Visit https://ebookgate.

com to download the full version and

explore more ebooks

Object Oriented Programming with C 2 e Second

Edition Sahay

_____ Click the link below to download _____

https://ebookgate.com/product/object-oriented-
programming-with-c-2-e-second-edition-sahay/

Explore and download more ebooks at ebookgate.com

Here are some recommended products that might interest you.
You can download now and explore!

Object oriented programming in C 7th print. with

corrections Edition Lafore

https://ebookgate.com/product/object-oriented-programming-in-c-7th-
print-with-corrections-edition-lafore/

ebookgate.com

Object oriented programming with ABAP Objects 1st Edition

James Wood

https://ebookgate.com/product/object-oriented-programming-with-abap-
objects-1st-edition-james-wood/

ebookgate.com

Beginning C 3 0 an introduction to object oriented

programming 1st Edition Jack Purdum

https://ebookgate.com/product/beginning-c-3-0-an-introduction-to-
object-oriented-programming-1st-edition-jack-purdum/

ebookgate.com

Object oriented Analysis And Design Understanding System

Development With UML 2 0 First Edition Mike O'Docherty

https://ebookgate.com/product/object-oriented-analysis-and-design-
understanding-system-development-with-uml-2-0-first-edition-mike-
odocherty/
ebookgate.com
Object Oriented Oracle Wenny Rahayu

https://ebookgate.com/product/object-oriented-oracle-wenny-rahayu/

ebookgate.com

ActionScript 3 0 design patterns object oriented

programming techniques 1st ed Edition William Sanders

https://ebookgate.com/product/actionscript-3-0-design-patterns-object-
oriented-programming-techniques-1st-ed-edition-william-sanders/

ebookgate.com

Programming ArcObjects with VBA a task oriented approach

Chang

https://ebookgate.com/product/programming-arcobjects-with-vba-a-task-
oriented-approach-chang/

ebookgate.com

Programming in Objective C 2. print. with corr., Nachdr.

Edition Kochan

https://ebookgate.com/product/programming-in-objective-c-2-print-with-
corr-nachdr-edition-kochan/

ebookgate.com

The principles of object oriented JavaScript Zakas

https://ebookgate.com/product/the-principles-of-object-oriented-
javascript-zakas/

ebookgate.com
 Object Oriented
Programming with
C++
SECOND EDITION

Sourav Sahay
Lead Consultant
Capgemini
Detroit, Michigan

1
 3
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries.

Published in India by
Oxford University Press
YMCA Library Building, 1 Jai Singh Road, New Delhi 110001, India

© Oxford University Press 2006, 2012

The moral rights of the author/s have been asserted.

First Edition Published in 2006

Second Edition Published in 2012

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence, or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

ISBN-13: 978-0-19-806530-2
ISBN-10: 0-19-806530-2

Typeset in Times New Roman

by Recto Graphics, Delhi 110096
Printed in India by Adage Printers (P) Ltd., Noida 201301 U.P.
 Preface to the First Edition

C++ made its advent in the early 1980s and enabled programmers to write their programs
the object-oriented way. For this reason, the language quickly gained popularity and became
a programming language of choice. Despite the development of a number of competing
object-oriented languages including Java, C++ has successfully maintained its position of
popularity.
C++ starts where C stops. C++ is a superset of C. All the language features of C language
appear in C++ with little or no modi¿cation. Over and above such features, C++ provides a
number of extra features, which provide the language its object-oriented character.

About the Book

The continued popularity of C++ has led to considerable literature. Innumerable books, journals,
magazines, and articles have been written on C++. So, why another book on C++?
The aim of the book is to thoroughly explain all aspects of the language constructs provided
by C++. While doing full justice to the commonly explained topics of C++, the book does
not neglect the advanced and new concepts of C++ that are not widely taught.
This book is a power-packed instruction guide for Object-Oriented Programming and C++.
The purpose of this book is two-fold:
x To clarify the fundamentals of the Object-Oriented Programming System
x To provide an in-depth treatment of each feature and language construct of C++
This book emphasizes the Object-Oriented Programming System—its bene¿ts and its
superiority over the conventional Procedure-Oriented Programming System.
This book starts directly with C++ since the common features of C and C++ are anyway
covered in books on C language. Each feature of C++ is covered from the practical point of
view. Instead of brief introductions, this book gives an in-depth explanation of the rationale
and proper use of each object-oriented feature of C++.
To help the readers assimilate the large volume of knowledge contained in this book, an
adequate number of example programs, well-designed diagrams, and analogies with the real
world have been given. Some program examples given in this book are abstract in nature to
help readers focus on the concept being discussed.
 Preface to the First Edition vii

Acknowledgements
First, I thank my parents for teaching me a number of valuable lessons of life including the
value of hardwork and the value of good education (neither of which I have learnt yet!). I also
thank my wife Madhvi for her patience, her encouragement, and also for having tolerated my
long periods of silence and temper tantrums! Thanks (rather apologies) to my little daughters,
Surabhi and Sakshi, who tolerated Papa’s frequent refusals to take them on outings.
I thank Dr David Mulvaney and Dr Sekharjit Datta of the University of Loughborough for
their valuable guidance, encouragement, and inspiration. My teachers always encouraged me
to think big and to think independently. My sincerest gratitude to each one of them.
The editorial team of Oxford University Press deserves my heartfelt thanks for their
guidance and for their timely reminders about the deadlines I would have de¿nitely missed
otherwise!
Feedback about the book is most welcome. Readers are requested and encouraged to send
their feedback to the author’s mail id [email protected].

Sourav Sahay
 Preface to the Second Edition

The object-oriented programming system (OOPS) enables a programmer to model real-world

objects. It allows the programmer to add characteristics like data security, data encapsulation,
etc.
In the procedure-oriented programming system, procedures are dissociated from data and
are not a part of it. Instead, they receive structure variables, or their addresses, and then work
upon them. The code design is centered around procedures. While this may sound obvious,
this programming pattern has its drawbacks, a major one being that the data is not secure. It
can be manipulated by any procedure.
It is the lack of data security of the procedure-oriented programming system that led to
OOPS, in which, with the help of a new programming construct and new keywords, associated
functions of the data structure can be given exclusive rights to work upon its variables.
There is another characteristic of real-world objects—a guaranteed initialization of data.
Programming languages that implement OOPS enable library programmers to incorporate this
characteristic of real-world objects into structure variables. Library programmers can ensure
a guaranteed initialization of data members of structure variables to the desired values. For
this, application programmers do not need to write code explicitly.
OOPS further supports the following concepts:
x Inheritance This feature allows a class to inherit the data and function members of an
existing class.
x Data abstraction Data abstraction is a virtue by which an object hides its internal
operations from the rest of the program.
x Modularity This feature supports dividing a program into small segments and implement
those segments using different functions.
x Polymorphism Through polymorphism, functions with different set of formal arguments
can have the same name.
The ¿rst edition had covered the fundamentals of the object oriented programming system
in depth. These explanations in the ¿rst edition hold true for any programming language that
supports OOPS. This second edition enhances coverage, as listed below.

New to this Edition

x New chapter on data structures containing new and original algorithms, especially an
elegant and simple recursive algorithm for inserting nodes into trees. The explanations
are elaborate and full of diagrams.
x New sections on explicit constructors, command line arguments, and re-throwing
exceptions.
iv Preface to the Second Edition

x Expanded glossary.
x Accompanying CD contains all the program codes given in the text.

Key Features
x Simple and concise language eases the understanding of complex concepts that have
made C++ powerful but enigmatic.
x Plenty of solved examples with complete program listings and test cases to reinforce
learning.
x Review questions and program writing exercises at the end of each chapter to provide
additional practice.
x Self-tests at the end of the book to prepare the students for examinations.

Organization of the Book

A brief knowledge of C language is a prerequisite for this book. The readers need to know
how programs are written in C, data types, decision-making and looping constructs, operators,
functions, header ¿les, pointers, and structures.
Chapter 1 contains an explanation of the procedure-oriented programming system, the
role played by structures in this system, its drawbacks and how these drawbacks led to the
creation of OOPS. The meaning and method of modelling real-world objects by the object-
oriented programming system have been clearly explained. The chapter includes a study of
the non-object-oriented features of C++.
Chapter 2 is devoted to the study of objects and classes. It gives a thorough explanation
of the class construct of C++. Superiority of the class construct of C++ over the structure
construct of C language is explained. A description of the various types and features of member
functions and member data is included. Other concepts included are namespaces, arrays of
objects, arrays in objects, and nested classes.
Chapter 3 deals with dynamic memory management. It explains the use of the new and the
delete operators. It also explains the method of specifying our own new handler for handling
out-of-memory conditions.
Chapter 4 explains constructors and destructors. It discusses their importance, their features,
and the method of de¿ning them.
Chapter 5 is devoted to inheritance. Concepts like base class, derived class, base class
pointer, and derived class pointer are covered. The protected keyword and the implications
of deriving by different access speci¿ers are explained. This chapter describes various types
of inheritance.
Chapter 6 gives a detailed explanation of one of the most striking features of C++—
dynamic polymorphism. This chapter describes the virtual functions and how it enables C++
programmers to extend class libraries. The importance of pure virtual functions and clone
functions is also explained.
Chapter 7 describes the standard C++ library for handling streams. It explains the two
types of input and output—text mode and binary mode. Input and output from disk ¿les are
explained. The chapter also describes the use of error-handling routines of the standard C++
stream library and manipulators.
Chapter 8 is devoted to operator overloading, type conversion, new style casts, and RTTI.
This chapter explains the various intricacies and the proper use of operator overloading.
This chapter also explains how a C++ programmer can implement conventional style type
 Preface to the Second Edition v

conversions. New style casts for implementing type conversions are explained next. This
chapter ends with a treatment of run time type information (RTTI).
Chapter 9 explains and illustrates the most important data structures—linked lists and trees.
It includes full-Àedged programs that can be used to create various data structures.
Chapter 10 contains a detailed description of templates. The importance of function
templates and class templates and their utilization in code reuse is explained. This chapter
also provides an overview of the Standard Template Library (STL) of C++.
Chapter 11 explains the concept of exception handling. It begins with a section on
conventional methods and their drawbacks. This is followed by an explanation of the try-catch-
throw mechanism provided by C++ and its superiority over the conventional methods.
The appendices in the book include a case study, comparison of C++ with C, comparison
of C++ with Java, an overview of object-oriented analysis and design, and self tests.

Acknowledgements
The blessings of my parents continue to give me the courage I need to overcome the obstacles
that are associated with dif¿cult ventures like writing books. Every achievement of my life,
including this book, is because of the valuable education they gave me early in my life. Thanks
to my wife Madhvi against whose wishes I decided to spend most of the weekends over the
last 2 years on my laptop writing this edition. My daughters Surabhi and Sakshi continue to
inspire and motivate me.
Thanks to Professor Shanmuka Swamy, Assistant Professor in the Sridevi Institute of
Engineering and Technology, Tumkur, for pointing out a couple of printing mistakes in the
¿rst edition. These have been corrected.
The editorial staff members of the Oxford University Press deserve a special mention for
its support and prompt responses.
Please continue to send your valuable feedback and questions to my e-mail id
[email protected].
Sourav Sahay
 Brief Contents

Preface to the Second Edition iii

Preface to the First Edition vi

Detailed Contents xi

1. Introduction to C++ 1
2. Classes and Objects 31
3. Dynamic Memory Management 78
4. Constructors and Destructors 92
5. Inheritance 117
6. Virtual Functions and Dynamic Polymorphism 153
7. Stream and File Handling 172
8. Operator Overloading, Type Conversion, New Style Casts, and RTTI 211
9. Data Structures 283
10. Templates 372
11. Exception Handling 393

Appendix A: Case Study—A Word Query System 417

Appendix B: Comparison of C++ with C 425
Appendix C: Comparison of C++ with Java 427
Appendix D: Object-Oriented Analysis and Design 437
Appendix E: Glossary 449
Appendix F: Self Tests 454

Bibliography 460

Index 461
 Detailed Contents

Preface to the Second Edition iii

Preface to the First Edition vi
Brief Contents ix

1. Introduction to C++ 1
1.1 A Review of Structures 1
1.1.1 The Need for Structures 1
1.1.2 Creating a New Data Type Using Structures 4
1.1.3 Using Structures in Application Programs 5
1.2 Procedure-Oriented Programming Systems 5
1.3 Object-Oriented Programming Systems 7
1.4 Comparison of C++ with C 8
1.5 Console Input/Output in C++ 9
1.5.1 Console Output 9
1.5.2 Console Input 12
1.6 Variables in C++ 13
1.7 Reference Variables in C++ 14
1.8 Function Prototyping 19
1.9 Function Overloading 21
1.10 Default Values for Formal Arguments of Functions 23
1.11 Inline Functions 25

2. Classes and Objects 31

2.1 Introduction to Classes and Objects 31
2.1.1 Private and Public Members 33
2.1.2 Objects 36
2.1.3 Scope Resolution Operator 37
2.1.4 Creating Libraries Using the Scope Resolution Operator 38
2.1.5 Using Classes in Application Programs 39
2.1.6 this Pointer 40
2.1.7 Data Abstraction 45
2.1.8 Explicit Address Manipulation 47
2.1.9 Arrow Operator 47
2.1.10 Calling One Member Function from Another 48
xii Detailed Contents

2.2 Member Functions and Member Data 49

2.2.1 Overloaded Member Functions 49
2.2.2 Default Values for Formal Arguments of Member Functions 51
2.2.3 Inline Member Functions 52
2.2.4 Constant Member Functions 52
2.2.5 Mutable Data Members 54
2.2.6 Friends 54
2.2.7 Static Members 59
2.3 Objects and Functions 65
2.4 Objects and Arrays 66
2.4.1 Arrays of Objects 67
2.4.2 Arrays Inside Objects 67
2.5 Namespaces 68
2.6 Nested Inner Classes 71

3. Dynamic Memory Management 78

3.1 Introduction 78
3.2 Dynamic Memory Allocation 79
3.3 Dynamic Memory Deallocation 84
3.4 set_new_handler() function 88

4. Constructors and Destructors 92

4.1 Constructors 92
4.1.1 Zero-argument Constructor 94
4.1.2 Parameterized Constructors 97
4.1.3 Explicit Constructors 103
4.1.4 Copy Constructor 105
4.2 Destructors 109
4.3 Philosophy of OOPS 112

5. Inheritance 117
5.1 Introduction 117
5.1.1 Effects of Inheritance 118
5.1.2 Bene¿ts of Inheritance 120
5.1.3 Inheritance in Actual Practice 120
5.1.4 Base Class and Derived Class Objects 121
5.1.5 Accessing Members of the Base Class in the Derived Class 121
5.2 Base Class and Derived Class Pointers 122
5.3 Function Overriding 127
5.4 Base Class Initialization 129
5.5 Protected Access Speci¿er 132
5.6 Deriving by Different Access Speci¿ers 133
5.6.1 Deriving by the Public Access Speci¿er 133
5.6.2 Deriving by the Protected Access Speci¿er 135
5.6.3 Deriving by the Private Access Speci¿er 136
5.7 Different Kinds of Inheritance 139
5.7.1 Multiple Inheritance 139
5.7.2 Ambiguities in Multiple Inheritance 141
 Detailed Contents xiii

5.7.3 Multi-level Inheritance 145

5.7.4 Hierarchical Inheritance 147
5.7.5 Hybrid Inheritance 148
5.8 Order of Invocation of Constructors and Destructors 149

6. Virtual Functions and Dynamic Polymorphism 153

6.1 Need for Virtual Functions 153
6.2 Virtual Functions 156
6.3 Mechanism of Virtual Functions 160
6.4 Pure Virtual Functions 162
6.5 Virtual Destructors and Virtual Constructors 167
6.5.1 Virtual Destructors 167
6.5.2 Virtual Constructors 168

7. Stream and File Handling 172

7.1 Streams 172
7.2 Class Hierarchy for Handling Streams 172
7.3 Text and Binary Input/Output 174
7.3.1 Data Storage in Memory 174
7.3.2 Input/Output of Character Data 175
7.3.3 Input/Output of Numeric Data 175
7.3.4 Note on Opening Disk Files for I/O 176
7.4 Text Versus Binary Files 176
7.5 Text Output/Input 177
7.5.1 Text Output 177
7.5.2 Text Input 181
7.6 Binary Output/Input 185
7.6.1 Binary Output—write() Function 185
7.6.2 Binary Input—read() Function 189
7.7 Opening and Closing Files 193
7.7.1 open() Function 193
7.7.2 close() Function 194
7.8 Files as Objects of the fstream Class 194
7.9 File Pointers 194
7.9.1 seekp() Function 195
7.9.2 tellp() Function 196
7.9.3 seekg() Function 196
7.9.4 tellg() Function 196
7.10 Random Access to Files 197
7.11 Object Input/Output Through Member Functions 197
7.12 Error Handling 199
7.12.1 eof() Function 199
7.12.2 fail() Function 199
7.12.3 bad() Function 200
7.12.4 clear() Function 200
7.13 Manipulators 201
7.13.1 Pre-de¿ned Manipulators 201
xiv Detailed Contents

