Read Anytime Anywhere Easy Ebook Downloads at ebookluna.

com

(eBook PDF) Obstetrics & Gynecology (Diagnostic

Medical Sonography Series) Fourth Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-obstetrics-
gynecology-diagnostic-medical-sonography-series-fourth-
edition/

OR CLICK HERE

DOWLOAD EBOOK

Visit and Get More Ebook Downloads Instantly at https://ebookluna.com

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Fleischer’s Sonography in Obstetrics & Gynecology 8th

Edition Arthur C. Fleischer Et Al. - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/fleischers-sonography-in-obstetrics-
gynecology-ebook-pdf/

ebookluna.com

Progress in Heterocyclic Chemistry Volume 29 1st Edition -

eBook PDF

https://ebookluna.com/download/progress-in-heterocyclic-chemistry-
ebook-pdf/

ebookluna.com

(eBook PDF) Translational Medicine in CNS Drug

Development, Volume 29

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-translational-medicine-in-cns-
drug-development-volume-29/

ebookluna.com

Obstetrics and Gynecology: Maintenance of Knowledge, An

Issue of Obstetrics and Gynecology Clinics 1e - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/obstetrics-and-gynecology-maintenance-
of-knowledge-an-issue-of-obstetrics-and-gynecology-clinics-1e-ebook-
pdf/
ebookluna.com
Medical Disorders in Pregnancy, An Issue of Obstetrics and
Gynecology Clinics 1st Edition Judith Hibbard - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/medical-disorders-in-pregnancy-an-
issue-of-obstetrics-and-gynecology-clinics-ebook-pdf/

ebookluna.com

Current Diagnosis & Treatment Obstetrics & Gynecology,

12th Edition Lauren Nathan - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/current-diagnosis-treatment-obstetrics-
gynecology-12th-edition-ebook-pdf/

ebookluna.com

Cardiology-An Integrated Approach (Human Organ Systems)

(Dec 29, 2017)_(007179154X)_(McGraw-Hill) 1st Edition
Elmoselhi - eBook PDF
https://ebookluna.com/download/cardiology-an-integrated-approach-
human-organ-systems-dec-29-2017_007179154x_mcgraw-hill-ebook-pdf/

ebookluna.com

(eBook PDF) Examination Review for Ultrasound: Abdomen and

Obstetrics & Gynecology 2nd Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-examination-review-for-
ultrasound-abdomen-and-obstetrics-gynecology-2nd-edition/

ebookluna.com

Case Files Obstetrics and Gynecology 5th Edition Eugene C.

Toy - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/case-files-obstetrics-and-gynecology-
ebook-pdf/

ebookluna.com
T he restructured fourth edition of Diagnostic Medical Sonography:
Obstetrics and Gynecology follows input from instructors who use the
textbook. Separation of chapters in the Obstetrics section to follow fetal
systems offers continuity by presenting embryonic development and
normal and abnormal anatomy divided by system. This edition continues
to give information recognizing the diverse backgrounds and experiences
of readers. This textbook continues to be useful as an introduction to the
profession or as a continuing reference. The content lays the foundation for
a better understanding of anatomy, physiology, pathophysiology, and
complementary imaging for the sonographer practitioner, sonographer,
sonologist, or student when caring for the patient.
The textbook has two major sections, with the first being gynecology
and the second obstetrics. The first chapters in each section, “Principles of
Scanning Technique in Gynecologic Ultrasound” and “Principles of
Scanning Technique in Obstetric Ultrasound,” have information on patient
care and the process of beginning the gynecologic or obstetric exam. The
first chapter describes picture archiving and communication systems
(PACSs) and interconnected computer systems within a clinic or hospital
that have revolutionized our profession and daily workflows. Both
introductory chapters offer methods to care for the patient while
performing the ultrasound exam.
Throughout the chapters, we have tried to incorporate instrumentation
and complementary imaging modalities when appropriate. This allows for
integration of sonographic physics as well as other imaging modality
findings that sonographers often encounter.
We made every attempt to produce an up-to-date and factual textbook,
at the same time presenting the material in an interesting and enjoyable
format to capture the reader’s attention. To do this, we provided detailed
descriptions of anatomy, physiology, pathology, and the normal and
abnormal sonographic representation of these anatomic and pathologic
entities. Illustrations, summary tables, and images include valuable case
study information.
Our goal is to present as complete a text as possible, recognizing that
current journal readings must supplement the content. With every
technologic advance made in equipment, the sonographer’s imagination

8
must stretch to use new applications. With the comprehensive foundation
available in this text, the sonographer can meet that challenge.

Susan R. Stephenson, MS, MAEd, RDMS, RVT, CIIP

Julia Dmitrieva, DBA, RDMS (OB)(AB)(BR),
RDCS, RVT

9
Karen Ambrowitz, RDCS
Technical Director
Pediatric Echocardiography Laboratory
UCLA Mattel Children’s Hospital
Los Angeles, California

Lisa Allen, BS, RDMS, RDCS, RVT, FAIUM

Ultrasound Coordinator
The Regional Perinatal Center
State University of New York
Upstate Medical University
Syracuse, New York

Liana Amarillas, BS, RDMS (ABD)(OB), RVT, RDCS

Diagnostic Medical Sonographer
Divisions of Ultrasound and Prenatal Diagnosis
University of Colorado Hospital
Aurora, Colorado

Amanda Auckland, RDMS, RDCS, RVT

Sonographer
Department of Ultrasound
University of Colorado Hospital
Aurora, Colorado

Sue Benzonelli-Blanchard, BS, RDMS, RDCS

Ultrasound Consultant
Issaquah, WA

Danielle M. Bolger, RT, RDMS, RVT, RDCS

Department of Ultrasound
University of Colorado Hospital
Aurora, Colorado

Molina Dayal, MD, MPH, FACOG

Medical Director

10
Sher Institute of Reproductive Medicine
St. Louis, Missouri

Greggory DeVore, MD
Division of Maternal-Fetal Medicine
Department of Obstetrics and Gynecology
David Geffen School of Medicine at UCLA
Los Angeles, California
Fetal Diagnostic Centers
Pasadena, Tarzana, and Lancaster, California

Julia Dmitrieva, DBA, RDMS (OB)(AB)(BR), RDCS, RVT

Philips Healthcare
Bothell, Washington

Arri Hall-Terracciano
Dixie Regional Medical Center
St. George, Utah

Faith Hutson, BAS, RT, RDMS

DMS Clinical Coordinator
Diagnostic Medial Sonography
Doña Ana Community College
Las Cruces, New Mexico

Catheeja Ismail, RDMS, EdD

Staff Sonographer
Assistant Professor of Radiology
The George Washington University Hospital
Washington, District of Columbia

Sanja Kupesic, MD, PhD

Clinical Professor of Obstetrics & Gynecology and Radiology
Department of Medical Education
Paul L. Foster School of Medicine
El Paso, Texas

Bridgette Lunsford, MAEd, RDMS, RVT

Clinical Applications Specialist
GE Healthcare - Ultrasound
Arlington, Virginia

11
Darla Mathew, BAS, RT, RDMS
DMS Program Director
Diagnostic Medical Sonography
Doña Ana Community College
Las Cruces, New Mexico

Amber Matuzak, BS, RDMS, RVT, RDCS

Division of Ultrasound
University of Colorado Hospital
Diagnostic Medical Sonographer
Aurora, Colorado

Kassandra Quigley, BS, RDMS, RVT, RDCS

Lead Sonographer
University of Colorado Hospital
Aurora, Colorado

Cindy Rapp, BS, RDMS, FAIUM, FSDMS

Senior Clinical Marketing Manager
Toshiba America Medical Systems
Tustin, California

