Visit https://testbankfan.

com to download the full version and

explore more testbank or solution manual

Digital Systems Design Using VHDL 3rd Edition Roth

Solutions Manual

_____ Click the link below to download _____

https://testbankfan.com/product/digital-systems-design-
using-vhdl-3rd-edition-roth-solutions-manual/

Explore and download more testbank at testbankfan

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Digital Systems Design Using Verilog 1st Edition Roth

Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/digital-systems-design-using-
verilog-1st-edition-roth-solutions-manual/

testbankbell.com

Digital Design With an Introduction to the Verilog HDL

VHDL and SystemVerilog 6th Edition Mano Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/digital-design-with-an-introduction-
to-the-verilog-hdl-vhdl-and-systemverilog-6th-edition-mano-solutions-
manual/
testbankbell.com

Digital Signal Processing using MATLAB 3rd Edition

Schilling Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/digital-signal-processing-using-
matlab-3rd-edition-schilling-solutions-manual/

testbankbell.com

Nursing A Concept Based Approach to Learning Volume I.II

and III 1st Edition Pearson-Services Test Bank

https://testbankfan.com/product/nursing-a-concept-based-approach-to-
learning-volume-i-ii-and-iii-1st-edition-pearson-services-test-bank/

testbankbell.com
Introduction to Probability and Statistics 3rd Edition
Mendenhall Test Bank

https://testbankfan.com/product/introduction-to-probability-and-
statistics-3rd-edition-mendenhall-test-bank/

testbankbell.com

Business Driven Management Information Systems 3rd Edition

Baltzan Test Bank

https://testbankfan.com/product/business-driven-management-
information-systems-3rd-edition-baltzan-test-bank/

testbankbell.com

Investment Banks Hedge Funds and Private Equity 3rd

Edition Stowell Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/investment-banks-hedge-funds-and-
private-equity-3rd-edition-stowell-solutions-manual/

testbankbell.com

Essentials of Negotiation Canadian 3rd Edition Lewicki

Test Bank

https://testbankfan.com/product/essentials-of-negotiation-
canadian-3rd-edition-lewicki-test-bank/

testbankbell.com

Canadian Human Resource Management Canadian 11th Edition

Schwind Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/canadian-human-resource-management-
canadian-11th-edition-schwind-solutions-manual/

testbankbell.com
Intro Stats 4th Edition Veaux Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/intro-stats-4th-edition-veaux-
solutions-manual/

testbankbell.com
 Chapter 6 Solutions
6.1 (a) 4 Cells, if N is used as the clock enable. When N = 1 then
X0+ = S' D0 + S X1 (3 variable function) (two 3 variable functions
X1+ = S' D1 + S X2 (3 variable function) will fit into one cell)
If the clock enable is not used each bit requires a separate cell: 8 cells total.
X0+ = N S' D0 + N S X1 + N' X0 (5 variable function)

(b)

(c) X function generator output = X0+ = S' D0 + S X1

Y function generator output = X1+ = S' D1 + S X2

6.2 (a) QA0+ = En (Ld U + Ld' QA0') + En' QA0 = En (X) + En' QA0
QA1+ = En (Ld V + Ld' (QA0 ⊕ QA1) + En' QA1 = En (Y) + En' QA1

(b)

X = Ld U + Ld' QA0'
Y = Ld V + Ld' (QA0 ⊕ QA1)

6.3 (a) Q2+ = EN' Q2 + EN (Ld D2 + Ld' Q3)

Q1+ = EN' Q1 + EN (Ld D1 + Ld' Q2)
Q0+ = EN' Q0 + EN (Ld D0 + Ld' Q1)

(b) Two cells

133
© 2018 Cengage Learning®. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
 (c) Y = Ld D3 + Ld' Si
X = Ld D2 + Ld' Q3

6.4 (a) The next state equation of Q1 can be implemented using the X function generator with the inputs
R, S, Q1, and Q2. The next state equation of Q2 can be implemented using the Y function
generator with the inputs T, Q1, and Q2. The output P can be implemented using the Z function
generator with the inputs T (C input) and the X function generator.

(b)

6.5 (a) M = S2'S1'S0'I0 + S2'S1'S0I1 + S2'S1S0'I2 + S2'S1S0I3 + S2S1'S0'I4 + S2S1'S0I5 + S2S1S0'I6 + S2S1S0I7

The 8-to-1 MUX can be decomposed into seven 2-to-1 MUXes, and implemented in four Figure
6-1(a) logic blocks.

M = S2'MX + S2MY
Mx = S1'M1 + S1M2
MY = S1’M3 + S1M4
M1 = S0'I0 + S0I1
M2 = S0'I2 + S0I3
M3 = S0'I4 + S0I5
M4 = S0'I6 + S0I7

134
© 2018 Cengage Learning®. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
 The X and Y functions for each block each implement one 2-to-1 mux as labeled:

(b) Three 2-to-1 MUXes (or a 4-to-1 mux) can be implemented in each Figure 6-3 logic block. In
total, three blocks are required to implement seven 2-to-1 MUXes. The X, Y, and Z function
generators for each block implement a 2-to-1 MUX as labeled:

135
© 2018 Cengage Learning®. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
 (c) Each function generator used implements a 2-to-1 mux, and has the same LUT contents:
0, 1, 0, 1, 0, 0, 1, 1, 0, 1, 0, 1, 0, 0, 1, 1

(d) Each function generator used implements a 2-to-1 mux

X and Y LUT4s have 0, 0, 0, 0, 1, 1, 0, 0, 0, 0, 1, 1, 1, 1, 1, 1
Z LUT3s have 0, 0, 1, 1, 0, 1, 0, 1 (Consider C as MSB, Y as LSB)

6.6 (a) library IEEE;

use IEEE.numeric_bit.all;

entity Figure6_1a is
port(X_in, Y_in: in unsigned(1 to 4);
clk, CE: in bit;
Qx, Qy: out bit;
X, Y: inout bit;
XLUT, YLUT: in unsigned(0 to 15));
end Figure6_1a;

architecture internal of Figure6_1a is

signal X_Index, Y_Index: unsigned(1 to 4);
begin
X_Index <= X_in(4) & X_in(3) & X_in(2) & X_in(1);
Y_Index <= Y_in(4) & Y_in(3) & Y_in(2) & Y_in(1);
X <= XLUT(to_integer(X_Index));
Y <= YLUT(to_integer(Y_Index));

process(clk)
begin
if clk = '1' and clk'event then

136
© 2018 Cengage Learning®. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
 if CE = '1' then
Qx <= X; Qy <= Y;
end if;
end if;
end process;
end internal;

(b) library IEEE;

use IEEE.numeric_bit.all;

entity LUT_Mux is
port(I0, I1, I2, I3, S0, S1: in bit;
M: out bit);
end LUT_Mux;

architecture internal of LUT_Mux is

component Figure6_1a is
port(X_in, Y_in: in unsigned(1 to 4);
clk, CE: in bit;
Qx, Qy: out bit;
X, Y: inout bit;
XLUT, YLUT: in unsigned(0 to 15));
end component;
signal in1, in2, in3: unsigned(1 to 4);
signal M1, M2, Mout: bit;
begin
in1 <= I0 & I1 & S0 & '0';
in2 <= I2 & I3 & S0 & '0';
in3 <= M1 & M2 & S1 & '0';
M <= Mout;

B0: Figure6_1a port map (in1, in2, '0', '0', open, open, M1, M2,
"0101001101010011", "0101001101010011");
B1: Figure6_1a port map (in3, "0000", '0', '0', open, open, Mout,
open,
"0101001101010011", "0000000000000000");
end internal;

6.7 (a) library IEEE;

use IEEE.numeric_bit.all;

entity Figure6_3 is
port(X_in, Y_in: in unsigned(1 to 4);
clk, CE, C: in bit;
Qx, Qy: out bit;
X, Y: inout bit;
XLUT, YLUT: in unsigned(0 to 15);
ZLUT: in unsigned(0 to 7);
SA, SB, SC, SD: in bit);
end Figure6_3;

architecture internal of Figure6_3 is

signal X_Index, Y_Index: unsigned(1 to 4);
signal Z_Index: unsigned(1 to 3);
signal X_int, Y_int, Z_int: bit;
signal MuxA, MuxB, MuxC, MuxD: bit;
begin
X_Index <= X_in(4) & X_in(3) & X_in(2) & X_in(1);
Y_Index <= Y_in(4) & Y_in(3) & Y_in(2) & Y_in(1);
Z_Index <= Y_int & X_int & C;
X_int <= XLUT(to_integer(X_Index));
Y_int <= YLUT(to_integer(Y_Index));

137
© 2018 Cengage Learning®. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
 Z_int <= ZLUT(to_integer(Z_Index));

MuxA <= X_int when SA = '0' else Z_Int;

MuxB <= X_int when SB = '0' else Z_Int;
MuxC <= Y_int when SC = '0' else Z_Int;
MuxD <= Y_Int when Sd = '0' else Z_Int;

X <= MuxB;
Y <= MuxD;

process(clk)
begin
if clk = '1' and clk'event then
if CE = '1' then
Qx <= MuxA; Qy <= MuxC;
end if;
end if;
end process;
end internal;

(b) library IEEE;

use IEEE.numeric_bit.all;

entity Code_Converter is
port(X, clk: in bit;
Z: out bit);
end Code_Converter;

architecture internal of Code_Converter is

component Figure6_3 is
port(X_in, Y_in: in unsigned(1 to 4);
clk, CE, C: in bit;
Qx, Qy: out bit;
X, Y: inout bit;
XLUT, YLUT: in unsigned(0 to 15);
ZLUT: in unsigned(0 to 7);
SA, SB, SC, SD: in bit);
end component;
signal Q1, Q2, Q3, Zout: bit;
signal input: unsigned(3 downto 0);
begin
input <= X & Q1 & Q2 & Q3;
Z <= Zout;

B0: Figure6_3 port map(input, input, clk, '1', '0', Q3, Q2, open,
open,
"0001111111000000", "0110000001000000",
"00000000", '0', '0', '0', '0');
B1: Figure6_3 port map(input, input, clk, '1', '0', Q1, open, open,
Zout,
"1010001110000000", "1010010110011000",
"00000000", '0', '0', '0', '0');
end internal;

6.8 (a) A 4-to-16 decoder requires 16 outputs, and each function needs no more than 4-variables. 8
Figure 6-1 (a) logic blocks are required.

