Unified Protocol for Transdiagnostic Treatment

of Emotional Disorders Workbook Treatments That

Work 2nd Edition David H. Barlow download

https://ebookultra.com/download/unified-protocol-for-
transdiagnostic-treatment-of-emotional-disorders-workbook-
treatments-that-work-2nd-edition-david-h-barlow/

Explore and download more ebooks or textbooks

at ebookultra.com
 We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookultra.com
to discover even more!

Clinical Handbook of Psychological Disorders Fourth

Edition David H. Barlow

https://ebookultra.com/download/clinical-handbook-of-psychological-
disorders-fourth-edition-david-h-barlow/

A Guide to Treatments That Work 4th Edition Peter E.

Nathan

https://ebookultra.com/download/a-guide-to-treatments-that-work-4th-
edition-peter-e-nathan/

Anxiety and Its Disorders Second Edition The Nature and

Treatment of Anxiety and Panic Barlow Phd

https://ebookultra.com/download/anxiety-and-its-disorders-second-
edition-the-nature-and-treatment-of-anxiety-and-panic-barlow-phd/

Abnormal Psychology An Integrative Approach Fifth Edition

David H. Barlow

https://ebookultra.com/download/abnormal-psychology-an-integrative-
approach-fifth-edition-david-h-barlow/
Abnormal Psychology An Integrative Approach 7th Edition
David H. Barlow

https://ebookultra.com/download/abnormal-psychology-an-integrative-
approach-7th-edition-david-h-barlow/

Cognitive Behavioural Processes across Psychological

Disorders A Transdiagnostic Approach to Research and
Treatment 1st Edition Allison Harvey
https://ebookultra.com/download/cognitive-behavioural-processes-
across-psychological-disorders-a-transdiagnostic-approach-to-research-
and-treatment-1st-edition-allison-harvey/

Drugs That Don t Work and Natural Therapies That Do by

David Brownstein 2nd Edition David Brownstein Md

https://ebookultra.com/download/drugs-that-don-t-work-and-natural-
therapies-that-do-by-david-brownstein-2nd-edition-david-brownstein-md/

Organs for America The Life and Work of David Tannenberg

William H. Armstrong

https://ebookultra.com/download/organs-for-america-the-life-and-work-
of-david-tannenberg-william-h-armstrong/

Strategies That Work Teaching Comprehension for

Understanding and Engagement 2nd Edition Stephanie Harvey

https://ebookultra.com/download/strategies-that-work-teaching-
comprehension-for-understanding-and-engagement-2nd-edition-stephanie-
harvey/
Unified Protocol for Transdiagnostic Treatment of
Emotional Disorders Workbook Treatments That Work
2nd Edition David H. Barlow Digital Instant Download
Author(s): David H. Barlow, Todd J. Farchione, Shannon Sauer-Zavala,
Heather Murray Latin, Kristen K. Ellard, Jacqueline R. Bullis, Kate H. Bentley,
Hannah T. Boettcher, Clair Cassiello-Robbins
ISBN(s): 9780190686017, 0190686014
Edition: 2
File Details: PDF, 16.77 MB
Year: 2017
Language: english
i

Unified Protocol for

Transdiagnostic Treatment
of Emotional Disorders
ii

T R E AT M E N T S T H AT W O R K

Editor-​In-​Chief

David H. Barlow, PhD

Scientific Advisory Board

Anne Marie Albano, PhD

Gillian Butler, PhD

David M. Clark, PhD

Edna B. Foa, PhD

Paul J. Frick, PhD

Jack M. Gorman, MD

Kirk Heilbrun, PhD

Robert J. McMahon, PhD

Peter E. Nathan, PhD

Christine Maguth Nezu, PhD

Matthew K. Nock, PhD

Paul Salkovskis, PhD

Bonnie Spring, PhD

Gail Steketee, PhD

John R. Weisz, PhD

G. Terence Wilson, PhD

iii

T R E AT M E N T S T H AT W O R K
T RA N S D I A GN O S T I C P RO GRA M S

Unified Protocol
for Transdiagnostic
Treatment of Emotional
Disorders
Second Edition

WORKBOOK

D AV I D H . B A R L O W
S H A N N O N S A U E R -​Z AVA L A
T O D D J . FA R C H I O N E
H E AT H E R M U R R AY L AT I N
KRISTEN K. ELLARD
JACQUELINE R. BULLIS
K AT E H . B E N T L E Y
H A N N A H T. B O E T T C H E R
C L A I R C A S S I E L L O -​R O B B I N S

1
iv

1
Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It furthers
the University’s objective of excellence in research, scholarship, and education
by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of Oxford University
Press in the UK and certain other countries.

Published in the United States of America by Oxford University Press

198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.
© Oxford University Press 2018
First Edition published in 2011
Second Edition published in 2018

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction
rights organization. Inquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

ISBN 978–​0–​19–​068601–​7

9 8 7 6 5 4 3 2 1
Printed by WebCom, Inc., Canada
v

About T R E AT M E N T S T H AT W O R K

One of the most difficult problems confronting patients with various dis-
orders and diseases is finding the best help available. Everyone is aware of
friends or family who have sought treatment from a seemingly reputable
practitioner, only to find out later from another doctor that the original
diagnosis was wrong or the treatments recommended were inappropriate
or perhaps even harmful. Most patients, or family members, address this
problem by reading everything they can about their symptoms, seek-
ing out information on the Internet or aggressively “asking around” to
tap knowledge from friends and acquaintances. Governments and health
care policymakers are also aware that people in need do not always get
the best treatments—something they refer to as variability in health care
practices.

Now health care systems around the world are attempting to correct this
variability by introducing evidence-based practice. This simply means that
it is in everyone’s interest that patients get the most up-to-date and effec-
tive care for a particular problem. Health care policymakers have also rec-
ognized that it is very useful to give consumers of health care as much
information as possible, so that they can make intelligent decisions in a
collaborative effort to improve physical health and mental health. This
series, Treatments ThatWork, is designed to accomplish just that. Only the
latest and most effective interventions for particular problems are described
in user-friendly language. To be included in this series, each treatment pro-
gram must pass the highest standards of evidence available, as determined
by a scientific advisory board. Thus, when individuals suffering from these
problems or their family members seek out an expert clinician who is
familiar with these interventions and decides that they are appropriate,
patients will have confidence they are receiving the best care available. Of
course, only your health care professional can decide on the right mix of
treatments for you.

