Download the Full Ebook and Access More Features - ebookmass.

com

Clean Sweep: VIII Fighter Command against the

Luftwaffe, 1942–45 Thomas Mckelvey Cleaver

https://ebookmass.com/product/clean-sweep-viii-fighter-
command-against-the-luftwaffe-1942-45-thomas-mckelvey-
cleaver/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Download more ebook instantly today at https://ebookmass.com

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) ready for you
Download now and discover formats that fit your needs...

Gothic Line 1944–45: The USAAF starves out the German Army
1st Edition Thomas Mckelvey Cleaver

https://ebookmass.com/product/gothic-line-1944-45-the-usaaf-starves-
out-the-german-army-1st-edition-thomas-mckelvey-cleaver/

ebookmass.com

Iraq Against the World Helfont

https://ebookmass.com/product/iraq-against-the-world-helfont/

ebookmass.com

Intercultural Explorations and the Court of Henry VIII

(Oxford Textual Perspectives) Van Pelt

https://ebookmass.com/product/intercultural-explorations-and-the-
court-of-henry-viii-oxford-textual-perspectives-van-pelt/

ebookmass.com

Robert Louis Stevenson’s Pacific Impressions: Photography

and Travel Writing, 1888–1894 1st ed. Edition Carla
Manfredi
https://ebookmass.com/product/robert-louis-stevensons-pacific-
impressions-photography-and-travel-writing-1888-1894-1st-ed-edition-
carla-manfredi/
ebookmass.com
Atlas of Orthoses and Assistive Devices 5th Edition Joseph
B. Webster

https://ebookmass.com/product/atlas-of-orthoses-and-assistive-
devices-5th-edition-joseph-b-webster/

ebookmass.com

Introduction to Probability and Statistics (Metric

Version) 15th Edition William Mendenhall

https://ebookmass.com/product/introduction-to-probability-and-
statistics-metric-version-15th-edition-william-mendenhall/

ebookmass.com

Vision Science: Photons to Phenomenology 1st Edition –

Ebook PDF Version

https://ebookmass.com/product/vision-science-photons-to-
phenomenology-1st-edition-ebook-pdf-version/

ebookmass.com

Microscopy Methods in Nanomaterials Characterization. A

volume in Micro and Nano Technologies 1st Edition Edition
Sabu Thomas
https://ebookmass.com/product/microscopy-methods-in-nanomaterials-
characterization-a-volume-in-micro-and-nano-technologies-1st-edition-
edition-sabu-thomas/
ebookmass.com

Turn the Tide Ruggle

https://ebookmass.com/product/turn-the-tide-ruggle/

ebookmass.com
2D Nanomaterials for Energy Applications: Graphene and
Beyond Spyridon Zafeiratos (Editor)

https://ebookmass.com/product/2d-nanomaterials-for-energy-
applications-graphene-and-beyond-spyridon-zafeiratos-editor/

ebookmass.com
 T HO M A S
M c K E LV E Y C L E AV E R

CLEAN
SWEEP
VIII Fighter Command
against the Luftwaffe, 1942–45
 OSPREY PUBLISHING
Bloomsbury Publishing Plc
Kemp House, Chawley Park, Cumnor Hill, Oxford OX2 9PH, UK
29 Earlsfort Terrace, Dublin 2, Ireland
1385 Broadway, 5th Floor, New York, NY 10018, USA
E-mail: info​@ospreypublishing​.​com
www​.ospreypublishing​.com

OSPREY is a trademark of Osprey Publishing Ltd

First published in Great Britain in 2023

This electronic edition published in 2023 by Bloomsbury Publishing Plc

© Thomas McKelvey Cleaver, 2023

Thomas McKelvey Cleaver has asserted his right under the Copyright, Designs and Patents Act,
1988, to be identified as Author of this work.

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by
any means, electronic or mechanical, including photocopying, recording, or any information storage or
retrieval system, without prior permission in writing from the publishers.

A catalog record for this book is available from the British Library.
ISBN: HB 9781472855480; PB 9781472855459; eBook 9781472855466;
ePDF 9781472855473; XML 9781472855497

Maps by www​.bounford​.com
Index by Fionbar Lyons

Typeset by Deanta Global Publishing Services, Chennai, India

Osprey Publishing supports the Woodland Trust, the UK’s leading woodland conservation charity.

To find out more about our authors and books visit www​.ospreypublishing​.com. Here you will find
extracts, author interviews, details of forthcoming events and the option to sign up for our newsletter.
 CONTENTS

List of Illustrations and Maps 7

Foreword by Brigadier General USAF (Ret.)
Clarence “Bud” Anderson 13
Author Preface 15

CHAPTER ONE: The Most Important Day 19

CHAPTER TWO: War on the Horizon 26
CHAPTER THREE: Fledgling Fighters 46
CHAPTER FOUR: Yanks in the RAF 68
CHAPTER FIVE: Starting Over 80
CHAPTER SIX: Opponents 94
CHAPTER SEVEN: VIII Fighter Command
Struggles to Survive 107
CHAPTER EIGHT: The Battle Gets Serious 122
CHAPTER NINE: Against the Odds 144
CHAPTER TEN: Carrying On 166
CHAPTER ELEVEN: Mission 115 – The Day the
Luftwaffe Won 181
CHAPTER TWELVE: Reinforcement 189
CHAPTER THIRTEEN: End of the Beginning 205
CHAPTER FOURTEEN: Jimmy Doolittle Arrives 223
CHAPTER FIFTEEN: Blakeslee Takes Command 243
CHAPTER SIXTEEN: One-Man Air Force 252
CHAPTER SEVENTEEN: Big Week 271
CHAPTER EIGHTEEN: “I Knew the Jig Was Up” 293
CHAPTER NINETEEN: The Battle of Germany 311
 cl ean sweep
CHAPTER TWENTY: Liberating Europe 333
CHAPTER TWENTY-ONE: The Battle of
Normandy 350
CHAPTER TWENTY-TWO: Oil – The Knockout
Punch 370
CHAPTER TWENTY-THREE: The Road to
Bodenplatte 391
CHAPTER TWENTY-FOUR: Death of the
Luftwaffe 412
CHAPTER TWENTY-FIVE: A Clean Sweep 431

Bibliography 449
Glossary 451
Index 453
Plates 465

6
 LIST OF ILLUSTRATIONS AND MAPS

illustrations
P-47C Thunderbolts of the 62nd Fighter Squadron of the 56th Fighter
Group align in formation over England in May 1943. (USAF Official)
B-17s over Germany headed toward Berlin on March 6, 1944. Sixty
bombers were lost to the Luftwaffe, as many as were lost at
Schweinfurt in October 1943. The losses constituted less than
5 percent of VIII Bomber Command’s strength and were made
good by the end of the month. On the third mission to Berlin,
eight days later, the Luftwaffe failed to appear. (USAF Official)
The author of Serenade to the Big Bird turned down a return to the States
at the end of his 35-mission tour in B-17s and requested transfer
to fighters. Flying with the 505th Fighter Squadron of the 339th
Fighter Group, he was lost in November 1944 on his 16th mission
when he flew into the ground chasing an Fw-190. (USAF Official)
This photo was staged for an article in Stars and Stripes newspaper.
Blakeslee (right) briefs pilots of the group including leading ace
James A. Goodson, seated immediately left of Blakeslee’s clipboard;
deputy group commander Lieutenant Colonel James A. Clark is
seated back to camera, lower left corner. (USAF Official)
Captain Walker M. “Bud” Mahurin on the wing of his P-47D-1
Thunderbolt, “City of Atlantic City NJ,” February 1944. The
Thunderbolt was a presentation aircraft purchased with war bonds
from the citizens of Atlantic City, New Jersey. At the time, Mahurin
was the top ace of VIII Fighter Command with 11 victories. He
was shot down in March by the rear gunner of a Do-217 that
he attacked, and spent four months hiding in France with the
Resistance. (USAF Official)
 cl ean sweep
Major Robert S. Johnson, first Air Force pilot in the ETO to officially
equal Eddie Rickenbacker’s World War I score, with his crew chief
Sergeant J.C. Penrod, in Johnson’s last P-47D, “Penrod and Sam.”
The aircraft was named for the two of them in May 1944, on the
occasion of Johnson’s 28th victory. (USAF Official)
Chesley Peterson (left) was the first American to command an Eagle
Squadron (No. 71) and the third American to become an ace
in World War II. When the Eagles transferred to the USAAF,
he became deputy group commander until June 1943, when
he became group commander. Oscar Coen (right) was another
original Eagle Squadron member and replaced Peterson as
commander of the 334th Fighter Squadron (ex-71 Eagle
Squadron). (USAF Official)
Captain Charles E. “Chuck” Yeager with his P-51D, “Glamorous
Glen II,” in November 1944. Shot down over France in March
1944, Yeager got to Spain with the help of the French Resistance
and returned to the 357th Fighter Group, where he managed to
stay on-base until after the invasion, when he was allowed as an
“evader” to fly operations again. In November 1944, he scored five
to become an “ace in a day.” He was later the first man to fly faster
than Mach 1. (USAF Official)
Major George Preddy of the 352nd Fighter Group, photographed with
his P-51D-5, “Cripes A Mighty III,” after scoring four victories
during one mission in August 1944. Preddy was the top-scoring
Mustang pilot with 26.83 victories in the P-51 when he was shot
down on Christmas Day, 1944, by Allied flak while chasing a
German fighter at low level. (USAF Official)
Colonel Donald J.M. Blakeslee, commander of the 4th Fighter Group.
Unable to qualify for the USAAF, Blakeslee joined the RCAF.
Following the Morlaix disaster in September 1942, he was
transferred to 133 Eagle Squadron to make up the losses and
became commander of the 334th Fighter Squadron in 1943.
When he scored the P-47’s first victory in April 1943, diving on
two Fw-190s, he said, “By God it ought to dive, it certainly won’t
climb!” He championed the P-51 and promised to have his pilots
transition to the new fighter from the P-47 within 24 hours, telling
his pilots, “Learn to fly ’em on the way to the target.” He flew
the equivalent of over five tours without a break, doctoring his
logbooks; he and Hub Zemke are considered the best American
fighter leaders in Air Force history. (USAF Official)

