Download the full version of the ebook at ebookname.

com

Principles of Solar Cells LEDs and Diodes The role

of the PN junction 1st Edition Adrian Kitai

https://ebookname.com/product/principles-of-solar-cells-
leds-and-diodes-the-role-of-the-pn-junction-1st-edition-
adrian-kitai/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD EBOOK

Download more ebook instantly today at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Physics of Nanostructured Solar Cells Viorel Badescu

https://ebookname.com/product/physics-of-nanostructured-solar-cells-
viorel-badescu/

ebookname.com

Flexible Solar Cells Mario Pagliaro

https://ebookname.com/product/flexible-solar-cells-mario-pagliaro/

ebookname.com

The principles of semiconductor laser diodes and

amplifiers analysis and transmission line laser modeling
H. Ghafouri-Shiraz
https://ebookname.com/product/the-principles-of-semiconductor-laser-
diodes-and-amplifiers-analysis-and-transmission-line-laser-modeling-h-
ghafouri-shiraz/
ebookname.com

Pastors and Pluralism in Wurttemberg 1918 1933 David J.

Diephouse

https://ebookname.com/product/pastors-and-pluralism-in-
wurttemberg-1918-1933-david-j-diephouse/

ebookname.com
National Security Volume 2 Handbooks in Information
Systems Handbooks in Information Systems Handbooks in
Information Systems 1st Edition Hsinchun Chen
https://ebookname.com/product/national-security-volume-2-handbooks-in-
information-systems-handbooks-in-information-systems-handbooks-in-
information-systems-1st-edition-hsinchun-chen/
ebookname.com

Politics in Emotion The Song of Telangana 1st Edition

Himadeep Muppidi

https://ebookname.com/product/politics-in-emotion-the-song-of-
telangana-1st-edition-himadeep-muppidi/

ebookname.com

Oxygen enhanced combustion 2nd ed Edition Baukal

https://ebookname.com/product/oxygen-enhanced-combustion-2nd-ed-
edition-baukal/

ebookname.com

Right Wing Politics in the New Latin America Reaction and

Revolt 1st Edition Francisco Dominguez

https://ebookname.com/product/right-wing-politics-in-the-new-latin-
america-reaction-and-revolt-1st-edition-francisco-dominguez/

ebookname.com

The Commanding Heights The Battle Between Government and

the Marketplace That Is Remaking the Modern World Daniel
Yergin
https://ebookname.com/product/the-commanding-heights-the-battle-
between-government-and-the-marketplace-that-is-remaking-the-modern-
world-daniel-yergin/
ebookname.com
Loose leaf Version for Forensic and Legal Psychology
Psychological Science Applied to the Law 3rd Edition Mark
Costanzo
https://ebookname.com/product/loose-leaf-version-for-forensic-and-
legal-psychology-psychological-science-applied-to-the-law-3rd-edition-
mark-costanzo/
ebookname.com
 RED BOX RULES ARE FOR PROOF STAGE ONLY. DELETE BEFORE FINAL PRINTING.

Principles KITAI

of Solar Cells,
LEDs and Diodes

The role of the PN junction

Principles of Solar Cells, LEDs and Diodes
The role of the PN junction
ADRIAN KITAI, Departments of Engineering Physics and Materials
Science and Engineering, McMaster University, Hamilton, Ontario, Canada

A textbook introducing the physical concepts required for a comprehensive

understanding of p-n junction devices, light emitting diodes and solar cells.
Semiconductor devices have made a major impact on the way we work and live. Today semiconductor
p-n junction diode devices are experiencing substantial growth: solar cells are used on an unprecedented
scale in the renewable energy industry; and light emitting diodes (LEDs) are revolutionizing energy
efficient lighting. These two emerging industries based on p-n junctions make a significant contribution

Principles
to the reduction in fossil fuel consumption.
Principles of Solar Cells, LEDs and Diodes covers the two most important applications of semiconductor
diodes - solar cells and LEDs - together with quantitative coverage of the physics of the p-n junction.
The reader will gain a thorough understanding of p-n junctions as the text begins with semiconductor

of Solar Cells,
and junction device fundamentals and extends to the practical implementation of semiconductors in both
photovoltaic and LED devices. The treatment of a range of important semiconductor materials and device
structures is also presented in a readable manner.
Topics are divided into the following six chapters;

•
•
•
•
•
Semiconductor Physics
The PN Junction Diode
Photon Emission and Absorption
The Solar Cell
Light Emitting Diodes
LEDs and Diodes
• Organic Semiconductors, OLEDs and Solar Cells

Containing student problems at the end of each chapter and worked example problems throughout, this
The role of the PN junction
textbook is intended for senior level undergraduate students doing courses in electrical engineering,
physics and materials science. Researchers working on solar cells and LED devices, and those in the
electronics industry would also benefit from the background information the book provides.

ADRIAN KITAI
P1: TIX/XYZ P2: ABC
JWST074-FM JWST074-Kitai July 7, 2011 13:50 Printer: Yet to come

Principles of Solar Cells,

LEDs and Diodes
P1: TIX/XYZ P2: ABC
JWST074-FM JWST074-Kitai July 7, 2011 13:50 Printer: Yet to come
P1: TIX/XYZ P2: ABC
JWST074-FM JWST074-Kitai July 7, 2011 13:50 Printer: Yet to come

Principles of Solar Cells,

LEDs and Diodes
The role of the PN junction

ADRIAN KITAI
Departments of Engineering Physics and Materials Science and
Engineering, McMaster University, Hamilton, Ontario, Canada

A John Wiley & Sons, Ltd., Publication

P1: TIX/XYZ P2: ABC
JWST074-FM JWST074-Kitai July 7, 2011 13:50 Printer: Yet to come

This edition first published 2011

© 2011 John Wiley & Sons, Ltd
Registered office
John Wiley & Sons Ltd, The Atrium, Southern Gate, Chichester, West Sussex, PO19 8SQ, United Kingdom
For details of our global editorial offices, for customer services and for information about how to apply for permission to reuse
the copyright material in this book please see our website at www.wiley.com.

The right of the author to be identified as the author of this work has been asserted in accordance with the Copyright, Designs
and Patents Act 1988.
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by
any means, electronic, mechanical, photocopying, recording or otherwise, except as permitted by the UK Copyright, Designs and
Patents Act 1988, without the prior permission of the publisher.
Wiley also publishes its books in a variety of electronic formats. Some content that appears in print may not be available in
electronic books.
Designations used by companies to distinguish their products are often claimed as trademarks. All brand names and product
names used in this book are trade names, service marks, trademarks or registered trademarks of their respective owners. The
publisher is not associated with any product or vendor mentioned in this book. This publication is designed to provide accurate
and authoritative information in regard to the subject matter covered. It is sold on the understanding that the publisher is not
engaged in rendering professional services. If professional advice or other expert assistance is required, the services of a
competent professional should be sought.
The publisher and the author make no representations or warranties with respect to the accuracy or completeness of the contents
of this work and specifically disclaim all warranties, including without limitation any implied warranties of fitness for a
particular purpose. This work is sold with the understanding that the publisher is not engaged in rendering professional services.
The advice and strategies contained herein may not be suitable for every situation. In view of ongoing research, equipment
modifications, changes in governmental regulations, and the constant flow of information relating to the use of experimental
reagents, equipment, and devices, the reader is urged to review and evaluate the information provided in the package insert or
instructions for each chemical, piece of equipment, reagent, or device for, among other things, any changes in the instructions or
indication of usage and for added warnings and precautions. The fact that an organization or Website is referred to in this work as
a citation and/or a potential source of further information does not mean that the author or the publisher endorses the information
the organization or Website may provide or recommendations it may make. Further, readers should be aware that Internet
Websites listed in this work may have changed or disappeared between when this work was written and when it is read. No
warranty may be created or extended by any promotional statements for this work. Neither the publisher nor the author shall be
liable for any damages arising herefrom.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Kitai, Adrian, 1957–
Principles of solar cells, LEDs, and diodes : the role of the PN junction / Adrian Kitai.
p. cm.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 978-1-4443-1834-0 (hardback) – ISBN 978-1-4443-1833-3 (paper)
1. Diodes, Semiconductor. 2. Light emitting diodes. 3. Semiconductors–Junctions. 4. Solar cells. I. Title.
TK7871.86.K48 2011
621.3815 2–dc22
2011010956
A catalogue record for this book is available from the British Library.
HB ISBN: 9781444318340
PB ISBN: 9781444318333
ePDF ISBN: 9781119974550
oBook ISBN: 9781119974543
ePub ISBN: 9781119975236
eMobi ISBN: 9781119975243
Set in 10/12pt Times by Aptara Inc., New Delhi, India.
Printed in Malaysia by Vivar Malaysia
P1: TIX/XYZ P2: ABC
JWST074-FM JWST074-Kitai July 7, 2011 13:50 Printer: Yet to come

Dedicated to my wife Tomoko

P1: TIX/XYZ P2: ABC
JWST074-FM JWST074-Kitai July 7, 2011 13:50 Printer: Yet to come
P1: TIX/XYZ P2: ABC
JWST074-FM JWST074-Kitai July 7, 2011 13:50 Printer: Yet to come

Contents

Introduction xi
Acknowledgements xv

1 Semiconductor Physics 1
1.1 Introduction 2
1.2 The Band Theory of Solids 2
1.3 The Kronig–Penney Model 3
1.4 The Bragg Model 8
1.5 Effective Mass 8
1.6 Number of States in a Band 10
1.7 Band Filling 12
1.8 Fermi Energy and Holes 14
1.9 Carrier Concentration 15
1.10 Semiconductor Materials 25
1.11 Semiconductor Band Diagrams 26
1.12 Direct Gap and Indirect Gap Semiconductors 29
1.13 Extrinsic Semiconductors 35
1.14 Carrier Transport in Semiconductors 40
1.15 Equilibrium and Non-Equilibrium Dynamics 43
1.16 Carrier Diffusion and the Einstein Relation 45
1.17 Quasi-Fermi Energies 48
1.18 The Diffusion Equation 50
1.19 Traps and Carrier Lifetimes 53
1.20 Alloy Semiconductors 56
1.21 Summary 59
Suggestions for Further Reading 61
Problems 63

