Download the Full Version of textbook for Fast Typing at textbookfull.

com

Energy and Environmental Security in Developing

Countries 1st Edition Muhammad Asif Editor

https://textbookfull.com/product/energy-and-environmental-
security-in-developing-countries-1st-edition-muhammad-asif-
editor/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Download More textbook Instantly Today - Get Yours Now at textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Energy And Environmental Security In Developing Countries

Muhammad Asif

https://textbookfull.com/product/energy-and-environmental-security-in-
developing-countries-muhammad-asif/

textboxfull.com

Energy and Environmental Strategies in the Era of

Globalization Muhammad Shahbaz

https://textbookfull.com/product/energy-and-environmental-strategies-
in-the-era-of-globalization-muhammad-shahbaz/

textboxfull.com

Renewable Energy in Developing Countries Local Development

and Techno Economic Aspects Hoy-Yen Chan

https://textbookfull.com/product/renewable-energy-in-developing-
countries-local-development-and-techno-economic-aspects-hoy-yen-chan/

textboxfull.com

Measuring poverty and wellbeing in developing countries

First Edition Arndt

https://textbookfull.com/product/measuring-poverty-and-wellbeing-in-
developing-countries-first-edition-arndt/

textboxfull.com
Public Transport Planning and Management in Developing
Countries 1st Edition Ashish Verma

https://textbookfull.com/product/public-transport-planning-and-
management-in-developing-countries-1st-edition-ashish-verma/

textboxfull.com

Off Grid Electrical Systems in Developing Countries Henry

Louie

https://textbookfull.com/product/off-grid-electrical-systems-in-
developing-countries-henry-louie/

textboxfull.com

Sustainability Outreach in Developing Countries Mir Sayed

Shah Danish

https://textbookfull.com/product/sustainability-outreach-in-
developing-countries-mir-sayed-shah-danish/

textboxfull.com

Innovation Processes in Agro Ecological Transitions in

Developing Countries 1st Edition Ludovic Temple

https://textbookfull.com/product/innovation-processes-in-agro-
ecological-transitions-in-developing-countries-1st-edition-ludovic-
temple/
textboxfull.com

Medical Tourism in Developing Countries: A contemporary

approach 1st Edition Bhupinder Chaudhary

https://textbookfull.com/product/medical-tourism-in-developing-
countries-a-contemporary-approach-1st-edition-bhupinder-chaudhary/

textboxfull.com
Advanced Sciences and Technologies
for Security Applications

Series Editor
Anthony J. Masys
Associate Professor, Director of Global Disaster Management,
Humanitarian Assistance and Homeland Security, University of South
Florida, Tampa, USA

Advisory Editors
Gisela Bichler
California State University, San Bernardino, CA, USA

Thirimachos Bourlai
Lane Department of Computer Science and Electrical Engineering,
Multispectral Imagery Lab (MILab), West Virginia University,
Morgantown, WV, USA

Chris Johnson
University of Glasgow, Glasgow, UK

Panagiotis Karampelas
Hellenic Air Force Academy, Attica, Greece

Christian Leuprecht
Royal Military College of Canada, Kingston, ON, Canada

Edward C. Morse
University of California, Berkeley, CA, USA

David Skillicorn
Queen’s University, Kingston, ON, Canada
Yoshiki Yamagata
National Institute for Environmental Studies, Tsukuba, Ibaraki, Japan

Indexed by SCOPUS
The series Advanced Sciences and Technologies for Security
Applications comprises interdisciplinary research covering the theory,
foundations and domain-specific topics pertaining to security.
Publications within the series are peer-reviewed monographs and
edited works in the areas of:
– biological and chemical threat recognition and detection (e.g.,
biosensors, aerosols, forensics)
– crisis and disaster management
– terrorism
– cyber security and secure information systems (e.g., encryption,
optical and photonic systems)
– traditional and non-traditional security
– energy, food and resource security
– economic security and securitization (including associated
infrastructures)
– transnational crime
– human security and health security
– social, political and psychological aspects of security
– recognition and identification (e.g., optical imaging, biometrics,
authentication and verification)
– smart surveillance systems
– applications of theoretical frameworks and methodologies (e.g.,
grounded theory, complexity, network sciences, modelling and
simulation)
The series Advanced Sciences and Technologies for Security
Applications comprises interdisciplinary research covering the theory,
foundations and domain-specific topics pertaining to security.
Publications within the series are peer-reviewed monographs and
edited works in the areas of:
 - biological and chemical threat recognition and detection (e.g.,
biosensors, aerosols, forensics) - crisis and disaster management -
terrorism - cyber security and secure information systems (e.g.,
encryption, optical and photonic systems) - traditional and non-
traditional security - energy, food and resource security - economic
security and securitization (including associated infrastructures) -
transnational crime - human security and health security - social,
political and psychological aspects of security - recognition and
identification (e.g., optical imaging, biometrics, authentication and
verification) - smart surveillance systems - applications of theoretical
frameworks and methodologies (e.g., grounded theory, complexity,
network sciences, modelling and simulation)
Together, the high-quality contributions to this series provide a
cross-disciplinary overview of forefront research endeavours aiming to
make the world a safer place.
More information about this series at http://​www.​springer.​com/​
series/​5540 The editors encourage prospective authors to correspond
with them in advance of submitting a manuscript. Submission of
manuscripts should be made to the Editor-in-Chief or one of the
Editors.
Editor
Muhammad Asif

Energy and Environmental Security in

Developing Countries
1st ed. 2021
Editor
Muhammad Asif
King Fahd University of Petroleum and Minerals, Dharan, UK

ISSN 1613-5113 e-ISSN 2363-9466

Advanced Sciences and Technologies for Security Applications
ISBN 978-3-030-63653-1 e-ISBN 978-3-030-63654-8
https://doi.org/10.1007/978-3-030-63654-8

© Springer Nature Switzerland AG 2021

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the

Publisher, whether the whole or part of the material is concerned,
specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations,
recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other
physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar
methodology now known or hereafter developed.

The use of general descriptive names, registered names, trademarks,

service marks, etc. in this publication does not imply, even in the
absence of a specific statement, that such names are exempt from the
relevant protective laws and regulations and therefore free for general
use.

The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the
advice and information in this book are believed to be true and accurate
at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have
been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.
This Springer imprint is published by the registered company Springer
Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham,
Switzerland
Contents
Introduction
Muhammad Asif
Regional and Country Analysis
Energy and Environmental Security in Developing Countries Case
Studies of Countries in Southeast Asia
Azni Zain Ahmed, Abdul Rahim Ridzuan, Azlin Mohd Azmi,
Baljit Singh A/L Bathal Singh and Ramlan Zailani
Energy Security:​A Case Study of Indonesia
Qodri Febrilian Erahman and Widodo Wahyu Purwanto
Energy and Environmental Scenario of South Asia
Vikrant P. Katekar, Muhammad Asif and Sandip S. Deshmukh
Energy and Environmental Scenario of India
Sainath A. Waghmare and Bhalchandra P. Puranik
Energy and Environmental Security Nexus in Pakistan
Mabroor Hassan, Muhammad Irfan Khan,
Muhammad Waseem Mumtaz and Hamid Mukhtar
Sustainable Energy Infrastructure Planning Framework:​
Transition to a Sustainable Electricity Generation System in
Bangladesh
Imran Khan
Sustainable Energy Transition in Sub-Saharan Africa
Charles Adulugba
Energy and Environmental Security in Nigeria:​The Latest
Dimensions
Tijjani Abdullahi, Hamzat Abubakar and Zainab Tijjani
The Evolution of Electrification in South Africa and Its Energy-
Environmental Impact
George Alex Thopil
The Politics of Electricity Access and Environmental Security in
Mozambique
 Matthew Cotton, Joshua Kirshner and Daniela Salite
Energy and Environmental Security—Latin America’s Balancing
Challenge
Kankana Dubey and J. Andrew Howe
Use of Solid Recovered Fuels to Address Energy and Environmental
Problems in Argentina
L. V. Sosa, S. L. Galvá n, S. M. Lusich and R. O. Bielsa
Broader Dimensions of Energy and Environmental Security
Energy and Environment:​Sustainable Development Goals and
Global Policy Landscape
Liliana N. Proskuryakova and Irina Loginova
Energy and Sustainable Development from Perspective of Energy
Poverty
Meltem Ucal
Climate Change Adaptation and Mitigation in Sub-Saharan African
Countries
Kayode I. Adenuga, Abubakar Sadiq Mahmoud, Yakubu Aminu Dodo,
Moutlen Albert, Said Alkali Kori and Nusa Jibril Danlami
Energy-Drinking Water-Health Nexus in Developing Countries
Vikrant P. Katekar and Sandip S. Deshmukh
Updating Energy Security and Environmental Policy:​Energy
Security Theories Revisited
Liliana N. Proskuryakova
The Role of Social Discount Rate in Energy Modelling
Asma Dhakouani, Essia Znouda and Chiheb Bouden
Effects of Climate Change on Women—Adaptation and Mitigation
Zaineb Abid and Muhammad Abid
Carbon Capture for Sustainable Environment in Developing
Countries
M. Farooq, M. E. M. Soudagar, M. Imran, M. Arslan, M. S. Tariq,
A. Pettinau and J. M. Andresen
Promoting Solar Energy in India to Meet the Country’s
Commitment to Climate Change and Energy Security
Neeru Bansal
Bioenergy Production from Halophytes Crops for Sustainable
Development
Mehmood Ali, Atif Mustafa, Zainul Abideen and Bilquees Gul
Sustainable Energy:​Case Study of Cameroon
Julius Tangka
Optimizing Energy Use Efficiency for Agricultural Sustainability
Anirban Pal, Anirban Nandy, Shiladitya Dey and Piyush Kumar Singh
Floating Photovoltaic System Technology—Prospects of Its
Implementation in Central Asian, South Asian and South East
Asian Region
Muhammad Abid, Zaineb Abid and Muhammad Umer
Towards a Shared Future
Muhammad Asif
© Springer Nature Switzerland AG 2021
M. Asif (ed.), Energy and Environmental Security in Developing Countries, Advanced
Sciences and Technologies for Security Applications
https://doi.org/10.1007/978-3-030-63654-8_1

Introduction
Muhammad Asif1
(1) King Fahd University of Petroleum & Minerals, Dhahran, Kingdom
of Saudi Arabia

Muhammad Asif
Email: [email protected]

