Download the full version and explore a variety of ebooks

or textbooks at https://ebookultra.com

PostgreSQL Server Programming 2nd Edition Usama

Dar

_____ Follow the link below to get your download now _____

https://ebookultra.com/download/postgresql-server-
programming-2nd-edition-usama-dar/

Access ebookultra.com now to download high-quality

ebooks or textbooks
Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at ebookultra.com

PostgreSQL 2nd Edition Korry Douglas

https://ebookultra.com/download/postgresql-2nd-edition-korry-douglas/

Professional SQL Server 2005 Programming Robert Vieira

https://ebookultra.com/download/professional-sql-
server-2005-programming-robert-vieira/

Beginning Databases with PostgreSQL From Novice to

Professional 2nd Edition Matthew

https://ebookultra.com/download/beginning-databases-with-postgresql-
from-novice-to-professional-2nd-edition-matthew/

PostgreSQL Cookbook 1st Edition Chitij Chauhan

https://ebookultra.com/download/postgresql-cookbook-1st-edition-
chitij-chauhan/
Learning PostgreSQL Create develop and manage relational
databases in real world applications using PostgreSQL 1st
Edition Juba
https://ebookultra.com/download/learning-postgresql-create-develop-
and-manage-relational-databases-in-real-world-applications-using-
postgresql-1st-edition-juba/

Programming Microsoft SQL Server 2000 with Microsoft

Visual Basic NET 1st edition Edition Rick Dobson

https://ebookultra.com/download/programming-microsoft-sql-
server-2000-with-microsoft-visual-basic-net-1st-edition-edition-rick-
dobson/

Building Bluetooth Low Energy Systems 1st Edition Muhammad

Usama Bin Aftab

https://ebookultra.com/download/building-bluetooth-low-energy-
systems-1st-edition-muhammad-usama-bin-aftab/

Computer Networks An Open Source Approach 1st Edition

Ying-Dar Lin

https://ebookultra.com/download/computer-networks-an-open-source-
approach-1st-edition-ying-dar-lin/

Server study guide 2nd ed Edition Brad Hryhoruk

https://ebookultra.com/download/server-study-guide-2nd-ed-edition-
brad-hryhoruk/
PostgreSQL Server Programming 2nd Edition Usama
Dar Digital Instant Download
Author(s): Usama Dar, Hannu Krosing, Jim Mlodgenski, Kirk Roybal
ISBN(s): 9781783980581, 1783980583
Edition: 2
File Details: PDF, 2.28 MB
Year: 2015
Language: english
PostgreSQL Server Programming Second
Edition
Table of Contents
PostgreSQL Server Programming Second Edition
Credits
About the Authors
About the Reviewers
www.PacktPub.com
Support files, eBooks, discount offers, and more
Why subscribe?
Free access for Packt account holders
Preface
What this book covers
What you need for this book
Who this book is for
Conventions
Reader feedback
Customer support
Downloading the example code
Errata
Piracy
Questions
1. What Is a PostgreSQL Server?
Why program in the server?
Using PL/pgSQL for integrity checks
About this book’s code examples
Switching to the expanded display
Moving beyond simple functions
Data comparisons using operators
Managing related data with triggers
Auditing changes
Data cleaning
 Custom sort orders
Programming best practices
KISS – keep it simple stupid
DRY – don’t repeat yourself
YAGNI – you ain’t gonna need it
SOA – service-oriented architecture
Type extensibility
Caching
Wrapping up – why program in the server?
Performance
Ease of maintenance
Improved productivity
Simple ways to tighten security
Summary
2. Server Programming Environments
Cost of acquisition
Availability of developers
Licensing
Predictability
Community
Procedural languages
Third-party tools
Platform compatibility
Application design
Databases are considered harmful
Encapsulation
What does PostgreSQL offer?
Data locality
More basics
Transactions
General error reporting and error handling
 User-defined functions
Other parameters
More control
Summary
3. Your First PL/pgSQL Function
Why PL/pgSQL?
The structure of a PL/pgSQL function
Accessing function arguments
Conditional expressions
Loops with counters
Statement termination
Looping through query results
PERFORM versus SELECT
Looping Through Arrays
Returning a record
Acting on the function’s results
Summary
4. Returning Structured Data
Sets and arrays
Returning sets
Returning a set of integers
Using a set returning function
Functions based on views
OUT parameters and records
OUT parameters
Returning records
Using RETURNS TABLE
Returning with no predefined structure
Returning SETOF ANY
Variadic argument lists
A summary of the RETURN SETOF variants
 Returning cursors
Iterating over cursors returned from another function
Wrapping up of functions returning cursors
Other ways to work with structured data
Complex data types for the modern world – XML and JSON
XML data type and returning data as XML from functions
Returning data in the JSON format
Summary
5. PL/pgSQL Trigger Functions
Creating the trigger function
Creating the trigger
Working on a simple “Hey, I’m called” trigger
The audit trigger
Disallowing DELETE
Disallowing TRUNCATE
Modifying the NEW record
The timestamping trigger
The immutable fields trigger
Controlling when a trigger is called
Conditional triggers
Triggers on specific field changes
Visibility
Most importantly – use triggers cautiously!
Variables passed to the PL/pgSQL TRIGGER function
Summary
6. PostgreSQL Event Triggers
Use cases for creating event triggers
Creating event triggers
Creating an audit trail
Preventing schema changes
A roadmap of event triggers
 Summary
7. Debugging PL/pgSQL
Manual debugging with RAISE NOTICE
Throwing exceptions
Logging to a file
The advantages of RAISE NOTICE
The disadvantages of RAISE NOTICE
Visual debugging
Installing the debugger
Installing the debugger from the source
Installing pgAdmin3
Using the debugger
The advantages of the debugger
The disadvantages of the debugger
Summary
8. Using Unrestricted Languages
Are untrusted languages inferior to trusted ones?
Can you use untrusted languages for important functions?
Will untrusted languages corrupt the database?
Why untrusted?
Why PL/Python?
Quick introduction to PL/Python
A minimal PL/Python function
Data type conversions
Writing simple functions in PL/Python
A simple function
Functions returning a record
Table functions
Running queries in the database
Running simple queries
Using prepared queries
 Caching prepared queries
Writing trigger functions in PL/Python
Exploring the inputs of a trigger
A log trigger
Constructing queries
Handling exceptions
Atomicity in Python
Debugging PL/Python
Using plpy.notice() to track the function’s progress
Using assert
Redirecting sys.stdout and sys.stderr
Thinking out of the “SQL database server” box
Generating thumbnails when saving images
Sending an e-mail
Listing directory contents
Summary
9. Writing Advanced Functions in C
The simplest C function – return (a + b)
add_func.c
Version 0 call conventions
Makefile
CREATE FUNCTION add(int, int)
add_func.sql.in
Summary for writing a C function
Adding functionality to add(int, int)
Smart handling of NULL arguments
Working with any number of arguments
Basic guidelines for writing C code
Memory allocation
Use palloc() and pfree()
Zero-fill the structures
 Include files
Public symbol names
Error reporting from C functions
“Error” states that are not errors
When are messages sent to the client?
Running queries and calling PostgreSQL functions
A sample C function using SPI
Visibility of data changes
More info on SPI_* functions
Handling records as arguments or returned values
Returning a single tuple of a complex type
Extracting fields from an argument tuple
Constructing a return tuple
Interlude – what is Datum?
Returning a set of records
Fast capturing of database changes
Doing something at commit/rollback
Synchronizing between backends
Writing functions in C++
Additional resources for C
Summary
10. Scaling Your Database with PL/Proxy
Creating a simple single-server chat
Dealing with success – splitting tables over multiple databases
What expansion plans work and when?
Moving to a bigger server
Master-slave replication – moving reads to slave
Multimaster replication
Data partitioning across multiple servers
Splitting the data
PL/Proxy – the partitioning language
 Installing PL/Proxy
The PL/Proxy language syntax
CONNECT, CLUSTER, and RUN ON
SELECT and TARGET
SPLIT – distributing array elements over several partitions
The distribution of data
Configuring the PL/Proxy cluster using functions
Configuring the PL/Proxy cluster using SQL/MED
Moving data from the single to the partitioned database
Connection Pooling
Summary
11. PL/Perl – Perl Procedural Language
When to use PL/Perl
Installing PL/Perl
A simple PL/Perl function
Passing and returning non-scalar types
Writing PL/Perl triggers
Untrusted Perl
Summary
12. PL/Tcl – Tcl Procedural Language
Installing PL/Tcl
A simple PL/Tcl function
Null checking with Strict functions
The parameter format
Passing and returning arrays
Passing composite-type arguments
Accessing databases
Writing PL/Tcl triggers
Untrusted Tcl
Summary
13. Publishing Your Code as PostgreSQL Extensions
 When to create an extension
Unpackaged extensions
Extension versions
The .control file
Building an extension
Installing an extension
Viewing extensions
Publishing your extension
Introduction to PostgreSQL Extension Network
Signing up to publish your extension
Creating an extension project the easy way
Providing the metadata about the extension
Writing your extension code
Creating the package
Submitting the package to PGXN
Installing an extension from PGXN
Summary
14. PostgreSQL as an Extensible RDBMS
What can’t be extended?
Creating a new operator
Overloading an operator
Optimizing operators
COMMUTATOR
NEGATOR
Creating index access methods
Creating user-defined aggregates
Using foreign data wrappers
Summary
Index
PostgreSQL Server Programming Second
Edition
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
jota minä enin pelkäsin, oli todellisuudessa ainoa voima, joka nyt
pidätti minua Lauran luona näinä hänelle niin huolellisina aikoina!

