Experience Seamless Full Ebook Downloads for Every Genre at textbookfull.

com

Academic Theories of Generation in the Renaissance

The Contemporaries and Successors of Jean Fernel
1497 1558 1st Edition Linda Deer Richardson

https://textbookfull.com/product/academic-theories-of-
generation-in-the-renaissance-the-contemporaries-and-
successors-of-jean-fernel-1497-1558-1st-edition-linda-deer-
richardson/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Evil Lords: Theories and Representations of Tyranny from

Antiquity to the Renaissance Nikos Panou

https://textbookfull.com/product/evil-lords-theories-and-
representations-of-tyranny-from-antiquity-to-the-renaissance-nikos-
panou/
textboxfull.com

Žižek and his Contemporaries On the Emergence of the

Slovenian Lacan Jones Irwin

https://textbookfull.com/product/zizek-and-his-contemporaries-on-the-
emergence-of-the-slovenian-lacan-jones-irwin/

textboxfull.com

Nostalgia and Videogame Music A Primer of Case Studies

Theories and Analyses for the Player Academic 1st Edition
Can Aksoy
https://textbookfull.com/product/nostalgia-and-videogame-music-a-
primer-of-case-studies-theories-and-analyses-for-the-player-
academic-1st-edition-can-aksoy/
textboxfull.com

In the Face of the Enemy - the Complete History of the

Victoria Cross and New Zealand Harper & Richardson.

https://textbookfull.com/product/in-the-face-of-the-enemy-the-
complete-history-of-the-victoria-cross-and-new-zealand-harper-
richardson/
textboxfull.com
Adonis The Myth of the Dying God in the Italian
Renaissance 1st Edition Carlo Caruso

https://textbookfull.com/product/adonis-the-myth-of-the-dying-god-in-
the-italian-renaissance-1st-edition-carlo-caruso/

textboxfull.com

The Renaissance of the Levant Arabic and Greek Discourses

of Reform in the Age of Nationalism Michael Kreutz

https://textbookfull.com/product/the-renaissance-of-the-levant-arabic-
and-greek-discourses-of-reform-in-the-age-of-nationalism-michael-
kreutz/
textboxfull.com

Elizabeth I of England through Valois Eyes: Power,

Representation, and Diplomacy in the Reign of the Queen,
1558–1588 Estelle Paranque
https://textbookfull.com/product/elizabeth-i-of-england-through-
valois-eyes-power-representation-and-diplomacy-in-the-reign-of-the-
queen-1558-1588-estelle-paranque/
textboxfull.com

The Oxford Illustrated History of the Renaissance 1st

Edition Gordon Campbell

https://textbookfull.com/product/the-oxford-illustrated-history-of-
the-renaissance-1st-edition-gordon-campbell/

textboxfull.com

Raphael and the Redefinition of Art in Renaissance Italy

First Edition Robert Williams

https://textbookfull.com/product/raphael-and-the-redefinition-of-art-
in-renaissance-italy-first-edition-robert-williams/

textboxfull.com
History, Philosophy and Theory of the Life Sciences

Linda Deer Richardson

Benjamin Goldberg Editor

Academic
Theories of
Generation in
the Renaissance
The Contemporaries and Successors of
Jean Fernel (1497-1558)
History, Philosophy and Theory of the Life
Sciences

Volume 22

Editors
Charles T. Wolfe, Ghent University, Belgium
Philippe Huneman, IHPST (CNRS/Université Paris I Panthéon-Sorbonne), France
Thomas A.C. Reydon, Leibniz Universität Hannover, Germany

Editorial Board
Marshall Abrams, (University of Alabama at Birmingham)
Andre Ariew (Missouri)
Minus van Baalen (UPMC, Paris)
Domenico Bertoloni Meli (Indiana)
Richard Burian (Virginia Tech)
Pietro Corsi (EHESS, Paris)
François Duchesneau (Université de Montréal)
John Dupré (Exeter)
Paul Farber (Oregon State)
Lisa Gannett (Saint Mary’s University, Halifax)
Andy Gardner (Oxford)
Paul Griffi ths (Sydney)
Jean Gayon (IHPST, Paris)
Guido Giglioni (Warburg Institute, London)
Thomas Heams (INRA, AgroParisTech, Paris)
James Lennox (Pittsburgh)
Annick Lesne (CNRS, UPMC, Paris)
Tim Lewens (Cambridge)
Edouard Machery (Pittsburgh)
Alexandre Métraux (Archives Poincaré, Nancy)
Hans Metz (Leiden)
Roberta Millstein (Davis)
Staffan Müller-Wille (Exeter)
Dominic Murphy (Sydney)
François Munoz (Université Montpellier 2)
Stuart Newman (New York Medical College)
Frederik Nijhout (Duke)
Samir Okasha (Bristol)
Susan Oyama (CUNY)
Kevin Padian (Berkeley)
David Queller (Washington University, St Louis)
Stéphane Schmitt (SPHERE, CNRS, Paris)
Phillip Sloan (Notre Dame)
Jacqueline Sullivan (Western University, London, ON)
Giuseppe Testa (IFOM-IEA, Milano)
J. Scott Turner (Syracuse)
Denis Walsh (Toronto)
Marcel Weber (Geneva)
More information about this series at http://www.springer.com/series/8916
Linda Deer Richardson

Benjamin Goldberg
Editor

Academic Theories of
Generation in the
Renaissance
The Contemporaries and Successors of Jean
Fernel (1497-1558)
Linda Deer Richardson
YMCA George Williams College
London, UK

Editor
Benjamin Goldberg
Department of Humanities and Cultural
University of South Florida
Tampa, FL, USA

ISSN 2211-1948     ISSN 2211-1956 (electronic)

History, Philosophy and Theory of the Life Sciences
ISBN 978-3-319-69334-7    ISBN 978-3-319-69336-1 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-319-69336-1

Library of Congress Control Number: 2017960184

© Springer International Publishing AG 2018

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part of
the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation,
broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission or information
storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or for any errors
or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims
in published maps and institutional affiliations.

Printed on acid-free paper

This Springer imprint is published by Springer Nature

The registered company is Springer International Publishing AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Plato, Hippocrates, Aristotle and Galen in concert: from Symphorien Champier’s Symphonia
Platonis cum Aristotele: & Galeni cum Hippocrate, Paris, 1516 (Courtesy Bibliothèque Numérique
de Lyon (NUMELYO))

v
For my family:
Warren, Ruth, Terry Elizabeth and Douglas
Abstract

The question which underlies this thesis is the relationship between medicine and
natural philosophy in the sixteenth and early seventeenth centuries. It attempts to
draw out and compare the arguments of the two groups of practitioners, and to place
them in a proper intellectual and historical context. The questions I have chosen to
examine are those concerned with academic theories of generation. These questions
overlap the subject areas of medicine and natural philosophy; and they have not, to
my knowledge, been dealt with in this way by modern scholars. Modern accounts
of Renaissance generation theory suffer from ‘peripheral vision effect’; their true
focus is elsewhere, usually in a later, more recognisably modern period. Typically,
they concentrate on the achievements of Renaissance anatomists, and emphasise the
conflict between the two groups, doctors and natural philosophers, as followers of
Galen and Aristotle respectively.
In contrast, this thesis looks at two groups of theoretical texts: commentaries on
Aristotle’s De generatione animalium, in Part II; treatises of theoretical medicine
which dealt with generation in the context of the ‘naturals’, or physiology, in Part
III. Both were based on the same set of classical authorities, reviewed in Part I. They
were based, too, on the same methods, and the same conventions as to how knowl-
edge was to be obtained. Moreover, they formed complementary parts of the same
teaching tradition, that of the arts school. They benefitted alike from the new texts
and editions of Plato, Hippocrates, Aristotle and Galen made available by humanist
scholars and translators; and from similar new editions of Averroes and other major
commentators.
Contemporaries were aware of potential conflicts among these authorities. Both
groups made major efforts to resolve these conflicts through comparison and inter-
pretation of classical texts, using earlier commentators, in particular Averroes and
Peter of Abano, as models. Thus, in the argument of this thesis, Renaissance doctors
and philosophers shared authorities, methods, questions and the commitment to
concord which the Frontispiece represents.

ix
Preface: On the Study of Medicine and
Philosophy in the Renaissance

This book allows, for the first time, the brilliant dissertation written by Linda Allen
Deer (now Richardson) to be widely available to a scholarly audience. Her thesis,
which she defended in 1980 at the University of London-Warburg Institute, is enti-
tled Academic Theories of Generation in the Renaissance: The Contemporaries and
Successors of Jean Fernel. Deer Richardson published very little from this work
and, soon after completing her dissertation, left academia. It is, at the time of this
writing, 35 years old. Why publish it now? To answer this, let me provide some
personal context and background.
In 2010, I was busy attempting to finish my dissertation, though it would take me
two more years to defend it. My topic was the conception of natural philosophy and
methodology of William Harvey, the physician who discovered that the blood moves
around the body in a circuit. Key to my work were Harvey’s investigations of gen-
eration, the (1651) Exercitationes de generatione animalium, a work of great impor-
tance and influence in its day, but which has not fared terribly well in the ensuing
centuries – most modern historians of science and medicine have not paid it nearly
the attention lavished on his (1628) Exercitatio anatomica de motu cordis et sangui-
nis in animalibus.1 While the topic of generation has had a long record of discussion
by historians,2 much of this work has been burdened by anachronism and whiggish-
ness, illustrated most clearly by the fact that these histories are of embryology, a
topic and term that does not come into its modern connotation until the nineteenth
century, though of course the term embryo is in use much earlier. (Indeed, Linda
Deer Richardson herself, writing three and a half decades ago, complains of these
very sins – some things change little.) So while there is extremely valuable research
on the topic of generation by Walter Pagel, Vivian Nutton, A. J. Pyle, Charles
Schmitt and others,3 there is still a need for detailed and sensitive work analysing
this area in detailed historical and philosophical context, on topics ranging from
exploring the works of understudied figures such as Fernel and others to determin-
ing lines of influence and reaction between authors to figuring out the exact notions
of causality at play in their theories of generation.
So, while writing my own thesis, I encountered a number of citations to her dis-
sertation. Along with my advisor, James Lennox, we set out to discover what had

xi
xii Preface: On the Study of Medicine and Philosophy in the Renaissance

happened to her and to Academic Theories of Generation in the Renaissance.

