Download Full Version ebook - Visit ebookmeta.

com

Incest Origins of the Taboo Jonathan H Turner

Alexandra Maryanski

https://ebookmeta.com/product/incest-origins-of-the-taboo-
jonathan-h-turner-alexandra-maryanski/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Discover More Ebook - Explore Now at ebookmeta.com

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) ready for you
Download now and discover formats that fit your needs...

Start reading on any device today!

The Emergence and Evolution of Religion By Means of

Natural Selection 1st Edition Jonathan H. Turner

https://ebookmeta.com/product/the-emergence-and-evolution-of-religion-
by-means-of-natural-selection-1st-edition-jonathan-h-turner/

ebookmeta.com

The Cuban Missile Crisis Origins Course and Aftermath 1st

Edition Jonathan Colman

https://ebookmeta.com/product/the-cuban-missile-crisis-origins-course-
and-aftermath-1st-edition-jonathan-colman/

ebookmeta.com

Other People s Oysters 1st Edition Alexandra C. H.

Nowakowski

https://ebookmeta.com/product/other-people-s-oysters-1st-edition-
alexandra-c-h-nowakowski/

ebookmeta.com

Asian Women in Corporate America Emerging Research and

Opportunities 1st Edition Sambhavi Lakshminarayanan

https://ebookmeta.com/product/asian-women-in-corporate-america-
emerging-research-and-opportunities-1st-edition-sambhavi-
lakshminarayanan/
ebookmeta.com
Daddy in Secret Forbidden Fantasies 25 1st Edition S E Law
Law S E

https://ebookmeta.com/product/daddy-in-secret-forbidden-
fantasies-25-1st-edition-s-e-law-law-s-e/

ebookmeta.com

The Bodhidharma Anthology The Earliest Records of Zen

Jeffrey L. Broughton

https://ebookmeta.com/product/the-bodhidharma-anthology-the-earliest-
records-of-zen-jeffrey-l-broughton/

ebookmeta.com

The Quiet Crypto Revolution: How Blockchain and

Cryptocurrency Are Changing Our Lives 1st Edition Klaas
Jung
https://ebookmeta.com/product/the-quiet-crypto-revolution-how-
blockchain-and-cryptocurrency-are-changing-our-lives-1st-edition-
klaas-jung/
ebookmeta.com

Cognitive Behavior and Human Computer Interaction Based on

Machine Learning Algorithms 1st Edition Sandeep Kumar
(Editor)
https://ebookmeta.com/product/cognitive-behavior-and-human-computer-
interaction-based-on-machine-learning-algorithms-1st-edition-sandeep-
kumar-editor/
ebookmeta.com

Sophistes Plato s Dialogue and Heidegger s Lectures in

Marburg 1924 25 1st Edition Diego De Brasi

https://ebookmeta.com/product/sophistes-plato-s-dialogue-and-
heidegger-s-lectures-in-marburg-1924-25-1st-edition-diego-de-brasi/

ebookmeta.com
Lord Sumption and the Limits of the Law 1st Edition N. W.
Barber

https://ebookmeta.com/product/lord-sumption-and-the-limits-of-the-
law-1st-edition-n-w-barber/

ebookmeta.com
INCEST
This page intentionally left blank
 INCEST
O R I G I N S O F T H E TA B O O

JONATHAN H. TURNER
AND

ALEXANDRA MARYANSKI

FOREWORD BY ROBIN FOX

 First published 2005 by Paradigm Publishers

Published 2016 by Routledge

2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon OX14 4RN
711 Third Avenue, New York, NY 10017, USA

Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business

Copyright © 2005 , Taylor & Francis.

All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced or

utilised in any form or by any electronic, mechanical, or other means, now
known or hereafter invented, including photocopying and recording, or in any
information storage or retrieval system, without permission in writing from
the publishers.

Notice: Product or corporate names may be trademarks or registered

trademarks, and are used only for identification and explanation without
intent to infringe.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Turner, Jonathan H.
Incest : origins of the taboo / Jonathan H. Turner and Alexandra Maryanski.
p. cm.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 1-59451-116-0 (cloth : alk. paper)
1. Incest. I. Maryanski, Alexandra. II. Title.
HV6570.6.T87 2005
306.877—dc22
2005004914

ISBN 13 : 978-1-59451-116-5 (hbk)

ISBN 13 : 978-1-59451-117-2 (pbk)

Designed and Typeset by Straight Creek Bookmakers.

 To
John McLennan, Émile Durkheim, Lewis H. Morgan,
Johann Bachofen, Sigmund Freud, and Edward Westermarck,
who all shared a concern with understanding the nature and
early history of the family.
This page intentionally left blank
 CONTENTS

Foreword ix
Acknowledgments xiii

1 The Golden Age of Promiscuity 1

2 Avoiding Incest 27
More Recent Explanations for the Origins of the
Incest Taboo

3 Forbidden Acts 53
Incest and Its Psychological Consequences
4 A Distant Mirror 83
Ape Social Structure and Sexual Avoidance
among the Primates

5 The Horde 123

Social Organization before the Nuclear Family

6 Family and Taboo 163

7 Unraveling the Mystery of the Incest Taboo 185
Bibliography 201
Index 247
About the Authors 255

vii
This page intentionally left blank
 FOREWORD
Robin Fox

Two casual remarks set me off on the search for the meaning of
the incest taboo. When I was an undergraduate (in sociology) at
the London School of Economics (LSE) in the early 1950s, we
had a weekly class on social anthropology. One week the subject
was the incest taboo. I was trotting out all the standard sociolog-
ical explanations for exogamy and the expansion of social ties and
so on when Maurice Freedman, the great expert on Chinese kin-
ship and later professor of anthropology at Oxford, obviously bored
with this recitation, interrupted me. “Why can’t we have a sexual
free-for-all in the family and then marry out of it?” I was startled
out of my sociological rut and launched on a lifelong intellectual
adventure.
The second significant encounter was at Harvard (the old Social
Relations Department) in the late 1950s. John Whiting, the genial
pioneer of culture and personality studies, observed to me that
opposite-sex children who played rough-and-tumble games a lot
often seemed to get very sexually excited and then dissolve in tears
and anger, presumably out of frustration. It immediately hit me
that this might be the foundation for Edward Westermarck’s con-
tention that siblings easily developed a “natural aversion” to sex
with each other at the onset of puberty.
A few years later (1962) I worked this idea up into an article
called “Sibling Incest” for the British Journal of Sociology. The
article was much admired and its conclusions generally dismissed.
The prevailing wisdom, backed by Freud, Frazer, Malinowski, and
Lévi-Strauss—and most everyone else—was that it was “self-evi-
dent” that we all want to commit incest, otherwise why are there
ix
x Foreword

all these fierce sanctions against it? I invoked Westermarck’s re-

sponse: that it could be that we were so against incest precisely
because we didn’t want to do it and so were horrified by those
who did. No cigar. I think the only reason my article was pub-
lished is that Westermarck is one of the revered founders of soci-
ology at the LSE; he deserved a hearing, at least.
In contrasting the two views of sibling incest I coined the terms
“Freud effect” and “Westermarck effect.” The former got no-
where, but the latter, as this excellent book demonstrates, has
passed into the language like “inferiority complex” and “male
bonding.” It is hard to convey how improbable this seemed in the
early 1960s. Freud dominated; you had to come to terms with
him. I suppose I figured that if I couldn’t lick him, I could at least
hijack his theory for my own purposes. Much of what followed is
spelled out in detail in this book.
Jonathan Turner and Alexandra Maryanski do a wonderful job
of first summarizing the classical and modern debates on the incest
taboo and then giving the debate a mighty push forward. Their
command of the material across a range of social and natural
sciences is almost alarmingly thorough, as is their confident weav-
ing together of all the complicated strands. When I started the
“Westermack debate” it was impossible to get sociologists to take
evolution seriously or evolutionists to have any patience with so-
ciological concerns. No one wanted to learn new disciplines. The
authors here show how far we have come. I fumbled about, for
example, with what little was known of ape and monkey society.
Even in 1980, the year of The Red Lamp of Incest, it was still
rudimentary. But the questions were posed, and our authors are
able, with greatest sophistication, to advance the debate on the
“primate baseline” and show how cladistic analysis forces us to
conclude that a loose, individualistic, and low-dominance organi-
zation characterized the common ancestor of modern chimps and
humans. In following the logic of the move to the savanna, I had
obviously overestimated the degree to which early hominid society
would have become baboon-like in its structure. I had therefore
put too much “kinship” into the original mix—and too much
dominance. The picture has to be adjusted. This is one example,
but it shows how true science advances. My other great teacher
was Karl Popper. He taught us all that our hypotheses should be
Foreword xi

vulnerable, and that we should welcome disconfirmation: it means

we are indeed doing science!
There are many examples here of such welcome improvements.
But I am heartened to see that the broad outlines remain intact.
Turner and Maryanski demonstrate that the nuclear family was
indeed a late development from the baseline and brought with it
the problems that the taboo sought to answer. In one of the most
significant additions to the debate, they show that as the family in
industrial society becomes more isolated from the community the
mechanisms of avoidance become less dependable. Mothers and
sons seem to be inoculated by a “bio-program.” I would follow
Earl Count in seeing this as a “reverberation” of the breast suck-
ling experience throughout life. Traditionally sons were suckled
for up to three years, with, as we know, profound hormonal con-
sequences for both partners. Since the invention of feeding bottles,
in industrial societies most sons are not breast-fed at all. The bio-
programs are not automatic: all need the appropriate input to be
activated. Jocasta never suckled Oedipus.
The Westermarck effect is very variable, and the authors are
right to stress this variability. It was there in the original hypoth-
esis, but many since have ignored it. This is not a mechanical
effect. As the age of puberty descends to the preteen levels and the
years of familial dependency, with greater “privacy” for individual
children, increase, so the possibility of sibling incest rises and seems
to be rising. Fathers and daughters have very little natural immu-
nity. Without community monitoring they must fall back on those
evolved systems (bio-programs) of inhibition and control of emo-
tions so ably described here. In fact most fathers enjoy positive,
loving relationships with their daughters (something many femi-
nists seem strangely reluctant to admit), and control is not an issue
unless things go wrong, as they do all too often.
It has been suggested that with the advent of reliable contracep-
tion (especially the pill) the point of the incest taboo has been lost:
with no genetic consequences, why bother? This brilliantly suc-
cessful account by Turner and Maryanski, with its logic, its accu-
racy, and its impeccable data, will more than demonstrate why this
is wishful thinking. The incest taboo was indispensable to that
struggling ape making it into humanity, and like so much of our
evolutionary heritage, we are stuck with it.
This page intentionally left blank
 ACKNOWLEDGMENTS

We wish to thank the Academic Senate of the University of Cali-

fornia–Riverside for supporting our research for this book. We are
indebted to historian Patricia Turner for her helpful suggestions in
chapter 1. We also want to thank the UCR library staff, especially
Janet Moores, Maria Mendoza, Kim Noon, and Debbie Snow in
Interlibrary Loan, who were somehow able to secure for us hard-
to-locate texts and journals throughout the globe. We are very
grateful for their help. We also extend our thanks to Julie Kirsch at
Paradigm Publishers for her editorial assistance, and we want to
thank Clara Dean, our friend and typist for many years, who pre-
pared the manuscript for publication.

xiii
This page intentionally left blank
 1
THE GOLDEN AGE OF PROMISCUITY

Here lies the daughter, here lies the father, here lies the
sister, here lies the brother, here lies the wife and the
husband, and there are only two bodies here.
—Medieval tombstone epitaph1

INTRODUCTION

Humans have been fascinated by incest for all of recorded history

and, no doubt, long before ideas could be written down. When
acts are taboo, they are mysterious, frightening, and yet captivat-
ing. This combination of responses makes them topics for not just
quiet and private talk, but also for folk tales, drama, myths, and
literary works. Such has certainly been the case for the incest
taboo—the most bewitching taboo of all. Part of this attraction
stems from being forbidden, but avoiding incest reaches deep into
our humanity. Breaking the incest ban strikes at the core of the
family and society, if not the viability of the species, and people’s
implicit sense of what is at stake makes this taboo especially formi-
dable.
The word “incest” is derived from the Latin incestum and refers
to sexual union with a near relative. The word “taboo” comes
from Tonga via Captain James Cook’s famous voyage to Polyne-
sia, where Cook observed that the Tongans employ the word

1. Quoted in Archibald 2001, 123. Similar double incest inscriptions are

found in many places. For detailed discussions, see Rank [1912] 1992, 296.
1
2 Chapter 1

tabu, a variant of the more widespread Polynesian word, tapu.

