Java How to Program Early Objects 10th Edition

Deitel Test Bank download

https://testbankdeal.com/product/java-how-to-program-early-
objects-10th-edition-deitel-test-bank/

Explore and download more test bank or solution manual

at testbankdeal.com
 We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankdeal.com
to discover even more!

Java How to Program Early Objects 10th Edition Deitel

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/java-how-to-program-early-
objects-10th-edition-deitel-solutions-manual/

Java How to Program Early Objects 11th Edition Deitel Test

Bank

https://testbankdeal.com/product/java-how-to-program-early-
objects-11th-edition-deitel-test-bank/

Java How to Program Early Objects 11th Edition Deitel

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/java-how-to-program-early-
objects-11th-edition-deitel-solutions-manual/

Machines And Mechanisms Applied Kinematic Analysis 4th

Edition Myszka Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/machines-and-mechanisms-applied-
kinematic-analysis-4th-edition-myszka-solutions-manual/
Structural Steel Design A Practice Oriented Approach 2nd
Edition Aghayere Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/structural-steel-design-a-practice-
oriented-approach-2nd-edition-aghayere-solutions-manual/

Principles of Microeconomics 2nd Edition Mateer Test Bank

https://testbankdeal.com/product/principles-of-microeconomics-2nd-
edition-mateer-test-bank/

Moral Issues in Business 13th Edition Shaw Test Bank

https://testbankdeal.com/product/moral-issues-in-business-13th-
edition-shaw-test-bank/

Problem Solving with C++ 10th Edition Savitch Solutions

Manual

https://testbankdeal.com/product/problem-solving-with-c-10th-edition-
savitch-solutions-manual/

International Business Competing in the Global Marketplace

9th Edition Hill Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/international-business-competing-in-
the-global-marketplace-9th-edition-hill-solutions-manual/
Chemistry An Atoms Focused Approach 2nd Edition Gilbert
Test Bank

https://testbankdeal.com/product/chemistry-an-atoms-focused-
approach-2nd-edition-gilbert-test-bank/
Chapter 8 Classes and Objects: A Deeper Look
Section 8.2 Time Class Case Sudy
8.2 Q1: The _________ of a class are also called the public services or the public interface that the class
provides to its clients.
a. public constructors.
b. public instance variables.
c. public methods.
d. All of the above.
ANS: c. public methods.

8.2 Q2: The static method ________ of class String returns a formatted String.
a. printf.
b. format.
c. formatString.
d. toFormatedString.
ANS: b. format.

8.2 Q3: Which statement is false?

a. The actual data representation used within the class is of no concern to the class’s clients.
b. Clients generally care about what the class does but not how the class does it.
c. Clients are usually involved in a class’s implementation.
d. Hiding the implementation reduces the possibility that clients will become dependent on class-
implementation details.
ANS: c: Clients are usually involved in a class’s implementation.

Section 8.3 Controlling Access to Members

8.3 Q1: Which of the following class members should usually be private?
a. Methods.
b. Constructors.
c. Variables (or fields).
d. All of the above.
ANS: c. Variables (or fields).

8.3 Q2: Which of the following statements is true?

a. Methods and instance variables can both be either public or private.
b. Information hiding is achieved by restricting access to class members via keyword public.
c. The private members of a class are directly accessible to the clients of a class.
d. None of the above is true.
ANS: a. Methods and instance variables can both be either public or private.

Section 8.4: Referring to the Current Object’s Member

with the this Reference
8.4 Q1: When must a program explicitly use the this reference?
a. Accessing a private variable.
b. Accessing a public variable.
c. Accessing a local variable.
d. Accessing an instance variable that is shadowed by a local variable.

© Copyright 1992-2015 by Deitel & Associates, Inc. and Pearson Education, Inc.
ANS: d. Accessing an instance variable that is shadowed by a local variable.

8.4 Q2: Having a this reference allows:

a. a method to refer explicitly to the instance variables and other methods of the object on which the
method was called.
b. a method to refer implicitly to the instance variables and other methods of the object on which the
method was called.
c. an object to reference itself.
d. All of the above.
ANS: d. All of the above.

Section 8.5 Time Class Case Study: Overloaded

Constructors
8.5 Q1: A constructor cannot:
a. be overloaded.
b. initialize variables to their defaults.
c. specify return types or return values.
d. have the same name as the class.
ANS: c. specify return types or return values.

8.5 Q2: Constructors:

a. Initialize instance variables.
b. When overloaded, can have identical argument lists.
c. When overloaded, are selected by number, types and order of types of parameters.
d. Both (a) and (c).
ANS: d. Both (a) and (c).

8.5 Q3: A programmer-defined constructor that has no arguments is called a(n) ________.
a. empty constructor.
b. no-argument constructor.
c. default constructor.
d. null constructor.
ANS: b. no-argument constructor.

8.5 Q4: What happens when this is used in a constructor’s body to call another constructor of the same
class if that call is not the first statement in the constructor?
a. A compilation error occurs.
b. A runtime error occurs.
c. A logic error occurs.
d. Nothing happens. The program compiles and runs.
ANS: a. A compilation error occurs.

8.5 Q5: When implementing a method, use the class’s set and get methods to access the class’s ________
data.
a. public.
b. private.
c. protected.
d. All of the above.
ANS: b. private.

Section 8.6 Default and No-Argument Constructors

© Copyright 1992-2015 by Deitel & Associates, Inc. and Pearson Education, Inc.
8.6 Q1: Which statement is false?
a. The compiler always creates a default constructor for a class.
b. If a class’s constructors all require arguments and a program attempts to call a no-argument
constructor to initialize an object of the class, a compilation error occurs.
c. A constructor can be called with no arguments only if the class does not have any constructors or
if the class has a public no-argument constructor.
d. None of the above.
ANS: a. The compiler always creates a default constructor for a class.

