Nonlinear dynamics of structures under extreme

transient loads First Edition Ademovic pdf

download

https://textbookfull.com/product/nonlinear-dynamics-of-
structures-under-extreme-transient-loads-first-edition-ademovic/

Download more ebook from https://textbookfull.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit textbookfull.com
to discover even more!

Nonlinear Dynamics of Structures Systems and Devices

Proceedings of the International Nonlinear Dynamics
Conference NODYCON 2019 Proceedings of the Dynamics
Conference NODYCON 2019 Volume I 1st Edition Walter
Lacarbonara (Editor)
https://textbookfull.com/product/nonlinear-dynamics-of-
structures-systems-and-devices-proceedings-of-the-international-
nonlinear-dynamics-conference-nodycon-2019-proceedings-of-the-
dynamics-conference-nodycon-2019-volume-i-1st-editio/

Nonlinear Dynamics, Volume 1 Gaetan Kerschen

https://textbookfull.com/product/nonlinear-dynamics-
volume-1-gaetan-kerschen/

Computational Approaches for Chemistry Under Extreme

Conditions Nir Goldman

https://textbookfull.com/product/computational-approaches-for-
chemistry-under-extreme-conditions-nir-goldman/

Constitutionalism Under Extreme Conditions: Law,

Emergency, Exception Richard Albert

https://textbookfull.com/product/constitutionalism-under-extreme-
conditions-law-emergency-exception-richard-albert/
Nonlinear Structures and Systems, Volume 1: Proceedings
of the 37th IMAC, A Conference and Exposition on
Structural Dynamics 2019 Gaetan Kerschen

https://textbookfull.com/product/nonlinear-structures-and-
systems-volume-1-proceedings-of-the-37th-imac-a-conference-and-
exposition-on-structural-dynamics-2019-gaetan-kerschen/

Nonlinear Dynamics of Discrete and Continuous Systems

Andrei K. Abramian

https://textbookfull.com/product/nonlinear-dynamics-of-discrete-
and-continuous-systems-andrei-k-abramian/

Biological Systems Nonlinear Dynamics Approach Jorge

Carballido-Landeira

https://textbookfull.com/product/biological-systems-nonlinear-
dynamics-approach-jorge-carballido-landeira/

Dynamics and Control of Advanced Structures and

Machines 1st Edition Hans Irschik

https://textbookfull.com/product/dynamics-and-control-of-
advanced-structures-and-machines-1st-edition-hans-irschik/

Essentials of Nonlinear Circuit Dynamics with MATLAB®

and LaboraTORY EXPERIMENTS 1st Edition Arturo Buscarino

https://textbookfull.com/product/essentials-of-nonlinear-circuit-
dynamics-with-matlab-and-laboratory-experiments-1st-edition-
arturo-buscarino/
 Nonlinear Dynamics of
Structures Under Extreme
Transient Loads
The effect of combined extreme transient loadings on a structure is not well understood – whether the
source is man-made, such as an explosion and fire, or natural, as an earthquake or extreme wind loading.
A critical assessment of current knowledge is timely (with Fukushima-like disasters or terrorist threats).

The central issue in all these problems is structural integrity, along with their transient nature, their
unexpectedness, and often the uncertainty behind their cause. No single traditional scientific discipline
provides full answer, but a number of tools need to be brought together: nonlinear dynamics, probability
theory, some understanding of the physical nature of the problem, as well as modeling and computational
techniques for representing inelastic behavior mechanisms.

The book covers model building for different engineering structures and provides detailed presentations
of extreme loading conditions. A number of illustrations are given: quantifying a plane crash or explo-
sion induced impact loading, quantifying the effects of strong earthquake motion, quantifying the impact
and long-duration effects of strong stormy winds - along with a relevant framework for using modern
computational tools. The book considers the levels of reserve in existing structures, and ways of reducing
the negative impact of high-risk situations by employing sounder design procedures.
 Nonlinear Dynamics of
Structures Under Extreme
Transient Loads

By
Adnan Ibrahimbegovic and Naida Ademovic
CRC Press
Taylor & Francis Group
6000 Broken Sound Parkway NW, Suite 300
Boca Raton, FL 33487-2742

© 2019 by Taylor & Francis Group, LLC

CRC Press is an imprint of Taylor & Francis Group, an Informa business

No claim to original U.S. Government works

Printed on acid-free paper

International Standard Book Number-13: 978-1-138-03541-6 (Hardback)

This book contains information obtained from authentic and highly regarded sources. Reasonable efforts have been
made to publish reliable data and information, but the author and publisher cannot assume responsibility for the valid-
ity of all materials or the consequences of their use. The authors and publishers have attempted to trace the copyright
holders of all material reproduced in this publication and apologize to copyright holders if permission to publish in this
form has not been obtained. If any copyright material has not been acknowledged please write and let us know so we
may rectify in any future reprint.

Except as permitted under U.S. Copyright Law, no part of this book may be reprinted, reproduced, transmitted, or
utilized in any form by any electronic, mechanical, or other means, now known or hereafter invented, including pho-
tocopying, microfilming, and recording, or in any information storage or retrieval system, without written permission
from the publishers.

For permission to photocopy or use material electronically from this work, please access www.copyright.com (http://
www.copyright.com/) or contact the Copyright Clearance Center, Inc. (CCC), 222 Rosewood Drive, Danvers, MA
01923, 978-750-8400. CCC is a not-for-profit organization that provides licenses and registration for a variety of
users. For organizations that have been granted a photocopy license by the CCC, a separate system of payment has been
arranged.

Trademark Notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks, and are used only for
identification and explanation without intent to infringe.

Library of Congress Cataloging‑in‑Publication Data

Names: Ibrahimbegovic, Adnan, author. | Ademovic, Naida, author.

Title: Nonlinear dynamics of structures under extreme transient loads / Adnan
Ibrahimbegovic and Naida Ademovic.
Description: First edition. | Boca Raton, FL : CRC Press/Taylor & Francis
Group, [2019] | Includes bibliographical references and index. |
Identifiers: LCCN 2019001405 (print) | LCCN 2019002310 (ebook) | ISBN
9781351052498 (Adobe PDF) | ISBN 9781351052474 (Mobipocket) | ISBN
9781351052481 (ePub) | ISBN 9781138035416 (hardback : acid-free paper) |
ISBN 9781351052504 (ebook)
Subjects: LCSH: Live loads. | Load factor design. | Structural dynamics. |
Nonlinear mechanics.
Classification: LCC TA654.3 (ebook) | LCC TA654.3 .I27 2019 (print) | DDC
624.1/72--dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2019001405

Visit the Taylor & Francis Web site at

http://www.taylorandfrancis.com

and the CRC Press Web site at

http://www.crcpress.com
Contents

Authors ix

1 Initial boundary value problem 1

1.1 Newton’s Second Law—Strong Form of Elastodynamics 1
1.2 D’Alembert Principle—Weak Form of Equations of Motion 3
1.3 Hamilton’s Principle—Energy Conservation 5
1.4 Modal Superposition Method 6
1.4.1 Rayleigh Damping 8
1.4.2 Nonproportional Damping and Fast Computation Methods 9
1.5 Time-Integration Schemes 11
1.5.1 Central Problem of Dynamics (Time Evolution) 12
1.5.2 Central Difference (Explicit) Scheme 12
1.5.3 Trapezoidal Rule or Average Acceleration (Implicit) Scheme 15
1.6 Motivation for Developments Presented in Part I and Part II 19
1.6.1 Damping Model Characterization 19
1.6.2 Extreme Loading Representation 20
References 20

Part I

2 Steel structures 25
2.1 Essential Ingredients of Plasticity Model 25
2.1.1 1D Plasticity with Hardening and Softening 25
2.2 Localized Failure Plasticity Model 31
2.3 Structural Plasticity Model 34
2.3.1 Simple Form 34
2.3.1.1 Numerical Examples of Small Experiments 36
2.3.2 Multi-Scale Model Parameters Identification 37
2.3.2.1 Beam Element With Embedded Discontinuity 40
2.4 Computation of Beam Plasticity Material Parameters 48
2.4.1 Numerical Examples of Frames and Frame Elements 51
2.4.1.1 Example 1 — Computation of Beam
Plasticity Material Parameters 51
2.4.1.2 Example 2 — Push-Over of an Asymmetric Frame 55

v
vi Contents

2.4.1.3 Example 3 — The Darvall–Mendis Frame 57

2.4.1.4 Example 4 — Push-Over Analysis of a Symmetric Frame 58
2.4.1.5 Example 5 — Cyclic Loading of a Steel Structure 60
2.5 Conclusion 62
References 62

3 Reinforced concrete structures 65

3.1 Concrete Modeling with a Damage Model 66
3.1.1 A Numerical Example of Small Experiments 71
3.2 Bond-Slip Model 71
3.3 Steel Model with Classical Elastoplasticity 74
3.4 Reinforced Concrete Model 75
3.4.1 Kinematics of Bond-Slip Along Reinforcement
Bar and its X-FEM Representation 76
3.4.2 Solution Procedure for Relative
Displacements of Bond-Slip Element 78
3.4.3 Numerical Examples 81
3.4.3.1 Traction Test and Proposed RC Model Validation 81
3.4.3.2 Four-Point Bending Test and Crack-
Spacing Computations 84
3.5 Reinforced Concrete Model for Cyclic Loading 88
3.5.1 Constitutive Concrete Model 89
3.5.1.1 Thermodynamics with Internal Variables (TIV) 89
3.5.1.2 Governing Equations of the Constitutive Model 91
3.5.1.3 Euler–Lagrange Equations of a Concrete
1D Structure in Dynamic Loading 95
3.5.2 Numerical Examples 98
3.5.2.1 Identification of a Concrete Law 98
3.5.3 Numerical Examples Seismic Application 102
References 108

4 Masonry structures 111

4.1 Computational Modeling of Masonry Structures 112
4.2 Micro-Modeling of Masonry 113
4.3 Strain Localization Phenomena 114
4.3.1 Modeling of In-Plane and Out-Of-Plane
Loading on a Brick Wall 115
4.3.1.1 Modeling of Failure Mechanisms in Bricks 115
4.3.1.2 Modeling of Mortar Joints in a Brick Wall 117
4.3.2 Examples 122
4.3.2.1 Example 1 122
4.3.2.2 Example 2 124
4.4 Further Research 125
References 126
 Contents vii

Part II

5 Dynamics extreme loads in earthquake engineering 131

5.1 The Free-Field vs. Added Motion Approach in
Structure-Foundation Interaction 132
5.2 Localized Nonlinearities in Structure-Foundation
Interface 136
5.3 Reduction of Model: Numerical Techniques 138
5.4 Case Studies of Structure-Foundation Interaction Problems 140
Bibliography 143

6 The dynamics of extreme impact loads in an airplane crash 145

6.1 Central Difference Scheme Computation of Impact Problems 147
6.2 Local Model Extensions 151
6.3 Field Transfer Strategy for Complex Structure Impact Loading 152
6.4 Field Transfer in Space and Projection to Coarse Mesh 154
6.5 Field Transfer in Time and Minimization Problem
for Optimal Transfer Procedure 157
6.6 Numerical Examples 159
6.6.1 Example 1 — Element Level 159
6.6.2 Example 2 — Structure Level 161
References 163

7 Fire-induced extreme loads 165

7.1 Transient Heat Transfer Computations 166
7.2 Damage Mechanisms Representation Under Increased Temperature 167
7.3 Coupled Thermomechanical Problem Computations 170
7.4 Operator Split Solution Procedure with Variable Time Steps 171
7.5 Numerical Examples 172
7.5.1 Example 1 — Circular Ring Heating 172
7.5.2 Example 2 — Cellular Structures 174
7.5.3 Example 3 — Hollow Brick Wall 175
7.6 Detailed Theoretical Formulation of Localized
Thermomechanical Coupling Problem 179
7.6.1 Continuum Thermo-Plastic Model and its Balance Equation 180
7.6.2 Thermodynamics Model for Localized Failure
and Modified Balance Equation 183
7.6.2.1 Thermodynamics Model 183
7.6.2.2 Mechanical Balance Equation 186
7.6.2.3 Local Balance of Energy at the Localized Failure Point 186
7.7 Embedded Discontinuity Finite Element Method (ED-FEM)
Implementation 187
7.7.1 Domain Definition 187
7.7.2 “Adiabatic” Operator Split Solution Procedure 187
viii Contents

7.7.3 ED-FEM Implementation for the Mechanical Part 188

7.7.4 ED-FEM Implementation for the Thermal Part 192
7.8 Numerical Examples 195
7.8.1 Example 1 — Simple Tension Imposed
Temperature Example with a Fixed Mesh 195
7.8.1.1 Material Properties Independent on Temperature 195
7.8.1.2 Material Properties are Linearly
Dependent on Temperature 197
7.8.1.3 Material Properties Non-Linearly Dependent
on Temperature (Eurocode 1993-1-2) 200
7.8.2 Model Generalization to a 2D/3D Case: Formulation,
Implementation and Numerical Results 206
7.8.2.1 Theoretical Formulation 206
References 212

8 Fluid-induced extreme loads 215

8.1 Structure and Fluid Formulations 215
8.1.1 Structure Equation of Motion 215
8.1.2 Free-Surface Flow 218
8.2 Fluid–Structure Interaction Problem Computations 221
8.2.1 Theoretical Formulation Of Fluid–Structure Interaction Problem 221
8.3 Numerical Examples 224
8.3.1 Example 1a — Flexible Appendix in a Flow 224
8.3.2 Example 1b — Flexible Appendix in a Flow—3d 228
8.3.3 Example 2 — Three-Dimensional Sloshing
Wave Impacting a Flexible Structure 229
References 234

Index 239
Authors

Adnan Ibrahimbegovic obtained his PhD in Structural Engineering from the University of
California at Berkeley and Habilitation in Mechanics from University Pierre Marie Curie
in Paris. He is currently a Full Professor in Mechanical Engineering at the Université de
Technologie Compiègne in France. He holds the Chair for Computational Mechanics for
interdisciplinary research within the Sorbonne Universités group, and positions of Senior
Member of the Institut Universitaire de France and Head of Joint Mechanics-Mathematics
Research Platform at UTC. He was formerly Head of teaching and research in Civil
Engineering at the Ecole Normale Supérieure (ENS-Cachan), one of elite engineering
schools of French system of higher education. He is a Fellow of the International Association
for Computational Mechanics, recipient of Humboldt Research Award in Technischen
Mechanik from Germany, Claude Levy Strauss Award from Brazil, Asgard Award from
Norway, Research Agency Award from Slovenia, and was invited professor and short course
instructor at KAIST (South Korea), IPN (Mexico), USP (Brazil), Universities of Innsbruck
(Austria), TU Tampere (Finland), Luxembourg, TU Braunschweig (Germany), Pavia (Italy),
Ljubljana (Slovenia). He has written over 500 publications, including 8 books, 29 book
chapters, 24 special issues/proceedings and close to 200 scientific papers in refereed journals.