2 The PN Junction Diode 69

2.1 Introduction 70
2.2 Diode Current 72
2.3 Contact Potential 75
2.4 The Depletion Approximation 78
2.5 The Diode Equation 85
2.6 Reverse Breakdown and the Zener Diode 97
P1: TIX/XYZ P2: ABC
JWST074-FM JWST074-Kitai July 7, 2011 13:50 Printer: Yet to come

viii Contents

2.7 Tunnel Diodes 100

2.8 Generation/Recombination Currents 101
2.9 Ohmic Contacts, Schottky Barriers and Schottky Diodes 104
2.10 Heterojunctions 113
2.11 Alternating Current (AC) and Transient Behaviour 115
2.12 Summary 117
Suggestions for Further Reading 118
Problems 119

3 Photon Emission and Absorption 123

3.1 Introduction to Luminescence and Absorption 124
3.2 Physics of Light Emission 125
3.3 Simple Harmonic Radiator 128
3.4 Quantum Description 129
3.5 The Exciton 132
3.6 Two-Electron Atoms 135
3.7 Molecular Excitons 141
3.8 Band-to-Band Transitions 144
3.9 Photometric Units 148
3.10 Summary 152
Suggestions for Further Reading 153
Problems 155

4 The Solar Cell 159

4.1 Introduction 160
4.2 Light Absorption 162
4.3 Solar Radiation 164
4.4 Solar Cell Design and Analysis 164
4.5 Thin Solar Cells 172
4.6 Solar Cell Generation as a Function of Depth 176
4.7 Solar Cell Efficiency 179
4.8 Silicon Solar Cell Technology: Wafer Preparation 184
4.9 Silicon Solar Cell Technology: Solar Cell Finishing 187
4.10 Silicon Solar Cell Technology: Advanced Production Methods 191
4.11 Thin Film Solar Cells: Amorphous Silicon 192
4.12 Telluride/Selenide/Sulphide Thin-Film Solar Cells 199
4.13 High-Efficiency Multijunction Solar Cells 200
4.14 Concentrating Solar Systems 203
4.15 Summary 204
Suggestions for Further Reading 205
Problems 207

5 Light Emitting Diodes 215

5.1 Introduction 216
5.2 LED Operation and Device Structures 217
5.3 Emission Spectrum 220
P1: TIX/XYZ P2: ABC
JWST074-FM JWST074-Kitai July 7, 2011 13:50 Printer: Yet to come

Contents ix

5.4 Non-Radiative Recombination 221

5.5 Optical Outcoupling 223
5.6 GaAs LEDs 225
5.7 GaAs1−x Px LEDs 226
5.8 Double Heterojunction Alx Ga1−x As LEDs 228
5.9 AlGaInP LEDs 234
5.10 Ga1−x Inx N LEDs 236
5.11 LED Structures for Enhanced Outcoupling and Power Output 244
5.12 Summary 247
Suggestions for Further Reading 248
Problems 249

6 Organic Semiconductors, OLEDs and Solar Cells 253

6.1 Introduction to Organic Electronics 254
6.2 Conjugated Systems 255
6.3 Polymer OLEDs 260
6.4 Small-Molecule OLEDs 266
6.5 Anode Materials 270
6.6 Cathode Materials 270
6.7 Hole Injection Layer 271
6.8 Electron Injection Layer 272
6.9 Hole Transport Layer 272
6.10 Electron Transport Layer 275
6.11 Light Emitting Material Processes 276
6.12 Host Materials 278
6.13 Fluorescent Dopants 279
6.14 Phosphorescent Dopants 283
6.15 Organic Solar Cells 283
6.16 Organic Solar Cell Materials 289
6.17 Summary 292
Suggestions for Further Reading 294
Problems 295

Appendix 1: Physical Constants 301

Appendix 2: Properties of Semiconductor Materials 303
Appendix 3: The Boltzmann Distribution Function 305
Index 309
P1: TIX/XYZ P2: ABC
JWST074-FM JWST074-Kitai July 7, 2011 13:50 Printer: Yet to come
P1: TIX/XYZ P2: ABC
JWST074-INTRO JWST074-Kitai June 1, 2011 6:37 Printer: Yet to come

Introduction

Semiconductor devices have revolutionized the way we work and live. Transistors are
thought of as one of the most important developments of the twentieth century and they
have given rise to the computer age as well as to compact, reliable electronics found in
everything from televisions to cell phones.
An even more fundamental semiconductor device exists, however. It is the semiconductor
diode or p-n junction diode. Diodes had been developed before the transistor and were
used for rectification whereby alternating current can be converted to direct current by
employing the unidirectional property of diodes: current normally only flows efficiently
in one direction through a diode, and current flow is blocked in the opposite direction.
This property of diodes is exploited in power supplies as well as in many other circuits
such as those found in radios and limiters. Since an understanding of diodes is required to
explain the principles of transistors, diodes are frequently presented as a stepping stone to
the transistor.
In the twenty-first century, however, two new major industries are undergoing very rapid
developments based directly on the p-n junction diode. Photovoltaic (PV) solar cells and
light emitting diodes (LEDs) are both p-n junctions that are designed and optimized to
either absorb or emit light. In both cases, an energy conversion process between photons
and electrons occurs within a p-n junction.
The consequences of this development constitute a revolution in two major industrial
sectors:

1. Energy production has relied on hydrocarbons and nuclear power, and although these
will continue to be important, the direct conversion of solar radiation into useful power is
the key to a long-term, sustainable energy supply. Ninety-seven percent of all renewable
energy on earth is in the form of solar radiation. The beginning of the twenty-first century
has seen the abrupt growth of a global solar photovoltaic industry in conjunction with the
involvement of governments worldwide, and unprecedented growth in PV production
and deployment is now underway. The worldwide consumption of silicon semiconductor
material for the entire microelectronics industry is being overtaken by its use for solar
cells alone.
2. Electric lighting was achieved by the incandescent lamp in the early twentieth century.
In the second half of the twentieth century a significant movement to fluorescent lamps
and discharge lamps in which a gas is excited into a plasma that radiates energy more
efficiently than a tungsten filament occurred. The twenty-first century will give rise
to the virtual displacement of both incandescent lamps and fluorescent lamps by LED
lamps. In preparation for this revolution, the world’s major lighting companies have
P1: TIX/XYZ P2: ABC
JWST074-INTRO JWST074-Kitai June 1, 2011 6:37 Printer: Yet to come

xii Introduction

acquired LED research, development and production capabilities. LEDs have already
achieved lower power consumption and longer life in small, rugged packages than either
incandescent or fluorescent lamps. They also eliminate heavy metals such as mercury
used in fluorescent lamps.

The purpose of this book, therefore, is to introduce the physical concepts required
for a thorough understanding of p-n junctions starting with semiconductor fundamentals
and extending this to the practical implementation of semiconductors in both PV and
LED devices. The treatment of a range of important semiconductor materials and device
structures is also presented.
The book is aimed at senior undergraduate levels (years three and four). An introduc-
tory background in quantum mechanics is assumed, together with general knowledge of
junior mathematics, physics and chemistry; however, no background in electronic mate-
rials is required. As such this book is designed to be relevant to all engineering students
with an interest in semiconductor devices and not specifically to electrical or engineering
physics/engineering science students only. This is intentional since solar cells and LEDs
involve a wide range of engineering disciplines and should not be regarded as belonging to
only one branch of engineering.
In Chapter 1, the physics of solid state electronic materials is covered in detail starting
from the basic behaviour of electrons in crystals. The quantitative treatment of electrons and
holes in energy bands is presented along with the important concepts of excess carriers that
become significant once semiconductor devices are either connected to sources of power
or illuminated by light. A series of semiconductor materials and their important properties
is also reviewed. The behaviour of semiconductor surfaces and trapping concepts are also
introduced since they play an important role in solar cell and LED device performance.
In Chapter 2, the basic physics and important models of a p-n junction device are
presented. The approach taken is to present the diode as a semiconductor device that can be
understood from the band theory covered in Chapter 1. Various types of diode behaviour,
including tunnelling, metal-semiconductor contacts and heterojunctions, are presented as
well as reverse breakdown behaviour.
Chapter 3 introduces the theory of photon emission and absorption, a topic that books
on semiconductor devices frequently pay less attention to. The standard description that
a photon is created when an electron and a hole recombine, or a photon is absorbed
when an electron and a hole are generated, is not adequate for a deeper understanding of
photon emission and absorption processes. In this chapter the physics of photon creation
is explained with a minimum of mathematical complexity, and these concepts are much
better understood by following radiation theory and describing the oscillating dipole both
classically and using simple quantum mechanics. A section of Chapter 3 describes the
exciton relevant to inorganic semiconductors as well as the molecular exciton for organic
semiconductors. In addition lineshapes predicted for direct-gap semiconductors are derived.
Finally the subject of photometric units introduces the concepts of luminance and colour
coordinates that are essential to a discussion of organic and inorganic light emitting diodes.
Chapter 4 covers inorganic solar cells. The concepts regarding the p-n junction introduced
in Chapter 2 are further developed to include illumination of the p-n junction and the simplest
possible modelling is used to illustrate the behaviour of a solar cell. Then a more realistic
solar cell structure and model are presented along with the attendant surface recombination
P1: TIX/XYZ P2: ABC
JWST074-INTRO JWST074-Kitai June 1, 2011 6:37 Printer: Yet to come