8
 l ist of i l lu str ati ons an d ma p s
Major Duane Beeson was the leading ace of the 4th Group’s 334th
Squadron and was one of the original Eagle Squadron members
who formed the group. He was shot down in early April 1944
while strafing a German airfield in his P-51B, “Boise Bee.” (USAF
Official)
Captain Don S. Gentile of the 336th Fighter Squadron with his crew
chief, Sergeant John Ferra, in March 1944, with his famous
Mustang, “Shangri-La.” (USAF Official)
As an aviation cadet, Gabreski was advised by his instructor to “seek
another line of work” because of his lack of aptitude for flying.
Gabreski persisted and eventually became the top-scoring ace of the
ETO with 32 victories before crashing in July 1944 during a low-
level strafing run on a German airfield when his propeller tip hit the
ground. He had been on his way back to the States and marriage
when he decided to make “one last mission.” (USAF Official)
In April 1944, Supreme Commander General Dwight Eisenhower
came to Debden to award Don Gentile (left) and Don Blakeslee
(right) the Distinguished Flying Cross for their achievements in
the Battle of Germany, famously calling Gentile a “one-man air
force” for being the leading VIII Fighter Command ace at the time.
The difference between Gentile, with his “100-mission look” and
casual appearance, and Blakeslee’s “thoroughly GI” appearance, was
symbolic of their personalities and approaches to the business at
hand. (USAF Official)
Captains Don Gentile (left) and Steve Pisanos (right) were best friends
from their days in the Eagle Squadrons. Gentile was a first-generation
son of Italian immigrants and Pisanos had “illegally immigrated”
from Greece to become a pilot in America, “where all things are
possible.” His immigration status was discovered when the Eagle
Squadrons transferred to the USAAF and Pisanos became the first
immigrant to take advantage of the new rule that serving in the US
armed forces would gain immediate US citizenship. (USAF Official)
James A. Goodson survived the sinking of the Athenia, the first Allied
ship sunk in World War II, traveling back to Canada to join the
RCAF. He flew in the RCAF before being transferred to the Eagle
Squadrons and was commander of 336th Fighter Squadron and the
group’s leading ace when he was shot down over a German airfield
in July 1944. Strafing would be responsible for the overwhelming
majority of VIII Fighter Command losses during the war. (USAF
Official)

9
 cl ean sweep
“Hairless Joe” was the P-47D-25 Thunderbolt flown by 56th Fighter
Group deputy group commander Lieutenant Colonel Dave
Schilling. The 56th created “camouflage” for Thunderbolts that
arrived in unpainted aluminum finish, which identified the airplane
by squadron. (USAF Official)
Robert S. Johnson’s P-47C-5, “Half Pint,” after he landed at Manston,
July 1, 1943. Shot up when the squadron was attacked over
France because the canopy was jammed shut, Johnson survived an
encounter with JG 2’s Major Egon Mayer, who fortunately had no
20mm ammunition when he spotted Johnson trying to make it
across the Channel and shot him up with 7.72mm bullets. When
Johnson got out of the Thunderbolt, he counted 200 bullet holes in
the fuselage without having to move. (USAF Official)
Hollywood star Jimmy Stewart fought the Air Force to get in, and to be
assigned to a combat unit despite being in his mid-30s. He became
first a squadron commander and later deputy group commander
of the 447th Bomb Group, flying 35 missions over Germany.
His wartime experience colored his later choice of roles when he
returned to Hollywood; from then on, he eschewed the “sunny”
stories he had appeared in before the war. (USAF Official)
Described as “the Huckleberry Finn of the Fourth Fighter Group,” Ralph
Kidd Hofer joined the RCAF on a whim and scored on his first
mission after joining the 4th Fighter Group in 1943. He was lost
in an air battle over northern Yugoslavia during the group’s shuttle
mission to the USSR and Italy in July 1944. (USAF Official)
First Lieutenant John T. Godfrey (left) and Captain Don S. Gentile (right),
photographed on March 3, 1944, at Debden in front of Gentile’s
“Shangri-La.” They were the subjects of an VIII Air Force publicity
campaign as “Damon and Pythias,” leader and wingman. Godfrey
recalled in his memoir, The Look of Eagles, that they flew together on
fewer than half of the missions they flew. (USAF Official)
Colonel John T. Landers (center) in his P-51D, “Big Beautiful Doll,”
when he commanded the 78th Fighter Group in 1945. Graduating
from flight school the Monday after Pearl Harbor, Landers went
to Australia with the 49th Fighter Group, where he became an ace
over Darwin and New Guinea. He arrived in England in September
1943 with the 55th Fighter Group; later he served as a commander
of the 357th, and then took over the 78th Fighter Group when
it transitioned to the P-51. Landers is 26 years old in this photo.
(USAF Official)

10
 l ist of i l lu str ati ons an d ma p s
Major Walter C. Beckham was the first ace of the 353rd Fighter
Group and tied with Bud Mahurin of the 56th Fighter Group
in February 1944, when he was photographed with his ground
crew. His P-47D-10 was named “Little Demon.” (USAF
Official)
Lieutenant Colonel John C. Meyer was deputy group commander of the
352nd Fighter Group when he commanded the detachment at Y-29
airfield at Asch, Belgium. He scored the majority of his victories in
his final P-51D, “Petie 3rd,” including his final two in the amazing
air battle over Y-29 on New Year’s Day, 1945, against Luftwaffe
fighters in Operation Bodenplatte, the last German aerial offensive
of the war. (USAF Official)
The 100 P-47M Thunderbolts were the “hot rods” of the series with a
more powerful R-2800. They were the final equipment of the 56th
Fighter Group, the only VIII Fighter Command unit to retain the
P-47 throughout the war. Despite initial difficulties due to saltwater
corrosion of electrical systems, the P-47Ms proved their value in the
final six weeks of the war in Europe. “Marge” was assigned to the
62nd Fighter Squadron. (USAF Official)
Five Polish Air Force pilots invited to join the 61st Fighter Squadron by
commander Francis Gabreski (center) in 1944. Gabreski, son of
Polish immigrants, had first flown in the ETO with the Polish 315
Squadron RAF. The Poles did not want to be taken off ops when
their RAF tours expired and were very “unofficial” in their presence
in the 56th. (USAF Official)
The 353rd Fighter Group was the fourth fighter group to join
VIII Fighter Command in July 1943. The group transitioned from
P-47s to P-51s in September–October 1944. (USAF Official)
Don Gentile was the subject of an intense Air Force publicity
campaign around being the first pilot in the ETO to equal Eddie
Rickenbacker’s score, which he did with 23 aerial victories and
four “ground kills,” which other Air Force units didn’t recognize.
Returning from his final mission to a blizzard of publicity, Gentile
made a low pass over the Debden runway, which was higher in
the middle than either end, and hit the ground. When Blakeslee
announced that he was out of the group for pilot error, VIII Fighter
Command CO General Bill Kepner told him: “We are not sending
our top ace home in disgrace.” Blakeslee never forgave either
Gentile or the Air Force for the incident, telling reporters, “You
have just ruined one good man.” (USAF Official)

