Get ebook downloads in full at ebookmeta.

com

Contemporary Management Education Eight Questions

That Will Shape its Future in the 21st Century 1st
Edition Piet Naudé

https://ebookmeta.com/product/contemporary-management-
education-eight-questions-that-will-shape-its-future-in-
the-21st-century-1st-edition-piet-naude/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://ebookmeta.com

Future of Business and Finance

Piet Naudé

Contemporary
Management
Education
Eight Questions That Will Shape its
Future in the 21st Century
Future of Business and Finance
The Future of Business and Finance book series features professional works aimed at
defining, describing and charting the future trends in these fields. The focus is mainly
on strategic directions, technological advances, challenges and solutions which may
affect the way we do business tomorrow, including the future of sustainability and
governance practices. Mainly written by practitioners, consultants and academic
thinkers, the books are intended to spark and inform further discussions and
developments.

More information about this series at http://www.springer.com/series/16360

Piet Naudé

Contemporary
Management Education
Eight Questions That Will Shape its
Future in the 21st Century
Piet Naudé
University of Stellenbosch Business School (USB)
Stellenbosch University
Stellenbosch, South Africa

ISSN 2662-2467 ISSN 2662-2475 (electronic)

Future of Business and Finance
ISBN 978-3-030-87774-3 ISBN 978-3-030-87775-0 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-87775-0

# The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer Nature Switzerland
AG 2022
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by
similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information in this
book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
“Minister, professor, dean, public intellectual, husband, and father, Piet Naudé is
uniquely positioned to both reflect on the current state of the world and to imagine a
better tomorrow. While he could certainly tell a story that leaves us in despair, he
instead leaves us with hope. Longing for a new Copernican Revolution—a world
that does not revolve around the needs and machinations of self-interested humans—
he paints us a picture of a world defined by the transcendent good, one created by
individuals with a ‘futuring intelligence’ and a reflex for humble reciprocity. Do
spend some time with Piet. You’ll be glad you did!”
—James P. Walsh, Carey Professor of Business Administration, University of
Michigan, and Past President, Academy of Management
“Running an organization, it is easy to get caught up in the day-to-day, losing a sense
of context and perspective. Yet, Piet Naudé has managed to maintain the sensibilities
from his training in philosophy and theology as he reflects on his experience as
Director of the University of Stellenbosch Business School, along with other
university roles.
His book, Contemporary Management Education, is a deep and valuable contribu-
tion to our thinking about business education. He combines personal experiences as
a leader, observations on the sector, and a grounding in a range of disciplines to
produce a provocative exploration of the past, present, and future of business
education.
Organized around eight questions, the book examines our preoccupation with
markets, the purpose of business and hence business schools, decolonization, tech-
nology, climate change, and more. Each chapter provides fresh insights.
For example, the discussion of corporate purpose does not simply critique Milton
Friedman’s primacy of shareholder capitalism, but rather contrasts it with four
additional theories and the degree to which they move beyond the instrumental
approach of Friedman. The discussion of decolonizing the curriculum provides a
nuanced discussion of the basis of knowledge. Is Ubuntu management a unique
African contribution or a local application of collective approaches? How do we
decolonize our curricula in the context of Western-dominated “scientific” standards?
There are many books and articles on business education, but few as deep and
insightful as Prof. Naudé’s Contemporary Management Education. I enthusiasti-
cally recommend it to anyone who seeks to understand and improve the training of
business leaders.”
—Peter Tufano, Peter Moores Professor of Finance, Saïd Business School, Uni-
versity of Oxford
“Brilliant read! I have now read it twice and intend to do so yet again as it is not a
book you read once and put aside! Thought-provoking and a lot to ruminate over. . .
The book is a compelling read written in an engaging style—laced with Piet’s
characteristic wit, which does not detract from the deep insights and his reflections
on the models, forces, and trends that have shaped management education and the
implication of these on learners, institutions, and society.
In each chapter, he raises questions and shares his views unabashedly on the issues,
leading the reader to pause and reflect on the essence and role of management
education in business and society. It is a book that should be read by all concerned
about educating learners who will serve the needs of society in the twenty-first
century.”
—Enase Okonedo, Vice-rector Pan African University and former Dean of Lagos
Business School, Nigeria
“Piet Naude’s volume invites us to question existing models of management educa-
tion. His aim is to challenge us to rethink and reevaluate the value and purpose of a
“business school” in society.
Instead of a “one-size-fits-all” view of a business school model, he favors a more
balanced model directed toward developing skills of analysis, synthesis, and critical
thinking on the one hand and, on the other hand, in nurturing values of social
responsibility and sustainable moral and ethical managerial principles. He believes
that managers will increasingly be faced with the need to address issues such as
social inequality and financial inclusion particularly in developing countries.
Piet’s strong and formidable background in academia is grounded in his study of
philosophy and religion. His early experience as a Humanities Dean and Vice-Rector
and, more recently, as a business school Director at Nelson Mandela and
Stellenbosch University in South Africa indicates the pathway of an insightful,
intellectually curious individual.
Indeed, I believe that his “outside-in” thinking about business schools from a liberal
arts/humanities perspective is an extremely important contribution to our field. His
rigorous and readable scholarship merits considerable recognition from
policymakers in business, government, and civil society worldwide.”
—Howard Thomas, Emeritus Distinguished Professor of Strategic Management
and Management Education; former Dean at Singapore Management University
(SMU) and Senior Advisor at EFMD
“This book challenges our current thinking on a wide spectrum of issues relevant for
the future strategic agenda of business schools. It is thought-provoking and direct,
written in a way that is accessible to all of us.”
—Marius Ungerer, Professor of Strategy, University of Stellenbosch Business
School (USB)
“This book offers a challenging analysis of the status quo and argues strongly for an
alternative future, not only for business schools but also for business organisztions
and their leaders in general. It will certainly be received as a controversial text,
questioning the current validity of many of the long-standing tenets on which
business schools around the world have been based, . . . but that is its declared
intention. The content is presented in a thoughtful, challenging, and humanistic style
that combines complex philosophical theory with insightful personal anecdotes. It is
highly recommended for those in, or aspiring to, leadership roles in business schools
and all faculty who are considering radical curriculum redesign of their management
programs.”
—Emeritus Professor Michael Osbaldeston OBE, Former Dean of Cranfield
University School of Management, and Former Director of EQUIS Quality Services,
European Foundation for Management Development
“A powerful, persuasive, and superbly compelling book offering profound insights
of Piet Naudé, an advocate of Africa and a passionate educator whose combined
experience, knowledge, global exposure, wisdom, energy, and enthusiasm are
exemplary. A must-read for today’s educators, learners, leaders, and entrepreneurs
from business schools and businesses alike who want to make a difference in a tech-
driven, hypercompetitive, and changing global marketplace.
Through a thorough personal lens, Piet discusses how adaptive, responsible, and
enlightened business schools and learning organizations, through sharing knowl-
edge, understanding cultural diversity, impacting policy, and creating a sense of
purpose, constantly engage in management education for the good.
For those who wish to understand the complex dynamics associated with the impact
innovative management education can have on society, and the potential to create a
positive, sustainable, and scalable socioeconomic change, Contemporary Manage-
ment Education serves as an invaluable and informative reference to the essential
issues that are shaping the future.”
—Sherif Kamel, Professor of Management, Dean, School of Business, The Ameri-
can University in Cairo
I dedicate this book to my life partner,
Elizabeth, for always prompting me to cross
into new territories, and to Samuel, our
special and precious grandson, who reminds
us daily of our vulnerability and the joy of life
A Preface and an Introduction

