(eBook PDF) Principles of Heating, Ventilation,

and Air Conditioning in Buildings pdf download

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-principles-of-heating-
ventilation-and-air-conditioning-in-buildings/

Download more ebook from https://ebooksecure.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebooksecure.com
to discover even more!

(eBook PDF) Electricity for Refrigeration, Heating, and

Air Conditioning 10th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-electricity-for-
refrigeration-heating-and-air-conditioning-10th-edition/

(eBook PDF) Refrigeration and Air Conditioning

Technology 8th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-refrigeration-and-air-
conditioning-technology-8th-edition/

(eBook PDF) Modern Refrigeration and Air Conditioning

Twentieth Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-modern-refrigeration-
and-air-conditioning-twentieth-edition/

Refrigeration and Air Conditioning Technology 8th

Edition by John Tomczyk (eBook PDF)

http://ebooksecure.com/product/refrigeration-and-air-
conditioning-technology-8th-edition-by-john-tomczyk-ebook-pdf/
Aerodynamic Heating in Supersonic and Hypersonic Flows:
Advanced Techniques for Drag and Aero-heating Reduction
1st edition - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/aerodynamic-heating-in-
supersonic-and-hypersonic-flows-advanced-techniques-for-drag-and-
aero-heating-reduction-ebook-pdf/

(eBook PDF) Translational Medicine in CNS Drug

Development, Volume 29

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-translational-medicine-
in-cns-drug-development-volume-29/

Progress in Heterocyclic Chemistry Volume 29 1st

Edition - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/progress-in-heterocyclic-
chemistry-ebook-pdf/

(eBook PDF) Mechanical & Electrical Systems in

Buildings 5th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-mechanical-electrical-
systems-in-buildings-5th-edition/

(eBook PDF) Seismic Design of Reinforced Concrete

Buildings

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-seismic-design-of-
reinforced-concrete-buildings/
 Mitchell

Braun Principles of
Heating, Ventilation,

Heating, Ventilation, and Air Conditioning in Buildings

Principles of
and Air Conditioning
in Buildings

ISBN 978-0-470-62457-9

www.wiley.com/college/mitchell John W. Mitchell James E. Braun

Brief Contents
Fundamentals
1. Introduction to HVAC Systems 1

2. System Analysis Techniques and the Use of EES 15

3. Thermodynamics and Fluid Flow in HVAC Applications 39

4. Heat Transfer in HVAC Applications 61

5. Psychrometrics for HVAC Applications 95

6. Overview of HVAC Systems 137

7. Thermal Comfort and Air Quality 171

Building Heating and Cooling Loads

8. Weather Data, Statistics, and Processing 185

9. Components of Building Heat Loss and Gain 221

10. Heating and Cooling Loads 265

Equipment

11. Air Distribution Systems 289

12. Liquid Distribution Systems 329

13. Heat Exchangers for Heating and Cooling Applications 345

14. Cooling Towers and Desiccant Dehumidification Systems 379

15 Vapor Compression Refrigeration and Air-Conditioning Systems 401

16. Heat Pump Systems 433

17. Thermal Storage Systems 447

Design and Control of HVAC Systems

18. Building and HVAC Energy Use 475

19. HVAC Control Principles 497

20. Supervisory Control 523

21. Designing HVAC Systems 555

vii
Table of Contents
Fundamentals
1 Introduction to HVAC Systems 1

1.1 Systems and Definitions 1

1.2 History of Air Conditioning 3
1.3 Trends in Energy Use and Impact 5
1.4 HVAC System Design and Operation 7
1.5 Energy Costs 11
1.6 Book Philosophy and Organization 11
1.7 Units 13
1.8 Summary 14
Problems 14

2 System Analysis Techniques and the Use of EES 15

2.1 Introduction 15
2.2 Introduction to EES 19
2.3 Common Problems Encountered when Using EES 22
2.4 Curve Fitting Using EES 26
2.5 Optimization Using EES 29
2.6 Successful Problem Solving Using EES 31
2.7 Summary 34
Problems 35

3 Thermodynamics and Fluid Flow in HVAC Applications 39

3.1 Introduction 39
3.2 Conservation of Mass 39
3.3 Conservation of Energy 41
3.4 Thermodynamic Properties of Pure Substances 43
3.5 Thermodynamic Limits on Performance 45
3.6 Thermodynamic Work Relations for Pure Substances 47
3.7 Thermodynamic Relations for Fluid Flow 48
3.8 Energy Loss Mechanisms in Fluid Flow 54
3.9 Summary 59
Problems 59

4 Heat Transfer in HVAC Applications 61

4.1 Introduction 61
4.2 Conduction Heat Transfer 61
4.3 Convection Heat Transfer 67
4.4 Thermal Radiation Heat Transfer 76
4.5 Transient Heat Transfer 83
4.6 Combined-Mode Heat Transfer 87
4.7 Summary 92
Problems 92

ix
x Table of Contents

5 Psychrometrics for HVAC Applications 95

5.1 Introduction 95
5.2 Moist Air Properties 95
5.3 The Psychrometric Chart 102
5.4 The Standard Atmosphere 103
5.5 Determining Psychrometric Properties Using EES 105
5.6 Psychrometric Applications 109
5.7 Heat and Mass Transfer for Air–Water Vapor Mixtures 126
5.8 Summary 132
Problems 133

6 Overview of HVAC Systems 137

6.1 Introduction 137

6.2 Overview of HVAC Systems and Components 137
6.3 Energy Comparison Between CAV and VAV Systems 144
6.4 HVAC System Performance Calculations 145
6.5 ASHRAE Load Calculation Equations 153
6.6 HVAC System Improvements and Alternatives 156
6.7 Summary 167
Problems 167

7 Thermal Comfort and Air Quality 171

7.1 Introduction 171

7.2 Criteria for Occupant Comfort Inside Buildings 171
7.3 Criteria for Indoor Air Quality 179
7.4 Summary 182
Problems 183

Building Heating and Cooling Loads

8 Weather Data, Statistics, and Processing 185

8.1 Introduction 185

8.2 Design Temperature Parameters for HVAC Systems 186
8.3 Ambient Temperature and Humidity Correlations 190
8.4 Degree-Day Data and Correlations 195
8.5 Bin Method Data 200
8.6 Ground Temperature Correlations 202
8.7 Solar Radiation Fundamentals 205
8.8 Clear-Sky Solar Radiation 213
8.9 Weather Records 216
8.10 Summary 219
Problems 219

9 Components of Building Heat Loss and Gain 221

9.1 Introduction 221

9.2 Thermal Resistance and Conductance of Building Elements 222
9.3 Heat Flow Through Opaque Exterior Surfaces 225
 Table of Contents xi

9.4 Transient Heat Flow Through Building Elements 228

9.5 Heat Flow Through Building Elements—Transfer Function Approach 234
9.6 Heat Flow Through Building Elements—Thermal Network Approach 240
9.7 Heat Flow Through Glazing 244
9.8 Energy Flows Due to Ventilation and Infiltration 247
9.9 Internal Thermal Gains 256
9.10 Summary 258
Problems 259

10 Heating and Cooling Loads 265

10.1 Introduction 265

10.2 Design Heating Load 266
10.3 Design Sensible Cooling Load Using the Heat Balance Method 268
10.4 The Heat Balance Method Using the Thermal Network Approach 273
10.5 Design Latent Cooling Load 276
10.6 Design Loads Using the Thermal Network Method 277
10.7 Summary 286
Problems 287

Equipment

11 Air Distribution Systems 289

11.1 Introduction 289

11.2 Pressure Drops in Duct Systems 290
11.3 Design Methods for Air Distribution Systems 298
11.4 Fan Characteristics 311
11.5 Interaction Between Fan and Distribution System 315
11.6 Air Distribution in Zones 318
11.7 Heat Losses and Gains for Ducts 320
11.8 Air Leakage from Ducts 322
11.9 Summary 323
Problems 324

12 Liquid Distribution Systems 329

12.1 Introduction 329

12.2 Head Loss and Pressure Drop in Liquid Distribution Systems 329
12.3 Water Distribution Systems 332
12.4 Steam Distribution Systems 335
12.5 Pump Characteristics 338
12.6 Heat Loss and Gain for Pipes 340
12.7 Summary 342
Problems 342

13 Heat Exchangers for Heating and Cooling Applications 345

13.1 Introduction 345

13.2 Overall Heat Transfer Conductance 347
13.3 Heat Exchanger Thermal Performance 349
xii Table of Contents

13.4 Heating Coil Selection Process 355

13.5 Cooling Coil Processes 361
13.6 Cooling Coil Performance Using a Heat Transfer Analogy 362
13.7 Cooling Coil Selection Procedure 368
13.8 Summary 376
Problems 376

14 Cooling Towers and Desiccant Dehumidification Systems 379

14.1 Introduction 379

14.2 Cooling Towers 379
14.3 Cooling Tower Performance using an Analogy to Heat Transfer 381
14.4 Cooling Tower Selection Procedure 385
14.5 Desiccant Dehumidifiers 388
14.6 Desiccant Dehumidification Systems 393
14.7 Summary 397
Problems 398

15 Vapor Compression Refrigeration and Air-Conditioning Systems 401

15.1 Introduction 401

15.2 Vapor Compression System 401
15.3 Refrigerants 407
15.4 Vapor Compression System Compressors 412
15.5 Vapor Compression System Performance 416
15.6 Alternative Vapor Compression System Concepts 421
15.7 Summary 429
Problems 429

16 Heat Pump Systems 433

16.1 Introduction 433

16.2 Air Source Heat Pumps 435
16.3 Ground Source Heat Pumps 441
16.4 Water Loop Heat Pump Systems 443
16.5 Summary 444
Problems 444

17 Thermal Storage Systems 447

17.1 Introduction 447

17.2 Ice Storage Systems 451
17.3 Chilled Water Storage Systems 452
17.4 Cold Air Distribution Systems 453
17.5 Building Thermal Storage 454
17.6 Thermal Storage Control Strategies 456
17.7 Performance Characteristics of Ice Storage Tanks 460
17.8 Selection of Ice Storage Capacity 466
17.9 Summary 471
Problems 471
 Table of Contents xiii

Design and Control of HVAC Systems

18 Building and HVAC Energy Use 475

18.1 Introduction 475

18.2 Weather Data for Energy Use Calculations 475
18.3 Degree-day Method for Estimation of Heating Energy Use 476
18.4 Bin Method for Estimating Energy Use 479
18.5 Simulation Methods for Estimating Energy Use 486
18.6 Thermal Network Method for Estimating Building Energy Use 487
18.7 Summary 491
Problems 492