Writing in his journal in 1777, Cook noted that taboo has an
“extensive signification” but in general denotes something that is
“forbidden” (Cook [1777] 1967). The marriage of these two
terms—incest and taboo—provided a label for a social interdiction
that has preoccupied humans for millennia. Why should this be
so? Émile Durkheim ([1897] 1963, 27) gave expression to part of
the answer when he emphasized that “all repression of incest pre-
supposes familial relations recognized and organized by society.”
For contemporary Westerners, the family is typically a mother,
father, and children. Yet, since a female can raise her offspring
alone, it is equally plausible that the elementary family can be
composed of a mother (impregnated by a visiting “father”) and
her offspring; and then, as Robin Fox (1967, 54) theoretically put
it, “our mother-children group could settle down to a cosy little
inbreeding arrangement and be totally self-sufficient for purposes
of reproduction.” But nobody is supposed to mate in this bundle
of relationships. And among all populations, there are often ex-
plicit but always implicit understandings that the mother–son, fa-
ther–daughter, and brother–sister dyads of the nuclear family are
not to mate. Sometimes this understanding is expressed as an
explicit ban or taboo; at other times it is simply considered so
unthinkable for close relatives to mate that a rule is unnecessary
(Murdock 1949). Still, as we will see, there is something worri-
some about the nuclear family and we should ask, Why are people
in some societies so worried about sexual relations between moth-
ers and sons, fathers and daughters, and brothers with sisters? Is
there something about the nuclear family that makes sexual inter-
course more likely, and if so, to what effect?
While the incest taboo applies worldwide to the nuclear family,
customs and laws often extend the prohibition to other relation-
ships, well beyond the nuclear unit. But again we can ask, Why
would this be so? Why would people make other, often remote,
relatives taboo? It is not just contemporary scholars and scientists
who have asked these kinds of questions; they are only following
on the heels of a long Western tradition, emerging with the Greeks
and Romans and running through the Middle Ages, the early
modern age, and the growth of the natural and social sciences. In
fact, a wide swath of individuals—from early philosophers through
the papacy and literary figures to early and late scientists—have all
focused on the problem of incest and the taboo. It is useful, then,
The Golden Age of Promiscuity 3

to begin our inquiry into the origins of the incest taboo by re-
viewing, in very broad strokes, the Western tradition of attitudes
about incest. For incest is clearly something that humans have
talked and thought about for a long time, certainly long before
literacy. But with literacy and a written record, we can now see the
varied forms such attention takes, whether these interests are re-
corded in the myths, legends, or narratives of the classical period
in Western history, the laws of the Christian church, or the early
speculations by the first generation of social scientists on the ori-
gins of the family and society.

THE FAMILY AND THE INCEST TABOO IN CLASSICAL

TIMES (800 B.C.E.–350 C.E.)2

A family for Greeks (oikos) and Romans (familia) originally meant

a household, or a private domestic group composed of parents
and children, grandparents, other relatives, and even servants and
slaves. While the Greeks banned sexual intimacy between parents
and their offspring as well as lineal relatives, enforcement of this
prohibition was by public opinion alone because Greek legal codes
lacked a punishment or even a formal term for incest. Yet in Greek
society, dreams about incest were seemingly a popular pastime and
often discussed (Archibald 2001, 17), as is evident in Plato’s Re-
public, when Socrates is said to have observed of some men that
“in sleep when . . . all that belongs to the calculating, tame, and
ruling part . . . slumbers . . . the beastly and wild part, gorged
with food or drink . . . seeks to go and satisfy its dispositions. . . .
And it doesn’t shrink from attempting intercourse, as it supposes,
with a mother or with anyone else at all.” (9.571). Yet in The Laws
of Plato (7.838b), the Athenian attests to the unwritten law (con-
cerning siblings or parents and child) that “guards in a very effec-
tive way . . . against touching . . . by open or secret sleeping
together, or by any other sort of embracing. In fact, among the
many there isn’t the slightest desire for this sort of intercourse”
(7.838b).
It was left to the Romans to coin the word incestrum, a concept
that included a variety of offenses from prohibiting incest in the
nuclear family through the lineal line of kin and even some collateral

2. This section leans heavily on Elizabeth Archibald’s excellent study, Incest

and the Medieval Imagination (2001).
4 Chapter 1

relations to banning sexual intercourse with a vestal virgin. How-

ever, as with the Greeks, Roman marriages (while subject to Ro-
man law) were largely family matters, without religious or
government intrusions (Archibald 2001, 12ff.; Beard 1980; Mey-
rick [1880] 1968, 1725–30).
The incest motif also found popular expression in ancient Greek
and Roman myths, legends, narratives, and other literary works.
In Hesiod’s Theogony, the coupling of divine siblings gave life to
the Olympian gods after “Kronos forced himself upon Rheia, and
she gave birth to a splendid brood” (quoted in Johnson and Price-
Williams 1996, 110). Yet a sharp contrast was made between gods
and humans, for whom even unwitting incest invited disastrous
consequences. The infamous Oedipal tale, which is usually por-
trayed as a Greek tragedy, is the best-known story of the conse-
quences of even inadvertent incest on human social relations. King
Laius and Queen Jocasta abandon their newborn son (after muti-
lating his feet) on learning that he would someday slay his father
and marry his mother. He survives and is adopted by the king of
Corinth, who names him Oedipus (“swollen foot”). When told of
the curse, Prince Oedipus flees Corinth to avoid his destiny (be-
cause he thinks that the king of Corinth is his biological father),
but when on the road, he has an altercation with and murders
King Laius, thereby committing patricide. Traveling to his native
city, Oedipus successfully outwits the terrifying Sphinx (a hybrid
monster), winning the hand of Queen Jocasta and fathering four
children. When fate intervenes to expose their incestuous mar-
riage, Queen Jocasta kills herself and King Oedipus blinds himself
and prays for death.3 What is it that makes this tale so captivating?
Is it the inevitability of fate, the parricide, or the incestuous union
of mother and son? Whatever the answer, this story and a host of
Oedipal-like tales are found in “family-complex folktales” that cir-
cle the globe in both literate and preliterate societies. Allen W.
Johnson and Douglass Richard Price-Williams titled their fascinat-
ing book Oedipus Ubiquitous (1996) because the basic elements of
the Oedipus narrative are familiar themes in diverse parts of the

3. There are several versions of this story in antiquity, although all carry the
theme of patricide and the marriage of mother and son. This sketch follows
Sophocles’ Oedipus Rex (King Oedipus), first performed in Athens around 425
B.C.E. Sophocles’ tragedy is the one Freud used as the focal point for his provoc-
ative Oedipus complex theory to be discussed later in this chapter.
The Golden Age of Promiscuity 5

world. And, of course, the shock of Sigmund Freud’s speculation

on the Oedipal triangle in the Victorian family is only an extended
Western manifestation of this widespread incest tale.
Given the general attitude in classical times that incest among
humans is immoral and vile (Archibald 2001, 17), it is easy to
appreciate why both the Greeks and Romans enjoyed disparaging
barbarians for their incestuous behaviors, with Strabo in his histor-
ical Geography reporting that the Persian magi “consort even with
their mothers” while the “inhabitants of Ierne (Ireland) count it
an honorable thing, when their fathers die, to devour them, and
openly to have intercourse . . . with their mothers and sisters”
([circa 7 B.C.E.] 1930, 2:259, 7:185). Thus in the ancient world
charges of incest became a convenient way to debase outsiders and
enemies. Rumors connecting individuals or groups to incest also
served as a common Roman device for vilifying powerful politi-
cians, minorities, and unpopular religious groups within society.
Favorite targets were early Christians, who were charged with
group marriage, sibling incest, and “a promiscuous ‘brotherhood’
and ‘sisterhood’ by which ordinary fornication, under cover of a
hallowed name, is converted to incest” (Apologeticus, quoted in
Archibald 2001, 20, and see The Ante-Nicene Fathers 1908, 2:112;
de Ste. Croix 1963). In turn, early Christian apologists defended
Christianity and accused their accusers of scattering their “lusts
promiscuously.” For example, Minucius Felix writes that the “plot-
ting of demons has falsely devised an enormous fable against us
. . . (when in reality) . . . you worship incestuous gods, who have
intercourse with mothers, with daughters, with sisters. . . . With
reason . . . is incest frequently detected among you, and is contin-
ually permitted” (Ante-Nicene Fathers 1908, 4:192).
Despite the seductive entertainment in telling tales of incest,
debauching enemies, and bashing outsiders with charges of inces-
tuous acts, few Greeks and Romans ever questioned why incest
rules existed or why incest was such a “wicked” thing. But there
were exceptions. Well before modern times the Greek writer Plu-
tarch (Honigmann 1976:26ff.) saw the incest taboo as a preven-
tive measure for avoiding potential role conflict within the family
(thus anticipating most sociological arguments on the origins of
the incest taboo); and Plutarch along with the Roman historian
Tacitus saw that the taboo created conflict-reducing alliances by
forcing individuals to marry out into other kin groups and com-
munities (thus anticipating many anthropological arguments).
6 Chapter 1

THE FAMILY AND THE INCEST TABOO IN THE MIDDLE

AGES (500–1500 C.E.)

When the Roman Empire splintered apart, as Germanic newcom-

ers invaded the classical world, secular authority began to be slow-
ly replaced by the ecclesiastical authority of the Christian
church-state. And in post-Roman society, ever more aspects of
sovereign family life gradually became dictated by canon law. Over
time, when marriage became ordained a sacrament, and indeed as
a “remedy for fornication,” the early Christian fathers imposed an
increasingly righteous Christian morality on husband and wife that
included strict monogamy and conjugal fidelity with few grounds
for divorce (or even separation), prohibitions against both polyg-
yny and concubinage, virginity before marriage for both sexes,
sexual abstinence during Lent and all religious holidays, and a
postpartum sexual taboo between husband and wife until a baby
was weaned (Gies and Gies 1987, 45ff.; Goody 1983, 37ff.; Rouche
1987).
In this new land of medieval Christendom, incest laws also
operated as a tool for the Church to gain control over the family.4
By reworking the old Roman codes of prohibited degrees of sex-
ual relationships, the Church Fathers kept expanding the circle of
forbidden marital connections, until by the twelfth century it in-
cluded within Christendom all lineal and collateral relatives to the
seventh degree or to a person’s sixth cousin. Most in-laws were
also disallowed; a man was forbidden to marry his dead brother’s
widow, his uncle’s widow, his wife’s sister, or anyone joined by a
spiritual affinity to the fourth degree such as a godchild and god-
parent (Meyrick 1968, 1725–30; Goody 1983; Howard 1904,
287ff.). When taken to the extreme degrees, “near of kin” in-
cluded all descendants of one’s great-great-great-great-great grand-
father, thus making it nearly impossible for anyone in small
communities to find eligible marriage partners (Gies and Gies
1987). These restrictive laws naturally ensured rampant violations
of such an inclusive incest taboo, resulting in clandestine unions
and reported offenses that today would never be considered inces-

4. According to Meyrick, in A Dictionary of Christian Antiquities ([1880]

1968, 1092), which covers the first eight centuries of Christianity, marriage
between a man and woman is “limited by a crowd of prohibitive regulations . . .
having as their general object 1, the prevention of incest; 2, the prevention of
evils which might accrue (a) to the state, (b) to religion, (c) to the individuals
concerned.”
The Golden Age of Promiscuity 7

tuous. This being so, and with a powerful papacy fixated on lust,
celibacy, and stamping out “incestuous” marriages, it is not sur-
prising that the incest motif would become a prominent theme
not just in medieval religious texts and canon law but also in
vernacular folklore, myths, narratives, and legends.
During much of the Middle Ages, discourse on incest was used
by clerical writers to warn of the “sins of the flesh” and to bolster
canon codes on conjugal duties and on proper family relation-
ships. By using such terms as “fornication,” “lechery,” “sexual
sin,” and “unnatural act” to get their message across, the Church
dramatized the “evils” of incest, a message that can still be heard
today in some Christian churches. Yet, the Church’s energy was
directed more toward “saving souls” by doing penance rather than
enforcing laws or protecting young incest victims (Archibald 2001,
5, 27); consequently, allegations of incestuous behavior could be
used as a wedge to rout out sinners committing “heinous acts”
and to impart to them the “gift of grace” once they confessed and
did penance for their sins (and thereby accepted the guidance of
the Church over their lives). Church writers were also kept busy
inventing incest narratives as a means to send explicit messages to
the laity. Women were often depicted as weak and as consumed by
insatiable desires for sex, much like Eve who committed the first
act of incest by eating the forbidden fruit that symbolized her
sexual desires. By equating incestuous acts with the doctrine of
original sin, the Church reinforced the belief that all humans are
sinners (or at least predisposed to be) and need spiritual redemp-
tion through ecclesiastical discipline. After the sixth century, the
clerics relied on Penitentials (or guidelines for various sins) to
police all sexuality, even sexual intercourse between husband and
wife, by prescribing light penance for deviations from Church-
prescribed sexual positions to heavy penance for oral sex and
masturbation. Nuclear family incest was especially horrifying to
the Church. But in the Anglo-Saxon Penitential of Theodore,
only penalties for mother–son and brother–sister incest were cov-
ered. Father–daughter incest is not even mentioned (see Gies and
Gies 1987, 62ff.)—a rather surprising omission perhaps reflecting
the patriarchy of the church (see Mead [1880] 1968, 1586–1608
for an extended discussion).
Among the laity, fictional stories of incest were extremely pop-
ular for their ability to shock audiences, impart moral lessons, and
provide a ready source of entertainment. Oedipal-like tales were
particularly favored. Although subjects and stories were set in a
8 Chapter 1

religious context, the thrust of each tale was the same, with some
close cognates to the original Greek classic. The Mediaeval Legend
of Judas Iscariot, for example, tells of a rich father who, after
learning that his newborn son will someday kill him, mutilates his
son’s feet and pushes him from the household. But Judas is res-
cued, grows up, and unknowingly enters his real father’s orchard
in search of fruit and inadvertently commits patricide. Later when
given his mother’s hand, the incestuous marriage is consummated
followed by the usual tragic ending (see Edmunds 1985 for a
detailed discussion). Although Judas of the Bible met an ugly fate
(for this villain also betrayed Christ), many mother–son incest tales
had happier spiritual endings, once the sinners confessed and asked
for divine forgiveness. In fact, according to Archibald (2001, 106),
the Church was pleased to have Oedipus tales told in a Christian
context to show how humans were mired in sin and, not coinci-
dentally, how the Christian Fathers were there to confer the gift of
grace. Other popular mother–son incest tales report on “near
misses,” where identities are discovered in the nick of time. How-
ever, outside of Oedipal-like tales, consummated mother–son sto-
ries are rare, except in short exempla when used by the clergy to
buttress a moral point (Archibald 2001, 106ff.).
Incest stories during the Middle Ages were also spun around
medieval kings, queens, knights, saints, and even members of the
papacy. One saucy and very popular Oedipus-type story is the
legend of Pope Gregory. In this tale, incest is doubled as the story
begins with an incestuous relationship between two royal siblings
and the birth of their baby boy. The child is put in a small boat
and sent out to sea; he is rescued and later returns to the land of
his birth, where he unknowingly marries his queen mother and
thereby becomes a king. But unlike the Greek tragedy, a shift
occurs from secular to religious values: Upon the discovery of
double incest, there is remorse and confession by mother and son
(husband and wife), with the devil being blamed and, amazingly,
the gift of divine grace (after a seventeen-year penancy in isola-
tion) allows Gregory to become pope. (See Edmunds 1985;
Archibald 2001; and McCabe 1993 for discussions.) Why the
double incest in this apocryphal myth? According to the historian
Otto Rank ([1912] 1992, 271), such novelty in the medieval
imagination, which approached “the limits of the humanly con-
ceivable,” simply reflects the fact that “the great repression of drives
expressed in Christianity could be maintained only at the cost of a
fantasy life pouring forth to the most voluptuous degree.”
The Golden Age of Promiscuity 9