1 Age of Sustainable Development

Human civilization has evolved throughout the course of history. The
advancements societies have experienced since the industrial
revolution are unprecedented in human history. This progression is
manifested by indicators like technological advancements, economic
prosperity, improved social services, increased mobility, comfortable
lifestyle, communication and information revolution, and broader
resourcefulness. These accomplishments have largely been achieved
through the increasingly efficient and extensive harnessing of various
forms of energy to extend human capabilities and ingenuity. Energy has
become an integral part of human activities. It is fair to regard energy
as the key driving force behind all important aspects of modern
societies including household, industry, mobility and transport,
agriculture, health, education, and trade, and commerce.
The human use of energy has evolved to match with contemporary
development and requirements. It has been estimated that the global
population in 1800 was approximately 1 billion, an uncertain estimate
given that the first population census had just been introduced around
that time in Sweden and England. Estimates of past energy use based
on historic statistics and current energy use in rural areas of developing
countries suggest that energy use per capita typically did not exceed
some 20 GJ as a global average [1, 2]. 220 years later, the global
population has risen by a factor of less than 8 while the per capita
energy consumption is estimated to have risen by a factor of almost 30.
A 30-fold increase, far in excess of world population growth, constitutes
a major energy transition, a transition from penury to abundance.
Rapid growth in energy demand is set to continue in the foreseeable
future as Energy Information Administration (EIA) predicts a 50%
increase in energy demand over the 2020–2050 period. The growth in
energy demand is projected to be led by developing countries in Asia
[3]. The rapid growth in energy demand in developing countries is
driven by factors like burgeoning population, urbanization,
modernization, and economic and infrastructure development [4, 5].
The post-industrial revolution developments in general and the
increased use of energy, in particular, has come at a price. The
environmental landscape of the planet has dramatically changed over
this period, most notably manifested by global warming. The energy
sector has played a key role in global warming. Energy, during its
production, distribution, and consumption, is responsible for producing
environmentally harmful substances [6–8]. Particularly, fossil fuels
have been considered to be the prime source of greenhouse gas (GHG)
emissions. Energy systems vary in terms of their potential to generate
greenhouse gases as is shown in Table 1 [9].
Table 1 Comparison of different power generation systems in terms of CO2 emission
[9]

Type of power plant Fuel/type of energy CO2/(kg/kWh)

Steam power plant Lignite 1.04–1.16
Steam power plant Hard coal 0.83
Gas power plant Pit coal 0.79
Thermal power plant Fuel oil (heavy) 0.76
Gas turbine power plant Natural gas 0.58
Nuclear power plant (pressurised water) Uranium 0.025
Type of power plant Fuel/type of energy CO2/(kg/kWh)
Thermal power plant Natural gas 0.45
Solar thermal power plant Solar energy 0.1–0.15
Photovoltaic power plant Solar energy 0.1–0.2
Wind power plant Solar/wind energy 0.02
Hydro-electric power plant Hydropower 0.004
A healthy and safe environment is important for human well-being
and the socio-economic prosperity of a society, and biodiversity at
large. Global warming is arguably the biggest challenge facing mankind
[10, 7, 8]. Climate change as a result of global warming is resulting in
wide-ranging problems such as seasonal disorder, a pattern of intense
and more frequent weather-related events such as floods, droughts,
storms, heatwaves, wildfires, health problems, and financial loss [11,
12]. The United Nations (UN) warns that climate change can also lead
to a global food crisis [13]. It has been reported that since the advent of
the twentieth century, natural disasters such as floods, storms,
earthquakes, and bushfires have resulted in an estimated loss of nearly
8 million lives and over $7 trillion of economic loss [14]. In a survey 50
Nobel Laureates described climate change as the biggest threat facing
mankind ahead of issues like disease, nuclear war, and terrorism [15].
Future projections suggest that by the year 2060 more than one billion
people around the world might be living in areas at risk of devastating
flooding due to climate change [16]. The majority of the affected will be
from developing countries with limited resources to mitigate the
challenges and to rebuild their lives after extreme environmental
events.
With the growing world population and people's innate aspirations
for an improved life, a central and collective global issue in the twenty-
first century is to sustain socio-economic growth within the constraints
of the Earth's limited natural resources while at the same time
preserving the environment [17]. The goal of sustainable development
can be met by ensuring energy and environmental sustainability. The
Sustainable Development Goals (SDGs) adopted by the UN in 2015 as
part of its 2030 Agenda for Sustainable Development have also placed a
strong emphasis on energy and environmental sustainability. The SDGs
focusing on energy and environmental sustainability are highlighted in
Table 2 (UN 2020).

Table 2 Overview of the key SDGs focusing on energy and environmental security

Sustainable Description
development goal
SDG 6: clean water and Ensure availability and sustainable management of water
sanitation and sanitation for all
SDG 7: affordable and Ensure access to affordable, reliable, sustainable and
clean energy modern energy for all
SDG 11: sustainable Make cities and human settlements inclusive, safe, resilient
cities and and sustainable
communities
SDG 12: responsible Ensure sustainable consumption and production patterns
consumption and
production
SDG 13: climate action Take urgent action to combat climate change and its
impacts
SDG 14: life below Conserve and sustainably use the oceans, seas and marine
water resources for sustainable development
SDG 15: life on land Protect, restore and promote sustainable use of terrestrial
ecosystems, sustainably manage forests, combat
desertification, and halt and reverse land degradation and
halt biodiversity loss
As of the pre-COVID-19 statistics, countries around the world were
largely lagging in meeting the SDG targets. The latest data shows that
although the world continues to make progress towards addressing
energy and environmental challenges, the efforts fall well short of the
scale required to reach the concerned SDGs by 2030. COVID-19 has
turned out to be a pandemic with unprecedented socio-economic
impacts at all levels. Besides the health implications, the pandemic has
almost halted the global economic wheel, pushing nations across the
world including the major economies into recessions. In the wake of
developments like severe health emergencies, immense pressure on
national economies, disrupted supply chains, socio-political unrest, and
almost half of the global workforce facing joblessness and loss of
earning, the progress on SDGs is certain to be adversely affected. The
situation demands global cohesive efforts to mitigate the impacts of the
pandemic and to find a recovery path. Nations need to find ways for
economic stimulus not only to tackle the pandemic but also to ensure
longer-term socio-economic and environmental sustainability [18].

2 Energy- and Environmental Security

Energy security is widely being perceived as an important parameter to
promote sustainable development. Energy security is becoming one of
the foundational blocks of energy policies and frameworks around the
world, especially in developed countries. Energy security is an evolving
concept and does not have a universal definition. The concept has
significantly transformed over time and has become an umbrella term
encapsulating multiple factors about energy prosperity in a society. The
concept of energy security can be remotely traced back to the First
World War (WWI) era in the form of access to refined and efficient
fuels. In 1918, Lord Curzon, who also served as a member of the British
War Cabinet and later Foreign Secretary, proclaimed that the ‘Allied
cause had floated to victory upon a wave of oil'. Energy security became
a vital issue during the Second World War (WWII) in the form of access
to oil reserves and interruption-free supplies. During the War, the oil
embargo was used as a weapon by the Allied Forces against Japan and
Germany. Energy played a decisive role in the outcomes of many battles
in particular and the WWII in general as the British Prime Minister
Winston Churchill stated: ‘Above all, petrol governed every movement’,
and the Soviet leader Joseph Stalin expressed the importance of oil as:
‘The War was decided by engines and octane.’ After WWII the role of oil
as a vital commodity became more prominent in geopolitical planning
across the world. The concept of energy security resurfaced in the
political and policy debate in the wake of the 1973 oil embargo [9].
During the 1970s and 1980s, the concept of energy security
primarily dealt with a stable supply of cheap oil. Attention was also
being paid towards better management of energy enterprises and new
energy technologies. With the debate around sustainable development
in the 1990s, ‘affordability’ became an important part of the concept of
energy security. Subsequently, the growing concerns over global
warming and climate change also started to influence the definitions of
energy security. Over the years the concept of energy security has
varied spatially. It has been transformed in meaning and scope to match
the emerging challenges. The modern definitions of energy security
encompass indicators such as reliability, adequacy, consistency,
affordability, sustainability, and environmental acceptability of energy
supplies. The International Energy Agency (IEA) defines energy
security as “the uninterrupted availability of energy sources at an
affordable price” [19]. The United Nations Development Program
regards energy security as “continuous availability of energy in varied
forms, in sufficient quantities, and at reasonable prices”. The European
Union's perspective on energy security is viewed as “the uninterrupted
physical availability of energy products on the market, at a price which
is affordable for all consumers (private and industrial), while
respecting environmental concerns and looking towards sustainable
development.” The concept of energy security has also been discussed
under the four ‘As’ approach. The four ‘As’ dimensions of energy
security include availability, affordability, accessibility, and acceptability
[20]. Energy security can be improved through indigenous, adequate,
and diverse supplies. Energy insecurity undermines the socio-economic
well-being of societies and can be defined as “the loss of welfare that
may occur as a result of a change in the price or availability of energy”
[21].
Environmental security is the state of protection of vital interests of
the individual, society, and natural environment from threats resulting
from anthropogenic and natural impacts on the environment [22].
Environmental security simply implies striking a balance between the
dynamic human–environment interactions. The environment is one of
the most transnational issues, and its security is an important
dimension of sustainable development. Environmental security is also
regarded to be closely linked to national security, owing to the
dynamics and interconnections among humans and natural resources.
Because of its broader scope and dimensions, environmental security is
a normative concept. Environmental insecurity is an all affecting
phenomenon—it poses threats not only to humans but also to natural
resources and the ecosystem. Ensuring environmental security,
therefore, means guarding against environmental degradation to
preserve or protect human, material, and natural resources at scales
ranging from global to local [23]. Global warming is regarded as the
biggest threat to the environmental security. Climate change and other
implications of global warming are affecting nations around the world
on multiple fronts.
Energy security and environmental security are becoming
increasingly interwoven areas especially in the wake of the global drive
for sustainable development. They have commonalities both in terms of
the challenges faced and potential solutions. Fossil fuels, for example,
besides their crucial contribution in terms of supplying almost 80% of
the energy needs of the world, are also a cause of concern when it
comes to energy security due to their highly localized nature, depleting
reserves and fluctuating prices. Fossil fuels are also regarded to be a
threat to environmental security due to their associated greenhouse gas
emissions. Similarly, renewable energy for its comparative advantages
like diverse, replenishing, abundant, and widely available resources,
declining price trends, and environmental friendliness are regarded to
be helpful both towards improving energy- and environmental security.
Compared to energy security, environmental security is a significantly
more dynamic and complex phenomenon. Environmental security is
highly dynamic in nature primarily due to three factors: vibrant
human–environment partnership; versatile impacts of environment;
and a vast number of parameters constituting and influencing the
environment. The critical nature of environmental security is also
reflected from the fact that seven of the 17 SDGs are focused on
environment.

