Explore the full ebook collection and download it now at textbookfull.

com

Ground Water Development Issues and Sustainable

Solutions S. P. Sinha Ray

https://textbookfull.com/product/ground-water-development-
issues-and-sustainable-solutions-s-p-sinha-ray/

OR CLICK HERE

DOWLOAD EBOOK

Browse and Get More Ebook Downloads Instantly at https://textbookfull.com

Click here to visit textbookfull.com and download textbook now
 Your digital treasures (PDF, ePub, MOBI) await
Download instantly and pick your perfect format...

Read anywhere, anytime, on any device!

Essentials of Internal Medicine Ardhendu Sinha Ray

https://textbookfull.com/product/essentials-of-internal-medicine-
ardhendu-sinha-ray/

textbookfull.com

Innovations in Land Water and Energy for Vietnam s

Sustainable Development Mariano Anderle

https://textbookfull.com/product/innovations-in-land-water-and-energy-
for-vietnam-s-sustainable-development-mariano-anderle/

textbookfull.com

Sustainable Solutions for Urban Water Security Innovative

Studies Binaya Kumar Mishra

https://textbookfull.com/product/sustainable-solutions-for-urban-
water-security-innovative-studies-binaya-kumar-mishra/

textbookfull.com

Emerging Issues in Sustainable Development 1st Edition

Mitsuo Matsushita

https://textbookfull.com/product/emerging-issues-in-sustainable-
development-1st-edition-mitsuo-matsushita/

textbookfull.com
Economics Management and Sustainability Essays in Honour
of Anup Sinha Partha Ray

https://textbookfull.com/product/economics-management-and-
sustainability-essays-in-honour-of-anup-sinha-partha-ray/

textbookfull.com

Sustainable Development of Water Resources and Hydraulic

Engineering in China Wei Dong

https://textbookfull.com/product/sustainable-development-of-water-
resources-and-hydraulic-engineering-in-china-wei-dong/

textbookfull.com

Society and the Environment Pragmatic Solutions to

Ecological Issues Michael S. Carolan

https://textbookfull.com/product/society-and-the-environment-
pragmatic-solutions-to-ecological-issues-michael-s-carolan/

textbookfull.com

Sustainable Water Resource Development Using Coastal

Reservoirs 1st Edition T.G. Sitharam

https://textbookfull.com/product/sustainable-water-resource-
development-using-coastal-reservoirs-1st-edition-t-g-sitharam/

textbookfull.com

Water and Scriptures Ancient Roots for Sustainable

Development 1st Edition K. V. Raju

https://textbookfull.com/product/water-and-scriptures-ancient-roots-
for-sustainable-development-1st-edition-k-v-raju/

textbookfull.com
S. P. Sinha Ray Editor

Ground Water
Development -
Issues and
Sustainable
Solutions
Ground Water Development - Issues
and Sustainable Solutions
S. P. Sinha Ray
Editor

Ground Water Development -

Issues and Sustainable
Solutions
Editor
S. P. Sinha Ray
Centre for Ground Water Studies
Jadavpur, Kolkata, West Bengal, India

ISBN 978-981-13-1770-5    ISBN 978-981-13-1771-2 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-981-13-1771-2

Library of Congress Control Number: 2018961560

© Springer Nature Singapore Pte Ltd. 2019

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part of
the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation,
broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission or information
storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or for any errors
or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims
in published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Singapore Pte Ltd.
The registered company address is: 152 Beach Road, #21-01/04 Gateway East, Singapore 189721,
Singapore
The Members of Centre for Ground Water
Studies, Kolkata
Foreword

India is facing a perfect storm in terms of managing water, both surface and under-
ground. Decades of continued mismanagement by central, state and municipal
authorities, private sector and general public as well as political apathy and interfer-
ence, institutional incompetence, rapid industrialization and urbanization, a steadily
increasing population aspiring and demanding a better quality of life, poor imple-
mentation of existing environmental laws, pervasive corruption, poor adoption of
currently available cost-effective technologies and absence of good policies at all
levels of government are only some factors which have contributed to the develop-
ment of this perfect storm. All the indications are that unless the current water man-
agement practices all over the country are significantly improved, the situations will
get progressively worse.
In spite of this sad current state of affairs, there are no real signs that politicians
are waking up to address effectively the rapidly deteriorating water situations all
over the country and are willing to take hard decisions to improve the existing con-
ditions. Policies have been mostly ad hoc, incoherent, short term, often incorrect
and at best incremental. Even these policies are rarely implemented properly. It
really has not mattered which political parties have been in power at central and
state levels; net results have been steadily deteriorating water conditions all over the
country both in terms of quantity and quality.
At the central level, the last competent water minister who stayed in the position
for a reasonable period of time was Dr. K. L. Rao. It was more than half a century
ago. During the past 20 years, India has had ten water ministers. One even lasted all
of one day! During the same period, the Ministry has had 14 secretaries. Not sur-
prisingly, this revolving door has ensured that not one minister nor one secretary has
had any lasting impact on water management of the country.
Surface water conditions in the country are bad, but groundwater situation is
even worse.
Groundwater abstractions in the country are increasing steadily and significantly.
It has become progressively more and more unsustainable over the past six decades.
Consequently, in many parts of the country, groundwater levels have been declining
by more than 1 metre per year. Lack of proper wastewater management from

vii
viii Foreword

d­omestic, industrial, agricultural and mining sources has ensured progressive

­deterioration of groundwater quality by known and unknown contaminants. This is
already endangering the health of both humans and ecosystems.
Monitoring of surface water quality is poor. However, monitoring of groundwa-
ter quality is truly dismal!
During the past three decades, there has been an explosive growth of private tube-
wells in agricultural farms because of the absence of reliable surface water supply for
irrigation. This is compounded by Indian laws which guarantee exclusive rights to
landowners over groundwater. These factors, plus free electricity to farmers for pump-
ing, have ensured groundwater use in the country has been unsustainable for decades.
Consider monitoring of groundwater quantity and quality uses. Despite having
four separate central bodies regulating groundwater, there is no single groundwater
database for the country. In 2016, the Standing Committee of Water Resources of
the Indian Parliament finally recommended the need for having a central groundwa-
ter database. However, when this will happen is anybody’s guess.
Data on groundwater availability, use and quality are patchy and often unreliable.
The best estimate now is India is using 230–250 km3 of groundwater each year.
More than 60% of irrigated agriculture and 85% of domestic water use now depend
on groundwater. Because of prolonged and poor groundwater governance, India
alone now accounts for one-quarter of the global groundwater use. The country cur-
rently uses more groundwater than China and the USA combined.
In 2009, NASA reported that the Indus Basin is the second most overstressed
aquifer in the world. The Basin includes Punjab and Haryana, the two main grana-
ries of the country. NASA also noted that groundwater depletion rate in North India
is about 1 metre every 3 years. This is 20% higher than an earlier assessment of the
Indian Water Ministry.
The extent and gravity of the Indian groundwater situation is not in doubt. With
increasing population, urbanization and industrialization, the situation will get progres-
sively worse. Nearly half of India’s employments are now in the agricultural sector.
This means groundwater management in India needs urgent attention from all the lev-
els of government, private sector, academia, research institutions and general public.
I am thus heartened to see Dr. Syama Prasad Sinha Ray, one of the India’s lead-
ing groundwater experts, writing an authoritative and objective book on the ground-
water problems of the country and their sustainable solutions. There is absolutely no
question that this book was long needed. I not only wish the book much success but
earnestly hope that India’s policymakers and academics will make a determined
attempt to implement many of the solutions recommended in this book. The country
has simply no other choice.

Distinguished Professor, Lee Kuan Yew School Asit K. Biswas

of Public Policy
National University of Singapore, Singapore, Singapore
Co-founder, International Water Resources Association,
World Water Council, and Third World Centre for Water Management
Mexico City, Mexico
Stockholm Water Prize Laureate
Preface

Major groundwater development problems in India and adjoining South Asian

countries are over-exploitation, chemical contamination, seawater intrusion and
uneven distribution in time and space. A precise understanding of the complex
groundwater regimes in different hydrogeological settings and under different
socio-economic conditions in this part of the world is a primary necessity for plan-
ning sustainable and equitable management of these precious resources.
Deterioration of groundwater quality consequent to large-scale groundwater devel-
opment to support agricultural and industrial activities has already emerged as a
threat to sustainability of groundwater development schemes already in progress.
The problem of drinking water supply, especially in rural areas which rely 90% on
groundwater sources, has been aggravated, and in some places, availability of safe
and adequate drinking water supply to the communities has become a matter of
great concern. It was therefore felt necessary to review such groundwater develop-
ment issues which are so similar in nature in India and other South Asian
countries.
The majority of the scientific papers included in this book were submitted in the
International Seminar on “Challenges to Ground Water Management: Vision 2050”
organized by the Centre for Ground Water Studies at ITC Sonar Hotel, Kolkata, on
13–14 November, 2015. Prof. P. K. Sikdar, member, Centre for Ground Water
Studies, made painstaking efforts to review the papers as per the format prescribed.
Mrs. Pampa Bhattacharya, member, Centre for Ground Water Studies, assisted Prof.
Sikdar in his effort. Their valuable contributions made at the initial stage are grate-
fully acknowledged. Subsequently, when it was contemplated by Springer IN to
publish the book on our request, the selected papers were sent to the authors for
revision and updating. The individual authors whose contribution in this field of
hydrogeology is well known took considerable pains in revising the manuscripts. It
is needless to emphasize, only due to their sincere and timely efforts that it has been
possible to bring out the publication.
It is my proud privilege that Prof. Asit Kumar Biswas, distinguished visiting
professor of Lee Kuan Yew School of Public Policy and co-founder of Third World
Centre for Water Management, Mexico, who is well recognized universally because

ix
x Preface

of his highly illustrious work in the field of Water Development and Management,
has kindly written the “Foreword” of the book. I have no words to acknowledge
such kindness.
I am deeply obliged by the active cooperation of my colleagues in CGWS, espe-
cially Shri. Abhijit Ray, president, and Dr. Sandhya Bhadhury, assistant secretary,
whose encouragement at every stage made it possible to go ahead with the publica-
tion in spite of my ailing conditions. Shri. Saheb Das, technical assistant, CGWS,
offered most useful secretarial assistances in making correspondences with the
authors and Springer IN which is deeply acknowledged.
My special thanks are due to the editorial groups of Springer IN, specially Dr.
Mamta Kapila, Mr. Daniel Ignatius Jagadisan and Ms. Raman Shukla who have
continuously provided guidance in making out the publication.