Father–daughter incest tales commanded the widest attention,

especially in the later Middle Ages. One tenth-century poem in
the Exeter Book (based on Genesis 19:30–38) is a riddle of jum-
bled family relationships:

A man sat down to feast with two wives,

Drank wine with two daughters, supped with two sons.
The daughters were sisters with their own two sons,
Each son a favored, first-born prince.
The father of each prince sat with his son,
Also the uncle and nephew of each.
In the room’s reach was a family of five. (quoted in Gies and Gies
1987, 104)

Riddles spun around all types of family relationships were pop-

ular during the Middle Ages, in part because the complicated
and perplexing degrees of sexual avoidance advocated by canon
law fostered the invention of a more simplified forum (Taylor
1938).
For the most part, medieval tales of father–daughter incest dif-
fer dramatically from those about mother–son incest. In the latter,
both individuals are nearly always unaware of their true relation-
ship, and thus the incest is unwitting. In contrast, in tales of
father–daughter incest, the father typically tries to seduce his known
daughter, who is portrayed as a victim. Yet these tales often be-
come adventure stories, as incest is averted just in time, as would
be the case when the daughter runs away from her father (see
Archibald 2001, 149). Unlike mother–son and father–daughter
incest tales, brother–sister stories were relatively uncommon in
medieval literature (although they proliferated during the early
modern period). Some popular ones involve major legendary he-
roes, such as Charlemagne, who sleeps with his sister and thereby
begets a son, Roland, who is both son and nephew to Charle-
magne who, reciprocally, is both father and uncle to Roland.
However, in most medieval narratives, brother–sister incest is usu-
ally portrayed as a tantalizing romance story where long separated
siblings fall in love, unaware of their family ties. Oddly enough,
the active medieval imagination even created an incest riddle for
the birth of Christ. The Virgin Mary is the ultimate “Mother of
Grace,” but she is also associated with “holy incest” because she is
the “mother of her own Creator, and the bride and daughter of
her own Son” (Archibald 2001, 230).
10 Chapter 1

In the main, few questioned the biological or sociological rea-

sons behind the incest taboo in the Middle Ages, with notable
exceptions. In the sixth century, Pope Gregory the Great (540–
604) emphasized that marriage between near relatives led to fer-
tility problems (Muller 1913, 295); in the thirteenth century,
Thomas Aquinas (1225–1274) suggested that the incest taboo
promoted alliances between groups by building bridges between
families whose sons and daughters marry, while at the same time,
the taboo worked to reduce potential conflict within the nuclear
family. Thomas Aquinas also stressed that the purpose of the incest
taboo was to ensure healthy children, with a deformed child being
God’s punishment for an incestuous act (Honigmann 1976, 46–
48). And in the sixteenth century, as Robert Burton wrote, “the
church and common-wealth, humane and divine lawes, have con-
spired to avoid hereditary diseases, forbidding such marriages as
are any whit allied” (quoted from Archibald 2001, 50). Despite
explicit documentation, Archibald (2001) suspects that the medi-
eval world had a “widespread awareness” of the link between close
inbreeding and deformed children. And, as we will see in this and
the next chapter, virtually all of the principal scientific explanations
for the origins of the incest taboo were evident, at least in incip-
ient form, during the classical period and Middle Ages.
Thus incest tales told during the Middle Ages make an across-
the-board distinction between the nuclear family and more remote
relatives. Incest stories outside the nuclear family are rare, despite
the Church’s wide stretch of the incest rules to include many
remote relatives (Archibald 2001, 221). This literary apathy is
telling because it goes against the best efforts of the Church to
broaden the definition of incest to a protracted array of kin; and
indeed, sexual relations among any known relative was often high-
lighted by the clergy as a grave act of sin. Oddly enough, despite
the Church’s worrisome efforts to condemn incestuous acts, court
records of nuclear family incest were rare. After the twelfth centu-
ry, prohibited degrees of propinquity were gradually relaxed, but
this relative loosening of forbidden connections ironically placed
greater attention on sexual relations within the nuclear family. In
addition, by putting marriage on a pious foundation with strict
monogamy, the Church succeeded in its efforts at viewing mother,
father, and children as the centerpiece of human society. Thus the
viability of society was increasingly seen to hinge on the morality
of the elementary family—a shift in perspective that was unprece-
dented in human history and persists to the present day in the
The Golden Age of Promiscuity 11

West, where “family values” are seen as the backbone of the “good”
society.

THE INCEST TABOO AND THE EARLY MODERN PERIOD

(1500–1800 C.E.)

The cultural rebirth in the Renaissance, the discovery of the

Americas, and the Protestant Reformation signaled the closing of
a period in Western history where the known universe was classi-
fied into “the unholy world” and the “holy church” (Howard
1904, 389). In its place a deeper and broader worldview took
hold, a view characterized by religious renewal, scientific discov-
ery, new technologies, and nation-states with secular authority.
Above all, the invention of the printing press led to an informa-
tion revolution by encouraging a growing literate population to
read not only the Bible and religious literatures but also secular
texts. And, by the sixteenth and seventeenth centuries, an ethos of
secularism had taken hold, breaking down the old systems of be-
lief and opening the door to new ideas, attitudes, and optimism
(for discussions, see Chartier 1989b, 111ff.; Stone 1977; and
Collins 1998). Discoveries in the physical sciences, coupled with
notions of progress and evolution, began to challenge the domi-
nant views of a “static universe,” and increasingly philosophers
wrote of a world in continual change. With the Enlightenment,
the belief in human reason and progress was established; and so it
should not be surprising that conceptions of family, sexuality, and
incest would also be viewed in new ways (Bock 1956; Foucault
1986; Collins 1998).
The image of the conjugal family unit carved out during the
Middle Ages stood firm, primarily because the medieval Church
had relegated most kith and kin to the periphery of “the family.”
By focusing on the evils of incest within the nuclear family, the
boundary between this unit and other kindred intensified. More-
over, the structure of kinship was undergoing significant change in
England toward the nuclearization, as features more typical of the
modern nuclear family gradually became apparent, including stron-
ger conjugal ties, decoupling of sexual enjoyment from guilt and
sin, and greater family privacy and autonomy (Stone 1977; Chart-
ier 1989a). In addition, once the Church forfeited its strong moral
authority, attention moved away from confession and penance for
incest offenders to the consequences of incest for society at large.
One late fourteenth- or early fifteenth-century example of this
12 Chapter 1

coming trend is the Dux Moraud (Duke Vagabond). The play

(preserved only in fragments) is a horrific tale of an incestuous
father–daughter relationship; the murder of the mother by her
daughter after discovering the illicit affair; the exposure of the
child born of the incestuous relationship, and the death of the
father by his demented daughter (see Davis 1970, 100–11). While
the father confesses his incestuous abuses to a priest and is given
the normative medieval penance to “save his soul,” this play also
buttresses the incest taboo by highlighting the inherent role con-
flicts and appalling dangers of such forbidden relationships for
civilized society (McCabe 1993, 116–17).
During the sixteenth and seventeenth centuries, the incest motif
was amazingly popular in folk tales, literature, poetry, ballads,
plays, and especially English drama (Archibald 2001; Luis-Martin-
ez 2002; Richardson 1985). While themes of an Oedipal nature
were frequent, theatergoing tastes also favored brother–sister in-
cest. In John Ford’s widely acclaimed play, ’Tis Pity She’s a Whore
published in 1633, the incest taboo is upheld in a very passionate
love story between two siblings, Annabella and Giovanna, who
recklessly flaunt society by having an incestuous affair leading to a
pregnancy, which ensures a tragic ending. Father–daughter incest
also captivated early modern audiences, especially conflicts arising
from father–daughter suitor triangles. For example, in Shakespeare’s
Pericles (c. 1608), father–daughter incest is revealed by the victim
to her suitor in a family riddle:

I am no viper, yet I feed

On mother’s flesh which did me breed.
I sought a husband, in which labour
I found that kindness in a father.
He’s father, son, and husband mild;
I, mother, wife,—and yet his child.
How they may be, and yet in two,
As you will live, resolve it you. (1.1.57)

How does one fold six family relationships in two persons? The
answer can only be incest. And as always, the incestuous ways of
the nuclear family are key, whether the tale is tragedy, romance, or
comedy and whether incest is imagined, consummated, or avert-
ed. Thus, despite major alterations in the traditional order of things
after the Middle Ages, the incest motif and the centrality of the
nuclear family flourished during the early modern period. How-
The Golden Age of Promiscuity 13

ever, the role relationships of the conjugal family, along with the
belief that the nuclear family was the original cell of society, were
seriously challenged by social scientists in the nineteenth century.

THE INCEST TABOO AND THE FAMILY IN THE

NINETEENTH CENTURY

In the nineteenth century, the twin doctrines of progress and

evolution began to compete with traditional Christian theology.
These insurgent forces reflected a growing interest in learning
about other societies in an effort to understand the dynamics of
social and cultural change. While the study of alien cultures dates
back to Greek and Roman times, only in the nineteenth century
did scholars of the Enlightenment attempt to organize ethno-
graphic materials with an evolutionary interpretation of history.
After concluding that “ruder” societies were at different develop-
mental stages than the societies of Western Europe, social theorists
devised a hierarchal scale of progress, assigning native populations
to particular stages of evolution in terms of how culturally ad-
vanced they were along the road to Western civilization. Aborig-
inal peoples were also viewed as “living fossils” of earlier stages of
societies through which modern European societies had already
passed. So-called proof of this evolutionary interpretation of histo-
ry was heralded by a “doctrine of survivals” postulating that odd
relics found in more advanced societies were “leftovers” from pri-
or stages of development along the road to civilization.
Above all, what fired the imagination of early theorists was
speculation on the origins of marriage, family, and the incest ta-
boo. Until researchers took to the field, it had been taken for
granted that the European family plan was duplicated everywhere.
But fieldworkers soon discovered that aboriginal family life dif-
fered dramatically from the Western bilateral plan. Rules of mar-
riage, residence, and descent differed from those in the West, as
did kinship terminology. Moreover, it became evident that in many
preliterate societies, kinship was the structural basis of the entire
society (see Trautmann 1987). To describe these kin-based societ-
ies (what today are typically termed “horticultural” and “pastoral”
societies), social scientists were forced to take up new vocabularies,
with the result that terms such as “lineage,” “clan,” “gens,” “sib,”
“moiety,” “phratry,” and “tribe” became part of the European
lexicon. The discovery of alternative family forms also forced the
coining of such new terms as “exogamy” (marrying outside one’s
14 Chapter 1

group) and “endogamy” (marrying inside one’s group) to de-

scribe exchange relationships and marriage patterns in many pre-
literate societies. And once kinship became a subject for scientific
investigation, the door was opened for theories on the origins
of the family and the incest taboo (for historical background,
see Harris 1968; Trautmann 1987; Honigmann 1976; and Stock-
ing 1968).

THE HORDE AS A SPECULATIVE CONSTRUCT

Johann Jakob Bachofen (1815–1887)

J. J. Bachofen, a Swiss-German professor of Roman law at Basel

University, was one of the first theorists to become fascinated with
the origins of the family. In 1861, after studying classic myths,
symbols, and literary works, he published Das Mutterrecht (or moth-
er right), a semiscientific work proposing the extraordinary hypoth-
esis that the first human families were organized around females. For
Bachofen, the matrifocal family came first and only later did a patri-
focal kin structure emerge. For Bachofen (1931, 157), the study of
the classics can “lead us from the known ages of antiquity into earlier
periods and from the world of ideas that has been so familiar to us
. . . into an older milieu, wholly unknown.”
In Bachofen’s evolutionary scheme, human society began with
a loosely knit “horde” of unrestricted promiscuity, followed by a
“gynaecocratic epoch” where females in a religious zeal created
marriage and matrilineal kinship revolving around female domi-
nance. Later, males asserted themselves and, over time, transformed
kinship to a pattern of patrilineal descent. Bachofen suggested that
descent through females was an “entire cultural stage” universal to
all humankind and that during this stage the “maternal element”
permeated every facet of life from an overriding emphasis on com-
munal values to binary contrasts revolving around a preference for
the left hand over the right, the night over the day, the moon over
the sun, the earth over the ocean, the dead over the living, and
the experience of sorrow over joy (Bachofen 1931, 160–61). Ba-
chofen’s stage model is more mysticism than science, but his ef-
forts to describe the systematic development of the family as a
distinct institution were insightful for their time. He was also the
first theorist to explore the idea of a matrifocal and matrilineal
stage of evolution in human societies.
The Golden Age of Promiscuity 15

Lewis Henry Morgan (1818–1881)