Naida Ademović is an Associate Professor in Civil (Structural) Engineering at the Faculty

of Civil Engineering at the University of Sarajevo in Bosnia and Herzegovina, which she
joined in 2001. She is also an Associate Professor at the Center of Interdisciplinary Studies,
University of Sarajevo, at the new Masters program “Natural Disasters Risk Management
in Western Balkan Countries.”
Naida received her 5-year Diploma (Bachelor of Science) in Structural Engineering from
the University of Sarajevo. She received a Master of Science degree in “Computational
Engineering” from Rühr University in Bochum, Germany, in 2004, and a second
Masters degree (Advanced Masters in Structural Analysis of Monuments and Historical
Constructions - SAHC) from the University of Minho, Portugal and University of Padova,
Italy, in 2011. The SAHC program she was involved in won an EU Prize for Cultural
Heritage/Europa Nostra Award in 2017. Naida received her PhD in 2012 in the field of
earthquake engineering and masonry structures at the University of Sarajevo.
She has co-authored two books and published over 70 peer-reviewed scientific papers in
refereed journals and international conferences.

ix
Chapter 1

Initial boundary value problem

1.1 NEWTON’S SECOND LAW—STRONG

FORM OF ELASTODYNAMICS

The first general equation of motion was developed by Newton and it is known as Newton’s
Second Law of Motion. This law enforces for the motion momentum either conservation, in
the absence of external force, or change, due to an applied external force. Newton’s Second
Law applies in the same manner to point-like particles and to any point in a rigid body,
apart from their constrained motion. It is also applicable to each point in a mass continua,
like deformable solids or fluids, for either small or large motion, but the latter requires the
motion to be accounted for by material derivative. The essential restriction concerns the
mass conservation hypothesis; hence, if the mass is not constant, it is necessary to make
some modifications to Newton’s Second Law, which are consistent with the conservation of
momentum.
The model problem of one-dimensional (1D) elasticity in large displacements is selected
with the aim to demonstrate the finite element method applied to nonlinear dynamics. It is
important to note that the main solution steps for the chosen model problem will remain the
same for a number of other problems in nonlinear dynamics.
The reference frame in which the initial configuration of the 1D solid corresponds to a
closed interval Ω = [0,l ] is selected. Each particle of this configuration is identified by its
position vector:

x ∈ Ω ≡ [0, l ] (1.1)

The dynamic loads are applied in terms of time-dependent distributed loading b(x,t), pro-
ducing the motion of the body that can be described by the trajectory of each particle from
its initial position x to the current position at time t, denoted as φ(x,t). Alternatively, the
motion can also be described by the displacement field specifying the displacement value
along x for each particle:

x ϕ = x + d(x, t) =: ϕ(x, t) ≡ ϕt (x) (1.2)

The deformed configuration is defined as the assembly of all particles in their current posi-
tion (see Figure 1.1):

x ϕ ∈ Ωtϕ = 0, ltϕ  (1.3)

Velocity and acceleration of motion can be written in either a spatial or material descrip-
tion, by using xφ or x as the independent variable, respectively. The point transformation

1
2 Nonlinear Dynamics of Structures Under Extreme Transient Loads

Figure 1.1 Mapping from the initial to current configuration.

in (1.2) allows one to easily switch from one description to other. This also being applicable
for inertia effects which are important for dynamic problems.
The velocity in the material description can simply be computed as the partial derivative
of motion in (1.2) with respect to time while keeping the particle material position fixed;
this results with:

∂ϕ(x, t)
υ(x, t) = (1.4)
∂t x
It is important to understand that the velocity vector in (1.4) acts in the current configura-
tion, but that it is parameterized in the material description with respect to the particle posi-
tion in the initial configuration through the point transformation x ϕ = ϕt (x). By assuming
that the motion is sufficiently regular to define the inverse of this transformation, ϕt−1 , the
velocity vector can also be expressed by the spatial description:

( )
υˆ ϕt−1(x ϕ ), t =: υϕ (x ϕ , t) ≡
(
∂ϕ ϕt−1(x ϕ ), t ) (1.5)
∂t ϕ
x

Further, in the same manner, one can continue on with the relationship between spatial and
material descriptions of the particle acceleration. Namely, in a material description, the
latter can be expressed simply as the second partial derivative of the motion with respect
to time:

∂υ(x, t) ∂ 2φ(x, t)
a(x, t) = ≡ (1.6)
∂t x ∂t 2 x
On the other hand, the spatial description of the acceleration vector will result in a so-called
convective term:

(
aϕ xϕ , t = ) (
∂υ ϕ x ϕ , t ) + ∂υ ( x , t ) υ ( x , t )
ϕ ϕ
ϕ ϕ
(1.7)
ϕ
∂t ∂x
The mass conservation principle postulates that in any deformed configuration of a deform-
able solid body, Ωφ, the total mass of the body will remain constant. Therefore, the mass
density ρφ(xφ,t) will change in each particular deformed configuration Ωφ, but the total mass
will not:

( ) ∫ ρ ( x , t ) dx
m Ωϕ = ϕ ϕ ϕ
(1.8)
ϕ
Ω
 Initial boundary value problem  3

Denoting the mass density as ρ(x), in the initial configuration, the principle of mass conser-
vation allows one to write the following:

Ω
∫ ρ ( x , t ) dx = ∫ ρ(x)dx
ϕ
ϕ ϕ ϕ

Ω
(1.9)

By considering that the mass conservation principle also applies to an arbitrary sub-domain,
the local form of this mass conservation principle can be acquired as:

 ϕ  ρ(x) dx ϕ
ρϕ  x  , t = ; λ = (1.10)
 ρt (x)  λ ( x, t ) dx
The last result derived for the 1D case can easily be generalized to the three-dimensional
(3D) case taking into account a proper change of infinitesimal volume through the determi-
nant of the deformation gradient:
ρ
ρϕdV ϕ = ρdV ⇒ ρϕ = ; J = det [F] (1.11)
J
Taking into account these results, it is possible to deliver the spatial and material descrip-
tions of the local form of equations of motion. The former, which applies to the current
position of the particle “xφ” in a given deformed configuration, reads:

( ) (
ρϕ x ϕ , t aϕ x ϕ , t = ) (
∂σ ϕ x ϕ , t ) + b ( x ) ; in dx
ϕ ϕ ϕ
(1.12)
ϕ
∂x
The driving force of motion in the spatial description is defined by the expression equivalent
to the static equilibrium equations written in term of the Cauchy or true stress.
As is well known, static equilibrium equations can also be written in the material descrip-
tion by using the first Piola–Kirchhoff stress P(x,t) and the distributed loading b(x,t) per
unit volume of the initial configuration. This kind of transformation can be applied to the
problem in dynamics by adding the inertia term in the material description and the principle
of mass conservation defined in (1.6) and (1.10), respectively. The final result is the material
description of the equations of motion, which can be written:
∂P(x, t)
ρ(x)a(x, t) = + b(x, t); in dx (1.13)
∂x
It is important to note that the material description results in the linear inertia term, which
follows from using the fixed reference frame where a(x, t) = (∂ 2φ(x, t)) / (∂t 2 ) . The linear form
of the inertia terms in the material description of the equations of motion also applies to the
3D case, which is written by using the direct tensor notation:

ρ(x)a(x, t) = div P(x, t) + b(x, t); ∀x ∈ Ω & ∀t ∈ [0, T ] (1.14)

1.2 D’ALEMBERT PRINCIPLE—WEAK FORM

OF EQUATIONS OF MOTION

The D’Alembert principle is the dynamic analog to the principle of virtual work for applied
forces in a static system. It is more general than Hamilton’s principle, avoiding the restric-
tion to holonomic systems (Morris 1997). In this respect, the D’Alembert principle is cho-
sen as the starting point in the development of the weak form of the equations of motion.
4 Nonlinear Dynamics of Structures Under Extreme Transient Loads

The snap-shot of motion taken at time “t” can be described formally with the equilib-
rium equations. However, unlike the statics problem, these equilibrium equations should
also include an extra external load in terms of the inertia force; the latter, denoted as
( ) ( )
finertia = −ρ x ϕ , t a x ϕ , t , is proportional to the mass and directed opposite to acceleration.
Thus, it can be written:

( ) (
0 = −ρϕ x ϕ , t aϕ x ϕ , t + ) ϕ (
∂σ ϕ x ϕ , t
ϕ ) + b (x , t) (1.15)
ϕ
∂x
This point of view of D’Alembert provides an important conceptual advantage in allowing
one to reduce a new problem of describing the motion in dynamics to a familiar problem
of equilibrium in statics. As stated above, the later can then be treated by the principle of
virtual work, stating that the work of internal forces on chosen virtual displacement should
be equal to the virtual work of external forces, including the inertia force among them. In
this approach, the time is kept fixed at the chosen value t corresponding to a particular
deformed configuration; hence, the virtual displacement field is independent of time and can
be denoted: w ϕ = wˆ ϕ ( ϕ(x, t )), see Figure 1.2.
Equations of motion can be multiplied by the chosen virtual displacement (or weighting func-
tion) and integrated over the whole domain. We then use the integration by parts to remove deriv-
atives on the stress field and to provide the final weak form of the 1D problem in elastodynamics:

(
0 = Gdyn ϕt ; w ϕ := ) ∫

( ) (
w ϕ ρϕ x ϕ , t aϕ x ϕ , t −
∂σ ϕ x ϕ , t
) (
− bϕ x ϕ , t
) (

) dx ϕ

Ωϕ  ∂x ϕ

(1.16)
 ϕ ϕ ϕ ϕ

=
∫ (ϕ ϕ
) (
w ρ x , t a x , t +
dw ϕ ϕ
dx ϕ ) ( ) (
σ x , t − w ϕbϕ x ϕ , t dx ϕ − w ϕ (lt )t ϕ (t) )

Ωϕ 
Taking into account the result obtained in (1.10), together with the material parameteriza-
tion of the virtual displacement field w(x) = w ϕ (ϕ(x, t )), the weak form of the equations of
motion can be recast in the material description:

0 = Gdyn ( ϕt (x); w(x)) :=

∫ [w(x)ρ(x)a(x, t)dx
Ω

(1.17)
dw(x) 
+ P(x, t) − w(x)b(x, t) dx − w(l)t (t)
dx 
  
Gstat

where Gstat(·) is the result of the 1D elastostatics. The same kind of result for the 3D case can
be achieved, and by using the direct tensor notation it reads:

0 = Gdyn ( ϕt (x); w(x)) :=

∫ w(x) ⋅ ρ(x)a(x, t)dV + G
Ω
stat (ϕt (x); w(x)) (1.18)

Figure 1.2 Application of the D’Alembert principle.

 Initial boundary value problem  5

1.3 HAMILTON’S PRINCIPLE—ENERGY CONSERVATION

The weak form of equations of motion can be expressed in terms of variational formulation,
which applies to hyperelastic materials. Here, the strain energy density ψ(φ) and external
loads together define the potential energy functional Π(φt(x)), which can be written:

Π(ϕ) =
∫ ψ(ϕ)dx − Π
Ω
ext (ϕ) (1.19)

The first variation of such a functional is equivalent to the weak form of the equilibrium
equations in statics, and, moreover, a positive value of the second variation indicates that
the equilibrium state remains stable:
d
0 = Gstat ( ϕt (x); w(x)) :=  Π ( ϕt , s (x))
ds  s =0 (1.20)
d2
0 < 2  Π ( ϕt , s (x))
ds s =0

It is possible to generalize this result to dynamics, by appealing to the Hamilton variational prin-
ciple employing the total energy functional, which consists of both potential and kinetic energy:

H ( ϕ(x, t), υ(x, t)) := T ( υ(x, t)) + Π ( ϕ(x, t)) (1.21)

In the material description, the kinetic energy can be written as a quadratic form in velocities:
1
T ( υ(x, t)) =
∫ 2ρ(x)[υ(x, t)] dx
2
(1.22)
Ω

One can appeal to the principle of least action, to postulate that in the dynamic motion of
a hyperelastic body over a time interval [t1, t2], the zero value of the first variation of total
energy (or yet referred to Hamiltonian) will produce the equations of motion, whereas a
positive value of the second variation will confirm the motion stability:

 t2 
d 
0 = Gdyn :=
ds 
 t1
∫
H ( ϕt , s (x)) dt  ;

 s =0 (1.23)
 t2
2 
d

 t1
∫
0 < 2  H ( ϕt , s (x)) dt 
ds  
 s =0
It is easy to confirm the last result by using the directional derivative computation. In fact,
the only new term with respect to statics concerns the directional derivative of the kinetic
energy in (1.22), which can be written:

 t2  ∂ ϕ (x)  
( t,s )  dt = ∂T ( υ ) ∂ 2 ϕ t , s
t2
d 
ds ∫
 t1
T
 ∂t 

 s =0
∫
t1
∂υ ∂s∂t
dt =

t2 t2
 ∂T (υ) ∂ϕt , s  ∂  ∂T (υ)  (1.24)
=
 ∂υ ∂s
 −
s = 0  t1
∫
t1
∂t  ∂υ 
wdt

(
 ∂T υ ( t 2 ) ) ∂T υ (t1 ) ( t2 )
=
 ∂υ
w (t 2 ) −

0
∂υ
w (t1 ) −

0  t1 Ω
wρυ ( x, t )dxdt
∫∫
6 Nonlinear Dynamics of Structures Under Extreme Transient Loads

The last result is obtained by imposing a supplementary admissibility condition on zero value
of the variations at both limits of the time interval, with w(t1) = 0 and w(t2) = 0, which allows for
the recovering of the inertia term of equations of motion from the first variation of the kinetic
energy. The last result along with the variation of the potential energy producing will confirm
that the first variation of the Hamiltonian corresponds to the equations of motion (1.17):

 t2 
d 
0=
ds  ∫
 t1
H ( ϕt , s (x)) dt 

 s =0
≡ Gdyn (1.25)

In the absence of external load with Π ext ( ϕ(x, t)) = 0, the Hamilton principle implies that the
total energy of the motion remains conserved:

 t2 
d 
0=
ds  ∫
 t1
H ( ϕt , s (x)) dt 

 s =0
⇒ H(t) = cst. (1.26)

This is an important observation that has to be taken into account in the development of
time-integration schemes.

1.4 MODAL SUPERPOSITION METHOD

Generally, superposition is applicable when there is a linear relationship between external

forces and corresponding structural displacements. For the dynamic analysis of linearly
elastic systems, modal superposition is a powerful idea of obtaining solutions.
The modal superposition procedure is also applicable to dynamic linearly elastic systems
having continuously distributed properties, which have an infinite number of degrees of
freedom requiring that their equations of motion are written in the form of partial differ-
ential equations. This is all in the sense that for obtaining practical solutions only a limited
number of the lower modes of vibration can be considered.
It is applicable to both free-vibration and forced-vibration problems. This method has
often been used in the analysis of linear response, and it has seldom been applied in nonlin-
ear problems (Morris 1997).
The modal superposition procedure can be used to obtain an independent SDF equation
for each mode of vibration of the undamped structure. Thus, the use of the normal coordi-
nates serves to transform the equations of motion from a set of N simultaneous differential
equations, which are coupled by the off-diagonal terms in the mass and stiffness matrices, to
a set of N independent equations in normal coordinates. The dynamic response, therefore,
can be obtained by solving separately for the response of each normal (modal) coordinate
and then superposing these to obtain the response in the original geometric coordinates
(Clough and Penzien 2003).
The equations of motion for a free undamped system of vibration can be written in the form:
 + Kv = 0
Mv (1.27)

In order to determine in which case the conditions set in (1.27) will be satisfied, we have to
solve the problem of free-vibrations. It can be assumed that the free-vibration motion is a
simple harmonic function, expressed as:

v(t) = φ sin ( ωt + θ ) (1.28)

where ϕ is the shape of the system (amplitude) and θ is a phase angle.

 Initial boundary value problem  7

Taking the second derivative of equation (1.28) and inserting it and the equation (1.28)
into (1.27) one obtains:

−ω 2 Mφ sin ( ωt + θ ) + Kφ sin ( ωt + θ ) = 0 (1.29)

As the sine term is arbitrary it can be omitted, so the equation now reads:

 K − ω 2 M  φ = 0 (1.30)

which is a well-known characteristic equation of the system, where ϕi and ωi are natural
modes of free-vibrations and natural frequencies.
The free-vibration mode shapes ϕi have certain special properties which are very useful
in structural dynamics analyses. The orthogonality relationships state that the vibrating
shapes are orthogonal with respect to the stiffness matrix as well as with respect to the mass
matrix.
The equation of motion for the system (1.29) can be written as:

Kφ = ω 2 Mφ
(1.31)
fs = −fI
where:
fs is the elastic-resisting force factor and
−f I is the applied-inertia-load vector.

Using Betti’s law on the two vibration modes, one obtains, as indicated in Figure 1.3:
T
−fIm φn = −fInT φm (1.32)

Combining equations (1.31) and (1.32), one obtains:

ω 2mφTm Mφn = ω n2φTn Mφm (1.33)

As the mass matrix is symmetric and a scalar is obtained as the result of the matrix opera-
tions, it is evident that equation (1.33) can be presented in the form:

(ω 2
m )
− ω 2n φTm Mφn = 0 (1.34)

Figure 1.3 Vibration mode shapes and resulting inertial forces (Clough and Penzien 2003).
8 Nonlinear Dynamics of Structures Under Extreme Transient Loads

As the two frequencies are not the same, one obtains the first orthogonality conditions,
which reads:

φTm Mφn = 0 ωm ≠ ωn (1.35)

The second orthogonality condition states that

φTm Kφn = 0 ω m ≠ ω n (1.36)

For a free-vibration problem in linear dynamics, with d0 and v0 as the initial displacement
and velocity, the solution is obtained with mode superposition

∑ φ  φ Md cos ω t + ( 1ω ) φ Mv sin ω t

n
T T
dfree (t) = i i 0 i i 0 i (1.37)
i
i =1

The mode superposition method can also be employed to construct the solution to a forced-
vibration problem in linear dynamics, where the forcing term is supplied by Duhamel’s
integral with:

m t 
dforced (t) = dfree (t) + ∑ ∫(
i =1

0
)
φi  φTi Mf (s) / ω i sin ω i (t − s)ds

(1.38)

1.4.1 Rayleigh Damping
In order to apply the modal analysis of undamped systems to damped systems, it is common
to assume the proportional damping, a special type of viscous damping. The proportional
damping model can be represented as a linear combination of the mass and stiffness matri-
ces, leading to well known Rayleigh damping, or classical damping model.

C = αM + βK (1.39)

where α and β are real scalars, known as proportionality constants and they have units 1/
sec and sec units respectively. Modes of classically damped systems preserve the simplicity
of the real normal modes as in the undamped case. The properties of mode orthogonality
as stated in (i) and (j) are used here. These are called mass proportional and stiffness pro-
portional damping, and the damping behavior associated with them may be recognized by
evaluating the generalized modal damping value for each.
When introducing the damping matrix into the equation of motion, equation (1.27) now
reads:
 + Cv + Kv = 0
Mv (1.40)

where:
C is the damping matrix and
v is the first derivative of the displacement, meaning velocity.

