Explore the full ebook collection and download it now at textbookfull.

com

Algebras, Rings and Modules, Volume 2: Non-

commutative Algebras and Rings 1st Edition Michiel
Hazewinkel

https://textbookfull.com/product/algebras-rings-and-modules-
volume-2-non-commutative-algebras-and-rings-1st-edition-
michiel-hazewinkel/

OR CLICK HERE

DOWLOAD EBOOK

Browse and Get More Ebook Downloads Instantly at https://textbookfull.com

Click here to visit textbookfull.com and download textbook now
 Your digital treasures (PDF, ePub, MOBI) await
Download instantly and pick your perfect format...

Read anywhere, anytime, on any device!

Foundations of Commutative Rings and Their Modules 1st

Edition Fanggui Wang

https://textbookfull.com/product/foundations-of-commutative-rings-and-
their-modules-1st-edition-fanggui-wang/

textbookfull.com

Biota Grow 2C gather 2C cook Loucas

https://textbookfull.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-loucas/

textbookfull.com

Non Associative Normed Algebras Volume 2 Representation

Theory and the Zel manov Approach 1st Edition Miguel
Cabrera García
https://textbookfull.com/product/non-associative-normed-algebras-
volume-2-representation-theory-and-the-zel-manov-approach-1st-edition-
miguel-cabrera-garcia/
textbookfull.com

Chapter 1 Burnside rings Serge Bouc

https://textbookfull.com/product/chapter-1-burnside-rings-serge-bouc/

textbookfull.com
Algebra 1 Groups Rings Fields and Arithmetic 1st Edition
Ramji Lal

https://textbookfull.com/product/algebra-1-groups-rings-fields-and-
arithmetic-1st-edition-ramji-lal/

textbookfull.com

Universal Algebras Joseph Muscat

https://textbookfull.com/product/universal-algebras-joseph-muscat/

textbookfull.com

Affine Vertex and W algebras Dražen Adamovi■

https://textbookfull.com/product/affine-vertex-and-w-algebras-drazen-
adamovic/

textbookfull.com

Simple Relation Algebras 1st Edition Steven Givant

https://textbookfull.com/product/simple-relation-algebras-1st-edition-
steven-givant/

textbookfull.com

Algebras and Representations MATH 3193 2016 Alison Parker

https://textbookfull.com/product/algebras-and-representations-
math-3193-2016-alison-parker/

textbookfull.com
Algebras, Rings and Modules
Non-commutative Algebras
and Rings

Volume 2
Algebras, Rings and Modules
Non-commutative Algebras
and Rings

Volume 2

Michiel Hazewinkel
Dept. of Pure and Applied Mathematics
Centrum Wiskunde & Informatica
Amsterdam, Netherlands
and
Nadiya Gubareni
Institute of Mathematics
¸
Czestochowa University of Technology
¸
Czestochowa, Poland

R
$6&,(1&(38%/,6+(56%22.
CRC Press
Taylor & Francis Group
6000 Broken Sound Parkway NW, Suite 300
Boca Raton, FL 33487-2742

© 2017 by Taylor & Francis Group, LLC

CRC Press is an imprint of Taylor & Francis Group, an Informa business

No claim to original U.S. Government works

Printed on acid-free paper

Version Date: 20161017

International Standard Book Number-13: 978-1-138-03582-9 (Hardback)

This book contains information obtained from authentic and highly regarded sources. While all reasonable
efforts have been made to publish reliable data and information, neither the author[s] nor the publisher
can accept any legal responsibility or liability for any errors or omissions that may be made. The publish-
ers wish to make clear that any views or opinions expressed in this book by individual editors, authors
or contributors are personal to them and do not necessarily reflect the views/opinions of the publishers.
The information or guidance contained in this book is intended for use by medical, scientific or health-
care professionals and is provided strictly as a supplement to the medical or other professional’s own
judgement, their knowledge of the patient’s medical history, relevant manufacturer’s instructions and the
appropriate best practice guidelines. Because of the rapid advances in medical science, any information
or advice on dosages, procedures or diagnoses should be independently verified. The reader is strongly
urged to consult the relevant national drug formulary and the drug companies’ and device or material
manufacturers’ printed instructions, and their websites, before administering or utilizing any of the drugs,
devices or materials mentioned in this book. This book does not indicate whether a particular treatment
is appropriate or suitable for a particular individual. Ultimately it is the sole responsibility of the medi-
cal professional to make his or her own professional judgements, so as to advise and treat patients ap-
propriately. The authors and publishers have also attempted to trace the copyright holders of all material
reproduced in this publication and apologize to copyright holders if permission to publish in this form has
not been obtained. If any copyright material has not been acknowledged please write and let us know so
we may rectify in any future reprint.

Except as permitted under U.S. Copyright Law, no part of this book may be reprinted, reproduced, trans-
mitted, or utilized in any form by any electronic, mechanical, or other means, now known or hereafter
invented, including photocopying, microfilming, and recording, or in any information storage or retrieval
system, without written permission from the publishers.

For permission to photocopy or use material electronically from this work, please access www.copyright.
com (http://www.copyright.com/) or contact the Copyright Clearance Center, Inc. (CCC), 222 Rosewood
Drive, Danvers, MA 01923, 978-750-8400. CCC is a not-for-profit organization that provides licenses and
registration for a variety of users. For organizations that have been granted a photocopy license by the
CCC, a separate system of payment has been arranged.

Trademark Notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks, and are
used only for identification and explanation without intent to infringe.
Visit the Taylor & Francis Web site at
http://www.taylorandfrancis.com
and the CRC Press Web site at
http://www.crcpress.com
 Preface

This the second part of a two-part treatise on (selected parts of) non-commutative
algebra and ring theory. The contents of the first part [103] are given below.
Representation theory is a fundamental tool for studying groups, algebras and
rings (and many other things). In this volume we consider representation theory for
finite posets, finite dimensional algebras and semiperfect rings. The description of
modules over some classes of semiperfect rings is reduced to mixed matrix problems
over discrete valuation rings and division rings, which are considered in this book.
One of the main goals in ring theory is to reduce in a certain sense the description of
large classes of rings to simpler classes by the use of some ring theoretic constructions.
The best classical example is the Wedderburn-Artin theorem, however, there are a
number of other general results that can be mentioned.
Section 1.1 represents the definition and main properties of the basic main
construction of rings which are incidence rings of posets over associative rings.
In section 1.2 we consider some properties of a special class of incidence rings of
the form T(S) = I(S, D), where S is a finite partially ordered set and D is a division
ring. This class of rings properly contains the class of hereditary serial rings and all
Artinian rings with quivers that are trees.
A special class of right hereditary rings A(S, O) of a finite poset S over a family of
discrete valuation rings {Oi }i ∈I with a common skew field of fractions is introduced
and studied in section 1.3.
In section 1.4 we introduce and study a special class of incidence rings modulo
the radical of the form I(S, Λ, M) related to a finite poset S over a local Noetherian
domain Λ with Jacobson radical M.
Serial and semidistributive rings of the form I(S, Λ, M), where Λ is a discrete
valuation ring with Jacobson radical M are considered in section 1.5.
The main aim of chapter 2 is to study the properties and structure of different
classes of rings whose lattices of submodules are distributive (or semidistributive).
Such rings are called distributive (or semidistributive) and they can be considered as
a non-commutative generalization of Prüfer domains. The class of distributive rings
is very wide and includes, for example the ring of integers and the ring of polynomials
K[x] over a field K, rings of integral algebraic numbers, and commutative principal
ideal rings. More generally, all commutative Dedekind rings and Prüfer domains are
examples of distributive rings. The first papers which are devoted to distributive rings
appeared in the fifties-sixties of the 20-th century in [26], [27], [29], [155], [156].
vi Algebras, Rings and Modules

The systematic study of these rings began with papers of H. Achkar [2], V. Camillo
[39], H.H. Brungs [33] and W. Stephenson [203].
In section 2.1 we consider the main properties of distributive modules and rings.
Section 2.2 is devoted to study of semidistributive modules and rings. The structure
of Noetherian distributive and semidistributive rings is discussed in section 2.3.
The properties of right hereditary SPSD-rings are studied in section 2.4. It is
shown that the structure of all such rings is closely connected with right hereditary
rings of the form A(S, O) as described in section 1.3.
Section 2.5 is devoted to the study of the main properties and structure of
semihereditary SPSD-rings.
Some of the more fundamental notions and results of the theory of homological
algebra were studied in different sections of [100], [101]. Chapter 3 gives some
additional facts from homological algebra.
The notions of direct limits and inverse limits for a set of modules were considered
in [103, section 1.4] (see also [100, section 4.7]). In the particular case, when
this set has only two modules these constructions have their own names, pullback
and pushout. They are very important and useful in studying rings and modules.
Therefore for the convenience of the reader these module constructions and their
main properties are considered in more detail in section 3.1.
In the theory of homological algebra and its applications there is very important
the statement which is often known as the “snake lemma” (it is also called “zig-zag
lemma”, or “serpent lemma”). It is valid in every Abelian category and it is an
important tool in the construction of long exact sequences. This lemma consists
of two claims: 1) the construction of an exact sequence, which is often called
“kernel-cokernel sequence”, for any commutative diagram of a special type; and 2)
the construction of long exact sequences of homology groups for any given short
exact sequence of complexes. The second part of this lemma was proved in [100,
theorem 6.1.1]. The proof of the first part of this lemma is given in section 3.2.
The functors Extn as right derived functors for the contravariant left exact functor
Hom using projective resolutions were introduced in [100, section 6.4]. This functor
is closely related to module extensions.
Let A be a ring, and let X, Y ∈ Modr A. In this chapter the interpretation of the
group Ext1A(Y, X) is given in terms of short exact sequences. Section 3.3 is devoted
to studying extensions of modules in terms of short exact sequences.
Following R. Baer the addition of extensions of modules, which makes the set of
equivalence classes of all extensions an Abelian group, is introduced in section 3.4.
Some main properties of the group Ext1A(Y, X) are considered in section 3.5. The
results of section 3.6 show that there is an isomorphism between equivalence classes
of the group of extensions of X by Y and elements of Ext1A(Y, X) as considered in
[100].
In chapter 4 the main results about modules over semiperfect rings are given.
Some basic properties of semiperfect rings and modules over them were considered
in [100, chapter 10]. There are a number of equivalent definitions of semiperfect
rings. One of them is given by H. Bass in terms of projective covers. He proved
Preface vii

that a ring is semiperfect if and only if any finitely generated module has a projective
cover (see [103, theorem 1.8.2]).
In [100, section 10.4] the structure of finitely generated projective modules
over semiperfect rings was discussed. It was proved that any such right module
can be uniquely decomposed into a direct sum of principal right modules. The
generalization of this statement, the important theorem [103, theorem 7.2.7], states
that any projective module over a semiperfect ring is a direct sum of principal modules.
In section 4.1 this result is used to study the structure of finitely generated modules
over semiperfect rings. The main result of this section, which was proved by R.B.
Warfield, Jr. concerns the decompositions of any finitely generated module over a
semiperfect ring. This theorem gives a possibility to introduce the notion of stably
isomorphic modules.
In section 4.2 we prove that all modules over a semiperfect ring can be divided
into the equivalence classes of stably isomorphic modules. Moreover, each stable
isomorphism class of finitely generated modules over a semiperfect ring contains a
unique (up to isomorphism) minimal element. Most of the results of this section were
obtained by R.B. Warfield, Jr. (see [220], [222]).
In [101, section 4.10] we considered the duality in Noetherian rings, which is
given by the covariant functor ∗ = Hom A(−, A). For an arbitrary ring A this functor
induces a duality between the full subcategories of finitely generated projective right
A-modules and left A-modules. In section 4.3 the main properties of this functor and
torsionless modules are studied for the case of modules over semiperfect rings.
Section 4.4 presents an introduction to the duality theory of Auslander and
Bridger [13], and yields a connection between finitely presented right modules and
finitely presented left modules over semiperfect rings. Some main properties of the
Auslander-Bridger transpose, which is closely connected with almost split sequences,
are discussed. These sequences were first introduced and studied by M. Auslander
and I. Reiten in [15] and [20], and they play an important role in the representation
theory of rings and finite dimensional algebras. Section 4.5 is devoted to the study
of some main properties of these sequences. In section 4.6 we study almost split
sequences over semiperfect rings and prove the existence of these sequences for
strongly indecomposable modules. Section 4.7 presents an introduction to the theory
of linkage of modules over semiperfect Noetherian rings using two types of functors:
syzygy and transpose.
Chapter 5 is devoted to finite partially ordered sets (posets) and their
representations, which play an important role in representation theory. They were first
introduced and studied by L.A. Nazarova and A.V. Roiter [163] in 1972 in connection
with problems of representations of finite dimensional algebras. M.M. Kleiner
characterized posets of finite type [129] and described their pairwise non-isomorphic
indecomposable representations [130]. He proved a theorem which gives a criterium
for posets to be of finite representation type.
Recall that a finite poset P is called primitive if it is a cardinal sum of linearly
ordered sets L1, . . . , Lm . It is then denoted by P = L1 ⊔ · · · ⊔ Lm . This chapter
viii Algebras, Rings and Modules

