Building Java Programs: A Back to Basics

Approach 4th Edition Stuart Reges - eBook PDF

pdf download

https://ebooksecure.com/download/building-java-programs-a-back-
to-basics-approach-ebook-pdf/

Download more ebook from https://ebooksecure.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebooksecure.com
to discover even more!

(eBook PDF) Building Java Programs: A Back to Basics

Approach 4th Edition by Stuart Reges

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-building-java-programs-
a-back-to-basics-approach-4th-edition-by-stuart-reges/

Building Java Programs - A Back to Basics Approach 5th

Edition Stuart Reges - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/building-java-programs-a-back-
to-basics-approach-ebook-pdf-2/

Building Java Programs: A Back to Basics Approach 4th

Edition (eBook PDF)

http://ebooksecure.com/product/building-java-programs-a-back-to-
basics-approach-4th-edition-ebook-pdf/

(eBook PDF) Building Java Programs: A Back to Basics

Approach 5th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-building-java-programs-
a-back-to-basics-approach-5th-edition/
College physics : a strategic approach 4th Edition
Stuart Field - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/college-physics-a-strategic-
approach-ebook-pdf/

Artificial Intelligence: A Modern Approach 4th Edition

Stuart Russell - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/artificial-intelligence-a-
modern-approach-4th-edition-ebook-pdf/

(eBook PDF) Building Python Programs 1st Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-building-python-
programs-1st-edition/

Java: A Beginner's Guide: Create, Compile, and Run Java

Programs Today 9th Edition Herbert Schildt - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/java-a-beginners-guide-create-
compile-and-run-java-programs-today-ebook-pdf/

(eBook PDF) Introduction to Programming with Java: A

Problem Solving Approach 3rd Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-introduction-to-
programming-with-java-a-problem-solving-approach-3rd-edition/
Building Java Programs
A Back to Basics Approach

Fourth Edition

Stuart Reges

University of Washington

Marty Stepp

Stanford University

Boston Columbus Indianapolis New York San Francisco Hoboken

Amsterdam Cape Town Dubai London Madrid Milan Munich Paris Montreal
Toronto Delhi Mexico City Sao Paulo Sydney Hong Kong Seoul Singapore
Taipei Tokyo
Vice President, Editorial Director: Marcia Horton

Acquisitions Editor: Matt Goldstein

Editorial Assistant: Kristy Alaura

VP of Marketing: Christy Lesko

Director of Field Marketing: Tim Galligan

Product Marketing Manager: Bram Van Kempen

Field Marketing Manager: Demetrius Hall

Marketing Assistant: Jon Bryant

Director of Product Management: Erin Gregg

Team Lead, Program and Project Management: Scott Disanno

Program Manager: Carole Snyder

Project Manager: Lakeside Editorial Services L.L.C.

Senior Specialist, Program Planning and Support: Maura Zaldivar-Garcia

Cover Design: Joyce Wells

R&P Manager: Rachel Youdelman

R&P Project Manager: Timothy Nicholls

Inventory Manager: Meredith Maresca

Cover Art: Matt Walford/Cultura/Getty Images

Full-Service Project Management: Apoorva Goel/Cenveo Publisher

Services
Composition: Cenveo® Publisher Services

Printer/Binder: Edwards Brothers Malloy

Cover Printer: Phoenix Color

Text Font: Monotype

The authors and publisher of this book have used their best efforts in
preparing this book. These efforts include the development, research, and
testing of the theories and programs to determine their effectiveness. The
authors and publisher make no warranty of any kind, expressed or implied,
with regard to these programs or to the documentation contained in this book.
The authors and publisher shall not be liable in any event for incidental or
consequential damages in connection with, or arising out of, the furnishing,
performance, or use of these programs.

Copyright © 2017, 2014 and 2011 Pearson Education, Inc. or its affiliates.
All rights reserved. Printed in the United States of America. This publication
is protected by copyright, and permission should be obtained from the
publisher prior to any prohibited reproduction, storage in a retrieval system,
or transmission in any form or by any means, electronic, mechanical,
photocopying, recording, or otherwise. For information regarding
permissions, request forms and the appropriate contacts within the Pearson
Education Global Rights & Permissions department, please visit
www.pearsonhighed.com/permissions/.

Acknowledgements of third party content appear on pages 1193–1194, which

constitute an extension of this copyright page.

PEARSON, and MYPROGRAMMINGLAB are exclusive trademarks in the

U.S. and/or other countries owned by Pearson Education, Inc. or its affiliates.

Unless otherwise indicated herein, any third-party trademarks that may

appear in this work are the property of their respective owners and any
references to third-party trademarks, logos or other trade dress are for
demonstrative or descriptive purposes only. Such references are not intended
to imply any sponsorship, endorsement, authorization, or promotion of
Pearson's products by the owners of such marks, or any relationship between
the owner and Pearson Education, Inc. or its affiliates, authors, licensees or
distributors.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Reges, Stuart, author. | Stepp, Martin, author.

Title: Building Java programs : a back to basics approach / Stuart Reges,

University of Washington; Marty Stepp, Stanford University.

Description: Fourth Edition. | Hoboken, NJ : Pearson, 2016.

Identifiers: LCCN 2015049340 | ISBN 9780134322766 (alk. paper)

Subjects: LCSH: Java (Computer program language)

Classification: LCC QA76.73.J38 R447 2016 | DDC 005.13/3—dc23 LC

record available at http://lccn.loc.gov/2015049340

10 9 8 7 6 5 4 3 2 1

ISBN 10: 0-13-432276-2

ISBN 13: 978-0-13-432276-6

Preface
The newly revised fourth edition of our Building Java Programs textbook is
designed for use in a two-course introduction to computer science. We have
class-tested it with thousands of undergraduates, most of whom were not
computer science majors, in our CS1-CS2 sequence at the University of
Washington. These courses are experiencing record enrollments, and other
schools that have adopted our textbook report that students are succeeding
with our approach.

Introductory computer science courses are often seen as “killer” courses with
high failure rates. But as Douglas Adams says in The Hitchhiker's Guide to
the Galaxy, “Don't panic.” Students can master this material if they can learn
it gradually. Our textbook uses a layered approach to introduce new syntax
and concepts over multiple chapters.

Our textbook uses an “objects later” approach where programming

fundamentals and procedural decomposition are taught before diving into
object-oriented programming. We have championed this approach, which we
sometimes call “back to basics,” and have seen through years of experience
that a broad range of scientists, engineers, and others can learn how to
program in a procedural manner. Once we have built a solid foundation of
procedural techniques, we turn to object-oriented programming. By the end
of the course, students will have learned about both styles of programming.

Here are some of the changes that we have made in the fourth edition:

New chapter on functional programming with Java 8. As explained

below, we have introduced a chapter that uses the new language features
available in Java 8 to discuss the core concepts of functional
programming.

New section on images and 2D pixel array manipulation. Image

manipulation is becoming increasingly popular, so we have expanded
our DrawingPanel class to include features that support manipulating
 images as two-dimensional arrays of pixel values. This extra coverage
will be particularly helpful for students taking an AP/CS A course
because of the heavy emphasis on two-dimensional arrays on the AP
exam.

Expanded self-checks and programming exercises. Many chapters have

received new self-check problems and programming exercises. There
are roughly fifty total problems and exercises per chapter, all of which
have been class-tested with real students and have solutions provided for
instructors on our web site.

Since the publication of our third edition, Java 8 has been released. This new
version supports a style of programming known as functional programming
that is gaining in popularity because of its ability to simply express complex
algorithms that are more easily executed in parallel on machines with
multiple processors. ACM and IEEE have released new guidelines for
undergraduate computer science curricula, including a strong
recommendation to cover functional programming concepts.

We have added a new Chapter 19 that covers most of the functional concepts
from the new curriculum guidelines. The focus is on concepts, not on
language features. As a result, it provides an introduction to several new Java
8 constructs but not a comprehensive coverage of all new language features.
This provides flexibility to instructors since functional programming features
can be covered as an advanced independent topic, incorporated along the
way, or skipped entirely. Instructors can choose to start covering functional
constructs along with traditional constructs as early as Chapter 6. See the
dependency chart at the end of this section.

The following features have been retained from previous editions:

Focus on problem solving. Many textbooks focus on language details

when they introduce new constructs. We focus instead on problem
solving. What new problems can be solved with each construct? What
pitfalls are novices likely to encounter along the way? What are the most
common ways to use a new construct?

Emphasis on algorithmic thinking. Our procedural approach allows us to

 emphasize algorithmic problem solving: breaking a large problem into
smaller problems, using pseudocode to refine an algorithm, and
grappling with the challenge of expressing a large program
algorithmically.

Layered approach. Programming in Java involves many concepts that

are difficult to learn all at once. Teaching Java to a novice is like trying
to build a house of cards. Each new card has to be placed carefully. If
the process is rushed and you try to place too many cards at once, the
entire structure collapses. We teach new concepts gradually, layer by
layer, allowing students to expand their understanding at a manageable
pace.

Case studies. We end most chapters with a significant case study that
shows students how to develop a complex program in stages and how to
test it as it is being developed. This structure allows us to demonstrate
each new programming construct in a rich context that can't be achieved
with short code examples. Several of the case studies were expanded
and improved in the second edition.

Utility as a CS1+CS2 textbook. In recent editions, we added chapters

that extend the coverage of the book to cover all of the topics from our
second course in computer science, making the book usable for a two-
course sequence. Chapters 12–19 explore recursion, searching and
sorting, stacks and queues, collection implementation, linked lists,
binary trees, hash tables, heaps, and more. Chapter 12 also received a
section on recursive backtracking, a powerful technique for exploring a
set of possibilities for solving problems such as 8 Queens and Sudoku.

Layers and Dependencies

Many introductory computer science books are language-oriented, but the
early chapters of our book are layered. For example, Java has many control
structures (including for-loops, while-loops, and if/else-statements), and
many books include all of these control structures in a single chapter. While
that might make sense to someone who already knows how to program, it can
be overwhelming for a novice who is learning how to program. We find that
it is much more effective to spread these control structures into different
chapters so that students learn one structure at a time rather than trying to
learn them all at once.

The following table shows how the layered approach works in the first six
chapters:

Control Programming
Chapter Data Input/Output
Flow Techniques
procedural
1 methods String literals println, print
decomposition
definite variables, local variables, class
2 loops expressions, constants,
(for) int, double pseudocode
console input, 2D
return
3 using objects parameters graphics
values
(optional)
conditional char pre/post conditions, printf
4
(if/else) throwing exceptions
indefinite
assertions, robust
5 loops boolean
programs
(while)
token/line-based file
6 Scanner file I/O
processing

Chapters 1–6 are designed to be worked through in order, with greater

flexibility of study then beginning in Chapter 7. Chapter 6 may be skipped,
although the case study in Chapter 7 involves reading from a file, a topic that
is covered in Chapter 6.

The following is a dependency chart for the book:

Supplements
http://www.buildingjavaprograms.com/

Answers to all self-check problems appear on our web site and are accessible
to anyone. Our web site has the following additional resources for students:

Online-only supplemental chapters, such as a chapter on creating

Graphical User Interfaces

Source code and data files for all case studies and other complete
program examples

The DrawingPanel class used in the optional graphics Supplement 3G

Our web site has the following additional resources for teachers:

PowerPoint slides suitable for lectures

Solutions to exercises and programming projects, along with homework

specification documents for many projects

Sample exams and solution keys

Additional lab exercises and programming exercises with solution keys

Closed lab creation tools to produce lab handouts with the instructor's
choice of problems integrated with the textbook

To access protected instructor resources, contact us at

[email protected]. The same materials are also available at
http://www.pearsonhighered.com/cs-resources. To receive a password for this
site or to ask other questions related to resources, contact your Pearson sales
representative.

MyProgrammingLab
MyProgrammingLab is an online practice and assessment tool that helps
students fully grasp the logic, semantics, and syntax of programming.
Through practice exercises and immediate, personalized feedback,
MyProgrammingLab improves the programming competence of beginning
students who often struggle with basic concepts and paradigms of popular
high-level programming languages. A self-study and homework tool, the
MyProgrammingLab course consists of hundreds of small practice exercises
organized around the structure of this textbook. For students, the system
automatically detects errors in the logic and syntax of code submissions and
offers targeted hints that enable students to figure out what went wrong, and
why. For instructors, a comprehensive grade book tracks correct and
incorrect answers and stores the code inputted by students for review.