Using the orthogonality characteristics of the modes generalized modal damping value
can be written for each as:

Cn = φTn Cφn = αφTn Mφn (1.41a)

 Initial boundary value problem  9

or:

Cn = φTn Cφn = βφTn Kφn (1.41b)

Combining (1.41a) and (1.41b) with (1.42):

2ω n M nξ n = αM n or K n = ω n2 M n (1.42)

one obtains:
α βω n
ξn = or ξ n = (1.43)
2ω n 2
From (1.43), it is obvious that for mass proportional damping, damping is inversely propor-
tional to the frequency on one hand, and on the other for stiffness proportional damping
it is directly in proportion with the frequency. Combining these two gives the above men-
tioned Rayleigh’s damping (see Figure 1.4). The two damping factors α and β can be evalu-
ated using the solution of a pair of simultaneous equations if the damping ratios ξm and ξn
connected with the two specific modes of frequencies ωm and ωn are known.
As damping is a rather uncertain parameter and its variation with frequency is usually
unknown, in most practical applications it is feasible to assume the same damping ratio for
the tow control frequencies. The proportional factors α and β then are given as:

α  2ξ ω m ω n 
 =   (1.44)
β  ωm + ωn  1 

1.4.2 Nonproportional Damping and Fast Computation Methods

A nonproportional damping matrix is formed as an assembly of proportional matrices for
each part of the structure, with characteristic materials and specified damping ratios for
each segment of the structure.
In this situation, the assembly of the stiffness, mass and damping property matrices will
be formulated as
Steel Steel Steel

Ks Ms Cs
X X X
K= M= C=
Concrete Concrete Concrete

Kc Mc Cc

where X DoF are common to both parts of the structure. The same procedure as explained
above is used for solving this problem.
The vast majority of engineering structures in practical applications are characterized
by nonproportional damping. Many practical examples with nonproportional damping
matrices can be given, starting from the frictional support systems, over mechanical struc-
tures with energy-absorbing or vibration-isolation devices and coupled systems, to soil-
structure and fluid–structure interaction problems. Dynamic response of the systems with
nonproportional damping can be obtained by direct integration or by the calculation of
the complex eigenvectors of the complete system, which are then used to transform the
system into an uncoupled set of complex modal equations (Veletsos and Ventura 1986;
Chen 1987).
10 Nonlinear Dynamics of Structures Under Extreme Transient Loads

Figure 1.4 Relationship between damping ratio and frequency (for Rayleigh damping) (Clough and Penzien 2003).

For a nonproportionally damped system, the equations of motion in the modal coor-
dinates are coupled through the off-diagonal terms of the modal damping matrix and
consequently the system possesses complex modes instead of real normal modes. This has
been investigated by many authors (Ibrahimbegović et al. 1991; Phani 2004; Adhikari
and Woodhouse 2001; Udwadia 2009). Researchers have proposed different methods
to overcome this issue and to take into account nonlinearities (for further details see
Bernal 1994; Hall 2006; Charney 2005; Medina and Krawinkler 2004; Zareian 2006).
However, the proposed solutions by all the researchers above have real limitations; for
example, Bernal’s (Bernal 1994) approach does not preclude spurious damping forces
appearing when masses are assigned to rotational degrees of freedom. Charney’s (Charney
2005) proposal is questionable once the overall tangent stiffness of the system becomes
negative due to second-order, P-Δ effects and/or significant material strength and stiffness
deterioration.
A general method for handling nonproportional damping was proposed by Ibrahimbegović
and Wilson (1989), which is characterized by high accuracy and low computational cost.
The main idea of this solution method is to make an approximation in loading time varia-
tion—making it linear in each increment (this fits well with the earthquake loading, where
one measurement is available at each increment; hence, all the measurement can be con-
nected linearly). After, there is no approximation, but the exact computation of the modal
response. Namely, if time variation of modal load fi within a small time interval ∆t = t1 − t0
can be approximated by a linear function (fi = a + b ⋅ t ), then the total solution can be writ-
ten as a series of consecutive piecewise exact solutions of the form:

yi (ti ) = A0 + A1∆t + A2 exp(−ξi ω i ∆t)cos ω Di ∆t + A3 exp(−ξi ω i ∆t)sin ω Di ∆t (1.45)

where the coefficients in equation (1.45) above are:

a 2ξ b
A0 = − i3 (1.46)
ω i2 ωi

b
A1 = (1.47)
ω i2

A2 = yi (t0 ) − A0 (1.48)
 Initial boundary value problem  11

1
A3 =  y i (t0 ) + ξi ω i A2 − A1  (1.49)
ω Di 
The pseudo-force concept can be applied in a very similar way to account for modal cou-
pling effects in the analysis of systems with nonproportional damping. In this case, the cru-
cial step is to separate the damping matrix into a proportional component that is uncoupled
by the modal coordinate transformation, plus a nonproportional component that is trans-
ferred to the right-hand side of the equations of motion, where its effects are represented as
pseudo-forces. In this context, we will assume that the adequate nonproportional viscous
damping matrix is denoted as C and that it has been formulated to represent the system’s
actual damping mechanism. Now modal coordinate transformation will be applied, and
the damping matric will be transformed into diagonal elements which are representing the
proportional damping contribution and the nonproportional damping effects are presented
by the off-diagonal elements. Thus, we introduce the additive split of the modal damping
matrix:

Cm = Cd + Cˆ = diag(2ξi ω i ) + Cˆ (1.50)

The damping coupling between the modes is expressed by these off-diagonal coefficients
and are considered as pseudo-forces applied on the right side of the equation of motion.

i + 2ξi ω i y i + ω i2 yi = fi − Cˆ ij y j , i = 1, 2,...m.

y (1.51)

The contribution of the off-diagonal modal damping coefficients to these pseudo-forces can
be defined in an iterative manner:
mm
i(k) + 2ξi ω i y i(k) + ω i2 yi(k) = fi −
y ∑ Cˆ y
j =1
ij
(k −1)
j , i = 1,2,… m. (1.52)

This method is characterized by high accuracy and low computational cost thanks to its
unconditionally stable iterative procedure with strong convergence properties. The impor-
tant aspect is that the procedure uses an exact solution for piecewise linear loading excita-
tion; hence, its accuracy depends on the proper representation of real loading variation in
time. In addition, the algorithm can easily be extended to systems subjected to periodic
loading (Ibrahimbegović and Wilson 1989).

1.5 TIME-INTEGRATION SCHEMES

In this case, we make an approximation not only in loading time variation, but also response
function approximation (e.g. sin or cos functions replaced by polynomials), and we arrive at
the time-integration schemes.
The final product of semi-discretization procedure carried out by the finite element
method in nonlinear dynamics is a system of nonlinear ordinary differential equations in
time. Any such nonlinear dynamics problem is quite different from the nonlinear equilib-
rium problem in statics, which is governed by a set of nonlinear algebraic equations param-
eterized by pseudo-time. Despite this difference, in constructing the solution to a nonlinear
dynamics problem by using the time-integration schemes, all the main ingredients of the
incremental/iterative solution procedure for quasi-static problems are present. The tradi-
tional methods for solving linear dynamics problems, such as modal superposition method
(e.g. Clough and Penzien 2003; Géradin and Rixen 1992) are of small interest for nonlinear
12 Nonlinear Dynamics of Structures Under Extreme Transient Loads

dynamics problems since the free-vibration modes would change with each incremental/
iterative modification of the tangent stiffness matrix. A few words will be given in the fol-
lowing subsection regarding modal superposition.
In order to solve the nonlinear dynamics problems by using the time-integration schemes,
a few steps have to be followed. In this respect, the time interval of interest [0, T] is subdi-
vided into the chosen number of time steps, which will specify the time instants where the
selected time-integration scheme should deliver the solution:

0 < t1 < t2 < ... < tn < tn +1 < ... < T (1.53)

This corresponds to the incremental analysis for quasi-statics problems; however, contrary
to statics, the complete solution requires not only the nodal values of displacements but also
of velocities and accelerations. For example, the solution at time tn is defined with:

d n = d (tn ) ; v n = d (tn ) ; a n = d
 (t )
n (1.54)

1.5.1 Central Problem of Dynamics (Time Evolution)

In order to simplify the computer code architecture, in general, one-step time-integration
schemes are used that construct the solution over a single step at the time. For a typical
time step starting at time tn, the time-integration scheme should deliver the nodal values of
displacements, velocities and acceleration at time tn+1, which verify the equations of motion;
this can formally be stated in terms of:
Central problem in nonlinear dynamics for [tn, tn + 1]
Given: d n , v n , a n
Find: d n +1, v n +1, a n +1
such that: Ma n +1 + fˆ int (d n +1 ) = fnext
+1

One possibility for solving the central problem in dynamics is by exploiting the one-step
time-integration schemes. In fact, it is always possible to recast a set of second-order dif-
ferential equations that characterize the nonlinear dynamics in terms of the set of the first-
order equations containing twice as many equations. In this way, we switch to the so-called
state space form of the system, where both displacements and velocities are considered as
independent variables:

d   v 
z(t) = h ( z(t)) ; z =   ; h(z)=  −1 ext ˆ int
( )
 (1.55)
v  M f − f (d) 
 
Thus one can directly apply the time-integration schemes for integrating the first-order sys-
tems (heat transfer equation or internal variable evolution equations). However, this would
not lead to the most efficient implementation. The computational efficiency can be improved
significantly with the time-integration schemes applicable directly to the original form of
the second-order differential equations. Several time-integration schemes of this kind, both
explicit and implicit, are presented subsequently.

1.5.2 Central Difference (Explicit) Scheme

The central difference scheme is based upon the second-order approximation of the dif-
ferential equations of motion, with a truncated series development employing only the first
derivative of displacements and velocities in (1.47). This kind of approximation can be
 Initial boundary value problem  13

constructed in a systematic manner by using the central difference operator (e.g. Dahlquist
and Björck 1974, p. 353); the corresponding approximation of the first differential equation
in (1.29) is obtained, which can be written:
d − dn −1
d (t) = v(t) ⇒ n +1 = vn (1.56)
2h
The last result confirms the explicit form of the central difference approximation since in
computing the displacement dn + 1 only the displacement and the velocity in two previous
steps is required. However, for simplicity of computer code architecture, it is preferred that
the numerical implementation of the central difference scheme, where the only values needed
for computing the displacement at time tn + 1, are those from the previous time tn. In order to
ensure such a format of the central difference scheme, the corresponding approximations of
the velocity at the mid-point of each time step is used, which allow one to write:

(dn +1 − dn −1 ) = vn +1/2  1

1
h 1
1
⇒
2 h
( d n + 1 − d n − 1 ) = 2 ( v n + 1 /2 + v n − 1 /2 ) (1.57)
(dn − dn −1 ) = vn −1/2 
h 
Combining equation (1.56) and (1.57), the corresponding approximation of velocity at time
tn can be written as:
1
vn =
2
( v n + 1 /2 + v n − 1 /2 ) (1.58)

The same kind of central difference approximation based upon the mid-point values can
also be constructed for the acceleration vector:
vn + 1 / 2 − vn −1 / 2
a(t) = v (t) ⇒ an = (1.59)
h
The corresponding approximation for the velocity vector in the middle of the interval of
interest is obtained by adding up equations (1.58) and (1.59), and it can be written:
h
vn + 1 / 2 = vn + a n (t) (1.60)
2
By inserting (1.60) into (1.57), the final form of the central difference approximation for the
displacement vector at time tn + 1 is obtained, and it reads:

(1.61)
dn+ 1 = dn + hvn + h2 an
It is evident that this kind of approximation for displacement is fully explicit in that it only
employs the known values of displacements, velocities and accelerations at time tn.
The final form of the central difference approximation of velocity at time tn + 1 can be
obtained as a linear combination of the results in (1.59) and (1.61) above, as well as the
equivalent result for the subsequent time step,1 which results in:
h
vn + 1 = vn +
2
( an + an +1 ) (1.62)

1
1 vn + 1 =
2
(vn + 3 / 2 + vn +1/ 2 ) and vn + 3 / 2 = vn +1/ 2 + 2h an +1
14 Nonlinear Dynamics of Structures Under Extreme Transient Loads

Table 1.1 Central Difference Scheme in Nonlinear Dynamics

(
Initialize: d 0 , υ0 → a0 = M−1 f 0ext − fˆ int (d 0 ) )
Compute for each step: n = 0,1, 2... ( given : d n , υn , an and h)
d n+1 = d n + hv n + h2 an

Man +1 + fˆ int (d n +1) = f next

+1 ⇒ an +1 = M
−1
( ˆ int (d )
+1 − f
f next )
n +1

h
υn +1 = υn +
2
(an + an +1)
Next: n ← n + 1

In the last expression, the acceleration vectors an and an + 1 are computed directly from the
equations of motion at times tn and tn + 1, respectively. The most efficient implementation of
the central difference scheme is presented in Table 1.1.
The most costly phase in the proposed implementation of the central difference scheme
clearly pertains to the solution of a set of algebraic equations for computing the acceleration
vector an + 1. However, this cost can be reduced considerably by using a diagonal form of the
mass matrix, which allows for the solution to be obtained with the number of operations
equal only to the number of equations “n.” With this kind of computational efficiency, we
can easily accept a very small time step that is often required to meet the conditional stabil-
ity of the explicit scheme. For example, for the 1D hyperelastic bar (with free energy density
ψ(λ)) and 2-node finite element approximations (with a typical element length le), the condi-
tional stability of the central difference scheme requires (e.g. Oden and Fost 1973) the time
step “h” no larger than:
1/ 2
le  C (λ)  d 2 ψ(λ)
h≤ ; cmax = max   ; C (λ) = (1.63)
6cmax ∀λ > 0
 ρ  dλ2
Interestingly enough, by using a diagonal form of the mass matrix, the largest acceptable
time step which guarantees the stability of the central difference scheme increases to:

le
h≤ (1.64)
2cmax
However, in a number of cases of practical interest, the restriction placed by the conditional
stability of the explicit central difference scheme can be too severe, forcing us to take a time
step which is too small with respect to the required result accuracy. For that reason, the
central difference scheme is mostly used in applications with dynamics phenomena of short
duration, such as impact problems, explosions or wave propagation with very short dura-
tion; in any such problem, the computed response would have a significant contribution of
high-frequency modes and would require very small time steps, which can easily be handled
with the central difference scheme.

Remarks:

1. For nonlinear inelastic behavior in dynamics, the central difference scheme provides
a very interesting alternative to fully implicit schemes. Namely, we can solve the
equations of motion by the explicit central difference scheme, combined with an
implicit scheme solution of a small set of the evolutions equations for internal vari-
ables at each numerical integration point. This kind of explicit–implicit approach to
nonlinear dynamics problems with inelastic behavior can be implemented within the
 Initial boundary value problem  15

framework of the operator split procedure. We, thus, obtain the highest computa-
tional efficiency in solving a large set of equations of motion that provides the best
value of displacements dn(i+1 )
as well as the corresponding value of the total deforma-
(i )
tion field ε n +1, along with results reliability for the local computations of internal
variables and admissible value of stress that is carried out by an implicit scheme (e.g.
the backward Euler scheme). The latter should be implemented in a manner which
guarantees the convergence of the local computation that enforces the stress admis-
sibility constraint in agreement with chosen plasticity or damage criteria (e.g. the
stress value cannot be larger than given plasticity or damage threshold). It is impor-
tant to note that only stress values are needed for this kind of strategy, with no need
to compute the tangent moduli.
2. We have implemented this kind of strategy for a coupled damage-plasticity constitu-
tive model suitable for representing the behavior of concrete under impact (see Hervé,
Gatuingt and Ibrahimbegović 2005). This model employs a judicious combination
from the damage model of Mazars (see Mazars 1986) for representing the concrete
cracking with the threshold related to the principal elastic strains, and the Gurson-like
(see Gurson 1977 or Needleman and Tvergaard 1984) viscoplasticity model, capable
of representing the concrete hardening behavior under compressive stress. A graphic
illustration of the elastic domain defined by the proposed criterion is represented in
Figure 1.5. We note that there is a considerable complexity of the constitutive model
of this kind with a fairly long list of internal variables (such as the damage variable
dn + 1, viscoplastic strains ε nυp+1, the porosity f*, as well as the hardening variables; e.g.
Hervé, Gatuingt and Ibrahimbegović 2005), which would represent quite a significant
challenge for guaranteeing the convergence of the fully implicit schemes. However, the
explicit computations of equations of motion, accompanied by only implicit computa-
tions of internal variables does not have any such difficulty. A couple of illustrative
results which concern the impact computation on a concrete slab, both for the cases
with and without perforation, are presented in Figures 1.6 and 1.7.