Section 8.7 Notes on Set and Get Methods

8.7 Q1: Set methods are also commonly called ________ methods and get methods are also commonly
called ________ methods.
a. query, mutator.
b. accessor, mutator.
c. mutator, accessor.
d. query, accessor.
ANS: c. mutator, accessor.

8.7 Q2: Using public set methods helps provide data integrity if:
a. The instance variables are public.
b. The instance variables are private.
c. The methods perform validity checking.
d. Both b and c.
ANS: d. Both b and c.

Section 8.8 Composition

8.8 Q1: Composition is sometimes referred to as a(n) ________.
a. is-a relationship
b. has-a relationship
c. many-to-one relationship
d. one-to-many relationship
ANS: b. has-a relationship.

Section 8.9 Enum Types

8.9 Q1: Which statement is false?
a. An enum declaration is a comma-separated list of enum constants and may optionally include other
components of traditional classes, such as constructors, fields and methods.
b. Any attempt to create an object of an enum type with operator new results in a compilation error.
c. An enum constructor cannot be overloaded.
d. enum constants are implicitly final and static.
ANS: c. An enum constructor cannot be overloaded.

8.9 Q2: Which method returns an array of the enum’s constants?

a. values.
b. getValues.
c. constants.
d. getConstants.
ANS: a. values.

© Copyright 1992-2015 by Deitel & Associates, Inc. and Pearson Education, Inc.
Section 8.10 Garbage Collection and Method finalize
8.10 Q1: Which of the following is false?
a. Method finalize does not take parameters and has return type void.
b. Memory leaks using Java are rare because of automatic garbage collection.
c. Objects are marked for garbage collection by method finalize.
d. The garbage collector reclaims unused memory.
ANS: c. Objects are marked for garbage collection by method finalize. (Objects are marked for
garbage collection when there are no more references to the object).

Section 8.11 static Class Members

8.11 Q1: Static class variables:
a. are final.
b. are public.
c. are private.
d. are shared by all objects of a class.
ANS: d. are shared by all objects of a class.

8.11 Q2: Which of the following is false?

a. A static method must be used to access private static instance variables.
b. A static method has no this reference.
c. A static method can be accessed even when no objects of its class have been instantiated.
d. A static method can call instance methods directly.
ANS: d. A static method can call instance methods directly.

Section 8.12 static Import

8.12 Q1: Which syntax imports all static members of class Math?
a. import java.lang.Math.*.
b. import static java.lang.Math.*.
c. import static java.lang.Math.
d. None of the above.
ANS: b. import static java.lang.Math.*.

Section 8.13 final Instance Variables

8.13 Q1: Instance variables declared final do not or cannot:
a. Cause syntax errors if used as a left-hand value.
b. Be initialized.
c. Be modified after they are initialized.
d. None of the above.
ANS: c. Be modified.

8.13 Q2: A final field should also be declared ________ if it is initialized in its declaration.
a. private.
b. public.
c. protected.
d. static.
ANS: d. static.

© Copyright 1992-2015 by Deitel & Associates, Inc. and Pearson Education, Inc.
Section 8.14 Package Access
8.14 Q1: When no access modifier is specified for a method or variable, the method or variable:
a. Is public.
b. Is private.
c. Has package access.
d. Is static.
ANS: c. Has package access.

8.14 Q2: Which of the following statements is false?

a. If a program uses multiple classes from the same package, these classes can access each other's package
access members directly through references to objects of the appropriate classes, or in the case of static
members, through the class name.
b. Package access is rarely used.
c. Classes in the same source file are part of the same package.
d. Use the access modifier package to give a method or variable package access.
ANS: d. Use the access modifier package to give a method or variable package access.

Section 8.15 Using BigDecimal for Precise Monetary

Calculations
8.15 Q1: Which of the following statements is false?
a. An application that requires precise floating-point calculations such as those in financial applications
should use class BigDecimal from package java.math.
b. We use class NumberFormat for formatting numeric values as locale-specific strings.
c. In the U.S, locale, the value 15467.82 would be formatted as "15,467.82", whereas in many European
locales it would be formatted as "15.467,56".
d. The BigDecimal method format receives a double argument and returns a BigDecimal object that
represents the exact value specied.
ANS: . d. The BigDecimal method format receives a double argument and returns a BigDecimal
object that represents the exact value specied. Actually, the BigDecimal method valueOf receives a
double argument and returns a BigDecimal object that represents the exact value specied.

8.15 Q2: BigDecimal gives you control over how values are rounded. By default:
a. all calculations are approximate and no rounding occurs.
b. all calculations are approximate and rounding occurs.
c. all calculations are exact and no rounding occurs.
d. all calculations are exact and rounding occurs.
ANS: c. all calculations are exact and no rounding occurs.

Section 8.16 (Optional) GUI and Graphics Case Study:

Using Objects with Graphics
No questions.

© Copyright 1992-2015 by Deitel & Associates, Inc. and Pearson Education, Inc.
Other documents randomly have
different content
 The Project Gutenberg eBook of
Viisikymmentä runoa ja kuusi laulua
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Viisikymmentä runoa ja kuusi laulua

Author: Paavo Korhonen

Release date: May 19, 2019 [eBook #59544]

Language: Finnish

Credits: E-text prepared by Jari Koivisto

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIISIKYMMENTÄ

RUNOA JA KUUSI LAULUA ***
 E-text prepared by Jari Koivisto

VIISIKYMMENTÄ RUNOA JA
KUUSI LAULUA
Kirj.

PAAVO KORHONEN

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia. 10 Osa.

Helsingissä, Osakeyhtiö F. Tilgmannin Kirja- ja Kivipaino, 1908.