For a full demonstration, to see feedback from instructors and students, or to

adopt MyProgrammingLab for your course, visit the following web site:
http://www.myprogramminglab.com/

VideoNotes

We have recorded a series of instructional videos to accompany the textbook.

They are available at the following web site: www.pearsonhighered.com/cs-
resources

Roughly 3–4 videos are posted for each chapter. An icon in the margin of the
page indicates when a VideoNote is available for a given topic. In each video,
we spend 5–15 minutes walking through a particular concept or problem,
talking about the challenges and methods necessary to solve it. These videos
make a good supplement to the instruction given in lecture classes and in the
textbook. Your new copy of the textbook has an access code that will allow
you to view the videos.
Acknowledgments
First, we would like to thank the many colleagues, students, and teaching
assistants who have used and commented on early drafts of this text. We
could not have written this book without their input. Special thanks go to
Hélène Martin, who pored over early versions of our first edition chapters to
find errors and to identify rough patches that needed work. We would also
like to thank instructor Benson Limketkai for spending many hours
performing a technical proofread of the second edition.

Second, we would like to thank the talented pool of reviewers who guided us
in the process of creating this textbook:

Greg Anderson, Weber State University

Delroy A. Brinkerhoff, Weber State University

Ed Brunjes, Miramar Community College

Tom Capaul, Eastern Washington University

Tom Cortina, Carnegie Mellon University

Charles Dierbach, Towson University

H.E. Dunsmore, Purdue University

Michael Eckmann, Skidmore College

Mary Anne Egan, Siena College

Leonard J. Garrett, Temple University

Ahmad Ghafarian, North Georgia College & State University

Raj Gill, Anne Arundel Community College

Michael Hostetler, Park University

David Hovemeyer, York College of Pennsylvania

Chenglie Hu, Carroll College

Philip Isenhour, Virginia Polytechnic Institute

Andree Jacobson, University of New Mexico

David C. Kamper, Sr., Northeastern Illinois University

Simon G.M. Koo, University of San Diego

Evan Korth, New York University

Joan Krone, Denison University

John H.E.F. Lasseter, Fairfield University

Eric Matson, Wright State University

Kathryn S. McKinley, University of Texas, Austin

Jerry Mead, Bucknell University

George Medelinskas, Northern Essex Community College

John Neitzke, Truman State University

Dale E. Parson, Kutztown University

Richard E. Pattis, Carnegie Mellon University

Frederick Pratter, Eastern Oregon University

Roger Priebe, University of Texas, Austin

Dehu Qi, Lamar University

John Rager, Amherst College

Amala V.S. Rajan, Middlesex University

Craig Reinhart, California Lutheran University

Mike Scott, University of Texas, Austin

Alexa Sharp, Oberlin College

Tom Stokke, University of North Dakota

Leigh Ann Sudol, Fox Lane High School

Ronald F. Taylor, Wright State University

Andy Ray Terrel, University of Chicago

Scott Thede, DePauw University

Megan Thomas, California State University, Stanislaus

Dwight Tuinstra, SUNY Potsdam

Jeannie Turner, Sayre School

Tammy VanDeGrift, University of Portland

Thomas John VanDrunen, Wheaton College

Neal R. Wagner, University of Texas, San Antonio

Jiangping Wang, Webster University

Yang Wang, Missouri State University

Stephen Weiss, University of North Carolina at Chapel Hill

Laurie Werner, Miami University

 Dianna Xu, Bryn Mawr College

Carol Zander, University of Washington, Bothell

Finally, we would like to thank the great staff at Pearson who helped produce
the book. Michelle Brown, Jeff Holcomb, Maurene Goo, Patty Mahtani,
Nancy Kotary, and Kathleen Kenny did great work preparing the first edition.
Our copy editors and the staff of Aptara Corp, including Heather Sisan, Brian
Baker, Brendan Short, and Rachel Head, caught many errors and improved
the quality of the writing. Marilyn Lloyd and Chelsea Bell served well as
project manager and editorial assistant respectively on prior editions. For
their help with the third edition we would like to thank Kayla Smith-Tarbox,
Production Project Manager, and Jenah Blitz-Stoehr, Computer Science
Editorial Assistant. Mohinder Singh and the staff at Aptara, Inc., were also
very helpful in the final production of the third edition. For their great work
on production of the fourth edition, we thank Louise Capulli and the staff of
Lakeside Editorial Services, along with Carole Snyder at Pearson. Special
thanks go to our lead editor at Pearson, Matt Goldstein, who has believed in
the concept of our book from day one. We couldn't have finished this job
without all of their hard work and support.

Stuart Reges

Marty Stepp
Break through
To Improving results

MyProgammingLab™
Through the power of practice and immediate personalized feedback,
MyProgrammingLab helps improve your students' performance.

Programming Practice
With MyProgrammingLab, your students will gain firs-hand programming
experience in an interactive online environment.

Immediate, Personalized Feedback

MyProgrammingLab automatically detects errors in the logic and syntax of
their code submission and offers targeted hints that enables students to figure
out what went wrong and why.

Graduated Complexity
MyProgrammingLab breaks down programming concepts into short,
understandable sequences of exercises. Within each sequence the level and
sophistication of the exercises increase gradually but steadily.
Dynamic Roster
Students' submissions are stored in a roster that indicates whether the
submission is correct, how many attempts were made, and the actual code
submissions from each attempt.

Pearson eText
The Pearson eText gives students access to their textbook anytime, anywhere

Step-By-Step Videonote Tutorials

These step-by-step video tutorials enhance the programming concepts
presented in select Pearson textbooks.
For more information and titles available with MyProgrammingLab, please
visit www.myprogramminglab.com.

Copyright © 2016 Pearson Education, Inc. or its affiliate(s). All rights

reserved. HELO88173 · 11/15

LOCATION OF VIDEO NOTES IN THE TEXT

www.pearsonhighered.com/cs-resources

Chapter 1 Pages 31, 40

Chapter 2 Pages 65, 74, 89, 97, 110
Chapter 3 Pages 141, 156, 161, 167
Chapter 3G Pages 197, 215
Chapter 4 Pages 243, 251, 278
Chapter 5 Pages 324, 327, 329, 333, 356
Chapter 6 Pages 396, 409, 423
Chapter 7 Pages 458, 465, 484, 505
Chapter 8 Pages 535, 547, 555, 568
Chapter 9 Pages 597, 610, 626
Chapter 10 Pages 672, 677, 686
Chapter 11 Pages 716, 729, 737
Chapter 12 Pages 764, 772, 809
Chapter 13 Pages 834, 837, 843
Chapter 14 Pages 889, 896
Chapter 15 Pages 930, 936, 940
Chapter 16 Pages 972, 979, 992
Chapter 17 Pages 1037, 1038, 1048
Chapter 18 Pages 1073, 1092
Brief Contents
1. Chapter 1 Introduction to Java Programming 1