Gary Satou, MD, FASE, FAHA

Director
Pediatric Echocardiography
Co-Director
Fetal Cardiology Program
UCLA Mattel Children’s Hospital
Ronald Reagan Medical Center & UCLA Health
Clinical Professor
David Geffen School of Medicine UCLA
Los Angeles, California

Tammy Stearns, MSAS, BSRT, RDMS, RVT

CoxHealth School of Diagnostic Medical Sonography
Springfield, Missouri

Susan R. Stephenson, MS, MAEd, RDMS, RVT, CIIP

Siemens Medical Solutions USA, Inc.
Salt Lake City, Utah

12
Cheryl Vance, MA, RDMS, RVT, RT
Women’s Health & Specialty Education
Program Manager
GE Healthcare - Ultrasound
San Antonio, Texas

Michelle Wilson, MS, RDMS

Kaiser Permanente Medical Center at Vallejo
Sonography Sessions LLC
Napa, California

Paula Woletz, MPH, RDMS, RDCS

Clinical Coordinator
Howard Community College
Columbia, Maryland

13
Michelle Cordio
University of Wisconsin Hospital and Clinics School of Diagnostic
Medical Sonography
Madison, Wisconsin

Beth Edson
Community College of Allegheny County
Monroeville, Pennsylvania

Traci Fox
Thomas Jefferson University
Philadelphia, Pennsylvania

Kathryn Gill
Institute of Ultrasound Diagnostics
Mobile, Alabama

Tiffany Johnson
Saint Luke’s School of Diagnostic Medical Sonography
Kansas City, Missouri

Tanya Nolan
Weber State University
Ogden, Utah

Latha Parameswaran
JFK Muhlenberg Harold B. & Dorothy A. Snyder Schools
Plainfield, New Jersey

Cherie Pohlmann
University of South Alabama
Mobile, Alabama

14
T he books in the Diagnostic Medical Sonography series will help you
develop an understanding of specialty sonography topics. Key
learning resources and tools throughout the textbook aim to increase your
understanding of the topics provided and better prepare you for your
professional career. This User’s Guide will help you familiarize yourself
with these exciting features designed to enhance your learning experience.

Chapter Objectives
Measurable objectives listed at the beginning of each chapter help you
understand the intended outcomes for the chapter, as well as recognize and
study important concepts within each chapter.

15
Glossary
Key terms are listed at the beginning of each chapter and are clearly
defined, then highlighted in bold type throughout the chapter to help you
to learn and recall important terminology.

Pathology Boxes

16
Visit https://testbankfan.com
now to explore a rich
collection of testbank or
solution manual and enjoy
exciting offers!
Each chapter includes tables of relevant pathologies, which you can use as
a quick reference for reviewing the material.

Critical Thinking Questions

Throughout the chapter are critical thinking questions to test your
knowledge and help you develop analytic skills that you will need in your
profession.

Resources
You will also find additional resources and exercises on thePoint,
including a glossary with pronunciations, quiz bank, sonographic video
clips, and weblinks. Use these interactive resources to test your
knowledge, assess your progress, and review for quizzes and tests.

17
PART ONE | GYNECOLOGIC SONOGRAPHY

1 Principles of Scanning Technique in Gynecologic Ultrasound

SUSAN R. STEPHENSON

2 Embryonic Development of the Female Genital System

SUSAN R. STEPHENSON

3 Congenital Anomalies of the Female Genital System

FAITH HUTSON

4 The Female Cycle

SUE BENZONELLI-BLANCHARD

5 Normal Anatomy of the Female Pelvis

SANJA KUPESIC

6 Doppler Evaluation of the Pelvis

MICHELLE WILSON

7 Pediatric Pelvis
SUSAN R. STEPHENSON

8 Benign Disease of the Female Pelvis

SUSAN R. STEPHENSON

9 Malignant Disease of the Uterus and Cervix

FAITH HUTSON

10 Malignant Diseases of the Ovary

DANIELLE M. BOLGER

11 Pelvic Inflammatory Disease and Endometriosis

SUSAN R. STEPHENSON

12 Assisted Reproductive Technologies, Contraception, and

Elective Abortion
CATHEEJA ISMAIL | MOLINA DAYAL

18
13 Complementary Imaging of the Female Reproductive
System
ARRI HALL-TERRACCIANO

PART TWO | OBSTETRIC SONOGRAPHY

14 Principles of Scanning Technique in Obstetric Ultrasound

SUSAN R. STEPHENSON

15 The Use of Ultrasound in the First Trimester

PAULA WOLETZ

16 Sonographic Evaluation of First-Trimester Complications

PAULA WOLETZ

17 Sonographic Assessment of the Ectopic Pregnancy

AMANDA AUCKLAND

18 Assessment of Fetal Age and Size in the Second and Third

Trimester
SUSAN R. STEPHENSON

19 Normal Placenta and Umbilical Cord

JULIA DMITRIEVA

20 Abnormalities of the Placenta and Umbilical Cord

LISA ALLEN

21 Sonographic Assessment of the Fetal Head

JULIA DMITRIEVA

22 Sonographic Assessment of the Fetal Neck and Spine

JULIA DMITRIEVA

23 Fetal Echocardiography
GARY SATOU | GREGGORY DEVORE | KAREN AMBROWITZ

24 Sonographic Assessment of the Fetal Chest

CHERYL VANCE

25 Sonographic Assessment of the Fetal Abdomen (Includes

Abdominal Wall)
CHERYL VANCE

19
26 Sonographic Assessment of the Fetal Genitourinary System
and Fetal Pelvis
LIANA AMARILLAS

27 Normal and Abnormal Fetal Limbs

JULIA DMITRIEVA

28 The Biophysical Profile

SUSAN R. STEPHENSON

29 Multiple Gestations
AMBER MATUZAK

30 Intrauterine Growth Restriction

KASSANDRA QUIGLEY

31 Patterns of Fetal Anomalies

CINDY RAPP | DARLA MATHEW

32 Effects of Maternal Disease on Pregnancy

TAMMY STEARNS

33 The Postpartum Uterus

JULIA DMITRIEVA

34 Interventional Ultrasound
SANJA KUPESIC

35 3D and 4D Imaging in Obstetrics and Gynecology

BRIDGETTE LUNSFORD

Index

20
 KEY TERMS
patient preparation
transabdominal
endovaginal
ALARA
certification
registry

OBJECTIVES
Describe preparation of the patient for a gynecologic sonogram
Identify the appropriate transducer for an examination
List the certification options available to a practicing sonographer
Explain the need for laboratory accreditation

GLOSSARY

Adnexa Area around an organ

Ascites Fluid within the abdominal or pelvic cavity
Bioeffects Biophysical results of the interaction of sound waves and
tissue
Electronic medical record (EMR) Electronic database containing all

21
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
seitsemän viimeistä sanaa, jotka kuuluivat: — "verellä — henkesi
riippuu siitä, että pysyt piilossa!"

Jos olisin saanut selvän lipun koko sisällyksestä, täysin

ymmärtänyt sen varotuksen, jonka ystäväni näin oli koettanut
minulle lähettää, — vaikka se olisi kertonut sanoin kuvaamattomasta
turmiosta, niin se ei sittenkään olisi, siitä olen varma, synnyttänyt
minussa nimeksikään sitä raatelevaa ja samalla epämääräistä
kauhua, jonka näin saamani katkonainen varotus minussa herätti.
"Veri", tuo hirmujen sana — niin täynnä salaperäisyyttä ja kärsimystä
ja kauhua kaikkina aikoina. Kuinka äärettömän paljon se nyt tuntui
sanovan, kuinka kylminä ja raskaina (irrallaan kun se oli kaikista
edellisistä sanoista, jotka olisivat määränneet tai selvittäneet sen
merkitystä) sen häilyvät tavut putoilivat vankilani synkässä
pimeydessä sieluni sisimpiin kätköihin!