Introduction xiii

and absorption issues that must be understood in practical solar cells. A series of solar cell
technologies are reviewed starting with bulk single and multicrystalline silicon solar cell
technology. Amorphous silicon materials and device concepts are presented. Solar cells
made using other semiconductors such as CdTe are introduced followed by multijunction
solar cells using layered, lattice-matched III-V semiconductor stacks.
Chapter 5 on inorganic LEDs considers the basic LED structure and its operating prin-
ciples. The measured lineshape of III-V LEDs is compared with the predictions of Chapter
3. LEDs must be engineered to maximize radiative recombination, and energy loss mech-
anisms are discussed. The series of developments that marked the evolution of current,
high-efficiency LED devices is presented starting from the semiconductors and growth
techniques of the 1960s, and following trends in succeeding decades that brought better ma-
terials and semiconductor growth methods to the LED industry. The double heterojunction
is introduced and the resulting energy well is analysed on the basis of the maximum current
density that can be accommodated before it becomes saturated. LED optical outcoupling,
which must also be maximized to achieve overall efficiency, is modelled and strategies to
optimize outcoupling are discussed. Finally the concept of spectral down-conversion using
phosphor materials and the white LED are introduced.
Chapter 6 introduces new concepts required for an understanding of organic semicon-
ductors in general, in which conjugated molecular bonding gives rise to π bands and
HOMO and LUMO levels in organic semiconductors. The organic LED is introduced by
starting with the simplest single active layer polymer-based LED followed by successively
more complex small-molecule LED structures. The roles of the various layers, including
electrodes and carrier injection and transport layers, are discussed and the relevant candi-
date molecular materials are described. Concepts from Chapter 3, including the molecular
exciton and singlet and triplet states are used to explain efficiency limitations in the light
generation layer of small-molecule OLEDs. In addition the opportunity to use phosphores-
cent host-guest light emitting layers to improve device efficiency is explained. The organic
solar cell is introduced and the concepts of exciton generation and exciton dissociation are
described in the context of the heterojunction and the bulk heterojunction. The interest in
the use of fullerenes and other related nanostructured materials is explained for the bulk
heterojunction.
All the chapters are followed by problem sets that are designed to facilitate familiarity
with the concepts and a better understanding of the topics introduced in the chapter. In
many cases the problems are quantitative and require calculations; however, a number of
more conceptual problems are presented and are designed to give the reader experience in
using the Internet or library resources to look up further information. These problems are
of particular relevance in Chapters 4, 5 and 6, in which developments in solar cells and
LEDs are best understood by referring to the recent literature once the basic concepts are
understood.

Adrian Kitai
P1: TIX/XYZ P2: ABC
JWST074-INTRO JWST074-Kitai June 1, 2011 6:37 Printer: Yet to come
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
The Project Gutenberg eBook of Ruumiin
elimistä ja niiden toimista
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Ruumiin elimistä ja niiden toimista

Author: J. A. Palmén

Release date: August 12, 2024 [eBook #74241]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1878

Credits: Jari Koivisto

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RUUMIIN

ELIMISTÄ JA NIIDEN TOIMISTA ***
RUUMIIN ELIMISTÄ JA NIIDEN TOIMISTA

Kirj.

J.A.P. [J. A. Palmén]

Helsingissä, Suomal. Kirjallis. Seuran kirjapainossa, 1878.

Sisältö.

I. Elimestä yleensä.
II. Ruoansulatuselimet.
III. Kiertokulkuelimet.
IV. Hengityselimet.
V. Erittämiselimet.
VI. Liikuntaelimet.
VII. Hermosto ja aistimet.
VIII. Siitoselimet.
IX. Aineiden waihdos.
X. Ruumis kokonaisuutena.
XI. Elimestä yleensä.
 I. Elimestä yleensä.

Mitä elin on? — kysyy warmaan se lukija, joka ei entuudesta ole

tutustunut siihen aineksen, josta tämä kirjanen puhuu. Ei olisi
waikeata lyhyesti wastata kysymykseen; waan peljättäwä on, ettei
semmoisesta wastauksesta tultaisi entistä paljoa wiisaammaksi. Juuri
wastauksen lyhyys tekisi nimittäin asian epäselväksi tahi ei ainakaan
täydellisesti ymmärrettäwäksi. Sen sijaan tahdomme muutamien
jokapäiwäisestä elämästämme tunnettujen seikkojen johdolla
koettaa tehdä ymmärrettäwäksi, mitä tällä sanalla tarkoitetaan.

Jokainen on lapsuudestaan syönyt lusikalla ja wuoleksinut

weitsellä. Olemme nähneet naisten ompelewan waatteita
silmäneulalla ja neulowan sukkaa muutamilla teräspuikoilla. Eikä ole
kellekään tietämätöntä, että käsityöläiset työssään käyttäwät useita
wälikappaleita eli työaseita, salwumies kirwestään, nikkari höylää ja
seppä moukaria. Tämmöisillä yhdenkertaisilla työaseilla ei
kuitenkaan woi aikaansaada muuta kuin yksinkertaisia töitä, ja
useinpa ainoastaan suurella waiwalla. Mutta jokainen tietää myöskin
monimutkaisempia työaseita löytywän, joita olemme kokemuksen ja
miettimisen kautta oppineet tekemään, ja että nämä usein tekewät
meille moninkertaisesti suurempaa hyötyä kuin edelliset. Niin
kerrataan lankaa kyllä helposti paljaalla kädellä, waan kuitenkin
paljoa helpommin wokilla; ja useat henget, kukin wokillaan, eiwät
woi läheskään työskennellä kilpaa sen kanssa, joka käyttää yhtä
ainoata kehruukonetta tehtaassa.

Kaikki semmoiset yhdistetyt työaseet owat monesta osasta, joilla

osilla kullakin on määrätty tehtäwänsä. Jos näitä osiaan monta, ja
jos ne owat erinkaltaisia, niin sanomme koko laitosta koneeksi. Niin
on esimerkiksi wokissa poljin, pyörä ja kehrä; tuulimyllyssä siiwet,
nawatti, hammasratas ja yksi tahi useampia paria kiwiä. Ei yksikään
näistä osista woi yksinään kerrata lankaa tahi jauhaa jauhoja; waan
kun kaikki auttawat omalla tawallansa, tekee koko kone työtä ja
antaa hywää tawaraa.

Nyt tiedämme kaikki, etteiwät koneet käy itsestään; sillä wokkia

täytyy polkea, mylly tarwitsee tuulta tahi wesiwirtaa, kelloa täytyy
wähän wäliin wetää, ja höyrykone waatii polttopuita ja wettä, sekä
hoitoa monessa muussa suhteessa. Kaikkea tätä hankkia ja siitä
pitää huolta on koneen mahdotonta, waan se seisoo liikkumatta,
kunnes me annamme jonkun käytinwoiman waikuttaa siihen; ja se
seisahtuu, ellemme katso että kaikki on säntillään. Ellei erittäin
suurta käytinwoimaa tarwita, riittää meidän oma woimamme,
esimerkiksi käsikiweä pyörittämään tahi wenhettä soutamaan. Mutta
jos suurempaa woimaa on tarpeen, käytämme sitä warten
wetoelaimiä, esim. auran edessä, tahi tuulta ja höyryä niinkuin esim.
alusten käymistä warten.

Siis on todellakin wäärin sanoa, että koneet yksinään tekewät

työtä, koskapa oikeastaan me ihmiset teemme työtä käyttämällä
konetta yhdistettynä työaseena — aiwan samoin kuin käytämme
yhdenkertaista weistä tahi wasaraa. Ja kun olemme lopettaneet
työmme yhdellä työaseella, panemme sen syrjään tahi jätämme sen,
sekä otamme esille toisia työkaluja, joita työssämme tarwitsemme.

Mutta toisia hywin moniosaisia työaseita löytyy, joita me joka

päiwä käytämme woimatta niitä samalla tamoin panna pois. Meidän
täytyy kätkyestä hautaan saakka kantaa niitä mukanamme. Mistä
syystä? Syystä, että ne owat osia meidän omasta ruumiistamme.
Tawallisesti me emme nimitä niitä työaseiksi, waan todellakin ne
owat työaseita eli työnwälikappaleita. Jos nimittäin sanomme
myllynkiwiä työaseiksi, joilla jauhamme jauhoja, miks'emme samalla
tawoin sanoisi hampaita pureksimis-aseiksi, koska me niillä
jauhamme rawinnon hienoksi, ennenkuin nielemme sen. Jos sepän
pihdit owat työase, jolla hän pitää tulikuumaa naulaa alaisimella,
miks'ei ole oma kätemme työase, jolla me pidämme kiinni kylmää
naulaa, kun se lyödään seinään.

Samoin kuin koneen erityisillä osilla on määrätyt tehtäwänsä, kun

koko kone on käymässä, niin on myöskin ruumiimme osilla kullakin
toimensa täytettäwänä. Ja woidakseen täyttää tarkoitustaan, täytyy
samojen osien kuulua itse ruumiisen. Niin eiwät muutamat ulos
temmaistut hampaat eoi yksinään pureksia leipää, eikä silmä näe
mitään, jos se on eroitettu ruumiista. Siis on myös tässä sopuinen
yhdessäwaikutus osien kesken tarpeen; muuten ei kokonaisuus tee
tehtäväänsä, s.o. ruumis ei pysy elossa.

Woi siis jossakin merkityksessä sanoa ruumiimme olewan hymin

moniosaisen koneen. Mutta kuitenkaan se ei todella ole yksistään
kone, waan jotakin ylewämpää. Koneita woimme ottaa hajallensa ja
taas panna kokoon, waan ruumiin tärkeimmät osat omat
eroittamattomat niin kauan kuin eloa kestää. Jos koneen osa kuluu,
niin pannaan uusi samanlainen sijaan; eläwätä ruumista sitä wastoin
ei woi sillä tawoin paikata, waan se woi sen sijaan panna itsensä
kuntoon, sitä myöten kuin se kuluu. Kone tarwitsee jotakin, joka
panee sen käymään, tarmitsee käytinwoimaa; waan eläwä olento
elää ja liikkuu, jos niin saa sanoa itsestään, ja woi itse hankkia
tarpeensa. Sanalla sanottu: kone on eloton kappale, ruumiimme taas
on eläwä olento. Jälkimäinen woi osoittaa omaa itsewaraista
toimintaa, ja on pienimpiin osiinsa saakka sanomattoman
monimutkaisempaa rakennusta kuin oiwallisimmat koneemme.
 Jos olemme selwään käsittäneet sen, mikä nyt on sanottu
wälikappaleista, koneista ja koneen osista, sekä eläwistä kappaleista
ja niiden erityisistä osista, niin tiedämme myös likipitäen mitä
elimellä ymmärretään. Suomalainen sana elin on tietysti niinkuin
moni muu sana myöhempinä aikoina keksitty, kun uusi käsite oli
määrätyllä sanalla lausuttava. Se pääte, jolla se on johdettu sanasta
“elän”, ilmoittaa sen olewan tekemisen wälikappaleen nimityksen ja
tarkoittawan elämisen wälikappaletta. Se rajoittuu siis merkitsemään
eläwää wälikappaletta eroitukseksi hengettömistä, ja elimiä owat siis
ne wälikappaleet eli työneuwot, jotka owat eläwän ruumiin osia, ja
joilla on määrätty tarkoitus täytettäwänä koko ruumiin eduksi. Ja
koska eläwällä olennolla on semmoiset wälikappaleet, elimet, elonsa
eri tarkoituksia warten, sanomme sen ruumista elinrakennukseksi eli
elimelliseksi.