Me kuulimme vaunujen pyöräin kolinan hiekoitetulla tiellä

tullessamme eteiseen. Sir Percival oli matkustanut.

"Mihin hän matkasi, Marian?" kuiskasi Laura. "Jokainen hänen uusi

toimintansa herättää minussa uusia epäilyjä tulevaisuuteen nähden.
Etkö sinä mitään epäile siitä?"

Sen jälkeen, mitä hän jo oli saanut kärsiä tänä aamupäivänä, oli
minulla vähän halua ilmoittaa hänelle epäilyjäni.

"Kuinka minä voisin tietää hänen salaisuuksiansa?" sanoin minä

vältellen.

"Haluaisinpa tietää, eikö taloudenhoitajatar tiedä sitä", päätteli

hän itsepäisesti.

"Varmaankaan ei", vastasin minä. "Hän on varmaan yhtä

tietämätön kuin mekin."

Laura pudisti päätänsä.

"Etkö sinä kuullut taloudenhoitajattarelta, että Anna Catherick olisi

nähty paikkakunnalla? Etkö luule hänen matkanneen etsimään
hänen jälkiänsä?"

"Minä tahtoisin mieluimmin rauhoittaa itseäni, Laura, olemalla

ollenkaan ajattelematta tätä asiaa, ja kaiken sen jälkeen, mitä on
tapahtunut olisi parhainta, että sinäkin seuraisit esimerkkiäni. Tule
luokseni hieman levottuaksesi."
 Me istuuduimme ikkunan ääreen ja annoimme suloisen kesäilman
virkistää mieltämme.

"Minua hävettää, Marian", sanoi hän, "että sinä olet saanut kärsiä
minun tähteni. Oi, rakkahani, sydämmeni on melkein murtunut
ajatellessani sitä! Mutta minä tahdon koettaa sovittaa kaikki —
tahdon todellakin koettaa!"

"Oh, vaiti", vastasin minä, "älä puhu niin. Onhan minun loukattu
ylpeyteni vain pikkuasia sitä kauheaa onnettomuutta vastaan, että
koko sinun elämäsi on kadotettu."

"Sinä kuulit, mitä hän sanoi minulle", jatkoi hän nopeasti ja

voimakkaasti. "Sinä kuulit sanat — mutta sinä et tiedä, mitä ne
sisälsivät — sinä et tiedä, miksi minä nakkasin pois kynän ja käänsin
hänelle selkäni." Hän nousi ylös kiivaalla liikkeellä ja käveli
edestakaisin huoneessa. "Minä en ole kertonut sinulle monesta
asiasta, Marian, peljäten saattavani sinut surulliseksi ja
onnettomaksi. Sinä et tiedä, kuinka hän on kohdellut minua!
Kumminkin — sinun täytyy tietää se nyt, koska sinä näit, kuinka hän
kohteli minua tänään. Sinä kuulit, kuinka hän ivasi minun
omantunnonmukaisuuttani; sinä kuulit, kuinka hän sanoi minun
tehneen pakosta hyveen mennessäni hänen kanssaan naimisiin."
Hän istuutui uudelleen; syvä punerrus levisi hänen poskillensa ja hän
piti ristiinpantuja käsiänsä polvellansa. "Minä en voi siitä sanoa
mitään nyt", jatkoi hän, "minä itkisin vain, jos minä nyt kertoisin
sinulle sen — mutta toisen kerran, Marian, kun minä olen varmempi
itsestäni. Pää-raukkaani pakottaa, rakas sisar, — oi, miten sitä
pakottaa! Minä toivon sinun tähtesi, että minä olisin antanut hänelle
nimikirjoitukseni. Kirjoitanko minä alle huomenna? Paljon
mieluummin haluan minä saattaa ikävyyksiä itselleni kuin sinulle.
Sittenkun sinä olet pitänyt puoltani häntä vastaan, lykkää hän kaiken
syyn sinulle, jos minä kieltäydyn allekirjoittamasta. Mitä pitää meidän
tehdä? Oi, jospa meillä olisi ystävä, joka voisi meitä neuvoa ja
auttaa! Ystävä, johon me todellakin voisimme luottaa!"