Eventually we managed to get in touch with her and get ahold of the thesis itself – a
copy of the original, typewritten document. My reaction was twofold: first, I was
convinced I would never have made it as a scholar in the pre-computer era, owing to
the necessity of having to write by hand all the Greek characters, and, worse still,
the arduous process of footnoting in a time before word processors. And second, the
historiographical situation described above being the case, I was overwhelmed and
overjoyed by the existence of such a sensitive piece of scholarship addressing the
very issues with which I was struggling (and more besides). Though it is over 500
pages long, I read it all in 2 days; so excited was I at its depth, its erudition, its bring-
ing to the fore of obscure and understudied figures and its deep relevance to my own
project. Deer Richardson’s work, though it focuses on the extremely important fig-
ure of Jean Fernel, is, in fact, an in-depth study of the topic of generation that ranges
over figures far beyond Fernel. Indeed, she goes far beyond studying just genera-
tion, and her research provides thorough and valuable discussions of many worthy
topics, including methodological differences between philosophi and medici; the
varying epistemologies of, among and between physicians and philosophers; theo-
ries of matter and the elements; methods of interpretation and integration of classi-
cal sources; modes of philosophical argument and organisation; traditions of
commentary and compendia; Aristotle; Galen; Averroes; university training; and
more. I can think of no higher compliment than to say that I wish I had written this
work myself, and it gives me no small pleasure to help publish this book and make
it more easily accessible to the broader academic community.
Despite the fact that it was completed somewhat long ago, Academic Theories of
Generation in the Renaissance is a cutting-edge work. To this end, let me provide
some very basic statistics that will demonstrate the current scholarly situation (not-
ing that I am here making an effort to pay attention not just to Anglophone work but
work in other European languages as well). Using EBSCOhost’s database of histo-
ries of science, technology and medicine, currently the best resource for finding
work relevant to those topics, there are only two results when you search for “Fernel”
and “generation”: Hiro Hirai’s (2011) book Medical Humanism and Natural
Philosophy and the work you are now reading.4 If you search for “Fernel”, there are
just 45 entries in totum (some of which are duplicates and some of which are reviews
of Forrester and Henry’s translations of Fernel).5 While forty-odd publications are
not nothing, they are also not much: compared to work discussing Descartes at 2418
citations, or to Harvey at 1081, or even to Vesalius at 417. If one does the same
search in the same database on some other figures discussed at length and in detail
in Deer Richardson’s thesis (again with the occasional duplicate), we find the situa-
tion is just the same, the numbers exceptionally low:
0 on Felix Accorambonius
0 on Johannes Argenterius
0 on Pompeio Caimo
0 on Gaspar Contarenus or Contarini
0 on Sebastian Paparella
3 on Jacobus Sylvius
Preface: On the Study of Medicine and Philosophy in the Renaissance xiii

8 on Jean Riolan
12 on Johannes Baptista Montanus
32 on Agostino Nifo
44 on Cesare Cremonini
55 on Zabarella
84 on Bernardino Telesio
Deer Richardson also mentions in varying detail, but does not focus upon, a
number of other authors worth mentioning: Thomas Fienus (0 citations), Fortunius
Licetus (0 citations), Johannes de Penna (0 citations), Ponce de Santa Cruz (physi-
cian to Philip of Spain) (2 citations), Franciscus de Zanellis de Bononia (0 cita-
tions), Jacob Schegk (8 citations), Niccolò Leoniceno (33 citations), Arcangelo
Piccolomini (36 citations) and Julius Scaliger (36 citations). These numbers reveal
that in the ensuing decades since Deer Richardson defended her thesis, very little
work has been done on the topics and figures that she discusses and that, indeed, her
work is some of the only available on a number of these individuals. We are doubly
blessed that her work does not just discuss these individuals and their ideas but does
so in loving detail, with deep historical sensitivity and even a bit of much appreci-
ated dry humour. Deer Richardson’s thesis contains a profoundly detailed study of,
in particular, the relationship between the material constituents of generation
(sperm, blood and so forth), the elemental theory of the philosophers, the physi-
cian’s account of the temperaments and the theologian’s understanding of the soul
(and, indeed, the philosophers’ and physicians’ ideas as well). It is thus all the more
important and valuable that her work is now being published and made available to
a wider audience: it remains a cutting-edge work on a wide range of topics impor-
tant in the study of anatomy, physiology, medicine and natural philosophy in the
Renaissance.
Before I move on to outline and discuss the details of Deer Richardson’s
Academic Theories of Generation, I want to discuss how we, as historians, study
these topics and what we might learn from this (now) decades-old work. In her
conclusion, Deer Richardson notes two important themes, continuity and concilia-
tion, and I believe these to be important lessons for us as well. The issue of the pres-
ence or absence of continuity between periods and ages is, of course, a large-scale
historiographical problem, with good arguments on both sides of the debate and
with the whole issue perhaps coming down to temperament: lumpers who stress
commonalities and splitters who emphasise differences.6 Deer Richardson comes
down firmly on the side of the lumpers, and she provides numerous arguments,
examples and instances of the ways in which the works and figures she analyses
reflect a number of kinds of continuity. She emphasises, for example, continuity
between the medieval and the Renaissance eras in terms of topics, formats,
approaches, pedagogy and sources, and indeed, she argues for an overall continuity
in the natural philosophies of the sixteenth and the first half of the seventeenth cen-
tury, as well as for continuity between doctors and natural philosophers. The last is
especially important, as it is something not noted very often in the work of histori-
ans of philosophy and medicine today.7 The disciplines of the history of medicine
and the history of philosophy are farther apart in their study of Renaissance and
xiv Preface: On the Study of Medicine and Philosophy in the Renaissance

early modern work than is warranted by the historical actors and issues they study,
to their mutual detriment. The modern disciplinary identities of historians today
make a hash of the period they study, cutting and marking boundaries in a way that
often does a disservice to their material. There is a great deal to be learned and
explored by recognising the important continuity between natural philosophy and
medicine, and I hope the present volume will serve as both a powerful argument and
incitement to that end, spurring work that explores how physicians and philosophers
interacted, disagreed, used sources and conceived of the God and the natural world.
The continuity between medicine and philosophy brings us to the second theme
that Deer Richardson notes in her conclusion: conciliation. Deer Richardson has in
mind the ways in which Renaissance thinkers almost universally attempted to make
coherent the bodies of ancient wisdom that formed the foundation of their education
and scholarly research, and they almost all tried to reconcile the various opinions
and doctrines found in their classical sources. This is not, as Deer Richardson notes,
to deny honest academic debate nor the existence of real controversies. Instead,
what is emphasised throughout her work are the ways in which the differences
between Renaissance writers very often comes down to subtle shades of opinion, to
delicate differences in emphasis and to careful and considered selections of particu-
lar classical works and passages therein. The most important aspect of this concilia-
tory mode is found in Deer Richardson’s argument that historians (such as Jacques
Roger and Walter Pagel) have often overplayed the differences and hostility between
those supposedly warring camps of Galenists and Aristotelians, an idea which has
been subsequently substantiated in detail in the work of a number of later historians,
especially Nancy Siraisi.8 Part of the problem here is that, in order for us to notice
this, we often cannot take the work of Renaissance thinkers at face value: for
instance, despite his constant declaration of allegiance to Aristotle, and his attack on
particular doctrines of Galen, William Harvey is deeply Galenic in his approach and
method.9
Historiographically speaking, then, Deer Richardson’s work is deeply relevant
and worthwhile, especially if one aims at fostering a useful rapport between the
histories of philosophy and medicine, allowing these two disciplines to interact and
begin to contribute to each other’s projects and conceptions of their subjects. This is
not to say that Academic Theories of Generation is trendy: in many ways, this thesis
is a work of very old-fashioned intellectual history, and it does not have much to say
by way of social or cultural history, nor are any post-modernisms or profound theo-
retical lenses deployed. This is no criticism, as I believe there is room for intellec-
tual history among its more popular brethren; indeed, there is even a need for it,
especially given the dearth of research on so many of the figures and ideas that Deer
Richardson discusses in detail. The trend in studies of generation written in the
ensuing decades after Deer Richardson’s work has usually focused on (a) small-­
scale analyses of specific theoretical aspects of generation theory and the metaphys-
ics thereof (for instance, the work of Andreas Blank on biomedical ontology) and
upon particular individuals and their theories (for instance, the work of Hiro Hirai
for a meticulous study of the specifics of Jean Fernel and Jacob Schegk) or (b) on
the social, cultural and gendered aspects of the study of reproduction (for instance,
Preface: On the Study of Medicine and Philosophy in the Renaissance xv

Katherine Park’s work on the idea and role of “mothers” and “motherhood” in the
study and discussion of generation).10 There are very few works like Academic
Theories of Generation, focusing on the large-scale dynamics of generation theory,
and, often, the focus is on the period after the Renaissance, the early modern or
Enlightenment periods, or on the nineteenth century. Further, the lack of theoretical
language in Deer Richardson’s thesis makes it accessible to a wide range of schol-
ars, across periods and even disciplines. And, finally, there is an interesting way in
which a few aspects of Deer Richardson’s ideas prefigure some recent academic
trends, for instance, in its deployment of quantification in her discussion of the com-
mentary and compendia tradition. I shall note some of the interesting details of this
discussion below, but for now I merely want to emphasise that Deer Richardson’s
work is quite sophisticated historiographically and provides ample grist for our his-
torical mills.
In the remainder of this introduction, I want to provide an overview and outline
of this work and highlight just a few of its important and interesting contributions to
the histories of philosophy and medicine. First is its organisation: the thesis is
divided into three sections; the first deals with the classical texts used by and com-
mented upon by Renaissance scholars, focusing especially upon Galen, Aristotle
and Averroes (her discussion of this last is especially worthwhile). In particular,
Deer Richardson shows how the issues that occupied Renaissance physicians and
philosophers can be found in these ancient sources as a series of questions about
generation that must be answered, thus providing, as she describes it, the “raw mate-
rials” for Renaissance theoretical treatments of the phenomena of reproduction. The
second section focuses on natural philosophers, mainly expounding and explaining
the natural world in general and generation in particular using primarily Aristotle’s
philosophy and a small number of Aristotelian texts, primarily his Generation of
Animals. The third and final section (besides the conclusion) discusses the physi-
cians, of which Fernel is the major figure and, indeed, model for other scholars
contemporary and after him.
It is a major strength of Deer Richardson’s work that she focuses so heavily on
the sources of Renaissance philosophers and physicians, as their commentary and
interpretation of classical sources formed a major part of their method of under-
standing nature. The first part of her work is extremely valuable for its direct and
comprehensive discussion of the various sources and editions of the main classical
texts used by Renaissance thinkers (including Plato, Hippocrates, Galen and
Aristotle, as well as a very valuable discussion of pneuma and the pre-Socratics),
even providing an overview of the timing at which these works were available.
While her discussion of some of the secondary literature is somewhat dated, and
more recent work has surpassed some of these secondary sources (for which see the
bibliography below), the discussion itself is clear and quite helpful, as it both orga-
nises the discussion of how to think about the approach to generation in the
Renaissance and informs the reader about the state of Renaissance literature. She
offers a number of useful discussions of various ways of categorising generation
theories (one seed vs. two seed, preformationist vs. epigeneticist, etc.) while, over-
all, rejecting these as being oversimplified and often anachronistic. In particular,
xvi Preface: On the Study of Medicine and Philosophy in the Renaissance

Deer Richardson provides a nuanced discussion of the various ins and outs of these
theories and, focusing especially upon their contradictions, both internally within
themselves and externally between the various systems. The focus is centred on the
ancient debate as it was understood and translated in the Renaissance, paying atten-
tion in particular to various Latin phrases and terminology important in these
debates and always keeping an eye on the original Greek terminology.
The second part focuses on Renaissance natural philosophers and their interpre-
tations and uses of Aristotle’s Generation of Animals, which was – by far – the
single most important source and resource for all Renaissance theoretical discus-
sions, a fact that I think is, perhaps, still not fully appreciated by modern scholars.
In this section she focuses on a number of commentators on this work, noting simi-
larities and differences in their style, language, interpretation and so on, discussing
in detail the commentaries of Felix Accorambonius, Agostino Nifo and Cesare
Cremonini and the “anti-commentary” of Bernardino Telesio. It is here that Deer
Richardson notes the questions which formed the core of Renaissance philosophical
commentaries (and, as she explains in the third part, most commentaries by physi-
cians as well), which included issues such as the origin of semen, the mechanisms
of heredity and the role of each parent in determining resemblance, as well as ques-
tions about what the material of which the foetus is constructed and questions about
what patterns of growth and development it follows. Extremely interesting here, and
unusual both at the time of its writing and even today, is Deer Richardson’s simple,
but quite enlightening, numerical analysis of commentaries on Aristotle. In some
ways, Deer Richardson was doing the sort of work done in the digital humanities
avant la lettre. This analysis gives us an overall sense of the lay of the land, a useful
guide in attempting to evaluate and understand the place of particular ideas and
works. More specifically, using 349 commentators from Charles Lohr’s survey of
Renaissance commentators, A through C, as a sample,11 Deer Richardson notes
some very interesting statistics: under half (150) wrote commentaries on at least one
of the six natural philosophical works (Physica, De anima, De generatione et cor-
ruptione, De caelo, Meteorologica and the Parva naturalia), of which the most
impressive are those of the Coimbra Jesuits. Of these commentaries most were on
the Physica (117), followed by De anima (71), De generatione et corruptione (62),
De caelo (45), Meteorologica (42) and finally, well in last place, the Parva naturalia
(14, with 4 of these on one book only).
More relevant, however, are those commentators who would call themselves phi-
losophi et medici, commentators who had taught, practised or at least studied medi-
cine. Of these there are 29 in her sample, almost all of whom were trained in Italy
or France. Many of these were highly influenced by what has been called the Paduan
Averroist tradition, but which Deer Richardson complicates and analyses in detail,
providing a very useful discussion of the way in which Averroes’ ideas, and his
approach to the topic, of generation deeply influenced a wide variety of Renaissance
thinkers, sometimes indirectly through the work of European scholars who were
more directly influenced. Even more relevant, and quite revealing, is the fact that
there is but one manuscript commentary on the De generatione animalium, that of
Preface: On the Study of Medicine and Philosophy in the Renaissance xvii