gives the proof of the criterium for primitive posets to be of finite representation type
following [30].
To prove this criterium there are used only the trichotomy lemma which was proved
by P. Gabriel and A.V. Roiter in [82], the Kleiner lemma about the representations
of a pair of finite posets proved by M. Kleiner in [129] and the main construction,
considered in section 5.5. Note that this construction (in some form) was introduced
by L.A. Nazarova and A.V. Roiter in [163].
An important problem in the theory of representations of finite dimensional
algebras (or f.d. algebras, in short) is to obtain the full list of different kinds of
algebras which are of finite representation type (or finite type, or f.r.t., in short). The
first classes of associative f.d. algebras of f.r.t which have been described were the
classes of algebras with zero square radical and hereditary algebras over algebraically
closed fields.
There are different approaches to study the representations of f.d. algebras. One
of them is the approach of P. Gabriel [79], which reduces the study of representations
of algebras to the study of representations of quivers. Another approach was first
considered by L.A. Nazarova and A.V. Roiter [163]. This approach is to solve “matrix
problems”, that is, the reducing of some classes of matrices by means of admissible
transformations to their simplest form. A third approach is due to M. Auslander and
it is connected with the technique of almost split sequences.
Chapter 6 can be considered as an introduction to the theory of representations of
quivers and finite dimensional algebras. This chapter gives some main notions and
some fundamental results of these representations, most of which are given without
proof. In section 6.1 we consider the notions of finite quivers and their representations
and give the main results of this theory. Section 6.2 is devoted to species and their
representations. In section 6.3 we consider some main notions and results of the
representation theory of finite dimensional algebras.
As it turns out the category of representations of finite dimensional algebras is
equivalent to the category of representations of special classes of quivers, which are
called bound quivers. That is why the quivers play a central role in the theory of
finite dimensional associative algebras and their modules.
For right Artinian rings one can also introduce the notion of a ring of finite
representation type. As has been shown by D. Eisenbud and P. Griffith [71] this
notion is left-right symmetric. They proved this fact using the duality theory of
Auslander and Bridger. This result is proved in section 7.1.
For finite dimensional algebras along with the notion of finite representation type
there is also considered the notion of bounded representation type. Recall that a
finite dimensional algebra A is called of bounded representation type if there is a
bound on the length of the indecomposable finite dimensional A-modules. The first
Brauer-Thrall conjecture says that these notions are the same in the case of a finite
dimensional algebra A (as was proved by A.V. Roiter [101, theorem 3.5.1]) and in the
case of Artinian algebras (as was proved by M. Auslander [15]).
A ring A, not necessarily Artinian, is said to be of finite representation type, if it
has a finite number of non-isomorphic indecomposable finitely presented A-modules.
Preface ix

For Artinian rings this definition coincides with the earlier one, because in this
case each finitely generated A-module is finitely presented as well. The main
results concerning Artinian hereditary rings of finite representation type are given in
section 7.4.
For Artinian rings along with the notion of finite representation type there is
considered the notion of bounded representation type. Recall that a right Artinian
ring A is said to be of bounded representation type if there is a bound on the
length of finitely generated indecomposable right A-modules. The first Brauer-Thrall
conjecture asserts that these notions are the same. M. Auslander proved that this
conjecture is true for right Artinian rings (see theorem 7.2.11).
Following R.B. Warfield, Jr. a ring has right bounded representation type if
there is an upper bound on the number of generators required for indecomposable
finitely presented right A-modules. In his paper [222] R.B. Warfield, Jr. puts the
following question:
Question 4. For what semiperfect rings is there an upper bound on the number of
generators required for the indecomposable finitely presented modules?
Chapter 8 describes special classes of semiperfect rings of bounded representation
type, which constitute some sort of answer to this question.
As shown by R.B. Warfield, Jr. there is a serious restriction on the structure
of rings of bounded representation type connected with modules of finite Goldie
dimension. In section 8.1 it is proved that a semiprimary ring of finite right bounded
representation type is right Artinian (see [222]).
O-species and tensor algebras, which are generalizations of k-species as introduced
by P. Gabriel, are considered in section 8.2. The connection between right hereditary
SPSD-rings and special kinds of (D, O)-species is considered in section 8.3.
In section 8.4 we discuss the reduction of representations of (D, O)-species to
mixed matrix problems over discrete valuation rings and their common skew field of
fractions. Some important mixed matrix problems are considered in section 8.5.
Sections 8.6 and 8.7 are devoted to the study of (D, O)-species of bounded
representation type. There is a theorem which gives the structure of these species
in the terms of diagrams which can be considered as generalizations of Dynkin
diagrams.
The right hereditary SPSD-rings of finite right bounded representation type are
described in section 8.8.
The book is written on a level accessible to advanced students who have some
experience with modern algebra. It will be useful for those new to the subject as well
for researchers and serves as a reference volume.
While writing this book the second author was in particular supported by FAPEST
of Brazil in 2010. The author would like to express cordial thanks to the Institute
of Mathematics and Statistics of the University of São Paulo, and especially prof.
M. Dokuchaev and prof. V.M. Futorny, for their warm hospitality during her visit in
2010. The author is also grateful to prof. V.V. Kirichenko for useful discussions and
fruitful remarks.
 CONTENTS

Contents of Volume 1
Preface v

1. Preliminaries . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.1 Basic Concepts Concerning rings and Modules . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.2 Categories and Functors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
1.3 Tensor Product of Modules . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
1.4 Direct and Inverse Limits . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
1.5 Projective, Injective, and Flat Modules . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
1.6 The Functor Tor . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
1.7 The Functor Ext . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24
1.8 Hereditary and Semihereditary Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26
1.9 Semiperfect and Perfect Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28
1.10 Serial and Semidistributive Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31
1.11 Classical Rings of Fractions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34
1.12 Quivers of Algebras and Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35

2. Basic General Constructions of Groups and Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37

2.1 Direct and Semidirect Products . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37
2.2 Group Rings, Skew Group Rings and Twisted Group Rings . . . . . . . . . . . . 44
2.3 Polynomial and Skew Polynomial Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49
2.4 Formal Power and Skew Formal Power Series Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55
2.5 Laurent Polynomial Rings and Laurent Power Series Rings . . . . . . . . . . . . 62
2.6 Generalized Matrix Rings. Generalized Triangular Matrix Rings . . . . . . . 65
2.7 G-graded Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70
2.8 Notes and References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 73

3. Valuation Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74
3.1 Valuation Domains . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75
3.2 Discrete Valuation Domains . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85
3.3 Invariant Valuation Rings of Division Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
3.4 Examples of Non-commutative Non-discretely-valued Valuation Rings . . 93
3.5 Discrete Valuation Rings of Division Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99
3.6 Total Valuation Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 102
xii Algebras, Rings and Modules

3.7 Other Kinds of Valuation Rings with Zero Divisors . . . . . . . . . . . . . . . . . . 105

3.8 Approximation Theorem for Valuation Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 113
3.9 Notes and References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 117

4. Homological Dimensions of Rings and Modules . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 119

4.1 Projective and Injective Dimension . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 120
4.2 Flat and Weak Dimension . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 122
4.3 Some Examples . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124
4.4 Homological Characterization of Some Classes of Rings . . . . . . . . . . . . . . 130
4.5 Torsion-less Modules . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 136
4.6 Flat Modules and Coherent Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 144
4.7 Modules over Formal Triangular Matrix Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 152
4.8 Notes and References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 158

5. Goldie and Krull Dimensions of Rings and Modules. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 160

5.1 Uniform Modules and Uniform Dimension . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 161
5.2 Injective Uniform Modules . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 171
5.3 Nonsingular Modules and Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 175
5.4 Nonsingular Rings and Goldie Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 184
5.5 Reduced Rank and Artinian Classical Ring of Fractions . . . . . . . . . . . . . . . 191
5.6 Classical Krull Dimension . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 200
5.7 Krull Dimension . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 205
5.8 Relationship between Classical Krull Dimension and Krull Dimension . 218
5.9 Notes and References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 225

6. Rings with Finiteness Conditions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 227

6.1 Some Noetherian Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 227
6.2 Dedekind-finite Rings and Stably Finite Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 232
6.3 FDI-Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 249
6.4 Semiprime FDI-Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 254
6.5 Notes and References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 259

7. Modules with Change Property and Change Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 260

7.1 The Exchange Property . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 261
7.2 The Azumaya Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 271
7.3 Cancelation Property . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 277
7.4 Exchange Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 283
7.5 Notes and References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 291

8. Hereditary and Semihereditary Rings. Piecewise Domains . . . . . . . . . . . . 294

8.1 Rickart Rings and Small’s Theorems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 297
8.2 Dimensions of Hereditary and Semihereditary Rings. . . . . . . . . . . . . . . . . . 301
8.3 Right Hereditary and Right Semihereditary Prime Rings . . . . . . . . . . . . . . 305
8.4 Piecewise Domains. Right Hereditary Perfect Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . 313
8.5 Primely Triangular Rings. Structure of Piecewise Domains . . . . . . . . . . . . 316
8.6 Right Hereditary Triangular Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 324
 Contents xiii

8.7 Noetherian Hereditary Primely Triangular Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 326

8.8 Right Hereditary Species and Tensor Algebras . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 328
8.9 Notes and References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 332
9. Serial Nonsingular Rings. Jacobsons’s Conjecture . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 334
9.1 Structure of Serial Right Noetherian Piecewise Domains . . . . . . . . . . . . . 335
9.2 Structure of Serial Nonsingular Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 339
9.3 Serial Rings with Noetherian Diagonals . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 346
9.4 The Krull Intersection Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 349
9.5 Jacobson’s Conjecture . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 352
9.6 Notes and References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 357
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 359
Index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 369

Contents of Volume 2
Preface v
1. Rings Related to Finite Posets . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.1 Incidence Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.2 Incidence Rings I(S, D) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
1.3 Right Hereditary Rings A(S, O) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
1.4 Incidence Rings Modulo the Radical . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
1.5 Serial and Semidistributive Rings I(S, Λ, M) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
1.6 Notes and References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24
2. Distributive and Semidistributive Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26
2.1 Distributive Modules and Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26
2.2 Semiprime Semidistributive Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36
2.3 Semiperfect Semidistributive Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42
2.4 Right Hereditary SPSD-Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44
2.5 Semihereditary SPSD-Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55
2.6 Notes and References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59
3. The Group of Extensions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61
3.1 Module Constructions Pushout and Pullback . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62
3.2 The Snake Lemma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71
3.3 Extensions of Modules . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 77
3.4 Baer Sum of Extensions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82
3.5 Properties of Ext1 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 86
3.6 Ext1 and Extensions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88
3.7 Additive and Abelian Categories . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92
3.8 Notes and References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 95
4. Modules Over Semiperfect Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98
4.1 Finitely Generated Modules over Semiperfect Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99
xiv Algebras, Rings and Modules

4.2 Stable Equivalence . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 101

4.3 Auslander-Bridger Duality . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 104
4.4 Almost Split Sequences . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 112
4.5 Cogenerators and Some Identities for Finitely Presented Modules . . . . . . 119
4.6 Pure Submodules and Pure Exact Sequences . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 125
4.7 Almost Split Sequences over Semiperfect Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 131
4.8 Linkage and Duality of Modules over Semiperfect Rings . . . . . . . . . . . . . . 140
4.9 Notes and References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 146
5. Representations of Primitive Posets . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 148
5.1 Representations of Finite Posets . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 148
5.2 Main Canonical Forms of Matrix Problems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 165
5.3 Trichotomy Lemma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 170
5.4 The Kleiner Lemma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 173
5.5 The Main Construction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 174
5.6 Primitive Posets of Infinite Representation Type . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 180
5.7 Primitive Posets of Finite Representation Type . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 183
5.8 Notes and References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 189
6. Representations of Quivers, Species and Finite Dimensional Algebras . . 191
6.1 Finite Quivers and Their Representations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 192
6.2 Species, Valued Quivers and Valued Graphs . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 209
6.3 Finite Dimensional Algebras and Their Representations . . . . . . . . . . . . . . 223
6.4 Notes and References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 233
7. Artinian Rings of Finite Representation Type . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 234
7.1 Eisenbud-Griffith’s Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 234
7.2 Auslander’s Theorem for Right Artinian Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 238
7.3 Artinian Semidistributive Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 248
7.4 Artinian Hereditary Semidistributive Rings of Finite . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Representation Type . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 252
7.5 Notes and References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 253
8. O-Species and SPSD-Rings of Bounded Representation Type . . . . . . . . . . 255
8.1 Semiperfect Rings of Bounded Representation type . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 256
8.2 O-Species and Tensor Algebras . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 259
8.3 (D, O)-Species and Right Hereditary SPSD-Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 263
8.4 Representations of (D, O)-Species and Mixed Matrix Problems . . . . . . . 267
8.5 Some Mixed Matrix Problems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 271
8.6 (D, O)-Species of Unbounded Representation Type . . . . . . . . . . . . . . . . . . 278
8.7 (D, O)-Species of Bounded Representation Type . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 287
8.8 Right Hereditary SPSD-Rings of Bounded Representation Type . . . . . . . 295
8.9 Notes and References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 296
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 297
Glossary of Ring Theory . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 307
Index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 345
 CHAPTER 1

Rings Related to Finite Posets

One of the main goals in the ring theory is to reduce in a certain sense the description
of large classes of rings to simpler classes using some ring theoretic constructions.
The most classical example is the Wedderburn-Artin theorem, however one can
mention a number of other general results.
Section 1.1 represents the definition and main properties of a basic construction
of rings. These are called incidence rings of posets over associative rings.
In section 1.2 we consider some properties of a special class of incidence rings of
the form T(S) = I(S, D), where S is a finite partially ordered set and D is a division
ring. This class of rings properly contains the class of hereditary serial rings and all
Artinian rings with quivers that are trees.
A special class of right hereditary rings A(S, O) of a finite poset S over a family of
discrete valuation rings {Oi }i ∈I with a common skew field of fractions is introduced
and studied in section 1.3.
In section 1.4 we introduce and study a special class of incidence rings. These
are called incidence rings modulo the radical. They are denoted by I(S, Λ, M) and
involve a finite poset S over a local Noetherian domain Λ with Jacobson radical M.
Serial and semidistributive rings of the form I(S, Λ, M), where Λ is a discrete
valuation ring with Jacobson radical M, are considered in section 1.5.