(b) X-Function LUT: 1, 0, 0, 0, 0, 0, 0, 0, 0, 0, 0, 0, 0, 0, 0

Y-Function LUT: 0, 1, 0, 0, 0, 0, 0, 0, 0, 0, 0, 0, 0, 0, 0

138
© 2018 Cengage Learning®. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
6.9 (a) 4 logic blocks are required, 8 LUT4’s (See Figure 3-6 for truth table).
a = n7 + n6 + n5 +n4
b1 = n5'n4' (n3 + n2)
b = n7 + n6 + b1
c1 = n5 + n4'n3 + n4'n2'n1
c = n7 + n6'c1
d1 = n3 + n2 + n1 + n0
d2 = n7 + n6 + n5 + n4
d = d2 + d1

(b) F = a, X3 = n7, X2 = n6, X1 = n5, X0 = n4 G = b1, Y3 = n5, Y2 = n4, Y1 = n3, Y0 = n2

X3 X2 X1 X0 F Y3 Y2 Y1 Y0 G
0 0 0 0 0 0 0 0 0 1
0 0 0 1 1 0 0 0 1 1
0 0 1 0 1 0 0 1 0 1
0 0 1 1 1 0 0 1 1 1
0 1 0 0 1 0 1 0 0 0
0 1 0 1 1 0 1 0 1 0
0 1 1 0 1 0 1 1 0 0
0 1 1 1 1 0 1 1 1 0
1 0 0 0 1 1 0 0 0 0
1 0 0 1 1 1 0 0 1 0
1 0 1 0 1 1 0 1 0 0
1 0 1 1 1 1 0 1 1 0
1 1 0 0 1 1 1 0 0 0
1 1 0 1 1 1 1 0 1 0
1 1 1 0 1 1 1 1 0 0
1 1 1 1 1 1 1 1 1 0

6.10 (a) F1 = W+X’Z +WY+WZ’+X’Z’

-- X’Z + X’Z’ = X’
--W + WY + WZ’ = W
Thus: F1 = W + X’
We need one LUT3 to implement the function.

(b)
X3 X2 X1(W) X0(X) F1
0 0 0 0 1
0 0 0 1 0
0 0 1 0 1
0 0 1 1 1
0 1 0 0 1
0 1 0 1 0
0 1 1 0 1
0 1 1 1 1
1 0 0 0 1
1 0 0 1 0
1 0 1 0 1
1 0 1 1 1
1 1 0 0 1
1 1 0 1 0
1 1 1 0 1
1 1 1 1 1

139
© 2018 Cengage Learning®. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
6.11 (a)

(b) FX = AB′CD + A′BC + ACD′

(c) FY = AB′CD + A′BC + BDE
(d) & (e)
A B C D FX FY
0 0 0 0 0 0
0 0 0 1 0 0
0 0 1 0 0 0
0 0 1 1 0 0
0 1 0 0 0 0
0 1 0 1 0 1
0 1 1 0 1 1
0 1 1 1 1 1
1 0 0 0 0 0
1 0 0 1 0 0
1 0 1 0 1 0
1 0 1 1 0 1
1 1 0 0 0 0
1 1 0 1 0 1
1 1 1 0 1 0
1 1 1 1 0 1

6.12 (a)

(b) X function generator: Q+ = PQ+M

(c) Y function generator: F2 = P + PM + QNS = P + QNS
(d) Z function generator:

140
© 2018 Cengage Learning®. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
 F1 = P′M′N+MN′+ PQN′+M′Q′N
= M′N(P′+Q′) + N′(M + PQ)
= (N + M+PQ)(N′ + M′(P′+Q′))′′
= (N + M+PQ)(N(M+PQ)) ′

6.13 (a)

(b) X function generator: F2 = P+RS

(c) Y function generator: Q+ = PQ+RS
(d) Z function generator:
F1 = P′R′N+RSN′+ PN′+P′S′N
= NP′(R′+ S′) + N′(RS+ P)
= (NP′(R′+ S′))′′ + N′(RS+ P)
= (N′+P+RS)′ + N′(RS+ P)

6.14

LUT5 on top implements A′BC′D′E + A′BC′E′ + ABCDE

LUT5 on bottom implements AB′CD′E′ + B′C′E′ + ABCDE

141
© 2018 Cengage Learning®. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
6.15

LUT5 on top implements P′QR′SU + PQ + RSU + R′U′

LUT5 on bottom implements PQ + QR + S + U

6.16 Expanding F around X6 results in 4 variable functions which can be realized using one function
generator each.

F = X6 (X1' X2 X3 + X2 X3' X4' + X2 X3 X4') + X6' (X2' X3' X4 + X2 X3' X4' + X3' X4 X5) + X7
F = X6 (F1) + X6' (F2) + X7

For block one: X LUT has inputs X1, X2, X3, and X4 and realizes F1 = X1' X2 X3 + X2 X3' X4' + X2 X3
X4'.
Y LUT has inputs X2, X3, X4, and X5 and realizes F2 = X2' X3' X4 + X2 X3' X4' + X3' X4 X5

For block two: X LUT has the outputs of block one’s X LUT (F1) and Y LUT (F2), X6, and X7 as
inputs. The X LUT realizes F = X6 (F1) + X6' (G1) + X7. The Y LUT is unused.

6.17 Expanding Q+ around U Q results in 4 variable equations which can be realized using one function
generator each.

Q+ = U Q (V' W + X' Y + V W') + U' Q' (V X' Y' + V' Y + X Y + V' X)

Q+ = U Q (Xfunc) + U' Q'(Yfunc)

Mark connections in a manner similar to Problem 6.1’s solution.

For block one: X LUT has inputs V, W, X, and Y and realizes V' W + X' Y + V W'
Y LUT has inputs V, X, and Y and realizes V X' Y' + V' Y + X Y + V' X

For block two: X LUT has U, Q, and block one’s Xfunc and Yfunc as inputs and realizes
Q+ = U Q (Xfunc) + U' Q'(Yfunc)

6.18 One cell. Expanding around X5 results in 4 variable equations which can be realized using one
function generator each and X5 can be used as the C input.

X = X5 (X1' X2' X3' X4' + X1 X2 X3 X4) + X5' (X6 X7' X8' X9 + X6' X7 X8 X9')
Xfunc = (X1' X2' X3' X4' + X1 X2 X3 X4)
Yfunc = (X6 X7' X8' X9 + X6' X7 X8 X9')
Zfunc = X5 (Xfunc) + X5' (Yfunc)

142
© 2018 Cengage Learning®. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
Visit https://testbankbell.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!
6.19 (a) Expanding Z around Y results in 4 variable equations which can be realized using one function
generator each.
Z = Y (V W' X + U' V' W) + Y' (V W' X + T V' W)
Z = Zfunc = Y (Xfunc) + Y' (Yfunc)

Implement internal logic cell connections in a manner similar to Problem 6.12 Solution with U,
V, W, and X as inputs to the X-function generator, T, V, W, and X as inputs to the Y-function
generator and Y as the C input.

(b) The original equation can be implemented as follows:

Block 1: X-LUT has inputs U, V, W, X and realizes V W' X + U' V' W

Y-LUT has inputs T, V, W, X and realizes V W' X + T V' W

Block 2: X-LUT has Y and Block 1’s Xfunc and Yfunc as inputs and realizes Z = Y (Xfunc) + Y'
(Yfunc)
Y-LUT is unused

6.20 Y = a'b'Y00 + a'bY01 + ab'Y10 + abY11

Y00 = Ya=0,b=0 = cde'f + c'def

Y01 = Ya=0,b=1 = cde'f + cdef ' + c'de'f
Y10 = Ya=1,b=0 = cde'f + cd 'ef '
Y11 = Ya=1,b=1 = cde + cde'f + cdef ' + cd 'e'f

143
© 2018 Cengage Learning®. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
6.21 Y = e'f ' Y00 + e'f Y01 + ef ' Y10 + efY11

Y00 = 0
Y01 = abcd
Y10 = a' bc'd ' + b'c'
Y11 = ab'cd + a'bc'd'

6.22 (a) Y = a' (bc'd'e + b'c'e) + a (b'cd'e + b'c'e + bcde) = a' (Y1) + a (Y2)
Y1 = bc'd'e + b'c'e
Y2 = b'cd'e + b'c'e + bcde

144
© 2018 Cengage Learning®. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
 (b)

(c)
bcde Y1 (Xfunc) Y2 (Yfunc)
0000 0 0
0001 1 1
0010 0 0
0011 1 1
0100 0 0
0101 0 1
0110 0 0
0111 0 0
1000 0 0
1001 1 0
1010 0 0
1011 0 0
1100 0 0
1101 0 0
1110 0 0
1111 0 1

a Xfunc Yfunc Zfunc

000 0
001 0
010 1
011 1
100 0
101 1
110 0
111 1

6.23 (a) Eight LUTs are required. Each bit of the adder requires one LUT to generate the sum and one
LUT to generate the carry-out.

(b) Four LUT4s are required. Each bit of the adder requires one LUT4 to generate the sum.
Dedicated carry chain logic generates the carry-out.

145
© 2018 Cengage Learning®. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
 (c) When Su is 1, the circuit should add a to the 2’s complement of b by inverting each bit of b and
setting bit 0’s Cin to.

Each bit will have the same output function:

Su ai bi Cin Outi
0 0 0 0 0
0 0 0 1 1
0 0 1 0 1
0 0 1 1 0
0 1 0 0 1
0 1 0 1 0
0 1 1 0 0
0 1 1 1 1
1 0 0 0 1
1 0 0 1 0
1 0 1 0 0
1 0 1 1 1
1 1 0 0 0
1 1 0 1 1
1 1 1 0 1
1 1 1 1 0

Outi = Su'ai'bi'Cin + Su'ai'biCin' + Su'aibi'Cin' + Su'aibiCin + Suai'bi'Cin' + Suai'biCin + Suaibi'Cin +

SuaibiCin'

146
© 2018 Cengage Learning®. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
 147
© 2018 Cengage Learning®. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
Other documents randomly have
different content
jykeän kätensä lapsen pään päälle \a sanoi vapisevalla äänellä:
"sano terveisiä äidillesi päärosvolta Turvalta, sano myöskin hänelle,
että jos hän voi opettaa teidät yhtä kunniallisiksi, ahkeroiksi ja
Jumalaa pelkääväisiksi kuin hän itsekin on, niin… niin… ei hänen
koskaan tarvitse nähdä poikaansa raudoissa ja vanginvaatteissa.
Hyvästi!" Hän meni, mutta pysähtyi ovella, otti ylös särkyneen teljen,
aukaisi naulan ja löi sen jälleen sisään. "Sulje nyt, lapseni", sanoi
hän ystävällisesti, "ja nuku sitte Jumalan nimeen."