Cremonini. Even though Lohr’s census is incomplete, this fact is an extremely

important one to note when trying to understand the overall tradition and impor-
tance of various Aristotelian works. Deer Richardson uses this brief numerical anal-
ysis to place the De generatione in its historical context and argues that it must be
understood in terms of the Aristotelian corpus as a whole and, in particular, that it
must be understood in terms of those commentaries that tried to make these works
and the De generatione (and the other animal works) into a coherent, systematic
whole, the focus clearly not on the De generatione itself.
The last section turns to works of theoretical medicine and what Deer Richardson
calls the “compendia” tradition of Jean Fernel. The treatment here of a number of
issues is absolutely fascinating, especially her long and detailed discussion of ele-
ments and temperaments and of spirits and innate heat. In the background here are
issues of the soul and its materiality (or lack thereof), issues which became espe-
cially pressing after the Pope’s Apostolici Regiminis after the Lateran Council in
1513, which affected all learned commentaries discussing the nature of the soul and
the animation of the seed and foetus, especially those scholars whose Averroism
was obvious. Here Deer Richardson emphasises especially the common structure of
this tradition, which becomes even more interesting in light of the previous chapter
on the natural philosopher’s tradition. These physicians were also dealing with leg-
acy of the ancients, but turned more often to Galen as a model and resource than to
Aristotle, though she notes how the fundamental philosophical system remains
deeply Aristotelian even when authors pledge their allegiance to Galen. This discus-
sion and analysis thus allows Deer Richardson to do a rather fine-grained compari-
son and contrast of similarities and differences between the two traditions, arguing,
as I noted above, that both groups ultimately had a great deal in common.
Everything is contextualised historically and linguistically, and the structure of
what she calls the compendia tradition is analysed in terms of its Renaissance and
early modern model, Jean Fernel, but always keeping in mind its origins in the
medieval and Arabic traditions. Here she looks at the commentaries or treatises of
four authors: Fernel (1542), Gaspar Contarenus or Contarini (1483–1542: published
1548), Jacobus Sylvius (1550) and Johannes Baptista Montanus (1498–1531: pub-
lished 1554). She makes a number of interesting points here, including that the four
elements of the Greeks formed a shared idea between doctors and philosophers,
whereas the concept of temperaments was more exclusively the domain of the phy-
sicians. She further points out that the theories of both these minimal physical con-
stituents, blends or whatever we might want to label them were, at the end of the
day, entirely insufficient to understand the structure and function of the human body
(noting that the focus for the physicians, unlike for Aristotle and later for Harvey,
was almost exclusively upon humans and not animals in general). She also dis-
cusses the theory of mixtio, borrowed by doctors from philosophers and which has
become an important topic in current studies of Renaissance thought. Deer
Richardson describes the distinctions between elements and temperaments, focus-
ing especially on heat, innate heat and their relation to the celestial heat of the heav-
ens and their various and obscure categorisations and deployments in these specific
xviii Preface: On the Study of Medicine and Philosophy in the Renaissance

philosophers and their ancient sources, as well as the convoluted terminology used
by late medieval and Renaissance physicians to discuss the makeup, constitution
and activities of the body, as well as how physicians can come to determine them in
their patients through observation.
She comes to three important conclusions on the basis of her analysis: first, that
all of her examples assume a four-element theory, ultimately founded upon the ideas
of Aristotle – Paracelsus’ chemical concepts and the various neo-Platonic ideas dis-
cussed by historians like Walter Pagel are not mentioned, even in passing, by any of
her sources. Second, she argues that there are number of confusions to be found in
her sources, in particular, confusions among three possible forms of the four-­
element theory. This confusion starts with Aristotle, who uses both qualitative
change and change in density to explain transmutation and who also suggests that
the higher elements like fire are closer to form and the denser like earth closer to
matter. Importantly, Deer Richardson diagnoses this problem as one stemming from
the desire to make coherent the inherited doctrines of all the ancients, who very
often did not agree with Aristotle’s own, confused, understanding of the basic con-
stituents of things. Finally she notes the suggestion, made most strongly by Fernel,
that the elements in their classical forms are not enough to explain the structure of
the world and fare even worse in explaining living things and their activities. Thus
another layer of explanation is called for temperaments, celestial heat, innate heat,
spirits and soul, again a confusing mixture of terms and concepts, all of which call
for going quite far beyond the elements, and again, Deer Richardson’s discussion
here is exemplary and is one of the most complete discussions of this topic available
even today. I shall only note a few highlights: first she describes in detail how tem-
perament is used by her sources and argues that it is, in fact, a theoretical means of
comparing and then explaining individual and specific differences between animals
and plants; in particular, in the context of generation, it helps explain the differentia-
tion of the simple parts (blood, flesh, etc.). She notes further that the temperament
system and Aristotle’s conception of the active and passive are at odds. Perhaps the
most interesting discussion is her analysis of Fernel’s concept of spiritus and innate
heat and the important roles these play in his physiology. Often she clarifies what is
very confusing in Fernel (or in fact is contradictory) and, by pointing this out, does
us a great service, for instance, helping us understand the complex relation between
spiritus, heat and semen, as well as related matters. I note that, as always, Deer
Richardson keeps a constant eye on the larger context of these discussions, and she
compares Fernel’s ideas on innate heat to those of Johannes Argenterius, Jean
Riolan as well as Jacopo Zabarella, Sebastian Paparella and Pompeio Caimo and on
the spirits to those of Julius Delphinus, Dominicus Bertacchius and Johannes
Bronzerius. Her discussions here are extremely relevant to understanding funda-
mental issues about materiality, spirituality, God, the soul and the various and con-
flicting relationships between all of these ideas among Renaissance thinkers,
grounded by her discussion of these figures and placing it in a larger historical
context. Importantly, these are all central topics of early modern philosophy, but
here we see how they play out not in the more familiar Cartesian context, but instead
in a very sophisticated (if confusing) hybrid Galenic-Aristotelian-Hippocratic med-
Preface: On the Study of Medicine and Philosophy in the Renaissance xix

ical context. This is an important, and often ignored, part of the background needed
to understand how we end up at Descartes, where, for instance, heat has lost its
celestial ­connotations and no longer has any innate differences in living creatures
making it different from, as Descartes notes, “damp hay”.
My brief summary here truly only skims the surface of Deer Richardson’s dis-
cussion – I have left out innumerable interesting and important aspects of her work
that touches on God, on causality, on methodology, on reduction and on many other
valuable and fascinating subjects, large and small, obscure and well-known. Her
work is one that will benefit scholars of both the Renaissance and early modern
periods and will enlighten both historians of medicine and philosophy. I can only
hope that Academic Theories of Generation is studied half so well as she studied
Fernel and those other Renaissance thinkers she writes about in such great detail.
Some Useful References on Jean Fernel and His Contemporaries
N.B.: This bibliography does not pretend to be comprehensive nor complete, and
I have doubtlessly forgotten to include important and worthwhile works. Instead, I
have gathered 60 articles and books that I have personally found valuable and
which I believe will help supplement, complement and extend the work of Linda
Deer Richardson. I have tried to pay special attention to non-English works, as
these scholars are often missed or ignored by Anglophone scholars, at their peril
and great loss. I have omitted any relevant works published prior to Richardson’s
thesis, as most of those references can be found cited there. I have also chosen not
to include references dealing with Fernel’s and his contemporaries’ uses of classical
sources, as these are too numerous to cite and would make the bibliography quite
unwieldy, though there has recently been a great deal of quality work on this topic,
especially concerning, for example, the influence of Averroes on Renaissance and
early modern thought. Those sources found in Deer Richardson’s thesis, however,
remain an excellent place to start.
1. Aucante, Vincent. “La théorie de l’âme de Jean Fernel.” Corpus 41 (2002):
9–42
2. Baader, Gerhard. “Jacques Dubois as a practitioner.” The Medical Renaissance
of the Sixteenth Century. Eds. Andrew Wear, Roger French, and Iain M. Lonie
(Cambridge University Press, 1985): 146–154
3. Badaloni, Nicola. “Sulla costruzione e la conservazione della vita in Bernardino
Telesio (1509–1588).” Studi Storici: Rivista Trimestrale dell’Istituto Gramsci
30 (1989): 25–42.
4. Bakker, Paul JJM, Sander W. De Boer, and Cees Leijenhorst (eds.). Psychology
and the Other Disciplines: A Case of Cross-disciplinary Interaction (1250–
1750). (Brill, 2012).
5. Benoit, Robert. “Conceptions médicales à l’Université de Paris d’après les
cours de Jean Riolan à la fin du XVIe siècle.” Histoire, Économie et Société
14.1 (1995): 25–50.
6. Bianchi, Massimo Luigi. “Occulto e manifesto nella medicina del Rinascimento:
Jean
xx Preface: On the Study of Medicine and Philosophy in the Renaissance

a. Fernel e Pietro Severino.” Atti e memorie dell’accademia Toscana di scienze

e lettere 47
b. (1982): 183–248
7. Blank, Andreas. “Julius Caesar Scaliger on Plant Generation and the Question
of Species Constancy.” Early Science and Medicine 15 (2010): 266–286.
8. Blank, Andreas. “Daniel Sennert on Poisons, Epilepsy, and Subordinate Forms.”
Perspectives on Science: Historical, Philosophical, Social 19.2 (2011):
192–211.
9. Blank, Andreas. “Julius Caesar Scaliger on Plants, Species, and the Ordained
Power of God.” Science in Context 25.4 (2012): 503–523.
10. Bondì, Roberto. “Telesio e la tradizione magico-ermetica.” Rivista di filosofia
88.3 (1997): 461–473.
11. Bono, James J., “Reform and the Languages of Renaissance Theoretical
Medicine: Harvey versus Fernel.” Journal of the History of Biology 23 (1990):
341–87.
12. Bono, James J. The word of God and the languages of man: interpreting nature
in early modern science and medicine. (University of Wisconsin Press, 1995).
13. Bylebyl, Jerome. “The manifest and the hidden in the Renaissance clinic.”
Medicine and the Five Senses. Eds. William F. Bynum and Roy Porter.
(Cambridge University press, 1993): 40–60.
14. Céard, Jean. “La physiologie de la mémoire, selon le médecin Jean Fernel.”
Corpus: revue de philosophie 41 (2002): 119–33.
15. Clericuzio, Antonio. “Spiritus vitalis: studio sulle teorie fijisiologiche da Fernel
a Boyle.” Nouvelles de la République des lettres 8.2 (1988): 33–84.
16. Cunningham, Andrew. “The Pen and the Sword: Recovering the Disciplinary
Identity of Physiology and Anatomy before 1800 I: Old Physiology--the Pen.”
Studies in History and Philosophy of Biological and Biomedical Sciences Part
C, 4 (2002): 631–665.
17. Cunningham, Andrew. “The pen and the sword: recovering the disciplinary
identity of physiology and anatomy before 1800: II: Old anatomy—the sword.”
Studies in History and Philosophy of Science Part C: Studies in History and
Philosophy of Biological and Biomedical Sciences 34, 1 (2003): 51–76.
18. Dessì, Cristina. “Marsilio Ficino, Jean Fernel e lo spiritus.” in Filosofijia, sci-
enza, storia, ed. Antonio Cadeddu (FrancoAngeli, 1995): 203–19.
19. Dessì, Cristina. “Le curiose ricerche di Jean Riolan sulle scuole di medicina di
Parigi e di Montpellier: la difesa della tradizione e la critica della medicina
chimica.” Annali della Facoltà di scienze della formazione dell’Università di
Cagliari 23 (2000): 117–146.
20. de Calan, Ronan. Généalogie de la sensation. Physique, physiologie et psy-
chologie en Europe, de Fernel à Locke (Honoré Champion, 2012).
21. Di Liscia, Daniel A., Eckhard Kessler, and Charlotte Methuen. Method and
order in Renaissance philosophy of nature: the Aristotle commentary tradition.
(Ashgate, 1997).
Preface: On the Study of Medicine and Philosophy in the Renaissance xxi