Kolkata, India S. P. Sinha Ray

Thoughts from Abroad: Communication
Received from Prof. Asit Kumar Biswas

Regrettably groundwater management has not received adequate attention in India

for decades. How much groundwater the country has, how much of it is being with-
drawn every day and how much is being replenished annually are not reliably
known. In the absence of reliable estimates and public apathy and lack of sustained
political and bureaucratic will to manage groundwater efficiency and equitably on
long-term basis, serious mismanagement is continuing to take place.
The problem was compounded by poor advice the country received from the
development banks in the 1970s and 1980s, which equally, unfortunately, the Indian
Government accepted without any serious scrutiny. Thus, for the World Bank/IFAD
Project on UP Groundwater Irrigation of the 1980s had to have dedicated electrical
transmission lines so that the farmers would have 24-h free electricity for pumping.
This was in spite of the fact that the inhabitants of major cities like Lucknow did not
even have continuous electricity supply. This was a necessary condition for the
World Bank/IFAD loan for the project.
Not surprisingly, food production did increase for several years, but no one, nei-
ther the World Bank nor the Indian Government, anticipated the long-term eco-
nomic and social costs to the country of such ill-conceived policies. It created many
vicious circles. As farmers pumped water indiscriminately, groundwater levels
started to decline. Consequently, the farmers had to install higher horsepower pumps
for pumping water from greater depths. Thus, groundwater levels have continued to
decline precipitously in many parts of the country for decades. Free, or highly sub-
sidized, electricity for pumping has ensured that nearly all Indian utilities are nearly
bankrupt. It has thus been a lose-lose situation for the country as a whole, both in
terms of water and electricity.
In drought years, pumping by the farmers intensifies further because of surface
water shortages. A major problem is likely to be that continuation of such unsustain-
able practices may soon reach tipping points during future drought years. This could
deplete groundwater to such levels in the coming years that pumping becomes
impossible or seriously uneconomic. In addition, this would contribute to serious
environmental problems, including land subsidence.

xi
xii Thoughts from Abroad: Communication Received from Prof. Asit Kumar Biswas

This is only one of the numerous groundwater management problems the country
is facing at present.
I sincerely hope that the seminar will discuss these types of complex and real
issues and come out with a roadmap for sustainable development and management
of groundwater in India for the coming years.
Dated: June 16, 2017

India’s Wells Are Running Dry, Fast

Over the past 3 years, the monsoon – the rainy season that runs from June through
September, depending on the region – has been weak or delayed across much of
India, causing widespread water shortages.
With the onset of summer this year, southern India, particularly Karnataka,
Kerala and Tamil Nadu states, are already wilting under a blistering sun and repeated
heatwaves. Drought is expected to affect at least 8 states in 2017, which is a devas-
tating possibility in a country where agriculture accounted for 17.5% of GDP in
2015 and provides the livelihood for nearly half the population.
Across rural India, water bodies, including man-made lakes and reservoirs, are
fast disappearing after decades of neglect and pollution.
“They have drained out the water and converted the land into a plot for schools,
dispensaries, and other construction activities”, Manoj Misra of NGO Yamuna Jiye
Abhiyan warned in The Hindu newspaper as far back as 2012.
Thoughts from Abroad: Communication Received from Prof. Asit Kumar Biswas xiii

Not a Drop to Drink

It was not always this way. For the past 2500 years, India has managed its water
needs by increasing supply.
Prior to industrialization and the accompanying global “Green Revolution” in
the 1960s, which saw the development of high-yield variety crops using new tech-
nologies, India’s water availability was plentiful. Households, industries and farm-
ers freely extracted groundwater and dumped untreated waste into waterways
without a second thought.
But such practices are now increasingly untenable in this rapidly growing coun-
try. Per capita availability of water has been steadily falling for over a decade, drop-
ping from 1816 cubic metres per person in 2001 to 1545 cubic metres in 2011.
The decline is projected to deepen in the coming years as the population grows.
India, which currently has 1.3 billion people, is set to overtake China by 2022 and
reach 1.7 billion in 2050.
Water scarcity is also exacerbated by a growth in water-intensive industries, such
as thermal power production, extraction and mining, as India seeks to feed and
power its growing population. In addition to affecting biodiversity, these activities
also alter natural water systems.
Still, successive governments have pursued the same old supply-centric policies,
paying little heed to the country’s waning clean water supplies.
xiv Thoughts from Abroad: Communication Received from Prof. Asit Kumar Biswas

For nearly 50 years, a misguided groundwater policy has sucked India dry; water
tables have declined by an average of 1 metre every 3 years in some parts of the
Indus basin, turning it into the second most overstressed aquifer in the world,
according to NASA.
Across nearly the whole country, basic sewage management is also lacking.
According to the Third World Centre for Water Management, only about 10% of
wastewater in the country is collected and properly treated. As a result, all water
bodies in and around urban centres are seriously polluted.
Today, the country is struggling to provide safe drinking water to every citizen.

What Conservation?

Even so, residents of New Delhi or Kolkata today use more than twice as much
water, on average, than people in Singapore, Leipzig, Barcelona or Zaragoza,
according to data compiled by the Third World Research Centre.
The water use in Delhi is 220 litres per capita per day (lpcd), while some
European cities boast figures of 95 to 120 lpcd.
Excess consumption is attributable in part to citizen indifference about conserv-
ing water after so many years of plentiful supply. Since large swaths of many Indian
megacities lack piped supply of clean water, leaks and theft are common. Cities in
India lose 40% to 50% due to leakages and non-authorized connections.
Thoughts from Abroad: Communication Received from Prof. Asit Kumar Biswas xv

At this point, the only viable option for India would seem to be managing demand
and using water more efficiently.
The country is making tentative steps in that direction. The 2016 new National
Water Framework, passed, emphasizes the need for conservation and more efficient
water use.
But under India’s Constitution, states are responsible for managing water, so
central policies have little resonance. Neither the 1987 nor 2012 National Water
Policy documents, which contained similar recommendations to the 2016 policy,
had any real impact on water use.
And after millennia of exclusive focus on expanding the water supply, the idea of
curbing water consumption and increase reuse remains a mostly alien concept in
India.

Water Wars

Consistent supply-centric thinking has also resulted in competition for water as

states negotiate the allocation of river water based on local needs.
The century-long conflict over the Cauvery River, for example, involves Andhra
Pradesh, Tamil Nadu and Karnataka – three major south Indian states. With each
state demanding ever more water, the river simply cannot keep up.
In Karnataka, where agricultural policies are heavily skewed towards water-­
guzzling commercial crops, such as sugarcane, mismanaged ground and surface
water are dying a slow death. Still the state continues to petition the Cauvery Water
Dispute Tribunal for an increase in its share.
Water scarcity in Karnataka is aggravated by non-existent water quality manage-
ment. Its rivers are choked with toxic pollutants, and oil-suffused lakes in Bengaluru,
the capital, are reportedly catching fire.
Meanwhile, in the northern part of the country, the Ravi-Beas River is causing
conflict between Punjab and Haryana states.
In India’s water wars, rivers are a resource to be harnessed and extracted for each
riparian party’s maximum benefit. Very little emphasis has been placed on conserv-
ing and protecting existing water sources. And not one interstate negotiation has
prioritized pollution abatement or demand management.
Even policies from the national government, which claims to target water con-
servation and demand management, remain reliant on supply-side solutions. Big
infrastructure programmes, such as the Indian river-linking plan, envision large-­
scale water transfer from one river basin to another, again seeking to augment sup-
ply rather than conserve water and reduce consumption.
xvi Thoughts from Abroad: Communication Received from Prof. Asit Kumar Biswas

For inspiration on managing demand, India could look to Berlin in Germany,

Singapore and California, all of which have designed and implemented such poli-
cies in recent years. Successful measures include raising public awareness, recy-
cling water, fixing leaks, preventing theft and implementing conservation measures
such as water harvesting and storm water management.
Between rapidly disappearing freshwater, unchecked pollution and so many
thirsty citizens, India is facing an impending water crisis unlike anything prior gen-
erations have seen. If the nation does not begin aggressively conserving water, the
faucets will run soon dry. There is simply no more supply to misuse.
Asit K. Biswas, distinguished visiting professor, Lee Kuan Yew School of Public
Policy, National University of Singapore; Cecilia Tortajada, senior research fellow,
Lee Kuan Yew School of Public Policy, National University of Singapore; and
Udisha Saklani, independent policy researcher

Distinguish Visiting Professor Asit K. Biswas

National University of Singapore
Singapore, Singapore
Co-Founder, Third World Centre for Water Management
Mexico City, Mexico
October 6, 2015
Communication Received from
John M. Mc Arthur

A good understanding of groundwater resources – their amount and quality – is

essential for the planning and development of any nation that wishes to avoid the
mistakes of the past. Those mistakes have left a global legacy of both polluted water
on the surface and underground and over-abstraction that impedes sustainable
development and reduces the quality of life for many peoples.
Through 30 years of working in India and with Indian colleagues, I know that
Indian scientists and engineers currently have much of the knowledge necessary to
formulate an excellent management plan for groundwater in India and could rapidly
complete their understanding were they given the right conditions in which to do so.
Principal amongst those conditions is an increased willingness to share data and
understanding between the numerous institutions that are involved in groundwater
management and to do so especially at the level of junior staff. In a federated coun-
try, that means that states and the centre should work together better. Let me list the
organizations involved at present:
1. Central Ground Water Board, Ministry of Water Resources, River Development
and Ganga Rejuvenation
2. Ministry of Drinking Water and Sanitation
3. State Ground Water Boards (in West Bengal the State Water Investigation
Department)
4. Public Health Engineering Departments
5. The Departments of Science and Technology
6. IITs, IISWBM and universities and research organizations such as NGRI,
CWRDM, BARC
7. Municipal corporations in urban areas and Panchayats in rural areas
An enduring management plan for groundwater in India, and I emphasize the
word enduring, can only be achieved if all relevant organizations buy in to the plan,
and that means working together and sharing data and information. Junior staff, in

xvii
xviii Communication Received from John M. Mc Arthur

particular, should be freed to exchange and discuss information with less restraint
than now from bureaucratic impediment. I hope the seminar succeeds in bringing
together relevant people to help achieve those aims.

