Java How to Program Early Objects 10th Edition

Deitel Test Bank pdf download

https://testbankdeal.com/product/java-how-to-program-early-
objects-10th-edition-deitel-test-bank/

Download more testbank from https://testbankdeal.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Java How to Program Early Objects 10th Edition Deitel

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/java-how-to-program-early-
objects-10th-edition-deitel-solutions-manual/

testbankdeal.com

Java How to Program Early Objects 11th Edition Deitel Test

Bank

https://testbankdeal.com/product/java-how-to-program-early-
objects-11th-edition-deitel-test-bank/

testbankdeal.com

Java How to Program Early Objects 11th Edition Deitel

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/java-how-to-program-early-
objects-11th-edition-deitel-solutions-manual/

testbankdeal.com

Introduction to Managerial Accounting Canadian Canadian

4th Edition Brewer Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/introduction-to-managerial-
accounting-canadian-canadian-4th-edition-brewer-solutions-manual/

testbankdeal.com
Principles of Chemistry The Molecular Science 1st Edition
Moore Test Bank

https://testbankdeal.com/product/principles-of-chemistry-the-
molecular-science-1st-edition-moore-test-bank/

testbankdeal.com

Organic Chemistry 5th Edition Brown Test Bank

https://testbankdeal.com/product/organic-chemistry-5th-edition-brown-
test-bank/

testbankdeal.com

Chemical Principles 8th Edition Zumdahl Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/chemical-principles-8th-edition-
zumdahl-solutions-manual/

testbankdeal.com

Financial Accounting Theory and Analysis Text and Cases

10th Edition Schroeder Test Bank

https://testbankdeal.com/product/financial-accounting-theory-and-
analysis-text-and-cases-10th-edition-schroeder-test-bank/

testbankdeal.com

Earth System History 4th Edition Stanley Test Bank

https://testbankdeal.com/product/earth-system-history-4th-edition-
stanley-test-bank/

testbankdeal.com
Developing Human Service Leaders 1st Edition Harley
McClaskey Test Bank

https://testbankdeal.com/product/developing-human-service-leaders-1st-
edition-harley-mcclaskey-test-bank/

testbankdeal.com
Chapter 8 Classes and Objects: A Deeper Look
Section 8.2 Time Class Case Sudy
8.2 Q1: The _________ of a class are also called the public services or the public interface that the class
provides to its clients.
a. public constructors.
b. public instance variables.
c. public methods.
d. All of the above.
ANS: c. public methods.

8.2 Q2: The static method ________ of class String returns a formatted String.
a. printf.
b. format.
c. formatString.
d. toFormatedString.
ANS: b. format.

8.2 Q3: Which statement is false?

a. The actual data representation used within the class is of no concern to the class’s clients.
b. Clients generally care about what the class does but not how the class does it.
c. Clients are usually involved in a class’s implementation.
d. Hiding the implementation reduces the possibility that clients will become dependent on class-
implementation details.
ANS: c: Clients are usually involved in a class’s implementation.

Section 8.3 Controlling Access to Members

8.3 Q1: Which of the following class members should usually be private?
a. Methods.
b. Constructors.
c. Variables (or fields).
d. All of the above.
ANS: c. Variables (or fields).

8.3 Q2: Which of the following statements is true?

a. Methods and instance variables can both be either public or private.
b. Information hiding is achieved by restricting access to class members via keyword public.
c. The private members of a class are directly accessible to the clients of a class.
d. None of the above is true.
ANS: a. Methods and instance variables can both be either public or private.

Section 8.4: Referring to the Current Object’s Member

with the this Reference
8.4 Q1: When must a program explicitly use the this reference?
a. Accessing a private variable.
b. Accessing a public variable.
c. Accessing a local variable.
d. Accessing an instance variable that is shadowed by a local variable.

© Copyright 1992-2015 by Deitel & Associates, Inc. and Pearson Education, Inc.
ANS: d. Accessing an instance variable that is shadowed by a local variable.

8.4 Q2: Having a this reference allows:

a. a method to refer explicitly to the instance variables and other methods of the object on which the
method was called.
b. a method to refer implicitly to the instance variables and other methods of the object on which the
method was called.
c. an object to reference itself.
d. All of the above.
ANS: d. All of the above.

Section 8.5 Time Class Case Study: Overloaded

Constructors
8.5 Q1: A constructor cannot:
a. be overloaded.
b. initialize variables to their defaults.
c. specify return types or return values.
d. have the same name as the class.
ANS: c. specify return types or return values.

8.5 Q2: Constructors:

a. Initialize instance variables.
b. When overloaded, can have identical argument lists.
c. When overloaded, are selected by number, types and order of types of parameters.
d. Both (a) and (c).
ANS: d. Both (a) and (c).

8.5 Q3: A programmer-defined constructor that has no arguments is called a(n) ________.
a. empty constructor.
b. no-argument constructor.
c. default constructor.
d. null constructor.
ANS: b. no-argument constructor.

8.5 Q4: What happens when this is used in a constructor’s body to call another constructor of the same
class if that call is not the first statement in the constructor?
a. A compilation error occurs.
b. A runtime error occurs.
c. A logic error occurs.
d. Nothing happens. The program compiles and runs.
ANS: a. A compilation error occurs.

8.5 Q5: When implementing a method, use the class’s set and get methods to access the class’s ________
data.
a. public.
b. private.
c. protected.
d. All of the above.
ANS: b. private.

Section 8.6 Default and No-Argument Constructors

© Copyright 1992-2015 by Deitel & Associates, Inc. and Pearson Education, Inc.
8.6 Q1: Which statement is false?
a. The compiler always creates a default constructor for a class.
b. If a class’s constructors all require arguments and a program attempts to call a no-argument
constructor to initialize an object of the class, a compilation error occurs.
c. A constructor can be called with no arguments only if the class does not have any constructors or
if the class has a public no-argument constructor.
d. None of the above.
ANS: a. The compiler always creates a default constructor for a class.

Section 8.7 Notes on Set and Get Methods

8.7 Q1: Set methods are also commonly called ________ methods and get methods are also commonly
called ________ methods.
a. query, mutator.
b. accessor, mutator.
c. mutator, accessor.
d. query, accessor.
ANS: c. mutator, accessor.

8.7 Q2: Using public set methods helps provide data integrity if:
a. The instance variables are public.
b. The instance variables are private.
c. The methods perform validity checking.
d. Both b and c.
ANS: d. Both b and c.

Section 8.8 Composition

8.8 Q1: Composition is sometimes referred to as a(n) ________.
a. is-a relationship
b. has-a relationship
c. many-to-one relationship
d. one-to-many relationship
ANS: b. has-a relationship.

Section 8.9 Enum Types

8.9 Q1: Which statement is false?
a. An enum declaration is a comma-separated list of enum constants and may optionally include other
components of traditional classes, such as constructors, fields and methods.
b. Any attempt to create an object of an enum type with operator new results in a compilation error.
c. An enum constructor cannot be overloaded.
d. enum constants are implicitly final and static.
ANS: c. An enum constructor cannot be overloaded.

