Visit ebookfinal.

com to download the full version and

explore more ebooks or textbooks

The managed heart commercialization of human

feeling Arlie Russell Hochschild

_____ Click the link below to download _____

https://ebookfinal.com/download/the-managed-heart-
commercialization-of-human-feeling-arlie-russell-hochschild/

Explore and download more ebooks or textbook at ebookfinal.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

The Managed Heart Commercialization of Human Feeling 2nd

Edition Arlie Russell Hochschild

https://ebookfinal.com/download/the-managed-heart-commercialization-
of-human-feeling-2nd-edition-arlie-russell-hochschild/

The Commercialization of Intimate Life Notes from Home and

Work 1st Edition Arlie Russell Hochschild

https://ebookfinal.com/download/the-commercialization-of-intimate-
life-notes-from-home-and-work-1st-edition-arlie-russell-hochschild/

Leadership As Emotional Labour Management and the Managed

Heart 1st Edition Marian Iszatt-White

https://ebookfinal.com/download/leadership-as-emotional-labour-
management-and-the-managed-heart-1st-edition-marian-iszatt-white/

Cultivating the Heart Feeling and Emotion in Twelfth and

Thirteenth Century Religious Texts 1st Edition Ayoush
Lazikani
https://ebookfinal.com/download/cultivating-the-heart-feeling-and-
emotion-in-twelfth-and-thirteenth-century-religious-texts-1st-edition-
ayoush-lazikani/
The Managed Care Contracting Handbook 2nd Edition Planning
Negotiating the Managed Care Relationship Maria K. Todd

https://ebookfinal.com/download/the-managed-care-contracting-
handbook-2nd-edition-planning-negotiating-the-managed-care-
relationship-maria-k-todd/

The Impact of Information Policy Measuring the Effects of

the Commercialization of Canadian Government Statistics
Nilsen
https://ebookfinal.com/download/the-impact-of-information-policy-
measuring-the-effects-of-the-commercialization-of-canadian-government-
statistics-nilsen/

Heart Lamp Lamp of Mahamudra and The Heart of the Matter

4th Edition Tsele Natsok Rangdrol

https://ebookfinal.com/download/heart-lamp-lamp-of-mahamudra-and-the-
heart-of-the-matter-4th-edition-tsele-natsok-rangdrol/

The Bhagavad Gita Its Feeling and Philosophy Tripurari

https://ebookfinal.com/download/the-bhagavad-gita-its-feeling-and-
philosophy-tripurari/

Trusting Medicine The Moral Costs of Managed Care 1st

Edition Patricia Illingworth

https://ebookfinal.com/download/trusting-medicine-the-moral-costs-of-
managed-care-1st-edition-patricia-illingworth/
The managed heart commercialization of human feeling
Arlie Russell Hochschild Digital Instant Download
Author(s): Arlie Russell Hochschild
ISBN(s): 9780520951853, 0520951859
Edition: Updated, with a new preface.
File Details: PDF, 10.55 MB
Year: 2012
Language: english
The Managed Heart
Commercialization of
Human Feeling

Updated with a New Preface

ARLIE RUSSELL HOCHSCHILD

Q3
UNIVERSITY OF CALIFORNIA PRESS
Berkeley Los Angeles London
The Managed Heart
 Other books by Arlie Russell Hochschild:

The Second Shift: Working Couples and the Revolution at Home

The Time Bind: When Work Becomes Home and

Home Becomes Work

Global Woman: Nannies, Maids and Sex Workers

in the New Economy

The Commercialization of Intimate Life:

Notes from Home and Work (UC Press)

The Outsourced Self: Intimate Life in Market Times

The Managed Heart
Commercialization of
Human Feeling

Updated with a New Preface

ARLIE RUSSELL HOCHSCHILD

Q3
UNIVERSITY OF CALIFORNIA PRESS
Berkeley Los Angeles London
 University of California Press, one of the most distinguished
university presses in the United States, enriches lives around the
world by advancing scholarship in the humanities, social sciences,
and natural sciences. Its activities are supported by the UC Press
Foundation and by philanthropic contributions from individuals and
institutions. For more information, visit www.ucpress.edu.

University of California Press

Berkeley and Los Angeles, California

University of California Press, Ltd.

London, England

© 1983,2003,2012 by
The Regents of the University of California
First paperback printing 1985

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Hochschild, Arlie Russell, 1940-.

The managed heart: commercialization of human feeling / Arlie Russell
Hochschild.
p. cm.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 978-0-520-27294-1 (pbk. : alk. paper)
1. Emotions-Economic aspects. 2. Work-Psychological aspects.
3. Employee motivation. 1. Title.
BF531.H62 2012 l52.4--dc21
2003042606

Manufactured in thc United States of America

20 19 18 17 16 15 14 13 12
10 9 8 7 6 543 2

The paper used in this publication meets the minimum requirements of

ANSI/NISO z39.48-1992 (R 2(02) (Pnmanence of Paper).
For Ruth and Francis Russell
 Contents

Preface to the 2012 Edition IX

Preface to the First Edition XVII

Acknowledgments XIX

PART ONE/PRIVATE LIFE

1 Exploring the Managed Heart 3

2 Feeling as Clue ............................. 24
3 Managing Feeling . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 35
4 Feeling Rules. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 56
5 Paying Respects with Feeling:
The Gift Exchange . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 76

PART TWO/PUBLIC LIFE

6 Feeling Management: From Private to Commercial

Uses. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 89
7 Between the Toe and the Heel: Jobs and Emotional
Labor .................................... 137
8 Gender, Status, and Feeling .................... 162
9 The Search for Authenticity ................... 185
Mterword to the Twentieth Anniversary
Edition .................................... 199
 Preface to the 2012 Edition

As I sat five rows back in a Recurrent Training room at the

Delta Airlines Stewardess Training Center in the early 1980s,
listening to a pilot tell recruits to “smile like you really mean
it,” I remember noticing the young woman next to me jotting
down the advice verbatim. I had already been talking for
months to flight attendants from various airlines, interviews
that are reflected in this book. So I had a sense of what feel-
ings—anxiety, fear, ennui, resentment, as well as an eager-
ness to serve—might underlie that smile.
It was that “pinch,” or conflict, between such feelings and
the pilot’s call for authenticity that led me to write down in
my own notebook, “emotional labor.” Never did I dream that
thirty years later, seated at my computer and exploring the
Internet, I would discover some 559,000 mentions of “emo-
tional labor” or “labour,” and its unpaid form, “emotion
work.” In their Emotional Labor in the Twenty-first Century, Ali-
cia Grandey, James Diefendorff, and Deborah Rupp discov-
ered over ten thousand mentions of “emotional labor” (or
“labour”) in academic articles, half of them since 2006, and
506 with the term in the title.1
I’m pleased that the idea has caught on but the real reason
for such a burst of interest in the subject is, of course, the
dramatic rise in the service sector itself. Indeed, as contribu-
tors to the American gross domestic product, the manufactur-
ing sector has declined to 12 percent while the service sector
has risen to 25 percent. Day-care centers, nursing homes, hos-
pitals, airports, stores, call centers, classrooms, social welfare
offices, dental offices—in all these workplaces, gladly or re-
luctantly, brilliantly or poorly, employees do emotional labor.