Earth Sciences John M. McArthur [email protected]

University College London
London, UK
20th October, 2015
Communication Received from
Prof. K. M. Ahmed

 hallenges of Groundwater Management in Bangladesh

C
in 2050: Mission Impossible Vis-a-Vis Visions for Sustainable
Development

Groundwater in the Context of Bangladesh

Groundwater has been the backbone of Bangladesh’s remarkable achievements in

the fields of access to safe water and food security. Despite being a delta country
crisscrossed by numerous rivers including the Ganges-Brahmaputra-Meghna,
dependence of groundwater is increasing every day to meet the demands of various
sectors.

 urrent Challenges of Groundwater Management: Mission

C
Impossible?

The ever-increasing demands along with natural stressors result into major chal-
lenges for management of the vital natural resource in the country. Increasing popu-
lation is the major challenge where groundwater is the main source of safe water for
drinking and domestic purposes in rural and urban areas. Meeting the demand for
increasing food production is another major challenge for the world’s most densely
populated country. Significant increase in dry season rice production through
groundwater irrigation has made the country self-sufficient in rice, and production
of all major crops has also increased. Demand for water is also increasing due to
faster rate of urbanization and industrializations; groundwater is the major source of
supply of municipal and industrial waters. The scenario of too much and too little
surface water compels to use more and more groundwater all over the country, and
large groundwater is fresh and free from pathogenic contaminants over most of the

xix
xx Communication Received from Prof. K. M. Ahmed

country, and switching to this source for drinking saved millions of lives over the
year. Occurrences of natural arsenic and salinity are the two most severe water qual-
ity issues of the current time. Millions of people are still drinking arsenic above
national and international standards, whereas people living in the coastal areas are
exposed to high salinity. Also, pollution of groundwater due to municipal, agricul-
tural and industrial sources is becoming widespread. People living in the slums in
the big cities and adjacent to industrial towns suffer from safe water scarcity.
Groundwater abstraction is increasing every day without a proper management
and monitoring plan. Conventional water pumps are becoming inoperative in many
areas due to declining water levels and need to be replaced by alternative expensive
pumping technologies. Groundwater governance is almost nonexistence in the
country due to mainly lack of proper institutional arrangements. There are rules,
regulations and policies to ensure proper management, but enforcement is lacking.

Bangladesh in 2050: Water Challenges for the Emerging Tiger

Bangladesh economy is growing fast and will become the 23rd largest economy in
2050. Water for agricultural and industrial sectors will be much needed to sustain
this growth. Bangladesh population will reach 202 million in 2050, and about half
of the people would live in urban areas. Dhaka is the fastest growing megacity and
will be joined by other megacities in 2050, resulting in a very high demand of
municipal water supply. Intensification of agriculture would continue, and produc-
tion has to be increased by 97.4% to ensure food security. Groundwater irrigation
would play the major role here, but at the same time, agricultural pollution will
become a major issue. Industrial development would surpass many western econo-
mies which would lead to more abstraction and more contamination. Emerging con-
taminants like pharmaceutical by-products and personal care products can be a
major source of groundwater pollution. Intra-sectoral conflict would increase par-
ticularly between domestic water supply and irrigation sectors. Transboundary
groundwater issues will emerge, and sharing both surface and groundwater resources
with neighbouring countries will pose a major challenge. Climate change may have
significant impacts on the hydrologic cycle, and hydro-disasters may become more
frequent, resulting in quality- and quantity-related issues for the groundwater
resources.

Visions for Sustainable Groundwater Management

Better governance has to be the main agenda for meeting the challenges of ground-
water management in 2050. A national institute empowered with necessary techni-
cal, financial and legal resources is crucial for ensuring sustainable use of the vital
natural resource. Full commitment towards adaptation to integrated water resource
Communication Received from Prof. K. M. Ahmed xxi

management has to be ensured at all levels. Decentralized water management at

planning area or basin scales has to be introduced. Managed aquifer recharge has to
be adopted at all levels to augment the declining water levels. Water-sensitive urban
designs have to be adopted and implemented for major urban areas and urban con-
glomerates for reducing impacts of urbanization on groundwater. Recycle and reuse
of wastewater has to be promoted by combining technical options and awareness of
stakeholders. Regional cooperation on water has to be increased for basin-wide
management by conjunctive management. Bangladesh will have to adapt various
water purifying technologies including reverse osmosis for salinity removal.
Paradigm shift in people’s perception about groundwater, which is now undervalued
by users, is necessary for proper evaluation of the resource. Groundwater manage-
ment has to be placed high in the political agenda in order to make it everybody’s
business. Courses on groundwater sciences have to be introduced at tertiary levels
to produce more water experts. The research institutes have to be equipped with
state-of-the-art laboratory facilities. Predictive groundwater modelling can aid bet-
ter in decision-making. National monitoring system has to be updated along with
open access to data for all users and interested parties. Groundwater has to be pro-
tected from overexploitation and degradation by introducing abstraction controls
and licensing.

Groundwater: Vital Resource for a Better Bangladesh in 2050

Like today, groundwater shall remain one of the main sources of water for various
uses in 2050 as well. However, ensuring sustainability of groundwater development
shall become a mammoth challenge. Various natural and anthropogenic stressors
will make the sustainable management extremely difficult.

Professor, Department of Geology,  K. M. Ahmed

Faculty of Earth and Environmental Sciences [email protected]
University of Dhaka
Dhaka, Bangladesh
Contents

Part I Major Ground Water Development Issues in South Asia

 ajor Ground Water Development Issues in South Asia:
M
An Overview ����������������������������������������������������������������������������������������������������    3
S. P. Sinha Ray and Abhijit Ray

Part II Groundwater Development Problems in Arid

and Semi-Arid & Hilly Areas
Water Management in Arid and Semiarid Areas of India ��������������������������   15
Subhajyoti Das
 rontiers of Hard Rock Hydrogeology in India��������������������������������������������   35
F
Subhajyoti Das
 haracterization of a Deep Saline Aquifer Using Oil Exploration
C
Data in an Arid Region of Rajasthan, India��������������������������������������������������   69
Ranjan Sinha and Ashok Kumar
 ustainable Management of Groundwater in Hard Rock
S
Aquifers of South Andaman and Rutland Islands, India����������������������������   85
Amlanjyoti Kar

Part III Ground Water Management in Alluvial and Coastal Areas

Groundwater Management in Alluvial, Coastal and Hilly Areas ������������� 109
M. Thirumurugan, L. Elango, M. Senthilkumar, S. Sathish,
and L. Kalpana
 indings of Large Groundwater Development Potential
F
in Deeper Aquifers in Karnaphuli–Feni Interfluve, Chittagong,
Bangladesh: A New Scientific Initiative������������������������������������������������������� 121
Ranajit Saha

xxiii
xxiv Contents

 ustainable Water Resource Management in the Sundarban

S
Biosphere Reserve, India.����������������������������������������������������������������������������� 147
Sugata Hazra, Tuhin Bhadra, and S. P. Sinha Ray

Part IV Conservation of Ground Water

 onservation of Water: Artificial Recharge to Groundwater�������������������
C 161
D. K. Chadha
I nterrelationship Between Surface and Groundwater:
The Case of West Bengal������������������������������������������������������������������������������� 175
Kalyan Rudra
I ntegrated Watershed Management and Groundwater
Recharging: Initiatives of Centre for Ground Water Studies – A
Public-Private Partnership Endeavour������������������������������������������������������� 183
S. N. Lahiri and S. P. Sinha Ray

Part V Advance Research in Ground Water

 pplication of Modern Geophysical Techniques for Identification
A
of Groundwater Potential Areas ����������������������������������������������������������������� 197
Bimalendu B. Bhattacharya
 ole of Remote Sensing and GIS in Integrated Water Resources
R
Management (IWRM)���������������������������������������������������������������������������������� 211
S. K. Sharma
Isotope Hydrology����������������������������������������������������������������������������������������� 229
U. K. Sinha, K. Tirumalesh, and Hemant V.Mohokar

Part VI Contaminated Ground Water & Its Mitigation

 rsenic and Fluoride Contamination in Groundwater: Mitigation
A
Strategies������������������������������������������������������������������������������������������������������� 267
K. J. Nath
 ommunity-Based Defluoridation of Groundwater
C
by Electrocoagulation Followed by Activated Alumina Adsorption��������� 279
Arindam Haldar, Banhita Pal, and Anirban Gupta
 ariation of Arsenic Accumulation in Paddy Plant with Special
V
Reference to Rice Grain and Its Additional Entry During
Post-­harvesting Technology ������������������������������������������������������������������������� 289
Nilanjana Roy Chowdhury, Madhurima Joardar, Soma Ghosh,
Subhojit Bhowmick, and Tarit Roychowdhury
 rsenic Menace in West Bengal (India) and Its Mitigation
A
Through Toolbox Intervention: An Experience to Share��������������������������� 305
Tanay Kumar Das
Contents xxv