Uusia kummallisia tunteita liikkui miesraukan rinnassa, kun hän

jälleen seisoi ulkona pimeällä yöllä jääkylmässä syksysateessa. Hän
asettausi räystään alle ja nojausi seinää vasten ajatellaksensa mitä
hänen nyt pitäisi tehdä. Hän oli useampia vuorokausia harhaillut
rahatonna metsissä ja salomailla, eksynyt suurissa sammalikoissa ja
ollut vähällä hukkua suohon, nähnyt vilua ja nälkää sekä kärsinyt.

Hän oli ymmärtänyt ett'ei tässä viheliäisessä mökissä voinut olla

rahoja, mutta hän oli kumminkin päättänyt sammuttaa edes
nälkäänsä tässä ja hankkia itsellensä vaatteita voidakseen uskaltaa
lähteä metsätietä asutuille seuduille. Silloin oli pikku lapsen
viattomuus, luottamus ja vakaiset sanat valloittanut hänen
paatuneen sydämensä, ja ajatukset köyhän äidin ahkeruudesta ja
kärsivällisyydestä, Jumalan pelosta ja hyvistä opeista olivat
syyttävänä omanatuntona hänen edessänsä, ja hirveä halu päästä
varastamisesta ja murhaamisesta liikkui hänessä. Silloin kuuli hän
selvästi pikku tytön äänen avonaisesta reijästä tuvan seinässä.
"Tuomas, nukutko jo? Lukekaamme vielä kerran iltarukouksemme,
niin emme ole niin peloissamme. Kiitos, hyvä Jumala, suojelemastasi
hirmuisilta rosvoilta ja pahoilta ihmisiltä! Anna meille taaskin leipää
äläkä anna meidän nälkään nääntyä! Siunaa tuota vankiraukkaa ja
auta häntä pitämään lupaustansa, ruoki häntä niinkuin sinä ruokit
profeeta Eliasta erämaassa." Sitte luki hän "isä meidän", ja kun hän
tuli sanoihin: "anna meille meidän syntimme anteeksi niinkuin mekin
anteeksi annamme meidän velvollisillemme ja älä johdata meitä
kiusaukseen", laskeusi pahantekijäraukka polvillensa, nojasi päänsä
märkään maahan ja rukoili sydämensä pohjasta kyynelten virratessa
hänen kasvoillensa, ei enää katkeria ja vihaisia kyyneliä niinkuin
sisällä tuvassa, vaan lempeitä ja hyvääteleviä kuin kesäsade.

Seppä Kummallinen.

Syvärannan kylässä asui räätäli, jolla oli yksi ainoa poika,

Johannes. Tämän olisi pitänyt oppia isän käsityöhön, mutta hänellä
ei näyttänyt siihen olevan halua eikä taipumustakaan. Kummallinen
poika oli hän, ja kylän kupparitiina oli ennustanut, että hänestä tulee
jokin merkillinen. Hänen syntyessä, joka tapahtui kevättalvella, oli
koko joukko ämmiä keräytynyt räätälin saunan ulkopuolelle, jossa he
innokkaasti keskustelivat mitä olisi tehtävä, kun huhu kävi, että
räätälin vaimo oli saanut kuolleena syntyneen pojan. Jutellessa yhtä
ja toista täällä ulkona ja ehdoteltaissa milloin yhtä, milloin toista
keinoa saadaksensa poikaa henkiin, liikkui monen uskoma ja taitava
Kupparitiina sisällä tavallisella varmuudellaan ja otti mittojansa ja
askeleitansa silmänräpähdystäkään epäilemättä. Pienessä
rasiassansa, jossa hän säilytti kuppisarvensa, kuppiveitsensä, sekä
kaikellaisia voiteita ja lääkkeitä, oli hänellä kappale liinavaatetta,
jonka hän oli ottanut valekuolleen kääriliinoista. Siitä repäisi hän
pienen kappaleen, sytytti sen palavassa kynttilässä, kastoi sen
lampaanihrassa, ja mytistessään käyttämättömiä sanoja, piti hän
tätä palavaa tilkkua lapsen nenän alla, joka katkerasta savusta alkoi
heti tirskua ja heräsi eloon kimakasti parkuen. Heti sen perästä
pestiin ja kapaloitiin pienokainen tarpeenmukaisesti, ja nyt avattiin
vihdoin ovi, joka tähän asti oli ollut suljettuna, ja uteliaat ämmät
ryntäsivät sisään katsomaan ja onnea toivottamaan.

"No, eläähän se", sanoi muudan.

"Niin, miksi ei hän eläisi?" vastasi Kupparitiina terävästi ja katseli

puhujaa kiiluvilla mustilla pienillä silmillään. "Kyllä hänestä mies tulee
ja merkilliseksi mieheksi tuleekin hän, sanon minä."

"Merkilliseksi? kuinka niin? Mistä sen tiedätte?"

"Minä sen nyt vaan tiedän", vastasi Kupparitiina salakähmäisesti.

*****

Kasvavasta pojasta odotettiinkin jotakin merkillistä, mutta ei

mitään muuta voitu huomata, kuin että hän oli tavallista
äänettömämpi ja hiljaisempi poika, joka, enimmäkseen käveli
allapäin tai istui ryömyllään suurella kivellä tuvanseinän takana ja
mietiskeli sekä piirusteli pöytiä ja penkkiä kaikellaisilla kuvilla.
Katkismuksen oppi hän pian, ja saatuansa jonkin kirjan tai
sanomalehden käteensä luki hän sen päästä päähän, mutta neula ei
häntä miellyttänyt. Kun isä pani työtä hänen käteensä, neuloi hän
niin nurin ja niin hitaasti kuin mahdollista, ja kun isä hetkeksi läksi
ulos huoneesta, hyppäsi poika ulos akkunasta ja meni metsään tai
kapusi rakkaille kivillensä, ojensi säärensä, ja pani leukansa niitä
vastaan ja mietiskeli. Sekä kuria että nuhteita oli hän saanut
runsaassa määrässä, mutta ei nekään tahtoneet auttaa. Jonakin
päivänä kun isä taaskin oli riidellyt hänelle, sanoi poika:
 "Ei se kelpaa mihinkään, isä, että te tahdotte minua räätäliksi, siksi
en kumminkaan koskaan tule."

"Mikä sinusta sitte tulee, pöllöpää?" kysyi isä vihoissaan.

"En tiedä, mutta antakaa minun mennä kouluun ja — ja piirustaa,

niin luulen että minusta tulee jokin kelvollinen."

"Jahaa, herraksi aijot tulla? ja katsella isääsi olkapääsi yli? Kas

tässä on neula ja sormistin, ompele sisustin tähän hihaan taikka
muutoin näytän sinulle missä herrasi istuu."

Poika puri hammasta, hän luuli olevansa melkein liian suuri

itkemään ja istuutui kuuliaisena pöydälle. "Ja kumminkin pitää
minusta tulla jokin", ajatteli hän itseksensä, kyynelten vastoin hänen
tahtoansa tippuessa alas hänen työllensä.

Eräänä päivänä avasi vihdoin räätälinvaimo sydämensä

Kupparitiinalle ja valitti pojan vastahakoisuutta.

"Ettekö voi lukea jotakin hänelle, että hän saisi paremman halun
ammattiin taikka että edes hänen jäykkä mielensä tulisi
taivutetuksi?"

"Josko minä voin!" huudahti Kupparitiina, "voisin saada koko kylän

miehet, sekä vanhat että nuoret, räätäleiksi jos vaan tahtosin
mutta…"

"No, herra Jumala, Tiina, no tehkää nyt taikojanne; te tiedätte

ett'ei minulla paljo ole, mutta kyllä Kalle neuloo teidän topatun
sielikkonne kaikkein ensiksi vaikka minä seisoisinkin hänen
takanansa uuninluuta kädessä, eikä se maksa penniäkään teille."
 "Nono, nono, anna nyt ihmisen puhua! Ensiksi on tiedustettava
onko hän määrätty räätäliksi…"

"Määrätty?!…"

"Niin, ei kaikkein onni ole tulla räätäliksi — vaikka he kyllä

olisivatkin hyviä miehiä. Meidän tulee ensin sitä katsastaa."

"Tule sitte meille", pyysi räätälin vaimo, "he ovat nyt molemmat
lautamiehessä neulomassa."

Räätälinvaimo pani kahvipannun tulelle, ja Kupparitiina levitteli

korttiansa pöydällä.

"Se on nyt niinkuin se on…" sanoi hän ajattelevaisesti, "täällä on

musta mies tiellä sille asialle… voi käydä… mutta… mutta… huu,
niin… niinkuin sanoin… jotakin on tiellä… Onko teillä täällä hänen
vanhoja paitojansa?"

"On, tässä on yksi."

"Hyvä. Joko olette panneet selvikettä kahviin?"

"En."

"Kaatakaa sitte pisara tähän kuppiin. Onko täällä yhtään

semmoista neulaa, jolla hän tavallisesti on neulonut?"

"On, tässä on yksi."

"Hyvä, anna nyt minun olla joku hetki rauhassa, ja sitte saamme
nähdä."
 Kupparitiina otti paidan, neulan ja kahvipannun ja sulkeutui pienen
tuvan peräkammariin.

Hetken kuluttua tuli hän takaisin ja sanoi: "no, jollei hän nyt saa
räätälihalua, niin ei hän saa sitä koskaan."

"Sepä oli nyt oikein hyvä, Tiinakulta, tule nyt ottamaan kuppi
kahvia."

"Niin, kiitoksia, eipä tuo taida tehdäkään pahaa. Parastani olen

koettanut, mutta edeltäkäsin sanon jo, että jotakin on tiellä joka on
väkevämpi kuin minä. Jollei hänestä tule räätäli, niin se ei ole minun
vikani, mutta sitte — tulee hänestä jokin muu."