7.13.2 User-de¿ned Manipulators 203

7.14 Command Line Arguments 204

8. Operator Overloading, Type Conversion, New Style Casts, and RTTI 211
8.1 Operator Overloading 211
8.1.1 Overloading Operators—The Syntax 212
8.1.2 Compiler Interpretation of Operator-Overloading Functions 214
8.1.3 Overview of Overloading Unary and Binary Operators 216
8.1.4 Operator Overloading 216
8.1.5 Rules for Operator Overloading 219
8.2 Overloading Various Operators 221
8.2.1 Overloading Increment and Decrement Operators
(Pre¿x and Post¿x) 221
8.2.2 Overloading Unary Minus and Unary Plus Operator 224
8.2.3 Overloading Arithmetic Operators 225
8.2.4 Overloading Relational Operators 230
8.2.5 Overloading Assignment Operator 234
8.2.6 Overloading Insertion and Extraction Operators 240
8.2.7 Overloading new and delete Operators 244
8.2.8 Overloading Subscript Operator 261
8.2.9 Overloading Pointer-to-member (->) Operator (Smart Pointer) 265
8.3 Type Conversion 267
8.3.1 Basic Type to Class Type 267
8.3.2 Class Type to Basic Type 268
8.3.3 Class Type to Class Type 269
8.4 New Style Casts and the typeid Operator 271
8.4.1 dynamic_cast Operator 271
8.4.2 static_cast Operator 275
8.4.3 reinterpret_cast Operator 276
8.4.4 const_cast Operator 276
8.4.5 typeid Operator 277

9. Data Structures 283

9.1 Introduction 283
9.2 Linked Lists 284
9.3 Stacks 336
9.4 Queues 340
9.5 Trees 343
9.5.1 Binary Trees 344
9.5.2 Binary Search Trees 347

10. Templates 372

10.1 Introduction 372
10.2 Function Templates 373
10.3 Class Templates 378
10.3.1 Nested Class Templates 382
10.4 Standard Template Library 382
10.4.1 list Class 383
 Detailed Contents xv

10.4.2 vector Class 386

10.4.3 pair Class 387
10.4.4 map Class 387
10.4.5 set Class 389
10.4.6 multimap Class 389
10.4.7 multiset Class 390

11. Exception Handling 393

11.1 Introduction 393
11.2 C-Style Handling of Error-generating Code 394
11.2.1 Terminate the Program 394
11.2.2 Check the Parameters before Function Call 395
11.2.3 Return a Value Representing an Error 396
11.3 C++-Style Solution—the try/throw/catch Construct 397
11.3.1 It is Necessary to Catch Exceptions 400
11.3.2 Unwinding of the Stack 401
11.3.3 Need to Throw Class Objects 404
11.3.4 Accessing the Thrown Object in the Catch Block 406
11.3.5 Throwing Parameterized Objects of a Nested Exception Class 408
11.3.6 Catching Uncaught Exceptions 409
11.3.7 Re-throwing Exceptions 410
11.4 Limitation of Exception Handling 414

Appendix A: Case Study—A Word Query System 417

Problem Statement 417
A Sample Run 417
The Source Code 418
Explanation of the Code 420

Appendix B: Comparison of C++ with C 425

Non-object-oriented Features Provided in C++ that are Absent in C
Language 425
Object-oriented Features Provided in C++ to make it Comply with the
Requirements of the Object-Oriented Programming System 426

Appendix C: Comparison of C++ with Java 427

C.1 Similarities between C++ and Java 427
C.2 Differences between C++ and Java 428

Appendix D: Object-Oriented Analysis and Design 437

D.1 Introduction 437
Why Build Models? 437
Overview of OOAD 437
D.2 Object-Oriented Model 438
Object Model 438
Dynamic Model 442
Functional Model 444
D.3 Analysis 446
xvi Detailed Contents

Overview of Analysis 446

Object Modelling 446
Dynamic Modelling 446
Functional Modelling 447
D.4 System Design 447
Breaking the System into Sub-systems 447
Layers 447
Partitions 447
D.5 Object Design 448
Overview of Object Design 448
D.6 Implementation 448

Appendix E: Glossary 449

Appendix F: Self Tests 454

Test 1 454
Test 2 456
Test 3 458

Bibliography 460

Index 461
1 Introduction to C++

O This chapter introduces the reader to the fundamentals of object-oriented programming systems
(OOPS).
V The chapter begins with an overview of structures, the reasons for their inclusion as a
E language construct in C language, and their role in procedure-oriented programming systems.
Use of structures for creating new data types is described. Also, the drawbacks of structures
R and the development of OOPS are elucidated.
The middle section of the chapter explains OOPS, supplemented with suitable examples
V and analogies to help in understanding this tricky subject.
I The concluding section of the chapter includes a study of a number of new features that are
implemented by C++ compilers but do not fall under the category of object-oriented features.
E (Language constructs of C++ that implement object-oriented features are dealt with in the
W next chapter.)

1.1 A Review of Structures

In order to understand procedure-oriented programming systems, let us ¿rst recapitulate our
understanding of structures in C. Let us review their necessity and use in creating new data
types.

1.1.1 The Need for Structures

There are cases where the value of one variable depends upon that of another variable.
Take the example of date. A date can be programmatically represented in C by three
different integer variables taken together. Say,
int d,m,y; //three integers for representing dates

Here ‘d’, ‘m’, and ‘y’ represent the day of the month, the month, and the year, respectively.
Observe carefully. Although these three variables are not grouped together in the code, they
actually belong to the same group. The value of one variable may inÀuence the value of the
other two. In order to understand this clearly, consider a function next_day() that accepts
the addresses of the three integers that represent a date and changes their values to represent
the next day. The prototype of this function will be
void next_day(int *,int *,int *); //function to calculate
//the next day
2 Object-Oriented Programming with C++

Suppose,
d=1;
m=1;
y=2002; //1st January, 2002

Now, if we write
next_day(&d,&m,&y);

‘d’ will become 2, ‘m’ will remain 1, and ‘y’ will remain 2002.
But if
d=28;
m=2;
y=1999; //28th February, 1999

and we call the function as

next_day(&d,&m,&y);

‘d’ will become 1, ‘m’ will become 3, and ‘y’ will remain 1999.
Again, if
d=31;
m=12;
y=1999; //31st December, 1999

and we call the function as

next_day(&d,&m,&y);

‘d’ will become 1, ‘m’ will become 1, and ‘y’ will become 2000.
As you can see, ‘d’, ‘m’, and ‘y’ actually belong to the same group. A change in the value
of one may change the value of the other two. But there is no language construct that actually
places them in the same group. Thus, members of the wrong group may be accidentally sent
to the function (Listing 1.1)!

Listing 1.1 Problem in passing groups of programmatically independent but logically

dependent variable
d1=28; m1=2; y1=1999; //28th February, 1999
d2=19; m2=3; y2=1999; //19th March, 1999
next_day(&d1,&m1,&y1); //OK
next_day(&d1,&m2,&y2); //What? Incorrect set passed!

As can be observed in Listing 1.1, there is nothing in the language itself that prevents the
wrong set of variables from being sent to the function. Moreover, integer-type variables that
are not meant to represent dates might also be sent to the function!
Let us try arrays to solve the problem. Suppose the next_day() function accepts an array
as a parameter. Its prototype will be
void next_day(int *);

Let us declare date as an array of three integers.

int date[3];
date[0]=28;
date[1]=2;
date[2]=1999; //28th February, 1999
 Introduction to C++ 3

Now, let us call the function as follows:

next_day(date);

The values of ‘date[0]’, ‘date[1]’, and ‘date[2]’ will be correctly set to 1, 3, and 1999,
respectively. Although this method seems to work, it certainly appears unconvincing. After
all any integer array can be passed to the function, even if it does not necessarily represent
a date. There is no data type of date itself. Moreover, this solution of arrays will not work if
the variables are not of the same type. The solution to this problem is to create a data type
called date itself using structures
struct date //a structure to represent dates
{
int d, m, y;
};

Now, the next_day() function will accept the address of a variable of the structure date
as a parameter. Accordingly, its prototype will be as follows:
void next_day(struct date *);

Let us now call it as shown in Listing 1.2.

Listing 1.2 The need for structures

struct date d1;

d1.d=28;
d1.m=2;
d1.y=1999;
next_day(&d1);

‘d1.d’, ‘d1.m’, and ‘d1.y’ will be correctly set to 1, 3, and 1999, respectively. Since the
function takes the address of an entire structure variable as a parameter at a time, there is no
chance of variables of the different groups being sent to the function.
Structure is a programming construct in C that allows us to put together variables that
should be together.
Library programmers use structures to create new data types. Application programs and
other library programs use these new data types by declaring variables of this data type.
struct date d1;

They call the associated functions by passing these variables or their addresses to them.
d1.d=31;
d1.m=12;
d1.y=2003;
next_day(&d1);

Finally, they use the resultant value of the passed variable further as per requirements.
printf(“The next day is: %d/%d/%d\n”, d1.d, d1.m, d1.y);

Output
The next day is: 01/01/2004
4 Object-Oriented Programming with C++

1.1.2 Creating a New Data Type Using Structures

Creation of a new data type using structures is loosely a three-step process that is executed
by the library programmer.
Step 1: Put the structure de¿nition and the prototypes of the associated functions in a header
¿le, as shown in Listing 1.3.
Listing 1.3 Header file containing definition of a structure variable and prototypes of its
associated functions
/*Beginning of date.h*/
/*This file contains the structure definition and
prototypes of its associated functions*/
struct date
{
int d,m,y;
};
void next_day(struct date *); //get the next date
void get_sys_date(struct date *); //get the current
//system date
/*
Prototypes of other useful and relevant functions to
work upon variables of the date structure
*/
/*End of date.h*/

Step 2: As shown in Listing 1.4, put the de¿nition of the associated functions in a source
code and create a library.

Listing 1.4 Defining the associated functions of a structure

/*Beginning of date.c*/
/*This file contains the definitions of the associated
functions*/
#include “date.h”
void next_day(struct date * p)
{
//calculate the date that immediately follows the one
//represented by *p and set it to *p.
}
void get_sys_date(struct date * p)
{
//determine the current system date and set it to *p
}
/*
Definitions of other useful and relevant functions to work upon variables
of the date structure
*/
/*End of date.c*/

Step 3: Provide the header ¿le and the library, in whatever media, to other programmers who
want to use this new data type.
Creation of a structure and creation of its associated functions are two separate steps that
together constitute one complete process.
 Introduction to C++ 5

1.1.3 Using Structures in Application Programs

The steps to use this new data type are as follows:
Step 1: Include the header ¿le provided by the library programmer in the source code.
/*Beginning of dateUser.c*/
#include“date.h”
void main( )
{
. . . .
. . . .
}
/*End of dateUser.c*/

Step 2: Declare variables of the new data type in the source code.
/*Beginning of dateUser.c*/
#include“date.h”
void main( )
{
struct date d;
. . . .
. . . .
}
/*End of dateUser.c*/

Step 3: As shown in Listing 1.5, embed calls to the associated functions by passing these
variables in the source code.

Listing 1.5 Using a structure in an application program

/*Beginning of dateUser.c*/
#include“date.h”
void main()
{
struct date d;
d.d=28;
d.m=2;
d.y=1999;
next_day(&d);
. . . .
. . . .
}
/*End of dateUser.c*/

Step 4: Compile the source code to get the object ¿le.

Step 5: Link the object ¿le with the library provided by the library programmer to get the
executable or another library.

1.2 Procedure-Oriented Programming Systems

In light of the previous discussion, let us understand the procedure-oriented programming
system. The foregoing pattern of programming divides the code into functions. Data (contained
in structure variables) is passed from one function to another to be read from or written into.
The focus is on procedures. This programming pattern is, therefore, a feature of the procedure-
oriented programming system.
6 Object-Oriented Programming with C++

In the procedure-oriented programming system, procedures are dissociated from data and
are not a part of it. Instead, they receive structure variables or their addresses and work upon
them. The code design is centered around procedures. While this may sound obvious, this
programming pattern has its drawbacks.
The drawback with this programming pattern is that the data is not secure. It can be
manipulated by any procedure. Associated functions that were designed by the library
programmer do not have the exclusive rights to work upon the data. They are not a part of
the structure de¿nition itself. Let us see why this is a problem.
Suppose the library programmer has de¿ned a structure and its associated functions as
described above. Further, in order to perfect his/her creation, he/she has rigorously tested
the associated functions by calling them from small test applications. Despite his/her best
efforts, he/she cannot be sure that an application that uses the structure will be bug free. The
application program might modify the structure variables, not by the associated function he/
she has created, but by some code inadvertently written in the application program itself.
Compilers that implement the procedure-oriented programming system do not prevent
unauthorized functions from accessing/manipulating structure variables.
Now, let us look at the situation from the application programmer’s point of view. Consider
an application of around 25,000 lines (quite common in the real programming world), in
which variables of this structure have been used quite extensively. During testing, it is found
that the date being represented by one of these variables has become 29th February 1999!
The faulty piece of code that is causing this bug can be anywhere in the program. Therefore,
debugging will involve a visual inspection of the entire code (of 25000 lines!) and will not
be limited to the associated functions only.
The situation becomes especially grave if the execution of the code that is likely to corrupt
the data is conditional. For example,
if(<some condition>)
d.m++; //d is a variable of date structure… d.m may
//become 13!

The condition under which the bug-infested code executes may not arise during testing.
While distributing his/her application, the application programmer cannot be sure that it would
run successfully. Moreover, every new piece of code that accesses structure variables will
have to be visually inspected and tested again to ensure that it does not corrupt the members
of the structure. After all, compilers that implement procedure-oriented programming systems
do not prevent unauthorized functions from accessing/manipulating structure variables.
Let us think of a compiler that enables the library programmer to assign exclusive rights to
the associated functions for accessing the data members of the corresponding structure. If this
happens, then our problem is solved. If a function which is not one of the intended associated
functions accesses the data members of a structure variable, a compile-time error will result.
To ensure a successful compile of his/her application code, the application programmer will
be forced to remove those statements that access data members of structure variables. Thus,
the application that arises out of a successful compile will be the outcome of a piece of code
that is free of any unauthorized access to the data members of the structure variables used
therein. Consequently, if a run-time error arises, attention can be focused on the associated
library functions.
It is the lack of data security of procedure-oriented programming systems that led to object-
oriented programming systems (OOPS). This new system of programming is the subject of
our next discussion.
 Introduction to C++ 7

1.3 Object-Oriented Programming Systems

In OOPS, we try to model real-world objects. But, what are real-world objects? Most real-
world objects have internal parts and interfaces that enable us to operate them. These interfaces
perfectly manipulate the internal parts of the objects. They also have the exclusive rights to
do so.
Let us understand this concept with the help of an example. Take the case of a simple
LCD projector (a real-world object). It has a fan and a lamp. There are two switches—one to
operate the fan and the other to operate the lamp. However, the operation of these switches is
necessarily governed by rules. If the lamp is switched on, the fan should automatically switch
itself on. Otherwise, the LCD projector will get damaged. For the same reason, the lamp should
automatically get switched off if the fan is switched off. In order to cater to these conditions,
the switches are suitably linked with each other. The interface to the LCD projector is perfect.
Further, this interface has the exclusive rights to operate the lamp and fan.
This, in fact, is a common characteristic of all real-world objects. If a perfect interface is
required to work on an object, it will also have exclusive rights to do so.
Coming back to C++ programming, we notice a resemblance between the observed
behaviour of the LCD projector and the desired behaviour of data structure’s variables. In
OOPS, with the help of a new programming construct and new keywords, associated functions
of the data structure can be given exclusive rights to work upon its variables. In other words,
all other pieces of code can be prevented from accessing the data members of the variables
of this structure.
Compilers that implement OOPS enable data security by diligently enforcing this
prohibition. They do this by throwing compile-time errors against pieces of code that violate
the prohibition. This prohibition, if enforced, will make structure variables behave like real-
world objects. Associated functions that are de¿ned to perfectly manipulate structure variables
can be given exclusive rights to do so.
There is still another characteristic of real-world objects—a guaranteed initialization of
data. After all, when you connect the LCD projector to the mains, it does not start up in an
invalid state (fan off and lamp on). By default, either both the lamp and the fan are off or
both are on. Users of the LCD projector need not do this explicitly. The same characteristic
is found in all real-world objects.
Programming languages that implement OOPS enable library programmers to incorporate
this characteristic of real-world objects into structure variables. Library programmers can
ensure a guaranteed initialization of data members of structure variables to the desired values.
For this, application programmers do not need to write code explicitly.
Two more features are incidental to OOPS. They are:
x Inheritance
x Polymorphism
Inheritance allows one structure to inherit the characteristics of an existing structure.
As we know from our knowledge of structures, a variable of the new structure will contain
data members mentioned in the new structure’s de¿nition. However, because of inheritance,
it will also contain data members mentioned in the existing structure’s de¿nition from which
the new structure has inherited.
Further, associated functions of the new structure can work upon a variable of the new
structure. For this, the address/name of a variable of the new structure is passed to the associated
functions of the new structure. Again, as a result of inheritance, associated functions of the
existing structure from which the new structure has inherited will also be able to work upon
8 Object-Oriented Programming with C++

a variable of the new structure. For this, the address/name of a variable of the new structure
is passed to the associated functions of the existing structure.
In inheritance, data and interface may both be inherited. This is expected as data and
interface complement each other. The parent structure can be given the general common
characteristics while its child structures can be given the more speci¿c characteristics. This
allows code reusability by keeping the common code in a common place—the base structure.
Otherwise, the code would have to be replicated in all of the child structures, which will
lead to maintenance nightmares. Inheritance also enables code extensibility by allowing
the creation of new structures that are better suited to our requirements as compared to the
existing structures.
Polymorphism, as the name suggests, is the phenomena by virtue of which the same entity
can exist in two or more forms. In OOPS, functions can be made to exhibit polymorphic
behaviour. Functions with different set of formal arguments can have the same name.
Polymorphism is of two types: static and dynamic. We will understand how this feature enables
C++ programmers to reuse and extend existing code in the subsequent chapters.