3 Developing Countries’ Outlook

Adequate and affordable energy, a healthy natural environment, and
biodiversity are vital for addressing the socio-economic challenges
including poverty, hunger, disease, and illiteracy. Poor and inadequate
access to secure and affordable energy is hindering the progress of
developing countries. Electricity, for example, is vital for providing
basic social services such as education and health, water supply and
purification, sanitation, and refrigeration of essential medicines.
Electricity can also help support a wide range of income-generating
opportunities. Over the last couple of decades, significant progress has
been made in developing countries in terms of electricity access.
According to the World Economic Forum around 1.1 billion people still
don’t have access to it [24]. A large proportion of the population in
developing countries especially in Sub-Saharan Africa and South Asia
still lack access to electricity as shown in Fig. 1 [25]. Biomass meets
around 14% of the world's total energy supplies and is one of the main
sources of energy in developing countries as over 2.6 billion people rely
on it to meet their cooking and heating needs. Biomass typically used in
the developing world comes through forestry and agricultural residues,
wood, and animal dung. Ironically, the use of biomass in these countries
is quite inefficient as traditional cooking stoves have an efficiency of up
to 10%. Although biomass is the backbone of the energy supplies to a
large number of developing countries as shown in Table 3, it has several
disadvantages too. Some of the main problems associated with crude
use of biomass include health problems due to smoke inhalation,
environmental pollution, and emission of greenhouse gases,
deforestation, and lack of agricultural and animal waste to serve as
manure for agriculture. According to the World Health Organization,
annually around 4 million people die prematurely from illnesses
attributable to household air pollution from inefficient biomass-based
cooking [26]. The greatest use of traditional biomass is in Africa as the
continent has 15 of the world’s 20 countries most dependent on this
energy resource.
Fig. 1 Population in developing countries with access to electricity [25]

Table 3 Top 20 Countries with a share of biomass and combustible waste in energy
supplies [27]

Country Share in (%)

Ethiopia 92.9
DR Congo 92.2
Tanzania 85.0
Nigeria 81.5
Haiti 81.0
Nepal 80.6
Togo 79.9
Mozambique 79.8
Eritrea 78.2
Zambia 76.9
Ivory Coast 73.6
Niger 73.2
Kenya 72.2
Cambodia 66.9
Country Share in (%)
Myanmar 65.3
Cameroon 65.0
Sudan 62.9
Guatemala 62.8
Zimbabwe 61.8
Republic of Congo 59.2
Climate change in terms of implications is also a concern mainly for
developing countries. Though climate change is a global issue in its very
nature and will affect all countries, the poorest will suffer the earliest
and the most [28]. Ironically, the poor and developing countries,
despite having a marginal contribution towards the greenhouse gas
emissions, are mainly at the suffering end when it comes to the
implications of climate change. Low-lying island nations are
particularly facing serious challenges form the rising sea level.
Climate change is projected to have serious economic implications
for the developing world. Almost all of the world's population
categorized as ‘absolutely poor’ live in developing countries, half of
them in South Asia alone. The livelihood of many of this segment of the
population depends on climate-sensitive sectors such as agriculture,
forestry, and fishing. Owing to its impacts on agriculture and water
cycle, climate change is affecting food and water security. There is an
inevitable knock-on effect on poverty alleviation and economic
development efforts in the region [29]. Overall, the impact of natural
disasters, health problems, food and water shortages, and loss of
biodiversity is quite heavy for the economies of these countries. The
economic cost of climate change is projected to rise in the future. The
South Asian countries like Maldives, Nepal, India, and Bangladesh are
expected to annually experience a respective economic loss of 12.6, 9.9,
9.4, and 8.7% by the end of this century [30].

4 Regions in Focus
The book presents the case for the energy and environmental security
in the developing countries in terms of the faced challenges and the
potential solutions. Although the scope of the book covers the broader
developing world, it has particularly focused on four regions: South
East Asia (SEA), South Asia (SA), Sub-Saharan Africa (SSA), and Latin
America (LA). These regions account for almost 55% of the global
population. Several countries from within these regions have also been
discussed as case studies. Figure 2 highlights the regions and the
countries the book has focused on.

Fig. 2 Regions and countries discussed in the book

Although the Europe and Central Asia (ECA) and the Middle East
and North Africa (MENA) regions also have some developing countries,
their situation in terms of energy and environmental challenges is not
as critical as in the four regions selected in this book. Over 99% of the
world population without access to electricity, for example, lives in
these four regions as shown in Fig. 3 [31] and Fig. 4 [3]. The selected
four regions are also at the lower end when it comes to per capita
electricity consumption and the quality of electricity services.
Fig. 3 Population without access to electricity

Fig. 4 Population with access to clean cooking fuels

Lack of access to clean cooking fuel is another important indicator
in terms of energy security in a society. The four regions the book has
focused on are home to over 95% of the global population relying on
inefficient biomass fuels to meet their cooking and heating needs.
Figure 4 shows the developing countries in terms of access to clean
cooking fuels.
 The four regions the book is focusing on are experiencing severe
environmental challenges and include most of the world's highly
vulnerable countries in terms of climate change. The world’s 10 most
affected countries from the extreme weather-related natural disasters
over the period 1999–2018 are also in these regions [32].

4.1 Southeast Asia

Southeast Asia is part of the Asian continent geographically located east
of the Indian subcontinent, south of China, and north-west of Australia.
It consists of 11 countries: Brunei, Cambodia, Indonesia, Laos, Malaysia,
Myanmar, the Philippines, Singapore, Timor-Leste, Thailand, and
Vietnam. Except for Timor-Leste, the remaining 10 nations in the
region are part of the Association of Southeast Asian Nations (ASEAN).
Over the last two decades, ASEAN countries have made significant
progress in terms of electrification. Of its total population 655 million,
around 65 million people in ASEAN still lack access to electricity and
250 million depend on biomass to meet their cooking needs [33]. It is
estimated that reliance on biomass and fuelwood is taking a toll on the
land use in Southeast Asia as deforestation in the region is estimated to
be at 5 times the global average and 10 times the average for the rest of
Asia. Indonesia alone is reported to be experiencing deforestation at a
rate of 1.4 million hectares (3.5 million acres) per year with only 53
million hectares (131 million acres) of total forest area left. ASEAN is
regarded as one of the most vulnerable regions to climate change. The
Global Climate Risk Index 2019 classifies half of ASEAN countries in the
top 20 of the worlds’ most affected countries by extreme weather. If
climate change is left unaddressed, ASEAN is expected to lose 6.7% of
combined gross domestic product (GDP) by 2100 [34].

4.2 South Asia

South Asia is one of the most important developing regions of the
world. The region has noteworthy statistics not only from the
perspective of struggling socio-economics but also from the faced
energy and environmental challenges. With a population of over 1.85
billion, it is home to almost a quarter of mankind, more than 600
million of which are regarded as ‘absolute poor’ accounting for half of
the world's total poor. Over 260 million people in the region lack access
to electricity and those relying on crude biomass to meet the cooking
needs are more than 1 billion. South Asia has only 5% of the global
electricity generation capacity to fulfill the needs of almost a quarter of
the world population with a per capita consumption of less than a
quarter of the world average. Even those connected to the grid—with
the majority—face issues in quality of electricity supplies like
prolonged power outages, load shedding, and low voltages. The region
is thus rated the lowest in the world in terms of reliability of electricity
services as indicated in Fig. 5. Rising sea level, melting glaciers, and
other extreme weather-related calamities such as frequent flooding and
droughts add greatly to the serious challenges to the region; low-lying
areas of Maldives and Bangladesh are now facing existential threats [4].
During 1999–2018, Pakistan, Bangladesh, and Nepal were the 5th, 7th,
and 9th most affected countries in the world from extreme weather-
related natural disasters. Climate change further aggravates the food
and water security crisis in the region. In 2019, four out of five
countries in the world with the worst levels of the particulate matter
2.5 (PM2.5) were noted in south Asia, while 27 of the most polluted
cities were located in the region, with India alone having 21 of them
[35]. The livelihood of a large proportion of the population in South
Asia is also bound to be affected by climate change especially of those
relying on agriculture, forestry, and fishing. The situation in terms of
food and water security will also be seriously undermined.
Fig. 5 Overview of the reliability of electricity supply in the four discussed regions

4.3 Sub-Saharan Africa

Sub Saharan Africa (SSA) is the part of the African continent that lies
south of the Sahara desert. With a population of over 1 billion, and
consisting of 46 countries, SSA is notably the most deprived region in
the world when it comes to access to electricity and per capita
electricity consumption as shown in Fig. 5. The annual per capita
electricity consumption at the regional level is less than 500 kWh while
individual countries like South Sudan, Niger, and Ethiopia have figures
of 44, 51, and 69 kWh equivalent to 1.4, 1.7 and 2.3% of the world
average figure. The region has nearly 600 million people lacking access
to electricity. It is estimated that by 2030 around 620 million people
will still be without access to electricity worldwide, 85 percent of which
will be in Sub-Saharan Africa [36, 37]. Around 83% of the population
lives on biomass for meeting cooking and heating needs [38].
In terms of global warming and climate change, Sub Saharan Africa
is regarded as one of the most vulnerable regions in the world.
According to the United Nations, no continent will be struck as severely
by the impacts of climate change as Africa [39]. The region is expected
to be the worst hit by the changing weather patterns as a large
proportion of the population depends on rainfall to grow their food.
Apart from sea level rise and melting ice caps, SSA is experiencing a
pattern of more frequent and intense weather-driven disasters with
implications like flooding, drought, sand storms, and impact on
agriculture, food, water, health, shelter, national security, and the larger
ecosystem. The region’s response to the challenge is seriously
compromised by the lack of financial resources [40]. UN also
acknowledges Africa to be particularly vulnerable to climate change
due to the considerably limited adaptive capacity and exacerbated by
widespread poverty.

4.4 Latin America

Latin America is a group of countries spanning across the American
continents. According to Encyclopaedia Britannica “Latin America is
generally understood to consist of the entire continent of South
America in addition to Mexico, Central America, and the islands of the
Caribbean whose inhabitants speak a Romance language.” [41]. Over 95
and 90% of the population in the region have access to electricity and
clean cooking fuels respectively [25]. Compared to other regions in the
world, Latin America has the highest share of renewables in the
electricity generation mix with a figure of around 30%, most of which
comes from hydropower. Latin America is not a large emitter of
greenhouse gases as the region has a large share of hydropower in the
power generation mix and does not have a huge industrial base. Rapid
deforestation is however a major environmental concern. Latin
America is a region crucial for the environmental sustainability and
biodiversity of the planet. It houses Amazon, the largest and the most
diverse tropical rain forest on Earth, spanning over an area of 5.5
million km2. For its importance in the global ecosystem, Amazon is also
termed as ‘lungs of the planet’. Latin America also has large freshwater
reserves. Climate change poses serious threats to the region. Major
droughts in Amazon, more frequent Atlantic hurricanes, and the 90%
loss of tropical glaciers are regarded as some of the evidence of climate
change [42].