*****

Mikä nyt oli väkevämpi kuin Kupparitiina, ei ole koskaan saatu

tietää, mutta varma on, ett'ei räätälihalu tahtonut tulla. Kun
Johannes oli noin 15 vuoden vanha, hankki hän lupaa
vanhemmiltansa päästäksensä kylän sepän oppiin. Isä, joka oli
väsynyt ja ikävystynyt torumiseen ja varoittamiseen, suostui siihen,
ja niin tuli Johanneksesta seppä. Se ei tosin ollut se josta hän oli
uneksinut ja toivonut, mutta olihan se kumminkin parempi kuin
räätäli, ajatteli poika. "Ja minusta kumminkin kerran vielä tulee
jokin", ajatteli hän liehtoessaan paletta, takoessaan paljalla tahi
kantaessaan hiiliä pajaan. Joutilaana ollessaan käveli hän kädet
taskussa ja ajatteli niinkuin ennenkin taikka piirusteli kuvioita
lautapalasiin, seiniin ja oviin. Oikeastaan ei mestari ollut oikein
tyytyväinen oppipoikaansa. Poika oli köntys ja hajamielinen ja sitä
paitsi oli hänellä kaikellaisia kummallisia ajatuksia. Muun muassa
tahtoi hän aina panna koristuksia ja kaunistuksia
yksinkertaisimpiinkin kaluihin, ja jollei hän niitä saanut tehdä, niin
piti hänen kumminkin saada kirjoittaa niihin vuosiluku ja sepän
nimimerkki kirvespohjaan tahi johonkin paikkaan auran sahroihin tai
lapioon.

Jonakin iltana istui Johannes rikkinäisellä tynnyrillä pajan nurkassa

ja katsoa tuijotti hehkoon ahjossa. Mestari oli lopettanut päivän
työnsä ja mennyt tupaan. Johannes mietiskeli suruissaan kuten
tavallisesti, millä tavalla hänestä "tulisi jokin." Äkkiä hyppäsi hän
ylös: "Minä kokoon rahoja ja lähden Helsinkiin", huudahti hän
suurella äänellä. "Siellä täytyy löytyä jokin keino minulle."

Tästä päivästä tuli hän ahkerammaksi ja tarkka-oppisemmaksi.

Mestari voi vähitellen uskoa hänelle vaikeimpiakin töitä ja antoi
hänen myöskin jonkun kerran laittaa niihin koristuksia vaikka
sellaiset turhuudet naurattivat häntä. Johannes ei ollut koskaan
uskonut kelienkään tulevaisuustuumiansa, mutia vuosi vuodelta
työskenteli hän pannaksensa niitä toimeen. Rahoja oli hän tosin
koonnut, mutta aina oli jotakin tiellä hänen Helsinkiin
matkustamiselleen. Ja sitte meni myttyyn koko tuumat. Sepällä oli
tytär, isokasvuinen, punatukkainen tyttö, joka reippaasti ja
näppärästi hoiti isänsä taloutta ja oli yhtä taitava kangastuoleilla kuin
voikirnun ja leipomapöydänkin ääressä. Johannes oli aina salaisesti
ihaillut tuota kelpo tyttöä ja hiljaisella mielellä kärsinyt hänen pisto-
ja pilkkasanojansa, sillä hänkään ei ymmärtänyt tätä uneksivaa,
ihmeellistä poikaa enemmän kuin muutkaan kylässä. Vihdoin
huomasi hän pitävänsä mennä naimisiin, ja Katriinan kanssa. Katriina
oli tosin monta kertaa sekä kironnut hänen velttouttaan että
nauranut hänen aatteilleen ja kummallisuuksilleen, mutta kuinka
lienee ollutkaan, hän tunsi kumminkin itsensä vähän liikutetuksi
nuoren sepän kainolta rakkaudelta ja antoi hänelle myöntäväisen
vastauksen. Mestari murahteli vähän tästä asiasta. Hän ei ollut
varma että Johannes voisi elättää vaimoa ja lapsia, mutta Katriina
vakuutti ihan varmasti, että se kyllä kävi laatuun. Johannes oli
tekevä työtä isän pajassa ja yhdessä hänen kanssansa, ja olihan koti
valmis, sillä luonnollisesti asuisivat he isän luona. Niin antoi vanhus
myönnytyksensä. Johanneksen vähäiset säästörahat menivät korean
silkkihuivin ostoon morsiamelle ja uusiin vaatteisiin itsellensä sekä
muutamiin sepän- ja talouskaluihin. Tosin huokasi hän puutteesta
päästessään viimmeistä penniä, sillä nythän ei voinut tulla Helsinkiin
matkustamisesta mitään, mutta olihan hänellä nyt Katriina, hänestä
oli tuleva kunnollinen seppä eikä mikään muu. Vähän aikaa tyttären
naimisen perästä kuoli vanha seppä, ja nuoret saivat periä niin hyvin
pajan kaikkine kaluineen kuin tuvankin kaikkineen mitä siinä oli.
Tämä oli oikein hyvä alku ja kunnollisempi mies olisi menestynyt
oikein hyvin siinä, mutta Johannes oli taaskin ruvennut
mietiskelemään. Vaimo nuhteli ja oli vihoissansa hänelle, talonpojat
uhkasivat kääntyä jonkun muun sepän puoleen, kun he eivät
koskaan saaneet takeitansa valmiiksi oikeaan aikaan, mutta ei
mikään auttanut. Välistä, kun Katriina oli ollut liian suurisuinen ja
pilkallinen, hiipi Johannes matkalle rikkinäiselle tynnörilleen pajassa
ja ajatteli: "tyhmästi tein kun nain; nyt olisin voinut olla Helsingissä
ja tulla joksikin."

Eräänä päivänä sanoi Katriina: "tässä asumme aivan maantien

vieressä ja meillä voisi olla hyötyä matkustavaisistakin, kun vaan
sinussa olisi miestä tekemään työtä, ja sinä voisit panna kyltin
portillemme niinkuin kaupungeissakin on tapana pitää."

Tuo hyväluontoinen mies hymyili. Hän oli usein kuullut ihmisten

kutsuvan itseänsä kummalliseksi, ja muutamien päivien kuluttua,
ihmisten aamusella ruvetessa liikkumaan, näkivät he vasta maalatun
kyltin sepän portilla. Siinä oli kirjoitettuna: "Seppä Kummallinen."
Mies sekä nauroi sille että ihmetteli sitä, ja Katriina oli sekä
pahoillaan että hämillään, mutta kyltti oli vaan paikallaan.

Jonakin kirkkaana ja kauniina kesäiltana seisoi Johannes

alasimensa ääressä ja korjasi rikkinäistä lukkoa, sillä hän oli taitava
kaikellaisissa hienommissakin teoksissa. Silloin pisti Kupparitiina
päänsä ovenraosta ja sanoi mielissään: "no, nyt olen tuonut sinulle
pojan."

Johannes jäi seisomaan lukko toisessa kädessä ja viila toisessa.

"Niin niin", pitkitti Kupparitiina, "tule vaan katsomaan häntä."

Johannes pani pois työkalunsa hyvin ajatuksissaan ja seurasi

ämmää saunaan.

Aivan oikein. Siellä olikin pieni olento makaamassa pärevakassa, ja

juuri kun nuori isä kumartui häntä katsomaan, avasi se parin suuria,
mustia silmiänsä ja ojensi pientä laihaa nyrkkiänsä.

"Tässä on nyt oppipoikasi", nauroi Kupparitiina.

"Ei!" sanoi Johannes juhlallisesti, uusi ajatus juontui hänen

mieleensä. "Seppä ei hänestä ole tuleva… jokin suuri pitää hänestä
tulla."

"Kyllä kai, kyllä kai", sanoi Kupparitiina mairittelevaisesti, mutta

lauteilta kuului pilkallinen ääni:

"Kumpahan hänestä vaan tulisi uuttera ja kelpomies, niin on

sepänammatti yhtä hyvä kuin muukin."
 "Se on aivan totta", myönsi Tiina, heti valmisna pitämään toisenkin
puolta. "Mutta näetkös, Katriina, kummallista on tässä maailmassa,
välistä tulee sepän pojasta suutari ja räätälin pojasta seppä, niinkuin
Johanneksestakin."

"Niin, hänestä kun piti tulla jokin merkillinen", sanoi Katriina

pilkallisesti, "Niinhän te, Tiina, edeltäpäin sanoitte."

"Niin sanoinkin, ja me saamme nähdä vielä. Kaikissa tapauksissa

on hän nyt hyvä seppä ja hänellä on poika ..

"No, kyllä minä pojan työhön opetan, sen lupaan minä", sanoi
Katriina jälkipainolla.

Tämän keskustelun aikana istui Johannes hiljaa pikku poikasen

vuoteen vieressä ja ajatteli, kuinka tuo pikku käsi suureksi
kasvettuaan piteli lyijypiirrintä ja kirjoituskynää, kuinka hän kävi
koulua ja tuli suureksi mieheksi ja toteutti kaikki isän unelmat ja
tulevaisuuden tuumat. Mutta siihen tarvitaan rahoja, ja nuori seppä
riensi pajaansa semmoisella kiiruulla kuin näitä rahoja olisi jo tarvittu
huomispäivänä. Hän teki työtä koko valoisan kesäisen yön, ja ihmiset
sanoivat että "paholainen oli mennyt seppään", mutta yksi ja toinen
ymmärtäväinen ihminen sanoi: "hänhän on nyt saanut pojan ja
ajattelee sen vuoksi tästälähin tulla ahkerammaksi."

Siltä todellakin näytti. Nyt ei ollut aikaa mietiskelemisille. Palkeen

liehdonta ja paljan pauke kuului päivät päästään pajasta, vieläpä
välistä hyvin myöhään yölläkin, ja työtä oli yltäkyllin. Tähän aikaan
rakennettiin suurta herrastaloa läheisyyteen, ja seppä Kummallinen,
joka oli tullut tunnetussi hienoista ja kauniista takeistaan, sai
valmistettavakseen koko joukon lukkoja, saranoita, ripoja, käsipuita
ja satoja muita kaluja. Ihmiset puhuivat että Johanneksen olisi
pitänyt tulla rikkaaksi kaikista näistä, mutta yhä kävi hän vanhoissa
kuluneissa vaatteissaan, ja vaimo murisi, että hän sai niin vähän
rahoja. Ei kukaan tiennyt mitään vähäisestä aarteesta, jonka hän oli
kaivanut pajan nurkkaan ja joka oli aijottu pikku pojan koulunkäyntiä
varten.

