Solution Manual for Managing Human Resources,

9th Edition, Luis R. Gomez-Mejia David B. Balkin

Kenneth P. Carson download

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-managing-
human-resources-9th-edition-luis-r-gomez-mejia-david-b-balkin-
kenneth-p-carson/

Download more testbank from https://testbankbell.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankbell.com
to discover even more!

Solution Manual for Managing Human Resources, 9th

Edition, Luis R. Gomez-Mejia David B. Balkin Kenneth P.
Carson

https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-managing-
human-resources-9th-edition-luis-r-gomez-mejia-david-b-balkin-
kenneth-p-carson/

Managing Human Resources 8th Edition Gomez-Mejia

Solutions Manual

https://testbankbell.com/product/managing-human-resources-8th-
edition-gomez-mejia-solutions-manual/

Managing Human Resources 8th Edition Gomez-Mejia Test

Bank

https://testbankbell.com/product/managing-human-resources-8th-
edition-gomez-mejia-test-bank/

Managing Human Resources Gomez-Mejia 7th Edition Test

Bank

https://testbankbell.com/product/managing-human-resources-gomez-
mejia-7th-edition-test-bank/
Solution Manual for Managing Human Resources, 11th
Edition

https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-managing-
human-resources-11th-edition/

Test Bank for Managing Human Resources, 9th Canadian by

Belcourt

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-managing-human-
resources-9th-canadian-by-belcourt/

Managing Human Resources Snell 16th Edition Solutions

Manual

https://testbankbell.com/product/managing-human-resources-
snell-16th-edition-solutions-manual/

Solution Manual for Managing Human Resources, 18th

Edition, Scott Snell, Shad Morris,

https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-managing-
human-resources-18th-edition-scott-snell-shad-morris/

Test Bank for Managing Human Resources, 11th Edition

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-managing-human-
resources-11th-edition/
 Chapter 1
Meeting Present and Emerging Strategic Human Resource Challenges
Solution Manual for Managing Human Resources, 9th Edition,
Luis R. Gomez-Mejia David B. Balkin Kenneth P. Carson
Full chapter at: https://testbankbell.com/product/solution-
manual-for-managing-human-resources-9th-edition-luis-r-
gomez-mejia-david-b-balkin-kenneth-p-carson/
CHAPTER OVERVIEW

This first chapter provides a broad overview of the strategic human resource challenges
organizations face, and provides a framework to understand the role of human resource
strategies, activities, and programs to achieve sustained competitive advantage. To
support this broad perspective, some of the most important external and internal
challenges vis-à-vis HR strategies are discussed in three categories: environmental
challenges, organizational challenges, and individual challenges. The chapter explains the
planning and implementation of strategic HR policies, as well as the role of line managers
and the HR department in the effective use of human resources. Also explored here is
how managers, in partnership with human resource professionals, adopt and implement
HR strategies through specific strategies and programs. HR professionals are often
responsible for designing these programs in order to meet business goals and employee
needs. Although the line managers provide the necessary input during the program design
phase, they are primarily responsible for carrying out or implementing such programs.
This chapter provides a strong overview of how firms can use HR strategies and
initiatives to deal with external and internal challenges, which are then explored in detail
in later chapters.

LEARNING OBJECTIVES
After reading this chapter, students should be able to deal more effectively with the
following challenges:
1.1 Describe the major challenges affecting HR.
1.2 Outline key steps in planning and implementing strategic HR policies.
1.3 Understand the various HR strategies that
1.4 companies use to increase firm performance.
1.5 Outline HR best practices.
1.6 Explain how to establish a close partnership between the HR department and
managers.

ANNOTATED OUTLINE

LEARNING OBJECTIVE 1.1

Describe the major challenges affecting HR

Copyright 2020 Pearson Education, Inc 1

I. Human Resource Management: The Challenge
Human resource challenges that face today’s managers may be categorized
according to their primary focus: the environment, the organization, or the
individual. Firms that deal with these challenges effectively are likely to outperform
those that do not. Figure 1.1

A. Environmental Challenges

Environmental challenges refer to forces external to the firm that are largely
beyond management’s control but influence organizational performance. They
include rapid change, the web economy, workforce diversity, globalization,
legislation, evolving work and family roles, skill shortages and the rise of the
service sector, and natural disasters and terrorism,

B. Organizational Challenges

Organizational challenges refer to concerns that are internal to the firm.

Effective managers must be proactive and deal with organizational issues
before they become too big.

C. Competitive Position: Cost, Quality, or Distinctive Capabilities

Human resources represent the single most important cost in many businesses.
A number of HR policies affect the organization’s competitive position. These
issues include: decentralization, downsizing, organizational restructuring, self-
managed work teams, organizational culture, technology, internal security,
data security, outsourcing, and product integrity.

D. Individual Challenges

Human resource issues at the individual level address decisions most pertinent
to specific employees. These issues almost always reflect what is happening in
the larger organization. How individuals are treated also is likely to have an
effect on organizational issues. For instance, if many key employees leave a
firm to join its competitor, it will affect the competitive posture of the firm.
The individual issues include matching people and organizations, ethics and
social responsibility, productivity, empowerment, brain drain, and job
insecurity.

LEARNING OBJECTIVE 1.2

Outline key steps in planning and implementing strategic HR policies

II. Planning and Implementing Strategic HR Policies

Copyright 2020 Pearson Education, Inc 2

 To be successful, firms must closely align their HR strategies and programs (tactics)
with environmental opportunities, business strategies, and the organization’s unique
characteristics and distinctive competence.

A. The Benefits of Strategic HR Planning

Formulating HR strategies and establishing programs to implement them is

strategic human resource planning. Successful HR strategic planning provides
many benefits for the company, including (1) encouragement of proactive
rather than reactive behavior, (2) explicit communication of company goals,
(3) stimulation of critical thinking and ongoing examination of assumptions,
(4) identification of gaps between current situation and future vision, (5)
encouragement of line managers’ participation, (6) identification of HR
constraints and opportunities, and (7) creation of common bonds.

B. The Challenges of Strategic HR Planning

In developing HR strategy, organizations face several important challenges,

including (1) maintaining a competitive advantage, (2) reinforcing overall
business strategy, (3) avoiding excessive concentration on day-to-day
problems, (4) developing HR strategies suited to unique organizational
features, (5) coping with the environment, (6) securing management
commitment, (7) translating the strategic plan into action, (8) combining
intended and emergent strategies, and (9) accommodating change.

C. Strategic HR Choices

Human resource strategies, which are implemented through HR activities and

programs, may affect the performance of the business. The options that a firm
has available in designing its HR system are its strategic HR choices. Some
potential choices include work flows, staffing, employee separations,
performance appraisal, training and career development, compensation,
employee and labor relations, employee rights, and international management.
Figure 1.2

LEARNING OBJECTIVE 1.3

Understand the various HR strategies that companies use to increase
firm performance
.
III. Selecting HR Strategies to Increase Firm Performance

No HR strategy is “good” or “bad” in and of itself. The success of HR strategies

depends on the situation or context in which they are used. In other words, an HR
strategy’s effect on firm performance is always dependent on how well it fits with
some of the factors. Fit refers to the consistency or compatibility between HR
strategies and other important aspects of the organization. Figure 1.3

Copyright 2020 Pearson Education, Inc 3

A. Fit with Organizational Strategies

Organizational strategies may be examined at two levels: corporate and

business.

Corporate strategy refers to the mix of businesses a corporation decides to

hold and the flow of resources among those businesses. This involves
decisions pertaining to acquisition, divestment, diversification, and growth. At
one end of the spectrum is the evolutionary business strategy; at the other end
is the steady-state strategy.

Business unit strategies refer to those established by firms or autonomous

units of the corporation. Well-known business strategies were formulated by
Porter (overall cost leadership strategy, differentiation business strategy, and
focus strategy) and Miles and Snow (defender strategy and prospector
strategy). Figure 1.4.

B. Fit with the Environment

HR strategies should help the organization better exploit environmental

opportunities or cope with the unique environmental forces that affect it. The
environment can be examined on four dimensions, including (1) degree of
uncertainty, (2) volatility, (3) magnitude of change, and (4) complexity.
Figure 1.5.

C. Fit with Organizational Characteristics

To be effective, HR strategies must be tailored to the organization’s

personality. The features of an organization’s personality are its (1) the
production process for converting inputs into output, (2) the firm’s market
posture, (3) the firm’s overall managerial philosophy, (4) the firm’s
organizational structure, and (5) the firm’s organizational culture.

D. Fit with Organizational Capabilities

An organization’s capabilities are its distinct competencies. HR strategies

make a greater contribution to a firm’s performance to the extent they (1) help
to exploit the firm’s specific advantages or strengths while avoiding its
weaknesses, and (2) when they assist in better using its own unique blend of
human resource skills and assets.

E. Choosing Consistent and Appropriate HR Tactics to Implement HR

Strategies

Copyright 2020 Pearson Education, Inc 4

 Even the best-laid strategic HR plans may fail when specific HR programs are
poorly chosen or implemented. A firm’s HR strategies must be mutually
consistent. That is, HR strategies are more likely to be effective if they
reinforce one another rather than work at cross-purposes. Figure 1.6

LEARNING OBJECTIVE 1.4

Outline HR best practices

F. HR Best Practices

There is much debate about whether high-performing HR practices create

sustained high organizational performance or vice versa. Regardless of the
debate, it is reasonable to state that organizations should consider
implementing practices associated with the highest-performing firms. Figure
1.7

LEARNING OBJECTIVE 1.5

Explain how to establish a close partnership between the HR department
and managers

A. The HR Department and Managers: An Important Partnership

All managers must effectively deal with human resource issues because these
issues are at the core of being a good manager. Moreover, mutual partnerships
must be formed among line managers and HR professionals in order to
effectively and efficiently meet the employees’ and employer’s goals and
needs. Specific steps a company can take to foster an effective partnership
between managers and the HR department include: (1) analyze the people side
of productivity, (2) view HR professionals as internal consultants, (3) instill a
shared sense of common fate, (4) require some managerial experience, (5)
actively involve top corporate and divisional managers, (6) require senior HR
executives to participate.