11
 cl ean sweep
P-51B “Snoots Sniper” of the 486th Fighter Squadron, 352nd Fighter
Group in summer 1944. The British-designed bulged “Malcolm
hood” vastly improved pilot visibility in the P-51B as compared
with the “coffin lid” framed canopy. (USAF Official)
“Spokane Chief,” the P-47C of Major Gene Roberts, CO 84th Fighter
Squadron of the 78th Fighter Group, who led the group on the
July 29, 1943, mission in which the Thunderbolts used a tail wind
and stayed low to use all the fuel in their unpressurized ferry tanks
in order to surprise the Luftwaffe 50 miles inside Germany, saving
the bombers they were there to escort and proving that VIII Fighter
Command could take on the enemy over their own territory.
Roberts scored the first VIII Fighter Command “triple” on this
mission. (USAF Official)
Group commander Lieutenant Colonel Jack Jenkins brought the 55th
Fighter Group to England in 1943. Their P-38H Lightnings, like
his “Texas Ranger” here, were vulnerable to the cold over Europe
and to having an engine explode when the throttle was advanced
too quickly after flying at a lower power setting. Serving with
VIII Fighter Command in the ETO was the one time the P-38
didn’t provide outstanding service. (USAF Official)
Though he is indelibly associated with the P-47 as the first commander of
the 56th Fighter Group, the first P-47 unit, Colonel Hubert “Hub”
Zemke was not wedded to any particular type. In June 1944, he
suggested to General Kepner that successful group commanders be
sent to less successful units to help turn them around. When the
479th Fighter Group’s commander was lost in August, Zemke left
the 56th to lead VIII Fighter Command’s final fighter group and
help it transition from the P-38 to the P-51. He was lost in October
1944 when his P-51 broke up in a thunderstorm over Germany,
becoming the Senior Allied Officer at Stalag Luft III for the rest of
the war. (USAF Official)

maps
Map 1: US VIII AAF Installations in the UK – June 6, 1944 70
Map 2: Schweinfurt-Regensburg 147
Map 3: Operation Bodenplatte 410

12
 FOREWORD
BY BRIGADIER GENERAL USAF (RET.)
CLARENCE “BUD” ANDERSON

The air war over Europe was hard and demanding. Between the first
mission on August 7, 1942, and the final combat mission on April 29,
1945, the Eighth Air Force lost more men killed and wounded than
the US Marines did between the first landing at Guadalcanal that same
August 7, and the declaration the enemy was defeated on Okinawa in
mid-June 1945.
VIII Fighter Command scored its first victory on August 19, 1942,
over Dieppe. Between then and the final missions in late April 1945,
two-thirds of all the enemy aircraft shot down by Air Force fighter
pilots in World War II in all theaters were shot down in the skies over
Europe. The command’s struggle to become an effective fighter force
that could provide the crucial protection for the bombers was epic on
all levels – personal, organizational, and technical.
I was proud to be a member of that organization, most particularly
a pilot in the 357th Fighter Group, “The Yoxford Boys” as we called
ourselves after being welcomed to Europe in a broadcast by Lord
Haw-Haw. In those first days of our war, the P-51 Mustang we flew
was not the airplane it became: there were problems with the engine,
the guns, and other operational difficulties we had to overcome as we
took the battle to the enemy in the skies over Berlin and other cities.
Thomas McKelvey Cleaver tells this story in detail, with accounts
from both sides of the battle that illuminate the struggle and put it
on the human level of young men fighting like none before had ever
 cl ean sweep
fought – or ever would again. I am pleased to recommend Clean Sweep:
VIII Fighter Command Against the Luftwaffe 1942–45 as an honest
account of our war.

Clarence “Bud” Anderson

Brigadier General USAF (Ret.)
357th Fighter Group, 363rd Fighter Squadron

14
 Another Random Document on
Scribd Without Any Related Topics
The Project Gutenberg eBook of Sudenmorsian
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Sudenmorsian
Hiidenmaalainen tarina

Author: Aino Kallas

Release date: March 7, 2024 [eBook #73095]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Otava, 1928

Credits: Tuula Temonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUDENMORSIAN

***
SUDENMORSIAN

Hiidenmaalainen tarina

Kirj.

AINO KALLAS

Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1928.

1.

Tämänkaltainen on tarina Aalosta, Priidik metsävahdin

aviovaimosta, joka Saatanalta sudenhahmoon saatettiin, ja näin
Ihmissutena vihityn miehensä viereltä korpiin karkasi, siellä
metsänpetojen ja Diabolus sylvarum'in elikkä Metsändaimonin
kanssa kanssakäymistä pitäen, ja sentautta maarahvaalta
Sudenmorsiameksi kutsuttu.
 Herra, hyvästi varjele meidän sielumme ja ruumiimme kaikelta
vaaralta ja vahingolta, niinkuin hopiaisella haarniskalla, kusta
Kiusaajan nuolet kilpistyvät, nyt ja hamaan ijankaikkisuuteen!

2.

Siihen aikaan, kuin tämä tosi ja murheellinen tarina tapahtui, oli

Suuremõisan perintövaltiaana Hiidenmaalla yhä vielä viimeisiä
vuosiansa Valtamarski Jacobus de la Gardie, ja Pühalepan pappina
Olaus Nicholai Duncan, tullut Jõelehtmestä mannermaalta. Niin
Valtamarskilla oli palveluksessansa Suuremõisan vallassa
Pühalepassa muudan taidollinen ja kaikkinaisessa metsän
toimituksessa ulosoppinut metsävahti, Priidik nimeltänsä,
maarahvaan sukua. Hänen pirttinsä oli lähellä Haavasuon krouvia,
mutta tämä vuorostansa lähellä susien pyyntipaikkaa, laviata
luhtaniittua, joka kreivin käskystä oli vasituisesti suuria sudenajoja
varten varattu.

Sillä näihin aikoihin olivat sudet, kontiot, ilvekset ynnä muu

metsänpetojen heimo luvultansa ylönpaltisesti lisääntynyt Viron-
sekä Liivinmaalla, niin että muukalaisetkin matkamiehet sen
ihmetyksellä tähdellepanivat. Vaan tämä oli tosin kaikki vielä
vanhojen vaino-aikojen perua, sillä kirjoitettiin Anno 1650, ja maa
hänen asukkaittensa lepäsi nyt Ruotsin rakkaassa rauhassa, ja
meidän vahingollinen vihamiehemme, se ristimätöin moskovalainen,
vain Narvajoen takana turhassa kiukussansa hammasta hioi.

Niin oli susien suku myöskin Hiidenmaalla käynyt ylön julkiaksi,

sillä susi, koska nälkä hänen sisuksiansa kalvaa, on uhkarohkia ja
pelkäämätöin peto, ehkä hän kylläisenä onkin luihu luonnostansa.
Niin eivät sudet talvipakkasella enää kavahtaneet aituuksia, vaan
taloihin tunkeutuivat ja veivät lampaan karsinasta elikkä piskin
pihamaalta. Ja vaikka he kesäisin vain yksin elikkä kaksin vaeltivat,
niin yhtyivät he talven tullen isoiksi laumoiksi ja pitivät vartiota
metsäteillä kuin myös valtateitten vaiheilla, tienkäyjien kimppuun
karaten, niin että monikahdat matkalle lähtiessänsä sitoivat seipään
pitkään köyteen ja sitä rekensä perässä retuuttivat, pedoillen
pelotukseksi.

Niin nämä korven pedot, joitten alku on Perkeleestä (sillä eiköstä

olekin Perkele itse Archilupus elikkä Pääsusi?), ja jotka aina ovat
olleet noituuden kätyreitä, eivät enää tytyneet asuskelemaan Kõpun
ja Ristnan korvissa, kussa heidän tyyssijansa vanhastansa oli, vaan
joukolla he tekivät pesueensa Kõrgessaaren kuusiryteikköön ja
suosaarille keskelle itse Hiidenmaata. Siellä emosudet heittivät
heidän penikkansa, ja koska syksy saapui, niin olivat jo nuoret sudet
varttuneet vaeltaakseen vanhempainsa mukana pitkin saarta.

Näin heistä ja heidän heimostansa koitui koko Hiidensaarelle

sangen ankara vitsaus, liiatenkin, koska he ahneudessansa ahmatin
lailla raatelivat enemmän kuin syödä jaksoivat, niinkuin suden luonto
käskee.

Niin vaikka Suuremõisan ja koko Hiidenmaan valtiaat, väkevät

kreivi de la Gardiet sekä myöskin Ruotsin kruunu panivat toimeen
suuria sudenajoja ja rahvasta kaikin keinoin suden surmaan
yllyttivät, isot tapporahat luvaten, niin ei siitä tahtonut apua tulla.
Eivät tepsineet sudenkuopat, ei ketunmyrkky eikä haaskalta väijyntä,
eivätkä myöskään sudenajot opetettuin koirain kanssa, niin
ylöttömästi nämä pedot sikiytyivät, niinkuin siinä olisivat Saatanan
juonet tyköauttamassa olleet.

Niin talviöisin, mutta erinomattainkin Pyhinä Öinä joulun aikaan

(sillä December on maarahvaan suussa Sudenkuu!), taisi kuulla
heidän ulvovan nälkäänsä ja sydämensä kiukkua taivasta kohden
niinkuin väkevät luihkaajat, niin että hevoset pilttuissansa
hätkähtivät, ja maarahvas sanoi taivaantaaton susille pilviriekaleita
elikkä myös tahkokiviä ravinnoksi viskelevän niinkuin koirille luita.

Mutta nämä julkiat susilaumat olivat vain niinkuin Helvetin

esijoukot, jotka se Rietas Henki, kuin ihmisen kadotuksen jälkeen
aina ankarasti seisoo, edellänsä lähetti.

