Download the full version and explore a variety of ebooks

or textbooks at https://ebookmass.com

The Political Economy of Agricultural and Food

Policies Johan Swinnen

_____ Tap the link below to start your download _____

https://ebookmass.com/product/the-political-economy-of-
agricultural-and-food-policies-johan-swinnen/

Find ebooks or textbooks at ebookmass.com today!

Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at ebookmass.com

Biotransformation of Agricultural waste and by-products :

the food, feed, fibre, Fuel (4F) economy 1st Edition
D'Urso
https://ebookmass.com/product/biotransformation-of-agricultural-waste-
and-by-products-the-food-feed-fibre-fuel-4f-economy-1st-edition-durso/

The Political Economy of Food System Transformation:

Pathways to Progress in a Polarized World Resnick

https://ebookmass.com/product/the-political-economy-of-food-system-
transformation-pathways-to-progress-in-a-polarized-world-resnick/

Principles of International Political Economy Mark

Hallerberg

https://ebookmass.com/product/principles-of-international-political-
economy-mark-hallerberg/

The Political Economy of Intra-BRICS Cooperation:

Challenges and Prospects Siphamandla Zondi

https://ebookmass.com/product/the-political-economy-of-intra-brics-
cooperation-challenges-and-prospects-siphamandla-zondi/
The Political Economy of Emerging Markets and Alternative
Development Paths Judit Ricz

https://ebookmass.com/product/the-political-economy-of-emerging-
markets-and-alternative-development-paths-judit-ricz/

Statecraft and the Political Economy of Capitalism 1st

Edition Scott G. Nelson

https://ebookmass.com/product/statecraft-and-the-political-economy-of-
capitalism-1st-edition-scott-g-nelson/

Global Food Systems, Diets, and Nutrition: Linking

Science, Economics, and Policy (Palgrave Studies in
Agricultural Economics and Food Policy) Fanzo
https://ebookmass.com/product/global-food-systems-diets-and-nutrition-
linking-science-economics-and-policy-palgrave-studies-in-agricultural-
economics-and-food-policy-fanzo/

Before Method and Models: The Political Economy of Malthus

and Ricardo Ryan Walter

https://ebookmass.com/product/before-method-and-models-the-political-
economy-of-malthus-and-ricardo-ryan-walter/

The Political Economy of Normative Trade Power Europe 1st

ed. Edition Arlo Poletti

https://ebookmass.com/product/the-political-economy-of-normative-
trade-power-europe-1st-ed-edition-arlo-poletti/
THE POLITICAL
ECONOMY OF
AGRICULTURAL
AND FOOD
POLICIES
JOHAN SWINNEN
Palgrave Studies in Agricultural Economics
and Food Policy

Series Editor
Christopher Barrett
Cornell University
Ithaca, NY, USA
Agricultural and food policy lies at the heart of many pressing societal
issues today and economic analysis occupies a privileged place in contem-
porary policy debates. The global food price crises of 2008 and 2010
underscored the mounting challenge of meeting rapidly increasing food
demand in the face of increasingly scarce land and water resources. The
twin scourges of poverty and hunger quickly resurfaced as high-level pol-
icy concerns, partly because of food price riots and mounting insurgencies
fomented by contestation over rural resources. Meanwhile, agriculture’s
heavy footprint on natural resources motivates heated environmental
debates about climate change, water and land use, biodiversity conserva-
tion and chemical pollution. Agricultural technological change, especially
associated with the introduction of genetically modified organisms, also
introduces unprecedented questions surrounding intellectual property
rights and consumer preferences regarding credence (i.e., unobservable by
consumers) characteristics. Similar new agricultural commodity consumer
behavior issues have emerged around issues such as local foods, organic
agriculture and fair trade, even motivating broader social movements.
Public health issues related to obesity, food safety, and zoonotic diseases
such as avian or swine flu also have roots deep in agricultural and food
policy. And agriculture has become inextricably linked to energy policy
through biofuels production. Meanwhile, the agricultural and food econ-
omy is changing rapidly throughout the world, marked by continued con-
solidation at both farm production and retail distribution levels, elongating
value chains, expanding international trade, and growing reliance on
immigrant labor and information and communications technologies. In
summary, a vast range of topics of widespread popular and scholarly inter-
est revolve around agricultural and food policy and economics. The exten-
sive list of prospective authors, titles and topics offers a partial, illustrative
listing. Thus a series of topical volumes, featuring cutting-edge economic
analysis by leading scholars has considerable prospect for both attracting
attention and garnering sales. This series will feature leading global experts
writing accessible summaries of the best current economics and related
research on topics of widespread interest to both scholarly and lay
audiences.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/14651
 Johan Swinnen

The Political Economy

of Agricultural and
Food Policies
Johan Swinnen
LICOS Centre for Institutions and Economic Performance
University of Leuven
Leuven, Belgium

Palgrave Studies in Agricultural Economics and Food Policy

ISBN 978-1-137-50101-1    ISBN 978-1-137-50102-8 (eBook)
https://doi.org/10.1057/978-1-137-50102-8

Library of Congress Control Number: 2018938172

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2018

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher
nor the authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material
contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains
neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

Cover image © Granger Historical Picture Archive / Alamy Stock Photo

Cover design by Tom Howey

Printed on acid-free paper

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Nature America,
Inc. part of Springer Nature.
The registered company address is: 1 New York Plaza, New York, NY 10004, U.S.A.
 Foreword

Agricultural and food policy is intensely political everywhere in the world.

As a result, agriculture and the post-harvest food value chain are among the
most distorted sectors in the global economy. This is perhaps most obvious
in high-income countries, where rice policy in Japan, the European Union’s
Common Agricultural Policy, and various farm programs in the USA attract
massive subsidies grossly out of proportion to their share of national output.
It is not mere coincidence that the American presidential electoral process
begins in Iowa, the quintessential agricultural state, compelling serious can-
didates to genuflect before farm interests as they commence their campaign
for leadership of the world’s largest economy. And this dynamic extends into
middle- and low-income countries as well. China, now the world’s second
largest economy, has rapidly transitioned from significant net taxation of
agriculture just a generation ago to massive subsidization of the sector today.
In low-income countries too, food price and agricultural land tenure policy
are among the most sensitive matters under government control.
A solid understanding of the processes and interests that guide agricul-
tural and food policy is therefore essential to any serious student of agricul-
tural economics and food policy. First principles from welfare economics
provide essential building blocks for understanding not just aggregate wel-
fare effects but, even more importantly, who wins and who loses from
which policies, and thus what coalitions might form in favor of or against
particular policies, as well as how those coalitions might evolve with the
emergence of new technologies (such as genetically modified foods) and
markets (e.g. for biofuels). But a firm analytical grasp of these material
interests’ principles must also be blended with a nuanced understanding of

v
vi FOREWORD

key institutions and of how ideology and information—including that

increasingly provided through mass and social media—drive political econ-
omy in ways commonly overlooked in the simplest economic models of
policy choice.
Professor Jo Swinnen is perhaps uniquely positioned to blend these vari-
ous insights to deliver a compelling compact treatise on the political econ-
omy of agricultural and food policy. Over the past 20-some years, he has
generated a steady stream of seminal articles that have established him as
one of the world’s most sophisticated and knowledgeable scholars in this
domain. In this engaging volume Professor Swinnen draws together vari-
ous threads from his own and others’ writings into an impressive tapestry
that proves a compact, elegant, and accessible introduction to the subject.
He starts by laying out the conceptual underpinnings of modern political
economy in admirably clear, non-technical terms. He then goes on to
describe what a sprawling empirical literature on the political economy of
food and agricultural policies tells us about the key determinants of differ-
ent policy regimes. He unpacks the complex stories of agricultural policy
evolution in the transition economies of Asia and Europe, the coalition of
interests that lead to the structure of the Farm Bills enacted in the USA
every five or so years, and how the march of economic development natu-
rally shifts the pressures governments face around food and agricultural
policy. As he skillfully explains, some policies have the potential to create
significant aggregate welfare gains, as is the case with publically funded
agricultural research and extension, and yet struggle to find adequate polit-
ical support. The challenge is how to design mechanisms that credibly
commit governments to compensate those who might be adversely affected
by policies that would unquestionably improve aggregate welfare. The sig-
nificant transactions costs involved in the policy-­making process also exert
a major influence over policy design and the political economy of policy
choice, in ways that superficial observers commonly miss but Swinnen
explains lucidly.
We stand at an unusual moment in time when the political economy of
food and agriculture is shifting at a pace never before seen. Over the past
generation we have witnessed the dramatic liberalization of previously
state-controlled agricultural sectors across much of Europe, Asia, and
Africa. Middle-income countries such as Brazil, China, and India have
become global leaders in agricultural research, turning them into aggres-
sive commercial competitors in the global marketplace, in part due to
strategic interventions by their governments. The global institutions
­
 FOREWORD
   vii

designed to manage global markets, most notably the World Trade

Organization (WTO), have proved increasingly irrelevant as global value
chains employing private standards increasingly drive exchange, and as
non-tariff barriers addressing environmental, labor, and food safety con-
cerns play an ever larger role in trade policy. Moreover, global food prices
have trended upward since hitting their inflation-adjusted all-time low in
December 1999, with price spikes in the late 2000s and early 2010s sud-
denly turning trade policy issues upside down. Where the WTO and its
predecessor arrangements were organized around combatting import
restrictions and dumping of exports, suddenly export restrictions became
the policy tool of greatest concern in global dialogues. Remarkably, distor-
tions in the global agricultural economy have nonetheless been falling over
this time. At a time of rapid and dramatic change, a firm grasp of the politi-
cal economy of agricultural and food policy is more essential than ever.
The powerful insights Professor Swinnen offers in this volume are too
numerous to capture adequately in a foreword. In clear prose it lays out
the central issues in accessible terms and compactly summarizes a deep and
complex literature with remarkable precision and rigor. Suffice to say, seri-
ous students of the political economy of agricultural and food policies
need to read this volume.
It is a great pleasure to include Jo Swinnen’s outstanding book in the
Palgrave Studies in Agricultural Economics and Food Policy series. It will
prove an essential reference to anyone striving to understand the origins
and evolution of agricultural and food policy in modern society.

Cornell University Christopher Barrett

Ithaca, NY, USA
 Preface

The background picture on the cover is an illustration of the Women’s

March on Versailles in October 1789. Food security was uncertain and
food shortages common in those years in France, except in the palaces of
Versailles near Paris where the King and his entourage resided. The wom-
en’s march started with riots of poor women in Paris faced with high prices
and scarcity of bread. Their protests and demands for food policy reforms
quickly turned into a broader call for political reforms. Supported by those
who were seeking liberal political reforms, the women and their allies ran-
sacked the city armory for weapons and marched to the King’s palace of
Versailles. The confrontation resulted in significant policy changes and
proved to be a defining moment of the French Revolution which not only
removed the French King from power but eventually inspired revolutions
and political institutions across the world.
The story illustrates the interaction between food, economics, and poli-
tics. Food security is influenced by economic policies which are in turn
determined by political systems and decision-making. Yet, inversely, politi-
cal decisions and even political institutions are or can be influenced by the
production and consumption of food. The interaction between these eco-
nomic and political forces and institutions is at the heart of political econ-
omy and the focus of this book.
My research in political economy started as a PhD student in Cornell
University when professor Harry de Gorter encouraged me to use the data
which the World Bank had just assembled on agricultural price distortions
to empirically test some of the existing political economy theories for a
paper in a course. Before starting running regressions he suggested to read

ix
x PREFACE

Anthony Downs’ An Economic Theory of Democracy, Mancur Olson’s The

Logic of Collective Action, and classic articles by Gary Becker and so on,
and not to be easily satisfied with existing theories or explanations. The
term paper turned into a full PhD and, in a way, “the rest was history”, as
they say.
By the time I finished my PhD, the Berlin Wall had fallen, and a whole
new research area was opening up, both geographically and conceptually
with a new focus on institutions. It became quickly clear that there was no
way to study the economic changes properly without (explicitly) integrat-
ing politics and institutions in theoretical models and empirical analyses.
Over the past 25 years, the political economy of institutional change
and policy reform have been major research areas for myself and my insti-
tute, the LICOS Centre for Institutions and Economic Performance at
the University of Leuven. In between I learned about practical applica-
tions of political economy “from the inside” as I worked in various capaci-
ties as advisor to governments and to international institutions. I spent
time several years working at the European Commission and at the World
Bank. In all of these cases I learned about how politics is constraining
economic decision-making, and therefore essential to take into account
when designing policy advice, but also that the interaction is often both
ways and that reforms “can happen” if well timed and well integrated in
the political economy environment.
A few years ago, Chris Barrett approached me, as the editor of this book
series, to write a book on political economy for his series. Chris deserves
credit or blame (depending on whether you like what’s in front of you) for
having convinced me to undertake writing this book while all indicators
said I had no time given all my other commitments. In his usual friendly yet
determined style, he succeeded in keeping me sufficiently on track to get it
ultimately finished and published. He also reviewed an earlier version of the
manuscript and gave excellent comments that improved the book.
This book draws on contributions of many people and many collabora-
tions with colleagues and students from which I learned so much. There
are too many to mention all of them, but I should mention a few (apolo-
gies to those who I did not mention). Harry de Gorter’s drive to come up
with better explanations, to think outside the box, and to relate complex
models to intuitive explanations was crucial in my early development as a
researcher. Our trips to Berkeley, where I learned from Gordon Rausser,
David Zilberman, Alain de Janvry, and others, were major steps for me,
 PREFACE
   xi

which resulted later in several joint projects. I benefited tremendously

from research collaborations on political economy with my former stu-
dents Pavel Ciaian, Koen Deconinck, Erik Mathijs, Giulia Meloni, Hannah
Pieters, Jan Pokrivcak, Thijs Vandemoortele, Kristine Van Herck, and oth-
ers, both in developing theory and in empirical work.
Alessandro Olper reviewed an earlier version of this manuscript and
gave great comments. But his contribution is much larger as I have learned
much from him and enjoyed collaborating on various political economy
projects with him, often combined with excellent wine (his recommenda-
tions in Italy) or beer (my recommendations in Belgium). Jill McCluskey
has been my long-time and much appreciated partner in analyzing the
political economy of media and information. Vibrant exchanges with
Julian Alston, on and off Rosarito Beach, stimulated my thinking on the
political economy of public goods. I’ve learned much from Kym Anderson,
initially from reading his papers and later from working with him. Scott
Rozelle provided enthusiastic insights on the political economy of one
country only but (as he never forgets to remind me) it’s the equivalent of
“more than a thousand Belgiums”. David Orden, Wally Falcon, Roz
Naylor, Harry de Gorter, and Jikun Huang gave input on and/or reviewed
specific parts of the book, which greatly improved these parts.
The process took so long that editors changed and the publishing com-
pany changed names more than once in the meantime. I sincerely thank
Allison Neuberger, Sarah Lawrence, and Elisabeth Graber from Palgrave
Macmillan/Springer/Nature for handling the many delays, postponements
of deadlines, adjustments of contracts, and so on and for staying with me in
the process. I presume they are very happy that the book is finished.
As always, Elfriede Lecossois was fantastic in figuring out my notes and
writings, keeping track of the many chapter versions, and staying upbeat
throughout the numerous revisions. Liz Ignowski did a wonderful job in
assisting me with the data and figures and with editorial assistance. Giulia
Meloni provided many suggestions using her unique knowledge of lan-
guages and historical political economy, including the illustration of the
Women’s March on Versailles. I also thank Scott Rozelle, Wally Falcon,
and Roz Naylor for hosting me regularly in Stanford University at the
Center for Food Security and the Environment. These times away from
the home office are always very productive and were great in terms of
making progress on this book. That said, my ultimate thanks go to LICOS
Centre for Institutions and Economic Performance and its students,
xii PREFACE

f­ aculty, and staff for providing a wonderful research atmosphere and being
a stimulating place full of bright minds and creative ideas, and to the
­generous funding from the University of Leuven, which helps turning
abstract ideas into something more tangible.