B. Specialization in Human Resource Management

While the size of the typical HR department has been shrinking in recent
years, the use of external HR consultants has increased considerably

This may reflect the growth of government regulations and organizations

recognizing the growing importance of HR issues. Many colleges and
universities are now offering degrees in HR-related fields. The demand for
HR professionals is expected to continue to grow in years to come.

ANSWERS TO END-OF-CHAPTER DISCUSSION QUESTIONS

Copyright 2020 Pearson Education, Inc 5

1-1. What do you see as the main advantages and disadvantages of Internet-based
recruiting? Explain.

Students answers will vary but some of the advantages include: it takes less time
to review more applications and it broadens the recruiting pool because anyone
with access to a computer and Internet can apply from anywhere in the world and
HR only looks at candidates who fit the specific qualifications of the job. Some
disadvantages include: not everyone has access to the Internet so you may lose out
on some applicants who do not have this resource; because the computer system is
only looking for certain things, an organization may lose out on some good
potential applicants because they may not meet the exact search criteria; and it can
be costly.

. 1-2. Roughly two generations ago many HR articles decried problems with
performance appraisal. A common complaint was that managers did not
devote sufficient time to conducting the appraisals and that biases were
rampant. Another common complaint was that most managers gave high
ratings to all employees and did not bother to properly differentiate and
carefully document the performance evaluation of subordinates. Several old
surveys reported that three quarters or more of employees hated
performance appraisals and found them to be useless, increasing tension at
work Several recent surveys reveal that this situation has not changed much,
with the majority of managers and employees unhappy with appraisals.
Based on what you have learned in this chapter, what implications does this
have for HR practices that presumably rely on an accurate assessment of
employee performance (such as promotions and merit pay decisions)?

Jobs have become more complicated in recent years and particularly since the
economic recession, organizations have to do more with fewer resources. In light
of this one explanation, it may be that it is harder to do quality performance
appraisals than it used to be. The process may have improved but the jobs may
have changed faster than appraisal systems could keep up with. The overall
underlying problem may be that people do not like to give employees negative
feedback, thus the appraisals they provide are less than accurate. This has
numerous implications for HR practices because the policies and procedures (no
matter how good they may be) are only as good as the people who apply them and
whether they are applied fairly and consistently.

1-3. Go back to the Manager’s Notebook “How Harley-Davidson Is Taking

Advantage of a Diverse Customer Base.” If you were a HR manager of a
company such as Harley-Davidson, what human resource programs would
you put in place to help the company expand its customer base? Explain.

Copyright 2020 Pearson Education, Inc 6

 Student answers should reference points covered in Figure 1.7.

 Offer high employment security because this indicates that the firm is
committed to the employee’s welfare
 Develop a good selection program that can screen the best applicants
 Offer wages that are highly competitive as this helps reduce employee
turnover and helps in the attraction of high-quality employees
 Recognize employees by providing monetary and non-monetary rewards
 Make employees part-owners of the firm by providing them with stock in
the firm
 Communicate effectively with employees so that they are kept informed of
major issues confronting the organization and any major initiatives
 Encourage employee involvement so that there is strong “buy-in” of
human resource practices and important managerial initiatives
 Encourage teamwork so that employees are more willing to collaborate
with each other
 Invest in training programs to improve employee skills
 Provide opportunities for learning at work so that employees are
“stretched” in the use of their skills
 Give a higher priority to internal candidates for promotion because this
enhances employee motivation by providing future career opportunities
 Promote inclusion in workforce
 Use data analytics

1-4. Of all the issues affecting HR practices discussed in this chapter, which three
in your opinion are the most important ones? Justify your answer.

Student answers will vary but their justifications should reference points covered
in the text. Training programs are important issue because employees can improve
their skills and advance in their careers. Likewise, providing opportunities for
learning at work allows employees to grow in their jobs, feel more job
satisfaction, and become more marketable. Offering competitive wages will serve
to retain good employees and reduce turnover.

1-5. In your opinion, which of the environmental, organizational, and individual

challenges identified in this chapter will be most important for human
resource management in the twenty-first century? Which will be least
important? Use your own experiences in your answer.

Student answers will vary in response to this question but it is important to note
that governmental regulation, the changing nature of the workforce (shorter-term
employment is commonplace), and the globalization of business are all key areas
to discuss.

1-6. Do you think it is fair for a company to discipline employees by charging

higher fees for those who show evidence of “unhealthy life styles”? According

Copyright 2020 Pearson Education, Inc 7

 to Dr. Kevin Volpp, director of the Center for Health Incentives and
Behavioral Economics at the University of Pennsylvania, punitive surcharges
and tough health targets may hurt those who need assistance the most. Do
you agree? Explain.

Student answers will vary in response to this question. These issues can become
emotionally charged for some students. It is important to note that these sorts of
policies are legal for private firms. However, irrational students may feel these
practices are not, so it is important to present the fact that there are a myriad of
these types of policies in place.

1-7. 3M’s competitive business strategy is based on innovation. 3M requires that

at least 25 percent of its annual sales come from products introduced over the
previous five years, a goal it often exceeds. Specific HR programs adopted to
implement this strategy include the creation of a special fund that allows
employees to start new projects or follow up on ideas. 3M’s “release time”
program, in which workers are given time off during the day to pursue their
own interests, is given credit for the creation of new products that
management would not have thought of by itself. In addition, 3M’s appraisal
process encourages risk taking. A senior manager at 3M says, “If you are
threatened with dismissal after working on a project that fails, you will never
try again.” What other types of HR policies might 3M institute to spur
product innovation?

Students can work in small groups and develop HR policies that might encourage
innovation. The groups can share their ideas with the class.

1-8. Many believe that top managers care little about human resources compared
to such areas as marketing, finance, production, and engineering. What
might account for the perception, and what would you do to change it?

Students can share their opinions with the class, while referring to the concepts
presented in the chapter

MyManagementLab Assisted-graded and Auto-graded Questions.

1-9. Outline a set of issues that are most likely to pose a major challenge to the
management of human resources during the next few decades. Based on the
materials learned in this chapter, explain why you have chosen each of these
issues.

Students can discuss which issues will pose a major challenge to HR managers
and explain why they have chosen each issue. The major HR challenges fall into
three categories: environmental challenges, organizational challenges, and
individual challenges. The environmental challenges are rapid change, the rise of
the Internet, workforce diversity, economic globalization, legislation, evolving

Copyright 2020 Pearson Education, Inc 8

 work and family roles, skill shortages and the rise of the service sector, and
catastrophic events as a result of natural disasters and terrorism. The
organizational challenges are choosing a competitive position, decentralization,
downsizing, organizational restructuring, the rise of self-managed work teams, the
increased number of small businesses, organizational culture, advances in
technology, and the rise of outsourcing. The individual challenges involve
matching people with the organization, treating employees ethically and engaging
in socially responsible behavior, increasing individual productivity, deciding
whether to empower employees, taking steps to avoid brain drain, and dealing
with issues of job insecurity.

1-10. A major complaint one often hears is that the human resource function still
remains as one of the weakest and less prestigious functions in many
organizations, with the stereotype that it is a “paper shuffling” unit with little
impact on the bottom line. Why do you think this is the case? What can the
HR manager do to change this real or perceived state of affairs? Explain.

Students can share their opinions on the importance of HR. Responsibility for the
effective use of human resources lies primarily with managers. The role of HR
professionals is to act as internal consultants or experts, assisting managers to do
their jobs better. The number of HR professionals has increased because of the
growth and complexity of government regulations and a greater awareness that
HR issues are important to the achievement of business objectives.

1-11. Some scholars believe that there is a set of “best” human resource practices
that advanced companies should follow (see Figure 1.7), whereas others
believe that there is “no one best way” when it comes to HR practices and
that these should be adapted depending on organizational strategies,
organizational characteristics, environment, and organizational capabilities
(see Figure 1.3). Are these perspectives contradictory? Which of the two
perspectives makes the most sense to you? Explain.

Answers will vary. Students can discuss whether there is one set of best practices
that companies should follow. HR best practices are human resource programs
that effectively attract, retain and motivate employees. Students should refer to the
practices outlined in Figure 1.7.

 Offer high employment security because this indicates that the firm is
committed to the employee’s welfare
 Develop a good selection program that can screen the best applicants
 Offer wages that are highly competitive as this helps reduce employee
turnover and helps in the attraction of high-quality employees
 Recognize employees by providing monetary and non-monetary rewards
 Make employees part-owners of the firm by providing them with stock in
the firm

Copyright 2020 Pearson Education, Inc 9

  Communicate effectively with employees so that they are kept informed of
major issues confronting the organization and any major initiatives
 Encourage employee involvement so that there is strong “buy-in” of
human resource practices and important managerial initiatives
 Encourage teamwork so that employees are more willing to collaborate
with each other
 Invest in training programs to improve employee skills
 Provide opportunities for learning at work so that employees are
“stretched” in the use of their skills
 Give a higher priority to internal candidates for promotion because this
enhances employee motivation by providing future career opportunities
 Promote inclusion in workforce
 Use data analytics

You Manage It! 1: Emerging Trends

Electronic Monitoring to Make Sure That No One Steps Out of Line

Critical Thinking Questions

1-12. Do you think that it is feasible to boil down human behavior to numbers?
What are the potential advantages and disadvantages of doing so? Explain.