The latest development in evidence-based treatment programs, based on

the most up-to-date research and clinical evaluation, is found in unified,
transdiagnostic interventions for disorders that share common features

v
vi

and respond to common therapeutic procedures. Deepening understand-

ing of the nature of psychological disorders reveals that many groups of
related disorders share important causes, and look very similar in terms
of behavioral problems and brain function. Thinking of these disorders
or problems as related, or on a “spectrum,” is the approach now taken
by leading therapists and researchers as well as by the authors of the
DSM-5. This is because most people with one disorder or problem also
have another problem or disorder (referred to as comorbidity). If someone
has panic disorder, they may also have social anxiety as well as depression;
these are all emotional disorders. If someone abuses drugs, they may also
abuse alcohol or cigarettes; these are all addictive disorders. Treatment
programs in this series are “unified” because they share a common, uni-
fied set of therapeutic procedures that are effective with a whole class of
disorders, such as emotional disorders or addictive disorders. Treatment
programs are “transdiagnostic” because they are designed to be effective
with all of the disorders in that class (emotional or addictive or eating dis-
orders) that somebody might have, rather than just one disorder. Working
with one set of therapeutic principles makes it easier and more efficient
for you and your therapist, and should address all of the problems you
may have in a more comprehensive and effective way.

This particular workbook is designed to address the range emotional dis-

orders. Generally, this group of disorders includes all of the anxiety and
mood (depressive) disorders such as panic disorder with or without ago-
raphobia, social anxiety disorder, generalized anxiety disorder, post-trau-
matic stress disorder, obsessive-compulsive disorder, and depression. The
program is also designed to address closely related conditions that arise
from difficulty responding to strong emotions, such as health anxiety,
dissociation (feelings of unreality), alcohol or substance use, and self-
injurious behavior. What all of these disorders have in common is the
experience of strong emotions that is interfering with the ability to lead
a fulfilling life. This program is not generally recommended for a specific
phobia, if that is the only problem you are experiencing at this time. Only
your healthcare professional can tell you for sure which disorders you
have and which you may not have; and only your healthcare professional
can decide on the most appropriate treatments for you.

David H. Barlow, Editor-​in-​Chief,

Treatments ThatWork
Boston, MA

vi
vi

Accessing Treatments ThatWork Forms and Worksheets Online

All forms and worksheets from books in the TTW series are made avail-
able digitally shortly following print publication. You may download,
print, save, and digitally complete them as PDFs. To access the forms and
worksheets, please visit http://​www.oup.com/​us/​ttw.

vii
vi
ix

Contents

Acknowledgments xi

Chapter 1 What Are Emotional Disorders? 1

Chapter 2 About This Treatment 11

Chapter 3 Learning to Record Your Experiences 17

Chapter 4 Setting Goals and Maintaining Motivation 29

Chapter 5 Understanding Your Emotions—​What Is

an Emotion? 41

Chapter 6 Understanding Your Emotions—​Following

the ARC 53

Chapter 7 Mindful Emotion Awareness 61

Chapter 8 Cognitive Flexibility 77

Chapter 9 Countering Emotional Behaviors 95

Chapter 10 Understanding and Confronting Physical

Sensations 111

Chapter 11 Putting It Into Practice—​Emotion Exposures 125

Chapter 12 The Role of Medication in the Treatment of Emotional

Disorders 137

Chapter 13 Moving UP from Here—​Recognizing Accomplishments

and Looking to Your Future 149

ix
x

Appendix A: Answers to Self-​Assessment Quizzes 161

Appendix B: Example Forms 163

Appendix C: Definitions of Key Terms 189

About the Authors 193

x
xi

Acknowledgments

The authors express gratitude to the individuals who have contributed to

development of this treatment program. First, we would like to acknowl-
edge authors of the first edition of this workbook (Tina Boisseau, Jill
Ehrenreich May, Chris Fairholme, Laura Payne). Without their thought-
ful contributions, this edition would not have been possible.

Additionally, our thanks go to Amantia Ametaj, James Boswell, Matthew

Gallagher, and Cassidy Gutner who provided invaluable feedback on
necessary updates included in this edition of this program. In particu-
lar, we would like to acknowledge Laren Conklin for her very thought-
ful review of early drafts of this workbook. Further, our appreciation to
past and current members of our research group who have helped shape
our thinking on the Unified Protocol: Jenna Carl, Johanna Thompson-
Hollands, Julianne Wilner, Meghan Fortune, Katherine Kennedy, Ujunwa
Anakwenze, Olenka Olesnycky, Gabriela Aisenberg, Marina Ritchie, and
Gayle Tan. We would also like to thank Luke J. Carl and Jason Zavala for
their artistic contributions that bring the concepts described in this pro-
gram to life.

Finally, we wish to extend our gratitude to clinicians using the Unified

Protocol who provided their cogent thoughts on useful revisions for the
second edition, as well as to our patients; their willingness to share their
experiences has been invaluable in developing this treatment program.

xi
xi
xi

Unified Protocol for

Transdiagnostic Treatment
of Emotional Disorders
xvi
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
The Project Gutenberg eBook of Calvinin
aikoina
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Calvinin aikoina

Author: Deborah Alcock

Translator: Onni Astala

Release date: September 22, 2018 [eBook #57948]

Language: Finnish

Credits: Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK CALVININ

AIKOINA ***
Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

CALVININ AIKOINA
Kirj.

D. Alcock

Englannin kielestä suomensi

O. Astala
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1906.
SISÄLLYS:

I. St. Clairen nunnat.

II. Ami Berthelierin historia.
III. Suuri valkea valtaistuin.
IV. Ranskan pakolaiset ja Geneven libertinit.
V. Caulaincourtin kaksi ystävää.
VI. Muuan Norbert de Caulaincourtin ystävä.
VII. Sisar Claudine.
VIII. Uusi Geneve.
IX. Onnettomuus ja vetoomus.
X. Valon välkähdys.
XI. Onko missään apua.
XII. Lusikka-ritari.
XIII. Geneveläinen morsian.
XIV. Odottamaton kohtaus.
XV. Muuan Savoijalainen maja.
XVI. Ami Berthelier löytää ystävän.
XVII. Suuren neuvoston edessä.
XVIII. Norbert de Caulaincourtia kiitetään.
XIX. Kuuluisa Ami Berthelier.
XX. Jälleen lusikan ritari.
XXI. Luopuminen.
 XXII. Pelätty keskustelu.
XXIII. Norbertin lähetys.
XXIV. Lyon.
XXV. Vankilassa.
XXVI. Tuomiokirkossa.
XXVII. Synkkiä pilviä.
XXVIII. Vanhat asiat haihtuvat.
XXIX. Kantaen vuosien taakkaa.
XXX. "Mene rauhaan".
XXXI. Calvinin kuolema.
XXXII. Loppu.
I LUKU.

St. Clairen nunnat.