1.4 Comparison of C++ with C

C++ is an extension of C language. It is a proper superset of C language. This means that
a C++ compiler can compile programs written in C language. However, the reverse is not
true. A C++ compiler can understand all the keywords that a C compiler can understand.
Again, the reverse is not true. Decision-making constructs, looping constructs, structures,
functions, etc. are written in exactly the same way in C++ as they are in C language. Apart
from the keywords that implement these common programming constructs, C++ provides
a number of additional keywords and language constructs that enable it to implement the
object-oriented paradigm.
The header ¿le given in Listing 1.6 shows how the structure Date, which has been our
running example so far, can be rewritten in C++.
Listing 1.6 Redefining the Date structure in C++

/*Beginning of Date.h*/
class Date //class instead of structure
{
private:
int d,m,y;
public:
Date();
void get_sys_date(); //associated functions appear
//within the class definition
void next_day();
};
/*End of Date.h*/

The following differences can be noticed between Date structure in C (Listing 1.3) and C++
(Listing 1.6):
x The keyword class has been used instead of struct.
x Two new keywords—private and public—appear in the code.
x Apart from data members, the class constructor also has member functions.
x A function that has the same name as the class itself is also present in the class. Incidentally,
it has no return type specified. This is the class constructor and is discussed in Chapter 4
of this book.
 Introduction to C++ 9

The next chapter contains an in-depth study of the above class construct. It explains the
meaning and implications of this new feature. It also explains how this and many more
new features implement the features of OOPS, such as data hiding, data encapsulation, data
abstraction, and a guaranteed initialization of data. However, before proceeding to Chapter
2, let us digress slightly and study the following:
x Console input/output in C++
x Some non-object-oriented features provided exclusively in C++ (reference variables,
function overloading, default arguments, inline functions)
Remember that C++ program ¿les have the extension ‘.cpp’ or ‘.C’. The former extension
is normally used for Windows or DOS-based compilers while the latter is normally used
for UNIX-based compilers. The compiler’s manual can be consulted to ¿nd out the exact
extension.

1.5 Console Input/Output in C++

This section discusses console input and output in C++.

1.5.1 Console Output

The output functions in C language, such as printf(), can be included in C++ programs
because they are anyway de¿ned in the standard library. However, there are some more ways
of outputting to the console in C++. Let us consider an example (see Listing 1.7).

Listing 1.7 Outputting in C++

/*Beginning of cout.cpp*/
#include<iostream.h>
void main()
{
int x;
x=10;
cout<<x; //outputting to the console
}
/*End of cout.cpp*/

Output
10

The third statement in the main() function (Listing 1.7) needs to be understood.
cout (pronounce see-out) is actually an object of the class ostream_withassign (you can
think of it as a variable of the structure ostream_withassign). It stands as an alias for the
console output device, that is, the monitor (hence the name).
The << symbol, originally the left shift operator, has had its de¿nition extended in C++.
In the given context, it operates as the insertion operator. It is a binary operator. It takes
two operands. The operand on its left must be some object of the ostream class. The operand
on its right must be a value of some fundamental data type. The value on the right side of
the insertion operator is ‘inserted’ (hence the name) into the stream headed towards the
device associated with the object on the left. Consequently, the value of ‘x’ is displayed on
the monitor.
The ¿le iostream.h needs to be included in the source code to ensure successful compilation
because the object cout and the insertion operator have been declared in that ¿le.
10 Object-Oriented Programming with C++

Another object endl allows us to insert a new line into the output stream. Listing 1.8
illustrates this.

Listing 1.8 Inserting new line by ‘endl’

/*Beginning of endl.cpp*/
#include<iostream.h>
void main()
{
int x,y;
x=10;
y=20;
cout<<x;
cout<<endl; //inserting a new line by endl
cout<<y;
}
/*End of endl.cpp*/

Output
10
20

One striking feature of the insertion operator is that it works equally well with values of
all fundamental types as its right-hand operand. It does not need the format speci¿ers that are
needed in the printf() family of functions. Listing 1.9 exempli¿es this.

Listing 1.9 Outputting data with the insertion operator

/*Beginning of cout.cpp*/
#include<iostream.h>
void main()
{
int iVar;
char cVar;
float fVar;
double dVar;
char * cPtr;
iVar=10;
cVar=‘x’;
fVar=2.3;
dVar=3.14159;
cPtr=“Hello World”;
cout<<iVar;
cout<<endl;
cout<<cVar;
cout<<endl;
cout<<fVar;
cout<<endl;
cout<<dVar;
cout<<endl;
cout<<cPtr;
cout<<endl;
}
/*End of cout.cpp*/
 Introduction to C++ 11

Output
10
x
2.3
3.14159
Hello World

Just like the arithmetic addition operator, it is possible to cascade the insertion operator.
Listing 1.10 is a case in point.

Listing 1.10 Cascading the insertion operator

/*Beginning of coutCascade.cpp*/
#include<iostream.h>
void main()
{
int x;
float y;
x=10;
y=2.2;
cout<<x<<endl<<y; //cascading the insertion operator
}
/*End of coutCascade.cpp*/

Output
10
2.2

It is needless to say that we can pass constants instead of variables as operands to the insertion
operator, as shown in Listing 1.11.

Listing 1.11 Outputting constants using the insertion operator

/*Beginning of coutMixed.cpp*/
#include<iostream.h>
void main()
{
cout<<10<<endl<<“Hello World\n”<<3.4;
}
/*End of coutMixed.cpp*/

Ouput
10
Hello World
3.4

In Listing 1.11, note the use of the new line character in the string that is passed as one of the
operands to the insertion operator.
It was mentioned in the beginning of this section that cout is an object that is associated
with the console. Hence, if it is the left-hand side operand of the insertion operator, the
value on the right is displayed on the monitor. You will learn in the chapter on stream handling
that it is possible to pass objects of some other classes that are similarly associated with disk
12 Object-Oriented Programming with C++

¿les as the left-hand side operand to the insertion operator. In such cases, the values on
the right get stored in the associated ¿les.

1.5.2 Console Input

The input functions in C language, such as scanf(), can be included in C++ programs because
they are anyway de¿ned in the standard library. However, we do have some more ways of
inputting from the console in C++. Let us consider an example.

Listing 1.12 Inputting in C++

/*Beginning of cin.cpp*/
#include<iostream.h>
void main()
{
int x;
cout<<“Enter a number: ”;
cin>>x; //console input in C++
cout<<“You entered: ”<<x;
}
/*End of cin.cpp*/

Output
Enter a number: 10<enter>
You entered: 10

The third statement in the main() function of Listing 1.12 needs to be understood.
cin (pronounce see-in) is actually an object of the class istream_withassign (you can
think of it as a variable of the structure istream_withassign). It stands as an alias for the
console input device, that is, the keyboard (hence the name).
The >> symbol, originally the right-shift operator, has had its de¿nition extended in C++.
In the given context, it operates as the extraction operator. It is a binary operator and takes
two operands. The operand on its left must be some object of the istream_withassign class.
The operand on its right must be a variable of some fundamental data type. The value for the
variable on the right side of the extraction operator is extracted (hence the name) from the
stream originating from the device associated with the object on the left. Consequently, the
value of ‘x’ is obtained from the keyboard.
The ¿le iostream.h needs to be included in the source code to ensure successful compilation
because the object cin and the extraction operator have been declared in that ¿le.
Again, just like the insertion operator, the extraction operator works equally well
with variables of all fundamental types as its right-hand operand. It does not need the format
speci¿ers that are needed in the scanf() family of functions. Listing 1.13 exempli¿es this.

Listing 1.13 Inputting data with the extraction operator

/*Beginning of cin.cpp*/
#include<iostream.h>
void main()
{
int iVar;
 Introduction to C++ 13

char cVar;
float fVar;
cout<<“Enter a whole number: ”;
cin>>iVar;
cout<<“Enter a character: ”;
cin>>cVar;
cout<<“Enter a real number: ”;
cin>>fVar;
cout<<“You entered: ”<<iVar<<“ ”<<cVar<<“ ”<<fVar;
}
/*End of cin.cpp*/

Output
Enter a whole number: 10<enter>
Enter a character: x<enter>
Enter a real number: 2.3<enter>
You entered: 10 x 2.3

Just like the insertion operator, it is possible to cascade the extraction operator. Listing
1.14 is a case in point.

Listing 1.14 Cascading the extraction operator

/*Beginning of cinCascade.cpp*/
#include<iostream.h>
void main()
{
int x,y;
cout<<“Enter two numbers\n”;
cin>>x>>y; //cascading the extraction operator
cout<<“You entered ”<<x<<“ and ”<<y;
}
/*End of cinCascade.cpp*/

Output
Enter two numbers
10<enter>
20<enter>
You entered 10 and 20

It was mentioned in the beginning of this section that cin is an object that is associated with
the console. Hence, if it is the left-hand side operand of the extraction operator, the variable
on the right gets its value from the keyboard. You will learn in the chapter on stream handling
that it is possible to pass objects of some other classes that are similarly associated with disk
¿les as the left-hand side operand to the extraction operator. In such cases, the variable on
the right gets its value from the associated ¿les.

1.6 Variables in C++

Variables in C++ can be declared anywhere inside a function and not necessarily at its very
beginning. For example, see Listing 1.15.
14 Object-Oriented Programming with C++

Listing 1.15 Declaring variables in C++

#include<iostream.h>
void main()
{
int x;
x=10;
cout<<“Value of x= ”<<x<<endl;
int * iPtr; //declaring a variable in the middle of a
//function
iPtr=&x;
cout<<“Address of x= ”<<iPtr<<endl;
}

Output
Value of x=10
Address of x= 0x21878163

1.7 Reference Variables in C++

First, let us understand the basics. How does the operating system (OS) display the value of
variables? How are assignment operations such as ‘x=y’ executed during run time? A detailed
answer to these questions is beyond the scope of this book. A brief study is, nevertheless,
possible and necessary for a good understanding of reference variables. What follows is a
simpli¿ed and tailored explanation.
The OS maintains the addresses of each variable as it allocates memory for them during run
time. In order to access the value of a variable, the OS ¿rst ¿nds the address of the variable
and then transfers control to the byte whose address matches that of the variable.
Suppose the following statement is executed (‘x’ and ‘y’ are integer type variables).
x=y;

The steps followed are:

1. The OS first finds the address of ‘y’.
2. The OS transfers control to the byte whose address matches this address.
3. The OS reads the value from the block of four bytes that starts with this byte (most C++
compilers cause integer-type variables to occupy four bytes during run time and we will
accept this value for our purpose).
4. The OS pushes the read value into a temporary stack.
5. The OS finds the address of ‘x’.
6. The OS transfers control to the byte whose address matches this address.
7. The OS copies the value from the stack, where it had put it earlier, into the block of four
bytes that starts with the byte whose address it has found above (address of ‘x’).
Notice that addresses of the variables on the left as well as on the right of the assignment
operator are determined. However, the value of the right-hand operand is also determined. The
expression on the right must be capable of being evaluated to a value. This is an important
point and must be borne in mind. It will enable us to understand a number of concepts later.
 Introduction to C++ 15

Especially, you must remember that the expression on the left of the assignment operator
must be capable of being evaluated to a valid address at which data can be written.
Now, let us study reference variables. A reference variable is nothing but a reference for
an existing variable. It shares the memory location with an existing variable. The syntax for
declaring a reference variable is as follows:
<data-type> & <ref-var-name>=<existing-var-name>;

For example, if ‘x’ is an existing integer-type variable and we want to declare iRef as a
reference to it the statement is as follows:
int & iRef=x;

iRef is a reference to ‘x’. This means that although iRef and ‘x’ have separate entries in the
OS, their addresses are actually the same!
Thus, a change in the value of ‘x’ will naturally reflect in iRef and vice versa.
Listing 1.16 illustrates this.

Listing 1.16 Reference variables

/*Beginning of reference01.cpp*/
#include<iostream.h>
void main()
{
int x;
x=10;
cout<<x<<endl;
int & iRef=x; //iRef is a reference to x
iRef=20; //same as x=10;
cout<<x<<endl;
x++; //same as iRef++;
cout<<iRef<<endl;
}
/*End of reference01.cpp*/

Output
10
20
21

Reference variables must be initialized at the time of declaration (otherwise the compiler will
not know what address it has to record for the reference variable).
Reference variables are variables in their own right. They just happen to have the address
of another variable. After their creation, they function just like any other variable.
We have just seen what happens when a value is written into a reference variable. The
value of a reference variable can be read in the same way as the value of an ordinary variable
is read. Listing 1.17 illustrates this.

Listing 1.17 Reading the value of a reference variable

/*Beginning of reference02.cpp*/
#include<iostream.h>
void main()
{
16 Object-Oriented Programming with C++

int x,y;
x=10;
int & iRef=x;
y=iRef; //same as y=x;
cout<<y<<endl;
y++; //x and iRef unchanged
cout<<x<<endl<<iRef<<endl<<y<<endl;
}
/*End of reference02.cpp*/

Output
10
10
10
11

A reference variable can be a function argument and thus change the value of the parameter
that is passed to it in the function call. Listing 1.18 is an illustrative example.

Listing 1.18 Passing by reference

/*Beginning of reference03.cpp*/
#include<iostream.h>
void increment(int &); //formal argument is a reference
//to the passed parameter
void main()
{
int x;
x=10;
increment(x);
cout<<x<<endl;
}
void increment(int & r)
{
r++; //same as x++;
}
/*End of reference03.cpp*/

Output
11

Functions can return by reference also. See Listing 1.19.

Listing 1.19 Returning by reference

/*Beginning of reference04.cpp*/
#include<iostream.h>
int & larger(int &, int &);
int main()
{
int x,y;
x=10;
y=20;
int & r=larger(x,y);
r=-1;
cout<<x<<endl<<y<<endl;
}
 Introduction to C++ 17

int & larger(int & a, int & b)

{
if(a>b) //return a reference to the larger parameter
return a;
else
return b;
}
/*End of reference04.cpp*/

Output
10
–1

In the foregoing listing, ‘a’ and ‘x’ refer to the same memory location while ‘b’ and ‘y’
refer to the same memory location. From the larger() function, a reference to ‘b’, that is,
reference to ‘y’ is returned and stored in a reference variable ‘r’. The larger() function does
not return the value ‘b’ because the return type is int& and not int. Thus, the address of ‘r’
becomes equal to the address of ‘y’. Consequently, any change in the value of ‘r’ also changes
the value of ‘y’. Listing 1.19 can be shortened as illustrated in Listing 1.20.

Listing 1.20 Returning by reference

/*Beginning of reference05.cpp*/
#include<iostream.h>
int & larger(int &, int &);
int main()
{
int x,y;
x=10;
y=20;
larger(x,y)=-1;
cout<<x<<endl<<y<<endl;
}
int & larger(int & a, int & b)
{
if(a>b) //return a reference to the larger parameter
return a;
else
return b;
}
/*End of reference05.cpp*/

Output
10
–1

The name of a non-constant variable can be placed on the left of the assignment operator
because a valid address—the address of the variable—can be determined from it. A call to
a function that returns by reference can be placed on the left of the assignment operator for
the same reason.
If the compiler ¿nds the name of a non-constant variable on the left of the assignment
operator in the source code, it writes instructions in the executable to
x determine the address of the variable,
x transfer control to the byte that has that address, and
18 Object-Oriented Programming with C++

x write the value on the right of the assignment operator into the block that begins with
the byte found above.
A function that returns by reference primarily returns the address of the returned variable.
If the call is found on the left of the assignment operator, the compiler writes necessary
instructions in the executable to
x transfer control to the byte whose address is returned by the function and
x write the value on the right of the assignment operator into the block that begins with
the byte found above.
The name of a variable can be placed on the right of the assignment operator. A call to
a function that returns by reference can be placed on the right of the assignment operator
for the same reason.
If the compiler ¿nds the name of a variable on the right of the assignment operator in the
source code, it writes instructions in the executable to
x determine the address of the variable,
x transfer control to the byte that has that address,
x read the value from the block that begins with the byte found above, and
x push the read value into the stack.
A function that returns by reference primarily returns the address of the returned variable.
If the call is found on the right of the assignment operator, the compiler writes necessary
instructions in the executable to
x transfer control to the byte whose address is returned by the function,
x read the value from the block that begins with the byte found above, and
x push the read value into the stack.
A constant cannot be placed on the left of the assignment operator. This is because
constants do not have a valid address. Moreover, how can a constant be changed? Functions
that return by value, return the value of the returned variable, which is a constant. Therefore,
a call to a function that returns by value cannot be placed on the left of the assignment
operator.
You may notice that the formal arguments of the larger() function in the foregoing listing
have been declared as constant references because they are not supposed to change the values
of the passed parameters even accidentally.
We must avoid returning a reference to a local variable. For example, see Listing 1.21.