Oppiaksemme tuntemaan jonkun ruumiin rakennuksen

menettelemme melkein samalla tawalla kun tutkiessamme koneen
rakennusta ja luontoa. Otamme sen hajalleen määrätyssä
järjestyksessä, osa osalta, ja elin elimeltä, sekä otamme siinä määrin
niiden asemasta ja keskinäisistä suhteista toisiinsa. Veikkaamme
sittemmin wielä yksityiset elimet kappaleiksi, saadaksemme tietää
jotakin myöskin niiden sisällisestä luonnosta. Jo ensimmäisessä
hajalleen otossa kadottaa elimellinen olento henkensä, emmekä woi
— samoin kuin konetta tutkiessamme — yhteenliittää ja entiseen
kuntoonsa saattaa ruumista; elinrakennus on ja jääpi kuoliaaksi.
Tutkimisessamme saamme siis todellakin ainoastaan tietää minkä
kaltainen kuollut, waan ei mimmoinen eläwä ruumis on. Waan koska
elimet, niinkuin jo näkee teurastetusta eläimestä, ei niin äkkiä muutu
kuoleman jälkeen, saamme siitä kaikessa tapauksessa kuwan myös
elämien elinten asennosta, ulkonäöstä ja rakennuksesta. Se on tämä
meidän tietomme, joka on yhdistetty yhdeksi tieteeksi, jolle on
annettu nimi anatomia eli oppi elimellisten olentojen ruumiin
rakennuksesta.

Tietomme tästä on sangen lawea, waan kuitenkin wähäinen

katsoen kaikkeen siihen, mikä woidaan oppia, sillä joka päiwä
ilmautuu uusia kysymyksiä. Jos kuitenkin asia on oppia tietämään
ainoastaan yleiset pääseikat esim. jonkun kotieläimen
ruumiinrakennuksesta, niin ei tämmöinen tutkiminen tuota suuria
waikeuksia; sillä jo tawallisessa teurastuksessa woipi saada nähdä
tärkeimmät elimet. Mutta oppiaksemme tuntemaan kaikkien pienten
eläinten luonnon ja rakennuksen sekä tarkoilleen saadaksemme
selwän elinten rakennuksen yksityisseikoista, on meillä paljo ja
suuria waikeuksia woitettawana, waan näistä kuitenkaan ei ole
aikomuksemme puhua.

Waan wielä waikeampaa on perinpohjin oppia tuntemaan elimiä

niiden toiminnassaan, niiden tehtäwiä ja sitä tapaa, jolla ne näitä
täyttäwät, sanalla sanottu, elinten elonilmauksia. Tähän
tarkoitukseen ei kelpaa kuollut ruumis, waan ainoastaan eläwä.
Täytyy ottaa waarin kaikesta, mikä tapahtuu elimellisissä olennoissa
elontoiminnan ollessa heillä häiritsemättä käymässä; ja on sitä paitsi
tarpeellista tehdä kaikenlaisia kokeita, miten elo pitkittyy
erinkaltaisten ulkonaisten waikutusten alaisena. Sangen paljo on jo
tässä suhteessa saatu tietää, waan wielä on jäljellä sanomattoman
paljo tutkittawaa. Kaikki, mikä tässä on tiettyä ja edelleen saadaan
selwille, yhdistetään yhdeksi erityiseksi tieteeksi; me annamme sille
nimeksi fysiologia eli oppi elimellisten olentojen elonilmauksista sekä
heidän elonsa ehdoista.

Molemmat tieteet, anatomia ja fysiologia, näyttäwät selwästi, mitä

jo pintapuolinen katseleminen opettaa meille, että kaikki eläwät
olennot owat paljoa enemmän moniosaisia kuin ne kappaleet, joilla
ei ole eloa, esim. metallit ja kiwet. Jos lyöpi kiwen kappaleiksi, niin
tulee näkymään, ettei osat suinkaan ole olleet elimiä eli
elonwälikappaleita kiwelle, sillä kaikki osat owat jokseenkin toistensa
kaltaisia. Toisella palasella ei ole muuta tarkoitusta kuin toisellakaan;
woisipa wielä paremmin sanoa ett'ei niillä ole ollut mitään tarkoitusta
ollenkaan koko kiwen suhteen; sillä kimessä ei ole ollut eloa. Ja sitä
paitse on kiwi muodostunut paljoa yhdenkertaisemmista aineista
kuin elimellinen olento. Todellisten elinten puutteensa wuoksi
sanotaankin kiwiä ja metalleja elimettömiksi kappaleiksi; eläwiä
olentoja sitä wastoin sanomme elimellisiksi.

Mutta elimelliset kappaleet eimät suinkaan ole kaikki hhdenmoisia;

me huomaamme niissä pääryhmiä, jotka omat MarsinaiscSti
erinkaltaisia. Jo mähäiuen silmäys ympärillämme olemaan
maailmaan antaa meidän huomata erilaisuuksia. Ja nämä
erilaisuudet omat paljoa suuremmat kuin kukaan, joka ei ole ottanut
määrin siitä, moi aamistaa.

Kaikki olemme huomanneet eroitukscn kaswien ja eläinten wälillä.

Jos wertaa keskenään ainoastaan yleisesti tunnettuja täydellisemmin
muodostuneita lajia näistä kahdesta niin sanotusta
luonnonwaltakunnasta, esim. pihlajaa ja hewosta, niin täytyy luulla
eroituksen kaswien ja eläinten wälilla olewan niin suuren, ettei
mitään sekaannusta woi tulla kysymykseen. Onhan pihlajalla juuret,
runko, oksia, lehtiä, kukkia ja marjoja, se on kiinni maassa, ja sen
oksat liikkuwat ainoastaan tuulen awulla. Sitä wastoin on hewosella
suulla ja silmillä warustettu pää, sekä neljä jalkaa, joilla se woi
wapaasti juosta; ja se ymmärtää hirnumisellaan ilmoittaa
kaipaawansa kumppaneja laitumella. Mutta jos wertaamme taas
muutamia toisenkaltaisia kasweja ja eläimiä, jotka eiwät ole niin
täydellisiksi kehittyneitä, on asian laita kokonaan toinen. Monta
todellista eläintä, jotka eläwät meren sywyydessä ja siitä syystä
eiwät ole niin yleiseen tunnettuja, woi ensi hetkessä helposti luulla
kasweiksi, kun toiselta puolen monta alhaisempaa kaswia helposti
woi pitää eläiminä. Onpa niin, ettei waillinaisimmin muodostuneista
elimellisistä olennoista woi ollenkaan warmuudella päättää,
kuuluwatko toiseen tai toiseen luonnon waltakuntaan. Näemme siis
elimellisten olentojen olewan sanomattoman erinkaltaisia. Meidän ei
siis tule kummeksia sitä, ettei wielä läheskään tunneta niitä kaikkeja,
wielä wähemmin, ett'ei ole tutkittu niiden rakennusta ja toimia.

Elimettömät ja elimelliset kappaleet tekewät yhteensä koko sen

luonnon, jonka me tunnemme, ja jossa me elämme. Sa luonnon
esineet jaetaan kolmeen suureen n.k. waltakuntaan, kiwikunta,
kaswikunta ja eläinkunta. Aikomuksemme ei suinkaan ole tässä
puhua kaikista elimellisistä kappaleista, waan me jätämme kokonaan
sikseen miten kaswit owat yhdistyneet juuresta, warresta, lehdistä,
kukista ja hedelmistä. Emme tahdo ottaa edes koko eläinkuntaakaan
puheen aineeksi, sillä eläimet owat niin erinkaltaisia ja useimmat
wähän tunnettuja lukijalle. Aikomuksemme on tässä puhua
ainoastaan korkeampien eläinten elimistä, niitten, joilla on luita
ruumiissa, ja jotka tästä syystä owat saaneet nimen luurankoiset
eläimet. Niitten joukosta tulemme erittäin puhumaan imettäwäisistä
eläimistä, jotka synnyttäwät elämiä sikiöitä ja imettäwät niitä.
Kaikkein lähinnä tarkoitamme ihmisen omaa ruumiin rakennusta,
koska meidän etupäässä tulee tuntea pääseikat siitä.

Ennenkuin käymme selittämään ruumiin elimiä, tahdomme

kuitenkin wielä muistuttaa muutamista kokemuksista
jokapäimäisestä elämästämme ja sowittaa ne aineesemme. Mistä
syystä on käsityöläisellä niin monta eri lajia työaseita, jotka kuitenkin
tarkoittawat melkein samanlaisen työn tekemistä; esim. erilaisia
näpittimiä, talttoja, weitsiä, wintilöitä, j.n.e.? Eikö olisi selwempää ja
eikö tulisi huokeammaksi, kun olisi yksi ainoa kutakin lajia ja niin
wähän erilaisia työaseita kuin mahdollista, jotka sen sijaan olisiwat
niin tehdyt, että niillä woist tehdä kaikkia jokseenkin samankaltaisia
töitä? Ei suinkaan. Sillä kuta mutkaisempaa kysymyksessä olewa työ
on, sitä helpompaa on sille, jonka tulee tehdä se, jos hän eri
käsitempuissa woi käyttää työaseita, jotka owat waseti sitä warten
laitettuja. Waikka on helppoa leikata poikki puikkoa weitsellä, niin
olisi waikeata samalla aseella kaataa suurta puuta; sitä wastoin on
kirwes wiimeksi mainitussa työssä werrattoman hyödyllinen. Samoin
woisi kyllä weitsen terälläkin wuolla lautaa sileäksi, waan työ
onnistuu helpommasti ja paremmin, jos siinä käytetään omituista
työasetta, höylää. Siis huomaamme meille olewan hyötyä siitä, että
meillä on useampia työaseita kukin sopiwa tarkoitukseensa sillä
waiwa tulee wähemmäksi ja työ paremmaksi.