Sillä ei kauvan senperästä, kun luonnolliset sudet näin riettaiksi

riehastuivat, niin ettei missään tainnut heidän elkeiltänsä turvassa
olla, niin jo alkoivat ihmisenlapsetkin susina juosta ja sudentekoja
tehdä, niinkuin olisi häijy Daimoni heihin mennyt. Ja vaikka tämä
noituuden villitys vasta nyt Hiidenmaalle ulottui, joka tosin on
niinkuin Ultima Thule elikkä Herran silmältä sivuun jäänyt paikka,
niin oli se jo itse kristikunnan vahvimmissa varustuksissa, niinkuin
Saksanmaalla ynnä Böhmissä kuin myös Hispaniassa sekä
Franskanmaalla jo aikoja sitten vallan päälle päässyt. Sillä
kunnialliset ja säädylliset ihmiset, jotka hamaan tähän saakka olivat
kirkossa käyneet ja armoaterian autuudeksensa nauttineet, raatelivat
nyt raavas- ynnä lammaskarjaa verenhimoisen suden hahmossa,
vaikka ennen eivät olisi edes verenhaikua sietäneet.

Näin oli Herra hetkeksi aukaissut selkoseljällensä Rumien Henkien

rautahäkit. Eikä tästä voinut mitäkään epäilystä olla, vaan se
todistettiin moninkertaisesti itsensä näitten viheliäisten Ihmissutten
elikkä Lycanthropus'ten suulla, koska heitä tutkittiin per viam
inquisitionis ja vesikokeen kautta, sillä Vesi, joka on puhdas
Elementti, ei epäpuhdasta vastaanota, vaan riettaat ja saastaiset
tyköänsä pois hylkää. Ja monikin Ihmissusi on noitana roviolla
poltettu, niin että hänen sielunsa taidettaisiin puhtaana taivaalle
tarita, vaikka ruumis tulelta tuhottiinkin.

Niin myös Hiidenmaalla usiat Herran laumasta lankesivat tähän

uuteen loukkuun, kuin Saatana oli ulosfundeerannut. Sillä vaikka hän
Liivinmaalla oli yhteen moision armolliseen Frouvaankin ruvennut,
niin hän kuitenkin parhaasta päästä haukutteli oppimatonta yhteistä
kansa parkaa, ettei sen olisi pitänyt osaksensa saaman sitä autuutta,
kuin Kristus taivaasta Isänsä helmasta maan päälle alastoi.

Näin ei tosin yksikään voinut olla varma hänen häijyltä

väijytykseltänsä, sillä siinä ei auttanut ei siveys eikä hurskaus, ei
vanhuuden viisaus eikä nuoruuden uljuus eikä myöskään varuilla-olo.

3.

Tapahtui sitten, että Priidik, Suuremõisan metsävahti, joka vielä

nuorimies ja naimatoin, lähti yhtenä suvisena huomenena Kassarin
saareen lampaita ostamaan, yli sen matalan salmen, kuin eroittaa
Kassarin sekä Orjakun saaret Keinästä. Ja sattui sangen tyyni sää,
niinkuin kaikki ilman tuulet olisivat Herran sapattia pitäneet, taivas oli
rastaan rinnalla, ja maa hengitti hellettänsä, niinkuin palavaisen
pätsin suu.

Niin Priidik metsävahti, koska hän oli ennättänyt mäenseljänteelle,

joka Kassarin saaren halkaisee, ja koko saari ynnä hänen niemensä
ja myös meren aava luotoinensa hänen edessänsä aukenivat, äkkäsi
yhden niemen nenässä erinomaista elämätä, ja hänen korvansa
eroittivat vaimoväen kirkunata ynnä lampaitten hätähistä
määkimistä. Mutta koska hän mäeltä alas astui, niin hän näki
parisataisen lammaslauman karkailevan pitkin kivikkorantaa, ja
paljaskinttuisten lasten, joitten seassa oli aikuisiakin vaimonpuolia,
niitä lehtivitsoilla hätyyttävän ja ajelevan kohti vedenrajaa, sillä tämä
oli suvinen lampaanpeso. Niin lampaat alinomaa pääsivät karkuun
heidän saarroksestansa ja juoksuttivat takaa-ajajiansa pitkin rantaa,
kunnes Priidik metsävahdin saapuessa paikalle kaikki lampaat oli
ahdettu aivan vedenrajaan, niinkuin vähään niemennokkaan. Ja
karjalapset seisoivat ketjuna ympärillä, lampaita yhä kinttuihin
hosuen, niin ettei heillä enää mitämaks pakoonpääsöä ollut.

Niin Priidik näki tämän kaksisatapäisen lammaslauman, joka vielä

oli talvitakuissansa ja keritsemätöin, rynnistelevän niinkuin yhtenä
vavahtelevana ruhona, sätkyttelevin jäsenin ja pahasti pelvoissansa.
Ja luontokappaleet hengenhädässänsä ja typeryydessänsä pyrkivät
toinen toisensa päälle, niinkuin susi olisi laumassa ollut, kaulojansa
kurkotellen ja yhä viheliäisesti määkien, jäärät sekä uuhet ynnä
karitsaistensa kanssa, jotka olivat toistensa jalkoihin sotkeutua, sillä
sekasorto oli sangen suuri.

Niin Priidik metsävahti jäi tätä suvista lampaanpesoa katselemaan,

ettei hänellä hoppua ollut, itse ison kiven varjossa lymyten. Mutta
vaimot, joita oli kymmenkunta, sieppasivat lammaslaumasta milloin
minkäkin lampaan, oman merkkinsä jälkeen, kuin hänen kinttuunsa
elikkä korvaansa poltettu oli. Eivätkä he katsoneet, niistä kiireissänsä
kiinni saivat, etukäpälistä elikkä takakintuista. Vaan armotta he
avuttoman lampaan veteen laahasivat, sen kellellensä keikauttivat ja
kaksin käsin alkoivat villoja viruttaa.
 Silloin Priidik, ehkä hän taampana seisoi, äkkäsi vedessä
seisoskelevain vaimonpuolten seassa yhden nuoren piikaisen, joka
samalla muotoa oli vedessä uumiinsa saatikka, mutta vähän erillänsä
muista, ja pesi vastahakoista emälammasta, joka kaiken aikaa oli
karata hänen käsistänsä.

Niin Priidik tunsi hänet neitsykäiseksi hänen valloillisista

hiuksistansa ja säppälistä. Mutta tämä piikainenpa ei riuhtonut
lammasta niinkuin muut vaimonpuolet, eikä hän myöskään mielensä
kiivauksissa kiroillut eikä sättinyt, vaan koetti luontokappaletta
lauhduttaa säälivin sanoin ja armeliaasti, puhuen lampaalle lauhkiasti
niinkuin lapselle.

Koska lammas oli pesty yltä sekä alta, niin piikainen sen irti
käsistänsä päästi, ja lammas kohta kuivalle kahlasi, pudistellen vettä
villoistansa, niinkuin uitettu koira.

Mutta samalla piikainen itsekin tuli vedestä rannalle läpimärjissä

vaatteissansa, jotka tiukkuivat vettä.

Niin Priidik metsävahti kiven katveesta näki sangen selkiästi tämän

nuoren piikaisen muodon, sillä eivät märjät vaatteet sitä varjella
tainneet, sekä hänen kasvojensa katsannon, joka oli häneen päin
käännetty. Hänen hiuksensa olivat ruskianpunertavat, niinkuin
rantaruoho, kuhunka keväinen vesi punaisen ruosteen painaa, mutta
silmät tummat, niinkuin suonsilmät, vetävät ja vajottavaiset, ja
niitten kalvo liikkumatoin niinkuin suovesi.

Niin piikainen nyt tarttui toiseen, vähempään lampaaseen, sen

hellävaroin helmaansa nosti ja alkoi astua veteen taakkaansa
kantaen. Mutta Priidik metsävahti ei tainnut muuta kuin hämmästellä
hänen nuoria voimiansa, että hän jaksoi raskasta lammasta näin
kepiästi käsivarsillansa kantaa nuoresta ijästänsä huolimatta.

Niin Priidik seisoi hievahtamatta ison kiven takana, kunnes kaikki

lampaat oli pesty.

Silloin lapset katkaisivat ketjunsa, ja lampaat hajautuivat joka

taholle niinkuin surman suusta päässeet.

Mutta nyt vaimonpuolet vuorostansa alkoivat märjissä

vaatteissansa mellakoida matalassa ja lämpimässä rantavedessä ja
priiskoitella vettä toistensa niskaan ja silmännäköön.

Ja koska he olivat tästä ilakoinnista kyllänsä saaneet, niin he

tulivat taas vedestä, vaihtaaksensa vaatteensa ja mennäksensä
itsekukin kotiansa.

Mutta Priidikiin oli mennyt sisälle niinkuin iili, ettei hän paikalta
päässyt, vaan hänen yhä katsoman piti.

Niin piikainenkin tuli rannalle, meni syrjemmälle, ja siellä

häveliäästi hiekalle märjän hameensa ja aivinaisen paitansa pudotti,
tuiki tietämättä, että vieraan miehen silmä hänen viattomuuttansa
katseli palavin katsein.

Ja Priidik metsävahti tällöin näki, että piikaisella vasemman rinnan

alla oli ruskia luoma, niinkuin piskuisen yöperhosen siipi, jota rahvas
myös tulenkirjoiksi elikkä noidanluomaksi kutsuu.