Oli aivan aikaista, ennen kello viittä, pimeänä, pilvisenä elokuun

aamuna vanhassa Geneven kaupungissa enemmän kuin kolme ja
puoli sataa vuotta takaperin. Mutta jo oli kokoontunut tungos
komean porttikäytävän luo, joka johti St. Clairen nunnaluostariin.
Siinä oli muutamia hyvinvoipia kansalaisia verkaviitoissa, tai ainakin
hyvissä villaisissa. Nämä antoivat toisillekin hyvin kaivatun,
kunnioitettavamman ulkonäön. Väki oli enimmäkseen alimaisesta
kansanluokasta, raakoja miehiä ja joutilaita katupoikia, jotka
ilvehtivät, huutelivat ja laskettelivat sukkeluuksia toisilleen ja
sivukulkijoille omalla tavallaan. Mutta heidän huonosointuisten ja
usein tarkotuksettomien huutojensa joukosta kohosi aina yksi
korkeammalle muita: "Messut pois!"

"Ole hiljaa, suulas nulikka!" sanoi eräs pinkkatakkinen mies ja

antoi huutajalle kajahtavan korvapuustin. "Tiedäthän ainakin että
tämä: 'Messut pois!' merkitsee: 'Koulut sijaan!' Ja älköön vaan
mestarisi piloille hellitelkö sinua vitsan säästämisellä!"
 "Ota tämä iskustasi!" vastusti poika lyöden pois hyökkääjän hatun
ja viskaten sen ojaan.

"Pyydän, lopettakaa!" huusi kolmas puhuja. "Katsotaanpas somia

naisten kasvoja, kun he kulkevat ohitse. Neuvosto on kohdellut heitä
paremmin kuin he ansaitsevat. Se on antanut heille kohteliaan luvan
mennä minne vaan haluavat ja suojatut vaunut turvaksi."

"Vieläpä suojatut vaunut! Kylpy järvessä olisi heille paremmin

tarpeen", sanoi eräs. "Me olemme onnellisesti päässeet heistä ja
heidän ruttoisesta parvestaan. Hyi kirous!"

Pinkkatakin kantaja kääntyi suuttuneena häneen. "Mitä ovat St.

Clairen nunnat tehneet sinulle tai omaisillesi, että sinun pitää
kiroaman heitä? Katso itseäsi, väärä-oppinen! Kirouksia tulee omaan
kotiisi, niinkuin kanoja, orren täydeltä."

"Hush! Olkaa meluamatta", puhui käskevä ääni, samalla kun kansa

teki tietä kaupungin edus- eli valtuusmiehelle. "Väistykää, väistykää!
Naiset tulevat heti. Kunniamme tähden, Geneven lapset, elkäämme
antako heidän kuulla huonoa sanaa meidän joukostamme."

Edusmiehen varma ääni sai väen kuuliaisuuteen, ja rahvas seisoi

hetkisen hiljaa katsellen suureen porttiin, joka niin kauvan oli ollut
suljettu ulkomaailmalle. He tiesivät mitä sen ulkopuolella oli. Mutta
mitä se oli kätkenyt sisäänsä noina kaikkina vuosina?

Heidän katsellessansa portti tärähteli, liikkui ikäänkuin sitä

avattaisiin sisäpuolelta. Kahdesti, kolmasti se näytti olevan
aukeamaisillaan, mutta kumminkin sen salvat seisoivat. Kentiesi
vanhan portinvartijan kädet, koettaessaan avata sitä, vapisivat liian
paljo toimessaan. Ja todellakin oli surullista. St. Clairen nunnat
aikoivat jättää ainaiseksi nunnakuntansa ikivanhan talon —
muutamat heistä ainoan kodin, minkä he koskaan olivat tunteneet.
Geneve oli ottanut vastaan uskonpuhdistuksen ja kirkolliset huoneet
piti muutettaman kouluiksi tai sairaaloiksi. Niiden asukkailla
kumminkin oli vapaus joko jäädä kaupunkiin tai jättää se, niinkuin
halutti. St. Clairen nunnat pitivät parempana lähteä pois. He aikoivat
mennä nunnakuntansa toiseen asuntoon Annecy'yn.

Joukon odottaessa tunkeutui valkotukkainen, voimattoman

näköinen mies esiin. Hän oli hyvin rampa ja nojasi raskaasti sauvaan.
Hänen pitkä, kulunut takkinsa riippui väljänä riutuneen ruumiin
ympärillä. Kasvonsa olivat kuluneet ja hänen poskensa kuopallaan,
mutta silmänsä olivat kirkkaat ja terävät, palaen hartaasta
odotuksesta. Kansa väistyi kunnioittavasti hänen tieltään ja virallinen
henkilö tarjosi hänelle seisomapaikan vierellään. Hänen vielä
jupistessaan kiitossanoja alkoi yleinen liike. Kaikkien silmät
kääntyivät suureen porttiin, kun se viimeinkin lensi aivan auki.

Kaksittain, surullisessa äänettömyydessä, pitäen toisiaan kädestä

tulivat mustapukuiset, tiheähuntuiset nunnat esille. Alakuloisen
kulkueen edessä käveli iäkäs naisjohtaja kumaraisena ja vapisevana,
pää alas painuneena. Hänen horjuvaa käyntiään tuki alijohtajan
voimakkaampi käsivarsi. Suorana ja vakaana astui tämä kookas ja
arvokas henkilö pitäen koholla ristiinnaulitun kuvaa ja messuten
varmalla äänellä Ave Mariaa. Hän tiesi että rukous taivaan
kuningattarelle oli pilkkaa hänen kuulijoilleen. Sitä pahempi heille!

Sydämeen tunkeva huuto katkasi messun. "Claudine! Claudine!

Sisareni!"

Valkotukkainen mies oli hyökännyt nunnan luo, joka seurasi

alijohtajaa. Nunna oli kävellyt pää painuneena, itkien hiljaa
huntuunsa, jonka hän nyt pelosta ja hämmästyksestä heitti osaksi
sivulle. Kasvonsa olivat sievät ja miellyttävän näköiset, vaikk'eivät ne
koskaan liene olleet kauniit, tuskin nuoruudessakaan. Pehmeät,
ruskeat hiukset olivat yhä ilman harmaita ja otsa ja poski rypytön.
Näytti kuin olisi elämä kohdellut häntä lempeästi, ja niinpä olikin,
yhden suuren sieluntuskan jälkeen. "Tule mukaan, sisareni, tule
kanssani, tarvitsen sinua!" hän alkoi, ei kovaa, vaan matalalla,
kiivaalla, puoleksi tukahdetulla kuiskeella.

Claudine vetäytyi hänestä pois pelon hämmentämänä. "Ei, ei",

sopersi hän. "Oi ei, minä olen Kristuksen morsian."

Mutta mies ei hellittänyt. "Katsoppas minua, Claudine, katsohan

nyt minua", hän pyyteli. "Olen Ami, veljesi, jota niin rakastit entisinä,
vanhoina aikoina. Etkös muista?"

