Download the Full Version of textbook for Fast Typing at textbookfull.

com

Metaphysics Sophistry and Illusion Toward a

Widespread Non Factualism 1st Edition Mark
Balaguer

https://textbookfull.com/product/metaphysics-sophistry-and-
illusion-toward-a-widespread-non-factualism-1st-edition-
mark-balaguer/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Download More textbook Instantly Today - Get Yours Now at textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Towards non-being : the logic and metaphysics of

intentionality 2nd Edition Priest

https://textbookfull.com/product/towards-non-being-the-logic-and-
metaphysics-of-intentionality-2nd-edition-priest/

textboxfull.com

The Actual and the Possible: Modality and Metaphysics in

Modern Philosophy Mark Sinclair (Ed.)

https://textbookfull.com/product/the-actual-and-the-possible-modality-
and-metaphysics-in-modern-philosophy-mark-sinclair-ed/

textboxfull.com

The illusion of conscious will Wegner

https://textbookfull.com/product/the-illusion-of-conscious-will-
wegner/

textboxfull.com

Religious Minorities in Non-Secular Middle Eastern and

North African States Mark Tessler

https://textbookfull.com/product/religious-minorities-in-non-secular-
middle-eastern-and-north-african-states-mark-tessler/

textboxfull.com
Metaphysics of Science A Systematic and Historical
Introduction 1st Edition Markus Schrenk

https://textbookfull.com/product/metaphysics-of-science-a-systematic-
and-historical-introduction-1st-edition-markus-schrenk/

textboxfull.com

Changeling Illusion Thirteen Realms Book 3 1st Edition

Marina Finlayson [Finlayson

https://textbookfull.com/product/changeling-illusion-thirteen-realms-
book-3-1st-edition-marina-finlayson-finlayson/

textboxfull.com

Toward a New Nationalism Greg Johnson

https://textbookfull.com/product/toward-a-new-nationalism-greg-
johnson/

textboxfull.com

Ontology and the ambitions of metaphysics 1st Edition

Hofweber

https://textbookfull.com/product/ontology-and-the-ambitions-of-
metaphysics-1st-edition-hofweber/

textboxfull.com

The metaphysics of relations 1st Edition Marmodoro

https://textbookfull.com/product/the-metaphysics-of-relations-1st-
edition-marmodoro/

textboxfull.com
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 27/11/2020, SPi

Metaphysics, Sophistry, and Illusion

OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 27/11/2020, SPi
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 27/11/2020, SPi

Metaphysics, Sophistry,
and Illusion
Toward a Widespread Non-Factualism
by
MARK BALAGUER

1
OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 27/11/2020, SPi

3
Great Clarendon Street, Oxford, OX2 6DP,
United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries
© Mark Balaguer 2021
The moral rights of the author have been asserted
First Edition published in 2021
Impression: 1
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 2020950772
ISBN 978–0–19–886836–1
DOI: 10.1093/oso/9780198868361.001.0001
Printed and bound by
CPI Group (UK) Ltd, Croydon, CR0 4YY
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and
for information only. Oxford disclaims any responsibility for the materials
contained in any third party website referenced in this work.
OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 27/11/2020, SPi

For Emily and Drew

OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 27/11/2020, SPi
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 27/11/2020, SPi

Table of Contents

Acknowledgments xi
1. Introduction 1
1.1 A Synopsis of This Book 1
1.2 The Ways in Which My View Is and Isn’t Anti-Metaphysical 7
1.3 What I Say Here Isn’t Really True 9

PART I NON-FACTUALISM
2. Against Trivialism and Mere-Verbalism (and Toward a Better
Understanding of the Kind of Non-Factualism Argued for in
This Book) 13
2.1 Opening Remarks 13
2.2 Two (or Three) Kinds of Anti-Metaphysicalism 14
2.3 Non-Mere-Verbalist Non-Factualism 19
2.4 Some General Remarks about Metaphysical Problems 20
2.5 Against Metametaphysical Verbalism 25
2.6 A Recipe for Finding Non-Verbal Debates 37
2.7 Against Actual-Literature Verbalism 39
2.8 Why Trivialism Without Metametaphysical Verbalism Is
Metaphysically Uninteresting 41
2.9 Two Kinds of Non-Factualism 43
3. How to Be a Fictionalist about Numbers and Tables and Just
about Anything Else 45
3.1 Opening Remarks 45
3.2 The Mathematics-Based Argument Against Non-Factualism 46
3.3 A Theory of Objective Fictionalistic Mathematical Correctness 52
3.4 FBC-Fictionalism to the Rescue 63
3.5 Do FBC-Fictionalists Unwittingly Commit to Abstract
Objects? 70
3.6 Generalizing the Fictionalist Strategy (or Fictionalist Views
of Other Kinds of Objects) 71
3.7 The Response to the Objection to Non-Factualism 78
3.8 A Recipe for Responding to Section-2.4-Style Arguments 79
3.9 A Possible Slight Alteration to What I’ve Said Here 79
3.10 A Worry and a Response 80
OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 27/11/2020, SPi

viii   

4. Non-Factualism about Composite Objects (or Why There’s No

Fact of the Matter Whether Any Material Objects Exist) 83
4.1 Opening Remarks 83
4.2 Is the Composition Question Trivial? 87
4.3 Against Necessitarianism 90
4.4 Against Contingentism 106
4.5 The Law of Excluded Middle 115
4.6 From Tables to Composite Objects 116
4.7 Pushing the Argument Further 116
4.8 Un-weird-ing the View (at Least a Little) 119
5. Non-Factualism about Abstract Objects 123
5.1 Opening Remarks 123
5.2 The Argument for Non-Factualism: Part 1 124
5.3 The Argument for Non-Factualism: Part 2 134
5.4 Against Necessitarian Platonism and Anti-Platonism 137
5.5 Objections and Responses 151
6. Modal Nothingism 161
6.1 Opening Remarks 161
6.2 Modal Primitivism, Analyticity, and the Lingering
Truthmaking Question 164
6.3 What Is Modal Nothingism? 168
6.4 How Modal Nothingism Could Be True (and How TMW
Could Be False) 180
6.5 The Literali’s Argument for <Modal Nothingism> 181
6.6 The Argument for Modal Nothingism 187
6.7 The Possible-Worlds Analysis and Modal Error Theory 188
6.8 Modal Literalism and Semantic Neutrality 194
6.9 Logic 195
6.10 The Counterfactuals of Chapter 3 Revisited 196
6.11 Metaphysical Possibility and Necessity 197

PART II NEO-POSITIVISM
7. What Is Neo-Positivism and How Could We Argue for It? 201
7.1 Opening Remarks 201
7.2 What Is Neo-Positivism? 201
7.3 Why Neo-Positivism Isn’t Self-Refuting 203
7.4 How to Argue for Neo-Positivism: The General Plan 205
7.5 Step 1 of the Neo-Positivist Argument: How to Decompose a
Metaphysical Question 205
7.6 Step 2 of the Neo-Positivist Argument 209
7.7 Appendix on Scientism 214
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 27/11/2020, SPi

   ix

8. Conceptual Analysis 218

8.1 Opening Remarks 218
8.2 What Is a Concept? 220
8.3 Three Metaphilosophical Views 221
8.4 Why the Decompositional View Is False 225
8.5 A Quick Argument for the Relevance of Facts about the Folk 227
8.6 Pruning the List of Fact Types that Hybrid Theorists Might
Think Are Relevant 230
8.7 Why the Ordinary-Language View Is Correct 232
8.8 Scientism about Conceptual-Analysis Questions 239
8.9 Five Worries 240
8.10 Why It Wouldn’t Undermine Neo-Positivism if the Hybrid
View Were Right 246
8.11 If Concepts Were Mental Objects . . . 247
9. Widespread Non-Factualism 248
9.1 Opening Remarks 248
9.2 Some Examples of Non-Factualism 249
9.3 Some Examples of Scientism 265
9.4 Neo-Positivist Humility 270
10. A Worldview 271

References 275
Index 287
OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 27/11/2020, SPi
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 27/11/2020, SPi

Acknowledgments

I’ve been working on this book for a long time, and a lot of people have read parts
of it (or other works of mine that were, in some sense or other, early versions of
parts of this book) and offered helpful feedback. Thanks are due (at least!) to the
following people: Brad Armour-Garb, Jody Azzouni, Sara Bernstein, Daniel
Bonevac, Otávio Bueno, Ross Cameron, Joe Campbell, Rebecca Chan, Sam
Cowling, Foad Dizadji-Bahmani, Russell Dale, Matti Eklund, Nina Emery,
Hartry Field, John Martin Fischer, Chris Franklin, Carl Ginet, Patrick Girard,
Ricardo Gomez, Alex Grzankowski, Terry Horgan, Eli Hirsch, Manyul Im, Robert
Jones, Robert Kane, Jerry Katz, Arnie Koslow, Uriah Kriegel, Fred Kroon, Jim
Landesman, Matt Leonard, Maureen Linker, Michael Liston, Heather Logue, Ned
Markosian, Dave MacCallum, Penelope Maddy, Russell Marcus, Storrs McCall,
Michael McKenna, Colin McLarty, Henry Mendell, Elliott Mendelson, Yiannis
Moschovakis, Michael Nelson, Daniel Nolan, Timothy O’Connor, Josh Parsons,
Derk Pereboom, Josh Rasmussen, Mike Raven, Kate Ritchie, Mike Resnik, Gideon
Rosen, Raul Saucedo, Stephen Schiffer, Scott Shalkowski, Stuart Shapiro, Ted
Sider, Shel Smith, Michael Strevens, Jack Spencer, Amie Thomasson, Patrick
Todd, Kelly Trogdon, Kadri Vihvelin, Adam Vinueza, Michael Weisberg, David
Widerker, Wai-hung Wong, Steve Yablo, and Ed Zalta. I have almost certainly
forgotten to list some other people who have offered feedback on works of mine
that has been helpful in the writing of this book. For that, I apologize.
Special thanks, for reading and providing helpful feedback on large chunks of
this book, are due to Talia Bettcher, Michaela McSweeney, and David Pitt. And
extra special thanks go to David Builes for reading and giving me useful feedback
on a draft of the entire manuscript.
I would also like to thank Stephan Leuenberger and Jared Warren, who served
as referees for the book for Oxford University Press and who gave me useful
feedback on the penultimate draft. And, finally, I would like to thank Peter
Momtchiloff for helpful discussions regarding the overall structure of the book.
OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 27/11/2020, SPi
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 27/11/2020, SPi