SISUSTA:

Alkulause

I. Kertomusrunoja.

1. Sodan rasituksista. 2. Muistojuhlasta. 3. Nuotta-ankkurista. 4.

Kuopion kirkon rakennuksesta. 5. Leppävirran kirkon palosta. 6.
Kerkonjoen myllystä. 7. Pappilan uudesta pirtistä.

II. Kiitosrunoja.

8. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle. 9. Turun viikkosanomain

kirjoittajille. 10. Merimiehille. 11. Kestikievari Lyytiselle. 12.
Koulumestari Hemlanterille. 13. Torppari Palmulle. 14. Eerikki
Huttuselle. 15. Jalkaisten veljeksille. 16. Kamreeri Forsteenille. 17.
Vallesmanni Östlingille. 18. Samalle.

III. Moiterunoja.

19. Väärän rahan tekiöistä. 20. Karttulan kirkosta. 21. Hevosen

kuoliaksi ajosta. 22. Papin ja lukkarin saatavista. 23. Ketunpoikain
elättämisestä. 24. Piipun-perästä. 25. Mustilaisista. 26. Maaningan
papista. 27. Talonpaika Tuovisesta.
 IV. Tapain parannusta tarkoittavaisia.

28. Talonpojille. 29. Nöyryydestä ja ylpeydestä. 30. Entisestä ja

nykyisestä ajasta. 31. Viinasta. 32. Turhuudesta. 33. Pojille. 34.
Tyttärille.

V. Huolirunoja.

35. Keisari Aleksanterin kuolemasta. 36. Kappalais Uppströmin

kuolemasta.

VI. Erinäisistä aineista.

37. Aikain paranemisesta. 38. Savonmaan herjaamisesta. 39.

Talonpojan säädyn puolesta. 40. Suomen kielestä. 41. Puustaveista.
42. Runonteosta. 43. Tampereen paperiruukista. 44. Turun palosta.
45 Väinämöisen veljenpojasta. 46. Ilmarisesta. 47. Panentarokosta.
48. Syyhelmästä. 49. Omasta elämästänsä. 50. Kuolemasta.

VII. Lauluja ja virsiä.

1. Jänikselle. 2. Häälaulu. 3. Onnistus nuorelle vaimolle. 4.

Nimismies Kokista. 5. Laulu, olut ja viina. 6. Pahasta ja kalliista
ajasta.

Alkulause.

Kaikista nykyisemmän ajan suomalaisista runoniekoista on Paavo

Korhonen kuuluisimman nimen voittanut. Hän syntyi muunna 1775
Vihtajärven [sanotaan tätä taloa paikoin Vihtalahdeksikin] talossa
Sonkarinsaaren kylää, Rautalammin pitäjätä. Syntymätalostansa
kutsuttiin häntä loppupuolella ikäänsä Vihtapaavoksi, jonka nimen
itsekin muutamassa runossansa omistaa.

Ensimäisestä opistansa annamme hänen itse kertoa. Siitä lausuu

runoissansa seuraavilla sanoilla:

En ole etäällä käynyt

Hakemassa harjoitusta,
Piisaapi kotoinen koulu
Talonpojan tarpeheksi;
Isä ennen iitä (I) neuvoi,
Äätä (Ä) äitini opetti.
Siihen sain enemmin sitte
Opetella itse vielä;
Aloin kirjoittaa kynällä,
Ja panna paperin päälle
Joutoaikoina jotakin,
Miesten muihenkin katsella,
Tulevaisten tunnustella,
Asioita ainoisia.
Piti kyllä kynteä'kin,
Kulkea kuressa aatran,
Koko viikot vieretysten:
Kynä kuivi sill' ajalla,
Leveämmäksi levesi,
Aatran kären kaltaiseksi.
Olin oppinut ojalle,
Viivyin siellä toiset viikot;
Kuivi lakkini kuraksi,
Ei juossut kynästä kyllin.
 Palotyössä paljon uuvuin,
Siellä silmätkin pilaantui.
Elon aikana enemmän
Sirpin kammissa kamusin;
Viikot viljoa kokoilin,
Suunnittelin sunnuntaina
Piirteä paperin päälle,
Mitä mielessä makasi.
Olipa käsi olasta
Kovin käynyt kankiaksi,
Oli kanssa kyynäspäästä,
Kaikite'kin kalvosesta,
Eikä peukalo pitänyt
Kylläksi kyneä kiini;
Koko koura paljon painoi,
Se painoi paperin puhki.