22. Ferretto, Silvia. Maestri per il metodo di trattar le cose : Bassiano Lando,
Giovan Battista da Monte e la scienza della medicina nel XVI secolo. (Cleup,
2012).
23. Forrester, John M. and John Henry. The Physiologia of Jean Fernel (1567).
(Transactions-American Philosophical Society 93.1, 2003).
24. Forrester, John M. and John Henry. Jean Fernel’s On the Hidden Causes of
Things: Forms, Souls, and Occult Diseases in Renaissance Medicine (Brill,
2005).
25. Garozzo, Salvatore. “De morbi et eorum causis : dal trattato Universa medicina
di Ioannis Fernelii.” Memorie e rendiconti 4.1 (1991): 147–186.
26. Guerrini, Anita. “Experiments, Causation, and the Uses of Vivisection in the
First Half of the Seventeenth Century.” Journal of the History of Biology 46
(2013): 227–254.
27. Henry, John. “The fragmentation of Renaissance occultism and the decline of
magic.” History of science 46 (2008): 1–48.
28. Henry, John. “‘Mathematics Made No Contribution to the Public Weal’: Why
Jean Fernel (1497–1558) Became a Physician.” Centaurus 53.3 (2011):
193–220.
29. Henry, John. “Jean Fernel on Celestial Influences and the Reform of Medical
Theory.” In Celestial Novelties on the Eve of the Scientific Revolution, 1540—
1630, eds. Patrick J. Boner and Dario Tessicini (Olschki, 2013): 133–158.
30. Hirai, Hiro. Le concept de semence dans les théories de la matière à la
Renaissance: de Marsile Ficin à Pierre Gassendi. (Brepols, 2005).
31. Hirai, Hiro. “Alter Galenus: Jean Fernel et son interpretation platonico-­
christienne de Galien.” Early Science and Medicine 10 (2005): 1–35.
32. Hirai, Hiro “Ficin, Fernel et Fracastor autour du concept de semence: aspects
platoniciens de seminaria.” In Girolamo Fracastoro fra medicina, fijilosofijia e
scienze della natura, ed. Alessandro Pastore and Enrico Peruzzi (Olschki,
2006): 245–60.
33. Hirai, Hiro. “The Invisible Hand of God in Seeds: Jacob Schegk’s Theory of
Plastic Faculty.” Early Science and Medicine 12.4 (2007): 377–404.
34. Hirai, Hiro. “Prisca Theologia and Neoplatonic Reading of Hippocrates in
Fernel, Cardano and Gemma.” in Cornelius Gemma: Cosmology, Medicine and
Natural Philosophy in Renaissance Louvain, ed. Hiro Hirai (Rome: Serra,
2008): 91–104.
35. Hirai, Hiro. “Lecture neoplatonicienne d’Hippocrate chez Fernel, Cardan et
Gemma.” in Pratique et pensée médicales à la Renaissance, ed. Jacqueline
Vons (Paris: De Boccard, 2009): 241–56.
36. Hirai, Hiro. Medical humanism and natural philosophy: Renaissance debates
on matter, life and the soul (Brill, 2011).
37. Houtzager, H. L. “Vesalius contra Sylvius.” Scientiarum historia 18.2 (1992):
123–126.
38. Kennedy, Leonard A. “Cesare Cremonini and the immortality of the human
soul.” Vivarium 18 (1980): 143–158.
xxii Preface: On the Study of Medicine and Philosophy in the Renaissance

39. Laird, W.R. “Venetischer Aristotelismus im Ende der aristotelischen Welt:

Aspekte der Welt und des Denkens des Cesare Cremonini (1550–1631).”
Renaissance Quarterly 52 (1996): 230–32.
40. Mahoney, Edward P. “Pico, Plato, and Albert the Great: The Testimony and
Evaluation of Agostino Nifo.” Medieval Philosophy & Theology 2 (1992):
165–192.
41. Michael, Emily. “The nature and influence of late Renaissance Paduan psychol-
ogy. History of Universities 12 (1993): 65–94.
42. Mikkeli, Heikki. “Jacopo Zabarella (1533–1589): The Structure and Method of
Scientific Knowledge.” In: Philosophers of the Renaissance. Ed. Paul Richard
Blum (Catholic University of America Press, 2010): 181–191.
43. Mulsow, Martin. Frühneuzeitliche Selbsterhaltung: Telesio und die
Naturphilosophie der Renaissance. (Walter de Gruyter, 1998).
44. Mulsow, Martin. “Arcana naturae: Verborgene Ursachen und universelle
Methode von Fernel bis Gemma und Bodin.” In: Der Naturbegrifff in der
Frühen Neuzeit: Semantische Perspektiven zwischen 1500 und 1700. Ed.
Thomas Leinkauf (Niemeyer, 2005): 31–68.
45. Nutton, Vivian. “Montanus, Vesalius and the haemorrhoidal veins.” Clio Medica
18 (1983): 33–36.
46. Ongaro, Giuseppe. “La controversia tra Pompeo Caimo e Cesare Cremonini sul
calore innato.” Historia 1 (2000): 87–110.
47. Ongaro, Giuseppe, Maurizio Rippa Bonati, and Gaetano Thiene, eds. Harvey e
Padova: atti del Convegno celebrativo del quarto centenario della laurea di
William Harvey, Padova, 21–22 novembre 2002, 39. (Antilia, 2006).
48. Palmieri, Paolo. “Science and Authority in Giacomo Zabarella.” History of
Science 45 (2007): 404–427.
49. Perfetti, Stefano. “’Metamorfosi di una traduzione. Agostino Nifo revisore dei
De animalibus gaziani.” Medioevo 22 (1996): 259–301.
50. Perfetti, Stefano. “Three Different Ways of Interpreting Aristotle’s De Partibus
Animalium: Pietro Pomponazzi, Niccolò Leonico Tomeo and Agostino Nifo,”
In: Aristotle’s Animals in the Middle Ages and Renaissance, Eds. C. Steel,
P. Beullens, and G. Guldentops. (Leuven University Press, 1999).
51. Perfetti, Stefano. Aristotle’s Zoology and Its Renaissance Commentators,
1521–1601. (Leuven University Press, 2000).
52. Pozzo, Riccardo. “Res considerata and modus considerandi rem: Averroes,
Aquinas, Jacopo Zabarella and Cornelius Martini on reduplication.” Medioevo
24 (1998): 151–175.
53. Raimondi, Francesco Paolo. “La filosofia naturale di G. Zabarella e la scienza
moderna : connessioni e divergenze.” Physis 31.2 (1994): 371–391.
54. Regier, Jonathan. “Kepler’s Theory of Force and His Medical Sources.” Early
science and medicine 19.1 (2014): 1–27.
55. Rommevaux, Sabine. “A treatise on proportion in the tradition of Thomas
Bradwardine: The De proportionibus libri duo (1528) of Jean Fernel.” Historia
Mathematica 40.2 (2013): 164–182.
Preface: On the Study of Medicine and Philosophy in the Renaissance xxiii

56. Schmitt, Charles. “Aristotle Amongst the Physicians,” In: The Medical
Renaissance of the Sixteenth Century, Eds. Andrew Wear, Roger French and
I.M. Lonie (Cambridge University Press, 1985): 1–15.
57. Schuhmann, Karl and Theo Verbeek. “Le concept de matière chez Bernardino
Telesio.” Discorsi A 9.2 (1989): 262–281
58. Schweikardt, Christoph. Theoretische Grundlagen galenistischer Therapie im
Werk des Giessener Arztes und Professors Gregor Horst (1578–1636): ein
­Vergleich zu Jean Fernel (1497–1558), dem Leibarzt des französischen Königs
Heinrich II. (PhD dissertation, 1997).
59. Secret, François. “De Mésué à Hieronymus Rubeus, en passant par Giovanni
Mainardi et Jacques Dubois.” Chrysopoeia 5 (1992–1996): 453–466.
60. Zanier, Giancarlo. “Platonic Trends in Renaissance Medicine.” Journal of the
History of Ideas, 48 (1987): 509–519.

University of South Florida Benjamin Goldberg

Tampa, FL, USA

Notes

1. For instance, Roger French’s William Harvey’s Natural Philosophy contains no

chapter dedicated to this work, nor does generation appear in the index; French,
Roger (1994), William Harvey’s Natural Philosophy, Cambridge University
Press. Recent scholars have started paying more attention to this work, how-
ever. For instance, see Lennox, J. G. (2006), “The Comparative Study of Animal
Development: William Harvey’s Aristotelianism”, in The Problem of Animal
Generation in Early Modern Philosophy, ed. J. E. H. Smith, Cambridge
University Press; Ekholm, K. J. (2008), “Harvey’s and Highmore’s Accounts of
Chick Generation. Early Science and Medicine, 13(6), 568–614; and my own
(2013), “A Dark Business, Full of Shadows: Analogy and Theology in William
Harvey”, Studies in History and Philosophy of Biological and Biomedical
Sciences 44: 419–432. At the end of this preface, I provide an extended (though
by no means comprehensive!) bibliography.
2. Going back at least to Joseph Needham’s (1959), A History of Embryology,
Cambridge University Press
3. Pagel, Walter (1967), William Harvey’s Biological Ideas; S. Karger (1976),
New Light on William Harvey; Nutton, Vivian (1990), “The Anatomy of the
Soul in Early Renaissance Medicine”, in The Human Embryo, ed. G. R.
Dunstan, University of Exeter Press; Pyle, A. J. (1987), “Animal Generation
and the Mechanical Philosophy: Some Light on the Role of Biology in the
Scientific Revolution”, History and Philosophy of the Life Sciences 9: 225–
254; Schmitt, Charles 1989, “William Harvey and Renaissance Aristotelianism:
A Consideration of the Preface to De generatione animalium”, in Reappraisals
of Renaissance Thought, ed. Charles Webster, Variorum
xxiv Preface: On the Study of Medicine and Philosophy in the Renaissance