Leuven, Belgium Johan Swinnen

January 2018
 Contents

Part I   1

1 Introduction   3

2 Political Coalitions in Agricultural and Food Policies  13

3 Factors Influencing Policy Choices  35

Part II  67

4 The Development Paradox  69

5 Anti-Trade Bias and the Political Economy

of Instrument Choice  87

6 Development Paradox and Anti-Trade Bias Revisited?  95

7 Policy Reform in History: Europe, the USA, and China 109

xiii
xiv Contents

Part III 135

8 Food Price Volatility 137

9 Crises, Media, and Agricultural Development Policy 151

10 Food Standards 169

11 Public Investments in Agricultural and Food Research 189

12 Land and Institutional Reforms 199

13 Policy Interactions 225

Index 241
 List of Figures

Fig. 2.1 A simple value chain model. (*Landowners, rural credit

organizations, insurance companies, companies processing
seeds, fertilizers, agrochemicals, etc) 15
Fig. 2.2 Equity and efficiency impact of an import tariff in a small
open economy 16
Fig. 2.3 Subsidies, land markets, and political coalitions 21
Fig. 4.1 Nominal rates of assistance to agriculture (NRAs),
1960s–1980s (%). (Source: Anderson 2009; Anderson
and Nelgen 2012) 70
Fig. 4.2 Share of agriculture in employment in the USA, France, and
Germany (%), 1900–2010. (Source: European Commission,
Eurostat, NBER, ILO and Swinnen 2009, 2017) 72
Fig. 4.3 Share of food in consumption expenditures (%) in the UK,
France, and Germany, 1900–2010. (Source: European
Commission, Eurostat, NBER, ILO and Swinnen 2009, 2017) 73
Fig. 4.4 Agricultural subsidies (NRA %) and public agricultural R&D
expenditures in Belgium, 1880–1980. (Source: Data from
Swinnen 1992, 2009, 2017) 81
Fig. 4.5 Agricultural subsidies (PSE %) and public agricultural R&D
expenditures in China, 1960–2010. (Source: Data from OECD
2017; Pardey, P.G., et al. 2016) 81
Fig. 5.1 NRAs to exportable and import-competing agricultural
products, 1960s–1980s (%). (Source: Anderson 2009, 2016;
Anderson and Nelgen 2012) 88
Fig. 6.1 Nominal rates of assistance to agriculture (NRAs),
1960s–2010s (%). (Source: Anderson 2009; Anderson
and Nelgen 2012) 96

xv
xvi List of Figures

Fig. 6.2 NRAs to exportable and import-competing agricultural

products, 1960s–2000s(%). (a) Poor Countries; (b)
Rich Countries. (Source: Anderson 2009; Anderson
and Nelgen 2012) 97
Fig. 6.3 Share of agriculture in GDP (%) in Brazil, China, and India
(1970–2015). (Source: World Bank) 98
Fig. 6.4 Agricultural policy instruments in OECD countries (coupled
and decoupled PSE as % of total), 1990–2009. (Source: Based
on Swinnen et al. 2010 using data from OECD) 99
Fig. 7.1 Average NRA (%) for Belgium, the Netherlands, Germany,
France, and the UK, 1910–1969. (Source: Swinnen 2009,
2017)111
Fig. 7.2 Transport costs and wheat prices in England, 1870–1895
(index 1870=0). (Source: Own calculations based on Tracy
1989)113
Fig. 7.3 Agricultural support in the EU (PSE-total and PSE-coupled),
1985–2015. (Source: OECD) 115
Fig. 7.4 Agricultural support in the USA (NRA/PSE-total and
NRA/PSE-­coupled), 1955–2016. (Source: 1955–1985: NRA
from Anderson 2009 and Gardner 2009; 1986–2016: PSE
from OECD) 121
Fig. 7.5 Agricultural support in China (PSE), 2000–2016. (Source:
OECD)129
Fig. 7.6 Income and agricultural support in China (NRA/PSE %)
1980–2015. (Note: NRA % until 2005 and PSE % from 2006
onward; Source: OECD and Anderson and Nelgen 2012) 130
Fig. 7.7 Urban/rural income ratio in China, 1978–2015. (Source:
Huang and Yang 2017; NBSC data) 130
Fig. 8.1 Global food price index, 1990–2017. (*2002–2004=100
index Source: FAO) 138
Fig. 8.2 Distortions from price stabilization 140
Fig. 8.3 Socially and politically optimal prices with global price volatility 143
Fig. 8.4 Rice prices in China and on world markets (2006–2013).
(Source: Pieters and Swinnen (2016), based on FAO data) 143
Fig. 8.5 Wheat prices in Pakistan and on world markets (2006–2013).
(Source: Pieters and Swinnen (2016), based on FAO data) 144
Fig. 9.1 Food prices and mass media coverage of agriculture and food
security, 2000–2012. (Source: Guariso et al. (2014)) 158
Fig. 9.2 Mass media coverage and development policy priorities*
on agricultural development and food security 2000–2012.
(*Indices of media coverage and WB-IMF development
committee coverage of agriculture and food security Source:
Guariso et al. (2014)) 159
 List of Figures 
   xvii

Fig. 9.3 Agricultural development funding, 1996–2012. (a) Overseas

Development Aid (ODA) to Agriculture (% of total ODA
commitments); (b) FAO funding as % of UN agencies total.
(Source: Guariso et al. (2014) based on data from OECD and
the Global Policy Forum) 160
Fig. 9.4 Global poverty and hunger, 1996–2012.
(Source: Guariso et al. (2014)) 162
Fig. 10.1 The growth of food standards: SPS notifications to WTO
(total number). (Source: Own calculations based on
data from WTO) 170
Fig. 10.2 Impact of standards in closed economy 173
Fig. 11.1 Welfare and distributional effects of public research in
a closed economy 191
Fig. 11.2 Welfare and distributional effects of public research in
a small open economy 195
Fig. 12.1 Importance of land renting in Western Europe.
(Source: Ciaian et al. (2015), based on FADN data) 201
Fig. 13.1 Joint welfare and distributional effects of public research and
price interventions in a closed economy 229
 List of Tables

Table 4.1 The role of food and agriculture in economic development 71

Table 4.2 History of taxation and subsidization of agriculture under
communist political regimes in the Soviet Union and China 73
Table 12.1 Voting rights reforms and landowners’ parliamentary power
in England 204
Table 12.2 Political and economic conditions for agricultural reforms
under communism 212

xix
PART I

■
 CHAPTER 1

Introduction

Food and agriculture have been subject to heavy-handed government

interventions throughout much of the history and across the globe, both
in developing and in developed countries. Today more than 500 billion
(half a trillion) US dollars are spent by some governments to support
farmers while at the same time some governments impose regulations and
taxes that hurt farmers. Political considerations are crucial to understand
these policies since almost all agricultural and food policies have redis-
tributive effects and are therefore subject to lobbying and pressure from
interest groups and are used by decision-makers to influence society for
both economic and political reasons.
Some policies, such as import tariffs or export taxes, have clear distribu-
tional objectives and reduce total welfare by introducing distortions in the
economy. Other policies, such as food standards, land reforms, or public
investments in agricultural research, often increase total welfare but at the
same time also have distributional effects. These distributional effects will
influence the preferences of different interest groups and thus trigger
political action and influence policy decisions.
The inherent interlinkage between efficiency and equity issues in policy-­
making made that for much of history, economics and politics were closely
related disciplines and often written about by the same authors, as reflected
in the works of the original architects of the economics discipline, such as
Adam Smith, John Stuart Mill, David Ricardo, and so on. In the late

© The Author(s) 2018 3

J. Swinnen, The Political Economy of Agricultural and Food Policies,
Palgrave Studies in Agricultural Economics and Food Policy,
https://doi.org/10.1057/978-1-137-50102-8_1
4 J. SWINNEN

­ ineteenth century the economics discipline started separated itself from

n
the “political economy” framework.1
The revival (or return) of political economy started in the 1950s and
1960s and was referred to as “neoclassical political economy” or “new
political economy”, as economists started using their economic tools to
analyze political processes and to study how policy prescriptions were
influenced by a variety of factors before they became public policy (or not)
(see, e.g. Weingast et al. 1981). Economists started modeling how incen-
tives of political agents and constraints of political institutions influenced
political decision-making—and the effectiveness of various types of agents
in influencing the outcome of that decision-making.
The start of this field is often associated with publications such as
Anthony Downs’ 1957 book, An Economic Theory of Democracy, Mancur
Olson’s 1965 book The Logic of Collective Action and James Buchanan and
Gordon Tullock’s The Calculus of Consent in 1962. In the following years
important articles were written on “rent-seeking”, including classic papers
by Tullock (1967), Krueger (1974), and Bhagwati (1982). George
Stigler’s (1971) The Theory of Economic Regulation and contributions by
Sam Peltzman (1976) and Gary Becker (1983) formed the basis of the
(new) “Chicago school of political economy”. Related to the growth of
the neoclassical political economy was the growth of the “new institu-
tional economics” based on the work of Ronald Coase (1960), Douglas
North (1981, 1990), and Oliver Williamson (1975, 1985).
1
According to Wikipedia and The Palgrave Dictionary of Economics, political economy
originated in moral philosophy. It was developed in the eighteenth century as the study of
the economies of states, or polities, hence the term political economy. Originally, political
economy meant the study of the conditions under which production or consumption within
limited parameters was organized in nation-states. In that way, political economy expanded
the emphasis of economics, which comes from the Greek oikos (meaning “home”) and nomos
(meaning “law” or “order”). Thus, political economy was meant to express the laws of pro-
duction of wealth at the state level, just as economics was the ordering of the home. The
French physiocrats, along with Adam Smith, John Stuart Mill, David Ricardo, Henry
George, Thomas Malthus, and Karl Marx were some of the exponents of political economy.
In the late nineteenth century, the term economics came to replace political economy, coincid-
ing with the publication of Principles of Economics, an influential textbook by Alfred Marshall
(1890). Earlier, Jevons (1879), a proponent of mathematical methods applied to the subject,
advocated economics for brevity and with the hope of the term becoming the recognized
name of science, despite calling his book The Theory of Political Economy. In fact, one of the
oldest and most prestigious economics journals today is the Journal of Political Economy,
which “has since 1892 presented significant research and scholarship in economic theory and
practice (JPE website).
 INTRODUCTION 5

These theories and insights have been used to study public policies
generally, and have been applied to analyze food and agricultural policies.
The 1980s and the first half of the 1990s were a very active period in the
field of political economy of agricultural policy. This research was not only
triggered by the emerging general theories of “new political economy”,
coming from Downs, Olson, Stigler, Becker, and so on but also by the
puzzling question: why was agriculture subsidized in rich countries and
taxed in poor countries? New data, and in particular those collected as part
of the World Bank study organized by Krueger et al. (1991), showed that
in countries where farmers were the majority of the population, they were
taxed, while in countries where they were the minority, farmers received
subsidies: the so-called development paradox (an issue I will address in
Chaps. 4 and 6). The combination of an intriguing question, a rich set of
new general theories to apply, and fascinating data induced a rich and vast
literature on the political economy of agricultural trade and distortions in
the 1980s and the first part of the 1990s.2
The past 15 years saw a revival of interest in the political economy of
agricultural policies, sparked by a similar combination of factors as in the
1980s: new data, new theories, and new intriguing questions (Swinnen
2009, 2010). First, there were important new general insights and politi-
cal economy models with important implications for the political economy
of agricultural policy distortions. Contributions in the late twentieth cen-
tury and early twenty-first century (a) often focused on the role of institu-
tions (political and other) and their interactions with economic policies
(e.g. Acemoglu (2003) and Persson and Tabellini (2000, 2003)) and (b)
tried to move beyond the structural economic factors on which most of
the earlier research concentrated. These studies provided better micro-­
foundations for analyzing political-economic decision-making by estab-
lishing stronger links between theory and empirics. This includes, for
example, Grossman and Helpman’s menu-auctions approach (1994;
1995) and their applications, studies by Acemoglu and Robinson (2001,
2008) on the interactions between institutions and policy-making, and
applications of Baron and Ferejohn’s (1989) model of decision-making
rules and the role of agenda-setting.3 An important new research area was

2
A survey of this literature is in de Gorter and Swinnen (2002).
3
In this book I will not attempt to provide a comprehensive review of the general literature.
I refer to Rausser et al. (2011) who identify broadly six “schools” in the political economy
literature. Other relatively recent surveys of the political-economic literature include Dewan
6 J. SWINNEN

in the economics of (mass) media and what it implied for public policy-­
making (McCluskey and Swinnen 2010; Mullainathan and Shleifer 2005;
Strömberg 2004).
Second, new datasets on institutional and political variables and on
agricultural and food policies have been particularly important. An impor-
tant contribution was the World Bank’s project on measuring distortions
to agricultural incentives, coordinated by Kym Anderson. This project cre-
ated a much richer dataset on agricultural policies than had been available
before (Anderson 2009, 2016). One of the important contributions of the
dataset is that it provides evidence of important changes in the global dis-
tribution of policy distortions. Key findings are that taxation of farmers
has fallen in many developing countries, including in the poorest countries
of Asia and Africa, and that at the same time trade-distorting farm subsi-
dies in rich countries have fallen as well—suggesting important new politi-
cal economy questions (issues addressed in Chaps. 5 and 6).
The third reason of new interest was important new questions to be
addressed. One key question was how major institutional and political
reforms in the 1980s and the 1990s had affected agricultural policy and
policy reforms. Over the past 30 years major regulatory inefficiencies have
been removed and important policy reforms have been implemented con-
tributing to much more liberal agricultural and food markets than in the
previous decades (Anderson 2009; Rozelle and Swinnen 2004). This
includes the shift of a large share of the emerging and developing coun-
tries from state-controlled to market-based governance of agricultural and
food systems. These dramatic political and economic changes raised many
interesting and fascinating political economy questions, such as “Why did
the Communist Party introduced major economic reforms in China but
not in the Soviet Union?” (Rozelle and Swinnen 2009; Swinnen and
Rozelle 2006). The most well-known (and dramatic) shifts occurred in
China and the former “Eastern Bloc” (i.e. the Soviet Union and Eastern
Europe), but similar changes also occurred in other parts of Asia, Latin
America, and Africa (Swinnen et al. 2010). Agriculture and food security
were major issues in these countries, and there were very important policy
questions related to the food policies and agricultural reforms (issues
which will be addressed in Chaps. 6, 7 and 12).

and Shepsle (2008a, b), Mueller (2003), and Weingast and Whitman (2006). More specific
reviews are: for trade policy Grossman and Helpman (2001, 2002) and Rodrik (1995); for
fiscal and monetary policy Persson and Tabellini (2000); for the relationship between gover-
nance structures and fiscal and growth-promoting policies Persson and Tabellini (2003).
 INTRODUCTION 7

Another question related to the impact of changes in international

organizations and international trade agreements on the political econ-
omy of agricultural policies. Examples are the Uruguay Round Agreement
on Agriculture (URAA), the establishment of the WTO, the North
American Free Trade Agreement (NAFTA), the enlargement of the EU
with ten new member states, and the rapid growth of preferential and
bilateral trade agreements in recent years. The failure to reach agreement
in the Doha Round trade negotiations of the World Trade Organization
(WTO) has, again, brought to the forefront the important role that politi-
cal considerations continue to play in agricultural policy and in interna-
tional trade and relations. Despite a strong decline of the agricultural
sector in terms of employment and output in rich countries, agriculture
and agricultural policy remains disproportionately important for rich
countries in their trade negotiations.
The turnaround in global agricultural and food markets in the second
half of the 2000s also induced new economic and political debates on
agricultural and food policies. Instead of export subsidies and import tar-
iffs, export barriers and price ceilings were introduced to prevent food
prices from rising. The political economy questions were about how and
why policies (and governments) responded in such a way to changes in
global agricultural markets, and to new global challenges related to food
price volatility (issues addressed in Chap. 8) and the failure of govern-
ments and donors to stimulate investment and productivity growth in
agriculture (see Chaps. 9, 11 and 13).
Another hot issue in the political economy of agricultural and food
policy relates to food standards and the shift from traditional trade barriers
(such as import tariffs) to so-called non-tariff measures. This was triggered
by two separate developments: a rapid growth in public and private stan-
dards in global agri-food chains and a concern that with binding WTO
constraints on tariffs, governments were looking for other instruments to
protect their domestic interest groups (see Chap. 10).
In summary, political considerations are crucial to an understanding of
the agricultural and food policies of the developing and developed coun-
tries, their trade negotiations position, the constraints on the ability to
reform unilaterally or to reform as part of a broader reform strategy, or to
understand suboptimal public investments and regulations in food and
agriculture.
8 J. SWINNEN

1.1   Themes, Approach and Structure of the Book

This book integrates key insights of both the older and the new literature
and provide a comprehensive review of the political economy of agricul-
tural and food policies.

1.1.1  
Methodology and Approach
The book uses insights from theoretical and empirical studies. However I
refrain from using advanced technical methodologies. In some sections I
explain theoretical arguments but I do not use mathematical models.
Mostly I use words and an occasional graph. For the empirical discussions
I mostly discuss the results of statistical and econometric studies and occa-
sionally present some summary tables. Throughout the book I include
references to articles or books which provide a more technical explanation
of the theories and to the detailed econometric studies. I hope this makes
the book accessible for people who are less technically skilled in economic
theory and econometrics, while at the same time providing value for those
who are also interested in the more technical and advanced theoretical and
empirical aspects.
As this book is addressing global political economy issues and policies,
unavoidably a selection needs to be made in terms of which policies will be
covered, and in how much detail. In this book I focus mostly on structural
changes in policies, using average numbers and “stylized facts” to repre-
sent global or regional or historical observations and developments.
However, in a few chapters I go into more detail into the policy process,
explaining the role of specific institutions and in some cases specific people
or vested interests. I believe that both are important. The (statistical) anal-
ysis of averages (using quantitative indicators) and a more qualitative
approach of case studies of policies and reforms and the role played by
specific institutions and vested interests are both valuable and yield com-
plementary insights.

1.1.2  
Structure and Themes
The book is organized in three parts. Chaps. 2 and 3 in Part I present key
insights from the theoretical and empirical literature on factors that affect
agricultural and food policy and the political economy mechanisms behind
them. This includes an analysis of the role of inequality and structural
 INTRODUCTION 9

changes in the economy, the role of political institutions and ideology, the
impact of crises, and the political economy of information and the role of
the mass media.
Chapters in Parts II and III of the book will use these and other insights
to provide explanations for specific empirical observations. This book cov-
ers the political economy of various aspects and forms of “agricultural and
food policies”. While the size constraints of a book are obviously less
restrictive than those of an article, still not everything can be covered within
this book and a selection of topics and specific policies needed to be made.
Part II focuses on policies which are extensively motivated by redistrib-
uting income (or rents) between different groups in society. A large part
of the literature has studied price and trade interventions in agricultural
and food markets. This includes the explanation of agricultural protection
in the twentieth and twenty-first centuries, why there has been a turn-
around in the past 30 years and subsidization in rich countries has declined
at the same time when agricultural taxation of poor countries has declined.
Besides understanding at what level the policy interventions are set, the
book will also discuss the nature of the agricultural and food policy instru-
ments that are used to distribute income in the economy.
Part III covers a variety of other “agricultural and food policies” which
may create economic benefits (by stimulating growth or reducing exter-
nalities, imperfections, etc.) but redistribute income at the same time. For
example, in recent years various types of standards have become increas-
ingly important in food markets and value chains with important implica-
tions for trade, agricultural production, and poverty. Also policies to
reduce price volatility, investments in public goods (such as public research)
and agricultural development, and property rights regulations and their
reforms are analyzed. The last chapter discusses how these various policies
may interact, through economic and political mechanisms.