Hän huokasi syvään. Minä näin hänestä, että hän ajatteli

Hartrightiä — näin sen sitä selvemmin, kun hänen sanansa johtivat
minun ajatukseni Hartrightiin. Vain muutamia kuukausia hänen
avioliittonsa jälkeen tarvitsimme me jo sitä ystävyyttä ja apua, jota
Hartright lähtiessään oli tarjonnut meille. Kuinka vähän uskoin minä
silloin, että me tarvitsisimme sitä koskaan!

"Meidän täytyy auttaa itseämme Laura", sanoin minä.

"Koettakaamme tyynesti puhua asiasta — tehkäämme kaikki mitä
voimme, päättääksemme viisaasti."

Kun me yhdistimme sen, mitä hän tiesi miehensä huonoista

asioista ja mitä minä olin kuullut hänen keskustelustaan asianajajan
kanssa, teimme me sen luonnollisen päätöksen, että asiakirja oli
tehty rahojen lainaamista varten ja että Lauran allekirjoitus oli
välttämätön sir Percivalin toivomuksen toteuttamiseksi.

Toinen kysymys sen sopimuksen laadusta, jolla rahoja piti

saataman, ja mistä määrästä Lauran olisi sitouduttava vastaamaan,
saattoi meidät arveluihin, jotka olivat liian paljon meidän tietomme ja
kokemuksemme yläpuolella voidaksemme niitä ratkaista. Minun
yksityinen arveluni oli, että tuo salaperäinen asiapaperi sisälsi, mitä
epärehellisimmän ja alhaisimman välisopimuksen.

Minä en perustanut tätä uskoani sir Percivalin kieltäytymiseen

näyttää paperia tai selittää sen sisältöä, sillä tämä kieltäytyminen voi
yhtä hyvin aiheutua hänen uhmaavasta luonteestaan ja halustaan
hallita. Ainoa aihe epäillä hänen kunniaansa tuli hänen
esiintymisensä ja puheensa muutoksesta, jonka minä olin
huomannut Blackwater-Parkissa — muutoksesta, joka sai minut
siihen vakuutukseen, että hän vain oli näytellyt erityisosaa koko
kihlausaikansa Limmeridge-Housessa. Hänen ylevämielinen
hienotunteisuutensa, hänen hieno kohteliaisuutensa joka niin hyvin
soveltuu herra Gilmoren vanhanaikaisiin käsitteihin, hänen
kunnioittava esiintymisensä Lauraa kohtaan, hänen
sydämmellisyytensä minua kohtaan ja kärsivällisyytensä herra
Fairlieta kohtaan — kaikki tämä oli vain halpamielisen, viekkaan ja
raa'an miehen näyttelemistä ja petosta, joka pudotti niin pian
naamionsa, kun hänen kavala temppunsa oli johtanut päämäärään;
tänä päivänä oli hän avoimesti näyttäytynyt sellaisena, kuin hän oli.
Minä en sano mitään siitä surusta, jonka tämä havainto tuotti
minulle Lauran vuoksi, sillä sitä en voi sanoin kuvata. Minä sanon
vain sen siksi, että se herätti minussa lujan päätöksen estää hänet
allekirjoittamasta asiapaperi, tulkoon minkälainen seuraus tahansa,
jollei hän ensin saisi selkoa sen sisällöstä.

Sellaisissa olosuhteissa oli meidän ainoa keinomme tehdä sellaisia

väitteitä allekirjoitusta vastaan, jotka olivat kyllin varmoilla perusteilla
sekä kauppa- että laillisessa suhteessa, ja näyttää sir Percivalille, että
me naiset tunsimme lakia ja liikeasioita yhtä hyvin kuin hän itsekin.

Hetkisen miettimisen jälkeen päätin minä kirjoittaa sille ainoalle

rehelliselle miehelle, joka meillä oli käytettävänämme, pyytääkseni
hänen apuansa ja neuvoansa turvattomassa asemassamme. Tämä
mies oli herra Gilmoren liiketoveri, herra Kyrle, joka nyt yksin hoiti
liikkeen asioita, sittenkun vanha ystävämme oli pakotettu luopumaan
niistä ja poistumaan Lontoosta terveytensä vuoksi. Minä sanoin
Lauralle, että herra Gilmore oli selittänyt hänen olevan miehen, jonka
rehellisyyteen, selvyyteen ja asiain tuntemukseen voitaisiin mitä
varmimmin luottaa. Lauran täydellä suostumuksella istuuduin minä
siis kirjoittamaan tätä kirjettä.

Minä aloin sen kirjoittamalla herra Kyrlelle asemamme

sellaisenaan, kuin se oli, ja pyysin sitten häntä antamaan meille
neuvojansa niin yksinkertaisesti ja helppotajuisesi, että me voisimme
ymmärtää erehtymättä ja väärin tulkitsematta. Kirjeeni oli niin lyhyt,
kuin vain voin tehdä, ja toivoakseni vapaa tarpeettomista
yksityiskohdista.

Juuri kuin minä olin kirjoittamaisillani päällekirjoitusta, huomautti

Laura vaikeudesta, jota me kiireessä ja sekasorrossa emme
ollenkaan olleet huomanneet.

"Kuinka saamme me vastauksen oikeissa ajoin?" kysyi hän. "Sinun

kirjeesi ei tule perille ennenkun huomisaamuna varhain, eikä vastaus
ehdi postissa ennenkun seuraavana aamuna."

Ainoa keino oli saada vastaus asianajajalta erityisen lähetin

matkassa. Minä liitin jälkikirjoituksen ja pyysin, että varma henkilö
lähetettäisiin tuomaan vastaus junalla kello 11 huomispäivänä, hän
on silloin lähimmällä asemalla kello 1,20 ja voi saapua Blackwater-
Parkiin viimeistään kello 2. Hänen pitäisi kysyä minua, ei vastata
kenenkään muun kysymyksiin kuin minun eikä missään tapauksessa
antaa kirjettä kenenkään muun käsiin kuin minun.

"Jos sir Percival tulisi kotiin huomenna ennen kello kahta", sanoin
minä Lauralle, "niin on sinun parasta olla puistossa koko aamupäivä
kirjoinesi tai töinesi eikä sinun pidä olla ollenkaan näköisällä,
ennenkun lähetti on ehtinyt antaa minulle kirjeen. Minä olen sen
sijaan täällä koko aamun odottaakseni hänen tuloansa. Jos me
seuraamme tätä suunnitelmaa, toivon minä saavani kirjeen
onnellisesti ja hyvin. Menkäämme nyt alas salonkiin. Herättäisi
kenties epäilyä, jos me viipyisimme täällä yksin kauemmin."