8.9 Q2: Which method returns an array of the enum’s constants?

a. values.
b. getValues.
c. constants.
d. getConstants.
ANS: a. values.

© Copyright 1992-2015 by Deitel & Associates, Inc. and Pearson Education, Inc.
Section 8.10 Garbage Collection and Method finalize
8.10 Q1: Which of the following is false?
a. Method finalize does not take parameters and has return type void.
b. Memory leaks using Java are rare because of automatic garbage collection.
c. Objects are marked for garbage collection by method finalize.
d. The garbage collector reclaims unused memory.
ANS: c. Objects are marked for garbage collection by method finalize. (Objects are marked for
garbage collection when there are no more references to the object).

Section 8.11 static Class Members

8.11 Q1: Static class variables:
a. are final.
b. are public.
c. are private.
d. are shared by all objects of a class.
ANS: d. are shared by all objects of a class.

8.11 Q2: Which of the following is false?

a. A static method must be used to access private static instance variables.
b. A static method has no this reference.
c. A static method can be accessed even when no objects of its class have been instantiated.
d. A static method can call instance methods directly.
ANS: d. A static method can call instance methods directly.

Section 8.12 static Import

8.12 Q1: Which syntax imports all static members of class Math?
a. import java.lang.Math.*.
b. import static java.lang.Math.*.
c. import static java.lang.Math.
d. None of the above.
ANS: b. import static java.lang.Math.*.

Section 8.13 final Instance Variables

8.13 Q1: Instance variables declared final do not or cannot:
a. Cause syntax errors if used as a left-hand value.
b. Be initialized.
c. Be modified after they are initialized.
d. None of the above.
ANS: c. Be modified.

8.13 Q2: A final field should also be declared ________ if it is initialized in its declaration.
a. private.
b. public.
c. protected.
d. static.
ANS: d. static.

© Copyright 1992-2015 by Deitel & Associates, Inc. and Pearson Education, Inc.
Section 8.14 Package Access
8.14 Q1: When no access modifier is specified for a method or variable, the method or variable:
a. Is public.
b. Is private.
c. Has package access.
d. Is static.
ANS: c. Has package access.

8.14 Q2: Which of the following statements is false?

a. If a program uses multiple classes from the same package, these classes can access each other's package
access members directly through references to objects of the appropriate classes, or in the case of static
members, through the class name.
b. Package access is rarely used.
c. Classes in the same source file are part of the same package.
d. Use the access modifier package to give a method or variable package access.
ANS: d. Use the access modifier package to give a method or variable package access.

Section 8.15 Using BigDecimal for Precise Monetary

Calculations
8.15 Q1: Which of the following statements is false?
a. An application that requires precise floating-point calculations such as those in financial applications
should use class BigDecimal from package java.math.
b. We use class NumberFormat for formatting numeric values as locale-specific strings.
c. In the U.S, locale, the value 15467.82 would be formatted as "15,467.82", whereas in many European
locales it would be formatted as "15.467,56".
d. The BigDecimal method format receives a double argument and returns a BigDecimal object that
represents the exact value specied.
ANS: . d. The BigDecimal method format receives a double argument and returns a BigDecimal
object that represents the exact value specied. Actually, the BigDecimal method valueOf receives a
double argument and returns a BigDecimal object that represents the exact value specied.

8.15 Q2: BigDecimal gives you control over how values are rounded. By default:
a. all calculations are approximate and no rounding occurs.
b. all calculations are approximate and rounding occurs.
c. all calculations are exact and no rounding occurs.
d. all calculations are exact and rounding occurs.
ANS: c. all calculations are exact and no rounding occurs.

Section 8.16 (Optional) GUI and Graphics Case Study:

Using Objects with Graphics
No questions.

© Copyright 1992-2015 by Deitel & Associates, Inc. and Pearson Education, Inc.
Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
puolitiessä. Kun lasketaan sen taksan mukaan, riittää meno- ja
paluumatkasta kaksitoista livreä, mutta nyt sinulle tarjotaan
kaksikymmentä neljä."

"Voi, älkää tinkikö!" pyysi vanhempi nainen. "Kaksi louisdoria,

kolme, kaksikymmentä louisdoria, kunhan vain lähdetään heti eikä
matkalla minnekään pysähdytä."

"Yksi louisdor riittää, madame", vastasi upseeri. Kääntyen sitten

ajurin puoleen hän lisäsi:

"No olkoon, senkin lurjus, mutta alas sieltä istumasta ja aukaise

vaunujen ovi!"

"Maksu ennakolta!" vaati ajuri.

"Vai sitä sinä vaadit!"

"Sitä, ja siihen minulla on oikeus."

Upseeri näytti aikovan rynnätä hänen kimppuunsa.

"Maksetaan etukäteen, maksetaan", ehätti vanhempi nainen ja

pisti kiireesti käden taskuunsa.

"Voi Jumalani!" kuiskasi hän seuralaiselleen, "minulla ei olekaan

kukkaroa."

"Todellako?"

"Entä te, Andrée, onko teillä kukkaronne?" Nuori nainen kopeloi

nyt vuorostaan taskussaan yhtä levottomasti.

"Minä… ei minullakaan."
 "Hakekaa joka taskusta."

"Ei se auta!" huudahti nuori nainen harmistuneena, sillä hän

huomasi upseerin pitävän heitä silmällä tämän pulman aikana, ja
kuskina istuva koiranleuka avasi jo leveän suunsa nauruun onnitellen
itseään siitä, mitä mielessään ehkä piti hyvänä varokeinona.

Molemmat naiset hakivat turhaan; kumpikaan ei löytänyt edes

yhtä kolikkoa.

Upseeri näki heidän hermostuvan, punastuvan ja taas kalpenevan.

Tila kävi kiusalliseksi.

Naiset aikoivat jättää pantiksi jotkin ketjut tai muun koristeen,

mutta silloin upseeri, säästääkseen heiltä lisäharmin, joka olisi
loukannut heidän hienotunteisuuttaan, otti kukkarostaan yhden
louisdorin ja antoi sen ajurille.

Tämä otti rahan, tarkasti ja punnitsi sitä kädessään, sillä välin kun
toinen naisista kiitti upseeria; sitten hän avasi vaunujen oven, ja
nainen nousi niihin seuralaisensa kera.

"Ja nyt, senkin pöhkö", sanoi nuori mies ajurille, "viet nämä naiset
rivakasti ja varsinkin rehellisesti, kuuletko?"

"Sitä ei teidän, upseeri, tarvitse minulle muistuttaa. Sehän on

itsestään selvää."

Tämän lyhyen puhelun aikana naiset neuvottelivat keskenään.

Heistä tuntui todellakin kauhealta nähdä, että heidän oppaansa ja
suojelijansa oli aikeissa poistua.
 "Madame", lausui hiljaa nuorempi nainen, "hän ei saa meitä
jättää."

"Miksi ei? Kysytään häneltä, mikä on hänen nimensä ja

osoitteensa. Huomenna lähetämme hänelle takaisin hänen rahansa
ja liitämme siihen kiitokset, jotka te saatte kirjoittaa."