Silloin nunna katsoi häneen, katsoi vakavasti, ikävöiden. Uusi valo

koitti hänen tumman sinisissä silmissään. "Niin, minä muistan", hän
sanoi uneksien. "Vanhat ajat! — Mutta ne ovat menneet, aikoja
menneet. — Olen kuollut maailmalle. Anna minun mennä!"

Ami piti yhä kiinni. "Claudine", hän anoi, "katsoppas minua vielä
kerran."

Claudine katsoi jälleen. "Mutta te ette ole Ami. Olette vanha,

vieras mies", hän sanoi, kasvonsa epäilevän näköisinä. Sitten hän
muuttuneella äänellä lisäsi: "Enkä minä voi puhua kanssanne.
Nähkääs, suljemme tien. Minun täytyy mennä."

"Et saa mennä, Claudine, kuulehan! Orvon lapsuutemme muiston

nimessä, kun olin isä ja äiti sekä sinulle — —"
 Tässä alijohtaja kääntyi ja puhui. "Mitä tämä sopimaton
sekaantuminen merkitsee?" hän kysyi ankarasti. "Eikö ollut sovittu
että saisimme mennä ilman nöyryytystä tai estettä? Tämäkö on
teidän väärä-oppista lupauksen pitämistä? Mies, väisty! Elä koske
pyhään sisareen, Kristuksen morsiameen!" Sitten hän sanoi
vastaansanomattomalla, käskevällä äänellä: "Sisar Agatha, tule
pois!"

Murtuneen miehen hento vartalo näytti kasvavan ja hän puhui

melkein majesteetillisesti: "Hän, jota kutsutte Sisar Agathaksi, on
sisareni Claudine Berthelier. Hän lähtee kanssani kotiin."

"Hän ei saa! Sisar Agatha, muista itseäsi ja valaasi! Pitäkää huoli,

valtuusmies, täyttäkää lupauksenne ja pyytäkää heitä antamaan
tietä."

Virkamies selvitti ääntään ja näytti epäilevän. "Jos nainen tahtoo

—" hän alkoi.

"Hän on pitävä valansa. Tule, sisar!"

Claudinen hämmentyneet silmät kääntyivät säälittävästi yhdestä

toiseen. Hän vaihteli väriä, hän näytti olevan pyörtymäisillään. Mutta
hän ei liikkunut eikä tehnyt elettäkään pudistaakseen pois veljensä
kättä.

Lopulta sitten johtaja välitti. "Antakaa sisar Agathan valita", hän

sanoi heikolla, vanhuudesta vapisevalla äänellä. "Sisar, mitäs sinä
itse tahdot?"

"Niin, valitse", sanoi alijohtaja ankarasti. "Tule kanssamme ja pidä

lupauksesi, tai mene takaisin maailmaan, josta olet luopunut, ja
kadota sielusi iäksi!"

"Jollei Jumala anna sinulle katumusta", sanoi johtaja. "Mutta

valitse, sisar Agatha, sillä meidän pitää mennä."

Claudine vapisi kovin. Virran tavoin riensivät nuoruuden päivät

takaisin hänen luoksensa. Mutta toisella puolen oli elämän tottumus,
oli hänen valansa ja oli vielä se, jota hän piti velvollisuutenaan
Jumalaa kohtaan. Hänellä ei ollut voimaa päättää.

Amin vahva tahto ratkaisi hänen puolestaan. Hän tarttui Claudinen

käsivarteen ja veti hienolla väkivallalla hänet pois. Oli jo aika: he
olivat jo liian kauvan sulkeneet tien. Johtaja pois kääntyessään sanoi
surumielin jäähyväisensä, alijohtaja taas ankaralla äänellä lausui:
"Jumala antakoon sinulle anteeksi." Oikeastaan hänen ajatuksensa
kumminkin oli: "En usko, että Hän sitä koskaan tekee."

Ami johdatti sisarensa kansan läpi, joka seisoi melkein ääneti ja

kunnioittaen, lukuunottamatta muutamia häpeemättömiä katupoikia
kokkapuheineen luopuvalle nunnalle. Heidän saavuttuaan
rauhalliselle kadulle, hän sanoi: "Meillä on jonkinverran käveltävänä,
sillä minä asun sillan takana Rue Cornavi'n varrella. Majapaikkani on
köyhä, mutta mukava. Olen valmistuttanut huoneen sinulle. Tiesin
että tulet kanssani."

Claudine oli kävellyt hänen rinnallaan koneellisesti,

hämmentyneenä. Tai paremmin, niinkuin se joka yht'äkkiä on
muutettu toiseen maailmaan. Kadut, talot, ohikulkijat — kaikki olivat
ihmeitä. Häntä ivaavat pojat olivat sekä ihme että kauhistus. Maakin
hänen jalkainsa alla tuntui lisäävän hänen epävarmuuttansa, johon
kummallisesti sekaantui tieto väärinteosta. Hän oli siellä missä
hänellä ei ollut oikeutta olla ja missä ei ollut hänen paikkansa. Oli
paljo taloja, paljo väkeä, useita kasvoja ja kaikki hänelle
tuntemattomia.

Mutta kuultuaan veljensä puhuvan hän koetti jännittää itseään.

Hänen hämmentyneessä ajatuksessaan alkoivat hienon syntyperän
ja veren vaistot päästä voitolle. Hän teki kohteliaan yrityksen
vastata, vaikka tuskin ymmärsi Amin puhetta. "Asutko siis yksin?" sai
hän lausutuksi.

"Margareta on aina mukana."

Claudinen kauniit, hämmästyneet kasvot saivat puhtaan

mieltymyksen hohteen. "Vanha rakas vaalija!" sanoi hän. "Mutta ei —
se ei voi olla. Hän olisi jo sadan vuoden vanha."

Epäselvä hymy kierteli Berthelier'in lujilla, selväpiirteisillä huulilla.

"Hän on juuri kuudenkymmenenkolmen vanha", hän sanoi. "On
vasta kuusitoista vuotta siitä kun erosimme, eikä hän silloin ollut
vanha muista kuin minusta ja sinusta."

"Kuusitoistako vuotta? Ei se minusta tuntunut niin pitkältä.

Uskonnonharjoituksissa ovat tunnit pitkiä, mutta vuodet lyhyitä."

"Minusta se tuntui paljoa pitemmältä. Paitsi Margaretaa on luonani

vielä lapsi."

"Mikä lapsi?" lausui Claudine hieman kummastuneella äänellä.

"Muutamia vuosia sitten, kun me pelkäsimme savojalaisten ja ligan

hyökkäystä, hävitimme omat esikaupunkimme puolustusta varten.
Tietysti olet kuullut siitä?"