1.5.3 Trapezoidal Rule or Average Acceleration (Implicit) Scheme

For a large number of problems in low-velocity dynamics, such as the problems typical
of earthquake engineering with significant damping, the dynamic response is to a large
extent governed by fairly few, low-frequency modes. One finds that the contribution of

Figure 1.5 Steel and concrete frame structure (Clough and Penzien 1993).
16 Nonlinear Dynamics of Structures Under Extreme Transient Loads

Figure 1.6 Elastic domain for a coupled damage-plasticity model of concrete under impact (see Hervé,
Fabrice Gatuingt and Ibrahimbegović 2005).

Figure 1.7 Impact on a reinforced concrete slab: contours of damage variable for the cases with and without
perforation (see Hervé, Fabrice Gatuingt and Ibrahimbegović 2005).

high-frequency modes for such problems is not very pronounced and that they are quickly
damped out. Integrating the equations of motion for one such problem in dynamics by using
an explicit scheme, with a very small time step that must be selected to guarantee the sta-
bility, would imply a significant, yet unnecessary increase in computational cost. We, thus,
have to turn to implicit schemes in order to allow for larger time steps.
For linear problems in dynamics where the response is dominated by low frequencies, one
can use the modal superposition method with mode truncation keeping a few modes only,
in order to reduce the computational cost without sacrificing the accuracy. For a nonlinear
dynamics problem, where the mode superposition method is not applicable, the computa-
tional cost of implicit time-integration schemes is not easy to reduce. However, this does
not mean we will discard implicit schemes; for them, we can provide a more reliable solu-
tion satisfying the equations of motion for all chosen instants of the incremental sequence.
 Initial boundary value problem  17

Any implicit time-integration scheme for nonlinear dynamics will lead to a set of coupled
nonlinear algebraic equations, which requires an iterative solution scheme with a signifi-
cant increase in computational cost at each step. The only manner of compensating for this
increase of computational cost is by using (much) larger time steps with respect to those
typical of explicit schemes.
The trapezoidal rule, sometimes called the average acceleration method, is the first implicit
scheme we will discuss subsequently. By applying the trapezoidal rule (e.g. Dahlquist and
Björck 1974, p. 347) to the equations of motion, we obtain the second-order approximation
to evolution equations for displacement and velocity, which can be written:

h
d (t) = v(t) ⇒ dn +1 − dn = ( vn + vn +1 )
2 (1.65)
h
v(t) = a(t) ⇒ vn +1 − vn = ( an + an +1 )
2
Rewriting the result in (1.59)1 we can obtain the corresponding approximation for the veloc-
ity vector in terms of displacement increment:
2
vn + 1 = − vn +
h
( dn + 1 − dn ) (1.66)

With this result in hand, we can then obtain from (1.59)2 the same kind of approximation
of the acceleration vector at time tn + 1 which reads:
4 4
an +1 = − an − v n + 2 ( dn + 1 − dn ) (1.67)
h h
Note that both of these approximations are implicit in the sense that they depend upon the
displacement value at time tn + 1. Combining these velocity and acceleration approximations
with the equations of motion written at time tn + 1, we can obtain the most suitable implemen-
tation of the trapezoidal rule as presented in Table 1.2.
In terms of computational cost, the most demanding phase in the proposed implementa-
tion of the trapezoidal rule pertains to iterative solution of the set of nonlinear algebraic
equations with displacements at time tn + 1 as unknowns. If Newton’s method is employed for

Table 1.2 T
 rapezoidal Rule or Average Acceleration
Scheme for Nonlinear Dynamics

(
Initialize: d 0 , υ0 → M−1 f 0ext − f int (d 0 ) )
At each step: n = 0,1,2…(given: dn, vn, an and h)
Find dn + 1, υn + 1, an + 1
Iterate (i) = 1,2…

( ) h4 (d − d ) − 4h υ − a
an( i+)1 = a d n( i+)1 := 2
(i)
n +1 n n n

Maˆ ( d ) + fˆ ( d ) = f → d
(i)
n +1
int (i)
n +1
ext
n +1
( i +1)
n +1

υ = (d − d ) − a
(i) 2 (i)
n +1 n +1 n n
h
IF f − Ma − f ( d ) THEN (i ) → (i + 1) → d
ext
n +1
(i)
n +1
int (i)
n +1 n +1
IF
ELSE n → n + 1
18 Nonlinear Dynamics of Structures Under Extreme Transient Loads

this computation, we have to solve, at each iteration, the consistently linearized form of the
system, which can be written:

4 (i )  (i ) ext int (i )
(
(i )
 h2 M + Kn +1  un +1 = fn +1 − f dn +1 − Ma dn +1) ( ) (1.68)

The matrix Kn +1 = (∂f int (dn +1)) / (∂dn +1) above is the tangent stiffness already defined for non-
linear problems of static equilibrium. The tangent operator in dynamics is yet referred to
as the effective tangent stiffness, which includes both the true tangent stiffness for statics
and the corresponding contribution from the mass matrix. The presence of the mass matrix
(with full rank) in the effective tangent stiffness has the regularizing effect, which ensures
the correct rank. We can thus always obtain the unique solution for incremental displace-
ment and carry out the displacement update according to:

dn(i++11) = dn(i+) 1 + un(i+) 1 (1.69)

This iterative procedure continues until the chosen convergence tolerance is reached, provid-
ing the final displacement value dn+1 for that particular step. For linear dynamics problems,
( )
where the internal force can be written as fˆ int dn(i+) 1 = Kdn +1, the trapezoidal rule guaran-
tees the unconditional stability of computations regardless of the time step size. Moreover,
the trapezoidal rule ensures energy conservation in linear dynamics problems, for the free-
vibration phase of motion in the absence of external loading. Namely, with the time deriva-
tive of total energy identical to the equations of motion, it is easy to conclude that:
d
dt
(
[E(t)] = d(t) × Md(t) + Kd(t) = E(t) = cst.

) (1.70)
Gnnn (ϕ , v ) = 0

The discrete approximation of the free-vibration problem in linear dynamics provided by

the trapezoidal rule will also ensure the conservation of the total energy with:

dn + 1 − dn a + an dn +1 − dn d + dn + 1
0= ⋅ M n +1 + ⋅K n =
h 2 h 2
1 1
=
2
( v n + 1 + v n ) ⋅ M ( v n + 1 − v n ) + 2 ( dn + 1 − dn ) ⋅ K ( dn + 1 − dn ) =
(1.71)
1 1  1 1 
=  vn +1 ⋅ Mvn +1 + dn +1Kdn +1  −  vn ⋅ Mvn + dn ⋅ Kdn  =
2 2   2 2 

= En +1 − En
The result of this kind is an additional confirmation of the unconditional stability of the
trapezoidal rule method for linear dynamics problems. The unconditional stability of the
same scheme in nonlinear dynamics is guaranteed only (see Belytschko and Schoeberle
1975) in the case where the discrete approximation of the internal energy verifies the fol-
lowing condition:1

( )
ψ n +1: = ψ n + un +1 ⋅ fˆ int ( dn +1 ) + fˆ int ( dn ) / 2 ≥ 0 (1.72)

1 We note in passing that the inertia term in the Lagrangian formulation of nonlinear dynamics still remains
linear; hence, the stability condition for nonlinear dynamics only concerns the internal energy.
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
muiden maakuntain talonpojille ruotsiksi, vaikka eivät kirjeensaajat
ymmärtäneet sitä kieltä paremmin kuin lähettäjätkään.
Paljoa merkillisemmät kaikkia näitä pieniä hajanaisia yrityksiä käyttää
suomenkieltä virallisissa asioissa ovat kuitenkin ne
lainsuomennokset, jotka tehtiin uskonpuhdistuksen aikakaudella.
Ensimmäisen Ruotsin maanlain suomennoksen tekijä, vanha herra
Martti, on jo mainittu. Hän tavataan vuoden 1550 paikoilla
kappalaisena Tukholman suomalaisessa seurakunnassa, muita
tarkempia tietoja hänen elämästään ei meille ole säilynyt. Siinä
kappaleessa tätä vanhinta lainsuomennosta, joka talletetaan
Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa, on takakannella luku 1548,
arvattavasti kirjan syntymävuosi. Paitsi tätä alkukirjoitusta, löytyy
vielä viisi kopiota, jotka todistavat, että sitä käytettiin hyvin yleisesti
Suomessa.
Seuraava suomentaja on herra Martin työstä lausunut, että se on
sangen huonosti tulkittu ja väännetty sekä sanoilla että ajatuksilla
lain tarkoituksesta pois. Totta onkin, että herra Martti on välistä
väärin ymmärtänyt jonkun lakisanan. Syynsanoia esim. on pantu,
missä olisi pitänyt olla asian-omainen (ikäänkuin ruotsalainen sana
olisi ollut tavattava målsägande eikä måls-ägande); paatin
sijrtäminen (ikäänkuin båtdrägt eikä bodrägt) muka merkitsi yhtä
kuin kotivarkaus. Mutta ylimalkain hänen suomennoksensa on selvä.
Kieli siinä on jokseenkin samallaista kuin Agricolan kirjoissa, mutta
puhtaammin länsisuomalaista. Oikeinkirjoituksessa pistävät silmään
muutamat ruotsalaisuudet, joita ei kirkollisessa kirjallisuudessamme
juuri milloinkaan tapaa. Martti näet kirjoittaa usein o-äänteen
ruotsalaisella å-kirjaimella, esim. kåska, kotå, v-äänteen keskellä
sanaa fw:llä esim. hyfwen (= hyvän), ja t-äänteen sanan lopussa
kahdella t:llä, esim. tulott, nytt.[30]
Toinen suomennos, edellisestä parantelemalla tehty, ilmestyi
Pohjanmaalla. Sen tekijä Ljungi (latinaksi Ljungo) Tuomaanpoika oli
syntynyt Limingassa, jossa isä Tuomas Ingonpoika eli kirkkoherrana.
Oppinsa hän taisi saada Upsalassa. Hän mainitaan ensin
kirkkoherrana Pyhäjoella v. 1576, muutti sieltä Sälöisten pitäjään
1581, Kalajoelle 1592 ja oli lopulla samassa Pohjois-Pohjanmaan
provasti. Paitsi kirkollisia toimiansa oli hänellä myöskin lainlukijan eli
varatuomarin virka hoidettavana, jota ei pidä kummeksia; siihen
aikaan oli näet hyvin tavallista, että yhdellä miehellä oli useampia,
aivan erilaatuisia virkoja. Lainlukijana saikin hän sen tiedon
lainsääntöin sekä vanhentuneiden sananpartten merkityksestä, että
sitten kykeni lakia suomentamaan.
Aikansa meteleissä piti hän, niinkuin muutkin Pohjanmaan papit,
lujasti talonpoikien puolta, sen verran kuin voi tehdä, väkivaltaiseen
kapinaan osaa ottamatta. Hän kävi muutamat kerrat talonpoikain
asiamiehenä Kaarle herttuan luona ja antoi alussa vuotta 1597
Arbogassa säädyille voimallisen, liikuttavan kertomuksen Fleming'in
tylystä menettelystä Pohjanmaalla. Myöhemmin taas hän oli yhtenä
talonpoikien päämiehenä keskusteluissa Mustasaaressa v. 1598,
joissa, Fleming'in kuoltua, Stålarm hieroi sovintoa Pohjalaisten
kanssa. Että hän yleensä tarkalla silmällä katseli asiain menoa,
osoittaa hänen kirjoittamansa ruotsinkielinen kertomus Nuijasodasta.
Hän kuoli v. 1611 Nyköping'in valtiopäivillä ollessaan.
Esipuheessa teokseensa Ruodzin waldakunnan maan elj taloin
poicain laki, Ruodzin kielestä Suomeen kielelle tulkittu, joka on
kirjoitettu v. 1601, sanoo hän tähän työhön ryhtyneensä, kuultuaan,
että Kaarle herttua halusi saada semmoisen kirjan toimitetuksi, ynnä
myös monen Suomen aatelisen ja aatelittoman kehoituksesta.
Itselläänkin on hänellä ollut hyvä tilaisuus huomata, kuinka usein
hyvät ajatukset pahimmalla tavalla väännetään, kun ei toisen kieltä
ymmärrä. Sillä monasti on tuomarinviroissa suomalaisia miehiä, jotka
eivät oikein taida ruotsinkieltä, saatikka laissa käytettyjä vanhan-
aikuisia puheenparsia; samaten pannaan usein tuomareiksi
suomalaisiin kihlakuntiin ruotsalaisia miehiä, jotka huonosti osaavat
suomea. Paitsi sitä on Ruotsissakin monin paikoin työansiolla
Suomalaisia, joille välistä sattuu oikeudenkäymisiä. Lopuksi sanoo
hän tässä käännöksessä enimmiten käyttäneensä sitä kieltä, mitä
puhutaan Turussa ja Turun ympäristössä, Pohjois-Suomessa ja
Pohjanmaalla, jonka kielimurre onkin kaikista puhtain ja selvin sekä
kautta koko Suomenmaan paraiten ymmärrettävä, kun sitä vastoin
Uudenmaan suomi on ruotsinvoittoista, Viipurin ja Savon suomi
Venäjän-Karjalan kielen sekaista ja Hämeen suomi aivan
epämääräistä, kaikellaisista suomen murteista koottua.[31]
Ljungi Tuomaanpoika antoi käsikirjoituksensa v. 1602 Kaarle IX:lle,
kun tämä Pohjanlahden ympäri palasi Ruotsinmaalle. Myöhemmin, v.
1609, suomensi hän myös Kaupungin lain. Kuningas lupasi toimittaa
molemmat painon kautta julkisuuteen. Huolenpidon siitä uskoi hän
hovikanslerille, lain-opintohtorille Niilo Chesnecopherus'elle, ennen
mainitun suomenvihaajan tohtori Anteruksen sisarenpojalle. Mutta
kauas ei työ päässytkään edistymään, vaan lakkasi, kun 1 1/2 arkkia
maanlaista oli saatu painetuksi. Syyksi siihen on mainittu Kaarle IX:n
kuolema ja se ahdinkotila, johon valtakunta oli joutunut hänen
loppuvuosinaan. Seuraavana sotaisena aikakautena menivät
valtionvarat muihin tarpeihin, ja Ljungi Tuomaanpojan
lainkäännökset saivat maata arkiston hyllyllä, kunnes ne viimein
meidän aikoinamme tulivat painosta v. 1852 W.G. Lagus'en toimesta,
ei enää käytöllisen tarpeen täyttämiseksi, vaan kirjallishistoriallisena
ja kielitieteellisenä kummana.
Kielensä puolesta ovat Ljungi Tuomaanpojan suomennokset erittäin
selvät ja sujuvat; ne osoittavat tuntuvaa kielemme edistystä
Agricolan ajoilta. Pohjanmaan rannikkomurteen omituisuuksia on
vokaalin heittyminen h:n edeltä muodoissa semmoisissa kuin
tarphexi, silthan, tulkhan, turmelthin. Oikeinkirjoituksessa ilmaantuu
samallaista ruotsalaisen kirjoitustavan vaikutusta kuin herra
Martillakin, esim. åma; hirffuen, luffuata (= hirven, luvata); nytt,
märänn.
Sekä herra Martin että Ljungi Tuomaanpojan maanlain-
suomennoksessa on vielä huomattava eräs hyvin omituinen kohta.
[32] Käräjän-asian kaaren 11:nnessä luvussa sanotaan ruotsiksi: Och
ägher Laghman vppå alla sina Dooma Breff gifiva å Swensko. Sen on
herra Martti suomentanut: Ja twle lakimiehen caicken duomioittens
päälle aina kirian anda ruotzin eli swomen kielen; samoin Ljungi
Tuomaanpoika: Silloin tule laamannin caickein domiottens pälle kiria
anda maan kielellä. Nähtävästi oli suomi aijottu viralliseksi kieleksi
maassamme, vaikka sitä aikomusta ei milloinkaan toteutettu.[33]