Listing 1.21 Returning the reference of a local variable

/*Beginning of reference06.cpp*/
#include<iostream.h>
int & abc();
void main()
{
abc()=-1;
}
int & abc()
{
int x;
return x; //returning reference of a local variable
}
/*End of reference06.cpp*/
 Introduction to C++ 19

The problem with the above program is that when the abc() function terminates, ‘x’ will
go out of scope. Consequently, the statement
abc()=-1;
in the main() function will write ‘–1’ in an unallocated block of memory. This can lead to
run-time errors.

1.8 Function Prototyping

Function prototyping is necessary in C++. A prototype describes the function’s interface to
the compiler. It tells the compiler the return type of the function as well as the number, type,
and sequence of its formal arguments.
The general syntax of function prototype is as follows:
return_type function_name(argument_list);
For example,
int add(int, int);

This prototype indicates that the add() function returns a value of integer type and takes two
parameters both of integer type.
Since a function prototype is also a statement, a semicolon must follow it.
Providing names to the formal arguments in function prototypes is optional. Even if
such names are provided, they need not match those provided in the function de¿nition. For
example, see Listing 1.22.

Listing 1.22 Function prototyping

/*Beginning of funcProto.cpp*/
#include<iostream.h>
int add(int,int); //function prototype
void main()
{
int x,y,z;
cout<<“Enter a number: ”;
cin>>x;
cout<<“Enter another number: ”;
cin>>y;
z=add(x,y); //function call
cout<<z<<endl;
}
int add(int a,int b) //function definition
{
return (a+b);
}
/*End of funcProto.cpp*/

Output
Enter a number: 10<enter>
Enter another number: 20<enter>
30

Why is prototyping important? By making prototyping necessary, the compiler ensures

the following:
20 Object-Oriented Programming with C++

x The return value of a function is handled correctly.

x Correct number and type of arguments are passed to a function.
Let us discuss these points.
Consider the following statement in Listing 1.22:
int add(int, int);

The prototype tells the compiler that the add() function returns an integer-type value. Thus,
the compiler knows how many bytes have to be retrieved from the place where the add()
function is expected to write its return value and how these bytes are to be interpreted.
In the absence of prototypes, the compiler will have to assume the type of the returned
value. Suppose, it assumes that the type of the returned value is an integer. However, the
called function may return a value of an incompatible type (say a structure type). Now,
suppose an integer-type variable is equated to the call to a function where the function call
precedes the function de¿nition. In this situation, the compiler will report an error against
the function de¿nition and not the function call. This is because the function call abided by
its assumption, but the de¿nition did not. However, if the function de¿nition is in a different
¿le to be compiled separately, then no compile-time errors will arise. Instead, wrong results
will arise during run time as Listing 1.23 shows.

Listing 1.23 Absence of function prototype produces weird results

/*Beginning of def.c*/
/*function definition*/
struct abc
{
char a;
int b;
float c;
};
struct abc test()
{
struct abc a1;
a1.a=‘x’;
a1.b=10;
a1.c=1.1;
return a1;
}
/*End of def.c*/
/*Beginning of driver.c*/
void main()
{
int x;
x=test(); //no compile time error!!
printf(“%d”,x);
}
/*End of driver.c*/

Output
1688

A compiler that does not enforce prototyping will de¿nitely compile the above program.
But then it will have no way of knowing what type of value the test() function returns.
 Introduction to C++ 21

Therefore, erroneous results will be obtained during run time as the output of Listing 1.23
clearly shows.
Since the C++ compiler necessitates function prototyping, it will report an error against
the function call because no prototype has been provided to resolve the function call. Again,
if the correct prototype is provided, the compiler will still report an error since this time the
function call does not match the prototype. The compiler will not be able to convert a struct
abc to an integer. Thus, function prototyping guarantees protection from errors arising out
of incorrect function calls.
What happens if the function prototype and the function call do not match? Such a situation
cannot arise. Both the function prototype and the function de¿nition are created by the same
person, that is, the library programmer. The library programmer puts the function’s prototype in
a header ¿le. He/she provides the function’s de¿nition in a library. The application programmer
includes the header ¿le in his/her application program ¿le in which the function is called. He/
she creates an object ¿le from this application program ¿le and links this object ¿le to the
library to get an executable ¿le.
The function’s prototype also tells the compiler that the add() function accepts two
parameters. If the program fails to provide such parameters, the prototype enables the compiler
to detect the error. A compiler that does not enforce function prototyping will compile a
function call in which an incorrect number and/or type of parameters have been passed. Run-
time errors will arise as in the foregoing case.
Finally, function prototyping produces automatic-type conversion wherever appropriate.
We take the case of compilers that do not enforce prototyping. Suppose, a function expects an
integer-type value (assuming integers occupy four bytes) but a value of double type (assuming
doubles occupy eight bytes) is wrongly passed. During run time, the value in only the ¿rst
four bytes of the passed eight bytes will be extracted. This is obviously undesirable. However,
the C++ compiler automatically converts the double-type value into an integer type. This
is because it inevitably encounters the function prototype before encountering the function
call and therefore knows that the function expects an integer-type value. However, it must
be remembered that such automatic-type conversions due to function prototypes occur only
when it makes sense. For example, the compiler will prevent an attempted conversion from
a structure type to integer type.
Nevertheless, can the same bene¿ts not be realized without prototyping? Is it not possible
for the compiler to simply scan the rest of the source code and ¿nd out how the function has
been de¿ned? There are two reasons why this solution is inappropriate. They are:
x It is inefficient. The compiler will have to suspend the compilation of the line containing
the function call and search the rest of the file.
x Most of the times the function definition is not contained in the file where it is called. It
is usually contained in a library.
Such compile-time checking for prototypes is known as static-type-checking.

1.9 Function Overloading

C++ allows two or more functions to have the same name. For this, however, they must have
different signatures. Signature of a function means the number, type, and sequence of formal
arguments of the function. In order to distinguish amongst the functions with the same name,
the compiler expects their signatures to be different. Depending upon the type of parameters
that are passed to the function call, the compiler decides which of the available de¿nitions
22 Object-Oriented Programming with C++

will be invoked. For this, function prototypes should be provided to the compiler for matching
the function calls. Accordingly, the linker, during link time, links the function call with the
correct function de¿nition. Listing 1.24 clari¿es this.

Listing 1.24 Function overloading

/*Beginning of funcOverload.cpp*/
#include<iostream.h>
int add(int,int); //first prototype
int add(int,int,int); //second prototype
void main()
{
int x,y;
x=add(10,20); //matches first prototype
y=add(30,40,50); //matches second prototype
cout<<x<<endl<<y<<endl;
}
int add(int a,int b)
{
return(a+b);
}
int add(int a,int b,int c)
{
return(a+b+c);
}
/*End of funcOverload.cpp*/

Output
30
120

Just like ordinary functions, the de¿nitions of overloaded functions are also put in libraries.
Moreover, the function prototypes are placed in header ¿les.
The two function prototypes at the beginning of the program tell the compiler the two
different ways in which the add() function can be called. When the compiler encounters the
two distinct calls to the add() function, it already has the prototypes to satisfy them both.
Thus, the compilation phase is completed successfully. During linking, the linker ¿nds the
two necessary de¿nitions of the add() function and, hence, links successfully to create the
executable ¿le.
The compiler decides which function is to be called based upon the number, type, and
sequence of parameters that are passed to the function call. When the compiler encounters
the ¿rst function call,
x=add(10,20);

it decides that the function that takes two integers as formal arguments is to be executed.
Accordingly, the linker then searches for the de¿nition of the add() function where there are
two integers as formal arguments.
Similarly, the second call to the add() function
y=add(30,40,50);

is also handled by the compiler and the linker.

 Introduction to C++ 23

Note the importance of function prototyping. Since function prototyping is mandatory in

C++, it is possible for the compiler to support function overloading properly. The compiler
is able to not only restrict the number of ways in which a function can be called but also
support more than one way in which a function can be called. Function overloading is possible
because of the necessity to prototype functions.
By itself, function overloading is of little use. Instead of giving exactly the same name for
functions that perform similar tasks, it is always possible for us to give them similar names.
However, function overloading enables the C++ compiler to support another feature, that
is, function overriding (which in turn is not really a very useful thing by itself but forms the
basis for dynamic polymorphism—one of the most striking features of C++ that promotes
code reuse).
Function overloading is also known as function polymorphism because, just like
polymorphism in the real world where an entity exists in more than one form, the same
function name carries different meanings.
Function polymorphism is static in nature because the function de¿nition to be executed
is selected by the compiler during compile time itself. Thus, an overloaded function is said
to exhibit static polymorphism.

1.10 Default Values for Formal Arguments of Functions

It is possible to specify default values for some or all of the formal arguments of a function. If
no value is passed for an argument when the function is called, the default value speci¿ed for
it is passed. If parameters are passed in the normal fashion for such an argument, the default
value is ignored. Listing 1.25 is an illustrative example.

Listing 1.25 Default values for function arguments

/*Beginning of defaultArg.cpp*/
#include<iostream.h>
int add(int,int,int c=0); //third argument has default value
void main()
{
int x,y;
x=add(10,20,30); //default value ignored
y=add(40,50); //default value taken for the
//third parameter
cout<<x<<endl<<y<<endl;
}
int add(int a,int b,int c)
{
return (a+b+c);
}
/*End of defaultArg.cpp*/

Output
60
90

In the above listing, a default value—zero—has been speci¿ed for the third argument of the
add() function. In the absence of a value being passed to it, the compiler assigns the default
value. If a value is passed to it, the compiler assigns the passed value. In the ¿rst call
24 Object-Oriented Programming with C++

x=add(10,20,30);

the values of ‘a’, ‘b’, and ‘c’ are 10, 20, and 30, respectively. But, in the second function call
y=add(40,50);

the values of ‘a’, ‘b’, and ‘c’ are 10, 20, and 0, respectively. The default value—zero—for
the third parameter ‘c’ is taken. This explains the output of the above listing.
Default values can be assigned to more than one argument. Listing 1.26 illustrates this.

Listing 1.26 Default values for more than one argument

/*Beginning of multDefaultArg.cpp*/
#include<iostream.h>
int add(int,int b=0,int c=0); //second and third arguments
//have default values
void main()
{
int x,y,z;
x=add(10,20,30); //all default values ignored
y=add(40,50); //default value taken for the
//third argument
z=add(60); //default value taken for
//the second and the third
//arguments
cout<<x<<endl<<y<<endl<<z<<endl;
}
int add(int a,int b,int c)
{
return (a+b+c);
}
/*End of multDefaultArg.cpp*/

Output
60
90
60

There is no need to provide names to the arguments taking default values in the function
prototypes.
int add(int,int=0,int=0);

can be written instead of

int add(int,int b=0,int c=0);

Default values must be supplied starting from the rightmost argument. Before supplying
default value to an argument, all arguments to its right must be given default values. Suppose
you write
int add(int,int=0,int);

you are attempting to give a default value to the second argument from the right without
specifying a default value for the argument on its right. The compiler will report an error that
the default value is missing (for the third argument).
 Introduction to C++ 25

Default values must be speci¿ed in function prototypes alone. They should not be speci¿ed
in the function de¿nitions.
While compiling a function call, the compiler will de¿nitely have its prototype. Its de¿nition
will probably be located after the function call. It might be in the same ¿le, or it will be in a
different ¿le or library. Thus, to ensure a successful compilation of the function calls where
values for arguments having default values have not been passed, the compiler must be aware
of those default values. Hence, default values must be speci¿ed in the function prototype.
You must also remember that the function prototypes are placed in header ¿les. These are
included in both the library ¿les that contain the function’s de¿nition and the client program
¿les that contain calls to the functions. While compiling the library ¿le that contains the
function de¿nition, the compiler will obviously read the function prototype before it reads
the function de¿nition. Suppose the function de¿nition also contains default values for the
arguments. Even if the same default values are supplied for the same arguments, the compiler
will think that you are trying to supply two different default values for the same argument.
This is obviously unacceptable because the default value can be only one in number. Thus,
default values must be speci¿ed in the function prototypes and should not be speci¿ed again
in the function de¿nitions.
If default values are speci¿ed for the arguments of a function, the function behaves like
an overloaded function and, therefore, should be overloaded with care; otherwise ambiguity
errors might be caused. For example, if you prototype a function as follows:
int add(int,int,int=0);
int add(int,int);

This can confuse the compiler. If only two integers are passed as parameters to the function
call, both these prototypes will match. The compiler will not be able to decide with which
de¿nition the function call has to be resolved. This will lead to an ambiguity error.
Default values can be given to arguments of any data type as follows:
double hra(double,double=0.3);
void print(char=’a’);

1.11 Inline Functions

Inline functions are used to increase the speed of execution of the executable ¿les. C++ inserts
calls to the normal functions and the inline functions in different ways in an executable.
The executable program that is created after compiling the various source codes and linking
them consists of a set of machine language instructions. When a program is started, the
operating system loads these instructions into the computer’s memory. Thus, each instruction
has a particular memory address. The computer then goes through these instructions one by
one. If there are any instructions to branch out or loop, the control skips over instructions and
jumps backward or forward as needed. When a program reaches the function call instruction,
it stores the memory address of the instruction immediately following the function call. It then
jumps to the beginning of the function, whose address it ¿nds in the function call instruction
itself, executes the function code, and jumps back to the instruction whose address it had
saved earlier.
Obviously, an overhead is involved in
x making the control jump back and forth and
26 Object-Oriented Programming with C++

x storing the address of the instruction to which the control should jump after the function
terminates.
The C++ inline function provides a solution to this problem. An inline function is a function
whose compiled code is ‘in line’ with the rest of the program. That is, the compiler replaces
the function call with the corresponding function code. With inline code, the program does
not have to jump to another location to execute the code and then jump back. Inline functions,
thus, run a little faster than regular functions.
However, there is a trade-off between memory and speed. If an inline function is
called repeatedly, then multiple copies of the function definition appear in the code
(see Figures 1.1 and 1.2). Thus, the executable program itself becomes so large that it occupies
a lot of space in the computer’s memory during run time. Consequently, the program runs
slow instead of running fast. Thus, inline functions must be chosen with care.
For specifying an inline function, you must:
x prefix the definition of the function with the inline keyword and
x define the function before all functions that call it, that is, define it in the header file
itself.
The following listing illustrates the inline technique with the inline cube() function that
cubes its argument. Note that the entire de¿nition is in one line. That is not a necessary
condition. But if the de¿nition of a function does not ¿t in one line, the function is probably
a poor candidate for an inlne function!

Figure 1.1 Transfer of control in a non-inline function

 Introduction to C++ 27

Figure 1.2 Control does not get transferred in an inline function

Listing 1.27 Inline functions

/*Beginning of inline.cpp*/
#include<iostream.h>
inline double cube(double x) { return x*x*x; }
void main()
{
double a,b;
double c=13.0;
a=cube(5.0);
b=cube(4.5+7.5);
cout<<a<<endl;
cout<<b<<endl;
cout<<cube(c++)<<endl;
cout<<c<<endl;
}
/*End of inline.cpp*/
28 Object-Oriented Programming with C++

Output
125
1728
2197
14

However, under some circumstances, the compiler, despite your indications, may not expand the
function inline. Instead, it will issue a warning that the function could not be expanded inline
and then compile all calls to such functions in the ordinary fashion. Those conditions are:
x The function is recursive.
x There are looping constructs in the function.
x There are static variables in the function.
Let us brieÀy compare macros in C and inline function in C++. Macros are a poor predecessor
to inline functions. For example, a macro for cubing a number is as follows:
#define CUBE(X) X*X*X

Here, a mere text substitution takes place with‘X’ being replaced by the macro parameter.
a=CUBE(5.0); //replaced by a=5.0*5.0*5.0;
b=CUBE(4.5+7.5); //replaced by
//b=4.5+7.5*4.5+7.5*4.5+7.5;
c=CUBE(x++); //replaced by c=x++*x++*x++;

Only the ¿rst statement works properly. An intelligent use of parentheses improves matters
slightly.
#define CUBE(X) ((X)*(X)*(X))

Even now, CUBE(c++) undesirably increments ‘c’ thrice. But the inline cube() function
evaluates ‘c’, passes the value to be cubed, and then correctly increments ‘c’ once.
It is advisable to use inline functions instead of macros.