Augustuksella oli epäilemättä kyllin syytä tahtoessaan minun

pysyvän piilossa ja minä koetin jos jollakin tavoin arvailla, mitä oli
tapahtunut —, mutta en keksinyt mitään, mikä olisi selittänyt
arvoitusta. Heti sen jälkeen kun olin palannut viime retkeltäni ja
ennenkuin koiran merkilliset eleet olivat kiinnittäneet huomioni
puoleensa, olin päättänyt joka tapauksessa hälyyttää laivaväen, tai,
jos se ei onnistuisi, koettaa tunkea keskikannen läpi. Puolinainen
varmuuteni siitä, että voisin toteuttaa toisen taikka toisen
suunnitelmani viime hädässäni, oli antanut minulle rohkeutta — jota
minulla ei muuten olisi ollut — kärsiä tilani kurjuutta. Mutta nuo
muutamat lukemani sanat olivat riistäneet minulta tämän viimeisen
pelastuskeinoni ja tunsin nyt ensi kerran kohtaloni koko kovuuden.
Epätoivoissani heittäysin taas patjalle, missä vuorokauden verran
viruin horroksissa, ja vain hetkittäin oli järkeni ja muistini hereillä.
 Vihdoin nousin vielä kerran ja mietiskelin niitä kauhuja, jotka
piirittivät minua. Hädintuskin saatoin vielä elää kaksikymmentäneljä
tuntia vedettä — kauempaa en kestäisi. Vankeuteni ensi aikoina olin
ahkeraan maistellut liköörejä, joita Augustus oli minulle varustanut,
mutta ne kiihottivat vain kuumetta vähääkään sammuttamatta
janoani. Minulla oli nyt vain neljänneskorttelin verran jälellä väkevää
persikkalikööriä, jota vatsani ei sietänyt. Makkarat oli syöty loppuun;
liikkiöstä oli jälellä vain pieni nahanpala ja kaikki korput, paitsi
muutamia tähteitä, oli koira syönyt. Kovaksi onnekseni päänkipuni
vielä hetki hetkeltä paheni ja sen mukana se hourailu, joka
enemmän tai vähemmän oli vaivannut minua siitä asti kun ensiksi
nukahdin. Muutamia tunteja sitten olin suurella vaivalla voinut
hengittää ja nyt joka yrityksellä rintani kohosi vain tuskallisesti
nytkähdellen.

Mutta oli vielä toinenkin levottomuuden syy, jopa sellainen, jonka

synnyttämä raateleva kauhu oli pannut minut ponnistautumaan
vapaaksi horroksistani. Se johtui koiran eleistä.

Ensiksi huomasin siinä muutoksen, kun hieroin fosforia paperiin.

Hieroessani se sysäsi kuonollaan kättäni hieman muristen, mutta olin
silloin liian kiihdyksissä pannakseni siihen huomiota. Pian sen jälkeen
heittäydyin, kuten muistettaneen, patjalle ja vaivuin jonkunlaiseen
horrostilaan. Tuokion kuluttua kuulin omituisen sähinän ihan korvani
juuresta ja huomasin koiran läähättävän ja puhisevan näköjään
täydessä raivossa, silmäterät hurjasti välähdellen pimeässä. Puhelin
sille, jolloin se vastasi hiljaa muristen ja sitten vaikeni. Heti sen
jälkeen vaivuin horroksiini, josta heräsin taas samalla tavalla. Tämä
uudistui kolme tai neljä kertaa, kunnes koiran käyttäytyminen lopulta
niin säikähdytti minut, että kokonaan heräsin. Se makasi nyt ihan
laatikon ovella pelottavasti, vaikka ikäänkuin hillitysti muristen, ja
kiristeli hampaitaan kuin kovan kouristuksen vallassa. En epäillyt
rahtuakaan, että veden puute tai ruuman ummehtunut ilma oli
tehnyt sen hulluksi, ja olin ymmällä, mihin varokeinoihin nyt
ryhtyisin. En sietänyt ajatellakaan sen tappamista, mutta se näytti
kuitenkin aivan välttämättömältä oman turvallisuuteni vuoksi. Näin
selvästi, kuinka se tuijotti minuun silmissään mitä verenhimoisin ilme
ja odotin joka hetki sen hyökkäävän kimppuuni. Vihdoin en enää
voinut kestää kauempaa kamalaa asemaani, vaan päätin hinnasta
mistä hyvänsä rynnistää laatikosta ja panna koiran päiviltä, ellen siitä
muuten suoriutuisi. Päästäkseni laatikosta minun oli mentävä aivan
sen yli ja se näkyi jo arvaavan aikeeni ja nousi etujaloilleen — kuten
huomasin silmien kohoamisesta — paljastaen koko valkean
hammasrivinsä, jonka saattoi helposti erottaa. Otin liikkiön tähteen
ja likööripullon ja varasin ne lähelleni samoin kuin suuren lihaveitsen,
jonka Augustus oli minulle jättänyt — sitten käärin kaavun
mahdollisimman tiiviisti ympärilleni ja yritin laatikon suuta kohti.
Tuskin olin liikahtanut, kun koira hyökkäsi kovasti muristen kohti
kurkkuani. Se törmäsi koko painollaan oikeaan olkapäähäni ja minä
tuperruin vasemmalle, raivokkaan eläimen vieriessä ihan ylitseni.
Olin vaipunut polvilleni pää vilttien peitossa. Ne suojelivat minua
toiselta hurjalta hyökkäykseltä; tunsin teräväin hampaiden
voimakkaasti puristavan kaulaani kiedottua villavaatetta — onneksi
toki voimatta tunkea kaikkien laskosten läpi. Olin nyt koiran alla ja
hetken kuluttua olisin kokonaan sen vallassa. Epätoivo antoi minulle
voimia ja minä nousin rohkeasti pystyyn ja ravistin koiran
kimpustani. Heitin nyt mukaan raahaamani peitteet sen päälle ja
ennenkuin se kerkesi niistä selviytyä, olin päässyt ulos ovesta ja
sulkenut sen lujasti viholliseltani. Tässä kahakassa olin kuitenkin
pudottanut liikkiönpalasen ja näin nyt koko muonavarastoni
huvenneen neljänneskortteliin likööriä. Kun tämä ajatus vilahti
päässäni, jouduin sellaisen nurinkurisuuden valtaan, jonka luulisi
vain lapselle mahdolliseksi samanlaisissa oloissa — nostin pullon
huulilleni, tyhjensin sen viimeiseen pisaraan ja paiskasin säpäleiksi
lattiaan. Tuskin oli sälähdyksen kaiku vaiennut, kun kuulin nimeäni
lausuttavan kiihkeällä, mutta hillityllä äänellä, joka kuului kanssin
puolelta. Tuo kaikki oli niin odottamatonta ja niin valtava oli äänen
minussa kuohuttama mielenliikutus, että maailma musteni silmissäni
ja minä kaaduin kuolemansairaana laatikon päähän, jaksamatta
huutoon vastata.

Kaatuessani irtautui lihaveitsi housun kaulukseni alta ja putosi

kolisten lattiaan. Ei milloinkaan ollut sointuvinkaan sävel kuulunut
niin suloiselta korvissani. Mitä tuskaisimmalla levottomuudella
kuuntelin, minkä vaikutuksen kolina tekisi Augustukseen, sillä tiesin,
ettei nimeni lausuja voinut olla kukaan muu. Kaikki oli hetkisen
hiljaa. Vihdoin taas kuulin sanan "Arthur!" toistettuna matalalla
äänellä ja perin epäröiden. Elpynyt toivo irrotti heti kieleni kahleet ja
huusin nyt kohti kurkkuani:

— Augustus! Voi Augustus!