1
Introduction

1.1 A Synopsis of This Book

In this book, I’ll do two things. First, I’ll introduce a novel kind of non-factualist
view and argue that we should endorse views of this kind in connection with a
wide class of metaphysical questions—most notably, the abstract-object question
and the composite-object question (i.e., the questions that ask whether there are
any such things as abstract objects and composite objects). Most of the argument
for this claim will come in Part I, but section 9.2 is relevant to this as well. Second,
in Part II, I’ll explain how my non-factualist views fit into a general anti-
metaphysical view that I call neo-positivism; and I’ll explain how we could go
about arguing that neo-positivism is true; and I’ll take a few first steps toward
filling the argument in.
In general, if MQ is a metaphysical question, then non-factualism about MQ is
the view that there’s no fact of the matter what the answer to MQ is. It’s important
to note, however, that there are multiple kinds of non-factualist views; in
Chapter 2, I’ll clearly articulate the kind of non-factualist view that I’ll be arguing
for in this book. For now, let me just note that my non-factualist views are
importantly different from the kinds of anti-metaphysical views that have been
popular in the philosophical literature. Most notably, they’re different from views
of the following two kinds:

Trivialism about MQ: There’s a fact of the matter about the answer to MQ, but
it’s an utterly trivial fact—along the lines of the fact that all bachelors are
unmarried, or the fact that there are no married bachelors. More specifically,
the facts that settle MQ aren’t substantive metaphysical facts; they’re just semantic
facts (together perhaps with uncontroversial empirical facts).
Mere-Verbalism about MQ: The debate about MQ is merely verbal (I’ll have a
good deal to say about what this means in Chapter 2).

Trivialist and/or mere-verbalist views have been endorsed by, e.g., Hume (1748),
Carnap (1950), Putnam (1987, 1994), Parfit (1995), Sosa (1999), van Fraassen
(2002), Hirsch (2002, 2009), Sidelle (2002, 2007), Schiffer (2003), Thomasson
(2007, 2009a, 2015), Chalmers (2011), and Rayo (2013). In Chapter 2, I’ll argue
that mere-verbalist views are false, and I’ll argue that given the falsity of

Metaphysics, Sophistry, and Illusion: Toward a Widespread Non-Factualism. Mark Balaguer, Oxford University Press (2021).
© Mark Balaguer. DOI: 10.1093/oso/9780198868361.003.0001
OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 27/11/2020, SPi

2 

mere-verbalist views, trivialist views become completely uninteresting from an

anti-metaphysical point of view (in other words, even if they’re strictly speaking
true, they’re metaphysically irrelevant). Moreover, I’ll also explain very clearly in
Chapter 2 how my non-factualist views differ from trivialist and mere-verbalist
views.¹
(The non-factualist views that I’ll argue for in this book are also very different
from the kinds of scientistic anti-metaphysicalism that have been endorsed by
people like van Fraassen (2002), Ladyman and Ross (2007), Maudlin (2007), Ney
(2012), Chakravartty (2013), and Ismael (2013). This point will emerge in
Chapter 7.)
In Chapter 4, I’ll argue for a non-factualist view of the composite-object
question. In other words, I’ll argue that there’s no fact of the matter whether
there are any such things as composite objects like tables and cats and planets,
where a composite object is an object that has proper parts. Moreover, at the end of
Chapter 4, I’ll argue for the more general (and much more radical) claim that
there’s no fact of the matter whether there are any material objects at all—
including mereological simples (i.e., objects without proper parts) and the uni-
verse. My argument for non-factualism about the composite-object question is
based on arguments against the necessitarian and contingentist views of that
question. Roughly speaking, the idea is that there isn’t a fact of the matter about
whether there are any composite objects like tables and cats and planets because
there isn’t a necessary fact about this and there also isn’t a contingent fact about it.
In Chapter 5, I’ll argue for a non-factualist view of the abstract-object question.
In other words, I’ll argue that there’s no fact of the matter whether there are any
such things as abstract objects like numbers and propositions, where an abstract
object is an object that’s non-physical, non-mental, non-spatiotemporal, unex-
tended, and acausal. My argument for non-factualism about the abstract-object
question is similar in certain ways to the Chapter-4 argument for non-factualism
about the composite-object question, but it’s also somewhat different. Roughly,
the argument is based on an argument for the claim that the sentence ‘There are
abstract objects’ is catastrophically imprecise—i.e., so imprecise that it doesn’t
have any truth conditions and doesn’t have a truth value.
In section 9.2, I’ll argue (pretty briefly) that arguments of the kinds that I use in
Chapters 4 and 5 can be used to motivate non-factualist views of a broad class of
metaphysical questions—e.g., questions about Aristotelean properties, tropes,
material constitution, (non-trivial) essential properties, and non-natural moral
facts.

¹ We’ll see in Chapter 2 that mere-verbalism can be combined with non-factualism, and indeed, that
some of the people mentioned in the text are mere-verbalist-style non-factualists; but as I’ll make very
clear in Chapter 2, the non-factualist views that I’ll be arguing for in this book are not of the mere-
verbalist kind.
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 27/11/2020, SPi

.      3

The claim that there’s no fact of the matter whether there are any objects of the
above kinds—i.e., abstract objects like numbers and material objects like planets
and electrons—gives rise to an obvious problem. There are extremely good
reasons to think that (a) our mathematical theories commit to the existence of
abstract objects, and (b) our scientific theories (and many of the claims that we
make in ordinary discourse) commit to the existence of both abstract objects and
material objects. But if this is so, then my non-factualist views seem to imply that
our mathematical and scientific theories (and many of our ordinary-discourse
claims) are not true; it seems that if my non-factualist views are right, then at best,
there’s no fact of the matter whether our mathematical and scientific theories
are true.
You might think this result is unacceptable, but in Chapter 3, I argue that it’s
not. I do this by arguing for a fictionalist view according to which there’s an
objective kind of correctness that applies to our mathematical and scientific
theories, even if those theories aren’t strictly true; more specifically, on the view
I develop, whenever realists about abstract objects and material objects say that a
mathematical or empirical theory (or an ordinary-discourse claim) is true, non-
factualists can say that the given theory (or ordinary claim) is for-all-practical-
purposes true. And I use this result to explain why our mathematical and empirical
theories are useful to us, why they seem right to us, and why it wouldn’t matter—
i.e., wouldn’t be harmful to our purposes—if they weren’t strictly speaking true.
The idea, then, is that non-factualism about the existence of kind-K objects is to
be combined with fictionalism about our discourse about kind-K objects—in
particular, a kind of fictionalism that implies that our claims about kind-K objects
can be for-all-practical-purposes true, even if there’s no fact of the matter whether
they’re strictly and literally true.
In arguing for fictionalist and non-factualist views (in Chapters 3–5), I rely in a
couple of different ways on certain kinds of modal claims. But this gives rise to
another worry about my view. For (a) I’m putting my view forward as a kind of
anti-metaphysicalism, and (b) you might think that anti-metaphysicalists can’t
countenance the existence of modal truths—because you might think that we can’t
commit to the existence of modal truths without also committing to some heavy-
duty metaphysical theory, like Lewisian realism about possible worlds, or platon-
ism (i.e., realism about abstract objects), or some sort of strong essentialist view
according to which every object has a non-trivial essence.
I respond to this worry in Chapter 6 by arguing for a theory of modality that
I call modal nothingism. Roughly speaking, modal nothingism is the view that
there are certain kinds of modal claims that are such that (a) they’re true (or
substantively true—more on what this means in Chapter 6), and (b) there’s
nothing about reality that makes them true. I’ll argue in Chapter 6 that modal
nothingism is true and that it gives us a metaphysically innocent view of modal
discourse, including certain kinds of counterfactuals. In particular, it gives us a
OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 27/11/2020, SPi

4 

metaphysically innocent view of the kinds of modal claims that I commit to in this
book; more specifically, it enables me to say that these modal claims are true
without committing myself to any controversial metaphysical claims—indeed,
without committing myself to any claims about the nature of reality at all.
Moreover, as I point out at the end of Chapter 6, when we combine modal
nothingism with the arguments of Chapter 3, we get a metaphysically innocent
view of logic and mathematics as well.
In Chapter 7, the first chapter of Part II, I introduce neo-positivism. Neo-
positivism is similar—in broad brush strokes, not in detail—to the view that
I think Hume is getting at in the following passage from the very end of the
Inquiry (1748):

When we run over libraries, persuaded of these principles, what havoc must we
make? If we take in our hand any volume—of divinity or school of metaphysics,
for instance—let us ask, Does it contain any abstract reasoning concerning
quantity or number? No. Does it contain any experimental reasoning concerning
matter of fact and existence? No. Commit it then to the flames, for it can contain
nothing but sophistry and illusion.