References
Acemoglu, D. 2003. Why Not a Political Coase Theorem? Social Conflict,
Commitment, and Politics. Journal of Comparative Economics 31: 620–652.
Acemoglu, D., and J.A. Robinson. 2001. A Theory of Political Transitions.
American Economic Review 91: 938–963.
———. 2008. Persistence of Power, Elites, and Institutions. American Economic
Review 98: 267–293.
Anderson, K. 2009. Distortions to Agricultural Incentives: A Global Perspective,
1955–2007. London/Washington, DC: Palgrave Macmillan and the World Bank.
10 J. SWINNEN

———. 2016. Agriculture Trade, Policy Reforms, and Global Food Security.
Springer.
Baron, D.P., and J.A. Ferejohn. 1989. Bargaining in Legislatures. American
Political Science Review 83: 1181–1206.
Becker, G.S. 1983. A Theory of Competition Among Pressure Groups for Political
Influence. Quarterly Journal of Economics 98: 371–400.
Bhagwati, J.N. 1982. Directly Unproductive Profit Seeking Activities: A Welfare
Theoretic Synthesis and Generalization. Journal of Political Economy 90:
988–1002.
Buchanan, J.M., and G. Tullock. 1962. The Calculus of Consent. Ann Arbor:
University of Michigan Press.
Coase, R.H. 1960. The Problem of Social Cost. Journal of Law and Economics 3:
1–44.
de Gorter, H., and J. Swinnen. 2002. Political Economy of Agricultural Policies.
In The Handbook of Agricultural Economics, ed. B. Gardner and G.C. Rausser,
vol. 2, 2073–2123. Amsterdam: Elsevier Science.
Dewan, T., and K.A. Shepsle. 2008a. Recent Economic Perspectives on Political
Economy, Part I. British Journal of Political Science 38: 362–382.
———. 2008b. Recent Economic Perspectives on Political Economy, Part II.
British Journal of Political Science 38: 543–564.
Downs, A. 1957. An Economic Theory of Democracy. Newyork: Harper.
Grossman, G.M., and E. Helpman. 1994. Protection for Sale. American Economic
Review 84 (4): 833–850.
———. 1995. Trade Wars and Trade Talks. Journal of Political Economy 103 (4):
675–708.
———. 2001. Special Interest Politics. Cambridge, MA: MIT Press.
———. 2002. Interest Groups and Trade Policy. Princeton: Princeton University
Press.
Jevons, W.S. 1879. The Theory of Political Economy. 2nd ed. London: Macmillan.
Krueger, A.O. 1974. The Political Economy of the Rent Seeking Society. American
Economic Review 64: 291–303.
Krueger, A.O., M. Schiff, and A. Valdés. 1991. The Political Economy of Agricultural
Pricing Policy. London: Johns Hopkins University Press for the World Bank.
Marshall, A. 1890. Principles of Political Economy. New York: Maxmillan.
McCluskey, J.J., and J.F.M. Swinnen. 2010. Media Economics and the Political
Economy of Information. In The Oxford Handbook of Government and Business,
ed. D. Coen, W. Grant, and G. Wilson. Oxford: Oxford University Press.
Mueller, D.C. 2003. Public Choice III. Cambridge/New York: Cambridge
University Press.
 INTRODUCTION 11

Mullainathan, S., and A. Shleifer. 2005. The Market for News. American Economic
Review 95: 1031–1053.
North, D.C. 1981. Structure and Change in Economic History. New York:
W.W. Norton and Co.
———. 1990. A Transaction Cost Theory of Politics. Journal of Theoretical Politics
2: 355–357.
Olson, M. 1965. Logic of Collective Action: Public Goods and the Theory of Groups,
Harvard Economic Studies, vol. 124. Cambridge, MA: Harvard University
Press.
Peltzman, S. 1976. Towards a More General Theory of Regulation. Journal of
Law and Economics 19 (2): 211–240.
Persson, T., and G. Tabellini. 2000. Political Economics: Explaining Economic
Policy. Cambridge, MA: MIT Press.
———. 2003. The Economic Effects of Constitutions. Cambridge, MA: MIT Press.
Rausser, G., J. Swinnen, and P. Zusman. 2011. Political Power and Economic
Policy: Theory, Analysis, and Empirical Applications. Cambridge: Cambridge
University Press.
Rodrik, D. 1995. The Political Economy of Trade Policy. In Handbook of
International Economics, ed. G. Grossman and K. Rogoff, vol. 3. North-
Holland/Amsterdam: Elsevier.
Rozelle, S., and J. Swinnen. 2004. Success and Failure of Reforms: Insights from
Transition Agriculture. Journal of Economic Literature XLII: 404–456.
———. 2009. Why Did the Communist Party Reform in China, But Not in the
Soviet Union? The Political Economy of Agricultural Transition. China
Economic Review 20 (2): 275–287.
Stigler, G.J. 1971. The Theory of Economic Regulation. Bell Journal of Economics
and Management Science 2: 3–21.
Strömberg, D. 2004. Mass Media Competition, Political Competition, and Public
Policy. Review of Economic Studies 71: 265–284.
Swinnen, J. 2009. The Growth of Agricultural Protection in Europe in the 19th
and 20th Centuries? The World Economy 32 (11): 1499–1537.
———. 2010. Political Economy of Agricultural Distortions: The Literature to
Date. Chap. 3 in The Political Economy of Agricultural Price Distortions, ed.
K. Anderson. Cambridge/New York: Cambridge University Press.
Swinnen, J., and S. Rozelle. 2006. From Marx and Mao to the Market: The
Economics and Politics of Agricultural Transition. Oxford: Oxford University
Press.
Swinnen, J., A. Vandeplas, and M. Maertens. 2010. Liberalization, Endogenous
Institutions, and Growth. A Comparative Analysis of Agricultural Reforms in
Africa, Asia, and Europe. The World Bank Economic Review 24 (3): 412–445.
12 J. SWINNEN

Tullock, G. 1967. The Welfare Cost of Tariffs, Monopolies, and Theft. The Western
Economic Journal 5: 224–232.
Weingast, B.R., and D. Wittman, eds. 2006. The Oxford Handbook of Political
Economy. Oxford: Oxford University Press.
Weingast, B.R., K.A. Shepsle, and C. Johnsen. 1981. The Political Economy of
Benefits and Costs: A Neoclassical Approach to Distributive Politics. General
Political Economy 89: 642–664.
Williamson, O.E. 1975. Markets and Hierarchies: Analysis and Antitrust
Implications. New York: The Free Press.
———. 1985. The Economic Institutions of Capitalism. New York: Free Press.
 CHAPTER 2

Political Coalitions in Agricultural

and Food Policies

2.1   Introduction
Political economy models of agricultural and food policy often consider
“producers”, “consumers”, and “taxpayers” as the main agents to study
the impacts of policies, the political incentives, and the impact on policy
outcomes. One (theoretical) reason is its didactic use, that is, to avoid
unnecessary complications in deriving policy effects and identify equilibria.
Another (empirical) reason is the absence of disaggregated information of
policy impacts on various agents within (or outside) the value chain.
It is, of course, well known that in reality many more agents are
affected—and also play a role in lobbying governments to introduce or
remove certain policies. In agricultural and food policies “other agents”
include input suppliers (such as landowners, seed and agro-chemical com-
panies, or banks), traders, food processors, retail companies, environmen-
tal and food advocacy groups, and so on. These agents may be differently
affected by policies, depending on the nature of the policy (e.g. whether
the policy is targeted to the (raw) agricultural commodity or to a pro-
cessed commodity)—or whether farm subsidies affect land or other pro-
duction factors. As a consequence, these different agents have sometimes
joined forces (“political coalitions”) with farmers or with final consumers
to influence policy-makers in setting public policies. In other cases they
have opposed each other on policy issues.

© The Author(s) 2018 13

J. Swinnen, The Political Economy of Agricultural and Food Policies,
Palgrave Studies in Agricultural Economics and Food Policy,
https://doi.org/10.1057/978-1-137-50102-8_2
14 J. SWINNEN

These coalitions are not static. There are several reasons why political
coalitions may change: traditional power structures within value chains
may change with some (sub)sectors growing and others declining with
economic development, new technologies may bring new players into the
value chains, new policy instruments may be introduced (or considered),
and so on. New players have emerged for a variety of reasons. Growing
awareness of environmental issues increased lobbying by environmental
organizations. Technological advances, such as biotechnology and geneti-
cally modified (GM) crops, created new vested interests—and changed
these of others. In the 1970s there was no pro- or anti-GM lobby since
there was no GM. Biofuels have emerged as an important factor in agricul-
tural markets and food policy with oil prices rising and with the search for
renewable energy sources. The growth of policies such as crop insurance
subsidies has brought new sectors, such as insurance companies, into the
lobbying game for farm support programs. With income growth and glo-
balization, interest in local products has taken on a new form. Consumers
are interested in local foods, while farm groups see it as a potential way of
marketing and protecting their products. At the policy front this has, for
example, resulted in regulations on geographical indications (GI)—an
issue which has created tensions in trade negotiations (Josling 2006;
Meloni and Swinnen 2018).
In this section I illustrate and discuss a series of such political coalitions
in agricultural and food policies.

2.2   Value Chains and Political Coalitions

The nature of public policies influences the structure of the political game
by determining the possible coalitions—and vice versa. Consider a simple
value chain as illustrated in Fig. 2.1. While this value chain is more elabo-
rate than the producer-consumer dichotomy, it still ignores many poten-
tial other value chain issues, such as competition between feed and food
(and thus livestock versus crops), between food and fuel use, “environ-
mental interests”, and so on. Yet, despite its simplicity it is useful to illus-
trate potential coalitions.
Agricultural and food policies typically intervene in specific parts of the
value chain. The type of instrument used and the “location” of interven-
tion has a major impact on the possible political coalitions. The nature of
the policy instrument will determine whether the interests of farmers and
 POLITICAL COALITIONS IN AGRICULTURAL AND FOOD POLICIES 15

INPUT SUPPLIERS*

FARMS

FOOD PROCESSORS

RETAILERS

CONSUMERS

Fig. 2.1 A simple value chain model. (*Landowners, rural credit organizations,
insurance companies, companies processing seeds, fertilizers, agrochemicals, etc)

processors or other agents are aligned or not (i.e. whether they have
opposing or conflicting interests in setting public policy interventions).1
Consider trade and price interventions, such as import tariffs and price
support measures, which have been and still are the dominant form of
agricultural and food policies (see Chaps. 4, 5 and 6). The use of tariffs
goes back centuries. Price support measures, combined with import tariffs
and export subsidies, were key component of many countries’ agricultural
and food policies. Figure 2.2 illustrates the impact of such import tariffs
on the efficiency (distortions) in agri-food markets and the income distri-
butional (equity) effects. With an upward sloping supply function repre-
senting producers and a downward sloping demand function representing
consumers, it is well known that import tariffs benefit producers (the
impact on their welfare is area A) and hurts consumers (their welfare
declines by areas A + B + C + D). The government or taxpayers benefit as
well since taxes equivalent to area C are raised by the import tariff. Total
welfare is lower by areas B + D as gains to producers and taxpayers are
lower than the losses for consumers. The same analysis can be made for
countries keeping food prices low by taxing farmers.

1
Not surprisingly, this makes the choice of the policy instrument the subject of lobbying itself.
I discuss the endogeneity of instrument choice in agricultural and food policy in Chap. 5.
16 J. SWINNEN

Price
Supply

Domestic
Price

Import Tariff
World Market
A B C D
Price

Demand

Quantity
Production Imports

Consumption

Fig. 2.2 Equity and efficiency impact of an import tariff in a small open
economy

But who are these “producers” and “consumers”? Import tariffs may
be imposed on processed food products (e.g. pasta or specific cheeses) or
on (raw) agricultural products (e.g. cereals or milk). In case import tariff
and price interventions are at the level of the agricultural commodities, the
food processors (buyers of cereals or milk) may have opposing interests to
the farmers, since they are “the consumers”—even if they can pass part of
the increased costs on to “final consumers”.
However, “agricultural policies” (such as tariffs, import quota, or price
interventions) often do not apply to the raw agricultural products as they
are sold by the farmers, but to products which have undergone a certain
level of processing or marketing. For example, it is typically not the raw
milk or the sugar beets that are traded or purchased by government agen-
cies but processed products such as milk powder, cheese, or sugar. Hence,
interests of food-processing companies involved in early stage processing
 POLITICAL COALITIONS IN AGRICULTURAL AND FOOD POLICIES 17

will often be aligned with those of farmers, while those of further process-
ing may be opposite.2
Take the case of sugar: the “production side” includes sugar processing
companies and the farmers producing sugar cane or sugar beet (and other
agents, such as landowners and agribusinesses supplying inputs to the
farmers). The “consumer side” also includes food companies. Some sugar
is “consumed” directly by households, but most is sold to the food indus-
try, which uses the sugar in various products sold to retailers and only then
households consume the sugar. This separation is well illustrated by the
debate on the ending of the sugar production quotas in the EU in recent
years. The EU’s beverage and confection industries and sweetener compa-
nies have lined up to lobby the EU decision-makers against the extension
of the EU sugar quota, while the sugar processing companies are lobbying
in favor.
In Briones Alonso and Swinnen (2016), we try to account for this by
presenting a methodology to measure the policy effects along the value
chain. We apply this methodology to the wheat-flour chain in Pakistan and
find important impacts for all agents, including grain traders and milling
companies.3 Also in other countries grain traders (which can be multina-
tional companies) and large processing companies are affected by “agricul-
tural policies” and will actively lobby for or against them.

2.2.1  
Consumers
“Consumers” can refer to a multitude of agents who can form a coalition.
History provides many examples of the importance of political coalitions.
For example, the often heralded period of free trade in the nineteenth
century comes to an end when cheap grain imports hit the West European
2
The growth of agricultural protection in many OECD countries was associated with the
growth of cooperative agribusiness and food-processing companies. The growth and concen-
tration of agribusinesses and food-processing companies created a strong political coalition
with farm interests in lobbying for agricultural policies (Anderson 1995). Farm-related coop-
eratives and business organizations in the agri-food sector became important interest groups,
with, for example, agricultural credit cooperatives, dairy and sugar processing companies
joining farm unions in actively lobbying for government support and import protection for
their sectors. Since farm lobbies and agribusiness interests were increasingly well capitalized
and concentrated, they became an important force in orchestrating public policies that ben-
efited their interests (Gawande and Hoekman 2006; López 2008).
3
Other examples are Ivanova et al. (1995) and Swinnen (1996) who disaggregate policy
impacts among many agents along the wheat-bread value chains in Bulgaria.
18 J. SWINNEN

markets after 1875. As we document in Chap. 7, reactions of governments

in Europe differ because of different political coalitions. The governments
of France and Germany introduced import tariffs to protect their grain
farms. France and Germany were characterized by a large agricultural pop-
ulation, little industrialization, and a large crop sector. In contrast, coun-
tries such as the UK and Belgium did not impose import tariffs for grain.
Belgium and the UK were already quite industrialized, and grain tariffs
were opposed by a coalition of workers and industrial capital (who bene-
fited from low food prices (and thus low wages) with cheap grain imports);
the transport industry and the coal mines (where horse power (and thus
cheap grain) was important); the brewing industry (using grain as raw
material); the harbors, opposed to any tariffs that would limit the trade
volume; and livestock farmers who benefited through low feed prices.
Interests and power relations on the consumer side of the value chains
have changed over time. The growth of food-processing and marketing
companies created new powerful, often international players with strong
vested interests. More recently, growing concentration in the retail sector
have made the retail sector a more powerful sector in the value chain
(Swinnen and Vandeplas 2010). This may benefit consumers since for many
agricultural policy issues consumer and retailer interests are aligned and
their political coalition may be reinforced by growing retail concentration.4
Consumer interests changed over time. In the post-war years, especially
in countries which had faced food shortages during war times the argu-
ment of sufficient food through stimulating local production touched a
nerve among consumers. Politicians who had to address the nation’s basic
concerns and consumers who faced hunger and food shortages during
times when food imports and long-distance food supplies were interrupted
were sympathetic to the call for supporting domestic food production.
While poor food consumers are obviously still very much concerned
about food prices today (as was very clear during the 2007–2011 price
spikes (see Chap. 8)), in the twenty-first century, consumers are arguably
more concerned about the safety and quality of food and with environmental

4
In response to concerns on abuse of market power and unfair practices in the food supply
chain emerged in the EU, the European Commission establishment the High Level Forum
for a Better Functioning Food Supply Chain, which includes different stakeholders from the
food supply chain. The Forum agreed on a set of principles of good practices in vertical
relationships and launched a voluntary framework for implementing the principles of good
practice (the Supply Chain Initiative). However, regulations differ significantly between EU
member states (Swinnen and Vandevelde 2017).
 POLITICAL COALITIONS IN AGRICULTURAL AND FOOD POLICIES 19

and ethical standards of their food. All developed countries have intro-
duced important food safety regulations to protect consumers, often trig-
gered by crises. Two major food safety crises with global implications
occurred in Europe, one in the mid-nineteenth century and one in the late
twentieth century. The first was when new technological innovations
allowed scientists to test food ingredients—several of which were cheap
substitutes and some even poisonous, triggering strong public reactions
against and regulations imposed on the food industry (Meloni and
Swinnen 2015). The second was in the late 1990s which triggered trace-
ability requirements and private sector initiatives in value chains (see also
Chap. 10).5 Also in China an important food safety scandal in the 2000s
triggered major changes in its food safety regulations (Mo et al. 2012).
This does not only apply to policies affecting the downstream value
chain but also upstream. For example, regulations which affect input
prices (such as fertilizer subsidies or land regulations) may involve very
different political coalitions than policies where there are important leak-
ages to (benefits for) the owners or producers of farm inputs (such as price
support or direct payments which increase land prices). In some of these
regulations, interests of input suppliers and farmers will be aligned, in oth-
ers they will conflict.