19 HVAC Control Principles 497

19.1 Introduction 497

19.2 Feedback Control Techniques 500
19.3 Implementation of Local Loop Control 517
19.4 Advanced Control Techniques 518
19.5 Summary 521
Problems 521

20 Supervisory Control 523

20.1 Introduction 523

20.2 Introduction to Optimal Operation of HVAC Systems 525
20.3 Optimization Statement for All-Electric Cooling Plants Without Storage 531
20.4 Model-based Optimization Procedure 531
20.5 Quadratic Optimization Procedure 533
20.6 Simplified Control Strategies for System Components 536
20.7 Optimization Statement for All-Electric Cooling Plants with Storage 544
20.8 Simplified Control Strategies for Systems with Storage 545
20.9 Methods for Forecasting Building Loads 548
20.10 Summary 550
Problems 551

21 Designing HVAC Systems 555

21.1 Introduction 555

21.2 Design Methodology 555
21.3 Life-Cycle Cost 562
21.4 Rules of Thumb 564
21.5 Design Problems for the Students 565
Problems 566

Appendix A: Thermal Property Values 573

Appendix B: Psychrometric Charts for Sea-Level Conditions 575
Appendix C: Wall and Roof Property Data 577
References 583
Nomenclature 589
Index 595
Online Material
Topics

SM 1 Heat Exchangers for Heating Applications

SM 2 Heat Exchangers for Cooling Applications

SM 3 Cooling Towers

SM 4 Heat and Mass Exchangers

SM 5 Thermal Storage Systems

SM 6 Compressors and Expansion Devices

SM 7 Evaporators and Condensers

SM 8 Absorption Air-conditioning Systems

SM 9 Combustion Heating Equipment

SM 10 Economic Evaluation of HVAC Systems

Supplementary Material
EES Code for Text Chapter Examples

Text Problem Solutions

PowerPoint Slides for Text Chapter Material

EES Code for Online Chapter Examples

Online Problem Solutions

PowerPoint Slides for Online Chapter Material

Online Chapters

SM 1 Heat Exchangers for Heating Applications

SM 1.1 Heat Exchanger Thermal Performance

SM 1.2 Extended Surfaces
SM 1.3 Single Phase Heat Transfer Coefficients and Pressure Drop
SM 1.4 Extended Surface Heat Transfer Coefficients and Pressure Drop
SM 1.5 Summary
SM 1.6 Nomenclature
SM 1.7 References
SM 1.8 Problems

xv
xvi Online Material

SM 2 Heat Exchangers for Cooling Applications

SM 2.1 Heat and Mass Transfer Processes in a Cooling Coil

SM 2.2 Cooling Coil Performance Using an Analogy to Heat Transfer
SM 2.3 Heat and Mass Transfer Fin and Surface Efficiencies
SM 2.4 Extension of Catalog Data
SM 2.5 Summary
SM 2.6 Nomenclature
SM 2.7 References
SM 2.8 Problems

SM 3 Cooling Towers

SM 3.1 Heat and Mass Transfer Processes in a Cooling Tower

SM 3.2 Cooling Tower Performance Using an Analogy to Heat Transfer
SM 3.3 Extension of Catalog Information
SM 3.4 Summary
SM 3.5 Nomenclature
SM 3.6 References
SM 3.7 Problems

SM 4 Heat and Mass Exchangers

SM 4.1 Introduction
SM 4.2 Evaporative Coolers
SM 4.3 Spray Dehumifiers
SM 4.4 Evaporative Condensers
SM 4.5 Enthalpy Exchangers
SM 4.6 Summary
SM 4.7 Nomenclature
SM 4.8 References
SM 4.9 Problems

SM 5 Thermal Storage Systems

SM 5.1 Mechanisms for Freezing and Melting of Ice

SM 5.2 Summary
SM 5.3 Nomenclature
SM 5.4 References
SM 5.5 Problems

SM 6 Compressors and Expansion Devices

SM 6.1 Performance Trends for Positive Displacement Compressors

SM 6.2 Performance Correlations for Positive Displacement Compressors
SM 6.3 Performance Trends for Centrifugal Compressors
SM 6.4 Expansion Devices
SM 6.5 System Component Integration
SM 6.6 Summary
SM 6.7 Nomenclature
SM 6.8 References
SM 6.9 Problems
 Online Material xvii

SM 7 Evaporators and Condensers

SM 7.1 Introduction
SM 7.2 Thermal Performance of Shell-and-Tube Evaporators
SM 7.3 Thermal Performance of Direct Expansion Cooling Coils
SM 7.4 Heat Transfer Coefficients for Evaporators
SM 7.5 Thermal Performance of Condensers
SM 7.6 Heat Transfer Coefficients for Condensers
SM 7.7 Pressure Drops in Two-Phase Flows
SM 7.8 Summary
SM 7.9 Nomenclature
SM 7.10 References
SM 7.11 Problems
SM 8 Absorption Air-conditioning Systems

SM 8.1 Introduction
SM 8.2 Fundamentals of Absorption
SM 8.3 Performance of a Single Effect Absorption Cycle
SM 8.4 Absorption Machine Configurations
SM 8.5 Summary
SM 8.6 Nomenclature
SM 8.7 References
SM 8.8 Problems
SM 9 Combustion Heating Equipment

SM 9.1 Introduction
SM 9.2 Combustion Processes
SM 9.3 Combustion Reactions
SM 9.4 Use of EES in Combustion Reactions
SM 9.5 Combustion Reactions with Air
SM 9.6 Simplified Model for Overall Furnace Performance
SM 9.7 Seasonal Performance
SM 9.8 Furnace Emissions
SM 9.9 Summary
SM 9.10 Nomenclature
SM 9.11 References
SM 9.12 Problems
SM 10 Economic Evaluation of HVAC Systems

SM 10.1 Introduction
SM 10.2 Costs and Interest Rates
SM 10.3 Life-Cycle Cost Concepts
SM 10.4 Present Worth Factors
SM 10.5 Life-Cycle Cost Formulation
SM 10.6 Costs and Savings Measures
SM 10.7 Importance of Economic Factors
SM 10.8 Summary
SM 10.9 Nomenclature
SM 10.10 References
SM 10.11 Problems
Preface

The career opportunities for engineering students and professionals in the HVAC field lie in many
different areas: architectural and engineering (A&E) firms, equipment manufacturers, control
companies, utilities, and government research institutions. The specific engineering applications
and tools may be very different for each career path, but the fundamental principles associated with
the heating, ventilating; and air conditioning (HVAC) equipment and systems are a common thread.
It is the intent of this book to provide a fundamental basis for launching or enhancing careers in the
HVAC field.
Our goal is to provide the foundational knowledge for the behavior and analysis of HVAC-
related devices and processes. We believe that it is important for engineers to have a basic and
quantitative understanding of the physical phenomena underlying the performance of the compo-
nent or system with which they are concerned. The approach we have taken is to present the
development of performance relations from fundamental thermodynamics, fluid dynamics, and heat
transfer principles. Engineers will then be able to better understand why a device or system responds
as it does and what its limits of performance are. This information will aid them in their design and
equipment operation activities. The HVAC field is broad, and we have attempted, first, to cover most
of the processes that an engineer might come in contact with, and second, to provide tools that allow
the engineer to design or evaluate a new device, system, or process.
We believe that it is also important to state what this text is not intended to do. It does not prepare
the student for immediate design practice. We do not cover the many “canned” programs and
methodologies that are available and used in the profession for specialized design and evaluation
tasks. Rather, we intend that our basic approach will prepare the student to understand what a
software program or a hand calculation method is intended to do and be able to interpret results in a
physically meaningful manner.
There are several features of this book not found in existing texts. The first is the tight
integration of physical descriptions with a software program that allows performance to be directly
calculated. The physical description of each device or system is developed from the basic
engineering equations and carried through to performance. The examples in the text and the
problems at the end of each chapter represent the type of situation that an engineer might face in
practice. The problems are more than exercises and, while each problem is designed to emphasize
the material in that chapter, it often includes basic material from other chapters. We believe these
problems illustrate the complex and integrated nature of an HVAC system or piece of equipment.
Although many software programs are used throughout the industry, and some are available for
class use, our approach is to have students formulate their own solutions rather than use existing
design programs. In this manner they will learn the underlying physics. We have built the problems
and examples around the program EES (Engineering Equation Solver), which is a general-purpose
nonlinear equation solver. An important feature of EES is that thermodynamic and transport
properties are directly integrated into EES, which facilitates the calculation of energy transfers that
involve fluids such as moist air, water, and refrigerants. EES is an interpretive programming
language and the program statements are essentially conventional mathematical statements, which
reduces the problems of learning a new language. Powerful solution techniques are built into EES;
this allows the engineer to focus on the physical description of the problem and not on how to obtain
a numerical solution. By employing EES, much more realistic and complex problems can be
formulated and solved than with hand calculations.
We have presented the examples in the text in terms of EES equations. This is a compact format
that replicates the mathematical development in the text. The same nomenclature and symbols are
used for both mathematical and EES formats. The descriptions of the examples are intended both to

xix
xx Preface

describe the situation in physical variables and to serve as a model for the student in developing the
solution to an end-of-chapter problem.
We have found that the discipline required to formulate a program in EES, debug it, obtain a
solution, and interpret the results carries over into the use of other programs. Although in practice an
engineer may use a program designed for a specific design purpose, the same steps are present. The
engineer still needs to understand the basic ideas and limits of the program being employed.
We have divided the book into four sections that cover the application of engineering principles
to HVAC equipment and systems. The first section, entitled Fundamentals, comprises seven
chapters that present the use of EES, review the relevant thermodynamics, fluid flow, and heat
transfer principles, provide an in-depth study of psychrometrics, cover different types of HVAC
systems and components, and present the criteria for comfort and air quality. The three chapters in
the Building Heating and Cooling Loads section cover weather data processing and the procedures
used to determine the design heating and cooling loads for a building. The section on Equipment
covers systems that transfer energy: air and water distribution systems, heating and cooling coils,
cooling towers, and equipment that supply heating or cooling. The last section on Design and
Control of HVAC Systems covers the seasonal energy use of buildings and equipment, control
techniques, and supervisory control of building operation. The last chapter in the book describes the
HVAC design process and presents the rules of thumb often used in design. Several design problems
typical of those that an engineer might face are included. Our experience is that this broad coverage
coupled with detailed analysis provides a foundation for students entering the HVAC profession.
In addition to the text material, we have developed online chapters (termed Supplemental Material,
SM) on a number of topics that relate to HVAC buildings and equipment but that are not central to the
design of a typical HVAC system. This additional material includes the development of the basic heat
and mass exchange relations as applicable to cooling coils, cooling towers, and similar equipment in
which moisture is removed or added, mechanisms of ice formation in thermal stores, heat transfer
relations for condenser and evaporators, models that yield insight into the performance of compressors
and refrigeration systems, absorption systems, and combustion heating equipment. This material is
included to allow an instructor or a student to explore in depth topics that are not covered in the text.
The book is intended first as the text for students in an HVAC or thermal systems course, and
second as a reference book for practicing engineers who wish to extend or update their knowledge.
To aid the instructor, we have developed a sample syllabus for a one-semester (14-week) course that
provides the broad coverage of HVAC.