1.1 Incidence Rings

This section covers the definition and some properties of incidence rings of partially
ordered sets over associative rings.
Let S be a set with a binary relation denoted by ≼. The relation ≼ is called a
preorder if the following properties satisfy:

1. a ≼ a for any a ∈ S (reflexivity).

2. (a ≼ b) ∧ (b ≼ c) implies a ≼ c for any a, b, c ∈ S (transitivity).
A set which is equipped with a preorder is called a preordered set.
Note that if a preorder ≼ is antisymmetric, that is,
2 Algebras, Rings and Modules

3. (a ≼ b) ∧ (b ≼ a) implies a = b for each a, b ∈ S (antisymmetry)

then ≼ is a partial order, and a set which is equipped with a partial order is
called a partially ordered set (or poset, for short).
If a preorder ≼ is symmetric, that is,
4. a ≼ b implies b ≼ a for each a, b ∈ S (symmetry)
then ≼ is called an equivalence relation.

Let S be a poset with partial ordering relation ≼ (which is transitive, reflexive and
antisymmetric). Denote by x ≺ y the strict order, i.e. the relation "x ≼ y and x , y".
An element x ∈ S is called maximal if there is no element y ∈ S satisfying x ≺ y.
Dually, x is minimal if there is no element y ∈ S satisfying y ≺ x. An element x ∈ S
is said to be a least element if x ≼ y for all y ∈ S, and x ∈ S is said to be a greatest
element if y ≼ x for all y ∈ S.
A subset C of a poset S is called a chain if it is totally ordered, i.e. for any x, y ∈ C,
either x ≼ y or y ≼ x. Denote a chain of cardinality n by Cn , or (n). In this case
the number n is called the length of the chain Cn . A subset A of a poset S is called
an antichain if all its elements are pairwise incomparable in S, i.e. for any pair of
distinct elements x, y ∈ A, both x  y and y  x.

In order to visualize a poset S one uses the so called diagram of S. Let x and y
be distinct elements of S. It is said that y covers x if x ≺ y but there is no element z
such that x ≺ z ≺ y. Recall that the diagram H(S) of a poset S is the directed graph
whose vertex set is S and whose set of edges is given by the set of covering pairs
(x, y) of S, moreover, there is a (directed) edge from a vertex x up to a vertex y if and
only if y covers x.
For example, the diagram below

•O a3

• a1 • a2
represents the poset (S, ≼) with 3 elements {a1, a2, a3 } and the one relation a2 ≺ a3 .

Remark 1.1.1. The diagram H(S) of a poset S is often called its Hasse diagram.
Usually it is drawn in the plane in such a way that if y covers x then the point
representing y is drawn higher than the point representing x. In this case the Hasse
diagram is drawn without arrows. For example, the Hasse diagram below

• a3

• a1 • a2
represents the same poset (S, ≼) as above, i.e. S = {a1, a2, a3 } with the one relation
a2 ≺ a3 .
Rings Related to Finite Posets 3

Definition 1.1.2. An interval [x, y] of a preordered set S with preorder ≼ is defined

as the set [x, y] = {z ∈ S : x ≼ z ≼ y}. A preordered set S is locally finite if each
its interval is finite.

The idea of incidence algebras had its beginning in the works of R. Dedekind
and E.T. Bell. The incidence algebra of a locally finite poset over a field was first
introduced by G.-C. Rota in [185]. This notion can be extended to the case of a
non-commutative ring A.

Definition 1.1.3. Let S be a locally finite poset with a partial ordering relation ≼,
and A an associative (not necessarily commutative) ring with identity. The incidence
ring I(S, A) of S over A is the set of functions f : S × S → A such that f (x, y) = 0 if
x  y with operations:
( f + g)(x, y) = f (x, y) + g(x, y),
∑
( f g)(x, y) = f (x, z)g(z, y)
x ≼z ≼y
(a f )(x, y) = a( f (x, y))
for all x, y, z ∈ S and a ∈ A.

An important set of elements of I(S, A) is formed by the characteristic functions

which are defined in the following way. If X ⊆ S then
{
1 if x = z ∈ X
δX (x, z) =
0 otherwise.

Let us restrict our attention (for the moment) to the case of finite posets. Let
S = {α1, . . . , αn } be a finite poset with a partial ordering relation ≼, and let Mn (A) be
the generalized matrix ring of all n × n-matrices with elements from an associative
ring A. In this case the incidence ring of S over A is the subring I(S, A) of Mn (A)
such that the (i, j)-entry of I(S, A) is equal to 0 if αi  α j in S. So, letting correspond
to any element αi ∈ S the matrix unit eii ∈ Mn (A), and to any pairs of elements
αi, α j ∈ S such that αi ≼ α j the matrix unit ei j ∈ Mn (A) one obtain a basis (over A)
of I(S, A).

Example 1.1.4. The poset R = {a, b, c, d : a ≺ b ≺ d; a ≺ c ≺ d} has a Hasse

diagram of the following form:

d
•8
  888
88

b •8 •c (1.1.5)
88 
88 
8 
•
a
4 Algebras, Rings and Modules

It is called the rhombus.

Then
A A A A
© ª
­0 A 0 A®
I(S, A) = ­ ®
­0 0 A A®
«0 0 0 A¬

Example 1.1.6. Let S be the poset with Hasse diagram of the following form:
2 •3 • 3
33 
33 
3 
• 1

• 4
then
A A A 0
© ª
­0 A 0 0®
I(S, A) = ­ ®
­0 0 A 0®
« A A A A¬
As these examples illustrate, transitivity of the ordering relation has much to do
with "I(S, A) is a subring of Mn (A)".
The following statement is obvious:

Lemma 1.1.7. Every interval of a finite poset S is a chain if and only if S contains
no subposets whose diagrams are rhombuses.

Denote by S the non-oriented graph obtained from the diagram of S by deleting

the orientation of all its arrows. Then it is easy to show

Lemma 1.1.8. The non-oriented graph S is a disconnected union of trees if and only
if S contains no subposets whose diagrams are rhombuses.

Note also the well-known fact:

Lemma 1.1.9. A finite poset S with partial ordering relation ≼ can be labeled as
S = {α1, . . . , αn } where αi ≼ α j implies i ≤ j.

Using this lemma it is easy to show that in the case that S has property just
mentioned the incidence ring I(S, A) is isomorphic to a subring of the ring of the
upper triangular matrix ring Tn (A). In particular, if a poset S is linearly ordered then
I(S, A)  Tn (A).

Proposition 1.1.10. Let S = {α1, . . . , αn } be a finite poset with partial ordering

relation ≼, and A an associative ring with identity and Jacobson radical R. Then
Rings Related to Finite Posets 5

1. I(S, A) is an FDI-ring.
2. I(S, A) is a semiperfect ring if and only if A is semiperfect.
3. The Jacobson radical of I(S, A) is the each set of elements of I(S, A) for which
(i, i)-entry is in R.
4. I(S, A) is a right (left) Noetherian ring if and only if A is right (left) Noetherian.
5. I(S, A) is a right (left) Artinian ring if and only if A is right (left) Artinian.

Proof.

1. This is obvious because 1 = e11 + · · · + enn ∈ I(S, A) ⊂ Mn (A).

2. This follows from [103, Theorem 1.9.3].
3. Thanks to statement 1 B = I(S, A) is an FDI-ring. Therefore B has a two-sided
Peirce decomposition B = (Bi j ). Since for any i , j αi  α j or α j  αi in S,
Bi j B ji = 0. So the statement follows now from [103, Proposition 2.6.10].

Statements 4 and 5 follows from [103, Theorem 1.1.23]. 

Remark 1.1.11. The notion of an incidence ring has been generalized to the case of
preodered sets in [75], [204].
Let S be a finite preordered set with a preorder ≼, and A an associative (not
necessarily commutative) ring with identity. The incidence ring I(S, A) of S over A is
a ring with the additive structure of a free A-module with basis { fxy : x ≼ y; x, y ∈ S},
where multiplication is given by the linear extension of:
{
fxu if y = z
fxy · fzu = (1.1.12)
0 otherwise,

for all x, y, u, v ∈ V.

Example 1.1.13. Let ℜ be a finite preordered set {1, 2, . . . , n} with preordering

relation ≼. One can consider the corresponding reflexive and transitive Boolean
matrix B = [bi j ] defined by bi j = 1 if and only if i ≼ j, otherwise bi j = 0. To the
finite preordered set ℜ and an associative ring A with identity one can associate the
structural matrix ring M(B, A) associated with B and defined by the following way:

M(B, A) = {X = [xi j ] ∈ Mn (A) : bi j = 0 =⇒ xi j = 0}. (1.1.14)

In fact, M(B, A) is simply the incidence ring of the preordered set ℜ over the ring A.

In this section we have (so far) considered incidence rings of posets and preordered
sets. They are special cases of a general construction - the incidence rings of an
arbitrary relation which is not required to be a preorder. Such rings were introduced
by G. Abrams in [1] and were called generalized incidence rings.

Definition 1.1.15. Let A be an associative ring with unity. Let ≼ be a binary

relation on a locally finite set S. The generalized incidence ring I(S, ≼, A) of S with
coefficients in A is the free left A-module with basis { fxy : x ≼ y in S; x, y ∈ S},
6 Algebras, Rings and Modules

where multiplication is given by the linear extension of:

{
fxu if y = z and x ≼ u in S
fxy · fzu = (1.1.16)
0 otherwise,

for all x, y, u, v ∈ S.

Remark 1.1.17. When ≼ is a preorder on a set S the definition of a generalized

incidence ring given above coincides with the definition of an incidence ring as given
in Remark 1.1.11.

For a ring I(S, ≼, A) to be associative it is necessary that the following special

property be satisfied.

Definition 1.1.18. ([1]). A reflexive relation ≼ on a set S is said to be balanced if

for all x, y, u, v ∈ S with x ≼ y ≼ u ≼ v and x ≼ v ∈ S

x ≼ u ∈ S ⇐⇒ y ≼ v ∈ S.

Remark 1.1.19. Note that a relation which is both reflexive and transitive is always
balanced, but there are balanced relations which are not transitive. Some of these are
shown in Example 1.1.23 below.

Proposition 1.1.20. [1].

1. The multiplication in I(S, ≼, A) is associative if and only if the relation ≼ on

S is balanced.
2. If a relation ≼ is reflexive then I(S, ≼, A) has multiplicative identity.

Proof.

1. If x, y, z, w, u, v ∈ S then the expressions ( fxy fzw ) fuv and fxy ( fzw fuv ) are both
zero unless y = z, w = u and x ≼ v. In this case, the first product is equal to
fxv precisely when x ≼ w, while the second product is equal to fxv precisely
when z ≼ v, i.e. this is the case if and only if ≼ is a balanced relation.
2. From (1.1.16) it immediately follows that the elements fxx = ex for all x ∈ S
are idempotents in I(S, ≼, A) and
{ {
fyz if x = y fyz if x = z
ex fyz = , fyz ex =
0 otherwise 0 otherwise
∑
for all x, y, z ∈ S. This implies that the element ex is a multiplicative
x ∈S
identity of I(S, ≼, A). 