One way to think of Hume’s view here is as suggesting that there’s a (presumably
exhaustive) division of the kinds of claims we can make (or the kinds of arguments
we can mount, or some such thing) into (a) mathematical (and perhaps logical
and analytic?) claims and/or arguments, and (b) empirical-scientific claims and/or
arguments, and (c) claims and/or arguments that are . . . well, not good, or not
legitimate, or some such thing. The neo-positivist view that I articulate in
Chapter 7 involves a similar (but also importantly different) trichotomy. Very
roughly, neo-positivism is the view that for any metaphysical question MQ, MQ
decomposes into some component subquestions, call them Q₁, Q₂, Q₃, etc., such
that for each of these subquestions—i.e., for each Qi—one of the following three
anti-metaphysical views (or some combination of them) is true:

(i) metaphysically innocent modal-truth-ism about Qi (where, very roughly, this

is the view that Qi asks about the truth value of a modal sentence that’s
metaphysically innocent in the sense that it doesn’t say anything about reality
and, if it’s true, isn’t made true by reality); or
(ii) scientism about Qi (where, very roughly, this is the view that Qi is an
ordinary empirical question about some contingent aspect of physical reality,
and we can’t settle Qi with a priori philosophical arguments); or
(iii) non-factualism about Qi (where, again, this is the view that there’s no fact of
the matter about the answer to Qi).
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 27/11/2020, SPi

.      5

This is extremely rough; in Chapter 7, I’ll give more precise formulations of neo-
positivism, scientism, and metaphysically innocent modal-truth-ism.
You might think that neo-positivism is self-refuting. For you might think that
it’s neither a modal claim nor a physical-empirical claim, and so you might think
that neo-positivism entails that we should endorse non-factualism about the
question of whether neo-positivism is true. I’ll respond to this worry in
Chapter 7. In a nutshell, my response is that neo-positivism isn’t self-refuting
because we can endorse scientism about the question of whether it’s true. Roughly
speaking, the idea is that (a) neo-positivism is an empirical claim about a certain
finite cluster of actual, real-world questions (namely, the questions that are
actually discussed by actual metaphysicians); and (b) we should motivate neo-
positivism with an empirical argument—in particular, by showing that neo-
positivism is true of a randomly selected sample of actual metaphysical questions
and then arguing by induction that it’s probably true of all metaphysical
questions.²
At the end of Chapter 7, I propose a two-step strategy for arguing for neo-
positivist views of specific metaphysical questions. Step 1 is to decompose the
original metaphysical question into some subquestions, and step 2 is to argue that
neo-positivism is true of all of the subquestions. On the method of decomposition
that I propose, one of the component subquestions is always (or almost always) a
conceptual-analysis question (or something like a conceptual-analysis question)—
where a conceptual-analysis question is just a question like ‘What is free will?’, or
‘What is knowledge?’, or ‘What is a person?’ So, for example, the question ‘Do
human beings have free will?’ decomposes into the following two subquestions:

The what-is-free-will question: What is free will?; is it libertarian-freedom?; is it

Hume-freedom?; is it Frankfurt-freedom?; etc.
The which-kinds-of-freedom-like-abilities-do-we-have question: Which kinds of
freedom-like abilities do humans have? I.e., are humans libertarian-free?; and are
they Hume-free?; and so on.³

In Chapter 8, I’ll argue that conceptual-analysis questions (e.g., the what-is-free-

will question, the what-is-a-person question, and so on) are completely settled by
facts about us—in particular, by psychological facts about what we mean by our
words—and I’ll argue that, given this, we should endorse scientism about
conceptual-analysis questions. As we’ll see in Chapters 7 and 9, this makes things

² You might wonder how neo-positivism could be an empirical claim given that (a) it’s a claim about
questions, and (b) questions are presumably abstract objects. I’ll address this worry in section 1.3.
³ When I say that the do-we-have-free-will question decomposes into these other two questions, all
I mean is that if we could answer these two new questions, then we would have all the information we
would need (and obviously more) to answer the do-we-have-free-will question. So I’m not claiming
that my decompositions are the uniquely correct decompositions. I’ll say more about this in Chapter 7.
OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 27/11/2020, SPi

6 

much easier for neo-positivists; for it follows from this that, in every case, once
neo-positivists decompose the original metaphysical question into its component
subquestions, they’ll already have a ready-made account of the conceptual-
analysis question, and so they’ll only have to worry about the other subquestions
of the original metaphysical question. E.g., in connection with the do-we-have-
free-will question, neo-positivists will only have to worry about the which-kinds-
of-freedom-like-abilities-do-we-have question. And as we’ll see in Chapters 7 and
9, the nice thing about these other subquestions—the ones that remain after we
decompose the original metaphysical question and dispense with the conceptual-
analysis question—is that they’re couched in terms of art that have clear, stipu-
lated definitions. So, e.g., the which-kinds-of-freedom-like-abilities-do-we-have
question asks about libertarian-freedom, and Hume-freedom, and so on; and,
importantly, the term ‘free will’ doesn’t appear at all in that question.
As will become clear in Chapter 7, the job of arguing that neo-positivism is true
of each and every metaphysical question is an enormous job—much too big for
one book. Now, if we dedicated a very long book to the task, we might be able to
produce a decent inductive argument of the kind mentioned in the paragraph
before last—an argument in which we showed that neo-positivism is true of a
sample of metaphysical questions and then concluded, via induction, that it’s
probably true of all metaphysical questions. But I won’t try to produce such an
argument in this book; all I want to do here is start the argument. As I’ve already
pointed out, in Chapters 4 and 5, I’ll argue for non-factualist views of the abstract-
object question and the composite-object question. And in Chapter 9, I’ll say a few
words about how we could argue for neo-positivist views of a few other meta-
physical questions. I’ll focus mostly on cases in which I think the main contro-
versial subquestions are non-factual; but at the end of Chapter 9, I’ll say a few
words about a few cases in which I think neo-positivists should endorse scientistic
views, rather than non-factualist views, of the main controversial subquestions.
The remarks of the last few paragraphs—about how I think we should go about
arguing for neo-positivism—are extremely brief. I’ll say much more about this in
Chapters 7–9; but it should already be clear from what I’ve said here that while
neo-positivism is similar in spirit to Hume’s view, the argument that I think we
should use to motivate neo-positivism is completely unlike Hume’s argument
(and it’s also unlike the arguments of the logical positivists—e.g., Carnap (1928,
1934, 1950)—who held similar views).
Finally, Chapter 10 is a very short chapter in which I briefly articulate the
worldview that’s implied (or at least suggested) by the arguments of the rest of
the book.
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 27/11/2020, SPi

.          ’  - 7

1.2 The Ways in Which My View Is and Isn’t

Anti-Metaphysical

1.2.1 Non-Factualism as an Anti-Metaphysical View (In at Least One Way): You

might wonder why neo-positivism—and, more specifically, its three subviews (i.e.,
scientism, non-factualism, and metaphysically innocent modal-truth-ism)—count
as anti-metaphysical views. I’ll say a bit more about this in Chapter 7, but since
this book is mostly concerned with non-factualist views, I want to say a few words
here about why I take views of this kind to be anti-metaphysical. You might try to
resist the idea that non-factualist views are anti-metaphysical by saying something
like the following:

Insofar as non-factualist views are views that we can hold in response to

metaphysical questions, they seem to be metaphysical views.

I have two things I want to say in response to this worry. First, there are obviously
multiple things we might mean by the term ‘anti-metaphysical’, and I don’t claim
to be using it in the only reasonable way. So I want to acknowledge that there
might be some reasonable ways of talking on which the non-factualist views that
I argue for in this book don’t count as anti-metaphysical. Second, I just want to
explain why I think it’s reasonable to say that non-factualist views are anti-
metaphysical in at least one obvious sense; the reason is that non-factualist
views entail that there’s something wrong with the relevant metaphysical
questions—in particular, they entail that there are no right answers to these
questions. Now, different kinds of non-factualism will give us different stories
about why there are no right answers to the relevant questions, and some kinds of
non-factualist views might seem less anti-metaphysical than others. But according
to the versions of non-factualism that I’ll be arguing for in this book, the reason
that there are no right answers to the relevant metaphysical questions is (roughly)
that the language in which these questions are formulated is catastrophically
imprecise, and so the sentences that state the competing answers to these ques-
tions are indeterminate. Given this, I think it’s reasonable to say that according to
non-factualist views of this kind, there’s something wrong with the relevant
metaphysical questions, and so I think it’s reasonable to say that non-factualist
views like this are anti-metaphysical in at least one reasonable sense. But, again,
I don’t want to deny that there might be other kinds of non-factualist views that
seem less anti-metaphysical or that there might be some reasonable senses of
‘anti-metaphysical’ according to which my non-factualist views aren’t anti-
metaphysical.

1.2.2 Two Ways in Which My View Is Not Anti-Metaphysical: Before moving

on, I want to point out two ways in which my position in this book is not
OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 27/11/2020, SPi

8 

anti-metaphysical. First, I would not claim that I don’t have a metaphysics. I do

have a metaphysics. I think there’s a world out there—or some reality out there—
and I think it has a certain nature. But I also think there are, in some intuitive
sense, “fewer facts” in the world than a lot of people think there are. In particular,
I don’t think there are any facts that settle certain questions that metaphysicians
are concerned with; e.g., I don’t think there are any facts that settle questions
about whether there are any abstract objects, or composite objects, or non-trivial
essential properties. So while I have a metaphysics, it’s thinner, in some intuitive
sense, than the metaphysical views of people who think that there are facts of the
matter about these questions. This will become clearer as we proceed, and I’ll
return to this issue in Chapters 4 and 10.
Second, while my view counts (on my usage) as a kind of anti-metaphysicalism,
it’s a fairly metaphysics-friendly kind of anti-metaphysicalism. I say this for two
reasons. First, I’ll be doing some pretty pro-metaphysics things in this book—
things like explaining how mathematical platonists can construct an epistemology
of abstract objects. Second, my anti-metaphysicalism is not of the dismissive/eye-
rolling kind;⁴ I’m not going to be dismissing any metaphysical questions as “silly”,
or anything of the sort; on the contrary, as will soon become clear, I’m going to
fully engage with the metaphysical questions that I discuss.
In connection with this last point, I’d like to say a few words to distance myself
from the title of this book—and, in particular, from any accusations of sophistry.
I picked the title because the metaphilosophical view that I’m arguing for is similar
in obvious ways to Hume’s view and, to be perfectly honest, because I liked the title
and basically couldn’t help myself. But I emphatically reject the idea that philo-
sophers who do metaphysics (and who reject anti-metaphysicalism) are engaged
in some sort of sophistry. I think that analytic metaphysics is bursting at the seams
with extremely good philosophers who disagree with my anti-metaphysicalism.
Also, as will become clear as we proceed (especially in Chapters 3 and 4), some
of the anti-metaphysical views that I’ll be putting forward in this book are just as
bizarre-sounding (from a commonsense point of view) as many of the bizarre-
sounding metaphysical views that anti-metaphysicalists like me want to reject.
Indeed, it seems to me that if we take the problems of metaphysics seriously—
and the point I’m making here is precisely that I do take them seriously—then in
order to wiggle out of these problems, we pretty much have to say things that
sound bizarre from a commonsense point of view. This is because most meta-
physical problems (and maybe all of the really rich, long-standing ones) are
generated by inconsistencies in our commonsense beliefs. So in order to resolve

⁴ I think that Unger (2014) is a paradigm case of the dismissive/eye-rolling kind of anti-
metaphysicalist; but he’s certainly not the only philosopher who writes dismissively of metaphysical
problems.
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 27/11/2020, SPi

.      ’    9

these problems, we have to reject obvious-seeming commonsense beliefs. Which

means that we have to say things that sound bizarre from a commonsense point
of view. And anti-metaphysical views are no exception to this—they can sound
just as bizarre as the first-order metaphysical theories that they’re designed
to avoid.
In any event, to repeat, I don’t think that typical mainstream metaphysicians
are engaged in sophistry, and while I do think that they sometimes fall prey to
illusions, I’m sure that they would say the same thing about me.