Jo nuoruudessaan näytti Korhonen erinomaiset luonnonlahjat

siihen, josta kerran oli kuuluisan nimen saava. Erinäinen tapaus
johdatti hänen ensikerran laulamaan. Rautalammilla oli silloin Kokki
niminen herra nimismiehenä, joka sitä ennen oli Jämsässä samaa
virkaa pitänyt. Kun viinankeitto niinä aikoina oli kokonaan kielletty,
niin talonpoikain useinki piti lahjoilla ja antimilla lumota silmät
Kokilta, viinakotien sivutse kulkiessa. Mutta Kokin kukkaro jo
vanhastaan pahaan tyhjänä asumisen tapaan totuttua ei kuitenkaan
ottanut oikein täytyäksensä, jonka tähden suurenteli tulojansa
velanotoilla, joita talonpojat harvoin rohkenivat vastaan olla. Niin
velkaantui monelle miehelle, jotka velat iäksi päiväksi saivat
maksamatta jäädä, semminkin kun Kokki viimein juoniensa ja
kujeittensa kautta menetti virkansa, palkkansa ta muut tulonsa.
Jollain tavalla kostaaksensa tämän virkaheiton koiruutta ja
lohduttaaksensa muita sekä itseänsä häneltä kärsitystä vääryydestä
teki Korhonen hänestä laulun, joka kyllä koskevalla ja terävällä
tavalla mainii sen mutkia ja konnankoukkuja. Laulu, joka sanotaan
olleen Korhosen ensimäisiä kokeita, levesi heti yli ympäri pitäjän,
opittiin pian monelta ja laulettiin halullisesti Kokin koiruuden
muistoksi ja velkojensa maksuksi. Kun myös tiedettiin Vihtajärven
Paavo saman laulun tekiäksi, niin jopa kokouksissa, häissä,
ristiäisissä, talkoissa ja muissa senlaisissa pyydettiin häntä sitä
laulamaan ja aikaa voittain ruvettiin häntä vaatimaan muistakin
aineista lauluja tekemään. Ei niin paikkaa maassa, ettei siinä aina
kummempiakin tapauksia eli muuten mainittavampia asioita
ilmaantuisi. Milloin saadaan uusi komia kirkko seurakuntaan
rakennetuksi, milloin kuolee eli pois muuttaa siitä armon ja kiitoksen
ansainnut opettaja, milloin elää siinä seurakunnalle pahoitukseksi
moitteen alainen virkamies eli muu seurakunnan jäsen. Toisen kerran
siunaa Jumala maakunnan hyvällä vuodentulolla, eli kurittaa sitä
kovalla ajalla, elikkä rustaa ruunu maakunnan hyväksi uusia
laitoksia. Näistä ja monellaisista muista merkillisistä tapauksista,
joista muut kansat tavallisesti suusanoilla seuroissa tarinoivat,
Suomen talonpoikainen rahvas ei niin ilman paljo jaarittele, ettei
enemmin tahtoisi niistä joita kuita runoja eli lauluja kuullaksensa.
Semmoisista aineista teki Korhonenkin enimmät runonsa, vaikkei
niin, ettei olisi muihinkin pystynyt. Muutamissa valittaa tapain
turmiosta ja kehoittaa parempihin, toisissa on elatuskeinojen
parannus ja muu kansainen hyöty aineenansa, toisissa
syntymämaansa ja äitinkielensä puolustus niiden ylönkatsojia ja
pilkkaajia vastaan. Vanhain tarina- ja loihtorunoin tapaan teki myös
muutamia runojansa.

Samoite kuin oppineitten seuroissa hyviä laulajoita toisinaan

pyydetään joista kuista seikoista lauluja rakentamaan, niin laadittiin
Korhostakin usein milloin mistäkin laulamaan. Semmoisia toimituksia
sai välistä ulkopitäjistäkin kaukana Rautalammilta. Muutamana
päivänä tuli miehiä Maaningalta ja pyysivät hänen runoa laittamaan
papistansa, joka heillä silloin oli pahanelkinen jutunkävijä ja muuten
konnankoukkuinen mies, joilla juonillansa ei tainnut seurakunnalle
mieliksi olla ja joiden kautta viimein virkansakin menetti. Korhonen
käski heidän kertoa kaikki, mitä papista tiesivät ja tahtoivat runoon
pantavaksi, joka kertominen illasta ruveten kesti pitkään yöhön. Sitte
ruvettiin maata. Aamulla jälkeen vuoteelta noustua alkoi Korhonen
laulaa pitkän runon, jossa papin elämä ja kujeet olivat kuvatut ehkä
paremmin, kuin miehet olivat toivoa'kaan tainneet. Sitte eivät
heittäneet häntä, ennenkuin kirjoitti heille saman runon, jonka
kanssa lähtivät kotiinsa, ja josta sitte kirjoituttivat ja jakailivat
jälennöitä sinne tänne seurakuntaan, arvattavasti ei pappia itseäkään
unohtaen.

Monet muut runoistansa teki Korhonen toimittamalla, eikä pitänyt

niistä sen enempätä jälkeenpäin lukua. Nekin, jotka joutoaikoina
itseksestään moninaisista aineista mietti ja kirjoitti, anteli pitkin
pitäjätä pois luotaan, josta syystä maakunnassa monta tekemätänsä
runoa laulettiin, joita itse ei enään muistanut tuskin tehneensäkään.
Kun häneltä kerran kysyttiin, paljoko yleensä olisi runoja tehnyt,
viittaisi pöydän alalliseen melkoiseen kistuun sanoen: "saataisi niitä
tulla, mimmoisia lienevätkin, tuo kistullinen, jos kaikki koottuna
siihen mahtuisivatkaan". Harvat runoistansa syntyivät
kirjoituspöydän ääressä, jossa heti mietittyänsä olisi tainnut paperille
piirtää ajatuksensa. Parahimmat runonsa sanotaan perustaneen
yksinäisillä metsäkuluilla, kalastusretkillä ja muissa töissä ollessansa.
Ne sitte miten muisteli kotiin tultuansa kirjoitti paperille, ensi tilassa
jollen kullen tuttavistansa annettaviksi. Pitopaikoissa ja muissa
iloseuroissa lauloi oluen ja viinan ääressä monta ihan uutta, johon ei
ollut ensimäistä sanaakaan sitä ennen miettinyt, niin senkin jo
usiammasti räntätyn, joka alkaa sanoilla:

No miehet, miehet, veikkoset! näin näitä häitä juodaan:

Lopussa viel'ei entiset, ja toista aina tuodaan.

Näistä harvat taisivat tulla kirjoitetuksi, jonka tähden menivät sitä

myöten kun syntyivätkin, jos kohta joku kuulioista jälkeenpäin
olisikin joita kuita paikkoja muistellut.