Vaan piikainen kuivan hameen yllensä pujotti, märjät vaatteet

nyytiksi yhteensitoen.
 Ja koska he näin kaikin olivat valmiit, niin he yhdessä kylään päin
lähtivät, jättäen lapset lampaita kaitsemaan.

Mutta Priidik metsävahti sanoi itseksensä:

»Totisesti, tämän piikaisen pitää oleman säyseä luonnoltansa,

koska hän näin oli lauhkia ja pitkämielinen lammasten seassa eikä
heitä riuhtonut elikkä muuten kiivastellut. Eiköstä siis mahtaisi hän
myös miehensä ja lapsensa (jos Herra häntä siunaisi) hyvin ruokota
ja hellästi hoitaa ja myös palkollisensa, karjansa ynnä koko talonsa
lempiästi ja sopuisasti vallita, niin että hänen kanssansa olisi
miehellä hyväolo ja rauha ratki?»

Mutta näin hän tosin suostutteli sydäntänsä eikä tahtonut panna

merkille Saatanan puumerkkiä tässä piikaisessa, niinkuin ovat
noidanluoma ynnä punaiset hiukset, vaan kovetti korvansa
varoitukselta, sillä hän oli päätähavin langennut rakkauden loukkuun.

Eikä ehtinyt kulua kuin puoli ajastaikaa, ennenkuin jo tästä

Kassarin saaren piikaisesta, Aalo nimeltänsä, joka saaren rannassa
suvisena huomenena lampaita pesi, oli tullut Priidikin, Suuremõisan
metsävahdin aviovaimo, ja Priidik näin valittunsa lammaslauman
keskeltä toi, niinkuin kerran Jacob enonsa Labanin tyttären Rakelin
Haranin maalta.

4.

Mutta niinkuin vuorokaudessa on kaksi puolta, yksi päivänpuoli

ynnä yönpuoli toinen, samalla muotoa ovat monikahdat tosin päivän
lapset ja päivän tekoja tekevät, ja toiset taas yön lapset, jotka yön
ajatuksissa askartavat, vaan kolmansissa vaihtuu niinkuin
vuorokaudessakin yö sekä päivä. Ja kaikki tämä tutaan aikanansa,
koska koettelemus sen ilmisaattaa.

Niin Suuremõisan metsävahdista Priidikistä ja hänen nuorikostansa

Aalosta ei ollut alussa kellään mitäkään kertomista, ja suupalttien
sekä kielilakkarien myllyssä ei ollut enempätä vettä kuin saarten
joissa suviseen aikaan. Sillä he elivät hiljaisesti ja rakkaassa sovussa
sekä yksimielisyydessä keskenänsä ja niin myös kylänmiestensä
kanssa, kävivät sangen usiasti kirkossa ynnä P. Ehtoollisella, niinkuin
kristityn tulee, ja myös maalliselle esivallalle ja moisiolle alamaisuutta
ja sanankuuliaisuutta osoittivat kaikissa menoissansa. Eikä Aalosta
tainnut kukaan laittavata sanaa sanoa, sillä hän oli aamunvirkku ja
auttamaan altis, ei pikapuheinen eikä pensiä, ei myöskään
närkästyvä, vaan hyvämielinen ja tavoiltansa tasainen kuin
nurmennukka, vaikka toisia oudostuttikin hänen katsantonsa
kalvakkuus ja hänen hiustensa väri. Sillä se oli niinkuin kulokatajan,
ehkä ne kylläkin nyt lyhyiksi leikatut olivat, ja hän ne talvella
villaiseen huppuun peitteli ja suviseen aikaan pitkällä ja kapialla
liinaisella, jonka päät riippuivat pitsein kanssa kahden puolen hänen
harteillensa, niinkuin naidun naisen sopii.

Niin koska Priidik metsävahti ja Aalo hänen nuorikkonsa olivat

vajaan ajastajan aviosäädyssä olleet, syntyi heille esikoisena
tyttölapsi, joka kannettiin kasteelle Pühalepan kirkossa ja sai
nimeksensä Piret.

Vaan se Rietas Henki, joka rauhaa vihaa, oli jo valinnut tämän

vaimonpuolen omaksensa, niinkuin lammas merkitään laumasta, ja
vain ovelasti odotti, milloin hänet omaan formuunsa valaisi.
 Sillä niinkuin savenvalaja samasta savenpalasta saattaa tehdä
savikruukun elikkä myös uuninkaakelin, niin myös Perkele taitaapi
yhdestä noidasta tehdä suden elikkä kissan elikkä myös vuohen,
ilman että hän mitäkään hänestä poisottaa elikkä häneen tykölisää.
Vaan se tapahtuu, niinkuin savi valetaan ensin yhteen, sitten toiseen
formuun, sillä Perkele on savenvalaja, mutta noidat ovat savi.

Niin keväällä mahlakuussa (niinkuin maarahvas Martius'ta kutsuu)

toimeenpantiin taas suuret sudenajot Suuremõisassa, niin pian kuin
Soelan salmen jää heikkeni, ettei se enää hukan käpälätä kantanut,
ja hänen pakotiensä näin tukittu oli.

Vaan tätä tapahtumata oli jo kauan valmistettu, niinkuin julkista

juhlaa, ja Haavasuon krouviin maarahvasta varten varattu oltta ja
kryyditettyä viinaa ja vielä säkkipillinpuhaltajia, sillä sudenpeijaisissa
piti myös tanssattaman.

Ja samalla muotoa oli tähystäjät pantu soille ja rämeille, ja kaikki

vanhat sudenkeihäät kylissä ruosteesta kirkastettu.

Mutta ei vain kylänrahvas näitä sudenajoja vartonut, vaan myöskin

Saatanan leirissä oli niistä iso ilo, sillä ne tulivat hänelle perin
otolliseen aikaan.

Niin yhtenä huomenena muudan väijystäjä, joka puun latvassa oli

tähystänyt, toi tiedon, että susia oli nähty.

Ja kaikki Kereman, Värssun, Hagasten, Pulisten, Vahtrapään,

Sarven ja Hillikesten miehet oli käsketty näihin sudenajoihin, kaksi
elikkä kolme miestä itsekustakin talosta, yhteensä kahdeksatta sataa
henkeä ynnä vaimoväen ja alaikäisten kanssa, samoin kaikki
Suuremõisan metsävahdit, Priidik heidän joukossansa.
 Niin koitti routainen kevätpäivä, joka päiväsessä tosin jo pälviä
sulatteli, mutta alavilla mailla ja soilla vielä kirren kannatti.

Koska Priidik metsävahti anivarhain huomenella Haavakrouviin

saapui, vilisi siellä väkeä, niinkuin messumarkkinoilla, ja itsekukin oli
pannut parasta päällensä, niinkuin kalliina pitopäivänä.

Niin myöskin Aalo oli lähtenyt katsomaan sudenajoa ja peijaisia, ja

hänellä oli yllänsä väljä ja leviähihainen nuttu, mutta sen alla
lampaanruskia hame, alta poikkiraitainen ja yltäyleensä laskosteltu.
Vaan että vielä pakasti, niin oli hänellä päässä ruskia huppu, kuin
kutsutaan karbus, punapauloilla soriasti palisteltu. Ja vielä oli hänellä
uumillansa vaskiset vyötäisketjut, kilisevistä rahoista kootut, ja
toisella kupeella puukko tinaisine tuppinensa, mutta toisella neulikko.

Mutta koska hän näin täydessä pitoasussansa asteli, ei hän

aavistanut paulaa, kuin hänen polullensa asetettu oli, vaan hän oli
tänä huomenena hilpiä, niinkuin nuori naarashirvi, ja hänen kaunis
katsantonsa oli iloksi ihmisille.

Niin ensin keihäsmiehet lähetettiin pyyntipaikalle verkkoinensa, ja

he lähtivät suin päin ratsujensa seljässä, täyttä ravia ja keihäät
ojossa, niinkuin kasakkain elikkä kalmukkein parvi.

Ja heidän jälkeensä lähtivät vasituiset sudenajajat elikkä

loomarahvas kiertämään tätä Hiidensaarta isossa kaaressa, kirkuen
kurkkunsa täydeltä ja paukutellen heidän tuliluikuillansa, näin
peloittaen sudet piilopaikoistansa, jos he mitämaks älyisivät lymytä
tiheikköön elikkä suosaareen.

Niin kävi suuri humu ja häly näillä Hiiden hettehillä, kussa muuten
vain kurki ynnä kuovi huutaa, ja hukka ulvoo.
 Mutta Priidik metsävahti kiiruhti pyyntipaikkaa kohden, jota varten
oli varattu se lavia luhtaniittu. Niin sen toisessa päässä oli sangen
korkia kiviaita, mutta kiviaidan takana piilossa susiverkot, ettei niitä
näkymän pitänyt.

Ja Priidik sekä muut pyyntimiehet nyt vesaikkoon kahden puolen

luhtaniittua lymysivät, näin vartoen ääntä päästämättä.