ix
x Preface to the 2012 Edition
But how much of it do they do? And in what way? R. Cross,
W. Baker, and A. Parker call some employees “energizers.”2
The coordinator of hospital volunteers, for example, may try
to create a cheerful sense of shared mission. Executive lead-
ership trainers and military trainers may, on the other hand,
energize recruits in the spirit of get-out-there-and-defeat-the-
enemy. Then there are the “toxin handlers”—complaints
clerks, bankruptcy court personnel, bank officials dealing with
home foreclosures, divorce lawyers, parking meter attendants,
and those who specialize in firing workers. (I interviewed
one such man for my book, The Time Bind, who described
himself as “the man in the black hat.”)3 Their job is to deliver
bad news and, often, to receive the brunt of customer frustra-
tion, despair, and rage. And finally there are those who don’t
so much handle the bad news of others as face a real chance
of experiencing pain or loss of their own: soldiers, firefighters,
high-rise window-washers, and professional football players,
for example.
Other forms of emotional labor require that a person man-
age a wide range of feeling. The poor salesclerk working in
an elite clothing boutique manages envy. The Wall Street stock-
trader manages panic. The judge, as legal researcher Terry
Maroney shows, is exposed to highly disturbing evidence of
atrocities such as maiming, murder, dismemberment, and child
rape. He or she must face the task of acknowledging and man-
aging such feelings as horror, outrage, indignation, and pity,
all the while maintaining the semblance of impartiality.4 In-
deed, in leaders we admire, research shows, we seek signs of
a capacity both to feel and to regulate those feelings—wit-
ness the contempt shown for politicians who weep or panic.5
Emotional labor can be hard to recognize. We can, for ex-
ample, feel schadenfreude, or pleasure at the misfortune of
others, a feeling we may be ashamed to have. And our shame
can get in the way of the very act of acknowledging that feel-
ing. That’s important because it is the pinch between a real but
Preface to the 2012 Edition xi
disapproved feeling on the one hand and an idealized one,
on the other, that enables us to become aware of emotional
labor. We may feel lonely at a joyous holiday party, relieved or
indifferent at a funeral—and call on ourselves to correct our
feelings. These kinds of pinches are of little consequence in
certain cultures, and of great consequence in others, for cul-
tures carry different feeling rules. “When I talked about emo-
tional labor to Japanese people, they didn’t know what I was
talking about,” Batja Mesquita, a psychologist at Leuven Uni-
versity in Belgium told me.6 The Japanese highly value the
capacity to relate to the feelings and needs of others.7 So for
the Japanese, emotional labor is more built in and therefore
harder to see.
Cultural rules are seeing rules. And seeing is a matter of
thinking about what we see. Based on our habits of thinking
about emotion, we then recognize emotion in ourselves and
others in an intricate variety of ways. Ironically, cultures which
require the most emotional labor—and may be home to its
most highly-trained practitioners—may also be those that in-
hibit the very recognition of it. Batja’s observation leads us to
the broader question of how cultural rules inhibit or high-
light the very ways we see and think about emotion. Many
Japanese do recognize emotional labor, of course (The Man-
aged Heart has been translated into Japanese, Chinese, and
Korean). And the emotional labor a Japanese observer may
see more keenly than her American counterpart might be that
which it takes to uphold the belief in—and indeed fantasy
of—the stand-alone individual.8
Tellingly, in the United States, the idea of emotional labor
has been embraced by business advice gurus as an undiscov-
ered resource and means of competitive advantage, and by
labor unions as a cause of burnout, deserving of financial
compensation. So where should we look to understand cur-
rent trends in emotional labor? To the most powerful eco-
nomic trends of our time, I believe: the profit-seeking drive
xii Preface to the 2012 Edition
for efficiency, the downsizing of public services, the growing
gap between rich and poor, and globalization. Each of these
trends fosters situations which call for emotional labor.
Speaking of modern American hospitals, one commenta-
tor observed, “Most hospitals used to be community-based
and non-profit. Over the last three decades, the trend has
been toward for-profits, but whether American hospitals are
non-profit or for-profit, increasingly they are run accord-
ing to business principles.” 9 The Beth Israel Hospital in Bos-
ton provides one example. It was once a model of primary
nursing care, but then merged with another hospital and re-
structured. Nurses formerly assigned to a particular group of
patients were now assigned to “float” from unit to unit, de-
pending on the number of beds filled on a given day. Staff
was laid off. Stripped from the nurse’s role were tasks now
defined as “menial”—positioning a post-surgical patient on a
chair, feeding an elderly patient, or helping him to the bath-
room. Such tasks were now assigned to untrained, lower-paid
workers.
Along the way something else happened too. Encouraging
a patient to eat, listening to a patient’s story, making a joke,
patting an arm—such acts lost importance. They were absent
from the medical charts. And these days, “if something isn’t
on the charts,” as one observer noted, “it didn’t happen.”
Emotional labor became invisible.
That didn’t mean nurses and aides didn’t continue to do it.
They did, but from inside a care system in disrepair. As front-
line workers, nurses and nurse’s aides now had to put a good
face on emotion-deaf arrangements. Given fewer nurses to
go around, they rushed. They skimped. They were prevented
from giving their best. Some tried to detach themselves from
the new scene while others managed a loss of pride. We could
call this the emotion work of a broken care system.10
We can also follow out another trend—the growing gap
between rich and poor. For the poor there is the story of doing
without service or using inexpensive ones often associated
Preface to the 2012 Edition xiii
with impersonality: dinner at McDonald’s, a birthday party at
Chuck E. Cheese or the Holiday Inn Wedding Discount Spe-
cial. But there is also a growing set of services which cater to
the very wealthy: the high-end concierge doctor, the maître d’
of a fancy restaurant, the room service clerk at an elite hotel
who remembers your name and favorite drink, the “experi-
ence managers” of the Club-Med vacation. Here the worker
personalizes a service, honors the guest, and shields him from
loneliness or shame.11
We can also follow emotional labor into Sri Lanka, the
Philippines, India, Mexico, and elsewhere in the global South
as its workers migrate to service jobs in the global North. We
can, for example, explore emotional labor as it is connected
through a globe-crossing chain of people caring for small
children. We could start with the eldest daughter who cares for
her younger siblings in a Philippine village while her mother
travels to Manila to a weekday job as a nanny to a better-off
family. How does the girl feel being the “little mother” of her
siblings when others her age play? And her mother, apart
weekdays from her own children, caring for the children of a
better-off family, how does she feel? And the female employer
of the Manila nanny, as is often the case today, may leave her
children in the care of husband, mother, and nanny to mi-
grate for years at a time to a job in Los Angeles caring for an
American child. Such are the links in a global care chain,
with different experiences of emotional labor at every link.12
Clients from the global North also travel to service provid-
ers in the global South. Many elderly Americans, for exam-
ple, retire to Mexico. Japanese retire to Thailand and Swedes
retire to Spain, sometimes falling sick and dying in the ab-
sence of family, in foreign locales. What emotional stories
unfold between caregiver and cared-for? Among travelers in
what’s now called “medical tourism,” American infertile cou-
ples who wish to have a child can travel to India—where sur-
rogacy is legal, unregulated, and readily available for a tenth
of what it would cost in the United States—and engage a sur-
xiv Preface to the 2012 Edition
rogate mother to carry and give birth to their genetic child.13
In a visit to the Akanksha Clinic in Anand, India, I was able to
talk to some poor Indian surrogates about how it felt to rent
their wombs to foreigners. All of them badly needed and
wanted the money, but each woman felt differently about her
experience. One surrogate, the twenty-eight-year-old wife of
a sidewalk vegetable vendor and mother of two children of her
own, told me, “Madame-doctor tells us to think of our wombs
as carriers, and I do that. But I try to keep from getting too
attached to the baby I’m carrying. I remind myself of my own
children.” Others tried “not to think about it.” Another
woman bearing a child for a friendly Indian client developed
a “little-sister-big-sister” bond with the genetic mother, and
thought of the baby she carried as her own, and therefore as
a great gift to her “big sister.” If the Filipina nanny did the
emotional labor of attaching herself to American children
who were not her own, the Indian commercial surrogate did
the poignant work of detaching herself from a child who was
her own.
By exploring relationships which plunge workers into the
whirring fan of a global economy—and more—we can apply
the perspective described in this book. The flight attendants,
bill collectors, and others I describe in these pages might rec-
ognize themselves in the lives of millions of others in scores
of jobs around the world.
San Francisco
October 2011
Preface to the 2012 Edition xv
NOTES
1. Grandey, Alicia, Jim Deifendorff, and Deborah Rupp, eds.
Forthcoming 2012. Chapter 1, figure 1, “Search for ‘emotional la-
bor or labour’ using GoogleScholar.” In Emotional Labor in the
Twenty-first Century: Diverse Perspectives on Emotion Regulation at Work.
London: Routledge, Psychology Press. The authors searched in
business, social science, and medicine databases for journal articles
with “emotional labor” or ”labour” anywhere in the paper.
2. Cross, R., W. Baker, and A. Parker. 2003. “What Creates Energy
in Organizations?” Sloan Management Review 44:51–57.
3. Frost, P. J., and S. Robinson. 1999. “The Toxic Handler: Orga-
nizational Hero and Casualty.” Harvard Business Review 77:96–106.
4. Terry A. Maroney. Forthcoming 2012. “Emotional Regulation
and Judicial Behavior.” California Law Review. See also Terry A. Ma-
roney. 2011. “The Persistent Cultural Script of Judicial Dispassion.”
California Law Review 99:629, 630, defining “judicial dispassion.”
5. Shields, Stephanie A., Leah R. Warner, and Matthew J. Zawadzki.
2011. “Beliefs About Others’ Regulation of Emotion.” Paper presented
at the International Society for Research on Emotion, July 27, 2011,
Kyoto, Japan.
6. Batja Mesquita. 2011. “Emoting as a Contextualized Process.”
Paper presented at the International Society for Research on Emo-
tion, July 26, 2011, Kyoto, Japan.
7. Yukiko Uchida. 2011. “Emotions as Within or Between People?
Cultural Variation in Subjective Well-being, Emotion Expression,
and Emotion Inference.” Paper presented at the International So-
ciety for Research on Emotion, July 26, 2011, Kyoto, Japan.
8. In Japanese The Managed Heart has been translated and pub-
lished by Sekai Shisosha (Kyoto); in Chinese, by Laureate Books
(Taipei); and in Korean by Image Books (Seoul).
9. Interview with elder care manager, for Hochshild, Arlie Rus-
sell, The Outsourced Self: Intimate Life in Market Times, forthcoming 2012.
10. Hochshild, Arlie Russell. 2009. “Can Emotional Labor Be
Fun?” Work, Organization and Emotion 3 (2).
11. Sherman, Rachel. 2007. Class Acts: Service and Inequality in
Luxury Hotels. Berkeley: University of California Press.
12. Ehrenreich, Barbara, and Arlie Russell Hochschild, eds.
Global Women: Nannies, Maids, and Sex Workers in the New Economy.
New York: Metropolitan/Owl Books, 2012.
xvi Preface to the 2012 Edition
13. The sperm and egg of the American genetic parents were
germinated in a petri dish in the Akanksha clinic, and planted in
the uterus of the surrogate who then carried the baby to term. My
description of this is found in “Childbirth at the Global Crossroads,”
American Prospect (October 2009): 25–28. Also see “Emotional Life
on the Market Frontier,” Annual Review of Sociology 37 (2011): 21–
33; “Afterword,” in At the Heart of Work and Family: Engaging the Ideas
of Arlie Hochschild, edited by Anita Ilta Garey and Karen V. Hansen,
New Brunswick, NJ: Rutgers University Press, 2011, 269–271; and
“Through an Emotion Lens,” in Theorizing Emotions: Sociological Ex-
plorations and Applications, edited by D. Hopkins, J. Kleres, H. Flam,
and H. Kuzmics, New York and Frankfurt am Main: Campus Verlag,
2009, 29–38.
 Preface to the First Edition