Edellä mainitusta jo kyllä on nähtävä, Korhosen ei pitäneen

runomahtiansa missään suuremmassa arvossa. Kun kerran häneltä
muistiansa myöten kirjoitettiin erästä runoa, sanoi hän
unohtaneensa loppuvärsyt runosta. Niitä hänen miettiessä väliytyi
kirjoittaja ja kysyi, eikö sopisi runoa niillä sanoilla, jotka samassa
kertoi, lopettaa. Heti oli Korhonen valmis myönnyttämään, ja kiitti
ehdolle pantuja vielä sopivammiksi, kun sanoi olleenkaan ne
omatekemänsä, jotka nyt olivat muistostansa kadonneet.
Muutamassa kohti runoilee hän laulujensa vähästä armosta näillä
sanoilla:

Virteni on verrattavat
Semmoisen sepän takeisiin,
Joka ahjollen ajaapi,
Hiilet polttaapi poroksi,
Rauan tuiki turmeleepi,
Ei kunnon kalua saahen.

Isänsä kuoltua tuli Paavo kuin vanhin poika isännäksi taloon. Mutta
luonnostansa huoletonta elämää rakastaen antoi vapatahtoisesti
isännyyden nuoremmalle veljellensä Ristolle, joka olikin ymmärtävä,
toimikas ja uuttera maamies. Ehkä tähän myös oli syynä Paavon
onneton taipumus viinaan, joka keski-iästä seurasi häntä hautaan
asti. Muutamassa runossansa syyttää runonteon ja laulamisen
saattaneen hänen tähän turmelukseen, ja valittaa, kun ei sitte
havaittuansakaan voinut luopua siitä, sanoen:

Eikä tullut miehen mieltä,

Ett' oisin heti herennyt,
Työstä turhasta lakannut.
Palkka mullen maksettihin:
Vieteltihin viinan kanssa,
Pyyntiin putelin kanssa,
A:ta, b:tä ensi aluksi,
Koko virret viimeiseksi.
Se oli opista voitto,
Että jouvuin juomariksi,
Ratkesin kylän ratiksi.

Toisessa runossa, jonka varta vasten on viinan turmelevaisista

vaikutuksista tehnyt, lausuu ensittäin:

Vasta minä vanhoillani

Oivalsin tämän asian,
Kuinka kunnia meneepi,
Aleneepi miehen arvo,
Kaikki rakkaus katoopi
Entisiltä ystäviltä;
Miesi velkahan veäksen,
Joka ryyppeää rysyltä,
Viinan viljassa elääpi,
Monet päivät pääksytysten.
Maailman makia seura,
 Tapa vanha tarttuvainen,
Jot'ei arvata alusta,
Saapi semmoiset vahingot.

Vähän jälkeenpäin valittaa samassa runossa itsestänsäkin, sanoen:

Aivan on asian kanta

Sillä lailla, lapsukaiset;
Minä sen todeksi tieän,
Kun olen itse'kin ollut
taipuva tähän tapahan,
Saanut semmoiset vahingot:
Terveys on turmeltuna,
Kaikki rikkaus kaonnut,
Matti taskussa makaapi.
Tällä suututin sukuni,
Esivaltani vihoitin,
Näytin itseni olevan
Hyvänsuoville suruksi
Irvihampaillen iloksi.

Viimein päättää runon seuraavilla loppusanoilla:

Olkohon opiksi muille,

Jotka saanevat sanoa:
"Muit' on mies opettanunna,
Itse oli oppimaton."

Tästä viastansa muistuttaa myös eräs hänestä tehty runo, jota

Rautalammilla jo Korhosen eläissä laulettiin ja joka, koska ei ole
erittäin pitkä, sopinee tähänkin pantaa. Se kuuluu seuraavilla
sanoilla:
 Vihtapaavo viisas miesi,
Sanottava Suomen maassa,
Muissa maissa mainittava,
Ei ole etäällä käynyt
hakemassa harjoitusta;
Kotona on koulu ollut
Oman suvun suosiosta,
Oman vanhemman opista.

Koska lassa lattialla

Pieni Paavo polvillansa
Itseksensä istukseli,
Kyykyllänsä katseleepi,
Ei luultu lukia-miestä,
Kirjamiestä milloinkana,
Tästä lapsesta tulevan,
Osaajata ollenkana,
Ensinkään yrittäjätä,
Rupeajata runoille.

Vaan koska ikä eneni,

Tuli tunto täyellinen
Rupes hän runon tekohon,
Teki runot, laitti laulut,
Hyvemmistä, huonommista,
Lukkarista ja papista,
Nimismiehistä, mittarista,
Talonpoikainkin tavoista,
Juomarista, kuoharista,
Sanoi sanat räätälistä,
Sotavuoenkin sovitti,
Pani sen paperin päälle,
Kansan kasvavan varalle,
Tulevaisten tunnustella,
Kuinka oli kumma aika,
Surullinen Suomen maassa,
Kuuluu veisuu kultahäistä,
Viinasta valitun virren.
Vielä sitte viimeiseksi
Sai maassa saneltavaksi
Pojan veljen Väinämöisen,
Liisan Antero Vipusen

Jo nyt lauluni lopetan,

Kosk'ei aika myöten anna,
Vaikk' ois' vielä virkkamista
Paavon tuhmista tavoista,
Juomisestakin jutella,
Kuinka viina vietteleepi,
Viepi voiman viisahalta,
Ymmärryksen oppineelta,
Panee maata pyllyksiinsä,
Viisahankin vierehensä.

Jospa tietäisin toeksi,

Ettei virttänsä omoa
Ottaisi pahaksi Paavo,
Suuttuisi sanoista näistä,
Paikkani ylös panisin,
Antaisin ala nimeni.
Vaan en tieä miehen mieltä,
Tunne toisen arveloita,
 Puhu en paljo paikastani,
Ala en nimeä anna.