2.2.2  
Landowners
Landowners and farmers have always had a complex relationship. In coun-
tries where farmers own most of their land, their interests mostly coincide.
However, in many parts of the world, farmers rent a considerable part of
their land (either through sharecropping or cash rent contracts)—and there
have been considerable changes on this through history (Swinnen et al.
2014). In Europe, a hundred years ago, land was at the center of agricul-
tural policy reflecting major economic and political conflicts between land-
owners and farmers. At the end of the nineteenth century and early
twentieth century, landowners and tenant farmers fought over land rental

5
Food scares that plagued the EU in the 1990s resulted in major legislative changes such as
the Basic Food Law Regulation, including the creation of the European Food Safety Authority
(EFSA). Consumers’ quality and safety concerns also triggered strong reactions from the food
processors and retailers. This included both the introduction of private standards to address
concerns that were/are not addressed by public regulations, the pre-empting of public regula-
tions by private standards, and their lobbying to influence the nature of public food regula-
tions (Winfree and McCluskey 2005; Vandemoortele and Deconinck 2014).
20 J. SWINNEN

conditions. These conflicts resulted in a series of land regulations (Swinnen

2002)—see also Chap. 12.
In recent decades political relations between landowners and farmers in
Western countries are very different. They join forces in lobbying for agri-
cultural subsidies. Farm subsidies, either linked to production or to land
use, have spilled over into high land prices and rents creating a coalition
between farmers and landowners. Studies in the USA and Canada have
demonstrated significant increases in land prices as a consequence of farm
payments (Barnard et al. 1997; Goodwin et al. 2003; Kirwan 2009;
Roberts et al. 2003; Vyn et al. 2012). In recent EU policy discussions,
landowners have not opposed moving from trade-distorting price support
toward non-trade-distorting decoupled farm payments, since the pay-
ments are still linked to land use and thus keep land prices high (Ciaian
and Swinnen 2009; Ciaian et al. 2010, 2014; Salhofer and Schmid 2004).
The reason is explained in Fig. 2.3. The horizontal axis represents all
land (L) with LA land used for farming and LN land used for other pur-
poses. D0A represents the demand for land by farmers and DN the demand
for land for other purposes. LA0 and r0A are the equilibrium land allocation
and land rent, respectively. Now consider how the land market changes
when agricultural production gets subsidized. Subsidies for grain or other
crops will increase the demand for land. This is represented by the shift in
the land demand function from D0A to DSA .6 The result of the increased
farmers’ demand for land is an increase in the price of land (from r0A to rsA )
and an increase in the use of land for agriculture from LA0 to LAs . Fig. 2.3
also allows to identify the impacts of the agricultural subsidies in the land
market. Users of the land for other purposes than farming lose because
they pay a higher price and can use less land: their losses are equal to area
C in Fig. 2.3. Farmers gain from the subsidy. Their gross benefits are
represented by the sum of areas A and B. However, because the subsidies
drive up the demand for land, part of the benefits are passed on to land-
owners with land prices increasing from r0A to rsA . In fact, landowners
gain area B and the net gains for farmers is area A. Figure 2.3 suggests
that a significant part of the subsidies targeted to farmers end up with
­landowners. The size of this will depend on the shape of the land demand
functions. However, empirical studies do show that the benefits for land-
owners can be very significant. Studies vary from 20% to 90%, depending

6
Formally DA represents the value marginal product of agricultural production which shifts
up with the per unit subsidy level (see Ciaian and Swinnen 2006, 2009).
 POLITICAL COALITIONS IN AGRICULTURAL AND FOOD POLICIES 21

DAS

DN
DA0

A
r AS
B C
r A
0

0 LA0 LAS L

Fig. 2.3 Subsidies, land markets, and political coalitions

on the implementation and the nature of the subsidies and the function-
ing of the land market. In fact, very recent estimates by Ciaian et al.
(2016) suggest that no less than 70% of agricultural subsidies in the EU
end up with landowners.
Hence, not surprisingly, landowners are active lobbyists in favor of farm
subsidies in these situations. It should be clear that a similar analysis could
be applied to other farm inputs, such as agricultural machinery, fertilizer,7
seeds, water (rights),8 and so on. Agribusiness and input owners have lots
of stake, even indirectly, in agricultural policy.

7
For an analysis of the political economy of fertilizer subsidies in Africa, see Mason et al.
(2017).
8
Political economy issues are important in optimal water allocation and (clean) water
rights distributions in many countries in the world (see, e.g. special issues of Choices Magazine
in 2017 edited by Madhu Khanna and David Zilberman).
22 J. SWINNEN

2.2.3  
Environmental Concerns
Environmental organizations have emerged as an important lobby group
in agricultural policy discussions. Conservation has a long history in US
agricultural policy dating back to the Dust Bowl era of the 1930s (Gardner
2002)—see also Chap. 7. Environmental concerns took on new promi-
nence in the 1985 and 1990 Farm Bill: the latter was entitled the “Food,
Agriculture, Conservation and Trade Act.” Farm groups seeking to limit
agricultural production—thereby raising prices—joined a political coali-
tion with environmentalists to establish a Conservation Reserve Program
(CRP) for the protection of erodible land (Orden et al. 1999). Farmers
can place their land in the CRP in exchange for CRP payments. In 2012,
27 million acres of US cropland, involving nearly 400,000 farms, were in
the CRP. With higher commodity prices after 2005, CRP payments
became less competitive, and fewer farmers were interested in CRP (Cuellar
et al. 2014).
In the EU, environmental organizations did not have a major impact
on agricultural policy until the 2000s. Hopes were high among the envi-
ronmental organizations that, given the need to address climate change
and other environmental concerns, important further changes could be
made in the CAP reform to enhance the environmental impact of CAP
subsidies. Policy discussions focused on how to reform the farm payments,
as increased pressure from taxpayers and demands from environmental
groups challenge the current payment structures. One key element was
greening of the payments as farm support would be better linked to envi-
ronmental objectives.
Farm organizations lobbied to secure the payments. They were sup-
ported in these efforts by landowners, who are benefiting from spillover
effects of the land-based payments. Farm associations formed a strategic
coalition with environmental groups to lobby for as a large a CAP budget
as possible during the economic and financial crisis. However, as soon as
the budget for the 2014–2020 CAP was fixed, the coalition fell apart as
farm groups started lobbying to remove or weaken environmental con-
straints on the payments (Hart 2015; Matthews 2015). In the end, envi-
ronmentalists were very disappointed with an outcome which some have
described as a “green wash” instead of “greening” (Erjavec et al. 2015;
Hart 2015).
A crucial factor in the successful lobbying of farmers in the EU against
more environmental constraints and the recent fall in interest of US farm-
ers in the CRP are the rising agricultural and food prices in the late 2000s.
 POLITICAL COALITIONS IN AGRICULTURAL AND FOOD POLICIES 23

The rising food prices caused concern among poor consumers, many of
whom were already suffering from the most severe economic crisis since
the 1930s. Producing and securing food suddenly re-emerged as an
important policy concern. Environmental concerns gave way to food secu-
rity and production objectives in political coalitions, and high prices made
CRP less attractive to farmers.

2.2.4  
International Interests
So far, we discussed mostly domestic interests, but obviously foreign com-
panies and international organizations may try to influence domestic poli-
cies. For example, when OECD agricultural policies with high import
tariffs and export subsidies in the second half of the twentieth century
were distorting international agricultural markets in the 1970s and 1980s,
international pressure increased on their policy-makers to reduce the dis-
tortions. This was very clear in countries such as the EU which had previ-
ously been a major net importer of agricultural and food products, and
where agricultural subsidies caused a reduction in imports and growth of
subsidized exports. Important outside pressure came from exporting
nations, such as the USA and Australia, and developing countries, NGOs,
and international organizations which accused the EU of causing poverty
and hunger in poor rural households.9 This contributed to significant
reforms in the 1990s as part of the GATT10 “Uruguay Round Agreement
on Agriculture” (URAA), which was later integrated in the WTO (see
Chap. 5).
Another example of international pressure on domestic agricultural
and food policies are the so-called structural-adjustment programs
(SAPs). They were introduced in many developing countries in the
1980s and 1990s under pressure from international institutions, such as
the IMF and the World Bank, and had major impact on agricultural
policies—see Chap. 6.

9
For example, organizations such as the OECD and the World Bank emphasized how the
EU (and other countries including the USA) was hurting the world’s poor by contributing
to low agricultural and food prices through their agricultural subsidies. Non-governmental
organizations (NGOs) took the same position. See Swinnen (2011) for details.
10
General Agreement on Tariffs and Trade.
24 J. SWINNEN

2.2.5  
Globalization of Value Chains and New
International Coalitions
In our discussion so far, we distinguished between “domestic interests”
and “foreign interests”. This distinction is consistent with the analysis in
traditional trade and political economy models. However, in today’s world
of global value chains this distinction is not that clear anymore, and these
global value chains may need to be integrated explicitly in useful analytical
approaches for political economy studies (Olper 2017). For example, if
companies are sourcing inputs from foreign subsidiaries or contracting
with foreign farms or companies for their raw materials, the interests of
these (domestic) companies are closely aligned with their (foreign) input
suppliers.
Traditional trade models do not accurately capture these effects since
they (implicitly) assume costless switching between different producers
and consumers if prices or costs change. However, in a world with exten-
sive and elaborate product and process standards, such switching can
imply significant transaction costs. For this reason trading is increasingly
integrated in global value chains with elaborate and sophisticated forms of
vertical coordination (Antras 2015; Nunn 2007; Sexton 2012; Swinnen
and Vandeplas 2011; Swinnen et al. 2015).
The spread of such global value chains has thus implications for the
political economy of agricultural and food policies as it changes the incen-
tives of various agents in the value chains to lobby for or against import
protection and integration in international trade agreements (Blanchard
and Matschke 2015; Olper 2017). Blanchard et al. (2016) show that trade
protection is lower when the domestic content of foreign produced final
goods is higher and (vice versa) for foreign content of domestically pro-
duced goods. In other words, the integration of economies and companies
in global value chains tends to dampen the incentives for policies that hurt
trade. Other recent studies show that more intensive global value chain
integrations are associated with deeper trade agreements (Ruta 2017).

2.2.6  
GM Regulations and Agribusiness
One of the most controversial recent policy issues is related to a new tech-
nology: genetically modified (GM) agricultural products (Paarlberg 2001;
Pinstrup-Andersen and Schioler 2003). One of the most striking observa-
tions is the difference in GM regulation between countries such as the
USA and the EU (Qaim 2009, 2016).
 POLITICAL COALITIONS IN AGRICULTURAL AND FOOD POLICIES 25

While the USA (and several other countries such as Canada, Brazil, and
China) has approved the use of GM in agriculture, the EU has followed a
precautionary approach in establishing new legislation to regulate GM
technology. For some time this led to a de facto EU moratorium on the
approval of GM products both for imports and for domestic production.
The restrictions on imports have been reduced since 2003, but the staunch
opposition of consumers and anti-GM activist groups in combination with
the institutional set-up of the EU’s decision-making procedure on geneti-
cally modified organisms (GMOs) have led to something like a regulatory
gridlock on GM production in the EU (Swinnen and Vandemoortele
2011a, b). This has continued until today.
A crucial element was the differential role played by various interest
groups in the EU and the USA.11 Various groups have tried to influence
policy-making on GM: activist groups, farmers, biotech innovators, com-
peting input suppliers (chemical companies), and so on. Graff et al. (2009)
argue that the US agribusiness industry has been a much more pro-GM
lobbying force than the EU agribusiness industry. Some of the most
important GM products are effectively competing with traditional agri-
business products. This applies especially to GM traits which substitute for
pesticides and insecticides. As a result many of the large agro-­pharmaceutical
companies, such as Bayer and BASF, were uncertain what side to take in
the debate. GM opened up new avenues for profit and commercial ave-
nues in the future, but at the same time potentially undermined their tra-
ditional profits.
In the USA some of the key companies, both the new GM start-ups—
most of whom developed in the USA—and large traditional agribusiness
companies, in particular Monsanto, went all out lobbying for GMO. This
created a very different political coalition in the USA than in the EU, con-
tributing to a different regulatory outcome. Later in the process some of
the European agribusiness companies seem to have changed their mind,
with BASF introducing some new GM products and Bayer trying to take
over Monsanto. However by that time the EU decision process was stuck

11
Another key difference between the EU and the USA was the regulatory environments
and attitudes. When GM emerged as a major policy issue the regulatory environment in
Washington DC was dominated by the Reagan-era anti-regulation philosophy (Charles
2001). In contrast, in the EU, the GM policy issues became most important when food
safety crises of the 1990s contributed to a great weariness about new food technologies,
including genetic modification (Swinnen et al. 2011). As explained in Chap. 10, the food
safety crises led to several policy initiatives to regulate the food chain.
26 J. SWINNEN

in a policy gridlock. As a result, BASF and other European companies have

moved much of their GM research capacity and product development to
non-EU countries, including the USA.

2.2.7  
An Iron Triangle of Food Aid
Another interesting case of coalition politics is the peculiar constellation of
interests that have historically aligned to generate food aid programs from
donor countries. This has been observed in many donor countries but is
especially powerful (and best documented) in the US Chris Barrett’s and
Dan Maxwell’s (2007) book, Food Aid After Fifty Years. They document
how influential NGOs, however well intended their objectives, have come
to depend on food aid as a resource for their operations, and this depen-
dence has affected their lobby activities.12 American millers and processors
have benefited handsomely from the food aid program due to procurement
modalities, and US shipping companies have benefited from legal require-
ments that most food aid has to be transported by US (private) ships.
This coalition of NGOs, agribusiness and maritime transport businesses
has resulted in highly suboptimal (food) aid policies that have persisted for
more than 60 years because the coalition is sufficiently powerful to let the
system continue; and this is also a major reason why food aid has not fully
migrated from USDA to USAID, unlike in other donor countries where
food aid has been placed wholly under the control of international
­development agencies rather than ministries of agriculture (Barrett and
Maxwell 2007).

2.2.8  
Food, Feed, and Fuel
The late 2000s have witnessed a dramatic introduction of biofuels in agri-
cultural and food markets and policy. The political and policy background
to biofuels in the 1990s and early 2000s was very different than today’s.
With large crop surpluses and low agricultural prices, policy-makers were
looking for ways to support farmers without the burden of huge subsidies.
Using crops for alternative uses was one method of removing such surpluses
and boosting prices. At the same time, the Gulf War served as a reminder
that countries needed to wean themselves from foreign crude oil sources.

12
See also Chap. 9 on how fundraising incentives interact with policy objectives for NGOs
and international organizations and Swinnen et al. (2011) for a formal model of this.
 POLITICAL COALITIONS IN AGRICULTURAL AND FOOD POLICIES 27

Increased recognition of climate change stemming from greenhouse gas

emissions presented yet another rationale for moving away from fossil fuels.
As a result, both the EU and the USA stimulated the development of bio-
fuels. The growth of biofuels was much stronger in the USA (mostly corn-
based ethanol) than in the EU (mostly biodiesel).13
After 2007, the policy climate on biofuel changed. The turnaround was
triggered by two developments. First, while there is disagreement on the
size of the impact, biofuels generally have been an important driver of
increasing food prices, which spiked in 2007 and 2008 (de Gorter et al.
2013). Second, biofuels were originally thought of as environmentally
friendly fuels, due to their decreased carbon impact relative to fossil fuels.
However, indirect effects on land use change (e.g. deforestation) may lead
to an increase––rather than a decrease––in greenhouse gas emissions
(GHGE). These factors transformed the debate on biofuels, triggering
what the biofuels industry has described as a policy U-turn.14
However lobbying by various organizations with vested interest in bio-
fuels have led to a postponement of the decision. In general the growth of
biofuels has created new political alliances. As biofuels contributed to
grain price spikes in the late 2000s, this stimulated the creation of political
coalitions of grain farmers and biofuel industries, versus livestock farmers,
consumers and other sectors hurt by rising feed and food costs (de Gorter
et al. 2015).