“That Wonderful Place Called ‘University’”

I grew up in a small hamlet at the foot of the mighty Drakensberg mountains in the
far northeastern Cape Province of South Africa. Lady Grey, my place of birth, was,
like many towns under colonial rule, named after British persons. In this case, it was
Eliza Lucy Grey, wife of Sir George Grey, governor of the Cape from 1854 to 1860.
Like any small town, everybody knows everybody. So, you go to David Ross
School, named after the first Scottish minister who set up a primary school in the
town back in 1863. After school, the ways parted: A select few would go to that
wonderful place called university “far away” in Stellenbosch, Cape Town,
Bloemfontein, or Pretoria, and they only came home for semester breaks in June
and December.
From a young age I watched these ordinary people “going away”: Marietjie,
daughter of the local constable, went to study social work; Johan, son of a local
farmer, went to study medicine; Deon, son of the local magistrate, studied law;
Emily, a maths genius at school, did the strange thing for the time and studied
engineering, a profession traditionally reserved for men.
What surprised me was how they changed as their studies progressed: They spoke
differently (a more universal language, perhaps?), their eyes looked differently
(brighter, more open as someone who has seen something beautiful), and their
body language messaged a sense of confidence (without an edge of arrogance).
This place called a “university,” I thought, must be wonderful if this is how it
changes people for the good. I came to see a real university only at the age of
16 when my own sister was dropped off at Stellenbosch. I was privileged to enter
university at Stellenbosch a few years later and increasingly realized that—apart
from a place of personal transformation through knowledge—it is a powerful and
important institution in society.
A university is definitive for social advancement. My grandfather only completed
4 years of formal schooling and started his working career as a day laborer building
roads. He was able to send his three daughters, including my mother, for further
college education. As a nursing sister my mom could enter the lower end of the then
white middle class with at least a steady income.
xi
xii A Preface and an Introduction

My generation was the first in our family who had higher education opportunities.
We could enter the higher end of the middle class and for our children (born in the
1980s) the idea of university education was “normal.”
The same pattern for black South Africans was significantly more difficult and, in
most cases, delayed until after 1994 when South Africa became an open society and
full democracy.
The crime against humanity was in nuce an educational crime, and so was the
privilege of whiteness an educational one.
As my insight into universities grew—from being a student up to doctoral level
and starting a part-time job in philosophy—I understood that they are also ideologi-
cal constructs. Whilst they indeed transform at a personal level, they might in fact
impede broader social transformation.
This was patently clear at Stellenbosch:
Most of the prime ministers of the white minority National Party after 1948 had
links with the university; P.W. Botha, a former minister of defense and later state
president, was elected as chancellor. Racial stereotypes were confirmed in
Volkekunde (another name for anthropology) and in sociology where Hendrik
Verwoerd, father of grand apartheid, was a lecturer. And moral confirmation of
apartheid was taught in the Faculty of Theology at least in the period between 1940
and the late 1970s.
At this point it must be noted: The ideological use and abuse of universities
happen in all societies to different degrees. It is rare though that such ideological
blindness is complete. There are always dissenting voices. At first, they are seen as
“mavericks,” enemies of the people, traitors, communists, and so forth. But—as at
Stellenbosch—such critical voices gather momentum and the tide eventually turns,
even if it takes 40 years.
So today I am still filled with marvel at universities. Especially since South Africa
became an open society, I saw before my eyes the personal transformation of so
many talented students who seize the opportunity with all their energy. I also see
how universities play a key role in upholding our young democracy and provide in
some cases world-class education, linking a former pariah state with the global
academic community.
But I am also wary: I know how things look when it is bad. I can sense ideological
abuse from a far distance. And I know what it takes to challenge and change the
paradigm.

Entering the World of Management Education

I entered management education and later the business school context from an
unusual academic trajectory. As a humanities scholar with a master’s in philosophy
and PhD in systematic theology, the two roads into the (then) unknown world of
management education were as follows:
The academic entrance was via (applied) ethics which became increasingly
popular after a very slow start. The management entrance was via my headship of
A Preface and an Introduction xiii

various sorts or academic units from a Department of Religion to Dean of Faculties

of Art and Education on to managing a Unit for Professional Ethics and being vice-
rector of a whole university. I was then fortunate to become the first full-time director
of what is now the Nelson Mandela Business School, followed by a 6-year term at
the University of Stellenbosch Business School (2014–2020), and currently
involved on a part-time basis with the Quality Services of the European Foundation
for Management Development (EFMD).
Socially I am now an “insider” in business school networks, but intellectually I,
however, have remained an “outsider.” This outsider status is facilitated by two
factors:
I never taught what was considered mainstream business school subjects like
strategy, corporate finance, and marketing. “Values-based leadership” and “Business
in society” were until recently electives for those interested in so-called soft issues.
The second factor is that philosophy and theology taught me that there are better
insights to be gained from the outside looking in than the other way around. A
critical mind-set requires a healthy distance.
Having been schooled in the humanities, I thoroughly enjoyed becoming part of a
new community and was excited by the following aspects:

• The much closer cooperation across disciplines as we built one MBA curriculum
(compared to the silos so common of university departments)
• The openness and relatively quick responses to changes in the business environ-
ment (compared to the relative social isolation of an ivory tower)
• The clear account of and respect for student needs, feedback, and inputs (com-
pared to the almost arrogant attitude that “we know what to teach them”)
• The professional approach to peer review and quality assurance via accreditation
systems (compared to the once-in-seven-year cycle of traditional academic units)
• The clarity of vision and associated actions to build a discernable brand (com-
pared to the laissez-faire attitude that academic freedom has no relevance to
institutional culture and “they will know us by our journal articles”)

But I also learnt what could be considered as weaknesses in the business school
system:

• The slavish following of business trends without shaping those trends (“we are a
relevant business school and teach what you need”)
• The strict instrumentalist approach to knowledge with little or no insight into the
shaping value of intrinsic knowledge (“what we teach today, you can use in
business tomorrow”)
• The over-simplification to the point of intellectual dishonesty of complex matters
(“six steps to successfully leading change”)
• An ignoring of business school’s societal role in building strong civic institutions
and shaping public discourse (“we must remain politically neutral and there are
Schools of Public Administration that cater for that kind of stuff”)
xiv A Preface and an Introduction

• A rather childish and almost irritating approach to competitive marketing (“we are
number 97 on the Financial Times list and the only school in India with two
accreditations and a specific mention by Eduniversal”)
• An over-valuation of the legitimate financial advance of alumni (“our alumni’s
increased average income in the three years post-MBA was 72%”)
• An assumed Western-centric approach to management education where “others”
are named by geographical adjectives (“after John Smith from Harvard has given
the keynote introduction, Piet Naudé will provide for us the African perspective
on the topic, and Chan Wei will do so for China”)

Frustration and disappointment with the system are therefore quite legitimate. It
can lead one to ask for the shutting down of business schools or “bulldozing” them
over. I often hear that business schools are dangerous “because they are agents of
neo-liberal capitalism with no concern for social good” or the opposite that “they
produce useless graduates that cannot hit the ground running.”
This kind of rhetoric rarely helps in fostering honest engagement or change. The
worst form of critique of what you consider to be an ideological system is to use
counter-ideological language.
It becomes a screaming match with exclamation marks.
The trusted and seemingly boring academic approach to transform a system is to
build solid arguments, to point out blind spots and weaknesses, and to demonstrate
why features of an alternative paradigm have superior problem-solving abilities.
This is what we learnt from Thomas Kuhn—and then we hope for a Gestalt switch!
There is no quick fix. Exchange of ideas seems indeed arduous and ineffective on
the surface when one is impatient. (And yes, there are times when more than
arguments are required.) But let us look back in history: the pen is mightier than
the sword; an idea whose time has come will not be stopped; and, yes, burning books
or bulldozing buildings—even metaphorically—is always the sign of an intellectu-
ally bankrupt system.

The Essays in This Collection

While my principal amazement at the formative personal and social power of

universities in general and business schools in particular remains, I do consider the
system flawed—significantly so in some respects. This is because business schools
are by nature reflecting the socioeconomic ideas most common in society without an
internal ability to self-critique. Their intended purpose and business model serve to
please and not to disrupt, except in the name of a more efficient and more legitimate
capitalism.
In this sense, the system indeed shows ideological traits, i.e., a belief system that
holds onto certain truths for the sake of legitimizing existing power and privileges
without the ability to see alternatives. There are variations across the system and
across geographies. Many business schools would find the content of this book more
or less in line with the road they have already embarked on. It would be wrong to
A Preface and an Introduction xv

generalize, although some generalization is required to get a grip on the whole. My

intention is to point out those weaknesses and propose provisional remedies and
alternatives by principally engaging in conceptual analysis.
I will write in the first-person plural. This is not a royal “we,” but a collegial one,
expressing critical solidarity with a view to reimagine aspects or management
education.
The genre is academically informed writing above the level of popular articles but
below the technical level of a subject specialist. Footnotes are short and provide the
required acknowledgment of sources. One needs to fight the weakness of over-
simplification without becoming inaccessible though. To be honest, if I look a
business literature, I’d rather err toward the latter.
It is also not a typical business book with a case study on every third page and
supporting graphs to make reading quick and easy. Some forms of case study
teaching and business writing completely ignore that one already has an interpreta-
tive framework, i.e., lenses, through which you choose and read a case. If you do not
investigate the lenses themselves, then obviously you will read into the case what
you already assume. In theology we call this eisegesis. The case then simply
illustrates what you (the lecturer/author) already know. That is why it was selected
in the first place.
Although short narratives from my own experience are included, I am more
interested in the lenses than in the cases.
This self-critical look at key questions arises from my education in the
humanities, specifically (seven) languages, Christian (systematic) theology, and
philosophy. In the chapters below, I bring philosophy to bear in an overt sense,
while I restrict theology to a footnote at the beginning of each chapter to show the
“roots” of my thinking. Contrary to academic convention, I deliberately avoided
engaging with well-known authors like (for example) Mintzberg and Khurana in
order to secure an “uncontaminated” experiential and humanities bias. The reader
may decide whether this risk was worth taking and whether a secondary purpose of
the book is achieved: to convince those in the so-called hard subjects in management
education that there is nothing soft about the so-called soft subjects. To the contrary.
The intended readership are colleagues in the broad university system and
specifically those in faculties of commerce or business schools. The term “business
school” refers to a wide variety of institutions from public university faculties,
graduate schools, to private schools of all shapes and sizes. “Management educa-
tion” is an even broader term and could include HR development executed by
companies or services delivered by consultancy firms. Interested businesspeople
and higher education policymakers might also find some value in the ideas raised in
the book.
This is not a book that develops one key argument. Each chapter stands on its
own. What binds the collection together is that each chapter addresses what I
consider to be a burning issue in management education that requires collective
reflection and wisdom. Some chapters include provisional pointers toward the
implications for management education, knowing that each reader will draw her or
xvi A Preface and an Introduction