John W. Mitchell, Professor Emeritus, University of Wisconsin

James E. Braun, Professor, Purdue University
 Preface xxi

SAMPLE SYLLABUS

Chapter Topic No. of Weeks

1 Introduction to Air Conditioning Systems
2 System Analysis Techniques and the Use of EES
2
3 Thermodynamics and Fluid Flow in HVAC Applications
4 Heat Transfer in HVAC Applications
5 Psychrometrics for HVAC Applications 1
6 Overview of HVAC Systems
2
7 Thermal Comfort and Air Quality
8 Weather Data, Statistics, and Processing
9 Components of Building Heat Loss and Gain 3
10 Heating and Cooling Loads
11 Air Distribution Systems
1
12 Liquid Distribution Systems
13 Heat Exchangers for Heating and Cooling Applications
1
14 Cooling Towers and Desiccant Dehumidification Systems
15 Vapor-Compression Refrigeration and Air Conditioning Systems
2
16 Heat Pump Systems
17 Thermal Storage
18 Building and HVAC Energy Use
2
19 HVAC Control Principles
20 Supervisory Control
Acknowledgments

We are greatly indebted to our colleagues at the University of Wisconsin with whom we have
discussed simulation and modeling both in general and as it relates to HVAC. The late Professor
John (Jack) A. Duffie, Director of the Solar Energy Laboratory, University of Wisconsin, was a role
model in how to approach problems and generate solutions. Professor William A. Beckman and
Sanford A. Klein provided immeasurably valuable advice on modeling systems, and their develop-
ment of EES has let students easily solve complicated problems. John Seem, Johnson Controls Inc.,
reviewed and provided valuable insight on HVAC controls.
ASHRAE has had a large influence on our careers, both through support of projects and
providing us with a forum to present ideas and discuss them with colleagues. Our experience gained
through ASHRAE has hopefully made this text a useful resource for others in the field.
Several colleagues have reviewed the manuscript and given valuable advice on orientation,
style, and content. Agami Reddy, Arizona State University, and Leon Glicksman, MIT, have made
many useful suggestions. Gregor Henze and Michael Brandmuehl, University of Colorado, William
Bahnfleth, Pennsylvania State University, Gren Yuill, University of Nebraska—Lincoln, and Leslie
Norford, MIT, have all provided encouragement for writing this text. Lastly, students in our classes
over the years have provided constructive criticism of much of the material, which has helped us in
the presentation of this important subject.
We would like to thank Linda Ratts, Executive Editor, for her support and encouragement, and
Christopher Teja, Editorial Assistant, and Song Yee Lyn, Assistant Production Editor, for their
diligent attention to production. Their contributions have been essential to bringing this project to
completion.

xxiii
Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
häntä mursunhampaalla, niin että hän huusi täyttä kurkkua keskellä
yötä ja joutui kansan pilkan esineeksi. Asiain näin ollen tuli
metsästys laiminlyödyksi, ja maahan tuli nälänhätä. Yöt olivat pitkiä
ja pimeitä, ja ilman lihaa ei voitu saada hooch'ia. Väestö nurisi
päällikköään vastaan. Juuri siihen olin tähdännytkin, ja kun he olivat
oikein perinpohjin nälkiintyneet ja tyytymättömiä, kutsuin koko kylän
kokoon ja pidin suuremmoisen puheen, esiinnyin kuin patriarkka ja
ravitsin nälkäisiä. Moosu puhui myöskin ja tämän puheen sekä sen
perusteella mitä olin tehnyt, valittiin minut hallitsijaksi. Moosu, jolla
oli herran korva, ja joka julisti hänen tuomionsa, voiteli minut
valaanrasvalla, ja hän teki sen liian perusteellisesti, koska hänellä ei
ollut mitään käsitystä sellaisesta juhlamenosta. Ja molemmat
jaoimme kansalle uuden opin kuninkaan jumalallisista oikeuksista.
Tarjottiin hooch'ia ja juhlittiin perinpohjin, ja he taipuivat mielellään
uuteen järjestykseen.

"Siinä kuulette, oi mies, että minä olen ollut ylhäisessä asemassa

ja kantanut purppuraa ja hallinnut kansaa. Ja minä voisin olla
vieläkin kuningas, jos vaan tupakka olisi riittänyt kauemmin, eli jos
Moosu olisi ollut enemmän narri ja vähemmän lurjus. Sillä hän iski
silmänsä Esanetukiin, Tummasookin vanhempaan tyttäreen, ja minä
panin vastaan.

"'Oi veli', sanoi hän, 'sinä olet nähnyt soveliaaksi puhua uusien
laitosten perustamisesta tämän kansan keskuuteen, ja minä olen
kuullut sinun sanojasi ja niistä viisastunut. Sinä hallitset jumalan
antamalla oikeudella ja minä nain jumalan antamalla oikeudella.'

"Minä huomasin, että hän nimitti minua veljeksi, ja minä suutuin ja

polin jalkaa hänelle. Mutta hän palasi takaisin kansan luo ja teki
loihtuja kokonaista kolme päivää, ja koko kansa otti osaa hänen
puuhiinsa. Lopuksi pyysi hän heitä kuulemaan herran ääntä, ja niin
julisti hän, että moniavioisuus oli jumalallinen säädös. Mutta hän oli
ovela, sillä hän sääsi, että vaimojen lukuisuuden tulisi riippua
varallisuussuhteista, jotenka hän rikkauksiensa takia pääsi muita
edullisempaan asemaan. Minä en voinut olla ihailematta hänen
neuvokkaisuuttaan, vaikka näkyi selvästi, että menestys oli noussut
hänelle päähän, niin että hän ei ennen olisi tyytyväinen, ennenkuin
kaikki valta ja kaikki rikkaudet olisivat hänen käsissään. Hän tuli
pöyhkeäksi ja ylpeäksi, unohti, että se olin minä, joka olin auttanut
häntä saamaan sen paikan, mikä hänellä oli, ja hän alkoi valmistaa
minun perikatoani.

"Mutta se oli oikein huvittavaa, sillä se kanalja sai aikaan tavallaan

kehityksen tuossa alkuperäisessä yhteiskunnassa. Hooch-
monopoolistani oli minulla tulot, joita minä en enään suostunut
jakamaan hänen kanssansa. Hän mietti tätä jonkun aikaa, mutta
sitten keksi hän viimein papillisen verotusjärjestelmän. Hän sääsi
kymmenykset kansalle, piti puheen lihavista esikoisista ja sellaisesta
ja esitti kaikenlaisia vääristeltyjä raamatunlauseita, joita hän oli
sattunut kuulemaan, ja jotka voivat olla hänelle apuna saavuttamaan
tarkoituksensa. Tämänkin kärsin minä ääneti, mutta kun hän esitti
jotain sellaista joka muistutti asteettain kohoavaa tuloveroa, asetuin
minä vastaan, ja minä tein sen sokeudessa, sillä sitä hän oli juuri
toivonutkin. Nyt vetosi hän kansaan, ja he asettuivat hänen
puolellensa, kateellisia kun olivat minun suurista rikkauksistani, ja
kun heidän itsensä täytyi maksaa suuret verot. 'Minkävuoksi meidän
pitäisi maksaa veroja, eikä teidän?' kysyivät he. 'Eikö se ole jumalan
ääni, joka puhuu Moosun — shamanin — suun kautta?' Niin täytyi
minun antaa perään. Mutta samalla kohotin minä hooch'in hintaa —
ja heti oli hän valmis kohottamaan veroni.
 "Niin syntyi julkitaistelu välillämme. Minä olin aina kiinnittänyt
erityistä huomiota Neewakiin ja Tummasookiin heidän perinnäisten
oikeuksiensa takia, mutta Moosu syrjäytti minut perustamalla
pappissäädyn ja antamalla heille siinä ylhäiset asemat. Kysymys
vallasta oli joutunut hänen ratkaistavakseen, ja hän ratkaisi sen
niinkuin se usein ennenkin on ratkaistu. Erehdykseni oli se, että
minun olisi pitänyt ruveta shamaniksi ja hänen hallitsijaksi, mutta
tämän huomasin liian myöhään, ja oli sallittu, että minä vetäisin
lyhemmän korren maallisen ja henkisen vallan välisessä taistelussa.
Syntyi ankara riita, mutta kaikki liittyivät heti Moosuun. Kansa muisti,
että Moosu oli voidellut minut kuninkaaksi, ja kaikille oli selvänä, että
valtani lähde ei ollut minussa itsessäni vaan Moosussa. Ainoastaan
jotkut harvat pitivät vielä minun puoltani Angeitin johdolla, Moosun
taas johtaessa kansanpuoluetta. Hän levitti huhua, että minulla oli
mielessä kukistaa hänet ja asettaa omat jumalani, jotka olivat mitä
kelvottomimpia jumalia, hänen jumaliensa sijaan. Ja tässäkin kohden
ehti se viekas kelju ennen minua, sillä sen olin juuri aikonutkin tehdä
— ajattelin luopua kuninkuudesta, ymmärrättekö, ja taistella
henkisyyttä vastaan henkisillä aseilla. Mutta hän peloitti kansaa
minun jumalieni kelvottomuudella ja pahuudella — varsinkin mustasi
hän erään, jota hän nimitti 'Biz-e-Nassiksi' — ja siten tappoi hän
suunnitelmani jo kapaloonsa. Tapahtui, että Tummasookin nuorempi
tytär Kluktu oli voittanut suosioni, ja minä hänen. Minä käännyin isän
puoleen, mutta entinen hallitsija epäsi pyyntöni hyvin jyrkästi —
sittenkun olin maksanut tytöstä hinnan — ja hän selitti, että tyttö oli
aiottu Moosulle. Tämä meni jo liian pitkälle, ja minä olin aikeissa
mennä hänen igloonsa ja tappaa hänet aseettomin käsin. Mutta
sitten muistin, että tupakka oli loppumaisillaan, ja minä palasin
nauraen kotiini. Seuraavana päivänä manasi Moosu taas ja hän
vääristi kertomuksen leivästä ja kalasta siten, että siitä tuli ennustus,
ja minä voin lukea rivien välistä, että hän tähtäsi suuria lihavarastoja
aitoissani. Kansa luki myös rivien välistä, ja koska Moosu ei
kehottanut heitä menemään metsälle, pysyivät he kotona, ja
ainoastaan jokunen peura ja karhu kaadettiin ja kuljetettiin kotia.