— Hiljaa! Jumalan tähden, ole hiljaa! vastasi hän mielenkuohusta

vapisevalla äänellä, tulen luoksesi heti, niin pian kuin vaan pääsen
kömpimään ruuman läpi.

Kauan aikaa kuulin hänen liikkuvan romujoukossa ja joka

silmänräpäys tuntui minusta vuosisadalta. Vihdoin tunsin hänen
kätensä olallani ja samalla hetkellä hän pani vesipullon huulilleni.
Vain ne, jotka ovat äkkiä pelastuneet kuoleman kynsistä tai kokeneet
sietämättömiä janoa tuskia yhtä tukalissa oloissa kuin minä synkässä
vankilassani, voivat käsittää mitä sanomatonta nautintoa yksi ainoa
pitkä siemaus tätä runsainta luonnonherkkua minulle tuotti.
 Kun jonkun verran olin tyydyttänyt janoani, veti Augustus
taskustaan kolme neljä kylmää keitettyä perunaa, jotka ahmin
suuhuni. Hänellä oli muassaan salalyhty ja herttaiset valonsäteet
tuottivat minulle melkein yhtä suurta virkistystä kuin ruoka ja juoma.
Mutta minä odotin kärsimättömästi kuullakseni syyn hänen
pitkälliseen viipymiseensä ja hän rupesi kertomaan, mitä laivassa oli
tapahtunut minun vankina ollessani.
IV.

Kapina laivalla. — Kapteenin ja hänelle uskollisten tuho. —

Augustuksen pelastus.

Priki lähti purjehtimaan, kuten olin otaksunut, puolisen tuntia sen

jälkeen kuin hän oli tuonut kellon. Se tapahtui kesäkuun
kahdentenakymmenentenä päivänä. Muistettaneen, että olin silloin
ollut ruumassa kolme päivää ja näinä päivinä oli laivassa alituinen
touhu ja häärinä ja yhtä mittaa juoksenneltiin edestakaisin varsinkin
kajuutassa ja hyteissä, niin ettei hän ollut päässyt pistäytymään
luonani ilmaisematta luukun salaisuutta. Kun hän sitten vihdoinkin
tuli, olin minä vakuuttanut hänelle voivani mitä parhaimmin ja sen
vuoksi hän ei parina seuraavanakaan päivänä juuri ollut huolissaan
minusta — kuitenkin hän yhä vartoi tilaisuutta päästäkseen alas
ruumaan. Vasta neljäntenä päivänä se hänelle onnistui. Monta kertaa
hän tällä välin oli aikonut kertoa isälleen uhkayrityksestämme ja
pyytää päästämään minut heti ruumasta, mutta olimme vielä
Nantucketin ulottuvilla ja muutamista sanoista päättäen, jotka
Barnard oli tullut lausuneeksi, ei ollut ollenkaan varmaa, ettei hän
heti kääntyisi takaisin, kuullessaan minun olevan laivassa. Sitäpaitsi
Augustus asiaa ajateltuaan ei arvannut minulla olevan mitään
puutetta ja etten minä siinä tapauksessa ominpäin nostaisi hälinää
luukulla. Kun hän näin oli punninnut joka seikan, päätti hän jättää
minut piilooni, kunnes kenenkään huomaamatta pääsisi
pistäytymään luonani. Tämä, kuten jo sanoin, tapahtui vasta
neljäntenä päivänä sen jälkeen kun hän oli tuonut minulle kellon ja
ruumaan tulostani seitsemäntenä. Hän ei silloin ottanut vettä eikä
ruokavaroja mukaansa, vaan aikoi ensin huutaa minut luukulle ja
sitten palata hyttiin ja pistää minulle muonaerän luukusta. Kun hän
tätä varten laskeutui ruumaan, huomasi hän minun nukkuvan, sillä
lienen kuorsannut aika äänekkäästi. Kaikkien laskujen mukaan vedin
silloin sitä unta, johon vaivuin heti kellon haettuani ja jonka siis on
täytynyt kestää kauemmin kuin kolme kokonaista vuorokautta.
Nyttemmin sekä omat kokemukseni että muiden vakuutukset ovat
saattaneet minut tutustumaan vanhan kalanrasvan löyhkän
unettaviin vaikutuksiin tiiviisti suljetussa paikassa, ja kun ajattelin
millainen se ruuma oli, johon olin vangittuna ja kuinka kauan prikiä
oli käytetty valaanpyyntialuksena, niin minua enemmän ihmetyttää
se, että ollenkaan heräsin kerran nukuttuani, kuin että olisin
yhtämittaa nukkunut edellä mainitut tunnit.

Augustus huusi minua ensin matalalla äänellä ja sulkematta

luukkua — mutta minä en vastannut. Silloin hän sulki luukun ja
puhui kovemmin ja lopulta hyvin kovalla äänellä — minä yhä vaan
kuorsasin. Hän oli nyt ymmällä mitä tehdä. Häneltä kuluisi hyvän
aikaa tunkiessaan romun välitse laatikolleni ja sillä välin kapteeni
Barnard saattaisi huomata hänen poissaolonsa, kun hän joka
minuutti tarvitsi hänen apuaan järjestäessään ja kopioidessaan
retken asiapapereita. Hän päätti siis tarkemmin ajateltuaan nousta
ylös ja vartoa sopivampaa tilaisuutta pistäytyäkseen minua
katsomassa. Hän tuli tehneeksi tämän päätöksen sitäkin helpommin,
kun uneni näytti mitä rauhallisimmalta eikä hän arvannut minun
kokeneen mitään haittaa vankina olostani. Hän oli juuri aikeissa
poistua, kun hänen huomiotansa äkkiä kiinnitti tavaton hälinä, joka
nähtävästi kuului kajuutasta. Hän hyökkäsi ylös luukusta, sulki sen ja
sysäsi hyttinsä oven auki. Samassa kun hän oli astunut yli
kynnyksen, välähti pistooli hänen silmissään ja kangen isku paiskasi
hänet maahan.

Luja koura piteli häntä kajuutan lattialla puristaen häntä kurkusta;

kuitenkin hän saattoi nähdä, mitä hänen ympärillään tapahtui.
Hänen isänsä virui kädet ja jalat sidottuina kajuutanportailla, pää
alaspäin roikkuen ja otsassa syvä haava, josta veri valui virtanaan.
Hän ei puhunut sanaakaan ja oli nähtävästi kuolemankielissä. Hänen
puoleensa kumartuneena seisoi ensimäinen perämies silmäillen
häntä pirullisesti ilkkuen ja tutki tyynesti hänen taskujaan, joista hän
samassa otti ison pussin ja kronometrin. Seitsemän matruusia,
joiden joukossa oli neekerikokki, penkoi aseiden haussa vasemman
puolen hyttejä ja varustautui tuota pikaa musketeilla ja
ampumavaroilla. Paitsi Augustusta ja kapteeni Barnardia, oli
kajuutassa kaikkiaan yhdeksän miestä, roistomaisimmat koko prikin
miehistöstä.

Konnat nousivat nyt kannelle ja veivät ystäväni mukanaan ensin

sidottuaan hänen kätensä selän taa. He menivät suoraa päätä
kanssille, joka oli teljetty, — kaksi kapinoitsijaa seisoi siinä kirves
kädessä, kaksi myöskin isolla luukulla. Perämies huusi kovalla
äänellä:

— Kuuletteko siellä alhaalla? Sukkelaan, ylös, yksitellen! Paikalla —

ei mitään mutinaa.