Claudine pudisti päätään.

 "Kansaa tuli kaupunkiin St. Gervais'tä asti hakemaan turvaa.
Margareta ja minä tulimme myös, vaikk'ei Rue Cornavin ollutkaan
hävitetty. Me annoimme suojaa asunnossamme maalaisväelle,
eräälle miehelle ja vaimolle, jotka kuolivat siellä kuumeeseen. He
jättivät tämän pienen lapsen. Margaretan täytyi hoitaa ja elättää
häntä, ja — mitäpäs siinä oli tekemistä? Enhän voinut jättää lasta
ulos rappusille."

"Olisittehan voineet tuoda hänet luostariin."

Berthelier kohautti olkapäitään ja vaikeni. Sitten hän alkoi jälleen:

"Margareta piti hyvää huolta lapsesta, mutta nyt lapsi kasvaa ja —
minä tarvitsen sinua."

"Häntäkö varten?" Sen Claudine lausui tyytymättömyyden

tunteella, jota ei itsekään ymmärtänyt.

"Enemmän itseäni varten."

Äänettömyys seurasi. Viimein Claudine, jonka tajunta näytti

vähitellen palaavan, kääntyi kysymään: "Veli, mikä on tehnyt sinut
niin valkotukkaiseksi ja rammaksi?"

"Luulin että tiedät. Vankila ja ratas se oli. Mutta eivät he minulta

mitään saaneet. Ja minä olen saanut kostoni. Se minkä puolesta
taistelimme on saavutettu. Tosin kyllä emme me sitä voittaneet eikä
edes meidän menettelytapamme."

"En ymmärrä", sanoi Claudine. Äänettömyyden jälkeen hän lisäsi:

"Mutta toivon, veli, ettet ole unhottanut uskoa ja tullut
harhaoppiseksi toisten tavalla. Sielusi olisi iäksi kadotettu."
 Epäselvä hymy palasi jälleen. "En usko samoin kuin sinä", sanoi
Ami.
"Mutta voit lohduttaa itseäsi, sillä en minä usko Villiam Farrel'in enkä
Johan Calvinin oppejakaan. Ja ehkäpä en pidä näitä herrasmiehiä
pappeja
parempana. Kumminkin he ovat meidän puolestamme tehneet
meidän työmme."

"En ymmärrä", sanoi Claudine jälleen, tällä kertaa melkein säälien.

"Yksi niistä monista asioista, joiden tähden tahdon sinua, sisareni",

lisäsi Ami ystävällisesti, "on että opetat pienelle Gabriellelle hänen
rukouksensa, sillä Margareta vanhoillaan kallistuu suuresti uuteen
oppiin. Minä taasen pidän vanhaa — vaikkakaan en niin hyvänä
vahvoille miehille — soveliaampana pienille tytöille. Mutta viimeinkin
olemme perillä."

"Onko se tämä talo, jossa on kirjansitojan kilpi?"

"Ei — seuraava. Mutta risti silmäsi Claudine, kun menet sivu, sillä
siihen on juuri tullut asumaan isä Calvinin oma veli, joka sitoo kirjoja
hänelle."

Kun Berthelier lähestyi omaa oveaan, juoksi ulos pieni, kaunis,

tummasilmäinen ja tummatukkainen tyttö ja heittäytyi ihastuttavalla,
ylenmääräisellä tervetuliaisella hänen syliinsä.

"Varovasti, varovasti!" sanoi Ami. "Varo sauvaani ja rampaa

jalkaani. Gabrielle, tämä on minun rakas sisareni ja sinun hyvä tätisi
Claudine, joka tulee elämään kanssamme ja pitämään huolta sinusta
ja minusta. Mene hänen luoksensa, suutele hänen kättänsä ja pyydä
häntä rakastamaan sinua."
 Lapsi peräytyi pahantuulen näköisenä. "En pidä hänen
vaatteistaan", hän sanoi, "enkä tahdo kenenkään muun rakkautta
kuin teidän ja Margaretan."

Berthelier katsoi sisareensa. "Näet jo että sinua tarvitaan täällä",

hän sanoi. "Emme osaa Margareta enkä minä tehdä muuta lapsen
kanssa kuin rakastaa sitä. Mutta tule sisään, sisareni. Tervetuloa
kotiini, tai pikemmin omaasi."
II LUKU.

Ami Berthelier'in historia.

"Kerran alkanut vapauden taistelu periytyy vertavuotavasta

isästä poikaan; vaikka usein ehkäistynä, ei sitä koskaan
voiteta."

Kun Geneve järven kaunis kaupunki otti vastaan

uskonpuhdistuksen, oli se jo tuntenut vapauden nousevan auringon
kunniaa ja loistoa. Noin kaksikymmentä vuotta sitten oli se heittänyt
niskoiltaan kaksinkertaisen tyranniuden, joka itse asiassa oli yksi ja
sama. Sillä julman, irstaan piispaprinssin ristien takana oli Savojan
ruhtinaan miekka ja valtikka. Piispa ja ruhtinas yhdessä olivat
sortaneet Geneveä, kunnes taakka tuli liian raskaaksi kannettavaksi
ja kaupunkilaiset alkoivat kysellä toisiltaan puodeissa ja toreilla:

"Miksi kannamme sitä kauemmin?" He olivat jo hyvin kehittyneet

tekemään tämänlaisen kysymyksen ja löytämään vastauksen. Heidän
ammattikuntansa olivat harjaantuneita, ja vilkkaan kaupungin seura-
ja kunnalliselämä oli tehnyt ne nopeiksi; samoin kauppa, näppärät
ammattimiehet, taajat matkat ja vieläpä kaikki henkiset edut, joita
aika — ja se oli Renessansin aika — voi tarjota, puolestaan vaikutti
siihen. Heistä, niinkuin useimmista heidän aikalaisistaan, se aika oli
nuori; se oli täynnä toimeliaisuutta ja lupaavaa odotusta. Samoin se
oli nuoruuden ja reippauden virheitä täynnä, täynnä rohkeutta ja
vallattomuutta ja tuota tietämättömyyttä, joka on vallan varma
kaikesta taivaassa ja maan päällä.