5 Structure of the Book

This book has 27 chapters. Except for the two introductory and
concluding chapters, the remaining 25 have been divided into two
parts: Part 1—Regional and Country Analysis and Part 2-Broader
Dimensions of Energy and Environmental Security.
Part 1 has 12 chapters around the four regions: South East Asia,
South Asia, Sub-Saharan Africa, and Latin America. Each of these
regions, organized in the book in terms of their geographic positioning
from East to West, has been covered with the help of a chapter
providing regional perspective followed by country-specific chapter(s)
as below.
A chapter on Southeast Asia followed by a case study chapter on
Indonesia
A chapter on South Asia followed by three case-study chapters on
India, Pakistan and Bangladesh
A chapter on Sub-Saharan Africa followed by three case-study
chapters on Nigeria, South Africa and Mozambique
A chapter on Latin America followed by a case-study chapter on
Argentina.
Chapters under Part 1 have maintained focus within the scope of
the book in providing comprehensive energy and environmental
perspectives of the respective regions/countries taking into account
key challenges and the prospective solutions.
Part 2 of the book incorporates 13 chapters mainly on the wider
dimensions of energy and environmental security in the context of
developing countries. The range of topics covered under these chapters
includes: concepts and dynamics of energy security; energy and
environment in perspective of Sustainable Development Goals and
global policy landscape; energy and sustainable development from the
perspective of energy poverty; energy security in the perspective of
national security and environmental protection; energy-water nexus;
social discount rate as a tool to indicate sustainable development
dynamics; effect of climate change on women-adaptation and
mitigation; carbon capture; renewable energy; bioenergy for
sustainable development; energy conservation; and floating PV
systems.
References
1. Asif M, Muneer T (2007) Energy supply, its demand and security issues for
developed and emerging economies. Renew Sustain Energy Rev 11:1388–1413
[Crossref]
2.
Grubler A (2004) Transitions in energy use. Encyclopedia of energy, vol. 6.
Elsevier Academic, London
3.
EIA (2019) EIA projects nearly 50% increase in world energy usage by 2050, led
by growth in Asia. Today in energy. Energy Information Administration, 24 Sept
2019. https://​www.​eia.​gov/​todayinenergy/​detail.​php?​id=​41433
4.
Asif M (2021) Energy and environmental outlook for South Asia. CRC Press. ISBN
978-0-367-67343-7
5.
Nahiduzaman Kh, Al-Dosary A, Abdallah A, Asif M, Kua H, Alqadhib A (2018)
Change-agents driven interventions for energy conservation at the Saudi
households: lessons learnt. J Clean Prod 185:998–1014
6.
Asif M, Dehwa A, Ashraf F, Shaukat M, Khan H, Hassan M (2017) Life cycle
assessment of a three-bedroom house in Saudi Arabia. Environments 4(3):52.
https://​doi.​org/​10.​3390/​environments4030​052
7.
Khan M, Asif M, Stach E (2017) Rooftop PV potential in the residential sector of
the Kingdom of Saudi Arabia. Buildings 7(2):46. https://​doi.​org/​10.​3390/​
buildings7020046​
8.
Khan H, Asif M, Mohammed M (2017) Case study of a nearly zero energy building
in Italian climatic conditions. Infrastructures 2(4):9. https://​doi.​org/​10.​3390/​
infrastructures2​040019
9.
Asif M (2011) Energy crisis in Pakistan: origins, challenges and sustainable
solutions. Oxford University Press. ISBN 978-0-19-547876-1
10.
Asif M, Swalha H, Hassanain M, Nahiduzzaman Kh (2019) Techno-economic
assessment of application of solar PV in building sector-A case study from Saudi
Arabia. Smart Sustain Built Environ 8(1):34–52
[Crossref]
11.
Asif M (2016) Growth and sustainability trends in the GCC countries with
particular reference to KSA and UAE. Renew Sustain Energy Rev J
55(2016):1267–1273
[Crossref]
12.
Muneer T, Asif M, Kubie J (2003) Generation and transmission prospects for solar
electricity: UK and global markets. Energy Convers Manage 44:1
[Crossref]
13.
Flavelle C (2019) Climate change threatens the world’s food supply. United
Nations Warns, New York Times, 8 Aug 2019
14.
KIT (2016) Natural disasters since 1900: over 8 million deaths and 7 trillion US
dollars damage. Press Release 058/2016. Karlsruhe Institute of Technology,
Karlsruhe, Germany
15.
Grove J (2017) Do great minds think alike? The THE/Lindau Nobel Laureates
Survey. Times Higher Education, 31 Aug 2017
16.
McMillan M, Shepherd A, Sundal A, Briggs K, Muir A, Ridout A, Hogg A, Wingham
D (2014) Increased ice losses from Antarctica detected by CryoSat-2. American
Geophysical Union. Geophys Res Lett41:3899–3905
17.
Asif M, Muneer T, Kubie J (2009) Security assessment of importing solar
electricity for the EU. J Energy Inst (1)
18.
WB (2020) Electric power consumption (kWh per capita)-Sub-Saharan Africa
(excluding high income). World Bank. https://​data.​worldbank.​org/​indicator/​EG.​
USE.​ELEC.​K H.​P C?​locations=​ZF
19.
IEA (2019) Energy security. International Energy Agency. https://​www.​iea.​org/​
areas-of-work/​ensuring-energy-security
20.
Cherp A, Jewell J (2014) The concept of energy security: beyond the four As.
Energy Policy 75:415–421
[Crossref]
21.
Winzer C (2012) Conceptualizing energy security. Energy Policy 46(2012):36–48
[Crossref]
22.
Landholm M (1998) Defining environmental security: implications for the US
Army. AEPI-IFP-1298. Army Environmental Policy Institute. https://​apps.​dtic.​
mil/​dtic/​tr/​fulltext/​u2/​a593191.​pdf
23.
Zurlini G, Muller F (2008) Environmental security. Encyclopedia of ecology.
Elsevier. ISBN 9780444637680
24.
Daly H (2018) 1.1 billion people still lack electricity. This could be the solution.
World economic forum, 20 June 2018. https://​www.​weforum.​org/​agenda/​2018/​
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 The Project Gutenberg eBook of
Matkakuvaelmia ja muistoja Lapin rajoilta
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Matkakuvaelmia ja muistoja Lapin rajoilta

Author: Emil Fredrik Nervander

Translator: Toimi Juuti

Release date: April 20, 2024 [eBook #73437]

Language: Finnish

Original publication: Pori: Gust. Romelius, 1908

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK

MATKAKUVAELMIA JA MUISTOJA LAPIN RAJOILTA ***
MATKAKUVAELMIA JA MUISTOJA LAPIN RAJOILTA

Kirj.

E. Nervander

Tekijän käsikirjoituksesta suomentanut

Toimi Juutti

Porissa, Gust. Romelius, 1908.

SISÄLLYS:

Alkusanaksi.
Matkalla pohjoista kohti:
1. Monta kevättä samana vuonna! Tornio ja Haaparanta.
2. Matkalle Aavasaksalle.
3. Aavasaksa. Napapiiri sivuutetaan. Tuomi kukkii. Hihhulien
pesäpaikoilla. Vaellus erämaassa.
4. Perillä. Hyttysiä. Ryövärijuttu Lapista.

Kesämuistelmakuvia:
1. Muonion- ja Äkäsjoella. Ylös koskia ja tuntureille.
2. Kohtaus erämaassa. Yllästunturin juurella.
3. Yllästunturi.

Talvi-muistelmakuvia 1. Miten tulin joulua Lapissa viettäneeksi. 2.

Peikkomaisia näköhäiriöitä Lapissa. 3. Ihmeikästä värivaihtelua
taivaalla. Revontulet. 4. Mikä poro on ja miten sillä ajetaan. 5.
Lappalaisperheen kodassa. 6. Ystäväni "Pekka Riepu" ja jäähyväiset
sille ja Lapinmaalle.
ALKUSANAKSI.

Tämä pieni kirjanen julaistaan nyt saamieni ystävällisten kehotusten

aiheuttamana, että näet yhtäjaksoisesti kertoisin muutamista
muistoistani ja saamistani vaikutelmista parin kauvemmin kestäneen
oleskeluni ajoilta Kolarissa. — Niinikään olen tähän osittain lisäillyt,
osittain muovaillut jonkunverran sellaistakin, mitä jo aikaisemmin
erinäisissä sanomalehtijulkaisuissa olen kertonut.

Vaikkapa Kolari sijaitseekin Kittilän Lapin leveysasteella ja vaikkapa

sen luonto onkin läheistä sukua eteläisen Lapin luonnolle, on
ensinmainittu maa-alue luettu kuuluvaksi siihen, minkä virallinen
nimitys on Suomi. Tämä riippunee kenties lähinnä siitä, että Kolari
aikoinaan on ollut osa Ruotsin Länsipohjaa ja siitä syystä oli se nähty
soveliaimmaksi liittää Pohjois-Pohjanmaahan.

Että lappalaiset Kolarin väestöä, niin köyhää kuin se onkin,

kadehtivat varsinkin näiden helppojen verojen ja
sotilasrasitusvapauden takia, on tunnettu asia. Saisivatpa he vaan
vallan määrätä, kuulisimme kyllä piankin puhuttavan Kolarin Lapista.
Kertoelmani koettavatkin ensi sijassa esittää luonnossa ilmeneviä
kuvaelmia, joilla lienee vastikkeensa eteläisessä Lapissa, mutta ei
Suomessa.
 Että nämä kuvaukseni ilmestyvät käännöksenä — mistä minun on
kiittäminen ylioppilas Toimi Juutia — se käy nimilehdestä selville.

Kirjoittaja.

I.
MATKALLA POHJOISTA KOHTI
1. MONTA KEVÄTTÄ SAMANA
VUONNA! TORNIO JA HAAPARANTA.

Hupaista on keväisen ja kevätkesäisin matkustaa kauvemmas

pohjoiseen ja matkansa varrella huomata, miten tuon kauniin,
lupaavaisen vuodenajan etujoukot jo ovat tännekin pohjolaan
ehtineet. Herkkyypä mielessään kuvittelemaan, että tämä raitis,
iloinen aika silloin on sattunut muodostumaan tavallistaan
pitemmäksi.

Useita vuosia takaperin matkustin toukokuussa ja kesäkuussa —

enimmäkseen maitse — ympäri koko Itämeren. Lähdettiin
Helsingistä Suomenlahden yli Rääveliin ja jatkettiin sitte matkaa
Venäjän länsiosien halki Riian kautta Saksan valtakunnan pohjoisille
rannikkoseuduille ja pistäydyttiin muutamissa sikäläisissä katedraali-
ja merikaupungeissa aina Lyypekkiä myöten.

Kotimaasta lähdettäessä oli kylmää ja harmaata kedoilla ja

lehdoissa, mutta täällä etelämpänä tuoksahti vastaamme mitä
hienoin, leppoisa kevät; siellä oli ruohoista jokaisessa sopessa, ja
siellä lemusivat sireenit ja tuomet puistikoissaan ja lehdoissaan.
 Ja Tanskassa, saapuipa niihin tahansa Seelantia, lepattelivat
vaaleanvehreät lehvät metsien tummissa pyökkipuissa. Puutarhoissa
ylenivät tuomet ja sireenit ja hedelmäpuut mitä heleimmissä
morsiuspukimissaan.