Student answers will vary but some advantages may include: a computer may see
patterns that humans may miss, and computers can handle much more pieces of
information than a human can. Disadvantages include: the systems are only as
good as the information they contain, so if the information is not accurate then
problems will occur, and computers have no emotions or feelings and thus can
never completely replace the human factor.

1-13. What do you think are the main reasons for the trend toward “managing by
the numbers,” as discussed in the case? Do you believe that this is happening
in many organizations, or is it an isolated phenomenon? Will this trend grow
in the future, or is it another passing fad? Explain.

Student answers will vary. Students may note the trend toward quantifying
“everything” in today’s world. The focus on numbers ranges from primary
education (standardized testing and No Child Left Behind) to the upper levels of
corporate America (“Managing by the Numbers”). The phenomenon is definitely
not isolated and most likely stems from the need to standardize measurement
across many varied groups. However, it seems that using formulas and numeric
inputs to determine strategic direction and levels of employee performance might
undermine the utility of managers’ interpersonal skills and devalue them in
organizations.

Copyright 2020 Pearson Education, Inc 10

1-14. Is it possible to use quantitative assessments of the organization’s human
resources to better link human resource management to firm strategy?
Explain.

Student answers will vary. It is important to note in discussion of this topic that
there is a very important qualitative component to managing people as well as
firm strategy. The human relations expertise normally attributed to HR is an
important resource in valuing employee contributions and expectations in
organizational life. By recognizing that no two employees (or people for that
matter) are the same, organizations can improve retention and productivity.

Team Exercise

1-15. The class is divided into groups of five. Each team is to provide a list of
suggestions as to how an organization can implement a numerical human
resource system, as dis- cussed in the case. The team should discuss whether
such a system could be used to achieve a better fit between HR practices and
organizational strategies, the environment, organizational characteristics, and
organizational capabilities. Lastly, the team should discuss the extent to which
such a numerical system would clash with the “HR best practices” summarized
in Figure 1.7. Depending on class size and available class time, each team will
be asked to present the results of its deliberation, to be followed by open class
discussion moderated by the instructor.

Experiential Exercise: Team

1-16. The class is divided into groups of five. Each team is to choose an organization
(which could be a workplace for one or more team members; a hypothetical
firm in an industry that is well-known to most people, such as a restaurant; a
firm where relatives are employed; and the like). Each team is to provide a list
of suggestions as to how the organization can implement a system to “quantify
what employees do.” Then the team should discuss how this information
could be used to improve efficiency. The team may also discuss potential
problems that could arise in gathering that information and using it in
practice. The instructor may ask each team to make a formal presentation in
class, to be followed by open class discussion moderated by the instructor.

Experiential Exercise: Individual

1-17. Each student will interview a manager or an employee (who might be a family
member, a friend, or an acquaintance) to determine the extent to which the
issues raised in the case are represented in his or her organization and what
steps, if any, the firm has taken to make employees more productive. The
advantages and disadvantages of such a plan may also be discussed.
(Alternatively, if the student has substantial work experience he or she may

Copyright 2020 Pearson Education, Inc 11

 offer his or her own views based on personal observation.) The instructor will
moderate open class discussion based on the findings brought to the class by
students.

You Manage It! 2: Ethics/Social Responsibility

Embedding Sustainability into HR Strategy

Critical Thinking Questions

1-18. Would you like to work for a company that offers the sorts of programs that
are described in the case? Would this be an important enticement for you to
accept a job in such a company and remain employed there? Explain.

Student answers will vary but some enticements may include: great company
culture, corporate social responsibility, garden space, and other perks reducing
carbon footprints.

1-19. Some skeptics argue that most sustainability programs (such as the ones
discussed above) represent an insincere attempt to create a positive company
image at a low cost. Do you agree or disagree? Do you think these types of
programs help or hurt the company’s bottom line? Explain.

Student answers will vary. Students will need to show support for their decision
making.

1-20. What role, if any, should HR professionals play in helping a company

become a leader in sustainability efforts? What specific HR challenges is a
company likely to face as it tries to become socially responsible? Explain.

HR’s role in helping a company reach sustainability should be integral. Hiring the
right people will be crucial, particularly because this is not your typical culture. It
will be very important that HR communicate with applicants extensively about the
culture and the company’s expectations for their employees. Challenges may
include maintaining customer quality as new systems and policies are
implemented, a potential skill shortage in the service sector as the number of jobs
in the company increases, and creating a stronger infrastructure to achieve the
goal.

Team Exercise

1-21. The class is divided into groups of five. Team members are asked to describe
the HR challenges firms are likely to face when trying to implement
sustainability programs. Specifically, considering the examples given above,
the team should discuss the main HR issues that a company should take into
account when implementing these types of programs. For instance, some
employees may feel subtle pressures to participate in organic gardening even

Copyright 2020 Pearson Education, Inc 12

 if this is not something that they enjoy doing.
Experiential Exercise: Team

1-22. The class is divided into groups of five. Each team is asked to role-play a
group of employees charged with coming up with a list of HR suggestions to
make a hypothetical consumer- products company more environmentally
responsible (such as, for instance, providing a bonus for energy savings).
Each team will have ten minutes to prepare the list. Depending on class size
and available time, the team will present its suggestions to the entire class.
The instructor (or another student) will play the role of the HR manager and
question the team about the soundness of its recommendations. This will be
followed by open class discussion moderated by the instructor.

Experiential Exercise: Individual

1-23. Examine the Web pages of a sample of large firms (such as those listed by
Fortune in its annual rankings of “best companies to work for”) and see if
you can identify a particular set of social responsibility programs that
involve HR policies. Try to draw some conclusions about the role played by
HR, if any, in the implementation of those policies. Also, try to determine the
rationale that different companies use for the implementation of these
programs.

You Manage It! 3 Discussion

Managers and HR Professionals at Sands Corporation: Friends and Foes?

Critical Thinking Questions

1-24. What seems to be the main source of conflict between supervisors and
the HR department at Sands Corporation? Explain.

The level of autonomy in decision-making appears to be a big problem for the

Sands Corporation.

1-25. Do you believe that managers should be given more autonomy to make
personnel decisions such as hiring, appraising, and compensating
subordinates? If so, what are some potential drawbacks to granting
them this authority? Explain.

Discussion on this issue should focus around the expertise of the individual
making the decision. Is it more important for the decision maker to be centralized
and making all hiring decisions for the firm, or be a coworker or direct report who
understands the intricacies of the particular job and the unique expertise necessary
to perform the job function.

Copyright 2020 Pearson Education, Inc 13

1-26. How should Sands’ top executives deal with the complaints expressed by
supervisors? How should the director of the HR department deal with the
situation? Explain.

Sands Corporation has many possibilities to address this situation, including

mediation, or a simple face-to-face meeting with central figures in the
disagreement. It is important that a uniform decision be reached that will be
applied in all future situations to ensure consistency.

Team Exercise

1-27. The CEO of Sands Corporation has called a meeting of four managers, all of
whom have lodged some of the complaints noted in the case, and four
members of the HR department (the director and three specialists). The
instructor or a student acts as the CEO in that meeting. The exercise is
carried out as follows: (a) Each side presents its case, with the CEO acting as
moderator, and (b) the two groups then try to agree on how Sands’ HR
department and managers can develop a closer working relationship in the
future. The two groups and the CEO may conduct this exercise in separate
groups or in front of the classroom.
Experiential Exercise: Team

1-28. One student will role-play the HR department director and three students will
fill the roles of disgruntled supervisors. The role-play will take place in front of
the entire class for approximately 10 to 15 minutes. At the end, the instructor
will moderate class discussion, focusing on key issues that were raised by
students during the role-play.

Experiential Exercise: Individual

1-29. Go online and visit the Web sites of the Society of Human Resource
Management (www.shrm.org) and World at Work (www.worldatwork.com).
Identify a set of resources that may be helpful for the HR director in dealing
with this situation. Explain why you think this information might be helpful.

You Manage It! 4 Employability

Critical Jobs Go Vacant

Critical Thinking Questions

1-30. Why do you think some of these critical jobs are becoming so undesirable?
From an HR perspective, is there anything that can be done to make these jobs
more attractive? Are these changes you are proposing realistic in the near and
long-term future? Explain.
Applicants for jobs such as police officers perceive their job as much more

Copyright 2020 Pearson Education, Inc 14

 challenging than ever before, yet they see less public recognition for their work, As a
result, the quality of applicants to police work has decreased, Teaching is also an
occupation facing a similar situation as dedicated teachers leave or retire early,
Students can share ideas on how to make these professions more attractive. For
example, raising the pay scale for police officers and teachers could increase
retention. Students can offer thoughts on how to use recognition and rewards to
decrease turnover.

1-31. Assuming that only 10 percent of applicants are potentially qualified for police
work, what challenge does it pose from a HR perspective? What criteria would you
use to disqualify potential applicants? Explain.

The challenge for HR professionals is to select and recruit applicants that show a
good person-job fit. Disqualifying criteria would include factors such as bias.
Students can discuss criteria that would disqualify potential applicants.

1-32. Protest marches by teachers have become a common occurrence in many

cities. Do you think these protests will affect teacher shortages? Explain.