Kumminkin, kun aika on nuori, on hyvä niiden olla, jotka myöskin

ovat nuoria. Semmoinen oli Ami Berthelierinkin kohtalo. Hän oli
varakkaan Geneven kansalaisen orvoksi jäänyt lapsi. Isänsä oli
lisännyt omaisuutensa enemmän kuin kaksinkertaiseksi menemällä
naimisiin liikeystävänsä, Augsburgin kaupparuhtinaan, tyttären
kanssa. Nuori Berthelier, kasvatettuna Paduassa sai Renessansin
hengen ja tottui rakastamaan sen klassillisia oppeja, sen latinalaisia
runoja, sen kirjastoja ja sen "ruskeita kreikkalaisia käsikirjoituksia".
Mutta vielä enemmän hän piti vapaan, uudestasyntyneen Geneven
unelmista. Hän oli nuori, hieno mies, oppilas ja koululainen, mutta
ennen kaikkea hän oli Geneven kansalainen, sielultaan ja mieleltään
hugenotti. Tällä kunnia- ja tunnusnimellä ei ollut vielä uskonnollista
merkitystä. Uskonto ei tunkenut ollenkaan vielä semmoisten miesten
kuin Ami Berthelierin ajatuksiin. Heille se pikemmin merkitsi
jäsenyyttä ligassa, jota ensin pidettiin porvarillisena yhdistyksenä
Freiburgin ystävällisten asukasten kanssa. Mutta se olikin, kuten
lopuksi huomattiin liga Geneven ikivanhain oikeuksien
puolustamiseksi. Hänen parhaat ystävänsä olivat loistava ja
vaihteleva Bonivard, St. Victorin kuuluisa johtaja, tunnettu
historiassa, tarinassa ja runoudessa Chillonin vankina; Lévrier,
virheetön tuomari, moitteettomin Geneven patrioteista; ja ennen
kaikkia hänen oma sukulaisensa Philibert Berthelier.

Tämä merkillinen mies oli kansan johtajan perikuva. Rahvaan

kanssa hän laski leikkiä, nauroi ja piti kemuja, kätkien vakavammat
ajatukset iloisen naamion taa. Hänestä tuli heidän lemmikkinsä. Ja
hän käytti koko siten saavutetun vaikutuksensa innostaakseen heitä
omalla vapauden rakkaudellansa ja auttaakseen heitä saavuttamaan
sitä. Näytellessään iloista, huoletonta elämää, koko maailman
nähden uhraten huvitusten alttarilla, hänen sydämensä todellinen
kutsumus oli vapaudelle, jolle hän tarvittaessa oli valmis antamaan
oman elämänsäkin.

Hänen nuori ja varakas serkkunsa Ami piti parempana suitsuttaa

ainoastaan pyhemmällä alttarilla. Tultuaan nuorena isänsä kuoleman
kautta riippumattomaksi, hän hienon aistinsa johtamana kiintyi
henkisiin harrastuksiin aistillisten nautintojen asemasta ja täytti
järven rannalla sijaitsevan miellyttävän maatalonsa mieluummin
ylioppilailla ja oppineilla kuin hyvillä seuraystävillä. Äiti kuoli jo hänen
lapsuudessaan, mutta hän oli suuresti kiintynyt ainoaan kymmentä
vuotta nuorempaan sisareensa. Ja hyvin tunnettua oli, että vielä
hellempi side yhdistäisi hänet eräänä päivänä kauniiseen Yolande
Lévrieriin, isänmaallisen tuomarin holhottiin ja veljentyttöön.

Kaikki onnistui, kunnes äkkiä puhjennut myrsky katkasi sen

tukeen, jonka mukana hän oli kukistuva. Vihattu kirkkoruhtinas,
Savojan miekan kannattamana ja Mamelukkien, geneveläisten
itsevallan suosijoiden, avulla tekeytyi pahimmalla hetkellä Geneven
herraksi. Seurasi hirmuhallitus, jolloin takavarikkoon otot,
vangitsemiset, kidutukset ja kuolema olivat päiväjärjestyksessä.
Kaksi Geneven vapauden johtajaa, Berthelier ja Lévrier, kuolivat
mestauslavalla, molemmat lannistumattoman rohkeina; Lévrier
sitäpaitsi erittäin hyvän kristityn tavalla, joka hän näyttää olleen.
Kolmas, Bonivard, heitettiin vankilaan, jonka hänen kärsimyksensä ja
englantilaisen runoilijan stanzat ovat tehneet niin kuuluisaksi. Mutta
oli muitakin, jotka saivat osansa suurista kärsimyksistä, vaikkakin
jäivät kunniasta osattomiksi.

Heillä ei ollut runoilijaa; — he kuolivat. Hyvin karvas oli Ami

Berthelierin huulille tarjottu malja, hänen joka oli hyvin tunnettu
suuren sukulaisensa hartaaksi ihailijaksi ja likeiseksi ystäväksi. Kun
oli vaikea todennäköisyyden varjollakaan todistaa isänmaan ystäviä
syyllisiksi johonkin, jota voitaisiin kutsua rikokseksi, käytettiin
äärimäisiä tapoja sen saavuttamiseen. Mutta ei kidutuspöytä eikä
ratas, ei kahleet, pimeys, eikä puute voineet avata uskollisen
oppilaan sulettuja huulia, vaikka ne mursivat hänen vahvan
rakenteensa, muuttivat hänen hiuksensa valkeiksi ja lisäsivät hänen
ikäänsä kaksinkertaisilla vuosilla. Kun viimein tuli vapautus, se tapasi
hänet sekä henkisesti että ruumiillisesti murtuneena, varjona
entisyydestään. Hänen omaisuutensa olivat sortajat ottaneet
takavarikkoon. Jälellä oli, salaisten ystävien huolehtimana,
ainoastaan sen verran kuin hän tarvitsi yksinkertaisen toimeentulon
turvaamiseksi, mitä hyvänsä tulevaisuus toisikaan hänelle.
Margareta, perheen vanha palvelija, joka oli ollut hänen sisarensa
amma, tuli takaisin hänen luoksensa hoitaakseen vähäisiä varoja
vaatimattomassa asunnossa, jonka ystävät olivat toimittaneet
hänelle. Se oli yläkerta Rue Cornavilla olevasta talosta, josta
alakertaa käytettiin ulkomaan hedelmien myymäläksi. Hänen
sisarensa sai pahojen päivien alkaessa turvapaikan St. Clairen
nunnien luona, Amin suureksi huojennukseksi.

Ami palasi niinkuin kummitus elävien ihmisten maailmaan. Vähän

oli jätetty elämää häneen, ja kaikki mitä oli, näytti olevan muutettu
katkeruudeksi. Täytyy olla kauheata kulkea seitsemän kertaisesti
kuumennetussa ahjossa ilman Jumalan pojan läsnäoloa. Ihme on
että kukaan tekee sen ja jää eloon. Mutta sitä enemmän, koska Ami
Berthelier kaikesta tuskasta huolimatta ei ollut rikkonut omaa
sieluaan vastaan, on meidän uskominen että Yksi, vaikkakin
näkymättömänä, seisoi hänen tuntemattomana turvanaan, eikä
vallan unhottanut häntä silloinkaan kun hän epäili Hänen
olemassaoloaankin. Ami Berthelier meni vankilaan
välinpitämättömänä puolipakanana, niinkuin Renessansin mies
ainakin. Sinne mennessä hänellä oli hyvin vähä uskoa hukattavaksi,
mutta sieltä palattua hän oli piintynyt uskomaton "ilman toivoa ja
ilman Jumalaa maailmassa".