8. Loppukatsahdus uskonpuhdistuksen
aikakauteen.
Kaikki tällä aikakaudella ilmestynyt suomenkielinen kirjallisuus oli
käytännöllistä luonteeltaan. Historialliset ja muut tieteelliset teokset
toimitettiin latinan tai ruotsin kielellä. Juusten'in vieraskielisistä
kirjoituksista on jo ollut puhetta. Mainittava on vielä Klaus
Hermaninpoiha Fleming'in, Kaskisten herran, ruotsinkielinen
aikakirja, ulottuva vuoteen 1591, sekä latinankielinen kertomus
tapauksista Suomessa Sigismund'in aikana, jonka tapainen
ruotsiksikin löytyy. Myös Sigfrid Aronus Forsius'en tähti- ja
luonnontieteelliset tutkimukset: almanakat, astroloogiset
ennustukset, Physica (käännös latinasta) ja Minerographia ovat
kaikki ruotsinkielellä kirjoitetut.
Ainoa tältä ajalta mainittava kaunokirjallinen teos on niin-ikään
ruotsinkielinen. Sen nimi on: Hanhi kuningas (Gåås Kong), lystillinen
ja hupainen runoelma Martin päivän hanhesta, Viipurin-karjalaisen
Johannes Sigfridinpojan ruotsintama ja painattama Tukholmassa
1619.
Paitsi näitä tuli vielä painosta koko joukko väitöskirjoja, joita
suomalaiset miehet ulkomaiden yliopistoissa julkaisivat, sekä
erityisissä tilaisuuksissa pidettyjä saarnoja, etenkin hautapuheita.
Useimmiten ne kirjoitettiin latinaksi, joskus myös ruotsinkielellä.
Samoilla ynnä muilla vierailla kielillä sepitettiin ne tilapäiset runot,
joita oli tapana painattaa yleisten ja yksityisten juhlien muistoksi.
Suomenkielisiä runoja ei ole tiedossamme useampia kuin neljä.
Ensimmäinen niistä on suomalaisen jesuiitan Valentinus
Tuomaanpojan riemuruno Sigismund kuninkaan tulosta Vilnaan v.
1589, joka painettiin Jesuiitta-opiston oppilaiden toimittamaan
juhlajulkaisuun.[34] Toinen löytyy kahden, latinan- ja ruotsinkielisen
onnittelurunon jäljessä, jotka on kirjoitettu Turun koulun rehtorin
Jaakkima Stutaeus'en häiden kunniaksi v. 1609, vaan painettu vasta
1611 Wittenberg'issä. Tekijäksi ilmoittautuu ylioppilas Olavi
Yrjönpoika Suomalainen Huittisista, joka vieraalla maalla oli
sairastunut pitkälliseen tautiin ja sen kautta joutunut kovaan raha-
ahdinkoon, kun eivät kotolaisetkaan hänelle apua lähettäneet. Runon
edellä on suorasanainen kappale, jossa hän selittää, minkä johdosta
oli runonsa painattanut: ETtä täsä siaa oli, eikä paljan Paperin
edhest Färmäjän Raha anda täytynydh ja ettei Breiweiä cummingan
enä, näjemmä, cwlla eli totella. Kolmantena sopii pitää kuuden
säkeen pituista häärunoa, joka tavataan liitteenä saman miehen v.
1610 sepittämässä latinankielisessä onnentoivotuksessa. Se on niin-
ikään painettu Wittenberg'issä, jossa tekijä kuoli v. 1613.[35]
Neljännen suomenkielisen runon on kamariviskaali Samuli Kroell
kirjoittanut v. 1624, harjoittaessaan opintoja Rostock'issa, erään
yliopistosta maisterin-arvolla eroavan Ruotsalaisen kunniaksi.
Tämäkin on julkaistu yhdessä muunkielisten runojen kanssa.[36]
Viimeksi on huomattava Korsholman voudin Hannu Ingenpojan v.
1564 tilikirjaansa muistiinpanema loitsuruno ruttoa vastaan,[37] joka
on merkillinen aikaisimpana näytteenä vanhoista
kansanrunoistamme ja esimerkkinä sen-aikuisten virkamiesten
taikauskoisuudesta. Mainittu Hannu Ingenpoika tiedetään kolmea
vuotta myöhemmin olleen syytteen-alaisena vilpillisestä
virantoimituksesta ja tuomitun hirsipuuhun, niin ett'ei hänen
loitsuluvuistaan näy suurta apua olleen.