Paavon viinaan meneväisyydestä oli kyllä vanhalla äitillänsäkin

surua, vaikka muuten vielä vanhoillaanki kiitti Paavoa hyväksi
lapseksi, jolta elinkautenaan ei ollut pahaa sanaa vastaansa kuullut.
Tätä äitiänsä kohteli myös Paavo vielä vanhemmallakin iällänsä
lapsellisella rakkaudella, ja kaikki rahat, mitä metsän nahoista sai,
sillä hän oli viriä ja onnellinen ketunpyytäjä, vei äitinsä korjuusen
talon tarpeita varten, kuitenki sillä välipuheella, että eukon toisinaan
piti omasta kädestään poikaansa ryypyllä virvoittaman. Samate oli
kotiväkensä, kyläläisten ja kaikkein muiden ihmisten kanssa
suosiossa, sillä totuutta rakastava, tasainen ja hiljainen luonnostansa
hän ennemmin kärsei pienen vääryyden, kun että oman puolensa
pitämisellä olisi tahtonut riitoja toistensa kanssa nostaa.

Yhtä selvä ja teeskelemätön kun runoissansa oli Korhonen

muussakin lauseessansa. Rautalammilla on tapana, talonpoikain itse
välistä kirjoittaa sukulaisilleen kuolinpuheita, ja pyytää papin niitä
saarnastuolista lukemaan. Korhoselta kuoli kerran yhtaikaa sisar
kuuden lapsensa kanssa ulkotautiin, josta kirjoitti seuraavan
kuolinpuheen:

"Monta mureellista jälkimuistoa on tässäkin seurakunnassa pidetty

sen luontoa seuraavan kuoleman tapauksista sekä vanhoina että
nykyisempinä aikoina. Nyt meillä taas olisi halu puhua ja jotakin tietä
antaa seurakunnalle yhdestä äitistä, joka kuuden lapsensa kanssa on
lepokammioon saatettu tänä päivänä — se on Jokelan talon emäntä
Maria Korhotar.

"Tämä vainaja on syntynyt isästä Matti Korhosesta, joka oli isäntä

Vihtajärven talossa Sonkarinsaaren kylässä, ja on jo aikaa sitten
kuoleman kautta pois kutsuttu, ja äitistä Anna Pulkittaresta, joka nyt
vielä toivotussa terveydessä elää, ja on emäntä samassa Vihtajärven
talossa. Yhdeksäntoista vuoden iällä tuli tämä vainaja naimiseen
talon isännän Juhana Jokelaisen kanssa samassa Sonkarinsaaren
kylässä, jossa avioliitossa eli 4 kuukautta vajallen 23 ajastaikaa. Tällä
ajalla syntyi heille kaksitoistakymmentä lasta — kolme poikaa ja
yhdeksän tytärtä — joista yksi poika ja yksi tytär on ennen
kuolemalta pois temmattu, ja nyt viimeisen pidetyn sairauden alla
yksi poika ja viisi tytärtä ynnä kuoleman taudin alla syntynyt
keskieräinen poikalapsi, jotka kaikki ovat häntä tänäpänä hautaan
seuranneet. Jälkeen jääneitä lapsia on vielä yksi poika ja kolme
tytärtä. Kaksi tytärtä ja se ainoa poika ovat vanhimmat vainajan
lapsista ja yksi tytär vähäinen.

"Koko hänen ikänsä oli kaksivii'ettäkymmentä ajastaikaa, jonka

suurella kärsiväisyy'ellä ja tytyväisyy'ellä kulutti; varustettu kestävällä
ruumiin rakennuksella, kelpaavalla toimella pereensä ylitse,
piisaavalla ruumiin ravinnolla, hellällä ja lauhkialla sy'ämellä.

"Jättäin kaikkia näitä maallisia etuja halasi sairautensa lopulla

nautita Herran pyhää ehtoollista, mutta kun ei aika eikä tila sitä
myöden antanut, niin toivoi loppua ja odotti siunausta. Ensimäisenä
päivänä helmikuussa kello 11 ennen puolta yötä uloshuokasi hän sen
viimeisen hengen."

Näin lyhyt, selvä ja kaunistelematon oli se kuolinpuhe, jonka

Korhonen vainajalle sisarellensa kirjoitti. Moni olisi siitä harvoin
sattuvasta, surkiasta tapauksesta, koska yhtenä päivänä äiti kuuden
eli seitsemänki lapsensa kanssa haudataan, tainnut kyllä pitkältä ja
liikuttavalta puhua, mutta Korhonen ehkä arveli sopivammaksi ei
mainita, mikä jo ilman oli koko seurakunnalle kyllä tuttu ja kaamia
asia. Ei hän myös ylistä sisarvainajataan muusta, kun minkä tiesi
todeksi. Jumalisuuden, hyvät avut ja muut semmoiset asiat, joista
kuolinpuheissa tavallisesti paljon lausutaan, vähän tiedetään, heitti
Jumalan arvata, joka tutkii sydämen, ei katso ulkonaista, usein
pettävätä muotoa.

Usiammasti Korhosen runoista on nähtävä, hänen tarkalla mielellä

lukeneen niin pyhän raamatun kun muitakin suomalaisia kirjoja.
Myös kirkossa, ehkä Sonkarinsaarelta sinne luetaan puolenkolmatta
penikulmaa, kävi ahkerasti ja kuunteli tarkkaan saarnaa, jonka sitte
kotiin tultuansa kirkkoon pääsemättömille selitti. Mutta sen jälkeen
kun ensikerran 13 vuoden vanhana oli käynyt Herran pyhällä
ehtoollisella ei enää koskaan mennyt armopöydälle, vaikka papitkin
varottain ja kehottain koettelivat saada hänen mielensä muutetuksi.
Sanat ja varoitukset olivat mitättömät: hän pysyi järkähtämätönnä
siinä kerran saadussa luulossa, olevansa mahdoton Herran alttarin
vieras, joka söisi ja joisi kadotuksen päällensä. Ehkä Luojalta
terävällä älyllä varustettu autuudenkin asioita tutkimaan ja
käsittämään, oli mielensä kuitenkin siinä kohdassa pimitetty. Suurin
erhetyksensä näyttää olleen, että pyysi ja toivoi oman
vanhurskautensa kautta joskus tulevansa mahdolliseksi Herran
ehtoolliselle käymään, ei muistaen, ettei se olekaan vanhurskaille
vaan syntisille annettu, sillä ei hän itsestänsä vanhurskas lunastajata
tarvitsisikaan.