4. Hirai’s work here is exemplary in how he has pushed forward on many of the
topics explored in this thesis, and his work is well worth deep study. See espe-
cially his (2011) Medical Humanism and Natural Philosophy: Renaissance
Debates on Matter, Life and the Soul, Brill. Further, I make no claim here that
EBSCOhost exhausts all that might have been written on these figures and top-
ics, or that I have exhausted every relevant search permutation, but it does, at
least, cover the work that is easily accessible.
5. Forrester, John M., and John Henry (2003), The Physiologia of Jean Fernel
(1567), Transactions-­American Philosophical Society 93.1, and their (2005)
Jean Fernel’s On the Hidden Causes of Things: Forms, Souls, and Occult
Diseases in Renaissance Medicine, Brill
6. The origin of these terms is found, I believe, in Charles Darwin’s discussion of
taxonomy and species in his letter to J. D. Hooker in July of 1857.
7. This is something I have been deeply interested and concerned with in my own
work, and I have recently edited a book with Evan Ragland and Peter
Distelzweig on just this issue; please see our volume of essays: (2015) Early
Modern Medicine and Natural Philosophy, Springer.
8. See, for instance, her (1987) Avicenna in Renaissance Italy: The Canon and
Medical Teaching in Italian Universities After 1500, Princeton University
Press. I think, in general, this lesson is one that has been well learned by many
(though by no means all) specialists in Renaissance philosophy and intellectual
culture, but has not, perhaps, been taken up more widely.
9. For which see my (forthcoming) “William Harvey on Anatomy and Experience”,
Perspectives on Science, 24:3
10. See Hirai op. cit. and his (2007) “The Invisible Hand of God in Seeds: Jacob
Schegk’s Theory of Plastic Faculty”, Early Science and Medicine 12.4: 377–
404; Blank, Andreas (2010), Biomedical Ontology and the Metaphysics of
Composite Substances: 1540-1670, Philosophia Verlag; and Park, Katharine
(2006), Secrets of Women: Gender, Generation, and the Origins of Human
Dissection, Zone Books.
11. Lohr, Charles H. (1974), “Renaissance Latin Aristotle Commentaries: Authors
A-B”, Studies in the Renaissance, 21, 228–289, and (1975) “Renaissance Latin
Aristotle Commentaries: Authors C”, Renaissance Quarterly, 28, 689–741
Acknowledgements

These come in two categories. The first is thanks for those who helped me prepare
my thesis in the late 1970s. I thank:
• Professor D.P. Walker, my supervisor, for patient and illuminating guidance;
• Professor M.A. Screech, Drs. Walter Pagel, Charles Schmitt, Vivian Nutton and
James Bono for valuable discussions and bibliographical aid;
• Staff and scholars of the Warburg Institute and the Wellcome Institute for the
History of Medicine for comradeship, patient help with enquiries, and the
encouragement I needed to see the task through.
The second group thanks those who were instrumental in the publication of my
thesis in 2017:
• Dr James G. Lennox, Professor,Department of History and Philosophy of
Science, University of Pittsburgh.
• Jim is the main reason this thesis was published. He persuaded me that it was a
worthwhile contribution to knowledge, with praise I blush to think of; and then
persuaded a publisher, Springer, of the same thing.
• Dr Benjamin Goldberg, Department of Humanities and Cultural Studies,
University of South Florida, Tampa.
As Benny writes in his preface, he is the other reason my thesis was published,
because it was his interest that led him, with Jim, to track it down and read it. I am
extremely grateful to him for contributing his preface.
Many people from Springer have been involved in publishing this work, but I
especially want to thank:
• Dr Charles T. Wolfe, Editor, Springer series in History, Philosophy and Theory
of the Life Sciences, who has been an enthusiastic and amazingly patient editor;
and
• Ms Christi Lue, formerly Senior Editorial Assistant, Springer Science and
Business Media B.V., a fixer of infinite patience.
Thank you all.
xxv
Contents

1 Introduction����������������������������������������������������������������������������������������������    1

Part I The Sources: Classical Theories of Generation

and Their Renaissance Editions
2 Classical Theories of Generation in the Renaissance ��������������������������   29
3 Plato����������������������������������������������������������������������������������������������������������   33
4 Hippocrates����������������������������������������������������������������������������������������������   39
5 Pneuma and the Pre-Socratics����������������������������������������������������������������   45
6 Aristotle����������������������������������������������������������������������������������������������������   49
7 Galen ��������������������������������������������������������������������������������������������������������   61

Part II Philosophi Adversus Medicos: Renaissance Commentaries

on Aristotle’s Generation of Animals
8 The Context of Debate and the Classic Questions��������������������������������   77
9 Renaissance Commentators on “De Generatione”: Felix
Accorambonius (fl. 1540–90)������������������������������������������������������������������ 103
10 Agostino Nifo (1470? –1538)������������������������������������������������������������������� 111
11 Cesare Cremonini (1550–1631)�������������������������������������������������������������� 127
12 The ‘Anti-commentary’ of Bernardino Telesio (1509–1588)���������������� 143

Part III Medici et Philosophi: Generation in Textbooks

of Theoretical Medicine
13 The ‘Compendia Tradition’ and Jean Fernel (1497–1559)������������������ 153

xxvii
xxviii Contents

14 Elements and Temperaments������������������������������������������������������������������ 171

The Elements �������������������������������������������������������������������������������������������� 172
15 Spirits and Innate Heat �������������������������������������������������������������������������� 223
The Spiritus and Innate Heat���������������������������������������������������������������������� 224
The Spiritus in Generation ������������������������������������������������������������������������ 228
Innate Heat and Spirits in Generation: Contemporaries
and Successors ������������������������������������������������������������������������������������������ 232
Johannes Argenterius ���������������������������������������������������������������������������� 232
Jean Riolan�������������������������������������������������������������������������������������������� 235
De calido: Zabarella, Paparella, Caimo ������������������������������������������������ 236
De spiritibus: Delphinus, Bertacchius, Bronzerius�������������������������������� 239
Conclusion ������������������������������������������������������������������������������������������������ 243
16 The Soul in Generation and the Animation of the Foetus�������������������� 251

Conclusion: Academic Theories of Generation in the Renaissance������������ 267

Appendices�������������������������������������������������������������������������������������������������������� 275

Bibliography ���������������������������������������������������������������������������������������������������� 285

Editors Photos

Linda Deer Richardson

Benjamin Goldberg

xxix
Abbreviations and Editorial Conventions

Primary sources listed in the bibliography, including translations and modern edi-
tions, are referred to by author, short title, place and date at the first reference and
thereafter by author and short title with date if necessary to make the reference clear.
Full references are given in the bibliography.
Journal articles and other secondary sources are given in full in the first refer-
ence, and short title references for works cited repeatedly are given in brackets after
the first reference. The major classical sources and their Renaissance editions are
dealt with as follows:
Aristotle: Cited by Bekker number. References to works are given in the notes in the
standard abbreviations of the Oxford edition, and this is the English translation
used unless otherwise stated. Latin citations are taken from the translation of
Gaza, Venice, 1476 (and later editions).
Galen: Cited by the Kühn edition, (1964–5) as Kühn with volume and page. Unless
attributed, English translations are my own. For the major generation works,
Kühn’s Latin versions are taken from the translation of Cornarius, and thus paral-
lel those of the Aldine edition of 1541 which I have used as a standard
reference.
Hippocrates: Cited by the edition with French translation of Littré, (1839–1861) as
Littré with volume and page. English translations of The Seed and On the Nature
of the Child are by I.M. Lonie, from Hippocratic Writings, edited by G.E.R. Lloyd,
Penguin (1978). Other English translations are from the same edition unless
given as my own. Latin citations are from the Opera Omnia edited by Cornarius,
Basle, 1546, unless otherwise noted.
Plato: Cited by the ed. princeps. references. The English translation of the Timaeus
is by Desmond Lee (Penguin, 1974). The Latin translations consulted were those
of Chalcidius (1520) and Ficino (1484–5).
A survey of major Renaissance editions of generation texts by these four authors
is given in Appendix I.

xxxi
Chapter 1
Introduction

Abstract The introduction gives the shape and contents of the book as a whole and
includes a literature review (of works published by 1980). This review suggests that
none of the writers is interested in the Renaissance for its own sake. Most of them
concentrate on one group of writers, the anatomists, or alternatively the authors of
obstetric treatises. No attempt is made to set their descriptions into any other theo-
retical context than that of modern embryology.
The book distinguishes four main types of sixteenth century writing on
generation:
1. Practical treatises and anthologies dealing with the diagnosis of pregnancy and
the care of women in childbirth. These are the most common.
2. Anatomical texts which include a description of the parts serving generation and
of the development of the foetus.
3. Textbooks of theoretical medicine which include generation, and commentaries
or monographs by medical writers.
4. Commentaries on the Generation of Animals of Aristotle and related works, usu-
ally by natural philosophers.
Virtually all other historical accounts base themeselves on the first two catego-
ries, though without distinguishing them from the last two. This book focuses on the
last two groups.

This study began from the attempt to understand one particular Renaissance treatise
on generation, Jean Fernel’s “De hominis procreatione atque de semine”,1 and to
place it in a proper intellectual and historical context. This led me back to the clas-
sical authorities on which the work was based, in their Renaissance translations and
editions. Coming forward again, I wanted to be able to compare Fernel’s work with
those of other contemporary medical writers, and with another group of Renaissance
writers on generation, the natural philosophers, with whom he seems to have been
familiar.
The work thus falls into three sections. The first deals with the major classical
texts on generation, which provided the raw materials for treatment of theoretical
questions in the late sixteenth and early seventeenth centuries. The second part

© Springer International Publishing AG 2018 1

L. Deer Richardson, Academic Theories of Generation in the Renaissance,
History, Philosophy and Theory of the Life Sciences 22,
https://doi.org/10.1007/978-3-319-69336-1_1
2 1 Introduction

c­ onsiders the natural philosophical contribution, primarily a relatively small num-

ber of commentaries on Aristotle’s Generation of Animals, which was one of the
group of Aristotelian texts explaining the workings of the natural world. This sec-
tion also includes monographs which consider particular questions arising from the
commentary tradition. The third part looks at the work of medical writers, of whom
Fernel is taken as the major example, who were themselves trained in this tradition
of natural philosophy. In particular, it examines the treatment of generation in text-
books of theoretical medicine written on the model of Jean Fernel’s Physiologia.
The supposition on which this approach is based is that, despite the advances in
anatomy and botany which have received the major share of attention from histori-
ans,2 the core of the medical curriculum before 1650 was based on the study and
commentary of classical texts, in particular the relevant works of Plato, Aristotle,
Galen, Hippocrates and their commentators. These formed the basis for the teaching
programme in theoretical medicine or Theoria, which together with Praxis made up
the syllabus. Moreover, theoretical medicine had important links with another
branch of the academic curriculum, the arts course. Medical students were almost
invariably required to be arts graduates; which meant that they had, or should have,
received a thorough grounding in classical languages and the principles of
Aristotelian natural philosophy.
Such training placed the doctor in a special relationship with his teaching col-
leagues in the arts faculty, and was bound to affect his approach to the basic ques-
tions of medicine and what the sixteenth century had already begun to call
“physiology”. One of the most important of these topics in theoretical medicine was
the problem of generation, which included a group of “classic questions” debated
by doctors and natural philosophers alike. The topic of generation draws on so many
of the central controversies of this debate that it serves as a useful touchstone. And
generation was itself considered by contemporaries as a central problem for both
theoretical medicine and natural philosophy. Despite this, no general study of aca-
demic theories of generation exists for the century between Fernel and Harvey.
Moreover, the approach which I propose to take in this study is substantially dif-
ferent from that of other historians who have written on the subject. The Renaissance
has been ignored, to a greater or lesser extent, by the authors of the standard general
histories of generation theory, or as they prefer to call them, histories of embryol-
ogy. This may be in part because, as with so many aspects of medical history, gen-
eration theory has until relatively recently been the preserve of embryologists.
Embryology textbooks of the 1920’s and 1930’s, such as those of Marshall (1922)
and Huxley and De Beer (1934), might have a few pious words of historical intro-
duction.3 These were amplified in general histories written by embryologists (or at
least anatomists) which reached a peak in the 1930’s.
One of the earliest of these historical accounts does, however, consider the period
before 1650 in some detail. This is Bruno Bloch’s Die geschichtlichen Grundlagen
der Embryologie bis auf Harvey (1904). In his introduction,4 Bloch points out that
history of embryology, especially for this earlier period, is a virtually untouched
field, except when considered as a branch of the history of anatomy or physiology
or in general histories of medicine such as those of Pagel and Neuburger. Outstanding
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 *****

Bertil kävelee kylälle, skitsikirja kainalossaan. Aamiainen on syöty

aikaiseen ja onpa päivää kävellä, maata, kuluttaa miten vain.
Harakka-Antti on luvannut istua mallina, seistä paininpuillaan tahi
miten vain olla hänen mielikseen, kunhan vain vähin maksetaan. Ja
siellä on kylällä muitakin. Hameniemen Tiina Loviisa, vielä
nuorenpuoleinen ja repäsevä naisihminen.