his own conclusions even without these suggestions. At this point, asking the right
questions might be more important than providing answers.
The built-in weakness of such a wide scope is that it is impossible for one author
to address all the salient points related to the topics. Many books have been
published on each of the topics. No one academic can be an expert on topics as
divergent as those addressed here. What one gains in breadth is normally lost in
depth. This is, however, the conscious choice I made. The aim is to provoke ideas
across a wide spectrum of management education issues and not to cover all the
related ground or literature on each topic.
The choice of the issues themselves is also limited by my own academic back-
ground and business school experiences. There are surely other important matters
too. To illustrate the conceptual work, I insert some personal experiences which I
hope will increase the readability of the different chapters.
The chapters are presented in a certain logic. After this introduction (Chap. 1), the
book starts with a self-reflection on the social status of management education
(Chap. 2 Market). It then presents two chapters on broad institutional aims
(Chaps. 3 and 4 Purpose and Good), followed by two questions about institutional
practices (knowledge related to Colonization in Chap. 5 and access related to
Equality in Chap. 6). The following two chapters (7 and 8) address the implications
for management education of two external contextual factors (Technology and
Ecology), while the last chapter (9 on Leadership) explores lessons learnt amidst a
crisis situation that might stand to benefit us in the future.
The inclusion of the “21st century” in the title might sound very ambitious. Who
knows? We are, however, almost one-quarter into this century. There are some
pointers as to what will to a great extent determine developments for the next few
decades.
I am fairly certain that—in the same way mass production, atomic energy,
financial globalization, and the invention of computers/the Internet shaped much
of the twentieth century—so will we look back on this century. And we will see that
the twin external factors of ecology and technology set in the socioeconomic context
of inequality will have fundamentally shaped conceptions of the purpose of business
and the kind of leadership required in a fast-moving albeit unstable world.
I sincerely hope we can avoid the devastation of twentieth-century conflicts like
the First and Second World Wars and the arms race and proxy wars between the
USA and USSR, with the former quick to force democracy and regime change via
military means if deemed in its interest. It is, however, so ingrained in our human
psyche to understand and make history from the perspective of wars that it will be
difficult to avoid. The rise in nationalism across the globe coupled with a more
aggressive China (in soft as well as hard power) and with economic power shifting
eastward does not guarantee a stable century.
Homo sapiens is not to be trusted with power, especially not superpower status.
Look at history.
Climate-related events will increasingly have a huge impact on business (just
think insurance and investment) and on key infrastructure. Conflicts may not
primarily be about territory, but about intellectual property, data, and cyber-security,
Other documents randomly have
different content
 — Eivät ole meillä tässä leivät varsin leveiksi päässeet. Ovat nuo
maat huononpuoleiset eikä ole jaksanut niitä riittävästi alalleenkaan
raivata, niin jotta ei tahdo selvä vilja uutiseen riittää. Täytyi tässä jo
äsken petäjäisellä jatkaa. Mutta kun on niinkuin minäkin lapsuudesta
saakka petäjäisen makuun tottunut, ei sitä ollenkaan huomaa, vaan
oppiipa vielä pitämään sekaleipää maukkaampana kuin selvää.
Olisihan meilläkin olo toinen, mutta kun luoja tuhosi kaiken ja korjasi
pojan pois, ettei ole ollut muita tekijöitä kuin minä pahainen, on kaikki
voimien puutteessa mennyt vähän rempalleen. Olisipa poika elänyt,
niin toisenlaiset olisi vieraallekin antimet tarjota.

— Vanhako oli poikanne kuollessaan? kysyi kerjäläis-äijä.

— Siinä se oli juuri parhailleen tulossa — parissakymmenissä.

Vaan tuli sitten vihollinen ja surmasi hänet. Tottapa hänen ei sallittu
suuriin kiusauksiin joutua — mikäpä ne tutkii luojan aivoitukset — kai
ne aina hyväksi on tarkoitettu. Silloin hävisi meiltä muukin eläminen
tuleen ja tuhkaan.

Emäntä kyhnytteli askareissaan ja puheen poikaan kääntyessä

nykäisi huivinsa kulmaa silmilleen. Huoneeseen oli yht'äkkiä astunut
sanaton, hiljainen ja hämyinen vieras, suru, tuttu pitkien
kaipuuvuosien ja muistelopuhteitten varrelta. Vihdoin emäntä hiljaa
sanoi:

— Vaan jos Jumala sillä rankaisi meitä? Luotimme liiaksi

poikaamme ja itseemme sekä ylimielisesti kaikkea suurin
suunnittelimme. Ehkäpä olisi ollut kohdallemme lankeemus tulossa
ja sen välttämiseksi luoja otti pojan pois ja kaikki hävitti. Sitä minä
vain aina sydämessäni itken, kun tulin häntä kerran liian ankaralla
kädellä ojentaneeksi. Nyt kun hän on poissa, näen alati syyttävinä
edessäni kyyneleiset lapsen silmät ja pienen kiharapään murheesta
painuneena. Ja tuntuu kuin hänen hento lapsenruumiinsa vieläkin
vitsan alla käsissäni värisisi.

Isäntä katsoi vieraaseen ja sanoi selittäen:

— Tämä nyt eukko tässä lapsellisesti tuota samaa asiaa aina

murehtii. Kun kerran vain vaaksan pituisella varvulla poikaa
muutaman kerran muka napsi, niin siitä on tuntoon jäänyt haava.
Eihän lasten sovi kuritta kasvaa eikä vanhempain tarvitse
rakkaudessa annettua kuritusta katua. Mutta se kun on tunto kellä
hyvin herkkä, niin se kulkee ja valittaa luultuakin pahaa ja sitä aina
sairastaa.

Hämärä kääri tupasen yhä syvemmälle syliinsä, ja nuo molemmat

vanhukset, jotka elivät kokonaan menneessä ajassa, muistellen sen
kultaisia lupauksia ja nöyrästi alistuen sen tuomiin pettymyksiin,
availivat siinä sydäntänsä, puoleksi itsekseen, puoleksi tuolle
omituiselle vieraalle, jonka läsnäolo tuntui tuovan heille
selittämätöntä rauhaa ja lohtua. Ja heidän muisteloistaan ja
puheistaan ilmeni, että he olivat yhäkin kaksi lasta, jotka aikoinaan
olivat ruvenneet leikkimään elämän meren hiekkarannalla,
suunnitellen siihen kauniin talon, ihanan tanhuan, aurinkoisen onnen
kirkkaan tyyssijan. Jo oli tupa valmis, jo suitsusi iltasavu tanhualla, jo
kalkatti kujalla kotoinen kello ja raikuivat lasten heleät äänet, heidän
ajaessaan suvi-iltana karjaa kotiin, kun samalla elämän meren aalto
hulvahti kaiken yli. Sortunut oli onnen maja, särkynyt suunnitelma, ja
kyyneleet silmissä, tyrmistyneinä, he seisoivat kaiken raunioilla,
ruveten muistelemaan äskeistä suunnitelmaansa kuin mennyttä
kultaista satua. Mutta onni, joka heidän sydämessään asui, ei sieltä
poistunutkaan, se muuttui vain seesteiseksi vakavuudeksi, joka
kykenee kohoamaan korkealle ja näkemään sieltä ihmis-elämän
ylitse kauas lopulliseen päämäärään. Alistunein mielin, sielussa
menneen päivän surumielinen, valju iltahohde, he nyt käsi kädessä
kulkivat hautaa ja lepoa kohden, samoina lapsina, jommoisina
elämänsatunsa aloittivatkin.