Ehkä Korhonen eli jotenkin vanhaksi, ei hänelle kuitenkaan ollut

sallittu kotona kuolla. Lokakuussa vuonna 1840 löysi veljensä hänen
kuollunna veneessä ei kovin kaukana kotitalosta. Arvattavasti oli joku
äkillinen kuoleman kohtaus häntä tavannut. Tyttärensä Anna Reetta,
joka on naimisissa Koivulan talon isännän Sakari Lyytisen kanssa
Sonkarinsaarella, lauloi perityillä runolahjoillaan isä-vainajastansa
seuraavaisen lapsellista rakkautta ja kristillistä surua osottavan
huolirunon:

Nyt on luonto liikutettu,

Runotöihin taivutettu,
Vaikka ei riemusta runoja,
Ilmi anneta ilosta.
Kaikki on saanut syvälle,
Murhe pannut painon alle,
Kun on kuultuna kamalat,
Saatu surkiat sanomat,
Kuolemasta kummemmasta
Erosta tämän elämän;
Koska päätti Vihtapaavo
Maalimasta matkajuoksun,
Joka vaarassa vaelsi,
Tämän maaliman majoissa,
Surun lakson laitumilla,
Vuotta viisi seitsemättä.
Eikä tietoa edellä
Annettuna aikanansa
Viikon viimeisen olevan,
Virstan viimeisen tulevan.
Joka saattoi saaren päähän,
Kuolopaikalle kuletti.

Tuo on meiltä tietämätön,

Tuhmain tunnolta salattu,
Mik' oli laitettu lopuksi,
Mikä pantu päätökseksi:
Oisiko usma uuvuttanna,
Sumu silmänsä soaissut,
Vai viluko viivyttännä,
Eli nälkä näännyttännä;
Vaiko varsin määräpäivät
Lie jo tullut täytetyksi.
Ei hän kuollunna kotona,
Sairastanna saapuvilla;
Vasta viimein viikon päästä,
Kun oli kulkenna kotoa,
Kaonna ja kaivattuna,
Veli veljensä tapasi
Veen rannalla veneessä,
Ilman alla aukialla.

Totta tunsi tuskan tuiman

Veli veljen kuolemasta;
Tuossa kohtasi kovasti
Huokaus ja huutoääni,
Kun oli kuollut tuttavansa,
Kaunis kasvinkumppalinsa,
Kun oli linnun liukas ääni
Langetettu laulamasta,
Kun oli kuolo katkaissunna,
Aviotkin auaissunna.

Sama surkia tapaus

Kun tuli tutuksi muille,
Tuotti kyllin kyyneleitä,
Antoi huolta, huokausta,
Sukulaisille surua,
Vielä muutenkin muretia,
Joihen kanssa kaunihisti
Oli aikansa asunut,
Elänyt ikänsä päivät
Sovinnolla, suosiossa.

Mutta ei nyt murhe auta,

Eikä vaikia valitus;
Heitetähän Herran päälle
Kaikki huolet, huokaukset,
Jonka viisaus visusti
Läpi kaikki katseleepi,
Jok' on tiennyt lähtötiiman,
Erohetken helpotuksen.
Jo oli iästä ilta,
Elämästä ehtopuoli;
Kyllä aika myöten antoi
Erota elosta tästä,
Päästä tästä Paapelista,
Sotomasta syntisestä.

Eipä siis surua siitä,

Valitusta vainajasta,
Että nuoruuen iässä
Tuli täältä temmatuksi;
Vaan se tuopi tuskan meille,
Sepä suurentaa surumme,
Ett' oli visseillä vioilla,
Tiellä tietyn turmeluksen,
Sitehissä synnin suuren,
Kaotuksen kahlehissa;
Siottuna siitä päivän,
Kun sai viina vietellyksi,
Joka piätti pyhältä,
Esti armo-atrialta;
Kun oli Paavalin sanoista
Käsityksen keksinynnä,
Ettei söisi syömärinä,
Eikä joisi juomarina,
Siitä juomasta pyhästä,
Armoleivän atriasta.

Kyllä siitä sielun kuorma

Paljo painoi ja pakotti,
Jota vainaja valitti
Ahkerasti aikanansa,
Ettei jo iällä ennen
Armon lahjoja anonna.
Aina toivoi tointuvansa,
Paremmaksi pääsevänsä,
Saavansa himolle salvan,
Lukon orjuuen ovelle;
Vaan se viipyi viimeiseksi,
Aivan ehtoolle elämän.
Nyt ei tietä Herran töitä,
Eikä tuta tuomioa,
Annettiinko armopaikka,
Vaiko kauhia kaotus.

Voi jos vielä viimeisellä

Ehtoolla elämän Herra
Oisi armon auaissunna,
Paratiisin Paavalille,
Muistanunna niinkun muinen
Ryöväriä ristin päällä,
Jollen juuri viimeisellä
Ovi armon auaistihin.