Summary
Variables sometimes inÀuence each other’s values. be safe from unintentional modi¿cation by functions
A change in the value of one may necessitate a other than those de¿ned by him/her. Moreover, they do
corresponding adjustment in the value of another. It not guarantee a proper initialization of data members
is, therefore, necessary to pass these variables together of structure variables.
in a single group to functions. Structures enable us to Both of the above drawbacks are in direct
do this. contradiction with the characteristics possessed by
Structures are used to create new data types. This real-world objects. A real-world object has not only
is a two-step process. a perfect interface to manipulate its internal parts but
Step 1: Create the structure itself. also exclusive rights to do so. Consequently, a real-
world object never reaches an invalid state during its
Step 2: Create associated functions that work upon
lifetime. When we start operating a real-world object, it
variables of the structure.
automatically assumes a valid state. In object-oriented
While structures do fulfil the important need
programming systems (OOPS), we can incorporate
described above, they nevertheless have limitations.
these features of real-world objects into structure
They do not enable the library programmer to make
variables.
variables of the structure that he/she has designed to
 Introduction to C++ 29

Inheritance allows a structure to inherit both data of the variable with which it is sharing memory. Calls
and functions of an existing structure. Polymorphism to functions that return by reference can be placed on
allows different functions to have the same name. It is the left of the assignment operator.
of two types: static and dynamic. Function prototyping is necessary in C++. Functions
Console output is achieved in C++ with the help can be overloaded. Functions with different signatures
of insertion operator and the cout object. Console can have the same name. A function argument can be
input is achieved in C++ with the help of extraction given a default value so that if no value is passed for it
operator and the cin object. in the function call, the default value is assigned to it.
In C++, variables can be de¿ned anywhere in a If a function is declared inline, its de¿nition replaces
function. A reference variable shares the same memory its call, thus, speeding up the execution of the resultant
location as the one of which it is a reference. Therefore, executable.
any change in its value automatically changes the value

Key Terms
creating new data types using structures - cin
lack of data security in structures - istream_withassign class
no guaranteed initialization of data in structures - extraction operator
procedure-oriented programming system - iostream.h header ¿le
object-oriented programming system - endl
data security in classes reference variable
guaranteed initialization of data in classes - passing by reference
inheritance - returning by reference
polymorphism importance of function prototyping
console input/output in C++ function overloading
- cout default values for function arguments
- ostream_withassign class inline functions
- insertion operator

Exercises
1. Which programming needs do structures ful¿ll? Why 10. State true or false.
does C language enable us to create structures? (a) Structures enable a programmer to secure the
2. What are the limitations of structures? data contained in structure variables from being
3. What is the procedure-oriented programming changed by unauthorized functions.
system? (b) The insertion operator is used for outputting
4. What is the object-oriented programming system? in C++.
5. Which class is ‘cout’ an object of? (c) The extraction operator is used for outputting
6. Which class is ‘cin’ an object of? in C++.
7. What bene¿ts does a programmer get if the compiler (d) A call to a function that returns by reference
forces him/her to prototype a function? cannot be placed on the left of the assignment
8. Why will an ambiguity error arise if a default value operator.
is given to an argument of an overloaded function? (e) An inline function cannot have a looping
9. Why should default values be given to function construct.
arguments in the function’s prototype and not in the 11. Think of some examples from your own experience in
function’s de¿nition? C programming where you felt the need for structures.
30 Object-Oriented Programming with C++

Do you see an opportunity for programming in OOPS on the left-hand side of the assignment operator.
in those examples? Experiment and ¿nd out whether such calls can be
12. Structures in C do not enable the library programmers chained. Consider the following:
to guarantee an initialization of data. Appreciate the
f(a, b) = g(c, d) = x;
implications of this limitation by taking the date
structure as an example. where ‘f’ and ‘g’ are functions that return by reference
13. Calls to functions that return by reference can be put while ‘a’, ‘b’, ‘c’, ‘d’, and ‘x’ are variables.
2 Classes and Objects

The previous chapter refreshed the reader’s knowledge of the structure construct provided
by C language—its use and usage. It also dealt with a critical analysis of structures along with
their pitfalls and limitations. The reader was made aware of a strong need for data security and
for a guaranteed initialization of data that structures do not provide.
This chapter is a logical continuation to the previous one. It begins with a thorough
explanation of the class construct of C++ and the ways by which it ful¿ls the above-mentioned
O needs. Superiority of the class construct of C++ over the structure construct of C language is
emphasized in this chapter.
V This chapter also deals with how classes enable the library programmer to provide exclusive
E rights to the associated functions.
A description of various types and features of member functions and member data ¿nds a
R prominent place in this chapter. This description covers:
x Overloaded member functions
V
x Default values for the arguments of member functions
I x Inline member functions
x Constant member functions
E x Mutable data members
W x Friend functions and friend classes
x Static members
A section in this chapter is devoted to namespaces. They enable the C++ programmer to
prevent pollution of the global namespace that leads to name clashes.
Example code to tackle arrays of objects and arrays inside objects form the penultimate
portion of this chapter.
The chapter ends with an essay on nested classes—their need and use.

2.1 Introduction to Classes and Objects

Classes are to C++ what structures are to C. Both provide the library programmer a means
to create new data types.
Let us brieÀy recapitulate the issues faced while programming in C described in the previous
chapter. In C, the library programmer creates structures. He/she also provides a set of tested
bug-free functions that correctly manipulate the data members of structure variables.
The Date structure and its accompanying functions may be perfect. However, there is
absolutely no guarantee that the client programs will use only these functions to manipulate
the members of variables of the structure. See Listing 2.1.
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 "Olen tottunut kävelemään raittiissa ilmassa ja
auringonpaisteessa", sanoi Tara Ghekille. "En voi tulla samanlaiseksi,
kuin ennen olin, jos minun on aina oltava suljettuna tähän yhteen
kammioon, hengittäen pilaantunutta ilmaa ja saamatta
ruumiinliikettä. Päästäkää minut joka päivä auringon paisteessa
vainioille kävelemään! Sitten minusta varmasti tulee komea ja
lihava."

"Sinä karkaisit", huomautti Ghek.

"Mutta miten voisin karata, jos sinä olisit aina seurassani?" kysyi
tyttö. "Ja jos haluaisinkin karata, niin minne voisin mennä? En edes
tiedä, missä päin Helium on. Sen täytyy olla hyvin kaukana. Jo
ensimmäisenä yönä joutuisin banthien käsiin, eikö niin?"

"Niin joutuisit", myönsi Ghek. "Tiedustan sitä Luudilta."

Seuraavana päivänä hän ilmoitti Luudin käskeneen, että tyttö oli

vietävä vainioille. Hän muka koettaisi sitä kerran nähdäkseen,
voimistuisiko vanki.

"Jollet liho, noudattaa hän sinut sittenkin", hän selitti, "mutta ei

käytä sinua ravinnoksi."

Heliumin Taraa puistatti.

Sinä ja useina seuraavina päivinä hänet vietiin tornista pihan läpi

pelloille. Hän etsi aina valppaasti karkaamistilaisuutta, mutta Ghek oli
alituisesti ihan hänen vierellään. Häntä ei kuitenkaan estänyt
yrittämästä siinä määrin miehen läsnäolo kuin se seikka, että aina oli
paljon työväkeä hänen ja niiden kumpujen välillä, joilla hänet
lentokoneensa oli. Ghekin käsistä hänen olisi ollut helppo pujahtaa,
mutta toisia oli liian paljon. Ja eräänä päivänä sitten Ghek
saattaessaan häntä jaloittelemaan ilmoitti, että se oli viimeinen
kerta.

"Tänä iltana sinun on mentävä Luudin puheille", hän virkkoi. "Se

pahoittaa mieltäni, koska en enää saa kuulla lauluasi."

"Tänä iltana!" Tytön ääni tuskin kuului ja värisi kauhusta.

Hän vilkaisi hätäisesti kummuille päin. Ne olivat niin lähellä! Mutta

välillä olivat ainaiset työntekijät; niitä oli kenties parikymmentä.

"Kävellään tuonne!" hän ehdotti, osoittaen heihin päin. "Haluaisin

nähdä, mitä he puuhailevat."

"Sinne on liian pitkä matka", esteli Ghek. "Minua vaivaa aurinko.

On paljon viihtyisämpää täällä, missä voi seisoa tämän puun
siimeksessä."

"No niin", virkkoi tyttö. "Jää sinä sitten tänne, ja minä käyn tuolla.
Siihen en tarvitse kuin hetkisen."

"Ei", vastasi Ghek. "Tulen mukaasi! Tahtoisit karata. Mutta se ei

onnistu."

"Karkaaminenhan on mahdotonta", huomautti Tara.

"Tiedän sen", myönsi Ghek, "mutta saattaisit koettaa. En halua

sinun yrittävän. Ehkä meidän on paras heti palata torniin. Minulle
kävisi huonosti, jos sinä pääsisit karkuun."

Heliumin Tara oivalsi viimeisen tilaisuuden lipuvan käsistään.

Tämän päivän jälkeen ei hänellä enää olisi mahdollisuutta. Hän
mietti jotakin tekosyytä houkutellakseen vartijansa edes vähän
lähemmäksi kumpuja.

"Paljoa en haluakaan", hän sanoi. "Tänä iltana pyydät minua

laulamaan itsellesi. Se on viimeinen kerta. Jollet salli minun mennä
katsomaan, mitä nuo kaldanet tekevät, en enää laula sinulle."

Ghek epäröi. "Sitten pidän sinua koko ajan kiinni käsivarresta",

hän virkkoi.

"Pidä toki, jos tahdot!" suostui tyttö. "Matkaan nyt!"

He lähtivät työskentelijöitä ja kumpuja kohti. Pieni ryhmä kaivoi

maasta mukuloita. Tara oli huomannut sen ja pannut merkille, että
kaivajat olivat melkein aina hyvin kumarassa kammottavat silmät
suunnattuina möyrittyyn maahan. Hän vei Ghekin hyvin likelle heitä,
tahtoen muka tarkoin katsoa, miten työ kävi. Koko ajan mies puristi
lujasti hänen vasenta rannettaan.

"Se on kovin mielenkiintoista", kehui tyttö huokaisten. "Katsos,

Ghek!" hän jatkoi sitten äkkiä ja osoitti torniin päin. Pitäen edelleen
kiinni hänestä kaldane kääntyi katsomaan osoitettuun suuntaan.
Vikkelästi kuin banth ja jännittäen kaikki voimansa iski tyttö samassa
oikean nyrkkinsä Ghekin pehmeään takaraivoon kauluksen rajaan.
Iskulla oli toivottu teho, kaldane kirposi irti rykorista ja kierähti
maahan. Heti heltisivät sormet tytön ranteesta; ruumis, jota Ghekin
aivot eivät enää hallinneet, haparoi hetkisen umpimähkään sinne ja
tänne, vaipui sitten polvilleen ja kellahti lopulta selälleen. Mutta
Heliumin Tara ei jäänyt tarkkailemaan tekonsa seurauksia. Heti kun
sormet irtaantuivat hänen ranteestaan, hän syöksyi kiitämään
kumpuja kohti. Samassa pääsi Ghekin huulilta varoitusvihellys;
vastaukseksi ponnahti työskentelijöitä pystyyn, yksi melkein ihan
tytön edessä. Hän vältti ojennetut kädet ja riensi jälleen kumpuja ja
vapautta kohti, mutta hänen jalkansa sattui kuokkamaiseen
työaseeseen, jollaisilla maata käännettiin ja joka oli jätetty maahan
puolittain mullan peittoon. Hetkisen hän jatkoi juoksuaan, rajusti
koettaen saada takaisin tasapainonsa, mutta hänen jalkansa
sekaantuivat vakoihin — hän kompastui jälleen ja kellahti tällä kertaa
kumoon. Kun hän ponnistautui noustaksensa pystyyn, heittäytyi
hänen niskaansa raskas ruho, tarttuen hänen käsivarsiinsa.
Seuraavalla hetkellä hän oli saarrettu, hänet kiskottiin seisomaan, ja
katsahtaessaan ympärilleen hän näki Ghekin ryömivän pitkänään
viruvan rykorinsa luokse. Pian oli Ghek hänen vierellään.

Ghekin kamalan näköiset kasvot, jotka eivät voineet kuvastaa

mielenliikutuksia, eivät lainkaan osoittaneet, mitä hänen laajoissa
aivoissaan liikkui. Hautoiko hän mielessään kiukkuisia vihan ja koston
ajatuksia? Heliumin Tara ei kyennyt sitä arvaamaan eikä siitä
välittänytkään. Pahin oli tapahtunut. Hän oli koettanut karata, mutta
se ei ollut onnistunut. Enää hän ei saisi toista tilaisuutta.

"Tule!" komensi Ghek. "Palataan torniin." Hänen äänensä pysyi

kolkon yksitoikkoisena. Se oli pahempaa kuin kiukku, sillä se ei
lainkaan paljastanut hänen aikeitaan. Se vain lisäsi Taran kauhua
noita isoja aivoja kohtaan, joille inhimilliset tunteet olivat tyyten
vieraat.

Ja niin hänet taaskin laahattiin vankeuteen torniin, ja Ghek ryhtyi

jälleen vartioimaan, kyyröttäen oven pielessä, mutta nyt hänellä oli
kädessään paljas miekka, eikä hän eronnut rykoristaan muulloin kuin
siirtyäkseen toisen tänne hankkimansa olkapäille edellisen
osoittaessa väsymyksen merkkejä. Tyttö istui, silmäillen häntä. Ghek
ei ollut kohdellut häntä tylysti, mutta Tara ei tuntenut kiitollisuutta,
silti ei myöskään vihaa vartijaansa kohtaan. Nuo aivot, joilla ei
itsellään ollut mitään hienompia tunteita, eivät herättäneet niitä
hänessäkään. Hän ei voinut olla niille kiitollinen, ei pitää niistä eikä
vihata niitä. Hänellä oli vain aina sama hellittämätön kauhun tunne
niiden läheisyydessä. Hän oli kuullut suurien tiedemiesten pohtivan
punaisen rodun tulevaisuutta ja muisti jonkun heistä väittäneen, että
lopullisesti olisivat aivot ihmisessä yksinomaan vallitsevina. Enää ei
sitten olisi vaistomaisia tekoja eikä mielenliikutuksia; mitään ei
tehtäisi tunteiden pakotuksesta. Järki päinvastoin ohjaisi kaikkia
toimiamme. Tämän teorian puolustaja pahoitteli sitä, ettei hän saisi
nauttia sellaisen tilan siunauksista, joka hänen mielestään muuttaisi
ihmiskunnan elämän ihanteelliseksi.

Heliumin Tara toivoi sydämensä pohjasta, että oppinut tiedemies

olisi ollut täällä perinpohjaisesti kokeakseen, minkälaiset olisivat
hänen ennustuksensa toteutumisen käytännölliset seuraukset. Jos oli
tarjolla vain puhtaasti ruumiillinen rykor ja puhtaasti henkinen
kaldane, ei ollut paljoakaan valinnan varaa. Mutta viehättävin
olomuoto oli onnellinen keskiväli, normaalinen, epätäydellinen
ihminen, jollaisen hän tunsi. Ne idealistit — hän arveli — jotka
toivovat ihmiskunnan kokonaisuudessaan missään vaiheessaan
tulevan täydelliseksi, koska he täällä voisivat nähdä, että ehdoton
täydellisyys on yhtä vähän toivottava kuin sen vastakohtakin.

Heliumin Taran mielessä risteilivät synkät ajatukset hänen

odottaessaan Luudin kutsua, joka saattoi merkitä hänelle vain yhtä
seikkaa: kuolemaa. Hän aavisti, mitä varten hänet kutsuttaisiin, ja
tiesi, että hänen oli keksittävä keino tuhotakseen itsensä, ennen kuin
se ilta olisi kulunut. Mutta sittenkin hän toivoi ja takertui kiinni
elämään. Hän ei nujertuisi, ennen kuin muuta keinoa ei olisi. Kerran
hän pani Ghekin hätkähtämään huudahtamalla ääneen melkein
rajusti: "Minä elän vielä!"

"Mitä tarkoitat?" kysyi kaldane.

"Tarkoitan sitä, mitä sanoin", vastasi tyttö. "Elän vielä, ja niin

kauan kun elän, saatan keksiä jonkun keinon. Kuoleman jälkeen ei
enää ole toivoa."

"Saatat keksiä keinon — mitä varten?" tiedusti Ghek.

"Pelastaakseni henkeni, päästäkseni vapauteen ja oman kansani

pariin", oli vastaus.

"Ei kukaan, joka on tullut Bantoomiin, pääse sieltä milloinkaan",

murahti toinen.

Tara ei vastannut, ja jonkun ajan kuluttua puhkesi Ghek uudelleen

puhumaan. "Laula minulle!" hän pyysi.

Tytön laulaessa tuli neljä soturia viemään häntä Luudin luokse. He

käskivät Ghekin jäädä paikoilleen.

"Minkä tähden?" kysyi hän.

"Luud on sinuun tyytymätön", vastasi eräs sotureista.

"Mistä syystä?" tiedusti Ghek.

"Olet paljastanut, että järkeilykykysi ei ole pettämätön. Olet

sallinut tunteen vaikuttaa itseesi ja siten osoittanut olevasi
vajavainen. Tiedät, mikä on vajavaisten kohtalo."
 "Tiedän kyllä, mikä on vajavaisten kohtalo, mutta minä en ole
vajavainen", puolustihe Ghek.