Answers will vary. Students can discuss the effectiveness of protests in improving
salaries, safety measures, and benefits.
Experiential Exercise: Team

1-33. The class is divided into teams of five. Let’s assume your team is part of a
city council of a large jurisdiction facing police and teacher shortages.
Develop a list of “actionable” HR recommendations that your team believes
can be implemented effectively to deal with the problems described in the
case.

Experiential Exercise: Individual

1-34 Go to the Web and identify cities where some of the issues discussed in
the case appear to be most severe. Draw some common themes from a
HR perspective that you can draw from your research.

Additional Exercises

In-Class or Out-of-Class Group Activities

Working in groups, list 10 examples showing how you did use (or could have used)
human resource management techniques at work or school.

Depending on the degree of their work experience, students will cite a wide range
of examples, possibly including some of the following:

Copyright 2020 Pearson Education, Inc 15

  Situations where they have improved the efficiency of their work through
the use of technology made available to them through human resource
systems
 Employed the services of nontraditional workers
 Developed metrics to measure how they have added value in terms of
human resource contributions
 Kept themselves abreast of employment law in order to minimize the risk
to their company
 Utilized self-service HR technology
 Employed high-performance work systems concepts in the job

In a group, develop several lists showing how trends like workforce diversity,
technological trends, globalization, and changes in the nature of work have affected
the college or university you are now attending.

This list might include items such as:

 Growth of nontraditional student populations
 Use of computer/communication technology
 Diversity issues

Contact the HR manager of a local business. Ask that person how he or she is working
as a strategic partner to manage human resources given the firm’s strategic goals and
objectives.
 Students may be surprised to find the level of impact that HR has on strategy
(either very high or in some cases none at all).
 Use this opportunity to discuss the bridge between theory and practice.

Using the Internet or library sources, analyze the annual reports of at least five
companies. Bring to class examples of how those companies say they are using their
HR processes to help the company achieve its strategic goals.

In class, facilitate a discussion on how effective students believe the HR processes each
company is using to support the strategic goals are. Challenge students to come up with
additional ideas for other approaches for using the HR processes and how they would
go about implementing them, noting the specific challenges of each.

Experiential Exercise: Developing an HR Scorecard

Purpose: The purpose of this exercise is to give students experience in developing an

HR scorecard, by developing one for your college. Students should understand the
HR scorecard approach to creating a strategy-oriented HR system, and in particular,
the seven steps in the process.

Instructions: Set up groups of three to four students for this exercise. Using whatever
sources are available, including personal interviews with college administrators, each
group should outline an HR scorecard for your college by addressing each of the seven

Copyright 2020 Pearson Education, Inc 16

steps in the process, starting with a short definition of the business strategy for the
college.

Ask each group to present its scorecard to the rest of the class. Have the class play the
role of the board of directors for the college. At the end of each presentation, ask the class
to provide feedback on the scorecard, commenting on the following:

a. How effectively does the scorecard measure (1) organizational outcomes, (2)
workforce competencies and behaviors, and (3) HR system policies and activities?

b. Comment on how effective the scorecard is on the following dimensions:

1. Allowing the board to assess HR’s performance objectively and quantitatively
2. As a tool for the HR manager to build a measurable and persuasive business
case for how HR is contributing to achieving the organization’s strategic goals

Copyright 2020 Pearson Education, Inc 17

 Another Random Document on
Scribd Without Any Related Topics
 — Neiti, sanoi hän, — minä puhuin viidestä minuutista, meillä on
yli kolmekymmentä minuuttia aikaa.

— Sallitteko minun mennä huoneeseeni ottamaan tavaroitani?

— Jos niin tahdotte, neiti, minä menen silloin odottamaan

Montchanin-kadun puolelle. Minä olen porttivahti Jeanniotin hyvä
ystävä.

— Te siis tiedätte! huudahti Clotilde kauhuissaan.

— Minä tiedän yhtä ja toista.

— Jääköön se siis. Minä soitan.

Clotildelle tuotiin hänen hattunsa ja päällystakkinsa, ja Holmes

sanoi hänelle:

— Teidän täytyy keksiä syy, jolla selitätte herra Destangelle

lähtömme, ja tämän syyn täytyy tarpeen tullen selittää pitemmänkin
ajan poissaolo.

— Se on tarpeetonta. Minä palaan pian takaisin.

He loivat uudelleen toisiinsa terävän ja ivallisen katseen ja

hymyilivät.

— Kuinka varmasti te luotatte häneen, sanoi Holmes.

— Sokeasti.

— Kaikki mitä hän tekee, on oikein, eikö niin? Kaikki mitä hän
tahtoo, toteutuu. Ja te hyväksytte kaiken ja olette valmis kaikkeen
hänen tähtensä.
 — Minä rakastan häntä, sanoi Clotilde vavahtaen intohimosta.

— Ja te uskotte hänen pelastavan teidät? Clotilde kohautti

olkapäitään ja lähestyen isäänsä hän ilmoitti tälle:

— Minä otan herra Stickmanin sinulta. Me menemme

kansalliskirjastoon.

— Palaatko aamiaiselle?

— Ehkä, tai ehkä en, mutta älä ole levoton. Ja hän lausui varmasti
Holmesille:

— Minä seuraan teitä.

— Vastustelemattako?

— Silmät ummessa.

— Jos te koetatte paeta, huudan, teidät otetaan kiinni ja joudutte

vankilaan. Älkää unohtako, että vaaleatukkainen nainen on
etsintäkuulutettu.

— Minä vannon kautta kunniani, etten tee mitään päästäkseni

pakoon.

— Minä uskon teitä. Eteenpäin.

Yhdessä, kuten Holmes oli määrännyt, he poistuivat talosta.

*****

Torilla odotti auto, takaosa käännettynä taloon päin. Näkyi

kuljettajan selkä. Ja hänen hattunsa, joka melkein katosi kauluksen
alle. Lähestyessään Holmes kuuli koneen käyvän. Hän avasi vaunun
oven, pyysi Clotildea astumaan sisään ja istuutui hänen viereensä.

Auto lähti äkkiä liikkeelle, kiiti ulommille bulevardeille,

Hoche-puistokadulle, Suuren armeijan puistokadulle.

Sherlock punnitsi mietteisiin vaipuneena suunnitelmiaan.

— Ganimard on kotona, minä jätän nuoren tytön hänen

huostaansa. Sanonko hänelle, kuka tämä tyttö on? En, hän veisi
hänet suorastaan vankilaan, ja se häiritsisi tuumiani. Kun saan olla
rauhassa, tutkin M.B. -salkun luetteloa ja alan ajaa takaa. Ja ensi
yönä tai huomisaamuna viimeistään menen tapaamaan Ganimardia
kuten olemme sopineet ja jätän hänen huostaansa Arsène Lupinin
joukkoineen.

Hän hykerteli käsiään onnellisena nähdessään saaliin vihdoinkin

olevan lähettyvillä, eikä mikään vaikea este erottanut häntä siitä. Ja
vaikka hänen tapansa ei ollutkaan puhjeta ilmaisemaan riemuaan,
niin hän huudahti:

— Suokaa anteeksi, neiti, kun näytän niin tyytyväiseltä. Taistelu oli

vaivalloinen ja minä iloitsen tavattomasti hyvästä tuloksestani.

— Se tulos olikin ansaittu, hyvä herra, ja teillä onkin täysi oikeus

siitä iloita.

— Kiitos. Mutta minne kummaan me ajamme! Eikö kuljettaja

kuullutkaan oikein?

Tällä hetkellä he poistuivat Pariisista Neuillyn portin kautta. Hitto

vieköön! Eihän Pergolèse-katu ole vallituksen ulkopuolella.
 Holmes laski vaunun ikkunan alas.

— Kuulkaahan, kuljettaja, te ajatte väärään suuntaan! Pergolèse-

katu!

Mies ei vastannut. Holmes huusi kovempaa:

— Minä käskin teitä ajamaan Pergolèse-kadulle.

Mies ei vastannut.

— Oletteko te kuuro. Vai teettekö kiusaa. Ei meillä ole mitään

asiaa tännepäin, Pergolèse-katu! Minä käsken teitä kääntymään
oikealle tielle, ja heti paikalla.

Mies pysyi mykkänä. Englantilainen kävi levottomaksi. Hän

katsahti
Clotildeen: hieno hymy välkkyi nuoren tytön huulilla.

— Miksi te nauratte? hän ärähti, — tällä tapauksella ei ole mitään

tekemistä teidän kanssanne, se ei vähääkään muuta asioita.

— Ei vähääkään, vastasi tyttö.

Äkkiä eräs ajatus heräsi Holmesissa. Hän nousi puoliksi, katsoi

tarkkaavasti etuistuimella olevaan mieheen. Hänellä oli kapeammat
hartiat, hän oli hienopiirteisempi. Kylmä hiki nousi hänen otsalleen,
kätensä puristuivat nyrkkiin ja kauhea varmuus heräsi hänessä: tuo
mies oli Arsène Lupin.

— No, herra Holmes, mitä te sanotte tästä pienestä huvimatkasta?

— Se on hyvin hauska, hyvä herra, todella hauska, vastasi

Holmes.
 Tuskin milloinkaan ennen oli hänen täytynyt niin paljon hillitä
itseään voidakseen lausua nämä sanat ilman että hänen äänensä
värähti, ilman että mikään ilmaisi, miten vimmoissaan hän oli. Mutta
pian tapahtui hänessä muutos, raivo ja viha mursi esteet, valtasi
hänen tahtonsa ja äkkiä siepaten revolverin, hän ojensi sen neiti
Destangeen päin.

— Tällä minuutilla, tällä sekunnilla pysähtykää, tai minä ammun

neidin.