"Ei, madame, ei, pitäkäämme hänet mukana, sitä rukoilen teiltä.

Jos ajuri vilpistelee tai alkaa matkalla rettelöidä… nyt on hyvin huono
keli… keltä silloin voimme pyytää apua?"

"Mutta onhan meillä hänen numeronsa ja asianomainen

lupakirjansa."

"Hyvä kyllä, madame, ja senkin tiedän, että voisitte jälkeenpäin

toimittaa hänelle selkäsaunan; mutta sittenkään ette ehtisi takaisin
Versaillesiin tänä iltana, ja mitä silloin sanottaisiin, Herran nimessä!"

Vanhempi naisista alkoi harkita.

"Se on totta", myönsi hän.

Mutta tällöin upseeri jo kumarsi sanoakseen hyvästi.

"Hyvä herra, kuulkaa", sanoi Andrée saksaksi, "vielä sananen, jos

suvaitsette."

"Kuten käskette, madame", vastasi upseeri ilmeisesti

kiusaantuneena, mutta yhä pysyen näöltään, ääneltään, vieläpä
sävyltään täydellisen kohteliaana.

"Hyvä herra", jatkoi Andrée, "kun jo olette meille osoittanut niin

suuria palveluksia, ette voine enää olla suostumatta erääseen
pyyntöömme."

"Puhukaa."

"No niin, meidän täytyy tunnustaa, että pelkäämme tuota ajuria,

joka alusta saakka rettelöitsi."

"Suotta te olette levottomia", vastasi upseeri. "Minä tiedän hänen

numeronsa, 107, ja hänen lupakirjansa on annettu osastosta Z. Jos
hän teille tuottaisi ikävyyksiä, kääntykää minun puoleeni."

"Teidän puoleenne!" virkkoi Andrée vahingossa ranskaksi. —

"Kuinka te pyydätte meitä kääntymään puoleenne, kun emme tiedä
edes nimeänne."

Nuori mies astahti askeleen taaksepäin.

"Vai puhutte te ranskaa!" huudahti hän ällistyneenä. "Osaatte

ranskaa, mutta olette jo puoli tuntia piinannut minua mongertamaan
saksaa! Todellakin, madame, se on häijyä."

"Anteeksi, monsieur", tarttui nyt puheeseen ranskaksi toinen

nainen, joka riensi uljaasti auttamaan hätääntynyttä seuralaistaan.
"Voinette käsittää, että vaikkemme olisikaan muukalaisia, emme silti
ole kotiutuneet Pariisiin, saatikka ajurinvaunuihin. Olette kylliksi
maailmanmies ymmärtämään, ettemme nyt ole siinä asemassa, mikä
meille kuuluu. Tekisitte meille huonon palveluksen, jos teette sen
vain puoliksi. Epähienoa olisi ruveta vähemmän hienotunteiseksi kuin
mitä olette tähän asti ollut. Meillä on teistä hyvä käsitys, monsieur;
älkää käsittäkö meitä pahalta kannalta, ja jos voitte meille tehdä
palveluksen, tehkää se ilman ehtoja tai sallikaa meidän kiittää teitä
ja etsiä itsellemme muuta tukea."
 "Madame", vastasi upseeri, hämmästyneenä tuntemattoman
ylevästä ja samalla viehättävästä äänensävystä, "odotan
käskyjänne."

"Olkaa siis niin hyvä ja astukaa vaunuihin."

"Teidän seuraanne?"

"Niin, ajaaksenne meidän kanssamme."

"Versaillesiin asti!"

"Juuri niin, monsieur."

Vastaamatta enää mitään upseeri nousi ajoneuvoihin, istuutui

selkä ajuriin päin ja huusi tälle:

"Anna mennä!"

Kun vaunujen ovet oli suljettu ja nahkasuojukset ja turkikset

levitetty heidän kaikkien peitteeksi, lähtivät vaunut liikkeelle pitkin
Saint-Thomas du Louvren katua, sitten Karusellitorin poikki ja
edelleen pitkin rantakatuja.

Upseeri kyyristyi nurkkaan, vastapäätä vanhempaa naista, käärien

univormutakkinsa huolellisesti polviensa ympärille.

Vaunuissa oltiin aivan ääneti.

Joko ajuri tahtoi tarkoin pysyä lupauksessaan taikka upseerin

läsnäolo arvossa pidettävällä pelolla esti häntä poikkeamasta
rehellisyyden polulta, mutta ainakin hän pani laihat koninsa
hellittämättä juoksemaan rantakatujen ja Conférencetien iljanteisella
kivityksellä.
 Sillä välin vaunujen sisusta vähin erin lämpeni kolmen ihmisen
hengityksestä. Ilmassa tuntui hienoa hajuainetta, herättäen nuoren
miehen aivoissa vaikutelmia, jotka hetki hetkeltä kävivät vähemmän
epäsuosiollisiksi hänen seuralaisiaan kohtaan.

"Nuo naiset", ajatteli hän, "ovat jossakin yhtymäpaikassa viipyneet

liian kauan ja palaavat nyt Versaillesiin hieman peloissaan ja
hämillään."

"Mutta sittenkin", jatkoi upseeri itsekseen, "jos he ovat

säätyhenkilöitä, kuinka he kulkevat kääseissä, ja varsinkin, kuinka he
itse ohjaavat?"

No siihen on helppo keksiä vastaus.

Kääsit olivat kolmelle liian ahtaat, eikä kaksi naista ota itselleen
sitä harmia, että palvelija istuu heidän vieressään.

Mutta ei kummallakaan rahaa! Kiusallinen seikka, jota sietää

harkita.

Epäilemättä oli kukkaro palvelijan hallussa. Kääsit, jotka lienevät

nyt rikki, olivat perin komeat, ja hevonen… mikäli asiaa ymmärrän,
oli hyvinkin sadanviidenkymmenen louisdorin hintainen.

Ei suinkaan muut kuin rikkaat naiset voi kevyesti luopua

semmoisista ajoneuvoista ja semmoisesta hevosesta. Rahanpuute ei
siis merkitse kerrassaan mitään.

Niin kyllä, mutta tuo vimma puhua vierasta kieltä, vaikka ovat
ranskalaisia?
 Olkoon; mutta sehän juuri osoittaa hienoa kasvatusta.
Seikkailijattarien ei ole tapana puhua saksaa niin täydellisesti, kuin
olisivat saksalaisia, ja samalla ranskaa kuin Pariisin naiset. Sitäpaitsi
näissä naisissa on synnynnäistä hienoutta. Nuoremman pyyntö oli
liikuttava. Vanhemman vaatimus oli ylevän käskevä. Ja sitten
todellakin, — jatkoi nuori mies mietteitään, sijoittaen miekkansa niin,
ettei se olisi naisten tiellä, eikö olisi pidettävä sotilaalle vaarallisena
viettää pari tuntia vaunuissa kahden kauniin naisen kanssa?