2. Chapter 2 Primitive Data and Definite Loops 63

3. Chapter 3 Introduction to Parameters and Objects 137

4. Supplement 3G Graphics (Optional) 196

5. Chapter 4 Conditional Execution 238

6. Chapter 5 Program Logic and Indefinite Loops 315

7. Chapter 6 File Processing 387

8. Chapter 7 Arrays 443

9. Chapter 8 Classes 530

10. Chapter 9 Inheritance and Interfaces 587

11. Chapter 10 ArrayLists 662

12. Chapter 11 Java Collections Framework 715

13. Chapter 12 Recursion 754

14. Chapter 13 Searching and Sorting 832

15. Chapter 14 Stacks and Queues 884

16. Chapter 15 Implementing a Collection Class 922

17. Chapter 16 Linked Lists 965

18. Chapter 17 Binary Trees 1017

19. Chapter 18 Advanced Data Structures 1071

20. Chapter 19 Functional Programming with Java 1107

1. Appendix A Java Summary 1149

2. Appendix B The Java API Specification and Javadoc Comments 1164

3. Appendix C Additional Java Syntax 1170

Contents
1. Chapter 1 Introduction to Java Programming 1

1. 1.1 Basic Computing Concepts 2

1. Why Programming? 2

2. Hardware and Software 3

3. The Digital Realm 4

4. The Process of Programming 6

5. Why Java? 7

6. The Java Programming Environment 8

2. 1.2 And Now—Java 10

1. String Literals (Strings) 14

2. System.out.println 15

3. Escape Sequences 15

4. print versus println 17

5. Identifiers and Keywords 18

6. A Complex Example: DrawFigures1 20

7. Comments and Readability 21

3. 1.3 Program Errors 24

1. Syntax Errors 24
 2. Logic Errors (Bugs) 28

4. 1.4 Procedural Decomposition 28

1. Static Methods 31

2. Flow of Control 34

3. Methods That Call Other Methods 36

4. An Example Runtime Error 39

5. 1.5 Case Study: DrawFigures 40

1. Structured Version 41

2. Final Version without Redundancy 43

3. Analysis of Flow of Execution 44

2. Chapter 2 Primitive Data and Definite Loops 63

1. 2.1 Basic Data Concepts 64

1. Primitive Types 64

2. Expressions 65

3. Literals 67

4. Arithmetic Operators 68

5. Precedence 70

6. Mixing Types and Casting 73

2. 2.2 Variables 74

1. Assignment/Declaration Variations 79
 2. String Concatenation 82

3. Increment/Decrement Operators 84

4. Variables and Mixing Types 87

3. 2.3 The for Loop 89

1. Tracing for Loops 91

2. for Loop Patterns 95

3. Nested for Loops 97

4. 2.4 Managing Complexity 99

1. Scope 99

2. Pseudocode 105

3. Class Constants 108

5. 2.5 Case Study: Hourglass Figure 110

1. Problem Decomposition and Pseudocode 111

2. Initial Structured Version 113

3. Adding a Class Constant 114

4. Further Variations 117

3. Chapter 3 Introduction to Parameters and Objects 137

1. 3.1 Parameters 138

1. The Mechanics of Parameters 141

2. Limitations of Parameters 145

 3. Multiple Parameters 148

4. Parameters versus Constants 151

5. Overloading of Methods 151

2. 3.2 Methods That Return Values 152

1. The Math Class 153

2. Defining Methods That Return Values 156

3. 3.3 Using Objects 160

1. String Objects 161

2. Interactive Programs and Scanner Objects 167

3. Sample Interactive Program 170

4. 3.4 Case Study: Projectile Trajectory 173

1. Unstructured Solution 177

2. Structured Solution 179

4. Supplement 3G Graphics (Optional) 196

1. 3G.1 Introduction to Graphics 197

1. DrawingPanel 197

2. Drawing Lines and Shapes 198

3. Colors 203

4. Drawing with Loops 206

5. Text and Fonts 210

 6. Images 213

2. 3G.2 Procedural Decomposition with Graphics 215

1. A Larger Example: DrawDiamonds 216

3. 3G.3 Case Study: Pyramids 219

1. Unstructured Partial Solution 220

2. Generalizing the Drawing of Pyramids 222

3. Complete Structured Solution 223

5. Chapter 4 Conditional Execution 238

1. 4.1 if/else Statements 239

1. Relational Operators 241

2. Nested if/else Statements 243

3. Object Equality 250

4. Factoring if/else Statements 251

5. Testing Multiple Conditions 253

2. 4.2 Cumulative Algorithms 254

1. Cumulative Sum 254

2. Min/Max Loops 256

3. Cumulative Sum with if 260

4. Roundoff Errors 262

3. 4.3 Text Processing 265

 1. The char Type 265

2. char versus int 266

3. Cumulative Text Algorithms 267

4. System.out.printf 269

4. 4.4 Methods with Conditional Execution 274

1. Preconditions and Postconditions 274

2. Throwing Exceptions 274

3. Revisiting Return Values 278

4. Reasoning about Paths 283

5. 4.5 Case Study: Body Mass Index 285

1. One-Person Unstructured Solution 286

2. Two-Person Unstructured Solution 289

3. Two-Person Structured Solution 291

4. Procedural Design Heuristics 295

6. Chapter 5 Program Logic and Indefinite Loops 315

1. 5.1 The while Loop 316

1. A Loop to Find the Smallest Divisor 317

2. Random Numbers 320

3. Simulations 324

4. do/while Loop 325

 2. 5.2 Fencepost Algorithms 327

1. Sentinel Loops 329

2. Fencepost with if 330

3. 5.3 The boolean Type 333

1. Logical Operators 335

2. Short-Circuited Evaluation 338

3. boolean Variables and Flags 342

4. Boolean Zen 344

5. Negating Boolean Expressions 347

4. 5.4 User Errors 348

1. Scanner Lookahead 349

2. Handling User Errors 351

5. 5.5 Assertions and Program Logic 353

1. Reasoning about Assertions 355

2. A Detailed Assertions Example 356

6. 5.6 Case Study: NumberGuess 361

1. Initial Version without Hinting 361

2. Randomized Version with Hinting 363

3. Final Robust Version 367

7. Chapter 6 File Processing 387

 1. 6.1 File-Reading Basics 388

1. Data, Data Everywhere 388

2. Files and File Objects 388

3. Reading a File with a Scanner 391

2. 6.2 Details of Token-Based Processing 396

1. Structure of Files and Consuming Input 398

2. Scanner Parameters 403

3. Paths and Directories 404

4. A More Complex Input File 407

3. 6.3 Line-Based Processing 409

1. String Scanners and Line/Token Combinations 410

4. 6.4 Advanced File Processing 415

1. Output Files with PrintStream 415

2. Guaranteeing That Files Can Be Read 420

5. 6.5 Case Study: Zip Code Lookup 423

8. Chapter 7 Arrays 443

1. 7.1 Array Basics 444

1. Constructing and Traversing an Array 444

2. Accessing an Array 448

3. A Complete Array Program 451

Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
λύσις (XVIII, 1-3. 10), die Lösung eines Stückes (oppos.
δέσις): kehitelmä (oppos. solmiskelma).

Μανικός (XVII, 4), in Wahnsinn versetzt, zum Wahnsinne geneigt:

vimmassa oleva, vimmaan taipuva.
μελοποΐα (VI, 5. 6. 9. 27, XXIV, 2), das Ververtigen von Liedern
und das Tonsetzen (als Theil der Tragödie): laulanto,
säveltäminen.
μέλος (I, 13. VI, 4. 11. XII, 8), Lied, it. Melodie: laulu,
laulanto, sävel, sävellys.
μεταφορά (XXI, 4. 7. XXII, 3. 5. 7. 11. 13. 18. 19. XXVI, 3. 17)
Metapher: kuvanto, metafora.
μετρικη (XX, 4. 5) scil. τέχνη die Metrik: runomitta-oppi.
μέτρον (I, 7. 10-13. IV, 7 10. 18. 19. V, 7. VI, 3. 4. IX, 2. 9.
XXII, 10. 12. XXIV, 4. 8. 9. XXVII, 10), Metrum, Versmass:
runomitta.
μιαρός (XIII, 2. XIV, 16. 18), widrig: inhoittava.
μιμηίσϑαι (I, 3. 4. 6. II, 1. 6. 7. III, 1. 2. 4. IV, 2. 7. 8.
IX, 9. XV, 14. XXII, 19. XXV, 2. XXVI, 2. 6. XXVII, 2. 7),
nachahmen, mimetisch darstellen: mukailla, kuvailla.
μιμησις (I, 2. 4. 9. 10. 14. II, 3. III, 3. 7. IV, 1. 12. V, 1. 7.
VI, 2. 5. 7. 8. 12. 21. VII, 1. 2. VIII, 4. IX, 9. 11. X, 1.
XI, 7. XIII, 2. XIV, 5. XV, 11. XII, 20. XXIV, 8. 9. XXVII,
1. 12. 13), Nachahmung, Mimesie: kuvailus, kuvaileminen.
μιμητής (III, 4. XXV, 2. XXVI, 2), Nachahmer, Künstler, spec.
Dichter: kuvailija, taideniekka, taiteilija, vars. runoilija.
μιμητικός (VI, 12. VIII, 4. XXIII, 3), mimetisch: kuvailukseen
kuuluva, kuvailevainen, kuvailus —.
μίμοι (I, 8), die Mimen: miimit.
μουσική (XXVI, 10), Musik: musiikki, säveltaide.
μυϑευμα (XXV, 8), das Erzählte: taru-sepitelmä.
μύϑος (I, I. IV, 8. V, 5. 6. VI, 8. 9. 11. 13. 16. 17. 19.
VII, 7. 10. VIII, 1. 3. 4. IX, 5. 8. 9. 15. ΧIII, 6. 7.
XIV, 2. 10. 20. 2!. XV, 11. XVI, 7. XVII, 1. 6. XVIII,
10. 15. 22. XXV, 9. XXVII, 13), Mythe, die mythische Erzählung
die Fabula eines Stückes: jumalais-satu tai -taru,
jumalais-sadullinen runotaru, kantataru.

Νομοί (I, 13. II, 6), die Nomen: nomit; νόμων ποίησις:
nomirunous.

Ξενικός (XXII, 3), fremd, ungewöhnlich: outo, vieras.

'Oyxos (XXIV, 6), Erhabenheit (des Styls): jalous. όγκώδης (XXIV,

9), erhaben: jalo. όμαλός (XV, 6. XVIII, 5), consequent:
yhtämukainen. όμοιος (XV 5), h. l. mit der Wirklichkeit
übereinstimmend (vom Charakter): todellinen. όρος (VΙΙ, 11. 12),
Definition: määritys. όρχησις (II, 4. XXVII, 6), Tanz: tanssi. όρχηστής
(I, 6), Täntzer: tanssija. όρχηστικός (IV, 19. XXIv, 10) zum tantz
gefügt, geneigt: tanssiin sovitettu l. sopiva: ή όρχηστική. Tantzkunst:
tanssitaide. όρις (VI, 5. 9. 11. 28. XIV, 3. 4. XXIV, 2. XXVII, 10), die
scenische Ausrüstung: näytelmällinen laitos.

Πάϑημα (VI, 2. XXIV, 2), Leidenschaft, Leid: mieliala, kärsintö,

kärsimmen. παϑητικός (ΧVIII, 6. XXIV, 1. 3) pathetisch:
intohimoinen, pathetinen. πάϑος (I, 6. XI, 9. 10. XIV, 4. 7. 9. 20.
XVII, 3. XXVI, 3), Gemüthsbewegung, Pathos, schmerzvolles Leid, it.
affektvoller Ausdruck: mielenliikutus, intohimo, kärsintö; intolause.
παραδειγμα (XXVI, 28), h. l. Ideal: ideali (ihanne, perikuva). πάροδος
(XII, 2. 4. 7), der erste Gesang des gesammten Chors: laulajiston
ensimäinen laulu, köörin tulo-laulu, parodos. παρωδια (II, 5),
Parodie: ivamukaus, parodia. πεπλεγμενος (X, 1. 5. XIII, 2. XVIII, 5.
XXIV, 1. 3), verwickelt (von Mythen und Tragödien): mutkallinen.
περιπέτεια (VI, 17. X, 2. 3. XI, 1. 5. 7. 9. XVI, 5. XVIII, 5. 18. XXIV,
2), Peripetie: vastaiskäänne. πλοκέ (XVIII, 10) i. q. δέσιs:
solmiskelma. ποιημα (IV, 9), Gedicht: runoelma. ποιησις (Ι, 13. IV, 7.
8. 13. 19), Dichtung: runous. ποιητική scil. τέχνη (I, 1. IV, 1. VI, 28.
XXVI, 4), Dichtkunst: runoustaide, runous. πολυμυϑος (XVIII. 12),
viele Mythen enthaltend: monitaruinen. πράγμα (VI, 8. 12. 13. 17.
20. VII, 1. 12. IX, 7. XIV, 1. 2. 5. 21. XV, 10. 11. XVIII, 13. 18. XIX,
5), das Geschene, Umstand: tapaus, seikka. ποάξις (VI, 2. 7. 8. 12-
14. 21. VII, 2. VIII, 1. 3. 4. IX, 9. 13. X, 1-3. XXIII, 1. 2. 6. XXVII,
13), Handlung: toiminta. πράττειν (II, 1. III, 2. 4. 6. VI, 5. 7. 13. IX,
4. XIV, 13. 15-17. XV, 10. XVII 1. XXII, 20. XXIV, 6), handeln
(aesthetisch): toimia, toimittaa. πρόλογος (XII, 2. 4. 7), Prolog:
alkajaispuhe. προσωδία (XXVI, 18), Prosodie: prosodia. πρόσωπον
(V, 2. 4), Maske: naamari. πτώσις (XX, l. 10), Biegung: taivutus.

Ραψωδεϊν (XXVII, 6), Rhapsodien vortragen: esitellä

kertomarunoa. ραψωδία (I, 12), Rhapsodie: rapsodia. ρήυα (XX, 1.
9. 10. 12), Verbum: tehdikkö. ρητορική scil. τέχνη (VI, 22), Rhetorik:
puhetaide, retorika. ρητορικός (VI, 23), rhetorisch: puhetaiteellisesti.
ρυϑμόs (I, 4. 5. 6. 13. IV, 7. VI, 3), Rhytmus: polento.

Σατυρικός (IV, 18. 19), satyrisch, zum Satyrspiel gehörig:

ilkkuminen, ilkku- l. satyri-. σκενοποιός (VI, 28), Maschinenmeister:
koneenkäyttäjä. σκηνή (XII, 3. ΧΙΠ, 10. XVII, 2. XXIV, 6), Scene:
näyttämö, näyttöpaikka, näkymö. σκηνογραφία (IV, 17),
Theatermalerei: näytelmäpaikan maalaaminen. στάσιμον (XII, 2. 8),
Chorgesang ohne anapästische und trochäische Systeme: stasimon.
στοιχεϊον (XX, 1. 2), Buchstab: kirjain. συλλαβή (XX, 1. 5), Silbe:
tavu. συρίγγων τέχνη (I, 5), Flotenspielerkunst: huilun- l.
syringinsoittotaide. σχήμα (I, 4. IV, 12. 13. V, 4. XVII, 3. XIX, 7. XX,
4. XXVII, 5), Form, Gestalt: muoto, asento, käytös (XXVII, 5:
näyttelijäin käytöksiä).

Τάξις (VII, 8), Ordnung: järjestys. τελος (VI, 12. 13. XXVII, 12),
Zweck: tarkoitus. τετράμετρον (IV, 18. 19. XXIV, 10), Tetrameter:
nelimittainen. τέχνη (I, 4. 5. VII, 11. VIII, 3. XIII, 8. XIV, 20. XVI, 6.
7. 9. 10. 32. XXVII, 4. 15), Kunst: taide. τραγικός (XIII, 10. XIV, 16.
XVIII, 18. XXVII, 1. 5), tragisch: tragillinen, murhenäytelmällinen.
τραγωδία (I, 2. 13. II. 7. III. 5. IV, 12. 14. 16. V, 3. 7-11. VI, 1. 2. 5.
9. 12. 13. 16. 17. 19. 21. 28. VII, 1. 2. 11. IX, 6-8. XI, 7. XII, 1. 4-6.
XIII, 1. 7-9. 13. XIV, 4. 13. 20. XV, 11. 13. XVIII, 4. 10. 15. 22. XXII,
20. XXIII, 1. XXIV. 1. 5. 6. XXV, 3. XXVII, 4. 8. 13), Tragödie:
tragedia, murhenäytelmä. τραγωδοδιδάσκαλος (IV, 13),
Tragödiendichter: tragedian harjoittaja. τρίμετρον (I, 9), Trimeter:
kolmimittainen. τροχαίος (XII, 8), Trochäus: trokhaio.