Muutamia minuutteja kului ennenkuin ketään ilmestyi; viimein eräs

englantilainen, joka oli ensimäisellä matkallaan, tuli surkeasti itkien
ja nöyrästi rukoillen perämiestä säästämään hänen henkeään. Ainoa
vastaus oli kirveenisku otsaan. Miespoloinen kaatui kannelle ääntä
päästämättä ja musta kokki nosti hänet syliinsä kuin lapsen ja viskasi
tyynesti mereen. Kuin miehet kuulivat iskun ja ruumiin loiskahduksen
mereen, eivät uhkaukset eivätkä lupaukset saaneet heitä
uskaltautumaan kannelle ennenkuin joku ehdotti, että heidät
karkotettaisiin savulla pesästään. Yleinen ryntäys seurasi silloin ja
hetkisen prikin takaisin valtaus näytti mahdolliselta. Viimein
kapinoitsijain kuitenkin onnistui lujasti teljetä kanssi ja vain kuusi
heidän vastustajistaan oli päässyt kannelle. Kun nämäkin huomasivat
vihollisen ylivoiman ja olivat aseitta, antautuivat he lyhyen taistelun
jälkeen. Perämies antoi heille kauniita lupauksia epäilemättä
saadakseen alhaalla olevatkin antaumaan armoille, sillä he kuulivat
hyvin kaikki mitä kannella puhuttiin. Tulos todisti sekä hänen
viisauttaan että perkeleellistä konnamaisuuttaan. Kaikki kanssisssa
olevat heti ilmoittivat antautuvansa ja nousivat yksitellen kannelle,
jolloin heidät sidottiin ja heitettiin selälleen samoin kuin ensimäiset
kuusikin — kaikkiaan näet oli kapinaan osaaottamattomia
kaksikymmentäseitsemän miestä.

Nyt seurasi mitä kamalin verilöyly. Sidotut merimiehet laahattiin

laivanportaille. Täällä kokki seisoi kirves kourassa ja iski jokaista
uhria päähän, jonka jälkeen toiset kapinoitsijat heittivät ruumiin
mereen. Tällä tavalla kaksikymmentäseitsemän sai surmansa ja
Augustus luuli jo olevansa hukassa ja odotti joka hetki omaa
vuoroaan. Mutta roistot näkyivät nyt joko väsyneen tai hieman
kyllästyneen verityöhönsä, sillä neljä jälellä olevaa vankia sekä
ystäväni, joka muiden mukaan oli paiskattu kannelle, säästettiin
toistaiseksi; perämies lähetti noutamaan alhaalta rommia ja koko
murhamies joukkio rupesi pitämään juominkeja, jotka kestivät
auringon laskuun asti. Silloin he joutuivat riitaan eloon jääneiden
kohtalosta, jotka viruivat neljän askeleen päässä, ja kuulivat joka
sanan. Muutamien kapinoitsijain mieltä väkijuomat näyttivät
lauhduttaneen, sillä monet kuuluivat vaativan vangittujen
päästämistä kokonaan vapaaksi ehdolla, että he yhtyisivät
kapinoitsijoihin ja jakaisivat heidän kanssaan voiton. Mutta musta
kokki — joka oli oikea paholainen ja jolla näkyi olevan ainakin yhtä
paljon vaikutusvaltaa kuin itse perämiehellä — ei halunnut kuulla
puhuttavankaan sellaisista tuumista ja oli jo monta kertaa noussut
jatkaakseen työtään. Onneksi hän oli niin perin päissään, että
vähemmän verenhimoiset helposti saattoivat häntä hallita, ja näiden
joukossa muuan köydenpunoja, jota sanottiin Dirk Petersiksi. Tämä
mies oli intiaanivaimon poika Upsarokain heimoa, joka elää Block
Hillsin seuduilla lähellä Missourin lähteitä. Hänen isänsä oli
luullakseni turkistenkauppias tai ainakin jossain tekemisissä
intiaanien kauppapaikkain kanssa Lewis-joen varrella. Peters itse oli
niin julman näköinen mies, että harvoin olen moista nähnyt. Hän oli
lyhytvartaloinen, ei enempää kuin neljä jalkaa kahdeksan tuumaa
pitkä, mutta hänen jäsenensä olivat kuin Herkuleen. Hänen kätensä
varsinkin olivat niin mahdottoman paksut ja leveät, että niitä tuskin
saattoi sanoa ihmisen käsiksi. Hänen käsivartensa samoinkuin
säärensäkin olivat mitä kummallisimmalla tavalla köyristyneet eivätkä
näyttäneet taipuvan mihinkään. Hänen päänsä oli yhtä muodoton,
suunnattoman suuri ja hänellä oli syvennys takaraivossa, kuten
useimmilla neekereillä. Peitelläkseen kaljupäisyyttään, joka ei
johtunut vanhuudesta, hän piti tavallisesti peruukkia, joka oli milloin
mistäkin karvoista, espanjalaisen koiran tai pohjois-amerikalaisen
harmaankarhun nahasta. Kerrottuna aikana hänellä oli tällainen
karhunnahan-kappale päässä ja se lisäsi koko lailla hänen
kasvojensa luontaista julmuutta, joka ilmaisi Upsaroka-heimon
luonnetta. Suu ulottui melkein korvasta korvaan, huulet olivat ohuet
ja näyttivät, kuten jotkut muutkin hänen ruumiinosansa, olevan vailla
luontaista taipuisuutta, niin ettei kasvojen ilme milloinkaan vaihdellut
minkään mielenliikkeen vaikutuksesta. Tämän ilmeen ymmärtää, kun
kuulee, että hampaat olivat tavattoman pitkät ja ulkonevat eivätkä
milloinkaan edes osittainkaan olleet huulien peitossa. Ohimennen
vilkaistessaan tähän mieheen saattoi hänen kuvitella olevan naurusta
pakahtumaisillaan, mutta tarkemmin katsoessa täytyi väristen
tunnustaa, että jos sellainen ilme merkitsi iloisuutta, niin se mahtoi
olla paholaisen iloa.

Tästä merkillisestä olennosta Nantucketin merimiehet kertoivat

monta tarinaa. Ne koettivat kaikki todistaa hänen suunnattomia
ruumiinvoimiaan luontonsa noustessa ja muutamat niistä olivat
johtaneet epäilemään hänen mielentilaansa.

Olen puhunut näin laveasti Dirk Petersistä, koska Augustuksen oli

tätä julman näköistä miestä kiittäminen hengestään ja kun minun
vielä tuon tuostakin on mainittava häntä kertomuksessani. Tämän
kertomuksen jälkimäisessä osassa, suotakoon minun sanoa se jo
tässä, on tapahtumia, jotka ovat niin ulkopuolella koko inhimillisen
kokemuspiirin, että jatkan rohkenematta toivoakaan ihmisten
uskovan kaikkea mitä tulen kertomaan, mutta vakaasti luottaen ajan
ja kehittyvän tieteen vahvistavan muutamat tärkeimmät ja
epätodennäköisimmät väitteeni.

Kun kauan aikaa oli häilytty sinne tänne ja pari kolme kertaa
kovasti riidelty, päätettiin vihdoin panna kaikki vangit — paitsi
Augustusta, jota Peters leikillisesti vaati sihteerikseen — pienimpään
valaanpyynti veneeseen ja jättää tuuliajolle. Perämies meni
kajuuttaan katsomaan, vieläkö kapteeni Barnard oli elossa — sillä
muistettaneen, että kapinoitsijat jättivät hänet sinne lähtiessään
kannelle. Heti sen jälkeen molemmat tulivat kannelle, kapteeni
kalmankalpeana, mutta hieman toipuneena haavastaan. Hän puhui
miehille tuskin ymmärrettävällä tavalla, rukoili, etteivät he heittäisi
häntä tuuliajolle, vaan palaisivat työhönsä, ja lupasi laskea heidät
maihin missä hyvänsä he tahtoivat eikä saattaa heitä
edesvastuuseen. Mutta hän puhui kuuroille korville. Kaksi roistoa otti
häntä kainaloista ja viskasi veneeseen, joka oli laskettu vesille
perämiehen kajuutassa käydessä. Kannella olevat neljä miestä
päästettiin sitten siteistään ja komennettiin laskeutumaan
veneeseen, jonka he tekivätkin vastustelematta.