The definition of a generalized incidence ring can be given in terms of graphs (see
[4]).
Rings Related to Finite Posets 7

Definition 1.1.21. Let S = (V, E) be a graph with set of vertices V = {1, 2, . . . , n} and
set of edges E ⊆ V × V. Then the associated generalized incidence ring I(S, A) of
S over an associative ring A is defined as the free left A-module with basis consisting
of all edges in E where multiplication is defined by the linear extension of
{
(x, v) if y = u and (x, v) ∈ E
(x, y)(u, v) =
0 otherwise,

for all x, y, u, v ∈ V.

Definition 1.1.22. A directed graph S contained all loops is said to be balanced if

for all different x, y, u, v ∈ V with (x, y), (y, u), (u, v), (x, v) ∈ E

(x, u) ∈ E ⇐⇒ (y, v) ∈ E.

Example 1.1.23. We omit loops in all diagrams represented in these examples. The
following directed graphs are balanced and nontransitive.

a) ; u O • FFF b) ; u • FFF
xxxx FF xxxx FF
x # x #
y • cF /•v y • cF
FF x; FF x;• v
F xxxx F xxxx
•x •x
/• /•
c) ; u • cFFF d) •
xxxx FF x y u
x
y • cF •v
FF xxx;
F xx
•x

Proposition 1.1.20 and these examples show, in particular, that there are associative
generalized incidence rings which are not incidence rings of preordered sets. Note
that Example 1.1.23 is in terms of directed graphs but not Hasse diagrams.

Remarks 1.1.24.

1. The examples 1.1.23(a,b) may suggest why the terminology ’balanced’ is

used.
2. In definitions 1.1.18, 1.1.22 we assume that a relation is reflexive (and so its
corresponding directed graph has all loops). But some authors (see e.g. [4])
define balanced relation (and balanced graphs) without this assumption.
3. There is also a different notion in graph theory that goes by the name ’balanced
directed graph’. The requirement is that the in and out degrees at each vertex
are the same. See [50]. Reversing the arrow (x, v) in the picture above turns
it into a balanced digraph in this sense.
8 Algebras, Rings and Modules

In [190] V.D. Shmatkov introduced another generalization of an incidence ring.

Definition 1.1.25. A set of pairwise orthogonal idempotents E of a ring A is called

maximal if r.ann A(E) = l.ann A(E) = {0}.

Definition 1.1.26. Let S be a set with a binary relation ≼. A ring I = I(S) with identity
is called a generalized incidence ring if there exists a maximal set of idempotents
E = {eu : u ∈ S, eu ∈ I} such that:

1. Every idempotent eu is local, i.e. eIe/rad(eIe) is a division ring.

2. The set S is locally finite, i.e. each interval [x, y] = {z ∈ S : x ≼ z ≼ y} is a
finite set.
3. Multiplication and addition in I are defined as follows:
for any x, y ∈ S and f , g ∈ I

( f + g)(x, y) = f (x, y) + g(x, y),

if x  y then ( f g)(x, y) = 0, and if x ≼ y then

∑
( f g)(x, y) = f (x, z)g(z, y)
x ≼z ≼y

where f (x, y) = ex f ey and g(x, y) = ex gey .

4. For any local idempotent f ∈ I there exist x, y ∈ S such that f (x, y) < rad(I).
5. For any set {c(u, v) : u, v ∈ S, c(u, v) ∈ eu Iev } there exists f ∈ I such that
f (u, v) = eu f ev = c(u, v) for any u, v ∈ S.

Example 1.1.27. Let A be a semiperfect ring. Then there exists a finite set E =
{e1, e2, . . . , en } of pairwise orthogonal local idempotents of A such that 1 = e1 + e2 +
· · · + en . Define the binary relation on E such that ei ≼ e j if and only if ei Ae j , 0.
Then A with respect to this binary relation is a generalized incidence ring in sense of
definition 1.1.26.

Remark 1.1.28. Another generalization of these classes of rings is the class of

incidence rings of a group automata which is at present studied actively in the
literature (see, in particular [120], [121], [122]).

Remark 1.1.29. If S and S ′ are isomorphic then of course the (various) incidence
rings I(S, A) and I(S ′, A) are isomorphic. One may wonder to what extent the reverse
is true. Some results and references pertaining to this are given in section 1.6 below.

1.2 Incidence Rings I(S, D)

In this section we consider the particular example of incidence rings I(S, D) of a finite
poset S over a division ring D.
Rings Related to Finite Posets 9

Let S = {α1, α2, . . . , αn } be a finite poset with a partial order relation ≼, and
D a division ring. Denote by Mn (D) the ring of all (n × n)-matrices over D with
matrix units ei j , where dei j = ei j d for all d ∈ D. Consider the subring T(S, D) ⊂
Mn (D) which is generated by those ei j ∈ Mn (D) for which αi ≼ α j in S. This is
equivalent to the following: eii T(S, D)e j j = D if and only if αi ≼ α j in S, otherwise
eii T(S, D)e j j = 0.
Obviously, T(S, D) = I(S, D). We will often denote this ring T(S) if a division
ring D is fixed and known from the context.

Example 1.2.1. Let S = {a, b, c, d : a ≺ b ≺ d; a ≺ c ≺ d} be a rhombus, which has

a diagram of the form (1.1.5), and let D be a division ring. Then

D D D D
© ª
­ 0 D 0 D®
T(S) = ­ ®. (1.2.2)
­ 0 0 D D®
« 0 0 0 D¬
As was shown in [103, Example 9.1.10], the ring T(S) is a piecewise domain but it is
neither right nor left hereditary.

Example 1.2.3. Let S = {α1, . . . , αn } be a linearly ordered set, i.e. αi ≼ α j if and

only if i ≤ j, and let D be a division ring. In this case T(S) = Tn (D), where Tn (D) is
a ring of all upper triangular (n × n)-matrices over D. This ring is Artinian serial and
hereditary. Moreover, by [100, theorem 13.5.2], any serial Artinian hereditary ring
A is Morita equivalent to a finite direct product of rings isomorphic to rings of upper
triangular matrices over division rings.

Proposition 1.2.4. There is a labeling of a poset S such that the ring T(S) is a
triangular ring, and so is isomorphic to a subring of Tn (D), where n is the number
of elements of the poset S.

Proof. Since S = {α1, . . . , αn } is a finite poset, S can be labeled in such a way that
αi ≼ α j if i ≤ j. Then for this numbering T(S) is obviously a triangular ring and
T(S) ⊆ Tn (D). Moreover, one has a strong equality if (and only if) S is a linearly
ordered set. 

Remark 1.2.5. In what follows, T(S, D) will be always assumed to be a triangular

ring.

From proposition 1.1.10 we immediately obtain the following statement.

Proposition 1.2.6.

1. A ring T(S, D) is a primely triangular Artinian semiperfect ring.

2. The Jacobson radical R of T = T(S, D) is equal to the prime radical N of
T(S, D), and the two-sided Peirce decomposition of R has the following form:
eii Reii = 0 and eii Re j j = eii T e j j f or i, j = 1, 2, . . . , n; i , j.
10 Algebras, Rings and Modules

Recall that a semiperfect ring A with Jacobson radical is a basic ring if A/R is a
direct sum of division rings.

Proposition 1.2.7. A ring T(S, D) is a basic ring.

Proof. This follows immediately from proposition 1.2.6. 

Proposition 1.2.8. A ring T(S, D) is Artinian and possesses a classical ring of

e which coincides with T(S, D).
fractions T

Proof. By proposition 1.2.6, T(S, D) is a primely triangular Artinian semiperfect

ring with Jacobson radical R which coincides with the prime radical N. Therefore
e which is an
by [103, theorem 8.5.31] T(S) possesses a classical ring of fractions T
Artinian ring.
Now let’s show that T(S) = T. e From [103, lemma 8.5.26] it follows that any
regular element r ∈ T(S, D) has the form

r = diag(r1, r2, . . . , rn ) + x,

where each ri is a non-zero regular element of eii T(S, D)eii = D (i = 1, 2, . . . , n),

and x ∈ R. Therefore any regular element of T(S, D) is invertible in T(S, D), and so
e 
T(S, D) = T.

A finite poset S is said to be connected if the Hasse diagram of S is connected. It is

obvious that a ring T(S, D) is indecomposable if and only if the poset S is connected.
Since T = T(S, D) is an Artinian semiperfect ring it is possible to construct the quiver
Q(T) of this ring. Recall that Q(T) = Q(T/R2 ). Let Pi = eii T be a right principal
module of T(S, D). If R is the Jacobson radical of T(S, D) then the right quiver of
T(S, D) can be constructed in the following way. If
⊕ t
P(eii R)  P ji j
j

or ⊕ t
eii R/eii R2  U ji j ,
j

where the U j are right simple T/R-modules, then in the quiver Q(T) the vertex i is
connected with the vertex j by ti j arrows.

Proposition 1.2.9. The quiver Q(T) of the ring T = T(S, D) coincides with the Hasse
diagram H(S) of the poset S.

Proof. One can assume that T = T(S, D) is an indecomposable ring. Then by [100,
theorem 11.1.9], the quiver Q(T) is connected. Let {ei j } be the set of all matrix units
of Mn (D) and 1 = e11 + e22 + · · · + enn the natural decomposition of the identity of
T(S) into a sum of pairwise orthogonal idempotents.
Rings Related to Finite Posets 11

Consider the Hasse diagram H(S) of the poset S and the following cases.

1. Assume that there is an arrow i → j in the diagram H(S), which means that
eii Re j j = D and eii Rekk = 0 or ekk Re j j = 0 for any integer 1 ≤ k ≤ n. Then
∑n
eii R2 e j j = k=1 eii Rekk ekk Re j j = 0. Therefore there is exactly one arrow
i → j in the quiver Q(T).
2. Assume that αi ≼ α j and there is no arrow of the form i → j in H(S).
This means that there is an integer 1 ≤ k ≤ n such that eii Rekk = D or
∑n
ekk Re j j = D. Then eii R2 e j j = k=1 eii Rekk ekk Re j j = D and therefore
eii Re j j /eii R2 e j j = 0, i.e. there is no arrow i → j in the quiver Q(T).

Conversely, suppose that there is an arrow i → j in the quiver Q(T). This

means that there is an exact sequence

P j −→ eii R −→ 0

Therefore eii Re j j , 0 and so αi ≼ α j , and there is an arrow i → j in the

diagram H(S). 

Recall that the endomorphism ring End A(P) of a finitely generated projective
A-module P is called a minor of the ring A (see [100, Section 13.3]). If P can
be decomposed into a sum of n indecomposable modules then End A(P) is called a
minor of order n. So that the ring End(eA) = eAe is a minor for any idempotent e
of a ring A. If e is a sum of n primitive idempotents then End(eA) = eAe is a minor
of order n. It was shown that the minors of right (left) Noetherian rings are right
(left) Noetherian, the minors of right (left) Artinian rings are right (left) Artinian (see
[100, Theorem 3.6.1]). From [100, Theorem 10.3.8] and [100, Corollary 10.3.11] it
follows that any minor of a semiperfect ring is semiperfect. If e is an idempotent of
a hereditary (semihereditary) ring then eAe is also hereditary (semihereditary) (see
[103, proposition 4.4.6(4)] and [103, theorem 8.2.16]).
Let
A11 A12 · · · A1n
© ª
­ A21 A22 · · · A2n ®
­
A=­ . .. .. .. ®®
­ .. . . . ®
« A n1 A n2 · · · A nn ¬

be a generalized matrix ring, where Aii are rings with identity 1i and Ai j are
Aii -A j j -bimodules. Then the identity of the ring A can be decomposed into the
sum 1 = e1 + e2 + · · · + en , where ei is an element of A with entry equal to 1i at (i, i)
place and 0 otherwise. So that ei Ae j = Ai j . Obviously, each ei is an idempotent of
A. Therefore eAe is a minor of A if e is a sum of some distinct idempotents ei whose
index is in a subset X ⊆ {1, 2, . . . , n}.