1.3 What I Say Here Isn’t Really True

In Chapters 4 and 5, I’m going to argue that there’s no fact of the matter whether
there are any composite objects or abstract objects. But it’s very hard to say
anything without referring to such things. E.g., as I pointed out above, we refer
to these things all the time in our mathematical and empirical theories and in
our ordinary discourse. But, again, I argue in Chapter 3 that we can admit that
our theories and ordinary claims aren’t strictly speaking true (because they refer
to composite objects and abstract objects and arguably other non-existent
things—or other things about which there’s no fact of the matter whether they
exist) and still maintain that there’s a sort of correctness that attaches to our
theories and ordinary claims. Above, I said that this kind of correctness is a kind
of for-all-practical-purposes truth. We can also think of it as a kind of truth in
the story; for, roughly, the sentences that are correct in this sense are the ones
that would have been true if composite objects and abstract objects had existed.
I’ll make this more precise in Chapter 3, but the point I want to make here is
that I adopt the same attitude toward my own claims in this book that I adopt
toward our empirical scientific theories. It would be extremely awkward for me
to write in a way that avoided reference to, and quantification over, composite
objects and abstract objects; if I did that, this book would be unreadable. But
the arguments of Chapter 3 show that there’s no reason for me to do this. For,
again, I can just say that my claims in this book have the same status that our
empirical theories have—they might not be strictly speaking true, but they’re
for-all-practical-purposes true because they’re true in the story of composite
objects and abstract objects. For more on this, see Chapter 3.
Here’s an example of this: I said above that I take the neo-positivist view that
I introduce in Chapter 7 to be an empirical claim; moreover, as we’ll see in
Chapter 7, I would say the same thing about my non-factualist views—e.g., non-
factualism about the abstract-object question. But you might wonder how this
could be right; for (a) neo-positivism and non-factualism about the abstract-object
question are claims about questions, and (b) questions are presumably abstract
objects. My response: (i) all of our best empirical theories make reference to
OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 27/11/2020, SPi

10 

abstract objects as well, and Chapter 3 explains why this isn’t a problem for me;
and (ii) I endorse the same view of neo-positivism and my non-factualist views
that I endorse of other empirical theories that make reference to abstract objects,
e.g., quantum mechanics. In particular, on my view, these theories aren’t strictly
true, but that’s OK because they’re for-all-practical-purposes true. Again, for more
on this, see Chapter 3.
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 4/12/2020, SPi

PART I
NON-FACTUALISM
OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 4/12/2020, SPi
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 4/12/2020, SPi

2
Against Trivialism and Mere-Verbalism
(and Toward a Better Understanding
of the Kind of Non-Factualism
Argued for in This Book)

2.1 Opening Remarks

As I pointed out in Chapter 1, I will argue in this book for non-factualist views of a
fairly wide class of metaphysical questions. We can think of non-factualist views as
anti-metaphysical views of a certain kind; but there are many different kinds of
anti-metaphysical views, and my arguments for non-factualist views rely upon the
rejection of anti-metaphysical views of a different kind, namely, trivialist views.
In this chapter, I will argue against trivialist views. I’ll also argue against mere-
verbalist views. More precisely, what I’ll argue is that (a) mere-verbalist views of a
certain kind are false, and because of this, (b) trivialist views are metaphysically
irrelevant in a certain sense—i.e., even if they’re true, they’re metaphysically
uninteresting and unimportant.
In the process of arguing against trivialist and mere-verbalist views, I will also
be clarifying the precise way in which my non-factualist views differ from trivi-
alism and mere-verbalism. This is important because trivialist and mere-verbalist
views have been extremely popular in recent years. Views of these kinds have been
defended by, e.g., Carnap (1950), Putnam (1987, 1994), Parfit (1995), Sosa (1999),
van Fraassen (2002), Hirsch (2002, 2009), Sidelle (2002, 2007), Schiffer (2003),
Thomasson (2007, 2009a, 2015), Chalmers (2011), Dennett (2013), and Rayo
(2013)—and, in a limited way, by Button (2013).¹ Also, going back further,
Hume (1748) endorsed a mere-verbalist view of the free will debate.
(Others have argued against trivialist and mere-verbalist views as well—e.g.,
Hawthorne (2006), Sider (2006, 2009), Eklund (2008, 2016), Bennett (2009),
McSweeney (2016), and again, in a limited way, Button (2013). The arguments
I provide here are different from these other arguments, although my argument

¹ Button argues against a very specific kind of trivialism; and he defends another kind; and he leaves
open which metaphysical questions are trivial or merely verbal (and how widespread the phenomenon is).

Metaphysics, Sophistry, and Illusion: Toward a Widespread Non-Factualism. Mark Balaguer, Oxford University Press (2021).
© Mark Balaguer. DOI: 10.1093/oso/9780198868361.003.0002
OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 4/12/2020, SPi

14    -

against mere-verbalism is similar in certain respects to arguments in Hawthorne

(2006) and Eklund (2016).)

2.2 Two (or Three) Kinds of Anti-Metaphysicalism

2.2.1 The First Two Kinds of Anti-Metaphysicalism: Let MQ be a specific

metaphysical question—e.g., the question of whether there are any past and future
objects, or abstract objects, or whatever. Given this, here are two different views
that we could hold regarding MQ that could reasonably be thought of as anti-
metaphysical views:

Non-factualism about MQ: There’s no fact of the matter about the answer to
MQ. E.g., if MQ is the question of whether there are any abstract objects, then
non-factualism about MQ is the view that there’s no fact of the matter whether
there are any abstract objects.
Trivialism about MQ: There’s a fact of the matter about the answer to MQ, but
it’s an utterly trivial fact—along the lines of the fact that all bachelors are
unmarried, or the fact that there are no married bachelors. More specifically,
the facts that settle MQ are not substantive metaphysical facts at all; on the
contrary, they’re just semantic facts (i.e., facts about the meanings or truth
conditions of our sentences), together perhaps with ordinary empirical facts
that are entirely uncontroversial.

There’s also a third kind of anti-metaphysicalism that I want to discuss—namely,

mere-verbalism—but it’s not distinct from the two views listed above. On the
contrary, mere-verbalist views are usually either trivialist views or non-factualist
views. But before I say what mere-verbalism is, I need to say what a merely verbal
debate is.
(By the way, I’m not claiming that this list of anti-metaphysical views is
exhaustive; these are just the views that I’ll be concerned with in this chapter;
I’ll discuss some other kinds of anti-metaphysical views in Chapter 7.²)

2.2.2 Merely Verbal Debates: The basic idea behind the concept of a merely
verbal debate is pretty straightforward and can be brought out with an example.
Here’s one from Bennett (2009): A bartending purist and a young upstart get into
a debate about a certain drink D, a vile concoction of vodka and green apple

² I won’t say anything in this book about epistemicist views—i.e., views that say that we’re
epistemically cut off from being able to answer some metaphysical question (see, e.g., Ladyman and
Ross (2007), Bennett (2009), and Chakravartty (2013)). Views of this kind don’t seem very anti-
metaphysical to me because they allow for the existence of deep, non-trivial metaphysical facts that
don’t reduce to physical-empirical facts or logical/modal facts.
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 4/12/2020, SPi

.  ( )   - 15

liqueur in a V-shaped glass. The upstart says that D is a martini, and the purist
says it’s not. But the debate is merely verbal because (i) the purist and the upstart
mean different things by ‘martini’ (in the purist’s mouth it means drink made of
gin and a splash of vermouth, and in the upstart’s mouth it means alcoholic drink
in a V-shaped glass); and (ii) both parties would agree that D is a martini in the
upstart’s sense but not in the purist’s sense, or that ‘D is a martini’ is true in the
upstart’s language and false in the purist’s language. Or to put the point differ-
ently, they would agree on the relevant worldly facts—that D consists of vodka
and green apple liqueur in a V-shaped glass—and they would only assign different
truth values to ‘D is a martini’ because of differences in meaning.
Now, you might think that, in fact, the purist and the upstart mean the same
thing by ‘martini’ because they’re both speaking English and so, in both of their
mouths, it means whatever it means in English.³ But (a) ‘martini’ might have
multiple meanings in English, and (b) even if it doesn’t, we can sidestep this
quibble by defining different languages for the two disputants. Following Hirsch
(2009), we can say that if P is a person, then P’s language, or the language of P, is
the language that would be spoken by a community of people just like P. Given
this, we can define ‘merely verbal’ in terms of the languages of the two disputants.
But I won’t always speak this way; I’ll sometimes speak—perhaps sloppily—of
“what the disputants mean,” and “what languages the disputants speak,” and so
on. But I intend all of these phrases to be interpreted along the lines of the above
definition of ‘the language of P’.
It’s a bit tricky to come up with a perfectly precise and fully satisfying definition
of ‘merely verbal debate’, but for our purposes, we don’t need one. The following
stipulation—about what I’ll mean in this book—will be good enough:

Suppose that Smith and Jones are having a debate about whether some sentence
S is true; in particular, suppose that Smith says that S is true and Jones says it’s
false. Then the debate between Smith and Jones is merely verbal if and only if (a)
Smith and Jones mean different things by S—or S expresses different proposi-
tions in the languages of Smith and Jones, or some such thing; and (b) Smith and
Jones would agree that S is true in Smith’s language and false in Jones’s language,
or that the proposition that S expresses in Smith’s language is true and the
proposition that S expresses in Jones’s language is false, or something along
these lines.⁴,⁵

³ For an argument for this sort of semantic externalism, see Burge (1979).
⁴ The word ‘would’ is playing an important role in clause (b). Without getting too precise, the idea is
that if Smith and Jones were to consider the propositions that S expresses in the two languages, then
they would agree that the one proposition is true and the other is false—or some such thing.
⁵ I don’t claim that this definition is particularly original; it’s pretty similar to definitions given by
various others; see, e.g., Hirsch (2009).
OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 4/12/2020, SPi

16    -

Note that on this definition, if the purist and the upstart got into a debate about
the meaning of the word ‘martini’ in English, it would not be a merely verbal
debate. We can say that debates like this are about meaning. For our purposes,
though, the difference between a merely verbal debate and a debate that’s about
meaning won’t be very important. For I want to distinguish debates of both of these
kinds from debates that are, so to speak, “about the world”—or, more precisely, the
non-verbal part of the world. Thus, when I speak of non-verbal debates, I’ll be
talking about debates that are neither merely verbal nor about meaning.

