, huomasi hän

herättyään, että nuori vaimonsa oli kuollut.

Valonheittäjä.

Mekanikko Vaarnan papereista.

Tuskinpa liiottelen väittäessäni, että parissa tunnissa ehtisin

kirjottaa ne sanat, jotka neljän vuoden kuluessa olen vaihtanut
kanssaihmisteni kera. Toisinaan on mennyt kuukausia, etten ole edes
nähnyt ketään, puhumattakaan keskustelusta. Enkä sano tätä
valittaakseni. Eläessäni yksinäisessä mökissäni on minulle yhä
täydellisemmin selvinnyt, kuinka vähän oikeastaan tarvitsen —
mitään ja ketään — ja kuinka itsekseni oleminen lopultakin on
minulle kaikista parhain. Kalastuksella saan varsin hyvin hankituksi
pääasiallisen ravintoni, enkä ole niinkään valmis myöntämään
pukuani huonoksi, vaikka se onkin yksinkertainen ja omaa tekoani.
Enpä ole edes ahkerakaan. Unettomien öiden jälkeen olen
kummallisen veltto päivin; sitäpaitsi saatan tuntikausia tuijotella
maisemaa, näkemättä oikeastaan mitään — joku rannalta kurkottava
koivu, jonka alla kaislat taipuvat, se minut niin täydellisesti lumoaa.

Toisinaan, myrskyisinä öinä, kun sieluni on oikein kauhua ja tuskaa

tulvillaan, tuntuu aika pitkältä ja minä odotan kiihkeästi aamua,
mutta häpeän kuitenkin sytyttää valoa. Vaikka olenkin rikollinen, ei
yksinäisyyteni minua kammota, ja vaikka hetkittäin, eläytyessäni
koko mielikuvitukseni voimalla menneisiin, tunnen melkeinpä
suurempaa kauhua ja hurmiota kuin aikoinaan todellisuudessa, en
millään muotoa tahtoisi minkään häiritsevän tuota tuskaa, jota ilman
en enää voisi ollakaan. Olen kahdesti sairastunut niin pahoin, että
kuolema on jo ikäänkuin syleillyt minua, mutta en vielä koskaan ole
kaivannut kenenkään apua tai lohdutusta. Ja tätä sanoessani tiedän,
kuinka heikkoluonteinen ja rikkinäinen kuitenkin olen. Johan se
omituinen rangaistuksen ja tuskan janokin, joka minussa kytee, on
omiaan näyttämään mitenkä laitani oikeastaan on. En tahdo lukea,
en saa hankituksi edes kirjojakaan, omatuntoni kun jollain tavoin
sotii sitä vastaan. Elän vain menneiden vaiheitteni tuskallisessa
omituisuudessa, kärsien ja hekumoiden.
 Minulla on muuten valokuvakin, yksi ainoa, rakastetustani, Salme
Ståhlista, mutta merkillistä on, että juuri häntä en tarkalleen muista.
Hänen veljensä, jota ajoittain niin vihasin — vaikka tietysti aina olen
valmis tunnustamaan hänen mielipuolisuutta lähentelevän neronsa
— hänen veljensä on ikäänkuin maalattu sieluuni, kaikkine
yksityiskohtineen, mahdollisine ilmeineen ja liikkeineen. Salmea en
voi saada elävänä kuvitteluihini. Muistan jonkun erikoisen asenteen,
puvun värin, liikkeen, silmien halveksivan katseen tai huulien ivan,
mutta on vain harvoja kohtauksia, joista minulle on jäänyt hänen
kokonaiskuvansa. Hän oli kuin aurinko, joka valollaan sokaisi silmäni.
Ja kunpa se olisikin hänelle riittänyt. Mutta hän tartutti minuun oman
sairautensa, ja samalla kuin hän kulutti itsensä loppuun ja sisäisesti
murtui omaan vaihemielisyyteensä, imi hän veren minunkin
sydämestäni. Rakkauteni häneen oli pelkkää tuskaa, ja tuota tuskaa
nyt rakastan. Enkäpä vain osaa sanoa, pidänkö onnena vai
onnettomuutena sitä, etten tiedä mitään hänen myöhemmästä
kohtalostaan.