Proposition 1.2.10. A ring T(S, D) is hereditary if and only if the Hasse diagram
H(S) of S is a disconnected union of trees, i.e. the poset S contains no subposet
whose diagram is a rhombus.
12 Algebras, Rings and Modules

Proof. Let T = T(S, D) be a hereditary ring. Assume that the Hasse diagram of S
contains a subposet whose Hasse diagram is a rhombus. This means that T contains
an idempotent e such that eT(S)e = B, where

D D D D
© ª
­0 D®®
­ D 0
B=­ ®.
­0 0 D D®®
­
«0 0 0 D¬

This is impossible, since T(S) is a hereditary ring and for any non-zero idempotent
e ∈ T(S) the ring B = eT(S)e must be also a hereditary ring by [103, proposition
4.4.6(4)], but the ring B is not hereditary.
Conversely, suppose the two-sided Peirce decomposition of T(S, D) does not
contain minors of the form eT(S)e = B. Then the Hasse diagram of S is a
disconnected union of acyclic simply laced quivers with no extra arrows such that its
underlying graph S (obtained from S by deleting the orientation of the arrows) is a
disconnected union of trees. From proposition 1.2.9 it follows that the ring T(S, D)
can be considered as the path algebra corresponding to the graph S over a division
ring D. Therefore T(S, D) is a hereditary ring, by [101, theorem 2.3.4]. 

Proposition 1.2.11. A ring T = T(S, D) is an Artinian semidistributive piecewise

domain.

Proof. Since for any primitive pairwise orthogonal ( idempotents

) ( e,) f ∈ T(S, D) = T
D D D 0
the ring (e + f )T(e + f ) is either of the form or , the ring T(S, D)
0 D 0 D
is semidistributive, by [103, theorem 1.10.9].
Write Pi = eii T for i = 1, . . . , n. Let φ : Pi → P j be a non-zero homomorphism.
Then φ(eii a) = φ(eii )a = e j j a0 eii a, where a0, a ∈ T and e j j a0 eii is a non-zero
element from e j j T eii = D. Thus d0 = e j j a0 eii defines a monomorphism. Therefore
the ring T(S, D) is a piecewise domain. 

Proposition 1.2.12. If the Hasse diagram H(S) of a poset S contains no rhombuses

then T(S, D) is an Artinian hereditary semidistributive ring.

Proof. This follows immediately from propositions 1.2.10 and 1.2.11. 

Proposition 1.2.13. A ring T(S, D) is serial if and only if S is a disconnected union

of linearly ordered sets.

Proof. Since a ring T(S, D) is indecomposable if and only if the poset S is connected,
one can assume that T(S, D) is indecomposable. If S is a chain, then the statement
follows from example 1.2.3.
Rings Related to Finite Posets 13

Conversely, suppose that T(S, D) is a serial indecomposable ring. Then by

proposition 1.2.9 the quiver of the ring T(S, D) coincides with the diagram of the
poset S and by [103, theorem 1.12.2] it is a chain. Thus S is a linearly ordered poset.


1.3 Right Hereditary Rings A(S, O)

Let O be a discrete valuation ring (not necessarily commutative) with division ring
of fractions D and Jacobson radical M = radO = πO, where π ∈ O is a generator
of M. By [100, corollary 10.2.2] O is a local Noetherian hereditary ring which is a
right and left principal ideal domain (PID) and M is its unique maximal right and left
ideal. Recall (see [100, section 8.4]) that each non-zero element x ∈ D is uniquely
representable in the form x = επ k , where ε is an invertible element of the ring O and
k ∈ Z. Each proper O-module X ⊂ D is cyclic and can be represented in the form
X = π k O = Oπ k , where k ∈ Z. Write
O O ··· O
© ª
­M O ··· O®
Hn (O) = ­­ . .. .. .. ®® (1.3.1)
­ .. . . .®
«M M ··· O¬

which is a subring of the matrix ring Mn (D). Clearly, Hn (O) is a Noetherian serial
prime hereditary ring. And so, by the Goldie theorem, it has a classical ring of
fractions, which is Mn (D).
Let {Oi }i=1,...,k be a family of discrete valuation rings (not necessarily
commutative) with Jacobson radical Mi and a common skew field of fractions
D. Let S = {α1, α2, . . . , αn } be a finite poset with a partial order ≼, and
S0 = {α1, α2, . . . , αk } the subset of minimal points of S (k 6 n). Then S = S0 ∪ S1 ,
where S1 = {αk+1, αk+2, . . . , αn }. Corresponding to this partition of S consider a
poset S with weights so that the point i has the weight Hni (Oi ) for i = 1, 2, . . . , k;
ni ∈ N; and all other points have the weight D.
Construct a ring A = A(S, S0, S1 ; O1, . . . , Ok ; D; n1, n2, . . . , nk ) (or shortly,
A(S, O)) as a generalized matrix ring of the form

A11 A12 ··· A1n

© ª
­ A21 A22 ··· A2n ®
­ . .. .. .. ®®
­ . .
­ . . . ®
« An1 An2 ··· Ann ¬

where Aii = Hni (Oi ) for i = 1, 2, . . . , k; A j j = D for j = k + 1, . . . , n and Ai j is an

(Aii, A j j )-bimodule for i, j = 1, 2, . . . , n. Moreover, if{ αi  α j in S then Ai j = 0,
ni if i ∈ S0
otherwise Ai j = [D D . . . D]T = [D(ki ) ]T , where ki = .
1 otherwise
14 Algebras, Rings and Modules

So this generalized matrix ring A has the following form

Hn1 (O1 ) ... 0 M1

© ª
­ .. .. .. .. ®
­ . . . . ®
A=­ ®, (1.3.2)
­ ... Hn k (Ok ) ®
­ 0 Mk ®
« 0 ... 0 T (S1, D) ¬
where T(S1, D) is the incidence ring of the poset S1 over the division ring D, and Mi
is an (Hni (Oi ), T(S1, D))-bimodule for i = 1, 2, . . . , k. Obviously, A is a subring of
Ms (D) where s = n1 + n2 + · · · + nk + (n − k).
The identity of the ring A can be decomposed into the sum 1 = f1 + f2 + · · · + fn ,
where fi is an element of A with entry equal to identity 1i of the ring Aii at (i, i)-th
place and 0 otherwise. Obviously, each fi is an idempotent of A; fi A fi = Hni (Oi ) for
i = 1, 2, . . . , k and fi A fi = D otherwise; f A f = T(S1, D) for f = fk+1 + fk+2 +· · ·+ fn ;
and fi A f = Mi for i = 1, 2, . . . , k.

Proposition 1.3.3. Let {Oi }i=1,...,k be a family of discrete valuation rings with
common division ring of fractions D. Then A(S, O) is a right Noetherian semiperfect
ring.

Proof. By [103, theorem 1.1.23] the ring A is right Noetherian. Since the identity of
A = A(S, O) decomposes into a finite sum of pairwise orthogonal local idempotents,
A is semiperfect by [103, theorem 1.9.3]. Since all the Hni (Oi ) are Noetherian rings,
T(S1, D) is an Artinian ring, and all Mi are finite dimensional vector spaces over D,
A is a right Noetherian ring by [103, theorem 1.1.23]. 

Let N be the prime radical of a semiperfect ring A = A(S, O). Then N has the
following form
I1 ... 0 M1
© ª
­ .. . . .. .. ®
­ . . . . ®
N=­ ®
­ O ... I Mk ®
­ k ®
« 0 ... 0 N1 ¬

where Ii is the prime radical of Hni (Oi ) for (i = 1, 2, . . . , k), and N1 is the prime
radical of T(S1, D). Since all the Hni (Oi ) are prime rings, Ii = 0. By [103, proposition
1.1.25] the prime radical of the Artinian ring T(S1, D) coincides with its Jacobson
radical R1 = rad T(S1, D). Therefore

0 ... 0 M1
© ª
­ ... .. .. .. ®
­ . . . ®
N = ­­ ®
®
­ 0 ... 0 Mk ®
­ ®
0 ... 0 R1
« ¬
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 "Neiti…", vastasi Ludvig XV lähestyen häntä, "minä olen niin
likinäköinen, että minun täytyy kysyä nimeänne".

"De Taverney", supisi nuori tyttö niin tyrmistyksissään ja vavisten,

että hänen äänensä tuskin kuului.

"Ah, aivan niin; pieni, ihana kävelyretki täällä Trianonissa, vai mitä,
neiti?" kysyi kuningas.

"Minä olen menossa hänen korkeutensa madame la dauphinen

luokse, joka odottaa minua", vastasi Andrée vavisten yhä enemmän.

"Neiti, minä saatan teitä", vastasi Ludvig XV: "sillä näin

maalaisnaapurina, minä olen menossa tyttäreni luo vieraisille;
suvaitkaa nojautua käsivarteeni, koska meillä on sama matka".

Andrée tunsi aivan kuin pilven pimentävän näkönsä ja syöksyvän

veren keralla kuohuvina pyörteinä hänen sydämeensä. Moinen
kunnia köyhälle tyttö-paralle: että kuningas, maan itsevaltias herra,
tarjoaa kätensä, hänelle, — sellainen odottamaton ja uskomaton
kunnia, sellainen armo, jota koko hovi olisi voinut kadehtia: se oli
Andréesta unta!

Ja siksi lyykistikin Andrée peloissaan niin kunnioittavasti, että

kuningas piti tarpeellisena kumartaa hänelle vielä uudestaan. Ludvig
XV muisti nimittäin aina Ludvig XIV:n hovimenoja ja kohteliaisuutta
koskevissa kysymyksissä, ja pelkästään niissä. Muuten: nämä
kohteliaat tavat olivat peräisin kyllä paljon kaukaisemmiltakin ajoilta
kuin Ludvig XIV:n, nimittäin Henrik IV:n hovista.

Kuningas tarjosi siis Andréelle kätensä ja Andrée laski polttavat

sormiensa päät kuninkaan hansikkaalle, ja sitten jatkoivat he
matkaansa paviljonkia kohti, jossa kuningas aikoi kertomansa
mukaan tavata dauphinen tekemässä suunnitelmiaan arkkitehtinsä ja
ylipuutarhurinsa kanssa.

Voimme vakuuttaa, että Ludvig XV valitsi pisimmän tien

saattaessaan Andréeta pikku Trianoniin, vaikka hän ei tavallisesti
pitänyt paljoa kävelemisestä. Ja sen erehdyksen huomasivatkin jo ne
kaksi upseeria, jotka astelivat heidän perässään, ja olivat siitä
nyreällä mielellä, sillä he olivat ohuissa pukimissa ja ilta kylmeni.

He saapuivat perille liian myöhään, koskapa eivät tavanneet enää

dauphinea sieltä, missä olivat toivoneet hänet kohtaavansa. Marie
Antoinette oli juuri lähtenyt sieltä pois, sillä hän ei tahtonut antaa
dauphinin odottaa, dauphin kun söi mielellään päivällisensä juuri
kello kuuden ja seitsemän välillä.

Hänen kuninkaallinen korkeutensa ehti kotiinsa juuri oikeaan

aikaan. Ja koska dauphin, joka oli sangen täsmällinen, seisoi jo
odottamassa salin ovella ja oli valmis menemään ruokasaliin, ja
koska hovimestari samassa ilmestyi paikalle, niin heitti dauphine
viittansa erään kamarineitsyen käsiin, meni dauphinin luo, pisti
kätensä hänen kainaloonsa ja veti miehensä kanssaan ruokasaliin.

Pöytä oli katettu ainoastaan itselleen korkealle isäntäväelle.

He istuivat kahden puolen pöytää, kun taas pöydän yläpää oli

tyhjä, sillä kuninkaan totuttujen yllätyksien varalta oli se aina vapaa,
silloinkin, kun muu pöytä oli täynnä vieraita.

Pöydän yläpäästä otti ison tilan munalukolla varustettu kotelo,

jossa kuninkaan pöytäkalustoa säilytettiin. Mutta hovimestari, joka ei
nyt odottanut sille paikalle vierasta, tarjoili aterioitsijoille siltä
puolelta pöytää.

Dauphinen tuolin takana istui rouva de Noailles, tarpeeksi suuren

välimatkan päässä päästääksensä palvelijat hyvin liikkumaan. Hän
istui kovin jäykkänä, mutta sen verran oli hän kuitenkin ottanut
kasvoilleen herttaisuutta kuin tällaisella päivällisaterialla tarvittiin.

Rouva de Noaillesin vieressä istui muita hovinaisia, joiden asema

hovissa antoi heille oikeuden tai suosion olla läsnä heidän
kuninkaallisten korkeuksiensa aterioidessa.

Kolme kertaa viikossa söi rouva de Noailles samassa pöydässäkin

kuin dauphin ja madame la dauphine. Mutta niinä päivinä, jolloin hän
ei siinä syönyt, piti hän tarkan huolen siitä, että hän oli aterioilla
kuitenkin läsnä. Tämä oli sitäpaitsi hyvä keino panna vastalauseensa
sitä uudistusta vastaan, että hänen osanottonsa aterioihin oli
nykyään vähennetty neljällä kerralla seitsemästä viikossa.

Vastapäätä herttuatar de Noaillesia, joka oli saanut dauphinelta

lisänimen rouva Etiketti, istui melkein samanlaisella kohokkeella kuin
hänkin herttua de Richelieu.