Niin, kauniita ja hienotunteisia he ovat, lisäsi hän, sillä he ovat

vaiti odottaen, että minä aloitan keskustelun.

Molemmat nuoret naiset taas varmaankin ajattelivat nuorta

upseeria, kuten tämä ajatteli heitä; sillä juuri silloin, kun upseeri teki
johtopäätöksensä, kääntyi toinen naisista seuralaiseensa päin ja
sanoi englanninkielellä:

"Pikku ystäväni, niin tuo ajuri meitä kuljettaa kuin vainajia; tällä
tapaa emme ikinä pääse Versaillesiin. Lyön vaikka vetoa, että
saattaja-poloisemme ihan nääntyy ikävään."

"Riippuu kai siitäkin", vastasi nuorempi hymyillen, "ettei

keskustelumme ole kaikkein huvittavimpia."

"Eikö teistäkin tunnu, että hän on näöltään oikein säädyllinen

mies?"

"Tuntuu kyllä, madame."

"Olette kai muuten huomannut, että hänellä on merisotaväen

puku?"

"En minä univormuista paljoa tiedä."

 "Vai ette! Nähkääs, univormusta päättäen hän on laivastoupseeri,
ja kaikki sellaiset ovat hyvää sukua. Muuten tuo univormu sopii
hänelle hyvin, ja kaunis mies hän on, vai mitä?"

Nuorempi nainen aikoi juuri vastata ja luultavasti yhtyä toisen

arvosteluun, mutta silloin upseeri hillitsi häntä kädenliikkeellä.

"Anteeksi, hyvät naiset", sanoi hän sujuvalla englanninkielellä,

"minusta tuntuu, kuin minun pitäisi teille ilmoittaa jokseenkin hyvin
ymmärtäväni ja puhuvani englantia, mutta espanjankieltä en osaa.
Jos te sitä osaatte ja haluatte sillä kielellä keskustella, saatte ainakin
olla varmat, ettei teitä syrjäinen ymmärrä."

"Monsieur", vastasi nainen nauraen, "teistä emme tahtoneet

pahaa puhua, kuten saitte jo huomata. Mutta älkäämme enää
vaivatko itseämme, vaan puhukaamme vain ranskaa, jos meillä on
toisillemme jotakin sanomista."

"Kiitän tästä ystävällisyydestä, madame; mutta jos läsnäoloni

kuitenkin olisi teille kiusallinen…"

"Sitä ette voi olettaa, monsieur, koska juuri itse olemme teitä
pyytäneet seuraamme."

"Vieläpä vaatineet", lisäsi nuorempi nainen.

"Älkää saattako minua hämille, madame, ja suokaa anteeksi, että

hetkisen epäröitsin; mutta tunnettehan Pariisin, eikö niin? Pariisi on
täynnä ansoja, pulmia ja pettymyksiä."

"Te siis olette meitä luullut… Puhukaa vain suoraan."

"Herra on meitä luullut ansoiksi, siinä kaikki."

 "Ei, ei, hyvät naiset", vastasi nuori mies häpeissään, "vakuutan
teille, ettei mieleenikään ole semmoista johtunut."

"Anteeksi, mutta mikä nyt tuli? Vaunut pysähtyvät."

"Mitä on tapahtunut?"

"Minä menen katsomaan, hyvät naiset."

"Luulen, että kaadumme; olkaa varovainen, monsieur."

Ja nuoremman naisen käsi, joka kiivaasti ojentui, osui upseerin

olkapäälle.

Tämän käden kosketus sai hänet vavahtamaan. Hänen puoleltaan

oli aivan luonnollista, että hän koetti siihen tarttua; mutta Andrée,
johon oli vaikuttanut ensimmäinen pelontunne, oli jo heittäytynyt
niin kauas taaksepäin kuin sopi.

Upseeri, jota ei enää mikään pidättänyt, astui siis ulos ja tapasi

ajurin kaikin voimin nostamassa toista hevosta, joka oli sotkeutunut
väliaisan ja vetohihnan väliin.

Tällöin oltiin jo ehditty vähän matkaa Sèvres-sillan toiselle puolen.

Upseerin avulla saatiin hevos-rukka pian jälleen pystyyn, ja hän

nousi takaisin vaunuihin.

Mitä taas ajuriin tuli, oli hän mielissään, kun sai kuljettaa niin
avuliasta herraa, ja läjäytteli iloisesti piiskaansa, arvatenkin siinä
kaksinkertaisessa tarkoituksessa, että hevoset innostuisivat ja hän
itsekin lämpenisi.
 Mutta toisaalta olisi voinut sanoa, että avatusta ovesta puhaltanut
kylmä viima oli hyydyttänyt keskustelun ja sen jo alkaneen
tuttavallisuuden, joka nuoressa miehessä herätti viehätystä hänen
tietämättään, mitä se oikeastaan merkitsi.

Häneltä kysyttiin vain, mitä oli tapahtunut, ja hän selitti lyhyesti.

Siinä kaikki, ja vaitiolo painosti taas kolmea matkustajaa.

Upseeri, jonka mieleen tuo lämmin ja värähtelevä käsi oli

vaikuttanut, tahtoi korvaukseksi saada edes jalan.

Hän siis suoristi säärensä, mutta kuinka taitava hän olikin, ei hän
tavannut mitään tai, paremmin sanoen, jos tapasikin, sai hän
ikäväkseen havaita, että tavattu jalka pakeni hänen tieltään.

Kerran sattui niinkin, että kun hän oli koskettanut vanhemman

naisen jalkaa, sanoi tämä perin kylmäverisesti:

"Olen kai pahasti vastuksena, eikö niin, monsieur? Suokaa

anteeksi!"

Nuori mies punastui korvia myöten ja tuumi, että hyväksi onneksi

yö oli kyllin pimeä salaamaan hänen noloutensa.

Kaikki oli nyt lopussa, eikä hän enää yrittänyt. Hän oli jälleen vaiti,
liikkumatta ja kunnioittava, ikäänkuin olisi ollut kirkossa; pelkäsi
hengittääkään ja tekeytyi niin pieneksi kuin lapsi.

Mutta vähitellen ja vastoin hänen tahtoaankin valtasi outo

tunnelma kaikki hänen ajatuksensa, koko hänen olemuksensa.

Kajoamatta näihin viehättäviin naisiin hän kuitenkin oli

kosketuksissa heihin, näkemättä heitä hän näki kuitenkin. Vähitellen
tottuen olemaan heidän likellään hän tunsi ikäänkuin hitunen heidän
olentoaan sulaisi yhteen hänen omansa kanssa. Hän olisi tahtonut
mistä hinnasta hyvänsä virittää keskustelun uudestaan, mutta ei
enää uskaltanut, sillä hän pelkäsi lausuvansa jotakin tyhjänpäiväistä,
vaikka juuri hän matkalle lähtiessä ei viitsinyt hellittää kieleltään
edes yksinkertaisia seurustelusanoja. Nyt häntä peloitti esiintyä
hölmönä tai julkeana näiden naisten edessä, joille tuntia
aikaisemmin luuli osoittavansa suuren kunnian suomalla heille
almuksi yhden louisdorin ja kohteliaan sanan.