Augustus taas sai yhä jäädä tuskalliseen asentoonsa, vaikka hän

vääntelehtien rukoili vain saada sanoa isälleen jäähyväiset.
Kourallinen laivakorppuja ja vesiruukku annettiin nyt veneeseen,
mutta ei mastoa, purjetta, airoa eikä kompassia. Laiva hinasi venettä
muutamia minuutteja, jolla aikaa kapinoitsijat taas neuvottelivat —
sitten se lopullisesti heitettiin tuuliajolle.

Sillä aikaa oli tullut yö, ei näkynyt kuuta eikä tähtiä, ja oli jyrkkä ja
kova merenkäynti, vaikkei tuullutkaan paljon. Vene hävisi tuokiossa
näkyvistä eikä ollut sanottavaa toivoa niiden kovaonnisten
pelastumisesta, jotka siinä olivat. Tämä tapahtui kumminkin 35° 30'
pohjoista leveyttä ja 61° 20' läntistä pituutta eikä siis kovin kaukana
Bermudas-saarista.

Augustus koki lohduttaa itseään kuvittelemalla, että vene joko

pääsisi maihin tai joutuisi liki rannikkoa tavatakseen aluksia.

Nyt nostettiin kaikki purjeet ja priki jatkoi alkuperäistä suuntaansa

lounaiseen — kapinoitsijat näet aikoivat merirosvoretkelle,
ryöstämään, mikäli Augustus ymmärsi, laivoja Cap Verden ja Porto
Ricon reitillä.
 Ei mitään piitattu Augustuksesta, joka oli päästetty köysistä ja sai
kävellä missä halusi kajuutanportaiden ja kokan välillä. Jopa Dirk
Peters kohteli häntä hieman ystävällisestikin kerran pelastaen hänet
kokin raakuuksilta. Hänen asemansa oli kumminkin mitä arveluttavin,
kun miehet olivat alituisesti päissään eikä heidän hyvään tuuleensa
tai välinpitämättömyyteensä ollut kauan luottamista.
Levottomuutensa minun tähteni hän kuvaili kuitenkin olleen
tuskallisimman seurauksen tilastaan; eikä minulla todellakaan
koskaan ollut syytä epäillä hänen vilpitöntä ystävyyttään. Monta
kertaa hän oli jo päättänyt ilmaista minun laivassa oloni
kapinoitsijoille, mutta luopui siitä muistaessaan ne hirmutyöt, joita
hän jo oli nähnyt, ja toivoessaan pian pääsevänsä avukseni. Tähän
hän lakkaamatta vaani tilaisuutta, mutta hänen alituisesta
valppaudestaan huolimatta kolme päivää kului veneen tuuliajolle
heittämisestä ennenkuin mitään toiveita siihen ilmaantui. Vihdoin
kolmannen päivän iltana kova itätuuli yllätti prikin ja kaikki miehet
huudettiin korjaamaan purjeita. Siinä mylläkässä Augustus pääsi
pujahtamaan hyttiin. Sanomattomaksi surukseen ja kauhukseen hän
silloin näki, että se oli muutettu kaikenlaisten laivatarpeiden
talletuspaikaksi ja että monen sylen pituinen ankkurikettingin-romu,
joka oli kasattu kajuutanportaiden alle, oli kirstun tieltä raahattu
tänne aivan luukun päälle! Mahdotonta oli siirtää sitä paikaltaan
kenenkään huomaamatta ja hän palasi kiireimmän kautta takaisin.
Kun hän astui kannelle, kävi perämies hänen kurkkuunsa, kysyen
mitä hän oli tehnyt kajuutassa. Hän oli sysäämäisillään hänet
vasemman partaan yli mereen, kun Dirk Peters taas tuli väliin ja
pelasti hänen henkensä. Augustus pantiin nyt käsirautoihin, joita
laivassa oli monta paria ja hänen jalkansa sidottiin lujasti. Sitten
hänet vietiin välikannelle ja viskattiin lähinnä kanssin laipiota olevaan
alempaan koppiin, samalla kuin hänelle vakuutettiin, ettei hän
kertaakaan enää pistäisi jalkaansa kannelle, "niin kauan kuin priki oli
priki". Näin sanoi kokki, joka viskasi hänet koppiin; vaikea on sanoa
mitä tällä lauseella oikein tarkoitettiin. Koko asia koitui kumminkin
minun lopulliseksi pelastuksekseni, kuten kohta nähdään.
V.

Miten Augustus sai minut pelastetuksi ruumasta.

Muutamia minuutteja kokin lähdettyä kanssista Augustus oli

epätoivon vallassa eikä enää toivonut hengissä pääsevänsä kopista.
Hän päätti nyt ilmoittaa ensimäisille kanssiin tulijoille minun
asemastani, arvellen minulle paremmaksi joutua kapinoitsijain
armoille kuin menehtyä janoon ruumassa, sillä jo kymmenen päivää
olin ollut vankina ja ruukussani oli vettä vain neljäksi. Tätä
ajatellessaan hänen päähänsä pälkähti yhtäkkiä, että hän kenties
pääsisi yhteyteen kanssani isonruuman kautta. Kaikissa muissa
olosuhteissa yrityksen vaikeus ja vaarallisuus olisi pidättänyt hänet
siihen ryhtymästä, mutta nyt kun hänellä joka tapauksessa oli niin
heikot toiveet päästä hengissä ja siis vain vähän menettämistä,
kohdisti hän kaiken huomionsa tehtävän suoritukseen.

Käsiraudat antoivat ensiksi ajattelemisen aihetta. Toviin hän ei

keksinyt mitään keinoa niiden poistamiseksi ja pelkäsi jo tuumainsa
alkuunsa raukeavan, kun hän tarkemmin katseltuaan huomasi että
raudat saattoi vähällä vaivalla kihnuttaa käsistään ja taas pujottaa
takaisin vain puristamalla kokoon kämmenensä. Tällaiset käsiraudat,
eivät ollenkaan sovi nuorille vangeille, joiden pienemmät luut
helposti taipuvat puristuksesta. Hän päästi nyt jalkansa köysistä, jätti
nuoran niin että sen saattoi helposti sovittaa paikoilleen, jos joku
sattuisi tulemaan kanssiin, ja kävi tarkastelemaan laipiota siitä
paikasta, missä se yhtyi koppiin. Välilaudat olivat tässä pehmeää
mäntypuuta, tuuman paksuisia ja hän voi vähällä vaivalla puhkaista
siihen aukon. Puhetta kuului nyt kanssin portailta ja hän kerkesi
parhaiksi pistää oikean kätensä rautoihin, — vasen oli paikoillaan —
ja köyttää nuoran vetosolmuun nilkan ympärille, kun Dirk Peters tuli
kanssiin perässään koira, joka heti hyppäsi koppiin ja paneutui
maata. Koiran oli Augustus tuonut laivaan, kun tiesi minun
kiintyneen elukkaan ja arveli minun mielelläni ottavan sen mukaani
matkalle. Hän kävi sen kotoani hakemassa heti kun oli vienyt minut
ruumaan, vaikkei tullut siitä maininneeksi kelloa tuodessaan. Kapinan
jälkeen Augustus ei ollut nähnyt sitä ennenkuin se nyt ilmestyi Dirk
Petersin seurassa ja oli pitänyt sitä menneenä luullen, että joku
perämiehen joukkoon kuuluvista ilkiöistä oli heittänyt sen mereen.
Sittemmin ilmeni, että se oli ryöminyt valaanpyyntiveneen alle
loukkoon, josta se ei mahtunut pyörtämään takaisin. Viimein Peters
auttoi sen sieltä ja tuolla omituisella hyväsydämisyydellä, jolle
ystäväni hyvin osasi antaa arvoa, oli nyt tuonut sen kanssiin hänelle
toveriksi, ja antaen hänelle samalla vähän kuivaa suolalihaa ja
perunoita sekä vesikannun. Sitte hän meni kannelle luvaten tuoda
hieman lisää syötävää seuraavana päivänä.