2.2.3 Mere-Verbalism about Metaphysical Questions: Let MQ be a specific

metaphysical question, e.g., the question of temporal ontology, or composite
objects, or whatever. Then one way to be a mere-verbalist about MQ is to endorse
the following view:

Actual-Literature Verbalism about MQ: Typical debates about MQ—i.e., typical

debates between mainstream philosophers who are actually debating MQ in
print—are merely verbal.

Let me illustrate this with the debate between presentists and eternalists. Roughly
speaking, presentism (or at any rate, classical presentism⁶) is the view that only present
objects exist, and eternalism is the view that past, present, and future objects all exist.⁷
(To get a better handle on these two views, you can think of presentism as the view
that physical reality is 3-dimensional, and you can think of eternalism (or, at any rate,
standard eternalism⁸) as the view that time is “like space” in a certain way, so that
physical reality is a 4-dimensional spatiotemporal block, and temporally distant
objects like dinosaurs are analogous to spatially distant objects like Saturn—so just
as Saturn exists in the outer solar system, dinosaurs exist in the Jurassic period, where
the outer solar system and the Jurassic period are both just different regions of the 4-
dimensional spatiotemporal manifold.⁹) In any event, we can think of the debate
between presentists and eternalists as being about the truth values of sentences like

(Dinosaur) There exist dinosaurs.

⁶ For a relativistic version of the view, see my (unpublished-b).

⁷ In connection with presentism, see, e.g., Prior (1970), Hinchliff (1996), Zimmerman (1998), Crisp
(2003), Bourne (2006), Markosian (2006), and Merricks (2007). And in connection with eternalism,
see, e.g., Quine (1950), Smart (1963), Heller (1984), Lewis (1986), Jubien (1993), Hawley (2001),
Hudson (2001), and Sider (2001). (There’s a third view—growing block theory (see, e.g., Broad
(1923) and Tooley (1997))—that says that past and present objects exist but future ones don’t. I’ll
ignore this view, but this is just for convenience; I could make all the same points, without ignoring
growing block theory, by simply replacing all talk of eternalism (and past and future objects) with talk
of anti-presentism (and non-present objects).)
⁸ One non-standard eternalist view is the moving spotlight view (see, e.g., Skow (2009) and
Cameron (2015)). For another non-standard option, see Sullivan (2012).
⁹ I’m assuming the naïve view that there are three spatial (or non-temporal) dimensions. But this
doesn’t really matter; for however many of these dimensions there are, the question here is whether
reality has another dimension to it—i.e., a temporal dimension.
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 Sitten haki hän pienestä kaapista istuimensa alta niinikään
peltisen teerasian, joka toimitti sokeriastian virkaa, otti kuuman
kahvipullon, asettaen sen kainaloonsa, vilkaisi radalle ja sanoi:

"Pane alle!"

Sitten hän taivutti kankean vartalonsa, kunnes kahvi alkoi pulputa

pullosta.

"On se työ kahvin arvoinen."

Juotiin, ripustettiin astiat nauloihin jälleen ja alettiin touhuta

ylämäessä. Sama äänettömyys, sama asento, sama tyyneys, sama
leuan lepääminen rinnalla — näyttipä tilanne miltä näytti. Ja uhkaava
se olikin, sillä mahdoton oli saavuttaa enää vauhtia, mikä olisi äsken
saatu ilman hankaluutta. Erkki antausi kokonaan Karhulan
käskyvallan alle. Hän ei luottanut itseensä nyt. Sitäpaitsi välähtivät
mielessä siltapölkkyjen välit, kuin pahan unen muistot heräämisen
jälkeen.

Ankara koneen työskentely kulutti puita kovasti. Erkki sai syytää

alinomaa, ja ahnaat liekit ahmivat niitä kuin rohtimia. Hiki valui
lämmittäjän kasvoilta ja paita oli selässä kiinni vääntömärkänä.
Tuntui oikein hyvältä, kun välillä pääsi pikkuhetkeksi tenderiin
latomaan uutta pinoa etualalle. Tuuli puhalsi vilpoisesti kosteaan
ihoon. Terveenä miehenä hän vielä saattoi nauttia siitä.

Koneisto kävi kaikella mahdollisella voimallaan.

Akkunat tärähtelivät sen iskuista, ilma sihisi ja vinkui luukun

rakosissa, kulki ulvoen vetolukkojen kautta läpi valkohehkuisen
rovion. Siitä huolimatta hiljeni vauhti alinomaa. Oli tullut muutamien
jännittävien minuuttien, muutamien määräävien kiskonmittojen aika.
Mentiin jo niin hiljaa, että olisi pikkujuoksulla saattanut seurata
mukana. Oli vaan odotettava, miten kävisi, sillä oli varustauduttu
juuri näitä viimeisiä silmänräpäyksiä varten. Mäenharjun yli
pääseminen tiesi matkan jatkamista, pysähtyminen takaisin
palaamista melkein sinne, mistä oli lähdettykin.

Karhula oli kallellaan lysmäpolvisena, ikäänkuin hän siten olisi

tahtonut ainakin ruumiinsa painon siirtää tuolle puolelle kirotun
kukkulan, joka tällä tavalla saattoi koetella ihmisen kärsivällisyyttä.
Saattoi nähdä, kuinka jotakin hänessä oli aivan kiehumapisteessään
valmiina purkautumaan. Ja aivan kuin siihen todellakin tilanteen olisi
pitänyt kehittyä, ikäänkuin joku epäilys olisi häntä vetänyt, kumartui
hän katsomaan sivuakkunasta. Mutta nyt hän mylvi kuin raivostunut
kontio:

"Yh! Menettekös marjailemaan, tuhannen vietävät?" Erkkikin riensi

välikköön katsomaan Karhulan raivostumisen syytä. Tornista oli
laskeutunut jarruttaja ja noppi jotakin maasta, toinen käveli sivulla ja
työnsi muka auttaakseen. Se oli katkera hetki Karhulalle. Hän heristi
nyrkkejään avonaisesta ikkunasta ja kirosi, että mäki tärähteli.

"Kömmi tapuliisi!" karjasi hän miehelle, tarttui viheltimen varteen ja

antoi pitkän luihauksen merkiksi, että kone oli jo kukkulan harjalla ja
palaamisen vaara vältetty.

Ja pianpa taasen alkoivatkin maat aleta ja metsät vilistä. Raskas

juna kiisi alas mäkeä kasvavalla nopeudella.

2
 Veturin 375 hytissä ei vallinnut oikea toverisuhde. Erkki sai kokea
nöyryytyksen toisensa jälkeen. Karhulan omituisuudet eivät
miellyttäneet häntä. Hänessä oli jotakin tavattomasti ärsyttävää, joka
kuohutti mieltä. Hänen täytyi hillitä itsessään petoa, joka kiihoitti
johonkin kamalaan tekoon, jota hän ei sen tarkemmin osannut
määritellä. Ja joka kerta, kun hänen piti tulla yhteen Karhulan
kanssa, ahdisti tuo epämääräinen tunne — matkalla, kahden ollessa
enimmän. Veturiin astuttuaan olivat he kuin vihityt juuri samallaisiin
tehtäviin, joita olivat suorittaneet viikkoja toistensa jälkeen, samoihin
asentoihin, samoihin ammattisanoihin. Heidän katseensa kiertelivät
höyrykelloon, vesilasiin, radalle. — Toiminta järjestyi niiden mukaan.
Kun siinä sitten jostakin syystä rupesi kasvamaan erimielisyys,
kääntyivät miesten seljät kuin itsestään vastakkain. Toinen katsoi
vasemman olkansa, toinen oikean olkansa yli kumpikin akkunastaan
eteensä radalle; siellä etäisyydessä näytti yhtyvän kaksi teräskiskoa,
joita myöten heidän veturinsa kolisi eteenpäin. —

Erkki koetti torjua tätä sietämätöntä tilannetta yrittämällä saada

keskustelua aikaan, mutta joko Karhula piti sopimattomana tarttua
"pojan" tarjoamaan sanaan tai jotenkin tunsi vastenmielisyyttä
tällaiseen, Erkin yritys ei onnistunut. Siitäpä alkoi kasvaa peloittava
äänettömyys. Erkki ei enään yrittänytkään. Mitäpä siitä, ei kai hän
ollut puheita kaupalla. Jos Karhula todellakin piti itseään niin paljon
parempana, että katsoi arvoaan alentavaksi käydä keskusteluun, niin
eipä suinkaan hän tahtonut häiritä. — Kaikkea muuta hän olisi
kuitenkin ennemmin sietänyt kuin tätä. "Onhan Karhula tosin
esimieheni, mutta onko mitään syytä käyttää esimiehyyttä tuolla
tavalla, kohdella suorastaan halpamaisesti. Millä olen sen
ansainnut? Enkö ole tehnyt työtäni säännöllisesti, koettanut kaikin
tavoin oppia kunnolliseksi ammattimieheksi, joka kykenisi toimimaan
omin päin? Vai onko juuri se Karhulalle vastenmielistä? Pitääkö
minun odottaakin vain hänen käskyään ennenkuin saan mihinkään
koskea, toimia kuin joku veivi tai kiertokanki? Ehkäpä hän juuri sitä
tahtoo."

Kaikista merkeistä päättäen oli ensi vapaapäivien aikana

kattilanpesu. Vesi oli käynyt jo sameaksi, joutui helposti
kuohumistilaan, jos kattila oli täynnä ja höyrynmenekki suuri, meni
sylintereihin ja teki monellaista kiusaa. Jo monta kertaa oli Karhula
kähähtänyt itsekseen, kun sylinterit alkoivat paukahdella. Hän oli
riuhtonut auki puhallushanat ja kirota sähissyt hammastensa välistä.