Sanalla sanoen, niinkuin kaikkien myötätuntojen selityksenä tässä

elämässä on parahiksi kosketuksiin joutuneiden elinväreiden
sopusuhta, niin sai mahtava magneettivoima, lähtien hajuaineista ja
näiden kolmen sattumalta yhteen osuneen henkilön nuorekkaasta
lämmöstä, valtoihinsa nuoren miehen ja laajensi hänen ajatuspiiriään
ja sydäntään.

Niin syntyvät, elävät ja kuolevat joskus muutamassa

silmänräpäyksessä totisimmat, suloisimmat, leimuavimmat
intohimot. Ne viehättävät, koska pian häipyvät; niissä on voimaa,
koska niitä pidätetään.

Upseeri ei enää virkkanut sanaakaan. Naiset puhuivat keskenään

kuiskaten.

Mutta kun nuoren miehen korva yhä oli varuillaan, kuuli hän
joitakin irrallisia sanoja, joiden merkityksen luuli käsittävänsä. Niinpä
hän kuuli:

"Myöhäinen aika… portit… tekosyynä retkeen…"

Vaunut pysähtyivät taas.

 Tällä kertaa ei syynä ollut kaatunut hevonen tai särkynyt pyörä.
Kolme tuntia kovasti ponnisteltuaan kelpo ajuri oli saanut
käsivartensa lämpenemään, tai hevosensa vaahtoamaan, ja
saapunut Versaillesiin, jonka pitkät, synkät ja autiot puistokadut
muutamien härmästä valjenneiden lyhtyjen punertavassa loisteessa
näyttivät mustien, lihattomien haamujen kaksoiskulkueelta.

Nuori mies tajusi, että nyt oltiin perillä. Mikä taikavoima oli ajan
niin pian kuluttanut?

Ajuri kumartui etuakkunaan ja ilmoitti:

"Nyt, herra, ollaan Versaillesissa."

"Minne on ajettava, hyvät naiset?" kysyi upseeri.

"Paraatikentälle."

"Paraatikentälle!" huusi nuori mies ajurille.

"Vai pitää ajaa Paraatikentälle, niinkö?" tiedusti vielä ajuri.

"Tietysti, kun kerran kuulit."

"Kai sitten heltiää vähän juomarahaa", sanoi auvergnelainen

virnistäen.

"Aja nyt vain."

Piiska läjähteli jälleen.

"Täytyy minun kai sittenkin puhua", ajatteli upseeri. "Muuten

minua pidetään tyhmänä, kun ensin olen esiintynyt julkeana."
 "Hyvät naiset", sanoi hän vielä epäröiden, "nyt olette perillä."

"Teidän jalomielisellä avullanne."

"Kylläpä teillä onkin ollut meistä vaivaa!" lisäsi nuorempi nainen.

"Mitä vielä! Sitä en osaisi ajatellakaan."

"Mutta me emme sitä koskaan unohda. Pyydän nyt, että saamme

tietää nimenne."

"Nimeni?"

"Sitäkin kysymme jo toista kertaa. Ottakaa huomioonne!"

"Varmaankaan ette aio meille lahjoittaa yhtä louisdoria, vai mitä?"

"Jos asiaa katsotte siltä kannalta", vastasi upseeri hieman

närkästyneenä, "niin alistun. Minä olen kreivi de Charny ja muuten,
kuten olette jo huomannut, upseeri kuninkaallisessa laivastossa."

"Charny!" toisti vanhempi naisista sellaisella äänenpainolla kuin

tarkoittaisi: Hyvä on, sen panen muistiini.

"Georges, Georges de Charny", lisäsi upseeri.

"Georges", mutisi nuorempi nainen.

"Ja asuntonne?"

"Prinssihotelli Richelieun kadulla."

Samassa vaunut pysähtyivät.

 Vanhempi naisista aukaisi itse vasemmanpuolisen oven ja hypähti
sukkelasti maahan ojentaen kätensä nuoremmalle.

"Mutta", huudahti nuori mies aikoen myös astua vaunuista, "hyvät

naiset, sallinettehan minun tarjota teille käsivarteni; vielä ette ole
kotona eikä Paraatikenttä ole mikään asunto."

"Älkää liikahtako", kielsivät molemmat naiset yhteen ääneen.

"Mitä, enkö saa paikaltani liikahtaa?"

"Ette, pysykää vaunuissa."

"Mutta eihän teidän sovi yksinänne kävellä yöllä tämmöisellä

ilmalla!"

"Vai niin! Ensin te melkein kieltäydyitte tekemästä mieliksemme,

mutta nyt tahdotte väkisinkin olla liian kohtelias!" vastasi vanhempi
nainen leikillisesti. "Mutta ajatelkaahan!"

"Ei tässä ole ajattelemista. Pysykää loppuun asti kohteliaana ja

uskollisena ritarina. Kiitos, herra de Charny, kiitämme sydämen
pohjasta, ja koska olette, niinkuin juuri sanoin, kohtelias ja
uskollinen ritari, emme vaadi teiltä edes kunniasanaa."

"Kunniasanaa mistä?"

"Siitä, että suljette vaunujen oven ja käskette ajamaan takaisin

Pariisiin. Sen kai teette katsomatta edes minne päin menemme."

"Olette oikeassa, hyvät naiset, eikä siihen tarvita lupaustani.

Ajuri, ajetaan nyt takaisin!"
 Ja samalla upseeri pisti ajurin leveään kouraan toisen louisdorin.
Kelpo auvergnelainen ihan hätkähti ilosta.

"Kas hemmettiä", sanoi hän, "nyt saavat hevoset nikahtua, jos

mieli tekee."

"Sen kyllä uskon, onhan niistä maksettu", mutisi upseeri.

Vaunut pyörivät nopeasti pois. Pyörien ratinaan häipyi nuoren

miehen nautinnonhimoinen huokaus, sillä tämä hekumoitsija oli
heittäytynyt pitkälleen niille kahdelle patjalle, jotka vielä tuntuivat
lämpöisiltä kahden tuntemattoman kaunottaren istumisesta.

Sillä välin naiset pysyivät paikallaan, kunnes ajoneuvot olivat

kadonneet näkyvistä, ja lähtivät sitten astumaan linnaa kohti.
VI

PÄÄSYKIELTO

Juuri silloin, kun he lähtivät liikkeelle, toi kiivas tuuli heidän

korviinsa kolme kellonlyöntiä Pyhän Ludvigin kirkon tornikellosta.

"Voi, hyvä Jumala! Neljännestä vaille kaksitoista!" huudahtivat

naiset yhtaikaa.

"Katsokaa, kaikki portit kiinni", lisäsi nuorempi.

"Siitä en ole huolissani, rakas Andrée, sillä jos ristikkoportti olisikin

ollut auki, emme varmaankaan olisi kulkeneet linnanpihan poikki.
Mennään nyt pian lammikoiden puolelta."