"Mutta minulla oli salaiset tuumani, sitten kun olin huomannut,

että ei ainoastaan tupakka, vaan myöskin jauhot ja siirappi alkoivat
loppua. Muuten tunsin velvollisuudekseni pitää yllä kunnioitusta
valkoisen miehen viisautta kohtaan ja laittaa kiusallisia huolia
Moosulle, joka oli tullut tavattoman pöyhkeäksi siitä vallasta, minkä
olin hänelle antanut. Sinä yönä menin liha-aittoihini ja siellä oli
minulla paljon puuhaa. Seuraavana päivänä olivat kaikki kylän koirat
huomattavan kylläisiä. Ei kukaan epäillyt mitään, ja minä puuhasin
yhtä innokkaasti joka yö — ja koirat tulivat yhä lihavemmiksi, ja
kansa yhä laihemmaksi. He nurisivat ja pyysivät, että ennustus
täyttyisi, mutta Moosu rauhoitti heitä ja odotti, että heidän nälkänsä
tulisi vieläkin kovemmaksi. Ja aivan viimeiseen saakka ei hänellä ollut
vähintäkään aavistusta heille tekemästäni kepposesta — tarkotan
tyhjiä aittoja.

"Kun kaikki oli valmisna, lähetin Angeitin ja ne muutamat harvat

uskottuni, joita olin salaisuudessa ravinnut, kutsumaan kansaa
kokoon. Ja heimo kokoontui laajalle, kovaksi tallatulle paikalle
asuntoni sisäänkäytävän eteen. Moosu oli myöskin läsnä ja seisoi
piirin sisäreunassa vastapäätä minua, vakuutettuna että minulla oli
tekeillä joku uusi suunnitelma ja valmisna kukistamaan minut
ensimmäisellä sopivalla hetkellä. Minä nousin ja tervehdin häntä
kaikkien läsnäolijoiden edessä. 'Oi Moosu, sinä herran siunattu',
alotin minä, 'epäilemättä on se herättänyt sinussa ihmettelyä, että
minä olen kutsunut kansan kokoon. Ja epäilemättä olet sinä, monien
mielettömyyksieni takia, vakuutettu minun tekevän itseni syypääksi
kiivaisiin sanoihin ja ajattelemattomiin tekoihin. Mutta ei — ei niin.
Sanotaan, että jos jumalat tahtovat jonkun turmiota, tekevät he
hänet ensin mielipuoleksi. Ja se olen todellakin ollut. Minä olen
asettunut sinun tahtoasi vastaan ja pilkannut valtaasi ja tehnyt
paljon pahaa ja kevytmielisiä tekoja. Ja senvuoksi ojensi minua viime
yönä ilmestys, ja minä opin näkemään jumalattoman elintapani. Ja
sinä, oi Moosu, näyttäydyit minulle loistavana tähtenä, ja sinun
otsallasi liekehti tuli ja sydämmessäni tunsin suuruutesi. Minulle
selvisi kaikki. Tiesin, että sinulla on jumalan korva käytettävissäsi, ja
että se kuulee silloin kun sinä puhut. Ja minä muistan, että aina kun
olen tehnyt jonkun hyvän työn, niin olen tehnyt sen jumalan ja
Moosun armosta.'

"'Niin lapseni', huudahdin minä, samalla kun käännyin kansan

puoleen, 'minkä oikein olen tehnyt ja mitä hyvää olen tehnyt, on se
kaikki johtunut Moosun neuvosta. Niin kauan kun kuuntelin häntä,
meni kaikki hyvin, sitten kun suljin korvani häneltä ja menettelin
omien järjettömien päähänpistojeni mukaan, on kaikki käynyt
hullusti. Hänen neuvostaan kokosin minä lihaa varastoon voidakseni
ruokkia nälkäisiä vaikeina aikoina. Hänen suosiostaan korotettiin
minut hallitsijaksi. Ja miten olen hoitanut virkaani? Suokaa minun
sanoa se teille. Minä en ole tehnyt yhtään mitään. Pääni oli pyörällä
vallasta, minä pidin itseäni Moosua mahtavampana — ja katsokaa,
minulle on käynyt huonosti. Minä olen hallinnut typerästi, ja jumalat
ovat vihastuneet. Katsokaa, te olette nälän piinaamia, äitien
rinnoissa ei ole tippaakaan maitoa, ja pikkulapset itkevät koko pitkät
yöt läpeensä. Ja minä, joka olen paaduttanut sydämeni Moosua
vastaan, en tiedä mitä tehdä, eli miten voitaisiin hankkia ravintoa.'

"Ja nytkös he alkoivat nyökytellä ja naureskella, ja he kokoontuivat

ryhmiin, ja minä tiesin, että he kuiskuttelivat toisilleen leivästä ja
kalasta. Minä jatkoin nopeasti:

"'Näin tulin huomaamaan oman tyhmyyteni ja Moosun viisauden,

oman kelvottomuuteni ja Moosun kelvollisuuden. Ja koska en enään
ole mielipuoli, tunnustan kaikki ja tahdon sovittaa tekemäni pahan,
Minä loin jumalattomuudessani silmäni Kluktuun ja katso, hän oli
aiottu Moosulle. Hän kuuluu kuitenkin minulle, sillä enkö ole antanut
Tummasookille ne tavarat, jotka hän hänestä vaati? Mutta minä olen
arvoton saamaan hänet, ja hän voi lähteä isänsä igloosta Moosun
luo. Voiko kuu valaista kun aurinko paistaa? Muutoin saa Tummasook
pitää ne tavarat, jotka annoin hänelle tytöstä, ja Kluktu tulee
olemaan vapaa lahja Moosulle, jonka jumala on määrännyt hänen
lailliseksi herrakseen.

"Ja sitten vielä! Koska minä olen käyttänyt omaisuuttani väärin ja

teitä sortaakseni, oi lapseni, lahjotan minä kerosikannun ja
hanhenkaulan ja pyssynpiipun ja kuparikattilan Moosulle. Ja koska
en voi enään hankkia itselleni mitään omaisuutta, täytyy teidän
mennä hänen luoksensa, silloin kun haluatte hooch'ia, ja hän
virkistää teitä liikoja kiskomatta. Sillä hän on suuri mies, ja itse
jumala puhuu hänen suunsa kautta. Kuulkaahan vielä edelleen —
sydämeni on pehmentynyt, ja minä kadun mielettömyyttäni. Minä,
joka olen hullu ja hullujen poika — minä, joka olen pahan jumalan
Biz-e-Nassin orja — minä, joka tiedän teidän vatsanne tyhjiksi, mutta
en tiedä, millä ne voitaisiin täyttää — minkä vuoksi minä olisin
hallitsijana ja ohjaisin hallitusta sinun turmioksesi? Minkä vuoksi
tekisin tämän, joka ei ole oikein? Mutta Moosu, hän joka on
viisaampi kaikkia muita ihmisiä, hän on luotu ohjaamaan lempeällä
ja oikeamielisellä kädellä. Ja kaiken sen perusteella, mitä nyt olen
esittänyt luovun minä kuninkuudestani ja jätän sen Moosulle —
ainoalle, joka tietää, kuinka te voitte saada ravintoa nyt, kun mitään
lihaa ei maassa löydy.

"Nyt seurasi valtavat käsientaputukset ja kansa huusi 'Kloshe!

Kloshe! mikä merkitsee samaa kuin 'Hyvä! Hyvä!' Minä olin
huomannut ihmettelyä ja levottomuutta Moosun katseessa, sillä hän
ei voinut käsittää yhtään mitään kaikesta tästä, ja hän pelkäsi
valkosen miehen viisautta. Minä olin kaikessa tehnyt hänen
mielikseen ja vieläpä myöntynyt sellaiseenkin, jota hän ei ollut
osannut toivoakaan. Ja seisoessani siinä nyt, itse ryöstettyäni
itseltäni kaiken vallan, tiesi hän, että hetki ei ollut otollinen usuttaa
kansaa minua vastaan.

"Ennenkuin he hajausivat ilmoitin minä, että tislauslaitos todellakin

tulisi kuulumaan Moosulle, mutta kaikki hooch, mitä minulla oli, olisi
kansan. Moosu koetti vastustaa tätä, sillä ennen emme olleet
antaneet useampien kuin muutamien juopua yhtäaikaa. Mutta kansa
huusi taas 'Kloshe! Kloshe!' ja oveni edessä syntyi tavaton
mässääminen. Kun nyt juoma nousi heille päähän ja he alkoivat
tulistua, neuvottelin minä Angeitin ja niiden harvojen kanssa, jotka
olivat pysyneet minulle uskollisina. Minä määräsin kullekin
tehtävänsä ja neuvoin, mitä heidän piti sanoman. Sitten menin
erästä takatietä metsään paikalle, missä kaksi hyvin kuormitettua
rekeä, kohtalaisesti ruokittujen koirien vetäminä, odotti minua. Kevät
lähestyi, huomaattekos, ja hanki kantoi, joten oli paras aika lähteä
matkalle itään päin. Ja sitten oli tupakkakin kaikki. Siellä metsässä
istuskelin minä ja odottelin, sillä minulla ei ollut mitään pelättävää.
Jos he aikoivat ajaa takaa minua, niin olivat heidän koiransa liian
lihavat ja he itse liian laihat voidakseen saavuttaa minut. Sitäpaitsi
otaksuin minä, että koko esiintyminen päättyisi tavalla, jota varten
minä olin tehnyt oivallisia valmistuksia.
 "Ensin tuli eräs miehistäni juosten, ja hänen perässään toinen. 'Oi
herra', huusi ensin tullut läähättäen, 'kylässä vallitsee suuri
hämmennys, ja kaikki ovat pyörällä päästään. Kaikkityyni ovat he
juoneet itsensä humalaan, ja toiset jännittävät jousiaan, ja toiset
vaihtavat kiukkuisia sanoja. Ei koskaan ole siellä ollut vielä sellaista
meteliä.'