No niin; luonnossa on asian laita aiwan sama. Eläimillä on

nimittäin myöskin eri elimiä eri toimituksia warten. Jos linnun tulee
liikkua wedessä tahi maassa, käyttää se jalkojaan, ilmassa taas
käytetään siipiä. Ottaakseen kiinni hiirtä käyttää kissa käpäliänsä,
waan raastaakseen saalistansa, siihen sopiwat hampaat erinomaisen
hywin. Kun sillä tawoin työ on tullut jaetuksi useammalle eri elimelle
eli ruumiin työaseelle, on myöskin koko elimellinen olento tullut
täydellisemmäksi. Seuraawassa tulemme näkemään lukuisia
esimerkkejä semmoisen työnjakamisen eduista. Me tulemme
näkemään, että kuta enemmän elin sillä tawoin on tullut
wapautetuksi kaikesta paitse omasta toimituksestaan, sitä paremmin
täyttää se toimensa, ja sitä mahdottomammaksi tulee elimelle tehdä
mitään muuta. Sillä elin woi täyttää tämän toimensa juuri koska sen
rakennus on waseti sitä warten sowitettu.
 Tehtäwänsä takia täytyy muutamien elinten olla kowia, esim.
hampaiden ja luiden, toisten taas pehmeitä ja notkeita, niinkuin
kielen. Semmoiset omaisuudet riippuwat tietysti siitä aineesta eli
niistä rakennustarpeista (jos niin saa sanoa), joista kukin elin on
muodostunut. Kuinka eri tawalla hywänsä kaikki elimet owatkin
rakennetut, löytyy kuitenkin kaikissa ainoastaan hywin wähän
erilaisia vakennusaineita. Nämä owat joka elimessä määrätyllä
tawalla toisiinsa sisään kudotut, samoin kuin myös kankaassakin
täytyy tarkkaan järjestää langat, jos mieli on saada hywää waatetta.
Näitä eläwiä rakennusaineita elimissä sanotaankin ruumiin
kudoksiksi.

Näitä kudoksia on hywin tarkkaan tutkittu, ja silloin huomattu, että

ne erilaisuuksista huolimatta kuitenkin kaikki owat yhdistyksiä aiwan
pienistä pyöreistä kappaleista, joita sanotaan soluiksi, ja rihmoista,
joita sanotaan syiksi. Mutta nämä kappaleet owat niin pieniä, että
täytyy käyttää hywin suurentawia lasia ollenkaan woidakseen nähdä
niitä.

Jokaisella elimellä on, niinkuin sanottu, määrätty tehtäwä

täytettäwä kokonaisen hywäksi. Katselkaamme siis mitkä nämä
tehtäwät ylipäänsä owat. Etupäässä on ruumis, niinkuin kaikki
tiedämme, woimissaan pidettäwä, s.o. sopiwaa rawintoa on
tuotettawa kaikille kudoksille ja elimille. Tämä on useampain elinten
tehtäwä, joita elimiä sanotaan rawintoelimiksi. Myös kasweilla on
semmoisia, ja, koska juuri rawinnon otto on näille tärkeimpiä ja
enimmin niiden luontoa osoittawia tehtäwiä, on rawintoelimiä
ylimalkain kutsuttu kaswillisiksi elimiksi.

Kun kaswi siis tuskin pääsee muulle kannalle, kuin ylläpitämään

itseään, ei eläimellä ole ainoastaan tämä kyky, waan wielä muita
paljoa täydellisempiä. Eläin woi liikkua mielensä mukaan omituisten
elinten, liikunto-elinten, awulla. Eläin woi tuntea waikutusta siitä,
mikä tapahtuu maailmassa sen ympärillä, sekä käsittää sitä ja
miettiä sitä. Niitä elimiä, jotka tekewät eläimen kykenewäksi
tekemään kaikkea tätä, sanotaan eläimellisiksi elimiksi. Lopuksi
tiedämme että kaikkien eläwien olentojen kerran täytyy joutua
katoawaisuuden, kuoleman, waltaan. Ne kuolisiwat siis kohta
kokonaan pois maan päältä, ellei ne sitä ennen siittäisi siköitä. Ne
elimet, jotka täyttäwät tämän tehtäwän, owat nimeltään siitoselimiä.

Koska rawintoelimet owat pääehtona koko ruumiin elolle,

tahdomme ensiksi tarkastaa niitä.

Niinkuin tietty on, ei käy laatuun että on paljaita menoja eikä

ollenkaan tuloja. Täytyy panna polttopuita höyrykoneesen, jos se on
pidettäwä käymässä, pelto on lannoitettawa, että antaisi wiljaa, ja
leuoistaan lehmä lypsää.

Se on juuri ruumiin menoja ja tuloja, joista n.k. rawintoelimien

tulee pitää huolta. Jos hetken ajattelemme omia tulojamme ja
menojamme, muistamme että ne usein owat monta eri laatua. Tulot
woiwat olla puhdasta rahaa, päiwätöitä, pellon wiljaa, eläinten työtä,
karjan tuotteita, j.n.e. Menot woiwat olla weroja ruunulle,
ruokawarojen ostoja, palwelijoiden palkkoja, kymmenyksiä ja
semmoista. Aiwan samalla tawoin tarwitsee oma ruumiimme ottaa
sangen erilaisia aineita, niinkuin ruokaa, juomaa, ilmaa y.m. On
helposti ymmärrettäwää, ettei ruumis ottaakseen sisäänsä niin
erilaisia aineita woi tulla toimeen yhdellä ainoalla wälikappaleella
kaikkia warten, waan tarwitsee useampia. Koko työ erilaisten tulojen
ja menojen kanssa on sentähden jaettu eri osiin, ja jokainen
pääasiallinen osa on annettu erityiselle elimelle.
 Ruumiimme etewin tulo on se rawinto, jonka otamme siihen,
ruoka ja juoma. Puhukaamme sentähden ensiksi niistä rawinto-
elimistä, jotka toimittawat rawinnon käyttämistä ruumiin hywäksi.

II. Ruoansulatuselimet.

Kaikki eläimet ottawat rawinnon ruumiisen suun kautta, ja täältä

se saatetaan ruoansulatuskanawaan. Koska wiimeksi mainittu
sisällinen elin on fangen monimutkaisesti rakennettu, tahdomme
ensin tarkastaa sitä yksinkertaisemmin muodostu neilla luurankoisilla
eläimillä, esim. kaloilla.

Kun puhkaisee kalan sitä peratakseen, niin huomaa werrattain

suuren ruumiin ontelon, n.k. watsaontelon. Tästä löytää jokseenkin
suoran torwen, suolen, jonka awonaiset päät owat toinen ruumiin
etupuolessa, suu, ja toinen toisessa puolessa. Pitkin pituuttaan
watsaontelossa on suolitorwi kiinnitetty tahi ikäänkuin riippumassa
seljässä ohuen kalwon kautta, jota sanomme kinniäiskalwoksi. Tähän
torween, suolitorween, tulee rawinto kuljettuansa suuaukon läpi, ja
täällä muuttuwat rawinto-aineet, niinkuin seuraawassa tulemme
näkemään, sillä tawoin, että ne osuudet siitä, jotka kelpaawat
eläimelle elätteeksi, eroitetaan käyttämättömistä osista. Juuri tätä
rawintoaineiden muuttumista sanomme ruoansulatukseksi. Tässä
ymmärretään siis sanalla "sulattaa" rawintoa jotakin aiwan toista,
kuin jos kysymys olisi sulattaa jäätä tahi kuumuudella saattaa lyijyä
sulaksi.

Kalassa näemme siis hywin yksinkertaisen esimerkin suolitorwesta.

Koska elimen etuosa woi melkoisesti wäljentyä aina saaliin
suuruuden mukaan, woi ahne kala, jolla on iso kita, esim. hauki,
ilman waikeudetta niellä toisen, jokseenkin suuren kalan aiwan
paloittumattomana ja sulattaa saalistaan werrattain lyhyessä ajassa.
Korkeammin muodostuneilla luurankoisilla eläimillä, esim.
imettäwäisillä ja ihmisellä, tapahtuu ruoansulatus jotenkin samalla
tawalla; waan niissä on tarpeen, että rawinto joutuu tarkemman
walmistuksen alaiseksi. Ja tämän johdosta onkin suolitorwi wähän
toisin rakennettu ja jaettu useampiin osastoihin toistensa perästä,
kukin erityisellä tarkoituksella.

Ensimmäinen seikka, jonka huomaamme, kun kalansuoleen

wertaamme imettäwäisen suolitorwea, on se, että jälkimäinen on
paljoa pitempi ruumiin pituuteen werrattuna, juuri syystä että siinä
on useampia erilaisia osastoja. Sopiakseen ahtaasen watsaonteloon
täytyy sentähden imettäwäisten suolitorwen olla monessa kiekurassa
ja lenkussa. Me nimitämme suolenlenkkuja "suoliksi", ja luulemme
ensi silmäyksellä niiden olewan teurastetussa eläimessä suuressa
epäjärjestyksessä watsaontelossa. Mutta jos katselemme tarkemmin,
niin huomaamme kohta suolitorwen kaikkien osien, aiwan samoin
kuin kalalla, riippuwan kinniäiskalwon kautta kiinni seljässä, ja että
suolet sen kautta pidetään parhaimmassa järjestyksessä ja tustin
woiwat sotkeutua keskenään. Kuwassa ei kuitenkaan kinniäiskalwoa
ole kuwattu. Mitä siinä näkyy tulee lukiessamme likemmin selitetyksi.