Ja molemmat riensivät linnan oikealle sivulle.

Kaikki tietävät, että tällä puolen todella on erityinen pääsytie, joka

johtaa puutarhaan.

Pian oltiin perillä.

 "Pikku portti on suljettu, Andrée", sanoi vanhempi nainen
hätäisesti.

"Koputetaan, madame."

"Ei, vaan huudetaan. Laurent on varmaan odottamassa, sanoin

hänelle jo lähtiessäni, että kenties palaan vasta myöhään."

"Kyllä minä kutsun hänet."

Ja Andrée lähestyi porttia.

"Kuka siellä?" kysyi sisäpuolelta joku ääni, odottamatta edes, että

huudettaisiin.

"Ei se olekaan Laurentin ääni!" kuiskasi nuorempi nainen

kauhistuneena.

"Ei ole, ei."

Nyt astui toinen nainen portin luo.

"Laurent!" kutsui hän hiljaa portin läpi.

Ei vastausta.

"Laurent!" toisti nainen koputtaen.

"Ei täällä ole Laurentia", vastasi ääni töykeästi.

"Olkoon Laurent tai ei, mutta avatkaa kuitenkin", vaati Andrée.

"En avaa."
 "Mutta kuulkaas, hyvä mies, ettekö tiedä, että Laurentin on tapana
meille avata?"

"Minä en piittaa Laurentista. Minulla on määräykseni."

"Kuka te olette?"

"Kukako olen?"

"Niin, kuka?"

"Entä te?" kysyi ääni.

Tiedustelu oli jokseenkin suorasukainen, mutta ei auttanut tinkiä,

vaan täytyi vastata.

"Me kuulumme kuningattaren hoviseurueeseen. Asumme linnassa

ja tahdomme päästä huoneisiimme."

"Jaha, naiset, minä olen sveitsiläinen, palvelen muuten

ensimmäisessä Salischamade komppaniassa ja teen ihan päinvastoin
kuin Laurent: jätän teidät portin taakse."

"Oh!" mutisivat molemmat naiset, joista toinen kiivastuneena

puristi toisen kättä.

Sitten hän koki hillitä suuttumustaan ja sanoi:

"Hyvä mies, tietysti te noudatatte määräystänne, kuten kelpo

sotilaan pitääkin, enkä minä tahdo houkuttaa sitä laiminlyömään.
Mutta olkaa sen verran ystävällinen, että ilmoitatte Laurentille, joka
ei voi olla kaukana."

"En voi jättää paikkaani."

 "No lähettäkää joku muu."

"Ei ole ketään."

"Pyydän teiltä, olkaa niin hyvä!"

"Kaikkea vielä, madame, nukkukaa kaupungissa. Mokomakin asia!

Jos minun nokkani edessä lyödään kasarmin portti kiinni, kyllä minä
makuupaikan löydän."

"Krenatööri, kuulkaa", sanoi päättävällä äänellä vanhempi nainen.

"Saatte kaksikymmentä louisdoria, jos avaatte."

"Ja kymmenen vuotta vankeutta, kiitos! Neljäkymmentä

kahdeksan livreä vuodessa — ei se riitä."

"Minä toimitan, että teidät ylennetään kersantiksi."

"Hyvä, mutta määräykseni antaja ammuttaa minut kuoliaaksi;

kiitos!"

"Kuka siis teille on antanut tämän määräyksen?"

"Kuningas."

"Kuningas!" toistivat molemmat naiset kauhuissaan. "Nyt olemme

hukassa!"

Nuorempi nainen näytti olevan jo melkein järjiltään.

"Onko täällä muita portteja?" kysyi vanhempi nainen.

"Jos kerran tämä on suljettu, ovat muutkin kiinni."

 "Ja kun Laurent ei ole täällä, vaikka tämä on hänen porttinsa, niin
mistä luulette löytävämme hänet?"

"Ette mistään. Se on niin päätetty."

"Se on totta, oikeassa olette. Andrée, Andrée, nyt on kuningas

tehnyt meille kauhean kepposen. Voi, voi!"

Ja nainen painosti viime sanojaan uhkaavalla ylenkatseella.

Lammikoiden puolella oleva portti oli sovitettu paksuun muuriin,

niin että sen eteen jäi pieni komero kuin porstuaksi. Ja siinä oli
molemmin puolin kivipenkki.

Naiset vaipuivat istumaan tuskaisina, vähällä joutua epätoivoon.

Portin alta tuli valojuova; sisäpuolella kuului vartija astelevan,

vuoroin nostaen ja laskien kiväärinsä.

Toisella puolen tuota ohutta tammista estettä oli pelastus, tällä

puolen häpeä, häväistys, melkeinpä kuolema.

"Huomenna, kun saadaan tietää!" mutisi vanhempi naisista.

"Mutta silloin puhutte totta."

"Uskotaanko minua?"

"Onhan teillä todistuksia. Madame, tuo sotamies ei ole koko yötä

vahtivuorossa", sanoi nuorempi nainen, joka näytti jälleen saavan
rohkeutta, mikäli hänen seuralaisensa sitä menetti. "Kello yhdeltä
tulee hänen sijaansa toinen, joka ehkä suostuu paremmin.
Odotetaan."
 "Niin, mutta puoliyön jälkeen käy täällä patrulli tarkastamassa, ja
silloin minut tavataan ulkona odottamassa, salaamassa itseäni. Se on
inhoittavaa! Nyt jo nousee veri päähäni, Andrée, ja olen vähällä
tukehtua."

"Rohkeutta vain, madame. Ainahan te olette niin vahva, ja minä

olin äsken niin heikko, ja nyt minun pitää teitä rohkaista!"

"Tässä on salajuoni, Andrée, ja me jouduimme sen uhreiksi.

Koskaan ei ole tämmöistä sattunut, koskaan ei tämä portti ole ollut
suljettuna. Se vie minulta hengen, Andrée, minä kuolen!"

Ja hän heittäytyi taaksepäin, ikäänkuin todella olisi

tukehtumaisillaan.

Silloin kuului askelia Versaillesin kuivalla, jäätyneellä kivityksellä,

jota nykyään niin harva askel polkee. Ja samalla kajahteli nuoren
miehen notkea, iloinen ääni. Hän lauloi erästä silloisen ajan
teeskentelevän maun mukaista laulua.

Miks tyhjä se vain, ois häivä, miks uskoa en sitä voi, kun
väistynyt pois oli päivä ja meille yö sitä soi? Yö pehmeimmäks
teräkseksi minut muutti, ja teissä se kai magneettisen voiman
keksi, mi mun heti luokseen sai!

"Tuo ääni!" huudahtivat yhtaikaa molemmat naiset.

"Tunnen sen", sanoi vanhempi.

"Se on…"

"Se on hän!" kuiskasi Andréen korvaan vanhempi nainen, jonka

levottomuus oli äsken niin rajusti ilmennyt. "Hän pelastaa meidät."
 Samassa astui portin eteiseen nuori mies, yllä väljä, turkiksilla
sisustettu takki, ja huomaamatta naisia kolkutti portille huutaen:

"Laurent!"