'Υμνος (IV, 8), Loblied: ylistysruno. ύποκριτής (IV, 17. V, 4. VI, 28.
XVIII, 21. XXIV, 6. XXVII, 4), Schauspieler: näyttelijä. ύποκριτική
(XXVII, 6) scil. τέχνη, die Kunst des Vortrages: esittelytaide.

Φαλλικά (IV, 15), Phallos-Gesänge: fallos-laulut. φοβερός (IX, 13.

XIII, 2-4. XIV, 1. 4), fürchterlich, Furcht erregend: pelättävä, pelkoa
herättävä. φόβος (VI, 2. XIII, 4. XIV, 5. XIX, 4), Furcht: pelko.
φωνήεν (XX, 3), Vokal: ääntiö, ääntäväinen.

Χορικόν μέλος (XII, I. 5. 7), Chorgesang: laulajiston laulu,

köörilaulu. χορός (IV, 17. V, 3.; XII, 4. 7-9. XVIII, 21), Chor:
laulukunta, laulajisto, kööri. χρώμα (I, 4), Farbe: väri.

Ψιλομετρία (II, 5), ungebundene Poesi: suorasanainen runoelma.

 Liite.

Ruotsalais-suomalainen kaunotieteellisten tiedesanain luettelo.

Absolut = ahsolutinen, ehdoton affekt = mielenvaikutus,

mielenliikutus, -kiihoitus agera (utföra) = näyttää, näytellä, esitellä,
suorittaa, toimittaa akt = näytös aktion (utförande) = näytäntö
[näytös: akt; näyttely: exposition], toimittaminen, esitys, esittely,
suoritus aktör = näyttelijä allegori = allegoria [liknelse: vertaus]
allegorisk = allegoriallinen arkitekt = rakennustaiteilija, arkitekti
arkitektur = rakennustaide arkitektonisk = rakennustaiteellinen.

Behag = sulo [Behagens gudinnor, Gracerna: sulottaret, ihattaret]

behagfull = suloisa, sulokas, mieluisa behaglig = suloinen, mieluinen
bild = kuva, kuvaelma bildrik = kuvakas, kuvallinen bildhuggare =
kuvanveistäjä, veistotaiteilija bildhuggeri = kuvanveisto, veistotaide
bildhuggerikonst = kuvanveistotaide.

Danskonst = tanssitaide deklamation = lausunto, deklamationi

deklamator = lausuja, deklamatori deklamera = lausua,
deklameerata dialog = puheenvaihtelo, haastelo dikt = runoelma,
runous dikta = runoella, (fig.) sepitä diktion = lausekeino dithyramb
= dityrambi dithyrambisk = dityrambinen dram = draama, näytelmä
dramatik = näytelmätaide, dramatika dramatiker = dramaatikko
dramatisera = draamatiseerata, näytelmän tapaan esittää dramatisk
= draamallinen, näytelmällinen.

Elegi = elegia, huoliruno elegiker = eleegikko, elegian runoilija

elegisk = elegiallinen, huoli- entusiasm = into [inspiration: innostus]
entusiasmera = innoittaa entusiast = intoilija, innostelija entusiastisk
= innollinen, intoisa, innokas epos = epos (-ksen), epopea,
kertomaruno epiker = eepikko, epoksen l. epopean l. kertomarunon
runoilija episk = epilliuen, epopeallinen, kertomarunollinen epilog =
päättäjäispuhe, jälkipuhe, epilogi episod = välikertomus, -kohtaus,
episodi erotik = lempirunous erotiker = lempirunoilija erotisk =
lemmellinen, lempi- esthetik = kaunotiede, ihannetiede, esthetika
esthetiker = kaunotieteilijä, estheetikko esthetisk =
kaunotieteellinen, ihannetieteeellinen, esthetillinen ethik =
siveysoppi, ethika ethisk = siveysopillinen, siveydellinen, ethillinen
extas = haltioissa olo extatisk = haltiokas, haltioissa oleva.

Fabel = eläinsatu, satu; (se intrig) fabelaktig = satumainen

fabulos = satuperäinen, sadunomainen fantasi = mielenkuvitus,
kuvausvoima, fantasia flöjtspelarekonst = huilunsoittotaide form =
muoto ful = ruma, oppos. kaunis; det fula = rumuus, ruma fulhet =
rumuus föredrag (ett styckes utförande) = esitys, esittely, suoritus
föredraga (utföra) = esittää, esitellä, suorittaa förnimmelse (den
sinnliga) = aistinta, aistiminen. Geni = nero genremålning =
laatukuva gest = liikenne, käytökset (plurale) grace, Gracerna ks.
Behag graciös = suloisa, sulokas grotesk = kuvaton, eriskummainen;
subst. groteski grupp = ryhmä gruppera = ryhmittää gruppering =
ryhmitys gåta = arvoitus, umpipuhe, -lause.

Handla (i esthetisk bemärkelse) = toimia, toimittaa handling

(esthetisk) = toiminta harmoni = sointu, harmonia harmonisk =
sointuisa, soinnullinen, harmoniallinen heroisk = sankarillinen,
sankari- hjeltedikt = sankarirunoelma humor = humori humoristisk =
humorillinen hänförelse = into.

Idé = idea, aate ideal = perikuva, ihanne, ideali idealisk =

ihanteellinen, idealinen idyll = idylli idyllisk = idyllinen,
idyllintapainen improvisation = äkkimietteinen tuote, äkkimiettielmä
improviserad = äkkimietteinen, suorapäinen inkonseqvent =
epämukainen intrig = perusjuoni, juoni, kantataru intrigant =
juonikas inspiration = innostus inspirera = innostuttaa ironi = ironia,
sala-iva, -pilkka [satir = ilkku; karikatyr = irvikuva; parodi =
ivamukaus] ironisk = ironiallinen, sala-ivaiuen.

Karakter = luonne karakteristisk = luonteen-omainen, luonnetta

kuvaileva, kuvailevainen karikatyr = irvikuva, karikatyri [se ironi]
karikera = karikeerata, tehdä irvikuvan (jostakusta), irvikuvassa
esittää klagodikt = valitusrunoelma, valituslaulu komedi = komedia,
ilveilys, ilvenäytelmä komiker = koomikko, komediantekijä, -
näyttelijä komisk = koomillinen (ks. löjlig), ilve-, ilveellinen
koncentrerad = supistunut konflikt = ristikohta, -kohtaisuus
[motsägelse = ristiriita, -riitaisuus; kontrast = vastakohta]
konseqvent = johdonmukainen, yhtämukainen konst = taide
konstnär = taiteilija konstnärlig = taiteellinen kontrast = vastakohta
(se konflikt) konträr = vastakohtainen kontur = ääriviiva, ääritelmä
kör = kööri, laulukunta, laulajisto.

Lofsäng = ylistyslaulu logik = logika, ajatustiede logiker = loogikko

logisk = logillinen, ajatustieteellinen lustspel = huvi-näytelmä lyrik =
laulurunous, lyriikki, lyyrillinen runous lyriker = lyyrikko, laulurunoilija
lyrisk = lyyrillinen, laulurunollinen löjlig, löje förtjenande =
naurettava; löje uppväckande = naurattava lösning (ett styckes), lat.
solutio = kehitelmä [oppos. solmiskelma].

Mask = naamari, maski melodi = sävel, nuotti melodisk =

sävelikäs, sulosointuinen, -ääninen metafor = metafora, vertauslause
metaforisk = metaforallinen, vertauslauseellinen meter = runomitta
metrik = runomitan oppi metrisk = runomittainen, runomitallinen
mim = miimi mimik = mimiikki mimiker = miimikko mimisk =
miimillinen monolog = yksinpuhe, monologi motiv = vaikuttava syy,
motiivi, aihe musik = musiikki, säveltaide musiker = muusikko,
säveltaiteilija, sävelniekka myth = taru, jumalaistaru mythisk =
tarumainen, taruperäinen, jumalaistarullinen målare = maalaaja
måleri, målarekonst = maalaus, maalaustaide målning = maalaus,
kuvaelma.

Naiv = naivi naivitet = naiviteetti novell = novelli, uutelo nätt =

sievä.

Objektiv = ohjektivinen, ulkokohtainen okonstnärlig = taiteeton,

epätaiteellinen ologisk = epälogillinen osedlig = epäsiveydellinen,
siveytön osedlighet = epäsiveys, siveyttömyys otragisk =
epätragillinen.

Parodi = ivamukaus, parodia (se ironi) passion = intohimo, himo,

kiihko passionerad = intohimoinen, himokas, kiihkoinen pathetisk =
intohimoinen, intomielinen, pathetinen pathos = intohimo, intomieli,
pathos (-ksen) person = henkilö pittoresk = ihailtava plastik =
kuvaustaide plastisk = kuvaustaiteellinen, plastillinen poem =
runoelma poesi = runous poet = runoilija poetik = runousoppi
poetisk = runollinen porträtt = muotokuva praktisk = käytöllinen,
käyttöpuolinen prolog = alkajaispuhe, prologi.

Rhapsodi = rapsodia rhetor = puhetaiteilija rhetorik = puhetaide,

retorika rhetoriker = puhetaiteilija, retoorikko rhetorisk =
puhetaiteellinen, retorillinen rim = loppusointu, riimi roll = rolli, osa
roman = romaani romantisk = romantillinen rythm = polento
rythmisk = polennollinen.

Samtal = kanssapuhe; (dialog) puheenvaihtelo, haastelo satir =

ilkku, ilkkuruno, ilkkukirjoitus (se ironi) satirisk = ilkkuinen scen =
näyttämö, näkymö; kohtaus scenisk = näytelmällinen, näkymöllinen
sentimental = hempeä-, hento-tuntoiuen sinne = aisti sinlig =
aistillinen sinnesförfattning (Gesinnung) = mieli, mielenparsi
situation = asema, tila skald = runoilija skaldekonst = runoustaide
skaldestycke = runoelma skizz = eskissi, suunnitelma skulptera =
veistää skulptur = veistotaide skulpturbild = veistokuva, veistämä
skulptör = kuvanveistäjä, veistotaiteilija skådespel = näytelmä
skådespelare = näyttelijä skådespelarekonst = näyttelijätaide skön =
kaunis, oppos. ruma [vacker = korea, fager = sorea, täck = soma;
sievä = nätt, ihana = förtjusande, pulska = prydlig]; det sköna =
kauneus, kaunis skönhet = kauneus spela (utföra) = näyttää,
näytellä, suorittaa, toimittaa stans = säkeistö strof == säe subjektiv
= subjektivinen, itsekohtainen sublim = ylevä symmetri =
tasasuhtaisuus symmetrisk = tasasuhtainen.

Talang = taidollisuus, taidonlahja, talangi talangfull = taidokas,

taidollinen talangfullhet = taidokkaisuus teater = teateri teoretisk =
tietopuolinen, teoriallinen tillknytning (ett styckes), lat. implicatio =
solmiskelma (oppos. kehitelmä) tragedi = tragedia, murhenäytelmä
tragiker = traagikko, tragediantekijä, -näyttelijä tragisk = tragillinen,
murhenäytelmällinen täck = soma (se skön).

Uppränning = alkuluonnos (se utkast) utföra = toimittaa, suorittaa

(se agera, spela) utförande = toimittaminen, suoritus (se aktion)
utkast = suunnitelma, kehäys.

Vacker = korea (se skön) vältalare = kaunopuhelija (se rhetor)

vältalig = kaunopuheinen (se rhetorisk) vältalighet =
kaunopuheisuus (se rhetorik).
 Viiteselitykset:

[1] Tekstissä on μύϑος, jumalaistaru, -satu. Koska, näet, enimmät

sekä kertomarunolliset että mnrhenäytelmälliset aineet olivat
vanhimpina aikoina otetut jumalaissaduista, tuli sana μύϑος myös
merkitsemään kanta- eli runo-tarua, runon alkutarua, fabula; eikä
ainoastaan semmoisissa kappaleissa, joissa aine todella olikin
jumalaissadullinen, vaan myös missä näin ei ollut laita.