Uskonpuhdistuksen aikakausi on kumminkin ollut ainoa meidän

aikaamme asti, jolloin suomenkielinen kirjallisuus on voinut vetää
vertoja maassamme ilmestyneelle vieraskieliselle. Lukumäärältään se
oli yhtä suuri kuin ruotsinkielinen, — latinankielinen oli tosin kahta
vertaa lukuisampi, — mutta tärkeydessä se oli molempien tasalla.
Kaikissa tapauksissa oli tämän kirjallisuuden kautta suomenkieli
saatettu kirjakieleksi ja pelastettu vajoamasta raa'aksi
talonpoikaismurteeksi. Mitä kielestämme muukalaisetkin alkoivat
arvella, näkyy seuraavasta lausunnosta Eerik Schroderus'en
toimittamassa latinais-ruotsalais-saksalais-suomalaisessa
sanakirjassa vuodelta 1637. "Ei ole suomen kieli niinkään
viljelemätön, kuin muutamat luulevat, koska sillä löytyy painettuna
useimmat sekä Vanhan että Uuden Testamentin kirjat, vieläpä
virsikirja ja katkismus, ja päivä päivältä yhä karttuu. Eikä se ole uusi
ja nykyisin keksitty, vaan on heti Suomen kansan ensi syntymisestä
alkain tähän päivään saakka, monen vuosisadan kuluessa, säilynyt
eheänä, rikkomattomana; sitä ei ole saanut hävitetyksi venäläinen
naapuri eikä Suomen maan valloittanut ruotsalainen".
 TOINEN LUKU.
Fennofiilein aikakausi 1642-1809.
1. Suomalaisen kansallistunteen
heikkeneminen ja suomenkielen
syrjäytyminen.
Se aikakausi, jonka olemme jättäneet taaksemme, ja se, joka nyt
aukeaa silmiemme eteen, ovat aivan erilaiset luonteeltaan sekä
valtiollisessa että kirkollisessa suhteessa. Vaikka maakuntain
itsenäisyys Kustaa Vaasan kautta oli hyvin supistunut, kävi kuitenkin
Suomi kirkollisissa asioissaan edelleenkin omaa tietänsä. Myös
valtiollisessa suhteessa oli maamme kahdesti 16:lla vuosisadalla
melkein itsenäisenä, nimittäin niinä vuosina, jolloin se oli Juhana
herttuan hallittavana, ja niinä vuosina, joina marski Klaus Fleming
taisteli Kaarle herttuata vastaan. Tällä aikakaudella on asiain laita
ihan toinen. Keskikaikkisuus pääsi Ruotsinvallassa yhä suurempaan
voimaan, ja hallinnon ohjakset yhdistyivät yhä enemmän
Tukholmaan. Kirkollisissakin oloissa ja toimissa loppui kaikki
itsenäisyys. Eerik Sorolaisen kuoltua määrättiin nimen-omaan
Ruotsalainen Iisak Rothovius Turun piispaksi sillä tarkoituksella, että
kirkolliset laitokset Suomessa saataisiin Ruotsin mallin mukaan
järjestetyiksi, ja siitä ajoin ovat kaikki toimenpiteet tälläkin alalla
uskollista Ruotsalaisten tekoin matkimista.
Hallinnollinen keskikaikkisuus yksinään jo oli omiansa laimentamaan
Suomalaisten erinäistunnetta, mutta tähän laimentumiseen oli paitsi
sitä vielä monta muutakin syytä.
Edellinen puolisko puheenaolevaa aikakautta oli Ruotsin paraan
loiston ja voiman aika. Sen sotajoukot kulkivat voittajina Venäjän,
Puolan, Saksan ja Tanskan maiden halki: Sen rajat laajenivat yhä
kaikille haaroille, ja vähällä oli koko Itämeri rannikkoineen joutua
Ruotsin yksin-omaiseen valtaan. Sen nimeä pelättiin ja kunnioitettiin
suuresti koko Euroopassa. Näyttipä yhteen aikaan siltä, kuin pitäisi
Tukholman tulla Euroopan henkiseksikin keskuspaikaksi. Kristiinan
loistoisessa hovissa nähtiin kuuluisain valtiomiesten ja sotapäällikköin
rinnalla Cartesius'et, Hugo Grotius'et ja muita sen ajan kirkkaimpia
tiedon kynttilöitä.
Tämän vallan rakentamisessa, tämän loisteen sytyttämisessä oli
Suomalaisilla ollut runsas osansa. Useammat näiden aikain sodissa
mainioimmat päälliköt olivat Suomesta sukuisin; Suomen poikia
seisoi tuhansittain kaikissa tappeluissa Ruotsalaisten rinnalla. Nämät
sankarityöt eivät olekaan jääneet aivan palkinnotta. Ne synnyttivät
Ruotsalaisissa kunnioituksen tunteen, joka ilmaantui monessa
Ruotsin hallituksen toimessa Suomen hyväksi. Paras palkinto niistä
oli kuitenkin se, että ne nähtävästi kohottivat kansamme siitä
arkipäiväisyydestä, johon pienissä oloissa elävät ihmiset
välttämättömästi vaipuvat.
Selviä ilmauksia suomalaisen kansallisuuden arvossa pidosta ei siltä
ajalta puutu. Ruotsalainen Turun professori Mikael Wexionius
kirjassaan Epitome descriptionis Sueciae, Gothiae, Fenningiae &
subjectarum provinciarum v. 1650 puhuu Ruotsin, Gootin ynnä
Suomen liitosta ikäänkuin useampain valtakuntain yhteydestä.
Suomalainen professori Antti Thuronius puheessaan, jonka piti
Kustaa Bjelke'lle, kun tämä palasi lähettiläsmatkaltaan Moskovasta v.
1659, sanoo hänen tuoneen rauhan koko "Suomen maailmalle" (Orhi
Finnico). "Suomen kunnia" on nimenä eräällä kreikkalaisella
kuusimitta-runolla, jonka suomalaisen papin poika Johannes Paulinus
ylioppilaana Upsalassa julkaisi v. 1678. Tässä meille leimahtaa
vastaan ilmeinen rakkaus kotimaahan ja kaikkeen kotimaiseen. Ei
missään ole senvertaista luonnonkauneutta, tuskin Thessalian
muinoin maailman mainiossa Tempe-laaksossa. Herkkuja maa kyllä
ei anna, vaan eipä niistä huolitakaan. Suomen miehissä ei ole
petosta eikä vilppiä, eikä sanalla sanoen mitään vikaa.
Jalosukuisiakin miehiä on Suomi kasvattanut, niinkuin Kurkeja,
Horn'eja, Fleming'ejä ja Creutz'ejä, ja Suomen sotureja on nähnyt
sekä Germaania että Kimbria (Saksa ja Tanska). Ken voisikaan
kieltää, muu kuin kateus, huudahtaa runoilija, että Suomalaiset ovat
avaran maailman etevimpiä kansoja! Mutta toiselta puolen oli
Suomen silloisessa tilassa melkein välttämätöntä, että tämän ajan
tapahtumat enemmän heikensivät kuin vahvistivat suomalaista
kansallistunnetta. Meidän pitää muistaa, että kaikki, mitä
Suomalaisetkin tekivät, kävi yhteisellä Ruotsin nimellä, Ruotsin
valtakunta lisääntyi voitetuista maakunnista, ei Suomi; Käkisalmen
lääniä ja Inkerinmaata ei yhdistetty, niinkuin olisi luonnollista ollut,
meidän maahamme, vaan saivat ne eri hallinnon. Ruotsi oli kohonnut
suurvallaksi, jonka ääni kaikui mahtavana Euroopan asioissa; Suomi
oli sen rinnalla vajonnut mitättömäksi maakunnaksi. Ruotsin maine
levisi ympäri maailman ääriä; Suomalaisista erikseen eivät
muukalaiset tietäneet usein mitään. Ruotsin suuruutena, Ruotsin
loistona tuli Suomalaisille itselleenkin heidän yhteisen
urhoollisuutensa palkka rakkaaksi, ja sitä muistellessa tuli heille itse
Ruotsalais-nimikin yhä omaisemmaksi.
Vielä paljoa enemmän sekaantui Suomalaisten kansallistunne
toisesta seikasta, joka on läheisessä yhteydessä sekä voimaan
pääsevän keskikaikkisuuden että myöskin Ruotsinvallan sen-aikuisen
suuruuden ja loiston kanssa. Ruotsissa saatavat korkeat virat ynnä
Tukholman hovin loisto houkuttelivat nimittäin pois Suomesta
melkein kaikki vanhat, suuret aatelissukumme. Vähitellen
vieraantuivat he kokonaan pois kotimaastaan, muistellen sitä ainoasti
silloin, kun he sieltä saivat huvituksiinsa tarpeelliset rahat köyhiltä
lampuodeiltansa. Eikä mennyt Ruotsiin ainoastaan sukuaateli, vaan
sinne siirtyivät aatelittomistakin kaikki, joilla oli etevämmät luonnon
lahjat, niinkuin samainen Johannes Paulinus, sittemmin ansioittensa
tähden ruotsinkielisenä runoilijana ja valtiomiehenä aateloittu nimellä
Lillienstedt.
Lisäksi tulee, että juuri tähän aikaan tulvasi ääretön Ruotsalais-
joukko Suomen maahan. Korkeimmissa viroissa ei vuosisadan aikaan
nähty melkein yhtään Suomen miestä. Niinpä ei suotu Turun hiippaa
Suomalaiselle ennenkuin v. 1728, siis enemmän kuin sata vuotta
Eerik Sorolaisen kuoltua. Ja Viipurinkin piispoista sillä ajalla olivat
puolet Ruotsalaisia syntyperältään. Turun hovioikeuden jäsenistä
ennen Isoavihaa oli kaksi kolmatta osaa Ruotsista kotoisin.
Ruotsalaisia olivat luonnollisesta syystä olleet melkein kaikki Turun
yliopiston ensimmäiset professorit, mutta edelleenkin oli ennen
Isoavihaa aina vaan puolet heitä oman maan miehiä. Myös
ylioppilaista oli alussa enin osa Ruotsalaisia, ja vaikka Suomalaisten
luku pian eneni, tuli kuitenkin yhä edelleen monta nuorukaista meille
meren tuolta puolelta, siitä syystä että elanto Turussa oli huokeampi.
Tämä Suomalaisten virtaaminen Ruotsiin ja Ruotsalaisten
virtaaminen Suomeen oli epäilemättä voimallisimpana syynä
kansallisen erinäistunteen heikontumiseen ja häviämiseen
maassamme. Paraimmat henkiset voimat, joista olisi voinut olla
turvaa ja tukea kansallisuudellemme, katosivat yhä pois
maastamme, ja kun kaikki ylemmät arvot ja paikat nähtiin olevan
Ruotsalaisten yksin-omaisuutena, niin ruvettiin omaa kansaansa
halvempana, huonompana pitämään. Jolloinkulloin tulee jo tähän
aikaan näkyviin ilmeinen ylenkatse kansallisuuttamme kohtaan.
Niinpä esim. oli v. 1694, kun Turun tuomioseurakunta jaettiin kahtia,
ruotsalaiseen ja suomalaiseen, edellinen määrätty ensimmäisen
uskonopin-professorin virkapitäjäksi. Muutamaa vuotta myöhemmin
ehdoitti nuorempi Gezelius piispa mainitun professorin virkapitäjäksi
suomalaisen seurakunnan ynnä vielä Nummen pitäjän lisäksi. Mutta
professori Juhana Machsenius katsoi sen arvonsa alennukseksi, eikä
sanonut siihen suostuvansa muulla ehdolla, kuin jos piispa itse
rupeisi Turun ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherraksi!
Oman kansallisuutensa halveksimista todistaa myös suomalaisten
sukunimien katoaminen papistosta, jossa yliopiston perustamisesta
alkain nimien muutokset latinan, kreikan ja heprean kielten,
myöhemmin myös ruotsinkielen mukaan tulevat yleiseksi tavaksi.
Porvaristossa pysyvät kansalliset nimet kauemmin, mutta vuoden
1700 paikoilla oli jo monella kaksi nimeä, suomalainen sekä
ruotsalainen, ja v. 1746 löytyy Turun porvareissa vaan joku harva
suomalainen nimi jäljellä. Merkillistä on, että nämät harvat
enimmiten tavataan leskillä, jotka eivät olleet hennoneet panna pois
nimeä, mihin ensilemmen muistot olivat kiintyneet.
Isoviha tosin lopetti Ruotsin suurvallan, mutta suhteellisesti tuli
meidän maamme asema vielä huonommaksi. Suomi oli melkein
autiona hävityksen jälkeen, josta se ei moneen aikaan voinut virota.
Paitsi sitä oli siitä suuri kappale pois revitty, ja tämä haava
Pikkuvihan vuosina 1741-43 vielä ammottavammaksi tehty. Ei ole siis
ihmeteltävä, jos kansallistunne nyt ylimalkain esiintyy paljoa
sekavampana. Ennen Isoavihaa Suomalaiset verrattain harvoin
nimittävät Ruotsia isäinmaakseen, eivätkä koskaan käytä lausetapaa
"me Ruotsalaiset"; vaan Isonvihan jälkeen omistetaan aivan kaikki,
mitä ruotsalaista on: "rakas Ruotsimme", "esi-isämme Gootilaiset",
"mainiot ruotsalaiset miehemme", "meidän Ruotsalaisten vapaus"
j.n.e. Kuitenkaan eivät kaikki Suomalaiset näin ajatelleet. Yhä
edelleen löytyi niitä, jotka pitivät Suomea rakastettuna kotimaanaan,
vanhoja Suomalaisia esi-isinään ja Suomen kansaa omanaan. Että
käytännössäkin tehtiin eroitus Suomalaisen ja Ruotsalaisen välillä,
osoittaa esim. Abraham Achrenius'en onnentoivotus Tammelin
piispalle vuodelta 1730, jossa hän riemuitsee siitä, että vihdoinkin
Suomen mies on jälleen saanut Turun hiipan päähänsä.[38] Tällä
ajalla ilmaantuivat myös ensimmäiset erilleen pyrkimisen oireet
Sprengtporten'in ja muutamain Anjalan miesten yrityksissä koko
Suomen irroittamiseksi Ruotsin vallasta.
Isonvihan jälkeen väheni Ruotsalais-tulva Suomeen tuntuvasti, niin
että esim. Turun hovioikeuden jäsenistä vv. 1700-60 ei ollut
Ruotsalaisia enempi kuin oman maan miehiä ja vv. 1760-1809 ei
enempää kuin puolet Suomalaisten lukumäärään verraten. Mutta ei
tarvinnutkaan enää tuottaa Ruotsalaisia meren takaa, omatkin
miehet olivat jo suurimmaksi osaksi muuttuneet Ruotsalaisiksi,
eivätkä ainoastaan mieleltään, vaan myös kieleltään.
Yliopistoa perustettaissa oli Turussa suomenkieli vielä niin yleinen,
että Ruotsista tulleet professorit oppivat sitä puhumaan ja useimmat
myös kirjoituksessa käyttämään. Ylioppilaitten kesken näkyy
suomenkieli olleen hyvin tavallinen muutamista siltä ajalta säilyneistä
konsistoorin pöytäkirjoista päättäen. Että sitä ruotsalaisetkin
ylioppilaat oppivat, osoittavat muutamat heidän kirjoittamansa
suomenkieliset onnentoivotus-runot.[39] Tässä yhteydessä on myös
mainittava Tukholmalaisen kirjanpainajan Henrik Keiser'in
suomenkielinen esipuhe v. 1693 ilmestyneesen suomalaisen
käsikirjan painokseen. Siinä hän näet ilmoittaa viettäneensä
opintoaikansa Turun kaupungissa ja siellä tulleensa tuntemaan ei
ainoastans sen ylistettäwän Nationin Kieldä, mutta myös hänen
kijtettäwät tapans, urhollisen toimens ja miehudens; sen tähden ei
sano säästävänsä vaivaa eikä varaa suomenkielisiä kirjoja
toimittaessaan, osottain myös sillä samalla, että täälläki nijtä löyty,
jotka sitä jaloa Suomen Kieldä, ei ylöncadzeesa, waan suuresa
arvosa ja cunniasa pitäwät.
Samaten oli kouluissa suomalaisuus niin vankka, että täytyi
sanakirjoihin sekä muutamiin muihinkin koulukirjoihin panna suomea
muiden kielten rinnalle. Semmoisia kirjoja ovat Corpusculum
Doctrinae 1642, Variarum rerum vocabula Latina 1644, Erasmus
Rotterdamus'en Libellus aureus 1665 sekä vasta mainittavan Henrik
Florinus'en latinais-ruotsalais-suomalainen sanakirja 1678, joka
saksankielellä lisättynä painettiin uudestaan 1695 ja viimeisen kerran
ilmestyi vielä v. 1733.
Porvariston suomalaisuutta todistaa sekin, että nimenomaan heitä
koskevia asetuksia käännettiin suomeksi, esim. Kuningalisen
Maijestetin Asetos ja Käsky, Muutamitten ylitzekäymisisten ja
sijwottomutten poispoistamisest, Waldacunnan Borgerskapin eli
Cauppamiesten Kihlauxis, Pidois, lapsenristiäisis ja Maahanpaniaisis,
nijn myös waattein parsisa, painettu Turussa 1664. Turun raastuvan-
oikeuden pöytäkirjoista vuodelta 1638 käy selville, että uutta
kauppajärjestystä luettiin julki porvaristolle ensin ruotsiksi ja tulkittiin
sitten pykälä pykälältä suomeksi, jota tapaa näkyy myöhemminkin
noudatetun. Suurta huomiota herätti aikoinaan Turun
valtiopäivämies-vaali v. 1659, jolloin suomalaiset porvarit asettivat
oman ehdokkaansa ja, väkivallalla vaalista syrjäytettyinä, lähettivät
erityisen edusmiehen valtiopäiville valittamaan kaupungin viran-
omaisten menettelystä sekä vaatimaan itselleen samoja oikeuksia,
kuin "muitten kansain porvaristolla" oli. Tästä ehdokkaasta väittivät
ainakin vastustajat, että hän oli ruotsinkieleen tottumaton. Viimeksi
on meillä Porthanin nimen-omainen todistus siitä, että vielä alussa
1700 lukua papisto sekä useimmat muut vallassäätyiset maalla ynnä
suurin osa kaupunkein kauppiaita ja porvareita keskenäisissä
puheissaan enimmiten käyttivät suomenkieltä.[40] Mutta tähän hän
lisää: vaan kuinka kaikki nyt on muuttunut ja päivä päivältä
muuttuu!
Koulujen opetuskielenä oli ruotsinkieli jo tämän aikakauden alussa
saanut pysyväisen jalansijan latinan rinnalla Suomenkin
oppilaitoksissa, joissa sitä Kristiina kuningattaren kouluasetusten
mukaan ruvettiin käyttämään katkismuksen opetuksessa vuodesta
1649. Yliopistoomme se pääsi sata vuotta myöhemmin, v. 1749,
jolloin Turkulaisen Niilo Wasström'in väitöskirja ilmestyi,
"ensimmäinen oppikoe tässä kuninkaallisessa akatemiassa
äidinkielellä", niinkuin tekijä itse ilmoittaa. Tämän ajan Ruotsista
tulleet piispat olivat ruvenneet latinan asemella yhä enemmän
käyttämään ruotsia kiertokirjeissään. Maallisissa virastoissa, joissa
ruotsinkieli jo alkuansa oli käytännössä, vahvistui sen valta sitä
myöten, kuin niissä kaikki toimet alkoivat muuttua kirjallisesti
suoritettaviksi. Näiden virkatointen ja naimisliittoin kautta, sanoo
Niilo Idman v. 1774 esipuheessa vasta mainittavaan tutkimukseensa
suomen ja kreikan kielten heimolaisuudesta, Suomen etevimpien
sukujen niin tottuneen ruotsinkieleen, että se jo kauan aikaa on ollut
säätyläisten yleisenä puhekielenä.
Suurimpana syynä lopulliseen muutokseen oli kuitenkin Ruotsin
kohoova kirjallisuus, jolla Kustaa III:n hallitessa oli ensimmäinen,
loistoisa kukoistus-aikansa. Silloin asuivat Kellgren ja Lidner jonkun
aikaa maassamme ja heidän rinnallansa alkoivat oman maan
synnyttämät Franzén ja Choraeus soitella Ruotsin harppua. Paljon oli
ennenkin Suomi kasvattanut ruotsinkielisiä laulajoita: Lillienstedt'in,
Fresen ja Creutz'in. mutta he olivat lauluaikansa oleskelleetkin
Ruotsissa. Mutta nyt kuului Ruotsin laulu aivan omalla kotirannalla,
kaikuipa niin viehättävästi kotikäen tutulla yksinkertaisuudella, ett'ei
havaittukaan äänen olevan muukalaisen. Tämä sireeni-laulu viimein
viihdytti nääntyvän suomalaisuuden kuolon uneen.
2. Suomenkielen tieteellisen tutkimuksen alku.
Koska merituuli kauan ja kovasti puhaltaa, niin näemme meren
laineitten loiskivan yhä korkeammalle rantoja vasten, tunkeutuvan
yhä pitemmälle manteren oikean rajan taakse. Ne hyökkäävät silloin
myös jokien suusta sisään, tempaavat jokivedet myötänsä ja
pakoittavat ne liittolaisikseen tällä valloitusretkellä maan sydäntä
kohti. Mutta ylempänä käy joki yhä vielä tavallista juoksuansa;
suupuolellakin ilmoittavat siellä täällä nousevat pienet kuplat ja
vastavireet jonkunlaista, vaikka kohta heikkoa, vastarintaa vieraalle
vaikutukselle. Eikä aikaakaan, niin pian kuin merituuli on laannut,
kääntyy luonnottomasti estetty virta jälleen alkuperäiseen
suuntaansa, riemullisesti rientäen alaspäin ja tuoden äärimmäisillekin
rannikoille tervehdyksen sydänmailta.
Samoin myös tällä aikakaudella tunkeusi voimallinen ruotsalaisuuden
virta, ajan tuulen paisuttamana, yhä syvemmälle Suomen
sydänmaihin. Selvästi voimme kuitenkin eroittaa toisenkin virran,
joka päinvastaista suuntaa kulkee. Luontainen suomalaisuus, niin
hyvin mielen kuin kielen puolesta, riutui riutumistaan lakkaamatta.
Mutta samalla aikaa ilmestyy alussa tosin heikko, vaan vähitellen
kiihtyvä kirjallinen suomalaisuuden harrastus, joka osoittautui
Suomen kielen ja kansanrunouden, Suomen historian ynnä Suomen
kaikkien olojen tutkimuksessa. Yliopistossa tämä harrastus syntyi, ja
yliopisto pysyikin koko ajan sen varsinaisena pesäpaikkana.
Pääasiallisesti se oli tieteellinen, mutta aineitten laadusta seurasi,
että varsinaiseen tiedonhaluun sekaantui joku määrä
kotimaanrakkautta, ja itse työ oli omiansa pitämään vireillä
kansallisia tunteita. Tämän hengenliikkeen edustajia nimittää Taneli
Juslenius, itse sen hartaimpia kannattajia, Fennofiileiksi eli
suomalais-ystäviksi. Olkoon siis meidänkin sallittu puheena olevaa
aikaa nimittää Fennofiilein aikakaudeksi. Emme kuitenkaan saa
kuvitella mielessämme näiden Fennofiilein harrastuksia
samanluontoisiksi kuin myöhempäin Fennomaanein eli suomi-
kiihkoisten. Kenellekään heistä ei sattunut eikä Suomen silloisessa
asemassa voinutkaan sattua mieleen vaatia oman kielen asettamista
maassamme ruotsin sijalle, vaikka he kyllä usein sanovat
ruotsinkieltä vieraaksi. Heidän rohkein toivonsa ja vaatimuksensa oli
vaan, että suomenkieli saisi häiritsemättä ja sortamatta säilyä edes
siinä alhaisessa tilassa, johon se jo oli vaipunut.
Ensimmäinen, joka yliopistossamme otti tieteellisesti tutkiaksensa
suomenkielen luonnetta oli Aeschillus Petraeus, tosin Ruotsis
syndynyt, mutta Suomen suostunut, niinkuin suomalainen
riimikronikka hänen laitoksekseen lausuu. Hän oli kotoisin
Vermlannista, jossa isä oli pappina, ja syntynyt v. 1593. Tuli v. 1609
Upsalan yliopistoon, jossa saavutti maisteriarvon 1619, oleskeli
Saksanmaalla oppiansa täydentämässä vv. 1621-23, määrättiin
palattuansa apulais-opettajaksi Upsalan fllosoofiseen tiedekuntaan ja
sai, vielä kerran ulkomailla käytyänsä, jumaluus-opin lisensiaatin
arvon 1628. Mutta kun ei siihen vastaavaa paikkaa ollut avoinna,
pantiin hän väliaikaisesti jumaluus-opin lehtoriksi Turun kouluun.
Näin oli onnen sallimus tuonut tämän miehen meidän maahamme,
jonka palveluksessa hän sitten pysyikin kaiken ikänsä. Kun Turun
koulu v. 1630 laajennettiin kymnaasiksi, tuli Petraeus sen
ensimmäiseksi jumaluus-opin lehtoriksi, ja kun tämä kymnaasi
kymmenen vuotta myöhemmin koroitettiin yliopistoksi, tuli Petraeus
sen ensimmäiseksi jumaluus-opin professoriksi, koroten arvossa
itsekin sitä myöten kuin se opisto, johon oli tullut. Sitä ennen oli hän
saanut myöskin tuomioprovastin viran 1634 ja, Rothovius piispan
kuoltua v. 1652, valittiin Petraeus yksimielisesti hiipan perilliseksi.
Kauan ei Turun hiippakunta kuitenkaan saanut pitää tätä ahkeraa,
innokasta kaitsijaansa. Hän kuoli jo v. 1657, oltuansa ainoasti viisi
vuotta piispanvirassa.
Petraeus oli Suomeen tullessansa miehuutensa paraassa
kukoistuksessa, viidennelläneljättä ikävuodellaan. Täydellä
miehuuden voimalla rupesikin hän kohta Suomeen tultuansa
harrastamaan uuden kotimaansa etua. Sitä varten hän kaikkein
ensiksi oppi suomen kielen, oppipa sen niin pian ja niin perinpohjin,
että sitä ei voi olla ihmettelemättä. Kymmenen vuotta vaan oli siitä
kulunut, kuin Petraeus ensin astui jalallaan Suomen rannoille, niin
hän jo pantiin esimieheksi siihen toimikuntaan, jolle, kuten olemme
nähneet, uskottiin Raamatun suomennoksen lopullinen suoritus.
Epäilemätöntä on, että tässä tarkistustyössä hänellä Raamatun
alkukielten syväoppisena tuntijana on pääansio, jos kohta hänen
Suomessa syntyneillä apumiehillänsä lieneekin suurin osa itse kielen
korjauksessa.
Mainittua työtä varten oli Petraeus, niinkuin itse sanoo, koetellut
saada selvää suomenkielen säännöistä ja nähnyt siitä
saarnatessaankin ja jokapäiväisissä virkatoimissaan olevan hyötyä.
Sillä jos pakko opettaakin muukalaiset suomenkielellä kutakuinkin
toimeen tulemaan, niin kuitenkin heissä, jos eivät ole sitä
tieteellisesti tutkineet, Äitin kieli woitta.[41] Ja semmoinen
hapuroiminen on aina ikävä, vaikk'ei se juuri haittaakaan, eikä ole
miksikään vaaraksi, eikä kunnon miehen nimeä pahenna.
Saman hyödyn tahtoi hän nyt saattaa muillekin, jonkatähden sepitti
tutkimustensa nojassa ja Raamatun suomennoksessakin jo
koeteltuin apumiestensä, professori Stodius'en ja kirkkoherra
Favorinus'en avulla, suonien kieliopin v. 1649.[42] Tämä kirja, jonka
latinainen nimi kuuluu Linguae Finnicae brevis institutio, käsittelee
äänne-, muoto- ja lauseoppia; liitteenä seuraa Lyhykäinen runous-
oppi, jonka esimerkkien joukossa on myös muutamia Suomen
kansan arvoituksia.
Ensisilmäyksellä jo näemme että Petraeus kyllä tunsi useimmat
suomenkielen muodot, vaikk'ei toiselta puolen yhtään osannut niitä
järjestää ja selittää. Vokaalein soinnusta ei hän virka mitään;
konsonanttein pehmenemisestä hän tosin tuopi esiin koko joukon
esimerkkejä, vaan arvelee tottumuksen olevan ainoan keinon niiden
käyttämistä oppimaan. Deklinatsiooni-sijat hän tuntee melkein
kaikki, mutta ei kuitenkaan sano niitä olevan useampia kuin kuusi.
Yhtä vaillinaista on myöskin, mitä hän verbein konjugatsioonista
selittää, vaikka jotenkin täydellisesti tuntee niiden taivutuksen.
Suomenkielen syvemmälle tutkimiselle oli nähtävästi esteenä latinan
kieliopin yksinvalta, josta ei tohdittu poiketa, ja joka kuitenkin
vähemmin soveltui niin peräti eriluonteiseen kieleen, kuin suomi on.
Aivan samoja jälkiä kuin Petraeus astui seuraavankin suomen
kieliopin tekijä Mattias Martinius. Hän oli rusthollarin poika, syntynyt
v. 1655 Tuuloksen kappelissa Hauhon pitäjää, tuli v. 1688 lehtoriksi
Viipurin kymnaasiin ja viimein Hauhon kirkkoherraksi, jossa virassa
kuoli v. 1728. Martinius'en Hodegus Finnicus, Eller Finsk Wägwijsare
Eli Suomen kieleen Tien Johdattaja, joka ilmestyi v. 1689, on
jokseenkin orjallinen mukailu Petraeus'en kieliopista. Tämän säännöt
ovat usein sanaakaan muuttamatta, ainoasti esimerkkejä lisäilemällä
ja myös ruotsiksi selittämällä, uudestaan painetut; juuri vähän on
niitä parannettu.
Pian kuitenkin avautui kielemme tutkimukselle avarampi näköala ja
suomen kielioppi vapautui latinan orjuudesta, alkaen käydä
luonnollisempaa latua. Siihen oli varsinkin syynä sen vertaileminen
heprean ja kreikan kieliin, joka tuli tavaksi 17:n vuosisadan
loppupuolelta.[43] Yhtähyvin oli tämä vertailukin perätöntä
hapuilemista ja väkinäistä vääntelemistä, vailla todellista tieteellistä
perustusta. V. 1697 julkaisi nuori maisteri Eerik Eerikinpoika Cajanus,
myöhemmin virsikirjamme viimeistäjänä mainittava, väitöskirjan De
linguarum Ebraeae et Finnicae convenientia, jossa hän koetti
osoittaa sukulaisuutta suomen ja heprean kielen välillä sekä muoto-
opillisessa että sanastollisessa suhteessa, Samat väitteet toi sitten v.
1712 laveammin ja tarkemmin perusteltuina esiin Taneli Juslenius
siinä akatemiallisessa puheessa, jonka piti alkaessaan luentonsa n.k.
pyhäin kielten (s.o. heprean ja kreikan) professorina. Täydesti
yhtäläisiä sanoja suomen ja heprean kielissä Juslenius tosin arvelee
harvoin tavattavan, paitsi interjektsiooneja, esim. ahah! Vaan
semmoisia, joita jonkun kirjaimen muuttamisella tai lisäämisellä
sanan joko alku- tai loppupäähän voi saada yhdenkaltaisiksi, väittää
hän löytyvän kuuteensataan ja luetteleekin moniaita esimerkkejä.
Vielä enemmän panee hän painoa yhtäläisyyksiin suomen ja heprean
kielen taivutuksessa. Niinpä esim. kumpaisellakin kielellä on suffiksi-
pronomineita, jotka liitetään sekä nomineihin että verbeihin, ja joista
ensimmäisen persoonan pääte on -ni; sitä vastoin ei kumpainenkaan
kieli suvaitse verbeihin liitettyjä prefiksejä. Molemmissa kielissä on
verbeillä useampia konjugatsiooni-muotoja, esim. teki ja tehtin
(Heprean Kai ja Niphal), teeskeli ja teeskeldin (Piel ja Pyal), teetti ja
teetettin (Hiphil ja Hophal), tehwyin (Hithpaël). Todisteena
sukulaisuudesta mainitsee hän myös suomalaiselle ja heprealaiselle
runoudelle yhteisen parallellismin eli runonkerron. Lopuksi Juslenius
kehoittaa kuulijoitansa vaivaa pelkäämättä ryhtymään heprean kielen
oppimiseen, koska heidän muka on tämän sukulaisuuden tähden
helppo oppia sitä. Onhan, sanoo hän, Ruotsalaisenkin paljoa
helpompi oppia saksaa kuin meidän kieltä!
Näin syntynyt luulo mainittuin kielten sukulaisuudesta synnytti pian
toisen vielä hullumman, nimittäin että Suomalaiset muka olisivat ne
kymmenen Israelin heimokuntaa, jotka ovat kadoksiin joutuneet.
Nuorempi Olavi Rudbeck, tämän lystillisen historiallisen arvelun
keksijä, perustaa väitteensä siihen, ikään kuin jo todistettuun
tosiasiaan, että Suomalaisten, Lappalaisten ja Virolaisten kieli on
paraasta päästä hepreaa. Siinä muodossa meni sitten tämä hullutus
perintönä kirjasta kirjaan koko puolen vuosisataa. Siitä latelee
laveasti oppinut ja selväjärkinen Juhana Arckenholtz keskellä 18:ta
vuosisataa, sitä vakuuttaa vielä Fredrik Collin väitöksessään De
origine Fennorum, joka ilmestyi kahtena julkaisuna vv. 1764 ja 1766,
juuri vähää ennen kuin Porthan ijäksi lopetti kaikki semmoiset
perättömät lorut.
Osoitettuaan suomenkielen sukulaisuuden heprean kanssa Juslenius
sitten ryhtyy sitä vertailemaan kreikankieleen. Muodoissa hän ei sano
paljon yhtäläisyyttä keksineensä. Mainitsee kuitenkin, että
suomenkieli, samoin kuin kreikan, on vokaaleista ja erittäin
diftongeista rikas, ett'ei kumpikaan suvaitse q-kirjainta, sekä että
molemmilla kielillä löytyy monta eri murretta, joiden eroitus on
etupäässä muutamain kirjainten erilaisessa ääntämisessä. Mutta
sanastossa hän väittää yhtäläisyyksiä tavattavan sitä runsaammin.
Tässäkin pitää hän kiinni siitä periaatteesta, että täydellistä
yhtäläisyyttä sekä äänteiden että merkityksen puolesta sopii harvoin
odottaa. Vaan yhtä varmana pitää hän kahden sanan sukulaisuuden
silloinkin, kun runko on sama, vaikka pääte on muuttunut
kumpaisenkin kielen erikoisluonteen mukaan. Sitä paitsi saattaa
hänen mielestään joku kirjain jäädä pois, vaihtua toiseen kirjaimeen
tai tulla lisäksi sanan alkuun, keskeen tai loppuun. Ottaapa hän
välistä, kun muu ei auta, Rengon kielenkin avuksi ja väittää, että
toisinaan täytyy lukea sana taikka kokonainen lause edestakaisin,
huomatakseen alkuperäistä yhtäläisyyttä. Niin on esim. sirkka aivan
sama kuin kreikan άκρίς, sorkka yhtä άκρος, joka kreikankielessä
merkitsee huippua, päätä. Merkityksenkin puolesta, huomauttaa
Juslenius, voi sana toisessa kielessä olla laajempialainen kuin
toisessa.
Tämmöisten väljäin sääntöin avulla, joihin vallan hyvin sopii, mitä
pilkkakirves kerran sanoi nykyisestäkin kielitieteestä, että se pitää
varsin vähän lukua konsonanteista eikä vokaaleista vähääkään, ei
ollut sitten vaikea Juslenius'en esiintuomain yhtäläisyyksien lukua
lisätä melkein loppumattomiin. Vielä Porthan'in aikana ilmestyi
vertaileva tutkimus suomen ja kreikan kielistä, joka sisältää
enemmän kuin 600 muka yhtäläistä sanaa. Tämän vertailun tekijä oli
Huittisten kirkkoherra Niilo Idman samannimisen Huittisten
kirkkoherran poika, syntynyt Östunassa Uplannissa Ruotsinmaalla v.
1716, kuollut v. 1790. Kirjassansa, joka painettiin ruotsiksi v. 1774 ja
myöhemmin ranskankin kielelle käännettynä, kumoo hän ensin sen
luulon, että muka Suomalaiset olisivat Heprealaisten sukua, vaan
päättää niiden olevan noita Skyyttalaisia, joista Kreikkalaiset niin
paljon tiesivät kertoa, Tällä nimellä Mustanmeren rannalla asuessaan
olivat meidän miehet yhtenään Kreikkalaisten kanssa tekemisissä ja
omistivat itsellensä silloin sekä sanoja että taivutusmuotoja.
Kirjaimet sanoo hän suomenkielessä olevan samat kuin kreikan
alkuperäiset 16, ja samaten kuin kreikassa muuttuvat konsonantit
heimolaisiksensa, esim. tekee, tegin, tehdä, joita sopii verrata
vaihdoksiin x:n, γ:n ja χ:n välillä, Kumpaisessakin kielessä äännetään
muutamia konsonantteja murteittain eri tavalla; niinkuin
Ateenalainen sanoi πλήττω, missä muut Kreikkalaiset πλήσσω, niinpä
Turkulainenkin kattoa, ettiä, missä muut Suomalaiset katsoa, etziä.
Johtopäätteistä ovat useammat yhtäläiset: xog- = -kas, -ινος = -
inen, -ιχος = -hko, -μα = -ma j.n.e. Niin vertailee Idman läpi sekä
muoto-että lauseopin keksien koko joukon yhtäläisyyksiä. Viimeksi
tulevat sanavarat verrattaviksi aineenmukaisessa järjestyksessä.
Yhtäläisiä jumalainnimiä luetellaan esim. Hiisi = Egyptiläisten Isis,
Käkri = Ateenan perustaja Kekrops, Menningäiset, Agricolan mukaan
avioliiton edistäjät, = Ύμενήίος, Hymenaeus (häitten jumala);
Väinämöinen = Φαναΐος (Zeyn liikanimiä) tai Φαινόμειος (näkyvä,
loistava). Muista sanavertailuista mainittakoon: epäilen = ελπίζω
(toivon), kerjäläinen = γεραιός (vanhus), menen = μενω (pysyn
paikoillani), työ = δύη (kurjuus).
Paitsi näihin vertailemisiin heprean ja kreikan kielten kanssa, oltiin
18:n vuosisadan keskipaikoilla myös hyvin ahkerat todistelemaan
suomen sukulaissuhteita ruotsinkieleen. Tämän sukulaisuuden
keksijänä oli jo ollut vanhempi Rudbeck, joka Atlantica-teoksessaan
arveli sekä Suomalaisten että Skandinaavilaisten polveutuvan
Japhefista, Noakin pojasta, ja olleen ensin yhtenä kansana Skyyttain
nimellä, mutta sittemmin eronneen. Samaa kysymystä pohti meidän
yliopistossamme Mattias Hallenius, talonpojan poika Mynämäen
Haloilasta, syntynyt v. 1699, jumaluus-opin apulaisprofessorina
kuollut v. 1748. Apulähteenä tutkimuksessaan, jonka julkaisi
maisteriväitöksenä nimellä De Borea Fennia v. 1732, oli hän
käyttänyt kuuluisan muinaistutkijamme Elias Brenner'in tekemää
suomelle ja muinais-skandinaavian kielille yhteisten sanojen
luetteloa, sitä itse puolestaan vielä lisäillen ja ulotuttaen vertailunsa
Ulfilaan raamatunkäännöksessä tavattavaan vanhan-aikuiseen
gootinkieleen. Hän tuli kuitenkin siihen päätökseen, että ainoasti
Suomalaiset olivat mainittuin Skyyttain jälkeläisiä, ja että
Ruotsalaiset olivat myöhempiä tulokkaita sekä Suomeen että
Skandinaaviaan. Gootin kielessä tavattavat suomenkielen kanssa
yhtäpitävät sanat hänen mielestään ainoasti todistivat, että Gootit
olivat alkuperältään Suomalaisia ja vasta myöhemmin
germaanilaistuneita.[44] Kokonaan Rudbeckin kannalle tässä
kysymyksessä asettui vielä v. 1756 Lund'in yliopiston professori
Liivinmaalainen Arvid Moller, joka Vesterås'issa julkaisi ruotsinkielisen
kertomuksen Viron- ja Liivinmaasta sekä tutkimuksen näiden maiden
asukkaiden, erittäin virolaisen ja suomalaisen kansallisuuden,
alkuperästä.[45]
Lopuksi olkoon vielä mainittu esimerkkinä, kuinka sen-aikuinen
kielitutkimus umpisokeana hapuili, että Juslenius kehuu
suomenkielen olevan lapin, viron ja bjarmin kielten emän, joihin
lisäksi vielä sanoo muutamain lukevan slavooniankielenkin ynnä sen
haarat: venäjän, puolan, böömin, moldaavian ynnä unkarin kielen
(!).[46] Itsepä hän sanoo kuulleensa eräältä upseerilta, joka oli ollut
kolmekymmenvuotisessa sodassa, että Itä-Saksassa asuvilla
slaavilaisheimoilla oli siksi paljon suomen sanoja puheessaan, että
sitä jossain määrin voi ymmärtää!
Näistä vertailevan kielitutkimuksen ensialkeista, vaikka ne tosin olivat
epävakaiset, hapuilevaiset, oli kuitenkin, niinkuin mainittiin, se hyöty,
ett'ei enää pidetty latinan kielioppia ainoana ojennusnuorana muiden
kielten rakennusta tutkiessa, ja toiseksi oli tämän vertailemisen
kautta tultu tarkemmin huomaamaan oman kielen omituista
luonnetta. Siitä kypsyi pian hyvä hedelmä Vhaël'in kieliopissa.
Pärttyli Vhaël, syntyi v. 1667 Oulussa, jossa isä oli kruununvoutina.
Jäi aikaisin orvoksi, pääsi Turun yliopistoon v. 1684, tuli opettajaksi
kotikaupunkinsa kouluun 1689, muutti konrehtoriksi Vaasaan 1692,
määrättiin Riiassa majailevan Pohjanmaan rykmentin pastoriksi 1694
sekä kirkkoherraksi Ilmajoelle 1699. Venäläisten tultua Pohjanmaalle
läksi hän pohjoiseen päin pakoon, toimitti jonkun aikaa Ruotsin
puolella kirkkoherran virkaa Kainuun pitäjässä, joutui v. 1717 Yli-
Torniossa käydessään Venäläisten käsiin ja vietiin Turun linnaan
vankeuteen. Mutta pian hän jälleen päästettiin irti ja asetettiin
saksankielen-taitonsa tähden saarnaajaksi Venäjän sotaväessä
palveleville, Turussa majaileville Saksalaisille. Joku aika sen jälkeen
tuli hänelle vielä suurempi luottamuksen osoitus valloittajan puolelta
osaksi. Suomen kenraalikuvernööri Galitsin näet määräsi hänet v.
1719 koko Pohjanmaan provastiksi, antaen hänelle samassa Vaasan
kirkkoherran paikan sekä tulot Ilmajoen kirkkoherra-kunnasta lisäksi.
Rauhan tultua palasi Vhaël entiseen virkaansa Ilmajoelle, mutta kuoli
v. 1723 äkkiä halvaukseen, parast-aikaa ollessaan Tukholmassa
valtiopäivillä. Hänen kielioppinsa Grammatica Fennica ilmestyi
painosta vasta v. 1733, kymmenen vuotta tekijän kuoleman jälkeen,
lesken toimesta. Esipuheessa kehuu leski miesvainajaansa
syvimmäksi suomenkielen tuntijaksi, mikä vielä oli elänyt, ja tämä
kehuminen ei ollut perätön, niinkuin myös siitä näkyy, että Vhaël'in
kielioppi vielä v. 1821 katsottiin ansaitsevan uudestaan painamista.
Kiireisin katsahdus tähän kielioppiin todistaakin, että Vhaël jo on
suunnilleen käsittänyt ja selittänyt kielemme pääasialliset
omituisuudet. Hän tuntee vokaalisoinnun ja antaa välttäviä neuvoja
konsonanttein pehmentämisestä, vaikk'ei hän ole keksinyt niiden
perussyytä. Sijoja on hänellä ensin latinan 6, mutta sitten vielä 8
uutta; ainoasti komitatiivi ja prolatiivi puuttuvat, jotavastoin vokatiivi
on liikaa. Akkusatiivista hän selittää, että se voi olla kahtalainen,
totaalinen ja partsiaalinen. Pronomineista on hänen esityksensä
hyvin täydellinen. Muun muassa hän antaa tarkat säännöt suffiksein
käyttämisestä, lukien suffikseihin myös verbein persoonapäätteet,
josta näkyy, että juuri vertaileminen hepreankielen kanssa oli
kiinnittänyt niihin huomion. Verbein muodot ovat niin-ikään jotenkin
täydellisesti selitettyinä. Kielteisestä konjugatsioonista ei hänellä
tosin ole eri sääntöjä, mutta verbi olen on negatiivisestikin
käytettynä. Sanan johdon suhteen voittaa hän suuresti molemmat
edeltäjänsä, sillä hänellä on 25 nominaalista ja 15 verbaalista
päätettä, kun heillä vaan oli 5 edellistä ja 4 jälkimmäistä laatua.
Partikkeleista puhuessaan osoittaa hän aivan oikein niiden olevan
nominein sijoja. Erityisenä ansiona tälle kieliopille on vielä
mainittava, että siinä otetaan huomioon suomen eri murteet, joihin
tekijä lukee myös Turun-puolisen puhetavan, ollen sitä mieltä, että
kirjakielen tulee olla niiden välittäjänä: Lauseoppia ei Vhaël'in teos
valitettavasti sisällä.