Part VII Community Involvement & Participatory Management

 articipatory Groundwater Management in the Flood Plains
P
of North Bihar: Preliminary Results of Arsenic Distribution������������������� 317
Siddharth Patil, Eklavya Prasad, Himanshu Kulkarni,
and Sarang Kulkarni
 pring Protection and Management: Some Case Histories
S
from Across India’s Mountainous Regions������������������������������������������������� 329
Jared Buono, Sunesh Sharma, Anil Kumar, Kaustubh Mahamuni,
Bhupal Bisht, Sivakumar Adiraju, Lam Shabong,
and Amrtha Kasturirangan

Part VIII Ground Water Development Issues & Sustainable

Solutions
 round Water Development and Sustainable Solutions���������������������������
G 341
S. P. Sinha Ray
About the Editor

S. P. Sinha Ray has been a member of Central Ground

Water Board and Central Ground Water Authority,
Ministry of Water Resources, Government of India. He
has more than 40 years of experience in groundwater
exploration, development and management. By virtue
of his long association with the country’s apex organi-
zation dealing with groundwater resources, he has
acquired substantial expertise in the field. Besides hav-
ing a vast knowledge of the subject within the country,
he has also gained insights and know-how in other
countries like Algeria, Bangladesh, the USA, Korea,
Zimbabwe and Japan. He is a Fellow of West Bengal
Academy of Science, a Member, International
Association of Hydrogeologists and Emeritus
President, Centre for Ground Water Studies, Kolkata.

xxvii
 Part I
Major Ground Water Development Issues
in South Asia
Major Ground Water Development Issues
in South Asia: An Overview

S. P. Sinha Ray and Abhijit Ray

Abstract The complex nature of ground water problems in South Asia, i.e., India,
Pakistan, Nepal, Bangladesh, Sri Lanka, and Myanmar, requires an in-depth analy-
sis of the ground water regimes in different hydrogeological framework including
ground water quality. Major ground water problems which require effective man-
agement include overexploitation, chemical contamination, seawater intrusion, and
uneven distribution in time and space. Suitable policy framework for ground water
utilization by individual countries and implementation of measures underlined in
the policy need to be taken up.

Keywords Ground water · Overexploitation · Chemical contamination · Policy

framework · South Asia

1 Introduction

Ground water resources play a major role in ensuring livelihood security across the
world. The ground water crisis is acquiring alarming proportion in many parts of
South Asia. Ground water contribution to poverty alleviation is very high in South
Asia. The complex nature of ground water problems in South Asia implies that a
precise understanding of the ground water regimes in different hydrogeological set-
tings and socioeconomic conditions is a primary necessity for sustainable and equi-
table management. Major countries in South Asia, considered for this paper, are
India, Pakistan, Nepal, Sri Lanka, Bangladesh, and Myanmar. The present deterio-
ration of ground water sources on which people rely for their livelihoods, drinking
and sanitation, and daily domestic needs means that water and sanitation pressures
will simply grow from bad to worse. South Asian countries are characterized by
wide variation of ground water levels in shallow aquifers, associated with monsoon
rainfall. Rapid urbanization has resulted in important changes to ground water both
by modifying preexisting recharge and discharge patterns.

S. P. S. Ray (*) · A. Ray (*)

Centre for Ground Water Studies, Jadavpur, Kolkata, West Bengal, India

© Springer Nature Singapore Pte Ltd. 2019 3

S. P. S. Ray (ed.), Ground Water Development - Issues and Sustainable
Solutions, https://doi.org/10.1007/978-981-13-1771-2_1
4 S. P. S. Ray and A. Ray

Ground water is vulnerable due to its relatively limited circulation, ability to

transport pollutants originating from geogenic and anthropogenic stresses.
Strategies to respond to ground water overexploitation and deteriorating water
quality must be based on a new approach, considering ground water as a common
property and redefining the institutional structure governing ground water.
Development of practical policy and management options needs to be formulated
and implemented at the earliest.

2 Ground Water Resources in South Asian Countries

Country-wise description is given below.

2.1 India

Ground water in India occurs in diversified geological formations with significant

variation in lithological composition, in complex tectonic framework, and within
different climatological conditions. Although country-wise aquifer mapping has
been taken up by the Central Ground Water Board recently, from the existing knowl-
edge, aquifers are available from the two principal geological formations, i.e., fis-
sured formations and porous formations. The fissured formations are available in
almost two-thirds of the country and include igneous and metamorphic rocks, vol-
canic rocks, consolidated sedimentary rocks, and carbonate rocks where ground
water is available in near-surface weathered zone and deeper fracture zones in
which secondary porosities have been developed due to weathering action and frac-
turing by tectonic activities. Volcanic rocks represented by Deccan Traps, Rajmahal
Traps, etc. having low permeability have limited ground water potentialities.
Carbonate rocks characterized by karstification in Vindhyans are promising aquifers
due to the presence of saturated solution cavities and channels. However, vesicular
lava has primary porosity. Igneous and metamorphic rocks like granite gneiss, char-
nockites, khondalites, schists, etc. have limited ground water potentialities.
The unconsolidated sediments deposited by riverine alluvium in major and minor
river systems together with coastal and deltaic sediments constitute the major poten-
tial aquifers in the country. The hydrogeological setup of Ganga-Brahmaputra river
valleys contains by far the most prolific aquifer system in the country.
The semi-consolidated Gondwana System of rocks also contains ground water in
fissures, joints, and bedding planes under favorable hydrogeological environment.
Older alluvium sediments of Plio-Pleistocene age also have moderately potential
aquifers in porous zones.
The annual ground water recharge from rainfall in India is 342.43 km3 and that
of canal recharge is about 89.46 km3. Thus the total replenishable ground water
resources of the country is 431.89 km3. CGWB has estimated state-wise fresh
Major Ground Water Development Issues in South Asia: An Overview 5

ground water resources also (Gandhi and Bhamoriya 2011). When considered
basin-wise, Ganga basin is by far, the most ground water worthy (170.99 km3/year).
Although ground water utilization in domestic and industrial sector is within 15%
of the total ground water resource, major share of the resource is allotted for irriga-
tion sector.
The chemical quality of ground water in the country shows wide variation. While
arsenic contamination in ground water is the most devastating menace in Ganga-­
Brahmaputra Plains having major impacts in the states of West Bengal, Bihar,
Jharkhand, Assam, and Uttar Pradesh, high fluoride in ground water has been
detected in 22 states of the country. Again, high concentration of uranium occurs in
Andhra Pradesh, Jharkhand, Odisha, Rajasthan, Telangana, and Punjab. Besides
these, industrial discharges, urban activities, disposal of sewage waters, and appli-
cation of fertilizers and pesticides cause various pollution like excess nitrate in
ground water. In some localized pockets, ground water is polluted by chromium,
manganese, and selenium. Both inland and coastal salinity in ground water within
100 m depth are also very common.
The Central Ground Water Authority has been formed in 1996 to address various
issues related to ground water protection. Overexploitation of ground water due to
excessive ground water withdrawal has been identified through ground water moni-
toring system designed to address ground water level variation and the chemical
quality change in ground water regime.
Ground water legislation based on the reformed Model Bill advocated by the
Central Ground Water Authority has been adopted in some of the states of the coun-
try. To determine precisely the quantity and quality of India’s ground water, Central
Ground Water Board has launched the Aquifer Mapping Programme. Managed
Aquifer Recharge Programme is also being taken up in the areas of high ground
water stress.

2.2 Bangladesh

Unconsolidated sedimentary aquifers, belonging to Pleistocene and Holocene age,

formed by alluvial sediments of Ganga-Brahmaputra-Meghna (GBM) delta system
occur in major parts of the country. The country can be broadly divided into six
major hydrogeological units (Ahmed et al. 1994) such as Zone I (Holocene pied-
mont plains), Zone II (Holocene Deltaic and Floodplains), Zone III (Pleistocene
Terraces), Zone IV (Holocene depressions), Zone V (Tertiary Hills), and Zone VI
(Holocene Coastal plains). Hydrogeological conditions vary significantly from unit
to unit.
Ground water levels of the shallow aquifers fluctuate with annual recharge from
monsoon rains. However, information regarding behavior of the water level in
deeper aquifers are vary little and scanty. Jones (1987) considered that fresh ground
water may be available from older Tertiary rocks from the depth of 1800 m. The
regional flow of ground water is, by and large, from north to south.
6 S. P. S. Ray and A. Ray

The ground water recharge, under the studies of National Water Plan Phase-2,
1991, can be described as 9786 million m3, 6594 million m3, 1498 million m3,
1249 million m3, and 1961 million m3 for NW, NE, SE, SC, and SW regions,
respectively. The total ground water resource available in the country has been
estimated as 21,088 million m3, of which only 946 million m3 is balance left for
further development. The deep aquifer from Barisal and Patuakhali districts occurs
within the depth range of 238–328 m, separated from the upper aquifer system by
a 65–165 m thick clay layer.
Although 90% of rural drinking water is supplied from ground water, the princi-
pal use of ground water in Bangladesh like India is for irrigation.
Arsenic contamination of ground water in shallow aquifers was detected in the
southwest part in 1993, but subsequently it has been found in central and northeast-
ern regions also. Forty-four out of sixty-four districts in Bangladesh are affected by
high arsenic in ground water.
The problems associated with the development of ground water in Bangladesh
include unplanned process of expanding irrigation coverage, overexploitation of
ground water, excessive use of ground water for summer paddy (Boro) cultivation,
creation of ground water for markets, etc. However, ground water pollution due to
excess arsenic content in ground water has posed considerable concern.