Lewis Henry Morgan a lawyer, businessman, and politician who

took an interest in American Indian tribes also sought to uncover
the origins of the family. Until Morgan entered the field, very
little was known about the nomenclature (terms of address) that
aboriginal societies used to designate relatives. Except for Western
kinship terminology such as mother, father, grandfather, aunt, and
cousin, Europeans did not have a vocabulary for expressing ex-
tended family ties, and indeed the Western kinship system (with its
emphasis on the small domestic unit) is very limited when denot-
ing consanguinity outside the nuclear core, especially for remote
connections.5 What surprised Morgan was that the nuclear family
terms of mother, father, sister, and brother were applied by Native
Americans to a much larger circle of relatives (see Tooker 1997).
After sending a questionnaire around the globe asking govern-
ment agents, missionaries, military personnel, and other interested
parties to provide what information they could on the kinship
systems of native communities, Morgan discovered that most ab-
original societies shared fundamental kinship features, suggesting a
common origin. When completed, the Tables (as they came to be
called) were composed of a sample of 139 kinship systems from
Europe, Asia, Africa, Australia, and the Americas. These tables
garnered wide attention and composed two hundred pages of
Morgan’s voluminous six-hundred-page text, Systems of Consan-
guinity and Affinity of the Human Family (1871). In seeking to
explain why so many differences existed among societies in their
naming and classification of relatives, Morgan isolated what he
thought were two basic types of kinship systems—the descriptive
and the classificatory. In Western societies, the kinship system is
descriptive, he said, because the terms that denote husband, wife,
mother, father, brother, sister, son, and daughter are discrete and
distinguish the designee from all other relatives. In contrast, among
American Indians and most aboriginal peoples around the world,
the kinship system is classificatory because the primary kinship
terms—mother, father, sister, and brother—are applied in a variety

5. Western kinship is a bilateral or cognatic system, a subtype of Eskimo.

Common features associated with this system are a small domestic group, a
kindred rather than a single-sided lineage, and an “Ego” who is equally related
to particular persons on both sides of the family.
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
harppauksilla seurasi Ingo perästä keihäättä ja heilutellen
puukkoansa. Taaskin heittäysi eläin syvään laaksoon, laahaten
keihästä mukanansa, ja Ingon rynnätessä eteenpäin, kukkulalle
päästäkseen edelle lumettomalla olaalla, kuuli hän alhaaltapäin
koirien haukunnan, metsästyshuutoja ja torventoitotusta, ja kun hän
riensi laaksoon, näki hän eläimen kaatuneena maahan, Theodulf'in
keihäs ruumiissansa, ja Theodulf seisoi itse eläimen päällä ja antoi
metsätorven ilmoittaa voittoansa. — Minun on otus
metsästyssääntöjen mukaan, — huudahti Ingo ja hyppäsi tapetun
eläimen päälle, — minun keihääni antoi sille kuolemaniskun. —
Kumpaisetkin miehet seisoivat vastakkain otuksen päällä ja tulinen
viha hehkui kumpaisenkin silmistä. — Minun on ase ja minun on
sonni, — huudahti Theodulf. Silloin tempasi Ingo hänen keihäänsä
eläimen ruumiista ja lingoitti sen kau'aksi pois, jotta se jäi
riippumaan erääsen männyn oksaan. Theodulf kiristeli hampaitansa
raivossaan, hetkisen näytti siltä, kuin olisi hänellä ollut halu koetella
voimiansa Ingon kanssa nyrkkitaistelussa, mutta tämän uljas ryhti
saattoi hänet hämille; hän vetäysi takaperin ja uhitti koirat Ingon
kimppuun. Ulvoen syöksivät nuot hurjat eläimet urhon päälle, suotta
huusi Hildebrand: — Voi! — Ingo tappoi raivoisimman näistä
puukollansa, mutta Vandalitkin juoksivat pelastamaan kuningastansa
hädästä ja työnsivät keihäänsä koiriin. — Metsästys on nyt lopussa,
— huudahti Berthar käskevällä äänellä, — nyt alkaa toinen leikki; se
konna, joka on uhittanut koirat meidän kuninkaamme kimppuun, ei
tule näkemään huomispäivän aurinkoa. Tänään olemme olleet
koirantappajia, joiksi sinä meitä nimitit, ja viimeinen koira, jonka me
tapamme olet sinä. — Hän kohotti nuijan heittääksensä, mutta
rautakouralla tempasi Ingo häntä kiinni käsivarresta: Älköön kukaan
rohjetko ryhtyä häneen, se mies on minun miekkaani varten. Mutta
sinä, Hildebrand, kutsu ratkaisijat tekemään oikeutta tässä
metsästysasiassa, päättäkäätte minun oikeudestani tässä paikalla
verijäljen tuntuessa ja tapetun otuksen vieressä. Molempikin puolue
valitsivat kukin joukostansa miehen, nämät valitsivat kolmannen.
Ratkaisijat tutkivat haavat, seuraisivat verijälkiä siihen paikkaan asti,
missä Ingon keihäs oli sattunut sonniin. Sitte tulivat he takasin,
neuvottelivat keskenänsä ja lausuivat päätöksensä. — Ingo-urholle
tulee saalis. — Hirveä hymyily kuvautui kuninkaan kasvoille, ja hän
kääntyi sonniin seljin. — Minun neuvoni on, — lausui Hildebrand
synkällä katsannolla, — etteivät molemmat joukot yht'aikaa mene
taloon; jos te, urho, suvaitsette, niin menkää edellä.

— Teillä on pieni taakka, — vastasi Berthar, — minun toverillani

taitaa olla tekemistä saaliin kotiinlaahaamisessa metsästä. Siitä
huolimatta en luule meidän jäävän osattomaksi metsästyksen
tuottamasta kunniasta, sillä tästä metsästyksestä taidetaan kyllä tulla
puhumaan pitemmältäkin maassa. — Vaitonaisina menivät Answald-
ruhtinaan miehet kartanoa kohti, ainoastansa Theodulf puhui
korskealla tavallansa, hillitäksensä sanoilla sitä raivoa, joka hänessä
riehui; metsästys huudotta kulkivat he pihaan, ja Hildebrand riensi
ruhtinaan puheille. — Oli pimeä, kun tuo voitolle päässyt joukko tuli
saaliinensa. — Puhaltakaa riemusäveleitä, — huudahti Berthar, —
kuten sopii näin runsaan saaliin saatua. Riemusävelet kaikuivat,
mutta ei kukaan avannut pihan porttia, ja Wolfin täytyi juosta
työntämään pois sen poikkipuolin olevan salvan. Vandalit laskivat
saaliin ruhtinaan huoneen edustalle, erkanivat tervehtien Thüringin
talonpojista ja kokoontuivat hiljaisuudessa majaansa.

Kartanolla oli pimeä ja talvimyrsky vinkui kattojen harjalta, mutta

kaikissa huoneissa ja salissa kuului kuiskaavien äänien suhinaa.
 6.

Jäähyväiset.

Hämärässä seuraavana aamuna meni Ingo miestensä Bertharin ja

Wolfin kanssa kaksintaisteluun elämästä ja kuolemasta, jota taistelua
aurinko ei saa katsella. Heidän jalkoinsa alla narisi lumi, yötuuli
vinkui heidän korvissansa ja tuprutteli lumipilviä vuorilta ales
laaksohon; musta pilven hattara peitti taivaanvalon, ainoastansa
kuolon henget vallitsivat maan päällä; ne kirkuivat tuulessa, ne
kahisivat alastomissa puissa ja hölisivät hyisessä vedessä lauluansa,
että kahdesta valansa tehneestä vuorovieraasta toinen erkanisi
päivän valosta astuaksensa alas usvien kylmään maahan. Berthar
osoitti äänetöinnä hämärään, kolme miestä seisoivat puron toisella
puolella, ne olivat Theodulf seuralaisinensa, Sintramin ja Aginon
kanssa. — Heidän jalkansa olivat nopeammat, — sanoi Ingo pahoilla
mielin, — heitä me kehukaamme, jotka ensiksi kääntävät selkänsä
usvaista ketoa kohti. — Heidän edessänsä oli taistelutanner,
hiekkainen saari ohuella lumipeitolla ja kummaltakin puolen
virtaavan veden ympäröimä. Taisteluun kutsutut todistajat
tervehtivät ääneti toisiansa puron yli, sitten menivät he rantavierulla
olevien halavien luokse, leikkasivat niistä paksuja oksia ja kuorivat
ne puukoillansa. Tämän jälkeen juoksivat Berthar ja Sintram veteen,
kumpikin ennättivät yht'aikaa kuivalle maalle ja rajoittivat
taistelupaikan valkoisilla kepeillä. Sitte menivät he kumpikin eri
niemekkeesensä saarta, toinen myötä- toinen vastavirtaan päin, ja
viittasivat kädellään taistelijallensa. Taistelijat notkistivat polvensa
suojelusjumalillensa, sopersivat rukoillen apua taistelussa, sitte
kahlasivat he vettä myöten toistensa luokse. Todistajat siirtyivät
takasin puron yli, ja kumpikin verivihollinen syöksi toistansa vastaan
kilvettä, kypärillä ja panssaripaidalla, sekä paljastetulla miekalla.
Teräs kalskahti terästä vastaan, heidän ympärillänsä vinkui tuuli ja
hyinen vesi hölisi. Tämä oli kova sankari-ottelu, eikä Theodulf
näyttäinyt ansaitsemattomaksi sitä mainetta, jonka hän
sotatovereinsa keskuudessa oli saavuttanut. Hetkisen kesti taistelu,
joka niin pian johtaa kuolemaan, ja levottomuudella katseli Berthar
aamuruskoa, päivän ennustajaa. Silloin horjui Theodulf eräästä aimo
iskusta, ja taaskin juoksi Ingo hänen jäljessänsä ja tapasi
voimakkaalla miekanlyönnillä häntä päähän rautakypärin läpi, että
verivirta pulppueli esiin ja ruhtinaan soturi kaatui seljällensä lumelle.
Ingo ryntäsi hänen kimppuunsa ja kohotti miekkansa, lävistääksensä
sen kärjellä hänen kurkkunsa. Samassa silmänräpäyksessä tunki
ensimäinen auringonsäde kukkuloiden yli, sen punainen valo sattui
haavoitetun miehen kasvoille, Sintram unohti tuskissansa käsketyn
äänettömyyden ja huusi puron yli: — Säästä häntä, aurinko näkee
sen. — Auringon säteen nähtyänsä ja kuultuansa huudon heltyi
voittajan kiukustunut sydän, hän veti miekkansa takasin ja lausui. —
Päivän kuningatar älköön nähkö minun lävistävän vuorovieraani
soturia. Elä, jos voit, — ja hän kääntyi pois. Theodulf mutisi maassa,
pudistaen hänelle nyrkkiänsä: — Tästä minä en tule sinua
kiittämään. Mutta Ingo juoksi hyistä vettä myöten rannalle ja käänsi
selkänsä saarelle sekä kaatuneelle, jolloin Berthar nuhdellen lausui:
— Ensimäisen kerran oli minun kuninkaani saita, kun oli kysymys
maksaa viholliselle matkarahoja usvien maahan.

— Minä en paljon pelkää sen miehen kostoa, joka on maannut

minun miekkani alla, — vastasi Ingo. — Ääneti seurasivat häntä
hänen miehensä, sill'aikaa kuin sen toisen auttajat menivät veden yli
ja alkoivat puuhailla haavoitetun miehen sotapuvun kanssa.
 Vieras-salin edustalla seisoivat Vandalit aseilla varustettuna
joukkona; heidän riemuhuutojansa, nähdessään kuninkaansa
palajavan saaressa käynnistänsä, tukahdutti Berthar. Pihaan
kerääntyi ruhtinaan miehet ja liittolaiset kolkkoina odottamaan,
kunnes Sintramin suruhuudot kuuluivat ja hänen takanansa
kantoivat kaksi soturia kaatunutta urhoa paarilla pihaan. Kun paari
oli laskettu ales vaimojen asunnon edustalle, syöksi ruhtinatar ulos,
heitti itsensä korkea-äänisesti parkaisten sukulaisensa viereen ja
ojensi rukoillen käsivartensa puolisoansa kohti. Sen syvän
äänettömyyden sijaan, joka ennen oli pihassa vallinnut, seurasi nyt
hirveä levottomuus, hälinä ja kostonhuudot; naapurit, kansan
päämiehet riensivät ympäri yhden joukon luota toisen luokse
rauhoittamaan näitä, mutta hekin ajattelivat murheella, että nyt oli
tuli sytytetty, jota viisaat neuvot tuskin saisivat sammumaan.

Ensimäinen, joka joutui ahdistuksen alaiseksi oli Wolf. Kun hän

lähestyi entisiä toveriansa, jotka tiheässä ryhmässä seisoivat sen
huoneen edustalla, missä haavoitettu makasi, katselivat he häntä
karsain silmin sekä käänsivät hänelle selkänsä ja Agino lausui: — Se,
joka on ollut riidassa meidän toverimme kanssa, on eronnut meidän
joukostamme, ja jos tahdot viimeisen kerran saada minulta hyvän
neuvon, niin väistä meidän läsnäoloamme, ett'ei kylmä rauta
palkitsisi sinua petoksestasi.

— Te teette häpeällisesti toverianne kohtaan, — vastasi Wolf

kiivaasti, — rehellisesti olen minä käyttäinnyt vannottuani valan, jota
te sillä kertaa kaikki ylistitte; kuinka voin minä jättää herrani
hengenhädässänsä veden ja aron välillä? — Jos sinä olit hänen
seuralaisensa vaarassa, — vastasi toinen, — niin piilolta itsesi hänen
huoneesensa ja juo muukalaisten kanssa sitä simaa, jota hän sinulle
kaataa; sillä vastenmielinen on meille sinun nimesi, ja sinun muistosi
tulee katoamaan meidän joukostamme.

Hildebrand'kin lähestyi häntä ja sanoi vakaisesti: — Minä olen

tuntenut sinut lapsesta saakka ja mielelläni tahtoisin minä auttaa
sinua, jos voisin, mutta vanha sananparsi lausuu: "missä isäntä
kompastuu, siinä kaatuu palvelija." Vaikka Answald-ruhtinas olisikin
sinulle suosiollinen, ei hän voi suojella sinua talonväen vihalta. Ken
tiesi voin minä taivuttaa häntä päästämään sinut valastasi; lähde
silloin miekkoinesi maailmaan ja etsi onneasi vieraassa maassa.