2.2.9  
Insuring Crops or the Insurance Industry?
Agriculture has always been a risky business as a consequence of uncertain
weather, prices, diseases, and pests. Since 1998, US agricultural policy has
gradually increased subsidies to use insurance instruments to help combat
13
The US biofuels legislation was built on a history of tax exemptions and tariffs (taxes on
imports), but the fundamental policy shift was the introduction of mandates for the use of
biofuels in transportation—the Renewable Fuel Standard (RFS) in 2005 (de Gorter et al.
2015; Lobell et al. 2014; Naylor 2012). The impacts of the US biofuels legislation were
large. From 2004 to 2012, the amount of corn used for ethanol increased from about 1.2
billion bushels to about 5 billion bushels. Over 40% of US corn use now goes to ethanol.
14
In the EU, from encouraging this sector through production targets and blending man-
dates, the EC is now backtracking and seeks to minimize the use of food-crop based biofuels.
The new biofuel sustainability requirements of the 2009 Renewable Energy Directive try to
limit the impact of biofuels on rising food prices (European Commission 2009). In 2012, the
EC published a proposal limiting the use of food-crop-based biofuels at 5% of consumption
of energy for transport in 2020.
28 J. SWINNEN

those risks (Glauber 2004). The crop insurance program is a public-­private

partnership, in which the government pays part of the insurance premiums
of farmers, and agrees also to underwrite some costs of the private insur-
ance companies. Between 2005 and 2012, government budget costs for
crop insurance rose sharply, and in 2012, about 90% of US cropland was
covered by the Federal Crop Insurance Program (FCIP). In addition to
yield coverage, farmers can also purchase revenue-based insurance, which
covers several dimensions of price variability.
Not surprisingly, the insurance industry has now become an active par-
ticipant in the discussions on the US Farm Bill as crop insurance programs
have become the largest expenditure item on recent Farm bills. During
the 2013 legislative process the insurance industry lobbied senators
aggressively and outmaneuvered the advocates for reform, effectively
maintaining support for the crop insurance program in the 2014 Farm Bill
(Coble et al. 2013; Cuellar et al. 2014). Their successful lobbying was also
due to the fact that the combination of increased budgetary transparency
and high agricultural prices in the late 2000s and early 2010s has caused a
shift (back) from direct payments toward more coupled programs, such as
crop insurance payments (Coble et al. 2013; de Gorter et al. 2015;
Goodwin and Smith 2013).
Interestingly, the EU Commission also considered proposing an insur-
ance policy for including in the new CAP. They launched several studies
on the issue but concluded that too much of the subsidies would end up
with the insurance companies rather than farmers. In addition, the risk of
creating new vested interest in future CAP policies through this new
instrument reduced their enthusiasm for an agricultural insurance policy.

2.2.10  
Consumer-Farmer Coalitions
So far in all the examples “(final) consumers” and “(agricultural) produc-
ers” have conflicting interests. However, there are also cases where they
may join together in lobbying. This can be the case when food standards
are set and their interests align with consumers benefiting from protection
against unhealthy or low-quality products and producers from protection
against foreign competition (see Chap. 10). Another case is when they
both benefit from subsidies paid by taxpayers.
Food policy to address consumer concerns can be very differently orga-
nized depending on the nature of the welfare system. This is well illus-
trated by the difference between Europe and the USA. In Europe,
government support for poor consumers in the EU now occurs mostly
Other documents randomly have
different content
kerran. Hairahduin aikaisin näihin klasin nautinnoihin. No, kerran
sitten humalapäissäni panttasin huonetoverini arvoesineet ja lähdin
sitä tietä maalle kohmeloani parantamaan. Siitä nousi hälinä. Minut
varkaana erotettiin kunniallisten ihmisten piiristä ja yliopistolukuni
katkesivat. Hammasta purren silloin vannoin vielä kerran näyttäväni
näille ahtaan porvarismoraalin nuuskijoille. Sanoivat: Tuirasta ei tule
mitään, hampuusi tulee. Menin konepajaan tavalliseksi työmieheksi,
liityin sosialisteihin. Toverit eivät edes tervehtineet minua, saakurit,
ei muut kuin tämä Kuutti, joka silloin oli nuori insinööri. Älä keskeytä
nyt, Kuutti. Annas kun puhun! Niin, hän auttoi minua joka suhteessa
eteenpäin. Ja ei ole hänen syynsä, jos en ole menestynyt. Miksi en
pysynyt konepajassa? Kirjatieto oli pilannut minut ja taas jouduin
kirjatyön alalle, sanomalehteen. Meidän puolueessa oli siihen aikaan
puute senkaltaisista käsityöläisistä, he he. Mutta koneen ääreen
minun olisi pitänyt jäädä. Minä rakastan tehdasta. En ikinä olisi
jäänyt aurankurjen ääreen, niin torpan poika kuin olenkin. Jo lapsena
tunkio ja aurinko ja hevosenhännän huiske inhoitti minua. Isä katseli
minua aina kuin jotakin väärää käenpoikaa pesässä. Topi Outari,
tiedättehän, joka ennen aikaan vaelteli kolportöörinä, sanoi minulle
kerran lapsena, mutta muistan sen vielä, että ihmisen täytyy olla
hyvin puhdas ja synnitön kestääkseen aurinkoa, puhdas sisäisesti ja
ulkonaisesti! Hän saarnasi kuin paras pappi jo silloin: "Poika, olet
paheen myrkyttämä, synnin hedelmä kasvaa sinussa salaa. Tule ulos
siitä pimeyden luolasta, mihin pahe on sinut kytkenyt. Tule ajoissa!
Katso aurinkoon, kestä aurinkoa! Aurinko ei siedä alkoholia suonissa,
eikä tehtaan nokea otsalla, ei rahan himoa sielussa eikä irstautta
ruumiissa." Ha, Ha. Minä valitsin viime mainitut ja hylkäsin auringon.
Jaa-a. Vaikka minä hetkenä minusta olisi tehty ja tehtäisi vieläkin
maailman rikkain tunkioneuvos, en huolisi tuota arvoa. Jos jaettaisiin
multakokkareet tasan ihmisille, lahjoittaisin pois omani. Ja sanoisin,
jauhakaa minut ennemmin vaikka nuuskaksi tehtaissa! Automobiilin
katku haisee nokassani paremmalle kuin kauneinkaan kukkanen.
Minä olen teoriassa intohimoinen tehtaalainen, siksi olenkin
tehdastyöläisten akutaattori.

— Pekka parka, virkahti Kuutti, olethan sinä nähtävästi aivan

väärin ymmärtänyt akutaattorin virkasi, tehtaan sortovaltaahan sinun
pitää korostaa, eikä tehtaiden siunausta, minun ymmärtääkseni.

— Hm. Et sinä näitä asioita ymmärrä. Eikä sinun tarvitsekaan. Sinä

ymmärrät jotakin muuta, joka on paljon tärkeämpää, nimittäin, että
siivo käytös ei ole mikään siveellisyyden mittapuu, ei ole koskaan
ollutkaan. Ihmisyyden rajat ovat suuremmat. Ja nerot ovat olemassa
juuri noita rajoja avartaakseen, siksi on heidän seurassaan helpompi
hengittää. Katsos, tämän kaiken minäkin ymmärrän, Kuutti, en ole
niin suuri sika kuin miksi sinä luulet minua. Sitäpaitsi muistan, miten
korjasit ensimäiset artikkelini, sinä olet opettanut minut
kirjoittamaankin.

— Ja sinä olet opettanut minut juomaan. Terve mieheen!

Kuutti kohotti lasiaan.

— Minä kiitän tässä sinua, ja sinä soimaat minua!

— Päinvastoin. Kiitän sinua minäkin. Juominen on kirjailijalle yhtä

tärkeää kuin oikeinkirjoitus. Se on sielujen sisälukua. Etenkin
yhteiskunnallisessa elämässä, pohjoisessa maassa, umpimielisen
kansan keskuudessa ovat ihmiset kaikki kuoressaan. Samanlaisia
kuin munat. Ei voi päättää, mikä sikiö piilee niiden sisällä. Toisissa on
käärme, toisissa kyyhkynen. Vasta viina paljastaa totuuden. Kaiken
sen kurjuuden uhalla, minkä se on maailmaan tuonut, siunaan viinaa
— kippis.

"Kär-kölän piki-pojat. Kär-kölän piki-pojat, Kär-kölän piki…" alkoi

Tuira jankata yksitoikkoisen rallin tahtiin.

— Pekka, muista missä ollaan, varoitti Miihkali, joka koko ajan oli
pysynyt vaiti. Ole hiljaa!

— Ole itse! Kun minua nyt laulattaa, niin laulan ja sinä saat
kuunnella Miihkali. Tää Miihkali kuule, Kuutti, on rahakas mies, mutta
luonteeltaan ei mikään kapitalisti. Hän halveksii rahaa, antaa mennä
niin että hih vaan…

"Nuor vaimoni sai poikasen, saakuri!"

— Pekka!

Tuira oli äkkiä kesken lauluaan sulkenut silmänsä ja samassa

tuokiossa hän jo kuorsasi. Untonen oli noussut ylös.

— Mie pyyvän herra runoilijalta nöyrimmäst anteeks miu toverin

puolest. Eiha hää mittää…

— Ei tee mitään. Painakaa puuta. Kyllähän Pekka tiedetään.

Kuutti tarkkasi lähemmin Untosen kasvoja. Ne olivat pohjaltaan

kauniit ja miehekkäät, mutta kantoivat jonkinlaisen villin hävityksen
jälkiä. Rasvaan veltostuneiden ja jälleen eloon ruoskittujen hermojen
kamppailu, tahdon ja vaistojen sorto oli uurtanut niihin paljon
personallisia piirteitä, jotka tekivät hänet erittäin huomattavassa
määrässä itsensä näköiseksi.
 — Työ kahotta minnuu, herra runoilija, varmaan halveksien, kui
johonkii mammonan palvelijaan, tyhjään rähjääjään, mut
ymmärtäkkää minnuu, työ joka ymmärrättä ihmistä. Miekin oon
tavallain luoja tai ainakin pyyvän siks tulla. Omalla tavallain.
Myönnän suoraan, oon päättäny tulla rikkaaks, ansaita. Sentähen
että tahon luoa elämää, hommaa, ilon kohhuu ympärillein. Mut mie
oon niin kummallisest tehty immeinen, että sitä varten tarvihen
syntii, synnin tuntoo. Sitä mie kokkoon näin matkoill varastoon. Ei
muut, ku ajan piilill koht yötä, summuu, tuulta, lyhyn välkettä ja
tuntemattomii tulen läikkii ja koht seuraavan päivän kamalaa
krapulaa, siks kunnes oikein kirvellöö ylt päält. Nytkii, niin polttaa
tuoli tunnoss. Hyvä merkki… Se on merkki siit, ett ensviikko tuo
heelmällisen saon. Sekin tyttö, se stutentska, jonka kanssa taas oon
olt, on tult kalliiks. Rahan roskaa on mänt. Polssi, 90 markkoo ottink,
vähä silkinsipsuu siihen tykö… Mut ei hää frouvalt sitä ryöstänt. Myö
oltiin täss viime viikoll frouvan kanss Pietarissa, miull on frouva, ja
hää sai siell kaikki, minkä vain silmä otti, puuan, muhvin, ehta
nahkaa, ei muuta kuin valita vaan. Ei mittää valittamista, ei mittää!
Miu frouvallain pittää ain olla yllin kyllin, ja miull ittelläin aina
seittemänsattaa lompukassa. Se on periaatteeni. Nyt olen tuhlant
tällä reissull kaheksan tuhatta, se merkihtee, että ens viikolla tienaan
kaksin verroin tuon summan. Siin ei auta mikkää. Miull on systeemi,
joka ei viel koskaan oo pettänt: ensin teen syntii, sitten murjotan ja
sill aikaa kun murjotan, aattelen, keksin. Istun lenstoolissa. En
liikahakkaan. Aattelen vaan, tahon. Ja minkä mie oikein tahon, se
tapahtuu. Oon, nähkääs, psykolooginen liikemies. Aattelen, ja ah
vaarit tulloo aivan syllii. En ehi niitä, ne ehtivät minnuu, niin että
täytyy olla vain pois torjumassa päin. Tuonnoin tarjottiin miull
viiskymmentätuhatta markkaa, ei muuta kuin ota pois, ku ostat kaikk
perunat näiltä seuvuin. Ryssille menisivät. En tiiä, en taia tällä
kertaa. Asia on vielä avoin. En oo sentään niin ahne. Enkä ihteäin
varten rahhaa muutenkaa kerrää. Mie halveksin rahhaa. Oon
sanonut sen Pekalle, Pekka on nähnt sen ja se on totta. Mie kärsin
siit, a muut nauttivat. A tulloo pöytään kymmenen kaunista likkaa,
tulloo janoisii, nälkäisii, mitäs muuta kuin pöytä korreeks vaan, mie
maksan! Hyö syövät, juovat, mie maksan. Hyö nauravat, tanssaavat,
miu syömmein itkee. Mie kärsin. Mut tuhlaus on ponnahuslauta miu
tarmollei. A kaikk männöö. Tulloo paha olla, tyhjyys, köyhyys. Mitäs
muuta ku ala hankkia uutta. Lompukass pittää olla aina
seittemänsattaa seisovaa, juoksevaa. Ei auta. Ja frouvall myös turkit,
silkit. Ei auta. Ala uuvestaan tienaamaan! Miull on periaatteita!

— Taiteilijan periaatteita nuo.

— Niin, just niin. Siks mie taiteilijoist tykkäänkii. Hyö ymmärtäät.

Herra taiteilija, jos miull joskus olis se suuri kunnia ja onni tarjota
jotakin… Pöytä korreeks, ruokaa, juomaa, muut en mie voi… Niin olis
se suuri onni ja kunnia… Mie kiitän täst kunniast. En taho enemp
häiritä tällä kertaa. Pekka, Pekka!

Miihkali Untonen oli jälleen noussut tuoliltaan ja ravisti Tuiraa

kauluksesta.

"Nuor vaimoni sai poikasen, saakuri"… tolkutti Tuira

unenpöpperössä silmänsä aukaisten ja leveän hymyilyn levitessä
hänen kiiltäville poskipäilleen.

— Osaatko sinä unkarilaisia lauluja. Niissä on vasta tulta ja

tulikiveä…

— Oo nyt hihkumatta. Nyt lähtään. Piili oottaa.

 — Perhana! Huomenna täytyykin olla reilassa. Valtiotoimet
odottavat.

Tuira kömpi äkkiä valveutuen seisaalleen.

— Oletko sinä Kuutti kuullut viimeisiä politiikka-salaisuuksia? jatkoi

hän. Mitäs sinä tietäisit! Ne hoidetaan kaikki sosialistein neuvostoista
nyt. Joo. Muodostetaan suomalainen sotaväki, sosialistien punainen
kaarti, ymmärrätkös, yhteiskunnallinen taistojärjestö, ei valtiollinen.
Pakotetaan porvarit asevoimalla suostumaan. Luodaan uusi maa ja
uusi taivas. Ulkovaltiolliset taistelut ja kysymykset ovat vanhanajan
jätteitä, joilla ei ole mitään merkitystä enää. Yhteiskunnallinen
järjestely on kautta maailman päivänkysymys, se ratkaisee kaikki
muut, sodankin. Sitä tietä tulee veljeys, rauha, kaikki hyvät. On
alkanut jo tulla. Venäläinen veli ei sorra suomalaista. Venäläiset
vänrikit meitä opettavat. Kaikkein ensiksi karkoitetaan nälkä, avataan
kiväärin perällä möhömahojen aitat ja annetaan sille, keltä puuttuu.
Luokkataistelu on nyt kehittynyt sille asteelle, jolloin sen jatkamiseksi
onnelliseen tulokseen on käytettävä väkivaltaa ja tarvittaissa
aseellistakin voimaa. Tällaisten toimenpiteitten avulla pakoitetaan
elintarpeita salaavat porvarit antamaan kätkönsä kansalle. Mutta
teidän ei tarvitse pelätä, kumppanit, ei kenenkään kunnon ihmisen.
Ainakin tulevat Pekka Tuiran tulevat sotajoukot aina käyttäytymään
ritarillisesti päällikkönsä ystäviä kohtaan.

Tuira löi mahtavasti rintaansa:

— Nähkääs, Tuira reppusherra, Tuira palttojen panttaaja, Tuira —

hän laski sormillaan — Pikipietari, Supisuutari, Voinlappaja,
Täintappaja, Vähä-Hans, on nyt Suomen sotaherra.
 — Älä nyt löpise ennää turhia, hermostutat herra taiteilijan,
lähetään nyt, kiirehti Untonen.

— Tämä on ihkasen ilkistä totta, intoili Tuira, vaikka luulette minun

puhuvan pehmosia. En ole niin humalassa kuin miltä näyttää. Kuule,
Kuutti, sopotti hän tälle korvaan, älä puhu siitä sentään Salmelle!
Kuka heidän tietää virolaisten. Vaikka olisivat vakoilijoita. Ei koskaan
voi olla varma, ei omasta vaimostaan. Ja tuolla naisella on valtio
vehkeilijän vaistoja…

— Piili oottaa. Tuutaa jo! karjasi Untonen Tuiralle.

— Tullaan, tullaan, haasteli Tuira kynnyksellä. Mutta muista,

Kuutti, Pekka Tuira ei koskaan unohda hänelle tehtyä hyvää — eikä
pahaa. Kyllä Pekka muistaa, vaikka ei luulla…

Ovi sulkeutui yöllisten vieraiden jälkeen pitkällä vinkaisulla.

IX.

Ihminen! Ihminen! Niin rakas hänelle kaikessa kurjuudessaan!

Mutta sittenkin! Millaisia loiskärpäsiä nuokin molemmat! Saastaa!

Saastaa! Siihen ei koskaan tottunut. Kuutti työnsi akkunan auki, niin
että raitis yöilma pääsi virtailemaan hänen kuumille ohimoilleen.
Katot ja katukivet kiiltelivät märkinä tuolla alhaalla sumuisessa yössä
sinerväin lyhtyjen himmeässä valossa.