Kaikkein selvimmin muistan Salmen siinä kohtauksessa, joka

hänellä oli veljensä kanssa aivan alussa, kun tuskin olin sanaakaan
hänelle sanonut, vaikka olinkin aterioinut samassa pöydässä. En ollut
silloin vielä selvillä hänen kauneudestaankaan; ja onhan se
luonnollista. Minä, orpo ja pennitön ylioppilaspahanen, jonka oli
täytynyt lopettaa lukunsa varojen puutteessa ja jonka seikkailuhalua
katkeruus omituisesti kannusti, esiinnyin ensi kertaa ylhäissukuisten
henkilöiden parissa. Onneni oli saattanut minut Einar Ståhlin
apulaiseksi pienine tietoineni ja taitoineni, Einar Ståhlin, jota
kunnioitin keksijänerona ja jonka yksinäisyys vaikutti minuun
salaperäisesti, Einar Ståhlin, joka oli myynyt isältään perimänsä
tilukset jollekin rikkaalle paronille, jättäen itselleen vain syrjäisen
huvilarakennuksen, missä yksinäisenä etsiskeli ratkaisuja tieteen
probleemeille, uhraten nuoruutensa ja omaisuutensa, ainoana
seuranaan sisar. Uskalsin tuskin nostaa silmiäni lattiasta, ja pikemmin
tunsin kuin tiesin, että neiti Salme oli kaunis, seikka, joka minulle
täydellisesti selvisi mainitsemassani kohtauksessa, tuossa
kohtauksessa, joka yhtäkkiä repäisi kaihin silmiltäni ja paljasti ne
pyörteet, joiden kuohuihin minäkin pian olin joutuva. — Niin, saatan
mielikuvituksessani nytkin nähdä Salmen sellaisena kuin hän silloin
oli, ja kenpä tietää, eikö kuvan selkeys johdu siitä, että olin
salakatselija. Eikä minun tarvitse syyttää uteliaisuuttani. Istuin
piirustuslautani ääressä pienessä kammiossani, ja ovi laboratoriin oli
raollaan, kuten tavallisesti. Sitäpaitsi Einar Ståhl tiesi kyllä läsnäoloni
ja olisi hyvin voinut jo alkuunsa tukahuttaa sisäänsyöksyvän
sisarensa sanatulvan. Mutta hän ei tehnyt sitä, vaan antoi tuon
nuoren tytön purkautua, ladella katkonaisia sanojaan, joiden
merkitys oli minulle aluksi hämärä, mutta jotka muistan yhtä
tarkalleen kuin puhujan asennonkin, liikkeet, kasvot, joihin tuijotin
lumottuna:

— Ei, minä en kestä tätä kauemmin. En voi, enkä tahdo… Hyvä

Jumala, onko tämä nyt elämää? Minullahan on tuskin vaatteitakaan
enää… Sinä luulet, etten tiedä mitään, etten ymmärrä mitään, etten
osaa pitää kiinni oikeuksistani… niin, oikeuksistani… Jos et
kunnioittanut isää, jos möit hänen tiluksensa tuhlataksesi rahat
hullutteluusi, niin luuletko olevasi oikeutettu kuolettamaan minut
tähän yksinäisyyteen. Se ei riitä sinulle, että itse olet perikadon
partaalla. Sinä viet minut mukanasi! Koko nuoruuteni sinä turmelet…
Onhan minullakin toki oikeus elää, mutta sinä… sinä… Ja mitä on
kaikesta hyötyä… Et ole enää järjissäsikään.

Ensin ei insinööri Ståhl tahtonut malttaa kääntää silmiään

koeputkestaan. Mutta vähitellen levisi hänen kasvoilleen avuton ilme,
ja hän nosti päänsä. Hän oli aivan kuin lapsi, sen huomasin usein
myöhemminkin; keksiminen oli hänen intohimonsa, siihen kohdistui
hänen neronsa, mutta jokapäiväisissä elämän kysymyksissä hän oli
saamaton. Hän hätääntyi, tapaili sanoja, mutta koetti kuitenkin
lohduttaa sisartaan.

— Älähän nyt, Salme, älähän nyt taas kiivaile… Häiritset minua

suotta. Koettaisit hiukan odottaa. Olenhan sanonut, että minulla on
hyviä toiveita.

— Toiveita, toiveita! On nekin toiveita… sotilaan pojalla… Ja mitä

olet saanut aikaan kymmenenä vuotena! Perikatoon meidät
molemmat… Jos sinulla olisi kunniantuntoa, niin häpeäisit, häpeäisit
isää, jonka perinnön annoit vieraalle, ja minua… niin, minua.

— Mutta, hyvä Jumala, millä minä saatoin maksaa isäni velat?