Pikku Pärttyli kasvoi isoksi. Hän oli mustakiharainen ja

mustasilmäinen niinkuin isänsäkin sekä hiljainen ajattelevainen lapsi.
Niinpiankuin hän kykeni omin voiminsa liikkumaan, ryömi hän
nokisen kynnyksen yli pajaan ja istui siellä aivan hiljaa ja siivosti
lattialla katsellen kipinöitä ahjosta ja leikitellen kuona- ja
rautapalasten kanssa. Kun äidillä oli paljo tekemistä ja kun tämä
toisinaan puhutteli pienokaista kovalla äänellä, meni se hiljaa
lempeän, hiljaisen isänsä juokse ja näytti olevan hyvin tyytyväinen
hänen seuraansa. Kuinka monta ajatusta oli tullut Johanneksen
päähän hänen ahkerasti heiluttaessaan paljaansa, silloin tällöin
heittäessään silmäyksen poikaansa! Pärttyli oli saanut veljen ja
sisaren, molemmat pieniä valkotukkaisia, lihavia ja vallattomia
mukuloita, mutta niitä näytti Johannes tuskin huomaavankaan. Hän
eli ja teki työtä ainoastaan vanhimman poikansa eteen, hänen, josta
"piti tulla jokin." Tosin täytyi hänen nyt, kun perhe oli tullut
suuremmaksi, antaa enemmän rahoja vaimollensa, mutta aina löysi
kumminkin osa tuloista tiensä kuoppaan pajan nurkassa.

Kuusvuotiaana osasi Pärttyli jo lukea selvästi kirjaa ja auttavasti

kirjoitella kirjaimia. Voi kuinka ylpeä oli isä hänen taidostansa!
Hänestä oli ihan varmaan tuleva jokin suuri.

Ei! — Hänen ratansa maassa tuli hyvin lyhyeksi, sillä ihminen

päättää ja Jumala säätää. Kova kaulatauti teki hyvin äkkiä lopun
kaikista toiveista, ja kolmen vuorokauden kuluttua makasi pikku
Pärttyli kylmänä ja vaaleana arkussansa. Isäraukka seisoi äänetönnä
ja murheissaan sen vieressä. Hautajaisten perästä otettuansa yllensä
työnuttunsa ja mentyänsä pajaan, istuutui hän vanhan tynnörinsä
päälle, peitti käsillään kasvonsa ja itki katkerasti.

Kolme tai neljä pientä valkotukkaista tirkisti silloin tällöin ovelta,

mutta vetäytyi taaskin peloissaan takaisin. Ne olivat hänen omia
lapsiansa, mutta niistä hän ei välittänyt. Pärttylistähän piti jokin tulla,
mutta nyt hän makasi haudan syvyydessä ja kaikki toiveet hänen
kanssansa.

Katriina rupesi taaskin tulemaan huolelliseksi miehestänsä. Kaikki

työhalu oli kadonnut. Vanhoja uhkauksia, että olisi muka muitakin
seppiä, kuultiin taaskin lausuttavan, ja puute alkoi tulla tuntuvaksi
kotona. Nuo neljä pientä suuta tarvitsivat ruokaa ja tulot olivat
vähäiset. Vaimo torui ja itki, ja päiväksi tai kahdeksi voi Johannes
ryhtyä taaskin työhön, mutta oikea työhalu oli poissa. Välistä, kun
hätä pakoitti, meni Johannes pienelle kuopallensa pajan nurkkaan ja
otti lapion käteensä kaivaaksensa aarrettansa ja antaaksensa siitä
talouteen, mutta siihen ei hänellä kumminkaan ollut sydäntä.

Eräänä päivänä tuli hän pajaan ja jäi seisomaan uuden re'en

eteen, jota hänen juuri piti raudoittaa.

"Kuka tätä on tehnyt!" huudahti hän kovalla äänellä ja tähysteli

hiilellä tai nokisella sormella piirrettyjä kuvia maalaamattoman re'en
perästä.

Ei kukaan vastannut, sillä paja oli tyhjä eikä Johannes huomannut

pienokaista, joka vapisten oli ryöminyt vanhan tynnörin taakse ja nyt
istui hiljaa kuin hiiri peläten isän vihaa. Seppä katseli tarkemmin
kuvioita re'essä. Ne olivat tosin hyvin vaillinaisesti piirrettyjä, mutta
selvästi voitiin huomata, että ne olivat esittävinään pyöriä ja
vääntiöitä sekä kaikellaisia maanviljelykseen kuuluvia tarviskaluja,
joita Johanneksella nykyjään oli korjattavana. Hän kiiruhti tupaan.

"Onko kukaan ollut pajassa. Kuka on piirrellyt uuteen rekeen?"

kysyi hän kivakasti.

Lapset, jotka luulivat isän olevan hyvin vihaisen, vaikenivat

pelästyneinä ja seisoivat sormet suussa hänen edessänsä. Mutta
vaimo vastasi vihaisesti: "no ei se nyt taida olla niin vaarallista,
voihan ne pestä pois ja sitä paitsi kyllä kai se maalataankin."

Seppä meni takaisin pajaan. Silloin näki hän oman pienen

poikansa, seitsenvuotiaan Simon, seisovan re'en edessä, kiivaasti
syljeskelevän piirretyille kuville ja sitte koettavan pyyhkiä niitä pois
pienellä nokisella paidallansa.

"Sinäkö näitä olet piirrellyt?" kysyi isä liikutetulla äänellä.

"Älkää lyökö minua!" rukoili poika itku silmissä, "koettelenhan

minä pestä pois niitä."

"Mutta oletkos sinä ne piirtänyt?"

"Olen."

Onnellinen isä otti pikku poikansa syliinsä ja nosti hänet korkealle

ylös. "Sinäkö se siis oletkin? — Sinä Jumalan avulla? Hyvä ett'en
antanut pois aarretta."

Ja nyt "meni paholainen seppään toisen kerran", niinkuin ihmiset

sanoivat. Johannes teki työtä reippaasti eikä hänen vaimonsa eikä
suosittelijansa tarvinneet enää valittaa hänestä.
 *****

Viisitoista vuotta myöhemmin pysähtyi kyytirattaat seppä

Kummallisen portin eteen. Nuori hienosti puettu herrasmies hyppäsi
alas rattailta ja meni tupaan. Huhu levisi kuin kulovalkea pitkin kylää,
että sepän poika, insinööri, oli tullut kotiin tervehtimään
vanhempiansa. Heti kokoontui joukko uteliaita ämmiä ja lapsia kylän
läpi kulkevalle tielle ja pihalle, ja rohkeimmat tunkeutuivat aina
juhlatupaan asti.

Täällä näytti kaikki paljon paremmalta kuin entiseen aikaan. Aina

paremmin ja paremmin oli käynyt seppä Kummalliselle. Hän oli
puhdistanut vanhan tuvan, rakentanut huoneita lisäksi ja saanut
suuremman pajan. Insinöörillä oli jo kauvan ollut oma huoneensa
kotona ollessaan. Aika ajottain lähetti hän sekä rahoja että lahjoja
vanhemmillensa ja sisaruksillensa.

Kun vanha isä istui punaiseksi maalatun pöydän ääressä

juhlatuvassa ja tyytyväisenä katseli leveärintaista poikaansa, sen
paksuja valkeita kiharoita ja iloisia sinisiä silmiä ja kuunteli, kuinka
tämä vilkkaasti kertoili töistänsä Helsingissä, ulkomaanmatkastansa,
johon hän oli saanut apurahoja, ja kun hän vähän väliä,
selvittääksensä kertomuksiansa, piirusteli kaikellaisia summallisia
kappaleita isällensä, silloin muisti Johannes hyvästi omat unelmansa
ja toiveensa sekä ajatteli: "Jumala on saattanut kaikki hyvään
päätökseen!"

Mutta vastapäätä porttia istui vanha Kupparitiina kynnyksellään

auringon paisteessa ja kertoili naapureille, kuinka hän oli tiennyt
kaikki edeltäpäin ja kuinka hän aina oli ennustanut että jokin suuri
tulee sepän pojasta.
 "Mutta sepästä itsestäänhän sinä sanoit tulevan jonkin merkillisen
miehen", säisti muudan ämmä.

"Niin", vastasi Tiina sukkelasti, "toisinaan käy ennustus toiseen

polveen, aina lapsiin ja lasten lapsiin. Mutta kyllä minä tiesin sen
edeltäpäin."

Sunnuntai lauvantaina.

Talonpoika Mikko Syrjänen oli kunnollinen, uuttera ja toimellinen

mies, mutta hänellä oli jäykkä ja itsepintainen luonto, joka teki, että
hän niin hyvin kylässä kuin kotonakin oli enemmän pelätty kuin
rakastettu. Hänellä ja hänen vaimollansa oli ollut koko lauma lapsia,
joista vanhemmat kumminkin jo olivat naimisissa ja poismuuttaneet
kotoa. Nyt hoiti hän taloa yhdessä vaimonsa ja renkien kanssa ja piti
myöskin kahta nuorta tyttöänsä, joista toinen oli vielä melkein lapsi,
sekä ainoata, kaksitoista vuotiasta poikaansa, kovassa työssä.
Isännän ankaruus ja käskevä tapa oli tullut laajalta tunnetuksi
ympäristöllä, ja sen vuoksi kerrottiin suurella hauskuudella,
historiata, kuinka hän kerran oli tullut nöyryytetyksi, kun hän tahtoi
pitää lauvantaita sunnuntaina.

Ukko Mikon oli eräänä päivänä kovasti kolottanut selkää ja hänen

oli, niin vastenmielisesti kuin hän tahtoikin jättää tärkeän työnsä
uudisviljelyksellä, kumminkin jäätävä sängyn omaksi. Tässä makasi
hän hyvin kärsimättömänä, ähki ja puhki, torui lapsiansa ja potki
alinomaa mustaa kanaa, joka oli tehnyt vuoteensa sängyn
jalkopäähän, kunnes se kaakattaen lensi ylös ja juoksi pöydän alle,
jossa se ärsytettynä ja peloitettuna vielä kauvan aikaa hääräsi
edestakaisin kaakattaen ka, ka, katansa. Sillä välin oli lähetetty
hakemaan Kupparitiina, ja kiitos hänen taitavalle hieromisellensa,
sillä isäntä nukkui iltapuoleen ja heräsi seuraavana aamuna hyvin
kerkeänä ja reippaana.