"Epäilyksiä?" toisti hän. "Kenen epäilyksiä me nyt voisimme

herättää sir Percivalin mentyä pois? Tarkoitatko kreivi Foscoa?"

"Kenties tarkoitan, Laura."

"Sinä alat tuntea melkein yhtä suurta vastenmielisyyttä häntä

kohtaan kuin minäkin, Marian."

"Ei, ei vastenmielisyyttä. Se on aina suuremmassa tai vähemmässä

määrässä yhtynyt halveksimiseen. Minä en voi huomata mitään syytä
halveksia kreivi Foscoa."

"Ethän kumminkaan pelkää häntä?"

"Kenties pelkään — aivan hieman."

"Pelkäätkö sinä häntä hänen esiintymisensä jälkeen

puolustajanamme tänään?"

"Niin, minä pelkään enemmän hänen puolustustaan kuin sir

Percivalin väkivaltaisuutta. Pane mieleesi, Laura, mitä minä pyysin
sinulta. Mitä tahansa teetkin, niin kavahda saamasta kreiviä
vihamieheksesi!"

Me menimme jälleen alakertaan. Laura meni salonkiin minun

mennessäni eteisen yli pannakseni kirjeen postilaukkuun, joka riippui
seinällä.
 Eteisen ovet olivat auki, ja kun minä menin ohi, näin minä kreivi
Foscon rouvineen seisovan portailla puhelemassa keskenään.

Kreivitär tuli tavattoman nopein askelin eteiseen ja kysyi minulta,

oliko minulla aikaa viisi minuuttia uhrata keskusteluun hänen
kanssaan. Hieman kummastuneena hänen pyynnöstään pistin minä
kirjeen laukkuun ja vastasin olevani valmis täyttämään hänen
toiveensa. Hän tarttui erinomaisen ystävällisesti ja luottavaisesti
minun käteeni ja sen sijaan, että olisi saattanut minut huoneeseen,
veti hän minut mukanaan ruohovallille, joka ympäröi suurta
kalalammikkoa.

Mennessämme kreivin ohi kumarsi kreivi hymyillen ja meni heti

sen jälkeen eteiseen pannen ovet kiinni kiertämättä kumminkaan
niitä lukkoon.

Kreivitär käveli sillä välin hitaasti kanssani lammikon ympäri. Minä

odotin saavani kuulla hänen lausuvan jotakin hyvässä
luottamuksessa minulle ja huomasin hämmästyksekseni, että rouva
Foscolla oli kaiken kaikkiaan lausuttavana vain sydämmellinen
surkuttelunsa minulle sen johdosta, mitä kirjastossa oli tapahtunut.
Hänen miehensä oli kertonut hänelle kaikki tyyni ja sen
sopimattoman tavankin, jolla sir Percival oli puhutellut minua. Tämä
kertomus oli niin pahoittanut hänen mieltään ja loukannut siihen
määrään häntä Lauran ja minun takia, että hän oli vakavasti
päättänyt, jos jotain sellaista vielä kerran tapahtuisi, osoittaa
paheksumistaan lähtemällä heti pois talosta. Kreivi oli hyväksynyt
hänen ajatuksensa, ja hän toivoi nyt minunkin tekevän samoin.

Minusta oli tämä menettely varsin merkillinen niin äärettömän

varovan naisen menettelyksi, kuin rouva Fosco oli, varsinkin noiden
tylyjen sanojen jälkeen, jotka hän oli lausunut venehuoneessa.
Kumminkin oli minun velvollisuuteni minua vanhemman henkilön
kohteliaaseen ja ystävälliseen puhutteluun vastata kohteliaasti ja
ystävällisesti. Minä vastasin siis kreivittärelle samassa äänilajissa,
jonka jälkeen minä, luullen puhuneemme pisteeseen asti, yritin
lähteä sisään.

Mutta rouva Fosco näytti lujasti päättäneen olla eroamatta minusta

ja sanomattomaksi kummastuksekseni alkoi hän uudelleen puhua.
Ollen tähän asti vaiteliain kaikista naisista, ahdisti hän nyt minua
oikealla sanatulvalla, puhuen avioliitosta, ensin kuvaten sir Percivalin
ja Lauran suhdetta, sitten omaa onneaan, sitten herra Fairlie-
vainajan menettelyä häntä kohtaan testamenttikysymyksessä, ja
lopuksi pakisten puolesta tusinasta muita asioita, kunnes hän siten
oli pidättänyt minua puoli tuntia kävelyttämällä ympäri
kalalammikkoa. Minä väsyin lopulta aivan tyyten, ja oliko se siksi,
että hän huomasi tämän, sitä en voi oikein sanoa — mutta yht'äkkiä
hän lopetti yhtä jyrkästi, kuin oli alkanutkin, katsoi ovelle, otti
jääkylmän esiintymistapansa ja päästi vapaaehtoisesti käsivarteni,
ennenkun minä olin ehtinyt edes ajatella jollakin tavoin päästä
hänestä erilleni. Avattuani oven ja astuttuani eteiseen huomasin
minä kreivin seisovan edessäni. Hän oli juuri pistämässä kirjettä
laukkuun.

Tehtyänsä sen ja suljettuansa laukun kysyi hän minulta, minne

minä olin jättänyt hänen puolisonsa. Minä ilmoitin hänelle sen, ja
hän meni heti hänen luoksensa. Hänen tapansa, kun hän puhutteli
minua, oli aivan tavattoman hiljainen ja sävyisä, niin että minä
käännyin ja katsoin hänen jälkeensä haluten tietää, voiko hän pahoin
vai oliko hän suruissaan jonkin johdosta.
 Miksi minun ensimmäinen toimenpiteeni oli mennä suoraan
postilaukulle, ottaa esille oma kirjeeni ja katsella sitä epävarmalla
epäilyksen tunteella — miksi tämä katseleminen silmänräpäyksessä
herätti minussa ajatuksen sulkea varmuuden vuoksi kirjekuori
sinetillä — nämä ovat salattuja seikkoja, jotka joko ovat liian korkeita
tai liian vähäpätöisiä minun käsittääkseni. Itsekukin tietää, että
naiset alituisesti menettelevät päähänpistojen mukaan, joita he eivät
voi edes selittää oikein itselleenkään; ja minä voin vain luulla, että
sellainen päähänpisto oli minun selittämättömän toimintani salattuna
aiheena tällä hetkellä.

Olipa syy kuitenkin mikä tahansa, niin oli minulla aihetta onnitella
itseäni tästä päähänpistosta, kun minä tulin huoneeseeni ja istuuduin
sinetöimään kirjettäni. Olin ennen sulkenut kirjekuoren kuten
tavallisesti. Kun minä nyt kolmen neljännestunnin kuluttua kosketin
sitä sormellani, aukeni se heti. Olinko sen kiinnittänyt ehkä
huolimattomasti, vai oliko gummissa jotain vikaa?