I think my interest in how people manage emotions began

when my parents joined the U.S. Foreign Service. At the age
of twelve, I found myself passing a dish of peanuts among
many guests and looking up at their smiles; diplomatic
smiles can look different when seen from below than when
seen straight on. Afterwards I would listen to my mother
and father interpret various gestures. The tight smile of the
Bulgarian emissary, the averted glance of the Chinese con-
sul, and the prolonged handshake of the French economic
officer, I learned, conveyed messages not simply from per-
son to person but from Sofia to Washington, from Peking
to Paris, and from Paris to Washington. Had I passed the
peanuts to a person, I wondered, or to an actor? Where did
the person end and the act begin? Just how is a person re-
lated to an act?
As a graduate student at Berkeley some years later, I was
excited by the writings of C. Wright Mills, especially his
chapter in White Collar called "The Great Salesroom," which
I read and reread, I see now, in search of answers to those
abiding questions. Mills argued that when we "sell our per-
sonality" in the course of selling goods or services we engage
in a seriously self-estranging process, one that is increasingly
common among workers in advanced capitalist systems.
This had the ring of truth, but something was missing. Mills
seemed to assume that in order to sell personality, one need
only have it. Yet simply having personality does not make
one a diplomat, any more than having muscles makes one an
athlete. What was missing was a sense of the active emotional
labor involved in the selling. This labor, it seemed to me,
might be one part of a distinctly patterned yet invisible emo-
tional system-a system composed of individual acts of
XVlt
xviii Preface to the First Edition
"emotion work;' social "feeling rules," and a great variety of
exchanges between people in private and public life. I
wanted to understand the general emotional language of
which diplomats speak only one dialect.
My search soon led me to the works of Erving Goffman, to
whom I am indebted for his keen sense of how we try to con-
trol our appearance even as we unconsciously observe rules
about how we ought to appear to others. But again, some-
thing was missing. How does a person act on feeling-or
stop acting on it, or even stop feeling? I wanted to discover
what it is that we act upon. And so I decided to explore the
idea that emotion functions as a messenger from the self, an
agent that gives us an instant report on the connection be-
tween what we are seeing and what we had expected to see,
and tells us what we feel ready to do about it. As I explain for
specialists in Appendix A, I extend to all emotions the "sig-
nal function" that Freud reserved for the emotion of anxiety.
Many emotions signal the secret hopes, fears, and expecta-
tions with which we actively greet any news, any occurrence.
It is this signal function that is impaired when the private
management of feeling is socially engineered and trans-
formed into emotional labor for a wage.
These questions and ideas were developing, then, when I
went out to try to get behind the eyes of flight attendants and
bill collectors, female workers and male, as each moved
through a day's work. The more I listened, the more I came
to appreciate how workers try to preserve a sense of self by
circumventing the feeling rules of work, how they limit their
emotional offerings to surface displays of the "right" feeling
but suffer anyway from a sense of being "false" or mechani-
cal. I came to understand, too, that the more deeply a com-
mercial system carves into the private emotional "gift ex-
change;' the more receivers and givers alike take up the
extra work of discounting what is impersonal in order to ac-
cept what is not. I think all this has helped me interpret the
smiles I now see around me at eye level.
A.R.H.
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
niistä lehdet, sitonut ne yhteen ja valikoinnut paksumman, suoran
oksan varreksi. Se oli varsin auttava puutarhaluuta. Mount ei ollut
sitä nähnyt. Margaret katsahti rinteelle, jota myöten hän saapuisi.
Vielä ei näkynyt merkkiäkään kookkaasta, sekava-asuisesta,
miellyttävästä miehestä.