— Minä kehotan teitä tähtäämään poskeen osuaksenne ohimoon,

vastasi
Lupin kääntämättä päätään.

Clotilde lausui:

— Maxime, älkää ajako niin vinhaa vauhtia, kivetys on epätasainen

enkä minä kestä vaunun tärinää.

Clotilde hymyili yhä ja katseli tien kivetystä, joka näkyi auton

edessä.

— Hänen täytyy pysähtyä! Hänen täytyy pysähtyä! sanoi Holmes

aivan hulluna suuttumuksesta, — ettekö näe, että minä olen valmis
tekemään vaikka mitä!

Revolverin piippu kosketti Clotilden hiussuortuviin.

Clotilde sanoi kuin itsekseen:

— Kuinka Maxime on ajattelematon! Tätä vauhtia mennen

kaadumme ihan varmasti.
 Holmes pisti revolverin taskuunsa ja tarttui oven ripaan valmiina
heittäytymään ulos, niin järjettömältä kuin se teko tuntuikin.

— Olkaa varuillanne, meidän takanamme on toinen auto.

Holmes kumartui katsomaan. Heitä seurasi todellakin auto. Se oli

hyvin suuri, pelottavan näköinen, teräväkärkinen ja verenvärinen, ja
siinä istui neljä turkiksiin pukeutunutta miestä.

— Kas niin, hän ajatteli, — minä olen hyvin vartioitu,

odottakaamme.

Hän pani käsivartensa ristiin rinnalle kuin ainakin mies, joka

ylpeänä alistuu, taipuu ja odottaa silloin, kun kohtalo kääntyy häntä
vastaan. Ja kulkiessaan Seine-virran yli ja Suresnesin, Rueilin,
Chatousin kautta hän pysyi liikkumattomana, kohtaloonsa
alistuneena, hilliten vihansa ja vailla katkeruutta; hän ei ajatellut
muuta kuin päästä selville siitä, minkä ihmeen kautta Arsène Lupinin
oli onnistunut päästä kuljettajan sijaan. Että tuo nuori mies, jonka
hän aamulla itse oli bulevardilla valinnut, olisi ollut Lupinin kätyri, sitä
hän ei voinut otaksuakaan. Joka tapauksessa oli Arsène Lupinin
täytynyt saada tieto kaikesta, eikä se voinut tapahtua ennen kuin
sen jälkeen kun hän oli uhannut Clotildea, sillä eihän kukaan sitä
ennen aavistanutkaan hänen aikeitaan. Mutta tuosta hetkestä alkaen
eivät Clotilde ja hän olleet eronneet toistensa seurasta.

Yhtäkkiä hän muisti erään tapauksen: nuori tyttö oli soittanut ja

puhellut ompelijattarensa kanssa. Ja heti hän ymmärsi kaiken. Ennen
kuin hän, Holmes, oli puhunutkaan, heti kun hän vain pyysi saada
keskustella herra Destangen uutena sihteerinä, oli Clotilde aavistanut
vaaran uhkaavan, oli arvannut hänen nimensä ja tarkoituksensa, ja
kylmän tyynesti, aivan kuin hän todella tekisi teon, jonka hän oli
tekevinään, hän oli pyytänyt Lupinilta apua, puhellen kuin
ompelijattarelle ja käyttäen heidän keskensä sovittuja lauseparsia.

— Miten Arsène Lupin oli saapunut, miten tuo odottava, käynnissä

oleva auto oli tuntunut hänestä epäilyttävältä, miten hän oli
asettunut kuljettajan sijaan, siitä hän ei välittänyt. Se mikä herätti
hänen mielenkiintonsa siinä määrin, että hänen suuttumuksensa oli
lauhtua, oli muisto tuosta hetkestä, jolloin tavallinen nainen,
rakastunut tosin hilliten hermonsa, valliten vaistonsa, halliten
kasvojensa ilmeen, silmiensä katseen oli antanut iskun vanhalle
Sherlock Holmesille.

Miten voi vastustaa miestä, jolla on sellaisia apulaisia palvelemassa

häntä, ja joka auktoriteettinsa voimalla herätti naisessa sellaisen
rohkeuden ja tarmon?

He kulkivat Seine-virran yli ja lähenivät Saint-Germainia; mutta

viidensadan metrin päässä tästä kaupungista auto hiljensi vauhtiaan.
Toinen auto saapui sen viereen ja molemmat pysähtyivät.
Lähettyvillä ei ollut ketään.

— Herra Holmes, sanoi Lupin, — olkaa hyvä ja vaihtakaa autoa!

Meidän automme on niin hidaskulkuinen!

— Sallikaa minun myös antaa teille nämä turkit, sillä me kiidämme

hurjaa vauhtia, ja nämä pari leivosta. Syökää, syökää, kukapa tietää
milloin saatte päivällistä suuhunne!

— Tietysti! huudahti Holmes heti paikalla, sillä eihän hänellä ollut

valitsemisen varaa.
 Vaunussa olevat neljä miestä olivat astuneet tielle. Eräs heistä
lähestyi, ja kun hän oli ottanut suojuslasit silmiltään, tunsi Holmes
hänet pitkätakkiseksi herraksi, joka oli ollut unkarilaisessa
ravintolassa. Lupin sanoi hänelle:

— Te viette tämän auton kuljettajalle, jolta sen vuokrasin. Hän

odottaa ensimmäisessä viiniravintolassa Legendre-kadun oikealla
puolella. Te suoritatte hänelle toiset tuhannen markkaa, jotka
lupasin. Ai! unohdin, suvaitkaa antaa suojuslasinne herra Holmesille.

Hän puheli neiti Destangen kanssa, sitten istuutui ohjauspyörän

ääreen ja lähti ajamaan, Holmes hänen rinnallaan ja takanaan yksi
hänen apulaisistaan.

Lupin ei ollut liioitellut sanoessaan, että he tulisivat ajamaan

hurjaa vauhtia. Heti alussa oli vauhti aivan huimaava. Maisema tuli
heitä vastaan aivan kuin salaperäisen voiman vetämänä ja katosi
samassa kuten kuilun nielemänä, jota kohden heti uudet esineet,
puut, talot, tasangot ja metsät kiisivät pauhaavaa vauhtia kuten
virta, joka tuntee kuilun lähenevän.

Holmes ja Lupin eivät vaihtaneet sanaakaan. Heidän päänsä päällä

lehmukset kohisivat kuin aallot, tasaisesti puiden kasvaessa
säännöllisen matkan päässä toisistaan. Ja kaupungit vilahtivat ohi.
Montes, Vernon, Caillon. Kukkulalta toiselle Bonsecourista
Canteleuhin asti, Rouen, sen esikaupungit, satama, sen kilometrien
pituiset rantakadut. Koko Rouen näytti vain kauppalalta. Ohi kiisivät
Duclair, Caudebec, Caux, jonka halki he lensivät kovaa vauhtia, ja
Lillebonne ja Quillebeuf. Ja äkkiä he olivat Seinen rannalla pienen
rantakadun päässä. Joen rannalla oli siisti, tanakkapiirteinen laiva,
jonka piipusta nousi paksu savupilvi.
 Auto pysähtyi. Kahdessa tunnissa he olivat kulkeneet yli
neljäkymmentä penikulmaa.

*****

Sinitakkinen mies lähestyi, hän kumarsi nostaen kultareunaista

lakkiaan.

— Hyvä on kapteeni! huudahti Lupin. — Saittehan sähkösanoman?

— Sain.

— Pääskynen on valmis?

— Pääskynen on valmis.

— Siinä tapauksessa, herra Holmes… Englantilainen katsoi

ympärilleen, näki joukon henkilöitä erään kahvilan edustalla, toisen
henkilön lähempänä, epäröi hetkisen, sitten hän ymmärsi, että
ennen kuin apu ennättäisi tulla, hänet sidottaisiin ja heitettäisiin
laivan kannen alle. Hän astui noususiltaa myöten ja Lupin seurasi
häntä kapteenin hyttiin.

Se oli avara, erinomaisen siisti, lakkavärillä maalatut seinät

loistivat, ja messingit kiilsivät.

Lupin sulki oven ja pitemmittä mutkitta, melkein tylysti hän sanoi

Holmesille:

— Mitä te oikeastaan tiedätte?

— Kaikki.

— Kaikkiko? Selittäkää tarkemmin.

 Hänen äänessään ei enää ollut tuota kohteliasta ivaa, jota hän
teeskenteli puhellessaan englantilaisen kanssa. Hän puhui käskevällä
äänellä, joka on tottunut komentamaan ja jonka edessä hän oli
tottunut näkemään kaikkien taipuvan, vieläpä Sherlock Holmesinkin.

He katsoivat terävästi toisiinsa, nyt vihamiehinä, jyrkkinä, vihasta

vapisevina vihamiehinä. Lupin jatkoi hiukan ärtyneesti:

— Minä olen jo usean kerran tavannut teidät tielläni. Se on jo

liikaa, ja minä olen kyllästynyt kuluttamaan aikaani särkiessäni
ansoja, joita te minulle viritätte. Minä sanon siis jo edeltäkäsin, että
käytökseni teitä kohtaan riippuu teidän vastauksestanne. Mitä te siis
oikeastaan tiedätte?

— Kaikki, johan minä sen sanoin.

Arsène Lupin hillitsi itseään ja sanoi terävällä äänellä:

— Minä sanon teille, mitä te tiedätte. Te tiedätte, että Maxime

Bermond -nimisenä olen korjannut kuusitoista taloa, jotka herra
Destange on rakentanut.

— Niin.

— Näistä kuudestatoista te tunnette neljä.

— Niin.