Vai onko mahdollista —? Ei, on liian järkyttävää, että tämä kolmas

arvelu voisi herätä mielessäni. Minä en tahdo nähdä sitä suoraan
kirjoitettuna silmieni edessä.

Minä melkein pelkään huomispäivää — niin paljon riippuu kaikki

minun varovaisuudestani ja itsehillinnästäni. On kaikissa tapauksissa
kaksi varovaisuustoimenpidettä, joita minä en voi varmasti koskaan
laiminlyödä. Minun täytyy olla ystävällisissä väleissä kreivin kanssa ja
tarkkaan vartioida, kun lähetti tuo vastauksen asianajajalle
lähettämääni kirjeeseen.

VII.
Heinäkuun 3 päivänä. — Kun me taasen tapasimme toisemme
päivällisellä, oli kreivi Fosco tavallisella, erinomaisella tuulellaan. Hän
ponnisteli oikein hauskuttaakseen ja huvittaakseen meitä, ikäänkuin
hän olisi ottanut tehtäväkseen poistaa meidän mielestämme kaiken
sen mielipahan, minkä aamupäivän tapahtuma kirjastossa oli
aikaansaanut. Hänen matkaseikkailujensa eloisat kuvaukset,
huvittavat jutut huomatuista henkilöistä, joita hän oli tavannut
ulkomailla, eri kansakuntain tapojen ja menojen nerokas
vertaileminen, jota hän valaisi koko Europasta otetuilla esimerkeillä,
leikkisä tunnustus nuoruusvuosien viattomasta hullutuksesta, jolloin
hän hallitsi makua eräässä italialaisessa pikkukaupungissa ja kirjoitti
lukemattomia ranskalaismallisia romaaneja erääseen
maaseutukaupungin lehteen — kaiken tämän esitti hän niin keveästi
ja miellyttävästi, kaikki tämä tyydytti niin meidän makuamme ja
tiedonhaluamme, että sekä Laura että minä kuuntelimme häntä
yhtäsuurella hartaudella kuin konsaan rouva Fosco itse, niin
kummalta kuin se kuuluukin. Naiset voivat vastustaa miehen
rakkautta, miehen mainetta, ulkonaisia etuja ja rikkauksia, mutta he
eivät voi vastustaa hänen puhettansa, jos hän oikein ymmärtää sen
sovittaa heille.

Päivällisen loputtua ja sen hyvän vaikutuksen, jonka hänen

puhelunsa oli tehnyt meihin, vallitessa vielä kaikessa voimassaan
poistui kreivi vaatimattomasti kirjastoon lukeakseen.

Laura esitti, että me lähtisimme kävelylle ympäristöön

nauttiaksemme illan ihanuudesta. Oli välttämätöntä pyytää
kohteliaisuudesta kreivitärtä tulemaan mukaan, mutta tällä kertaa oli
hän nähtävästi etukäteen saanut pysähtymismääräyksen ja pyysi,
että me ystävällisesti soisimme hänelle anteeksi, ett'ei hän tule.
"Mieheni tarvitsee luultavasti uuden varaston paperosseja", sanoi
hän puolustuksekseen, "eikä kukaan voi valmistaa niitä niin hänen
mielikseen kuin minä." Hänen kylmiin sinisilmiinsä tuli melkein hellä
ilme hänen lausuessaan nämä sanat — hän näytti todellakin ylpeältä
kuvitellessaan olevansa se vaikuttava väline, jonka toimesta hänen
herransa ja miehensä tyydytti tupakoimistaan.

Laura ja minä menimme yhdessä ulos.

Ilma oli kuuma ja raskas. Oli jotakin näännyttävää luonnossa;

kukat puutarhassa seisoivat alaspainunein lehdin, ja maa tuntui
kuivalta ja kuumalta. Läntinen taivaanranta oli vaaleankeltaisen
värinen, ja aurinko laskeutui pilveen. Näytti siltä, että ennen pitkää
alkaisi sataa — kenties yöksi.

"Mitä tietä käymme?" kysyin minä.

"Järvelle, jos tahdot, Marian", vastasi hän.

"Sinä näyt oikein ihailevan tuota kamalaa järveä, Laura."

"Ei, en järveä, mutta sitä ympäröivää maisemaa. Hiekka, kanerva

ja havumetsä ovat ainoat tällä suurella paikalla, jotka muistuttavat
Limmeridgeä. Mutta voimmehan mennä jollekin toiselle taholle, jos
se on mieleisesi."

"Minulla ei ole mitään mielitietä Blackwater-Parkissa, ystäväni.

Minusta on aivan sama, mihin menemme. Menkäämme järvelle —
siellä on kenties avonaisella paikalla vilppaampi ilma kuin täällä."

Me menimme vaieten varjokkaiden istutusten kautta. Raskas

iltailma vaikutti väsyttävästi meihin, ja tultuamme venehuoneeseen
olimme me tyytyväisiä saadessamme istuutua siellä lepäämään.
 Valkoinen usma lepäsi alhaalla järven yllä. Puiden tumma linja
vastaisella rannalla näkyi sen yli kuin pilvissä leijaileva vaivaismetsä.
Maa, joka hiljalleen aleni siitä paikasta, jossa istuimme, katosi
salaperäisellä tavalla usmaan. Hiljaisuus oli kamala. Ei lehden
lehahdustakaan — ei linnun laulua metsässä — ei yhdenkään
vesilinnun äännähdystä kuulunut mataloituneelta järveltä. Yksinpä
sammakotkin olivat vaienneet.

"On kovin autiota ja synkkää", sanoi Laura. "Mutta meitä häiritään

vähemmän täälläkin kuin missään muualla." Hän puhui tyynesti ja
katsoi miettivä ilme silmissään tätä edessään olevaa hiekka- ja
usmaerämaata. Minä voin nähdä, että hänen mieltään kiinnittivät
liian paljon muut seikat, että sitä olisivat voineet liikuttaa ulkonaiset,
surulliset aiheet, jotka jo olivat alkaneet minun mieltäni painaa
alakuloiseksi.

"Minä lupasin, Marian, sanoa sinulle totuuden avioliitostani enkä

antaa sinun omin neuvoin arvailla ja peljätä sen suhteen", alkoi hän.
"Tämä on ainoa seikka, jonka minä koskaan olen salannut sinulta,
sisareni, ja minä olen päättänyt, että se on viimeinen. Minä olen
vaiennut, kuten tiedät, sinun takiasi — kenties hieman itseni takia.
On kovaa naisesta tunnustaa, että se mies, jolle hän on uhrannut
koko elämänsä, on sellainen, joka kaikista vähimmän pitää arvossa
tätä uhrausta. Jos sinä olisit naimisissa Marian — ja varsinkin jos
sinä olisit onnellisissa naimisissa — selittäisit sinä minulle, mitä
naimaton nainen ei voi selittää, olkoon kuinka hellä ja uskollinen
tahansa."