Kun matka sen jälkeen kävi yli Sundin ja jatkui halki eteläisen ja
keskisen Ruotsin, Malmöstä ja Lundista Skaraan, Vexiöön,
Linköpingiin j.n.e. aina Upsalaan ja viimein Tukholmaan asti, levisi
kaikkialla eteemme kevät veitikkamaisesti hymyilevänä ja se mitä
kauneimmassa kukkaisasussa muukalaisen vastaanotti.

Koska aikomukseni oli ollut viettää suuri osa kultaisen kesän

keskiyönauringonviikoista Suomen puoleisessa pohjolassa —
köyhässä Kolarissa, joka Muonion- ja Tornionjoen rantamina
tungeikse pohjoista kohti Muonion ja Kittilän Lappien väliin, olisi
tietenkin ollut mukavinta matkustaa höyrylaivalla Ruotsin
pääkaupungista Haaparantaan. Mutta kun minun täytyi ensin käydä
Helsingissä, palasin senvuoksi piakkoin kotimaahan. Sielläkin oli
minua vastassa kevät, joka jo oli ehtinyt edetä yli Ahvenanmeren ja
pukenut pihlajat ja koivut, tuomet ja sireenit kukkiin ja lehtiin.

Ja miten kauvas tahansa pohjoiseen juna minua sitte kiidättikin, oli

jo kesä Suomen vainioilla, yksinpä noilla ihanilla, eteenpäin
rientävien porisevien purojen uurtamilla Hupisaarilla Oulun luona.
Oulu oli siihen aikaan rautateittemme päätepaikka.

Höyrylaivaliike oli kuitenkin jo täällä pohjolassakin alkanut ja

hauska, oikein mukava pienempi höyrylaiva välitti liikettä Oulun,
Kemin ja Tornion välillä.

Kemissä tapasin ilokseni ja odottamattani sen nuoren ystäväni —

jo silloin hyvässä asemassa olevan tullivirkamiehen — joka oli
kutsunut minut kesävierailulle Kolariin. Hän oli saapunut Kemiin
minua tapaamaan. Sieltä matkustimme yhdessä höyrylaivalla
Tornioon, jonne hän oli jättänyt hevosen ajopeleineen.

Syvässäkulkevat alukset eivät pääse Tornionjokea myöten noihin

tuttuihin pikkurajakaupunkeihin asti, vaan on niiden pysähtyminen
ulkosatamaan. Pienemmät laivat kulkevat tuon matkan ilman esteitä.
Ei tule sen vuoksi oudoksua, että ensikertalainen Tornioon
matkustaja hämmästyksekseen huomaa laivansa laskevan joen
läntiselle rannalle — siis Ruotsin puoleiselle. Tahi jos matkustat
maanteitse, on sinut vietävä yli virran itäiseltä rannalta läntiselle.

Tuo vanha, jo 5 à 6 vuosisataa sitte mainittu Tornio, joka v. 1621

sai kaupunginoikeudet, perustettiin muutamalle saarelle lähelle
virran läntistä rantaa. Tämä on jälestäpäin muodostuneiden
maatumisien kautta kasvanut yhteen Ruotsin kanssa, johon sen nyt
yhdistää pitkä ainoastaan jalankulkijoille varattu, ränsistynyt silta,
mikä on rakennettu yhäkin alavan ja liejuisen joenpohjan yli.
Hevosliikennettä ja raskaampain tavarain kuljetusta Tornion
kaupungin ja vastakkaisen suomenpuoleisen rannan välillä välitetään
tavallisilla rattailla, nyttemmin taas, kun Oulun rata on tänne asti
ulotettu, höyrylautan avulla, niin hyvin matkustavaisia kuin
rautateitse saapuneita tavaroitakin.

Tornio lienee luettava Perä-Pohjolan vaatimattomimpiin

kaupunkeihin. Yleiset avonaiset alat, joita muuten on vähän, olivat
nurmikkoisia. Yleisistä istutuksista saattoi tuskin mainita. Mutkikkaat,
kapeat kadut olivat kiveämättömiä, samoin myöskin niitä leikkaavat
palosolat. Näiden kujien kahdenpuolen oli ja on kai vieläkin
jokseenkin syviä laudoilla peitettyjä ojia, mitkä samalla olivat
jalkakäytävinä, Ne ovatkin ylen tarpeellisia etenkin syksyaikana,
jolloin katujen liejun paljous ihan hirvittää. Rakennukset ovat
enimmäkseen vanhoja, matalia ja punasiksi maalattuja, mutta
tapaapa väliin uudempiakin ja sirommannäköisiä taloja, joihin on
uhrattu valoisampia värejä.

Kun vuonna 1827 ruotsalainen naapurikaupunki Haaparanta

syntyi, ei Torniolla ollut varoja eikä yritteliäisyyttä kilpailuun tuon
ripeästi kehittyvän kilpailijan kanssa, jota nyt saatetaan sanoa
nykyaikaiseksi, vaikkakin pieneksi kaupungiksi. Kadut siellä ovat
leveitä ja suoria, asuinrakennukset siroja ja miellyttäviä, pienet
istutukset sieviä ja hyvin hoidettuja, liike kaduilla jokseenkin vilkas,
kauppapuodit ylimalkaan paremmin varustettuja ja asukkaiden
vaatetus enemmän huolehdittua kuin Torniossa. Jos aikoo uida
joessa, on matkustettava »Ruotsiin» j.n.e. Yhdessä suhteessa oli
Tornio — kaikista merkeistä päättäen — ehdottomasti Haaparannan
edellä, nimittäin siinä, ettei siellä ollut viekoitelevia
työväenkapakoita. Niissä kahdessa Haaparannan kolmannen luokan
kapakassa, jotka sijaitsevat vilkasliikkeisten katujen varsilla, saattoi
avonaisista akkunoista keskellä päivää nähdä ja kuulla rähisevien
miesjoukkojen pullojaan kilistelevän, ja kuitenkin oli niistä suuri osa
suomalaisia jätkiä.

Ken Torniossa on oleskellut kauvemman aikaa kuin tavallinen

turisti, hän luullakseni muistelee tuota pientä pohjoista kaupunkia
rauhaisana paikkana vaatimattomine yksinkertaisine asukkaineen.
Hän varmaankin hienosti hymyillen heittää tervehtivän katseensa
noihin somiin, patriarkallisiin humalistoihin ja noihin reheviin ja
suuriin perunamaihin, jotka kadunviereisen matalan ristiaidakon
takaa pistävät yhtä selvästi katselijan silmiin kuin kauppamiesten
vajojen katoille puukehyksien varaan ripustetut »melkilihat», joita
auringossa kuivataan. Nuo puuvarustukset vajojen katoilla ovat täällä
hyvin muodissa poronlihaa kypsytettäessä. Arkielämän pienet
yksityiskohdat ovat täällä niin selvän avoinna ventovieraalle, että hän
pian tuntee olevansa tuossa pikkukaupungissa kuin kotonaan.

Olisi väärin olla tässä mitään mainitsematta tuosta hiljaisesta,

rauhallisesta Rantakadusta, jonka toisella sivustalla on jono vanhoja,
kaksikerroksisia puutaloja, useimmat niistä ylen yksinkertaisia, vaan
jotka kuitenkin näyttävät kätkevän itseensä monta muistoa ja
tarinaa, joita ehkä mielellään kuuntelisi. Kadun toista sivustaa ei ole
rakennettu, vaan täyttävät sen yksityiset »yrttitarhat» ja pienet
puuistutukset ja niitä ulottuu aina joen rantaan asti. Sen pahempi
varjostavat korkeat lankkaukset ja ristiaidakot tuota kaupungin
kaunista kohtaa.

Yleisiä rakennuksia ei Torniossa oikeastaan ole muita kuin kolme:

raatihuone, kreikkalaiskatolinen kirkkokappeli pienoiskoossa ja
kaupungin v. 1683 rakennettu kirkko, jonka hyvin säilynyttä
temppeliä ja huolella hoidettuja muistomerkkejä Tornio oikeutetulla
ylpeydellä saattaa näytellä kenelle sivistyneelle ulkomaalaiselle
tahansa.

Kirkon korkea suippotorni ja sen alkuperäinen, viiden pikku tornin

koristama kellotapuli — jonka ylimmästä kerroksesta suotuisalla
ilmalla saatettanee nähdä keskiyön aurinko yli koko yön
juhannuspäivää vasten — näkyvät jo pitkän matkan päähän
kaupungista.

Tämä puukirkko on ainoa laatuaan Suomessa. Se on nyt 225

vuotta seisonut ihan vaihtumattomassa vanhassa asussaan
uskonpuhdistuksen ajan toiselta vuosisadalta alkaen. Tuota aikaa
muistuttavat vielä sen monet koristukset: iso akkuna-aukko
kierteisine pylväineen, viiniköynnöskuvineen ja serafinpäineen;
köynnöksissä kiemurtelevat korintilaiset pilarit, lyijyreunaiset ruudut
kuorinakkunassa; tämän lisäksi taiteellisesti maalattu ja kirjaeltu
saarnastuoli vuodelta 1701, komeimpia mitä meillä on olemassa;
joukko kattomaalauksia ja kuorikehys, mikä leikattuine
köynnöskoristeineen ja rautaristikkoineen ja samoin uurrettuine ja
kullattuine obeliskeineen tekee hyvän vaikutuksen erottaessaan
kuorin alttareineen muun kirkon yhteydestä.

Tämä kaunis kirkollinen muistomerkki on Kaarle XI:nen ajoilta ja

sen »syntymävuosi» on täsmälleen sama kuin Kaarle XII:nen.

*****

Päivän Torniossa oleskeltuamme alotimme iloisina matkamme

pohjoista kohti mitä herttaisimman sään vallitessa. Kevät kiirehti
sekin meidän mukanamme ja loi ympärilleen mitä hienoimman
vehreän värityksen niin kauas kuin silmä kantoi.
2. MATKALLA AAVASAKSALLE

Ei tarvitse matkustaa kovinkaan kauvas pohjoiseen Torniosta

tullakseen vakuutetuksi siitä, että ainoastaan poikkeustapauksessa
joutuu maassamme matkustamaan paremmin viljellyn,
väkirikkaamman ja rakennuksiltaankin vauraamman seudun halki,
kuin on Tornion jokilaakson eteläinen osa tahi niinkuin sitä
yksinkertaisesti nimitetään: »Jokela».

Tätä vaikutusta kohottaa vielä lähellä maantietä vierivän mahtavan

virran aiheuttama raitis tunnelma, virran, jonka suloutta lisäävät
kuohuvat kosket sekä suuret, viljellyt saaret somine
maalaistaloineen, joita erittäin kauniit, väliin tavattoman tuuheat
koivut ympäröivät.