Wolf meni syrjään piha-aitauksen luokse ja salasi hehkuvat

kasvonsa tovereinsa silmiltä.

— Onko sinun matkakamsusi niin raskaat, että sinä itket kuin lapsi,
joka pelkää matkustamista? — kysyi eräs naisen ääni hänen
vieressänsä. Wolf vastasi katkerasti: — Että sinäkin, Frida, pilkkaat
minua, on pahempi kuin kaikki muu, sillä sinun takiasi iloitsin minä
hovipalveluksestani.

— On kait muitakin hoveja kuin tämä sali, joka on syrjässä

urhojen teiltä, missä sotilas kentiesi helpommin voittaa herransa
suosion ja kentiesi tavaraakin ja tiluksia, jotta hän voi ottaa itsellensä
vaimon. Minusta ei ole sellainen urhojen kokouspaikka mieluinen,
jossa naisella on ylivalta.

— Sinä neuvot minua lähtemään, — vastasi Wolf nähtävällä

hämmästyksellä, — ja kuitenkin jäät sinä itse tänne.

— Minä olen syntynyt pyörittämään värttinätä ja minun täytyy

varrota, kunnes joku mies nostaa minut ratsunsa selkään ja vie
minut kotiansa. Mutta iljettävältä näyttää minusta sellainen
isäntäväki, joka ensin avaa sylinsä vieraalle ja sitten on pahoillaan
hänen läsnäolostansa. Nouse hevosesi selkään, ratsasta rohkeasti
aron poikki ja etsi itsellesi uskollisempi isäntä.

— Sinä olet harvoin ollut minulle ystävällinen, Frida; mutta

sittenkin tuntuu minusta raskaalta jättää sinut tänne talon miesten
joukkoon, — sanoi tuo rehellinen Wolf.

— Kentiesi minäkin kerta jätän tämän talon, — lausui Frida

uljaasti. — Ja jos minä joskus olen ollut tyly sinua vastaan, Wolf, niin
tiedä että minä vihaan noita hölmöjä tuolla, sittenkun ne hylkäsivät
sinut toveruudestansa. — Frida katsoi ystävällisesti häneen ja katosi,
ja Wolf meni lohdutettuna muukalaisten asuntoon.

— Mistä nuot uljaat miehet tuolla keskenänsä kuiskaavat? — kysyi

häneltä Berthar tiedustellen.

— He ovat hyljänneet minut, — vastasi Wolf kolkosti, — siitä

syystä, että minä olin Ingo-kuninkaan mukana saarella käydessä.

— Ja mitä sinä, nuori Thüringiläinen, nyt aijot?

— Minä olen vannonut sinun herrallesi uskollisuutta, — vastasi

Wolf.
Berthar tarttui hänen käteensä.

— Niin puhuu rehellinen mies. Aina olet sinä ollut minulle mieleen,
sillä sinä olet ollut uskollinen palveluksessa ja käyttänyt itsesi hyvin
minun sotakumppaneitani kohtaan. Nyt tahdon minä, mikäli minun
voimassani on, pitää huolta siitä, ett'ei sinun tarvitse katua
päätöstäsi. Pysy aluksi erossa meistä ja seurustele Isanbart-sankarin
kanssa, jotta hän ottaisi sinut suojelukseensa ja puolustamallansa
auttaisi sinua pääsemään vapaaksi sitä valasta, joka sitoo sinut
ruhtinaasen. Tule sitte meidän luoksemme. Jumalat eivät ole suoneet
minulle poikaa, ja sinua tahdon minä pitää omana verenäni.
Viimeisen juomani tahdon jakaa sinun kanssasi, ja viimeinen
miekaniskuni tapahtukoon sinun rinnallasi. Ole tervetullut meidän
joukkoomme samoelemaan ympäri maailmaa, voittamaan saalista ja
saamaan autuaallisen lopun taistelussa.

Mutta Irmgard'kin sai tuta tämänaamuisen onnettomuuden

seurauksia. — Missä meidän tyttäremme on? — kysyi ruhtinas
haavoitetun vuoteen vieressä; — tulkoon hän auttamaan äitiään
parantamistaidollansa.

Hiljaisella äänellä, ett'ei kukaan sitä kuulisi, vastasi vihastunut

ruhtinatar: — Hän kieltäytyy uppiniskaisesti lähestymästä tätä
vuodetta. — Answald-ruhtinas meni kiivaasti Irmgardin huoneesen;
neitsyen poski oli kalpea, mutta hänen silmänsä eivät väistäneet
isänsä vihaisia silmäyksiä. — Sulhaisesi vuoteen vieressä on sinun
paikkasi, sinä kylmäkiskoinen! — huusi tämä hänelle.

— Minä vihaisin itseäni, jos minä olisin luvannut elämäni hänelle,

— vastasi Irmgard tyynesti.

— Isäsi on tehnyt sen sinun sijassasi, ja vaikkapa en sitä olisi

tehnytkään, on hän kuitenkin sinun sukulaisesi ja minun
asekumppalini. Pidätkö sinä niin vähän lukua siitä, mitä säädyllisyys
sinulta vaatii?

— Minäkin, isäni, muistan, mitä sinun tyttäresi tulee tehdä. Hän,

joka makaa hyvin ansaitun iskun tapaamana, on uhittanut koirat
meidän vieraamme kimppuun. Jos minä olen tämän talon tytär, on
sairas tästälähin minulle vieras ja vihollinen.
 — Sinä puhut kuin mieletöin. Hyvin tiedän minä sen hupsun
toiveen, joka sinun mieltäsi on varannut. Liian kau'an olen minä
suvainnut tätä sietämätöintä uppiniskaisuutta.

— Hän nosti kätensä tytärtänsä vastaan. — Tapa minut, isä, —

lausui Irmgard, — siihen on sinulla valta, mutta omilla jaloillani en
minä koskaan mene sen tylyn miehen vuoteen viereen.
 — Taikka sinä nyt olet kuinkakin uppiniskainen, — ärjyi ruhtinas
vimmastuneena, — täytyy sinun kuitenkin taipua pakosta. Minä
menen johtamaan pois sen lähteen, joka tuo tämän surkeuden
minun talooni. Mutta sinun pitää elämäsi yksinäisyydessä kuin vanki,
kunnes sinun röyhkeä mielesi on kukistettu. — Uhkaavana astui hän
huoneesta ja meni pihan poikki salin liedelle. Sinne kokoontuivat
myöskin liittokunnan miehet, ja sinne saattoivat kaksi kansan
päämiestä Ingonkin.

Ruhtinaan kasvot leimusivat vihasta ja hänen äänensä vapisi, kun

hän liedellänsä alkoi puhua kokoontuneille: — Sinä, Ingo, Ingbertin
poika, olet antanut kuolettavan haavan minun aseenkantajalleni,
Theodulf'ille, joka on yksi kansan jalosukuisista, minun puolisoni
heimolainen ja se poika, jolle minä olen luvannut antaa tyttäreni
puolisoksi; sinä olet vahingoittanut hänen henkeänsä ja ruumistansa
salaisessa taistelussa, jota aurinko vihaa; sinä olet häväissyt minun
kunniaani, loukannut vuorovieraisuuden lakeja, rikkonut valasi,
sentähden kiellän minä sinulta tästä hetkestä turvaa minun
huoneessani ja talossani, minä rikon sen liiton, joka muinoin yhdisti
meidän isämme, minä sammutan tulen siitä liedestä, joka sinua vielä
lämmittää ja heitän pois veden, jonka yli me lupaisimme toisillemme
vuorovieraisuuden rauhaa. — Hän nosti ylös kattilan ja valoi sen
sisällön valkeaan, että valkoinen höyry sihisten levisi ympäri salia.

Mutta Ingo vastasi: — Minun kunniani oli kurjasti loukattuna ja

itsepuolustuksen työn minä tein, kuten jokaisen täytyy, joka ei tahdo
elää ylenkatsottuna kansan keskuudessa. Sinun vieraanvaraista
liettäsi minä muistin silloin, kun se ilkeä mies makasi minun miekkani
alla, ja minä vedin sen karjan takasin. Siitä hyvästä, jota minä olen
nauttinut sinun kattosi alla, kiitän minä sinua vielä erotessammekin;
siitä pahasta, jota sinä ja sinun sukusi tästälähin aikovat minulle
tehdä, osaan minä kyllä suojella itseäni. Samoinkuin sinä sammutat
sen liekin, joka vieraanvaraisesti on minulle suonut valoa, heitän
minäkin sen vuorovieraisuuden merkin, jonka isäsi jätti minun
isälleni, liedessä oleviin, kylmiin hiiliin; minä irroitan itseni siitä
valasta, joka sitoi minua tällä; vieraana tulin minä ja vieraana lähden
minä täältä; jumalien, noiden valamme korkeiden todistajien, edessä
valitan minä sitä vääryydestä, jota sinä teet minua ja minun sukuani
vastaan, ja heidän siunaustansa rukoilen minä jokaiselle, joka tässä
talossa ja tässä maassa on ystävällistä mieltä minua kohtaan. — Hän
kääntyi mennäksensä pois, vaan silloin nousi Isanbart seisovallensa
ja lausui: — Jos sinä itse puolustuksesi takia olet tehnyt
vihamieheksesi meidän ruhtinaamme, jota me kunnioitamme, et sinä
sillä ole tehnyt itseäsi kansan vihatuksi, joka meidän suumme kautta
on luvannut sinulle turvaa. Jos tahdot varrota, kunnes kansa on
lausunut tuomiona sinun riidassasi Answald-ruhtinaan kanssa, olet
tervetullut tämän vanhan miehen taloon ja liedelle, joka muinoin on
seisonut sodassa sinun isäsi rinnalla.

Ingo lähestyi vanhusta ja kumarsi syvään hänelle: — Laske kätesi

siunaten minun pääni päälle, isä, ennenkuin minä lähden täältä. Sillä
häpeällistä olisi minulle kau'emmin viipyminen kihlakunnassa ja
eripuraisuuksien herättäminen kylissä. Sinun uskollisuuttasi tulen
minä kuitenkin muistamaan niin kauan, kuin elän.

Ukko laski ääneti kätensä hänen päänsä päälle, ja sitten astui Ingo
ulos kynnyksestä. Vihalla ja levottomuudella näki ruhtinas osan
liittolaisistansa nousevan ylös saattamaan poismenevää. Isanbart
tarjosi hänelle kätensä ja vei hänet muiden seuraamana talon
sotilasparven läpi, joka aseissansa ja uhkaavilla liikkeillä tunkeili oven
eteen; näiden vastapäätä odottivat Vandalit hevoisensa seljässä,
valmiit lähtemään ja, jos olisi tarvis, taistelemaankin. Mutta
kunnioitus päämiehiä kohtaan hillitsi nuorempien vihaa; Ingo hyppäsi
ratsullensa, jonka Berthar hänelle talutti, heitti vielä kerran pitkän
silmäyksen takasin taloon ja ratsasti sitten ulos portista miestensä
seuraamana. Kun talon soturit huusivat uhkasanoja heidän
jälkeensä, käski Isanbart'in vihainen ääni vaitioloa. Mutta ruhtinas
istui ääneti raskaissa ajatuksissansa sammuneen lieden ääressä.

Hevoisen kavion kopsetta routaisessa maassa kuului poismenevien

jäljestä, ja Bero ohjasi hevoisensa Ingon rinnalle; hetken
ratsastettuansa tämän vieressä, lausui hän: — Minäpä johdin sinun
miehesi luoksesi, ja tänään haluaisin minä antaa todistuksen
hyväntahtoisuudestani; kylä, jossa minä asun, on sinun tiesi varrella;
suvaitse, urho, poiketa luokseni ja maistaa talonpoikaisruokaa.

— Minä kehoitan sinua, kuningas, — lausui Berthar, — käyttämään

hyväksesi tämän miehen tarjousta; sillä minä olen huomannut hänet
hyväntahtoiseksi ja viisaaksi neuvoissa.

— Sinä et ole ainoa heimostasi, jolla on ollut rehelliset aikomukset

meitä kohtaan, ollessamme ruhtinaan talossa, — vastasi Ingo
alakuloisesti hymyillen. Ja urhot päättivät mennä vieraisille, jonka
jälkeen Bero tyytyväisenä ohjasi ratsunsa eräälle syrjätielle.

Häntä seurasi Rothari korkea-äänisillä tervehdyshuudoilla. —

Teidän ensimäinen olinpaikkanne olkoon minun talossani, —
huudahti tuo turpea mies ja ojensi kätensä hevoisen seljästä
pudistaaksensa kättään monen kanssa. — Heitä huolet jälkeesi,
urho, äläkä pidä vihaa meille muille sentähden, että sinä erosit
epäsovussa yhdestä. — Ja ratsastaen Ingon rinnalla jatkoi hän
avosydämisemmin: — Meidänkin kihlakunnassamme tulee moni
kummeksimaan sitä, ett'ei sinun miekkasi, suonut tuolle riitelijälle
viimeistä kunniapalvelusta, sillä tällä miehellä ja hänen suvullansa on
vihamiehiä kansassa syystä, että he ovat kohtuuttomia, ja minä olen
yksi noista. — Sitten ratsasti hän, lohdutellen sanoilla, vieraiden
joukossa, huiskutteli väliin keihästänsä ilmassa ja kertoi lystillisiä
seikkailuja, kunnes hän sai kuuntelevat muukalaisetkin nauramaan.