Olehan järkevä. Tila oli myötävä, ymmärrät sen kyllä… Aina sinä
kiivastut. Koetanhan minä parastani, sen kyllä tiedät…

— Koetat! Hahahaa! Keittojasi sinä keittelet ja tarkastelet putkiasi

rinta kumarassa. Siinä sitä urhoollisuutta kysytään, soturin poika… Ja
sisar käy rääsyissä…

Einarin kasvoilla sävähti pahaa-ennustava puna. Hän hengitti

raskaasti.

— Vaiti!… Pidänkö minä sinua vankinani… Mene… Eihän sinulta

puutu minne mennä. Entäs paroni, omistaa puoli miljoonaa… Ei
kelpaa… et rakasta… Noo, urhoollinen, etkö hallitse tunteitasi… Hän
ei kiellä sinulta helyjä, joita himoitset…
 Muistan, kuinka Salme kalpeni, peräytyi askeleen, ja kasvonsa
ilmasivat ihmettelyä ja kauhua. — Väristys kulki läpi ruumiini. Siitä
saakka olen ollut hänen orjansa.

— Noo, jos olen liikaa, niin… — puhui hän vavahtelevin äänin. —

Mutta ylpeyteni, tiedä se, ylpeyteni… Ennemmin vaikka mitä, mutta
sitä sinä et ymmärrä. — Sitten oli hän kauan aikaa hiljaa, povi
riehuvana, taistellen kyyneleitään vastaan. Vihdoin hän jatkoi:

— Kuinka sinä saatat… sanoakaan… oma veljeni. — Ja äkkiä,

polkien jalkaa, silmät salamoivina: — Uskalsit!

— Hyvä Jumala, hyvä Jumala! Mitä tämä kaikki hyödyttää… Anna

anteeksi, Salme, tiedäthän, että rakastan sinua… Minkä minä voin,
minkä minä voin… Rauhotuhan, Salme, odota hiukan vielä. Voi,
jospa sinä luottaisit minuun, jospa voisin selittää. Minulla on niin
suuret toiveet… juuri nyt. Mutta et sinä ymmärrä… teet työnikin
mahdottomaksi.

Ja minä näin veljen, joka oli toistakymmentä vuotta sisartaan

vanhempi, purskahtavan itkuun. Salme nauroi hermostuneesti,
hyväili veljensä hiuksia, ravisti päätänsä huuliaan purren, kyynelten
pyrkiessä esille. Sitten hän poistui.

Kuten sanoin, siitä asti olen ollut hänen orjansa, jokaisen hetkeni
elänyt vain hänen kauttaan. Mutta hän ei ollut minua
näkevinäänkään, ja läsnäolonikin tuntui olevan hänelle jollain tavoin
alentavaa ja kiusaavaa. Ei hän sentään loukannut minua; ehkäpä se
ei kannattanut hänen mielestään. Tein kaikkeni kiinnittääkseni hänen
huomionsa itseeni, olin kärsivällinen ja annoin ajan kulua. Tottelin
hänen veljeänsä kuin jumalaa vain hänen tähtensä. Mutta mitä se
auttoi!
 Vihdoin saattoi huono menestykseni minut raivoon. Ujouteni katosi
täydelleen, tulin pahaksi, ja itsetietoisesti tein ilkeyksiä. Kerran
pysähdyin vartavasten portaitten eteen, kun Salme tuli ulos, ja
katsoin häntä julkeasti suoraan kasvoihin, käännyinpä vielä hänen
jälkeensäkin. Näin hänen punastuvan hiusmartoon asti, ja hänen
käyntinsä tuli ikäänkuin ylpeämmäksi.

Toiste asetuin siten, että hän avatessaan löi ovella otsaani. Kasvot
tummina meni hän ohitseni, sanaakaan virkkamatta tai edes
katsahtamatta. Mutta veljelleen hän huusi tarpeettoman äänekkäästi
ja pilkallisesti:

— Tiedäpäs! Seppäsi, vai mikä hän lienee, tölmäsi ovessa vastaani

eikä pyytänyt edes anteeksi.

Niin, seppä olin hänelle, nokinaama saakeli… no hyvä, no hyvä!

Minulla ei ollut enää mitään toivoa.

Paroni kävi toisinaan, ja minua harmitti nähdä, kuinka Salme

hänelle kiemaili. Hitto vieköön, olihan paroni komea mies, tuskin
neljääkymmentä, laihakas tosin ja kalju, mutta vähät siitä. Miksei
tyttö siis ottanut häntä? Tai ajanut ulos ovesta?