Niin yhtäkkiä kuului mustarastaan varoitus puusta, ja samalla

tulivat molemmat sudet näkyviin, joita loomarahvas takaa-ajoi, ja
huudot sekä kirkuna niitten kintereillä. Eikä heidän auttanut enää
pensaikkohon piiloutua, sillä koirain äkiä haukku heidät sieltä heti
eteenpäin hoputti. Niin he vain kumpikin vauhtiansa kovensivat, kita
ammollansa, ja tummanpuhuva kieli kaukana riipuksissa.

Niin Aalo, Priidik metsävahdin vihitty vaimo, joka muun rahvaan

seassa seisoi, näki ajetut sudet ohitsensa kuolemanahdistuksessa
syöksyvän.

Ja vaikka he kruudinsauhuunkin peittyivät, koska laukaukset

sivulta sekä takaa tihiästi pamahtelivat, niin hän ennätti nähdä, että
etumainen susi oli vähempi varreltansa, mutta toinen sensijaan iso ja
väkevä metsänpeto, korkia jalvoiltansa, ja sen ruho pitkä ja harmaa,
kuono terävä, ja otsa leviä, ja sen vinot ja villit silmät täynnä korven
vihaa.

Niin Aalo yhtäkkiä nämä sanat selkiästi korvissansa kuuli:

»Aalo, piikaiseni Aalo, tuletkos kanssani suolle?»

Niin hän hätkähti, niinkuin olisi luotipanoksen kylkeensä saanut,

sillä hän ei tainnut nähdä näitten sanojen sanojata. Vaan hänen
sieluansa ja myös ruumistansa sysättiin sangen kiivaasti suuresta
tuulispäästä, niinkuin voimallinen väki olisi hänet jalkainsa sijalta
ilmaan irroittanut ja siinä yhdellä hirmuisella vauhdilla ympärinsä
pyhässä pyörremyrskyssä pyörittänyt, niinkuin utuista linnun
untuvata, kunnes hänen henkensä salpaantui, ja hän oli pyörtyä
paikallensa.

Mutta kaikki tämä tapahtui nopiammin, kuin lokki meren yllä

siipeänsä liikuttaapi.

Niin toinnuttuansa Aalo näki ensimmäisen suden koko ruumiinsa

ponnistukseen pingoittavan, niin että pää, jalat ynnä häntä yhdeksi
viivaksi suoristuivat, ja näin päätähavin loikkaavan yli kiviaituuksen
mitämaks kahdesti aidan korkeudelta, koska hän luuli sen takana
pelastuksen peittyvän, vaikka siellä väijyikin varma surma.

Mutta silloin isompi ja väkevämpi peto, joka jälkimmäisenä juoksi,

koska kaikkien silmät hänen kumppaniinsa kiintyneet olivat, ottikin
vuorostansa vauhtia sivullepäin ja metsään pakeni, miesten ketjun
katkaisten.

Vaan Aalo juoksujalkaa kiviaidan tykö kiiruhti ja näki siellä suden

jo verkossa rimpuilevan, joka oli peittänyt hänet huppuun, niin ettei
hänellä enää irtipääsöä ollut. Niin tämä satimeen sattunut
metsänpeto läähätti, niinkuin olisi hänen kylkensä halkiamaisillansa
ollut, ja vaahti valui hänen mustanpuhuvasta kidastansa käyrien
kulmahammasten välitse, koska kylänrahvas häntä ärsyttäen
ähätteli.

Niin Aalo näki miehien jo seisovan keihäät ojossa valmiina

iskemään ne suden kylkeen, ja miehensä Priidikin heidän seassansa.
 Ja samalla Aalo taas kuuli, ehkä tällä kertaa etäämpää, niinkuin
olisi kuka korvesta huikannut, mutta niin että se vain häneltä
kuultiin:

»Aalo, — Aalo piikaiseni, — tuletkos suden seuraan suolle?»

Ja se kuului niinkuin kutsu ja niinkuin houkutushuuto suolta.

Niin tänä hetkenä meni häneen Daimoni, niin että hän riivattiin.

Ja tämä Henki oli Diabolus sylvarum, Metsän ynnä Suden Henki,

jolla suolla ja korvessa kotonsa on, rohkia ja pelvotoin, voiman ja
vapauden henki, mutta myös raivon ja väkivallan, salattu yli kaiken
ymmärryksen, siivekäs niinkuin myrskytuuli ja palava niinkuin
maailman sydän, mutta kuitenkin Pimeyden kahleissa.

Mutta samassa tuokiossa Priidik metsävahti jo työnsikin keihäänsä

verkossa viskelehtivän suden kylkeen, ja monta muuta miestä hänen
kanssansa, niin että pedon veri korkialle priiskoitettiin.

Vaan eivät edes koirat sudenlihaan koskea tahtoneet, niin karkiata

ja karvasta se on heidänkin kurkullensa, vaan se heitettiin
haaskalintuin hävittää.

Ja myöhään yöhön kuului Haavasuon krouvista riemu ja remu,

säkkipillin piipitys ynnä pyssyin pauke, koska rahvas olven ja viinan
voimalla sudenpeijaisia vietti, ja poikaiset sekä piikaiset tanhujansa
tanssasivat.

5.
 O noidat, jotka ennen ja jälkeen Meidän Herramme lihaksitulon
Saatanan
sapattia juhlitte, kukas lukunne luetella taitaa: Simon P. Raamatussa,
Circe ynnä Medea, Roman keisareista Caracalla, Nero, Julianus
Apostata,
Paaveista Sylvester II, Alexander VI, Julius II, ja viimeksi vielä
Faust ynnä Scotus! Kuinkas olisi siis pieni piikainen Aalo Pühalepassa
Hiidenmaalla tainnut Pimeyden Mahtia vastustaa?

Niin näistä Suuremõisan sudenajoista saakka Aalo, Priidik

metsävahdin aviovaimo, alkoi ikävöidä suolle ja sutten seuraan,
poies ihmisten ilmoilta ja kristillisen seurakunnan yhteydestä,
kuhunka hänet P. Kasteen ja toisten Sakramenttien kautta oli liitetty.
Sillä se Henki, joka oli häneen ruvennut, lietsoi niinkuin palkeilla
liekin paloa hänen verissänsä, että hänen pitäisi Saatanan tahto
täyttämän ja ihmishahmonsa sudenmuotoon muuttaman. Koska
ehtoo joutui, ja sudet hämärän tullen alkoivat likemmäksi
ihmisasumuksia liikuskella, niin että heidän ulvontansa korvan
kuuluville ulottui, niin jo Aalokin pirtin kynnykselle kesken
askareitansa unohtui kohti korpea tuijottamaan, ja sutten ulvonta
kosketti hänen korvaansa niinkuin suloisin soitto, että hänkin heidän
henkensä heimoa oli.

Mutta miestänsä Priidikiä hän päinvastoin rukoili laittamaan uudet

lujat luukut navettaan ja vielä niihin rautakangenkin varmemmaksi
vakuudeksi, ja hän myös hankkei uuden ja äkäisen pihakoiran. Eikä
hän kertaakaan tänä keväänä päästänyt paimenta karjan kanssa
kotilaidunta kauvemmaksi, vaikka tosin sudella suven tullen on
muutakin riistaa ravinnoksensa kuin raavaskarjaa, niinkuin jäniksiä,
kettuja, siilejä ynnä metsälintuja. Mutta tämäpä Susi ei
himoinnutkaan hiehoja eikä lampaita eikä myös nuoria varsoja, vaan
yhden nuoren kaunokaisen vaimonpuolen sielua ja ruumista se
saaliiksensa tavoitteli, sillä se oli Helvetin lähetti.

Niin Aalo tänä keväänä myös visusti varoi itse yksin suolle
menemästä elikkä etäämmäksi metsään, niinkuin siellä olisi
mitämaks vaara väijynyt. Sillä vielä ei hän ollut Kasteen Liittonsa
lupausta tyystin unhoittanut, vaan pyhitetyn veden vaikutus yhä
varjeli hänen sieluansa. Mutta vaikka hän näin kauvan aikaa pelvon
ja halun vaiheilla viipyi, niin hän kuitenkin kypsyi kaipauksensa
tulessa, niinkuin laiho helteessä sitä tiimaa varten, kuin tuleva oli.

Ja kaiken aikaa, koska tätä kamppailua kesti, askartivat hänen

ajatuksensa sangen usiasti kuoleman katveessa, niinkuin hän olisi
ennenaikaisen ja murheellisen kuolemansa edeltäkäsin aavistellut.
Sillä kaikki oli hänelle niinkuin enteitä ynnä tunnustähtiä täynnänsä,
joista hän merkkejä ja varoituksia otti ja niitä omaan kohtaansa
sovelti.

Niin hän taisi huomenella herätessänsä sanoa miehellensä

Priidikille:

»Huuhkaja huusi yöllä korkiassa koivussa, — mitäpä se tiennee?»

Elikkä hän sanoi:

»Mustat muurahaiset tulivat portaan raosta ja kulkivat yli

kynnyksen, — ei se toki hyvää tiedä.»

Eikä hän näille puheillensa niitäkään vastaukseksi odottanut, vaan

omaksi huojennukseksensa hän ne saneli.