Kulkuriäijä istui kädet ristissä ja näki tämän kaiken, näki ihmisen

vaelluksen syntymästä hautaan saakka, läpi kuoleman varjon
laakson, edessä virvatulena pettävä maallinen onni. Hänen
sydämensä suuri ja rajaton rakkaus tulvahti kyyneliksi, jotka hiljaa
rupesivat tippumaan hänen poskiltaan. Isäntä ja emäntä kuulivat
hänen nyyhkyttävän ja katsoessaan häneen olivat huomaavinaan,
kuinka häntä valaisi omituinen, ihana hohde. Isäntä nousi ja sanoi:

— Johan me nyt, kun vaivaamme vierasta vanhoilla, maatuneilla

murheillamme, vaikka aika olisi jo käydä oohhoollekin. Vieras on
hyvä ja paneutuu vuoteeseen, jossa on hyvä levätä — me eukon
kanssa otamme olkikuvon tähän lattialle, jossa kyllä sopii uinahtaa
siinäkin.

Ja huolimatta vieraan estelyistä pakoitti isäntä hänet omalle

vuoteelleen, asettuen eukkoineen lattialle. Vieras kuunteli hiljaa,
kuinka vanha emäntä, jonka tunteet menneitä muistellessa olivat
avautuneet ylitsevuotaviksi, yhä kertaili surujaan, hakien lohdutusta
mieheltään, ja kuinka hän lapsellisesti vihdoin tyyntyi ikäänkuin
ilahtuneena siitä, ettei vainolaisen tappara kuitenkaan ollut turmellut
pojan kasvoja ja hampaita. "Muistatko, kuinka kaunis hän oli,
poikamme, kuolemassaan? Hymyili rauhallisena, kuin nukkuessaan,
ja valkoiset hampaat loistivat. Mutta kylmennyt oli jo, kuollut, kuollut!"

Kun vanhukset lopultakin olivat rauhoittuneet, kuuli vieras, kuinka

isäntä koruttomasti ja yksinkertaisesti luki iltarukouksensa, jonka
kenties oli lapsuudessaan ulkoa oppinut ja siitä alkaen muistissaan
säilyttänyt:

Sun haltuus annan, isäni,

Mä sielun, ruumiin, henkeni,
Suo suloisesti maataksein
Ja apus aina saadaksein.

Suo nousta jälleen raitisna,

Sua kiittämähän valmisna,
Mull' ole aina armias,
Suloinen, hyvä, laupias.

*****

Kun kerjäiäis-äijä aamulla teki lähtöä, kysyi hän muun puheen

lomassa isännältä:

— Jos nyt Jumala olisi halukas korvaamaan sinulle suuria surujasi

ja onnettomuuksiasi, niin mitä ensiksi haluaisit?

Isäntä katseli häneen pitkään, mutta hymähti sitten, arvellen

vieraan laskevan leikkiä:

— Mitä nyt näihin ajallisen elämän tarpeisiin tulee, niin olisihan

puuttumaton leipä kuolemaan saakka hyvä olemassa.

Vieras sanoi vakavasti:

— Sen Jumala sinulle ja vaimollesi varmaan suopi. Mutta olisiko

sinulla ehkä vielä joku toivomus?
 Isäntä mietti ja katsoi vaimoonsa, joka vaieten oli kuunnellut
heidän keskusteluaan. Vihdoin hän sanoi:

— Kun ajallisesta on huoli pidetty, on edessä iankaikkisuus.

Toivoisin hartaasti, että Jumala armossaan lahjoittaisi meille
iankaikkisen autuuden ja että silloin saisimme tavata rakkaan
poikamme.

Vieraan ilme oli vakava ja hänen katseensa läpitunkevan kirkas

hänen sanoessaan:

— Mitä anoit, se tapahtukoon! Jos nyt Jumala olisi päättänyt

täyttää kolmannenkin toivomuksesi, niin mitä vielä anoisit?

Isäntä ryhtyi harkitsemaan asiaa, kynsien korvallistaan ja katsoen

kysyvästi vaimoonsa. Tämä ei kuitenkaan sanonut mitään. Lopuksi
isäntä selitti hämillään:

— Kun on nyt taattuna jokapäiväinen leipä ja autuas lähtö, niin

eihän tässä muusta enää väliä. Se ei, näet, tämä tavallinen
hämäläinen rahvaan ihminen enempää älyä kaivatakaan…

— Olkoon sitten siunaus työllesi kolmantena korvauksena, lausui

vieras hymyillen.

— Sitäpä aina ihminen tarvitseekin, myönnytti nyt isäntä ja jatkoi,

ottaessaan kirveen seinältä: Kun siunautuisikin voimia vielä
runsaasti, että jaksaisi saada tämän töllin ja muut huoneet hyvään
kuntoon, niin olisihan jo sekin jotakin.

— Varmasti siunautuu, vakuutti vieras ja lähti.

 Isäntä ja emäntä jäivät katsomaan hänen jälkeensä, tuntien
sydämessään rauhaa ja iloa.

XII

Rikas mies näki tänä samana yönä unta, että naapurin töllin sijalle
kohosi korkea ja kaunis rakennus, jossa entinen köyhä ukko rupesi
elämään komeasti. Kateus kaiveli hänen sydäntään ja hän aprikoitsi,
millä ihmeellä naapuri oli yht'äkkiä kaiken tämän varallisuuden
saanut. Heti noustuaan ja saatuaan haukutuksi väkensä riittävään
aamuvireeseen, hän riensi vilkaisemaan töllille päin.