Kun hän oli mennyt, päästi Augustus molemmat kätensä raudoista

ja irrotti jalkansa. Sitte hän käänsi ylös patjansa pään ja rupesi
kynäveitsellään — sillä roistot eivät olleet viitsineet tutkia hänen
taskujaan — kaikin voimin kovertamaan poikki välilankkua,
mahdollisimman läheltä kopin lattiaa. Hän katsoi viisaimmaksi kaivaa
siitä, koska hän jonkun äkkiarvaamatta tullessa voisi peittää työnsä
jäljet nostamalla patjan paikoilleen. Sinä päivänä ei kuitenkaan
mitään häiriötä tapahtunut ja yön tullessa hän oli saanut lankun ihan
poikki. Tässä huomautettakoon, etteivät miehet enää käyttäneet
kanssia makuupaikkanaan, vaan asuivat kapinasta lähtien
kajuutassa, juoden viinejä ja juhlien kapteeni Barnardin eväillä ja
hädintuskin pitäen huolta prikin hoitamisesta. Tämä kaikki koitui
meidän molempain onneksi, sillä asiain ollessa toisella kannalla
hänen olisi ollut mahdoton päästä luokseni. Nyt sitä vastoin hän
jatkoi hyvässä toivossa suunnitelmaansa. Päivä kuitenkin jo melkein
sarasti, kun hän sai laudan toisesta kohden poikki — ja oli siten
tehnyt aukon kyllin suureksi mahtuakseen siitä helposti
keskikannelle. Täältä hän pääsi vähällä vaivalla alemmalle
isolleluukulle, vaikka hänen silloin täytyi kontata öljytynnyririvien yli,
jotka melkeinpä hipoivat yläkantta, niin että hänellä hädintuskin oli
tilaa liikkua. Saavuttuaan laivanluukulle hän huomasi koiran tulleen
mukaan ja pujottelevan kahden tynnyririvin välissä. Nyt oli
kumminkin myöhäistä yrittää luokseni ennen päivänkoittoa, vaikeinta
kun oli päästä tiiviin lastin läpi aliruumaan. Hän päätti siis palata ja
odottaa seuraavaan yöhön. Näin tuumaillen hän kävi irrottelemaan
laivanluukkua joutuakseen mitä pikimmin tullessaan uudestaan.
Tuskin hän oli saanut sen irti, kun koira innoissaan hyökkäsi näin
syntyneelle pienelle aukolle, nuuski hetkisen ja rupesi vinkumaan,
samalla kuin se raapien näytti kaikin mokomin koettavan poistaa
kantta käpälillään. Sen eleistä saattoi varmasti päättää, että se älysi
minun olevan ruumassa, ja Augustus arveli sen pääsevän luokseni,
jos hän pistäisi sen alas luukusta. Hänen päähänsä pälkähti nyt
lähettää kirjelippu koiran mukana. Se päättyi näihin sanoihin: "olen
töhrinyt tämän verellä — henkesi riippuu siitä, että pysyt piilossa".

Nämä hommat olivat tuskin päättyneet ja hän palannut vankilaan,

kun Dirk Peters tuli sinne hyvin juovuksissa, mutta mainiolla tuulella,
tuoden ystävälleni päivän muona-annoksen, ja vesikannun. Hän istui
vähän aikaa arkulla kopin ääressä ja puheli vapaasti perämiehestä ja
prikin asioista. Hänen käytöksensä oli perin oikullista, jopa
eriskummallista, ja kerran Augustus ihan säikähti. Viimein hän
kumminkin lähti kannelle ja mutisi tuovansa vangilleen hyvän
päivällisen huomenna. Päivän kuluessa kaksi harppuunimiestä astui
sisään kokki perässä, kaikki kolme äärimmilleen päihtyneinä. Hekään
eivät arkailleet puhua peittelemättä tuumistaan. Kävi ilmi, etteivät he
voineet sopia lopullisesta suunnasta muussa kuin siinä kohden että
oli hyökättävä Cap Verden saarilta purjehtivan laivan kimppuun, jota
he odottelivat joka hetki.

He menivät noin tunnin kuluttua eikä kukaan tullut kanssiin enää

koko päivänä. Augustus makasi hiljaa paikoillaan melkein yöhön asti.
Sitten hän päästi itsensä köysistä ja raudoista ja valmistautui
yritykseensä. Eräästä kopista löytyi pullo ja sen hän täytti vedellä
Petersin jättämästä kannusta, varustaen samalla taskuihinsa kylmiä
perunoita. Suureksi ilokseen hän vielä tapasi salalyhdyn, jossa oli
pieni talikynttilänpätkä jälellä. Sen hän saattoi sytyttää milloin vain
halusi, koska hänellä oli tikkulaatikko. Kun oli tullut ihan pimeä,
ryömi hän laipion reiästä, ensin varovaisuuden vuoksi aseteltuaan
makuuvaatteensa sillä tavoin, että näytti kuin joku olisi maannut
siinä huopien peitossa. Päästyään reiästä hän ripusti ison nutun
veitseensä, kuten edelliselläkin kerralla, aukon peitteeksi — tämä
temppu oli helposti tehty, kun hän asetti laudan kappaleen
paikoilleen vasta jälestäpäin. Hän oli nyt isolla keskikannella ja rupesi
pujottelemaan kuten edelliselläkin kerralla yläkannen ja
traanitynnyrien välitse isolleluukulle. Sinne saavuttuaan hän sytytti
kynttilänpätkän ja laskeutui luukusta, hädintuskin päästen
kömpimään ruuman ahdetussa tavarajoukossa. Vain muutaman
hetken täällä oltuaan hän säikähti ruuman sietämätöntä löyhkää ja
ummehtuneisuutta. Hän ei uskonut mahdolliseksi, että minä olisin
kestänyt näin kauan vankeuttani niin tukahduttavassa ilmassa. Hän
huusi minua kerran toisensa perään, mutta minä en vastannut
mitään ja hänen epäilyksensä näyttivät siten saavan vahvistuksensa.
Priki keikkui ankarasti ja se synnytti sellaisen melskeen, ettei
huolinut kuunnellakaan niin heikkoa ääntä kuin hengitystäni tai
kuorsaamistani. Hän avasi salalyhdyn ja piti sitä mahdollisimman
korkealla milloin vain saattoi, jotta minä, jos olisin elossa, valon
huomatessani tietäisin avun lähestyvän. Mutta vieläkään ei minusta
kuulunut hiiskaustakaan ja kuolemani otaksuminen alkoi muuttua
varmuudeksi. Hän päätti kuitenkin jos mahdollista tunkeutua
laatikolle omin silmin nähdäkseen aavistustensa toteutuneen. Hän
työntäytyi jonkun matkaa eteenpäin hädän ja tuskan vallassa,
kunnes hän vihdoin näki tien olevan kokonaan tukossa ja ettei
mitenkään voinut päästä etemmäksi samaan suuntaan. Tunteittensa
valtaamana hän heittäytyi epätoivoissaan romukasaan ja itki kuin
lapsi. Tällöinpä juuri hän kuuli pullon sälähtävän, kun viskasin sen
maahan. Onni tosiaankin oli, että se tapahtui — sillä tästä
sattumasta, näyttipä se miten mitättömältä tahansa, riippui
kohtaloni.
VI.