Tuli suvi, onneksi. Ja niin täytyi käydä, siihen johti raivoni:

tunnustin Salmelle rakkauteni äkkiarvaamatta, jo edeltäpäin
toivottomana. Hän hämmästyi, mutta en saata muistaa hänestä
muuta kuin silmien viiltävän ilmeen; niin hän minut sokaisi.

— Te loukkaatte minua, huohotti hän.

Jotain tällaista olin odottanutkin, mutta sentään masennuin tyyten.

 — Se oli tarkotukseni, jos haluatte tietää, sanoin vaivoin, kääntyen
ympäri ja poistuen. Ponnistin voimani ihan äärimmilleen. Ja
kuitenkin, muutaman minuutin kuluttua, kun hän oli kävellyt
etemmäs metsään, riensin hänen jälkeensä ja heittäysin kasvoilleni
hänen jalkoihinsa.

— Olette sairas, sanoi hän, luullakseni hellemmällä äänellä. Sitten,

pitkän ajan kuluttua, hän jatkoi:

— Annan anteeksi tällä kertaa, sillä olette sairas. No, lähtekäähän.

— Ja hän kääntyi pois.

Näin sattui useammin. Hän ei suuttunut minuun, vaikka sanoin

häntä rakastavani. Hän ei erikoisemmin pilkannutkaan minua, vaan
jätti minut säännöllisesti yksikseni. Mutta kerran, kun puhuin paljon,
kiihkeitä, sekavia sanoja, hän nauroi vasten kasvojani ja lähti
raivosta kalpeana. Siinä oli minulle kylliksi. Jouduin epätoivoon ja
masennuin niin täydellisesti, että osasin olla häntä vaivaamatta.

Muuten oli elämäni surkeata. Einar oli aivan hulluna, ponnisteli yöt
ja päivät. Hänellä oli joitakin kemiallisia vehkeitä, ja kun en niitä
ymmärtänyt enkä osannut auttaa häntä, sain olla aivan jouten.
Tupakoin ja viheltelin ikävissäni ja harhailin metsissä. Aika tuntui
pitkältä. — Salme näytti säälivän ja pelkäävän veljeään. Huomasin,
että häntä halutti kysyä minulta jotakin, mutta ei saanut sitä
tehdyksi. Päätin olla ylpeätä poikaa, en ollut tietävinäni.

Mutta eräänä päivänä hän tuli suoraan luokseni, otsa rypyssä,

häpeissään ja hermostuneena.

— Suuria sanoja teillä kyllä on, mutta saamaton olette. Tekisitte

jotain… Niin, älkää teeskennelkö. Tiedätte kyllä, ettei veljeni sitä
kauan kestä.

— Nöyrin palvelijanne, armollinen neiti.

— Ette edes tahdokaan, ette välitä. Mutta hänhän tulee… Te

hymyilette. Asia ei teitä liikuta… No niin. Mitä te sitten täällä teette
päivät päästään? Saattehan te palkkanne.

— Joko saan, kiitän nöyrimmästi.

— Mitä?… Hän tajusi nopeasti, punastui, tuli hämilleen. Sitten hän

nakkasi päänsä pystyyn, loi minuun salamoivat silmänsä ja lähti.
Riensin hänen jälkeensä.

— Antakaa minulle anteeksi. En tiedä enää mitä teen, niin teitä

rakastan… Sanokaa siis mitä tahdotte. Mistä te syytätte minua? En
ymmärrä mitään; joko hän luo jotain ihmeellistä… tai sitten…

Salme jätti minut vastaamatta.

Mitä saatoinkaan tehdä? Olin tuskan vallassa ja aivan neuvoton. Ja

Einar tuli yhä mahdottomammaksi. Hän nukkui tuskin ollenkaan,
laihtui, silmät hehkuivat syvällä päässä, hän ei juuri syönytkään. Ja
alituisesti hän soimasi minua, vaikkei minulla ollut mitään työtä.
Aivan suotta hän purki kiukkuaan, mutta minä ymmärsin häntä ja
kestin helposti. Hänen kätensä olivat syöpyneet kuin radium-
kokeilijan, niin että luu paistoi sormista.

Aika kävi minulle pitkäksi. Omin lupini aloin puuhailla erään hänen
keksintönsä kanssa, jota hän nimitti sähköturbiiniksi, mielestäni
kuitenkin aivan väärin. Pidin konetta hänen nerokkaimpana
luomanaan, vaikkei sillä ollutkaan sanottavaa käytännöllistä
merkitystä huonon tehonsa takia. Olin varma, että hän liian nopeasti
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebooknice.com