"Olet sallinut vangin kurkusta lähtevien omituisten äänien

miellyttää ja mairitella itseäsi, vaikka olet hyvin tiennyt, etteivät ne
ole millään tavoin johdonmukaisen järkeilyn yhteydessä.
Sellaisenaan se jo on anteeksiantamattoman heikkouden merkki.
Sitten, epäilemättä epäjohdonmukaisen tunteen vaikutuksesta, sallit
vangin edetä vainioilla sellaiseen kohtaan, jossa hän voi yrittää
karata, melkein menestyksellisesti. Jollei oma järkeilykykysi olisi
puutteellinen, todistaisi se sinulle, ettet ole kelvollinen. Luonnollinen,
järjenmukainen seuraus on tuhoaminen. Senvuoksi sinut tuhotaan
sellaisella tavalla, että se esimerkki on siunauksellinen kaikille muille
Luudin yhdyskunnan kaldaneille. Siihen saakka on sinun pysyttävä
täällä."

"Olet oikeassa", myönsi Ghek. "Olen täällä siihen saakka, kunnes

Luud näkee hyväksi tuhota minut järkevimmällä tavalla."

Heliumin Tara loi häneen kummastuneen katseen poistuessaan

soturien saattamana kammiosta. Olkansa ylitse hän huusi taakseen:
"Muista, Ghek, että vielä elät!" Sitten hänet loputtomia tunneleja
myöten vietiin odottavan Luudin luokse.

Kun hänet opastettiin kuninkaan eteen, kyykötti tämä huoneen

nurkassa kuudella hämähäkin jalallaan. Vastaisen seinän vieressä
virui hänen rykorinsa, jonka kaunista vartaloa somisti upea hihnoitus
— elottomana möhkäleenä ilman ohjaavaa kaldanea. Luud lähetti
pois soturit, jotka olivat tuoneet vangin. Sitten hän tuijotti tyttöön
hirveillä silmillään virkkamatta vähään aikaan mitään. Heliumin Tara
ei voinut muuta kuin odottaa. Hän saattoi vain arvailla, mitä oli
tulossa. Sitten kun se tapahtuisi, olisi kyllä aikaa kohdata se. Ei ollut
lainkaan tarpeellista ajatella loppua ennakolta. Äkkiä alkoi Luud
puhua.

"Mietit karkaamista", hän sanoi soinnuttomaan, ilmeettömän

yksitoikkoiseen tapaansa, joka on välttämätön seuraus, jos suullisesti
ilmaistaan tunnevaikutuksista vapaata järkeä. "Sinä et pääse
karkuun. Olet ainoastaan kahden epätäydellisen osan —
epätäydellisten aivojen ja epätäydellisen ruumiin — yhtymä. Ne kaksi
eivät voi olla yhdessä täydessä muodossaan. Tuossa näet täydellisen
ruumiin." Hän osoitti rykoria. "Sillä ei ole aivoja. Tässä" — hän
kohotti toisia saksiaan päätänsä kohti — "ovat täydelliset aivot. Ne
eivät kaipaa ruumista toimiakseen moitteettomasti ja
asianmukaisesti aivoina. Haluaisit panna heikon järkesi kilpasille
minun järkeni kanssa! Parhaillaankin suunnittelet minun
surmaamistani. Jollet saa sitä tehdyksi, aiot tappaa itsesi. Saat
nähdä, miten henki hallitsee ainetta. Minä olen henki. Sinä olet
ainetta. Aivosi ovat liian heikot ja kehittymättömät ansaitakseen
aivojen nimeä. Olet sallinut tunteen sanelemien, harkitsemattomien
tekojen heikentää niitä. Ne ovat tyyten arvottomat. Ne eivät kykene
juuri lainkaan ohjaamaan olemassaoloasi. Sinä et tapa minua. Et
tapa itseäsi. Kun minä olen tehnyt sinulle, mitä tahdon, sitten sinut
surmataan, jos se on järjen vaatimusten mukaan tehtävä. Sinulla ei
ole aavistustakaan, miten valtava voima piilee huippuunsa
kehittyneissä aivoissa. Katso tuota rykoria. Sillä ei ole aivoja. Omasta
aloitteestaan se kykenee liikkumaan vain vähän. Se vie ruuan
suuhunsa synnynnäisen, koneellisen vaistonsa nojalla, jonka olemme
jättäneet sille. Mutta itse se ei löytäisi ruokaa. Meidän on pantava
ravintoa sen ulottuville ja aina samaan paikkaan. Jos laskisimme
ruokaa sen jalkojen juureen ja jättäisimme sen yksin, niin se kuolisi
nälkään. Mutta nyt näet, mitä todelliset aivot saavat aikaan." Hän
käänsi katseensa rykoriin ja kyyrötti paikallaan, tuijottaen tuohon
tunnottomaan lihaskasaan. Tytön kauhuksi päätön ruumis alkoi äkkiä
liikkua. Se nousi verkkaisesti pystyyn ja asteli lattian poikki Luudin
luokse, kumartui ja otti kammottavan pään käsiinsä, nosti sen
olkapäilleen ja sijoitti sen kohdalleen.

"Mitä mahdollisuuksia sinulla on yrittää tällaista voimaa vastaan?"

kysyi Luud. "Samoin kuin rykorille voin tehdä sinullekin."

Heliumin Tara ei vastannut mitään. Ilmeisesti oli sanallinen vastaus

tarpeeton.

"Epäilet kykyäni!" totesi Luud. Niin asianlaita olikin, vaikka tyttö oli
sitä vain ajatellut — hän ei ollut sitä lausunut.

Luud meni huoneen toiseen päähän ja laskeutui pitkäkseen. Sitten

hän irtaantui ruumiista ja ryömi lattian ylitse saman pyöreän aukon
kohdalle, josta tyttö oli nähnyt hänen ilmestyvän silloin, kun hänet
oli ensi kerran tuotu Luudin puheille. Sinne hän seisahtui ja suuntasi
peloittavat silmänsä Taraan. Hän ei puhunut mitään, mutta hänen
katseensa tuntui tunkeutuvan suoraan tytön aivoihin. Tara tunsi
melkein vastustamattoman voiman pakottavan häntä kaldanea kohti.
Hän ponnisti sitä vastaan ja koetti kääntää silmänsä toisaalle, mutta
ei voinut. Tuntui siltä kuin olisi kaamea lumousvoima sitonut hänen
katseensa hänen edessään olevien isojen aivojen kiiluviin,
luomettomiin silmiin. Hitaasti, rimpuillen joka askeleella tuskaisesti
vastaan, hän siirtyi kammottavaa hirviötä kohti. Hän koetti huutaa
kovasti herättääkseen puutuneet sielunkykynsä, mutta hänen
huuliltaan ei päässyt ääntäkään. Jos nuo silmät kääntyisivät toisaalle
vain hetkeksikään, niin silloin hän, sen hän tunsi, saisi takaisin kyvyn
ohjata itse askeleensa. Mutta silmien katse ei kertaakaan siirtynyt
pois hänestä. Se vain tuntui uppoavan yhä syvemmälle häneen,
imien itseensä hänen hermostonsa hallinnan viimeisetkin rippeet.
 Hänen lähestyessään päätä se peräytyi verkalleen
hämähäkinjaloillaan. Hän pani merkille, että sen sakset huojuivat
hitaasti edestakaisin, kun se peräytyi, yhtenään peräytyi seinässä
olevaan pyöreään aukkoon. Täytyikö hänen seurata sitä sinnekin?
Mikä uusi ja nimetön kauhu piili tuolla salakammiossa? Ei! Hän ei
tekisi sitä. Mutta ennen kuin hän ehti seinäviereen, huomasi hän
olevansa nelin kontin ja ryömivänsä suoraan reikään, josta silmät
yhäti tuijottivat häneen. Aukon suulla hän ponnisti vielä viimeisen
kerran sankarillisesti, jännittäytyen häntä eteenpäin vetävää voimaa
vastaan; mutta lopulta hän sortui. Päästäen ähkäisyn, jota seurasi
nyyhkytys, Heliumin Tara meni aukosta sen takana olevaan
huoneeseen.

Aukko oli parhaiksi niin laaja, että hän mahtui siitä sisälle. Sen
toisella puolen hän havaitsi joutuneensa pieneen kammioon. Hänen
edessään kyykötti Luud. Vastaisen seinän vieressä loikoi kookas,
kaunis, miespuolinen rykor, jonka yllä ei ollut lainkaan hihnoja.

"Nyt näet", virkkoi Luud, "kuinka turhaa sinun on niskuroida."

Sanat tuntuivat hetkiseksi laukaisseen häntä sitoneen lumouksen.

Nopeasti hän käänsi silmänsä toisaalle.

"Katso minua silmiin!" komensi Luud.

Heliumin Tara piti katseensa poispäin suunnattuna. Hän tunsi

saaneensa uutta voimaa tahi ainakin kaldanen häneen kohdistaman
vallan heikentyneen. Oliko hän sattumalta saanut selville
salaisuuden, jonka avulla tuo olento pystyi niin kammottavasti
hallitsemaan hänen tahtoaan? Hän ei rohjennut toivoa. Katse
toisaalle käännettynä hän pyörähti samaan aukkoon päin, josta nuo
inhoittavat silmät olivat vetäneet hänet perässään. Uudelleen Luud
komensi häntä pysähtymään, mutta ääni yksin ei lainkaan tehonnut
häneen. Se ei vaikuttanut samoin kuin silmät. Hän kuuli Luudin
viheltävän ja arvasi hänen kutsuvan apua. Mutta koska hän ei
uskaltanut katsoa sinnepäin, ei hän nähnyt kaldanen kääntyvän ja
tähtäävän katseensa peräseinän vieressä viruvaan kookkaaseen,
päättömään ruumiiseen.

Tyttö oli vieläkin hiukan olennon vaikutuksen lumoissa — hänen

sielunkykynsä eivät vielä olleet täysin ja riippumattomasti hänen
omassa vallassaan. Hän liikkui kuin kamalan painajaisen vaivaamana
— se kävi hitaasti, tuskallisesti, ikäänkuin jokaista jäsentä olisi
estänyt raskas paino tahi kuin hän olisi raahannut ruumistaan
tahmeassa nesteessä. Aukko oli lähellä, oi, niin lähellä, mutta
ponnistelipa hän kuinka hyvänsä, hän ei sittenkään tuntunut
huomattavasti etenevän sitä kohti.

Hänen takanaan ryömi isojen aivojen ilkeän voiman kannustama,

päätön vartalo nelin kontin häneen päin. Vihdoinkin hän oli aukolla.
Jokin ääni kuiskasi hänelle, että kun hän vain pääsisi sen toiselle
puolelle, olisi kaldanen mahti murrettu. Hän oli jo melkein ennättänyt
viereiseen huoneeseen, kun hän tunsi vankan kouran puristuvan
nilkkansa ympärille. Rykor oli ojentanut kätensä ja tarttunut häneen,
ja vaikka hän rimpuilikin vastaan, kiskoi se hänet takaisin toiseen
kammioon Luudin luokse. Se piti häntä tiukasti kiinni, veti hänet
lähelle itseään ja alkoi sitten hänen kauhukseen hyväillä häntä.

"Nyt näet", kuuli hän Luudin soinnuttoman äänen lausuvan,

"kuinka hyödytöntä on vastustaa ja mikä rangaistus siitä koituu."

Heliumin Tara koetti puolustautua, mutta hänen lihaksensa olivat

surkean heikot verrattuina tähän raa'an voiman aivottomaan
ruumiillistumaan. Mutta sittenkin hän taisteli, taisteli toivottoman
rusentavaa ylivoimaa vastaan kantamansa ylvään nimen kunnian
puolesta — taisteli yksin, hän, jota pelastaakseen mahtavan
valtakunnan soturit, Marsin ritarillisten kansojen kukka, olisivat
ilomielin panneet henkensä alttiiksi.
SEITSEMÄS LUKU

Pöyristyttävä näky

Risteilijä "Vanator" kiiti eteenpäin myrskyssä. Oli suorastaan

luonnon oikku, ettei rajuilman voima ollut paiskannut sitä maahan
tahi mykertänyt sitä sotkuiseksi hylyksi. Koko myrskyn ajan se
heittelehti avuttomana hirveän vihurin puskemilla tuuliaalloilla. Mutta
kestetyistä vaaroista ja vaiheista huolimatta säilyivät se ja sen
miehistö ikäänkuin ihmeen kautta viimeiselle tunnille ennen
hirmumyrskyn tyyntymistä. Sitten sattui onnettomuus, joka oli
todella rusentava "Vanatorin" miehistölle ja Gatholin
kuningaskunnalle.

Miehet eivät olleet saaneet ruokaa eivätkä juomaa Heliumista

lähdettyään, ja heitä oli temmottu ja sysitty kiinnityshihnoissaan, niin
että he olivat lopen nääntyneet. Myrskyssä sattuneen lyhyen, tyynen
hetken aikana yritti eräs miehistöstä päästä majoituspaikkaansa
irroitettuaan hihnat, jotka olivat pitäneet häntä epävarmassa
turvassa kannella. Teko sellaisenaan oli määräysten suoranaista
rikkomista, ja miehistön muiden jäsenten silmissä näytti sen seuraus,
joka tuli peloittavan äkkiä, nopealta ja hirveältä rangaistukselta.
Tuskin oli mies ennättänyt päästää varmuushihnat auki, ennen kuin
myrskyhirviön raju käsi kiertyi laivan ympärille, pyöritellen sitä
ympäri, ja uhkarohkea soturi suistui laidan ylitse ensimmäisessä
kellahduksessa.

Laivan alituinen heiluminen ja nuokkuminen ja väkevä tuuli oli

irroittanut hyökkäys- ja maihinlaskuköysistön kiinnityksistään, ja nyt
se laahautui mukana laivan pohjan alla sekavana nuora- ja
hihnarykelmänä. Milloin "Vanator" pyörähti täydelleen ympäri, kiertyi
se aluksen rungon ympärille, kunnes taas uusi pyörähdys
päinvastaiseen suuntaan tahi itse tuuli jälleen irroitti sen kannesta
myrskyn liehuttamana laahaamaan eteenpäin kiitävän aluksen alla.

Soturi putosi sen sekaan, ja kuten hukkuva tarttuu oljenkorteen,

tarrautui mies köysiin, jotka pidättivät hänet ja keskeyttivät hänen
putoamisensa. Hän takertui nuoriin epätoivon voimilla, rimpuillen
vimmatusti sotkeakseen niihin jalkansa ja vartalonsa. Joka kerta kun
laiva heilahti, olivat hänen kätensä vähällä hellitä otteestaan, ja
vaikka hän olikin varma, että vihdoin niin kävisi ja hän syöksyisi
maahan, taisteli hän kumminkin toivottoman hurjasti surkeista
sekunneista, jotka vain pidensivät hänen tuskiaan. Tämä näky
kohtasi Gatholin Gahanin katsetta, kun hän kurkisti "Vanatorin"
huojuvan kannen reunalta nähdäkseen miten soturille oli käynyt.
Lähellä häntä heilui laivan kupeesta riippuva laskeutumishihna, joka
ei ollut sotkeutunut sekavaan rykelmään, ja sen alapäässä oli
koukku. Yhdellä silmäyksellä käsitti Gatholin jed tilanteen. Hänen
allaan katseli yksi hänen miehistään kuolemaa silmästä silmään.
Jedin ulottuvilla oli keino, jolla voi antaa apua.

Hän ei empinyt silmänräpäystäkään. Hän kiskaisi ympäriltään

kiinnityshihnat, tarttui laskeutumisköyteen ja liukui alas laivan
reunalta. Liehuen kuin vinhasti liikkuvan heilurin pallo hän kuppuroi
laajoissa kaarissa sinne tänne lähes tuhannen metrin korkeudessa
Barsoomin pinnan yläpuolella. Vihdoin tapahtui se, mitä hän oli
toivonut. Hän joutui niiden köysien ulottuviin, jossa soturi vieläkin
pysytteli, vaikka hänen voimansa uupuivat nopeasti. Sujauttaen
toisen jalkansa sekavien nuorien muodostamaan silmukkaan Gahan
veti itsensä niin likelle, että sai tartutuksi miehen lähellä olevaan
köyteen. Jaksaen hädin tuskin säilyttää tämän uuden otteensa jed
veti hitaasti kieppuun laskeutumishihnaa, jota myöten hän oli
kiivennyt, kunnes sai käteensä sen päässä olevan koukun. Sen hän
kiinnitti soturin hihnoituksen renkaaseen, ennättäen tehdä sen juuri
parhaiksi, ennen kuin miehen tarmottomat sormet kirposivat
köysistä.