Ja sitten Hiertiäinen. Ilmetty piru korvessa, puheineen, ilmeineen

ja käänteineen. Elämänviisas pieksunkärjestä harittavan tukan
latvaan saakka. Rämekorven kuu ja aurinko. Akkojen kanssa
viisastelee, makaa ja tuhnuaa, mutta kun tulee sille päälle, että
liikahtaa, niin liikkuu. Talkootansseissa pyörittää tyttöjä kuin riivattu ja
lyö viinanhajuisessa kamarissa ukkojen kanssa viittä lehteä ja
voittaa.

Harakka-Antin Kustaava, uninen akan kuipelo. Puhuu kaikki asiat

halki ja on karkea suustaan, viimeistä myöten. Kun sattuu pahalle
päälle, nostaa helmansa ja pyllistää hyvällekin vieraalle,
häikköläinen.

Hurjapäiseksi tekeytyvä Tanulan renki, että saa maata silloin kun

nukuttaa. Ja Antin pojat, yöt järjestään piikatyttöjä metsästävät,
rippikoulunkäymättömät jukurit. Ovat häntäkin, Bertiliä, jo monta
kertaa nokasta vetäneet.

Ja sitten nämä kotoiset, Kenkkulaiset.

Aatami kuin patriarkka, muhoileva, syntilöistä haastava ja

repijäistään korpiviinalla hoitava, ahnas naisiin, mutta ystävällinen ja
hyvä jokaiselle.
 Emäntä Karuliena, leikkisä, mutta kun tyttäriinsä suuttuu
laiskottelusta, kiehuva ja purpattava kuin sotkupata. Työteliäs, mutta
eräässä suhteessa hävytön, kun mistä oikein suuttuu.

Jooseppi kuin metsäläinen, villi ja voimakas, melkein hirvittävä

voimissaan silloin kun sattuu maistamaan. Kuparinkiiltävä naama
aina hiessä ja aamuvarhaisesta iltamyöhään raivaamassa.
Tavallisen miehen työkalut eivät kestä miehen kynsissä, vaan pitää
teettää ne vartavasten sepällä pajassa.

Joosepista vanhempi, Nuutti, uskoa harjoittava niinkuin isänsä,

mutta hänkin kärkäs korpiviinaan, kun paha rupeaa viettelemään.
Silloinpa Nuutti lähteekin monen päivän reisulle, metsiin, johonkin
mökkiin ryyppäämään, ja palaa sieltä katuvana ja reen pajulla istuen
veisaavana.

Jooseppia nuorempi Salomo on suvun vilkkain ja vikkelin vesa,

viisaudessa nimensä kaimaan, tyttövekari ja naurattaja. Työtä hänkin
painaa aamusta iltaan, mutta lauantaisin lähtee jo aamiaisilta
tyttöasioille ja palaa vasta maanantaiaamuna. Salomo on
taiteentuntija ja tarkastelee mielellään hänen maalauksiaan ja
piirroksiaan ja tuo milloin mitäkin eriskummallisempaa hänelle
metsästä. Pahkakeppejä, kiviä ja muuta.

Ja sitten Kylli, hänen rakastettunsa, hienohipiäinen,

voimakastunteinen ja joka suhteessa sievä tytön tyllykkä. Ilmeinen
Aino Kalevalan mailla, veikeä ja vallaton, rohkeita käänteitä tekevä ja
sanoja sutkautteleva, oikea korven villi ja huumaava kukka. Häntä
voisi rakastaa, sillä tavoin kuin hän voi naista rakastaa, vaikka
ikänsä. Tuhansin verroin toista kuin joku helsinkiläishempukka.
 Olihan talossa muitakin tyttäriä. Heta, vanhapiika, kärttyisä ja
alituiseen jurnuttava miesväelle. Ja vaikka jurnutettavat asiat
olivatkin muita, tiesivät räntäsateen alle joutuneet, että se oli siitä,
että miesväki oli hänet jättänyt vanhenemaan ja homehtumaan.

Venla, kuusitoistavuotias villikissa, äidin parhain apu taloudessa,

mutta viekas kuin kettu vetämään nenästä, äitiäänkin, ja lemmen
asioissa kiihkeä, mutta varansa pitävä, ettei liikoja lahjoittanut.
Oikean iloisen talonpoikaislapsen mallivesa.

Ja sittenpä sitä jo tullaankin Tanulaan ja pihamaalla on mukava

tehdä kaikenlaisia huomioita.

Läheisen ja katottoman kuistin sivuilla on lasten jätteitä, joita

talviseltaan ei ole joudettu pois vielä korjaamaan, vaikka kesäkuu
onkin jo puolessa. Pihamaalla on pärtöä vaikka mistä nimestä.
Vanhoja kenkiä, joilla lapset ovat parastaikaa sotasilla,
laatikonpalasia, reen kappaleita ja tallin seinustalla vanhoja saaveja
läjässä, osaksi lautoina, vanteet hanien kiekkoina.

Tupa on sentään lakaistu leppävastalla, ja sen tuoksu tuntuu vielä

siellä, kun Bertil astuu sisään.

— Kappas moalaria, mestaria, kun näin aamusta päivin…, ihastuu

Antti ja käkkerehtii paininpuillaan siinä lattialla.

— Taisitte tulla sitä kuvaa ottamaan… lähtään tänne kamarin

puolelle. Kustaava keittää kahvit, niin pannaan putelista kuppiin,
paremmin sitten syntyy sekin kuva. Saankos minä sen sitten
itselleni?
 Antti käkkerehtii ja kolmikulmaisilla silmillään katsoo kysyvästi
maalaria, lupaako tämä kuvan hänelle. Panisi sen sitten vaikka
tuohon kamarin seinälle. Siinä on jo toinenkin taulu, Tittulierin akan
antama Kustaavalle, mikäpähän lienee niitä raamatun kuvia,
petlehemilöitä ja muita.

Bertil ei kuitenkaan sano nyt maalaavansa, tekee vain luonnoksia

ja sitten jonakin toisena päivänä. Eikä lupaa kuvaa Antille. Se
maksaa, jos tahtoo ostaa, viisituhatta.

— Markkaako vai penniä? kysyy Antti. Silmänahkat lupsahtelevat.

— Markkaa tietysti.

— Niin, niin, mitäs niistä pennilöistä. Mutta sittehän te rikastutte

sillä kuvalla. Paljonko mestari maksaa siitä minulle, kun saa sen
kuvata? kysyy Antti, toivoen jo hyvän summan saavansa mallina
istumisesta.

— Voisihan siitä jonkun viisikymppisen maksaa, lupaa Bertil.

Antin silmäkolot kääntyvät sillanrakoja tutkimaan. Eipä se

tosiaankaan lupaa paljoa, häikköläinen, vaikka itse saa niin paljon.
Pitää siltä satanen vornuta, ja kun maistaa, niin ehkäpä heltiää.

Antille johtuu mieleen, että maalari, tämä Helsingin herra, on

sanonut tarvitsevansa alastomia naisiakin mallikseen. Tottapa
semmoisia syntikuvia maalailee. Eiköhän tuolle kelpaisi Kustaavakin
malliksi.

— Tuota, jos maalari niitä naisen kuvia… alasti roikottavia

maalailee, niin joutaisi tämäkin Kustaava malliksi. Siitä kaiketi
maksetaan enemmän kuin vaatepäällä? Kyllä Kustaava roikottaa, ei
se sillä välitä.

— Ei taida oikein sopia, nauraa Bertil ja tekee lähtöä, piirrettyään

muutamia luonnoksia Antista.

— No, piru, mihinkä se semmoinen kiire, kun Kustaavan kahvi…

se oikein pesi pannunkin, vai lie vielä pesemässä… se akka on
vähän hidas puuhissaan. Istutaan ja turistaan… eihän siitä
Kustaavasta malliksi, kun on vain nahka luita pitämässä. Pitää kai
olla lihava, vahvareisinen… tuota… kyllä minä mallina istun ja
seison, vaikka päälaellani, jos nyt maalari antaa sata markkaa siitä.

— Samahan se, sitten kun maalataan.

Antti jäi siihen portaille lupsahtelevine silmäkoloineen.

*****

Asari Hiertiäinen on mennyt aamiaisen jälkeen saunan lauteille

hieman levähtämään, kun se ainainen tuvan ja kamarin sängyssä
lojuminen tahtoo väsyttää.

Ja akkojen kanssa viisasteleminen. Eikä aina kehtaa heitä

muutenkaan… silmissään… kikattajoita, näitäpä piikoja, räkättäjöitä.
Heitetään milloin märällä rievulla, milloin ruikataan vettä niskaan, kun
on makeimmassa unessaan. Ovat käyneet semmoisiksi, somiksi,
kun niiden kanssa ei malta joskus olla pelaamatta. Mutta nämä…
pitäisi aina hieroa. Kuka per… sieltä nyt, kun alkoi jo uneen vetää.

— Ka, Perttuli, löysitpäs. No noustaan sitten savuille.

 Bertil istuu penkille polttaen sikariaan, ja Hiertiäisen ympärillä kiirii
kessun sauhut, mukurapiipusta kiskotut. Ei ottanut sikaria vieraalta,
kun sanoi säästävänsä tuikun päälle.

Hiertiäinen on ollut kalassa ja kertoo Bertilille vahingosta, joka on

hänelle tullut.

— … minä lappamaan lankaa veneeseen ja tuumin, että lohi…

kun vei, uitti, venettä niin ettei soutamalla, no ihan niin ettei
soutamalla mitenkään… ja sitten kun tulee siihen veneen viereen,
niin näen, että hauki, piru, ja niin suuri, että ainakin kaksi korttelia
silmien väliä. Minä lyön niskaan sitä ryöttöä, ja sitten kun tapeltiin…
minä ryyppään välillä viinaa ja sanon sille, että kenkkuile mitä
kenkkuilet, tultava on, kun täällä langan päässä on se Hiertiäinen,
ihan oikea Hiertiäinen, ja siinä kun sitten vähä hetki vielä vehkeiltiin,
niin lutkahti, piru, veneeseen ja aukoi suutaan kuin härkä. Minä istun
soutamaan, kotiin näes sitä, ja olen hyvilläni… saa monta kymppiä
sillä… niin ottaa ja hyppää tämä lutkake järveen, ihan hyppäämällä,
ja siihen se meni menojaan.

— Olipa siinä hauki.

— O-oli, makasi kuin lehmä siinä veneessä, mutta pääsipäs. Mikä

lienee ollut pahalaisen kala.