Sattumalta ja ohimennen hänen katseensa lipui lahdelle — ja

silloin hän näki »sen».

Siellä oli tarinain mukainen »pilkku taivaanrannalla»…

Höyrylaiva kuvastui tummana sinistä taivasta vasten, ja sen

perässä tuprusi pieni, harmaa savuviiru. Niin, höyrylaiva, edeten
nopeasti pohjoiseen päin! … Nähtynä niin etäältä kuin Margaret sitä
katseli se oli kenties tytön etusormin pituinen.

»Iso laiva», äänsi Margaret kuuluvasti. »Laiva, joka on tullut

viemään meitä pois saarelta!»

Se oli kaikki asumattomien saarien seikkailuja käsittelevien kirjojen

juonen mukaista.

Kiihkosta vapisten haaksirikkoinen huojui edestakaisin.

Hän joutui kokonaan pois suunniltaan. Kirjojen haaksirikkoiset

säilyttävät malttinsa niin helposti! Margaret Verity ei säilyttänyt.

Hän huohotti ja huojui ainakin kolme sekuntia. Sitten hän huudahti:

»Miksi ei herra Mount ole nyt täällä? Miksi pitää hänen olla
kalliolla?» Sitten välähti hänen aivoihinsa ajatus: »Miksi emme ole
laittaneet isoa merkkiroihua, jonka aluksessa olijat näkisivät? Aina
hän on lykännyt sitä tuonnemmaksi.» … Sitten: »He eivät erota
nuotiotamme!» Ja sitten: »Minun on liehutettava jotakin. Minun on
liehutettava jotakin.» Hän muisti haaksirikkoisten repineen paitansa
heiluttaakseen niitä lippuina…

Hän juoksi luolaansa, juoksi kallionhalkeamalle ja kiskoi sieltä

esille ranskalaisen trikooleningin, joka nyt oli auttamattomasti piloilla,
kun sitä oli käsitelty putous-pesutuvassa. Siinä oli ylt'yleensä mustia
juovia; se oli vaikka minkä muotoinen ja monen pituinen — leninkinä
se oli likainen, harmaa ja kelvoton; mutta kelpasihan se ainakin
lipuksi.

Hän sitoi sen helmat rautatammenoksaan, jota Mount käytti

nuotionsa kohennuskeppinä. Hän kiinnitti sen lipun tapaan. Sitten
hän nosti oksan pystyyn, mutta mietti hätäisesti: »Ei, ei! Se ei vetele
— se ei varmastikaan vetele — minun on mentävä jonnekin
korkealle —»

Lippu kädessään hän riensi umpimähkään ylöspäin. Hän kapusi

korkealle, punertavalle kivilohkareelle, kiskoen nopeasti kyhäämänsä
lipun mukanaan.

Siellä hän liehutteli sitä hurjasti ja luikkaili: »Laiva hoi!» mutta ääni
lähti heikkona hänen kurkustaan. Sitäkin korkeammalla päänsä
yläpuolella hän heilutti lippuaan. Suunnaten epätoivoisena silmänsä
kiinteästi taivaanrantaan hän »tahtoi», että laivasta annettaisiin
vastausmerkki, keitä siellä sitten lieneekään ollut. Hän ei osannut
ilmoittaa minulle, kuinka kaukana se laiva oli arviolta ollut; kolmen,
neljän kilometrin päässä? Sen matkan päästä olisi minkälaisen
tähystäjän hyvänsä pitänyt varmasti erottaa punaista taustaa vasten
kuvastuva, vinhasti heiluva, valkoinen täplä!

»Hoi — »
 Liian kaukana kuullakseen; heidän täytyi nähdä. He näkisivät
heti…

Kuvitelkaa ankarasti kiihtynyttä, yksinäistä tyttö-parkaa

huutamassa, liehuttamassa laatimassa laivaa! Se alus merkitsi apua,
ihmisiä, äitiä, kotia, sivistysoloja, mukavuuksia, pääsyä tämän
saaren asumattomilta, yksinäisiltä kallioilta —

II

Tässä yhteydessä välähti outo ajatus jossakin, ei suinkaan

Margaretin mielessä, vaan kauempana kuin tuo savukierukka oli:

»En tahdo päästä pois täältä! Toivoisin, ettei minun tarvitse. Tulen
takaisin. Joskus minun on palattava tänne, missä olen ollut niin
onnellinen —»

III

Se pieni ajatus häipyi kuin vilahdus.

Uudelleen oli tytön ainoana kiihkeänä pyrkimyksenä: pois täältä —

pois täältä! Hän puri huuliaan, hankasi jalkojaan kiveen. Oi,
aluksessa olijain täytyi nähdä hänet; heidän täytyi (»Auttakaa!»)
Jospa hän vain jaksaisi kiljua kovemmin, liehuttaa rajummin —
 Hänen omissa korvissaan kaikui hänen äkäinen äänensä, kun hän
kysyi:
»Missä hän on? Miksi ei hän tule pysähdyttämään tuota laivaa?»

IV

Mount oli sillä hetkellä vajaan neljänsadan metrin päässä pensaisella

rinteellä. Hän oli lähtenyt lehdosta ja palasi parhaillaan
mielipaikaltaan puron mutkasta. Kiduksien läpi pujottamassaan
notkeassa vitsassa hän kantoi neljää forellia, jotka olivat komeimmat
hänen siihen mennessä saamistaan (tuon kookkaimman täytyi
painaa puolen kilon vaiheilla). Heilutellen saalistaan hän asteli
»kotiin» päin.

Kummallista, että hän ajatellessaan poukamaa, käytti siitä nyt jo

mielessään sitä sanaa.