Hän oli pelastanut alamaisensa hengen ainakin toistaiseksi, ja nyt

hän kiinnitti huomionsa oman turvallisuutensa varmentamiseen.
Rykelmään, jossa hän riippui, oli selvittämättömästi sotkeutunut
useita samanlaisia laskeutumiskoukkuja kuin se oli, jonka hän oli
kiinnittänyt soturin hihnoitukseen, ja jollakin niistä hän aikoi turvata
itsensä siihen saakka, kunnes myrsky vaimenisi siksi paljon, että hän
voisi kavuta kannelle. Mutta kun hän parhaillaan tavoitteli likellään
kieppuvaa koukkua, osui laivaan uusi raivoisa myrskyn puuska,
köydet alkoivat liehua kuin piiskan siimat ison aluksen heilahdellessa,
ja ilmassa kiitävä raskas metallikoukku kolahti suoraan Gatholin jedin
silmien väliin.

Gahan pyörtyi, hänen sormensa irtaantuivat köysistä, ja hän

suistui kuolevan Marsin ohuen ilman läpi maata kohti, joka oli lähes
tuhannen metrin päässä hänen allaan, samalla kun keinuvan
"Vanatorin" kannella hänen uskolliset soturinsa pitelivät kiinni
tukihihnoistaan aavistamatta rakastetun johtajansa kohtaloa. Ja
vasta yli tunnin kuluttua, myrskyn tuntuvasti tyynnyttyä, he oivalsivat
menettäneensä hänet ja saivat tiedon hänen uhrautuvasta
sankariteostaan, joka oli koitunut hänen tuhokseen. Nyt oli "Vanator"
pystyssä voimakkaan, mutta tasaisen tuulen ajaessa sitä eteenpäin.
Soturit olivat irroittaneet kiinnityshihnansa, ja päällystö otti selkoa
vahingoista ja vaurioista. Äkkiä kuului laivan ulkopuolelta heikkoa
huutoa, ja kannellaolijain huomio kiintyi aluksen alapuolella
köysistössä riippuvaan mieheen. Voimakkain käsin hänet hinattiin
alukseen, ja vasta sitten sai "Vanatorin" miehistö tiedon jedinsä
sankaruudesta ja lopusta. He saattoivat vain hyvin epämääräisesti
arvioida, kuinka pitkän matkan he olivat kiitäneet hänen
putoamisensa jälkeen, eivätkä myöskään kyenneet palaamaan
etsiäkseen häntä, koska heidän laivansa oli kelvottomassa kunnossa.

Entä Gahan, Gatholin jed — miten oli hänen käynyt? Hän putosi
kuin kivi noin kolmesataa metriä, mutta sitten kietaisi myrsky hänet
jättiläisotteeseensa ja kantoi häntä jälleen ylöspäin. Ikäänkuin
vihurin kiidättämä paperipala hän leijaili ilmassa tuulen leikkileluna.
Se pyöritteli häntä sinne tänne, milloin nostaen, milloin laskien;
mutta luonnonvoimien jokaisen puuskan jälkeen hän oli aina
lähempänä maata. Hirmumyrskyn oikut ovat niissä sääntönä, sillä
sellaiset myrskyt itsekin ovat luonnon oikkuja. Ne kiskovat
jättiläispuita juurineen ja pirstovat niitä, mutta samalla kertaa ne
kuljettavat hentoja lapsia kilometrien päähän ja laskevat ne
vahingoittumattomina maahan.

Ja niin kävi Gatholin Gahanillekin. Hän oli joka hetki, odottanut

paiskautuvansa kuoliaaksi maahan, mutta huomasikin äkkiä keveästi
tupsahtaneensa kuivuneen merenpohjan pehmeälle, keltaiselle
sammalelle, saamatta järkyttävästä seikkailusta sen pahempaa
vammaa kuin vähäisen kuhmun otsaansa, johon metallikoukku oli
osunut. Voiden tuskin uskoa, että kohtalo oli ollut hänelle niin
lempeä, jed nousi hitaasti pystyyn ikäänkuin olisi ollut enemmän kuin
puolittain varma siitä, että hänen luunsa olivat katkenneet ja
murtuneet eivätkä voisi kannattaa hänen painoaan. Mutta hän oli
vahingoittumaton. Hän silmäili ympärilleen, koettaen turhaan saada
selville, mihin oli joutunut Ilma oli täynnä lentävää pölyä ja
sirpaleita. Aurinkoa ei näkynyt. Hän näki vain muutamien kymmenien
metrien laajuudelta ympärillään keltaista sammalta ja tomun
täyttämää ilmaa. Parin sadan metrin päässä hänestä millä suunnalla
tahansa saattoivat kohota jonkun suurkaupungin muurit, eikä hänellä
olisi ollut siitä aavistustakaan. Hänen oli hyödytöntä lähteä liikkeelle,
ennen kuin ilma kirkastuisi, koska hän ei tietäisi, mihin suuntaan olisi
menossa. Niinpä hän oikaisihe sammalelle odottamaan, miettien,
miten hänen sotureilleen ja laivalleen oli käynyt, paljoakaan
ajattelematta omaa tukalaa asemaansa. Hänen hihnoitukseensa
kiinnitettyinä olivat hänen miekkansa, pistoolinsa ja tikarinsa, ja
repussaan hänellä oli pieni määrä tiivistettyä muonaa, joka on osana
Barsoomin soturien varuksissa. Kun hänellä oli nämä välineet
harjaantuneiden lihasten, uljaan rohkeuden ja lannistumattoman
mielen lisäksi, oli hän valmis voittamaan kaikki häntä odottavat
vastoinkäymiset pyrkiessään Gatholiin, jonka suunnasta ja
etäisyydestä hänellä ei ollut aavistustakaan. Tuuli tyyntyi nopeasti, ja
samaa mukaa hälveni pöly, joka pimitti maiseman. Hän oli varma
siitä, että myrsky oli ohitse, mutta häntä harmitti näköpiirin
suppeudesta aiheutunut pakollinen toimettomuus. Mutta ilma ei
sanottavasti seestynyt ennen yön tuloa, joten hänen oli pakko
odottaa uutta päivää samalla paikalla, johon myrsky oli hänet
laskenut. Kun hänellä ei ollut vuodevaippoja eikä -turkiksia, ei hänen
yönsä ollut lähimainkaan mukava, ja sekaantumattomin
huojennuksen tuntein hän näki äkkiä valkenevan aamun sarastavan.
Ilma oli nyt kirkas, ja uuden päivän valossa hän näki joka taholle
ympärilleen leviävän aaltoilevan tasangon, samalla kun luoteisessa
epäselvästi häämöitti matalien kumpujen ääriviivoja. Gatholin
kaakkoispuolella oli sellainen seutu, ja kun Gahan myrskyn suunnan
ja nopeuden nojalla otaksui sen tuoneen hänet sen seudun
läheisyyteen, oletti hän Gatholin olevan nyt näkemäinsä kukkuloiden
takana, vaikka se todellisuudessa oli kaukana koillisessa.

Gahan sai kävellä tasankoa myöten kaksi päivää, ennen kuin

saapui kukkuloille, joiden laelta hän toivoi näkevänsä oman maansa.
Mutta siellä häntä kohtasi pettymys. Hänen edessään levisi toinen
tasanko, vieläkin laajempi kuin se, jonka ylitse hän oli juuri tullut, ja
sen takana taaskin kukkuloita. Yhdessä olennaisessa suhteessa tämä
tasanko erosi siitä, joka oli jäänyt hänen taakseen: siinä oli siellä
täällä yksinäisiä kumpuja, Mutta varmana siitä, että Gathol oli
jossakin sillä suunnalla, johon hän oli lähtenyt, hän laskeutui
laaksoon ja suuntasi askeleensa luoteiseen päin.

Viikkokausia Gatholin Gahan samosi laaksojen poikki ja kumpujen

ylitse, etsien jotakin tuttua maamerkkiä, joka opastaisi hänet
kotimaahansa, mutta jokaisen uuden harjanteen laella avautui
hänelle aina uusi, outo näköala. Hän näki eläimiä vain vähän eikä
ihmisiä ollenkaan, ja alkoi vihdoin uskoa joutuneensa siihen
muinaisen Barsoomin taruihin kiedottuun osaan, joka oli vanhojen
jumaliensa kirouksessa — aikoinaan rikkaaseen ja hedelmälliseen
maahan, jonka kansa ylpeydessään ja röyhkeydessään oli kieltänyt
jumalansa ja rangaistukseksi siitä kuollut sukupuuttoon.

Mutta eräänä päivänä hän sitten noustuaan matalille kummuille

näki edessään asutun laakson, jossa oli puita, viljeltyjä vainioita ja
kivimuurien ympäröimiä, omituisen muotoisia torneja. Pelloilla oli
työssä ihmisiä, mutta hän ei rientänyt heitä tervehtimään. Sitä ennen
hänen oli saatava heistä enemmän selkoa ja tiedettävä, saattoiko
heidän olettaa olevan ystäviä vaiko vihamiehiä. Piiloisan pensaston
suojassa hän ryömi edulliselle tähystyskohdalle kauemmaksi
laaksoon pistäytyvälle kummulle ja jäi sinne vatsalleen makaamaan
tarkkaillen lähinnä häntä työskenteleviä ihmisiä. He olivat vieläkin
kaukana hänestä, eikä hän eroittanut heitä oikein hyvin, mutta
heissä oli jotakin sellaista, mikä hipoi luonnottomuutta. Heidän
päänsä näyttivät suhteettomilta — ruumiiseen verrattuina liian
isoilta. Hän makasi pitkän aikaa tähystämässä, ja yhä varmemmaksi
syöpyi häneen vakaumus, etteivät nuo olennot olleet samanlaisia
kuin hän ja että olisi ajattelematonta uskaltautua heidän sekaansa.
Äkkiä hän näki, että lähimmän muurin portista ilmestyi pari, joka
sitten verkkaisesti lähestyi likinnä hänen piilokumpuaan
työskentelevää seuruetta. Hän huomasi heti, että toinen heistä oli
erilainen kuin kaikki muut. Niinkin pitkän matkan päässä Gahan
havaitsi, että hänen päänsä oli pienempi, ja parin lähestyessä kävi
yhä varmemmaksi, että hänen hihnoituksensa oli toisenlainen kuin
hänen kumppaninsa ja maata muokkaavien olentojen. Pari pysähtyi
usein nähtävästi väitellen, ikäänkuin toinen olisi tahtonut edetä
siihen suuntaan, johon he tulivat, toisen taas estellessä. Mutta joka
kerta sai pienempi toisen vastahakoisesti suostumaan, ja niin he
etenivät yhä kauemmaksi portista, josta olivat tulleet, ja joutuivat
yhä likemmäksi niitä työntekijöitä, jotka ahersivat lähinnä Gatholin
Gahanin tarkkailukukkulaa. Äkkiä sitten pienempi olento iski
kumppaniaan päähän. Kauhistuksekseen Gahan näki viimemainitun
pään putoavan maahan; ruumis huojui ja kellahti kumoon. Gahan
nousi puolittain pystyyn piilopaikastaan nähdäkseen paremmin, mitä
laaksossa tapahtui. Olento, joka oli kaatanut seuralaisensa, riensi
rajusti sitä kumpua kohti, jolla hän piileksi, ja väisti häntä tavoittavaa
työläistä. Gahan toivoi pakenijan saavuttavan vapautensa, vaikka
hän ei osannut selittää, mistä se toivo johtui; lähempää katsottuna
pakenija kuitenkin näytti joka suhteessa olevan samanrotuinen kuin
hän itse. Mutta sitten karkulainen kompastui, lennähti pitkälleen, ja
heti olivat takaa-ajajat hänen kimpussaan. Samassa Gahanin katse
jälleen osui pakenijan kaatamaan olentoon. Mitä kauhistusta hän nyt
näkikään? Vai tekivätkö hänen silmänsä hänelle kaamean kepposen?
Ei; vaikka se oli mahdotonta, oli se totta sittenkin — pää siirtyi
hitaasti vartalon luokse. Se sijoittui olkapäille, ruumis nousi, ja
näköjään aivan vahingoittumattomana olento juoksi vikkelästi
onnettoman vangin luokse, jota hänen kumppaninsa parhaillaan
kiskoivat pystyyn.

Tähyilijä näki olennon tarttuvan vankinsa käsivarteen ja saattoi

niinkin pitkän välimatkan päästä eroittaa, että viimemainitun ryhdistä
kuvastui lamaannusta ja äärimmäistä toivottomuutta, ja hän oli
myöskin melkein varma siitä, että vanki oli nainen, kenties hänen
oman rotunsa jäsen, punainen marsilainen. Jos hän saisi siitä
varmuuden, olisi hänen koetettava jollakin tavoin pelastaa onneton,
vaikka hänen eriskummaisen maailmansa tavat velvoittivatkin häntä
siihen vain siinä tapauksessa, että nainen oli hänen oma
kansalaisensa. Mutta hän ei ollut siitä varma. Mahdollisesti ei nainen
ollut lainkaan punainen marsilainen, tahi jos olikin, saattoi hän yhtä
hyvin olla kotoisin jostakin vihollismaasta kuin Gatholista. Gahanin
ensimmäinen velvollisuus oli palata oman kansansa keskuuteen,
pannen itsensä mahdollisimman vähän vaaraan, ja vaikka seikkailun
halu kiihoitti hänen mieltään, torjui hän houkutuksen ja käänsi
huokaisten selkänsä kauniille, rauhaiselle laaksolle, johon hän aikoi
mennä, sillä hän mieli jatkaa matkaansa sen itäliepeen poikki
etsiäkseen Gatholia sen toiselta puolelta.
 Gatholin Gahanin astellessa Bantoomia etelässä ja idässä
rajoittavien kumpujen eteläisiä rinteitä kiintyi hänen huomionsa
jonkun matkan päässä oikealla kasvavaan vähäiseen puuryhmään.
Alhaalla oleva aurinko loi pitkiä varjoja. Pian olisi ilta käsissä. Puut
olivat syrjässä hänen valitsemaltaan polulta, eikä häntä suinkaan
haluttanut poiketa suunnastaan; mutta katsastaessaan taaskin sinne
päin hän alkoi empiä. Siellä oli jotakin muutakin kuin puunrunkoja ja
pensaita. Sieltä häämötti tuttuviivainen ihmiskätten työ. Gahan
seisahtui ja tähysti tarkasti esinettä, joka oli herättänyt hänen
huomiotaan. Ei; hän oli varmasti erehtynyt — puiden oksat ja matala
pensas olivat näyttäneet luonnottomilta vaakasuoraan paistavan,
laskevan auringon valossa. Hän kääntyi jatkamaan matkansa. Mutta
kun hän vielä kerran vilkaisi tuohon mieltänsä kiinnittäneeseen
esineeseen päin, osui hänen silmiinsä puiden seassa välkkyvästä
kirkkaasta täplästä heijastunut auringon säde.

Gahan pudisti päätään ja meni ripeästi salaperäistä puuryhmää

kohti, päättäen ratkaista sen arvoituksen. Kiiltävä kohta houkutteli
yhäti häntä luokseen, ja hänen ehdittyään lähelle sitä hänen
silmänsä menivät levälleen kummastuksesta, sillä se oli kuin olikin
pienen lentokoneen jalokiviupotuksinen keulavaakuna. Käsi lyhyen
miekkansa kahvassa Gahan tunkeutui äänettömästi eteenpäin, mutta
aluksen likelle tultuaan hän havaitsi, että pelko oli aiheeton, sillä
ihmisiä ei ollut läheisyydessä. Sitten hän alkoi tarkastaa vaakunaa.
Kun sen merkitys selvisi hänelle, kalpeni hän ja hänen sydäntään
kouristi: siinä oli Barsoomin sotavaltiaan suvun vaakuna. Samassa
hän muisti lamaantuneen vangin, joka oli viety takaisin vankilaansa
kumpujen takaisessa laaksossa. Heliumin Tara! Ja Gahan oli ollut niin
vähällä jättää hänet oman onnensa nojaan. Kylmiä hikikarpaloita
kihosi hänen otsalleen.
 Tämän hylätyn aluksen hätäinen tarkastus selvitti nuorelle jedille
koko surullisen tarinan. Sama myrsky, joka oli koitunut hänen
tuhokseen, oli ajanut Heliumin Taran tähän kaukaiseen maahan. Hän
oli epäilemättä laskeutunut täällä maahan, toivoen saavansa ravintoa
ja vettä, koska hän ei potkurittomalla koneellaan voinut mitenkään
päästä synnyinmaahansa eikä mihinkään ystävälliseen seutuun
muutoin kuin perin suotuisan kohtalon oikun avulla. Lentokone näytti
vahingoittumattomalta; vain potkuri oli poissa, ja se seikka, että se
oli huolellisesti sidottu puuryhmän suojaan, osoitti tytön aikoneen
palata sen luokse, kun taas sen kannelle kerrostunut pöly ja
varisseet lehdet ilmaisivat hänen laskeutuneen maahan useita päiviä,
jopa viikkoja sitten. Nämä piirteet olivat mykän kaunopuheisia
todistuksia siitä, että Heliumin Tara oli vankina ja että hän oli juuri
sama vanki, jonka rohkean karkaamisyrityksen Gahan oli äsken
nähnyt. Siitä ei jedillä ollut pienintäkään epäilystä.