Kalsea, katkera epäilys itsestään, maastaan ja kaikista ihmisistä oli

vallannut hänen sielunsa. Vieläpä uskonpuhdistuskin, nykyaikaisen
vapauden todellinen aamuaurinko, noustessaan Geneven yli tapasi
hänet sellaisena, jolle vanha rakkaus palaa jälleen, mutta joka ei sitä
tunne.

Suuri "toukokuun kahdeskymmenes ensimäinen" [silloin Geneve

vannoi pitääkseen uskollisesti uskonpuhdistuksen perusteet] tapasi
hänet kylmänä ja tunteettomana. Hän kyllä seisoi Pyhän Pietarin
suuressa kirkossa tunkeilevien kansalaisten keskellä, jotka kohottivat
oikean kätensä ja vannoivat ollakseen uskolliset Jumalalle ja Hänen
totuudellensa, mikä nyt ensi kertaa ilmaantui heille Hänen pyhässä
evankeliumissaan, — mutta hän ei kohottanut kättään eikä
vannonut. Koko toimitus oli vierasta hänen tietoisuudelleen, se oli
hänestä tarkotuksetonta ja ilman hengen antamaa sisältöä.

Hän ei osannut lukea ajan merkkejä. Hän kääntyi himmeään

länteen, josta ei voinut tulla valoa; ja siten, vaikka itä hänen
takanaan oli yhtenä loimona nousevan auringon kunniasta, hän ei
voinut nähdä sitä.
 Philibert Berthelierin pojat ja toiset vanhan Hugenotti-puolueen
jäsenet, jotka olivat säilyneet vainoilta tai palanneet maanpaostaan,
tulivat tervehtimään häntä. Mutta hänestä ne käynnit olivat
enimmäkseen turhia ja kiusallisia. Jotkut olivat sydämestään
heittäytyneet uuteen liikkeeseen, toiset taasen nuoren Berthelierin
johtamina pitivät yhtä vähä reformeeratuista kun heidän isänsä
ruhtinaspiispasta. Heissä kuvastui vanhojen hugenottien alempi eikä
ylempi kerros. Ami, vaikkei hänellä ollut heidän uskottomuuttansa
vastaan muistuttamista, inhosi heidän kevytmielisyyttänsä,
raakuuttansa, ja heidän sopimatonta puhetapaansa ja käytöstänsä.

Silloin, Geneven vielä ottaessa vastaan uskonpuhdistusta, kohosi

sen ympärille joukko voimakkaita vihollisia, jotka vallan uhkasivat
sen olemassaoloa. Vanha isänmaallisuuden tuli leimahti tuhastaan.
Ami, joka luuli etteivät kyyneleet olleet enää häntä varten, pudotti
kuumia pisaroita sormilleen. Hän peitti silmänsä nähdessään
Geneven kansalaiset järjestettyinä puolustamaan kotejaan, kun hän
itse ei voinut käydä taisteluun heidän kanssansa. Hän auttoi kaikesta
voimastaan puolustusta, ja ilman Margaretaa olisi hän itse nähnyt
puutetta antaessaan vielä enemmän. Kun isänmaalliset kansalaiset
hävittivät omat laitakaupunkinsa uhraten omat kauniit huvilansa ja
paljo omaisuutta, estääksensä vihollista saamasta tukea siellä, jätti
hän ilolla mökkinsä St. Gervaisin esikaupungissa, ja muutti köyhään
asuntoon, jota siihen aikaan kutsuttiin La Fusteriaksi. Ahtaassa
asunnossaan siellä hän antoi suojaa eräälle talonpojalle vaimoineen,
jotka monen muun tavalla olivat jääneet kodittomiksi esikaupunkeja
hävitettäessä.

Talonpoika oli yksinkertainen, rehellinen mies, jonkalaisia Geneven

kansalaiset tavallisesti tarkoittavat "harmaa-jaloilla". Hän eli ja
muokkasi omaa, vähäistä maatilkkuaan. Vaimo oli savojalainen ja
paljoa terävämpi. Heillä oli mukanaan lapsi, jonka arveltiin olevan
heidän omansa. Kaupungissa vallitseva tavaton tungos pian toi
kuumeen, ja sekä mies että vaimo saivat sen ja kuolivat. Kun vaimo
sairastui, niin lapsi tuli Margaretan hoitoon. Tuntiessaan kuolevansa
vaimo tunnusti ettei se ollut hänen omansa, vaan
korkeampisäätyisten vanhempien lapsi, jonka hän oli ottanut
hoidettavakseen. Tämän ilmoituksen Margareta huolellisesti kertoi
isännälleen, joka kumminkin tuskin kuunteli ja pian unhotti sen
kokonaan. Mutta ei hän kieltänyt Margaretan vakavaa pyyntöä, että
hän saisi pitää lapsen ja hoitaa sitä. Niihin aikoihin kun he palasivat
Rue Cornaville, jota onneksi ei ollut tarvinnut hävittää, oli hänen
holhokkinsa tullut suureksi elämän iloksi hänelle.

Aika kului. Pian, kuten näytti, liian pian ei ollut enää lasta, vaan
tummasilmäinen, tummatukkainen pikkuneiti, liian vallaton hoitaa ja
ohjata, — vähäinen vartalo elävä sormen nippuihin asti. Piti katsoa
ettei hän pudonnut tuleen tai vetänyt tuoleja päälleen. Siinä oli
toimiva pieni mieli poistamassa toisia ikävyyksiä, vaan toisia
tuottamassa. Ihmeellistä oli, että tämä hämmästyttävä olento sai
päähänsä kääntyä Ami Berthelierin puoleen kaikessa. Lapsuuden
oikullisuudella hän oli tyranni uskolliselle hoitajallensa, joka piti
hänestä huolta yötä ja päivää, ja ihaileva orja valkotukkaiselle
miehelle, joka satunnaisesti ikäänkuin lahjana antoi isällisen
huomautuksen. Hän odotti katsetta ja hymyä häneltä, käytti kaikki
kauniit taitonsa kiinnittääkseen hänen huomiotaan, ja kohosi
autuuden tasalle istuessaan hänen polvellansa.