Sitten hän mietti: »Nuo ovat kaikki varsin komeita ja isoja, mutta
kuinka kauan saattaa tällaista asiaintilaa jatkua? Sen vanhan
valehtelijan on täytynyt määrätä joku aikaraja ennenkuulumattomalle
järjestelylleen, jonka lempo vieköön. Mitenkähän hänen nuori
sukulaisensa menettelee, kun loppu tulee? Siihen ei enää saata olla
kuin muutamia päiviä», päätteli Archie Mount itsekseen (kuten hän
oli vakuuttanut itselleen alusta alkaen). »Vanhan vehkeilijän on
näyttäydyttävä, tunnustettava tytölle kaikki peittelemättä —»

Entä sitten?
 Jumaliste, kyllä tyttö sitten suuttuisi! … Hän raivostuisi. Totta kyllä,
se pikku olento oli terästäytynyt tässä Jumalan hylkäämässä
paikassa ja (oltuaan ennen pelkkä »vätys») osoittautunut todelliseksi
urheilijattareksi. Mutta maailman innokkainkin urheilutyttö kiukustui
sellaisiin ihmisiin, jotka panevat toimeen — ei ollut tätä suunnitelmaa
kuvaavaa, kohteliasta sanaa.

Margaret Verity oli huvipurressa myrskynnyt, kun hänet vastoin

tahtoaan vietiin vain meriretkelle. Entä sitten sen jälkinäytös?

Entä mitä tyttö sitten sanoisi hänelle — Mountille? Samassa

kantautui hänen korviinsa Margaretin ääni; tyttö huusi korvia
vihlovasti jossakin alempana rinteellä, huusi hurjistuneesta
»Auttakaa! Auttakaa!»

Sillä lahdella liikkuva höyrylaiva loittoni mitään huomaamatta

kauemmaksi saaresta.

Yhä kiivaammasti huiskutti haaksirikkoutunut tyttö

merkinantolippuaan. Hyödytöntä. Keitä aluksessa lieneekään ollut,
heidän mieleensäkään ei nähtävästi johtunut vastata rannalla
näyteltyihin vimmaisiin merkkeihin.

(Jos osutte sitä ajattelemaan, miksi ihmeessä he olisivat sen

tehneet?)
 Hänen ponnistuksensa olivat tuloksettomat. Hän saattoi liehuttaa
lippua näännyksiin saakka, luikkailla äänensä käheäksi. Yhä
pienempänä näkyi höyryalus sinistä taustaa vasten, yhä pienempänä
savukiehkura, joka yhä ohentuen kieri taivaalle.

»Liian kaukana», ajatteli Margaret tuskissaan. »Komentosillalla ei

ketään tähystämässä… Se poistuu… Jättää meidät tänne… Mitä
minun on tehtävä?» (Vielä viimeinen yritys lipulla.) »Hoi! Auttakaa!
AUTTAKAA!»

»Halloo!» kuului hänen yläpuoleltaan hyvin huolestuneella äänellä

luikattu vastaus. »Halloo, mikä hätänä? Mitä nyt? Mikä teitä vaivaa,
Margaret?»

Margaret kääntyi katsomaan miestä, joka tuli pensaikon lävitse,

niin että räiski, ja pudotti kääntyessään liikuttavan tiuhan
leninkilippunsa.

»Laiva», huoahti hän arkaillen, ja hänen äänestään oli kaikki

rohkeus poissa. »Katsokaa! Tuolla oikealla… Melkein
silmänkantamattomissa jo nyt.»

Ensimmäisen kerran nuori Mount oikeastaan ärähti hänelle:

»Siinäkö kaikki?»

»Kaikki?» kertasi tyttö, silmäillen rajattomalle sinilakeudelle

häipyvää mustaa pilkkua. »Se meni menojaan…»

»Pelkäsin, että teitä oli purrut käärme. Totisesti luulin, että teitä oli
vähintäänkin käärme purrut. Älkää taivaan tähden enää toista kertaa
säikähdyttäkö minua tällä tavoin!»

»Säikähdyttäkö teitä? Ettekö sano muuta, kun —»

 »Te säikäytitte minua oikein riivatusti… Älkää toki tehkö sitä
uudelleen, jollette pahastu» (italialaisen kohteliaasti, joka on
huolestuttavampaa kuin rajuus). »Kuullessani teidän huutavan sillä
tavoin luulin — uskon täällä olevan skorpioneja —»

»Ettekö osaa puhua muusta kuin tuollaisesta? Eikö teillä ole

lainkaan mielikuvitusta? Katsokaa! Ajatelkaa! Ainoa
mahdollisuutemme! Lipunut käsistämme!… Ettekö jaksa käsittää?»

Mount katsahti häneen. Eikö hän muka käsittänyt? Hän oli hyvin
vähällä pamauttaa kuuluville, mitä tyttö ei käsittänyt. Ja kun he sitten
laskeutuivat rinnettä (Mountin roikuttaessa forelleja tuskin tietäen,
mitä ne olivat), hän oli alkamaisillaan selittää tytölle tarkoin, miksi ei
mikään ohimenevä laiva todennäköisesti välittäisi panna vähintäkään
huomiota häneen, vaikka hän liehuttaisi lippuaan kuinka vimmatusti
tahansa. (Mitäpä väliä olisikaan ollut, vaikka kalliolla olisi ollut
huiskuttamassa kokonainen lauma haaksirikosta pelastuneita
tyttöjä?)

»Ajattelin, että vihdoinkin oli alus tullut… Luulin, että nyt olimme
pelastetut. He eivät lainkaan huomanneet minua, herra Mount.»

»Sille emme mahda mitään», tokaisi Mount synkkänä.

Kiusaus oli ohitse. Hän ei rikkoisi sanaansa, ei paljastaisi tätä

petosta. Hän alistui vielä yhden päivän pitkittämään tätä ilveilyä. Ja
eihän se henkilö, jolle hän oli kiukuissaan, ollut täällä. Kovin
häpeällistä olisi hänen purkaa harmiaan tytölle, johon koko juttu
kohdistui vieläkin karkeammin. Lohduttavasti hän lisäsi: »Älkää olko
noin alakuloisen näköinen, neiti Verity!» (Hän ei muistanut juuri
äsken ja ensimmäisen kerran käyttäneensä Margaretin
ristimänimeä.) »Seuraavalla kerralla on onni myötäisempi. Tulee
vielä toinenkin laiva, se on varma —»

»Puhutte, ikäänkuin olisimme Lontoossa maanalaisella

rautatieasemalla», nurisi Margaret epävarmasti, »Puhutte, ikäänkuin
juna olisi juuri äsken 'sivuuttanut tämän aseman' emmekä olisi juuri
äsken menettäneet ainoata toivoamme päästä pois asumattomalta
saarelta!»

Astellen rinnettä alaspäin hänen vierellään nuori Mount vastasi:

»Kuulkaahan, kun puolustaudun! Se ei ole minun vikani. Uskokaa
minua!
Uskokaa, että olen pahoillani! Kaikesta!»

Hänen äänestään värähti vilpittömyys. Viimeiset sanat (joiden

Margaret luuli tarkoittavan vain äskeistä tapausta) tehosivat häneen.
Hän katseli Mountiin lapsellisen herttaisin, avomielisin silmin ja
virkkoi: »Luonnollisestikaan se ei ole teidän syynne. Miksi sanoitte
olevanne pahoillanne? Mitäpä siitä —»

Äkkiä hän ojensi Mountille sen kätensä, joka oli lähempänä häntä.
Siirtäen kalat vasempaan käteensä hän tarttui tytön käteen.
Käsikkäin he saapuivat rannalle.