Uni on unta: siinä oli tupanen paikoillaan yhtä harmaana ja

nöyränä kuin ennenkin. Mutta jotakin uutta oli sittenkin
tapahtumassa, sillä heiluihan ukko itse tuolla rantteella reippaana ja
käppelänä kuin nuori mies. Lastut lentelivät aivan savuna, kun hän
siinä palhi hirsiä ja veisteli lautoja. Ja emäntä kulki navetan ja tuvan
väliä nopeasti kuin sukkula. Kaiken leimana oli virkeys ja iloinen
toimeliaisuus. Omituinen, pelkäävä ja samalla toivova aavistus, kuin
sisäinen käsky, valtasi rikkaan miehen sydämen, ja hän läksi
kyselemään naapuriltaan, oliko mitään uutta tapahtunut.

Kyselijän sydän sykähti hänen kuullessaan tuosta oudosta

kerjäläis-äijästä. "Se sama se on varmaankin ollut", päätteli hän
mielessään, "toinen niistä kahdesta", ja kun hän lopuksi sai kuulla
kolmesta toivomuksesta ja kuinka töllin isäntä puheli niistä aivan
yhtä suurella luottamuksella kuin ne kaikki jo olisivat toteutuneet,
vahvistui hänen otaksumisensa varmuudeksi. "Mitä sinä sitten
toivoit?" kysyi hän, ja nyökäytti hyväksyvästi päätään, kun töllin ukko
kertoi ensimmäisestä, mutta kuultuaan toisesta hän hymähti
sääliväisesti, ja päästyään selville, ettei ukko ollut kolmatta
toivonutkaan, hän jo aivan kauhistuneena kiljaisi:

— No jopa olit…! Mitä tietä se lähti?

Kiireesti hän riensi kotiin, valjasti oriinsa ja lähti ajamaan tulista

vauhtia oudon kulkijan jälkeen. Ori karkaili vauhkona pystyyn, vilkuili
sivulleen ja korskui pelkäävästi, suu vaahdossa. "Mikä sillä nyt!"
ihmetteli rikas mies ja tunsi, kuinka kammon ja pelon väreet viiltelivät
hänen selkäänsä. Vääjäämättä hän siitä huolimatta ajoi edelleen, ja
hevonen lensi kuin tuulessa ja pilvissä pitkin ojelmusta.

Rikas mies tunsi selvästi, ettei hän milloinkaan ollut ollut matkalla,
jonka päässä olisi ollut odottamassa sellainen ratkaisu kuin nyt.
Mihin hän oikeastaan oli menossa? Tapaamaan jotakin kulkuriukkoa.
Miksi? Saadakseen lupauksen korkeimman toivomuksensa
täyttymisestä. Mikä oli hänen korkein toivomuksensa?

Milloinkaan ei tämä kysymys ollut esiintynyt hänelle niin

kirkkaassa valossa kuin nyt. Katsoessaan taaksepäin hän kyllä
ymmärsi, että se tosiasiallisesti oli ollut rahan ja tavaran himo, mutta
oliko se sitä nyt, kun sitä häneltä nimenomaan kysyttiin? Kuka kysyi?
Tuoko aivan tuntematon kulkija, jota hän ei vielä ollut tavannutkaan,
jos tapaisikaan — kuinka hän olisi voinut mitään kysyä? ja kuitenkin
hän kuuli aivan selvään äänen sanovan yhä uudelleen: "Mikä on
sinun korkein toivomuksesi?" Se kuului alituiseen, joka paikasta,
hevosen kavioiden kopseesta, pyörien rätinästä, hiekan sihinästä ja
yli kaiken hänen omastatunnostaan. Sieltä se soitti koin vaskitorvella
yhäti samaa, uhkaavaa: "toivomuksesi, toivomuksesi…?"

Vielä äsken, kun hän oli kauhistunut sitä, ettei töllin mies ollut
älynnyt kolmatta toivomusta esittää, se hänellä oli ollut ja oli
kaikessa alastomuudessaan vain raha. Mutta nyt hän ei olisi voinut
enää sitä sellaisena esittää. Jotenkin oli muutamien hetkien
kuluessa, niin, aivan silmänräpäyksessä, hänen sielustansa hävinnyt
rahan himo hänen elämänsä pääpyyteenä. Ei hän nyt enää rahaa
niin paljon, — muuta, jotakin toista, autuuttako? Sitähän mökin mies
oli toivonut.

Hän hymähti katkerasti. Vai autuutta tässä vielä. Eihän hänellä

ollut siihen pienintäkään oikeutta; sen anominen olisi hänen
puoleltaan niin suurta röyhkeyttä, ettei Jumalakaan kaikkivallassaan
voisi sitä hänelle myöntää. Mutta kun hän ei halunnut pyytää ei
rahaa eikä autuutta, niin miksi hän sitten pyrki tapaamaan tuota
kerjäläis-äijää? Tätä hän mietti koko päivän.

Hän ei tiennyt muuta kuin että hänen täytyi. Jokin voima, se, joka
oli vallannut hänet silloin, kun nuo kaksi kulkuria olivat puineet hänen
riihensä, pakoitti häntä. Hän löi hevostaan ruoskalla, ja hepo kiisi
hämärtyvässä illassa kuin myrskytuuli. Häntä värisytti, sillä tuntui niin
sanomattoman kolkolta ja yksinäiseltä. Kauaspa se äijä oli jo
ehtinytkin. Nythän hän on ajanut jo koko päivän, eikä häntä vain näy.
Niinkuin hän oli niitä riihenpuijia etsinyt! Jokaista ovensuuhun
ilmestynyttä kulkuriukkoa hän oli silmäillyt salaisella pelolla ja
aavistuksella: kuka tietää, vaikka tuo olisi itse Jeesus, jonka sanovat
köyhänä ja hylättynä kuljeskelevan ihmisten keskellä? Mutta eipäs
ole milloinkaan ollut. Suuttui tietenkin siitä riihenpuintikerrasta, kun
tuli sitä niin tylysti kohdelluksi. Olihan se vähän ihmeellinen tapaus:
maailman vapahtaja saapuu asiantehden, pyytää nöyrästi yösijaa,
saa selkäänsä ja joutuu riihenkarstat niskassa, saunatonna ja
syömätönnä taipaleelle! Edes sen vuoksi, että saisi tuota asiaa
hiukan hyvitetyksi, täytyisi häntä vielä kerran tavata. On väliin
tuntunut niin pahalta, että vaikka neljälle ilmansuunnalle huutaisi:
anteeksi!

Oli tullut jo aivan pimeä. Hevonen juoksi huimasti jyrkkää

alamäkeä. Äkkiä hän tunsi kovan jysähdyksen, lensi maahan, tunsi
kovaa tuskaa päässänsä ja pyörtyi.