Hänkin noudatti tarkoin sovinnaisuuden sääntöjä, mutta kuitenkin

sillä eroituksella, ettei hänen tarkkuuttaan kukaan huomannut, sillä
sitä kätki mitä täydellisin aistikkuus, jopa joskus mitä hienoin
ilveilykin.

Tästä madame la dauphinen ylikamarijunkkarin ja

ylihovimestarinnan luonteiden eroavaisuudesta johtui nyt, että
pakina lakkasi aina rouva de Noaillesin puolella pöytää ja heräsi
jälleen eloon herttua de Richelieun puolella.
 Marski oli matkustanut kaikissa Euroopan hoveissa ja oli niiden
kunkin piirissä koonnut itseensä tuota hienoa ja hänen
luonteeseensa parhaiten sopivaa taitoa, jolla hän osasi ihmeteltävän
joustavasti kertoa kaikki jutut, mitä vaadittiin niin hyvin nuoren
ruhtinasparin ruokapöydässä kuin rouva Dubarryn huviaterioilla.

Marski huomasi, että madame la dauphine söi tänä iltana hyvällä

ruokahalulla ja että dauphin oikein ahmi. Hän oletti siis, ettei
isäntäväki ollut nyt halukas pakinoihin ja että nyt piti siis ainoastaan
antaa rouva de Noaillesin kärsiä ennakolta tunti kiirastulta.
Sentähden rupesi marski puhumaan filosofiasta ja teatterista, —
keskustelunaiheita, jotka olivat arvokkaasta herttuattaresta
suorastaan kauheita. Hän kertoi ensin erään jutun, joka oli antanut
syyn Ferneyn filosofille — sillä nimellä mainittiin jo siihen aikaan La
Henriaden runoilijaa, Voltairea — erääseen hänen viimeiseen
ihmisystävälliseen sutkaukseensa. Ja kun hän näki, että herttuatar
oli ihan kiusaantunut, vaihtoi hän puheenaihetta ja kuvaili nyt,
minkälainen touhu hänellä ylikamarijunkkarina oli saada
kuninkaallisen teatterin näyttelijät esittämään osansa enemmän tai
vähemmän huonosti.

Madame la dauphine piti kaikista taiteista, ja varsinkin teatterista.

Hän oli lähettänyt neiti Raucourtille täydellisen
Klytaimnestrapuvunkin. Hän kuunteli siis herra de Richelieutä paitsi
kärsivällisesti myöskin ilokseen.

Silloin nähtiin ylihovimestarinna-paran jo unohtavan etikettinsä ja

liikahtelevan kohokkeellaan tuskastuneena, niistävän äänekkäästi
nenäänsä ja pudistavan arvoisaa päätänsä, huomaamatta edes
puuteripilveä, joka pöllähti jokaisella liikkeellä ympäri hänen
otsaansa niinkuin pohjatuulen puuskat tupruttavat lunta Mont-
Blancin huipulla. Mutta marskin mielestä ei riittänyt huvittaa
pelkästään madame la dauphinea, täytyi olla myöskin monsieur la
dauphinin mieliksi. Richelieu jätti siis rauhaan teatterin, jota Ranskan
kruununperijä ei ollut koskaan liioin suosinut, ja alkoi nyt puhua
ihmisyyden filosofiasta. Ja sitten hän antautui tarinoimaan
englantilaisista yhtä suurella lämmöllä kuin Rousseau ympäröi
Edvard Bomstonin persoonan kuin millä eloa antavalla fluidumilla.

Asia oli nyt niin, että rouva de Noailles inhosi englantilaisia yhtä
paljon kuin filosofejakin.

Jokainen uusi aatos, oli se mikä tahansa, väsytti häntä, ja väsymys

häiritsi hänen olemuksensa säännöllistä käyntiä. Rouva de Noailles,
joka tunsi olevansa luotu säilyttämään vanhoja muistoja, ulvoi aina
uusia aatteita kohdatessaan kuin koira nähdessään naamioituja
kekrihönttänöitä.

Marski Richelieullä oli kaksinainen tarkoitus tätä peliä pelatessaan.

Samalla kun hän kiusasi rouva Etikettiä, tuotti hän sillä hänen
korkeudelleen dauphinelle selvästi huvia, mutta pisteli puheeseensa
silloin tällöin myöskin siveellisiä ajatelmia tai matemaattisia
aksioomeja jotka dauphin otti mielellään vastaan, sillä olihan tämä
ruhtinas eksaktisten tieteiden rakastaja.

Marski lähenteli siis erinomaisella taidolla dauphinea ja dauphinia

ja katseli samalla tarkkaavasti oveen, sillä hän odotti huoneeseen
vielä erästä henkilöä, jonka hänen laskujensa mukaan olisi siellä
pitänyt jo olla, mutta jota ei vain tullut. Silloin kajahti yhtäkkiä
alhaalta portaiden juurelta huuto, johon holvin heleä kaiku vastasi ja
jonka toisti kaksi ääntä, toinen portailla ja toinen eteisessä:

"Kuningas!"
 Tämän taikasanan kuullessaan ponnahti rouva de Noailles ylös
niinkuin salainen joustin olisi potkaissut hänet paikaltaan. Richelieu
nousi tapansa mukaan ylös rauhallisesti, dauphin pyyhki nopeasti
suunsa ruokaliinallaan ja seisoi paikallaan kasvot ovea kohti.

Madame la dauphine jälleen riensi heti ulos portaille kuningasta

vastaan, täyttämään emännänvelvollisuuksiaan.
VIIDESKYMMENESYHDES LUKU

Kuningattaren hiuskihara

Eteiseen tullessaan piteli kuningas vielä neiti de Taverneyn kättä,

ja vasta ylhäällä hän kumarsi saatettavalleen, kumarsi niin
kohteliaasti ja vitkaan, että marski de Richelieu ehti hyvin näkemään
tuon tervehdyksen ja ihailemaan sen aistikasta sievyyttä ja
ihmettelemään itsekseen, mikähän kuolevainen tuo oli, jolle moinen
armo annettiin.

Marskin ei tarvinnut olla kauan sitä tietämättä. Ludvig XV tarjosi

nyt käsivartensa dauphinelle, joka oli nähnyt kaikki ja tuntenut kohta
Andréen.

"Tyttäreni", sanoi kuningas dauphinelle, "minä tulen kursailematta

tänne luoksenne ja pyydän päivällistä. Minä olen kävellyt koko
puiston halki, ja kun tapasin siellä neiti de Taverneyn, pyysin häntä
tekemään itselleni seuraa."

— Neiti de Taverney, — ajatteli marski de Richelieu itsekseen,

melkein päästä pyörällä tästä odottamattomasta hyvästä sattumasta.
— Kautta kunniani, minulla on oivallinen onni.
 "Niinpä minä en siis laisinkaan voi torua neitiä siitä, että hän
myöhästyi, vaan päinvastoin kiitän häntä, että hän toi teidän
majesteettinne luoksemme", vastasi dauphine ystävällisen
kohteliaasti.

Andrée oli punainen kuin kirsikat, joita oli pöydällä koristeena, ja

lyykisti mitään vastaamatta.

— Peijakas vieköön, hän on tosiaan kaunis, — arvosteli Richelieu

itsekseen. — Se vanha nauta Taverney ei kehunut häntä enempää
kuin hän ansaitsee.

Kuningas oli jo asettunut pöytään, kun dauphin ensin oli lausunut

hänelle tervehdyksensä. Niinkuin hänen isoisänsäkin oli kuningas
oivallinen syömämies, ja nyt hän soi kaiken kunnian niille tuossa
tuokiossa valmistetuille ruokalajeille, jotka hovimestari lennätti kuin
taian voimalla hänen eteensä.

Mutta syödessään näytti kuningas, joka istui selin oveen,

katselevan etsivästi jotakin tai paremminkin: katselevan jotakuta.

Neiti de Taverney ei ollut todellakaan astunut ruokasaliin, sillä

siihen hänellä ei ollut minkäänlaista etuoikeutta, koska hänen
asemansa madame la dauphinen kodissa ei ollut vielä tarkoin
määritelty. Lyykistettyään syvään hänen majesteettinsa
kumarrukseen vastaukseksi oli hän mennyt madame la dauphinen
huoneeseen, jossa hänen korkeutensa dauphine oli jo pari kertaa
luettanut hänellä itselleen, asetuttuaan illalla vuoteeseen.

Madame la dauphine ymmärsi, että kuningas etsi nyt katseillaan

äskeistä kaunista kävelytoveriaan. Ja silloin hän sanoi eräälle
nuorelle kaartinupseerille, joka seisoi kuninkaan tuolin takana:
 "Herra de Coigny, olkaa hyvä ja pyytäkää neiti de Taverneytä
tulemaan tänne. Rouva de Noaillesin luvalla rikomme tänä iltana
hovietikettiä vastaan."

Herra de Coigny meni ulos ja toi tuokion päästä sisään Andréen;

neiti de Taverney ei ymmärtänyt rahtuakaan näitä yhä toisiaan
seuraavia armonosoituksia ja astui siis aivan vavisten ruokasaliin.

"Istukaa, neiti", sanoi madame la dauphine, "tuohon,

herttuattaren viereen".

Andrée nousi arasti korokkeelle; hän oli niin hämillään ja sekaisin,

että uskalsi asettua ainoastaan jalan päähän ylihovimestarinnasta. Ja
niinpä saikin tyttö parka herttuatar de Noaillesilta niin uhkaavan
katseen, että hän ponnahti ainakin nelisen jalkaa takaisin, aivan kuin
olisi joutunut ankaran sähköpatterin kosketukseen.

Kuningas Ludvig XV katsoi Andréehen ja hymyili.

— Ahaa, — ajatteli herttua de Richelieu, — nyt ei minun

maksanekaan vaivaa enää sekaantua, sillä sehän menee jo itsestään.

Samassa kuningas käännähti ja huomasi marskin, joka oli jo

valmis kohtaamaan hänen katseensa.

"Hyvää päivää, herra herttua", sanoi Ludvig XV. "Oletteko nyt

sopuisissa väleissä herttuatar de Noaillesin kanssa?"

"Sire", vastasi marski, "rouva herttuatar suo minulle aina kunnian

kohdella minua kovin ajattelemattomana hutiluksena".

"Olitteko tekin siellä Chanteloupiin vievällä tiellä, herttua?"

 "Minäkö, sire? Ma foi, en; minä olen siihen liian onnellinen teidän
majesteettinne suvulleni osoittaman hyvyyden tähden."

Tätä vastausta ei kuningas odottanut; hän oli aikonut hiukan

pistellä, mutta häneltä oli viety sana.

"Mitä minä sitten olen tehnyt, herttua?"

"Sire, teidän majesteettinne on antanut kevyen ratsuväen

päällikkyyden herttua d'Aiguillonille."

"Kyllä, se on totta, herttua."

"Ja siinä vaadittiin teidän majesteettinne koko voimaa ja

terävänäköisyyttä; se oli melkeinpä valtiokeikaus."

Ateria päättyi; kuningas istui vielä hetkisen ja nousi sitten ylös

pöydästä.

Jo äskeinen keskustelu olisi voinut saada kuninkaan pahaan

kiipeliin. Mutta marski de Richelieu päätti olla vieläkin laskematta
saalistaan käsistään. Ja kun kuningas nyt alkoi puhella rouva de
Noaillesin, dauphinen ja neiti de Taverneyn kanssa, luovaili Richelieu
niin taitavasti, että hän pian johti jutun äskeiseen aiheeseen ja
käänteli sitä minne päin vain tahtoi.

"Sire", virkkoi hän, "teidän majesteettinne tietää, että menestys

tekee uskalikoksi".

"Tarkoittaako tuo, että te olette uskalias, herttua?"

"Se tarkoittaa, että aion pyytää teidän majesteetiltanne uutta

suopeudenosoitusta, sen lisäksi, minkä kuningas on suvainnut
minulle jo suoda. Eräällä hyvällä ystävälläni ja teidän majesteettinne
vanhalla palvelijalla on poika santarmijoukoissa. Tuo nuori mies on
monessa suhteessa lahjakas, mutta hän on varaton. Hän on saanut
eräältä ylhäiseltä ruhtinattarelta kapteeninvaltuudet, mutta hänellä ei
ole komppaniaa."

"Onko tuo ruhtinatar minun miniäni?" kysyi kuningas kääntyen

dauphinen puoleen.

"On, sire", vastasi Richelieu, "ja nuoren miehen isän nimi on

parooni de Taverney".

"Minun isäni!…" huudahti Andrée väkisinkin. "Ja Filip!… Te, herra

herttua, pyydätte komppaniaa Filipille?"

Tästä etiketin unohtamisesta joutui Andrée sitten niin hämilleen,

että hän väistyi askeleen takemmaksi ja seisoi siinä punaisena ja
sormet ristissä.