Mutta yhtenä päivänä hän tuli metsänlaidasta ja sanoi:

 »Minäpä näin tänään metsässä merkillisiä: kalmanperho oli
keltaisella hiedalla katajaisten keskellä. Niin sillä oli mustat siivet,
niinkuin Pühalepan papin paras messukasukka, mutta reunat
hunajankultaa ja pilkut taivaansineä. Kukapa nyt kuolee?»

Mutta Saatanan ja noituuden nuoli, joka häneen oli sattunut, näin

jo salaa myrkyllänsä hänen mieltänsä hämmensi, niin että Daimonit
ynnä heidän Herransa kanssa Helvetissä ratki riemastuivat, sillä
heidän saaliinsa oli saarroksessa, ja voitto läsnä.

Niin Juhannuksen aikaan tapahtui, että Priidik metsävahdin oli

mentävä kahdeksi vuorokaudeksi Emasteen halkolaivaa
kuulostamaan, ja Aalo jäi yksin kotiin tyttölapsensa Piretin, yhden
vanhan apuvaimon ja vähän paimenpojan kanssa.

Mutta Juhannusyö on jo pakanuuden ajoista ollut täynnänsä

noituutta, sillä Daimonit silloin kaikki valloillansa vaeltavat, ja noidat
mustia temppujansa tekevät yön varjossa. Sillä tänä yönä he käyvät
tien risteyksissä sekä kolmen aidan nurkkauksissa ja taikavoitehella
veräjiä ja tallinovia voitelevat elikkä kasvavan viljan korret
taikasolmuun sitovat, loihtujansa lukien ja näin karjaa ynnä
vuodentuloa vahingoittaen. Ja saaren rahvas sanoo, että myös Näkki
Juhannusyönä nuoren naisen hahmossa upotettua lastansa etsii.

Niin tänäkin Juhannusaattona Suuremõisan ja lähikylien nuoret

lähtivät kaikin kiikulle ja juhannustulillensa, elikkä nuoret neitoset
naimaonneansa ennustelemaan yhdeksistä yrteistä. Vaan vanha väki
taas valvoi ja talonsa vaiheilla vartiota piti, ettei kukaan taikoja
tekemään pääsisi elikkä pahaa silmää muljauttaisi.

Mutta Aalolla, Priidik metsävahdin vaimolla, ei ollut tänä ehtoona

menoa minnekkään, vaan hän istui aittansa kynnyksellä.
 Niin ehtoo joutui aikanansa, ja mettiäiset lepäsivät mesipuissa,
kussa heidän kullainen kuormansakin. Ja kaikki nukkui niinkuin
unessa, apuvaimo vuoteellansa, lapsi kehdossa, ja paimenpoika
uunin pankolla, niin myös käsikivi, kangaspuut ja kalaverkot
seipäissänsä, eikä edes avonaisesta kesäkodasta enää sauhua
kohonnut.

Vaan palttinakangas, jonka Aalo talvipuhteina oli raideiksi kutonut,

oli levitetty valkaistumaan nurmikolle, ja juoksi pihamaan poikki
suviyön valkeudessa niinkuin kellertävä polku.

Niin Aalo aitan kynnykseltä näki auringon, Luojan silmän, yhä

alenemistansa alenevan, vihdoin marjanmatalaksi, ja senjälkeen
tyystin katoavan, ja kohta ehtoo vilpeni.

Silloin Aalo taas samaiset sanat korvissansa kuuli, mitkä kerran

sudenajoissa:

»Aalo, Aalo, — piikaiseni Aalo, — tuletkos sudeksi suolle!»

Mutta ne eivät kaikuneetkaan nyt niinkuin kutsu elikkä houkutus,

vaan niinkuin vääjäämätöin käsky, jota totella täytyi, vaikka se
kuolemaan ja kadotukseenkin veisi.

Niin tällä erää ei Aalo enää vastustaa voinut, vaan tyyten unhoitti
Kasteen Liittonsa, ja että Kristus, meidän Vapahtajamme, hänenkin
takiansa on ristillä kärsinyt ja kuollut, samalla muotoa, niinkuin
muinoin Herran kansa Israel unhoitti Jumalan ja pelastajansa, sen
uljaan Sankarin Gideonin.

Vaan hän myötämielin heitti henkensä, sielunsa ja ruumiinsa

Daimonin haltuun ja häneltä opastettaa.
 Eikä edes hänen viattoman lapsensa vaikerrus häntä pidättää
tainnut, sillä hän oli umpikuuro kaikelle muulle paitsi susien kutsulle.

Niin hän riisui kengät jalvoistansa, sillä oli jo myöhä, ja maassa

vahva yökaste, ja näin lähti avojalvoin pitkin karjapolkuja suota
kohden, jonne oli lähestulkoon kolme Ruotsin virstaa.

Vaan nämä polut olivat karjan polkemia ja kulkivat ristiin, rastiin,

ja sydän liikahteli niinkuin lintu hänen rinnassansa.

Mutta tovin aikaa kuljettuansa Aalo saapui suuren suon laitaan,

joka oli kukkivista suopursuista ja suomuuraimista sekä
jäniksenvilloista niinkuin valkian sauhun sisällä. Eikä kuulunut tänne
asti enää kylältä ei kukon kiekuna eikä koiran haukku, eikä
myöskään pyhäisin kirkonkellot.

Ja suolla oli niinkuin sata silmää, hetteiden välissä, jotka kaikki

tuijottivat tummin kalvoin ja vaieten tätä nuorta vaimonpuolta, joka
yöllä vaelti.

Mutta Aalo hyppeli mättäältä mättäälle, ja vaivaiskoivujen vesat

ynnä karpalojen lonkerot takertuivat hänen hameensa palteeseen,
niinkuin kiinnipitäen.

Niin hän vihdoin saapui suosaarelle, keskelle suota, kussa kasvoi

petäjiä ja tuomipuita sekä pihlajia, ja maa oli kovaa ja neulasia ynnä
käpyjä täynnänsä ja myös isoja muurahaispesiä.

Silloin Aalo muisti vanhan taian, taittoi oksan tuomipuusta ja

heilahutti sitä kolmasti yli suonsilmän.

Ja katso! kohta hän näki, kuinka sananjalka suon reunalla puhkesi

siniseen kukkaan, joka siinti niinkuin sininen liekki.
 Mutta maarahvas sanoo, että sananjalka kukkii vain kerran
ajastajassa, aina Juhannusyönä.

Ja tämän sinisen sananjalankukan ympärillä, joka oli sinistä tulta,

niinkuin suon sydän olisi syttynyt, tanssivat tarhakärmeet päät
pystyssä elikkä myöskin niinkuin renkaat pyörien, ja heidän lukunsa
oli monta sataa. Ja metsän menninkäiset ja tulihännät kumarsivat
kukkaa kahden puolen, niinkuin se olisi uhrituli ollut.

Mutta susia oli suosaarella suuri joukko, vaikka oli suvinen aika,
niinkuin olisivat kaikki Kõpun korvet ja Kõrgessaaren varjokätköt
valvattinsa luovuttaneet, ja kaikki Muhun sekä Saarenmaan ja vielä
mannermaankin sudet heidän laumaansa liittyneet. Ja he istuivat
isossa piirissä, niinkuin neuvoa pitäen, tuuhea häntä kantapäillä, ja
turkki takkuisena, vaan eivät ulvoneet.

Niin Aalo äkkäsi etumaisena istuvan ison suden, joka Suuremõisan

sudenajoissa oli päässyt karkaamaan ketjun halki, ja hän tunsi sen
kohta voimallisesta ruhosta ja silmien villistä vilkunnasta, ja
ymmärsi, että se oli toisten susien päämies.

Ja samalla hän näki ison kiven kolossa uudenuutukaisen

sudennahan, joka oli harmaankellahtava väriltänsä.

Niin tänä hetkenä Saatanan mahdista Aalolta tuiki pimennettiin

hänen entinen elämänsä, niinkuin olisi suosyväri sen syliinsä
upottanut iki-ajoiksi, kuin on: mies, lapsi, palkolliset, karja ja vielä
Herran Sana ja Hänen Armoistuimensa.

(Sillä tainkaltaisen mahdin on Herra Daimoneille antanut, että

heillä on valta rakeita, hallaa ja tuulispäitä matkaansaattaa ja myös
myrkyttää ilman ja veden ja vielä ihmisiä susiksikin muuttaa.)
 Vaan Aalo heitti sudennahan harteillensa, ja kohta hän tunsi
ruumiillisen muotonsa tuiki tuntemattomaksi muuttuvan, niin että
hänen ruumiinsa valkia iho peittyi takkuiseen karvaan, hänen
piskuinen näköpäänsä soukkeni suden teräväksi kuonoksi, hänen
vähät sorjat korvansa vaihtuivat suden pystykorviksi, hampaat
raateleviksi torahampaiksi, ja kynnet metsänpedon käyriksi kynsiksi.