2.3 Pakistan

The Indus Basin, formed by alluvial deposits, is having unconfined aquifer system
at shallow depth. About 79% of the Punjab province is having fresh ground water
with less than 1000 mg/l TDS, whereas in Sindh province fresh ground water is
available within 28% of area from 20 to 25 m depth. Indiscriminate use of ground
water has caused enhanced level of salinity. In Tharparkar and Umarkot, the situa-
tion is further complicated by the occurrence of high fluoride in ground water. In
North-West Frontier Province, abstraction in excess of recharge especially in Karak,
Bannu, Kohat, and D.I. Khan has lowered water table and caused contamination
from underlying saline water. In Balochistan, the Makran coastal zone and Kharan
contain highly brackish (as high as 3000 mg/l) ground water which is being used for
drinking water sources. In Mastung Valley as also in Makran coast and Kharan,
ground water also contains high fluoride.
A ground water recharge of 56 billion cubic meters for the country has been
estimated. The potential storage is the aquifer system of the Indus Plain and moun-
tainous valley of NWFP and Balochistan. It has been established that ground water
withdrawal exceeds annual average recharge in areas outside the Indus Basin. In
Balochistan water table is receding 0.6–0.9 m annually on average. In one estimate,
it has been observed that out of the total 68 billion cubic meters ground water, 60
billion cubic meters is already being extracted, leaving a balance of 8 billion cubic
meters for exploitation.
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
 — "He ovat kuin lapsia", sanoi hän.

— Oli sitä toinen ääni kellossa, kun hänelle valtakunnan voitimme.

— Sitä hän juuri sanoikin. Käsivoimia heillä on, mutta ne eivät

koskaan mene päähän.

Talonpojat nauroivat.

— Vaikkei ihminen olekkaan oppinut, niin voi hänellä silti olla

järkeä, huomautti joku.

— Oliko Eerikin juhlassa paljon väkeä? kysyi Eerikki Pietarinpoika

Rankhyttanista.

— Oli kyllä, ja kuningas puhui tästä taalalaisten kapinasta ja kysyi,

oliko miehiin luottamista.

— Kai hän tarkoitti Alataalaita?

— Se kuului vastauksestakin, sillä miehet kirkuivat, jotta korviin

koski, että kyllä he tahtovat pysyä kuninkaalle uskollisina, ja sitte
valittiin kymmenen miestä, joista minäkin olen yksi, lähtemään tänne
neuvomaan teitä, että luopuisitte pettureista ja varkaista, joihin te
nyt luotatte.

Mutta silloin puhkesi meteli valloilleen.

— Hän ei ole mikään varas! huudettiin.

— Me tahdomme auttaa Sten Sturen poikaa!

— Hän ei ole Sten Sturen poika!

 — On kyllä.

Maunu pysyi paikallaan ja katseli aaltoilevaa ihmisjoukkoa. Sitte

otti hän suuresta taskukirjastaan paperin, jonka hän varovaisesti
kääri auki. Siinä oli kirje. Taas katseli hän kansaan. Vähitellen hiljeni
meteli.

— Luen teille tämän kirjeen, virkkoi Maunu, katsellen ympärilleen.

— Keneltä se on?

— Rouva Kristina Gyllenstjernalta.

— Kenelle?

— Oikeastaan taalainjunkkarille, jota te kutsutte Niilo Stureksi.

Mutta kuningas arveli, että tekisi hyvää, jos kaikki sen kuulisitte.

— No, lue, lue!

Maunu luki: "Minä Kristina Gyllenstjerna julistan sinut täten

valehtelijaksi ja petturiksi. En ole unohtanut kuinka monta lasta
Jumala antoi minulle ja autuaasti nukkuneelle herralleni Stenille.
Mutta sinua en tunnusta omakseni; oma omatuntosi on todistava,
että
Jumalan ja ihmisten edessä olet valehdellut."

Ei kuulunut hiiskahdustakaan. Kuni ukkosen lyömänä vaikeni suuri

ihmisjoukko.

— Jos joku epäilee, lisäsi Maunu, — niin tässä on koskematon

sinetti.
 Mutta kukaan ei mennyt sitä katsomaan. Ei Peder Grymkään,
johon isku sentään pahinten koski; hänkin jäi äänettömäksi, yksin
aivot olivat kovassa työssä.

— Mitä taalainjunkkari nyt sanoo? kysyi häneltä likeisin mies.

— Tahdotteko kuulla?

— Se ei hänen asiaansa auttane.

— Hän sanoo, että Kristina rouva synnytti hänet ennen häitä, eikä
sentähden uskalla tunnustaa häntä, virkkoi Grym julkealla äänellä.

Mutta se oli liikaa. Joukossa syntyi niin yleinen vastustus, että

Peder Grym huomasi parhaaksi lähteä tiehensä.

Mutta talonpojat jäivät neuvottelemaan.

Useat olivat valmiit luopumaan taalainjunkkarista ja menemään

kuninkaan puolelle, mutta toiset toivoivat etuja ajan
levottomuuksista ja pitivät vireillä kapinallista liekkiä.

Pitkien keskustelujen perästä päätettiin vihdoin esittää kuninkaalle

vielä muutamia pykäliä ja ehtoja pysyväisen rauhan
aikaansaamiseksi:

1) että taalainjunkkari vapaasti saisi jättää valtakunnan ja lähteä

minne tahtoi:

2) että koko taalalaisten liittolaisuus hänen kanssaan olisi

unohdettava ja annettava anteeksi;

3) ettei uutta uskoa ja luterilaista oppia tuotaisi Ruotsiin;

 4) että vieraat tavat ja rikkileikatut ja kirjavat vaatteet, joita oli
ruvennut ilmestymään kuninkaan hoviin, poistettaisiin;

5) että jokainen, joka perjantaina tai lauvantaina söi lihaa oli

poltettava tai muulla lailla tapettava.

Mainittakoon tämän yhteydessä myöskin kuninkaan vastaus.

Ensimäiseen ja toiseen pykälään hän suostui; kolmanteen ja

viidenteen vastasi hän, ettei heidän pitänyt huolehtia oppineista
asioista, joita eivät he ymmärtäneet, hän kyllä hoitaa ne; mitä taas
tuli neljänteen pykälään, niin selitti hän, ettei heidän asiansa ollut
ruveta mestaroimaan hänen hoviaan, hänen täytyi elää ylimysten,
keisarien ja kuninkaiden tavoin, "sillä emmehän me ruotsalaiset ole
sikoja emmekä pukkeja enemmän kuin hekään".

Tähän saivat taalalaiset tyytyä ja jokainen läksi kotiinsa.

Pyhäksi kolminaisuudensunnuntaiksi 15 p. kesäkuuta 1527 oli

kuningas julistanut valtiopäivät Vesteråsiin ja talonpojat lupasivat
lähettää sinne valtuutettunsa.

19.

VASARA LANKEAA.

Vesteråsin tulevat valtiopäivät aiottiin pitää suurempina kuin

mitkään muut valtiopäivät Kustaan hallituksen aikana.
 Mutta niissä pitikin keskusteltaman tärkeistä ja laajalle kantavista
asioista: rahojen hankkimisen välttämättömyydestä, eripuraisuuden
sovittamisesta ja uuden opin järjestämisestä.

Kaikki nämä kysymykset olivat niin toisistaan riippuvaiset, ettei

niitä enään saattanut eroittaa.

Sitäpaitsi piti ryhdyttämän vakaviin toimenpiteisiin rauhan

palauttamiseksi Taalainmaalla.

Salaa antoi kuningas ritaristolle ja aatelille käskyn miehissä ja

aseilla varustettuna saapua valtiopäiville; hänen aiotut
toimenpiteensä koskivat sekä yksityisten että koko valtakunnan
parasta.

Joka kaupungista oli kutsuttu yksi pormestari ja yksi raatimies,

joka lakikunnasta kuusi talonpoikaa ja joka tuomiokapitulista kaksi,
kolme tai useita oppineempia miehiä; suuri joukko piispoja ja
kaniikkeja, 15 valtakunnanneuvoston herraa, 129 rälssimiestä,
Tukholman kaupungin valtuusmiehet, 14 vuoritilallista ja 105
talonpoikaa. Sitäpaitsi 70 porvaria muista kaupungeista.

Muiden valheiden lisäksi oli kuninkaasta liikkeellä sellainen huhu,

että hän pitää Kristina Gyllenstjernaa vankeudessa. Kuningas pyysi
häntä sentähden kokouksen aikana oleskelemaan muutamia päiviä
Vesteråsissa hyvän ystävänsä luostarin abbedissan luona.

Herra Juhana Turenpoika ja hänen isänsä olivat myöskin

matkustaneet sinne. Heidän välinsä ei ollut oikeastaan rikkoutunut,
mutta herra Ture Jönsinpoika kyllä huomasi puolueestaan
kadottaneensa sekä poikansa että Kristina rouvan. Muuta hyötyä
hänellä ei heistä enään voinut olla kuin käyttää hyväkseen miniänsä
nimen loistoa. Ja nyt läksi valtiohovimestari Ture Jönsinpoika ensi
kerran eläessään purjehtimaan väärän lipun alla.

Olavi Pietarinpoika oli, niinkuin hän itse sanoi, valmis voittamaan

tai sortumaan uskonsa puolesta.

Olihan Kustaa Eerikinpojalla turvanaan vahva usko ja luja

luottamus, ja tarpeen ne olivatkin, sillä hänen hartioillaan lepäsi tänä
hetkenä koko maan kohtalo. Jos hän silmänräpäyksenkin aikana
horjuu tai hiuskarvankin verran väistyy, niin syöksyy lumivyöry hänen
päällensä, hautaa hänet allensa… ja sitte… Niin, miten käy sitte?

Hän ei tahtonut sitä ajatella… nöyrästi mutta kiihkeään rukoili hän

kaikkien herrojen Herralta apua ja astui ilman pelkoa tulevaisuutta
kohti, lapsellisesti luottaen siihen, että Herra johtaa hänen tekojaan.