Vielä muutamat murehti,

Pahastuivat paljo siitä,
Kun oli kiini kirkonkellot,
Seurakunnan sielukellot.
Vaan kun tarkoin tutkittua
Saatihin sanoma kuulla,
Ett' oli kielty kirkkolaissa
Kellonsoitto kelvollinen,[1]
pian sekin murhepilvi
Riemuruskoksi rupesi,
Kosk'oli asiansa saanut
Siinä maassa siunatussa,
Missä muutkin matkamiehet
Saavat laskeita levolle.

Kyllä vainaja varusti

Itse jo elämäkirjan,
Joka joutui vuotta ennen
Kaikille katseltavaksi,
Jonka otti oppineetkin
Varsin vastahan halulla,
Luki herrat Helsingissä,
Antoi sille suuren arvon;
Vaikk' ei auta arvo suuri,
Nimi kuulu kuolemassa.
Kuolo on se kuulu vieras,
Joll' on valta vallallenkin;
Ei se kysy keisarilta,
Ruunupäältä ruhtinalta,
Vaatisiko valtakunta
Vielä täällä viipymähän;
Ei se pappia paraita,
Kierrä kirkon haltioita;
Eikä tutki tuomarilta,
Oikeuen oppineilta,
Tohtivatko itse tulla
Toisen tuomarin etehen.

Kuka kaikki kertoneepi,

Kuolon tuumat tutkineepi;
Ei se aikoja valitse,
Eikä paikkoja paraita;
Ei kysele kynnyksellä,
Taho tietä tanhualla,
Joko oisi outettuna,
Eli kauan kaivattuna,
Vai tuli kovin varahin,
Kesken töihen täyttämättä.

Siitä syystä syntisiltä

Vaaitaankin valmistusta,
Kun on kuolo tietämätön,
Joka hetki Herran käessä.

Onnellinen on se päivä
Uskovaisille ihana,
Joill' on toivo taivahassa
 Ilonsa isän majassa.
Niilien vaan on vaikiampi,
Kuolo kauhia, kamala,
Joihen mieli maallisilta
Tavaroilta on tahrattuna;
Niillen maaliman makeus
Kaikki käypi katkeraksi
Kuolemassa kauhiassa,
Synnin palkan päätöksessä.

[1] Syystä, että Korhonen vapaehtoisesti oli niin kauan Herran

ehtoollisella käymisen laimilyönyt, piti hänen ruumiinsa kirkkolain
jälkeen hiljaisuudessa haudata, joka hautaus tapahtui kekripäivänä
vuonna 1840.

*****

Päätettyämme tämän vaillinaisen kertomisen Korhosen elämästä ja

kuolemasta kääntykämepäs jo hänen runolaatuansa erittäin
katselemaan.

Kansanrunon tavallinen laatu ja omaisuus on aineensa

luonnollisella yksivakaisuudella toimittaminen ilman mieltä sinne
tänne syrjäasioihin juoksuttamatta, niistä muka kaunistusta ja
kuvausta kerrottavalle saadaksensa. Samaan kansanrunon
omituiseen tapaan laati Korhonenkin runonsa, siinä toki vähän
eroava, että mielellään pisti sananlaskuja ja muita vertauksia
runonsa suolaksi eli ytimeksi. Sanain sovittamisessa oikiaan
runosääntöön eli mittaan ei ollut niin tarkka ja huolellinen, kuin
Karjalan vanhoissa ja nykyisemmissä runoissa sen suhteen ollaan,
jonka tähden välimmiten tavataan virhellisiä lausuksia, kuin
asianymmärtäjä lukia itse havainnee, jos niitä tässä ei paremmin
selitetäkään. Onkin runo jo Savon tienoilla ja vielä enemmin
Hämeessä alkusomuudestansa poikennut, jonka tähden ei ollenkaan
ole ihme, Korhosenkin runot sanasääntönsä puolesta ei parempia
olevan, kuin mitä lapsuudesta kuuli kotiseuduillansa laulettavan.

Vielä virheen-alaisemmat, kun runonsa, ovat muut laulunsa

mitteellisessä arvaannossa. Läpensä tavataan niissä sanat
sopimattomasti katkaistuna ja tavutten sekä arvo että korko pahasti
runneltuna, josta onkin nähtävä, Korhosella niitä tehdessä ei olleen
parempata esikuvaa, kun virret tavallisissa arkkiviisuissa ja vanhassa
virsikirjassamme. Valitettavasti ei ole muillakaan lauluniekoilla vielä
ollut parempaa mallia eli johtoa, kun vasta nimitetyt kielensä
suhteen kehnot ja vaivaiset, mitteen vuoksi peräti typerät ja
kelvottomat laitokset, jotka jo vuosisatoina ovat paljo huolta Suomen
Runottarelle tehneet, ja vasta kentiesi mitä vielä tekevät, kun jo ovat
hänen suurimmalle osalle kansasta tuiki tuntemattomaksi saattaneet,
elikkä turmelleet korvamme, ettei moni meistä enää tajua'kaan
vanhan Suomen runon suloa ja lempeyttä, joka ennen aikoinansa
hypitteli kiviä ja kantojakin ja pani karhut tanssimaan tasajalassa.

Ne kuusi Korhosen tekemää laulua, jotka tämän kirjan lopulla

löytyvät, ovat paraimpiansa, ja jos ei jo siitäkin syystä, niin kuitenkin
näytteeksi hänen ulkorunoisesta laulutavastansa painettavat.
Näistäkin lauluista on lyhemmyyden vuoksi muutamia kehnompia
värsyjä pois jätetty, milloin se järestyksen loukkaamata taisi
tapahtua. Peräti painamatta on jäänyt toista kuusi meille tiettyä
laulua, nimittäin:

1. Venäjän ja Turkin sodasta rauhan päätös. 2.

Leskikeisarinna Maria Weutorounan kuolemasta. 3. Turun
Kaupungin palosta. 4. Kehoitus kristilliseen iloon hääpidon
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

testbankdeal.com