Mutta näin visusti tosin Perkele oveluudessansa sudennahan

ihmisen ylle sovittaapi, että kynnet ynnä hampaat, niin myös korvat
itsekukin tulevat heidän oikialle kohdallensa, niinkuin olisi ihminen jo
äitinsä kohdusta Lycanthropuksena elikkä Ihmissutena maailmaan
tullut.

Vaan suden hahmon mukana heräsivät Aalossa samalla muotoa

myös kaikkinaiset suden himot ja halut, niinkuin verenjano ja
raatelemisen riemu, sillä hänen verensä myöskin sudenvereksi
vaihdettiin, niin että hän oli niinkuin yksi heistä.

Niin hän villillä ja riemullisella ulvonnalla toisten susien seuraan

liittyi, niinkuin kauvan kaivattujensa, että hän vihdoin viimein oli
kaltaisensa löytänyt, ja toiset kuorossa ulvoen häntä sisareksensa
tervehtivät.

6.

Niin tänä valkiana Juhannusyönä Priidik metsävahdin Aalo, vihitty

vaimo, ensimmäistä kertaa ihmissutena juoksi.
 Sillä tuskin hän oli ihmismuotonsa suden hahmoon vaihtanut ja
susien seuraan liittynyt, niin jo sudetkin jättivät suosaaren ja alkoivat
joukolla juosta halki korpien, hietanummien ja rahkasoitten luoteista
kohti, Kõpuun ja Kõrgessaareen päin, Aalo heidän mukanansa.

Ja hän tunsi itsensä ynnä maailman ympärillänsä ratki

muuttuneen, ja kaikki oli uppo-uutta, niinkuin hän olisi sen ensi
kertaa ruumiillisilla silmillänsä selittänyt, samalla muotoa niinkuin
esiäitimme Eva, koska hän Paratiisissa Hyvän ja Pahan Tiedon
puusta kärmeen käskystä omenan söi.

Niin hänen jalkainsa jäntereitä ja kylkiensä lihaksia jännitti uusi,

väkevä voima, niin ettei mikään välimaa ollut hänelle liian pitkä, vaan
hän kepiästi ylitse suohautojen ynnä kaatuneitten metsänpuitten
hyppäsi, ja hänen juoksussansa oli vinha vauhti, niinkuin länsituulen.

Vaan koko suo ja korpi oli täynnänsä hajuja, joita hän ei vielä
milloinkaan ihmishahmossansa ollut tähdellepannut, ja nämä hajut
tosin ärsyttivät häntä sangen kiivaasti, niinkuin olisi hänen ollut
juostava itsekunkin jäljessä. Sillä ratki ihmeellisellä muotoa, jota ei
selvittää taida, hän tarkoillensa tiesi, mikä haju millekin metsän
elävälle kuului. Niin hän sieraimissansa vainusi jo kaukaa niinkuin
tuiki tuttuna oravan elikkä ketun hajun, mutta myös kurpan, teirin
elikkä metson ja vielä lisäksi siilin sekä jäniksenkin.

Mutta koska he yksinäisen metsätalon yöllisessä juoksussansa

sivuuttivat elikkä kylää kaukaa kaartivat, niin tuli sieltä niinkuin
uusien ja erinomaisten hajujen tulva, joka pani hänen verensä
kiivaammin kiertämään, sillä hän oli tuntevinansa uuhien ja vohlien
ja nuorten varsojen sekä raavaskarjan hajun, ja se pyörrytti häntä,
niinkuin olisi veren villinnyt, että hän nyt suden heimoa oli.
 Ja vielä muudan haju uhosi heitä vastaan niinkuin uhaten
metsätalojen tanhuvilta, ja se oli outo, voimallinen ja peloittava, niin
että hän tunsi uuden sudensydämensä rinnassansa hetkeksi
hätkähtävän. Hän näki silloin muittenkin susien, sisartensa ynnä
veljiensä, seisahtuvan juoksussansa, vainuuvan ilmaa ja taas
kaksinkertaisella vauhdilla eteenpäin kiitävän, niinkuin olisi tästä
hajusta uhonnut surmaa ja kuolemaa, ja se tietänyt verivihollista.

Sillä niinkuin kärmeen, sen vanhan madon, ja ihmisen, niin on

myös Luoja säätänyt ikuisen vihan suden ja ihmisen välille, että
heidän pitää toinen toistansa vainoaman.

Niin jostakin kylänkujalta hänen teräväiset sudenkorvansa

eroittivat lyhyen naksahduksen, jota seurasi tulen leimaus ja pauke
niinkuin pitkäisen jylinä, ja silloin he kaikki päätähavin ja pelvosta
sokaistuina syöksyivät metsän pimeimpään pimentoon.

Ja hän oli myös tässä uudessa hahmossansa yhtäkkiä ratki

varovaiseksi vaihtunut, niin että hän kaikkea epäili, niinkuin olisi joka
taholla vaaran vainunnut. Niin hän nuuski sangen visusti risut ja
oksat polulla, niinkuin olisi peljännyt petollisen sudenkuopan niitten
alla peittyvän, elikkä paulan lehvien takana lymyyvän.

Vaan ei vielä ikänä ihmisen hahmossa ollut hänen verissänsä

kuplinut niin kultainen riemu ja vapauden autuus kuin nyt, koska hän
ihmissutena suolla juoksi. Sillä sen autuuden hekuma on
arvaamatoin ja näin Saatanalta säätty, että hän senkautta
ihmislapset kadotuksen kuljuun suistaisi.

Ja koska hän tarkemmin tovereitansa susia silmäsi, jotka hänen

kanssansa tänä Juhannusyönä Hiidensaaren halki toisesta päästä
toiseen juoksivat, niin hän isoksi ihmetykseksensä oli tuntevinansa
heidän seassansa montakin muotoa, jotka olivat häneltä tunnetut
hänen ihmishahmonsa ajoilta.

Sillä aivan tasavilkkaa hänen kanssansa juoksi ihmissutena vaimo

Valber Tempan kylästä, ja vähän etäämpänä kirkkoväärti ja äveriäs
isäntämies Suuremõisan vallasta, eikä hän heistä erhettyä taitanut,
sillä hän näki sudensilmillä selkiämmin kuin ennen ihmisen silmillä.
Ja vaimo Valber näytti hänelle käyrät ja teräväiset raateluhampaansa
ohi juostessansa, niinkuin olisi tuttuansa tervehtinyt.

Mutta yhtäkkiä he kaikki kuulivat lehmän ammuntaa ja äkkäsivät

karjasta eksyneen hiehon luhdan liepeellä.

Ja sinä silmänräpäyksenä Aalo tiesi, että hänen sudenluontonsa

sen hiehon verta juodaksensa janosi.

Hän näki ison suden, joka oli niinkuin kaikkien susien päämies ja
väkevämpi muita, karkaavan hiehon kimppuun ja sen kaulasuonet
katkaisevan.

Ja senjälkeen tuli hänen ylitsensä suuri huume, niin ettei hän enää
mitäkään selkiästi tajunnut, vaan viimeisetkin rippeet ihmisen
luonnostansa ratki unhoitti. Vaan hän susien, siskojensa ja veljiensä
mukana kaatuneen hiehon kimppuun karkasi, ja he sen yhteisesti
repelivät.

Näin he vielä yön kuluessa repelivät monta uuhta ja nuorta varsaa

sekä hiehoa.

Ja tämä verikaste on Saatanan Kaste, jolla hän liittonsa ihmisen

kanssa lujittaapi.
 Mutta koska he juoksussansa yhä luoteisempaan ennättivät, niin
että jo vasemmalta Kõpun suuret korvet ja edestä Kõrgessaare sekä
meren selkä alkoivat valkiasta yöstä kangastaa, niin sudet, jotka
hamaan tähän asti olivat yhdessä pysyneet, nyt toisistansa erkanivat,
yksin elikkä myös kaksin juostaksensa.

Niin myös Aalo äkkäsi juoksevansa kahden kesken susista

suurimman kanssa, jonka hän Suuremõisan sudenajoissa oli
karkaavan nähnyt.

Niin hän tiesi yhtäkkiä, että tämä susi oli häntä suolle kolmasti
kutsunut ja häntä noutamaan tullut.

Ja hän tunsi hämmästyksellä olevansa tasaväkinen tämän väkevän

metsänpedon kanssa ja jaksavansa hänen jokahista askeltansa
seurata, vaikka hän vauhtiansakin vinhensi, niin että he nyt
ikäänkuin lensivät yli nummien ja hetteitten.

Sillä sama veren villi palo poltti heidän sudensuonissansa, ja

saman hengen hehku heidän sudensydäntänsä sykitti.

Ja nämä kaksi olivat ylpeimmät ja komeimmat kaikista

metsänsusista ja
Pyhän Yrjänän pedoista.

Niin aamu-yöstä, ennen auringonnousua, he saapuivat öisellä

retkellänsä Kõpun korpiin, keskelle ijänikuista kuusiryteikköä, jota ei
ihmisen kirves koskaan ole kajonnut, ja kussa naavaiset aarnikuuset
sammaleisen maan pimentoonsa kätkivät.

Niin tuuli havasi kuusien latvoissa, huokauksensa huokasi ja uupui

jälleen.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookmass.com