Valtiopäivien vihkijäisten piti tapahtua linnassa erityisen suuren

juhlan yhteydessä, jotta jäsenet saisivat tilaisuutta tutustua toisiinsa
ja jutella keskenään.

Täällä päätti Kustaa myöskin tuoda esiin poliittiset mielipiteensä ja

aikomuksensa.

Sentähden oli hän antanut käskyn, että valtakunnan herrat,

ritaristo ja aateli ruokapöydässä asetettaisiin istumaan likinnä
kuningasta, sitte piispat, sitte rälssimiehet, papit, porvarit ja
talonpojat.

Hämmästys oli yleinen; hengelliset suurmiehet olivat tottuneet

neuvoskunnassa istumaan itse valtionhoitajan edessä, ja nyt — se oli
vallan käsittämätöntä!

Hän oli heittänyt riitahansikkaan! sota oli julistettu!

 Seuraavana päivänä pitivät piispat ja heidän likeisimmät
uskottunsa kokouksen P. Egidiuksen kirkossa lukittujen ovien takana.

Piispa Brask oli puettu täyteen virkapukuun.

— Paavin ja pyhän kirkon nimessä toivotan teidät tervetulleiksi,

sanoi hän; — iloitsen suuresti siitä, että täällä edeltä käsin
kanssanne saan keskustella asioista, jotka ovat tärkeät sekä maalle
että valtakunnalle.

— Toivomme riippuu nyt, niinkuin aina ennenkin, teidän armonne

viisaudessa ja kokeneissa tiedoissa, lausui Ture Jönsinpoika, tehden
syvän kumarruksen.

Muut yhtyivät hyväksyen hänen sanoihinsa ja piispa alkoi

liikutetuin mielin:

— Te tiedätte, että jo kauvan on näyttänyt siltä kuin herra Kustaa

Eerikinpoika karsain silmin katselisi sitä valtaa ja mahtia, jonka
hänen pyhyytensä paavi on meille antanut ja niinkuin hän yhä
likemmin olisi tahtonut liittyä kirkon vihollisiin, tuottaakseen meille
vahinkoa ja häviöä.

— Kyllä… valitettavasti… Pahalta näyttää! kuului yleisenä

valitushuutona.

— Eilen osottautui pelkomme oikeutetuksi. Taaskin kuului jylhä

valitus, jotta kirkko kaikui.

— Minä vakuutan teidän armollenne, että koko ritaristo syvästi

loukkaantui tuosta epäkunnioitusta osoittavasta menettelystä,
vakuutti Siggenpoika Sparre.
 Piispa kumarsi ja jatkoi:

— Me näemme selvään että kuningas tulee hyökkäämään meidän

valtamme ja oikeuksiemme kimppuun, ehkäpä vielä ryöstämään
meiltä linnamme, linnoituksemme ja korkomme, kunnes tulemme
köyhiksi, kurjiksi talonpoikaispapeiksi. Mitä te tästä arvelette, veljeni?

Maunu Sommar Strängnäsistä sanoi, että koska hän ilman paavin

vahvistusta oli saanut hiippansa kuninkaalta, niin ei hän voinut
ryhtyä mihinkään, vaan täytyi hänen tyytyä köyhyyteen tai
rikkauteen, sen mukaan kuin kuningas tahtoi hänelle sitä antaa.

Vesteråsin piispa lausui samat sanat.

Kiiluvin silmin puhkesi vanha Brask kiihkeästi puhumaan:

— Hulluja pelkureja te olette, jos suostutte sellaiseen!

Meidän piispojen tehtävä ei ole sanoa kaikkeen "jaa" ja "amen",

vaan meidän tulee laatia lait sekä itsellemme että kuninkaalle ja
valtakunnalle.

— Niin, niin, juuri niin! huusivat useat läsnäolevista.

— Kuningas oleskelee kerettiläisten keskellä; hän on kiusauksen

hetkenä kallistanut korvansa heidän puheillensa, mutta meidän tulee
valvomisella ja rukouksella estää pahaa ruttona leviämästä maahan
ja valtakuntaan.

— Kyösti herra on ankara mies, vastasi Vesteråsin piispa Maunu

Pietarinpoika. — Se joka vastustaa hänen tahtoaan, voi kadottaa
päänsä.
 — Mutta vaarallisempaa on toki luopua paavista; hän on meidän
elämämme ankkuri ja meidän turvamme; jos me hänet heitämme,
niin olemme turmion omat, sillä kuningas tulee pitämään meitä
orjinaan, jolloin emme saa puhua sanaakaan kirkon vapauksien
hyväksi. Ja kuinka luulette silloin käyvän?

— Tätä ei kukaan kauvan voi sietää, vastasi herra Ture

Jönsinpoika. — Kustaa Eerikinpoika ei ole ensimäinen, joka rupeaa
vastustamaan kirkkoa, mutta jokainen, joka sitä on uskaltanut tehdä,
on joutunut pannakiroukseen ja kirkko on saanut takaisin omansa;
niin tulee käymään nytkin.

— Jos me vedämme yhtä köyttä, niin kuninkaan täytyy alistua,

virkkoi vanha piispa, korottaen päätänsä. — Vannokaa, te kaikki
kirkon uskolliset palvelijat ja ystävät, ettette tingi hiuskarvankaan
vertaa hänen pyhyytensä paavin käskyistä ja määräyksistä, ettette
suostu vähimpiinkään muutoksiin piispallisissa säännöissä tai
supistuksiin maallisessa vallassamme.

Kaikki läsnäolijat nostivat käsivartensa ja lausuivat:

— Me vannomme!

— Ettette suostu siihen, että Jumalan sanaa saarnataan tai

opetetaan toisin kuin me määräämme.

— Me vannomme!

Piispan puhe oli innostuttanut mielet ja nyt tehtiin kirjallinen

vakuutus, jossa piispat sitoutuivat viimeiseen saakka taistelemaan
kirkon puolesta. Jokainen kirjoitti nimensä alle ja kirjoitus
vahvistettiin sinetillä sekä kätkettiin holviin Vesteråsin
tuomiokirkossa, josta se v. 1542 eli 15 vuotta myöhemmin löydettiin.

— Ja minä, huudahti Ture Jönsinpoika, — vakuutan, ettei ritaristo

tule sallimaan kirkon oikeuksia millään tavalla loukattavan.

— Voitteko tehdä sen? kysyi Maunu Sommar.

— Siunatun kuninkaantyttären Agneksen jälkeläisenä uskallan

antaa elämäni sanojeni pantiksi! huudahti Ture Jönsinpoika
kiihkeästi.

Piispa kumarsi.

Sitte erottiin ja jokainen läksi dominikaaniluostarin

kokoushuoneeseen, jossa valtiopäivien avajaiset piti tapahtua.

Kaikki odottivat suurimmassa jännityksessä.

Kansleri Lauri Antinpoika ryhtyi johdantoon.

Hän huomautti läsnäoleville mimmoisessa tilassa valtakunta oli,

kun Kustaa herra, säätyjen nimenomaisesta pyynnöstä, otti vastaan
sen. Jos hän olisi ollut vanhempi ja jos hän paremmin olisi tuntenut
valtakunnan tilan, niin ei hän ikinä olisi sitä tehnyt. Hän oli luottanut
lupauksiin ja vakuutuksiin ja luullut, että eripuraisuus ja kapinat
lakkaisivat, mutta tuskin oli saatu rauha maahan, kun entiset rettelöt
taas alkoivat, vaikkei hän koskaan ollut antanut aihetta niihin. Hän
työskentelee voimiensa mukaan valtakunnan hyväksi ja palkaksi saa
hän osakseen salaliittoja, panettelua ja kavalluksia, varsinkin
taalalaisilta, jotka kehuvat asettaneensa hänet valtaistuimelle siksi
että he olivat mukana, kun Jumala Vesteråsin luona soi ruotsalaisille
suuren voiton. Sentähden arvelevat he nyt voivansa asettaa
kuninkaita ja syöstä valtaistuimia mielensä mukaan; jos siis joku
tahtoo ryhtyä kapinaan, niin lähteköön vain Taalaihin: paikalla on
sota koko maassa. Mutta sellaisilla ehdoilla ei kukaan halua olla
maan herrana.

"Häntä syytetään suurista veroista; totta on että on täytynyt vaatia

niitä useammin kuin hän olisi suonut, mutta näihin toimenpiteisiin on
pakoittanut hätä ja sodat kuningas Kristiania, Severin Norrbyta ja
hänen puoluettaan vastaan sekä maan oman rahvaan
levottomuudet. Nyt kiertelee sanakapula nauhoitettuna ja poltettuna
pitkin Itägötlantia, levittäen sitä valheellista viestiä, että maahan olisi
määrätty uusi vero, neljä luotia hopeaa jokaista talollista kohti ja
kaksi luotia jokaista lampuotia kohti, jonkatähden kuningas muka
olisi ollut pakoitettu pitämään enemmän sotaväkeä kuin ennen
tarvittiin."

"Saksalaiset lähettiläät, jotka olivat tulleet perimään velkojansa,

olivat kyllä salissa läsnä; taalalaiset ja muut, jotka tahtoivat päästä
veroista, olisivat itse saattaneet keskustella heidän kanssaan, niin
olisivat varmaan saaneet tietää, suostuivatko he kapinalla saamaan
velkansa suoritetuiksi."

"Sitte soimataan kuningasta kalliista ajasta, niinkuin hän olisi

Jumala, joka voi hankkia sadetta ja päiväpaistetta mielensä mukaan.
Hän on koettanut parastansa, tehnyt liiton hollantilaisten kanssa,
että he toisivat maahan suoloja ja vaatteita y.m. Ja kaikki kuninkaan
toimenpiteet ovat tapahtuneet kansan hyväksi,
valtakunnanneuvoston suostumuksella."