Nyt oli kysymys ainoastaan siitä, miten hän saisi tytön

pelastetuksi. Hän tiesi, mihin torniin vanki oli viety — mutta siinä
olikin kaikki. Vangitsijoiden lukumäärästä, laadusta ja mielialasta
hänellä ei ollut aavistustakaan; eikä hän siitä välittänytkään —
Heliumin Taran tähden hän olisi ollut yksin valmis uhmailemaan
kokonaista vihollismaailmaa. Nopeasti hän pohti useita suunnitelmia
auttaakseen tyttöä; mutta eniten miellytti häntä yksi niistä, joka
samalla takasi tytölle parhaan pelastumismahdollisuuden, jos
Gahanin onnistuisi päästä hänen luokseen. Tehtyään päätöksen hän
alkoi ripeästi tutkia lentokonetta. Irroitettuaan sideköydet hän veti
sen pois puiden juurelta, nousi kannelle ja koetteli ohjauslaitteita.
Hänen käännettyään vipua lähti moottori liikkeelle ja surisi
hupaisesti, kannatussäiliöt olivat kunnossa, ja alus totteli herkästi
korkeuden määräyslaitteita. Olisi tarvittu vain potkuri, ja lentokone
olisi ollut täysikelpoinen lähtemään Heliumiin. Gahan kohautti
kärsimättömänä olkapäitään — lähin potkuri olisi ehkä tuhannen
haadin päässä. Mutta mitäpä siitä? Potkurittakin alus kelpasi siihen
tarkoitukseen, jonka hänen suunnitelmansa siltä vaati — jollei
Heliumin Taran vangitsijoilla ollut lentokonetta, eikä hän ollut
huomannut minkäänlaisia merkkejä, joiden nojalla olisi saattanut
päättää heillä niitä olevan. Heidän torniensa ja ympärysmuuriensa
rakennustapa oli todistuksena siitä, ettei heillä niitä ollut.

Barsoomin äkkiä alkava yö oli tullut. Kluros kiersi majesteetillisesti

ylhäällä taivaalla. Banthin jyrisevä karjaisu kiiri kummuilla. Gatholin
Gahan antoi aluksen kohota parin metrin korkeuteen maasta, tarttui
sitten keulaan kiinnitettyyn köyteen ja solahti maahan. Nyt oli pienen
aluksen hinaaminen helppo tehtävä, ja Gahanin ripeästi astellessa
Bantoomin rajakummulle, leijaili se hänen jäljessään keveästi kuin
joutsen tyynen lammikon pinnalla. Sitten suuntasi gatholilainen
askeleensa kuutamossa himmeästi häämöttävää tornia kohti. Hänen
takanaan kajahti saalistavan banthin karjaisu lähempänä kuin äsken.
Tavoittikohan peto häntä vai seurasiko se joitakin muita jälkiä? Nyt
hän ei saanut sallia nälkäisen raatelijan viivyttää itseään, sillä hänen
oli mahdoton arvata, mitä Heliumin Taralle juuri sillä hetkellä
tapahtui. Siksi hän joudutti kävelyään. Mutta ison pedon kammottava
ärjyntä tuli yhä lähemmäksi, ja pian hän kuuli pehmeiden käpälien
nopeata tassutusta takaansa kummun rinteeltä. Hän vilkaisi
taaksensa parhaiksi nähdäkseen pedon alkavan vinhasti karata
kimppuun. Hänen kätensä siirtyi pitkän miekan kahvaan, mutta hän
ei paljastanut asettaan, sillä hän oivalsi samassa, kuinka turhaa
aseellinen vastustaminen oli: ensimmäisen banthin jäljessä tuli
toistakymmentä otusta käsittävä lauma. Hyödyttömän
puolustautumisen sijasta hänellä oli yksi ainoa vaihtoehto, ja siihen
hän turvautui heti nähtyään, kuinka rusentava häntä ahdistavien
hirviöiden lukumäärä oli.
 Hän ponnahti ketterästi maasta ja kiipesi nuoraa myöten
lentokoneen keulaan. Hänen painonsa sai aluksen hieman
laskeutumaan, ja samalla kun mies kiskoutui laivan kannelle
keulasta, hyppäsi etumainen banth sen perään. Gahan hypähti
pystyyn ja syöksyi petoa kohti, toivoen saavansa sysätyksi sen
maahan, ennen kuin se ehtisi alukseen. Samalla hetkellä kiitivät
toiset lähemmäksi, ilmeisesti aikoen seurata johtajaansa kannelle.
Jos niitä pääsisi alukseen muutamakaan, olisi hän mennyt mies.
Hänellä oli vain yksi toivo. Gahan riensi korkeuden säätäjän ääreen
ja käänsi vivun äärimmäiseen asentoon. Yhtäaikaisesti ponnahti
maasta kolme banthia, yrittäen alukseen. Lentokone kohosi nopeasti.
Gahan tunsi pedon ruumiin kolahtavan sen pohjaan, ja senjälkeen
kuului pehmeitä tömähdyksiä, kun raskaat otukset putosivat
maahan. Hän ei ollut ennättänyt hetkeäkään liian aikaisin. Ja nyt oli
lauman johtaja kivunnut kannelle ja seisoi perässä silmät hehkuen ja
hampaat irvissä. Gahan veti miekkansa. Peto oli mahdollisesti
ymmällä asemansa outouden johdosta eikä hyökännyt, vaan hiipi
sensijaan hitaasti tavoittamaansa saalista kohti. Alus kohosi yhä, ja
Gahan sulki jalallaan korkeussäätäjän. Hän ei halunnut joutua
ylhäällä ehkä puhaltavaan ilmavirtaan, joka ajaisi hänet pois tornin
läheisyydestä. Nyt alus siirtyi verkkaisesti tornia kohti, sen perään
hypänneen banthin raskaan ruhon sysäämänä.

Mies tarkkasi hitaasti lähestyvää hirviötä, sen kuolaisia leukapieliä

ja hornamaisen naaman ilkeitä ilmeitä. Huomattuaan kannen
vakavaksi alustaksi näkyi peto saavan takaisin itseluottamuksensa,
mutta sitten hypähti mies toiselle laidalle, ja pieni alus kallistui äkkiä.
Banth liukastui ja harasi rajusti kynsillään pitkin kantta. Gahan
syöksähti sitä vastaan paljas miekka kädessään. Iso peto saavutti
tasapainonsa ja nousi takajaloilleen iskeäkseen etukäpälänsä
uhkarohkeaan kuolevaiseen, joka uskalsi vastustaa sen oikeutta
hankkia kaipaamaansa lihaa. Samassa mies juoksi kannen vastaiselle
laidalle. Banth kellahti syrjälleen koettaessaan hyökätä. Repivät
kynnet suhahtivat Gahanin pään ohitse samalla hetkellä, jolloin
hänen säilänsä sujahti villiin sydämeen, ja kun soturi kiskaisi aseensa
irti ruhosta, luiskahti otus meluttomasti aluksen laidalta.

Vilkaistessaan alaspäin Gahan huomasi aluksen ajautuvan sitä

tornia kohti, johon vanki oli viety. Muutamien silmänräpäyksien
kuluttua se olisi suoraan sen kohdalla. Mies kiiruhti korkeuden
säätäjälle ja antoi aluksen nopeasti laskeutua maata kohti, jossa
banthit vielä kiihkeästi seurasivat saalistaan. Jos hän astuisi maahan
muurin ulkopuolella, odottaisi häntä varma kuolema, ja pihalla näkyi
yhdessä rykelmässä pitkänään useita hahmoja ikäänkuin
nukkumassa. Alus leijaili nyt vain muutamia kymmeniä sentimetrejä
ympärysmuurin harjan yläpuolella. Hänen täytyi joko panna kaikki
rohkeasti onnen varaan tahi ajautua avuttomasti ohitse voimatta
toivoakaan pääsevänsä takaisin laakson läpi, jossa vilisi bantheja ja
josta hän nyt kuuli monelta taholta näiden Barsoomin rajujen
leijonien karjaisuja ja murinaa.

Gahan pudottautui aluksen reunalta laahaavan ankkuriköyden

varaan ja laskeutui sitä myöten, kunnes hänen jalkansa koskettivat
muurin harjaa, minkä jälkeen hänen ei ollut ollenkaan vaikea
pysäyttää laivan verkkaista liikettä. Sitten hän veti ankkurin luokseen
ja laski sen muurin sisäpuolelle. Vieläkään eivät pihalla nukkuvat
olennot hievahtaneet — ne viruivat kuin olisivat olleet vainajia.
Tornin aukoista hohti himmeätä valoa; mutta ei näkynyt vahteja eikä
valvovia asukkaita. Nuoraa myöten Gahan kiipesi pihalle, tarkastaen
sitten läheltä siellä viruvia olentoja, joiden hän oli luullut nukkuvan.
Päästäen puolittain tukahdutetun kauhuisen huudahduksen hän
peräytyi päättömien rykorien luota. Aluksi hän arveli niitä
mestattujen, hänen kaltaistensa ihmisten ruumiiksi, mikä sekin tuntui
jo kovin pahalta. Mutta kun hän näki niiden liikkuvan ja käsitti, että
ne olivat elollisia, niin hänen kauhunsa ja inhonsa yltyivät vieläkin
voimakkaammiksi.

Tämä siis selitti hänen iltapäivällä näkemänsä kohtauksen, jolloin

Heliumin Tara oli iskenyt pään vangitsijansa olkapäiltä ja pää oli
ryöminyt takaisin ruumiin luokse. Ja ajatella, että Heliumin helmi oli
noin kamalien olioiden vallassa! Taaskin miestä puistatti, mutta hän
ehätti sitomaan lentokoneen kiinni, minkä jälkeen hän kiipesi jälleen
sen keulalle ja laski sen maahan pihalle. Sitten hän meni tornin
pohjakerroksessa olevalle ovelle, harpaten keveästi tiedottomien,
pitkänään viruvien rykorien ylitse, astui kynnyksen yli ja katosi
sisälle.
KAHDEKSAS LUKU

Täpärä koitos

Ghek, onnellisempina päivinään Luudin vainioiden kolmas

työnjohtaja, istui hautoen kiukkuaan ja nöyryytystään. Hänen
mielessään oli äsken herännyt jotakin, minkä olemassaolosta hän ei
aikaisemmin ollut uneksinutkaan. Oliko tuon kummallisen
vankinaisen vaikutus missään yhteydessä tämän rauhattomuuden ja
tyytymättömyyden kanssa! Hän ei sitä tiennyt. Hän ikävöi
miellyttävän rauhoittavaa ääntä, jota tyttö nimitti lauluksi. Saattoiko
olla jotakin paremmin tavoittelemisen arvoista kuin kylmä järki ja
erehtymätön ajatusvoima? Oliko pikemmin pyrittävä sopusuhtaiseen
epätäydellisyyteen kuin yhden ainoan puolen korkeaan
kehittymiseen. Hän pohti laajaa, lopullista aivomuotoa, jota kaikki
kaldanet tavoittelivat. Ne aivot olisivat kuurot, mykät ja sokeat.
Kauniit muukalaiset saisivat tuhatlukuisina laulaa ja tanssia niiden
ympärillä, mutta ne eivät kykenisi lainkaan nauttimaan laulusta
eivätkä tanssista, koska niillä ei olisi havaintoaisteja. Jo nyt kaldanet
olivat luopuneet useimmista aistien tuottamista nautinnoista. Ghek
aprikoi, oliko paljoakaan voitettavissa, jos kieltäydyttäisiin yhä
enemmän, ja se ajatus herätti hänen mielessään kysymyksen, oliko
koko heidän teoriansa oikealla pohjalla. Kenties tyttö sittenkin oli
oikeassa. Mikä saattaisi isojen, maan uumeniin suljettujen aivojen
tarkoitus olla?

Ja hänen, Ghekin, oli kuoltava tämän teorian tähden. Luud oli niin
päättänyt. Se vääryys sai hänen mielensä raivon valtaan. Mutta hän
oli voimaton. Pelastuminen oli mahdoton. Ympärysmuurin takana
häntä odottivat banthit, sen sisällä hänen omat heimolaisensa, jotka
olivat yhtä armottomia ja julmia. Heidän keskuudessaan ei tunnettu
rakkautta, uskollisuutta eikä ystävyyttä — he olivat pelkkiä aivoja.
Hän voisi surmata Luudin; mutta mitäpä se hyödyttäisi?
Vapautettaisiin toinen kuningas sinetöidystä kammiostaan, ja Ghek
tapettaisiin. Hän itse ei tosin tajunnut, mutta hän ei saisi edes
koston aiheuttamaa vähäistä tyydytystä, koska hän ei kyennyt
tuntemaan niin hämärää tunnetta.

Rykorinsa olkapäillä Ghek asteli edestakaisin tornihuoneessa, jossa

hänen oli käsketty pysyä. Tavallisissa oloissa hän olisi alistunut
Luudin tuomioon tyynimielisesti, koska se oli vain johdonmukaisen
järkeilyn tulos. Mutta nyt tuntui asianlaita olevan toisenlainen.
Muukalaisnainen oli lumonnut hänet. Elämä näytti hauskalta — siinä
oli suuria mahdollisuuksia. Lopullisten aivojen unelma oli kaikonnut
ohueksi uduksi hänen ajatustensa takalistolle.

Samassa ilmestyi huoneen oviaukkoon punainen soturi paljas

miekka kädessään. Hän oli miespuolinen, mutta muutoin
samanlainen kuin vanki, joka oli tuhonnut pohjan kaldanen kylmästi
harkitsevalta järjeltä.

"Hiljaa!" varoitti tulokas, jonka otsa oli pahaenteisen tuikeissa

rypyissä ja jonka miekan kärki välkkyi uhkaavasti kaldanen silmien
edessä. "Etsin naista. Heliumin Taraa. Missä hän on? Jos pidät
henkeäsi arvossa, niin puhu nopeasti ja totta!"

Jos hän piti henkeään arvossa! Sehän oli Ghekille vasta äsken
selvinnyt. Hän ajatteli nopeasti. Laajat aivot eivät sittenkään ole ihan
hyödyttömät. Ehkäpä hänelle nyt tarjoutui keino välttää Luudin
tuomio.

"Oletko hänen kansalaisensa?" hän kysyi. "Oletko tullut häntä

pelastamaan?"

"Kyllä."

"No, kuuntele sitten! Minusta tuli hänen ystävänsä, ja senvuoksi

minun on kuoltava. Jos autan sinua vapauttamaan hänet, niin otatko
minut mukaasi?"

Gahan silmäili kummallista olentoa kiireestä kantapäähän —

viimeistellyn sopusuhtaista vartaloa, omituista päätä, ilmeettömiä
kasvoja. Tuollaisten parissa oli Heliumin ihanaa tytärtä pidetty
vankina monen monituista päivää.

"Jos hän elää ja on vahingoittumaton", virkkoi Gahan, "niin otan

sinut mukaamme."

"Kun hänet vietiin luotani, hän oli elossa ja vahingoittumaton",

vastasi Ghek. "En tiedä, mitä hänelle on senjälkeen tapahtunut. Luud
noudatti hänet luokseen."

"Kuka on Luud? Missä hän on? Opasta minut hänen luokseen!"

Gahan puhui nopeasti, ja hänen äänessään oli käskevä sointu.
 "Tule sitten!" kehoitti Ghek ja meni edellä huoneesta, laskeutuen
kaldanein maanalaisiin käytäviin vieviä portaita myöten. "Luud on
kuninkaani. Opastan sinut hänen kammioihinsa."

"Kiiruhda!" hoputti Gahan.

"Pane miekkasi tuppeen!" pyysi Ghek. "Jos sitten sivuutamme

heimolaisiani, voin sanoa sinua uudeksi vangiksi ja toivoa heidän
uskovan minua."

Gahan noudatti kehoitusta, mutta ilmoitti samalla kaldanelle, että

hänen kätensä oli aina valmiina tikarin kahvassa.

"Sinun ei tarvitse ensinkään pelätä petosta", vakuutti Ghek. "Kaikki

pelastumistoiveeni ovat sinun varassasi."

"Ja jos petät minut", varoitti Gahan, "voin luvata, että kuolet yhtä
varmasti kuin kuninkaasikin käskystä."

Ghek ei vastannut mitään, vaan liikkui ripeästi koukertelevissa

maanalaisissa käytävissä, kunnes Gahan alkoi oivaltaa, kuinka
ehdottomasti hän oli tuon kummallisen kuvatuksen vallassa. Jos mies
olisi vilpillinen, ei hänen surmaamisensa hyödyttänyt Gahania
laisinkaan, sillä hänen opastamattaan ei punainen mies voisi
toivoakaan osaavansa takaisin torniin ja vapauteen.

Kahdesti tuli heitä vastaan muita kaldaneja, jotka puhuttelivat

heitä. Mutta molemmilla kerroilla näkyi Ghekin yksinkertainen selitys,
että hän saattoi uutta vankia Luudin puheille, vaimentavan kaikki
epäluulot, ja vihdoin he sitten saapuivat kuninkaan etuhuoneeseen.

"Nyt, punainen mies, sinun on taisteltava, jos milloinkaan", supatti

Ghek. "Mene tuonne!" Ja hän osoitti heidän edessään olevaa ovea.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookgate.com