"Ja toinen sanoi: 'Minä olen tehnyt niinkuin olet käskenyt, oi herra
— olen kuiskutellut kavalia sanoja kansalle ja muistuttanut kuinka
ennen muinoin asiat olivat. Ipsukus-nainen valittaa ääneen
köyhyyttään ja itkee rikkauksia, jotka ennen kuuluivat hänelle. Ja
Tummasook luulee tulleensa uudestaan hallitsijaksi, ja kansaa kalvaa
nälkä ja he ryntäävät sinne ja tänne.'

"Ja kolmas: Neewak on kukistanut Moosun alttarit ja tekee loihtuja

vanhojen, muinoin kunnioitettujen jumalien alttareilla. Ja koko kansa
muistaa hyvän ravinnon, joka ennen kulki heidän kurkuistaan, mutta
jota he eivät nyt enään saa. Ja ensin tappeli Esanetuk, joka oli sick
tumtum, Kluktun kanssa, ja siitä syntyi aika metakka. Sen jälkeen
tappelivat he molemmat — koska he olivat saman äidin tyttäriä —
Tukeliketan kanssa. Minkä jälkeen he kaikki ryntäsivät tuulispään
tavoin Moosun kimppuun, niin että hänen täytyi juosta pakoon
igloostaan, ja kansa teki hänestä pilkkaa. Sillä miestä, joka ei voi
pitää kurissa vaimojaan, pidetään narrina.'

"Sitten tuli Angeit. 'Suureen pulaan on Moosu joutunut, oi herra,

sillä minä olen kuiskutellut kansalle kaiken mitä olen osannut,
kunnes ne viimein lähtivät hänen luoksensa ja sanoivat, että heillä oli
nälkä ja tahtoivat, että ennustus täyttyisi. Ja he huusivat kovasti:
'Iltwillie! Iltwillie' (Lihaa.) Moosu käski vihan ja hooch'in kiihottamat
vaimonsa tukkimaan suunsa — ja niin vei hän koko heimon suorinta
tietä sinun aitoillesi. Hän käski miesten avata ovet ja syömään
itsensä kylläisiksi. Mutta katso — aitat olivat tyhjät! He seisoivat siinä
mykkinä, kansa oli kauhun lyömänä, ja keskellä tätä syvää
hiljaisuutta korotin minä ääneni. 'Oi Moosu, missä ovat lihat? Me
tiedämme, että siellä on ollut lihaa. Emmekö ole ajaneet otuksia ja
kuljettaneet ne tänne metsästyksen loputtua. Ja on mahdotonta
otaksua, että yksi mies olisi yksin jaksanut syödä ne suuhunsa. Ja
me emme ole nähneet eläinten nahkoja emmekä karvoja. Mihin ovat
lihat joutuneet, oi Moosu? Sinullahan on jumalan korva. Missä ovat
lihat?'

"Ja kansa huusi: 'Sinulla on jumalan korva. Missä ovat lihat?' Ja

kauhuissaan tunkeutuivat he yhteen pelosta vapisten. Silloin lähdin
minä kiertämään heidän joukossaan ja puhuin vavisten
käsittämättömistä asioista — hengistä, jotka tulevat ja lähtevät ja
saavat aikaan vahinkoa — kunnes he kaikki kirkuivat kauhuissaan ja
painautuivat toinen toisiansa vasten, aivankuin pienet lapset, kun he
pelkäävät pimeätä. Neewak puhui ja syytti siitä onnettomuudesta,
joka oli kohdannut heitä, Moosua. Kun hän oli lopettanut, syntyi
siellä hirvittävä meteli, ja he ottivat jousensa käsille, ja
mursunhampaat, ja nuijat, ja kiviä rantaäyräältä. Mutta Moosu riensi
kotiinsa, ja koska hän ei ollut juonut hooch'ia eivät he voineet saada
häntä kiinni, vaan hoippuroivat sikin sokin ja pääsivät hitaasti
eteenpäin. Vielä tällä hetkellä ulvovat he hänen igloonsa
ulkopuolella, ja hänen vaimonsa riehuvat siellä sisäpuolella, ja hän ei
voi saada ääntänsä kuuluville heidän rähinältään ja huudoltaan.'

"'Sinä olet toimittanut asiasi hyvin, Angeit', sanoin minä ja käskin

sitten: 'Mene nyt, ja ota tämä tyhjä reki ja laihat koirat ja aja ripeästi
Moosun igloolle. Ja ennenkuin kansa, joka on juovuksissa, ehtii
huomata mitään, heität sinä hänet rekeen ja tuot hänet tänne minun
luokseni.'

"Minä odotin hänen takaisin tuloaan, ja sillä aikaa annoin hyviä

neuvoja toisille liittolaisilleni. Kun reki tuli takaisin, oli Moosu
mukana, ja minä huomasin naarmuista hänen kasvoissaan, että
hänen vaimoväkensä oli pitänyt hänestä hyvää huolta. Mutta hän
hoippui reestä alas ja lankesi jalkoihini lumeen ja huusi: 'Oi herra,
sinä annat aivan varmaan anteeksi palvelijallesi Moosulle kaiken sen
pahan, minkä hän on tehnyt! Sinä olet suuri mies! Varmasti annat
sinä anteeksi!'

"'Kutsu minua 'veljeksi' — kutsu minua 'veljeksi', oikasin minä,

samalla kun nostin hänet jaloilleen mokkasiinieni kärellä. 'Tahdotko
totella minua tästä lähtien?'

"'Kyllä herra', vikisi hän, 'ijäti'.

"'Paneudu sitten poikkipuolin reen yli.' Minä otin koirapiiskan

käteeni. 'Ja käännä kasvosi lunta vasten. Ja reipastuppas nyt, sillä
tänään matkustamme itään käsin.' Ja kun hän oli kunnollisesti
sidottu kiinni, annoin hänelle lyönnin lyönnin perästä, ja joka iskulla
luettelin minä ne vääryydet, jotka hän oli tehnyt minulle. 'Tässä on
sinulle tottelemattomuudestasi yleensä — läiskis! Ja tässä on
tottelemattomuudestasi erityisissä tapauksissa — läiskis! läiskis!
Tässä on sinulle Esanetukista! Ja tässä on sielusi autuudeksi! Ja
tässä on armollisesta vallastasi! Ja tässä on lihavista esikoisistasi! Ja
tässä ja tässä tuloverostasi ja leivästä ja kalasta! Ja tässä Kluktusta!
Ja tässä jumalallisista oikeuksistasi! Ja tässä kaikesta
tottelemattomuudestasi! Ja sitten lopuksi tämä, jotta sinä oppisit
tästä lähtien esiintymään säädyllisesti ja ymmärtäväisesti! Lopeta nyt
ulvomisesi ja nouse ylös! Pane lumikengät jalkaasi ja mene tuonne
etupäähän polkemaan tietä koirille. Chook! Mushon! Matkaan!'"

Thomas Stevens hymyili hyvin tyytyväisesti itsekseen, samalla kun

hän sytytti viidennen sikaarinsa ja puhalsi savurenkaan toisensa
perästä ylös kattoa kohti.

"Mutta miten kävi Tattaratin kansan?" kysyin minä. "Eikö ollut

julmaa jättää heidät riutumaan nälkään?"

Ja hän vastasi nauraen, parin savurenkaan välillä: "Jäihän heille

lihotetut koirat!"

Uskollisuus.

"Minä sanon mitä teemme — me annamme noppien ratkaista

sen."

"Sama minulle on", sanoi toinen ja kääntyi samassa indiaanin

puoleen, joka oli panemaisillaan lumikenkiä majan nurkkaan.
"Kuuleppas, Billebedam, oleppas niin kiltti ja mene Olesonin majaan
ja sano hänelle, että me haluaisimme lainata hänen
noppalaatikkoaan."

Tämä äkillinen pyyntö keskellä neuvotteluja palkoista, polttopuista

ja ruokavaroista hämmästytti Billebedamia. Sitäpaitsi oli vielä
varhainen päivä, eikä hän ollut koskaan nähnyt Pentfieldin ja
Hutchinsonin tapaisten valkoisten miesten askaroivan korttien ja
noppien kanssa ennen päivän työn loputtua. Mutta hänen kasvoillaan
oli järkähtämättömän välinpitämätön leima, joka on ominaista
Yukonindiaanille, ja hän pani kintaat käsiinsä ja läksi.

Vaikka kello oli kahdeksan, oli ulkona vielä pimeä, ja majaa valaisi
tyhjään whiskypulloon pistetty talikynttilä. Se seisoi honkalaudoista
tehdyllä pöydällä sikin sokin olevien likaisten tina-astioiden keskellä.
Lukemattomista kynttilöistä oli tippunut talia pitkin korkeaa
pullonkaulaa ja hyytynyt siihen pienoiseksi jäätiköksi. Pieni huone,
joka täytti koko majan, oli ahdettu yhtä täyteen romua kuin
pöytäkin, ja sen yhdessä nurkassa oli pari makuusijaa, toinen
toisensa yläpuolella, joista peitteet riippuivat alas, samassa
asennossa mihin miehet olivat heittäneet ne noustessaan ylös.

Lawrence Pentfield ja Corry Hutchinson olivat miljoonanomistajia,

vaikka he eivät siltä näyttäneet. Mitään tavatonta ei heissä
huomannut; missä paikassa Michigania tahansa olisivat he menneet
parista oivallisesta tukkipojasta. Mutta ulkona pimeässä, missä
ammotti aukko maassa, oli monta miestä nostamassa ylös soraa ja
lokaa ja kultaa aukon pohjasta, ja muutamilla oli viisitoista dollaria
päivältä siitä, että he kaapivat sitä irti kallionkolosta. Joka päivä
kaivettiin kultaa tuhansien dollarien arvosta ja nostettiin ylös
maanpinnalle, ja kaikkityyni kuului Pentfieldille ja Hutchinsonille,
jotka luettiin Bonanzan rikkaimpien miesten joukkoon.

Pentfield keskeytti hiljaisuuden, joka seurasi Billebedamin

poistumista, latomalla likaiset lautaset ja vadit päällekkäin ja sitten
rummuttamalla tyhjälle paikalle rystysillään. Hutchinson niisti
savuavaa kynttilää ja hieroi ajatuksissaan kynttilän sydämestä
lähtenyttä nokea peukalon ja etusormen välissä.

"Ajatteleppas — minä toivon, että voisimme matkustaa

kumpainenkin!" huudahti hän äkkiä. "Silloin olisi kaikki selvää."
 "Jollet sinä olisi niin vietävän itsepäinen, niin selviäisi se joka
tapauksessa. Sinulla ei ole muuta tekemistä kuin lähteä. Minä pidän
täällä huolen kaikesta sillä aikaa, ja seuraavana vuonna voin minä
lähteä matkalle."