Muuta ei.

"Jos pestään, niin ilmoittakoon, muuten en ole tietääksenikään",

päätteli Erkki. "Sanokoon tai viittokoon, mutta nyt minä odotan
käskyä."

Tuli vapaapäivä. Ei sanaakaan, kun veturi heitettiin illalla talliin.

Erkki oli epävarma; ehkä Karhula oli jotenkin muuten ajatellut.

Erkki nukkui yönsä rauhallisesti, pukeutui aamulla vähän

paremmin ja asettui todellakin nauttimaan tästä ainoasta
lepopäivästä, mikä heillä oli ajovuorojen välillä. Aamupäivällä hän
kuitenkin lähti tallille katsomaan, olisiko mahdollisesti tuotu joitakin
määräyksiä ylimääräisellä junalla lähtemisestä. Jo etäältä hän näki,
kuinka pilttuun ovi oli auki, työ parhaassa käynnissä: Karhula
pesemässä kattilaa siivoojapoikain kanssa. Lattialla kierteli vesiletku,
puhdistusreijistä juoksi likainen vesi koneen alle kanavaan. Karhula
itse ohjasi suihkua, kuten tavallisesti, pää kallellaan, leuka rinnalla,
märkänä ja likaisena. — Ei silmäystä, ei sanaa. Paine nousi
molempien mielissä.
 Erkki oli aivan suunniltaan palatessaan tallilta. Häntä harmitti
tuollainen menettely. Eikö hänellä ollut suuta sanoa? Vai tahtoiko
hän kaikkien silmissä heittäytyä poloiseksi, jonka piti yksin raataa
likaisessa työssä, silloin kuin lämmittäjä käveli pyhäpukuisena.

Mutta Erkki ei voinut puolustaa omaakaan menettelyään. Olisi kai

ollut hänen velvollisuutensa nuorempana kysyä. — Olisiko
todellakin? — Rauhaa ei tullut. Uhkamielinen hän oli ollut, mutta
oliko syytä matelemiseen. — "Jos menisin hänen luokseen ja tekisin
kerrankin puhdasta jälkeä, puhuisin tyyneesti — tai riitelisin, jos se
olisi parempi. Loppu tästä vain pitää tulla, tulkoon sitten miten
tuleekin." Mielessä pysähteli, jalat veivät pois päin. Hän karkoitti
huonot tuulet ja syventyi lukemalla kuluttamaan aikaansa. —
"Kerkiääpä tuollaisia munia hautoa pesän lämpymässäkin."

Lähdettiin matkalle taasen, elettiin yhdeksänvuorokautinen ajo.

Mäkeä ylös, alas, eteen, taakse, mutkasta mutkaan, halki kylien,
keskellä ihanasti hymyilevän kevätkesän luonnon. Hymyttömin
huulin. Syvä äänettömyys: "mökön turkkia paikattiin."

Erkki ei voinut enää entiselläkään huonolla tyyneydellä ottaa

vastaan Karhulan luukkuihin ja vedensyöttölaitoksiin kajoamista.
Jokainen sellainen teko tuntui kuin ruoskan sivallukselta ympäri
kasvoja, ja hän puri hampaansa yhteen, mielessä katkera uhka: vielä
kerran tämä laukeaa ja silloin…

Mutta eräs tapa ei ollut tänäkään aikana jäänyt Karhulalta pois:

suuren kahvipullon yhteisesti tyhjentäminen. Erkin oli vaikea
ymmärtää tätä. Ensimäinen kuppi juotiin Tiperon vahtituvan
seutuvilla, mäen korkeimmalla huipulla. Olipa paikkaa vähitellen
ruvettu kutsumaan Knorrimäeksi, sillä siinä myöskin kuljettaja Sirola
säännöllisesti teki puolikuppisensa. Toinen juotiin Ojakylän tornilta
lähdettyä. Samat paikat sopivat paluumatkallakin..

Mutta Erkkiä olivat alkaneet nämä juottelut kiusata. Mitä hän sitä
tyrkytteli, joisi itse. Ensin ylimielinen kohtelu, sitten kahvikuppi,
aivankuin piiskatulle lapselle piparikakku. Hän oli jo kauvan hautonut
mielessään mitä tehdä, nakatako kahvi Karhulan eteen lattialle vai
kieltäytyä siivosti ja kohteliaasti.

Noustiin Tiperon mäkeä, kattilassa ankara paine, koneella ankara

työ, "hännässä" valtava paino.

Oltiin juuri pääsemässä vastamäestä, ja kun ei ollut erikoista syytä

epäillä nousun onnistumista, otti Karhula jo kaapista sokeriastiansa.

Erkki kuuli sokeripalojen kalinan, kannen aukeavan, sillä koneen

jyrinään tottunut eroittaa pienenkin äänen, joka on siitä poikkeava,
nyt pullon kilisemisen hanojen metalleihin. Juuri silloin alkoi alamäki,
ja hänen oli käännyttävä hoitamaan vedensyöttölaitoksia.

Pullo oli jo Karhulan kainalossa. Nyt viittasi hän katonrajassa

koukussa olevaa astiaa. — "Ota!" sanoi katse.

Erkki otti sen vastenmielisesti, mielessä: en juo. Siitäpä syystä hän

tarttuikin pohjasta, heittäen korvan vapaaksi Karhulaa kohti.

Nyt jo pulppusi kahvi, kuumentaen sormenpäitä. Erkki ei

liikauttanutkaan kättänsä. Karhula katsoi pitkään ja viittasi käyrällä
sormellaan sokeriastiaa kohden. Erkki ei ottanut, vaan sanoi sen
sijaan:

"Ottakaa joutuin, polttaa sormiani!"

 Karhulan silmät iskivät tulta. Kokonaan käsittämätön oli se
mylvähdys, joka läksi pullistuneesta rinnasta. Samassa
silmänräpäyksessä kuului jymähdys: Karhulan korko iski avainarkun
kanteen.

"Juo!"

Ja Erkki joi.

Hän ei uskaltanut olla sitä tekemättä. Hän joi vapisevin käsin,

kyyneleet silmissä, katkerin mielin, vihassa ja kiukussa, joi ja puhkesi
puhumaan.

Veturi kiisi kuin riivattu rinnettä alas aivan kuin sekin olisi juonut
jonkun hulluksi tekevän pisaran. Karhula repi vuoroin viheltimiä,
vuoroin höyrynsulkijaa. Vaunut paiskautuivat kiskoilla, jarruttajat
huojuivat torneissaan, sinkoillen seinästä toiseen, kauhistuen
kamalaa vauhtia. Varaventtiilit puhalsivat pois kattilan liikaa painetta,
joka oli kohonnut huomaamatta riidan aikana. Niin kiisi juna kähisten
ja kiskojen liitekohtia hakaten halki metsän kuin saalistaan takaa
ajava ärsytetty eläin. Oli onni, ettei ketään sattunut tielle…

Erkki potkasi ilmaluukun kiinni. Varaventtiilit alkoivat vähitellen

sulkeutua. Tuli vihdoin aivan tyventä. Kuului vain avatusta pesästä
tukahdutettu, nopea huounta. Juna vieri samalla painollaan
nopeuden yhä kasvaessa…

Ne olivat kauheat kilometrit, jolloin satoi purevia sanoja niinkuin

hauleja kummaltakin puolelta. Mutta tämä ei ollut mikään hävittävä
räjähdys, vaan oikeita teitä purkautuva liikakuormitus. Kumpikin
pohjimmaltaan kaipasi sovintoa ja se siitä vähitellen rupesi
muodostumaankin. Tyynnyttiin, rauhoituttiin sekä käytiin
avomieliseen keskusteluun, tunnustettiin, kuinka oli kyllä vika
toisessa huomattu, mutta ei niinkään itsessään. Karhula sanoi monta
kertaa hermostuneensa niin kovasti, että hänellä oli ollut täysi työ
pidättää itseään kiinni tarttumasta, ja Erkki syytti nuoren mielensä
intoa ja harkitsemattomuutta. Ja mitä pitemmälle he tulivat, sen
sovinnollisemmalta tuntui. Karhula sanoi sanottavansa katkonaisin,
takertuvin lausein, otti loppujen lopuksi pullonsa, asettaen sen
kainaloonsa. Ei oltukaan ennen juotu tällaisin mielin…

Muutamia vuosia tekeillä ollut Norvamon rata pohjoisessa oli aivan

äsken valmistunut. Liikkeen avaaminen aiheutti paljon muutoksia
rautatien henkilökunnassa. Tarvittiin suuri joukko virka- ja
palveluskuntaa. Tässä muutoksessa tuli Erkki Teräksestä vanhempi
veturinlämmittäjä, ja kaikesta päättäen hänen kuljettajaksi
nimityksensä ei ollut kaukana. Siihen hän olikin jo täysin valmistunut
sillä viime talvena oli hän käynyt veturinkuljettaja-kurssin
Helsingissä. Näiden nimityksien aikana oli hänestä tullut kuljettaja
Sirolan hyttitoveri.

Tämä oli Erkkiä vanhempi mies, mutta siitä huolimatta nuortea ja

reipas. Kaiken iloisuuden ja avomielisyyden ohessa oli hänessä
kuitenkin paljon itseensä sulkeutunutta. Oli joitakin kammioita, joihin
kukaan ei ollut päässyt katsomaan. Toisinaan valtasi hänet kiivas
himo väkijuomiin. Saattoi mennä vuorokausia, jolloin hän ei
erikoisesti näyttänyt niitä haluavan, mutta sitten taasen ryöstäysi
himo valloilleen, ja hän oli kuin mennyttä miestä. Omituista kuitenkin
oli, että vaikka hän olikin tällä tavalla poissa suunniltaan, tehtävänsä
hän siitä huolimatta suoritti nuhteettomasti.

Erkistä oli aina tuntunut raukkamaiselta, että miehet huolensa ja

murheensa upottivat lasiin. Hänen oli paha olla nähdessään
toverinsa toisinaan juovuksissa. Vaikka Sirola oli silloin erinomaisen
hauska toveri, olivat nuo matkat kuitenkin ikävimpiä. Sen hän
sanoikin suoraan hänelle.