— Ja teillä on luettelo lopuista kahdestatoista.

— Niin.

— Te otitte tuon luettelon herra Destangen kaapista, luultavasti

viime yönä.
 — Niin.

— Ja kun te otaksutte, että näistä kahdestatoista rakennuksesta

minä ehdottomasti olen säilyttänyt yhden itseäni varten, itseni ja
ystävieni tähden, niin te olette jättänyt Ganimardin tehtäväksi ryhtyä
toimeen ja etsiä minun piilopaikkaani.

— En.

— Mitä se tietää?

— Se tietää, että minä toimin yksin, ja että minä juuri aioin ryhtyä
toimeen.

— Minulla ei siis ole mitään pelättävää, koska te olette minun

käsissäni.

— Teillä ei ole mitään pelättävää, niin kauan kuin minä olen teidän
käsissänne.

— Se tahtoo sanoa, että te ette jää?

— En.

Arsène Lupin lähestyi vielä englantilaista ja laski hellästi kätensä

hänen olalleen:

— Kuulkaahan, minun ei tee mieleni väitellä, eikä teillä ikävä kyllä

ole tilaisuutta voittaa minua. Lopettakaamme siis.

— Lopettakaamme vaan.

— Antakaa minulle kunniasananne, ettette koeta paeta tästä

laivasta ennen kuin tulette Englannin vesille.
 — Minä annan teille kunniasanani, että koetan kaikin keinoin
paeta, vastasi Holmes, joka ei niin vähällä talttunut.

— Mutta, perhana, tiedättehän, ettei minun tarvitse muuta kuin

sanoa sana, niin ette kykene liikkumaan. Kaikki nämä miehet
tottelevat minua sokeasti. Kun annan vain merkin, niin he panevat
kahleet kaulaanne.

— Kahleet taittuvat.

— Ja heittävät teidät mereen kymmenen metrin syvyyteen.

— Minä osaan uida.

— Hyvin vastattu, huudahti Lupin nauraen. — Jumala suokaan

minulle anteeksi, minä olin suutuksissani. Antakaa minulle anteeksi
ja lopettakaamme. Sallitteko, että ryhdyn tarpeellisiin keinoihin
turvatakseni itseni ja ystäväni?

— Ryhtykää vain. Mutta ne ovat turhia.

— Sen myönnän. Mutta ettehän suutu vaikka niitä käytän.

— Se on teidän velvollisuutenne.

— Ryhtykäämme siis toimeen.

Lupin avasi oven ja kutsui kapteenin ja kaksi merimiestä luokseen.

Nämä tarttuivat englantilaiseen, ja tyhjennettyään hänen taskunsa
sitoivat nuorilla hänen jalkansa ja kietoivat hänet kiinni kapteenin
vuoteeseen.

— Jo riittää! komensi Lupin. — Toden totta, oma itsepäisyytenne,

ja tilanteen vakavuus ovat syynä, että rohkenen näin tehdä.
 Merimiehet poistuivat. Lupin sanoi kapteenille:

— Kapteeni, yksi laivamies jää tänne herra Holmesia palvelemaan

ja te pidätte hänelle mahdollisimman paljon seuraa. Häntä tulee
kohdella mahdollisimman hyvin. Hän ei ole vanki vaan vieras.
Paljonko kellonne on, kapteeni?

— Viisi yli kahden.

Lupin katsoi kelloaan, sitten seinään kiinnitettyä kelloa.

— Viisi yli kahden? Paljonko tarvitsette aikaa ennättääksenne

Southamptoniin?

— Yhdeksän tuntia kiirettä pitämättä.

— Saatte käyttää kaksitoista. Te ette saa laskea maihin ennen sen

laivan lähtöä Southamptonista, joka lähtee kello kaksitoista yöllä ja
saapuu Havreen kello kahdeksan aamulla. Ymmärrättehän, kapteeni?
Minä sanon kerran vielä: kun meille on tavattoman vaarallista, jos
tämä herra palaa Ranskaan sillä laivalla, niin te ette saa saapua
Southamptoniin ennen kello yhtä aamulla.

— Kyllä ymmärrän.

— Hyvästi. Näkemiin ensi vuonna tässä tai toisessa maailmassa.

— Huomiseen asti.

Muutama minuutti myöhemmin Holmes kuuli auton loittonevan, ja

höyry nousi heti voimakkaammin Pääskysen konehuoneesta. Laiva
lähti liikkeelle.
 Kello kolmen aikaan oli päästy Seinen suusta ulommaksi ja tultiin
aavalle merelle. Tällä hetkellä Sherlock Holmes nukkui syvää unta
vuoteella, johon hänet oli sidottu.

*****

Seuraavana aamuna, kymmenentenä ja viimeisenä päivänä siitä

sodasta johon nämä suuret kilpailijat olivat ryhtyneet, l'Echo de
France julkaisi tämän hauskan uutisen:

"Eilen Arsène Lupin antoi karkoittamiskäskyn englantilaiselle

salapoliisille Sherlock Holmesille. Se allekirjoitettiin kello kaksitoista
päivällä ja pantiin samana päivänä täytäntöön. Kello yksi aamuyöstä
Holmes nousi maihin Southamptonissa."
ARSÈNE LUPIN JOUTUU KIINNI

Kello kahdeksasta alkaen aamulla täytti kaksitoista muuttovaunua

Grevaux-kadun, Boulogne-metsän ja Bugeaud-puistokadun välillä.
Herra Félix Davey muutti pois neljännestä kerroksesta talosta
numero 8. Ja herra Dubreuil, ylitarkastaja, joka oli yhdistänyt saman
talon viidennen kerroksen ja molempien viereisten talojen viidennen
kerroksen, muutti samana päivänä — sattumalta yhtaikaa, sillä
herrat eivät tunteneet toisiaan — huonekalukokoelmansa, jota niin
useat ulkomaalaiset kävivät joka päivä katsomassa.

Olipa eräs seikka, jonka kaikki huomasivat, mutta josta vasta

myöhemmin puhuttiin paljon: missään noissa kahdessatoista
vaunussa ei ollut muuttoliikkeen nimeä eikä osoitetta, eikä ainoakaan
niiden kuljettajista poikennut läheisiin kapakoihin. He tekivät niin
hyvin työtä, että kello kaksitoista oli kaikki ohi. Jäljelle ei jäänyt
muuta kuin paperinpalasia ja rääsyjä, joita oli tyhjien huoneiden
nurkissa.

Herra Félix Davey, nuori, hieno mies, joka oli puettu viimeisen
muodin mukaan ja jolla kädessään oli kävelykeppi, poistui
rauhallisesti ja istuutui penkille poikkikäytävälle, joka leikkasi Bois-
puistokäytävän vastapäätä Pergolèse-katua. Hänen vieressään luki
nainen sanomalehteä ja hänen lapsensa kaiveli lapiollaan hiekkaa.

Hetkisen päästä sanoi Félix Davey naiselle päätään kääntämättä:

— Ganimard?

— Lähti tänä aamuna kello yhdeksän.

— Minne?

— Poliisiprefektuuriin.

— Yksinkö?

— Yksin.

— Eikö yöllä ole tullut sähkösanomaa?

— Ei.

— Teihin luotetaan yhä vielä talossa?

— Yhä vielä. Minä teen rouva Ganimardille pieniä palveluksia ja

hän kertoo minulle kaikki, mitä hänen miehensä tekee. Me olemme
viettäneet aamupäivän yhdessä.

— Hyvä on. Kunnes toisin määrään, niin tulkaa tänne joka päivä
kello yksitoista.

Hän nousi ja meni Dauphine-portin luona kiinalaiseen paviljonkiin,

jossa söi yksinkertaisen aamiaisen, kaksi kananmunaa, vihanneksia
ja hedelmiä. Sitten hän palasi Crevaux-kadulle ja sanoi
portinvartijalleen:
 — Minä pistäydyn vielä huoneistoon ja annan teille avaimet.

Hän lopetti tarkastuksensa huoneessa, joka oli ollut hänen

työhuoneensa. Siellä meni hän kaasutorven luo, jonka pää oli
taivutettu kaarelle ja joka kulki uunin vieressä, irrotti vaskitulpan,
joka sen sulki, kiinnitti pienen torven tapaisen esineen siihen ja
puhalsi.

Heikko vihellys vastasi. Pannen torven suulleen hän sanoi hiljaa:

— Onko siellä ketään, Dubreuil?

— Ei ole.

— Voin siis tulla?

— Kyllä.

Hän pani torven paikoilleen sanoen itsekseen.

— Minne asti keksinnöt kehittyvätkään? Meidän aikamme on aivan

täynnä pieniä keksintöjä, jotka todella tekevät elämän mukavaksi ja
hauskaksi. Ja niin huvittavaksi, varsinkin kun osaa nauttia elämästä
siten kuin minä.

Hän käänsi osaa marmoriuunin reunustasta. Koko marmorilaatta

liikahti ja sen yläpuolella oleva peili kääntyi näkymättömillä
saranoilla, paljastaen siten ammottavan aukon, jossa näkyivät
alimmat astimet portaista, jotka oli rakennettu itse uunin sisään.
Metalliosat olivat niissä kauniin kiiltävät ja askelmat olivat valkoisesta
posliinista.
 Hän nousi portaita ylös. Viidennessä kerroksessa oli samanlainen
aukko uunissa. Herra Dubreuil odotti.

— Te olette lopettanut?

— Olen.

— Kaikki on muutettu pois?

— Aivan kaikki.

— Ja miehet?

— Jäljellä on vain kolme vartijaa.

— Menkäämme.