Koska imettäwäiset eläimet eivät woi ottaa sisäänsä kowin suuria

kappaleita rawintoa yhdellä kertaa tahi sulattaa niitä, täytyy niiden
laittaa niin, että semmoiset kappaleet jaetaan wähempiin palasiin,
surwotaan tahi jauhetaan rikki, ennenkuin ne saatetaan alas. Tämä
toimitetaan omituisten elinten, hampaiden, awulla, joiden paikka on
juuri suolitorwen aukeamassa, nimittäin suu-ontelossa. Kaikki tuntee
nämä kowat kappaleet, joilla ruokaa pureksitaan. Eri eläimillä owat
ne hywin erilaiset, niinkuin huomaa, jos wertaa nautaeläinten
hampaita esim. kissan ja koiran hampaisin. Edellisten owat sopiwat
jauhamaan tahi hienontamaan heinää ja ruohoja, kun petoeläimet
woiwat hampaillaan raastaa lihaa kappaleiksi ja musertaa luita.
Meillä itsillämme on hampaita, joita woidaan käyttää molempiin
tarkoituksiin; joka seikka on yhteensopiwaa sen kanssa, että me
syömme monenkaltaisia rawintoaineita.

Jos ruoka onkin sillä tawoin tullut murennetuksi muruiksi, ei se

suinkaan helposti kulkisi eteenpäin, jos se olisi aiwan kuiwa, niinkuin
esim. kuiwa leipä tahi heinä; eikä eläimillä olekaan aina wettä
saatawilla sillä kastellakseen semmoista ruokaa. Sentähden löytyy
suuontelon wieressä omituisia elimiä, joita sanotaan sylkirauhasiksi,
ja jotka erittäwät nesteen, syljen, millä ruoka jo pureksittaessa
suuontelossa kastetaan. Paitsi sitä että ruoka tämän kautta woidaan
helpommasti saattaa edemmäksi suolitorwessa, tulee se jo syljen
waikutuksesta johonkin määrään toisenlaiseksi muutetuksi, niin että
se helpommin sulatetaan. Itse sekoittamisen suuontelossa toimittaa
suurimmaksi osaksi erityinen elin, kieli.

Kun rawintoaine on tullut walmiiksi pureksituksi, tulee se

suuontelon peräosan kautta suolitorween, jonka ensimmäistä osaa
sanotaan nieluksi. Ja täällä se ajetaan edemmäksi sen kautta, että
nielu äkisti supistuu ja painaa puruksen alas; tätä sanomme ruo'an
nielemiseksi. Jos eläin woisi tällä tawoin lakkaamatta ottaa ruokaa
sisäänsä ja aina wähän kerrallaan, niin woisi alas nielty kulkea
wähitellen suolen toisen osaston, ruokatorwen eli emättimen, läpi,
sekä edelleen läpi koko hienon suolitorwen. Mutta kaikkein
enimmissä tapauksissa eläin ei woi syödä alinomaa, waan ottaa
ennemmin kerrallaan enemmän ruokaa ja juomaa, kuin se heti woi
ajaa edemmäksi ahtaassa suolessaan. On sentähden tarpeellista että
osa suolta jo alussa saa toisen muodon ja wäljentyy rakoksi eli
pussiksi, jossa suurempi joukko pureksittua rawintoa saa sijaa. Tätä
osaa sanotaan watsalaukuksi tahi suorastaan watsaksi. Täällä
sekoittuu ruoka ja juoma wähän aikaa toisiinsa ja erään omituisen
nesteen, mahanesteen, kanssa, joka tihkuu watsan seinämistä, ja
myöskin waikuttaa aineiden muuttumista toisenlaisiksi. Onpa meidän
sarwi-elukoillamme, niinkuin lampailla ja lehmillä, watsa jaettu
useampiinkin erilaisiin osastoihin. Yhteen näistä ottawat he,
laitumella ollessaan, suuren waraston puoleksi pureksittua heinää;
kun ne sittemmin kaikessa mukawuudessa lepääwät, työntäwät he
ylös pieniä osia tätä takaisin suuhun pureksiakseen sitä
hienommaksi; wasta sitten niellään ruoka kulkemaan edemmäksi
suolitorwessa. Tätä syömistapaa sanotaan märehtimiseksi.

Älköön kukaan kuitenkaan luulko ruumiin myöskin woiwan täyttää

kaikkea sitä ruokaa, mitä näin on oikein pureksittu ja nielty. Ei, jo
jokaisessa suupalassa leipää löytyy aineita, jotka seuraawat mukana
mitään hyötyä tekemättä. Millä tawalla sitten ruumis woi kaikesta
eroittaa kelpaawan ja ottaa sen omakseen; eikö löydy mitään
erityistä elintä, jonka tehtäwä tämä on? On kyllä, se on sen
suolitorwen osan tehtäwä, joka seuraa lähinnä watsalaukun perästä,
nimittäin ohjassuolen, juuri sen suolenosaston, joka on
watsaontelossa monessa lenkussa. Se on se, jonka toimen kautta
rawitsewat aineet otetaan pois suolen wellinkaltaisesta sisällöstä.

Kun ensi kertana teurastetaan, niin tarkasta ohjassuolta kuin myös

muita suolitorwen osia, heti kun owat ruumiista ulosotetut. Silloin
huomaa helposti niiden liikkuwan, etenkin jos niitä kosketellaan, ja
melkein luikertelewan watsaontelossa isojen onkilierojen tapaan. Syy
tähän on se, että suolen seinä woi supistua kokoon niin, että torwi
tulee ahtaammaksi, jonka jälkeen se taas laajenee. Kun tämä
supistuminen kulkee eteenpäin, näyttää siltä kuin suoli mateleisi.
Wielä joku hetki kuoleman perästä on suolella tämä kyky jäljellä.
Eläimen eläessä oliwat liikunnot woimallisemmat; suureksi osaksi
juuri niitten kautta ruoka ajetaan eteenpäin suolitorwessa, ja tällä
matkalla käytettäwät aineet eroitetaan ruumiiseen.

Kuten tietty on suolenseinä ohut ja pehmeä, waan se on kuitenkin

niin wahwa, ettei suolen sisältö woi tunkeutua sen läpi. Aiwan
läpipääsemätön se ei kuitenkaan ole; sillä ruoan kulkiessa suolen
kautta imee seinä suuren osan nesteestä, joka sillä tawoin ruumiin
waralle eroitetaan. Eroitettu rawinto ei kuitenkaan kulje läpi koko
seinän suoraan watsaonteloon, waan jääpi hienoihin putkiin suolen
seinässä, josta kohta tulemme puhumaan.

Kuitenkin, waikka ruoka olisi kuin hywästi tullut pureksituksi ja

lioitetuksi, löytyy kuitenkin osia siitä, jotka olisiwat erinomaisen
hyödyllisiä ruumiille, waan joita ohutsuolen seinä ei woi suorastaan
imeä pois. Niin on asian laita kaiken sen raswan kanssa, jota löytyy
niin hywin kasweissa kuin eläinruumiissa, ja joka siis tulee suoleen
rawintoaineiden kanssa. Ettei niin tärkeä osa rawintoa menisi
kokonaan hukkaan, on se toisenlaiseksi tehtäwä aiwan omituisella
tawalla, ennenkuin se ehtii ohjassuolen läpi.

Kaikki tiedämme, ettei raswatahroja waatteista saada pois paljaalla

wedellä, koska tawallinen raswa ei sekoitu weteen. Mutta jos ottaa
lipeätä awuksi, tulee raswa sen kautta saipuaksi muutetuksi; ja
koska saipua, niinkuin kaikki tiedämme, helposti liukenee wedessä,
sanomme lipeän ottawan raswan pois waatteesta. Nyt owat kaikki
ruumiin kudokset, siis myöskin suolenseinät, muutaman
wedensekaisen nesteen läpiliottamat; ne owatkin sentähden raswalle
läpipääsemättömät. Juuri tästä syystä ei ruoassa löytywä raswa woi
päästä suolenseinän läpi tahi kudoksien sisään, waan menisi
kokonaan ruumiilta hukkaan, ellei se jonkun lipeänkaltaisen lisäyksen
kautta woisi itse suolessa muuttua saipuankaltaiseksi. Mistä
semmoinen lisäys nyt on saatawa, joka tekisi tärkeän raswan
ruumiille kelpaawaksi?

Semmoisen nesteen walmistaa muutama ruumiin omista elimistä,

joka monessa suhteessa on yhtäläinen kuin sylkirauhaset, waan
jonka paikka on watsaontelossa ja sentähden on saanut nimekseen
watsasylkirauhanen. Suoli itse on kiinnitetty asemaansa
kinniäiskalwon kautta ensimmäisen ohjassuolilenkun sisäpuolella.
Rawinnon ei tarwitse kuitenkaan tulla suolesta itse elimeen, waan
watsasylkirauhanen walmistaa nesteen, watsasylkinesteen, joka
hienon putken kautta johdetaan suoleen. Kun raswa suolessa
sekoittuu tämän nesteen kanssa, jakautuu se hywin pieniin paljaalle
silmälle näkymättömiin pisaroihin, jonka kautta koko neste suolessa
tulee saipuaweden kaltaiseksi ja maidon näköiseksi.

Mutta näinkin pieninä pisaroina woisi raswa tuskin tulla imetyksi,

sillä märkä suolenseinä estää niidenkin läpipääsemistä. On
sentähden tarpeellista, että rawintoon wielä sekoittuu neste, joka
niin sanoaksemme woitelee suolenseinää ja tekee sen raswa-aineita
läpipäästäwäksi. Tämän nesteen walmistamista warten on ruumiilla
myöskin erityinen elin, nimittäin maksa, jolla sitä paitse on muitakin
tehtäviä. Maksan on iso tummanruskea kappale, jonka heti huomaa,
kun aukaisee jonkun eläimen watsaontelon. Nestettä, jota maksa
walmistaa, sanotaan sapeksi, ja se on karwaalle maistawa wiheriä
neste, jota joku määrä tawallisesti löytyy waralta walmiina ja
säilytettynä n.s. sappirakossa. Kun myöskin tätä nestettä hienon
torwen kautta waletaan suoleen, tulewat sen seinät semmoisiksi,
että helposti päästäwät aiwan pienet raswa- eli öljypisarat läpi.
 Niin monen, waan kuitenkin niin yksinkertaisen walmistuksen
perästä ajetaan nyt suolen wellinkaltainen sisältö koko ohjassuolen
läpi. Sen seinät owat sillä aikaa, niinkuin jo olemme sanoneet,
tilaisuudessa ikäänkuin imeä sisäänsä tahi siiwilöidä läpitsensä sekä
wedensekaisia että myöskin raswaisia osia ruoasta. Molemmat osat
johdetaan sitten hienojen melkein näkymättömien putkien kautta,
pitkin suolen seinää ja kinniäis-kalwoa, ylöspäin selkää kohti, jossa
kaikki putket wähitellen yhtywät. Neste on tässä juuri öljypisaroiden
sekoituksen kautta melkein maidonkarwainen; siitä syystä sitä
sanotaankin maitonesteeksi, waan sitä ei saa millään muotoa luulla
siksi nesteeksi, jota me jokapäiwäisessä elämässämme tunnemme
maidon nimellä. Itse putkeja sanotaan maitonestesuoniksi, ja
niinkuin kohta tulemme näkemään, tulee maitoneste niistä wiimein
ruumiin kaikkiin osiin.