3. Taneli Juslenius.
Samoin kuin suomenkielen tutkimus, on myös Suomen historian
tutkimus tämän aikakauden alkupuolella vielä hyvin haaveksivainen,
epätarkka ja eriskummallisilla luuloilla sekoitettu. On ikäänkuin tiede
ensi alussa ilmautuisi vain himmeänä päivän salona, jonka hämärä
valaistus usein näyttää meille olemattomia, epätodellisia haamuja;
vasta myöhemmin, kun päivä täydelleen on koittanut, saavat
kappaleet kaikki luonnollisen ja todellisen muotonsa ja värityksensä.
Niiden miesten joukossa, jotka ryhtyivät vertailemaan suomen kieltä
heprean ja kreikan kieliin, olen jo maininnut Taneli Juslenius'en.
Mutta sillä en ole vielä kosketellut muuta kuin vähäistä osaa tämän
merkillisen miehen toimista, jonka persoonassa aikakauden
alkujakson kaikki pyrinnöt ikäänkuin huippenevat.
Taneli Juslenius, Mynämäen samannimisen kappalaisen poika, syntyi
10 p. Kesäk. 1676 Rankan pappilassa mainittua pitäjää. Merkittävä
pojan vastaisten harrastusten suhteen lienee, että isäkin jollain
hartaudella näkyy suosineen oman kielen viljelemistä, niinkuin se
latinainen onnentoivotus todistaa, minkä hän on kirjoittanut Tuomas
Rajalenius'en v. 1654 painattamaan suomalaiseen
saarnakokoelmaan. Nuorella Tanelilla oli ensimmäisenä taluttajana
opin tiellä lähinnä vanhin veljensä Abraham ja, tämän lähdettyä
kotoa, toinen veli Gabriel. Yksitoistavuotisena pantiin Taneli sitten
Turun kouluun, jossa nosti opettajain yleisen ihmettelyn erinomaisen
tarkalla muistillansa sekä väsymättömällä ahkeruudellaan. Kertoipa
hän itse perästäpäin silloin oppineensa König'in jumaluus-opin
yhdessä päivässä! Hän ei ollutkaan vielä täyttänyt viidettätoista
vuottansa, kun keväällä 1691 yliopistoon pääsi. Siitä ajasta täytyi
hänen myös ruveta, niinkuin aikamiehen, pitämään huolta
elatuksestaan, sillä isä oli samaan aikaan kuollut häneltä. Tämä
huolenpito tuli hänelle sitä vaikeammaksi, koska maamme juuri
seuraavina aikoina oli katovuosien, jopa viimein nälänhädänkin
alainen. Muutamat vuodet omassa maassa oltuansa lasten
opettajana, josta ei hänelle voitu antaa palkaksi muuta kuin vapaa
elanto, sai hän kotiopettajan paikan Kapriossa Inkerinmaalla
paremmilla eduilla. Sieltä palattuansa v. 1696 juuri pahimman nälän
aikana hän ei nähnyt neuvokseen muuta kuin ruveta merimieheksi
vanhimman veljensä, Uudenkaupungin pormestarin Henrik
Juslenius'en haahteen. Siinä purjehti hän Suomen ja Riian väliä,
kunnes oli koonnut itsellensä vähän varoja, niin että taisi palata
Gabriel veljen luo Turkuun rakkaita opintojansa jatkamaan.
V. 1700 kirjoitti hän väitöksensä Aboa vetus et nova[47] (Vanha ja
uusi Turku), joka on yhtä merkillinen siinä ilmaantuvasta
isänmaallisesta innosta kuin epätieteellisestä
herkkäuskoisuudestakin. Tässä väitöksessä puhuu hän Turun
kaupungin asemasta ja ulkomuodosta, sitten sen historiasta ja
viimein sen hallinnosta sekä tavoista. Läpi koko teoksensa kokee hän
aina todistaa hyväksi ja kelvolliseksi, mitä vaan suomalaista on.
Tätä tehden suurentelee hän kaikki ylenmäärin, vaikka ei hän itse
sitä havaitsekaan kerskaamiseksi. Niinpä hän Turun tuomiokirkosta
puhuessaan vakuuttaa, ett'ei huoli tehdä ulkomaalaisten tavalla,
jotka pilvien tasalle ylistelevät kirkkojansa, kaupunkejansa, kyliänsä;
mutta kehuu kuitenkin yhteen hengenvetoon, ett'ei löydy koko
Ruotsin valtakunnassa eikä luultavasti missään muuallakaan toista
Jumalan huonetta, joka Turun tuomiokirkon voittaisi, paitsi Upsalan
ikivanha temppeli. Samaten on muka Turun satama paljoa parempi
paraitakin ulkomailla, ainoasti Tukholman ja Karlskronan satamat
tunnustaa hän vielä paremmiksi. Thessalian Tempe-laaksokaan ei
muka ollut mitään ihanan Ruissalon rinnalla.[48]
Historiallinen osa niinkuin myös sitä seuraava luku Suomalaisten
tavoista ovat kirjoitetut sen ajan käsityksen mukaan erinomaisella
opilla — jokaisen sivun alla on pari riviä käytettyni lähteitten nimiä —
mutta meidän silmissämme hyvin naurettavalla tavalla. Siitä vähät,
että Juslenius pitää täytenä totena kaikki hullutukset, mitä Rudbeck
Atlantica'ssaan oli ladellut Pohjoismaiden asukasten tulosta tänne,
ynnä ne juorut Suomen muinaisista kuninkaista, jotka löytyvät 17:n
vuosisadan keskipalkoilla ilmestyneessä käsikirjoituksessa Chronicon
Finlandiae incerti auctoris (Suomen kronikka, tekijä tietymätön).
Mutta paitsi sitä tuopi hän rohkeasti esiin mitä kummallisimpia
arveluja, todistaen ne hyvin loogillisilla johtopäätöksillä, joissa ei ole
mitään muuta vikaa, kuin että kaikki perussyyt eli premissit ovat
aivan tuulesta temmatut. Sillä tavoin ottaa hän selvää esim. Turun
kaupungin perustamisen ajasta. Turku merkitsee toripaikkaa, se sana
on epäilemättä aivan alkuaikoina syntynyt, sillä ilman sitä olisi
suomenkieli ollut vaillinainen. Ja kun Suomalaiset Magog'in. Japhet'in
pojan, johdolla vedenpaisumuksen perästä tulivat tänne, niin
tarvitsivat tietysti kaupunkia, jonka rakensivat ja nimittivät Turuksi.
Selvää on myöskin, että Turku alusta pitäen on ollut kuninkaan
asuntopaikkana, sillä eihän Suomen maassa tiedetä toista kaupunkia
entuudestaan löytyneen! Saman veroinen on hänen todistuksensa
Turun koulun vanhuudesta. Hän mainitsee perustukseksensa vanhan
runon, jossa äiti kysyy koulusta tulevalta pojaltansa:
 Mitäs poican cotia tulit?
Ongo Coulu cohdallansa,
Turcu Uusi toimesansa.