Samaa tietä he nousivat palvelijoiden kerrokseen asti ja saapuivat

pieneen huoneeseen, jossa oli kolme miestä, joista yksi katseli
ikkunasta.

— Ei mitään uutta?

— Ei mitään.

— Katu on turvallinen?

— Kymmenen minuutin päästä minä lähden lopullisesti, ja te

teette samoin. Jos täältä näette vähintäkään epäiltävää kadulla niin
ilmoittakaa minulle.

— Minä pidän aina sormeni hälytyskellon nappulalla.

 — Dubreuil, olittehan varoittanut muuttomiehiä koskemasta tähän
kelloon.

— Olin, se on täydessä kunnossa.

— Silloin olen rauhallinen.

Molemmat herrat palasivat Félix Daveyn asuntoon asti. Ja tämä,

siirrettyään marmoriliuskan paikoilleen, huudahti iloisesti:

— Dubreuil, tahtoisinpa nähdä sen miehen, joka keksi kaikki

nämät ihmeelliset laitteet, varoituskellot, sähköjohdot ja puhetorvet,
näkymättömät käytävät, liikkuvat lattialaatat, salaiset portaat. Mikä
satumainen koneisto!

— Mitä mainosta Arsène Lupinille!

— Mainosta, jonka saamme piankin heittää. Ikävä kyllä meidän

täytyy lähteä tällaisesta asunnosta. Saamme alkaa taas alusta,
Dubreuil… ja uudella tavalla, ehdottomasti, sillä koskaan ei saa
matkia. Piru periköön Holmesin!

— Tuo Holmes ei ole vielä palannut!

— Miten se olisi mahdollistakaan? Southamptonista lähtee yksi

ainoa höyrylaiva, kello kaksitoista yöllä. Havresta yksi ainoa juna,
joka lähtee kello kahdeksan aamulla ja saapuu kello 12.12. Jollei hän
ole lähtenyt yölaivalla — eikä hän sitä ole voinut tehdä, sillä minä
annoin selvät määräykset kapteenille — niin voi hän saapua
Ranskaan vasta illalla Newhavenin ja Dieppen kautta.

— Jos hän saapuu!

 — Holmes ei koskaan jätä asioita kesken. Hän palaa, mutta liian
myöhään. Me olemme silloin jo kaukana.

— Ja neiti Destange?

— Minun pitäisi tavata hänet kello yhden aikaan.

— Hänen kotonaanko?

— Ei, ei, hän ei palaa kotiinsa ennen kuin muutaman päivän

päästä, myrskyn mentyä ohitse, ja silloin kun minun ei tarvitse enää
pitää huolta muusta kuin hänestä. Mutta teidän, Dubreuil, täytyy
kiirehtiä. Meidän tavaroittemme lastaaminen vie paljon aikaa ja
teidän läsnäolonne rannalla on välttämätön.

— Oletteko varma siitä, ettei meitä vartioida?

— Kuka sen tekisi? Minä en pelkää muita kuin Holmesia.

Dubreuil poistui. Félix Davey kulki viimeisen kerran huoneiden

kautta, nosti lattialta pari kolme revittyä kirjettä, löysi liidunpalasen,
otti sen, piirsi ruokasalin tummalle seinäpaperille suuren ruudun, ja
kirjoitti siihen kuin muistotauluun:

"Täällä asui viisi vuotta 20:nnen vuosisadan alussa Arsène Lupin,

herrasmiesvaras."

Tämä pieni pila näytti miellyttävän häntä suuresti. Hän katseli

vihellelle ja tyytyväisenä sitä ja huudahti:

— Nyt kun olen saanut tulevan ajan historian järjestykseen, niin

paetkaamme. Rientäkää, mestari Sherlock Holmes, kolmen minuutin
kuluttua olen lähtenyt pesästäni ja tappionne on oleva täydellinen.
Vielä kaksi minuuttia! Te annatte minun odottaa! Vielä minuutti!
Ettekö tule? Siinä tapauksessa julistan teidät hävinneeksi ja korotan
itseni voittajaksi. Sen jälkeen puikahdan pakoon. Hyvästi, Arsène
Lupinin kuningaskunta! Hyvästi kuuden huoneiston
viisikymmentäviisi huonetta, joiden hallitsija olen ollut! Hyvästi!

Kellon soitto keskeytti äkkiä hänen tunnepurkauksensa, kimeä,

nopea, vihlova kellonsoitto, joka kahdesti taukosi, kahdesti alkoi
uudelleen ja taukosi. Se oli hälytyskello.

Mitä on tapahtunut? Mikä odottamaton vaara uhkasi?

Ganimardko? Ei suinkaan…

Hän oli menemäisillään työhuoneeseensa paetakseen. Mutta

ensiksi hän kääntyi ikkunaan päin. Kadulla ei ollut ketään. Olikohan
vihollinen jo talossa? Hän kuunteli ja oli kuulevinaan etäistä hälinää.
Viipymättä hän juoksi työhuoneeseensa, ja kun hän astui sen
kynnyksen yli, hän kuuli avaimella koetettavan avata eteisen ovea.

— Perhana, hän mutisi, — aivan viime hetkessä. Talo on ehkä

saarrettu. Keittiön portaiden kautta mahdotonta! Kaikeksi onneksi on
uuni.

Hän työnsi nopeasti marmorilaattaa: se ei liikahtanutkaan. Hän

ponnisti voimiaan kovemmin: se ei liikahtanutkaan.

Samalla hetkellä hän oli kuulevinaan, että alaovi avattiin ja

askeleita kuului.

— Perhana, hän kirosi, — minä olen hukassa, jollei tuo kirottu

koneisto…
 Hänen sormensa tarttuivat suonenvedon tapaisesti reunustaan.
Hän painoi koko voimallaan. Ei mikään liikkunut. Ei mikään.
Uskomattoman pahan onnen, kohtalon pelottavan ilkeyden kautta ei
koneisto, joka äsken vielä toimi, enää toiminutkaan!

Hän ponnisteli, loukkasi kätensä. Marmorilaatta pysyi paikallaan,

liikkumattomana. Kirottua! Voisiko noin typerä este katkaista hänen
tiensä? Hän iski marmoriin, löi raivoissaan sitä nyrkillä, hakkasi sitä,
kiroili sitä…

— No, mitä nyt, herra Lupin, kaikki ei kai toimikaan teidän

tahtonne mukaan?

*****

Sherlock Holmes! Lupin katsoi silmiään siristäen häneen aivan kuin

uskomattoman näyn vaivaamana. Sherlock Holmes Pariisissa!
Sherlock Holmes, jonka hän eilen oli toimittanut Englantiin kuin
vaarallisen paketin, ja joka nyt ilmestyi hänen eteensä voitokkaana
ja vapaana! Jotta tämä uskomaton ihme oli voinut tapahtua vastoin
Arsène Lupinin tahtoa, niin täytyi luonnonlakien rikkoutua, kaiken
epäloogisen ja mahdottoman päästä valtaan! Sherlock Holmes hänen
edessään!

Ja englantilainen lausui vuorostaan ivallisesti ja halveksivan

kohteliaasti kuten hänen vastustajansa häntä oli niin usein kohdellut:

— Herra Lupin, minä ilmoitan teille, että tästä hetkestä alkaen, en

enää ajattele yötä, jonka annoitte minun viettää paroni d'Hautrecin
talossa, en enää ystäväni Watsonin onnetonta kohtaloa, en
automatkaani, enkä enää matkaa, jonka sain tehdä sidottuna kiinni
epämukavaan vuoteeseen. Tämä hetki korvaa kaiken. Minä en
muista enää mitään. Minä olen saanut korvauksen. Kuninkaallisen
korvauksen.

Lupin oli vaiti. Englantilainen jatkoi.

— Eikö se ole teidänkin mielipiteenne?

Hän näytti itsepäisesti aivan kuin vaativan tilitystä, jonkinlaista

kuittia menneistä tapauksista.

Hetken mietittyään, jonka aikana englantilainen tunsi itseään

tutkittavan ja tarkastettavan sielun syvimpään sopukkaan asti, Lupin
selitti:

— Minä otaksun, että teidän nykyinen käytöksenne perustuu

vakaviin alkusyihin?

— Aivan vakaviin?

— Se, että olette päässyt kapteenin ja merimiesteni käsistä on

vain sivuseikka meidän keskinäisessä taistelussamme. Mutta se
seikka, että olette täällä edessäni yksin, kuuletteko yksin Arsène
Lupinin edessä, saattaa minut uskomaan, että teidän kostonne on
mahdollisimman täydellinen.

— Mahdollisimman täydellinen.

— Tämä talo?

— Saarrettu.

— Molemmat viereiset talot?

— Saarretut.
 — Huoneisto tämän yläpuolella.

— Kaikki kolme huoneistoa, joissa herra Dubreuil asui viidennessä

kerroksessa, saarretut.

— Joten…

— Joten te olette ansassa, hyvä herra, täydellisesti ansassa.

Samat tunteet, jotka Holmesilla oli ollut autolla ajaessaan, sai

Lupin nyt tuntea, saman raivon, saman kapinahengen — mutta
myös, kaiken lopuksi, sama suoramielisyys taivutti hänet alistumaan
olosuhteisiin. He molemmat yhtä voimakkaat ottivat tappion samalla
tavoin vastaan ohimenevänä pahana, jonka alaiseksi täytyy taipua.

— Me olemme kuitit, hyvä herra, hän sanoi lyhyesti.