Nämä ruoan toisenlaiseksi muuttamiset ja sen eroittuminen

suolenseinämiin tekewät, niinkuin ylempänä sanottiin, sen, mitä me
nimitämme ruoansulatukseksi. Kun suolen sisältö sillä aikaa on tullut
aiwan werkkaan ajetuksi ohjassuolen loppuun saakka, ei ole enää
paljoa jäljellä, jota woidaan käyttää. Ruumiisen otettujen
rawintoainetten jäännökset, joita ei woida sulattaa, keräytywät silloin
suolitorwen wiimeiseen osastoon, jonka on melkoisen paksumman
edellistä, ja joka sentähden on saanut nimen paksusuoli. Tästä
tyhjennetään liikanaiset aika ajoin ruumiista suolen toisen
aukeaman, peräsuolen, kautta.

Me olemme siis tulleet näkemään suolen kokonaisuudessaan

täydellisemmillä eläimillä muodostuneen useammaksi omituiseksi
elimeksi, joilla jokaisella on erityinen tehtäwänsä: suuontelo
hampaineen ja kielineen toimittaa ruoan hienontamista, joka sitten
nielun ja emättimen kautta johdetaan watsalaukkuun; wiimeksi
mainittu osasto ynnä ohjassuolen kanssa owat ruoan toisenlaiseksi
muuttamista ja käytettäwän eroittamista warten, kun taas
käyttämätön osa keräytyy paksuunsuoleen ja saatetaan pois
ruumiista peräsuolen kautta. Waikka jokaisella näistä osista on eri
tehtäwänsä, tekewät he kuitenkin kaikki yhteensä yhden ainoan
torwen, suolitorwen. Tämän torwen wieressä, waan likimmäisessä
yhteydessä sen kanssa, löytyy muita elimiä, sylkirauhaset,
watsasylkirauhanen ja maksa, jotka kaikki hienojen putkien kautta
antawat nestemäisiä lisäyksiä ruoan sulattamiseksi. Samalla tawalla
waikuttaa wielä muutamat muut wähemmänarwoiset elimet, jotka
tässä jätämme mainitsematta. Yhteensä tekewät kuitenkin suoli ja
kaikki nämä elimet kokonaisuuden, rawintotorwen ja sen lisäkkeet;
kaikki wälittäwät sitä osaa rawitsemista, jota sanotaan
ruoansulatukseksi.

Kun ruoansulatuksen elin on niin mutkikkaasti rakennettu, näyttää

siltä kuin myös koko sen tärkiäarwoinen työ olisi hywin waiwaloista.
Mutta merkillistä kyllä, me emme tunne kuitenkaan
ruoansulatuksesta tuskin mitään. Suolitorwi toimittaa nimittäin toko
työn aiwan ilman meidän siitä huolta pitämättä, ja se täyttää
toimensa tawallisesti hywin, waikka kyllä sillä onkin siinä täysi työ.

Waan juuri koska suolitorwella siis on sangen waikea ja tärkeä

tehtäwä, tulee meidän olla warowaisia, ett'emme tekisi sitä wielä
waikeammaksi; tämä tapahtuu jos käytämme sopimatonta rawintoa,
s.o. nielemme semmoisia aineita, jotka rasittawat ja häiritsemät
elimiä. Sentähden ei pidä antaa kiinteitä ravintoaineita pienille
wastasyntyneille lapsille, joiden suolitorwi ei wielä woi sulattaa
semmoista; eikä pidä myöskään täysikaswaneiden käyttää
terweydelle wahingollista tahi huonosti walmistettua ruokaa. Ja yhtä
wäärin on wahingoittaa suolitorwea sopimattomilla juomilla, niinkuin
paljolla wiinalla, sillä siten pilaantuu tämä tärkeä elin wähitellen, ja
koko ruumis saa sitten tautia kärsiä mielettömyytemme tähden.

Kun me itse tahi elukkamme olemme tehneet työtä oikein lujasti,

tunnemme wäsymystä ja niin lewon kuin rawinnon tarwista. Aiwan
niin on myös ruumiin eri kudoksien ja niiden yksin pienimpienkin
osien, solujen, laita. Myöskin ne owat, niinkuin olemme nähneet,
täyttäneet tehtäwänsä ja owat siinä usein tulleet sangen paljon
waiwatuiksi. Meidän ei sentähden tule kummeksia että nämä
pienimmät osat sanan warsinaisessa merkityksessä woiwat wäsyä
sekä tarwitsewat wirwoitusta. Miten nyt ruumiin kaikki pienimmät
osat saawat jotakin, joka woi wahwistaa heitä uuteen työhön? Niiden
tulee kaikkien saada osansa rawintoaineista. Hywä; mutta
tulewathan rawintoaineet ainoastaan suolitorween; mikä hyöty nyt
jäsenille on siitä, että watsa nauttii waikka kuin woimallista rawintoa,
kun ne owat kaukana siitä, ja heillä ei ole mitään sen kanssa
tekemistä?

Todella on kuitenkin kaukaisimmillekin ruumiin osille hyötyä siitä,

että watsa sulattaa ruoan. Koko elontoimen jakamisen kautta saiwat
juuri rawintoelimet tehtäwäksensä pitää huolta yksinomaisesti
rawinnosta; ja samanlainen työnjako näiden elinten kesken on
antanut erittäin suolitorwelle huolen rawintoaineiden soweliaasta
muuttamisesta, josta tähän asti olemme puhuneet. Katsokaamme
nyt mitkä toiset elimet taas pitäwät huolta siitä, että se, minkä suoli
sillä tawoin on walmistanut, myös tulee kaikkien ruumiinosien,
pienimpienkin, hywäksi.

Ymmärtää helposti, ett'ei se neste, jonka suolenseinä eroitti

ruoasta, woi suorastaan tulla ruumiin kaikkiin osiin. Monessa
waillinaisemmassa eläimessä tapahtuu kyllä niin; waan
täydellisempien ruumis on niin moniosainen että semmoinen on
mahdotonta. Siis täytyy ruumiilla olla joku omituinen rakennus, s.o.
erityisiä elimiä, jotka pitäwät huolta walmistetun maitonesteen
lewittämisestä. Tämä tapahtuu werentiehyeiden kautta, joista nyt
tahdomme puhua.

III. Kiertokulkuelimet.

Kun olemme awanneet teurastetun eläimen ruumiin, Löydämme

paitse suurta watsaonteloa, jossa suolet owat, toisen pienemmän
ontelon, nimittäin rintaontelon rintakehän sisällä. Niinkuin kuwa
osoittaa näkyy tässä kaksi elintä, molemmat waalewat ja pehmeät
keuhkot, joista ensi luwussa tulemme puhumaan, ja niiden wälissä
on ympyriäinen wähän suippopäinen, lihainen kappale, sydän. Jos
tekee leikkauksen sydämeen, niin huomaa sen olewan onton ja
lokeroista johtawan useampia torwia ulos eri suuntiin, niin hywin
lähellä olewiin keuhkoihin kuin koko muuhun ruumiisen. Me
nimitämme näitä putkeja werisuoniksi. Sydämessä ja suonissa on
weri, wedensekainen, punainen neste, jonka kaikki tunnemme. Jos
woisimme katsella kaikkia näitä elimiä rintakehässä eläimen wielä
elossa ollessa, niin meitä hämmästyttäisi se wäsymätön työ, joka
täällä on käymässä. Me näkisimme mitä osaksi jo kädellämme
tunnemme rinnan ulkopuolella, miten sydän lakkaamatta supistuu ja
taas wäljenee, miten se tämän kautta imee werta muutamista
werisuonista, joita olemme kuwassa merkinneet kirjaimilla d ja l, ja
tempoawaisen supistuksensa kautta seuraamassa silmänräpäyksessä
puristaa ulos sen taas toisiin, jotka owat merkityt kirjaimilla a ja i.
Weri nimittäin ei woi kulkea takaisin sydämestä d:llä ja l:llä
merkittyihin suoniin, syystä että muutamat kelmut asettuwat läppinä
eli lämsinä eteen ja sulkewat ne, niin, että ne taas aukenewat wasta
kun sydän ensi kerran imee werinesteen sisäänsä. Koko laitos tekee
siis työtä imupumpun tapaan. Waikka me kohta ymmärrämme tässä
olewan toiminnan käymässä, joka ruumiin elolle on mitä tärkeimpiä,
emme tässäkään itse huomaa mikä waiwaloinen työ sydämellämme
on tehtäwänä. Me emme nimittäin woi mielemme mukaan hallita
sydämen tykytystä, waan ainoastaan tarkata sitä. Myöskin muissa
paikoin ruumista woimme huomata miten weri sysäyttämällä ajetaan
eteenpäin suonissa, esim. ranteessa. Näitä sysäyksiä sanomme
suonen tykytykseksi, ja niistä woi lääkäri wetää kaikenlaisia
johtopäätöksiä tilastamme meidän sairaina ollessamme. Sillä kun
meillä esim. on kuume, tykyttää sydän ja suoni paljoa kowemmin ja
tiheämmin kuin terweinä ollessamme; ja kun olemme hywin
woipuneina, on tykytys melkein seisattumaisillaan.