"Hän on yhtä taitava kuin kaupungin lääkärikin, tuo Tiina", sanoi

Mikko, mielissään voimallisia käsiään kattoa kohti oikoessaan ja
haukotellessaan, "mutta paljo parempi on olla tekemisessä hänen
kanssansa, sillä kaupungin lääkärille pitää olla rahat paikalla näppiin,
vaikk'ei hän muuta tekisi kuin katsoisi jonkun kieltä, ja sitte pitää
hänen kirjoitella paperilappuja, ja niiden kanssa juosta sitte
apteekkiin ja taaskin tarvitaan rahoja. Nyt tulee sinun, Leena, pitää
eukkoa hyvänä, sillä todellakin on hän tällä kertaa tehnyt minulle
suuren palveluksen."

"Hän on jo saanut kahvia tänä aamuna", vastasi vaimo, "ja kohta

on aamiainen valmis."

"Niin, niin, mutta sitä paitsi pitää sinun antaa hänelle kappale
sianlihaa ja pari kappaa perunoita."

"Hän saa."

Tiinan aikoessa aamiaisen perästä lähteä kotiinsa, sanoi isäntä:

"Kiitoksia nyt hyvästä hoidostasi, Tiina, olen terve ja se oli hyvä,

sillä työt tuolla niityllä olivat tärkeät saada pois tieltä ennenkuin lunta
tulee."

"Jumalalle kiitos siitä, isäntä", vastasi Tiina ja nyykisti polviansa,

"pitäkää kumminkin vaaria, ett'ei se tule takaisin. Ei ole hyvä juoda
kylmää vettä tuolla ulkona, ollessanne hiestynyt ja hengästynyt,
vaan käskekää rengin ottaa kaljaa mukaan ja sitte…" Nyt lähestyi
Tiina isäntää ja sanoi hiukan alennetulla äänellä: "pitäkää sen käden
kinnasta nurin, jossa pidätte kassaraa."

Syrjänen lupasi sen ja sanoi: "Leena antaa sinulle vähän evästä

matkaasi, ja jos tarvitset hevosta kirkkoon huommenna, niin tule
vaan tänne."

Tiina näytti ensin vähän kummastuneelta, sillä tänäpänä oli

perjantai, mutta toimeutui heti, kiitti nyökäyttäen polviansa eikä
sanonut aikovansa kirkkoon huomenna. Hän varoi tarkasti
muistuttamasta että huomenna oli lauvantai, sillä hän tiesi hyvin,
että Mikko Syrjänen ei pitänyt hyvänä vastaansanomisista, sen
vuoksi nyökäytti hän polviansa vielä kerran, antoi isännälle kättä ja
meni ulos pihalle, jossa emäntä kohtasi hänet kantaen luvattuja
lahjoja, sianlihaa ja perunoita.

Kun isäntä puolenpäivän rinnassa kulki kodan ohitse, jossa emäntä

pesi puuastioita, sanoi hän ankarasti: "miksi saunan uunissa ei ole jo
tulta, aijotko tarjota meille 'kylmääkylpyä' tänä päivänä?"

"En aikonut lämmittääkään saunaa tänä päivänä", sanoi vaimonsa

hiljaa.

"Eikö! No, onko Mikko Syrjänen nyt tullut niin köyhäksi, ett'ei
hänellä ole varaa kustantaa itsellensä kylpyä lauvantaina, tahi ehkä
sinä vaan pelkäätkin vaivaasi."

"Mutta isä, perjantaihan tänään on", säisti vaimo ihmetellen.

"Lauvantai nyt on", huusi miehensä vihoissaan, "ja toimita itsesi

pian saunaan. Ei maksa vaivaa vastustaa minua." Sitä tietänsä hän
meni.

Emäntä jätti heti työnsä ja teki kiiruusti valkean saunan uuniin.

"Mikko ei ole tottunut olemaan työttä kokonaista päivää", sanoi hän
itsekseen, "ja eilinen päivä oli sen vuoksi niin pitkä kuin kaksi."

Heti sen perästä tuli nuorin tytär Inka etsimään äitiä. "Jahaa, sinä
lämmität saunaa, äiti", huudahti hän iloissaan, "sepä on hauskaa,
mutta minkätähden perjantaina?"

"Isä tahtoo", vastasi äiti levollisesti pitemmittä selityksittä.

Nämä sanat, "isä tahtoo", olivat olleet tunnussanana tässä talossa

koko hänen avioliittonsa aikana, joka nyt oli kestänyt 25 vuotia. Hän
oli heti alussa huomannut, että ainoa keino rauhan säilyttämiseen oli
peräänantaminen ja kaikki lapsensa oli hän opettanut vastustamatta
tottelemaan isäänsä. Palvelijat, jotka näkivät emännän hiljaa ja
nurisematta ojentautuvan isännän toisinaan hyvin luonnottomien
vaatimusten mukaan, tekivät tietämättänsä samalla tapaa, vaikka he
eivät kauvan jaksaneet sitä kestää, vaan tavallisesti vuoden kuluttua
jättivät palveluksensa. Mutta emäntä ei voinut jättää paikkaansa,
sillä hän oli luvannut rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisessä ja
hänellä oli yhdeksän lasta hoidettavana ja usein kyllä niiden
suojelemista isän ankaruudelta. Lempeässä mielessään ajatteli
kumminkin tämä hyvä vaimo: "hän on raitis, uuttera ja rehellinen.
Voinhan minä olla tyytyväinen, kun hän niin hyvin pitää huolta
minusta ja lapsista eikä tee kellenkään ihmiselle väärin ahneudella
tai petoksella."

Tänä samana päivänä, josta nyt olemme puhuneet, meni isäntä

ruokalepojen aikana karjakartanolle ja talliin katselemaan oliko kaikki
niinkuin piti olla. Hän tirkisti myöskin pieneen heinälatoon pihalla ja
huomasi sen olevan melkein tyhjän.

"Matti!" huusi hän jykeällä äänellä.

Renki, joka juuri seisoi portailta ja veteli savuja piipustansa,

vastasi: "täällä olen."

"Tule tänne! Enkö minä sanonut sinulle, lurjus, että sinun tänä
päivänä piti hakea heiniä metsäladosta, kun heinävarasto täällä
kotona ei piisaa sunnuntain yli? Nyt tulee heti pimeä ja lato on vielä
tyhjä."

"Isäntä käski minun hakea heiniä lauvantaina", vastasi renki.

"Mikäs sitte tänäpäivänä on?" ärjäsi isäntä.

"Perjantai", vastasi renki ihmeissään, mutta samalla sai hän

korvapuustin, joka pani hänet horjumaan.

"Kyllä minä opetan sinua vastustamaan isäntääsi", sanoi Mikko,

"valjasta hevonen ja mene metsäladolle."

Rengin silmät iskivät tulta, mutta hän oli vielä nuori poika ja sen
vuoksi painoi hän lakkiaan syvempään ja meni talliin, jossa hän
jokseenkin säälimättömästi kohteli hevoista ja tempasi heinähäkin
suojuksesta niin että sen saumat ritisivät. Mennessään sitte
sytyttämään piippuansa kodasta, näki hän valkean saunan uunista ja
emännän levittävän olkia lauteille.

"Jahaa, emäntä lämmittää saunaa tänäpänä", sanoi hän, "onko

isäntä vielä kipeänä?"
 "Ei", vastasi emäntä vitkaan, "mutta hän tahtoo nyt kumminkin
kylpyä."

Renki huomasi heti, että isäntä yhä edelleenkin luuli olevan

lauvantain ja hän hymyili itseksensä, samalla kumminkin
surkutellessaan emäntää tuon pahanilkisen miehen tähden. Hän pani
pois piippunsa ja kantoi suuren sylyyksellisensä hyviä koivusia
halkoja ja pani ne saunan kiukaan viereen ja meni sitte vihellellen
tiehensä. Emännän hiljainen ja ystävällinen olento oli kokonaan
karkoittanut hänen pahan luontonsa.

"Sama minulle", ajatteli Matti mennessään röykkyläistä metsätietä

ladolle, "sama minulle on. Kyllä kai minä voin hakea heiniä yhtä
hyvin tänäpäivänä kuin huomennakin, mutta enemmän hyötyä olisi
hänellä kumminkin ollut minusta niityllä. Ja sauna! Ha-ha!"

Nyt sai hevoinen läiskäyksen, ja Matti rupesi laulamaan:

"Jos tänäpäin olis lauvantak'

ja huomen' olis pyhä,
Niin saisin kultani kohdata
Ja mielen' olis hyvä."

Jälkeen puolisen avasi emäntä tuvan ovea ja käski vanhimman

tyttärensä tulemaan kantamaan vettä saunaan.

Tyttö istui kangastuolilla ja vastasi vähän vihaisesti: "mikä

perjantaikylpy nyt on? Ajattelin saada matot valmiiksi tänään!"

Isä, joka oli tullut sisään hakemaan kassaratansa ja taaskin

lähtemään työhönsä, kuuli tämän ja jäi pitämään kiinni ovenrivasta.
"Mitä sinä uskallat jupista? Pidä suusi kiinni ja tee niinkuin äitisi
käskee." Sitte meni hän ulos ja paiskasi ovea mutistessaan: "luulen
kaikkien ihmisten olevan hulluja tänäpaivänä."

Niin tottunut oli tämä itsepintainen mies itsellään pitämään

oikeutta, ett'ei hän edes ajatellutkaan erehtyvänsä. Sitä paitsi oli hän
nyt niin kiintynyt tärkeään työhönsä, joka hänen olisi pitänyt saada
lopetetuksi tänäpäivänä, että hän unhotti kaikki vihastumiset.

Seuraavana aamuna nousi isäntä ylös tavallista myöhemmin,

niinkuin hänen tapansa oli sunnuntaisin, puki päällensä pyhävaatteet
ja istuutui pöydän päähän, polttaen levollisesti piippuansa
veistelemisen sijasta, kuten hänen tapansa muutoin oli tehdä
pimeinä aamuina syksyllä ja talvella. Emäntä, joka huomasi
sunnuntain pitävän olla tänäpaivänä, koska eilen oli lauvantai, antoi
kieltävän merkin Ingalle, joka unisena ja kampaamattomana aikoi
ottaa esille sukanneuleensa. Inka, pysähtyi keskellä
haukottelemistaan ja tähysteli hämmästyneenä äitiänsä. Mutta tämä
katsoi sopivan tilaisuuden, mennessään maitorainnin kanssa hänen
ohitsensa, kuiskata:

"Etkö huomaa, isä luulee että tänään on sunnuntai? Kampaa ja

pese itsesi ja lakaise tupa puhtaaksi ja katso että kahvipannu
kiehuu."