Kapinoitsijain suunnitelmia. Augustus saa enemmän vapautta.

Vain tämän kertomuksen pääkohdat kertoi Augustus minulle

viipyessämme laatikon lähellä. Vasta jälkeenpäin hän selosteli kaikki
pienimpiä yksityiskohtia myöten. Hän pelkäsi, että häntä kaivataan ja
minä puolestani olin hurjan kärsimätön pääsemään inhottavasta
vankilastani. Me päätimme heti ponnistella laipioon puhkaistulle
reiälle, jonka lähellä minun piti pysytellä toistaiseksi, hänen
mennessään vakoilemaan. Koiran, Tiikerin, joksi sitä sanottiin,
jättämistä laatikolle emme kumpikaan tahtoneet ajatellakaan. Se
tuntui nyt olevan aivan hiljaa emmekä erottaneet sen hengitystäkään
painaessamme korvamme laatikkoa vasten. Olin varma, että se oli
kuollut, ja päätin avata laatikon oven. Se makasi suorana, näköjään
syvässä horrostilassa, mutta vielä elossa. Aikamme oli hyvin
täpärällä, mutta kuitenkaan en raskinut jättää eläintä, jota nyt
toistamiseen sain kiittää hengestäni, edes yrittämättä sitä pelastaa.
Niinpä raahasimme sen mukanamme miten parhaiten taisimme,
vaikka se kävi kovin työlääksi ja väsyttäväksi; Augustuksen täytyi
väliin kiivetä esteiden yli koiran vetkale sylissään — johon urotyöhön
minä hintelyyteni takia en ollenkaan olisi kyennyt. Vihdoin meidän
kuitenkin onnistui päästä aukolle, josta Augustus ryömi ensiksi ja
Tiikeri työnnettiin perästä. Kaikki oli onneksi kunnossa kanssissa
emmekä me unohtaneet hartaasti kiittää Jumalaa vältettyämme
uhkaavan vaaran. Toistaiseksi sovittiin, että minä pysyttelisin aukon
lähellä, josta toverini helposti voisi antaa minulle osan
päiväannostaan ja minä saisin hengittää verrattain puhdasta ilmaa.

Kun ystäväni oli päässyt turvassa koppiinsa ja saanut raudat ja

köyden paikoilleen pannuksi, oli jo täysi päivä. Aikamme oli ollutkin
täpärällä, sillä tuskin hän oli saanut kaikki kuntoon, kun perämies tuli
kanssiin Dirk Petersin ja kokin seurassa. He puhelivat vähän aikaa
Cap Verden laivasta ja näkyivät olevan siitä kovin huolissaan. Vihdoin
kokki tuli kopille, jossa Augustus makasi, ja istuutui pääpuoleen.
Näin ja kuulin kaikki piilopaikkaani, sillä laudan pätkää ei oltu pantu
paikoilleen ja pelkäsin joka hetki neekerin nojaavan aukon peitteeksi
ripustettuun isoon nuttuun, jolloin kaikki olisi tullut ilmi ja me
epäilemättä olisimme heti saaneet sen maksaa hengellämme. Onni
oli meille kumminkin myötäinen, ja vaikka hän tuontuostakin kosketti
nuttua laivan kiikkuessa, hän ei tullut painaneeksi sitä tarpeeksi
lujasti huomatakseen mitään. Nutun liepeet oli luonnollisesti
kiinnitetty laipioon, niin ettei se päässyt heilahtamaan reiän päältä.
Koko ajan Tiikeri oli maannut vuoteen jalkapäässä ja näkyi jo jonkun
verran tointuneen, sillä näin sen silloin tällöin avaavan silmänsä ja
syvään henkäisevän.

Muutaman minuutin kuluttua perämies ja kokki lähtivät ja jättivät

kanssiin Dirk Petersin, joka heti heidän mentyään istahti siihen,
missä perämies juuri oli istunut. Hän rupesi haastelemaan hyvin
tuttavallisesti Augustuksen kanssa ja näimme nyt, että hänen
humalansa toisten ollessa saapuvilla oli parhaasta päästä ollut
teeskentelyä. Hän vastasi avomielisesti toverini kaikkiin kysymyksiin,
kertoi että hän varmasti uskoi hänen isänsä pelastuneen, koska
näkyvissä oli ollut kokonaista viisi purjealusta juuri ennen auringon
laskua, silloin kun hänet jätettiin tuuliajolle, sekä puheli muutenkin
lohduttavasti, mikä tuotti minulle sekä iloa että hämmästystä.
Aloinpa tosiaankin toivoa, että me Petersin avulla lopulta saisimme
prikin takaisin valtaamme, ja mainitsin siitä Augustukselle heti kun
voin. Hän uskoi, että tuuma oli mahdollinen, mutta vaati mitä
suurinta varovaisuutta, koska tuon sekarotuisen intiaanin käytös
näytti johtuvan vain satunnaisesta oikusta eikä tosiaankaan
saattanut sanoa, oliko hän koskaan oikein viisas. Peters meni
kannelle noin tunnin kuluttua ja palasi vasta päivälliseksi, jolloin hän
toi Augustukselle runsaan annoksen suolalihapihviä ja putinkia. Yksin
jäätyämme minäkin sain kelpo osani omalle puolelleni. Ei kukaan
tullut enää kanssiin sinä päivänä ja yöksi menin Augustuksen koppiin
ja nukuin makeasti lähes päivänkoittoon asti, jolloin hän herätti
minut kuullessaan liikettä kannelta. Palasin kiireimmän kautta
piilooni.

Kun päivä oli täysin valjennut, näimme Tiikerin miltei täydelleen

toipuneen, emmekä huomanneet mitään vesikauhun oireita. Kun
tarjosimme sille vähän vettä, joi se näköjään hyvin halukkaasti.
Päivän pitkään se sai takaisin entisen voimansa ja ruokahalunsa.
Ruuman myrkyllinen ilma oli epäilemättä aiheuttanut sen
kummallisen käyttäytymisen. En saattanut kyllin iloita siitä, etten
suostunut jättämään sitä laatikolle. Tämä päivä oli kesäkuun
kolmaskymmenes ja kolmastoista Grampuksen purjehdittua
Nantucketista.

Heinäkuun toisena päivänä perämies tuli kanssiin, juovuksissa

kuten ainakin, mutta mainiolla tuulella. Hän tuli Augustuksen kopille,
läimäytti häntä selkään ja kysyi, osaisiko hän olla ihmisiksi, jos hän
pääsisi irti ja lupaisiko hän pysyä poissa kajuutasta: Tähän ystäväni
tietenkin vastasi myöntävästi, jolloin roisto päästi hänet vapaaksi
pakotettuaan hänet ensin juomaan rommipullosta, jonka hän otti
takintaskustaan. Molemmat menivät nyt kannelle enkä nähnyt
Augustusta noin kolmeen tuntiin. Sitten hän palasi tuoden sen hyvän
uutisen, että oli saanut luvan kävellä prikillä missä vain halusi
isonmaston ja kokan välillä ja että hänet oli määrätty nukkumaan
entiseen tapaansa kanssissa. Hän toi minulle sen lisäksi hyvän
päivällisen ja runsaasti vettä. Priki väijyi yhä Cap Verdeltä
purjehtivaa laivaa ja parhaillaan oli näkyvissä purje, jota arveltiin
siksi.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookluna.com