"Vihdoin soimataan häntä uuden opin tuomisesta ja sanotaan,

ettei hän salli pappeja. Kuitenkin on hän vain tahtonut puolustaa
sorrettuja pappeja vastaan, jotka keksimänsä jumalanpalveluksen
nojalla ovat anastaneet maan, niin ettei kruunu ja ritaristo tässä
valtakunnassa omista edes kolmatta osaa siitä mitä papit ja munkit.
Syytös ettei kuningas muka salli pappeja on niin julkea valhe, että
jokaisen pitäisi hävetä Jumalan ja ihmisten edessä lausua sitä.
Kuningas kyllä tiesi, ettei tulla toimeen ilman pappeja ja opettajia;
juuri sentähden oli hän antanut saarnata Jumalan puhdasta sanaa ja
evankeliumia ja kutsunut tänne muutamia niistä papeista, jotta he
täällä säätyjen läsnäollessa tekisivät selkoa opistaan, oliko se oikea
vai väärä. Siitä sitte jokainen saisi päättää, kuka on oikeassa ja ketä
tulee kannattaa, ja niin riita lakkaisi."

"Kaikista näistä yllämainituista asioista on kuningas valmis

tekemään säädyille tiliä ja toivoo hän voivansa kunniakkaasti ja
rehellisesti pitää puoliaan, niinkuin kristityn ruhtinaan sopii."

"Sitäpaitsi pyytää hän uudelleen luopua hallituksesta, jotta

valtakuntaa paremmalla onnella saisi hallita sopivampi herra.
Kuningas kiittää hänelle osoitetusta kunniasta ja toivoo, että säädyt
katsovat hänen ansaitsevan kappaleen lääniä, jolla hän voi elää ja
työskennellä valtakunnan hyväksi."

'Mutta ennenkuin päätös asiasta tehdään, pyytää hän saada

esittää ne puutteet, jotka sekä hänelle että kaikille muille ovat
tehneet hallituksen inhoittavaksi. Nämä puutteet ovat:

1) Kruunun tulot eivät riittäneet menoihin. Edelliset olivat 24,000

markkaa, jälkimäiset 60,000. Tullia ei ollut, vuorikaivokset olivat
rappiolla ja sitäpaitsi heikonsi kruunua se, että jokainen tahtoi sortaa
lampuotejaan.

2) Ritaristoa oli heikontanut osaksi sota, osaksi ja pääasiallisesti

se, että sen tilukset ja omaisuudet olivat langenneet kirkoille ja
luostareille, ja kun kaikki tahtoivat lahjoituksia kruunulta, vähenivät
sen tulot tietysti.

3) Tärkeimpiä merikaupunkeja vahingoitti laiton maakauppa ja

sitäpaitsi tuli säätyjen ottaa huomioon, että vieraat herrat sangen
helposti saattoivat saada aikaan eripuraisuutta maassa, kun kuulivat,
miten helposti Ruotsin miehet tarttuvat onkeen; jos ruotsalaiset
eläisivät keskinäisessä sovussa, niin ei mikään saattaisi viedä
valtakuntaa turmioon.'

"Vihdoin esitti kuningas mainittujen puutteiden poistamiseksi, että

koska valtion linnat ja linnoitukset olivat joko hävitetyt tai joutuneet
rappiolle, piispojen linnat ja linnoitukset, jotka heille olivat
tarpeettomat, luovutettaisiin kuninkaalle. Sitäpaitsi olivat kruunun
huonot tulot korvattavat piispojen, pappien, kaniikkien ja luostarien
ylellisillä tuloilla."

"Kaikki vetoaminen Roomaan oli tulevaisuudessa kiellettävä,

samoin kuin piispanvirkojen vahvistuksen ostaminen."

Salissa syntyi hiiskumaton hiljaisuus ja kuitenkin näytti siellä

sangen omituiselta.

Kuningas istui valtaistuimellaan. Hänen jalot kasvonsa olivat totiset

ja vakavat.

Valtioneuvokset istuivat hänen ympärillään. Kaikkien kasvoilla

kuvastui hämmästys.

Piispoista veti huomiota puoleensa varsinkin Hans Brask. Hän oli

päätä korkeampi kuin kaikki muut, kulmakarvat olivat rypyssä;
synkkänä, liikkumattomana tuijotti hän eteensä. Muut loivat toisiinsa
merkitseviä, levottomia, voitonhimoisia katseita; he pitivät kiinni
varastettua saalistaan kuin nälkäiset sudet.

Etempänä salissa istuivat porvarit ja talonpojat. Edelliset näyttivät

tuumailevan, jälkimäiset raappivat päätään ja katselivat vuoroin
kuningasta, vuoroin piispoja, eivätkä tietäneet, kenen neuvoja tuli
seurata. Munkit, jotka olivat heidän läheisyydessään, kuiskailivat
heille yhtämittaa.

Kuningas vaati ritaristolta ja aatelilta sekä piispoilta vastausta.

Valtiohovimestari Ture Jönsinpoika nousi ja pyysi kuningasta

kärsivällisyydellä kuuntelemaan heidän vastaustaan.

Kuningas nyökäytti päätään suostumisen merkiksi.

Silloin nousi Hans Brask; hänen voimakas äänensä kuului selvään

koko salissa, kun hän hiukan kiihkeästi virkkoi:

— Meidän hengellisten herrojen täytyy tunnustaa, että meidän

kaikkein pyhin isämme, Rooman paavi, kalliilla valalla on kieltänyt
meitä suostumasta mihinkään muutoksiin opissa tai muissa
hengellisissä asioissa.

Olemme kyllä velvolliset pysymään armolliselle herrallemme ja

kuninkaallemmekin kuuliaisina ja uskollisina, mutta ainoastaan mikäli
hänen tahtonsa ei sodi paavin meille antamia säädöksiä tai yleisen
kirkonkokouksen päätöksiä vastaan. Kirkon omaisuudesta, sen
kiinteimistöstä enempää kuin sen irtaimistostakaan, emme voi
luopua, sillä paavi on käskenyt meitä hoitamaan sitä. Mutta pappien
ja munkkien kesken vallitsevat väärinkäytökset ja säännöttömyydet
poistettakoon sitävastoin kernaasti.
 Tämän lausuttuaan istuutui hän ja kaikki hänen virkaveljensä
loivat häneen kiitollisen katseen, sillä nyt he saattoivat olla varmat
siitä, ettei kukaan koettaisi kumota hänen sanojaan.

Silloin kääntyi kuningas neuvoston ja ritariston puoleen ja kysyi,

oliko tämä vastaus heidän mielestään oikea.

Neuvoston vanhimpana jäsenenä nousi taaskin Ture Jönsinpoika ja

vastasi, että se hänen käsityksensä mukaan kyllä oli miltei oikea,
vaikka yksityiskohtiin olisi saattanut tehdä muutamia lisäyksiä.

Nyt nousi Kustaa; hänen säihkyvät silmänsä kiertelivät pitkin

huonetta ja jymisevällä äänellä hän virkkoi:

— Asiain näin ollen ei meitä enään haluta olla kuninkaananne.

Toista vastausta me teiltä odotimme. Nyt ei meitä enään
hämmästytä, että talonpojat osoittavat hulluutta ja
tottelemattomuutta, vihaa ja kiusottelua, kun kuulemme että heillä
on näin hyvät yllyttäjät. Jolleivät he saa sadetta, niin he syyttävät
siitä meitä, samaten jolleivät saa päiväpaistetta. Jos nälkä, rutto tai
muu paha heitä kohtaa, niin on se meidän syymme. Siinä kiitos
kaikista huolista, mitä me kansan ja maan tähden saamme kantaa.
Vaikka me teidän hyväksenne olemme tehneet työtä niin paljon kuin
suinkin olemme jaksaneet sekä hengellisellä että maallisella alalla,
niin emme kuitenkaan saa odottaa palkaksemme muuta kuin että te
soisitte kirveen iskun kohtaavan päätämme, vaikka ei kukaan uskalla
käydä kiinni varteen. Sellaista palkkaa emme me huoli enempää kuin
tekään. Meidän pitää joka päivä tehdä enemmän työtä ja nähdä
enemmän vaivaa kuin kenkään teistä, sekä koti- että ulkomaan
asioissa, koska me kannamme teidän herranne ja kuninkaanne
nimeä. Kuitenkin tahdotte te asettaa munkit ja papit ja kaikki paavin
kätyrit meidän yläpuolellemme. Sanalla sanoen, te tahdotte tuomita
ja mestaroida meitä, vaikka me olemme valittu teidän herraksenne ja
kuninkaaksenne. Me emme usko että helvetin huonoinkaan henki
tahtoisi olla siinä virassa, saatikka sitte joku ihminen. Tietäkää siis,
että me kokonaan kieltäydymme olemasta kuninkaananne. Valitkaa
ja kruunatkaa kenen hyväksi näette. Jos saisitte sellaisen, joka
kaikissa suhteissa voi noudattaa tahtoanne, niin olisi se meille
sangen mieluisaa! Kuitenkin täytyy teidän valmistautua rehellisesti
maksamaan meille kiinteän perintömme sekä isän että äidin puolelta,
ja kaiken sen, minkä omastamme olemme maksanut valtakunnan
puolesta. Tämän tapahduttua lupaamme, että jätämme valtakunnan
emmekä ikinä siihen palaa.

Kyyneleet tulvivat kuninkaan silmiin. Kiireesti läksi hän pois

kokoussalista ja palasi linnaan. Mutta huoneessa oli syntynyt
sellainen hiljaisuus, ettei kuulunut muuta kuin kuninkaan etenevät
askeleet.