[2] Knvailus, ή μίμησις, oikeastaan jälitteleminen, mukaileminen,

on Aristoteleen, niinkuin jo Platonin, ja heidän jälkeen koko
muinaisuuden kaunotieteilijäin mukaan kaunotaiteen varsinainen
olento, ja kaikki ihanne-taiteet, esm. musiikki, ovat kuvailuksia,
jälittelemisiä. Kun sentähden Aristoteles tässä sanoo, että huilun- ja
kitaran-soittotaiteesta — s.t.s. siitä musiikin osasta, jota esitettiin
huilulla ja kitaralla — ainoastaan "enin osa" on kuvailusta, niin
kuuluu tämä ristiriitaiselta. Ristiriitaisuus häviää kuitenkin, kun
tiedetään, että mimesis-sanalla on kaksinainen merkitys: ahtaampi ja
laveampi. Kuvailus ahtaammassa merkityksessä käsittää luonnon
todenperäisten olojen huolellista jälittelemistä ja mukailtavain
tarkkaa mukailemista, niinkuin esm. näyttelijät mukailevat
esikuvaansa. Tätä näyttelijäin kuvailemista tahtookin Hermann
yksinomaisesti viedä kuvailuksen ahtaampaan merkitykseen, ks.
Herm. Comment, s. 84: "angustior significatio haec est,, qua imitari
dicitur is, qui aliam in se personam suscipit". Laveampi merkitys taas
käsittää taiteen oikean vapaan kuvailemisen, kuvituksen, fantasian,
ja ihanteen, idealin, mukaan: "fictio rei alicujus ad similitudinem
veritatis", kuten Hermann sanoo. Esimerkkinä näihin merkityksiin
mainittakoon Polit. VIII 5, Bekk. 1340; Probl. XIX 15, Bekk. 918 ja
XIX 27, Bekk. 919. Ks. näistä muutoin Herm. s. 84 ss. ja E. Müller:
"Geschichte der Theorie der Kunst bei den Alten", II Osa, ss. 355 ja
356 ss. — Huomattavaa on muutoin, ettei tässä §:ssä mainittuin
taidelajien luetteleminen suinkaan ole pidettävä minäkään
varsinaisena selityksenä siihen, mitä Arist. sanoo I:ssä §:ssä, sillä
muodoin että Arist. muka tässä nyt erittäin ja täydellisesti luettelisi
niitä runoustaiteen lajeja, joista hän vasta aikoo puhua. Sillä hän
puhuu tässä yleiseltä kannalta ja luettelee ainoastaan summassa
niitä kaunotieteen lajeja, jotka ovat ahtaammassakin merkityksessä
kuvailuksia.

[3] Bekker'in, Reiz'in ja muitten kanssa luemme tässä δια φωνής,

eikä δια τής φύσεως. Koska Arist. tässä luettelee ne keinot, joilla
taide kuvailee, niin on tämän paikan kanssa pantava yhteyteen Rhet.
III Luk. 1, Bekk. 1403, jossa Arist. niin ikään mainitsee ääntä
kuvailuksen keinona. Tässä ei kuitenkaan tarvitse ajatella elävien
kuvailemista, esm. lintujen viserrystä, hevosten hirnumista, koirien
haukuntaa j.n.e. — niinkuin sitä Hermann selittää, jonka tähden hän,
syystä katsoen tätä sopimattomaksi, ehdotteleekin luettavaksi δια
τής φύσεως, josta syntyisi se käsitys, että muutamat kuvailevat
taiteen voimasta, muutamat tottumuksesta, muutamat taas
luontonsa voimasta. Sen sijaan sopii tässä ajatella laulua ja
lausuntoa, deklamatioma, joittenka käyttäjinä ilmaantuvat etenkin
näyttelijät. Ks. Herm. s. 90; E. Müller, Gesch. d. Th., II, s. 346. —
Niinkuin nähdään, alkaa Arist. heti selvittämään niitä eroavaisuuksia,
jotka syntyvät esityskeinojen erilaatuisuudesta. II:ssa luvussa puhuu
hän eri esineistä, III:ssa eri tavoista. Ett'ei Arist. kuitenkaan muuhun
kuin esityskeinojen erilaatuisuuteen perustanut taiteen jakaumista
eri taiteisin, olen koettanut osoittaa akademiallisessa väitöskirjassani
"Försök tili framställning af Aristoteles' lära om det Sköna och
Konsten", H:fors 1865 s. 66 ss.
 [4] Syrinki, ή σύριγξ, oli moni-, tavallisesti seitsemän-putkinen
paimenpilli, jonka putket eli pillit olivat järjestänsä toinen toista
lyhyempi.

[5] Hermann lukee ή τών όρχηστών = tanssitaide. Heinsius

ehdottelee: οί πολλοί τών όρχηστών, jota parannusta kuitenkin
Teichmüller katsoo tarpeettomaksi, arvellen, että sanoihin οί τών
όρχηστών on ajateltava sana μιμόυμενοι.

[6] 'Ηϑη, πάϑη ja πράξεις ovat Aristoteleella ei ainoastaan

tanssitaiteen vaan koko kaunotaiteen esineitä. Sana ήϑη merkitsee
sekä luonteita, character, että myöskin ylimalkaan siveydellistä,
ethillistä mielenliikutusta, affectus. Πάϑη merkitsee sekä
mielenliikutusta (ankarampaa kuin ήϑος), esthetillistä tiedesanaa
"pathos" (himo, intohimo), että itse kärsimystä, kärsintöä. Πράξεις
käsittää Aristoteleella ei ainoastaan toimintaa ("Handlung"
esthetillisessä merkityksessä), vaan myöskin kaiken sen, mitä me
laveammassa ja ahtaammassa ymmärteessä kutsumme situationiksi
(asema, tila). Ks. Biese, "Die Philos. des Arist." II, s. 694.

[7] Tätä paikkaa on monella eri tavalla koetettu selittää. Me

käsitämme sitä näin: Tavallisen käsityksen mukaan sanotaan
epopealliseksi runoudeksi ainoastaan sitä kertomarunoutta, joka on
runomitalle pantu. Ja niinkuin ihmiset ovat tottuneet runomittojen
mukaan nimittämään runoilijoita, muutamia elegian-, muutamia
jambein-runoilijoiksi j.n.e. (§ 10), niin on kuusimittainen runomitta
näihin saakka katsottu epopean varsinaiseksi runomitaksi — niinkuin
se todella onkin, ainakin pidemmissä kertomarunoelmissa. Sillä jos
joku on koettanut muuhun mittaan sovittaa pidemmän epillisen
kappaleen, niin on se huomattu sopimattomaksi (Luku XXIV, § 12),
mutta pienempiä sopii muuhunkin mittaan sovittaa. Vaan ei tämä
mitta kumminkaan tee kertomarunoutta. Sillä kertomarunous voi olla
suorasanainenkin ja voi käyttää mitä mittoja hyvänsä, vaikk'ei aina
erittäin hyvällä menestyksellä kuten Khairemonin esimerkki todistaa
(§ 12). Se mikä tekee kertomarunouden, samaten kuin muunkin
runouden, on kuvailus, mimesis. Yhtä vähän kuin siis voi
Empedoklesta sanoa runoilijaksi, vaikka hän on runomitalla puhunut
luonnosta (§ 11), yhtä vähän sopii myöskin sanoa kaikkia
suorasanaisia teoksia kertomarunoelmiksi. Niin esm. ei millään
muotoa sovi siinä kohden rinnatusten asettaa Sofronin ja Xenarkhon
miimejä ja Sokrateen kanssapuheita. Edelliset ovat kertomarunoutta,
Sokrateen kanssapuheet ei.

[8] Miimit, οί μΐμοί, olivat pieniä, kanssapuheen muotoon sepittyjä

draamallisia kuvauksia tavoista, mielenliikutuksista ja elämän-oloista.
Ehkä suorasanaisina olivat nämä kuvaukset kuitenkin kirjoitetut
polennonmukaisella kielellä, tavallisesti Dorilaisten murteella. Tämän
runolajin ensimmäinen käyttäjä oli Sofroni Syrakusasta, Sofokleen ja
Euripideen aikalainen. Xenarkho oli tämän poika ja viljeli samaa
runouslajia. — Perustauten erääsen paikkaan Athenaon tykönä, joka
mainitsee Alexamenoa ensimäisenä Sokratisten kanssapuheitten
tekijänä, ovat selittäjät näihin asti arvelleet Aristoteleen tässä
asettavan Sokrateen kanssapuheet samalle kannalle kuin Sofronin ja
Xenarkhon miimit ja siis sanovan niitäkin kertomarunoelmiksi. Syystä
huomauttaa kuitenkin Teichmüller, kuinka uskomattomalta se tuntuu,
ettei tuo tarkka Aristoteles olisi tehnyt sen tarkempaa eroitusta
prosan ja runouden välillä. Sillä mitä me tunnemme näistä
kanssapuheista todistaa niissä olleen filosofiallista ja dialektillistä
sisältöä, eikä mitään kuvailusta (mimesis). Muutamat ovat arvelleet,
että tässä muka olisi Platonia ajatteleminen, joka hänkin teki
Sokratisia kanssapuheita, jota Teichmüller kuitenkin katsoo
sopimattomaksi. Ks. Teichm. m. t. I s. 1 ss.
 [9] Muutamissa painoksissa luetaan φυσικόν — luonnontiedettä
koskevaa, eikä μουσικον.

[10] Empedokles Agrigentosta eleli 450 e.Kr. ja kirjoitti kolmen

kirjan pituisen filosofiallisen oppirunon "luonnosta" (περί φύσεως).

[11] Sekä Hermann että Bekker'kin lukee tässä οθκ ήδη καi
ποϊητήν προσαγορευτέον. Koska Arist. kuitenkin juuri, § 7, sanoo,
että kertomarunoilija saapi seoinkin käyttää runomittoja, milloin
mitäkin, niin näkyy meidän lukulaji antavan oikeamman
ymmärryksen, koska "Kentauros" näkyy olleen joku epopea.
Khairemoni eli Euripideen aikana taikka vähän myöhemmin. Tiedot
hänestä ovat kuitenkin epävakaiset. Muutamat, niinkuin Athenæo,
sanovat häntä tragiseksi, toiset, niinkuin Suidas ja Eudocia
koomilliseksi kirjailijaksi. Tästä paikasta päättäin näkyy hän olleen
epillinen runoilija.

[12] Polygnoto, kotosin Thasoosta, eleskeli 80 Olympiadin

paikoilla. Hän kuvaili jaloja ja hyviä luonteita, joita hän valitsi
enimmiten sankari-ajan historiasta. Pausoni sitä vastaan kuvaili
mielellään huonoja ja siveydellisessä suhteessa häijyjä luonteita. Hän
oli Athenasta syntyisin, Polygnotoa vähän myöhempi. Dionyso,
Kolofonista kotosin, koetti kuvailuksissaan jälitellä Polygnotoa, mutta
kun häneltä peräti puuttui ihanteellisuutta, joutui hän todellisuuden
tarkaksi jälittelijäksi. Ks. näistä Lessing, Laokoon. — Hakaisiin
suljetut sanat, joita ajatus vaatii, löytyvät Hermannin painoksessa:
άνάγκη μιμεΐσϑαι.

[13] Joita on lueteltu I:sen Luvun 2 §:ssä, ja ylimalkaan kaikki ne

taiteet, joittenka esityskeinoja Arist. mainitsee, I Luku § 2.
Ihannetaiteet ovat, ks. Alkulause 4., Aristoteleen mukaan seuraavat:
veistotaide, maalaus, tanssitaide, näyttelijätaide, musiikki ja runous.
 [14] Sanalla λόγοι näkyy Arist. ymmärtäneen I Luvussa mainittuja
Sofronin ja Xenarkhon miimejä, jotka olivat kirjoitetut
suorasanaiseen muotoon. Ψιλομετρία (paljas-mitta) taas näkyy tässä
merkitsevän kertomarunollisia teoksia ilman tanssitta ja musiikitta.

[15] Kleofoni mainitaan sepittäneen kymmenen murhenäytelmää.

Kun hän tässä paikassa näkyy joutuneen Arist:een mieleen
kertomarunoilijana, niin sopii tässä ehkä paremmin ajatella hänen
teostaan Μανδρόβουλος, jota Arist. mainitsee Sophist. Elench. XV,
14.