Kun seuraavana aamuna ensimäinen sarastus tunki Irmgardin

hämärään huoneesen, nousi neitsyt hiljaa vuoteeltaan, jott'ei hän
herättäisi nukkuvaa palvelijatarta, ja lausui itseksensä: — Minä
uneksin tuolla metsäpuron luona olevan jonkun, joka minua vartoo.
Jään peittäminä on tuon juoksevan puron rannat, honganvesa, joka
tarttui kiinni meidän maahamme, on irtautunut ja nyt ajelehtelee se
veden mukana ales laaksoon päin hyyhmän ja kivien välitse, enkä
minä saa nähdä sitä enään milloinkaan. En tiedä, mitä minä
tästälähin enään elämässä tulen rakastamaan, kun hän on lähtenyt
meiltä. — Hän heitti tumman viitan pukunsa yli, avasi hiljaa oven ja
kävi tyhjän pihan poikki. Kuka auttaa minua siirtämään salvan
portista? — sanoi hän, ehdittyänsä sinne, mutta koskettaessansa
porttia, huomasi hän salvan puuvaajan olevan poissysättynä. Hän
meni ulos portista ja riensi lumen läpi vuorta kohti sille paikalle,
jossa hän jo kerran ennenkin oli kohdannut lemmittynsä. Mutta
päästyänsä lähemmäksi ja huomattuansa hämärässä pitkävartaloisen
henkilön, säikähtyi hän ja pidätti askeleitansa. Silloin riensi Ingo
häntä vastaan. — Minä luotin tapaavani sinut täällä, — sanoi hän, —
aavistus ajoi minua yön läpi nopeajalkaisella ratsullani.

— Kuningas ratsastaa vihamiesten läheisyydessä, — vastasi

Irmgard, — koska minun sukuni rikkoi uskollisuutensa häntä
kohtaan. Katkera on minusta se ajatus, kiusallista on minusta elämä.
Sillä sinäkin tulet vihastumaan meihin, kun sinä hädässä ollessasi
muistelet minun isieni huonetta.
 — Sinua minä ajattelen, missä ikänänsä ollenkin, — lausui Ingo, —
sinulta toivon minä koko elämäni onnea. Sinä olet minusta rakkahin,
ja reipas on sinun mielesi, sentähden lasken minä nyt sinun käteesi
ne langat, joista naispappi sanoi minun kohtaloni riippuvan. — Hän
tarjosi Irmgardille pienen saukonnahkaisen laukun, jossa riippui
vankat remelit. Irmgard katsahti arasti lahjaan. — Siinä on
lohikärmeen taika, — jatkoi Ingo hiljaa, — Romalaisten voitto, kuten
meidän soturit luulevat, ja minunkin kohtaloni. Romalainen on
tuhlannut kultaa kuninkaanlinnassa; mahdollista on, että kuninkaan
miehet aikaansaavat minulle onnettomuutta. Jos he tappavat minut,
ei Romalaiset sittenkään tule saamaan takasin sitä, joka kansan
puheen mukaan tuottaa heille voiton. Talleta siis purppurakangas
minun varaltani, kunnes minä vaadin sen sinulta takasin; mutta jos
minun viholliseni onnistuvat toimessansa, tuo tämä ihmeellinen
kapine kummulle, jonka he kohottavat minun haudalleni, ja kaiva se
siellä niin syvään maahan, ett'ei se koskaan tule muukalaisen käsiin.

Irmgard otti laukun ja piteli sitä kummallakin kädellänsä, jolloin

hänen kyyneleensä vierivät laukulle. Vieraaksi olet sinä tullut minun
isäni liedelle, minun vuoro-vieraanani pysyt sinä, Ingo, kuitenkin ja
sydämessäni tulet sinä aina olemaan. Tänne minä piiloitan, mitä sinä
olet minulle antanut, ja minä rukoilen kohtalon jumalia, että tämä
taikakapine tekisi minutkin osalliseksi sinun kohtalostasi. Jos olisin
syntynyt poikana, kuten minun vanhempani olivat toivoneet, saisin
minä nyt seurata sinua matkallasi. Mutta yksin täytyy minun istua
suljetuin suin ilottomassa kodissa, ja sinua minä ajattelen, jota
ainoastansa haukat, nuot kesyttömät linnut, saavat nähdä,
lentäessänsä taivaan ja maan välillä. Sillä rauhatta vaellat sinä,
jalomielinen, vihollisen maassa, tuulen suhistessa ja huurteen
peittäessä maan.
 — Älä sure, kultani, — pyysi Ingo, — sillä minä en pelkää sitä, että
vihollinen voisi ottaa minun henkeni; jospa kylmä lumi minun
ympärilläni tuprueleekin, riemuitsee kuitenkin minun sydämeni, sillä
minä luotan sinuun, jota minä lemmin. Yöt ja päivät minä ajattelen,
miten voisin saada sinut omakseni.

— Keneen isä vihastuu, ja ketä äiti vihaa, häntä lempii tytär, —

onko tuskallisempaa oloa maailmassa, — valitti Irmgard.

Silloin kietoi Ingo käsivartensa Irmgardin ympärille ja lausui

hellästi: — Salaa lempesi muilta, samoinkuin puu salaa voimansa
maahan, tulevata kevättä odottaessa. Nyt meitä ahdistaa Puhurin
julma voima, niityn vihannes on jo peittynyt valkoiseen
lumivaippaan. Kanna sinäkin, lemmittyni, jääkylmää taakkaasi. Kun
urvut heilimöivät, ja nurmi vihriöi, silmäile silloin kevät-aurinkoa ja
kuultele, josko kuulisit noiden villijoutsenten laulua, kun ne viiltävät
ilmaa.

— Minä vartoon ja odotan, — vastasi Irmgard hiljaa, — mutta

myrskyn raivotessa läheisyydessäsi, ajatellos silloin minun muistavani
ja kaipaavani sinua, ja kun ihanainen aurinko hymyilee sinulle, että
minä itken sinun tähtesi. — Hän repi nauhan vaatteistansa ja solmisi
sen hänen käsivartensa ympärille. — Näin sidon minä sinut itseheni,
tietääksesi sinun olevasi minun omani samoinkuin minä olen sinun.
— Ja hän kietoi käsivartensa hänen kaulallensa ja piti häntä kovasti
puristettuna rintaansa vasten.

Läheisyydessä kuului petolinnun ilkeä rääkyntä. — Vartija

muistuttaa meille, että sinun on luopuminen minusta, — sanoi Ingo.
— Siunaa minua, Irmgard, jotta minun matkani tulisi onnelliseksi
minulle ja sinulle. — Hän kumarsi päänsä, Irmgardin pitäessänsä
ylhäällä käsiänsä sekä liikuttaen sormiansa ja kuiskaten hänelle
siunauksen. Sen jälkeen puristi urho häntä vielä kerran sylihinsä eron
hetken katkerimmilla tuskilla ja syöksyi sitte honkametsään. Taaskin
oli Irmgard yksinänsä, vuori ja metsä lähellänsä, ja hänen
ympärillänsä tuprusi lumipyry.

Varhain aamulla ratsastivat Vandalit ulos Rotharin talosta, näiden

joukossa Ingokin rohkaistuneella mielellä, vaikka hän oli vaiti, sillä
hänen ajatuksensa lensivät takasin ruhtinaan talossa olevan neitsyen
luokse. Puolipäivän aikana saapuivat he siihen kylään, missä Beron
kartano oli. Aurinko paistoi iloisesti valkoiseen lumipeitteeseen ja
jalavan latvassa kimalteli huurre. Kylää ympäröivän kaivannon yli
johtava silta oli koristettu vihriöivillä honganoksilla, ja sen vieressä
olevan vahtimajan luona seisoivat talonpojat juhlapuvuissansa,
etimäisenä Bero ja hänen kuusi poikaansa, rotevia nuorukaisia
jyhkeillä jäsenillä ja suurilla käsillä. Ja Bero sanoi: — Kihlakunnan
rajalaisina asumme me sinun tiesi varrella ja me aiomme pitää teidät
lämpöisinä meidän kaislakattomme alla, kunnes te ratsastatte
vieraasen maahan. — Ratsastajat astuivat riemulla hevoisiltansa ja
menivät kylään maanmiesten seurassa: — Me jaamme
isännöitsemisen välillämme, — jatkoi Bero, — jotta kukin meidän
naapureistamme olisi tilaisuudessa kunnioittaa meidän vieraitamme
ja, jos noita nuoria miehiä haluttaa, voivat he aterian perästä meidän
omien nuorukaistemme kanssa viedä meidän nuoria tyttäriämme
tanssimaan avaraan tupaan tahi puhdistettuun luhtiin, kuten meillä
on tapana. — Sitten tarttui hän itse Ingon hevosen ohjaksiin ja johti
jaloja vieraitansa portista sisään. Sill'aikaa kun hänen poikansa
sitoivat kiinni hevoiset ja jakelivat näille kauroja, menivät miehet
tuvan ovelle, jonka kynnyksellä Fridan äiti seisoi palvelijattarinensa,
odottaen muukalaisia, joille hän tarjosi päivettyneen kätensä. Avaran
etehisen tiivistetyllä savipermannolla oli katettu pöytä ynnä puusta
tehtyjä istuimia, ja tuolta peremmällä olevalta korkeammalta paikalta
kurkisteli sinisilmäisiä, valkotukkaisia lapsia, jotka ujoina piilottivat
päänsä puitteiden taakse, kun vieraat heille hymyilivät. — Kutsu
aterialle, — kehoitti isäntä vaimoansa, — ja pane esille parasta, kuin
meillä on, sillä meidän vieraamme ovat tottuneet herrasruokiin. —
Ingo pyysi emäntää istumaan viereensä, mutta hän hylkäsi tämän
tarjoamisen ja kantoi itse pöytään sekä vei pois ruoat. — Se on
minusta hyvä tapa, — selitti Bero, — sillä emännän silmä näkee
nopeimmin, mitä hänen vieraaltansa puuttuu, ja se tuntuu pahalta
isännästäkin, jos palkolliset saavat kuulla mitä puhutaan.

Emäntä tarjosi vieraille joukon ruokalajeja, hän toi esille

tuomistansa ruoka-astioita ja pakoitti vieraiden syömään kaikkia.
Lopulta vei isäntä kuninkaan ja Bertharin huoneesensa, siellä
istahtivat nuot kolme miestä pienen pöydän ympärille, ja isäntä
tarjosi heille väkevää simaa, joka oli tummankarvaista vanhuudesta
ja paksua kuin hunaja. — Tämän juoman teki minun äitini, tultuansa
taloon, — lausui hän, kehoittaen juomaan simaa. Hän kohotti
sarkkonsa, joi vieraidensa maljan sekä alkoi juhlallisesti lausua: —
Vanhat sanovat jumalan muinoin vaeltaessansa maan päällä luoneen
jalosukuiset, vapaat talonpojat ja orjat. Kullekin säätyluokalle jakeli
hän erilaisia lahjoja, teille, jalosukuiset, antoi hän tehtäväksi sodassa
kansan johtamisen, kun me teitä seuraamme; meille sitävastoin
kesällä ja talvella peltojen yli vallitsemisen ja orjille raskaan, selkä
köyryssä tehtävän työn. Jalosukuinen ja vapaa talonpoika — ne
molemmat eivät voi olla toistansa paitsi. Te, sankarit, ette voi
saavuttaa kunniaa, joll'emme me seuraa teitä taistelutantereelle, ja
me emme voi turvassa viljellä maatamme, joll'ette te neuvolla ja
toimella suojele meitä vihollisilta naapureilta. Teille tulee suurin
kunnia sodassa, sillä harvoin ylistää laulaja talonpoikain urhotöitä,
mutta levotointa on teidän elämänne, ja pian sammuu jalo suku.
Mutta me istumme pysyväisessä rauhassa tiluksellamme, ja vaikka
talonpoika tapetaankin, ja hänen talonsa poltetaan, astuvat pojat
isänsä jälkiä ja rakentavat uudestansa samalle paikalle.

Vieraat iloitsivat tuosta järkevästä puheesta ja nyökkäsivät

myönnytystänsä. Ja Bero jatkoi varovasti: — Nyt olen minä monta
viikkoa tarkastellut teitä, urhot, ja minä olen nähnyt sekä huomannut
teidän olevanne rehellisiä miehiä ja elävänne säädyllisesti.
Sentähden on minun ajatukseni, että me voisimme olla toisillemme
hyödyksi. Älkäätte luottako vähintäkään meidän jalosukuisiimme;
monet heistä eivät voi auttaa itseänsäkään, älkäätkä odottako
mitään kuninkaalta, sillä hän on epäluuloinen ja kadehtii kaikkia,
jotka ovat hänen palveluksessansa. Koettakaatte siis onneanne
talonpoikain kanssa. Kun minä saatoin sinut, Berthar, tänne
etelästäpäin, mainitsin minä jo silloin hiukan minun salaisuudestani,
niinkuin vieraan kanssa puhutaan; mutta tänään tahdon minä puhua
teidän kanssanne täydellä luottamuksella. Aina esi-isäin ajoilta olen
minä vuorovieraisuuden liitossa Idispuron varrella olevien vapaiden
miesten kanssa. He ovat rehellistä kansaa, ja heitä nimitetään
Marvingeiksi. He ovat meidän, Thüringiläisten, veriheimolaisia, mutta
jo ammoisista ajoista asuvat he itseksensä pienenä heimokuntana
sen virran varrella olevassa laaksossa, joka on pyhitetty Idikselle,
ihmis-onnen suurelle jumalattarelle. He ovat muutama vuosi
takaperin menettäneet herrassukunsa ja parhaat soturinsa, koska
nämät joutuivat riitaan heidän kanssansa ja läksivät länteenpäin
voittamaan saalista ja kunniaa Frankilaisten luona.