Äidin ja vanhemman tyttären tehtyä aamu-askareensa

karjakartanolla ja kodassa, puhdistivat hekin itsensä ja istuutuivat
tupaan aivan joutilaina niinkuin sunnuntai-aamuna ainakin. Matti,
joka oli ollut tallissa hoitamassa hevoisia, tuli juuri tupaan kysymään
töitä, mutta nähtyänsä värttinät syrjähän sysätyksi, tuvan lakaistuksi,
ihmiset pyhävaatteissaan ja isännän lukevan virsikirjaansa, ymmärsi
hän heti kuinka asian laita oli. Veitikkamainen nauru vetäytyi hänen
kasvoillensa, mutta heti sen perästä pyysi hän hyvin vakaisena
pesuastiata ja saippuapalasta Ingalta. Tyttö, joka oli sekä hämillään
että harmissaan tästä naurettavasta sunnuntaista, antoi hänelle
pyytämänsä, mutta kun hän samalla tuli katsahtamaan rengin
silmiin, joista taaskin lystillinen nauru ilmaisi, purskahti hänkin
hiljaiseen nauruun ja juoksi sukkelaan eteiseen, ett'ei isä huomaisi
hänen iloisuuttaan.

Vähä myöhemmin jälkeen puolenpäivän tuli yksi naiduista

tyttäristä, joka asui lähellä, jollekin asialle äidin luokse. Hän oli
tietysti arkipäiväisessä puvussaan ja laski, tervehdittyänsä pienen
hyvin lauvantakimaiseen paitaan puetun poikansa lattialle, johon
pienokainen jäi seisomaan likainen sormi suussa.

"Eikö äitisi ole kylvettänyt sinua eilen ja antanut sinulle puhdasta

paitaa?" kysyi vaari nostaen päätänsä virsikirjasta.

Naineella tyttärellä oli jotakin tulemassa huulilta, että muka nyt oli
lauvantai eikä siis ollut niin kummallista jos oli vähän likainenkin,
mutta äidin silmäyksistä ja sisaren viittauksista tuli hän
tarkkaavaiseksi, ja katsasteltuansa ympärilleen tuvassa ja nähtyänsä
isän virsikirjan ja juhlavaatteet, huomasi hän että jotakin outoa oli
tapahtunut. Hyvin tuntien isän ankaruuden ja yksipäisyyden, vaikeni
hän ja vilkutti ainoastaan äitiä tuvan nurkkaan, jossa hän
kuiskuttaen pyysi lainata karttoja ja samalla kysyi myöskin mitä se
merkitsi, että he viettivät pyhäpäivää lauvantaina.

"Luulin isän olevan uudisviljelyksellään", sanoi hän vihdoin.

"Niinhän se on", sanoi äiti, hänkin vähän hämillään tästä

erhetyksestä, "mutta isä oli kipeänä yhden päivän ja se varmaankin
tuntui hänestä niin pitkältä kuin kaksi, ja nyt luulee hän olevan
sunnuntain tänäpäivänä. Tiedäthän, ett'ei maksa vaivaa häntä
vastustaa. Herra Jumala, voimmehan nyt juuri levätäkin yhden
päivän, eihän siitä mitään vahinkoa tule, ja työt lopetettiin niityllä jo
eilen."

"Entäs huomenna?" kysyi tytär, "ette suinkaan voi tehdä työtä

sunnuntaina?"

"No, huomenna saamme nähdä, ehkä isä sitte huomaa…"

Hän ei kerinnyt lopettaa ajatustansa, sillä isäntä sanoi

hämmästyneenä; "mikäs nyt papilla on, kun kirkkoaikana on ulkona
matkustamassa?"

Kaikki riensivät akkunaan. Aivan oikein. Ajokalut oli portaiden

edessä, ja niistä nousi seurakunnan pastori, nähtävästi aikovana
tupaan. Emäntä kiiruhti puhaltamaan hiilosta takassa ja panemaan
muutamia tikkuja ja kolikoita siihen. Inka lähetettiin hakemaan vettä
kahvipannuun ja naimisessa olema sisar puhdisti pikku poikansa
nenää muistuttaen häntä antamaan kauniisti kättä papille, kun tämä
tuli häntä tervehtimään. Pastori astui sisään, tervehti ystävällisesti
kaikkia, ja istuutui sitte esiintuodulle tuolille.

"Minä tulen sairaan luota täältä läheltä", sanoi hän, "ja aijoin
poiketa teidän luonanne, Syrjänen, puhumaan siitä
ruotulaismuorista, josta te viimeksi kerroitte. — Oikein ilahuttavaa
on", pitkitti pastori katsellen mielissään ympärilleen tuvassa, "tulla
näin järjestettyyn ja hupaiseen kotiin kun tämä on."

Ukko Syrjänen aikoi muistuttaa, että kumminkin sunnuntaiksi

tavallisesti köyhemmässäkin kodissa koetellaan laittaa kaikkia
siistiksi, jolloin kaikki työt voidaan sysätä syrjään, mutta hän oli niin
hämmästyksissään nähdessään seurakunnan ainoan papin matkalla
keskellä kirkkoaikaa, niin ett'ei hän osannut sanoa sanaakaan.
Pikainen erhetys ett'ei tänään ollut sunnuntai lensi myöskin hänen
aivojensa läpi ja sai veren hehkumaan hänen poskillansa,
muistaissansa kuinka hän eilen oli pakoittanut koko talonväen
pitämään sitä päivää lauvantaina.

"Sanotaan", jatkoi pastori puhettansa, "ett'ei talonpojilla

suurimmassa osassa Hämettä ole oikein siistejä ja kunnollisia
huoneita, mutta hupaista on nähdä poikkeuksia olevan."

Emäntä, joka osaksi tiesi ett'ei hänen huoneensa tavallisesti

likimainkaan ollut siisti ja tunsi että tämä oli ansaitsematonta
kiitosta, osaksi pelkäsi miehensä lausuvan jotakin josta pappi
huomaisi päivän erhetyksen, seisoi allapäin keskellä permantoa eikä
tiennyt mitä vastata, vihdoin sanoi hän:

"Missä on vaan yksi huone, jossa täytyy tehdä kaikki työt, niin ei
sitä aina voi pitää niin siistinä."

"Se on totta", myönsi pastori, "mutta suuri eroitus on kumminkin

huoneella jota jokapäivä puhdistetaan ja huoneella joka koko viikon
on samallaisessa siivossa. Näen virsikirjan pöydällä. Minua ilahuttaa,
että te alotatte päivänne Jumalan sanalla. Jokaisen perheenisän tulisi
ottaa esimerkkiä teistä ja väellensä lukea virrenvärssy tai lyhyt
rukous joka aamu. Sillä olisi suuri siunaus myötänsä, eikä siihen
menisi aikaa kuin muutamia minuuttia."

Emäntä kuuli nyt kahvipannun kiehuvan yli ja riensi sen vuoksi

uunin eteen. Inka ja Henriika juoksivat edestakaisin aitan ja tuvan,
pöydän ja kaapin väliä hakemassa kermaa, hakkaamassa sokuria ja
asettelemassa kuppia, naimisessa olevan tyttären juostessa kotoaan
hakemassa vehnäistä, kun kotitalossa ei ollut.
 Juotuansa kahvit ja keskusteltuansa isännän kanssa asiasta,
matkusti pastori pois. Mutta nyt tuli tuskallinen hetki talon väestölle.
Ei edes nuorisokaan uskaltanut nauraa. Matti seisoi selin huoneesen,
pani piippuunsa. Inka rupesi kampaamaan pikku veljensä päätä, ja
Henriika meni ulos saattamaan vanhempaa sisartansa joka, kartat
saatuansa, läksi kiiruusti kotiinsa, peläten oikeata ukkosenilmaa, kun
isä huomasi erhetyksensä ja soimauksilla kohtelisi talonväkeänsä
niinkuin hän tavallisesti teki vihaiseksi tultuaan. Emäntä avasi
vaatearkkunsa ja oli etsivinänsä jotakin, hänkin odotti myrskyä.
Isäntä istui äänetönnä ja allapäin pöydän ääressä. Sellaista
nöyryytystä ei hän elinpäivinänsä ollut saanut kokea. Liian ylpeä oli
hän sanoilla tunnustamaan erhetystänsä, mutta tavattoman
sävyisellä äänellä käski hän Matin valjastamaan nuoremman
hevosen, hän muka lähtisi kauppiaan luo kirkonkylään jolla oli
lypsylehmä myötävänä. Suuttuessaan ajokaluille, sanoi hän:

"Voit hakata loput niistä havuista joita viikolla toit ja mene sitte
seppään toisen hevosen kanssa, se on kengitettävä."

Matti kumarsi hyvin totisena niinkuin ei olisi ikinä alkanut

päiväänsä sunnuntaina, mutta kun ei isäntää enää näkynyt, avasi
hän leveän suunsa sydämelliseen nauruun ja läksi sitte työhönsä.
"Turhaan pesinkin itseni", sanoi hän, "mutta samapa se, kiittihän
pappi puhtautta." Ja sitte nauroi hän taas.

Sisällä surisivat rukit ja Henriika kutoa helskytti kangasta, iloiten

kaunisjuovaisista matoista, jotka hän huomenna sai levittää
permannolle pikku kammariin tuvan perässä. Emäntä ei virkkanut
sen enempää isän erhetyksestä, mutta jälestä puolenpäivän rupesi
hän molempien tyttöjen kanssa pesemään ja puhdistamaan sekä
tupaa että kammaria, viemään pois kaikkia tarpeettomia kaluja,
romuja ja rikkinäistä astioita, likaisia vaatteita ja tyhjiä vakkoja.
Pastorin ansaitsematon kiitos oli tehnyt häneen hyvän vaikutuksen,
ja hänelle tuli tarvis koettaa eikö kävisi laatuun pitää kotia
siistimpänä.

Kun isäntä sitte iltasella tuli kotia, huomasi hän saunan vielä
kerran lämmitetyksi, havut hakatuksi hevosen kengitetyksi, tuvan
niin siistiksi ja puhdistetuksi kuin se muutoin oli ainoastaan suuriksi
juhliksi laitettu ja hyvän kauraryynipuuron höyryävän vadissa
pöydällä, tunsi hän hiljaisen mielihyvän virtaavan koko olentonsa
läpi, ja ensi kerran 25 vuoden kuluessa liikkui hänessä
tunnustamisen ja kiitollisuuden tunne hiljaista hyvää emäntää
kohtaan, joka niin kauvan oli ollut hänen kuuliainen orjattarensa.