[16] Hegemoni eli Peloponneson sodan aikana ja oli

ivamukaustensa (parodiain) kautta joutunut yleisön erityiseen
suosioon. Athen. IX s. 407, A. kertoo, että kun hänen teostansa
"Gigantomakhia" näytettiin Athenan teaterissa, herätti se niin
vastustamatonta naurua, etteivät kuulijat voineet itsiänsä pidättää,
vaikka teateriin vast'ikään oli saatettu se surunsanoma, että
Athenalaisten kaunis laivasto oli Sikelian edustalla voitettu ja
hajoitettu.

[17] Nikokhares oli Aristofaneen aikalainen. "Delias"-teoksessaan

pilkkasi hän Deliolaisten yltäkylläistä ja hentoa elämäntapaa.

[18] Paikka on sangen turmeltunut. Muutamat, näet, lukevat

'Άργάς, eikä Πέρσας, toiset ώς πέργας και Κύκλωπας, toiset ώς
περγάς κ. Κυκλ., toiset ώσπερ γάς κ. Κυκλ. j.η.e. Meidän, niinkuin
Bekkerinkin lukulaji on ώς Πέρσας και Κύκλωπας. Jälkeinen nimi on
monikkoon pantava, koska sekä Timotheo että Filoxeno ovat sen
nimistä kappaletta kirjoittaneet; edellinen nimi on jo itsessään
monikko. Timotheo, syntynyt Miletossa 446 e.Kr., oli kuuluisa
nomeintekijä ja säveltaiteilla. "Persialaiset" oli nomi, jossa hän lauleli
Kreikkalaisten voittoa Persialaisista. Hänen teoksensa Κύκλωψ oli
dityrambi. Filoxeno, syntynyt 459 e.Kr. Kytherassa, oleskeli
vanhemman Dionyson hovissa Sikeliassa, mutta ajettiin pois
ystävällisen olonsa tähden tyrannin hetairan Galatean suhteen. Hän
teki silloin dityrambinsa "Kyklopi", jossa hän mukaeli Dionyson
kyklopiksi, itsensä Odysseyksi ja lempijättärensä Galatea-nymfaksi.

[19] Se eri tapa, millä runoilija esineitänsä kuvaelee, synnyttää siis

kolme eri runolajia: 1) Jos runoilija itse kertoelee tapauksia, omilla
sanoillaan, taikka antaa muiden niitä kertoella, niin syntyy
kertomarunollinen eli epillinen runous; 2) jos runoilija itse yhä vaan
puhuu, itsestään runoellen, niin tästä syntyy dityrambinen (meidän
lyyrillinen) runous; ja 3) kun kuvailus tehdään toimivaisten henkilöin
kautta, niin siitä syntyy draamallinen runous. Samalla tavoin jakaa
Platonikin runoutta, ks. hänen Polit. III, 394. — Hermann lukee και
έτερον τι γιγνόμενον, eikä ή. έ. τ. γ. Muutamat, niinkuin Tyrwhitt,
Buhle ja Susemihl, ovat Arist:n sanoista tahtoneet saada ainoastaan
kaksi runolajia: kertomarunollista ja näytelmällistä.

[20] Keinot, millä; esineet, mitä; ja tapa, miten. Ks.Luku I, §3.

[21] Hermann lukee πράττοντες και δρώντες: toimimalla ja

toimittamalla.

[22] Έχεΐϑεν: Sikeliasta, eikä Megaran kaupungista Sikeliassa.

Epikharmo oli, näet, Koossa syntynyt 60 ja 62 Olympiadein välillä,
mutta tuli nuorena Sikeliaan. Magnes, Athenasta, mainitaan
nuoruudessaan tavanneen Epikharmoa. Walz arvelee, että näin myös
on voinut Khionideen laita olla, ja että tämä jo nuoruudessaan oli
tullut tutuksi, koska Epikharmon kukoistus-aika Suidaan mukaan olisi
ollut noin kuusi vuotta ennen Persialais-sotia, ja Khionides jo
kahdeksan vuotta ennen näitä mainitaan komedian tekijänä.
 [23] Tragedian itsilleen omistavan mainitaan seuraavat paikat:
Korintho, Epidauro, Aigina, Flio ja etupäässä Sikyoni.

[24] Sana κωμάζειν johdetaan tavallisesti suhstantivista κώμος

(kemut, juhlapidot, riemu-tilaisuus, seura) ja merkitsee kemujen
pitämistä, riemutilaisuuden viettämistä juhlasaatolla, iloleikillä,
musiikilla, tanssilla y.m. Tästä nyt, arvelevat Peloponnesolaiset, sanat
κωμωδία (komedia) ja κωμωδός (riemulaulaja, komedian tekijä)
eivät johdu, vaan sanasta κώμη, kylä, syystä että komedian
ensimäiset harjoittajat kiertelivät pitkin kyliä.

[25] Paljon on riidelty, onko tässä lukeminen 'Αίτιον δε και τούτου,

kuten Bekkerin, Didot'u painoksen y.m. mukaan, vai αΐτιον δε και
τουτο, kuten toiset tahtovat. Edellinen lukulaji antaa sen
ymmärteen, että runouden (niinkuin kaiken taiteen) syntymiseen
löytyy kaksi syytä, nimittäin kuvailushalu ja ihmisen luonnollinen
taipumus kuvaelmista iloitsemaan. Syynä taas tähän iloitsemiseen on
se, että ihminen kuvaelmain katselemisesta oppii, mikä oppiminen
kaikille on hupaista. — Jälkimäinen lukulaji taas antaa seuraavan
ajatuksen: Runouteen, niinkuin taiteesen ylimalkaan, on kaksi syytä,
kuvailushalu ja kuvaelmista iloitseminen. Nämä ovat yleiset syyt,
joihin vielä jonakuna kolmantena, joka samalla edellisiä perustaa,
tulee oppimisen halu. — Kumpanenkin lukulaji pitää paikkansa.

[26] Se ei ole kuvailusmäärä s.t.s. kuvaileminen semmoisenaan

elikkä mukailemisen suurempi tahi vähempi tarkkuus, joka
taideteoksissa tuottaa meille huvitusta, vaan taiteellinen täydellisyys,
väri taikka muu senkaltainen syy s.t.s. itse taiteellinen puku.
Käsikirjoituksissa on ουχί μίμημα ποιήσει την ήδονήν; Bekker taas
lukee δια μίμημα. Verrattava on tähän mitä Arist. puhuu Rhet. I. 11,
3.
 [27] Paikka on turmeltu ja lukulajit eroavaiset. Parhaimman
käsityksen antaa Aldus'en lukulaji, jota Bekker ja Didot'n painos
noudattavat. Useimmissa käsikirjoituksissa luetaan: έξ αρχής
πεφυκότες και αυτά μάλιστα. Hermann lukee πεφυκότα κaι αυτά
μιμητικά (suom.: kehittäen näitä jo alusta syntyperäisiä ja
kavallukseen sopivia aineita).

[28] "Margites" nimistä teosta mainitsee Arist. Homeron

tekemäksi. Myöhemmän ajan tarkastelijat ovat tahtoneet Pigresta
Margiteen tekijäksi.

[29] Bekker ja Hermann lukevat και το άρμόττον, eikä κατά το

άρμ. kuten Didot'n painos.

[30] Aristoteles huomauttaa L. XIII ja ss. siitä, että

kertomarunollinen ja näytelmällinen runouslaji ovat toistensa kanssa
aivan likeistä sukua. Sentähden pitää myös epillisten kuvailusten
oleman draamallisia.

[31] Jälkimäisten runouslajien, komedian ja tragedian, muodot

ovat edellisiä, jambin- ja epopean-lajeja, arvoisempia.

[32] Bekker ja Hermann lukevat κρινόμενου eikä κρίνεται. Koko

tämän lauseen asettaa muutoin Hermann luvun loppuun.

[33] Falloslaulut olivat lauluja, joita laulettiin fallon juhlasaatossa

(φαλλαγώγια). Ne olivat raa'at ja riettaat, jonka tähden ne eivät
kaikissa paikoin pysyneet. Dityrambit ylistivät jumalien, erittäin
Dionyson, töitä.

[34] Jambinen runomitta tuli tavalliseksi. Kuitenkin käytettiin myös

nelimittaisia trokaioja. Näin teki välistä Sofokles, Aiskhylo ja
Euripides.

[35] Tähän on ajateltava jo 19:stä §:sta ή φύσις εύρεν

(Hermann), taikka 18:sta §:sta έγένετο (Walz). Lauseen lopussa
lukee Hermann δέχεται eikä λέγεται, väittäen mahdottomaksi, että
Arist. olisi voinut perustaa näin painavia asioita ainoastaan
kulkupuheisin. Walz muistuttaa kuitenkin syystä, että Arist. sanalla
τα αλλα, joihin λέγεται likimmiten kuuluu, näkyy tarkoittaneen
vähäpätöisempiä muutoksia, joittenka alkuperästä eri juttuja voi olla.

[36] Ettei Arist. näillä sanoilla ole aikonut antaa mitään määritystä
komediasta, sen helposti huomaa lauseen vaillinaisuudesta ja
lyhyydestä, jos sitä vertaa esm. tragedian määritykseen seuraavassa
luvussa. Hän vaan yleisillä viittauksilla huomauttaa komedian
omituisesta luonteesta. II:sen luvun lopussa sanoo Arist., että
komedia kuvaelee huonompia ja halvempia ihmisiä, tragedia taas
parempia ja arvoisia. Tämä, sanoo Arist., ei nyt kumminkaan ole niin
ymmärrettävä, että komedia muka kuvailisi ainoastaan siveydellisesti
huonoja ihmisiä, ehkä sillä kyllä on se omituisuus, että se mielellään
valitsee vähänarvoisempia ihmisiä, samaten kuin tragedia
päinvastoin oman luonteensa mukaan valitsee ylhäisiä ja suuremman
arvoisia. Vaan asian laita on niin, että komedian aiheena on
naurettava, ja naurettava on osa rumasta. Sillä naurettava on (§ 2)
hairaus, poikkeus oikeasta ja kauniista, sekä rumuus, jossa ei ole
kipua eikä tuskaa. — Tämä on koko se selitys, minkä Arist. antaa
komediasta ja naurettavasta. Kuinka vaillinainen se on, sen huomaa
helposti. Rhetorikassaan, III, 18 (Bekk. 1419), viittaa hän,
puhuessaan naurettavasta, tähän paikkaan, sanoen täällä
selittäneensä, kuinka monta lajia naurettava on. Koska tältä paikalta
kuitenkin kokonaan puuttuu tämmöistä selitystä, todistavat Arist:n
sanat Runousopin nyt ei enään olevan alkuperäisessä
kokonaisuudessaan. — Lukulajit muutoin eroovat siinä, että
muutamilla on, kuten meidän painoksessa: αλλά του αίσχρου έστί το
γελοΐον μόριον, muutamilla taas (Hermann): αλλά τον αίσχρου, οθ
εστί τ. γ. μ., mikä käännettynä kuitenkin antaa saman ajatuksen:
Komedia on halvempain kuvailus, ei niin ymmärrettynä, että kaikki
pahe olisi sen aineena, vaan niin, että se on kuvailus rumasta, josta
naurettava onkin osa.

[37] Vanhoilla oli kaksi luonne-naamaria eli -maskia (πρόσωπον),

nimittäin koomillinen naamari, jota käytettiin ilvenäytelmissä, ja
tragillinen naamari, jota käytettiin murhenäytelmissä.

[38] Kun arkhαontti otti kustantaakseen jonkun näytelmä-

kappaleen, ensiksikin sen harjoituttamista ja sitten sen näyttelemistä
— mikä todellakin vaati ei suinkaan vähäisiä kulunkeja — niin
sanottiin hänestä χορόν διδόναι, ja runoilijasta χορόν λαμβάνειν. Kun
komedia pidettiin halvemmassa arvossa, niin tämmöinen
kustantaminen vasta myöhään tapahtui, jonka tähden vapaa-
ehtoisten täytyi tämmöistä laulua toimittaa.