Samassa alkoi Margaret ihmetellen ajatella,: milloin ennen oli

Mount pitänyt hänen kättään? Äkkiä se muistui hänen mieleensä.

Nostaen kättään, jota Mount yhä puristi (hän oli auttanut tyttöä
laskeutumaan viimeiseltä kivijärkäleeltä, mikä teko olikin varsin
luonnollinen!) hän katsoi mieheen silmät levällään. »Ah! Silloin se oli;
tekö se olitte?»
 »Mitä niin?»

»Tekö», sanoi Margaret, »piditte minua kädestä sinä yönä?»

»Mitä te puhelette?»

»Te se olitte… Te piditte minua kädestä sinä yönä, jona kärsimme

haaksirikon… Kun olimme veneessä tulossa tänne. Eikö niin, herra
Mount?»

Äänettömyys.

Mount: »Minkä tähden kysytte sitä?»

»Tehän piditte kädestäni?»

»Niin… Mutta miksi tosiaan sitä kysytte?»

Taaskin äänettömyys.

VI

Ihan aikomattaan Margaret oli lausunut sen kysymyksen. Useita

kertoja hän oli aprikoinut, miten saarelle oli tultu.

Tietenkin oli ollut vene… No niin, missä se vene oli?

Pirstoutunut rantakallioihin, oletti hän. Niin, hän oli otaksunut

(puhuessaan siitä erinäisiä kertoja), että vene oli paiskautunut
sirpaleiksi, särkynyt tulitikkupuiksi — että siitä (nähtävästi) oli jälellä
vain se rannalle ajautunut laudanpätkä, jonka Mount oli katkaissut
kahtia ja jonka palasia hän oli käyttänyt lyhentäessään hänen
hiuksiaan. (Myöskin koetti Mount näpertää siitä hänelle jonkunlaista
kampaa.)

Mutta sitä venettä soutamassa oli täytynyt olla jonkun —

On mahdoton soutaa ja pidellä toisen ihmisen kättä —

Ja jos veneessä olisi ollut ainoastaan herra Mount —

Vai oliko siellä ollut muitakin?

Helppoa olisi teidän mielestänne ollut Margaretin tiedustaa heti

kaikkea sitä nuorelta mieheltä…

Ei niinkään helppoa.

Hänen ei ollut helppo kysellä. Hän oli liian hämmentynyt. Hänen

aivojaan askarrutti…

Tällä hetkellä Margaret itse tiesi, mikä alkoi askarruttaa hänen

aivojaan.

Se venekysymys oli hänestä hyvin tärkeä. Vene, myrsky,

haaksirikko — ne olivat syvän veden pintaväreilyä. Sisimmässään
hän ajatteli hämmästyttävän paljon tätä toisen ihmisen
kädenkosketusta. (Se saattaa olla hyvinkin tärkeä elinkysymys!)

Se on kummallista, kun muistelee, miten hän loikoi

koruompeluksin koristetuilla pieluksilla, ojentaen, ei, vaan jättäen
hervottomat sormensa nuoren loordi Oddleyn käteen ihan yhtä
välinpitämättömästi kuin olisi jättänyt ne lämpöisellä,
sitruunatuoksuisella nesteellä täytettyyn maljakkoon, jonka
mustaihoinen kynsienhoitaja oli tuonut, kysyen: »Haluatteko, että
leikkaan kynnet pyöreiksi vaiko kärkeviksi, madam?» Niin monen
monituista kertaa Margaret oli antanut kätensä Claude Oddleylle,
mutta kertaakaan ei edes Clauden huulien kosketus hänen käteensä
ollut tuntunut hänestä sen kummemmalta kuin kynsienhoitajan liike!
Jos hänen henkivartijoistaan kuka hyvänsä olisi puristanut hänen
kättään pimeässä, ei hän olisi tuntenut siinä mitään erotusta.

Mutta Mountin kädenpuristus oli ollut toisenlainen. Hänen kätensä

oli ollut niin — magneettinen, turvallinen — miksi muuksi hän olisi
osannut sitä nimittää. Hän ei löytänyt sopivia sanoja. Tunnettuaan
hänen kosketuksensa kerran Margaret tiesi vastaisuudessa
tuntevansa sen aina. Kummallinen pikku huomio! Se oli ollut hänestä
mieluinen; äkkiä oli hänestä alkanut tuntua, että hän mielellään salli
Mountin pidellä kättään.

(Tämä luonnollisesti tapahtui sillä hetkellä, jolloin hän irroitti

kätensä ja antoi sen painua sormien kerran avautuessa ja
sulkeutuessa hameensa karkeille laskoksille.)

Hän piti siitä!

Kun hän ei osannut selittää sitä itselleen, niin miten olisi hän sitten
osannut selittää sen miehelle? Hän ei voinut puhua siitä. Hän ei
voinut suoraan vastata toisen tiedustukseen: »Minkätähden sitä
kysytte?»

Ujostelematta hän virkkoi: »Olen miettinyt sitä. Olin

puolinukuksissa koko ajan veneessä. Mietin vain, olinko nähnyt unta
—» Sitten hän ikäänkuin vilkastuen jatkoi: »Kuinka paljon kello on?»

»Kuuden ja seitsemät! välillä — juuri seitsemän.»

VII

Siitä hetkestä muuttui heidän elämänsä sävy. Hyvinvoinnin

rytmillinen yksitoikkoisuus särkyi — epäsoinnuiksi.

Jo seuraavana aamuna kuului niitä useita.

XI luku

Muutos

Ensimmäisen kerran sairaan lapsukaisen tapauksen jälkeen Mount

sinä aamuna puhutteli Margaretia melkein muodollisesti. Ei jäykästi;
siitä ei tytön olisi sopinut häntä syyttää. Mutta jotakin hänen
käytöksestään puuttui. Jotakin, mikä oli ohut hyvin tärkeätä, oli
poissa hänen äänestään. Syy ei ollut ainoastaan siinä, mitä hän
sanoi…

Hänen sanansa kuuluivat: »Kuulkaahan — mitä arvelette siitä, että

söisimme noista forelleista aamiaiseksi vain puolet ja säästäisimme
toiset puolet illaksi? Ja sopisiko teille, että söisimme tänään illallisen
tavallista myöhemmin? Ja jollette pahastu, on minun pyydettävä teitä
pysymään tällä rantakaistaleella, kunnes kohtaamme uudelleen, neiti
Verity. Minun on ikäänkuin otettava teiltä kunniasana, ettette karkaa
minun ohessani poissa koko päivän.»

Margaret, joka oli perkaamassa kaloja, katsahti ällistyneenä

häneen. (Kuinka kauheasti häntä nyt alkoikaan väsyttää, vaikka hän
ei tehnyt mitään!)

»Poissako?»

»Niin.»

»Minun pitäisi tosiaankin käydä silmäilemässä tämän — tämän

paikan sisäosia. Ajatelkaahan, että kaikkina näinä päivinä olen
pistäytynyt tuskin kolmen kilometrin päässä rannasta! Ehkä saisin
sieltä — jotakin», virkkoi Mount.