Mitäpä olisin voinut minä vastata hänelle? Minä voin vain katsoa
häntä koko sydämmestäni niin hyvin, kuin minun silmäni voivat
tehdä sen, ja puristaa hänen kättänsä.
 "Kuinka usein", jatkoi hän, "olenkaan sinun kuullut nauravan sille,
mitä sinä kutsut köyhyydeksesi! Kuinka usein oletkaan leikillä
koreasti ylistänyt minun rikkauksiani! Ah, Marian, älä koskaan enää
laske leikkiä siitä. Kiitä Jumalaa köyhyydestäsi — se on tehnyt sinut
riippumattomaksi, se on pelastanut sinut siitä kohtalosta, joka on
tullut minun osakseni."

Ne olivat surullisia sanoja nuoren puolison huulilta — surullisia

kaikessa yksinkertaisessa, tyynessä totuudessaan. Ne harvat päivät,
jotka me olimme yhdessä viettäneet Blackwater-Parkissa, olivat
olleet kylliksi näyttämään minulle — näyttämään kenelle tahansa —
miksi sir Percival oli valinnut Lauran puolisoksensa.

"Sinä et saa surra", sanoi hän, "saadessasi kuulla, kuinka pian

minun onnettomuuteni ja koettelemukseni alkoivat — tai mitä ne
olivat. Se on minusta raskasta ilmankin. Jos minä kerron sinulle,
millä tavoin hän otti vastaan minun ensimmäisen ja viimeisen
yritykseni esittää jotakin, niin voit ymmärtää, kuinka hän aina on
kohdellut minua. Se tapahtui eräänä päivänä Roomassa, kun me
olimme ratsastaneet yhdessä Cecilia Metellan haudalle. Päivä oli
tyyni ja ihana — suuri, vanha raunio oli niin kaunis — ja muisto, että
rakastava mies oli pystyttänyt sen kunnioittaakseen manalle
mennyttä puolisoaan, herätti minussa hellemmän tunteen miestäni
kohtaan, kuin minä ennen olin tuntenut. 'Tahtoisitko sinä rakentaa
tuollaisen haudan minulle, Percival?' kysyin minä häneltä. 'Sinä
sanoit rakastaneesi minua hellästi, ennenkun me menimme
naimisiin, mutta sittemmin on kumminkin —', minä en voinut jatkaa.
Marian, hän ei edes katsonutkaan minuun! Minä vedin alas harsoni,
ett'ei hän huomaisi kyyneleitä silmissäni. Minä luulin ensin, ett'ei hän
ollenkaan ollut kiinnittänyt huomiotaan minun kysymykseeni, mutta
hän oli kumminkin huomannut sen. Hän sanoi: 'Kas niin, tule nyt', ja
nauraen auttoi hän minut satulaan. Hän nousi omaan satulaansa ja
nauroi vielä kerran lähtiessämme matkalle. 'Jos minä rakennutan
haudan sinulle', sanoi hän, 'niin taitaa se tulla omilla rahoillasi.
Haluaisin tietää, eikö Cecilia Meteliä ollut varakas ja maksanut itse
hautaansa'. Minä en vastannut mitään — kuinka olisin minä voinut
vastata, kun minä itkin harsoni takana! — 'Ah, te vaaleat naiset
olette kaikki niin nurpeita ja herkkäitkuisia', sanoi hän. 'Mitä sinä
toivot? Kohteliaisuuksiako ja kauniita puheita? No hyvä! Minä olen
nyt hyvällä tuulella tänä aamuna. Sinä voit pitää kohteliaisuudet ja
kauniit puheet jo saatuina'. — Oi, miten vähän miehet aavistavat
sanoessansa kovia sanoja meille, kuinka hyvin me ne muistamme ja
kuinka ne vahingoittavat meitä! Olisi ollut parempi minulle, Marian,
jos minä olisin jatkanut itkuani, mutta hänen halveksiva tapansa
minua kohtaan kovensi sydämmeni. Siitä hetkestä, Marian, en minä
koskaan lakannut uudelleen ajattelemasta Walter Hartrightiä. Minä
annoin näiden onnellisten päivien, jolloin me niin hellästi pidimme
toisistamme hiljaisuudessa, uudelleen loistaa sieluni silmien edessä
ja lohduttaa itseäni. Mitäpä muuta olisin minä hakenut
lohdutuksekseni? Jos sinä olisit ollut kanssani olisit sinä auttanut
minua etsimään jotakin parempaa. Minä tiesin tehneeni väärin, rakas
sisareni, mutta sano minulle, eikö menettelyssäni ole jotakin
anteeksi-annettavaa?"

Minun täytyi kääntyä pois hänestä. "Älä kysy minulta!" sanoin

minä.
"Olenko minä kärsinyt sinun laillasi? Mikä oikeus tuomita minulla
on?"

"Minä ajattelin häntä", jatkoi hän tukahtuneella äänellä ja

painautui lähemmäksi minua, "minä ajattelin häntä, kun Percival jätti
minut yksin iltaisin ollakseen yhdessä näyttelijäin ja näyttelijättärien
kanssa. Silloin uneksin minä, kuinka kaikki olisi voinut olla toisin, jos
minä olisin ollut köyhä ja Walter Hartrightin puoliso. Minä kuvittelin
silloin, kuinka minä olisin istunut pukeutuneena sievään, vaikka
yksinkertaiseen hameeseen odottamassa häntä kotiimme, kun hän
työllään oli ansaitsemassa leipäämme — istunut kotona tekemässä
työtä hänelle ja rakastanut häntä vielä enemmän siksi, että minä
sain tehdä työtä hänen hyväksensä — kuinka minä olisin nähnyt
hänen tulevan kotiin väsyneenä ja kiiruhtanut ottamaan hänen
takkinsa ja hattunsa — ja sitten, Marian, kuinka minä olisin koettanut
miellyttää häntä laittamalla pieniä lempiruokia hänen päivällisekseen,
joita minä olin oppinut valmistamaan hänen tähtensä. — Oi, minä
toivon, ett'ei hänen koskaan tarvitsisi olla niin yksin ja niin suruinen
ajatellessaan minua, kuin minä olen ajatellut ja nähnyt häntä!"

Puhuessaan tätä tuli hänen ääneensä kaikki entinen hellyys, hänen

kasvoihinsa kaikki suloinen, kauneus. Hänen silmänsä katsoivat niin
rakkautta uhkuvalla ilmeellä edessä-olevaa synkkää, autiota,
onnettomuutta uhkaavaa taulua, ikäänkuin hän olisi katsellut
Cumberlandin hymyileviä kumpuja usmaisessa ja pimeässä pilvessä.