[39] Epikharmo oli Dorilais siirtokunnasta Megarasta, Formis

Syrakusasta. Näihin saakka eivät komedian kantatarut olleet
yhtenäisiä ja kokonaisia.

[40] Lukulajit eroovat toisistaan. Käsikirjoituksissa on: μέχρι μόνον

μέτρον μεγάλου. Kun μεγάλου teki vaikeutta ehdotteli Aldus
luettavaksi μετα λόγου, jota Bekker hyväksyy; näin myös Didot'n
painos. Hermann ehdottaa καϊ λόγον. Reiz ja Tyrwhitt jättävät sanan
kokonaan pois, pitäen sitä interpolationina. Sanalla λόγος
tarkoitetaan tässä samaa kuin άπαγγελία, kertomus, narratio.
 [41] Näytelmärunouden historiassa on tämä paikka tullut
kuuluisaksi, koska se on ainoa, josta on voitu hakea jotain, jos kyllä
horjuvaa, perustusta tuohon oppiin ajan yhteydestä. Tunnettu, näet,
on että franskalais-klassillinen koulu, Corneille etunenässä, levitti ja
puolusti niin kutsuttua "kolmen draamallisen yhteyden" oppia,
paikan, ajan ja toiminnan. Tämän opin mukaan ei saa näytelmissä
muuttaa tapahtuma-paikkaa, vaan näkymön pitää aina oleman
sama; niin ikään ajan sekä toiminnan. Oppinsa tueksi he mainitsivat
Aristotelesta, joka tähän kuitenkin on melkein syytön. Paikan
yhteydestä ensiksikin Arist. ei virka yhtään sanaakaan. Mitä ajan
yhteyteen tulee, niin Arist., kuten tästä näkyy, ei määrää mitään,
vaan mainitsee ainoastaan, että tragedian tapaukset tavallisesti
päättyvät yhden vuorokauden kuluessa. Tässä on siis kysymys ajan
pituudesta eikä yhteydestä. Mutta ei tästäkään ole mihinkään, koska
Arist. heti sen perästä moittimatta mainii, ettei sitä vanhoissa
tragedioissa noudatettu. Ainoastaan toiminnan yhteyttä hän vaatii,
ks. Luku VIII.

[42] Tämä on epäilemättä koko Aristoteleen Runousopin mainioin

paikka, joka yksistänsä on selitykseksi synnyttänyt suuremman
kirjallisuuden kuin monen mainion miehen kaikki teokset yhteen.
Ensi katsannolta näkyy kuitenkin ajatus olevan niin selvä, että se
vasta silloin joutuu epäselville, kun lukee paikan monenkaltaisia
selityksiä. Mihin eri suuntiin nämä selitykset ovat kääntyneet,
mainittakoon lyhyeltä. Ensinkin tulkittiin Aristoteleen sanat niin, että
pelkoa piti puhdistettaman yhdessä tragediassa, sääliä muka
toisessa. Tämä sotii selvästi Arist:n sanoja vastaan, koska hän, näet,
juuri selittää näitä molempia mielialoja toinen toisensa kautta, Rhet.
II L. 5, 12 (Bekk. 1383), opettaen säälin vasta silloin tulevan oikein
eläväksi ja todelliseksi, kun pelko siihen yhdistyy, pelko, näet, siitä,
että sama paha voi kohdata meitäkin tahi omaisiamme, ks. Poet. XIII
ja Rhet. II, LL 8 ja δ. Sitten pantiin sanoihin se ymmärre, että
tragedia pelvon ja säälin kautta vaikuttaisi puhdistusta kaikissa
mielialoissa, vaikka Arist. selvään sanoo των τοιούτων παϑήματων:
tämänkaltaisissa mielialoissa s.t.s. pelvossa ja säälissä ja niiden
kanssa yhdenlaisissa. Uusi selitystapa tahtoi osoittaa, että tragedia
muka vaikuttaisi niin perinpohjaisen puhdistuksen pelvosta ja
säälistä, ettei näistä jää vähääkään jälelle. Yhtä väärin. Sillä Arist.
opettaa nimenomaan, että semmoinen mielenlaatu, missä ei
laisinkaan ole pelkoa eikä sääliä, ei soveltuisi hyveen kanssa yhteen,
koska, näet, pelvoton ihminen on tyly ja julkea, säälitön taas kova ja
tunnoton, jota vastaan todellinen hyve on oikea keskisuunta
liiallisuuksien välillä (Ethic., Rhet., Polit.). Toinen selitys on vielä se,
ettei puhdistus tarkoittaisi katselijoita — kuten Arist:n sanat
kuitenkin suoraan ilmoittavat — vaan itse toimivia henkilöitä. Mutta
kun pelko ja sääli eivät ole ne intohimot, joita tavallisesti käytetään
vaikuttimina toimivaisten töihin ja toimintoihin, vaan
mielenliikutuksia, joita toimivien työt ja kohtalot herättävät
katselijoissa, niin on vaikea ymmärtää, mitenkä ne katselijoista
vaikuttaisivat takaisin toimivaisiin.

Ihan vastoin näitä tavoteltuja selityksiä näkyy Arist:n suora oppi

olevan, että murhenäytelmä pelvon ja säälin kautta saa aikaan
puhdistusta pelvossa ja säälissä ja samanlaisissa mielialoissa. Tämä
puhdistus tapahtuu siten, että pelko ja sääli vapautetaan
liiallisuudestaan ja ylenmääräisyydestään, että niistä eroitellaan se,
joka on yksityistä ja subjektivistä, ja jätetään se, mikä on yleistä,
kaikille yhteistä, idealista. Kun, näet, ihminen näkee, että
ihmiskunnan jalot sankarit yhtä hyvin kuin muutkin ovat kärsimysten
ja onnenvaiheiden alaisia, niin huomaa hän siitä, että korkeampi laki
johtaa kaikkia, ja hänen itseluottamuksensa ja ynseytensä kukistuu,
mieli nöyristyy jumalien tahdon suhteen, pelko ja sääli puhdistuvat.
Näin puhdistettuina muuttuvat kysymyksen alaiset mielialat
mielihyväksi, ήδονή, joka mielihyvä Arist:n mukaan on niin
murhenäytelmän kuin kaiken muunkin taiteen tarkoitus. Laveammin
olen koettanut tätä selittää väitöksessäni "Förs. t. framställning af
Arist. lära om det Sköna o. Konsten" ss. 39-64.

Tekstin sanat "kaikissa kohdin kutakin osaa myöden sovitetulla

kielellä" (tarkemmin alkuperäisen mukaan: kaikissa osissa
itsekuhunkin lajiin j.n.e.) tietää, että kielen pitää oleman erilaista
esm. köörissä, erilaista dialogissa j.n.e. Tekstin selitykseen
kuuluvasta kirjallisuudesta ks. Lessing, Hamb. Dramat. Stück 74-79
(Ed. Lachm. 7:s nios); E. Müller, Gesch. d. Th. d. K. II s. 378 ss.;
Herder, Werke für Litt. u. Kunst. 17 n. s. 211 j.m.

[43] Parempana pidämme Reiz'in, Hermannin y. m. lukulajin

μέτρον, kuin Bekkerin, Didot'n painoksen y. m. μέλος, syystä että
Arist. katsoo sävelen (lauluu) kuuluvaksi tuohon "kutakin osaa
myöden sovitettuun" kieleen. Ks. § 4.

[44] Hermann lukee των ονομάτων cύvϑεσiv, eikä των μέτρων

σύνϑεσιν.

[45] Taikka Hermannin mukaan, joka lukee πάσιν, eikä πάσαν: on

sen voima kaikille tuttu.

[46] Mitä luonne, ήϑος, on ks. L. I. Muist. 6. — Mieli, διάνοια, on

tämän suhteen ajatus, miete, mielenparsi, joka paraasta päästä
osoittaa itsensä ihmisen puheissa, tuumailuissa ja sanaparsissa.
Arist. eroitti nämä molemmat, mutta meillä on διάνοια suljettu
luonteesen, ήϑος:een, ja on luonteen oikea lähde. "Der Zweck
(johon draaman henkilöt pyrkivät) wird in Drama, wie vor dem
eigenen Bewusstsein, so vor dem Freunde, vor dem Gegner
gerechtferiigt, es wird mit Grunden gekämpft, bleibende Wahrheiten,
Sentenzen, breitere Ausführungen gehen herüber und hinüber und
stellen den Kampf der Kräfte in ein Tageslicht, das ihn nach allen
Seiten beleuchtet und ihm den Stempel eines Kampfes von ldeen
aufprägt. Dieses Element ist es, was Aristoteles (Poet. C. 6) die
διάνοια nennt, die Rechtfertigung des Strebens durch Gedanken-
Ausdruck, und was wir als das Gnomische bezeichnen." Vischer,
Aestli. III. 2, 4. s. 1382.

[47] Nimittäin lausetapa ja laulanto.

[48] Nim. näytelmällinen laitos.

[49] Nim. runotoimi eli kantataru, luonne eli karakteri, ja

mielenparsi eli ajatus.

[50] Hermann lukee tätä paikkaa näin: τούτοις μεν oυv άμα
ολίγοις αυτών, ώς εΐπον, κέχρηται τοΐς ειδεσιν. ου γαρ 'όψεις έχει
πάν j.n.e.

[51] Lukulajit eroovat. Bekker lukee: — — άλλα πράξεως και βίου

και ευδαιμονίας και κακοδαιμονίας και γαρ ή ευδαιμονία (Hermann
lisää: και ή κακοδαιμονία) εν πράξει έστί κ. τ. λ.

[52] Nim. hyviä taikka pahoja.

[53] Vertaile tähän mitä Arist., Poet. XXVI, sanoo Zeuxiista. Zeuxiin
malauksilla ei ole ήϑος siinä ymmärteessä, että hän niissä erittäin
viljelisi sitä taikka tätä laatua, niitä taikka näitä omituisuuksia, sillä
hänellä on ideali ylimpänä perikuvana.

[54] Toisilla lukulajeilla on ov ποιήσει: niin hän ei tee j.n.e. Näin

Bekker ja Hermann. Didot'n painoksen lukulaji on silminnähtävästi
parempi, kosk'ei Arist. kiellä luonteidenkaan kuuluvan
murhenäytelmään, ehkä kyllä itse kantataru ja toiminta ovat
luonnetta tärkeämmät.

[55] Hermann asettaa tämän §:n 16:n §:n jälkeen.

[56] Muutamat ovat ymmärtäneet tätä koskevaksi puhujia eikä

runoniekkoja, mikä kuitenkin on sopimatonta, koska Arist. sanoo
έποίουν λέγοντας.

[57] Hermann lisää εί προαιρεΐται ή φεύγει: haluaako hän jotain

tai välttää. Niin ikään panee hän των λόγων sanain edelle sanain
ένιοι: muutamissa niistä puheista j.n.e. — Luonteesta puhuu Arist.
laveammin XV:ssä L:ssa.

[58] Didot'n painoksessa luetaan μέσον δε ο και αυτο μετ' έκείνο

έτερον, jota lausetta Bekker, Hermann y.m. täydentävät lukemalla
μέσον δε o και αυτο μετά άλλο και μετ' έκ. έτ. Ajatus on sama.

[59] Sanojen ώσπερ ποτε και άλλοτε selittämisestä pitävät

kommentatorit eri mieltä, ja Hermann, jok'ei niiden kanssa
ensinkään tule toimeen, jättää ne tästä paikasta pois ja asettaa ne
VIII:nen Luvun alkulauseen loppuun. Vaikeuden tekee se, kun ei ole
tiedossa, että näytelmiä olisi missään näytetty vesi-uurin mukaan.
Sanat näkyvät siis tarkoittavan jotain muuta, nimittäin oikeuden
käynnin menoja, puhujia ja asian-ajajia, joilla, kuten tietty, oli
määrätty aika, minkä saivat puhua. Näin tulisi, arvelee Aristoteles,
käymään näytelmäinkin, jos niitä täytyisi näytellä suurempi
lukumäärä. — Toisen selityksen tuottaa vähäinen sanojen muutos,
jonka Reiz on ehdotellut, ώσπερ ποτ' άλλοτε και άλλοτε: jos niin
monta kappaletta näyteltäisiin perätysten, niin tapahtuisi samaa kuin
juttuja kertoessa, jolloin uuden jutun alkaessa on tapana sanoa
"toisen kerran" ja "toisen kerran taas".