Mutta historia lauvantai-sunnuntaista levisi yht'äkkiä

paikkakunnalla. Matti ei voinut olla sitä kertomatta tuttavillensa, ja
jokainen joka tunsi Mikko Syrjäsen, piti sitä oivallisena
rangaistuksena hänen itsepäisyydelleen ja vallanhimolleen.

Kaksi hyvää asiaa oli sen ohessa tämä merkillinen sunnuntai

aikaansaanut. Syrjäsen tupa oli varmaankin siitä päivästä saanut
komeamman näyn ja isäntä sävyisemmän tavan perheväkeänsä
kohtaan.

Semmoinen oli se historia.

Anna-Liisa.

"Vähän päällä olit sinä uskollinen."

 Math. 25:21.

Anna-Liisa oli majatalon piika. Se ei ole juuri korkea tahi ylhäinen

paikka tässä maailmassa eikä se ole niin kadehdittavakaan, mutta
siinäkin on velvollisuuksia, joita voi täyttää hyvin tai huonosti, ja
silläkin alalla voi toimittaa jotakin jos tahtoo. Anna-Liisa oli itse
ansainnut leipänsä melkein siitä asti kun käymään kykeni. Ensin
kerjäläisenä, sitte paimentyttönä ja lastenpiikana, ja seitsentoista
vuotiaana tuli hän Kaukolan majataloon, johon johon hän sitte jäi
moneksi vuodeksi, sillä hän sanoi pääasian olevan olla työtä ja sama
minkälaista työtä, kunhan se vaan oli kunniallista. Ei hänellä ollut
niinkään hyvät päivät, mutta Anna-Liisa ajatteli että "jonkun pitää
olla majatalonkin piikana, ja silloinhan hän voi olla yhtä hyvin sinä
kuin joku muukin." Hän olikin tyttö, jota ei kukaan emäntä päästänyt
luotaan, jos vaan hän itse tahtoi jäädä. Hän oli vahva ja terve,
ahkera ja väsymätön, niin kunniallinen kuin kulta ja niin kärsivällinen
ja hyväluontoinen kuin vaan voitiin toivoa. Hänellä oli raskas työ
päivällä ja hyvin vähän lepoa yöllä. Alinomaa häntä huudettiin ja
lähetettiin, välistä piti hänen leipoa, välistä keittää juomaa, välistä
jouduttaa kahvia matkustavaisille, välistä hankkia kyytihevosta. Ja
kun hän ehtoolla oli kerinnyt nukkua paraimpaan uneen, niin
kolkutettiin oveen. Silloin täytyi hänen nousta ylös, sytyttää päre ja
avata ovi, sytyttää kynttilä ja etsiä päiväkirja. Mutta ei tässä vielä
ollut kaikki. Välistä, kun oli sateinen syysyö ja kylmä talvi-ilta, tahtoi
matkustavainen saada ryypyn vahvistuksekseen tahi vähän ruokaa
taikka tulennoksen, ja kauvan aikaa viipyi ennen kuin hän taas
matkusti. Kun Anna-Liisa sitte taas, viluisena ja unisena, etsi kovan
olkivuoteensa ja mielihyvissään veti nahkaiset päällensä, voi
tapahtua että kaksi tai kolme rekeä ajoi pihaan. Niissä oli ehkä
vanhoja, käheitä herroja jotka tahtoivat totia, viluisia rouvasihmisiä
jotka tarvitsivat tulennoksia ja koko joukko unisia, kärtysiä lapsia,
joille oli laitettava vuode, ja kaikki piti tapahtua heti. Yksi tahtoi
pesuvettä, toinen voileipää, yksi pyysi kynttilätä ja toinen papyrossia.
Kello oli jo kaksitoista ja yksi, ennenkuin kaikki pääsivät levolle ja
ennenkuin tuo väsynyt tyttö pääsi lepäämään.

Majatalo oli aivan lähellä kirkkoa, ja usein kyllä sunnuntaina sai siis
Anna-Liisa tilaisuuden pistäytyä sinne, jos ei kauvemmaksi aikaa niin
kumminkin saarna-ajaksi, mutta yhtä usein tapahtui myöskin, että
hän oli niin kiinnitetty herrojen passaamiseen, ett'ei hänellä ollut
aikaa mennä Jumalan huoneeseen. Silloin piti hän varalla ensimäisen
joutohetken jonka hän sai ja hiipi huomaamatta pikku kammariin
saunan perässä, jonne hän voi kuulla virrenveisuun kirkosta ja jossa
hänellä, arkussansa, oli virsikirjansa ja katkismuksensa samoinkuin
muutkin tavaransa. Ensin luki hän aamuvirren, sitte päivän
evangelion ja muutamia kirkkorukouksia, ja lopuksi jonkun
kappaleen katkismuksesta. Kun tämä oli tehty, otti hän käsiin
vanhoja sanomalehtiä, joita matkustavaisilta oli jäänyt
vierashuoneisiin. Näissä oli voi- ja sianlihapilkkuja tai haisivat ne
silliltä, sillä ne olivat olleet eväsvakoissa, mutta toisinaan olivat ne
vielä puhtaita ja uusia. Näitä luki köyhä tyttö ahkerasti. Sellaiset
vähäiset hetket saunakammarissa olivat Anna-Liisan ainoa ilo viikon
ajalla ja ikäänkuin antoivat hänelle uusia voimia uudestaan alkamaan
paljotöistä elämäänsä.

Joku hänen tuttavansa herrastalon neitsy oli kerran sanonut: "en

minkään edestä maailmassa tahtoisi olla piikana majatalossa. Ensiksi
on se niin orjallista elämää ja toiseksi ei niistä moni ole kunniallinen."

Anna-Liisa suuttui harvoin, mutta nyt tuli hän vihaiseksi ja sanoi:

"kunniallinen — moni kunniallinen! Katso vaan että herrastalon
neitsyet vastustavat kiusauksiansa, kyllä minä omistani pidän
huolen."

Ja tohellakaan ei ollut yhtään vakavampaa ja kunniallisempaa

tyttöä koko pitäjässä.

Oli aika, jolloin Anna-Liisakin oli ajattelematon tyttö, joka

töintuskin teki mikä hänen oli täytymys, mutta ei enempää, ja joka
ajatteli enimmän itseänsä ja omaa huviansa. Se oli vanhan papin
aikana. Hänellä oli pitkät saarnat täynnä kauniita sanoja ja värssyjä,
mutta ne ei auttaneet paljo Anna-Liisaa, sillä hän nukkui tavallisesti
heti alussa, väsyneenä vaivaloisesta työstänsä ja vähäisestä
makuustansa. Mutta sitte tuli uusi pappi pitäjään. Hän oli vielä nuori
eikä hänen saarnansa olleet hyvin pitkiä, mutta kummallista oli
kuinka ne voivat pitää ihmiset valveilla. Anna-Liisa oli hyvin
taitamaton, tyttö raukka, mutta kaksi lausetta uudelta papilta oli
tehnyt häneen erittäin syvän vaikutuksen.

Jonakin päivänä oli hän puhunut kristityn velvollisuuksista ja uskon

hedelmistä, ja kuinka jokaisella on tilaisuus tehdä hyvää
lähimmäisellensä, sekä täyttää velvollisuuksiansa enemmän tai
vähemmän, kun hän vaan ottaa niistä vaarin. Anna-Liisa ajatteli:
"niin tuo voi olla muille, tuo, mutta ei minulle, tälläiselle köyhälle
kyytihevoselle kuin minä olen. Minunhan täytyy mennä sinne minne
lähetetään." Samassa sanoi pappi: ei mikään paikka maailmassa ole
niin vähäinen, ett'ei nämät sanat soveltuisi joka kristittyyn. Köyhinkin
palvelija on saanut leiviskänsä hoidettavaksi ja hänen täytyy kerran
tehdä tili siitä.

Toinen muistettava sana jonka pappi sanoi oli "kaikki tapahtuu

meidän parhaaksemme." Jumala, joka johtaa meidän
kohtaloitamme, on niin rikas rakkaudesta ja viisaudesta, että kuinka
synkältä meistä toisinaan näyttäisikin, voimme me kumminkin olla
vakuutetut että se kaikki koituu lopullisesti hyväksi.

Tämä antoi nyt köyhälle tytölle paljon ajattelemista. Kotiin

tultuansa kirkosta, tuntui hänestä kuin hän nyt vasta olisi tullut
palvelukseen. Kaikki oli niin uutta, katseltaissa jokaista tointa
kristillisenä velvollisuutena. Suuremmalla nöyryydellä kuin koskaan
ennen palveli hän matkustavaisia, jotka tänäpäivänä kulkivat ja
auttoi sitte emäntää karjakartanolla rivakasti ja kelvollisesti.

Syksyllä tuli uusi renki taloon. Antti oli iloinen ja kaunis poika ja
tuli heti ei ainoastaan Anna-Liisan, vaan koko kylänkin lemmikiksi.
Hän oli leikkisä ja ystävällinen kaikkia tyttöjä kohtaan, mutta
erittäinkin näytti hän olevan se Anna-Liisaa kohtaan. Kerran oli hän
oikein kosinutkin häntä, mutta vallattomalla ja ilkivaltaisella tavalla
niin että nuori tyttö juoksi pois mitään vastaamatta. Seuraavana
kesänä liikkui rokkotauti paikkakunnalla. Anttikin sairastui siihen
kovasti. Kun hän nyt huokaillen ja voihkien tuskasta ja kuumeesta
makasi vuoteellansa, korkealla laipion rajassa hollituvassa, liikutti se
Anna-Liisan säälivää sydäntä, ja hän pyysi saada muuttaa potilasta
sinne pikkuseen saunakammariin.

"Täällä on niin lämmin", sanoi hän, "ja niin paljo kärpäsiä,

jaaritusta ja melua."

"Kyllä se on totta", sanoi emäntä, "mutta kuka häntä hoitaa siellä?

Täällä voi yksi ja toinen antaa hänelle vettä juodaksensa, mutta
siellä on hän yksin."

"Kyllä minä häntä hoidan", vastasi Anna-Liisa, "minä juoksen siellä

aina vähän väliä."
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

testbankfan.com