Siinä seisoessaan hän näytti esikuvalliselta, kammottavalta ja

partaveitsettömältä haaksirikkoiselta. Heidän ainoat
pukeutumisvehkeensä (kunnes hän olisi saanut näperretyksi
kamman valmiiksi) olivat eukalyptyspuiset puikot, joiden päät oli
hakattu tupsuiksi ja joita he partiolaisten tapaan käyttivät
hammasharjoinaan. Nämä kaksi ihmistä olivat puhtaita kuin merituuli
(ilman, meren, ruumiinliikkeiden raikastuttamina puhtaampia kuin
perin turhantarkka kaupunkilainen, joka usein käy turkkilaisessa
kylvyssä ja kuluttaa varoja kristalleihin ja ihovoiteihin.) Mutta he
olivat myöskin takkuisia kuin vuoristokanervikko. Mountin viikset ja
parta olivat vaaleat ja sopivat hänen sinisiin silmiinsä eivätkä olleet
hänen tummien hiustensa, kulmakarvojensa ja silmäripsiensä
mukaiset. Näillä »kaksivärisillä» miehillä on kummallisen pakottava
vaikutus. Sellaisena väriltään Mount komeine vartaloineen,
pörröisine tukkineen ja hiekkaisine, sekavine pukuineen näytti
Adonikselta — Augustus Johnin sanojen mukaan. Margaret (joka ei
ollut edes niin siisti kuin tämä miellyttävä villi, mutta risaisessa
asussaan viehkeämpi kuin oli koskaan ollut ranskalaisissa
leningeissään) katsahti häneen. Niin tehdessään hänen muistiinsa
välähti vähäinen kohtaus hänen aikaisemmasta elämästään, kun
tämä sama nuori mies, ollen täysin samannäköinen kuin Denis
Bradleyn miesten seurustelupukujen ilmoituskuva, viimeistellyn
kuosin mukainen ja moitteettoman siloinen, oli puhutellut häntä
huulillaan tanssisalihymy.

»Valitettavasti, neiti Verity, en ole saanut tilaisuutta tanssia

kanssanne; ja nyt meidän on poistuttava.»

Neiti Verity oli vastannut: »No niin, se on teidän vahinkonne, eikö

niin?» Varjokuva »Berkeleystä»! Oliko sellaista ikinä sattunut?

Taaskin muuttui häntä ympäröivä saari synkäksi… Taaskin olivat

tämän miehen teot kaikki kaikessa. Hän aikoi lähteä pois
kokonaiseksi päiväksi.

Loukkaantuneena Margaret tiedusti: »Enkö minä voi tulla

mukaanne?»

»Kuka hoitaisi nuotiota?»

»Se ei ole vielä kertaakaan sammunut —»

»Sitä ei ole jätetty valvomatta niin kauaksi.»

»Emmekö voisi peittää sitä? Se kytee peitettynä tuntikausia.

Muistan, miten kerrankin kotona lehväkokkomme pysyi sammumatta
kaksi kokonaista päivää, vaikka emme lainkaan kohentaneet sitä,
herra Mount. Me vain jätimme sen —»
 »Silloin te ette otaksuttavasti olleet riippuvaisia siitä saadaksenne
lämmintä ja valmistaaksenne ruokanne.»

»No niin! Jos tuli sammuu, niin voimmehan virittää sen uudelleen.
Meillä on tulitikkuja. Teillähän on niitä kokonainen rasia.»

»Kuvitelkaahan, että tuhlaisimme tulitikun!… Mistä arvelette

meidän saavan toisen rasian?»

»En tiedä», vastasi Margaret kylmästi — tosiaankin hyvin kylmästi.

Tänä aamuna hänen ottoveljensä tuntui ilkeältä, ärtyiseltä,
pahantuuliselta, jopa riidanhaluiselta. Herttaisuus oli tyyten kadonnut
hänen sävystään ja hän katsoikin Margaretiin ikäänkuin olisi
sydämensä pohjasta toivonut olevansa ainoa haaksirikkoinen tällä
rannalla.

Heidän ympärillään oli hymyilevä maisema, hietikko, lahti, taivas.

Tuntui siltä, että he loittonivat yhä kauemmaksi toisistaan. Ja se kävi
niin äkkiä sitten; eikä Margaret jaksanut käsittää sen syytä. Oli
samanlaista kuin olisi jotakin tapahtunut heidän toivotettuaan
toisilleen hyvää yötä —

»Tulen sytyttäminen uudelleen», huomautti Mount

kylmäkiskoisesti, »saattaisi käydä aika vaivaloiseksi. Olettakaahan,
että sattuisi satamaan, kun nuotiomme on sammuksissa! Kun on
näin kauan kestänyt kaunista säätä, ette ole tullut ajatelleeksi —
troopillista ukkosmyrskyä, jollainen saattaisi puhjeta.»

Margaretin pienien kasvojen ilme muuttui nopeasti äreästä hurjan

pelokkaaksi.
 »Ettehän poistu luotani, ettehän, jos ukkonen on tulossa? Mistään
muusta en välitä… Merelläkään en pelkää myrskyä, kunhan vain ei
samalla jyrise… Mieluummin, paljoa mieluummin näkisin villipetoja
— tai villejä ihmisiä —»

»No, luultavasti teidän ei tarvitse pelätä kohtaavanne täällä petoja

tai villejä. Tällaisessa paikassa ei juuri ole kettuja isompia otuksia;
enkä minä — hm — en ole nähnyt muita jälkiä kuin omiamme, neiti
Verity.»

»Tiedän sen. Vakuutinhan teille, etten pelkää. Mutta kun puhuitte

— ettehän tosissanne usko, että tänään tulee ukkosilma?»

»Ei siltä näytä», toisti Mount kuivasti, vilkaisten pilvettömälle

taivaalle, jossa valkeita lokkeja leijaili mutkikkaissa kaarissa. »Ihana
sää. Ei merkkiäkään sateen pikaisesta tulosta. Ettehän todenteolla
ole huolissanne siitä, että jäätte yksin?»

»En ole huolissani mistään muusta», selitti Margaret. »Olen

mielelläni yksin. Pidän siitä.»

Tätä mielitekoaan hän sai tyydyttää sen siniseltä ja kullalta

hohtavan päivän loppupuolella.

II

Mutta hän ei jaksanut pitää ajatuksiaan kaukana tavallisesta

seuralaisestaan, joka aina muulloin oli ollut niin kumppanillinen ja
jonka kanssa oli ollut niin helppo tulla toimeen. Minkälainen peto hän
olikaan ollut tänä aamuna! Kuinka inhoittavasti hän olikaan lausunut:
»Hyvästi!», ennen kuin lähti astelemaan kallionrinteelle, noudattaen
solisevan puron, heidän ainoan ruoka-aittansa, juoksua.

»Hyvästi», tosiaankin! Niin kohteliaasti…

(Peto!)

Valmistautuessaan uimaan Margaret muisti aikaisemman

elämänsä aikana kerran sanoneensa jollekulle, ettei hän sietänyt
Tom-sedän »nuorta ystävää Mountia». Hän käyttäytyi niin kauheasti.