Sirolalla oli omituisia tottumuksia. Tuskinpa hän enää pääsi

Knorrimäen yli puolikuppisetta, ja turmiollisinta oli, ettei hän voinut
tehdä matkaa pohjoiseen rajakaupunkiin saamatta "rajantakaista".
Hän oli jo itsekin alkanut tuota kammoksua. Raja kiusasi häntä,
ikäänkuin sen takana olisi asustanut kiehtova paholainen, joka
lopullisesti oli hänet nielevä kitaansa. Hän oli toisinaan näkevinään
rajapyykin kiven vieressä tuhansilla tavoilla nauravan naamaan, ja
hän niin hyvin tiesi, mitä se merkitsi: niin pitkällä siis jo oltiin.

Enempi kuin Sirola aavistikaan huolehti Erkki hänestä. Oli aivan

kauheaa, että mies tällä tavalla vajosi vajoamistaan. Erkki aivan
pelkäsi pohjoisen radan ajovuoroja, eikä ollut koskaan varma, kuinka
ne päättyisivät. Saattaisihan Sirola jolloinkin jäädä sinne pitemmäksi
aikaa, ohi lähtöajan, tai muuten tulla kykenemättömäksi tehtäväänsä.
Miten silloin selviydyttäisiin? Mutta miten saada hänet pysymään
poissa sieltä?

Erään kerran, kun taas oltiin rajalla, ehdoitti Erkki Sirolalle:

"Ei suinkaan sinun ole välttämätöntä mennä itse sinne, laita joku
noutamaan."

Kun Sirola epäröi, jatkoi hän:

 "Odota täällä, niin minä käyn."

Merkillisen helposti Sirola taipui, ja siitä Erkki ymmärsi hänen ehkä

itsekin pelkäävän pahinta.

Näin tämä asia toistaiseksi korjaantui ja ilman mitään

erikoisempaa kuukaudet kuluivat. Oli syksy taasen. Erkki oli yhdellä
noista inhoittavista matkoista: tulossa rajan takaa konjakkipullo
taskussaan. Hän käveli hitaasti sateen liottamia katuja.

"Sinä tulit jo! Saitko?⁰

"Mieluummin olisin tullut tyhjänä.⁰

"Älä, älä!"

Sirolan kasvoilla oli hymy, joka jo kuului hänessä asuvalle

paholaiselle. Erkkiä inhotti. Sirola piti silmällä Erkin takkia ja otti
vastaan pullon vapisevin käsin. Kurkusta kuului nieleskelemisen
korina.

"Hyvä ystävä, älä juo nyt. Älä ainakaan noin paljon!" pyysi Erkki.

Sirolan huulet vavahtivat.

"Anna pullo minulle!" Erkki koetti saada äänensä sydämelliseksi.

"Ota siitä jollakin toisella kerralla, jolloin olet levollisempi. Anna tämä
nyt minulle!"

Sirola istui alasluoduin katsein, ja Erkki jatkoi:

"Tämän pyynnön teen sinulle ystävänä, jolle ei ole aivan

yhdentekevää, juotko sinä tai et."
 "Vie!" tuli kuin tuskan parahdus, mutta käsin piteli hän edelleenkin
lasista kiinni. "Ei, salli edes tämä lasi!"

Hän joi sen ahmien kuin janoinen eläin, ja Erkki riensi pullon
kanssa ulos. Ensi ajatuksensa oli lyödä se rikki rakennuksen
kivijalkaan, mutta hän uskoi sentään asian selviytyvän ilman sitäkin,
vei pullon omaan kaappiinsa ja pisti avaimen taskuunsa.

Mutta Erkki sai kokea, kuinka turhia kaikki keinot olivat.

He olivat silloin Kunnaan päivystyshuoneella odottamassa

kotiinpäin lähtöä etelästä tulevalla matkustajajunalla.

He olivat kumpikin matkastakin väsyneitä, sillä he olivat tuoneet

yöjunaa, saapuen Kunnaaseen kahden aikana aamulla.
Keskipäivällä oli Erkki vielä nakkautunut päivystyshuoneen
rautasänkyyn ja nukahtanut. Herättyään läksi hän talliin
kunnostamaan konetta. Sirola istui hytissä tukkihumalassa. Hän oli
murtautunut Erkin kaappiin ja juonut pullon melkein tyhjäksi. Erkki
tarttui työhönsä ääneti miettien, kuinka olisi nyt meneteltävä, sillä
Sirolan ollessa noin ylimmillään oli oltava varovainen.

Syksyinen iltapäivä alkoi jo hämärtyä ja puolipimeän tallin vielä

pimeämmässä veturihytissä istui juopunut mies synkkänä ja
äänettömänä.

"Jopa annoit lähdön rajantakaiselle," sanoi Erkki huolettoman

leikillisesti.

Sirola naurahti tuskin kuultavasti, josta Erkki huomasi oikealla

tavalla alkaneensa.

"Perhana vieköön! Mitäs Knorrimäessä? Vettäkö tenderistä?"

 "Vasikka!" hönkäisi Sirola.

"Niin juuri, vettä ynisevä vasikka sinä olet, ellet anna pulloa tänne.
Loppu Knorrimäessä."

Sirola katsoi väsynein, toljottavin silmin, niinkuin ei olisi heti

ymmärtänyt mitä hänelle sanottiin.

"Mitä hittoa minä työnnän kitaani asumattomalla mäellä, ellei

minulla ole tinakaulaa kaapissani? Vai luuletko sinä näitä useampia
olevan? Ja jos olisi ollutkin, niin kyllä kai sinä olisit ne imenyt."

Sirolassa heräsi epäilys, ja hän tutki tarkoin, minkäverran pullossa

vielä oli, käänteli ja katseli sitä vesilasin rasvalampun valossa.

"Ei siitä ole varaa ottaa ollenkaan."

Erkki tarttui pulloon vetääkseen sen pois, mutta Sirola piti sitä
lujasti kiinni.

"Kelvoton! Minä lukitsen kaapin ja koetan siten säästää sinulle

kunnollisen iltaryypyn vastamäessä, niin sinä kehtaat murtautua ja
saada tällaisen häpeän aikaan. Mihin tästä nyt enää on? Silmän
voiteeksi!"

Erkki ajatteli kauhulla, mihin tämä olisi päättyvä. Sirola oli juonut
huimaavan paljon. Pullo täytyi saada pois ja siten viimeiset ryypyt
siirretyksi lähemmäksi kotia. Hän laski matkaa, mikä oli
Knorrimäestä Oulankaan. Onneksi ei tarvinnut ottaa puita sillä välillä.
Ei hän oikein tiennyt, mistä syystä teki noita laskelmia. Ne vain
tulivat mieleen. Saatuaan vihdoin houkutelluksi pullon Sirolalta pani
hän sen kaappiinsa, mutta katsoi sitä tehdessä, mitä muuta sinne oli
kertynyt aikojen kuluessa: tivistelankakerä, vyyhti sormenvahvuista
männänvarren tivistettä, trasseleita, ruuveja, muttereita… pala köyttä
— mitähän lämmittäjä Nevala sillä oli tehnyt?

Hytissä vallitsi alkumatkasta äänettömyys. Ulkona oli puhjennut

myrsky. Sade pieksi hytin akkunoita ja salamat välähtelivät taivaalla.
— Erkillä ei ollut syytä epäillä, ettei Sirola tekisi tehtäväänsä, vaikka
hän katsoikin eteensä elottomin silmin ja puoleksi makasi
suunnanvaihtajan yli. Kädet kuitenkin toimivat tottuneesti kuin
määrätyt koneenosat. Kuten tavallisesti juopottelutuulella ollessaan
oli hän nytkin enimmän kiusautunut, jos joku seikka asemilla
myöhästytti. Siitä syystä oli vauhti hyvä ja he pyrkivät tulemaan
asemille ennen määräaikaa.

Niin mentiin halki kylien ja lakeuksien, vinosti vasten painavaa

itätuulta, keskellä säkkipimeyttä. Vaunun akkunain tulet luikertelivat
tiepuolessa, mättäissä, kivissä ja ojan reunoissa, lyheten, pideten,
vääristellen ja tuuli repi höyry- ja savupilviä junan sivulla.

"Piru!" kirkaisi Sirola yht'äkkiä kamalasti, ja Erkki tunsi kylmän

väreen karahtavan seljässään.

"Mitä?" kysyi hän niin rauhallisesti kuin suinkin.

"Käyntisillalla, nokikaapin vieressä."

Erkin jäsenet vavahtelivat, mutta hän astui kuljettajan puolelle

katsoen muka hänkin ulos.

"Kas vaan, eikö olekin!"

"No, onpa siinäkin 'pasiseerari‘!" jatkoi hän tietämättä mitä sanoa.

 Sirola ratkesi nauramaan; se kuului kamalalta tällä hetkellä. —
"Iloinen piru!" — Hän nauroi jälleen.

"Miten niin?"

"Tanssii kuin kone roudan nostamalla radalla… ylös, alas… ylös,

alas… noin, noin…"

Ja tietämättä taasenkaan mitä teki, sanoi Erkki:

"Annetaan tahtia sille." Hän alkoi viheltää, vaikka huulensa eivät

tahtoneet pariksi sopia.

"Pa— pane puita… täyteen… Me annamme kyytiä sille. Ja anna

pullo myös!"

Erkki oli toivonut, ettei hän sitä enää muistaisikaan, mutta huomasi
erehtyneensä. Nyt oli mentävä mukaan niin pitkälle kuin suinkin. Hän
antoi pullon, johon toinen tarttui kiihkeästi.

"Maljasi, herra Eerikki!" huusi Sirola, sitten hän nosti pullon

suullensa ja tyhjensi sen yhdellä siemauksella sekä heitti ulos
akkunasta.

Nyt he olivat juuri menossa Paavelan ja Tauvon välisellä

kolmipenikulmaisella taipaleella asumattomien kangasmaiden yli,
kiipesivät Knorrimäen rinnettä ylös, tai oikeammin kiisivät, minkä
kone eteensä otti. Miten oli päättyvä tämä, sitä ei Erkki osannut
ajatella, sillä hän eli sanan varsinaisessa merkityksessä
silmänräpäyksen kerrallaan. Hän ei kääntänyt hetkeksikään
selkäänsä, vaan oli joka silmänräpäys valmiina tarttumaan
toveriinsa, jos se olisi tarpeellista. Onneksi kuitenkin Sirola istui
paikallaan, etukumarassa suunnanvaihtajan yli, hullu katse
suunnattuna ulos.