"Minkävuoksi minä matkustaisin? Minulla ei ole ketään, joka

odottaa minua…"

"Omaisesi", keskeytti Pentfield kiivaasti.

"Mutta niitähän on sinullakin", keskeytti Hutchinson. "Tyttö,

tarkotan — senhän tiedät."

Pentfield kohautti olkapäitään juron näköisenä. "Hän voi kyllä

odottaa, minun mielestäni."

"Mutta hän on odottanut nyt kaksi vuotta."

"Ja yksi vuosi lisää ei tee häntä niin vanhaksi, että häntä ei voisi
tuntea."

"Siitä tulisi kokonaista kolme vuotta. Ajatteleppas sitä, vanha poika

— kolme vuotta tässä kolkassa maailmaa, täällä kadotukseen
tuomittujen kaatopaikalla!" Hutchinson kohotti käsivarttaan ja päästi
melkein äänekkään valituksen.

Hän oli useampia vuosia nuorempi toveriaan, ainoastaan

kahdenkymmenenkuuden vuoden vanha, ja hänen kasvoillaan oli
sellainen ikävän ilme, jonka huomaa niissä, jotka turhaan ovat
ikävöineet asioita, jotka ovat olleet heiltä kauan kielletyt. Sama ilme
oli Pentfieldin kasvoilla, ja hänen valituksensa ilmeni selvästi
olkapäiden kohautuksessa.
 "Minä uneksin viime yönä, että olin Zindkand'illa", sanoi hän.
"Musiikki soi, lasit kilisivät, naiset naureskelivat, ja minä tilasin munia
— niin, munia, sir — paistettuja ja käristettyjä ja sipullettuja munia,
valmistettuna kaikilla mahdollisilla tavoilla, ja minä nielin ne niin pian
kun ne tarjottiin."

"Minäpä olisin tilannut sallaateja ja vihanneksia", arvosteli

Hutchinson nälkäisen näköisenä, "suuren, komean retikan ja sipulia
ja retiisejä — sellaisia, jotka narskuvat hampaissa kun niitä puree."

"Minä olisin kyllä tilannut sellaisia tavaroita munien jälkeen, jollen

vaan olisi herännyt", vastasi Pentfield.

Hän otti lattialta huonosti viritetyn banjon käteensä ja alkoi

näppäillä siitä joitakin epävarmoja säveliä. Hutchinson vavahti ja
huokasi raskaasti.

"Anna olla sen!" huudahti hän äkkiä kiivaasti, kun toinen alkoi
soittaa jotain iloista sävelmää. "Se tekee minut hulluksi. Minä en voi
sietää sitä."

Pentfield heilautti banjon toiselle makuulavitsalle ja alkoi hyräillä.

Toinen vavahti jälleen siinä istuessaan, ja hän painoi päänsä

pöytää vasten. Pentfield jatkoi yksitoikkoista rummuttamista
rystysillään. Kova paukaus ovella veti hänen huomionsa puoleensa.
Kuura ryömi hitaasti ovenpieliä ylös valkoisen vaipan tavoin.

Sitten syntyi hiljaisuus, ja tämä hiljaisuus ei keskeytynyt

ennenkuin
Billebedam tuli ja asetti noppalaatikon pöydälle.
 "Hm — hyvin kylmä ulkona", sanoi hän. "Oleson — hm — puhutteli
minua ja sanoi, että — hm — Yukon on jäätynyt viime yönä."

"Kuuleppas, vanha poika!" huudahti Pentfield ja löi Hutchinsonia

olkapäähän. "Se meistä, joka voittaa, voi lähteä matkalle parempaan
maahan huomenaamulla varhain." Hän otti laatikon ja rämisteli
iloisesti noppia. "Mitä panemme?"

"Pokeria yksinkertaisesti", vastasi Hutchinson. "Heitä sinä ensin."

Pentfield pyyhkäsi rämisten astiat pöydältä ja heitti sille kaikki viisi

noppaa. Molemmat seurasivat innokkaasti niitä silmillään. Ei löytynyt
yhtään samanlaista ja korkein noppa osotti viitosta.

"Stiff!" valitti Pentfield.

Pitkän miettimisen jälkeen otti Pentfield ylös kaikki viisi noppaa ja

pani ne laatikkoon.

"Minä heittäisin viitosia sinun sijassasi", sanoi Hutchinson.

"Sitä sinä et tekisi — et ainakaan ennen kun olet nähnyt tämän",

vastasi Pentfield samalla kun hän heitti uudelleen. Taaskaan ei ollut
yhtään samanlaista, ja tällä kertaa nousi noppien arvo yhdessä
jaksossa kahdesta kuuteen.

"Stiff nytkin!" valitti Pentfield. "On yhtäkaikki jos et heitäkään,

Corry — sinä et voi hävitä."

Toinen keräsi nopat vastaamatta, pudisti niitä, heitti ne pöydälle ja

näki, että hänkin oli heittänyt kuuden pisteen stiffin.
 "Voittanut sinut joka tapauksessa, mutta minun täytyy tehdä se
paremmin", sanoi hän, samalla kun hän otti neljä nappulaa
heittääkseen kuutosia. "Ja tässä tulee surmanisku."

Mutta nopat osoittivat kakkosta, kolmosta, nelosta ja viitosta —

siis vielä kerran stiff, eikä parempi eikä huonompi kuin
Pentfieldinkään heitto.

Hutchinson huokasi.

"Ei tapahdu kertaakaan miljoonasta", sanoi hän.

"Ja tuskin yhdelle ihmiselle miljoonasta", lisäsi Pentfield, minkä

jälkeen hän nopeasti kokosi nopat ja heitti. Kolme viitosta tuli
näkyviin, ja pitkän harkitsemisen jälkeen sai hän neljännen viitosen
toisella lyönnillä. Hutchinson näytti kadottaneen kaiken toivonsa.

Mutta ensimäisellä lyönnillään sai hän kolme kuutosta. Toisen

silmät saivat epäröivän ilmeen ja toivo syttyi uudelleen hänen
omiinsa. Hänellä oli yksi heitto jälellä. Yksi kuutonen vielä — ja hän
saisi matkustaa jään yli suolaveden luo ja kaupunkeihin.

Hän pudisteli nappuloita laatikossa, teki yrityksen heittääkseen,

mutta empi ja jatkoi niitten pudistelemista.

"Anna mennä! Anna mennä! Et kai aijo pitää niitä siinä yöhön
saakka!" huudahti Pentfield kiihkeästi. Hän painoi kyntensä pöytää
vasten ja nojasi itsensä raskaasti sitä vastaan, vaivoin hilliten
mielenliikutustaan.

Nopat vyöryivät ulos ja ylöspäin kääntynyt kuutonen kohtasi

molempien miesten silmät. He istuivat molemmat ja tuijottivat
siihen. Syntyi pitkä hiljaisuus. Hutchinson heitti salavihkaa
silmäyksen toveriinsa, joka näki sen ja antamatta huomata sitä
työnsi huulensa ulos koettaakseen näyttää huolettomalta.

Hutchinson nauroi noustessaan ylös. Se oli hermostunutta,

levotonta naurua. Tällaisessa tapauksessa oli ikävämpää voittaa kuin
tapata. Hän kiersi pöydän ympäri toverinsa luo ja tämä kääntyi
hitaasti häntä kohden.

"Voit olla yhtä hyvin vait, Corry! Minä tiedän kaikki, mitä aiot
sanoa — että sinä mieluummin tahdot jäädä tänne ja antaa minun
matkustaa, ja kaikkea sellaista — joten sinun ei tarvitse ensinkään
sanoa sitä. Sinulla on omaisesi Detroitissa tervehdittävänä, ja
siinähän on kylliksi. Muutoin voit sinä suorittaa minulle juuri sen,
jonka olisin tehnyt, jos olisin päässyt matkustamaan."

"Ja se on…?"

Pentfield luki kysymyksen kokonaisuudessaan toverinsa silmistä, ja

hän vastasi:

"Niin, juuri sen. Sinä voit tuoda hänet tänne minun luokseni. Ainoa
erotus tulee olemaan, että meidät saadaan vihkiä Dawsonissa San
Franciscon asemasta."

"Mutta, rakas ystävä", huomautti Hutchinson, "miten ihmeessä

minä voin hänet tänne tuoda? Emmehän ole sisaruksia, ja sitten en
ole koskaan edes nähnytkään häntä, minkävuoksi ei taida olla oikein
sopivaa, että me matkustamme yhdessä. Luonnollisesti ei siinä
milloinkaan olisi mitään pahaa — sen tiedämme kumpainenkin —
mutta ajatteleppas, miltä se muista näyttäisi!"
 Pentfield kirosi hiljaan — manaten "miltä se muista näyttäisi"
lämpimimmille seuduille kuin Alaska.

"Ja jos sinä tahtoisit olla niin hyvä ja kuunnella, etkä niin kirotun
pian ala kopeilemaan", jatkoi hänen toverinsa, "niin olet huomaava,
että parasta, mitä näissä olosuhteissa voin tehdä, on antaa sinun
matkustaa tänä vuonna. Eihän ole kuin yksi vuosi seuraavaan ja
silloin voin minä lähteä."

Pentfield pudisti päätään, vaikka hän selvästi taisteli kiusauksen

kanssa.

"Ei käy päinsä, Corry — hyvä veli! Minä kiitän sinua

ystävällisyydestäsi ja kaikesta tästä, mutta se ei käy päinsä. Minä
häpeisin joka kerta ajatellessani, kuinka sinä orjailisit täällä minun
sijassani."

Eräs ajatus näytti äkkiä heräävän hänessä. Hän alkoi etsiä

makuukomerostaan, penkoi innoissaan kaikki nurin, ja sai lopuksi
käteensä taskukirjan ja kynän, minkä jälkeen hän istui pöydän
ääreen ja alkoi kirjoittaa ripeällä ja varmalla kädellä.

"Kas tässä", sanoi hän ja antoi kirjoituksen toverilleen. "Jos sinä

vaan annat tämän, niin tulee kaikki hyväksi."

Hutchinson luki ja pani paperin pois.

"Mistä tiedät, että hänen veljensä on halukas tekemään

vaivaloisen matkan tänne?" kysyi hän.

"Oo, sen tekee hän kyllä minun tähteni — ja sisarensa", vastasi

Pentfield. "Mutta hänhän on tottumaton sellaisiin vaivoihin, ja
senvuoksi en tahtoisi uskoa tyttöä yksinään hänen huostaansa.
Mutta kun sinä olet kolmantena käy matka sitävastoin helposti ja
varmasti. Niin pian kun tulet perille, lähdet sinä heidän luoksensa ja
valmistat häntä matkalle. Sitten matkustat itään omaistesi luo, ja kun
kevät on tullut, ovat hän ja hänen veljensä valmiita seuraamaan
sinua. Minä tiedän, että sinä tulet pitämään hänestä heti ensi
hetkestä — ja katsohan tätä, niin tunnet hänet niin pian kun saat
nähdä hänet."