[60] Sana "laatuista," τω γένει, ei ole katsottu hyvin sopivaksi

yhteen πολλά ja άπειρα sanojen kanssa, jonka tähden Victorius esitti
luettavaksi άπ. τώ γ' ένι: paljon ja äärettömiä voipi tapahtua yhdelle.
Näin Hermannkin, joka sen lisäksi jättää γ;η pois, ja tähän asettaa
sanat ώσπερ ποτε και άλλοτε, ks. Luku VII, 11. Tekstinparannukset
ovat tässä tarpeettomat, koska τώ γένει luonnollisesti kuuluu άπειρα
sanaan: laadultansa äärettömän erilasta.

[61] Herakleis-runoelman tekijänä mainitaan Peisandro, Rhodo

saaresta (n. 648 e.Kr.) ja Panyasis Halikarnassosta; Theseis-
runoelman Pythostrato eli Nikostrato ja Deifilo.

[62] Odysseylle.

[63] Koska Homero kuitenkin kertoo tästä asiasta, Odyss. XIX v.

393 ss., ja Arist. nähtävästi tämän tunsi (ks. Rhet. III. 16, 10), niin
on tämä paikka ehkä niin ymmärrettävä, että Homero ei kerro
kaikkia, mitä kullekkin on tapahtunut, siinä ajan järjestyksessä kuin
se todellakin on tapahtunut (kuten esm. Peisandro, Panyasis j.m.),
vaan siinä järjestyksessä, missä se päätoiminnalle on sopivinta, ja
kuten runollinen kauneus vaatii. — Parnasso oli Apollonille pyhitetty
vuori Fokiin maakunnassa.

[64] Odysseystä kerrotaan, että hän alussa ei mielellään

lähtenytkään Troian sotaan. Tästä kokonaan päästäksensä sanotaan
hänen teeskennelleen mielipuoleksi. Hän valjasti härän ja aasin
auransa eteen, otti sitten suoloja kypäräänsä ja pudisteli niitä siinä,
niinkuin hänen olisi ollut aikomus niitä kylvää. Mutta kun Palamedes
nyt, häntä koettaaksensa, pani hänen poikalapsensa, Telemakhon,
auran eteen, ja Odyssey nosti auran pojan ylitse, niin ettei se
lapseen ollenkaan koskenut, tuli hänen teeskentelemisensä ilmi.

[65] Runoilijan, sanoo Arist., ei ole pakko kertoa ainoastaan

semmoista, mikä todellakin on olemassa, ja joka erittäin on
historiassa elikkä todellisuudessa tapahtunut, vaan semmoista, joka
määrätyillä oloilla ja ehdoilla tapahtuisi, tahi yleensä kaikkia, mitä
missäkin todennäköisyyden tahi täytymyksen mukaan tapahtuisi.
Alempana sanoo hän taas, ett'ei runoilijan suinkaan tarvitse
karttaakaan todellisuutta ja olevaisia oloja, sillä το εικός ja το
άναγκαιον pitää oleman hänen ylimpänä ohjeenaan, eikä mikään
estäkään todellisuudessa tapahtuvaa olemasta todennäköistä ja
mahdollista (§ 10). — Tätä paikkaa tarkastelee likemmin Lesssing,
main. teos St. 79.

[66] Tragedia käyttää historiassa, sadussa tahi todellisuudessa

olevia nimiä esm. Herakles, Oidipo, Promethey, Agamemnoni j.m.s.,
jota komedia ei tee. Sillä tämä, enimmiten kuvaellen vähäpätöisiä,
ajateltuja, perättömiä tapauksia, rakastaa myös itse nimiinkin panna
henkilöiden luonnetta. Niin esm. pannaan sotureille usein nimi
Thraso (rohkea) tahi Polemoni (sotainen); kauniille nuorukaisille nimi
Pamfilo (kaikille rakas) tahi Kharino (lemmittävä); kuokkavieraille
Gnatho (pöhöposki) tahi Artotrogo (kakunkalvaja) j.n.e.

[67] Seuraavaa kaksi pjdiälää, §§ 11 ja 12, on Hermann, kuten

näkyy hyvillä syillä, asettanut X:nen Luvun 2:sen pykälän jälkeen,
johonka ne sisältönsä puolesta kuuluvat. Koko loppupuoli tästä
IX:stä luvusta näkyy olevan turmeltunut.

[68] Hermann lukee δια τους κριτάς ("tuomareitten tähden") eikä,

kuteen muut, δια zovg υποκριτάς. Nähtävästi onkin Hermannin
esittämä lukulaji todellinen parannus. Sillä vaikea on ymmärtää,
miten näyttelijät pakoittaisivat hyvät runoilijat heidän runoelmissaan
käyttämään paljon välikertomuksia, kosk'ei näissä erittäin ilman
mitään loistamisen tilaisuutta näyttelijöille. Tuomarien tähden
saattoivat sitä vastaan runoilijat hyvinkin tulla houkutelluksi
välikertomuksia käyttämään. Tuomarit olivat, näet, yleisön valitsemia
ja yleisö niihin vaikutti, niin että he kyllä toisinaan yleisön suosiota
myöten ratkaisivat kilvoittelemisia. Kun nyt välikertomukset antoivat
hyvää tilaisuutta käyttämään loistavaa lausetapaa ja yleviä
kuvauksia, niin helposti voi ymmärtää, mitenkä hyvätkin runoilijat
tuomarien tähden rupesivat välikertomusten liialliseen käytäntöön.
(Vert. XIII. 12.)

[69] Hermann jättää sanan μύϑον pois.

[70] Paikka on turmeltu, lukulajit eroovat, jälkilausetta ei ole

ollenkaan. Hermann esittelee luettavaksi: ταντα δε γίγνετai μάλιστα
τοιαύτα, όταν γένηται παρα τήν δόξαν, και μάλλον, όταν δι' άλληλα
— — —.

[71] Tätä tapausta kertoo Plutarkho "De sera numinis vindicta", 8

1.

[72] Ks. seuraav. Luk. XI.

[73] Mihin καϑάπερ εΐρηται viittaa, ei ole selvää, kosk'ei Arist.

missään ole selvittänyt, mitä sanalla περιπετεία ymmärretään.
Kommentatorit ovat osoittaneet L. VII § 12 ja, ehkä paremmalla
syyllä, L. IX. 13 (11). Näin Hermann. Mutta edelliseen paikkaan, VII.
12, se ei ensinkään sovi, sillä περιπετεία ei suinkaan ole yhtä kuin
μετάβασις tahi μεταβολή. Jokainen περιπετεία on kyllä μεταβολή,
mutta jokainen μεταβολή ei ole περιπετεία. Peripeteia,
vastaiskäänne, on, näet, asian äkkinäinen ja arvaamaton
kääntyminen päinvastaiseksi sen suhteen, minä se ennen oli ja miksi
se arvattiin muuttuvan. Tapaus siis, jok'ei vienyt siihen, mihin se
luultiin vievän, vaan päinvastoin; tapausten juonne kääntyy, mutta ei
siihen suuntaan, johon se luultiin kääntyvän, vaan päinvastaiseen.
Ks. E. Müller m. t. II. s. 143. — Millä todennäköisyydellä sitä sopii
arvata jälkimäiseen paikkaan, luk. IX. 13 (Herm. IX. 11) kuuluvaksi,
on vaikea sanoa, koska teksti siinä paikassa nähtävästi ei ole
ainoastaan turmeltunut, vaan myöskin vaillinainen.

[74] Tulija oli Korintholaisten lähettiläs, joka tuli Oidipolle

tarjoamaan kuningasvallan kaupungissa, kuolleen Polybo kuninkaan
jälkeen. Kun nyt Oidipo, peläten erästä Delfon orakelin ennustusta —
joka ilmoitti, että hän tulisi murhaamaan oman isänsä ja oman
äitinsä kanssa synnyttämään lapsia — ei uskaltanut vastaan-ottaa
tarjottua kuningasvaltaa, eikä siis, karttaakseen ennustelman
toteumista, luvannutkaan tulla, niin ilmoitti lähettiläs nyt, ettei Oidipo
ollutkaan Polybon oikea lapsi, vaan hänen ottolapsensa, ja johdatti
täten Oidipon tutkinnot oikealle, josta sitten toivotun ilon sijaan
nousi hirmuisin murhe. Sofokles, Oid. Kol. 924-1185.

[75] "Lynkey" oli nähtävästi, ks. XVIII. 3, Theodekteen,

Aristoteleen aikalaisen, tekemä tragedia, jonka aineena oli taru
Danaon 50:stä tyttärestä, jotka miehensä tappoivat. Tämä Danao oli
tavallisen tarun mukaan Egyptiläinen, joka 50 tyttärensä kanssa läksi
pakoon veljensä Aigypton 50 poikaa, jotka olivat häntä vastaan
kapinata nostaneet. Danao tuli Argos kaupunkiin ja tehtiin siellä
kuninkaaksi. Mutta Aigypton 50 poikaa tuli hänen perästään Argos'iin
ja kosivat Danaon 50 tytärtä. Danao kihlasi ne heille, mutta käski
tyttäriensä surmata itsekukin sulhonsa itse hää-yönä. Kaikki näin
tekivätkin paitsi yksi ainoa, nimeltä Hypermnestra, joka säästi
miehensä nimeltä Lynkey. Kun nyt Danao, joka oli tämän hirmutyön
aikaan-saattanut, myös tahtoi Lynkeynkin surmauttaa, joutui hän itse
surman suuhun ja Lynkey pelastettiin. Muutamat kertovat, että
Lynkey itse hänen murhasi, toiset että Danao kuoli itsestään, jonka
perästä Lynkey joutui Argos'in kuninkaaksi.

[76] 'Αναγνώριαις, tuntemisvaihde, on semmoinen vaihde

toimivaisten henkilöiden elämänvaiheissa, että toinen tulee toista
tuntemaan, heidän oltuansa siihen asti toisillensa tuntemattomia.
Tuntemisvaihde voi muutoin (ks. alempana) olla joko ykspuolinen,
niin että ainoastaan toinen tuntee toisen, taikka voi se tapahtua
molemmin puolin, niin että kumpikin tulee toista tuntemaan. Vrt.
alempana ja Luk. XVI. — Hermann lukee των j.n.e. γνωρισμάτων,
eikä των j.n.e. ώρισμένων. Muutos antaa tämän ymmärteen:
tuntemisvaihde on vaihtuminen tietämättömyydestä tietoon niistä
tuntomerkeistä, jotka ovat aiotut onneksi taikka onnettomuudeksi.

[77] Τήs πέμψεως ei tarkkaan sovi Euripideen Ifig. Taur. 759-792

— jota paikka tarkoittaa — koska Ifigeneia, peläten haaksirikkoa
merellä, suullisesti kertoili sen kirjeen sisällön, jonka hän antoi
Oresteelle Kreikanmaahan vietäväksi. Syystä on kuitenkin
muistutettu, ett'ei tämmöisestä pienestä epätarkkuudesta tarvitse
mitään lukua pitää.

[78] Orestes sai Ifigeneian hänen tuntemaan kun kertoi eri kohtia
heidän kodistansa. Ks. Eur. Ifig. Taur. 809-826.

[79] Kolmas vaikuttava asia on πάϑος, sanoo Arist. Πάϑος tässä

ymmärteessä käsittää "ihmiskunnan suuret, ankarat kärsimiset, jotka
liikuttavat sisimmäistä sielua taikka hävittäen vaikuttavat ihmisen
luonnolliseen oloon" (Biese) ja ilmauvat tuhotöissä, niinkuin
haavoittamisissa, murhaamisessa j.n.e. Kun tragediassa varsinaisesti
kuvataan tämmöisiä ankaria πάϑη, niin syntyy eri laji, jota Arist.