Minnekäs kaikki tämä werenpaljous joutuu, jonka sydän tällä

tawoin lakkaamatta lewittää ympärille, tahi toisin sanoen, mihin
kaikki nämä werisuonet kulkewat? Saadaksemme selwän tästä,
katselkaamme kuwia. Suuri werisuoni, joka kuwassa 1 on merkitty
kirjaimella a, kulkee kaikkiin ruumiin osiin, ja sen lukuisista
haaroituksista näemme tärkeimmät kuwassa 4. Lopussa tulewat
haaroitukset paljoa hienommiksi ja lukuisemmiksi kuin mitä näemme
kuwassa, niin hienoiksi, ettei meidän silmämme woi löytää heitä
ilman tarpeeksi suurentawatta lasitta; ja hienoimmat päät
tunkeutuiwat wiimein niiden pienien solujen ja syitten wäliin, joista
ruumiin kudokset owat yhdistyneet. Näitä hienoimpia haaroituksia
sanotaan hiussuoniksi, waikka ne todella owat hiuskarwaa paljoa
hienommat. Hiussuonet alkawat sitten taas yhdistyä, ne tekewät
kohta näkywiä werisuonia; ja, jos niitä seuraa, huomaa kohta yhä
useampien käywän yhteen ja niiden wiimein suurina suonirunkoina
päättywän sydämeen takaisin. Nämä isot suoniputket owat tuwassa
1 merkityt kirjaimella d. Hiussuonia löytyy siis melkein kaikkialla
ruumiissa; me emme woi missään tehdä leikkausta itse nahkaan
leikkaamatta poikki useampia semmoisia, ja silloin wirtaa weri ulos;
haawa wuotaa werta. Aina näihin hienoimpiin haaroituksiin ajaa
sydän lakkaamattoman weriwirran. Sydämestä kulkee siis weri
muutamien suonien kautta kudoksiin ja näitä suonia sanotaan
waltasuoniksi eli waltimoiksi. Kudoksista sitä wastoin palaa weri
sydämeen takaisin toisten suonien kautta, ja niitä sanotaan
laskusuoniksi eli laskimoiksi. Suonet wälittäwät siis weren alituista
kiertokulkua, josta syystä sydäntä ynnä werisuonien kanssa
sanotaan ruumiin kiertokulkuelimiksi.

Koko elimen tehtäwä on siis lewittää erästä nestettä, werta,

ruumiin eri osiin. Saman torwen kautta lewitetään myös
ruoansulatuselinten ruoasta walmistama maitoneste, josta ennen
olemme puhuneet. Ylempänä mainittiin nimittäin jo, että maitoneste
ohjassuolista keräytyy hienoihin putkiin, jotka yhtywät watsaontelon
selkäpuolessa. Täältä jatkuwat maitonesteen putket rintaonteloon ja
päättywät siinä wiimein muutamaan laskusuoneen. Itse maitoneste
sekoittuu siis täällä wereen ja tulee sillä tawoin sydämeen, joka elin
sittemmin, niinkuin äsken olemme nähneet, werisuonten kautta
saattaa koko sekoituksen ruumiin kaikkiin osiin.

Ne pienet solut ja syyt, jotka, niinkuin olemme sanoneet, tekewät

kaikki ruumiin kudokset, eiwät suinkaan ole nesteille aiwan
läpipääsemättömät, waan woiwat päinwastoin ikäänkuin imeä
sisäänsä niitä. Tämä woi tapahtua myös sen erinomaisen hienon
kalwon läpi, joka on hienoimpien werisuonien (hiussuonien) seininä.
Kun nyt nämä suonet owat aiwan kiinni solujen seinissä ja alituinen
weriwirta siis juoksee niiden kupeella, woiwat solut saada sulaa
rawintoa, niin pian kuin ne semmoista tarwitsewat. Aina kunkin
tarkoituksen ja toimen mukaan tarwitsewat he, ja niiden kautta
myös koko kudos, jokainen oman lajinsa rawintoa. Ne löytäwät sen
myös juuri werestä, semmoisena aineyhdistyksenä kuin tämä
tawallisesti on. Kun solu eli kudos on saanut tarpeensa, tulee se
wahwistetuksi uudestaan tekemään tehtämänsä.

Ruumiissa on siis laiteltu ― jos saamme käyttää wertausta ―

melkein niinkuin suuressa nawetassa, jossa elukat seisowat kukin
pilttuussaan, ja pitkä ränni eli kouru kulkee kaikkien editse. Samoin
kuin jokainen eläin siinä mielensä mukaan woi ottaa milloin wettä, ja
milloin muuta wetelää rawintoa, jota kaadetaan purtiloon, niin
löytäwät solut ja kudokset mitä tarwitsewat lakkaamatta
kiertelemästä weriwirrasta.

Jos kiertokulkuelimiä ei löytyisi, ei siis rawintokanawa tekisi

ruumiille mitään hyötyä; waan sen kautta että erityisiä elimiä löytyy
maitonesteen lewittämistä warten weren kanssa ruumiisen, ei
suolitorwi yksinään nauti rawintoa, waan walmistaa sitä kaikille
elimille ruumiissa. Eikä rawintokanawa siinä tule suinkaan
osattomaksi. Senkin kuduksia wirkistää juuri sama werineste, sillä
erityisiä suonia johtaa myös suolen seiniin. Waikka kuuluukin
kummalliselta, ei suoli nimittäin tule rawituksi ainoastaan ja
wälittömästi niistä ravintoaineista, jotka kulkewat sen läpi, waan sen
täytyy myöskin saada elatuksensa aiwan samalla tawalla kuin kaikki
muut ruumiin osat s.o. weren awulla. Palkinnoksi siitä tekee suoli
työtä sitten uudella woimalla, taas walmistaen rawintonestettä
ruumiisen wiimeksi otetusta ruoasta.

Sanottiin maitonesteen semmoisena kuin se tuli suolesta olewan

wesikirkkaan tahi maidon kaltaisen nesteen. Kun nyt weri on kauniin
punaista, pitää siinä olla wielä jotakin muuta; ehkä sillä on muitakin
tehtäwiä kuin lewittää sitä mitä suoli on walmistanut? On kyllä.
Elimellinen ruumis ei elä ainoastaan paljaasta kiinteästä ja sulasta
rawinnosta, waan se tarwitsee sitä paitse ilmaa tahi niin sanottuja
kaasuja. Myös niiden ottamista warten löytyy ruumiissa erityisiä
siihen sowiteltuja elimiä, joista nyt käymme puhumaan.

IV. Hengityselimet.

Ilmassa on kaksi erilaista aineosaa, joita sanomme happikaasuksi

ja typpikaasuksi. Se on pääasiallisesti edellistä, happikaasua eli
eloilmaa, jota ruumis tarwitsee eräitä tarkoituksia warten, joista
etempänä tulemme puhumaan. Waan miten kaasu on saatawa
ruumiisen? Woitaneenkohan sitäkin, samoin kuin ruokaa, niellä alas
ja sulattaa suolitorwessa?

Tawallansa. Tarkasta huwiksesi sammakkoa, joka istuu hiljaa, ja

katso miten sen leuanalus wähänwäliä pöyhistyy; eläin ottaa
nimittäin wähän ilmaa suuonteloon ja ajaa sen alas supistamalla
nielua. Ilmarakko ei kuitenkaan, niinkuin ruoka, tule watsaan saakka,
waan painetaan sitä ennen muutaman siwulla olewan reiän kautta
kahteen siwupussiin eli rakkoon. Niellessä paisuwat siis rakot; waan
kun suu awataan tahi ei enää pidä ilmaa, pääsee ilma taas ulos ja
rakot kutistuwat. Nämä kaksi rakkoa owat sammakon n.k. keuhkot.

Linnuilla sekä imettäwäisillä, ja siis myöskin ihmisellä, owat samat

elimet, keuhkot, poljon suuremmat ja moniosaisemmat
rakennukseltaan. Kuwassa 1 näemme ne niiden asennossa
rintaontelossa yhden kummallakin puolen sydäntä. Ne owat
pehmeitä ja jaetut liuskareihin niinkuin näemme toisesta keuhkosta
kuwassa, ja niiden iäpi tunkee joka kohdassa haaraisia ilmaputkeja,
niinkuin näemme toisesta keuhkosta kuwassa. Selwyyden wuoksi
owat tässä kuitenkin waan paksummat torwet kuwatut; ainoastaan
alemmassa liuskassa näkyy wähän hienompia. Nämä ilmaputket
yhtywät wähitellen yhdeksi emäputkeksi kussakin keuhkossa, ja
nämä molemmat wiewät yhteen ja samaan torween, henkitorween
(kuw. 1, k), joka aukea nieluun samoin kuin rakot sammakolla.

Sammakon täytyy, sanoimme, puristaa ilmaa keuhkojensa sisään;

imettämäisten taas ei tarwitse tehdä niin, sillä ne woiwat, niinkuin
kohta tulemme oppimaan, wäljentää ja painaa kokoon itse rintaa,
jossa keuhkot owat. Melkein niinkuin paljetta nostaessa täytyy silloin
ilman wirrata sisään ja täyttää kaikki ilmatorwet; ja kun rinta taas
painuu kokoon, niin wirtaa ilma takaisin ulos, niinkuin palkeesta. Kun
ilmaa sillä tawoin wuorotellen wedetään sisään ja ajetaan ulos
keuhkoista, sanomme eläimen tahi ihmisen hengittäwän.

Niinkuin ennen olemme maininneet, tulee sydämestä keuhkoihin

suuria werisuonia, jotka näissä elimissä niinkuin ruumiin kaikissa
muissa osissa, haarautuwat erinomaisen hienoiksi hiussuoniksi.
Hienoimmat hiussuonet tulewat silloin olemaan tiheässä kiinni
ilmaputkien päissä eli ympäröitsemään niitä. Wäliseinä, joka eroittaa
suonissa wirtaawan weren ilmaputkeissa olewasta ilmasta, on hywin
ohut, eikä estä niitä tulemasta niin suureen yhteyteen keskenään,
että weri woi ottaa mukaansa jonkun määrän sisäänhengitettyä
eloilmaa. Tämä ei kuitenkaan tule ilmarakkoina wereen, waan
liuenneena samalla tawalla kuin ilmaa löytyy tawallisessakin
wedessä. Oltuansa tummanpunaista, keuhkoihin tullessaan, muuttuu
weri happikaasua ottamalla aiwan heleänpunaiseksi ja wirtaa sen
jälkeen toisien suonien kautta takaisin sydämeen. Tässä nyt