Kuin kuoleman valtakunta oli maailma! Kelmeitä, alastomia

ruumisröykkiöitä vain puuttui noilta kaamean manalaisilta kujilta.
Puuttuiko? Ei. Tuo sinikajastus oli miljoonain syyttömästi
murhattujen haamujen infernosähköä… Heidän rauhattomat sielunsa
vaeltelivat nyt kaikkialla merillä ja mailla, kojuissa ja palatseissa
etsien oikeutta ja kostoa. Ne veivät ihmisiltä yöunen ja päivien
rauhan, ne painoivat painajaisina kaikkien rinnan päällä: Sinäkö
minut murhasit?

Huu! Kuuttia värisytti. Eikö tunkenutkin haaskan haju hänen

sieraimiinsa? Vai oliko se vielä noiden hajautumistilassa olevien
sielujen löyhkää, joita hän äsken oli kosketellut?
 Olisihan niihin pitänyt tottua! Tuollaiset rappeutuneet henkiset
elimistöt, tyhjäntoimittajat, elämänarvojen ala-arvoiset puotipojat,
tunteiden tiskimiehet, olivat jo kauan olleet hänen jokapäiväistä
ravintoaan. Niitä oli hän syönyt kuin ostereita herkuttelevaan
ihmisnälkäänsä. Niistä löysi aina jotakin. Paheellisuuden seasta kuulsi
usein esiin avuttoman ihmislapsen elämän tragiikka tai
luonnonvoimainen tahto, joka keskellä ennen tehtyä raivasi itselleen
villejä oikopolkuja.

Mikä olikaan tuon eilisen tilapäätuttavuuden nimi? Tuon

maalaismestarin? Taisi unohtua. Mutta itse miehen hän kyllä muisti.
Särkyneen viuluniekkaunelman sirpaleista oli hän alkanut rakentaa
viuluja, hyviä viuluja, korjata vanhoja… Mutta hän ei koskaan
tahtonut tehdä niitä täydellisiksi, vaikka olisi osannut. Hän olisi
tahtonut olla hyvä viulunsoittaja, mutta hän ei tahtonut olla hyvä
viuluntekijä. Paraimmille soittajille kätki hän soittokoneeseen muille
huomaamattoman vian, pienen laskuvirheen tallan paksuudessa tai
kopan suhteissa. Sillä hän ei olisi voinut elää sitä päivää, jolloin joku
olisi soittanut niinkuin hän itse oli unelmoinut. Ja tuon hän tunnusti
kuin lapsi — itkien ja ryypäten. Tämä oli tietenkin mielikuva, jonka
hänen itsesäilytysvaistonsa oli keksinyt sen seikan lohdutukseksi,
ettei hän voinut olla hyvä viuluntekijäkään ja että hän ilmalinnastaan
oli pudonnut maan päälle leikatuin siivin… Eikö tuon halpamaisuuden
ihantelun takana nyyhkyttänyt särkyneen ihanteen rakkaus… ihmisen
kaunein kaipaus… olla täydellinen…?

Kymmeniä, satoja samanlaisia kuin Untonen ja Tuira oli Kuutti

myös tavannut. Onnettoman Suomen shakaaleja ja rikkaiden
pöydältä putoavien murujen nöyräselkäisiä nuolijoita! Korttipelurina
rautatievaunussa alkanut, huoneustovuokraajana keinotellut Untonen
ja naisten, puolueiden juomarahoilla päättömästi politikoiva Tuira,
kansallisen häpeän ja vaaran surullisen kuuluisat liehtojat, sellaisiako
olivat tosiaan hänen vieraansa? Seurusteliko sellaisten kanssa
rankaisematta! Oliko ihme, jos Salme Tamm huomautti siitä, että
häntä itseään luultiin samanlaiseksi. Jumal'avita! Sitä hän ei ollut.
Suvaitsevaisuus, joka johtui hänen sieluntutkija-ammatistaan, ei ollut
samaa kuin hyväksyminen. Eikö ollut jo aika osoittaa sitä? Runoilijan
täytyi ratkaisevan hetken tullen esiintyä kansansa omanatuntona ja
näyttää, että tämä omatunto ei ollut mätä. Ei vain kuvailla elämää,
vaan ottaa myös kanta sen ilmiöiden suhteen! Julkisesti, avoimesti.
Tällaisessa siveellisessä haaksirikossa ei ollut enää oikeutta pitää
omaatuntoaan niin laveana kuin lavea tie ja sen ääntä
yksityisasianaan, niinkuin hän jo kauan oli tehnyt. Ollut myönteinen
kaikille, valehdellut sisäisen koskemattomuuden oikeudella, oman
yksinäisyytensä tunnossa, ihmisrakkaudesta ja mahdollisesti myös
vähän — ihmishalveksinnasta. Salme Tamm oli siinäkin oikeassa,
niinkuin muussakin, mutta hän ei ollut oikea henkilö "huonosta
seurasta" huomauttamaan, hän, Pekka Tuiran rouva. Tai ehkäpä hän
juuri oman eronsa pohjalta oli nostanut pesäero-aatteen ihmisten ja
ihmisten välillä niin korkealle. Oh, hänen olisi silloin pitänyt erota
vielä pari kertaa, jotta elämän tuska ja ihmisten pahuus olisi
ruoskinut hänet hellemmäksi ja ennakkoluulottomammaksi…

Hänellä, Kuutilla, oli mielestään oikea ennakkoluulottomuus ja oli

oma kantakin, mutta tämä totuudenrakkaus oli vain työntänyt hänet
ulos puolueista ja hankkinut hänelle selkärangattoman ja
väliäpitämättömän maineen. Se väärä mielikuva oli lyötävä
kuoliaaksi, kerta kaikkiaan!

Oula Kuutti säpsähti erästä muistikuvaa, joka äkkiä salaman tavoin

välähti läpi hänen aivojensa. Mitä oli Tuira poistuessaan puhellut?
Järjettömyyksiä! Humalaisten aivojen houreita varmaankin. Tai kuka
tiesi! Tällaisena aikana oli kaikki mahdollista, sisällinen
kansalaissotakin. Mutta se oli jotakin hirveätä. Ase kädessä:
sosialistit porvareita vastaan ja päinvastoin, porvarit ja sosialistit
venäläisiä vastaan, venäläiset sosialistiveljien avulla Suomea
vastaan, kaikki kaikkia vastaan, sekasortoisessa temmellyksessä,
luonnottomissa yhteenliittymissä, valtiollisten ja yhteiskunnallisten
etujen ja utopiojen ristiriitaisessa aallokossa, germaanilaisen ja
slaavilaisen tykkitulen yhä lähenevässä jyrinässä. Mikä kaamea
teurastus!

Se oli estettävä. Rauhanliiton kehoitus oli sittenkin kirjoitettava ja

lähetettävä liikkeelle, mutta laajemmassa ja suuremmassa mielessä
kuin miksi se oli suunniteltu. Tähän asti se oli tarkoitettu
kohdistumaan pääasiassa Linna-puoluetta vastaan, joka lähinnä
valmisteli kotimaista suojeluskaartin kokoamista, pääasiassa
venäläisten sotajoukkojen tihutöitä estääkseen, mutta jonka
valtiolliseen ohjelmaan sisältyi myös yleinen asevelvollisuuspakko,
oma suomalainen sotaväki.

Yhdeksi rauhanliiton kehoituksen allekirjoittajista oli pyydetty

Kuuttiakin ja samalla sorvailemaan sen muotoa. Mutta tähän asti oli
hän viivytellyt lopullista vastaustaan, vaikkakin hän myönsi
periaatteessa hyväksyvänsä asian. Sota kuului menneen ajan, rauha
tulevan ajan valtiosääntöihin. Tietysti tuli Suomen mieluummin olla
ensimäinen uuden ajan järjestelmässä kuin viimeinen vanhan
murhavaltaisen systeemin valtioista. Kun Suomi tähänkin asti oli
säilynyt rauhan valtiona, niin nytkö se juuri, ikuisen maailmanrauhan
kynnyksellä asestaisi itsensä! Pysyvää, vanhanaikaista
asevelvollisuutta vastaan hän oli kokonaan. Uudenaikainen
ruumiillisen työn asevelvollisuus tai jotakin muuta senkaltaista
pakollista valtiopalvelusta voitiin mahdollisesti ajatella sijalle. Mutta
tilapäisen suojelusosaston suhteen olisi hän rauhanaatteessaan
kernaasti tahtonut sovitella. Ja vapaa Suomi, tohtorin elämän-aate,
se oli hänenkin rakkain unelmansa! Siitä syystä, ja muistakin, hän ei
tahtonut kirjoittaa tohtori Linnaa vastaan, niinkuin tämä kerran oli
tehnyt häntä itseään vastaan. Se olisi saattanut sitäpaitsi näyttää
kostotoimenpiteeltä. Ja kaikesta muusta häntä saatiin epäillä, mutta
ei halpamaisuudesta, ei vihasta, jotka olivat koston siittäjät. Hän oli
mahdoton vihaan. Hän saattoi ainoastaan poistaa jonkun ihmisen
elämästään, ottaa itsensä pois… Ja Pentti Linna ja hän eivät
kumpikaan olleet ikävöineet toistensa seuraa vuosikausiin. Kuin
salaisesta sopimuksesta olivat he välttäneet tulla toisiaan lähelle.
Kuluneella viikolla olivat he kuitenkin tavanneet toisensa. Olivat
haastelleet mitättömiä ja eronneet pian ja kuitenkin hiponeet läheltä
kummankin sydämen-asioita. Kaarinasta oli lausuttu pari sanaa.
Pentti piti sisarensa politiikkaa, ja sisartaan ylipäänsä sairaloisena
ilmiönä. Ihmetteli, että Kuutti uskalsi hänen huostassaan pitää
tytärtään, joka oli hemmoiteltu ja vähän turmeltunut tyttö. "Ja mekö
turmeltuneet siis paremmin mielestäsi sopisimme hänen
kasvattajikseen?" oli Kuutti piloillaan kysäissyt. "Kuka hyvänsä
paremmin kuin Kaarina", oli tohtori vastannut. Niin, tohtori ei pitänyt
sisarestaan, sen muisti Kuuttikin ennestään vanhoilta ajoilta. Miten
hän silloin sydämessään oli pitänyt Kaarinan puolta! Liiankin paljon.

Nuorena ylioppilaana oli hän käynyt sisarusten kaupunkikodissa

kahden lempeän silmän ja kahden oven raosta häilähtelevän vaalean
palmikon vuoksi. Kaarina oli hänen ensimäinen rakkautensa. Jos siitä
olisi tullut tosi, olisi kaikki ollut toisin nyt… Tuo jos muodosti vieläkin
eräänlaisen aran kohdan hänen muuten niin parkitussa sielussaan.
Hän ikäänkuin pelkäsi sitä, arasteli Kaarinaakin, vaikka niin monet
ulkonaisetkin syyt nyttemmin olisivat antaneet aihetta olla hänen
lähellään. Hän arasteli myös julkisesti liittyä hänen aatetoverikseen.
Ehkä siksi, että Kaarinalle naurettiin julkisuudessa, ehkä myös siksi,
että Kaarina oli nainen. Mikä raukka hän oli!

Kuutti sulki akkunan, kiersi lampun sammuksiin ja heittäytyi

vuoteelleen. Mutta uni oli kaukana hänen silmistään.

Ovi pikku eteiseen oli jäänyt auki ja pimeys näytti vyöryvän siitä
sisään kuin suuri summaton matto, pelottavana, uhkaavana, pyytäen
viedä jonnekin tietymättömiin, livettäen jalkaa kuin oman sydämen
tuntematon, ijäti vierivä pohjavirta. Tulevaisuuden olematon itu-
elämä, menneisyyden unimaailma, kaikki virtasi ohi, työnsi, veti…
Näytti omaa kuvaa: tämä olet sinä, ja tämä, ja tämä! Minäkö? En
minä. Uneksinut olen. Uneksinut ja uneksin vielä. Kuka olen minä?
En kukaan. En tunne itseäni. Asumattomat erämaat tuijottavat yhä
tuolta sieluni pohjalta täynnä yllätyksiä. Mitä minä tahdon? Mitä ajan
takaa? Sitä, mitä en koskaan saa, en voi saada kiinni, en tässä
elämässä enkä tulevassa. Ja mitä tahtovat muut minusta? Sitä mitä
minulla ei ole antaa. Repelöivät, etsivät, näykkivät, niinkuin minä
muita…

Mitä olikaan tuo hullu Tuira sanonut hänestä? Naisten paavi! Uh!
Se oli rumasti sanottu. Maailma ja ihmisten sielut olivat siis joka
kohdalta tulvillaan vääriä unelmia. Kuka jaksoi taistella niitä vastaan.
Uhmata niitä kernaammin. Mutta olla kärsimättä niistä, se oli
vaikeampaa.

Mitä olikaan hän saanut naisilta? Ei mitään. Mitä ottanut heiltä? Ei

mitään. Ei aina edes heidän tarjoamaa ystävyyttään, puhumattakaan
muusta. Ja sentään oli heidän lukunsa legio. Kaikki todisti häntä
vastaan.
 Kiittämätön, kiittämätön! kuiskasi ääni jossain lähellä. Huone
puhui…

Pimeyden keskestä viittoi haamuja, kurkoitti valkeita käsiä, ennen

olleiden, siitä tulleiden ja menneiden varjoja…

Miksi vain naiset kummittelivat? Miksi ei koskaan miehet? Ei edes

nuo, jotka väliin olivat säikähdyttäneet hänen syvimmät
elinhermonsa, jotka kelluivat elämän meren pinnalla kuin
muodottomat mädäntyneet haaskat, luonnottomasti pöhöttynein
päin ja jäsenin!

Varvara, miksi sinä minua yhä seuraat? Päivin en sinua muista,

mutta yöllä näen sinut aina unissani. Ja valveillakin. Näen silmäsi
joskus niin lähellä, että hätkähdän, niin lähellä kuin ei koskaan
elämässä. Ne päilyvät suurina ja kummastelevina kuin mustat
ulpukat Tuonen joella. On kuin ne ijäti kysyisivät rajan takaa: miksi,
miksi? Hyvä Jumala! En osaa sinulle vastata. Sinun täytyy ymmärtää.
Nähdä minut samoilla silmillä kuin silloin kohdatessamme. Silloin
katsoit minuun niinkuin jalo rotueläin katsoo alkurumikkoon, etelän
täyskypsä, kultainen hedelmä Lapin hedelmättömään
vaivaispensaaseen. Tai ehk'et tiennyt sitä edes itse. Sinä rakastit
minua. Parempi olisi ollut, ettet olisi sitä tehnyt. En ansainnut sinua.
Sinä olit liian valmis. Sinä olit tyyni, ehjä, sopusointuinen ja sinä toit
taistelun, ristiriidan ja särkeymyksen elämääni. Sinä teit minusta
kirjailijan ja siksi tultuani jätin sinut. En voinut muuta. Erotin sinut
pois myrskyisen elämäni erheistä. Minun levoton vereni pyysi
vaihtelua, minun täytyi etsiä, harhailla, kärsiä oman
epätäydellisyyteni vuoksi päästäkseni kerran siihen, mihin sinä olit
päässyt jo syntymässä. Ymmärsit minut, annoit minulle vapauden
väärinkäyttää elämääni päästäkseni kirkastukseen, johon en koskaan
päässyt. Sinä kärsit, minä tiesin sen, mutta sallit minulle
arvottomalle sen helpoituksen, että kärsit kaukana minusta, annoit
minulle voimaa olla raaka sinua kohtaan ja elää omaa personallista
elämääni. Miksi katsot noin minuun? En voi sanoa enempää. Veraako
kysyt? En tiedä hänestä mitään.

Voi Vera-lapseni, epätasaisen sieluni kuvastin oudossa ruumiissa,

miksi olet minulle niin outo? Sinä vierastat minua. Niin, olen sen
ansainnut. Otin itseni pois Varvaralta ja hän kostaa nyt minulle
ottamalla minulta pois sinut. Olen sen ansainnut. En nuoruudessani
ihannoinut lapsia, en omaanikaan. Lapsi oli minusta silloin kaiken
inhimillisen itsekkäisyyden kerä, se kauhisti minua kuin silmäys
ihmisluonnon pohjattomaan parantumattomaan alhaisuuteen.
Lapsen viattomuus, syyttömyys, tuo melkein uskonkappaleeksi
kohotettu väite, itsekkäiden vanhempien suusta lähtenyttä
lörpötystä! Ihmisen hyvänä syntyminen, hullumpaa utopiaa kuin
hänen jumalaksi tulemisensa! Miksi pitäisi rakastaa omaa lastaan
enemmän kuin kaikkia muita? Soentua yhden kauniin valheen
edessä? Jos en voi rakastaa kaikkia yhtä paljon kuin omaani, en
tahdo rakastaa tätäkään; se olisi vääryys ihmisyyttä kohtaan, niin
järkeilin ennen. Kasvattaa? Antaa kasvaa vain, on paras kasvatus.
Ihanassa ihmisyydessä. Missä sitä oli? Sitä etsin, pengoin
kirjoissanikin, ja löysin vain epäkohtia, jotka kuihduttavat ihmisen
sielun. Mutta kaiken sen takaa täytyi näkyä ikäänkuin kajastus
jostakin kauniimmasta ja jalommasta elämästä, jota, ikävöin. Ei, ei
sitä kukaan nähnyt!