Koskapa ei mitkään kirjalliset lähteet voi tietoa antaa, mihin aikaan

Turku on ollut uusi, niin näkyy siitä Turussa jo löytyneen koulun
ylimuistoisista ajoista asti. Eikä se koulu ollut mikään talonpoikainen
kansakoulu, vaan aatelisopisto, missä nuoria junkkareja harjoitettiin
kaikellaiseen aateliseen taitoon. Sillä mainittu runo kertoilee vielä,
kuinka sama koulusta tullut poika käkesi mennäksensä kosimaan ja
varustettiin monilla palvelijoilla, hevosilla ynnä kalleilla aseilla:

Yljän Kilpi Cullan kijlsi,

Caicki muut hopian hohdit.

Muutama ehkä epäilee, onko tässä koulussa annettu tieteellistäkin

opetusta, koska Ruotsalaiset Suomenmaan valloittaessaan eivät siitä
mitään mainitse. Mutta tämä epäilys on aivan turha; onhan Olaus
Magnus jo aikaa sitten todistanut tieteen aikeitten tulleen
Roomalaisille Skandinaaviasta, ja Skandinaavilaisten saaneen ne
vielä pohjempata Kimmeriläisiltä. Nämätpä Kimmeriläiset nähtävästi
eivät ole muuta kuin meidän Kemiläiset, jotka joka lapsikin tietää
selviksi Suomalaisiksi. Ei siis voi päättää muuta, kuin että
Ruotsalaiset, Suomenmaan valloitettuaan, hävittivät täältä kaikki
kirjalliset muistomerkit, saadaksensa Suomalaisten kansallistunteen
masentumaan! Kummallista oikein on nähdä, kuinka epätarkasti
silloin tiedettiin uuden-aikaisemmatkin asiat. Niinpä esim. sanoo
Juslenius Agricolan Uuden Testamentin painetuksi v. 1554!
Historiallisten tietoin joukossa näemme nekin kaksi mainittuna, että
Juhana kuninkaan aikana 600 Suomen talonpoikaa kerran
karkoittivat 100,000 Venäläistä, ja että Kustaa Aadolf suomalaisten
soturein ynnä muutamain muiden avulla valloitti Saksan!
Tämmöinen on tämä teos, joka kuitenkin kaikkein hullutustensa
ohessa sisältää hyvän kuvauksen Juslenius'en aikaisesta Turusta, niin
että siitä nykyäänkin vielä sopii ammentaa arvokkaita tietoja. Mutta
aikoinansa pidettiin sitä kaikin puolin kelvollisena teoksena, ja tekijä
saavutti sillä suuren maineen. Siitä seurasi hänelle paremmat edut
toimeentulonkin suhteen. Valtiosihteeri Samuli Åkerhjelm antoi, näet,
molemmat poikansa, jotka oleskelivat Turussa, Juslenius'en hoitoon.
Seuraavana vuonna pääsi Juslenius heidän kanssaan Tukholmassa
käymään ja seurasi heitä sitten Strengnäs'in kymnaasiin.
Åkerhjelm'in kuoltua v. 1702, palasi hän Turkuun, jossa nuorempi
piispa Gezelius antoi hänelle konsistoorin varasihteerin viran ja paitsi
sitä otti hänet poikansa opettajaksi.
Olo arvokkaan, oppineen ja kunnollisen piispan kodissa vaikutti
kaikin puolin syvästi nuoreen Juslenius'een. Täällä kirkastui myös
hänen sydämmessään jo alusta aikain palava kotimaanrakkauden
tunne selväksi tiedoksi siitä, mitä hän Suomen maan ja kansan
eduksi erittäin oli luotu toimittamaan. Ulkonaisen aiheen siihen
kertoo hän vastamainittavan sanakirjansa esipuheessa seuraavalla
tavalla. En voi myöskään olla mainitsematta, mikä etenkin on ollut
minulla yllyttimenä tähän työhön. Asuessani kotiopettajana
nuoremman piispa Gezelius'en luona, oli siellä kerran vieraana eräs
Ruotsalainen, muuten hyvin kelpo mies, joka kiivaasti vaati, että
suomenkieli asetuksella kokonaan kiellettäisiin, ja että kaikki avaran
maamme asukkaat pakoitettaisiin käyttämään ruotsia sekä
yhteiskunnallisissa asioissa että yksityisissä perheoloissaan, vieläpä
että jumalanpalveluskin pidettäisiin yksin-omaan ruotsiksi. Silloin
vanha kunnioitettava piispamme, jonka isä oli Ruotsalainen, ja joka
itsekin oli saanut kasvatuksensa Ruotsissa, antoi sille miehelle
monen sekä Suomalaisen että Ruotsalaisen läsnäollessa tämän
lyhyen vastauksen: "kaikkein kielten pitää tunnustaman Jumalaa".
Samasta asiasta oli piispa perästäpäin vielä laveammin puhunut,
arvellen apostoleille juuri sitä varten kielten lahjan annetun, että he
saattaisivat saarnata kullekin kansalle sen omalla kielellä, niin että
kuulijat vuorostaan voisivat omaisiinsa istuttaa totista jumalanpelkoa
ja jokapäivä keskenään ylistää Jumalaa. Helppo on arvata
tämmöisten puheitten vaikutusta innokkaan nuorukaisen mieleen,
joka siitä lähtein päätti kaikin voiminsa ryhtyä oman äidinkielensä
tutkimiseen ja viljelemiseen.
Ensimmäinen teos, jonka Juslenius tämän jälkeen julkaisi,
maisteriväitös Vindiciae Fennorum (Suomalaisten puolustus) v. 1703,
ei kuitenkaan vielä koskenut suomenkieltä, vaan on pikemmin täyte
edelliseen teokseen, kuvaillen koko Suomenmaan ansioita samalla
lailla kuin ennen Turun kaupungin. Hän aloittaa tämän väitöksen
Ciceron sanoilla: "emme ole syntyneet ainoasti oman itsemme
tähden, vaan osan syntymästämme vaatii itselleen isäinmaa, osan
vanhemmat, osan ystävät". Mielestään hän ei millään muulla
paremmin voi maksaa velkaansa kotimaalle, kuin voimia myöten
puolustamalla kansaansa pahansuovain soimauksia vastaan.
Ensimmäisessä luvussa osoittaa hän sitten Suomenmaan kasvattavan
kaikkia kohtuulliseen elämään kuuluvia tarpeita, vaikk'ei ylellisiä
herkkuja suokaan. Toisessa luvussa tekee Juslenius tyhjäksi sen
soimauksen, ett'eivät Suomalaiset muka milloinkaan olisi kyenneet
muistettaviin töihin. Syyksi siihen soimaukseen arvelee hän, että,
mitä Suomalaiset ovat mainittavaa tehneetkin, se kaikki on tullut
muukalaisten tietoon Ruotsalaisten nimessä. Kolmannessa luvussa
hän luettelee koko joukon suomalaisia miehiä, jotka ovat merkilliset
sotaisten tai tieteellisten töitten vuoksi — niissä kuitenkin useampia
Ruotsalaisiakin, joilla oli ollut virkoja Suomessa. Samassa luvussa
ovat Suomalaisten hyvät avut ja tavat kuvattuina.
Jo teoksen luonteesta seuraa, että kaikki, mitä Suomen maassa sekä
kansassa on puuttuvaista tai moitittavaa, on jäänyt mainitsematta,
sitä vastoin hyviä puolia usein liioiteltukin. Mutta ylimalkain täytyy
tunnustaa, että Juslenius tällä kertaa paljoa paremmin pysyi
kohtuuden rajoissa. Yhtähyvin ei hänen teoksestaan ole ollut muuten
hyötyä kuin kotimaanrakkauden kiihoittimena; tieteellistä siitä ei
juuri ole mitään saatavana. Loppusanat ovat hyvin merkilliset ja
selvästi kuvaavat: "Nämät olen kirjoittanut kotimaanrakkauden
vaatimuksesta, joka on kaikkea rakkautta ylin. Minä en huoli muusta,
kuin että olen Suomalainen ja, vaikka itse tuntematonna, toki saan
kuulua mainehikkaasen kansaan".
Juslenius oli tarkka Raamatun alkukielten tuntija, jonka tähden hän
Gezelius'en luona oleskellessaan saikin itselleen uskotuksi muutamat
osat piispan toimittamaa suurta Raamatun-selitystä. Ja v. 1712
määrättiin hän näiden pyhäin kielten professoriksi. Sitä ennen oli hän
jo v. 1705 päässyt apulaisprofessoriksi filosofiassa sekä vuodesta
1707 toimittanut yliopiston sihteerin vaivaloista virkaa. Parempiakin
paikkoja yliopistossa oli hänellä pari kertaa ollut tarjona, vaan hän oli
aina käskenyt antaa niitä muille hänen mielestään ansiokkaammille.
Ennenmainitussa puheessa suomenkielen sukulaisuudesta heprean
ja kreikan kanssa, jolla hän luentonsa aloitti, ryhtyi Juslenius
ensikerran pääaineesensa, oman kielen tutkimiseen. Tässäkin
puheessa puhkeaa hänen harras kotimaanrakkautensa yhtenään ilmi
suurentelevissa lauseissa. Niinpä hän suomen ja heprean runoutta
verratessaan ottaa esimerkiksi erään vähää ennen ilmestyneen
suomalaisten sananlaskuin kokoelman ja huudahtaa sen johdosta
ihastuksissaan: "Mikä on näitä runoja somempi kun niitä alkukielellä
katselee? Mikä voi olla ytimellisempää?" Samalla lailla hän kehuilee
suomenkieltä melkein kreikan vertaiseksi murteitten rikkaudessa ja
liikuttamisen voimassa.
Vakinaiseen virkaan päästyänsä, jossa hänellä oli hyvä toimeentulo
ja tilaisuutta rakkaihin tieteellisiin tutkimuksiinsa, saattoi nyt
Juslenius toivoa saavansa viettää lopun elämäänsä rauhassa ja
onnessa. Mutta toisin oli sallittu. Vuoden perästä täytyi hänen jo
vaimoinensa, lapsinensa paeta vihollisen jaloista Pohjanmaalle, jossa
hänen anoppinsa asui Pietarsaaren pitäjässä. Syksyllä, kolme päivää
sen perästä kuin hänen vaimonsa oli synnyttänyt lapsen, täytyi
jatkaa pakoa yhä kauemmaksi. Torniossa, johon pakenijat joutuivat
Joulukuussa, kuoli äsken syntynyt lapsukainen. Heinäkuussa he
joutuivat Tukholmaan. Siellä elätteli Juslenius omaa ja perheensä
henkeä töin ja tuskin yksityisellä lasten-opetuksella, siksi kuin
hänelle v. 1715 suotiin lehtorin virka Vesterås'in kymnaasissa. Puhe,
jolla hän astui tähän virkaan, oli De Miseriis Fennorum (Suomalaisten
kärsimyksistä).
Ajat kuluivat, vuodet vierivät, ja vihdoin viimein koitti
maanpakolaisille palaamisen päivä. V. 1722, jolloin Turun yliopisto oli
jälleen työnsä alkanut, tuli Jusleniuskin takaisin entisiin toimiinsa.
Samallaisena ei hän kuitenkaan enää palautunut. Sekä omat että
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com