Siitä ajasta alkaen hätyyttelevät noita jäljellä olevia meidän

vuorien toisella puolen olevat uutisasukkaat ja etelästä, Main-virran
puolelta, Burgundit. Tämä kaksinkertainen ahdistus on tullut heille
tukalaksi, ja yksi osa heistä varustaikse salaisuudessa myöskin
lähtemään maailman ja seuraamaan ylimyksiänsä, kun puut taaskin
rupeavat viheriöimään. Sentähden ratsastin minäkin viime syksynä
vuorten yli vaihtamaan hevosiani ja vetohärkiäni heidän sikoihinsa,
joita he eivät itse tahdo teurastaa. Siellä näin minä lihavia laitumia,
jotka olivat kaupaksi kohtuullisesta hinnasta, ja minä ajattelin täällä
kotona olevia poikiani. Mutta ne minun vuorovieraistani, jotka vielä
halusivat jäädä paikoillensa, valittivat, että heidän pieni
siirtokuntansa puuttui johtajaa, sillä heillä ei ole yhtään
ruhtinassukua, joka voisi hankkia heille hyvän sovinnon naapurien
kanssa tahi käydä mainehikasta sotaa saaliinhimoisten naapuri
ylimysten kanssa. Mutta Idislaaksossa asuvat talonpojat eivät tahdo
olla Thüringiläisiä eikä Burgundeja, vaan pysyvät omana heimonansa
ja ennemmin tahtovat he tehdä liiton vieraan suvun kuin meidän
ylhäistemme kanssa, mutta kaikkein vähimmin kuninkaiden kanssa.
Sentähden ajattelen minä sinua, Ingo. Sillä te olette harvalukuiset,
he ovat lukuisemmat, ettekä te voisi sortaa heitä. Sinne neuvon minä
sinua kevään tullessa menemään. Pitäkäät itse huolta siitä, että se
tulee teille hyödyksi, mutta se olisi menestykseksi monelle, joka
viljelee maata, ja sentähden neuvon minä teitä näin tekemään.

— Tottele hänen sanojansa, kuninkaani, — huudahti Berthar, —

tämä on parhain sanoma, kuin sinä isoon aikaan olet kuullut, ja
jokainen sana on totta; minä olen itse nähnyt maan ja puhellut sen
asujanten kanssa. Me ratsastimme pohjoiseen päin Burgundein rajan
yli laihojen mäntymetsäin ja hiekka-arojen kautta, sitten
huomasimme me kukkulalta avaran laakson ja siinä virtaavaan
veden, jota he nimittävät ihmis-onnen jumalattaren, pyhän Idiksen,
puroksi. Siellä, on lehtometsää kasvavia, jyrkkiä mäkiä, ja niityllä oli
ruoho niin korkeata, että meidän hevoisemme töin tuskin pääsi sen
lävitse. Siellä tiedän minä myöskin erään jyrkän kallion, jolle hyvin
sopii rakentaa kuninkaan linnan; ikäänkuin vahtitornista voi tästä
nähdä Idislaakson ja metsäin yli kau'aksi Mainvirran toiselle puolelle.
 — Ingo hymyili. — Sinäkin harmajapäinen matkamies, — lausui
hän, — haluat rakentaa itsellesi pirtin ja saada lämpöisen paikan
oman lietesi ääressä? Kummallinen on matkamiehen kohtalo,
ruhtinas ajaa minut pois talostansa, ja talonpoika tarjoaa meille
maata juuri silloin, kun me olemme lähdössä pois omaamatta jalan
sijaa maailmassa, ikäänkuin pilvet, jotka kulkevat edestakasin
auringon alla. Vaan yhtä minä kuitenkin pelkään, kuulehan sinä,
meidän viisas isäntämme: Bisino-kuninkaan muurein kautta täytyy
minun ratsastaa Idispurolle.

— Vältä kuningasta, — neuvoi Bero, — lähde rajan yli, niin pääset

hänestä.

— Älä närkästy, — vastasi Ingo, — vaikka minä tällä kertaa

juoksen vaaran keskelle kuten ympäri kuljeskeleva sankari sen
sijaan, että kierteleisin sitä kuten mies, jolla on vakinainen asunto.
Minä olen itse vastannut kuninkaan kutsuun tulevani ja minä pidän
sanani, vaikka hän olisikin tyly minua kohtaan. Sinullakaan ei pitäisi
oleman mitään sitä matkaa vastaan. Sillä jos minä nyt kartan
kuningasta, huomaa hän siitä meidän vihollisen mielialamme, ja jos
meidän miehet, kuten sinä toivot, tulevana keväänä rupeavat
asumaan hänen maansa rajain läheisyydessä, tulisi hänen kostonsa
luomaan surkean kohtalon Idispurolla oleville uutisasukkaille. — Hän
tarttui talonpojan käteen. — Muussa tahdon minä seurata sinun
neuvoasi, ja sano nyt minulle siis, millä lailla minun tulee ryhtyä
maan ostamiseen sinun vuorovierailtasi, että me vihannalla
poislähtöajallamme solmisimme liiton keskenämme. Urhot kallistivat
päänsä yhteen ja istuivat kau'an neuvotellen, mutta tuolla ulkona
soivat sorapilli sekä sakkipeli, ja riemuitsevat joukot riensivät
tanssimaan.
 7.

Ingo kuninkaan hovissa.

Erään mäen kukkulalle pysähtyi Wolf, joka johti etujoukkoa, ja

osoitti kädellänsä etäisyyteen. Tuon kulkevan joukon edessä kohosi
lumellapeitetyssä maisemassa erään kuninkaanlinnan suunnatoin
kivirakennus, korkeita muureja, paksuja, harjoilla varustettuja
torneja, ja sen vieressä kuninkaan asumusten punaiset tiilikatot,
hirveä näky maan talonpojille. — Varsin helppoa on linnuille pääsö
tuollaiseen häkkiin, mutta sieltä uloslentäminen jälleen ei mahtane
onnistua kaikille, — murisi Berthar. Lyhyt torventoitahdus helähti
etäisiltä harjoilta. — Tuolla rupeaa torninvartija liikkumaan,
antakaapa nyt ratsunne ravata, että meidän intomme nähtäisiin.

Erästä kahden kallioseinän välissä olevaa rotkotietä ratsastivat

muukalaiset niitä kivestä tehtyjä ulkovarustuksia kohti, jotka olivat
rakennetut sillan eteen, ja joiden rintavarustuksien taakse oli
sijoitettu aseellisia sotureja. — Miehet ovat sulkeneet portit
varustaaksensa itseään meidän vastaanottoomme, — lausui Berthar
ja löi portille rautaisella portinkolkuttimella. Korkeudesta kysyi tornin
vartija heidän nimiänsä ja asiatansa. Ingo vastasi. Mutta kauan sai
joukko odottaa ja maltittomina polkivat hevoset maata, ennenkuin
tuo raskas portti naristen avattiin, ja sen takana oleva silta laskettiin
ales. Ratsastajat ryykäsivät linnapihaan, jokaisessa ovessa tunkeili
aseellisia miehiä; kuninkaan tallipäällikkö tuli vieraita vastaan, vielä
kerta uudistettiin kysymys ja vastaus, sitten käski mies heitä synkällä
katsannolla laskeumaan hevoisiltansa ja johti heidät, näiden
taluttaessa hevoisiansa suitsista, kuninkaansalin eteen. — Missä
isäntä on? — kysyi. Berthar äreästi tallipäälliköltä, — minun herrani
ei ole tottunut astumaan huoneiden kynnyksen yli, ennenkuin isäntä
seisoo siellä vastaanottamassa. — Mutta samassa silmänräpäyksessä
aukeni salin ovi, ja Bisino-kuningas seisoi ovella etevimpäin
miestensä seurassa ja hänen rinnallansa Gisela-kuningatar. Ingo
nousi portaita myöten ylös ja kumarsi itsensä. — Kau'an olemme me
turhaan odottaneet sinua, muukalainen, ja hidas oli sinun ratsusi
juoksu metsästä minun linnaani, — alkoi kuningas synkällä
katsannolla. Mutta Gisela-rouva astui heti askeleen eteenpäin, ojensi
valkoisen kätensä urholle tervehdykseksi ja nyökkäsi tervetuliaiset
hänen seuruellensakin. — Lasna ollessani, ei suurempana kuin tämä
minun poikani nyt on, näin minä sinut, herra, Burgundein salissa;
mutta me muistamme menneitä aikoja ja vanhaa ystävyyttä. — Anna
kättä orpanallesi, — käski hän poikaa, — ja laita niin, että sinustakin
tulee yhtä mainio urho kansan keskuudessa, kuin hänkin on.

Poika antoi kättä vieraalle, Ingo nosti pienokaisen syliinsä ja

suuteli häntä, ja poika karkasi heti ystävällisesti hänen kaulaansa.
Nyt astui kuningaskin lähemmäksi; kuningasparin välissä kulki Ingo
saliin, vaihtaen tervehdyssanoja heidän kumpaisenkin kanssa,
kunnes kuningas käski tallipäällikköä saattamaan vieraat heidän
asuntoonsa. Ingo palasi seurueensa luokse, Thüringein kasvot
kirkastuivat hiukan, yksi ja toinen soturi lähestyi muukalaisia,
tervehti heitä ja saattoi heitä siihen saliin, joka oli määrätty vieraiden
asunnoksi. Palvelijat kantoivat sinne ruokaa ja juomaa, patjoja ja
peitteitä. Ja taaskin tuli kuninkaan tallipäällikkö kutsumaan Ingoa
kuninkaan illallis-aterialle.

Vasta myöhään illalla palasi Ingo erään kuninkaan palvelijan ja

soihdunkantajan seuraamana miestensä asuntoon. Salin ovella istui
Berthar yksinänsä, pitäen miekkaansa jalkojensa välissä: hänen
kilpensä oli nojallaan ovenpieltä vastaan ja hänen harmaja partansa
sekä nutun alla oleva panssaripaitansa kimalteli soihdun valossa.
Ingo päästi tervehtien kuninkaan palvelijat menemään. Berthar
asetti soihdun erään rautaisen kynttiläjalan, joka oli miehen
korkuisena keskellä laattiaa, isoon torveen. Soihdun valo kohtasi
urhojen rivejä, missä he makasivat patjoillansa laattialla, miekka
vieressänsä ja kypäri sekä panssaripaita päänalustan kohdalla.

— Sinä olit uskollinen vahti, isä, — lausui Ingo, — miltä tuntuivat

meidän uudet isännät sinusta?

— He ovat kierosilmiä, — hymyili ukko, — ja sananparsi on

oikeassa, kun se lausuu: mitä suurempi kuningas, sitä äkäisempiä
kirppuja peitteessä, jonka hän levittää saapuneen vieraan ylle. Laiha
oli kuninkaan tarjoama illallis-ateria, mutta kuningatar lähetti meille
viiniä sekä hyvää haukkapalaa, ja sinun miehesi lepäävät nyt
kylläisinä ja väsyneinä matkastansa sota-asunsa vieressään. Tämä
on avara asumus, — jatkoi hän, samassa kuin hänen silmäyksensä
tähystellen lensi pitkin noita pimeitä nurkkia, — tuolla korkealla
paikalla on sinun herrasvuoteesi valmistettu. Ota se huomioosi,
kuninkaani, että jättiläislinnan kivimuurien joukossa on tämä sali
yksinänsä puusta, ja syrjässä se on muurin vierustalla, joka
nouseikse sen takana, ja jos joku kuninkaan palvelijoista kentiesi yön
aikana tuo soihdun lähelle puuseinää ja sulkee oven, palaa sali
kaikessa hiljaisuudessa, ja tulen sähinä ei tule suuresti häiritsemään
linnan isännän lepoa. Ingo heitti vanhukselle salaisen silmäyksen ja
kysyi hiljemmällä äänellä: — Miten kohtelivat teitä kuninkaan
miehet?

— He hiipivät kuin ketut pesänsä ympärillä, he eivät ole tottuneet

hovitapoihin, vaan kerskailivat herransa mahtavuudesta ja tutkivat
tarkasti meidän aseitamme. Minä huomaan, herra, että kaikki toivoi
saada vaihtaa aimo iskuja meidän kanssamme. Sinä, kuninkaani, olet
jonkun kerran ollut vihollisen saarroksessa, mutta ei koskaan ennen
ole aitaus ollut niin luja.

— Bisino-kuningas ei tiedä vielä, minkälaisia käskyjä hänen pitäisi

antaa, — vastasi Ingo, — ja kuningatar on meille suosiollinen.

— Ei yksikään hovin palvelijoista kehunut kuningattaren

kauneutta, — lausui vanhus, — ja siitä päätän minä heidän
pelkäävän hallitsijatartansa. Kentiesi auttaa tämä minun pelkoni
kuningastani saamaan rauhallista unta tänä yönä. Minä sammutan
soihdun, ett'ei sen valo ilmaisisi kenenkään keihäälle sinun
makuupaikkaasi. Ensimäinen yö makuuhuoneessa on aina huolellisin
vieraalle.

— Kentiesi on se viimeinenkin, — vastasi Ingo.

— Minun tulee pitää vahtia, isä: sinut lähetän minä yösijallesi.

— Luuletko sinä vanhuksen voivan nukkua, missä sinä et ummista

silmääsi? — Hän nosti Ingolle istuimen lähelle ovea, jossa varjo peitti
istujan, sitte istahti hän itse jälleen paikallensa rahille, laski kätensä
miekan kahvaan, kuulteli pihasta tulevaa jyryä ja silmäili väliin viileän
talviyön tähtitaivasta. — Tähtienkin sanotaan tuolla ylähällä istuvan
hopeaisilla istuimilla ja poistavan onnettomuuksia hädässä olevilta
ihmisiltä, jotka rukoillen heitä silmäilevät, — lausui Berthar
hurskaasti. Minä olen vanha puu, ja minun kaatamiseni aika on jo
tullut: sinunkin takiasi, kuninkaani, olen joskus ikävöinyt taistelua
jaloja vihollisia vastaan, joka tekisi kunniakkaan lopun sinun
vaivoistasi. Mutta nykyään näin minä metsässä jalon immen, joka
sinua lempii ja on sinulle uskollinen, ja nyt pelkään minä sinun
puolestasi yön synkkää pilveä, joka eroittaa meidät tähtien valosta,
ja minä pelkään öistä myrskyä, kun se vinkuu tämän puukaton
harjalla. Sillä pimeässä, niin minä arvelen, tulee kuningas panemaan
toimeen, mitä hänen ilkeä luonteensa neuvoo.