Turhaa tämä viisastelu. Nyt tuntuu toisenlaiselta. Minun

elämässäni on jotakin kieroa, hirviömäistä, sekä siinä, missä se
muistuttaa toisten tapaa, että siinä, missä se poikkeaa siitä. Oi,
omatunto, miten olet tottumuksen orja, eniten kalvat minua siitä,
missä olen ollut olevinani sankarillinen ja poikennut muista.

Veran, jonka kerran vieroitin itsestäni, tahtoisin nyt valloittaa

takaisin. Tahtoisin hänet itselleni kokonaan. Tahtoisin nostaa hänet
kuin todellinen isä voimakkaalla käsivarrella omakseni. Tahtoisin
hänen rakkautensa, hänen villin, syntymässä säikähtäneen sielunsa.
Liian myöhäistä!

Niin, minun pahan omantuntoni nimi on Vera, kaunein nimi, minkä

tunnen. Ja se jankkaa: Koko sankarillisuutesi oli kevytmielisyyttä,
laiminlöit kalleimman velvollisuutesi lastasi kohtaan ja siksi saat nyt
kieltäytyä ihanimmasta oikeudesta, mikä ihmisen osaksi voi tulla,
oikeudesta nähdä elämänsä ja minänsä jatkuvan uuden sukupolven
rakastavassa muistossa.

Kuutti vääntelehti tuhkan hiessä.

Miten köyhä minä olen, köyhä, köyhä! pääsi huokaus hänen

huuliltaan. Mutta kevytmielinen! En, en! Olen ajatellut liiaksikin.
Ainakin Varvaran jälkeen. Olen aina tuntenut, että rakkauden tulisi
olla välitöntä juhlaa, ei harkintaa, mutta en ole voinut juhlasoihtuja
sytyttää, siksi en ole voinutkaan rakastaa… Varvara, ole huoletta,
sinulla ei ole koskaan oikeastaan ollut kilpailijatarta…

Taas viittoi pimeydessä valkea käsi.

Olet kuin Raisa Ungvesen! Muistatko?

Muistan kyllä. — Me ajoimme keltaisina riippuvain oranssipuiden

siimestämää tietä Fiesoleen päin. Olimme lähteneet Firenzestä
iltapäivä-ajelulle kaupungin ulkopuolelle, tuohon ihanaan
vuorikylään. Sinä Raisa, olit kuten tavallisesti kalpea, kylmä ja korkea
kuin kotimaasi Norjan tunturit. Olit niitä naisia, joihin nähden ei ole
pakoitettu tunnustamaan pataa, niitä, jotka ympäröivät itsensä sillä
epäinhimillisellä välinpitämättömyydellä, joka antaa toisellekin luvan
olla välinpitämätön. Joka näki vain otsasi ja silmäsi, olisi voinut luulla
sinua mieheksi, mutta suusi ei voinut salata sisintä herkkyyttäsi, ei
minulta. Olinhan itse samanlainen. Tietäen syntyperäisen
tunteellisuuteni heikkoudekseni, menin ulkonaisessa esiintymisessäni
vieraiden kanssa kernaasti päinvastaiseen sävyyn. Sinä häpesit
näyttää, että sinulla oli tunne-elämä tai sitten oli se sinulle liian pyhä.
Sanoin sen sinulle. Sinä katsahdit kummastuen teräsharmailla
silmilläsi minuun. Myönsit minun olevan oikeassa. Sitten sinä kerroit
siitä, et näyttänyt sitä. Niin paljon luottamusta ja niin paljon
kuoreensa sulkeutunutta epäilyä yht'aikaa! Tai ehkä tuo itsehillintä
oli välttämätöntä hienotunteisuutta minua kohtaan, minun vapauteni
arkaa suojaamista. Rakastitko minua silloin? Pyysitkö rakkauttani?
Tuskin. En tiedä sitä vielä tänäkään päivänä. Ei kukaan nainen ole
ainakaan mahdottomammalla tavalla koettanut vietellä miestä. Miksi
sinä annoit minulle elämänsalaisuutesi? Etkö peljännyt, että
julkaisisin sen koko maailmalle? Se seikka ei kai liikuttanut sinua.
Sinä menit pois yhtä tyynenä, kylmänä kuin olit tullutkin tielleni.
Mutta äänesi soi vieläkin välistä korvissani kuin hukkuvan rukous…

Sinä istuit jäykkänä, katsellen keltaisessa ruskossa hehkuvalle

campagnalle päin ja sinä kerroit kuin jostakin vieraasta ihmisestä:

"Kysytte, miksi en maalaa itsenäisesti, en edes yritä. Siksi, että

tiedän, että en osaa luoda mitään, en ole koskaan osannut… en edes
elävää ihmislasta. Sekin on riippunut minun sielullisista vammoistani.
Tiedättekö, väliin ajattelen, että olisi ollut parempi, ettei minua
koskaan olisi opetettu lukemaan, että vanhempani olisivat jättäneet
synnytettyään minut omiin hoteisiini, kuin elikon
auringonpaisteeseen, elämään ja rypemään vaistojeni varassa kuin
nuo italialaiset bambinot, jotka jaksavat olla niin ihastuttavan nuoria
maansa iki-vanhassa pölyssä. Istutettu ajatus on myrkkyä. Se teki
minut lapsena vanhaksi, ja myöhemmin elämässä rampautuneeksi.
Isäni oli rikas laivanvarustaja Bergenissä. Hän oli selfmade man. Hän
luki hirveästi ja kokosi kaikki maailman kirjat kirjastoonsa. Minä olen
tuon hyötykirjallisuuden kukkanen, kuivettunut ennenkuin se on
päässyt hedelmäksi. Ja minun osakseni olisi voinut tulla täydellisin
onni, mikä ihmiselle voi tulla."

"Niin luulee aina siitä onnesta, jota ei ole saanut." sanoin minä.

"Minä rakastin nuorta taiteilijaa, hän jatkoi, ja hän minua, syvästi,

ymmärtävästi, rajattomasti. Mutta hänellä oli parantumaton tauti ja
minä, joka olin lukenut kaikki nuo hirveät perimysteoriat, kieltäydyin
olemasta hänelle muuta kuin ystävä. Ajatelkaas, muka tulevan
polven vuoksi, olemattoman, tulemattoman, epävarman sikiön
vuoksi, uhrasin tämän miehen, joka oli nerokas, hyvä, rakas, jolla
saattoi olla maailmalle jotakin annettavaa… Ja sitten menin kuitenkin
naimisiin välinpitämättömyydestä, ehkä epätoivosta, tavan vuoksi ja
ehkä rahojen vuoksi päästäkseni matkustamaan Europaan ja
näkemään rakastettuani. Mutta miehelleni en voinut olla oikea
vaimo, kun en rakastanut häntä. Se oli minulle mahdotonta. Ja silloin
vasta huomasin koko erehdykseni laajuuden. Olihan miehelläkin
oikeus vaatia itselleen jälkeläistä. Jos ei oma vaimo voinut eikä
tahtonut sitä tehdä, niin joku toinen sitten. Mutta minä ainakaan en
katsonut olevani oikeutettu rakkauden puutteesta tahallisen
hedelmättömänä pitämään vaimon asemaa, vaan luovuin siitä,
luovutin sen muille. Siitä asti olen harhaillut maailmaa ja kopioinut."
 "Ja hän, rakastettunne?"

"Hän on myös naimisissa jo. Oikea hetki meni minulta ohitse. Ja

nyt kun vanhenen ja yksinäisyys alkaa ahdistaa, toivoisin, että olisin
ollut kuin muutkin ihmiset, yhtä ajattelematon, että minulla olisi
lapsi, aivan tavallinen, epätäydellinen, isien pahoillateoilla
kuormitettu, niin, vaikkapa ilman rakkautta syntynyt, jota saisin
hoivata ja auttaa, jolle saisin antaa, antaa rajattomasti hänen
ylpeyttään loukkaamatta ja takaisin saamista ajattelematta. Nyt
vieläkin tahtoisin lapsen ja isän sille, niin, välittämättä rakkaudesta
tai lääkärinkirjojen enteistä."

"Maailman helpoin asia."

"Maailman vaikein."

Oula Kuutin silmät ja korvat olivat pimeästä kuin toistaneet tuon

kauan sitten tapahtuneen välikohtauksen. Mahtoiko hän vielä elää,
Raisa? Yksin, vaiko lapsensa kanssa? Hän olisi voinut olla senkin
lapsen isä. Entä sitten? Naiset riistivät lapsen kuitenkin isältä! Veran
oli ottanut Varvara, sitten Kaarina. Hiljaa, syytöksen paholainen!
Oma syy!

Mutta hän oli melkein mustasukkainen Kaarinalle. Ja mitä varten

teki Kaarina tuon kaiken? Sitä kysyi hän usein itseltään saamatta
vastausta. Jos sittenkin… Ei, ei…

Hän ei ymmärtänyt enää nykyajan naisia. He olivat lakanneet

olemasta se suuri ja salaperäinen kissaeläin, se käsitettävä
käsittämätön, miksi miehet ja runoilijat olivat hänet tehneet.
Hänessä oli jo tuhat yksilöllistä pikkupiirrettä, tuhat salakavalaa
onkaloa niinkuin ennenkin, mutta joilla nyt oli personallisen
viljelyksen leima ja jotka panivat sieluntutkijan ymmälle, estivät
häntä kuittaamasta naissukupuolta samanlaisilla ylimalkaisilla
mainesanoilla kuin ennen.

Mutta Kaarina hänen olisi pitänyt tuntea ja hän tunsikin hänet.

Samanlainen kuvittelija pohjimmaltaan kuin hän itsekin. Jos hän olisi
ollut runoilija, ei kukaan olisi hänelle nauranut… Puhtaampaa
ilmakehää kuin Kaarinan ei voinut koko Suomi Veralle tarjota, siitä oli
hän varma, kaikista niistä syytöksistä huolimatta, mitä häntä vastaan
tähdättiin. Kaarina! Tuo nimi hellytti niin tuskallisesti hänen
sydäntään. Hänen olisi tehnyt mieli itkeä. Se pehmeys ja lempeys, se
orpous, joka kuului Kaarinan olemukseen, erotti hänet niin
omituisesti kaikista muista tendenssi-naisista. Suojata sinua pitäisi,
tunsi Kuutti omassatunnossaan. Ja kuitenkin joku selittämätön voima
sai hänet aina teeskentelemään Kaarinalle pahempaa ja kovempaa
kuin mitä hän oli. Hän melkein pelkäsi, että Kaarina vaatisi häntä
itseäänkin toteuttamaan utopiojaan. Niinkuin Salme Tamm. Kaikki
naiset tahtoivat häneltä jotakin, velvoittivat, rääkkäsivät hänen
omaatuntoaan, joka tahtoi nukkua autuaan lepoa. Niin, lepoon
tuudittajaa, hämyhetkien vienoa, viihdyttäjää hän kaipasi, ei muuta.
Henkevyyttä, sitä oli hänellä itselläänkin. Sellaista kuin tuo pieni
Orkokummun kartanon tytär, sellaista kuin Meri, hän ikävöi.

Mikä ihastuttava lapsi! Kuka olisi uskonut häntä Aarian sisareksi,

tuon Aarian, joka kerran eräänä myrsky-yönä Parisissa
tuntemattomana oli syöksynyt häntä lohduttamaan "Hengen
käskystä"; joka oli luullut, että yksin ollen ollaan aina myös
yksinäisiä! Niin tyhmällä hän ei toki tehnyt mitään.

Mutta Meri oli tämän kukkivan, täyteläisen maan tytär, täydesti.

Mikä tuhlaus ja keveys, mikä rajaton myötämieli ja harkitsematon
alttius uhkui hänestä! Elämän aallot kantoivat häntä riemulla. Kaikki
hänessä näytti sanovan: "Minulla on varaa antaa, ottakaa kaikki,
mitä minulla on, en tarvitse helyjä, en koruja, en tarvitse mitään
muuta kuin nuoruuteni ja elämäni ollakseni rajattomasti onnellinen ja
kiitollinen. Ja te ihmiset olette niin rajattoman hyviä sellaisina kuin
olette, sinäkin setä Kuutti!"

Tuo pieni ihailijatar oli tullut ensimäisen kerran Kuutin luo Seiven
opastamana ja sitten yksin, useamman kerran, hurmaavan
varomattomasti, kantaen kukkia ja hedelmiä sylin täydeltä kuin
antiikin koryfee. Ja Kuutti oli pitkästä aikaa tuntenut vapauden
keveän ilman tuulahduksen ummehtuneessa sydänkomerossaan ja
siellä oli alkanut soida vanha riemullinen ja kaihoava laulu:

"Kennst du das Land, wo die Zitronen blühn, — — — Dahin,

dahin möcht' ich mit dir, o mein Geliebter, ziehn!"

Mignon, Mignon! Sinne kanssasi kauas satumaahan!

Vanha mies, setä, mitä sinä hupsuttelet? Oletko aikeessa rakastua

vielä vanhoillasi? Vai rakastatko niin sinulle suitsutettua ihailua, että
sekoitat asian ja esineen?

Ei, ei! Sinun vuoksesi, pienoinen, joka et mitään vaadi, tahtoisin

tehdä suurimmat sankarityöni!

Tahtoisin, enkä tee. En ainoatakaan!

Luonnottomasti herkistyneeseen korvaan pauhasi yön hiljaisuus

kuin iankaikkisuuden aukea meri riipoen ja repien ajatuksia kuin
myrsky piipittäviä linnunpoikasia.
 Kuoleman varjon kaartuessa hänen ylleen mitä jäisi hänestä
jälelle? Kasa kirjoja! Huonoin osa hänestä. Paras sammuisi pois
hänen kanssaan. Aivojen puhtain palo, sielun saavuttamattomin
unelma, tahdon kipein ja kaunein kurkoitus. Hyvä Jumala, se oli
väärin! Turhaa kaikki hänen ihmisymmärryksensä, turhaa sen hinta,
kärsimys, minkä hän oli tuottanut ja minkä muut olivat hänelle
tuottaneet. Kaikki arvokas hukkui, niinkuin arvotonkin, jäljettömiin.

Jumala, pelasta edes joku tuskasta pusertunut simpukan helmi

katoamattomuudelle! rukoili hänen sielunsa. Anna minun edes yhden
kerran kohota täyteen mittaan ennen kuolemaani, kypsyä mieheksi
ja taistella se suuri jumal-painini, josta minä olen uneksinut! Ottaa
syliini koko elämä, koko ihmisyys ja antaa se takaisin ihmisille
äärettömällä tuskalla ja äärettömällä rakkaudella kirkastettuna ja niin
yksinkertaisessa muodossa, että sen lapsikin ymmärtää!

Kaikki suuri oli yksinkertaista, elämässä, taiteessa. Ihmisenä hän

ehkä saattoi saavuttaa tämän maailmaa syleilevän yksinkertaisen
kaikkeusrakkauden, mutta taiteilijana! Yhä vain siruja, muruja siitä.
Hän oli taiteilija vain heikoimmilta ihmisyys-osiltaan! Se teki nöyräksi,
mutta samalla langetti ylle surun, joka lähenteli epätoivoa. Aina hän
tunsi taiteilijan heikommaksi ihmistä itsessään. Vielä ei hän jaksaisi,
kykenisi antamaan ilmaisua suurimmalle, korkeimmalle. Hän ei
rohjennut edes yrittää. Mutta ehkä vielä, joskus… Mutta jos sitä
hetkeä ei tullutkaan, koskaan! Mikä musertava ajatus! Ei koskaan
saisi hän silloin rauhaa, ei haudassakaan!

Kuumeisin, kirvelevin otsin oli Kuutti kohonnut ryntäilleen

vuoteessaan.

Turhaa oli enää yrittää saada unen päästä kiinni. Aamu loi jo
kalpeaa sarastustaan aavemaisesti kiilteleviin akkunoihin.
 Kuin unissakävijä siirtyi hän työpöytänsä ääreen.

Pitkä aurinkoinen sädekimppu tulvahti samassa kirjoituspöydälle ja

puhtaalle valkoiselle paperiarkille, johon hän hitaasti piirsi otsikon:
Uskontunnustukseni.
X.

— Kerro, kerro minulle taas jotakin isästäni!

Vera loikoi sohvalla, hypistellen pitkissä hermostuneissa

sormissaan puoleksi poltettua savuketta ja Viljo Seipi istui
koulupoikamaisen säännöllisessä asennossa hänen vierellään
katsellen Veraa uskollisen koiran ilmein.

— Sinähän tunnet hänet itse paremmin kuin minä, joka vain

jonkun kerran olen ollut hänen seurassaan.

— Mutta sinä tiedät enemmän hänestä.

— Valheita ehkä vain.

— Valheista minä juuri pidän. Valheet ovat ihania. Kerro nyt, rakas
Seipi!

— En muista enää mitään. Olen kaikki kertonut.

— Paha poika! Etkö ole pyytänyt Vaskion kertomaan lisää, niinkuin

olen määrännyt?
 — Vaskiokin on vain yhden talven ollut hänen lähettyvillään. Minä
vakuutan, olen koko isääsi koskevan kronikkavarastoni jo
tyhjentänyt.

— Mutta nyt? Mitä isäni nyt tekee? Yksityiselämässään? Sinähän

sanoit hiljan käyneesi hänen luonaan asialla. Sano, millä asialla?
Ethän vain minusta kielimässä?

— Oi, en! Eräs neiti halusi tutustua isääsi, kiittää häntä jostakin
teoksesta… Mistä minä tiedän… Sellaista sattuu aina kirjailijan
kynnyksellä. Esitin hänet…

Veran kasvojen yli kulki kuin pieni pettymyksen varjo.