Englantilainen näytti riemastuvan tästä tunnustuksesta. He

vaikenivat molemmat. Lupin, joka jo taas oli oman itsensä herra,
jatkoi hymyillen:

— Enkä minä ole lainkaan suuttunut! Alkoikin jo ikävystyttää tuo

alituinen voittaminen. Minun ei tarvinnut muuta kuin ojentaa
käsivarteni osuakseni keskelle rintaanne. Tällä kertaa se osui
minuun. Sain iskun!

Hän nauroi sydämestään.

— Nytpä syntyy hauskaa! Lupin on loukussa! Miten hän pääsee

sieltä pois? Loukussa… mikä seikkailu! Minä saan kiittää teitä kovasta
säikähdyksestä. Tämä on elämää!
 Hän painoi nyrkkinsä ohimoilleen ikään kuin hillitäkseen sekavaa
iloa, joka hänessä riehui, ja hän teki myös liikkeitä kuten lapsi, joka
näyttää olevan ylenmäärin huvitettu.

Vihdoin hän lähestyi englantilaista:

— Ja nyt, mitä odotatte?

— Mitäkö odotan?

— Niin, Ganimard on lähellä miehineen. Miksei hän astu sisään.

— Minä olen pyytänyt häntä olemaan astumatta sisään.

— Ja hän on siihen suostunut?

— Minä en ole turvautunut hänen apuunsa muuta kuin sillä

nimenomaisella ehdolla, että hän antaa minun määrätä. Sitä paitsi ei
hän usko muuta kuin että Félix Davey on Lupinin kanssarikollinen!

— Siinä tapauksessa uusin kysymykseni toisessa muodossa. Miksi

te tulitte yksin sisään?

— Minä tahdoin ensin puhella kanssanne.

— Aha! Teillä oli minulle asiaa.

Tämä seikka näytti miellyttävän Lupinia. On tapauksia, jolloin

monet sanat ovat edullisempia kuin teot.

— Herra Holmes, ikävä kyllä en voi tarjota teille tuolia

istuttavaksenne. Tämä vanha, puoliksi särkynyt laatikko, kelpaako se
teille tai tämä ikkunalauta? Minä olen varma siitä, että lasillinen
olutta maistuisi hyvältä. Tummaa vai vaaleata? Mutta olkaa hyvä ja
istukaa.

— Tarpeetonta. Puhelkaamme.

— Minä kuuntelen.

— Minä puhun lyhyesti: Minun Ranskassa oloni tarkoituksena ei

ollut teidän vangitsemisenne. Jos minä ryhdyin ajamaan takaa teitä,
niin tein sen siksi, ettei minulla ollut muuta keinoa päästäkseni
tarkoitukseni perille.

— Joka oli?

— Löytää sininen timantti!

— Sininen timantti!

— Juuri niin, sillä se, joka löydettiin konsuli Bleichenilta oli väärä.

— Se on totta. Oikean lähetti vaaleatukkainen nainen, minä annoin

sen kopioida tarkkaan, ja kun minä sitä paitsi halusin saada
kreivittären muutkin jalokivet käsiini, ja kun konsuli Bleicheniä jo
epäiltiin, niin tuo vaaleatukkainen nainen, joksi häntä kutsuttiin,
välttääkseen epäluulojen kohdistumista itseensä, pisti väärän
timantin mainitun konsulin tavaroiden joukkoon.

— Jota vastoin te piditte oikean omananne.

— Luonnollisesti.

— Minun täytyy saada tuo timantti.

— Mahdotonta.
 — Minä lupasin sen kreivitär de Crozonille. Minä saan sen vielä.

— Miten te sen saisitte, kun se on minun hallussani?

— Minä saan sen juuri siksi, että se on teidän hallussanne.

— Minäkö siis annan sen teille?

— Niin.

— Vapaaehtoisestiko?

— Minä ostan sen teiltä.

Lupin purskahti nauruun.

— Te olette toden teolla englantilainen. Te käsittelette tätä aivan

kuin liikeasiaa.

— Liikeasia se onkin.

— Ja mitä te tarjoatte?

— Neiti Destangen vapauden.

— Hänen vapautensako? Mutta enhän minä tiedä hänen olevan

vangittunakaan.

— Minä hankin Ganimardille tarpeelliset todisteet. Vailla teidän

suojelustanne joutuu hänkin kiinni.

Lupin purskahti uudelleen nauramaan.

— Hyvä herra, te tarjoatte minulle sellaista, jota teillä ei olekaan.

Neiti Destange on turvassa eikä pelkää mitään. Minä vaadin muuta.
 Englantilainen epäröi, hän oli huomattavasti hämillään, ja hänen
poskipäänsä punoittivat. Sitten hän äkkiä laski kätensä vastustajansa
olalle:

— Jos minä tarjoaisin…

— Vapaudenko minulle?

— En, mutta minä voisin poistua tästä huoneesta neuvotellakseni

herra Ganimardin kanssa.

— Antaaksenne minulle miettimisaikaa?

— Niin.

— Hyvä Jumala, mitä hyötyä siitä olisi! Eihän tämä kirottu koneisto
enää toimi, sanoi Lupin painaen ärtyneenä marmorilaattaa.

Hän pidätti hämmästyksen huudahduksen: tällä kertaa mikä

kohtalon oikku, odottamaton onnen potku: marmorilaatta oli
liikkunut hänen sormiensa alla!

Se oli pelastus, mahdollinen pako. Siinä tapauksessa miksi hän

alistuisi Holmesin ehtoihin?

Hän kulki edes ja takaisin kuten miettiäkseen vastausta. Sitten hän

vuorostaan laski kätensä englantilaisen olkapäälle.

— Asiaa arveltuani, herra Holmes, pidän viisaimpana toimittaa

pikku asiani yksin.

— Mutta…

— Ei, minä en tarvitse ketään.

 — Kun Ganimard saa teidät käsiinsä, niin on kaikki loppunut. Hän
ei päästä teitä käsistään.

— Kukapa tietää!

— Te ajattelette mahdottomia. Kaikki ulko-ovet ovat vartioidut.

— Jäljellä on yksi.

— Mikä?

— Se, minkä minä valitsen.

— Turhia sanoja! Teidän vangitsemistanne voi pitää jo

tapahtuneena.

— Sitä se ei ole.

— Siis?

— Siis minä pidän sinisen timantin.

Holmes veti kellonsa esiin.

— Kello on kymmentä vaille kolme. Kello kolme kutsun Ganimardin

tänne.

— Meillä on siis kymmenen minuuttia aikaa lörpötelläksemme.

Käyttäkäämme sitä hyväksemme, herra Holmes, ja tyydyttääksenne
tavatonta uteliaisuuttani, niin sanokaa minulle, miten olette saanut
käsiinne minun nimeni ja osoitteeni Félix Daveyna.

Koko ajan pitäen silmällä Lupinia, jonka hyvä tuuli teki hänet
rauhattomaksi, Holmes suostui mielellään antamaan tämän pienen
selityksen, sillä se tyydytti hänen itserakkauttaan, ja sanoi:

— Osoitteenne? Sen sain vaaleatukkaiselta naiselta.

— Clotildeltä!

— Häneltä itseltään. Muistelkaahan… eilisaamuna… kun aioin

ryöstää hänet autolla, hän soitti ompelijattarelleen.

— Aivan oikein.

— No niin, myöhemmin ymmärsin, että tuo ompelijatar olittekin

te. Ja viime yönä laivalla pinnistäen muistia, jonka erinomaisesta
terävyydestä rohkenen ylpeillä, onnistui minun saada selville
puhelinnumeronne viimeiset numerot… 73. Siten, omistaessani
teidän korjaamienne talojen luettelon, onnistui minun helposti
Pariisiin tultuani, tänä aamuna kello kahdeksan, etsiä ja löytää
puhelinluettelosta Félix Daveyn nimi ja osoite. Päästyäni selville tästä
nimestä ja osoitteesta pyysin apua herra Ganimardilta.

— Mainiota! Verratonta! Minä en voi muuta kuin ihailla teitä. Mutta

minä en tiennyt, että te tulitte Havren junalla. Miten te pääsitte
Pääskysestä pakenemaan?

— Minä en paennut.

— Mutta…

— Te olitte antanut kapteenille määräyksen, että hänen ei tulisi

saapua Southamptoniin ennen kuin kello yksi yöllä. Minä tulin sinne
kello kaksitoista. Minä ennätin siis Havren laivaan.

— Pettikö kapteeni minut? Se ei ole otaksuttavaa.

 — Ei hän pettänyt teitä.

— Miten siis?

— Vaan hänen kellonsa.

— Hänen kellonsako?

— Niin, hänen kellonsa, jonka panin käymään tuntia edelle.

— Miten?

— Mitenkö kello saadaan käymään edelle. Vääntämällä viisaria. Me

puhelimme istuen vieretysten, minä kertoilin hänelle huvittavia
juttuja… Toden totta, hän ei huomannut mitään.

— Hyvä, hyvä, keinonne oli hyvä, minä aion sitä vast'edes käyttää.
Mutta seinäkello, joka riippui hytin seinällä?

— Seinäkellon siirtäminen oli paljon vaikeampaa, sillä jalkani olivat

sidotut, mutta se merimies, joka vartioi minua kapteenin
poissaollessa siirsi ystävällisesti viisaria.

— Hän? Ei suinkaan! Miten hän siihen suostui?

— Oh! Hän ei käsittänyt tekonsa tärkeyttä! Minä sanoin hänelle,

että minun kaikin mokomin täytyi ennättää ensimmäiseen Lontoon
junaan… ja hän suostui…

— Mistä hinnasta…

— Pientä lahjaa vastaan, jonka tuo kunnon mies sitä paitsi aikoo
rehellisesti antaa teille.