»Niin se on», hän mietti kiskoessaan villapaidan lyhyttukkaisen

päänsä ylitse ja viskatessaan tweedkankaisen hameensa syrjään.
»Hänen käytöksensä on kerrassaan hirvittävää.»

Sitten hän vaipui pohtimaan. Kuinka kiehtova Mount osasi olla!

Kuinka hupaisa hän oli ollut! Kuinka herttainen silloin, ensimmäisenä
päivänä, jolloin hänen ruumiinsa oli ollut niin jäykkä, hellä ja ylen
rasittunut! Kuinka myötätuntoinen! Ja myöskin ystävällinen hänen
lapsellisiin kirjeihinsä nähden! Aina niin »kiltti», joskin niin
sulkeutunut! …

Sillä sulkeutunut hän oli aina.

Vaikka hän oli haastellut Margaretille tuntikausia — vaikka hän

(hääriessään puron partaalla, veistellessään tai kävellessään hänen
vierellään pensaikossa) oli selostanut hänelle monien lukemiensa
kirjojen sisällön, vaikka hän oli kuvaillut näkemiään
näytelmäkappaleita, kertonut hänelle sellaisten maiden elämästä,
joissa Margaret ei ollut milloinkaan käynyt — jopa sodan aikana
omalla torpeedonhävittäjällään vietettyä elämää — oli Mount, vaikka
olikin ollut veljellinen, sittenkin pysynyt erehtymättömän suljettuna.
Hän ei ollut kertaakaan maininnut Margaretille ainoatakaan häntä
henkilökohtaisesti koskevaa seikkaa. Niin, ei kertaakaan koko
aikana, minkä he olivat olleet tällä asumattomalla saarella yhdessä.
Puhuisikohan hän milloinkaan? Margaret aprikoi…

Hän muisteli lukemattomia muita asioita, joista Mount oli hänelle

haastellut… Hän tunsi Mountin äänen jokaisen soinnahduksen,
muisti, miten hän lausui: »Ahaa!», »Tosiaankin, neiti Verity…» tai
ystävällisesti huomautti: »Älkää olko hupakko!» Hän muisti Mountin
sinisten silmien hymyn, hänen tumman päälakensa välkkeen
auringonpaisteessa, hänen kasvojensa sivukuvan, hänen
miellyttävän, pienipäisen, leveäharteisen varjokuvansa, joka iltaisin
kuvastui tummana liekkejä vasten. Kaikki nämä yksityiskohdat hän
oli pannut merkille vain sen tähden, että Mount oli ainoa henkilö
täällä. Mount teki ilkeästi jättäessään hänelle vastenmielistä
muistettavaa poistuessaan hänen luotaan ensimmäisen kerran.
(»Kuvitelkaahan, että tuhlaisimme tulitikun!» Pahatuulinen
raakalainen!)

Ilkeätä sekin, ettei Mount ottanut häntä mukaan tälle

ensimmäiselle, saaren sisäosiin tekemälleen retkelle. Hän oli
kyllästynyt tähän rantakaistaleeseen. Hän olisi niin halusta lähtenyt
tutkimaan, mitä oli noiden kaukaisempien kallioiden, lehdon,
asumattoman alueen takana.

Mutta esittäen hataroita tekosyitä oli Mount jättänyt hänet tänne…

(puhellen »ihanasta säästä» ikäänkuin teatterimaisella
puutarhakävelyllä… Pyh!)

Vasta uinnin jälkeen — (Mount oli vaatinut häneltä lupauksen, ettei

hän Mountin ollessa poissa läheisyydestä menisi omaa mittaansa
syvemmälle) — vasta uinnin, hieronnan, voimisteluliikkeiden ja luuta
kädessä häärinnän jälkeen alkoi Margaretin harmi talttua.

Pian hän oli riemuissaan…

III

Hän riemastui löytäessään, mitä Mount oli jättänyt jälkeensä.

Jättänyt, unohtanut, huolimattomuudessa jättänyt! Kivellä lähellä
putousta oli — kaksi verratonta aarretta, joista toinen oli tulitikut —
tulitikkurasia.

»Kuinka mainiota!» riemuitsi Margaret kuten koulutyttö. »Hän, juuri

hän! Aina nuhtelemassa minua, kun en muista, mihin olen pistänyt
haarukan! Sättimässä minua, kun olen unohtanut veitsen jonnekin!
Enää hän ei saa hiiskua minulle sanaakaan. Nyt on minun vuoroni
moittia häntä huolimattomuudesta… Annankohan tulen sammua?»
mietti hän pahankurisesti.

»Rajoitan nuotiota vähän ja sitten annan sen sammua. Kun hän

sitten luulee kadottaneensa tulitikut —» Samoin kuin pikku pojat
tallettavat kalleuksiaan, sujautti hänkin kallisarvoisen rasian
povelleen villapaitansa alle, jonka ympärille nyt oli vyöksi kiedottu
Mountin autovaipasta leikattu hihna. Nauttien hän antautui ennakolta
kuvittelemaan, minkälainen kohtaus siitä sukeutuisi. Mahdollisimman
lyhyessä ajassa hän eli sen etukäteen. Sillä heti kun hän taaskin
käänsi päätään, osui hänen katseensa toiseen aarteeseen, jonka
Mount oli pudottanut, jättänyt, unohtanut.
 Mountin kello!

Kuinka liiallista hyvää! Mikä mieheen oli mennyt, kun hän niin
kokonaan poikkesi tavallisesta huolellisuudestaan tänä aamuna?

Margaret otti käteensä kellon, vanhanaikaisen, sievän, kultaisen

vehkeen, joka (kuten Mount oli kertonut) oli ollut hänen äitinsä. Äidin
olivat olleet myöskin ohuet kultaperät, joissa hänkin kantoi kelloa.
Kello oli perineen aina ollut kiinnitettynä hänen leveään vyöhönsä.
Aina hän piti kelloa vyönsä taskussa, ja perien toinen pää oli kiinni
toisessa taskussa, joten se ei jäänyt häneltä koskaan.

Mutta nyt — nyt hän oli jättänyt sen!

Margaret ajatteli häntä tuiki ystävällisesti, unohtaen hänen

käytöksensä ja riidanhalunsa, miettien vain, miten hän nuhtelisi
häntä ja kuinka hyvin hän oli sen ansainnut… Äkkiä hän huomasi
pienen kellon takakuoreen kiinnitetyn esineen. Pieni valokuva
tietystikin. Luonnollisestikin pienoiskuva. Hyvin nuoren,
tummasilmäisen tytön kuva. Sehän oli selvä. Sitä katsellessaan
Margaret heti arvasi, että tuon tytön täytyi olla Mountin morsian.

Kohta senjälkeen hän tunsi tuskaa.

Se kummastutti häntä niin suuresti, ettei hän aluksi osannut

määritellä, miltä hänestä tuntui. Sitten hän tunsi sen uudelleen, ja nyt
hän ei voinut erehtyä. Tuskaa. Sielullista tuskaa, joka melkein vaivasi
ruumiillisesti. Sydämessä pistävä tuntu, kurkkuun kohosi jotakin…

Hän, joka oli ajatellut: »En koskaan voi olla, onneton tällä
saarella.» Nyt hän oli tulossa onnettomaksi!
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookfinal.com