"Älä puhu enempää Walterista", sanoin minä niin pian, kuin voin
hallita itseni. "Oi, Laura, säästä meidät molemmat surusta puhella
hänestä!"

Hän heräsi taaskin unelmistaan ja katsoi hellästi minuun. "Minä

tahdon mieluummin olla koskaan hänestä puhumatta kuin tuottaa
sinulle minuutinkaan tuskaa."

"Ainoastaan sinun rauhasi, sinun tähtesi minä puhun", sanoin

minä.
"Ajatteleppas jos miehesi kuulisi sinun —?"
 "Se ei hämmästyttäisi häntä, vaikka hän kuulisikin, mitä minä
sanoin."

Hän lausui tämän ihmeellisen vastauksen kummallisen

välinpitämättömästi ja levollisesti. Hänen muuttunut tapansa tätä
sanoessaan kauhistutti minua melkein yhtä paljon kuin itse
vastauskin.

"Eikö se hämmästyttäisi häntä?" toistin minä. "Laura! Ajattele

sanojasi — sinä kammostutat minua!"

"Mutta se on totta", sanoi hän — "se on juuri tämä, minkä minä

olen tahtonut sanoa sinulle tänään. Minun ainoa salaisuuteni, kun
minä sanoin hänelle kaikki rehellisesti Limmeridgessä, oli varsin
viaton — sen sanoit sinä itse. Nimi oli kaikki, minkä minä salasin
häneltä — ja hän on keksinyt sen."

Minä kuulin hänen puheensa, mutta en voinut vastata mitään.

Hänen viimeiset sanansa olivat hävittäneet senkin heikon toivon,
mikä minulla vielä oli.

"Se tapahtui Roomassa", jatkoi hän, yhäti yhtä kylmästi ja

välinpitämättömästi. "Me olimme -pienessä juhlassa, jonka sir
Percivalin ystävät — herra ja rouva Markland — panivat toimeen
Roomassa oleville englantilaisille perheille. Rouva Markland piirtää
varsin hyvin, ja muutamat vieraat houkuttelivat hänen näyttämään
meille piirustuksiansa. Me ihailimme niitä kaikki, mutta minä lausuin
jotakin — minä en muista mitä —, mikä herätti hänen huomiotansa.
'Te maalaatte varmaankin itse?' kysyi hän. 'Oli tapanani maalata
ennen', vastasin minä, 'mutta nykyisin olen lakannut sitä tekemästä'.
— 'Jos Te ennen olette huvittaneet itseänne maalaamisella', sanoi
hän, 'niin tartutte Te kenties vielä siveltimeen ja piirustimeen; ja jos
sen teette, sallikaa minun esittää Teille opettaja'. Minä en sanonut
mitään, sinä ymmärrät miksi, Marian — ja koetin vaihtaa
puheaihetta. Mutta rouva Markland oli sitkeä. 'Minulla on ollut monta
erilaista opettajaa', jatkoi hän, 'mutta paras kaikista, nerokkain ja
taitavin oli eräs herra Hartright. Jos Te jonkun kerran alatte taasen
maalata, niin koettakaa käyttää hyväksenne hänen opetustaan. Hän
on nuori mies — vaatimaton ja siivo — minä olen vakuutettu, että Te
tulette pitämään hänestä'. — Kuvittele, että nämä sanat lausuttiin
julkisesti minulle tuntemattoman vierasjoukon läsnä-ollessa, joka oli
kutsuttu toivottamaan tervetulleeksi äskenvihittyä pariskuntaa! Minä
koetin kaikin voimin hillitä itseäni — minä en sanonut mitään ja
katsoin alas piirustuksiin. Kun minä uskalsin kohottaa pääni,
kohtasivat minun ja mieheni silmäykset toisensa — ja minä näin
silloin, että minun kasvoni olivat paljastaneet salaisuuden. 'Me
tulemme ottamaan selon tuosta herra Hartrightistä', sanoi hän yhäti
silmäten minuun, 'kun me tulemme takaisin Englantiin. Minä uskon
samoinkuin Tekin rouva Markland — minä uskon lady Glyden pitävän
hänestä'. Hän pani sellaisen painon viime sanoihin, että se sai
poskeni kuumenemaan ja sydämmeni jyskyttämään, niin että
pelkäsin sen pakahtuvan. Mitään enempää ei sanottu — me
läksimme aikaisin. Paluumatkalla hotelliin oli hän aivan vaiti. Kun me
tulimme perille, auttoi hän tapansa mukaan minut vaunuista ja
seurasi minua ylös. Mutta heti päästyämme salonkiin väänsi hän
oven lukkoon, lykkäsi minut tuolille istumaan ja asettautui minun
eteeni kädet olallani. 'Aina siitä lähtien', sanoi hän, 'kun sinä teit tuon
julkean tunnustuksesi Limmeridgessä, olen minä halunnut saada
selville rakastamasi miehen. Tänään olen minä lukenut hänen
nimensä kasvoistasi. Sinun piirustuksenopettajasi oli se mies, ja
hänen nimensä on Hartright. Sinä saat katua sitä, ja hän saa katua
sitä elämänne viime hetkeen saakka! Mene nyt levolle ja uneksi
hänestä, jos sinua haluttaa, — ratsupiiskani merkki kasvoissasi'. —
Niin usein kuin hän nyt on suuttunut minuun, palaa hän sinun läsnä-
ollessasi tekemääni tunnustukseen — milloin ivallisesti, milloin
uhkaavasti. Minulla ei ole voimaa estää häntä tekemästä kauheita
johtopäätöksiä siitä luottamuksesta, jota minä osoitin hänelle.
Minulla ei ole kyllin vaikutusta häneen, että hän tahtoisi uskoa
minuun tai vaieta. Sinä näytit hämmästyneeltä tänään kuullessasi
hänen sanojan, että minä olin tehnyt hyveen välttämättömyydestä,
kun minä menin naimisiin hänen kanssaan. Älä hämmästy, jos sinä
kuulet hänen toistavan saman tullessaan ensi kerran
tyytymättömäksi. Ah, ei, Marian! Älä tee niin, muutoin kiusaat sinä
minua!"

Minä suljin hänet syliini ja omantunnon moitteitteni katkerassa

tuskassa painoin minä häntä rintaani vasten hillitsemättömällä
voimalla. Niin, minun omantunnon moitteitteni! Tuo Walterin
kuolonkalpeiden kasvojen epätoivon ilme, kun minun sanani
raatelivat hänen sydäntänsä Limmeridgen huvihuoneessa, kuvastui
minun muistossani hiljaisena, sietämättömänä nuhteena. Minun
käteni oli viitoittanut tien miehelle, jota sisareni rakasti, menemään
kauas isänmaasta ja ystävien luota, Nämä molemmat nuoret
sydämmet olin minä repinyt irti toisistaan — ja nyt oli heidän hukattu
elämänsä todistamassa minun rikollista tekoani. Tämän olin minä
tehnyt — ja sir Percival Glydelle!