"Lankoni!" virkkoi vanhempi nainen koskettaen häntä olkapäähän.

"Kuningatar!" ihmetteli tämä, astuen askeleen taaksepäin ja ottaen

hatun päästään.

"Hiljaa! Hyvää iltaa, lanko!"

"Hyvää iltaa, madame; hyvä iltaa, käly! Ette kai ole yksin!"

"En, minulla on mukanani neiti Andrée de Taverney."

"Jaha; hyvää iltaa, neiti."

"Monseigneur", mutisi Andrée ja kumarsi.

"Oletteko menossa ulos?" kysyi nuori mies.

"Ei suinkaan."

"No sisäänkö pyritte?"

"Hyvin mielellämme."

"Ettekö ole kutsuneet Laurentia?"

"Kyllä, kyllä."

"No?"

"Kutsukaa nyt tekin Laurentia, niin saatte kuulla."

 "Niin, kutsukaa, monseigneur, sittenpä nähdään."

Nuori Artoisin kreivi astui jälleen portin luo.

"Laurent!" huusi hän ja kolkutti.

"Vai niin, vai nyt se lysti taas alkaa!" kuului vartija sanovan.
"Pankaa mieleenne, että jos vielä vaivaatte minua, niin kutsun tänne
upseerini."

"Mitä tämä merkitsee?" sanoi nuori mies neuvotonna kääntyen

kuningattareen päin.

"Se on vain jokin sveitsiläinen, joka on pantu Laurentin sijaan."

"Kuka on pannut?"

"Kuningas."

"Kuningasko?"

"Ihan niin, tuo mies sen itse äsken ilmoitti."

"Ja sille on annettu määräys…"

"Kova, siltä ainakin näyttää."

"Hitto vie, koetetaan sovitella."

"Millä tavoin?"

"Annetaan sille veijarille rahaa."

"Tarjosin minäkin, mutta hän ei huoli."

 "No tarjotaan kalunoita!"

"Olen jo tarjonnut."

"No?"

"Hän ei tahdo kuulla mitään puhuttavankaan."

"Ei siis ole muuta kuin yksi keino."

"Mitä aiotte?"

"Minä nostan melua."

"Mutta silloin te pilaatte minun asiani; hyvä Charles, älkää siihen

ryhtykö?"

"Minä en vähääkään pane teitä vaaraan."

"Voi, voi!"

"Teidän pitää vain pysyä syrjässä. Minä kolkutan kuin kuuro ja

huudan kuin sokea, ja lopuksi minulle avataan portti, ja silloin te
pujahdatte sisään takanani."

"Koetetaan."

Nuori prinssi alkoi uudestaan huutaa Laurentia, sitten jyskyttää ja

lopuksi pitää niin kamalaa meteliä miekkansa kahvalla, että vartija
raivostuneena huusi:

"Vai sillä tavoin! Nyt minä kutsun upseerini."

 "No kutsu nyt, senkin vietävä! Sitähän olen neljännestunnin
tahtonut."

Hetkistä myöhemmin kuului askelia portin toisella puolen.

Kuningatar ja Andrée asettuivat Artoisin kreivin taakse, valmiina
käyttämään hyväkseen pääsytietä, joka hänelle luultavasti pian
avautuisi. Sotamiehen kuultiin selittävän, mikä oli syynä meteliin.

"Luutnantti", sanoi hän, "täällä on pari naista ja jokin mies, joka

juuri sanoi minua senkin vietäväksi. Tahtovat sisään väkisin."

"Mitä ihmettä siinä on, että tahdomme sisään, kun asumme

linnassa?"

"Sellainen halu lienee hyvinkin luonnollinen, monsieur, mutta

pääsy on kielletty", vastasi upseeri.

"Kielletty! Kuka hitto sen on kieltänyt?"

"Kuningas."

"Suokaa anteeksi, mutta eihän kuningas voi tahtoa, että linnan

upseeri jää yöksi ulkopuolelle."

"Monsieur, minun asiani ei ole tutkia kuninkaan tarkoituksia; minun

tulee vain tehdä, niinkuin kuningas käskee, siinä kaikki."

"Kuulkaapa, luutnantti, raottakaa porttia, jotta saisimme

keskustella mukavammin kuin puun lävitse."

"Toistan vielä, että määräyksen mukaan minun on pidettävä portti

suljettuna. Jos te olette, kuten sanoitte, upseeri, niin teidän täytyy
tietää, mitä vartioupseerille annettu käsky merkitsee."
 "Luutnantti, te puhuttelette erään rykmentin everstiä."

"Anteeksi, herra eversti, mutta pääsykielto on ehdoton."

"Sellainen kielto ei koske prinssiä. Huomatkaa, monsieur, prinssi ei

nuku ulkona, ja minä olen prinssi."

"Te saatatte minut epätoivoon, herra prinssi, mutta minulla on

kuninkaan käsky."

"Onko siis kuningas käskenyt teidän ajaa pois veljensä kuin

kerjäläisen tai varkaan? Minä olen Artoisin kreivi, monsieur! Totta
vie, te uskallatte paljon, kun pakotatte minut portin takana
palelemaan."

"Monseigneur Artoisin kreivi", sanoi luutnantti, "Jumala olkoon

todistajani, että uhraisin kaiken vereni teidän kuninkaallisen
korkeutenne puolesta. Mutta kuningas on suvainnut itse antaa
minulle, jättäessään tämän portin vartioimisen minun huostaani, sen
määräyksen, ettei saa kenellekään avata, ei hänelle itselleenkään,
kuninkaalle, jos hän saapuisi kello yhdentoista jälkeen. Pyydän siis,
monseigneur, nöyrimmästi anteeksi, mutta minä olen sotilas, ja
vaikka näkisin teidän paikallanne, portin takana, hänen
majesteettinsa kuningattaren kylmästä kohmettuneena, vastaisin
hänen majesteetilleen samaa, mitä olin pakotettu teille äsken
lausumaan."

Sen sanottuaan upseeri mutisi "hyvää yötä" mitä kunnioittavimmin

ja poistui hitaasti.

Mitä tulee sotamieheen, seisoi hän kivääri olalla kuin naulattuna

kiinni porttiin, tohtien tuskin hengittää, ja sydän jyskytti hänellä niin
kovaa, että Artoisin kreivi, jos olisi toisella puolen nojannut porttiin,
olisi kuullut sen tykkivän.

"Nyt olemme hukassa!" sanoi kuningatar langolleen tarttuen

hänen käteensä.

Tämä ei vastannut mitään.

"Tiedetäänkö, että olette poistunut linnasta?" kysyi hän hetken

kuluttua.

"En voi arvata", vastasi kuningatar.

"Ehkä kuningas onkin vain minua vastaan tähdännyt tuon

kieltonsa.
Kuningas tietää, että käyn illalla ulkona ja palaan joskus myöhään.
Artoisin kreivitär lienee saanut jotakin vihiä ja valittanut hänen
majesteetilleen: siitä tuo hirmuvaltainen käsky!"