Kuningas kääntyi ja ihasteli kauniin neitosen punastumista ja

liikutusta. Sitten loi hän Richelieuhin niin suopean katseen, että
vanha hovimies ymmärsi pyyntönsä olevan kuninkaasta sangen
mieluisa ja tulleen hänen majesteetilleen toivottuun tarpeeseen.

"Mainittu nuori mies on tosiaan erinomaisen kelvollinen", sanoi

dauphine, "ja minä olen luvannut luoda hänen onnensa. Miten me
ruhtinaalliset olemmekin onnettomia! Kun Jumala antaa meille hyvää
tahtoa, ottaa hän meiltä muistinlahjan, joten emme tule asioita
ajatelleeksi. Kuinka ei mieleeni johtunutkaan, että tuo nuorukainen
on varaton, ja ettei riitä antaa hänelle pelkästään olkalappua, vaan
että hän tarvitsee myöskin komppanian?"
 "Mutta, madame, kuinka teidän korkeutenne olisi tiennyt sen
varattomuuden?"

"Oh, minä kyllä sen tiesin", vastasi dauphine vilkkaasti ja sellaisella

eleellä, että Andréen mieleen johtui hänen köyhä ja vaatimaton ja
kuitenkin onnellinen lapsuudenkotinsa. "Kyllä, minä tiesin sen, ja
kuitenkin luulin, että olin tehnyt muka kaikki antaessani
kapteeninarvon herra Filip de Taverneylle. Onhan hänen nimensä
Filip, vai kuinka, neiti?"

"Kyllä, madame."

Kuningas katsoi noiden kahden naisen jaloja ja suoria kasvoja;

sitten kohdistuivat hänen silmänsä marski de Richelieuhin, jonka
kasvoja valaisi nyt myöskin jonkinlainen jalouden heijastus,
luultavastikin talon korkean emännän olennosta lainattu.

"Oh, herttua", sanoi kuningas hiljaisella äänellä, "minä joudun

sekaviin väleihin Luciennesissa".

Sitten kysyi hän vilkkaasti Andréelta:

"Sanokaa, neiti, olisiko tämä teille mieleen?"

"Ah, sire", huudahti Andrée ja pisti kätensä ristiin, "minä rukoilen

sitä teiltä!"

"Myönnetty siis", vastasi Ludvig XV; "te, herttua, valitsette hyvän

komppanian tuolle nuorelle mies-raukalle; ja minä myönnän siihen
varoja, jollei se vielä ole täydellisesti maksettu tai jos se on
täyttämätön".
 Tämä jalomielinen teko ilahutti kaikkia läsnäolevia; ja kuninkaalle
se hankki taivaallisen hymyn ja Richelieulle lämpöiset kiitokset
Andréen kauniilta huulilta, noilta, joilta marski olisi nuorena ollessaan
kai pyytänyt enemmänkin, ollen kunnianhimoinen ja ahnas mies.

Sitten saapui taloon yksi vieras toisensa jälkeen; heidän

joukossaan oli myöskin kardinaali de Rohan, joka oli käynyt vähän
väliä Trianonissa suosioon pyrkimässä aina siitä saakka kuin
dauphine oli sinne muuttanut.

Mutta tänä iltana katseli ja puhutteli kuningas ainoastaan marski

de Richelieuta. Antoipa hän marskin itseään saattaakin, erottuaan
dauphinesta ja sanottuaan hänelle hyvästi ja lähtiessään takaisin
omaan Trianoniinsa. Vanha marski seurasi kuningasta ilosta
räsähdellen.

Kun hänen majesteettinsa palasi jälleen herttuan ja kahden

upseerinsa seurassa pimeitä puistokäytäviä pitkin asuntoonsa, oli
dauphine jo päästänyt Andréen luotansa.

"Teidän täytyy kirjoittaa tästä iloisesta asiasta Pariisiin", oli

prinsessa sanonut Andréelle. "Te voitte nyt lähteä omalle
puolellenne, neiti."

Sitten kulki Andrée lyhdyllä varustetun lakeijan saattamana sata

jalkaa pitkän puistoaukion poikki, joka eroitti palatsin
sivurakennuksesta.

Nuoren tytön edessä ponnahteli tummassa lehvistössä pensaasta

pensaaseen varjo, joka seurasi säkenöivin silmin kaikkia hänen
liikkeitään. Se varjo oli Gilbert.
 Kun Andrée saapui asuntonsa ulkoportaille ja läksi nousemaan
kiviaskelmia, palasi lakeija Trianonin päärakennukseen.

Silloin hiipi myöskin Gilbert vuorostaan sivurakennuksen eteiseen,

meni sieltä rakennuksen takapihalle ja tallipuolelle, kapusi ylös pieniä
portaita, jotka olivat jyrkät kuin tikapuut, ja tuli ullakkokamariinsa,
mikä oli eräässä rakennusryhmän kulmauksessa, vastapäätä Andréen
kamarin ikkunaa.

Sieltä hän näki, kuinka Andrée kutsui avukseen erään rouva de

Noaillesin kamarineitsyen, joka asui samassa rakennuksen
kerroksessa kuin neiti de Taverney. Mutta kun tuo tyttö tuli Andréen
huoneeseen, niin laskettiin Andréen ikkunaverhot alas,
näkymättömänä huntuna nuorukaisen halujen ja hänen ajatustensa
ihailun välille.

Päärakennukseen ei ollut jäänyt enää muita kuin kardinaali de

Rohan, joka oli yhä entistäänkin kohteliaampi madame la dauphinea
kohtaan, vaikka dauphine olikin hänelle nyt melkoisen
kylmäkiskoinen.

Kirkkoruhtinas pelkäsi viimein tulevansa jo tungettelevaiseksi, sitä

suuremmalla syyllä, koska monsieur le dauphin oli jo poistunut. Hän
hyvästeli siis hänen kuninkaallista korkeuttaan mitä syvimmän ja
hellimmän kunnioituksen elein.

Juuri kun kardinaali nousi vaunuihinsa, riensi hänen luokseen eräs

dauphinen kamarineitsyt ja työntäytyi melkein hänen vaunujensa
sisään.

"Tässä se on", sanoi hän kardinaalille.

 Ja hän pisti kardinaalin käteen pienen silkkipaperikäärön, johon
koskettaessaan kardinaali de Rohan aivan vapisi.

"Ja tässä takaisin", vastasi kardinaali nopeasti ja pisti naisen

käteen raskaan kukkaron, niin kallisarvoisen, että se jo tyhjänäkin
olisi ollut kunnon palkinto.

Hukkaamatta aikaansa käski kardinaali miehensä ajaa Pariisiin päin

ja kysyä häneltä sitten kaupungin tullissa, minne siitä edelleen oli
ajettava.

Koko matkan puserteli ja suuteli kardinaali kuomujensa

pimeydessä saamansa paperikäärön sisältöä aivan kuin rakkaudesta
hulluna. Ja kun tultiin tulliin, komensi kardinaali: "Rue Saint-Claude."

Pian kulkikin hän mainitun kadun varrella olevan salaperäisen

talon pihan yli, ja seisoi nyt pienessä salissa, jossa vaitelias Fritz
oleskeli ottamassa vastaan vieraita.

Balsamo odotutti itseään neljännestunnin. Viimein ilmestyi hän

saliin, sanoen syyksi viivyttelyynsä, että oli jo myöhä, joten hän oli
luullut, ettei hänelle enää tulisi vieraita.

Kello oli tosiaan jo melkein yksitoista illalla. "Se on kyllä totta,

herra kreivi", vastasi kardinaali, "ja minä pyydän anteeksi, että
häiritsen tällä tavoin teitä. Mutta muistatteko, että sanoitte minulle
kerran, kuinka voisimme saada varman tiedon eräistä
salaisuuksista…?"

"Nimittäin hankkimalla kiharan sen henkilön tukkaa, josta silloin

puhuimme", keskeytti Balsamo, joka oli jo nähnyt pikku paperikäärön
herkkäuskoisen kirkkoruhtinaan kädessä. "Aivan niin, herra kreivi."
 "Ja teillä on nyt mukananne tuo kihara, monseigneur? Se on
hyvä."

"Tässä se on. Voiko sen saada takaisin kokeen jälkeen?"

"Kyllä, ellei ole tarpeen sitä polttaa… siinä tapauksessa…"

"Ymmärrän, ymmärrän", sanoi kardinaali. "Mutta voinhan silloin

hankkia itselleni uuden. Saanko minä teiltä vastauksen?"

"Tänäänkö?"

"Minä olen kovin malttamaton, senhän tiedätte."

"Koettakaamme heti, monseigneur."

Balsamo otti hiukset ja meni nopeasti ylös Lorenzan luo.

"Nyt minä siis saan tietää tämän yksinvallan salaisuuden", sanoi

hän itsekseen mennessään ylös; "minä siis saan tietää Jumalan
salatut suunnitelmat".

Ja hän vaivutti Lorenzan uneen jo ennenkuin hän avasi

salaperäisen oven, seistessään sen ulkopuolella. Niin ollen otti nuori
nainen hänet vastaan hellällä syleilyllä.

Balsamo vetäytyi vaivoin irti Lorenzan käsivarsien hyväilystä. Ei

saata arvata, kumpi oli parooni poloiselle tuskallisempaa: tuon
kauniin italiattaren soimauksetko hänen valveilla ollessaan vai hänen
hyväilynsä silloin, kun hän nukkui.

Viimein sanoi Balsamo, saatuaan auki kahlivat ketjunsa, nuoren

naisen kädet, jotka olivat kietoutuneet hänen kaulaansa:
 "Lorenza, rakkaani, voitko sanoa minulle, kenen hiuksia nämä
ovat?"

Ja hän pisti paperikäärön Lorenzan käteen.

Lorenza otti hiuskiharat ja asetti ne ensin povelleen ja sitten

otsaansa vasten; sillä vaikka hänen molemmat silmänsä olivat auki,
niin siinä tilassaan ollessaan näki hän rinnallaan ja otsallaan.

"Oi", sanoi Lorenza, "ne on riistetty sangen ylhäisestä päästä".

"Niin, eivätkö olekin?… Onnellisestako päästä? Sanopas."

"Se saattaisi olla kerran onnellinen."

"Tutki tarkoin, Lorenza."

"Kyllä, hän saattaisi olla onnellinen; mikään varjo ei vielä pimitä

hänen elämäänsä."

"Mutta hän on naimisissa…"

"Ah!" huudahti Lorenza suloisesti hymyillen.

"No niin, entä sitten? Ja mitä Lorenzani arvelee?"

"Hän on naimisissa, rakas Balsamo", lisäsi nuori nainen, "ja

kumminkin…"

"Kumminkin?"

"Kumminkin minä…"

Lorenza hymyili taas.

 "Minäkin olen naimisissa", sanoi hän sitten.

"Kyllä, sinä olet."

"Ja kumminkin…"

Balsamo katseli Lorenzaa syvästi hämmästyneenä; vaikka nuori

nainen oli unessa, punastuivat hänen kasvonsa kainosti.

"Ja kumminkin?" toisti Balsamo. "Puhu nyt loppuun."

Lorenza kietaisi uudestaan kätensä rakkaansa kaulaan ja sanoi

kätkien päänsä hänen rintaansa vasten:

"Ja kumminkin minä olen neitsyt."

"Entä tämä nainen, tämä ruhtinatar, kuningatar", huudahti

Balsamo; "vaikka hän on naimisissa, niin…?"

"Tämä nainen, ruhtinatar, kuningatar", toisti Lorenza, "hän on yhtä

puhdas ja neitsyt kuin minä; puhtaampikin, neitsyellisempi minua,
sillä hän ei rakasta niinkuin minä".

"Oi kohtaloa", mutisi Balsamo. "Kiitos, Lorenza, minä tiedän nyt

kaikki, mitä tarvitsen tietoon."

Balsamo syleili Lorenzaa, pisti huolellisesti nuo hiuskiharat

taskuunsa talteen, leikkasi pienen tukun tukkaa Lorenzan mustasta
päästä, poltti sen tukun kynttilän liekissä ja kokosi tuhkan samaan
paperiin, jossa dauphinen hiukset olivat olleet.

Sitten meni Balsamo jälleen alas, ja mennessään hän herätti

nuoren naisensa.
 Kirkkoruhtinas odotti alhaalla kärsimättömänä ja epätietoisena.

"No, herra kreivi?" kysyi hän.

"Hyvä, monseigneur…"

"Oraakkeli…?"

"Oraakkeli sanoo, että te voitte toivoa."

"Sanoiko se niin?" huudahti prinssi riemuissaan.

"Ainakin voitte tehdä sellaisen johtopäätöksen kuin haluatte,

monseigneur, sillä oraakkeli sanoo, ettei tämä nainen rakasta
miestänsä."