Vähitellen laskeutuu, rappu rapulta, Hiertiäinen alas lauteilta ja

nostelee saunan ovella löksöttäviä housujaan ja naurahtelee sille
olemattomalle hauelle, joka karkasi. Lähtee sitten lupsuttelemaan
tuvan puolelle, pakisten Bertilille:

— Lähtäänpäs jonakin päivänä kalaan, Pertteli, paistamaan oikeita

ahvenen juhtia hiilillä, semmoisia köriläitä, jotka joskus onkeen
tarttuessaan kiskasevat miehen venheestä järveen. Otetaan piika-
Anna, se lihava löntti, soutamaan, ja muutenkin mukaviksi, ja
hitsiläinen, puteli mukaan viinaa, että saa huuhtoa ruotoja kurkusta.
Häh?

Bertilillä ei ole mitään sitä vastaan, ja Hiertiäinen jaarittaa:

— Ongitaan, reistataan luuvolla, jossa aina nykäisee, otetaan sitä

Perttelin aurinkokylpyä pakaroille ja maistetaan, maistetaan välillä.
Se tuo kesäinen luonto on niin mukava ja ne köriläät, varsinkin jos
paistaa hiilillä.

Loppumattomiin olisi Bertil voinut kuunnella sitä lökertämistä.

Ihana oli tämä korpi, talot vanhoine tapoineen ja esineineen, ihmiset
ja suopursuille tuoksuvassa korvessa tippuva viina.
KOLMASTOISTA LUKU.

Juhannus-aatto Rämekorvessa. Viita on aurinkoa tulvillaan ja

suopursut tuoksuvat. Synkän metsän salaisissa kätköissä kasvaa
yöhuilu, kämmekkä, ja levittää tuoksuaan, joka öisin voittaa
suopursun tuoksunkin.

Korvessa on hiljaista. Joku laitumella kävelevä lehmä eksyy

korpeen ja jää ihmetellen töllistämään näreikösta nousevaa savua ja
astioita. Siellä on ihminenkin ja niinpä sinne ei saa mennä, astioille,
vaikka sieltä tulee nenään imelä haju.

Sorkkakavio tallustaa edelleen, ja korpeen jää vain kaljantiputtaja

laulamaan ja Turakka korjailemaan tulta padan alle.

Viime tingassa on hän joutunut Hiertiäiselle juhannusviinoja

keittämään. Laaja on lääni hänellä ja paljon työtä. Isännät ovat
rikastuneet sota-aikana ja viime vuosina, ja niillä pitää olla
puuttumaton viina.

Ja varsinkin keskikesän valoisana juhlana, juhannusyönä. Nuorille

sana "ennen vuosi lehmättä kuin juhannusyönä heilatta", ja vanhoille
se heila muuttuu viinaksi. Ja niin sanoo Hiertiäinenkin, että vaikk'ei
olisi yhtään lehmää, niin juhannusyönä pitää olla viinaa.
 Turakka on laskemassa viimeistä astiallista ja tietää kohta
pääsevänsä juhannussaunaan, siihen suloiseen, josta hänkin osaa
vielä nauttia. Kohta tulee Hiertiäinen, ja yhdessä kannetaan
korennossa raskas viinakontti Hameniemen kamariin.

Ja sitten se aloitetaan. Hänkin, Turakka, on ollut kaksi viikkoa

maistamatta, että paremmin voisi nauttia juhannuksestaan ja juoda
nyt litrakaupalla.

Kaljantiputtaja laulaa, ja metallipiipuista tippuu kirkas ja makea.

Aurinko kiertää jo pohjoiselle, mutta korvessa on lämmin, niin että
pihka tiukkuu näreen kyljestä ja yhtä mittaa pitää lisätä jäätä
viinaputkien ympärille. Nyt päivällä tuoksuvat suopursut
voimakkaammin, mutta kun tulee ilta, voittaa yöhuilujen tuoksu ne
kokonaan.

Rämekorven toisellakin kolkalla tippuu. Patrakka valmistelee siellä

Aatamille ja pojille juhannusviinoja, ja Bertil loikoo mättäällä ja nauttii
olostaan. On tullut katsomaan viinakuningasta, joka on sanonut
häntä heti ensi näkemältä Helsingin Matiksi ja äsken, hänen
pujoteltuaan itsensä tänne tiheikköön, hohottanut hänelle:

— Matti katti karvajalaka, repo runtti rengashäntä, kiven koloon

heitettiin, kissan aineella peitettiin.

Koko pirunpoika tämä Patrakka, hohottaja ja leikinlaskija. Syytää

sanoja suustaan niinkuin koskesta ja hyvää tahtoa riittää jokaiselle.

*****

Korven juhla.
 Työt on lopetettu Kankkulassakin päivällisiltä, ja rengit kantavat
metsästä koivuja kuormittain ja pystyttävät niitä pihaan ja huoneisiin.

Emäntä Karoliina on ollut aamupäivällä äkeissään, mutta

lauhtunut, ja vetää nyt uunista piirakoita, joita on läjittäin pirtin
pöydällä ja ruokakamarin hyllyillä.

Vielä voittaa kuitenkin paha sisu emännän ja tämä vonkasee

tytöille, piioille ja omilleen, jotka kamarissa silittävät itselleen
juhannuskoreita, paitoja ja leninkejä, hepeneitä kaikenmoisia:

— Jollette paista loppuja piiraita, niin syökää, sen imisät, ne

uusina. Minun tässä pitää hikeni kuiviin valuttaa näiden mokomien
takia, lekettien.

*****

Aatami kävelee verkalleen pellon pientareita katselemassa

vainioita. Ruis kasvaa ja on kuin seinää. Lähtee siitä kappoja jos
litrojakin. Ei tule puuttumaan leipä eikä repijäisen voide. Yksi hinkalo
on vielä täysi, ja kamarin kaapissa on viinaa, miten paljon
lieneekään. Sitä nautitaan, ryypätään tänä yönä, kun on kerran
juhannus, heilimän juhla. Nyt odotetaan saunaa ja ehtooateriaa.
Katsellaan tässä Luojan hyvyyksiä ja antimia ja kiitetään, että antaa
syntisillekin tätä leivän ja lääkkeen puolta.

Ja sitten rakennetaan kokko Kenkkulan rantakalliolle vanhasta

venheestä ja risuista. Siinä on koko kylä mukana, eikä puutu ääntä
ja naurua, hihitystä ja hohotusta.

— Mitenkäs tämä venhe saadaan nousemaan pystyyn, sanoo

Tanulan Antti ja katsoo yhteen ja toiseen silmäräpylöillään,
kekkalehtien paininpuillaan.

— Tällä tavalla, näin…

Jooseppi hijasee kynsiään ja ärjäsee, tarttuu sitten venheeseen ja

nostaa pystyyn kuin kuivan risun.

— Ja nyt maistetaan, sanoo Jooseppi ja vetää housunsa

kauluksen alta pullon.

— Mutta ei muuta kuin peukalonpiäkön verran, hihittää Antti

iloisena. Hän on pannut kuusi kappaa siemenrukiista
juhannusviinoiksi ja saanut viisi putelia. Ne ovat siellä leikkauksilla
koristetussa Tanulan kaapissa, ja povella on litteä matti. Siitä otetaan
silloin kun ei tarjota.

Hiertiäinenkin on saanut jo Turakan valmisteet kaappiinsa ja

kekkalehtii siinä rannalla, heittäen muutaman risun kokkoon.

— Hii, kun rakentaisi semmoisen kokon, että yläpää ylettyisi

taivaaseen. Hik… kik… siellä rupeisi enkelilöitä kuumentamaan…
hik… Tulehan Jooseppi vähän tänne.

Pensaan takana tarjoaa Hiertiäinen omaa pulloaan Joosepille.

— Nyt se Turakka, piru, pani vasta kummat yrtit viinaansa.

Haistappas.
Meni minulta niinkuin Antiltakin siemenrukiit, mutta saahan niitä kai
Kenkkulasta, jos panee vanhalla… ja joutuupa se kai uutinenkin…
hii… se nyt kun juhannus. No, ka…

Jooseppi ei tyytynyt haistamaan, vaan tyhjensi pullon yhdellä

henkäyksellä.
 — Tuo se Turakka meille saunomaan, mutta tuo joutuun.
Juhlitaan, koetetaan, kuka enemmän kestää jumalanviljaa.

— Tullaan, tullaan.

Hiertiäinen lähtee, mukanaan Antti, joka nauraa taas sille, että

Tanulassa oli vain kuusi kappaa siemenrukiita, kun ovat syöneet,
pirulaiset, ja niistä tuli yhtä monta litraa viinaa. Ja että tämä juhannus
on semmoinen humalajuhla, pohjia myöten mukava, vaikka on jo
ikääkin ja väärät sääret ja akka kuin variksen pelko.

*****

Hiertiäinen ei katso elämän yksityiskohtia. Kun on aurinkoa ja

viinaa, lehtipihkan tuoksua ja muuta kesäistä, sitähän on niin paljon,
ettei yhdellä kertaa muista, ja sitten kun on vielä vahvaa kiljunpintaa
— näin kesälläkin se on niin perhanan hyvää kalakukossa — niin on
hyvä olla, ettei kieli saa sanotuksi. Hyvä on syksykin, kun saa
uutisrieskaa ja mahaa turvottavia perunoita ja monta muuta; eikä
talvikaan ole paha, jos vaan Tiina Loviisa ei lurittaisi sitä suutaan
makaamisesta, mutta tämä keskikesä, juhannuksesta heinäntekoon
asti, on sitä mukavinta. Kun saa näin viilettää, kähniä, reikäisissä
rohdinhousuissa ja paidassa, ja aurinko paistaa. Jos taas sataa, niin
aitan sängyssä on mukavaa, kun sade ropisee kattoon. Sängyn
solassa, Tiina Loviisan kirkkohameen alla, on puteli, ei muuta kun
pirautat siitä huulillesi ja hymyilet, perr-setti!

*****

Bertil tuntee jo Kyllin sylin huuman. Tyttö on kuin korven yöhuilu,

kiihkeä ja kiihoittava. Bertil on vain saanut häntä syleillä ja suudella
ja riutuen on hän odottanut vielä enempää. Tämä odotus on jo
hänen pääkaupunkilaisuuteen tottuneelle elämälleen liikaa, mutta
siltä ihanaa. Korven kukka hän ei olisi, Kylli, kultakiharainen
mansikkasuu, jos antaisi heti itsensä niinkuin kulttuurikukka.

Bertil istuu Kyllin aitan kynnyksellä. Tyttö liikkuu siellä hämärässä

aitassa ja hyräilee. Vuode saa uudet lakanat ja tyttö pistää pieluksen
alle tuoksuvan kämmekän, korvesta löytämänsä, kun on käynyt
karjaa kotiin hakemassa. Kukkea povi sykähtää. Ensi yö on
juhannusyö ja kokoilla tanssitaan. Bertil tanssittaa vain häntä, ja
sitten tullaan tänne hämärään aittaan. Mitä sitten seuraa, tietää tyttö
ja värähtää. Se odotus on ollut niin suloista.

Bertil tulee aittaan ja katselee ympärilleen. Hän on niin harvoin

käynyt maalaistyttöjen aitoissa eikä yhtään kertaa sellaisen kuin
Kylli. Tämä aitta onkin aivan erilainen, niinkuin tyttökin. Orret
notkuvat vaatekertojen alla, ja niissä on tytön ihon tuoksua.

— Elä katsele, ne ovat vain sellaisia…

— Minkälaisia? naurahtaa Bertil ja tavoittaa tyttöä syliinsä.

Tyttö väistää ja nauraa. Silmissä on kostea kiilto. Puseron nappi

on auennut, ja Bertil näkee hämärässä pyöreän, täyteläisen rinnan ja
painaa sitä vasten huulensa. Käsi tapaa joustavan lanteen, toinen
vyötärön.