Hän aukaisi kellonsa kuoren ja näytti valokuvaa, joka oli kiinnitetty

sen sisäpuolelle. Corry Hutchinson tarkasteli sitä nähtävällä
ihastuksella.

"Mabel on hänen nimensä", jatkoi Pentfield, "ja on kait parasta,

että sanon sinulle, mitenkä osaat sinne. Niin pian kun tulet San
Franciscoon, otat ajurin ja sanot: 'Ajakaa Holmesille Myrdon
Avenuelle!' Minä ihmettelen todellakin, jos edes tarvitsee sanoa
kadun nimeä. Ajuri tietää joka tapauksessa missä tuomari Holmes
asuu. — Ja sitten", lisäsi Pentfield lyhyen vaitiolon jälkeen, "ei olisi
pahitteeksi, jos hankkisit minulle muutamia pikkukapistuksia kuten —
hm…"

"Joita nainut mies tarvitsee", naurahti Hutchinson.

Pentfield nyrpisti suutansa.

"Niin juuri — lautasliinoja ja pöytäliinoja, ja lakanoita ja tyynyjä, ja

kaikkea sellaista. Ja sitten voisit hankkia kunnollisen pöytäkaluston.
Sinä käsität, että hänen olisi vaikea tulla toimeen ilman sellaisia
tavaroita. Sinä voit kuljettaa ne höyrylaivalla Behringin meren yli."

Hutchinson kannatti innokkaasti tätä ajatusta. Kaikki hänen

epäilyksensä oli kadonnut, ja häntä alkoi yhä enemmän miellyttää
tehtävänsä.

"Minä lupaan, Lawrence, että minä tuon tyttösi tänne oikein

hienolla tavalla", sanoi hän keskustelun päätyttyä, kun he molemmat
nousivat paikoiltaan. "Minä huolehdin ruuanlaitosta ja hoidan koirat,
ja veljelle ei jää muuta tehtävää kuin katsoa, että hänen on hyvä olla
ja tehdä se mitä minä mahdollisesti unohtaisin. Mutta minä olen
unohtava mahdollisimman vähän, sen voin luvata sinulle."

Seuraavana päivänä pudisti Lawrence Pentfield hänen kättänsä

jäähyväisiksi ja seisoi sitten ja katseli hänen ja koirain jälkeen, kun
ne katosivat ylöspäin jääpeitteistä Yukonia matkalla suolaveden luo
ja muuhun maailmaan. Sitten meni Pentfield takaisin
Bonanzakaivokseensa, missä nyt oli monta kertaa ikävämpää kuin
tavallisesti, ja hän katsoi päättävästi kohti lähestyvää pitkää talvea.
Siellä oli paljon tekemistä, valvoa työntekijöitä ja johtaa leikkauksia,
kun porattiin säännöttömiä, rikkaita malmisuonia — mutta hän ei
ollut sieluineen mukana työssä. Ja samoin oli asianlaita ryhtyipä hän
mihin tahansa siihen saakka, kunnes rakennuksen hirsiseinät alkoivat
kohota kukkulalle kaivoksen takana. Se oli oikein iso talo,
huolellisesti rakennettu ja jaettu kolmeen siistiin huoneeseen.
Jokainen hirsi oli veistetty ja salvettu — kallista työtä, syystä että
työmiehillä oli viisitoista dollaria päivältä. Mutta Pentfield ei pitänyt
minkäänlaisia kustannuksia liian suurina, kun oli kysymyksessä Mabel
Holmesin tuleva koti.

Hän joudutti innokkaasti rakennustyötä. Hänellä oli myöskin

seinäalmanakka pöytänsä yläpuolella, ja hänen ensimäinen
tehtävänsä joka aamu oli repäistä edellisen päivän numerolappu pois
ja laskea, kuinka monta päivää mahdollisesti olisi vielä jälellä
ennenkuin hänen toverinsa saapuisi alaspäin Yukonia kevätpuoleen.
Muuten oli hän päättänyt, että kukaan ei saisi vielä nukkua uudessa
asunnossa kukkulalla. Sen täytyy olla yhtä uuden ja käyttämättömän
hänen tullessaan kuin se nytkin oli; ja kun uusi asunto oli
täydellisesti valmis, pani hän riippulukon sen ovelle. Ei kukaan, häntä
itseään lukuunottamatta, saanut mennä sinne sisälle, ja hänellä oli
tapana istua siellä tuntikausia, minkä jälkeen hän tuli ulos
kasvoillaan omituisesti säteilevä ilme ja iloinen ja lämmin loiste
silmissään.

Joulukuussa sai hän Corry Hutchinsonilta kirjeen. Hän oli äskettäin

tavannut Mabel Holmesin. Hän oli kaikkea mitä hänen tulikin olla
tullakseen Lawrence Pentfieldin vaimoksi, kirjoitti hän. Hutchinson
puhui hänestä innostunein sanoin, ja kirje sai veren kuohahtelemaan
Pentfieldin suonissa. Useita kirjeitä tuli, tuhkatiheään yksi toisensa
jälkeen, ja toisinaan kaksi eli kolmekin samalla kertaa, kun
postinkuletus oli ollut seisahduksissa. Ja kaikissa oli sama sävy. Corry
oli juuri tullut Myrdon Avenueltä, Corry oli juuri lähtemäisillään
Myrdon Avenuelle; eli Corry oli Myrdon Avenuella. Ja hän viipyi yhä
kauemmin ja kauemmin San Franciscossa — eikä puhunut mitään
Detroitiin matkustamisesta.

Lawrence Pentfieldistä alkoi tuntua, että hänen toverinsa oleskeli

liian kauan Mabel Holmesin kodissa ollakseen matkalla itään
omaisiaan tervehtimään. Hämmästyksekseen huomasi hän
tuntevansa tämän johdosta toisinaan jonkinlaista rauhattomuutta, ja
hän olisi tullut vielä enemmän levottomaksi, jos hän ei olisi tuntenut
sekä Mabelin että Corryn niin hyvin. Mabel taas kirjeissään kertoi
enimmäkseen Corrysta. Muuten ilmeni niissä myöskin epäilys, joka
suorastaan läheni vastahakoisuutta jään yli matkustamiseen ja
vihkimiseen Dawsonissa. Pentfield kirjoitti iloisesti takaisin ja laski
leikkiä hänen pelostaan, jonka hän otaksui johtuvan enemmän
matkan vaivojen ja vaarojen pelosta, kuin tyttömäisestä
epäröimisestä.

Mutta ikävä ja pitkä talvi pitkine odotuksineen — kahden edellisen

samallaisen talven jälkeen — rasitti häntä. Työn valvominen
kaivoksessa ei tuottanut enään mitään helpoitusta jokapäiväiseen
yksitoikkoisuuteen, ja tammikuun loppupuolella oli hän alkanut aina
vähän väliä pistäytyä Dawsonissa, missä hän jonkun hetken haihdutti
ikävyyttään pelipöydän ääressä. Juuri senvuoksi, että hän saattoi
uskaltaa hävitä, voitti hän, ja 'Pentfieldin onni' tuli vakinaiseksi
sananparreksi faraopelaajien keskuudessa.

Tämä onni seurasi häntä helmikuun puoliväliin saakka. Kuinka

kauan sitä olisi voinut kestää on mahdoton sanoa, sillä erään
tapauksen jälkeen ei hän pelannut koskaan enään.

Se tapahtui ooperahuoneustossa, ja kokonaisen tunnin ajan oli

näyttänyt, että hän ei voisi panna rahoja kortille voittamatta.
Hiljaisuuden vallitessa, joka seurasi erään maksun suoritusta, virkkoi
Nick Inwood — joka piti pankkia — aivan sattumalta:

"Noo, miten voipi toverinne siellä kaukana, Pentfield?"

"Luottakaa vaan, että Corryn on hyvä olla", vastasi Pentfield, "ja

sen ansaitseekin hän."

"Jokaisella on makunsa", selitti Nick Inwood nauraen, "mutta

minun mielestäni naimisiin meno ei ole niinkään 'hyvä' asia."

"Naimisiin? Corry?" huudahti Pentfield epäillen, mutta samalla

kertaa tavattomasti hämmästyneenä.
 "Niin juuri!" sanoi Inwood. "Minä näin vihkimisen ilmoitetun San
Francisco-lehdessä, joka tuli tänne aamulla jään yli."

"Vai niin — ja kuka on hän?" kysyi Pentfield samallainen

kärsivällinen ja hillitty ilme kasvoillaan kuin on silloin, kun ottaa osaa
johonkin leikkiin ja koko ajan tietää, että kohta kajahtaa homeerinen
nauru jonkun kustannuksella, sitten kun tämä on tullut petetyksi.

Nick Inwood veti sanomalehden taskustaan ja alkoi katsella sitä,

samalla puhellen:

"En juuri varmaan muista nimeä, mutta luulen, että hänen

nimensä oli
Mabel eli jotain sinnepäin — Mabel — aivan oikein, tässä se on!
Mabel
Holmes, tuomari Holmesin tytär — kukahan se mahtaa olla."

Lawrence Pentfield ei muuttanut ilmettään, mutta hän ihmetteli,

kuinka joku täällä kaukana Pohjoismaassa voi tietää hänen nimensä.
Hän katsoi vakavasti yhtä toisensa jälkeen saadakseen selville, mikä
oli tarkoituksena tällä pilalla, jota he tekivät hänestä, mutta heidän
kasvonsa kuvastivat ainoastaan vilpitöntä uteliaisuutta. Sitten kääntyi
hän Inwoodin puoleen ja sanoi kylmällä ja vakavalla äänellä:

"Minä uskallan lyödä viisisataa vetoa, että sitä, mitä äskettäin

sanoitte, ei ole ensinkään siinä lehdessä."

Pelaajat katsoivat koomillisella hämmästyksellä häneen.

"Lorua Pentfield! Minä en halua rahojanne."

"Minä luulin sen olevan tarkoituksena", vastasi Pentfield

pilkallisesti, samalla kun hän ryhtyi jälleen peliin ja pani pari noppaa.
 Nick Inwoodin kasvot kävivät punaisiksi, ja ikäänkuin hän ei olisi
ollut täysin varma näkemästään, luki hän hyvin tarkkaan läpi osan
erästä palstaa sanomalehdestä. Sitten kääntyi hän Lawrence
Pentfieldin puoleen.