Noin yhdeksän kilometrin päässä Torniosta vie tie meidät

Kiertovaaralle, jotenkin korkealle mäelle, mistä laaja ja harvinaisen
mahtava näköala avautuu yli hyvinvoivan, puistomaisen jokilaakson,
jonka eteläisessä osassa kummankin rajakaupungin ja Ala-Tornion
monet torninhuiput korkeuksiin kohoavat. Tekisippä mieli uskoa, että
silmä on keksinyt jonkin suuremman kaupungin tuolla kauvempana,
mutta nuopa Tornion kaupungin tutunomaiset tornit pian meitä
vanhoina tuttuina tervehtivät.
 Syystä, että vesi oli ylen alhaalla, viruivat tukkilautat sattumalta
matalikolla, mutta ilo ja elämä vallitsi sensijaan lohipatojen luona.
Sekä suomen- että ruotsinpuoleiselle rannalle oli rakennettu pieniä
torneja, joista isot ruokakellot uutta miehistöä voimiakysyvään
työhön kutsuivat. Silloin maantie väkeä täynnänsä vilisi, mutta
järjestys oli sentään mitä parhain. Saattoi nähdä, että kaikki, silloin
vielä, tajusivat työn arvon ja pitivät kunnianaan olla täsmällisenä
työmiehenä.

Ylhö on erään pitkän ja vihaisen kosken nimi virran eteläisessä

juoksussa. Sen kumea jyrinä kuuluu maantielle, ja valkoinen vaahto
välähtelee rannalla kasvavain lehdikköjen lomitse.

Alituiseen sai nähdä esimerkkejä siitä miten paljon ihmiset näissä

pimeissä pohjolanmaissa valoa rakastavat, ei ainoastaan luonnossa,
vaan myöskin asunnoissaan. Nykyaikaisia isoja akkunaruutuja näkee
kaikissa tämän jokilaakson uudemmissa asuinrakennuksissa. Vieläpä
pohjoisempanakin, harvemmin asutuissa seuduissa tapaa ylen usein
sellaisia akkunoita uusissa taloissa, taikka niinkuin täällä on tapana
sanoa: »nyypyykiöissä». Sitäpaitsi näkee täällä uudempia talleja
neliruutuisine akkunoineen, eikä navetoistakaan pienempiä,
kiiltävänkirkkaita akkunaruutuja puutu.

Entä mikä puhtaus vallitseekaan näiden ulkohuonerakennusten

ympärillä pienimmissäkin taloissa! Siististi ja hauskasti puettuina
liikuskelevat ihmiset kaikkialla töissään ja taloustoimissaan. Sellaiset
likaisiin rääsyihin puetut lapset, jotka Etelä-Suomessa eivät ole
harvinaisia, olisivat täällä miltei loukkauksena.

Vielä kauvempanakin pohjolassa matkamme varrella oli kievareita,

joita saattoi sanoa puhtauden esikuviksi. Astuin kerran
epähuomiossa talonväen kyökkiin. Siellä parastaikaa leivottiin. Tuskin
jauhonhiukkastakaan puhtaalla lattialla! Ei likaämpäriä, ei
halkosylyystä näkynyt huoneessa. Ovi viereiseen huoneeseen oli
auki. Kiiltäväksi maalattu lattia, suuria ruukkukasviryhmiä
akkunoissa! Huone oli hieno kuin pikku salonki.

Kun Aavasaksalle on lukemattomia matkailijajoukkoja vaeltanut, ja

koska matkasta sinne monet sanomalehtikirjeenvaihtajat ovat
kertoneet, jätän tässä matkakuvauksen syrjään, kunnes olemme
päässeet suomalaiseen Ylitornioon (on näet olemassa samanniminen
pitäjä — ruotsinkielinen — Tornionjoen länsipuolella), jonka rajojen
sisäpuolella saamme kulkea ohi tuon milteipä maailmankuulun pikku
vuoren, Suomen eteläisimmän, mistä keskiyönauringon saattaa
nähdä pari vuorokautta vuodessa.

Tuo ylimalkaan viljelty ja asuttu seutu, minkä halki maantie vierii

ne 75 kilometriä, jotka Tornion Aavasaksasta erottavat, muistuttaa
sitäpaitsi kauttaaltaan paljon enemmän peräpohjolaista
jokimaisemaa kuin jylhyydessään suuremmeistä Lapin maisemaa,
mistä syystä saattaisi helposti sattua, että jos täällä näkemiänsä
kertoisi, se kuvaus muodostuisi tämän luvun alkupuolen
toistamiseksi.

Ja kun me juuri tässä edellä kurkistimme muutamaan kyökkiin, on

meidän nyt kerrottava, mitä kellari, ruokasäiliöt ja ullakot ravintoon
nähden voivat meille tarjota. Tietystikin etupäässä kalaa ja
poronlihaa.

Lohet ja siiat vaeltavat välittäjien kautta enimmäkseen Helsinkiin

ja Pietariin, missä nämä herkut nousevat korkeihin hintoihin
kuljetusmaksujen vuoksi. Mitätön murto-osa jää makupaloiksi tänne
pohjolan varakkaampiin koteihin. Pienemmät kalat löysivät
sitävastoin tuoreena tiensä meidänkin kolarilaiselle pöydällemme ja
niiden joukossa oli niinkin oivallisia kuin taimen, harjus ja tuo
maukas ja näöltään miellyttävän kaunis forelli somine punasine
pilkkuineen. Keskikokoiset ja sitä pienemmät kalat suolataan talven
varaksi. Välttämättömäksi käynyt silakka on ostettava Torniosta ja se
käy köyhälle kansalle kalliiksi.

Poronteurastuksesta saadaan eriarvoista lihaa, riippuen aina

paloteltujen osien erilaisesta valmistustavasta. Savustettu liha soluu
enimmäkseen lohenvientiteitä varakkaammille ostopaikoille.
Auringossa kuivatut palat nautitaan kotosalla. Perunain kanssa
muhennokseksi valmistettuna tuntui minusta tuo mehuton,
kovettunut ravintoaine jotenkin mauttomalta. Metsälinnuista ei
laajassa, harvaanasutussa Lapissa luulisi olevan läheskään niin
suurta puutetta kuin sellaisista metsästäjistä, joilla saattaisi olla
aikaa pitkämatkaisiin retkiin. Riekonmetsästys lienee eniten
muodissa. Helpompaa on vesilintujen ampuminen lammista ja
juoksevista vesistä. Sitä urheilua harjottaa mielellään yksi ja toinen
täällä pohjolassa asuva herrasmies joka siitä saa vähäisen vaihtelua
sunnuntaiseen pöytäänsä.

Mitä omasta talosta voidaan saada ravintoaineita, sen jätän tässä

mainitsematta, samoinkuin kysymyksen metsämarjoista, kuten
muuraimista j.n.e. sekä joen rannoilla monin paikoin villeinä
kasvavista laajoista mustaviinimarjapensaista. Niinikään jätän
syrjään tuon jotakuinkin kalliin, monen eteläsuomalaisen mieliruoan,
kovan poronjuuston makuineen ja hajuineen.

Tahdon tässä vielä mainita, että siinä kolarilaisessa talossa, missä

minä tulin asumaan, jo heinäkuun 14 päivänä saatiin oman maan
kasvusta harvinaisen hyviä perunoita. Kesä oli tavattoman kaunis ja
kuiva, ja kun aurinko oli kuusi viikkoa yötä päivää perunamaahan
hellästi säteillyt, kypsyi sato sukkelaan. Jo edellämainituilla eli
oletetuilla aineksilla saattaa yksinkertainen koti tulla hyvinkin
toimeen.

Mutta kaikki muu, mitä taloudessa täytyy pitää tarpeellisena:

siirtomaantavarat, suolat, jauhot j.n.e. on kolarilaisten —
puhumattakaan niistä, jotka asuvat esim. aina Enontekiäisissä,
Inarissa tahi Utsjoella — tuotava Torniosta ja siihen se aika ja
hevoskyyti uhrattava, minkä tuo kahdenkymmenen penikulman
matka sinne ja sieltä takaisin vaatii. Jo Kolarissa kohoo 100
jauhokilon hinta, mikä Helsingissä on 10 à 12 mk, 35 à 40, vieläpä
45 markkaakin. Kauratynnyristä maksettiin Kolarissa 20 mk,
polttoöljylitrasta 40 à 45 penniä j.n.e. Muuten vaihtelevat hinnat
tavattomasti.

Käydessäni myöhemmin Kolarissa talvisaikaan näin

aamiaispöydässämme väliin mainioita poronverilettuja, vaikkei
poronteurastusta oltu tehtykään. Sattumalta sain selville, että oli
tapa hakea ullakolta jäätynyt palanen poron verta, jota siellä
kuukausmääriä oli sellaisena säilytetty. Kun verilettuja aijottiin
valmistaa, leikattiin jäätyneestä verestä sopiva pala ja se lämmitettiin
kiireen kaupalla, jottei ilma pääsisi siihen haitallisesti vaikuttamaan.
Menettelytapa näytti olevan kerrassaan mainio. Vieläkin enemmän
ällistyin samana talvena erään ylitorniolaisen virkamiehen luona, kun
herkullisen aterian aluksi tarjottiin tuoretta kaalisoppaa. Sekin
valmistettiin jäätyneistä, hienonnetuista kaaliksista, joita talvikaudet
säilytettiin ullakolla ja joista sitte palanen mitä kiiruimmin pistettiin
kiehuvaan, porisevaan pataan. Jos siinä olisi vitkasteltu, olisi kaali
muuttunut surkastuneeksi kasviliuokseksi, mauttomaksi ja
hajuttomaksi.
 *****

Vielä muutaman muiston, mikä läheisesti liittyy jälestäpäin

köyhyydestään kuuluun Kolariin, ehdin tässä kertoa ennenkuin
Aavasaksalle saavumme.

Eräänä talvipäivänä Kolarissa ollessani pyysin, että minut

neuvottaisiin seudun köyhimpään ja kurjimpaan hökkeliin. Ja niin
saatettiin minut muutamaan pieneen tupaseen — noin kolmen
neliömetrin kokoiseen huoneeseen. Tukahuttavan kuuma ja kostea
usva täytti suojan, jossa keski-ikäinen pariskunta asusti,
paljasjalkainen lapsilauma ympärillään. Ne eivät olleet tyhmiä,
eivätkä pelästyneitä, eivätkä edes näyttäneet olevan halukkaita
kerjäämään. Pikemmin saattoi huomata pienen toivonhivenen
vanhempain lasien sairaissa ja kerrassaan kelvottomasti hoidetuissa
silmäraukoissa.