— Sinä tiedät, isä, meidän usein voittaneemme petollisesta

vuorovieraisuudesta syntyneet vaarat, — vastasi Ingo.

Ukko hymähti tätä muistellessansa ja jatkoi laverrellen: —

Avonainen kenttä ja parempi valo, kuin minkä savuavat puut
antavat, on minusta mieluinen, aseiden kiitäessä ilman läpi.
Kuitenkin puhut sinä viisaasti, kuningas, sillä paljon epävarmaa on
maailmassa, mutta ei mikään petä niin usein kuin aavistukset
tappelun edellä. Jota kau'emmin olemme vaeltaneet keihään ja
miekan välillä, sitä vähemmin ajattelemme loppuamme. Ja
sanoakseni sinulle kaikki, luulen minä kohtalon mahtavan
jumalattaren hymysuin määräävän meidän arpamme jo ennen
tappelua. He paiskaavat meidät ikäänkuin leikillänsä suurimpaan
hengenvaaraan, ja vetävät meidät siitä taas veikeästi tukasta takasin
ja toisen kerran lumoavat he meidän mieltämme voiton unelmilla ja
sallivat meidän kaatua taistelutantereelle. Mutta kuinka he
koettelevatkin miehen rohkeutta, iloitsevat he kumminkin meistä,
sotilaista, täällä maan päällä ja sitte muualla.

Hiljaa suhiseva ääni sekä jysäys keskeytti puheen, ja eräs nuoli tuli
lentäen pihasta sitä paikkaa kohti, missä Ingo istui; sen rautainen
kärki kilahti hänen rautaista miekanhuotraansa vasten, ja nuoli
putosi laattialle. Molemmatkin miehet pysyivät liikkumattomina,
mutta ei minkäänlaista melua eikä mitään uutta hyökkäystä
seurannut tätä murhayritystä. — Mene makaamaan, houkko, —
lausui Berthar, osoittaen erästä epäselvää haamua, joka katosi
pimeässä huoneiden läheisyyteen. Hän otti ylös kuolon airuen. —
Nuoli, — lausui hän, — on jostakin metsästysviinistä.
 — Se on kapine, jonka Tertullus on jättänyt tänne meidän
varaltamme, — vastasi Ingo, — niin mitätöintä tervehdystä ei Bisino-
kuningas lähetä.

— Urhot istuivat odottaen, mutta ei mitään enää kuulunut; tähdet

kulkivat istuimillansa vitkallisesti eteenpäin taivaslaella, ja pimeänä
oli kuninkaan linna kolkossa äänettömyydessään. Vihdoin lausui
Berthar: — Nyt kait on uni vaivuttanut meidän isäntämme viinistä
juopuneet urhot, ja nyt on aika sinunkin ajatellaksesi lepoa. — Hän
meni makuulla olevien miesten luokse ja nykäsi kamaripalvelijan,
Wolfin, hereille; nuori soturi kavahti vikkelästi jaloillensa ja saattoi
herransa vuoteelle; sitte otti hän kilpensä ja keihäänsä sekä seisoi
oven edessä, kunnes ensimäinen hämärä valo ilmautui taivahalle.

Seuraavaksi päiväksi oli suuri metsästysretki aijottu. Kuninkaan

salin edustalla olevalla avonaisella paikalla kuoppivat hevoset maata,
jänis- ja villisikakoirat alkoivat haukkua, jotta voimakkaiden
metsästäjien oli vaikea pitää niitä vitjoissansa, ja soturit kokoontuivat
iloisiin ryhmiin odottamaan kuningasta. Ingokin seisoi muutamain
miestensä kanssa, nojaten hevoseensa, ja odotti lähtöä. Vihdoin tuli
kuningas, joka rakasti metsästämistä vielä enemmän kuin hyvää
juomaa lieden ääressä; hän oli metsästyspuvussa ja kantoi
kädessään paskasta keihästänsä. Torvet puhalsivat hyvänhuomenen,
ja ystävällisesti meni kuningas Ingon luokse sekä kysyi kaikkein
kuullen: — Saitko hyvää unta, orpanani? En minä vielä tähän asti
tietänytkään sinun isäsi puolelta olevasi minun puolisoni,
kuningattaren, sukulaisen; ole siis heimolaisenakin tervetullut minun
hoviini.

Kuninkaan miehet kuultelivat hänen sanojansa ja silmäilivät

hämmästyneinä toisiansa. Mutta Ingo vastasi kunnioituksella: —
Minä kiitän kuningasta niin ystävällisestä tervehdyksestä.

— Noh niin, — jatkoi Bisino, — koettelepa tänään keihääsi

kelvollisuutta meidän rinnallamme. — Hän nousi ratsullensa, portti
lensi auki, vipu-silta laskeusi ales, ulos ryykäsivät koirat ja
metsästäjät heidän jäljessänsä. Ingo antoi iloisena hevoisensa
ravata, joka samoinkuin omistajansakin riemuitsi, nähdessään
aukean kentän jalkojensa alla. Hän ratsasti kuninkaan lähellä, ja
tämä silmäili tutkistellen Ingon uljasta vartaloa ja ihmetteli sitä
navakkata voimaa, jolla hän ohjasi vankkaa hevoistansa. Välistä
kutsui hän Ingon rinnallensa ja jutteli ystävällisesti hänen kanssansa
ikäänkuin vanhan tutun kanssa, jonka tähden kuninkaan miehet
kuiskailivat keskenänsä: — Miksi silittelee kissa hiirtä, vaikka se on
hänen kynsissänsä? — Mutta sellainen ei kuninkaan tarkoitus
kuitenkaan ollut, hän oli mielistynyt Ingoon ja vielä kaikui hänen
korvissansa ne ylistyssanat, joita kuningatar oli lausunut
muukalaisesta ja kuninkaan omasta pojasta, joka oli hänestä rakkain
maailmassa. Ja kuningas ajatteli: — Hän on todellakin hauska toveri,
ja häntä katselee iloksensa; miksi en osoittaisi hänelle hyvyyttä, niin
kau'an kuin voin sallia hänen olevan elävitten joukossa? Onpa
niitäkin, joiden kuolemasta minulle olisi suurempi hyöty. —
Sentähden lähti hänen lempeytensä todellakin sydämestä, ja hän
salli iloisena kertoa itsellensä erään jalopeuran voimasta, jonka Ingo
oli nähnyt Alemanein kuninkaan eläintarhassa.

Pian katosivat kuninkaat korkeaan tammimetsään. Tähän asti oli

kuningattaren silmä tornin harjalta seurannut poismeneviä. Nyt
kutsui hän luokseen kamaripalveliansa sekä hovinaisensa ja meni
tyhjään pihaan. Seurueensa suureksi hämmästykseksi pysähtyi hän
keittiörakennuksen luokse ja mainitsi muutaman sanan juhlapaistista
keittäjälle, jolle tänlainen kunnia harvoin tapahtui ja joka iloisena
lupasi tehdä parastansa juhlapäivällisen suhteen. Tultuansa saliin,
jossa muukalaiset makasivat, kuuli hän vasaran pauketta. Berthar
istui ovella teroittamassa vasaralla kiveä vastaan keihäänkärkiä ja
lauleli sillä välin hiljaisella äänellä loitsulaulun aseiden pystymiseksi.
Kuningatar pysähtyi, viittasi käskien seurueellensa vetäytymään pois
ja seisoi portaiden lähellä, silmäillen tuota takovaa urhoa, kunnes
tämä katsahti ylös, heitti pois rintineensä sekä vasaran ja astui
kunnioituksella tervehtien kuningatarta vastaan. — Minkä otuksen
aijot kaataa tällä aseella, Ingo-kuninkaan urho, — kysyi Gisela-rouva,
— koska sinä jäit linnaan, kun metsäkoirat samoavat ulkona.

— Minä teroitan aseitamme, odottaessamme toista

metsästyshuutoa, — vastasi Berthar, — kuninkaan metsästyshalua
kehutaan laajalta maassa.

— Eipä sinun isäntäsi taida mielellänsä metsässä olla

asekumppanittansa.

— Sen otuksen, joka juoksentelee päivän valossa, minun

kuninkaani kyllä tappaa miestensä kanssa; jos taas on kysymyksessä
yöllä liikkuvain susien pyydystelemistä, ei hän tule puuttumaan
minun läsnäoloani. — Kuningatar katsoi vakavasti hänen silmiinsä ja
astui askeleen eteenpäin. — Minä en tällä hetkellä näe sinua ensi
kertaa, Berthar; vaikka sinun hivuksiisi siitä ajasta onkin satanut
lunta, tunnen minä sinut kuitenkin.

— Vanhan miehen muisto on epävakainen; monta ihmistä olen

minä nähnyt siitä ajasta, kuin minun kuninkaani rupesi koditoinna
kuljeskelemaan ympäri maailmaa; kypeniä sattui minun silmiini, kun
taloni kotiseuduillani paloi poroksi, jonka vuoksi en enään tunne niitä
ihania kasvoja, joita nyt näen.
 — Syystä sinä, vanhus, olet vihoissasi minun sukulaisilleni. Muinoin
tekivät sinun kuninkaasi isä ja minun isäni liiton keskenänsä, mutta
Gundomar-veljeni unohti vannotut valat; hän taisteli teidän
vihollistenne liittolaisena Oder-virralla, ja minut lähetettiin vielä
lapsena Thüringein kuninkaan puolisoksi. Tunnetko minua nyt,
Berthar?

— Vesa on kasvanut komeaksi puuksi; toiset linnut sen latvassa

nyt laulavat kuin ennen aikaan.

— Kuitenkin kantaa puu joka vuosi samanlaisia kukkia. Ja sinä,

ijäkäs urho, saat kuningattaresta ystävän. Oletko tyytyväinen
asuntoosi linnassa, ja ovatko kuninkaan miehet kohdelleet sinua
kohteliaasti?

— Hovissa kohtelevat palvelijat samalla lailla kuin heidän

isäntänsäkin; sinun suosiosi, kuningatar, takaa meille hyvää tahtoa
sinun palvelijaisikin puolesta.

— Kuningattaren otsa synkistyi. — Tuo on ylpeiden vieraiden

puhetta, — jatkoi hän väkinäisellä hymyllä, — minä arvelen elämän
tuntuneen sinusta hauskemmalta metsämajoissa.

— Me olemme matkustelevaisia, kuningattareni; sitä, kun

koditoinna kuljeskelee ympäri kansojen kesken, auttaa iloinen mieli;
hänen täytyy olla ilman talotta ja vaimotta ja nauttia, mitä kukin
päivä hänelle suo, saalista, juomaa, naisia; hänellä ei ole
valitsemisvaltaa eikä tuskiakaan; huoletoinna ajattelee hän
erotessaan seuraavan päivän työtä. — Vanhus huomasi
kuningattaren taaskin ystävällisesti hymyilevän hänelle ja lähestyvän
häntä, lausuen: — Tuolla tornissa on kuningattaren huone, ja jos
sinä joskus vilkaiset keihäistäsi ylös tuonne akkunaan, palaa siellä
kentiesi lyhty, joka edeltäkäsin varoittaa sinua susijahdista. Hän
viittasi vanhukselle tervehdyksen ja palasi jälleen seurueensa luokse.
Mutta vanhus katseli kummastuneena hänen jälkeensä, sitten otti
hän taaskin vasaran ja antoi sen paukkua, mutta hän ei enään
laulanut.

Seuraavana yönä ei mitkään nuolet, eikä kuninkaan sutten ulvonta

häirinnyt vieraiden muukalaisten lepoa. Päivä päivältä muuttui
kuningas ystävällisemmäksi heitä kohtaan ja kehui soturilleen heidän
kohteliaisuuttansa ja heidän kykyänsä hevoisen ohjaamisessa
leikkitaisteluissa. Hermin, tuo nuori kuninkaan poika, tuli usein Ingo-
orpanansa luokse tämän asuntoon lapsellisten aseidensa kanssa ja
silitteli Bertharin harmaata partaa sekä pyysi häntä kertomaan
jonkun hauskan tarinan. Eräänä aamuna metsästysretkellä tuli Ingo
vieläkin rakkaammaksi isännällensä, kuin hän tätä ennen oli
ollutkaan. Kuningas oli metsästysinnossansa ratsastanut kau'aksi
muiden edelle ja oli erään kallioseinän vieressä laskeunut ratsultansa
sekä luiskahtanut kumoon iljanneella ja makasi nyt silmänräpäyksen
turvattomana erään villihärjän sarvien edessä. Silloin astui Ingo
oman henkensä vaaralla kuninkaan ruumiin suojelukseksi ja tappoi
tuon raivoisan eläimen. Kuningas nousi seisomaan ja lausui, ontuen
kaatumisestansa: — Nyt, ollessamme kahden kesken, ja kun ei
ketään sotureistamme ole ollut läsnä, olen minä tullut tuntemaan
sinun rehellisen mielialasi; sillä jos et sinä olisi juossut apuun kuin
metsäkoira, olisi tuo raivoisa elukka lingoittanut minut ilmaan
turmioksi kylkiluilleni, eikä kukaan olisi voinut moittia sinua siitä.
Mutta minä tiedän kuitenkin nyt, mitä ei kenenkään muun tarvitse
tietää.

Sinä päivänä istui kuningas iloisena kunniaistuimellaan

aterioidessansa; hänen rinnallansa oli Gisela-kuningatar ja hänen