— Elä, et saa… nyt… sitten ensi yönä… saat tulla minun aittaani.

Tyttö livahtaa pihamaalle, ja Bertil jää siihen seisomaan. Ensi yönä

huudetaan ja hoilataan kokoilla, ryypätään viinaa ja rysketään, mutta
hän ei ryyppää. Ei pisaraakaan. Tytön ei tarvitse hengittää ensi yönä
viinan väkevää hajua eikä hänen jäädä tuntematta tytön ja aitan
tuoksua.

Bertil vetää syvälle henkeä, sitä aitan ja tytön tuoksua, joka

puhdistaa hulluuttavan yrttiviinan viimeisenkin hajun keuhkoista.
Hänhän ryyppäsi äsken vielä Hiertiäiseltä ja Joosepilta. Ne tarjoavat
taas illalla, mutta hän ei ota.

Bertil taittaa pihlajankukkia pellon laidasta sylin täyden ja kantaa

aittaan, pistelee niitä seinänrakoihin ja karistaa valkoisena sateena
vuodepeitteelle. Ensi yö on juhannusyö.
NELJÄSTOISTA LUKU.

Laskumailleen aleneva aurinko paistaa vinoon tyvenen Rämejärven

yli Kenkkulan saunan eteen. Kukkiva pihlaja on siinä saunan edessä
ja alempana ruispelto ja pihamaan takana karjatarha, josta nousee
lehmisavu ja painuu kiemuroivina säikeinä korpeen.

Korvessa kukkuu vielä käki. Päivällä on siellä laulanut tynnyrilintu,

tiputtaja, mutta nyt visertää rastas.

Karjatarhassa lypsetään, ja tytöt ilakoivat ja nauravat. Rengit,

löksöttävähousuiset jämiläät, seisovat tarhan aitaa vasten ja
katselevat tyttöjen paljaita polvia ja pohkeita ja ajattelevat ensi yötä,
tanssia ja kokoilta paluuta. Tytöt nauravat rengeille, köriläille, tietäen
heidän mielitekonsa. Onpa heillä, täyteläisillä ja
maidonvalkeaihoisilla, muitakin kuin renkejä. On talojen poikia, jotka
antavat lahjoja ja osaavat tanssia.

Rengit kuulevat sen ja kiroavat. Eiväthän he ole ihmisiäkään,

korven kohdussa, soilla ja pelloilla vääntäviä perkeleitä, jotka eivät
saa edes juhannusyönä oikeita tyttöjä nähdäkään.

Ja kun kerran ollaan semmoisia, niin ryypätään. Turakka on

antanut heillekin kaksi litraa mieheen, ja siitä saa jo sikahumalan.
Mennään saunan taakse ja ryypätään, kirotaan ja tekohumalaa
horjuen mennään saunaan, ennenkuin rukiin mehu on ehtinyt nousta
vielä päähänkään.

Siinä ovat jo muutkin miehet riisumassa. Löksöttävähousuinen

Hiertiäinen ja juhannusiltanakin ryhtinsä säilyttävä Aatami, kasvoilla
hyvänmielen sileys, renkien mellastuksesta huolimatta.
Mustanpuhuva Turakka, hikinen tukka otsaan liimaantuneena,
jäykkälihaksinen vartalo pingoitettuna ilta-auringon valossa. Vahva ja
mustapartainen Patrakka, silmät kiiluvina ja naama hohottavana.
Jooseppi viinan punerrus nenässä ja ohimoilla, puhisten kuin
höyrykone.

Pihlajata vasten, nurmella, on pitkäkaulainen puteli, Hiertiäisen

joskus herroilta saama, ja siihen on juhannussaunan kunniaksi
liritetty isosta puulekkeristä viinaa. Puteli kiertää miehestä mieheen.

Kiuas jyrisee kuin ukkonen, ja mustan laipion rajasta ei erota

muuta kokonaisuutta kuin heiluvia vastoja, palasia punaista ihoa,
eikä kuule muuta kuin ähellystä, renkien jyriseviä bassoja, kun
kirotaan niitä piikoja, jotka virittävät halut, mutta tekevät sydämen
kipeäksi.

Aatami laskeutuu ensiksi ja valaa päähänsä kylmää vettä. Autuas

ilme sileässä naamassa hän astuu ulos kukkivan pihlajan alle
vaatehtimaan eikä peitä, vaikka kikattavat piiat kulkevat siitä ohi.

Turakka ja Patrakka jäävät viimeisiksi. Turakka tunnustaa, että

Patrakan, rakkaan ystävän ja uskonveljen viina on yhtä hyvää kuin
hänenkin, mutta ei sitä, että Patrakka kestäisi kiukaan vihoja niinkuin
hän.
 Hiertiäinen lyö löylyä ja on väliin lattialla mahallaan, polttaa
näätsen selkää. Ylhäältä lentelee vastan lehtiä, ja Patrakka kiroaa,
mutta sisu ei anna perään. Ei vaikka nahka luiskahtaisi päältä kuin
paistikas.

— Olet sinä, piru, näemmä mies, kuuluu Torakan tunnustus, ja

hänen vastansa lentää seinään. Sitä seuraa Patrakan ruoskaksi
käynyt vasta, ja rinnan, käsi kaulalla, laskeutuvat miehet alas.

Pihlajan alla vastakkain, putelia vuorotellen kuuristaen, kyyköttävät

korven villit kuninkaat, puuskuttaen ja puhaltaen.

— Kuuletko käen kukunnan korvesta? kysyy Turakka tutkien

toverinsa kuuloa.

— Enpä kuule, taisi löyly tuketa korvat. Sinun silmäsi ovat kuin
ulos tippumassa.

— Rupesi vähän hämärtämään lauteilla, tunnustaa Turakka. —

Sitä semmoista ei kestäkään kuin pirun nahka, mutta mehän
ollaankin oikeita korpipiruja.

Hiertiäinen nauraa ja valehtelee:

— Tuota… kerran kun oltiin juhannussaunassa, niin rupesivat

kiusaa, mukamas, minulle… korvollinen vettä kiukaalle ja ylimmät
seinähirret paloivat mustiksi. Mutta minäpä tiesinkin sen koiruuden
edeltäpäin ja vedin nahkaani suvenkuuta, semmoista tököttiä, ja,
piru, nauroin vain lauteilla. Ihmetellään, että miten mies kestää, kun
saunan hirret käryää, jotta ihan savu tissusi.

— Haise nyt jo, ja mene hiiteen! sanoo Turukka. — Juhannusyönä

ei saa valehdella, ei muuta kuin vähäisen. Juhannusyönä pitää
ryypätä niin että on turpa savessa. Lähtäänpä miehet aloittamaan.

*****

Bertil on istunut ruispellon pientarelle saunasta tultuaan ja

katselee siinä pohjoisen taivaan kajastelua, pihlajan kukilla ja lehdillä
värähtelevää, ruskoa, ruispeltoa, joka on kuin tiheä, loppumaton
viidakko.

Pientarella on mesikon kukkia, ja väkevä tuoksu nousee pellosta.

Siinä pientarella voisi istua aamuun asti, auringon nousuun, kun
kaikki väräjää päivän kullassa ja lämmössä. Saisi nähdä kasteen
nousevan maasta ja kukkien elävän ja hengittävän. Saisi elää
miljoonan vuosia yhdessä yössä.

Kylli tulee saunaan, ja Bertil katselee hänen riisuutumistaan

pihlajan juurella. Esiliina lentää oksalle, hamonen humahtaa
nurmelle, toinen, ja tyttö seisoo siinä paitasillaan eikä huomaa
katselijaa. Suu on hymyssä, eikä Bertil käsitä, että tyttö miettii ja
kuvittelee tulevata yötä, tanssia, hanurin säveliä, aittaa ja vuodetta ja
vielä muutakin, joka nostaa poskille heleän punan.

No nyt meni paita oksalle ja tyttö menee saunan ovelle; kädellään

silmiään varjostaen katsoo siinä vielä järvelle, jossa joku näkyy
soutavan. Valkealla iholla väreilee ihmeelliset värit. Tuossa noin,
maalata, välähtää Bertilille, mutta tyttöhän ei seisoisi niin mallina
kuin nyt.

Bertil lähtee vähitellen pihaan. Kamarista kuuluu ukkojen jymy.

Siellä tanssitaan, pelataan kontraa ja ryypätään. Toisella pöydällä on
iso läjä piirakoita ja siitä haukataan.
 Bertiliä pyydetään mukaan, mutta hän ei mene. Sanoo lähtevänsä
kokkoa sytyttämään. Hiertiäinen tulee jälestä ja sanoo:

— Sanoisit edes, minkä tähden et ryyppää. Surettaa, näätsen, kun

tässä, piru, ystäviä…

Bertil sanoo halailevansa tyttöjä tänä yönä ja silloin hän ei maista.

— Vai sitä… no, per-setti, puristele heitä sitten. Pitää sanoa

Aatamillekin, kun tahtoi tietää — hänkin ystävä… näätsen… sinulle.

— Niin, niin. Käynpähän yöllä katsomassa.

Kyllillä on raitainen puku ja tuomenkukka napinlävessä. Bertil

tietää, että Kylli on ne kukat ottanut hänen tähtensä, vieläpä hakenut
ne pitkän matkan takaa, kun pihatuomet ovat jo kukkineet; tietää ja
on onnellinen, siten kuin hän voi olla. Eikä enempää voisi ollakaan,
ei vastakaan.

Huoneissa hulmahtelee juhannusyön henki, ja kukat ikkunoilla

katselevat valoisaan yöhön. Kukkia onkin vain Kyllin ja nuorimman
tyttären ikkunalla, sillä ne eivät siedä korpiviinan löyhkää.

— Tule nyt pian, kiirehtii Kylli Bertiliä, ja yhdessä mennään kokoille

rantaan, josta kuuluu jo hanurin kurnutus.

— Sinähän tanssit hyvin, sanoo Bertil tytölle.

— Älä nyt… en minä osaa…

— En vielä kenenkään muun kanssa tanssiessani ole niin

nauttinut kuin sinun, tunnustaa Bertil rehellisesti, mutta tyttö ei usko.
 Niinkuin voimakas nuori jumala hän on täällä korvessa, viinaa ja
hunajaa tihkuvassa, alkuihmisten keskellä, maan ja kasvien
voimakkaita tuoksuja hengittäen ja tuntien tytön joustavat muodot
käsiensä alta.

— Istutaan ja katsotaan, pyytää Bertil, vai haluaisitko tanssia?

— En, kun noin sotkevat.

Ryypänneet rengit olivat saaneet tyttönsä, toisen talon Mantat ja

Maikit, ja rinnat likistyksessä, turpea koura tytön lanteella polettiin
tannerta, väliin suutatuksin ja poskituksin. Tanttu, soitollaan elävä
kulkumies, vetää hanurin suoraksi ja se on silloin syltämittainen ja
basso möyryää ja mylvii kuin härkä, diskantin tehdessä tahtia
tanssijoille.

Jopa tulevat miehetkin kamarista. Kokko sytytetään, ja annettuaan

pullosta soittajalle sanoo Turakka:

— No nyt Anninpolkka ja anna pirun huutaa niinkuin sinulta

voimista lähtee.

Hanuri korahtaa, ja veren väkevä sävel soi ja valittaa. Silmät

palaen katsovat tytöt, kenen viinakuningas ottaa käsivarrelleen, sillä
se tietää autuasta kohona lentämistä ja hengitystä salpaavaa
puserrusta.

Piikatynkien kanssa reputtavat rengit väistyvät vaistomaisesti

syrjään, ja muutkin jäävät katsomaan Turakan tanssia. Lakki lentää
Jussi Turakan päästä, ja tytön letti viilettää viuhuvana siimana ja
hameet nousevat yli polven.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com