Minä katsahdin toveriini. Hän osotti lattiata, joka näytti idyllisen

hauskalta ja sievältä levitessään siinä kuin tasaisena vihreänä
mattona, taidokkaasti kudottu taitetuista kuusenhavuista. Varovasti
kohotti hän ylös tuon lattiamaton muuatta nurkkaa; sen alla oli —
ainoastaan paljas tasottunut maanpinta, tumma ja kostea. Ja ulkona
Lapin pakkastalvi!

Tässä ummehtuneessa, kuumassa ilmassa, tässä huoneessa, jossa

kaikeksi onneksi nälkä ei toki ole jokapäiväinen vieras, eivät lasten
vuotavat, rähmäiset silmät koskaan paranisi, eivät edes, vaikka
lääkärinapua sattumalta ja kuin ihmeenkautta olisikin saatavissa.

Johtuipa siinä mieleeni Linné, luultavasti kuuluisin oppinut, ja

lääkäri, joka milloinkaan on käynyt Tornion kaupungissa, jonne hän
1732 saapui palatessaan »Lapin retkeltään» Ruotsin ja Norjan
Lapista. Riensipä silloin hänen luokseen pohjoisesta päin joukko
suomalaisia, joita vaivasi vaikea, kuumissa savupirteissä saatu
silmätauti. Linné, joka tajusi, ettei heidän kärsimyksiinsä saattanut
toivoa parannusta niin kauvan kun he itsepäisesti kieltäytyivät
laittamasta akkunoita ja savupiippua pirtteihinsä, oli pakotettu
laskemaan heidät kotiin ilman avustusta. Mutta päiväkirjaansa kirjotti
hän seuraavat mieltäliikuttavat, ankarat sanat: »Jos minulla olisi ollut
valta, olisi heidät ripustettu seinälle ja he olisivat saaneet 15 paria
raippoja, kunnes olisivat laatineet pirtteihinsä savupiiput.» Tuohon
tapaan minäkin ajattelin ollessani permannottomassa
kolarilaistuvassa — jonka lähistöltä he rankaisematta olisivat voineet
kaapata muutamia lahoomaan tuomittuja, tuulen kaatamia puita.
Lainkuuliaisuus on, niinkuin tiedetään, erämaassa harvinaisempaa
kuin veriinimeytynyt huolimattomuus.
3. AAVASAKSA. NAPAPIIRI
SIVUUTETAAN. TUOMI KUKKII.
HIHHULIEN PESÄPAIKOILLA.
VAELLUS ERÄMAASSA.

Alkkulan kylän ohi virtaavan joen rannalta avautuu mainio näköala

Aavasaksan ruotsinpuoleisen kilpailijan, aution Luoppionvaaran yli,
joka ei kuitenkaan ole erityisemmin mieltäkiinnittävä sellaisen
omituisen salaperäisen muodostumisen vuoksi kuin mitä on
suomalainen vuori.

Matkustaessamme Alkkulan halki oli aurinko juuri nousemaisillaan.

Sen säteet kultasivat aluksi Luopion laen. Sitte levisi valaistus yli
lounaisten kukkulain, kimmelti kylän akkunaruuduissa ja ympäröi
viimein meidät matkamiehetkin. Mahtava sateenkaari muodostui
samaan aikaan yli virran, rannalta toiselle. Tuo kaikki oli miltei kuin
taiteellisesti vaikuttava taulu.

Kylästä lähdettyä kääntyy tie itäänpäin ja vähäksi aikaa katoo virta

näkyvistä, kun näet kuljetaan väliin yli vaarojen, väliin taas
metsäisten vuorenharjanteiden ympäröimäin tasankojen halki. Niiden
välistä sukeltaa vihdoinkin esiin tuo kauvan kaivattu Aavasaksa.
Aavasaksa on ylpeästi karkottanut luotaan kaikki korunimet: Sitä ei
kutsuta vaaraksi eikä tunturiksi, vaikkakin ensinmainittu nimitys sille
hyvin sopisi, sillä puita kasvaa sen laella, vaikkakin harvakseen,
samaten myöskin sen juurella. Ainoastaan sen keskustaa ympäröi
kivilohkarevyö.

Kun oikea voimiakysyvä tunturillenousu meitä ylempänä

pohjolassa odotti ja meillähän kun siellä olisi pitkän pitkä
»kesäpäivä», niin matkustimme ohi Aavasaksan ja jätimme sen
mukavasti järjestetyt käytävät, mitkä johtavat ylös paviljonkiin —
tuohon Suomen valtion valvomaan, katselemista ansaitsevaan
laitokseen. Minä olen usein vähän kiusaantuneena tuon kauniin
vuoren näkemisestä, kuvaillut mielessäni muuatta reipasta
maalaispiikaa, jonka isäntäväkensä oli narrannut pukeutumaan
pyhäkoristeihin tarjotakseen kupin teetä herrasväelle. Saimme
kuitenkin katsella sitä omituista näytelmää, miten tuo taikavuori
muuttaa muotoaan sitä mukaa kuin sen ohitse kulkee.
Kummastuttavin on näky silloin kun on päästy vuoren
pohjoispuolelle. Silloin muistuttaa Aavasaksa pitkähköä jättiläismäistä
sfinksiä, jonka pää on kääntynyt Ruotsin puolelle päin. Suuri,
tumma, ruohoinen täplä sfinksin päässä muodostaa ikäänkuin tuon
salaperäisen olion silmän.

Aavasaksaa ympäröivät vedet kolmelta puolelta, sillä Tengeliönjoki

virtaa melkein vuoren ympäri ennenkuin se leveänä ja mahtavana
Tornionjokeen yhtyy.

Kun on menty lossilla Tengeliönjoen yli, kohoo tie korkealle

Kuivallekankaalle, mikä vaara itäpuolella muodostaa taustan
kukkuloiden ympäröimälle, lännessä kimmeltelevälle Tornionjoelle.
Länsipuolella on iso Matarengin kylä samoinkuin ruotsalainen
Ylitornion kylä ja kirkko ja koko joukko muitakin taloja.
Vakavaraisuus täällä kaikkialla vallitsee, kiitos, niin sanottiin, osittain
salakuljetuksen, minkä basillin huomattavimpina rutonpesinä
mainittiin juuri noita suuria kyliä ja kauppapaikkoja Matarenkia ja
sen pohjoispuolella sijaitsevaa Pajalaa.

Kievarinvälin kuljettuamme lähenemme taaskin Tornionjokea, joka

näillä seuduin väliin levenee ja muodostaa pitkähköjä saaria, väliin
taas kapenee varsin tuntuvasti. Metsä useinkin peittää virran
näkymättömiin, mutta sen kohina kuitenkin selvästi maantielle
kuuluu. Saattaapa paikkapaikoin erottaa vaahtoavan
Kattilakoskenkin. Tämä 18 kilometrin päässä Aavasaksalta
pohjoiseen sijaitseva koski on siitäkin merkillinen, että napapiiri on
juuri niillä tienoin.

Luonto on täällä varsin vaihtelevaa. Taloisten tasankojen ympärillä

on metsiä, mitkä väliin luovat vaaroihin mitä pehmoisimmat piirteet.
Noista metsäisistä vaaroista on Mäntyvaara erityisen kaunis. Ihana
on myöskin Juoksenki, jonka vihreät kummut loivasti laskeutuvat
Ratasjoen rannoille, kohti Tornionjoen sivuhaaraa. Kauniimpaa
taustaa kuin nuo metsäiset vaarat ei saata toivoa tälle aurinkoiselle
jokimaisemalle taloineen ja viljavine ruispeltoineen. Ruotsin puolella
häämöttää kaukana yksinäisiä, sinertäviä vaaroja. Sellaisena pysyy
maiseman ylimalkainen muodostus muutamien penikulmien
matkalla.

Milloin maantie kulkee lähellä jokea, välähtelee usein puitten

välistä sen kimmeltävä kalvo ja ruotsinpuoleinen ranta vaaroineen.
Muita korkeampi on Pullinkivaara, jonka juurella Svanstenin saha,
luullakseni, sijaitsee. Vanhanaikaisia rakennuksia näkyi ikivanhojen,
tuuheitten ja tuhansiin kukkiin puhjenneiden tuomien lomista.
Siinäpä nyt napapiirin pohjoispuolella ja juhannusajan aikaisena
aamuhetkenä vuoden pitkä, kaunis kevät minua vielä tuomillaan
tervehti.

Me kuljemme nyt halki Turtolan kappeliseurakunnan, jonka pappila

pappienpuutteen takia on autiona. Läheisessä pienessä punaseksi
maalatussa kirkossa pidetään kuitenkin parhaallaan
jumalanpalvelusta. Ja kun meille ilmoitettiin, että siellä saarnasi
erään pohjoisen seurakunnan paljon pidetty pappi, astuimme sisään.

Karungin ja Ylitornion emäkirkot sekä Turtolan ja Kolarin

kappelikirkot muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Ne ovat kaikki
puusta ristinmuotoon rakennetut ja ylinnä kohoo risti niiden
koristuksena. Kellotapulit ovat matalia; ääni niiden pienistä kelloista
ei kauvas kaiu. Kaikki lienevät ne rakennetut vuosina 1817—1819,
valtion varoilla tahi ainakin runsaalla valtion avustuksella.

Astuessamme Turtolan kirkkoon havaitsimme, että sen hirsiseinät

sisäpuolelta olivat maalaamattomat; katto oli tasainen ja valkoseksi
maalattu sekä ruskeilla reunakoristuksilla kaunistettu.
Messinkikruunu, kaksi messinkistä kynttiläjalustaa ja huononen
alttaritaulu olivat kirkon ainoina »koristuksina».

Penkit olivat kuulijoita täynnä. Pitkät, mustat ja valkoset huivit ja

irrallaan riippuvat palmikot naisten puolella loivat kirkkoväkeen
jonkinlaisen vakavuuden leiman. Mutta lapset kuljeksivat
huolettomina ulos ja sisälle jumalanpalveluksen kestäessä. Pappi
saarnasi vapaasti muutamien muistiinpanojen johdolla.

Ainakin suuri enemmistö näitä kirkonkävijöitä oli hihhuleita, jotka

ulkonaisesti eroavat muista ainoastaan tervehtiessään uskonveljiään,
mikä tapahtuu siten, että he oikealla käsivarrellaan tahi kädellään
kevyesti koskettavat taikka syleilevät toisiaan. Valtiokirkosta he eivät
halua erota — eivät ainakaan niin kauvan kun heidän
sielunpaimenensa, niinkuin tavallisesti on laita, kuuluvat heidän
sielukumppaneihinsa. He toivovat vaan vapautta uskontonsa
harjottamiseen.