*****

Herätessään hän huomasi olevansa pienessä tuvassa, jonka

liedellä paloi iloinen valkea. Vanha eukko hääri askareissaan, ukko
kutoi pöydän päässä verkkoa, pieni tyttö istui rahilla lieden ääressä,
sylissä kissa, joka kuuluvasti kehräsi. Hänen vilahti mielessään, että
tämä oli ihanan, kotoisen rauhan ja onnen kuva, kun hänen
huomionsa samalla kiintyi erääseen toiseen, myös lieden ääressä
istuvaan henkilöön. Sen tukka oli aivan valkoinen, kasvot olivat
vanhuudesta kurttuiset, hartiat olivat kumarat ja vaatteet aivan
repaleiset. Vapisevana ukko siinä tuijotteli lieden häilähtelevään
hohteeseen. Rikkaan miehen aivoissa välähti iloinen aavistus: se on
varmaankin hän, Jeesus, joka on poikennut tänne tölliin yöksi. Ne
eivät ollenkaan aavista, että se on hän — täytyy sanoa niille —
varoittaa, että tietävät hyvästi kohdella.

Hän yritti nousta, mutta horjahtikin takaisin vuoteelleen.

Huomattuaan hänen liikahtavan tuli mummo hänen luokseen ja
katsoi häneen tutkivasti. Sairaan silmissä oli kiihkeä ilme, hän hapuili
mummon kädestä kiinni, katsoi häneen ja lieden ääressä istuvaan
ukkoon, ja kuiskasi: "Se on Jeesus! Ettekö näe? Oli viime yönä siellä
meidän kylässä, josta aamulla lähti tänne päin. Olen häntä
tavoittamassa. Kohdelkaa häntä hyvin, ottakaa vastaan, avatkaa,
kun hän kolkuttaa, sillä hän ei tule hevillä toista kertaa sen luo, joka
kerran on hänet hylännyt. Turhaan saa odottaa ja hakea — ei vain
tule, kunnes vihdoin taas näyttäytyy…"

Väsyneenä hänen täytyi keskeyttää puheensa ja ummistaa

silmänsä. Mummo katsoi pitkään mieheensä, jonka käpyä kuljettava
käsi oli pysähtynyt, ja lausui kuiskaten: "Aivan hourii jo, koko mies.
Sen on pahasti pää tärähtänyt. Jahka minä panen siihen
kaivokylmän vesikääreen, niin ehkä se rauhoittaa. Tulehan tänne
katsomaan siksi aikaa, ettei vielä putoa rahilta".

Mutta ennenkuin talon ukko ehti sitä tehdä, nousi vieras lieden
äärestä ja tuli loukkautuneen luo. Hän istui sairaan viereen, katseli
häntä suruisesti ja vakavasti, laskien lopuksi hiljaa karkean,
ryhmyisen kätensä hänen otsalleen. Silloin makaava taas avasi
silmänsä. Niistä kuvastui ensin avuton tuska ja pelko, joka kuitenkin
vähitellen muuttui rauhallisemmaksi, kunnes silmät taas sulkeutuivat
ja koko ruumis raukeni lepoon.

Vieras ei poistunut sairaan vuoteen äärestä koko yönä. Töllin

mummo makasi valveillaan, kuunnellen ja katsellen. Himmeästä
ikkunasta tuli sisään kalpea kuutamo, valaisten tuvan hämärästi.
Mummosta tuntui kuitenkin, että se nurkka, jossa vieras ja sairas
olivat, oli muuta huonetta valoisampi. Hän ei saanut selvää siitä, mitä
vieras ja sairas puhuivat, mutta matala-äänistä haastelua jatkui
lohdullisesti ja rauhallisesti aina siihen saakka, kunnes uni sai eukon
valtoihinsa.

Kun hän aamulla heräsi, oli vieras kadonnut. Rikas mies makasi
vuoteellaan rauhallisena, kädet rinnalla ristissä, kasvoilla autuas,
kirkastettu ilme. Mummon sydän oli pysähtyä säikähdyksestä, sillä
hän älysi, että naapurikylän kuulu, rikas saituri oli kuollut siihen
heidän penkilleen.
 Kun mummo myöhemmin kertoi, mitä kuoleva oli edellisenä iltana
sanonut tuosta oudosta, vanhasta kulkurista, ymmärrettiin kylällä
asia täydelleen. Hänhän oli ollut kauan aikaa hyvin omituinen,
kulkenut vain omissa mietteissään, höpissyt itsekseen Jeesuksesta,
ja tarkkaan kysellyt, oliko missään nähty niitä kahta kulkuria, jotka
kerta olivat olleet heillä riihellä ja hyvästittä painuneet maantielle.
Kaikkia tällaisia vanhoja kiertolaisia hän saituudestaan huolimatta
kestitsi ja hoiti hyvin, lopuksi salavihkaa, muiden kuulematta,
tiedustaen, olivatko he mahdollisesti nähneet retkillään Jeesusta.
"Hän kuuluu", oli hän silloin salaperäisen ja aran näköisenä
kuiskuttanut, "vaeltelevan täällä Suomessa vanhan kerjurin
haahmossa ja koputtavan joka ovelle. Täällä meilläkin hän kävi,
mutta kun ei tunnettu, tuli kohdelluksi vähän ynseästi". Ja kun vieraat
hiukan hämillään kielsivät sellaista kulkijaa tavanneensa, varoitti
hän: "Jos vain satutte tapaamaan, niin käskekää kaikin mokomin
tulemaan uudelleen siihen taloon, jossa kerta olivat riihellä!"
Ilmeistähän näin ollen oli, että rikas isäntä oli niinkuin sanotaan
"vähän noin", joten ei ollenkaan kummasteltu sitä, mitä mummo
kertoi hänen puhuneen. "Sen kun oli pää haljennut kärryiltä
pudotessa, niin se houriessaan uskoi tuon kulkurin Jeesukseksi, jota
niin kauan oli hakenut, ja siinä uskossaan kuolikin".

Mutta kuta enemmän mummo tuota tapausta, omituista kulkuri-

ukkoa ja isännän sanoja sekä ilmettä muisteli, sitä vähemmän hän
itsetykönänsä uskoi kyläläisten käsitystä. Suuren ihmeen ja
jumalallisen armon aavistus valtasi hänen mielensä, ja hän tunsi
pääsevänsä siihen vakaumukseen, että Jeesus, maailman
vapahtaja, oli sittenkin tullut tapaamaan rikasta miestä, joka oli häntä
niin kauan etsinyt. "Minun tieni eivät ole teidän teitänne", muisteli
hän hurskaasti ja kiitti Jumalaa siitä, että rikas mies, saituri, suuri
syntinen, oli kuolinhetkellään saanut toteutetuksi korkeimman
toivomuksensa.