"Oi!" huudahti herra de Rohan suunniltaan ilosta.

"Mitä jälleen hiuksiin tulee", sanoi Balsamo, "täytyi minun ne

polttaa saadakseni esanssin kautta ilmestyksen; tässä on teille
takaisin tuhka, jonka nyt palautan tunnollisesti teille, sillä minä
kokosin sen niinkuin jokainen hiukkanen olisi ollut miljoonan
arvoinen".

"Kiitos, monsieur, kiitos; en tiedä, miten teille osoittaa

kiitollisuuttani."

"Siitä ei puhumista, monseigneur. Ainoastaan yhden neuvon teille

annan: älkää nauttiko viinissä tätä tuhkaa, niinkuin muutamat
rakastavaiset joskus tekevät: se on vaarallinen lemmenjuoma, sillä
siten tulisi teidän rakkautenne parantumattomaksi, kun taas
rakastetun sydän kylmenisi."
 "Ahaa, siinä suhteessa muistan neuvonne", virkkoi kirkkoruhtinas
melkein kauhistuneena. "Hyvästi, herra kreivi, hyvästi."

Kahdenkymmenen minuutin päästä kohtasi hänen ylhäisyytensä

kardinaali de Rohan pois ajaessaan marski de Richelieun vaunut
Petit-Champs-kadun kulmassa, jossa viimemainitun herran ajoneuvot
olivat kaatua erääseen suunnattomaan kuoppaan, sillä paikalle
kaivettiin paraikaa uuden talon perustuksia.

Herrat tunsivat ohitse ajaessaan toisensa.

"Ah, prinssi!" virkkoi Richelieu hymyillen.

"Ah, herttua!" vastasi Louis de Rohan painaen sormen huulilleen.

Sitten he vierivät vaunuillaan eri suuntiin.

VIIDESKYMMENESKAHDES LUKU

Richelieu huomaa Nicolen avut

Richelieun herttua ajoi suoraa tietä parooni de Taverneyn

vaatimattomaan asuntoon Coq-Héron-kadun varrelle.

Me olemme tavallaan paholaisen kanssaveikkoja siinä suhteessa,

että meillä on etuoikeus estämättä tunkeutua ihmisten lukittujen
ovien sisälle; ja niinpä me nyt tiedämmekin ennenkuin marski de
Richelieu, että parooni de Taverney istui tällä hetkellä kamiininsa
ääressä, jalat kahden vankan kohennusraudan nojassa, joiden alla
heikosti kiiluivat hiilistön viimeiset tähteet, ja että hän torui ankarasti
Nicolea, sipaisten silloin tällöin häntä leuasta, tytön vastahakoisista
ja halveksivista nyrpistyksistä välittämättä.

Me emme uskalla mennä väittämään, olisiko Nicole pitänyt näistä

hyväilyistä enemmän ilman paroonin haukkumisia vai
haukkumisistako enemmän ilman hyväilyjä.

Isännän ja palvelijattaren keskustelu koski sellaista tärkeää asiaa,

ettei Nicole eräinä aikoina illasta milloinkaan saapunut paroonin
luokse täsmälleen viimemainitun soittaessa, vaan että hänellä oli
alinomaa jotakin puuhaa puutarhassa taikka ansarissa, ja että hän
yleensä toimitti huonosti työnsä kaikkialla paitsi noissa kahdessa
paikassa.

Näihin syytöksiin vastasi Nicole keikutellen, pyöritellen vartaloaan

aivan hurmaavan suloisesti ja viettelevästi.

"Minkäpä sille voi… minulla on täällä ikävä: minulle luvattiin, että

pääsen neidin kanssa Trianoniin."

Juuri tämän vastauksen saatuaan oli herra de Taverney pitänyt

velvollisuutenaan silitellä hiukan Nicolen poskia ja leukaa, luultavasti
edes hiukan häntä huvittaakseen.

Nicole jatkoi vain omaa väitettään, hylkäsi kaikki lohduttelut ja

vaikeroi kovaa kohtaloaan.

"Niin on asia", huokaili Nicole, "minut on suljettu neljän ruman

seinän sisään; minulla ei ole mitään seuraa, tuskin ilmaa
hengittääkseni. Ja minulle olisivat kuitenkin huvitukset ja hyvä
tulevaisuus olleet mahdollisia."

"Millä tavoin sitten?" kysyi parooni.

"Trianonissa, tietysti", vastasi Nicole; "Trianonissa, jossa olisin

nähnyt ihmisiä ja kaikkea komeaa; niin, siellä olisin itse nähnyt ja
ollut nähty".

"Oho, pikku Nicole", sanoi parooni.

"Kyllä, monsieur, minä olen yhtä hyvä nainen kuin kuka muu
tahansa."
 "Cordieu, tuo on puhetta, joka kelpaa", mutisi parooni aivan hiljaa,
"tuossa tytössä on henkeä ja sisua. Oi, jos minä olisin vielä nuori ja
rikas!"

Eikä parooni voinut olla luomatta ihailevaa ja halukasta katsetta

nuoruutta, voimakasta raikkautta ja kauneutta uhkuvaan Nicoleen.

Nicole haaveili ja tuli vähän väliä kärsimättömäksi.

"No, monsieur, menkää jo maata, että minäkin pääsen

nukkumaan", sanoi hän.

"Vielä eräs asia, pikku Nicole!"

Yhtäkkiä kajahti katuportilta kellonsoitto, joka sai parooni de

Taverneyn vavahtamaan ja Nicolen hypähtämään paikaltaan.

"Kuka tänne nyt tulee, kello puoli kaksitoista yöllä?" sanoi parooni.
"Mene katsomaan, tyttöseni."

Nicole meni ulos, avasi portin, kysyi vieraan nimeä ja jätti sitten
portin raolleen.

Tuosta onnenkaupalla avatusta raosta pujahti silloin pihalta kadulle

muuan varjo; mutta ei kuitenkaan niin hiljaa, ettei marski de
Richelieu olisi pujahtajaa huomannut; sillä marski tuo tulija oli.

Nicole johti sitten marskin sisään kynttilä kädessä ja sangen iloisen

näköisenä.

"Kas, kas, kas!" sanoi marski de Richelieu hymyillen ja mennen

Nicolen perässä saliin; "tuo vanha vintiö Taverney puhui minulle
ainoastaan tyttärestään".
 Marski oli nimittäin niitä ihmisiä, joiden ei tarvitse katsoa kahta
kertaa nähdäkseen asiat aivan tarkoin.

Pakeneva varjo oli johtanut marskin ajatukset Nicoleen; ja Nicole

jälleen ajatteli varjoa. Marski arvasi Nicolen kauneista kasvoista, mitä
varjolla mahtoi talossa olla tekemistä, ja heti, kun hän näki
kamarineitsyen veitikkamaiset silmät, valkeat hampaat ja hoikan
vyötärön, ei hänen tarvinnut enempää tutkia tuon tytön luonnetta ja
mielihaluja.

Nicole ilmoitti melkoisesti vapisevin sydämin salin ovelta:

"Herra herttua de Richelieu."

Se nimi oli määrätty tänä iltana herättämään monenmoisia

tunteita. Parooniin teki se sellaisen vaikutuksen, että hän nousi
nopeasti ylös nojatuolistaan ja läksi kiireesti ovelle, uskomatta oikein
korviaan. Mutta ennenkuin hän vielä ehti ovelle, huomasi hän
herttua de Richelieun puolipimeässä käytävässä.

"Herttua…" änkytteli parooni de Taverney. "Minä juuri, hyvä

ystäväni, herttua kuin herttua", vastasi marski de Richelieu kaikkein
ystävällisimmällä äänellään. "Oh, tämä ehkä kummastuttaa sinua
tuon viimeisen kohtauksemme jälkeen. No niin, kuitenkin on asia nyt
näin. Lyö nyt kättä, jos tahdot."

"Herra herttua, te saatte minut hyvyydellänne ymmälleni."

"Eikö sinulla ole enää tervettä järkeä, ystäväni", sanoi vanha

marski antaen hattunsa ja keppinsä Nicolelle voidakseen sitä
mukavammin heittäytyä nojatuoliin. "Sinähän tulet pökeröksi,
jokeltelet… Et ymmärrä enää maailmaa, mikäli tuntuu."
 "Kuitenkin näytti minusta siltä, herttua", vastasi de Taverney
sangen liikutettuna, "kuin sinun vastaanottotapasi silloin äskettäin
olisi ollut niin selvä, ettei siinä ollut epäilemistä".

"Kuulehan nyt, vanha ystävä", vastasi Richelieu, "sillä kertaa sinä

käyttäydyit koulupojan tavalla, ja minä saivartelevan koulumestarin;
kohtauksesta puuttui ainoastaan patukkaa. Sinä aiot ehkä nyt puhua,
minä säästän sinulta sen vaivan; sinä voisit virkkaa jonkin
tyhmyyden, ja minä vastata sinulle toisella. Jättäkäämme siis se
päivä ja hypätkäämme nykyiseen. Tiedätkö, mitä varten minä tänne
tulin?"

"En todellakaan."

"Minä tulin antamaan sinulle tuon komppanian, jota sinä minulta

toissa päivänä pyysit ja jonka kuningas on lahjoittanut pojallesi.
Peijakas vie, ymmärrä eri asiantilain hienot vivahdukset; silloin toissa
päivänä minä olin melkeinpä ministeri: sellaiset anomukset olisivat
olleet silloin vääryyttä; nyt minä olen kieltäytynyt ottamasta vastaan
ministerin salkkua ja olen pelkästään entinen Richelieu, — joten
minusta olisi nyt ollut typerää olla pyytämättä. Ja minä sain, ja tuon
nyt sinulle saaliini."

"Herttua, onko tämä totta, tämä… hyvyys sinun puoleltasi?…"

"Se on luonnollinen seuraus ystävän velvollisuuksista… Ministeri

kieltäytyi antamasta, Richelieu pyytää ja antaa."

"Oi, herttua, minä joudun hurmauksiin; sinä olet siis todellakin

ystävä?"

"Kautta taivaan!"
 "Entä kuningas, kuningas, joka suo minulle tällaisen armon…"

"Kuningas ei edes tiedä, mitä hän tekee, tai ehkäpä hän tietää sen
erinomaisesti, ellen erehdy."

"Mitä sinä tarkoitat?"

"Tarkoitan, että kuninkaalla on varmaankin tällä hetkellä jokin aihe

olla vasten rouva Dubarryn mieltä, ja että sinun on kiittäminen
saamastasi armosta paremmin tätä aihetta kuin minua."

"Niinkö luulet?"

"Siitä olen varma, ja minä autan sinua. Sinä tiedät, että minä
kieltäydyin ottamasta salkkua tuon naaraan vuoksi."

"Kyllä, minulle kerrottiin sitä; mutta…"

"Mutta sinä et sitä usko, sano suoraan vain."

"No niin, jos tunnustaisin…"

"Nimittäin, että sinä olet nähnyt minut mieheksi, joka ei haikaile?"

"Ainakin nähnyt mieheksi, jolla ei ole ollut ennakkoluuloja."

"Rakas ystäväni, minä alan vanheta, enkä rakasta enää kauniita

naisia, muuta kuin… muita tuumiani varten… Mutta puhukaamme
nyt pojastasi, hän on erinomainen nuorukainen."

"Kovin huonoissa kirjoissa Jean Dubarryn kanssa, joka oli sinun

luonasi silloin, kun minä hölmö tulin esittäytymään."

"Sen tiedän, ja sen vuoksi minä en olekaan ministeri."

 "Ohoh!"

"Aivan totta, ystäväni."

"Sinä kieltäydyit huolimasta salkkua, ettet olisi tehnyt pojalleni

epämiellyttävää tekoa?"

"Jos sanoisin niin, et minua uskoisi; eikä asia olekaan niin. Minä
kieltäydyin sen tähden, että Dubarryt, joiden vaatimukset alkoivat
sinun poikasi hylkäämisellä, olisivat menneet liiallisissa
vaatimuksissaan joka suhteessa aivan mahdottomiin."

"Sinä olet siis joutunut tuon joukkion kanssa riitaan?"

"Olen ja en; he pelkäävät minua ja minä halveksin heitä, olemme

kuitit kahden puolen."

"Se on sankarillista, mutta varomatonta."

"Kuinka niin?"

"Kreivitär on vaikutusvaltainen."

"Pyh!" äännähti Richelieu.

"Niinkö sinä sanot?"

"Sanon kuin ainakin mies, joka tuntee aseman heikot puolet ja

joka osaisi tarpeen tullen pistää miinat oikeihin paikkoihin ja
räjäyttää koko linnoituksen ilmaan."

"Huomaan nyt asian ydinkohdan: sinä autat poikaani

kiusoittaaksesi hiukan Dubarryjä."
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com