"Kuulkaapas, Pentfield", sanoi hän nopeasti ja hermostuneesti,

"ymmärrätte kait, että minä en voi sietää tuollaista?"

"Mitä sitten?" kysyi Pentfield kiivaasti.

"Että te soimaatte minua valehtelijaksi."

"En suinkaan", kuului vastaus. "Minä tarkoitin vaan, että te yrititte

kömpelöä sukkeluutta."

"Asettakaa nopat, hyvät herrat", kehoitti se, joka antoi.

"Mutta minä sanon teille, että se on totta", pitkitti Nick Inwood

itsepäisesti.

"Ja minä sanon teille, että minä panen viisisataa vetoa, että sitä ei
ole tuossa lehdessä", selitti Pentfield ja heitti raskaan
kultajauhepussin pöydälle.

"Olen pakoitettu, ikävä kyllä, ottamaan rahanne", kuului toisen

vastaus, ja hän pisti lehden Pentfieldin käteen.

Pentfield luki, mutta hän voi tuskin uskoa omia silmiään.

Päällekirjoitus kuului: "Nuori Lochnivar tuli Pohjolasta", ja sitten kun
hän oli ehtinyt niin pitkälle, että nimet Mabel Holmes ja Corry
Hutchinson sattuivat hänen silmiinsä, katsoi hän sanomalehden
nimeä ja ilmestyspaikkaa. Se oli eräs san franciscolainen lehti.
 "Rahat ovat teidän, Inwood", sanoi hän lyhyesti naurahtaen. "No,
onhan se hyvä tietää, mitä edes liikekumppani hommailee
maailmalla."

Hän otti sanomalehden uudelleen käteensä ja luki kirjoituksen

sana sanalta, hyvin tarkkaan ja hyvin hitaasti. Hän ei voinut enään
epäillä. Corry Hutchinson oli mennyt naimisiin Mabel Holmesin
kanssa, se oli vastaanväittämätön tosiasia. Sanomalehti kertoi hänen
olevan yhden Bonanzan rikkaimman miehen ja Lawrence Pentfieldin
(jota San Franciscon seurapiirit eivät olleet vielä unohtaneet)
liikekumppanin sekä mainitun herran kanssa yhdessä osakkaana
useissa muissa Klondyken rikkaissa malmikaivoksissa. Kirjoituksen
loppupuolelta hän luki: "Otaksutaan, että mr ja mrs Hutchinson
pikaisen matkan jälkeen Detroitiin, tekevät varsinaisen häämatkansa
lumoavaan Klondykeen."

"Minä tulen takaisin jälleen - säilyttäkää paikka minulle", sanoi

Pentfield, samalla kun hän nousi ja otti pussinsa, joka sillä aikaa oli
keventynyt viidensadan dollarin arvosta.

Hän kulki katua alaspäin ja osti erään seattlelaisen sanomalehden.

Siinä oli jokseenkin samaa vaikka supistetummassa koossa. Corry ja
Mabel olivat epäilemättä naimisissa. Pentfield palasi takaisin
ooperahuoneustoon ja otti paikkansa pelipöydän ääressä. Hän pyysi
saada pelata rajoittamattomilla nopilla.

Nick Inwood nyökäytti myöntävästi päätään sille, joka antoi.

"Ajattelin juuri lähteä A.C. makasiinille, mutta luulen, että jäänkin
tänne saadakseni nähdä teidän tekevän pahimpanne."

Ja sitä oli Lawrence Pentfield tehnytkin kahden tunnin

mielettömän pelin aikana, sillä silloin purasi pankinpitäjä kären
uudesta sikaarista ja raapasi tulitikulla tulen, samalla selittäen, että
pankki oli säretty. Pentfield kokosi pussiinsa kultahiekkaa
neljänkymmenentuhannen dollarin arvosta, pudisti Nick Inwoodin
kättä ja selitti, että tämä oli viimeinen kerta kun hän pelasi hänen eli
kenenkään muun luona.

Ei kukaan tiennyt eli voinut arvata, että hän oli loukkaantunut, ja

vielä vähemmän, että hän oli loukkaantunut syvästi. Mitään
muutosta hänen käytöksessään ei huomannut. Kokonaisen viikon
hoiti hän työtänsä samoin kuin hän oli aina tehnyt. Sitten luki hän
uutisen avioliitosta eräästä Portlandin lehdestä. Silloin kirjoitti hän
eräälle ystävälle, joka otti huolehtiakseen kaivoksesta, ja hän
matkusti ylöspäin Yukonia koirillaan. Hän seurasi Suolaveden tietä
kunnes hän tuli White Riverille. Hän poikkesi tätä jokea ylös. Viisi
päivää myöhemmin tuli hän eräälle metsästysleirille, joka kuului
White Riverindiaaneille. Illalla pidettiin juhla ja Pentfield istui
kunniavieraana päällikön sivulla. Seuraavana aamuna kääntyi hän
paluumatkalle Yukonia kohti. Mutta hän ei matkustanut yksinään.
Nuori indiaaninainen ruokki hänen koiriansa sinä iltana ja auttoi
häntä pystyttämään leiriä. Lapsuudessaan oli häntä karhu pidellyt
pahoin ja hän ontui hiukan. Hänen nimensä oli Lashka, ja alussa oli
hän hyvin hämillään tuon ihmeellisen valkoisen miehen edessä, joka
oli tullut niin äkkiä "tuntemattomasta" ja mennyt naimisiin hänen
kanssansa, tuskin katsahtamattakaan häneen eli sanomatta
sanaakaan… Ja nyt vei hän hänet kanssansa takaisin
"tuntemattomaan".

Mutta Lashkalla oli ollut suurempi onni kuin useimmilla

indiaaninaisilla, jotka menivät naimisiin valkoisten miesten kanssa
kaukana Pohjoismaassa. Niin pian kuin he tulivat Dawsonin, pyhitti
pappi barbaarisen avioliiton, valkoisten tavan mukaan. Ja
Dawsonista, joka Lashkasta näytti ihmeelliseltä unelta, vietiin hän
suoraan Bonanzakaivokselle ja sijoitettiin asumaan kukkulalla
olevaan uuteen taloon.

Kymmenen päivän yleinen ihmettely, joka nyt seurasi, ei koskenut

niin paljon sitä seikkaa, että Pentfield oli ottanut squawin pöytäänsä
ja vuoteeseensa, mutta sitä enemmän toimitusta, jolla heidän
yhteytensä laillistettiin. Juuri se, että avioliitto asianmukaisesti
pyhitettiin kirkon vahvistuksella, oli asia, joka meni yli yleisen
ymmärryksen. Mutta kukaan ei vaivannut Pentfieldiä kyselemällä
siitä. Niin kauan kuin jonkun miehen omituisista päähänpistoista ei
ole erityistä vahinkoa yhteiskunnalle, antaa yhteiskunta miehen olla
rauhassa, eivätkä ne miehet, joilla oli valkoset vaimot, sulkeneet
kotinsa ovea Pentfieldiltä. Vihkimismenot vaikuttivat, että hän ei
joutunut squawmiesten joukkoon ja asettivat hänet kaiken siveellisen
moitteen yläpuolelle, vaikka löytyi monta, jotka väittivät hänellä
olevan huonon maun naisiin nähden.

Ei kuulunut yhtään kirjettä ulkomailta. Kuusi postirekeä oli

hävinnyt jäljettömiin Big Salmonin luona. Muutoin tiesihän Pentfield,
että Corryn ja hänen morsiamensa oli näihin aikoihin jo täytynyt
lähteä pitkälle matkallensa. He olivat luonnollisesti häämatkallansa —
tällä häämatkalla, josta hän oli niin usein uneksinut omalta osaltaan
kahden yksitoikkoisen vuoden ajan. Hänen ylähuulensa koukistui
katkeruudesta tätä ajatellessaan — mutta, paitsi että hän oli
entistään ystävällisempi Lashkaa kohtaan, ei hänessä voinut
huomata mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

Maaliskuu oli kulunut ja huhtikuu lähestyi loppuaan, kun Lashka

eräänä aamuna pyysi lupaa saada matkustaa useita peninkulmia
alempana lahtea sijaitsevalle Siwash Peten mökille. Peten vaimo,
joka oli kotoisin Stevart Riveriltä, oli lähettänyt sanan, että hänen
pikku lapsensa voi huonosti, ja Lashka, joka oli hyvin äidillinen
luonnostaan ja luuli omaavansa suurta taitoa lasten sairauksiin
nähden, ei lyönyt laimin koskaan mitään tilaisuutta, jolloin hän sai
hoitaa muitten naisten pienokaisia, jotka tässä suhteessa olivat
häntä onnellisempia.

Pentfield valjasti koiransa ja ajoi Lashkan kanssa alaspäin

Bonanzalahtea. Ilma oli keväinen. Pakkanen oli kadottanut
ankaruutensa. Maa oli toisin vielä lumen peitossa, mutta juoksevan
veden lorina todisti, että talvi oli hellittämäisillään rautaisen otteensa.
Vesi oli syövyttänyt tien useista kohti, ja siellä ja täällä oli täytynyt
tehdä uusi kiertämällä sula paikka. Juuri sellaisen paikan kohdalla,
missä kaksi rekeä ei mahtunut sivuuttamaan toisiansa, kuuli
Pentfield lähestyvien kellojen helinän ja hän seisautti koiransa.
Uuvuksiin ajettu koiravaljakko, joka veti raskaasti kuormitettua
rekeä, tuli näkyviin kapean polvekkeen takaa. Ohjaustangon vieressä
käveli mies, joka hoiti sitä Pentfieldille tutulla tavalla, ja reen takana
kulki kaksi naista. Hänen katseensa kääntyi takaisin ohjaustangon
luona kulkevaan mieheen. Se oli Corry. Pentfield astui reestä ja
odotti. Hän oli iloinen, että Lashka oli hänen seurassaan. Kohtaus ei
olisi koskaan voinut sattua sopivammin, jos se olisi ollut järjestetty
edeltäkäsin, tuntui hänestä. Ja odotellessaan ajatteli hän, että
mitähän he tulisivat sanomaan, mitä he kykenisivät sanomaan. Mitä
häneen tuli, ei hänen luonnollisesti tarvinnut sanoa yhtään mitään.
Heidän asiansa oli antaa kaikki selitykset, ja hän oli valmis
kuulemaan heitä.

Kun he saapuivat kohdalle, tunsi Corry hänet ja hän seisautti

koirat.
Ja huudahtaen: "Halloo, vanha poika!" ojensi hän kätensä.