Berthelier luonnollisesti piti siitä. Lapsen rakkaus on suloisin

imarteluista, kuten nähdään siitä tosiasiasta ettei ajanpituuskaan
koskaan ole voinut haihduttaa muistoa sen mielestä, jota se on
kerran kohdannut. Mutta kun vuodet kuluivat, tuli hän surulliseksi
pienen Gabrielien suhteen. Hän tiesi että tätä pitäisi opettaa ja
kasvattaa, mutta hänellä ei ollut vähintäkään käsitystä miten sitä
olisi tehtävä. Ei Margaretakaan, joka taisi keittää ja pestä erittäin
hyvin, mutta jo neulankin käyttelemiseen oli tottumaton, osannut
sitä. Tärkeämpiä syitä oli ettei hän kyennyt lukemaan; ja se
uskonnollinen opetus, jonka hän hartaana, vaan vähemmän
valistuneena Calvinin seuralaisena oli tilaisuudessa antamaan, ei
näyttänyt hänen isännästään sopivalta ravinnolta lapsille. Kaikissa
näissä asioissa oli hän itsekin avuton. Jalosukuiset neidit, hän mietti,
olisivat opetettavat ompelemaan, lukemaan ja rukoilemaan, ja näistä
kolmesta tarpeellisesta sivistysvälikappaleesta hän voi antaa
ainoastaan yhden.

Tämä se oli syy, selvä hänelle itselleenkin, josta johtui hänen

esiintymisensä tuona elokuun aamuna St. Clairen naisluostarin portin
luona. Mutta ihmissydämen suuret syvyydet ovat kaukana
tietoisuuskuohujen alapuolella. Lapsen käden kosketus oli vähitellen
herättänyt hänessä semmoista, jonka hän arveli olevan ijäksi
kuolleen. Kaipaus sisareen, jota hän oli niin paljo rakastanut, alkoi
ahdistaa kasvaen aina vahvemmaksi ja muuttui viimein vallan
sietämättömäksi.

Äkkiä muisti Ami ett'ei hänen sisarensa ollut kuollut, että hän vielä
voisi kuulla hänen äänensä, voisi vielä puristaa hänen kättänsä.
Miksei hän siis koettaisi tehdä sitä?

Hänen aikomuksensa kasvoi ja vahvistui ja kantoi, kun St. Clairen

nunnain karkoitus antoi siihen tilaisuuden, todellisuudessa hedelmiä.
Mutta saavuttaisiko hän suotuisan tuloksen? Jonkin aikaa oli hän
kiusauksessa epäillä.
 Amin sydämessä, kuten unessa, asui kalpea sekaantunut nainen,
puettuna ei luostari- vaan tavalliskuosiseen, geneveläiseen naisen-
pukuun. Turhaan koetti hän sovittautua uusiin oloihin ja uusi
ympäristö häneen, aivan kuin lapsi asettaa kokoon eriosaista,
vaikeata ratkaistavaa.

Ulkomuodolta tapasi hän hoitajansa paljoa vähemmän

muuttuneena kuin veljensä. Mutta muutos vanhan Margaretan
mielessä oli hämmästyttävin kaikista kummallisista ilmiöistä hänen
ympärillään. Margareta näet rukoili, mutta ei lukenut
rukousnauhaansa kristityn tavalla. Hän puhui uskonnosta käyttäen
pitkiä sanoja kuten justificatsioni, regeneratsioni, sanctificatsioni
(puhdistaminen, uudestasyntyminen, pyhitys), jotka hänen
kuulijalleen yhtä hyvin, tai paremmin olisivat voineet olla latinaa, sillä
silloin hän olisi voinut uskoa, että niillä oli tarkoitus, vaikka tuskin
olisi tietänyt mikä se oli. Claudine parka (ei kukaan kutsunut häntä
nyt sisar Agatha'ksi) oli sitä mielipidettä, että sitten kun hän jätti
maailman oli se tullut aivan hulluksi!

Sekä sisällä että ulkona oli aivan yhtä pahaa. Kadut olivat täynnä
tuntematonta vaaraa. Karkeat myöjätärnaiset huutoineen ja
riitoineen pelottivat hänet aivan suunniltaan. Ja härkiä, joita ajettiin
teurashuoneisiin, piti hän ensin villeinä eläiminä. Tuskin oli hän
kotonakaan paljoa iloisempi. Hänen veljensä oli ystävällinen ja
Margareta palveleva, mutta molemmat kohtelivat häntä kuten lasta,
joka hän olikin kaikissa käytännöllisissä asioissa. Vieläpä pieni
Gabriellekin vieroi häntä, omalla imartelemattomalla tavallaan
täysikasvuisia kohtaan, joita hän ei rakastanut tai tarvinnut. Claudine
ikävöi hiljaisuudessa luostaria. Jopa hän alkoi kutsua itseään
luopioksi ja ajatella että oli tehnyt anteeksiantamattoman synnin.
 Hän sai huojennusta, vieläpä niin vähäpätöisen kuin lapsen
repeytyneiden koristeiden kautta. Eräänä päivänä juoksi Gabrielle
hänen luoksensa hyvin onnettomana sunnuntaipukunsa, hauskan,
pienen lyonilaisen silkkihameensa kanssa, joka oli repeytynyt vallan
vyötäreestä helmaan. Tyttö selitti leikkineensä viereisessä huoneessa
asuvan kirjansitojan pienten poikain kanssa. Jeannot oli sen
reväissyt.

"Kelvoton, nulikka!" sanoi Claudine. "Mutta miksi sinä leikit noiden

pahojen poikien kanssa, Gabrielle? Se ei sovi pikku tytölle."

Gabrielle pahastui. "Isä sallii minun", hän sanoi ja juoksi pois

kutsumaan Margaretaa.

Claudinen sydäntä ahdisti kateellisuuden paha hengetär. Hän

sieppasi nopeasti yksinkertaisemman puvun lapselle ja seurasi häntä
kyökkiin, jossa tapasi hänet kiipeämässä pöydälle. Siinä tyttö aikoi
istua ja odottaa Margaretaa, joka aivan kuin Claudinen hyvän tähden
ohjaamana oli juuri silloin torilla.

"Anna panen tämän päällesi", Claudine sanoi. "Ja katsohan,

Gabrielle, minä neulon sinisen silkkipukusi, ennenkun isä tulee kotiin.
Hänen kanssaan sitte pääset Morland'iin kävelylle, niinkuin hän
lupasi sinulle tänä aamuna."

Vähä vielä hyväilyä, ja sininen silkkipuku oli kauniisti hänen

käsissään. Repeämä oli paha, mutta luostarissa opetetun neulojan
taitavissa käsissä se tuli somasti ja sukkelasti korjatuksi. Claudine
työskennellessään ei voinut olla huomaamatta, että puku oli huonosti
tehty ja soveltumaton. "Minäpä otan ja muutan sen", hän ajatteli "ja
kirjailen helman sillä kauniilla neuloksella, jonka sisar Ursula opetti
minulle."
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookultra.com