Silloin nousi kuninkaan kansleri ja puhui liikutetuin mielin ja

murtuneella äänellä:

— Hyvät herrat ja miehet, kokoontukaa nyt tekemään viisaita

päätöksiä, rukoillen Jumalalta hyviä neuvoja, sillä tässä on
kysymyksessä korkea asia, joka koskee koko valtakunnan onnea. Te
kuulette, ettei tässä ole kuin kaksi mahdollisuutta: joko meidän
täytyy noudattaa armollisen herramme ja kuninkaamme tahtoa ja
rukoilla hänen suosiotaan ja ystävyyttään ja pyytää häntä pysymään
kuninkaanamme niinkuin tähänkin asti; tai jos teistä on parempi,
valita toinen ja lunastaa kuningas Kustaan tilukset, niinkuin juuri
kuulitte hänen sanoneen. Muita keinoja ei meillä ole.

Mutta kukaan ei tähän vastannut mitään.

 Eikä keskustelua myöskään syntynyt.

Hiljaisuutta ei kuitenkaan kestänyt kauvan, sillä pian seurasi

kamala meteli, huutoja ja uhkauksia.

Ture Jönsinpoika tahtoi puheenvuoroa, mutta kukaan ei kuunnellut

häntä.

Piispa Braskkin koetti korottaa ääntänsä, mutta kun ei hän saanut

sitä kuuluville, läksi hän salista.

Kansa hajosi ryhmiin. Samoinajattelevat vaihtoivat tietysti

mielipiteitä.

Kiihkeimmillään oli mielenkuohu porvarien ja talonpoikien kesken.

Varovaisuus oli kokonaan kadonnut.

Tätä kesti iltaan asti, jolloin kokous hajosi ja jokainen läksi kotiin.

Mutta sieltä täältä kuului uhkauksia.

— Pitäköön papisto puoliaan. Hänen armoaan ei kukaan voi

syyttää mistään.

— Eläköön Kyösti kuningas! huusivat toiset.

— Hän hankki rauhan maahan!

— Hän on kerettiläinen, hän tahtoo karkoittaa pappimme ja

munkkimme! huusi valepukuun puettu munkki.

— Hän syö lihaa perjantaina! kirkaisi muuan nälkäinen raukka.

— Etkö sinä sitte tekisi samoin?

 — Minä säästäisin lihat lauantaiksi.

— Ja joutuisit polttoroviolle.

— Enpä, jos kuninkaan tahto tapahtuu.

— Kuningas on viisas ja urhea herra, virkkoi muuan porvari, — voi

meitä, jos hän jättää maan!

— Saamme vielä katua, että olemme kuulleet munkkien ja muiden

viekkaiden neuvoja.

— Mitä me teemme?

— Kuulemme ensiksi mitä muut aikovat.

Ture Jönsinpoika tapasi portaissa piispa Braskin.

— Toivomme ovat toteutuneet, teidän armonne; nyt ei enään ole

pelkoa, hänen valtansa on murtunut.

— Paljon on syytä pelkoon, herra Ture, suuri vastuunalaisuus

lepää hartioillamme.

— Ne kyllä kestävät.

— Kansan puheita ei kannata kuunnella, virkkoi herra Siggenpoika

Sparre. — Tämä hengellinen vapaus se juuri on pannut talonpojan
pään pyörälle.

— Mitä me teemme, jollei kuningas taivu? kysyi piispa, syvästi

suruissaan.
 — Emme välitä hänestä, puuttui puheeseen Ture herra, —
ryhdymme uuteen kuninkaanvaaliin.

— Onko täällä sitte varaa valita?

— Minä en suinkaan tahdo ruveta kehumaan itseäni, mutta en

luulisi valtakunnan säätyjen unohtaneen, että minä olen siunatun
kuninkaantyttären Agneksen jälkeläinen ja sitäpaitsi Ruotsin vanhin
ritari ja poikani naimisen kautta sukua jalolle rouva Kristina
Gyllenstjernalle ja Sturelle. Onhan luultavaa, että yleinen toivomus
kääntyy minun persoonaani… minä kyllä tyydyn
valtionhoitajantoimeen, kunnes on totuttu muutokseen.

Piispa loi häneen halveksivan katseen.

— Minä luulin, että te rakkaudesta pyhään kirkkoon vihasitte

kuningasta.

— Voitte olla varma siitä, että minä kyllä noudattaisin pyhän isän
ja teidän tahtoanne ja kaikin puolin katsoisin hengellisen säädyn
kunniaa ja etuja.

Muutkin läsnäolevat ritarit vakuuttivat piispalle samaa, mutta hän

teki heille vain kumarruksen ja läksi.

— Ukko on tullut vanhaksi, kuiskailivat ritarit keskenään. —

Rupeaa nyt tuollaisia suremaan, niinkuin ei täällä olisi
kuninkaanalkuja yllin kyllin.

Mutta Ture herra sanoi ystävilleen, että nyt mennään kotiin

jatkamaan keskustelua. Hänen viittauksestaan lensi portti selkosen
selälleen.
 Sen ulkopuolella seisoi kirjaviin vaatteisiin puettu palvelija, rinnalla
riippumassa suuri rumpu.

— Katsokaa, hyvät herrat, hän saa kulkea edessäni pitkin katua

lyöden rumpua, niin kansa ymmärtää, että tässä kulkee ystävä ja
puolustaja! Seuratkaa minua, jalot herrat ja ystävät!

Ja edellään palvelija, joka voimiensa takaa löi rumpua, palasi Ture

herra kotiin.

Kaikki jotka hänet kohtasivat, nauroivat tai säälivät häntä, ja se

muisto hänestä on säilynyt meidän päiviimme asti.

Dominikaaniluostari oli niinsanottu kaksoisluostari, jonka toisella

puolella oli miehiä, toisella naisia. Abbedissan ja herra Juhana
Turenpojan välityksellä oli Kristina rouva saanut tilaisuuden salaa,
kenenkään näkemättä seurata valtiokokouksen keskusteluja.

Hänen poikansa kuolema ja taalainjunkkarin esiintyminen oli

tuottanut hänelle niin paljon surua, että hän luuli kadottaneensa
kaiken elämänhalun.

Mutta nähdessään kokoontuneet, kuunnellessaan tärkeiden

kysymysten pohdintaa, innolla seuratessaan Kustaa herran asiaa,
jonka yhteydessä hän aavisti mitä erilaisimpia intohimoja, huomasi
hän, että isänmaan kohtalo yhä vielä oli hänelle yhtä rakas kuin
ennenkin. Jollei hän enään voinutkaan ottaa osaa asiain kulkuun,
niin hän ainakin parhaimmilla toiveillaan saattoi seurata niitä. Siellä
oli niin paljon tuttuja entisiltä ajoilta. Piispa Brask… hän muisti hänet
niin hyvin. Pappi kiireestä kantapäähän asti… miten hänen puheensa
oli itsekästä… mutta ääni vapisi… hän ei ainakaan ollut niin varma
kuin ennen.
 Kun kaikki jo olivat jättäneet salin, läksi Kristina rouva pois samaa
tietä jota oli tullut, yhä vielä ajatellen piispaa. Suureksi
hämmästyksekseen kohtasi hän hänet samassa luostarin portailla.
Molemmat he hämmästyneinä seisahtuivat.

— Herra Piispa Brask! huudahti Kristina.

— Jalo rouva Kristina Gyllenstjerna! Minä tiesin että te olette

oleskellut täällä, suokaa anteeksi, etten ole käynyt teille
vakuuttamassa kunnioitustani, mutta mieleni on ollut niin täynnä
kaikkinaisia asioita.

— Siitä on kauvan kun näimme toisemme, puhui Kristina rouva ja

avasi oven ruokasaliin. — Suvaitseeko teidän armonne?

Piispa astui sisään hänen edellään ja heittäysi väsyneenä

istumaan.

— En muista koska se oli.

— Heti sen jälkeen kun jalo puolisoni Sten Sture oli kaatunut
taistelussa isänmaan edestä ja viholliset sitä saarsivat joka puolelta,
uhaten musertaa sen.

— Ne olivat kamalia aikoja, jalo rouva, vastasi piispa, mutta hänen

ajatuksensa olivat nähtävästi toisaalla.

— Ohjatkoon nyt Jumala sanojani! mietti Kristina rouva.

— Eivät kamalampia kuin nykyisetkään, teidän armonne. Esiintyvät

henkilöt ovat vaan muuttaneet osia. Silloin uhkasi vihollinen
valtakuntaa surmalla, nyt sitävastoin sen omat lapset.
 Piispa säpsähti.

— Mitä te tarkoitatte? kysäisi hän, luoden eteensä terävän

katseen.

— Pitääkö minun teidän armollenne muistuttaa, miten Kristian

antoi vuodattaa jalointen veren eikä edes säälinyt kuolleita heidän
haudoissaan?

Piispa nyökäytti levottomana päätään.

— Koko maa vapisi hänen vihansa edessä, jatkoi Kristina, —

kukaan ei uskaltanut nousta sitä vastustamaan paitsi se
nuorukainen, jonka Jumala oli määrännyt maamme vapauttajaksi.

— Kustaa Eerikinpoikaako tarkoitatte? mutisi vanhus.

— Hän sai kärsiä puutetta, pilkkaa, vainoa, vaaroja, kurjuutta,

mutta hänen reipas mielensä ei lannistunut, sillä Ruotsin pelastus oli
hänellä päämääränä ja Ruotsin kunnia hänen ylpeytenään.

Kristina vaikeni hetkeksi ja jatkoi sitte:

— Tämän miehen tahtoo aatelisto ja papisto nyt syöstä

valtaistuimelta, vannoakseen uskollisuutta ja kuuliaisuutta — Ture
Jönsinpojalle.

— Jumala tietää, että minä suuresti kunnioitan ja ihailen Kustaa

Eerikinpoikaa. Minä ennustin hänen hallituksestaan paljon hyvää
maalle… mutta nyt, kun hän kunnottomasti hyökkää pyhän kirkon
kimppuun, tallaa paavin ja piispauden säännöt jalkainsa alle ja sallii
tuoda maahan uuden, kerettiläisen uskonnon, nyt täytyy minun
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com