"Ei, ei, lanko! Sydämen pohjasta kiitän teitä siitä, että koetatte niin
hienotunteisesti minua rauhoittaa. Mutta siitä saatte olla varma, että
tähän on ryhdytty minun tähteni eli oikeammin minua vastaan."

"Mahdotonta, hyvä käly, kuningas pitää niin paljon kunniassa…"

"Sittenkin olen portin ulkopuolella, ja huomenna on ihan

viattomasta asiasta seurauksena häväistysjuttu. Tiedän kyllä, että
minulla on vihamies kuninkaan likellä."

"Vai on teillä kuninkaan likellä vihamies, kälyseni! Mahdollisesti.

Mutta nyt minulla on aatos!"

"Antakaa heti kuulla!"

 "Sellainen aatos, että kun sen toteutamme, niin vihamiehenne on
tyhmempi kuin marhamintaansa hirttäytynyt aasi."

"Kunhan vain pelastatte minut tästä pulmasta, niin en enempää

pyydä."

"Pelastan kyllä, niin ainakin toivon. Nähkääs, minä en ole

typerämpi kuin hän, vaikka hän on minua oppineempi!"

"Kuka hän?"

"No tietysti Provencen kreivi!"

"Teidänkin mielestänne hän siis on vihamieheni?"

"Eikö hän ole kaiken sen vihamies, mikä on nuorta, hyvää, mikä
voi… mitä hän itse ei voi?"

"Tiedättekö, lanko, mitään tuosta pääsykiellosta?"

"Ehkä; mutta ensiksikin pitää tästä lähteä, kun on niin ilkeän

kylmä.
Tulkaa mukaani, rakas käly."

"Minne te viette?"

"Saatte nähdä; jonnekin, missä edes on lämmin. Matkalla kerron,

mitä ajattelen tuosta portin sulkemisesta. Haa, Provencen kreivi, sinä
rakas ja kelvoton veljeni! Antakaa minulle käsivartenne, käly; ottakaa
te, neiti de Taverney, toinen käteni, ja nyt mennään oikealle!"

Niin lähdettiin liikkeelle.

"Ja te sanoitte siis, että Provencen kreivi…" alkoi taas kuningatar.

 "Niin, kuulkaapa. Illalla, kun kuningas oli lopettanut illallisensa,
hän tuli suureen vastaanottohuoneeseen. Kuningas oli päivän
mittaan jutellut paljon Hagan kreivin kanssa, eikä teitä ollut
näkynyt."

"Kello kaksi olin lähtenyt Pariisiin."

"Sen tiesin. Anteeksi, että sen teille sanon, rakas käly, mutta
kuningas ei teitä ajatellut enempää kuin Harum-al-Rashidia tai hänen
suurvisiiriään Giaffaria, vaan puhui maantieteestä. Kuuntelin
jokseenkin maltittomana, sillä minunkin piti mennä pois. Luultavasti
meillä kummallakin oli eri syy poistua, niin että lienen väärässä,
jos…"

"Ei se mitään, jatkakaa vain."

"Nyt käännytään vasemmalle."

"Mutta minne te minua viette?"

"Parinkymmenen askeleen päähän. Varokaa, tuossa on lumikinos.

Neiti de Taverney, jos hellitätte käsivarteni, niin kompastutte heti,
siitä saatte olla varma. Mutta puhukaamme taas kuninkaasta, ei hän
ajatellut muuta kuin maantieteellistä leveyttä ja pituutta, kun
Provencen kreivi sanoi hänelle: Olisin tahtonut mielelläni käydä
tervehtimässä kuningatarta."

"Kas, kas!" sanoi Marie Antoinette.

"Kuningatar syö illallista omalla puolellaan", vastasi kuningas.

"Vai niin, mutta minä luulin hänen olevan Pariisissa", huomautti

veljeni.
 "Ei, hän on omissa huoneissaan", selitti kuningas tyynesti.

"Sieltä juuri tulen eikä minua otettu vastaan", väitti Provencen

kreivi.

"Silloin näin kuninkaan rypistävän kulmakarvojaan. Hän päästi

meidät lähtemään, veljeni ja minut, ja arvatenkin hän on sitten
ottanut asiasta selkoa. Ludvig on toisin ottein mustasukkainen, kuten
tiedätte; hän on kai tahtonut teitä tavata, häneltä on kielletty pääsy,
ja silloin hän on ruvennut jotakin epäilemään."

"Juuri niin, rouva de Misery oli saanut määräykseni."

"Sepä se; ja saadakseen varmuutta siitä, että olette poissa, on

kuningas antanut tuon ankaran sulkemiskäskyn, niin että jäimme
portin taakse."

"Tämä on hänessä ilkeä piirre, sen kai myönnätte, kreivi."

"Kyllä, mutta nyt olemme perillä."

"Tähänkö taloon?"

"Onko se teistä vastenmielinen?"

"Ei suinkaan; päinvastoin se miellyttää minua. Mutta väkenne?"

"Kuinka?"

"Jos ne näkevät minut."

"Astukaa vain sisään, käly; minä takaan, ettei teitä kukaan näe."

"Eikö sekään, joka avaa oven?" kysyi kuningatar.

 "Ei sekään."

"Mahdotonta."

"Koetetaan", sanoi Artoisin kreivi nauraen. Ja hän ojensi kätensä

ulko-ovea kohti. Kuningatar pidätti hänen kättään.

"Pyydän teiltä, lanko, varokaa!"

Prinssi painoi toisella kädellään erästä veistokuvilla koristettua

ovilevyä, ja kohta aukeni ovi. Kuningatar hätkähti kuin pelästyneenä.

"Astukaa sisään, käly, sitä pyydän hartaasti", sanoi prinssi.

"Näettehän, ettei ainakaan vielä täällä ole ketään."

Kuningatar silmäili neiti de Taverneytä kuin uhkarohkean teon

päättänyt ja astui sitten kynnyksen poikki niin viehättävin elein kuin
vain nainen osaa, mielessä ajatus: Herran nimessä!

Ovi sulkeutui hänen jälkeensä ääneti. Hän oli nyt eteisessä, jonka
aluskerros oli marmoria. Eteinen oli vain keskisuuruinen, mutta
erinomaisen aistikas. Lattia oli mosaikkia, esittäen kukkavihkoja, ja
marmorisilla kuvapöydillä sirottelivat sadat matalat ja tuuheat ruusut
japanilaisista ruukuista hyvänhajuisia lehtiään yltympäri, mikä tähän
vuodenaikaan oli niin harvinaista. Suloinen lämpö ja vielä suloisempi
tuoksu valtasivat tulijain mielet niin, että molemmat naiset unohtivat
osan pelkoaan, vieläpä osan epäilyksiään.

"Hyvä on, että päästiin edes katon alle", sanoi kuningatar, "vieläpä
oikein mukavan katon alle, se täytyy myöntää. Mutta eikö teidän,
lanko, jo sopisi ajatella erästä asiaa?"

"Mitä asiaa?"