Sir Percival Glydelle!

Minä kuulin Lauran puhuvan ja tunsin hänen äänensä väreestä,

että hän tahtoi lohduttaa minua — minua, joka en ansainnut mitään
muuta kuin nuhtelevan äänettömyyden! Kuinka kauan viipyi,
ennenkun minä voin hillitä epätoivoisia ajatuksiani, en voi sanoa.
Tultuani tarkemmin tajuamaan, huomasin hänen suutelevan minua;
sittemmin näyttivät silmäni äkkiä taasen voivan huomata ulkonaiset
esineet, ja minä tiesin koneellisesti tuijottavani järvelle.

"On myöhäistä", kuulin minä hänen kuiskaavan. "Tulee varsin

synkkää puistossa." Hän pudisti minun käsivarttani ja toisti: "Marian,
tulee niin pimeä puistossa."

"Salli minun rauhoittua vielä minuutti", sanoin minä, "vielä

minuutti, ennenkun menen kotia."

Minä en vielä rohjennut katsoa häneen, minä katsoin järvelle.

Oli myöhäistä. Puiden tiheä, tumma reuna ilmassa oli

lisääntyvässä pimeässä muuttunut laajan savun näköiseksi. Sumu oli
järvellä yhä lisääntynyt ja läheni lähenemistään meitä. Hiljaisuus oli
edelleenkin yhtä syvä — mutta sen kauhu oli kadonnut ja juhlallinen,
salaperäinen äänettömyys oli kaikkiaan jäljellä.

"Me olemme kaukana talosta", lausui Laura kuiskaten.

"Menkäämme takaisin."

"Marian!" kuiskasi hän kovasti vapisten. "Etkö näe mitään? Katso!"

"Missä?"

"Tuolla alhaalla, edessämme."

Hän viittasi kädellään; minä seurasin sen suuntaa ja näin jotain

minäkin.

Elävä olento hiipi yli kanervikon. Se meni ohi venehuoneen ja

näytti tummalta varjolta usman äärimmäistä laitaa vasten. Kun se oli
vastapäätä venehuonetta, pysähtyi se, pysähtyi hetkiseksi ja kulki
hitaasti edelleen valkoinen sumu takanaan, yllään — niin hitaasti,
hitaasti, kunnes se oli ehtinyt ohi venehuoneen ulkosyrjän emmekä
me enää nähneet sitä.

Edellinen keskustelumme ja päivän tapahtumat olivat järkyttäneet

meidän molempain mieltä. Vasta muutamain minuuttien kuluttua
uskalsi Laura puistoon, ja minäkin tahdoin viipyä hetkisen, ennenkun
minä voin pakottautua saattamaan häntä takaisin taloon.

"Oliko se mies vai nainen?" kysyi hän kuiskaten, kun me vihdoinkin

olimme nousseet ylös ja alkaneet paluumatkamme pimeässä illassa.

"En tiedä oikein."

"Kummanko luulet olevan?"

"Mielestäni näytti se naiselta."

"Minä pelkäsin että se oli pitkään kaapuun puettu mies."

"On paljon mahdollista. Tässä heikossa valaistuksessa ei voi

mitään varmasti päättää."

"Pysähdy hieman, Marian! Minä pelkään. — Minä en voi nähdä

tietä.
Ajatteleppas, jos tuo olento seuraa meitä."
 "Se ei ole ollenkaan luultavaa, Laura. Kaikissa tapauksissa ei
meidän ole syytä peljätä. Kylähän ei ole kaukana järven rannasta ja
sieltä on kenellä tahansa lupa käydä esille yöllä tai päivällä. On vain
kummallista, ett'emme me koskaan ennen ole nähneet ketään elävää
olentoa siellä."

Me olimme nyt sisällä puistossa. Oli varsin pimeää — niin pimeää,

että meidän oli vaikea pysyä tiellä. Minä tartuin Lauran käsivarteen,
ja me kuljimme niin nopeaan, kuin voimme.

Ennenkun me olimme ehtineet puolimatkaan puistoa, pysähtyi hän

äkkiä ja pakotti minun tekemään samoin. Hän kuunteli.

"Vaiti!" kuiskasi hän. "Minä kuulen jonkun tulevan takanamme."

"Varmaankin vain kuivia lehtiä", sanoin minä rauhoittaakseni

häntä, "tai kenties tuulen katkaisema oksa."

"Onhan nyt kesä, Marian, eikä tuulen henkäyskään lehahda. Kuule

nyt!"

Minä kuulin sen myöskin — oli aivan kuin keveiden askelten ääni
olisi seurannut meitä.

"Samapa se, kuka tai mitä se on", sanoin minä, "käykäämme vain.
Minuutin kuluttua olemme me kyllin lähellä taloa, että sinne voisi
kuulua, jos jotakin tapahtuisi meille."

Me kuljimme nopeasti eteenpäin — niin nopeasti, että Laura tuskin

voi hengittää, kun me näimme asuinhuoneen valaistut ikkunat.
 Minä pysähdyin muutamiksi silmänräpäyksiksi antaakseni hänen
hengittää. Juuri kun me ajattelimme kulkea edemmäksi, pysähdytti
hän taasen minut ja viittasi kädellä kuuntelemaan vielä kerran. Me
kuulimme molemmat pitkän syvän huokauksen takanamme, kaukana
pimeässä puiden seassa.

"Kuka siellä on?" huusin minä.

Mutta ei kukaan vastannut.

"Onko joku siellä?" toistin minä vielä kerran.

Silmänräpäyksen kestävä täydellinen hiljaisuus seurasi; sen

jälkeen kuulimme me taaskin keveitä askeleita, mutta yhä
heikommin — kauempana pimeässä — kauempana, kauempana —
kunnes ne viimein hälvenivät suureen hiljaisuuteen.

Me kiiruhdimme yli avonaisen paikan, kuljimme nopeasti yli sen ja

puhumatta enää sanaakaan toistemme kanssa olimme me pian
perillä asuinrakennuksen luona.

Eteisen lampun valossa katseli Laura minua kalpein kasvoin ja

peljästynein silmin.

"Minä olen puolikuollut peljästyksestä", sanoi hän. "Kukahan se

voisi olla?"

"Koetamme huomenna ottaa asiasta selvän", sanoin minä.

"Älkäämme kuitenkaan sanoko mitään kenellekään, mitä olemme
kuulleet ja nähneet."

"Miks'ei?"
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookultra.com