Lahkokunnan perustaja oli tuo monessa suhteessa merkillinen

rovasti Lars Levi Laestadius, joka 61 vuoden ikäisenä kuoli 1861 jo
edellämainitsemassamme kauppapaikassa Pajalassa. Siellä hän oli
viettänyt elämänsä kaksitoista viimeistä vuotta. Hänen
kansallisuutensa voitaisiin sanoa olleen ruotsalaisen, suomalaisen,
lappalaisen ja ehkäpä norjalaisenkin. Hän oli muuten
kielitaitoinenkin. Nuorempana oli hän lämpimästi huvitettu
tieteellisistä opinnoista ja tutkimuksista varsinkin kasviopin alalla.
Hän sai osakseen huomaavaisuutta ulkomailla. Sitte tapahtui hänen
elämässään käännekohta vuosina 1839—1842. Hän menetti erään
rakkaan lapsensa ja joutui hengenvaarallisen sairautensa aikana
johdetuksi pois maailman mietteistä hengellisiin huoliin, ei
ainoastaan itsensä, vaan kaikkien ihmisten, etupäässä omien
seurakuntalaistensa autuudesta. Oppinsa sisältyi sanoihin: »Rakasta
ja pelkää Jumalaa ylitse kaiken» sekä »Mitä te tahdotte, että ihmiset
teille tekisivät, se tehkäät myös heille». Pappina käytti hän
arkailematta sanoja, joita hänen sivistymättömät, raa'at
sanankuulijansa täydelleen ymmärsivät, mainiten jokaista asiaa ja
asianhaaraa yhtä raa'alla ja jos mahdollista vieläkin raaemmalla
nimityksellä kuin he. »Kun erämaa on viljeltävä, vaaditaan siihen
karkeatekoisia työkaluja», oli hänen mielipiteensä. Ja hänen ilonsa
oli johdattaa hyveiden teille syntiin vajonneita, varkaita ja lurjuksia.
Hänen asuntonsa ja vaatetuksensa olivat yhtä törkeitä ja likaisia kuin
heidänkin; hän nautti ylenmäärin kahvia ja tupakkaa, mutta
juoppouden kauhuja kuvaili hän synkin värein sivistymättömille
joukoille. Hänen onnistuikin Lapista — jossa oli hänen varsinainen
toimialansa ja jossa hän paraiten viihtyi — kuin taikanuijan iskulla
miltei kokonaan karsia juoppouspahe ja hän sai senvuoksi kylläkin
ansiosta arvonimen lappalaisten kääntäjä. Kaukaa pohjolasta levisi
tuo hänen herättämänsä liike hänen kotimaittensa eteläisempiin
osiin, ja vielä nytkin on meillä olemassa lestadiolainen lahkokunta
»hihhulien» nimisenä. Tämä nimi johtuu niistä kimakoista »hih! hih!»
huudahduksista, joilla hänen uskolaisensa hurjasti hyppien ja
halaillen vastaanottivat uuden jäsenen seurakuntaansa. Hänen
opinkappaleihinsa kuului sekin, että usko seurakunnan edessä
tapahtuneen, peittelemättömin sanoin lausutun synnintunnustuksen
yhteydessä tuotti täydellisen syntien anteeksiannon — mikä seikka
saattoi olla paikallaan seudulla, missä laillisuuskäsitteet ovat
kokonaan kehittymättömät.

Laestadius nai nuoren lappalaistytön eräästä lappalaisesta

uudistalosta ja koetti kasvattaa häntä käsityskantansa mukaisesti ja
omassa hengessään.

Satan majatalossa — mikä kievari on ensimäinen järjestyksessä

Kolarista eteläänpäin — satuin pohjolaan matkustaessani
muutamassa huoneessa näkemään pienen, mutta hyvän
kivipainokuvan komeasta, voinpa sanoa kauniista ja miellyttävästä
pappismiehestä. Otin sen alas seinältä ja luin allekirjoituksen:
Laestadius. Kuva oli hänen miehuusvuosiltaan. Ja minä saatoin hyvin
käsittää kertomuksen siitä, että hän Sträubingissä, Etelä-Saksassa,
oli esiintynyt esitelmöitsijänä mitä hienoimmalle kuulijakunnalle, joka
oli kiiruhtanut kuulemaan »Lapin pappia» ja joka hänen loistavia
puhelahjojaan ihaili.
 Olen tässä omistanut parisen sivua Laestadiukselle, koska hänen
henkensä yhäkin voimakkaana elää pohjolan maissa. Eikä sen
hengen vaikutus suinkaan ollut himmeämpi silloinkaan, kun minä
oleskelin Kolarissa, niin lähellä Pajalaa olevassa paikassa.
Kolarilaisista kesämuistoistani johtuu mieleeni kymmenkunta
Laestadiuksen vuosina 1851 —1859 kirjoittamaa, alkuperäisinä
ruotsinkielisinä käsikirjoituksina säilynyttä saarnaa, mitkä muuan
hänen tyttäristään oli lahjottanut eräälle Kolarin sielunpaimenelle, ja
tämä niistä eräitä kohtia minulle luki. Muuan Laestadiuksen tytär
painatutti Luulajassa 1876 paksun suomenkielisen kokoelman hänen
saarnojaan nimellä: »Provasti Lars Lewi Laestadiuxen Kirkko-
Postilla».

*****

Vähän mäkiseksi käy tie lähestyessämme vihdoinkin Pellon

viljavata kylää, mikä on tämän pohjoisen seudun pääpaikkoja. Tässä
saamme viimeisen kerran kulkea lossilla Tornionjoen yli, ja virta
pysyy näkyvissämme 16 kilometrin kulkuajan tuolla pitkällä
taipaleella Orajärven majataloon. Loppumatkalla alkaa viljelys
vähetä. Ylämäet johtavat meitä lähemmäksi erämaata, missä katse
kuitenkin silloin tällöin saattoi pysähtyä siroihin uudistaloihin, joita
yhä useampia alkoi tien varrelle ilmestyä.

Orajärven eli Uudentalon kievari on ylen pieni. Kovin autio on sen

asema muutamalla Kiimovaaran rinteellä. Sieltä on vielä 30
kilometrin pituinen erämaataival Kolarin kappelin Sieppijärven
kylässä sijaitsevaan Satan majataloon. Olemme siis nyt jo noin
niinkuin kotipuolessa!

Koska me matkustimme omalla hevosellamme, tarvitsi se

luonnollisesti vähän pitempiaikaista lepoa kuin tavallisesti,
kartuttaakseen voimiaan pitkän taipaleen varalle. Käytin tilaisuutta
hyväkseni ja läksin patikoimaan erämaahan, joka oli niin lähellä ja
niin vienon hiljainen, tyyni ja rauhaisa kauniina kesäkuun aamuna.
Sopimuksen mukaan pysähtyisin minä peninkulman verran maantietä
kuljettuani toveriani odottamaan.

En ollut vielä kulkenut kauvas ennenkuin huomasin, että muuan

lappalainen siirtolaisperhe oli porolaumoineen majoittunut hieman
syrjään tiestä, mutta kodan sijasta oli siinä tavallinen hirsistä salvettu
rakennus. Vaaleanharmaa poronjäkälä peittää maan laajalti
uudisasutuksen ympärillä. Sen näkeminen ei porolauman omistajalle
tietenkään ole epämieluista, ja kauniilta näytti minustakin kasvien
rakenne ja hieno väri. Mutta saattaa kuitenkin ymmärtää, miksi
pohjolan erämaissa paljon kuljeksinut suuri maanmiehemme M.A.
Castrén arveli, ettei hän koskaan saattanut katsella poronjäkälää
tulematta alakuloiseksi: olihan hän sen yhteydessä nähnyt
musertavaa köyhyyttä ja kurjuutta Lapissa, suuria suruja ja kovia
kärsimyksiä Siperiassa.

Pian loppui tuo lappalaista uudisasutusta ympäröivä

poronjäkäläseutu ja raitis metsämaisema ilmestyi eteeni. Jokin lintu
kuului metsässä livertelevän jostain salaisesta onkalosta kumpusi
kirkasvesisiä, liriseviä puroja. Yhtäkkiä tuli pensaikosta esiin nuori
peura ja ihmisen nähdessään pysähtyi hämmästyneenä muutamiksi
sekunniksi ja jäi seisomaan hurmaavan miellyttävään asentoon,
loikatakseen taas tuossa tuokiossa kevyin kavioin yli vuorten ja
kenttien. Vähän tuonnempana häiritsi metsän syvää hiljaisuutta kova
ryske, ikäänkuin kävisi satujen villi metsästys kautta erämaiden.
Siellä jytisi ja tärisi, ja täyttä laukkaa syöksyi jostain syystä
säikähtänyt porolauma, vanha, ruma härkäporo edellään, pitkin
maantietä. Se pysähtyi hetkeksi minut nähdessään ja pakeni sitte
seurueineen salamannopeudella tiehensä männikköön ja koivikkoon,
niin ettei niistä enää jälkeäkään näkynyt, mutta kuuluipa metsästä
vielä kotvasen ryskettä niiden mentyä. Vaan muutoin oli kaikki niin
hiljaista, niin vienoa ja tyyntä tuossa syvässä erämaassa.

Niin jatkui kulkuni läpi metsän, jota tuli oli paikkapaikoin tärvellyt.
Sitä rajottava korpimaa helotti smaragdinvihreänä, se kun oli
täynnänsä tuhansia ja taaskin tuhansia, keskimäärin noin puolen
metrin korkuisia vaivaiskoivupensaita ja vesoja, luoden tuohon
autioon seutuun väritystä ja suloutta. Miten hienosti ja kauniisti
ovatkin sen hartsimaiset pikkulehdet pyöristyneet ja sahareunaisiksi
muodostuneet. Tämä Lapin soma kaunistuskasvi viihtynee hyvin
missä Suomen seudussa tahansa. Puutarhurien varastoissa niillä
luulisi olevan menekkiä, varsinkin seppeleinä lasten haudoille, sillä ne
eivät aivan pian kuihdu.

Erämaassa kävellessään sattuu usein, että vaeltaja eksyy silloin

kun päivä ei paista. Tässä yleisellä valtatiellä, jossa ei mitään
syrjäteitä ole, ei sen pitäisi tulla kysymykseenkään. Mutta muutaman
kerran olin vähän syrjempänä joutumaisillani eksyksiin, nimittäin
avarassa metsässä. Silloin johtui mieleeni Linnén tarina siitä, miten
lappalaiset tuollaisista seikoista selviävät. He ovat tottuneet saamaan
merkkejä osaksi suurista ja kasvavista, osaksi kuivista männyistä
suolla. Ensinmainittujen eteläisellä sivustalla on useampia oksia,
pohjoisella ei ollenkaan. — Kuivissa suopetäjissä on enemmän
naavaa pohjoispuolella kuin eteläisellä. Haavan kuori on röysteinen
pohjoiseen, mutta sileä etelään päin. Muurahaispesää ympäröivät
nurmikko ja marjanvarret eteläisellä, vaan eivät pohjoispuolella. Jos
nuo merkit pitävät paikkansa, olisi lappalaisten tekemillä havainnoilla
suuri arvo. Varmin kompassi lienee tuulien tuivertama oksaryhmä
kasvavissa petäjissä.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com