"Vihellä niille perkeleille!"

Ei koskaan ollut Erkistä pesä laulanut niinkuin tänä myrskyiltana.

Iskujen yhtämittainen kaiku metsässä oli kuin saatanallisen naurun
kieriskely korven pimeydessä. Ja kun pesän vihertävänkeltainen
kirkkaus huikaisi hänen silmänsä ja saattoi ulos pimeyteen
katsoessa tulipallot leimuamaan silmissä, näyttivät ne paholaisen
silmiltä mustassa yössä…

Nyt saavuttivat he Knorrimäen huipun ja juna alkoi laskeutua alas,

mutta Sirola ei kai huomannut sitä eikä vähentänyt koneen tehoa.
Kauhulla katsoi Erkki häntä. Eikö hän todellakaan enää tiennyt mitä
teki? Vauhti lisääntyi nopeasti.

"Siinä sivuutettiin mäen harja," sanoi hän, saadakseen Sirolan

huomaamaan, missä oltiin.

Sirola tuijotti tylsänä eteensä…

Mitä tehdä nyt? Hänellä ei ollut oikeutta puuttua esimiehensä

tehtäviin, mutta mitä seuraisi, jollei yhä kiihtyvää vauhtia
pienennettäisi. Nyt jo alkoi veturi heittelehtiä kiskoilla. Pesä ei
ulvonut niinkuin vastamäen kiihkeässä ponnistuksessa, vaan
läähätti, nyyhki kuin suuri ihmisjoukko olisi tukahdettua itkua
itkenyt…

"Nyt on suljettava höyryventtiili!" sanoi hän päättävästi.

Kun Sirola ei vastannut, sulki hän sen. Mutta silloin Sirola kohosi
asennostaan ja hänen silmänsä leimahtivat heikossa valossa, joka
peitetyn kattolampun kupuun leikatun raon kautta lankesi hänen
kasvoilleen.

"Anna olla auki sen!" karjasi hän ja repäsi venttiilin selälleen.

"Me menemme kohti kuolemaa!"

"Antaa mennä — heee—i!"

Se oli mielipuolen karjaisu, joka saattoi Erkin vapisemaan.

"Ajattele, hullu ihminen: junallinen matkustajia…"

"Vihellä niille, vihellä sen…!"

Mutta nyt painoi Erkki uudestaan venttiilin kiinni. Tästä raivostui

Sirola, hyökkäsi ylös, ja Erkki näki jotakin vilahtavan hänen
kädessään. Samassa hän kuitenkin oli kiinni Sirolan ojennetussa
kädessä ja tavattomalla voimallaan, joka tällä epätoivoisella hetkellä
vaan kasvoi, sai hän väännetyksi kouran auki. Akkuna helähti ja
avonainen veitsi lensi ulos. Syntyi hetken kestävä kiivas kahakka. He
kiersivät molemmat nyyhkivän pesän edessä. Sirola oli
vahvarakenteinen mies, mutta kuitenkin hän herpaantui, ja Erkki sai
hänet nujerretuksi lämmittäjän puolelle kattilan ja seinän väliin.
Kiivaalla otteella oli hän samassa kiinni jarruventtiilissä, ja junan
vauhti alkoi vähetä. Oli jo aikakin, sillä pian alkoi Isonkaaran
laskeutuma, jonka alla oli tiessä mutka. Sitä ajatellessa ja vielä
äskeisestä ottelusta järkkyneenä täytyi Erkin tukea itseään akkunan
pielukseen ja nojata istuimen kulmaan. — Nopeusmittarin viisari
hamuili ennen kulkemattomilla alueilla. Hiki virtasi pitkin Erkin
ruumista, mutta tällä järkyttävällä hetkellä häntä kuitenkin elähdytti
tieto, että vaara oli vältetty. Oli vain saatava Sirola tyyntymään.
Tämä yritteli vielä ylös, kirosi kamalasti, haki housuntaskuistaan
jotakin, mutta käsi jäi taskuun ja mies raukesi vähitellen. Ja
kappaleen ajan kuluttua kuului ainoastaan örähtelyä… yhä
vaisummasti…

Juna saapui Tauvoon. —

Näihin aikoihin sai Erkki kirjekortin, johon oli kirjoitettu joustavalla

käsialalla: "Olen päässyt Norvantoon. Et usko, kuinka olen iloinen.
Irja." — Erkki kirjoitti lyhyesti vastaan: "Tervetuloa!"

Tuo kortti toi mieleen omituisia, valoisia muistoja. Irja, lapsuuden

ystävä Tauvosta! Koko heidän monivuotinen, usein katkeillut ja
epämääräinen suhteensa, jota hän ei ollut itselleenkään selvittänyt,
sukeltausi muistiin. Ja sydän sykki voimakkaammin tapaamisen
toivosta.

Erkki otti usein esille Irjan kortin ja katsoi sitä pitkään. Olipa siellä
tyttö riemuissaan. Ja olihan siitä räiskähtänyt pieni pisara tännekin.
Miksi oli hän siihen ollenkaan vastannut? Ensi vaikutuksesta kohta,
ja olikin se vilpitön tervetuloa. Puuttui vain, että olisi sen saanut
kädestä pitäen sanoa.

Eräänä päivänä, ollessaan toimestaan vapaana, meni Irja

asemalta postia noutamaan.

Postijunan kuljettajana oli Erkki. Hän oli huomannut Irjan ja tuli

alas veturista rientäen luokse.
 "Joko sinä olet täällä!"

"Niinkuin näet. Missäs sinä olet ollut, kun ei ole täällä näkynyt?"

"Eteläisellä rataosalla, olen nyt pitkästä kotvasta täällä. — Siis

sinä olet tullut." — Erkin äänessä soi hillitty riemu. — "Toivon sinun
viihtyvän täällä paremmin kuin Kouvolassa."

Erkki oli muuttunut edukseen sitten viime näkemän. Hänen

käytöksessään oli entistä enemmän itsetietoisuutta ja varmuutta, oli
vähän laihtunutkin ja silmät syventyneet, mutta kasvoilla kuvastui
lujuus ja päättäväisyys. Ja kuinka hän katsoi sieltä korkeudesta.
Irjasta tuntui kuin olisi se aivan kohoksi nostanut. Miten komea!
Häntä puki erinomaisesti uusi kuljettajanlakkinsa, joka oli edestä ylös
kohonneena ja teki hänet niin erinomaisen reippaan, iloisen ja
avomielisen näköiseksi. No, hän tiesi, miten sitä piti pitää päässä.

Erkki viivähti tuskin paria minuuttia, tarttui kädestä ja sanoi:

"Näkemiin. Minä tulen pian."

Samassa oli hän poissa.

*****

Irja käveli malttamattomana asemasillalla. Minuutit kuluivat

hitaasti. Viisari valaistussa kellotaulussa asemahuoneen seinällä
näytti toisinaan pysähtyneen. Myrsky mylvi puistossa. Kaasulyhty
huojui tuulessa, suhisi ja näytti toisinaan sammuvan. Vihdoin läpäsi
lumiryöpyn veturin valo ja kinoksia kahlaten vyöryi pikajuna
asemalle. — Irja käveli asemasillalla samaan suuntaan.
 "Hyvää iltaa!" kuului ylhäältä veturihytistä. Ääni tuli pehmeänä ja
lämpöisenä.

Samassa oli koliseva, lumikinosten peittämä veturi ohi ja pysähtyi

asemalaiturin päähän. Irja saavutti sen sieltä. Erkki oli laskeutunut
alas ja nosti lakkiaan.

"Niinhän sinä kuljet kuin lumivuoren sisällä", sanoi Irja.

"Me olemmekin kyntäneet halki kinoksien, eikä ole kumma, jos

niitä onkin vielä osa niskassamme."

"Mitähän, jos jäitkin välille," kiusotteli Irja.

"Eläpäs! Sitäkö sinä toivoit täällä?"

"Sitä!" — Irja nauroi käsipuuhkansa takaa.

"Vai niin! Mutta minä tulin kuitenkin."

"Ja nyt minulla on sinulle eräs ehdotus: sopisiko sinun tulla

luokseni tänä iltana?"

"Onko sinulla joku merkkipäivä?"

"Ei, muuten vain. Eräs tuttavani täältä, neiti Lillström tulee

myöskin. Se johtui äsken mieleeni, kun tiesin sinun olevan tänne
tulossa ja on tällainen huono ja kylmä ilma…"

"Kiitoksia ystävyydestäsi! Kutsuasi et olisi siltä kannalta katsoen

voinut paremmin asettaa. Sillä suoraan sanoen: lämmin kahvitilkka
ei nyt tee pahaa."

"Sen arvasin."
 "Tulenko heti, kun joudun?"

"Tule vain."

Saavuttuaan asuntoonsa riisui Irja nopeasti päällysvaatteensa ja

haki puita säiliöstä pannakseen pesään.

Kohta räiski iloinen tuli uunissa ja sen loimussa järjesteli Irja

huonettaan ja iloitsi jokaisesta siirrosta, joka somisti sitä. Hymy
kaunisti hänen kasvojaan tällä hetkellä.

Hän ei tahtonut kieltää itseltään, että todella odotti Erkkiä. Hän

hymähti maltittomuudelleen, mutta samassa vakasivat viime
tapaamisien muistot hänet ja hän palautti ne toisen toisensa
jälkeen…

*****

Nyt hän tuli, kun pystyvalkea oli iloisimmilleen kerjennyt.

"Neiti Lillström ei ole tullut vielä. Hänellä lienee joku este. Mutta
voinemmehan odottaa kahdenkin?"

Heidän katseensa yhtyivät…

*****

"Kummallinen on ihmisten elämänjuoksu," puheli Erkki kuin

äänellään tarttuen johonkin mielessään kulkevista ajatuksista. "Jos
jäisi jotakin näkyvää jälkeä, viivat tai jotakin sellaista, joka tehtyä
matkaa kuvaisi, niin saisimme niistä nähdä, kuinka polkumme
risteilevät."

"Aluksi ne kuitenkin kulkisivat yhdessä."

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com