XIII

Jeesus ja Pietari katselivat Suomenmaata, joka lepäsi heidän

jalkainsa juuressa kaikessa kesän neitseellisessä vihreydessä. He
olivat jo suorittaneet siellä maallisen vaelluksensa, kolkuttaneet joka
ovelle, koskettaneet joka sydäntä, ja katselivat nyt poislähdön
hetkellä sitä kuin jäähyväisiksi. Hopeavöinä kiertelivät vedet lehtoisia
rantoja, suunnattoman laajat selkoset sinersivät poutaisessa
autereessa, kaskisavut kohosivat vaaleanharmaina vaarojen
kupeiden vehmailta ahorinteiltä, ja lintujen laulu kantautui kuuluville
kirkkaana, helkkyvänä soittona. Pietari huokasi ja sanoi
surumielisesti:

— Kaunis maa, luojamme ihana lahja. Ja kuitenkaan en löytänyt

sieltä parempaa ihmistä kuin… kuin Lusti-rievun. Tuolta näkyy hänen
hautansa, jonka kamaralla jo nurmi ja kesän kukkaset kukoistavat…

Jeesus kosketti Pietarin silmiä ja sanoi:

— Katso uudelleen!

Pietari katsoi:

Kaikkialla, meren ja järvien rannoilla, saarilla, vaaroilla, kankailla ja

ahoilla, näkyi lukematon joukko hautoja, joiden päällä unohduksen ja
anteeksiannon ruoho surumielisesti suhisi. Tuhannet ja taas
tuhannet, lukemattomat sukupolvet, olivat vuorollaan tähän
unohdukseen astuneet, jättäen pienen kortensa kekoon
jälkeentulevaisille astinlaudaksi. Jeesus sanoi Pietarille:
 — Näetkö tuota lempeätä ilmettä, joka väikkyy vastaamme tämän
maan kauneudesta, joka lepää sen hautojenkin yllä kuin isän
ymmärtävä hymy? Se hymy on Jumalan anteeksiannon merkki
kaikille tämän poloisen maan asukkaille…

— Lusti-rievullekin? kysyi Pietari huolestuneena.

— Hänelle, sepälle, rikkaalle saiturille, voudille, syntiselle vaimolle,

Pitkälle Pienalle, kaikille raskautetuille. Ei ole mittaa Jumalan
rakkaudella…

— Annatko siunauksesi Suomelle? kysyi Pietari rukoilevasti.

Jeesus vaikeni ja hänen kasvoillansa kuvastui tuska. Pietari näki,

kuinka maailman vapahtaja tällä hetkellä taas uudelleen kärsi
sovintokuolemansa tuskat, kuinka orjantappurakruunu ilmestyi
hänen otsalleen, kuinka häntä suomalaisten ylpeyden, röykkeyden,
kovakorvaisuuden, pahain himojen ja halujen, eripuraisuuden,
kavaluuden ja kaiken saastan vuoksi piinattiin ja vaivattiin, syljettiin
ja pilkattiin, vitsoilla piestiin, ristinpuun päällä kuoletettiin, kuinka hän
kärsi kuoleman kaikki kauhut, kunnes hän, Jumalan sankari, voitti,
nousi kuolleista ja astui ylös iankaikkiseen kirkkauteensa. Ja kun
tuskan ilme Jeesuksen kasvoilla vaihtui jälleen jumalalliseksi,
yleväksi rauhaksi, vieri hänen ohimoltaan, johon orjantappuran oka
oli tunkeutunut, punainen, kuultava veripisara. Se putosi halki
äärettömyyksien, kohti Suomenmaata, tuoden sinne kärsimyksien
tien onneen.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISIA
LEGENDOJA ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S.

copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of
this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™
electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept
and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and
may not be used if you charge for an eBook, except by following the
terms of the trademark license, including paying royalties for use of
the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
 PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and

Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree
to and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be
bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from
the person or entity to whom you paid the fee as set forth in
paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people
who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a
few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic
works even without complying with the full terms of this agreement.
See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with
Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project
Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the
collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the
individual works in the collection are in the public domain in the
United States. If an individual work is unprotected by copyright law in
the United States and you are located in the United States, we do
not claim a right to prevent you from copying, distributing,
performing, displaying or creating derivative works based on the
work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of
course, we hope that you will support the Project Gutenberg™
mission of promoting free access to electronic works by freely
sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name
associated with the work. You can easily comply with the terms of
this agreement by keeping this work in the same format with its
attached full Project Gutenberg™ License when you share it without
charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also
govern what you can do with this work. Copyright laws in most
countries are in a constant state of change. If you are outside the
United States, check the laws of your country in addition to the terms
of this agreement before downloading, copying, displaying,
performing, distributing or creating derivative works based on this
work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes
no representations concerning the copyright status of any work in
any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must
appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™
work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or
with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is
accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:
 This eBook is for the use of anyone anywhere in the United
States and most other parts of the world at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License
included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the
laws of the country where you are located before using this
eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived

from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a
notice indicating that it is posted with permission of the copyright
holder), the work can be copied and distributed to anyone in the
United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must
comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through
1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project
Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted
with the permission of the copyright holder found at the beginning of
this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project

Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a
part of this work or any other work associated with Project
Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form,
including any word processing or hypertext form. However, if you
provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work
in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in
the official version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the
method you already use to calculate your applicable taxes. The
fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark,
but he has agreed to donate royalties under this paragraph to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty
payments must be paid within 60 days following each date on
which you prepare (or are legally required to prepare) your
periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked
as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation at the address specified in Section 4, “Information
about donations to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation.”

• You provide a full refund of any money paid by a user who

notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that
s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
 License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and
discontinue all use of and all access to other copies of Project
Gutenberg™ works.

• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in
the electronic work is discovered and reported to you within 90
days of receipt of the work.

• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend

considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe
and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating
the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project
Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may
be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to,
incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a
copyright or other intellectual property infringement, a defective or
damaged disk or other medium, a computer virus, or computer
codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except

for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph
1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner
of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party