— Tuo neiti olisi voinut itse esittää itsensä. Sinä et saa käydä
muiden asioilla kuin minun. Muista se! Muuten saat matkapassit.

Vera naputteli kenkänsä kärellä nyrpeissään lattiaan.

— Ei se ollut siis tuo virolainen?

— Mikä virolainen? kysyi Seipi ihmeissään.

Vera supisti suunsa salamyhkäiseksi.

— Hänellä on virolainen rakastajatar. Kaunis ja viisas nainen! Eikö

totta?

— En usko.

— Mutta minä uskon. Se on hirveän intressanttia kaikki tuo. Mutta

se ei riitä! Hänen pitäisi tehdä jotakin oikein hirveää, jotakin, joka
herättäisi pahaa verta, huomiota. Veisi pois häneltä kaikki ihailijat ja
ihailijattaret. Tekisi hänet niin, niin yksinäiseksi, ettei hänelle jäisi…
Niin, ei muuta kuin me…

Vera naurahti hermostuneesti.

— Minun täytyy siitä hänelle huomauttaa. Lähetän sinut sitä

tekemään.

— Mutta rakas Vera, miksi et itse mene hänen luokseen?

— Aina sitä kysyt. Se on salaisuuteni. Minun aikani ei vielä ole

tullut… näetkös. Ja siihen asti on suloista edes puhua hänestä.
Kuule, rakas Viljo Seipi, sinä olet ainoa, jonka kanssa voin sitä tehdä.
Ilman sinua minä en jaksaisi elää. Niin, niin, usko pois. Sinun
kanssasi voin olla kuin yksin enkä sentään tunne yksinäisyyden
painoa. Sinä olet kuin ilmaa, kuin ei kukaan, niin keveä. Ja sitten
sinä olet niin hyvä. Se ei ole kyllä mikään ansio! Mutta minä pidän
sinusta, vaikka sinä olet hyvä. Omituista, että juuri minä olen
sattunut niin hyvien ihmisten pariin kuin sinä ja täti Kaarina! Ja
omituista, kuinka toisilla ihmisillä on niin harvinaiset taipumukset
hyvyyteen! Se on heistä tietysti miellyttävää ja hauskaa.
Kummallinen maku. Mutta sinäkin olet niin rakennettu. Olet syntynyt
hyväksi, minkä sille mahdat! Minä annan sinulle anteeksi tuon
luonnonvian.

Vera nauroi kujeilevasti.

— Ikävä kyllä ei minulla ole vain jaloja synnyntävikoja, hymähti

Seipi. Mutta minä koetan olla hyvä, tulla hyväksi.

— Miksi?

— Siksi, että tunnen sen olevan oikein.

 — Minusta se on välistä väärin. Niin juuri, väärin on olla pahalle
hyvä. Täytyy ymmärtää. Kuinka voi hyvä ymmärtää pahaa. Kuinka
sellaista, jota ei itse ole?

— Riittää jos ymmärtää, että paha on onnettomuus — pahalle

itselleen.

— Niin, sinä ymmärrät, että minä olen onneton, rakas Seipi, ja se

riittää minulle! Sinulla on oikeanlaatuinen hyvyys, sellainen, josta et
itse tiedä, josta et puhu, jota et tyrkytä muille. Sinä olet siinäkin
suhteessa samanlainen kuin täti Kaarina. Mutta hän on aina niin
surullinen. Hän on kaikessa, täydellisyydessään murheellinen kuin
kirkon ilosanoma, vaikka hän ei olekaan kirkollinen. Tiedätkö, me
puhumme usein Jumalasta. Jumala on hänen mielestään jotakin,
jotakin… en osaa selittää. Hän luulee, että me tulemme Jumalaksi.
Minäkin, ajatteles!

Vera nauroi, niin että helisi.

— Ja kuitenkin olen hänelle niin hirveän paha. Hän herättää

minussa vastaansanomisen halun. Se on minussa synnynnäistä.
Intoilijan edessä olen kylmä kuin jää, nahjus saa minut
kiihkomieliseksi. Jos joku tahtoo miellyttää minua, en ole häntä
näkevinänikään. Puhun sydäntäni ja järkeäni vastaan. Täti Kaarina
kärsii siitä, kärsii, eikä lyö, ja se raivostuttaa minua. Hän on liian
syvä minulle, luulen. Sinä sitävastoin olet inhimillinen ja
pintapuolinen. Se sopii minulle ja siksi pidän sinusta niin hirveästi.

— Hyi Vera, nyt Vera narrii taas, sanoi Seipi hyväilevästi leikitellen.
Kuinka paljon Vera pitää minusta?

— Noin paljon!
 Vera levitti käsivartensa levälleen ja suuteli Seipeä molemmille
poskille ja suulle…

— Mitä sinä Vera…?

— Venäläisen ristinmerkin vain tein. Minähän olen ryssä. Kuule,

etkö pelkää, että minun kanssa seurustellessasi joudut boikottauksen
alaiseksi kuten ennen muinoin isäni äitini vuoksi?

— Voi, kun sinä aina teet pilkkaa Vera! Etkö voisi pitää minusta
oikein totisella, vakavalla tavalla?

— Minä pidän sinusta vakavasti aina kun puhun isästäni kanssasi.

Se on ääretön, ääretön luottamuksen osoitus. Hän yhdistää meitä,
ymmärrätkö. Tietämättään. Puhutaan taas hänestä. Ei noista
suomalaisista häväistysjutuista enää, ne tunnen. Mutta muista. Mitä
mahtoi hän tehdä niinä kymmenenä vuotena, jotka hän vietti
ulkomailla? Siinä on aukko sivistyksessäni. Eikö Simo Vaskio ole
kertonut? Olen lukenut hyvin tarkkaan hänen Taiteilija-avioliittonsa.
Hän kirjoittaa niin uskottavasti, että luulisi hänen käyneen itse läpi
kaikki nuo erilaiset infernon asteet. Luuletko, että tuo kaikki on
hänestä itsestään?

— Ei runoilija tarvitse kouriintuntuvaa todellisuutta.

— Niin sinä sanot. Mutta miksi ovat siis kaikki hänen kärsivät
taiteilijansa miehiä, miksi eivät koskaan naisia? Hm, minulla on oma
ajatukseni siitä. Tiedätkö, Seipi poikaseni, minulla on sinulle oikein,
oikein suuri salaisuus: minä olen myös päättänyt ruveta kirjailijaksi.
Minä päätin sen jo silloin, kun otin itselleni oman nimen. En tahdo
joutua isäni varjoon enkä myöskään pimittää häntä maineellani. Sillä
maineeni tulee olemaan tavaton, suuri ja — huono!
 Vera puhalsi vallattomasti savukiehkuran ilmaan lapsellinen ja
nautiskelevainen iloilu poskipäillään.

— Tai sitten rupean näyttelijättäreksi, jolla on tuollainen

rappeutuneen papin poimurikas naamataulu. Olen niin ihanan
pintapuolinen ja maalaan itseni piruksi ja säikäytän porvareita,
rääkkään ihailijoitani, käyn puettuna kuin kuin — mikä! Ja jos
kirjoitan, kirjoitan vallan hirveitä asioita ja panen alkulauseeseen,
että kaikki on minusta itsestäni…

— Mutta Vera, minä olen varma siitä, ettei sinun tee mielesi
ollenkaan tehdä kaikkia noita kauheuksia. Vera, sinä valehtelet
oikeastaan vallan hirveästi…

Vera nyökäytti päätään syvämietteisen ja hajamielisen näköisenä.

— Voit olla oikeassa. Minä valehtelen todellakin hirveästi. Mutta se

on niin hauskaa. Näyttelijä saa valehdella. Kirjailija saa myöskin.
Miksi en minä saisi…

— Saat, Vera, saat. Sinä et oikeastaan sittenkään valehtele,

kuvittelet vain. Sinun valeesi on tarkoituksetonta, taidetta taiteen
vuoksi, puhdasta runoilijafantasiaa. Sinusta voi tulla suuri runoilija!

— Nyt pilkkaat sinä minua. Ja sotkit, keskeytit äskeisen

ajatusjuoksuni! Nyt en enää muista, mitä minun piti kertoa. Paha
poika! Teet virkavirheitä. Tiedätkö edes, mikä sinun virkasi on minun
luonani?

Vera hypähti seisaalleen ja pudisteli Seipeä.

— Sinä olet paashi, minun paashini! No, nyt sen tiedät. Sellainen
kuin ritarienrouvilla oli keskiaikana…
 Vera kiipesi jälleen sohvan nurkkaan suurien tyynyjen väliin,
tarunomainen hohto vihreälle kuultavissa silmissään.

— Niin, sitten kun minusta tulee suuri kirjailija, käyn puettuna

turkkilaiseen fetshiin, helmiin ja kultabrokaadeihin. Asun suuressa
linnassa vuorella meren rannalla, ikuisessa äänettömyydessä,
häiriytymättömässä unelmassa. Sinut vien sinne mukaani, jos olet
kiltti. Mutta saat odottaa oven takana, kunnes suvaitsen tehdä
merkin. Sinun pitää olla valmis aina olemaan seuranani, kun
tarvitsen sinua, kun olen väsynyt, iloinen, seikkailu-tuulella tai
onnettomasti rakastunut. Sinä saat olla rippi-isäni sillä ehdolla, että
aina annat anteeksi kaikki hirveimmät rikoksetkin. Ja sitten sinun
pitää osata hävitä olemattomaksi, jos tahdon. Se on vaikea ammatti
ja edesvastuullinen. Mutta sinä osaat sen kyllä, sinä olet ainoa, joka
osaat. Lohduttaa, auttaa, kuunnella, palvella, riisua minut —
aseettomaksi. Tarkoitan, luonnolliseksi. Sinua en pelkää. Sinulle kun
valehtelen, en tee rikosta, sen tunnen, olen luonnollinen, se on iloa,
ja jos taiteen teko on yhtä suurta riemua, on se leikkiä. Sinä olet
niin, niin tarpeellinen minulle.

— Enkä sentään riittävä.

— Niin katsos, sitten pitää minulla olla myös henkiystäviä tai

työtovereita, joiden kanssa puhun elämäntyöstäni, aatteista,
sellaistahan taiteilija kaipaa…

— Enkö minä siihen kelpaa? Olenhan minäkin vähän kirjailija —

ollut… Ja voin vielä tulin siksi, jos sinä tahdot.

— Ei, ei. Se pilaisi kaiken, ja minulla pitää olla oikea taiteilija.

Et sinä ole oikea. Et ole oikea mikään.
 — Mutta minä olen kuullut, että oikeat taiteilijat eivät puhu
koskaan taiteestaan. Sitä tekevät vain dilettantit… ja että oikeat
taiteilijat eivät ole ollenkaan taiteellisia, eivätkä oikeat runoilijat
runollisia, pantuaan kaiken sen puolen itsestään teoksiinsa.

— Isä on runollinen.

— Siksikö, että hänen elämänsä on ollut murhenäytelmä?

Vera pudisti heikosti päätään.

— Minäkin tunsin hänet kerran… läheltä… Muistan, kuinka ennen,

hyvin, hyvin kauan sitten, ollessani aivan pieni, neljän vuotias, joka
ilta juoksin puolipukimissa isäni luo ja kysyin: "Mikä minä nyt olen?"
Ja aina nimitti hän minua uudella nimellä. Ah, ystäväni, miten
ihanilla! Arvaas, mikä olin: Lammas-Liisa, Tutis-Jussi, Poro-Pirkko,
Satu, Resu-Maija, Mörrin Pörri, Silkki-Siippa, Meren kulta… Ah, ah,
kuinka se oli ihanaa!

Kyyneleet tulvahtivat esiin Veran silmistä.

— Vera, pikku Vera, hyvitteli Seipi. Sinun runoilija-isäsi pitäisi

nähdä sinut nyt. Kyyneleet tekevät sinut aina kauniiksi kuin sade
kukkasen. Jos isäsi enää on niin herkkä kauneudelle kuin
nuoruudessaan, nyt, kun hän on oikea ammatti-runoilija, lisäsi hän
piloillaan.

Seivestä oli hauskaa vastustella vähin, saadakseen tytön

puolustamaan isäänsä. Mutta tällä kertaa hän iski harhaan. Vera oli
laskemattoman epäjohdonmukainen.

Hän purskahti itkusilmin nauruun.

 — Minä teen sinusta hovinarrin, jahka ehdin saada hovin. Oh,
mutta yhden tärkeän olin unohtaa. Minulla pitää tuolla linnassani olla
myös oma rakastaja, joka rakastaa minua yli kaiken ja jonka edestä
minä voin antaa henkeni.

— Ennen aikaan vaati rakastaja ruumiin.

— Hän saa senkin, jos jaksaa valloittaa.

— Ja mitä jää meille muille, paashille ja työtoverille, nauroi Seipi.

Vera teki teatteri-eleen.

— Sinä, sinä saat sieluni, tuon hetken leijan, narrinpäristimesi

koruksi, tuon heikon, turhanpäiväisen, jokapäiväisen sielunelämäni!
Ja hän, tuo suuri taiteilija, työtoveri, saa minun
maailmankatsomukseni.

— Sinulla on siis sellainenkin. Kas kun en tiennytkään.

— Niin, mistä sinä poikaparka tietäisit. Se onkin salaisuus ja se

kuuluu taas toiselle… Minulla on paljon salaisuuksia…

— Enkö rakastajaksi kelpaisi? pilaili poika.

— Sinä! Hänen pitää olla mies. Et sinä ole mikään mies. Hän on
väkevä, julma kuin leijona, pikemmin paha kuin hyvä. Hän ei
ymmärrä mitään. Minua kaikista vähin. Hän pitää kohtauksia, vaatii
mahdottomia, tekee minut onnettomaksi, syöksee minut
kuolemaan…

— Voi sinua romaanisankaritarta! Tahdot siis tulla onnettomaksi?

 — Vielä onnettomammaksi? tarkoitat. Tahdon. Suuri taiteilija
tarvitsee sekä suurta iloa että suurta surua. Se se on tehnyt isänikin
suureksi, luulen, jatkoi hän ajatuksissaan. Seipi, kerro taas satuja
isästäni. Sinun täytyy. Jos et muista, niin keksi itse. En voi elää ilman
satuja. Joku muistelma entisiltä ajoilta. Ole nyt kiltti, Viljo Seipi.
Mieluummin sellainen, jossa hän tekee jotakin hirveää. Hän on niin
ihana silloin. Minä rakastan kaikkea, jota maailma pitää pahana.
Minä ihailen häntä ja halveksin maailmaa. Ah, mutta hän itse ei saa
sitä tietää. Olethan luvannut minulle, ettet kerro hänelle
salaisuuksiani. Et sitä, että niin rakastan häntä. Sanotaan, näes, että
rakkaus herättää vastarakkautta, johon muuten en usko. En tahdo
käyttää lumokeinoja, tahdon valloittaa hänet vapaasti, ei tyttären
rakkauteen vedoten, ei ihailun voimalla, vaan niinkuin vieras, niin,
että hän oppii rakastamaan minua minun itseni vuoksi, ilman
syrjävaikuttimia, ilman sääliä tai velvollisuutta, sellaisena kuin olen,
ylpeänä, orpona ja pahana… Vähitellen, vähitellen… Ah, luuletko että
se onnistuu?

Vera rutisti Seipeä käsivarresta.

— En ole kertonut sinullekaan kaikkea. Tunnustanpa nyt jotakin

sinulle, josta et tiedä, jatkoi hän. Meillä on, isällä ja minulla, välistä
salaisia kohtauksia, me kävelemme yhdessä iltaisin ja puhelemme
toisillemme silloin niin kohteliaasti ja sirosti kuin oikeat suuren
maailman ihmiset. Mikä maailmanmies onkaan isäni, tuo mörökölli!
Ja miten olen rakastunut häneen! Ja miten me olemme romanttisia!
Pyysin häntä kerran kirjoittamaan runon muistikirjaani. Ja hän
suostui, siinä silmänräpäyksessä hän laittoi oikein kauniin pilan
karjalaisesta nimestäni, joka ei ole kenenkään nimi, ja minusta, joka
en ole kenenkään tytär. Mutta oli siinä muutakin. Kannan sitä aina
sydämelläni. Se on rakkain aarteeni. Näytänkö?
 Vera veti povestaan pienen moneen osaan taitetun
paperiliuskaleen.

— Katso! kuiskasi hän.

Seipi luki siitä Oula Kuutille ominaisella sironohuella käsialalla

kaiverretut rivit:

Tuuti tuli-soroista esiin elon noroista, tuuti tulta taivahan

tuskaan, sielun vaivahan.

Kerran murrat kehtosi,

tunnet elin-ehtosi,
sytyt pyhään palohon,
nouset iki-valohon.

Tuuti lasta syväksi, hyypiötäin hyväksi, tuuti tuli-soroista

esiin elon noroista!

Vera seisoi selin Seipeen ja hänen olkapäissään nytkähteli

pidätetty nyyhkytys.

— Anna! virkkoi hän, ojentaen kätensä paperia kohti ahnaasti kuin

nälkäinen leipäpalaan. Kuule, oletko sinä minulle todella uskollinen,
ikuisesti, niin saat olla yht'aikaa, toveri, ystävä, paashi ja ritari, ja
minä annan sinulle elämäni salaisuuden kuin rakastetulleni. Sano,
vannotko, ettet kelleen kerro, mitä nyt sanon sinulle?

— Tiedäthän, etten petä luottamustasi. Vera, tiedäthän sen.

Vera nyökkäsi.
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookmasss.com