Download the full version of the ebook at

https://ebookultra.com

Pierre Joris Cartographies of the In between

1. Edition Peter Cockelbergh

https://ebookultra.com/download/pierre-joris-
cartographies-of-the-in-between-1-edition-peter-
cockelbergh/

Explore and download more ebook at https://ebookultra.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Cartographies of Culture New Geographies of Welsh Writing

in English 1st Edition Damian Walford Davies

https://ebookultra.com/download/cartographies-of-culture-new-
geographies-of-welsh-writing-in-english-1st-edition-damian-walford-
davies/
ebookultra.com

The Cycle of Erosion in Different Climates Pierre Birot

https://ebookultra.com/download/the-cycle-of-erosion-in-different-
climates-pierre-birot/

ebookultra.com

Demonic Grounds Black Women And The Cartographies Of

Struggle 1st Edition Katherine Mckittrick

https://ebookultra.com/download/demonic-grounds-black-women-and-the-
cartographies-of-struggle-1st-edition-katherine-mckittrick/

ebookultra.com

Pierre Esprit Radisson The Collected Writings Volume 1 the

Voyages 1st Edition Germaine Warkentin

https://ebookultra.com/download/pierre-esprit-radisson-the-collected-
writings-volume-1-the-voyages-1st-edition-germaine-warkentin/

ebookultra.com
The Paradox of Photography Pierre Taminiaux

https://ebookultra.com/download/the-paradox-of-photography-pierre-
taminiaux/

ebookultra.com

Crude world the violent twilight of oil First Edition. 1

In Number Line Edition Peter Maass

https://ebookultra.com/download/crude-world-the-violent-twilight-of-
oil-first-edition-1-in-number-line-edition-peter-maass/

ebookultra.com

The Semantic Sphere 1 Computation Cognition and

Information Economy 1st Edition Pierre Lévy

https://ebookultra.com/download/the-semantic-sphere-1-computation-
cognition-and-information-economy-1st-edition-pierre-levy/

ebookultra.com

Islam and the Politics of Culture in Europe Memory

Aesthetics Art 1. Aufl. Edition Frank Peter (Editor)

https://ebookultra.com/download/islam-and-the-politics-of-culture-in-
europe-memory-aesthetics-art-1-aufl-edition-frank-peter-editor/

ebookultra.com

Peter Pan Dominoes 1 James Matthew Barrie

https://ebookultra.com/download/peter-pan-dominoes-1-james-matthew-
barrie/

ebookultra.com
Pierre Joris Cartographies of the In between 1. Edition
Peter Cockelbergh Digital Instant Download
Author(s): Peter Cockelbergh
ISBN(s): 9788073083700, 8073083701
Edition: 1.
File Details: PDF, 7.03 MB
Year: 2011
Language: english
PIERRE JORIS
CARTOGRAPHIES OF THE IN-BETWEEN

edited by
Peter Cockelbergh

Prague 2011
Litteraria Pragensia Books
www.litterariapragensia.com

Copyright © Peter Cockelbergh, 2011

Copyright © of individual works remains with the authors

Published 2011 by Univerzita Karlova v Praze

Filozofická Fakulta

Litteraria Pragensia Books

Centre for Critical & Cultural Theory, DALC
Náměstí Jana Palacha 2
116 38 Praha 1, Czech Republic

All rights reserved. This book is copyright under international copyright conventions. No part of this
book may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted in any form, electronic,
mechanical, photocopying, recording or otherwise, without prior written permission from the
copyright holders. Requests to publish work from this book should be directed to the publishers.

The publication of this book has been partly funded by research grant MSM0021620824
“Foundations of the Modern World as Reflected in Literature and Philosophy” awarded to the Faculty
of Philosophy, Charles University, Prague, by the Czech Ministry of Education.

Cataloguing in Publication Data

Pierre Joris—Cartographies of the In-Between, edited by Peter Cockelbergh.—1st ed.

p. cm.
ISBN 978-80-7308-370-0
1. Contemporary Poetics. 2.American Poetry. 3. European Poetry.
I. Cockelbergh, Peter. II. Title

Printed in the Czech Republic by PB Tisk

Cover, typeset & design © lazarus
Voor Pieter
a map

or more :

a topography

where all the roads

end

in midair

complete

Pierre Joris, Antlers XI

Nicole Brossard

ELSEWHERE & THE VOICE OF FRIENDSHIP

in English the voice goes faster, the same voice

in French stretches out with other intonations
of voyage and vowels, sometimes an Arabic word floats
into the atmosphere so then memory
delivers passages of friendship
vast landscapes for nomadic alphabet
then suddenly the language needs small
obstacles with plurals and pronouns in translation

joris iris high risk joy

I can see how in bending he translates simultaneously
he laughs because life because he translates from Albany to Paris
between centuries he walks with thousand-words of etymology
from Berlin to Celan to Miles Davis toward other variations
each word moves him closer, moves him away
“the always elsewhere I stalk/ I push against
yet never/ touch.”
I can see how in bending he brushes simultaneously
against Jack Kerouac and it touches me too this language
on the road it comes all by itself this French
as in life it moves through “routes, not Roots”
eye-lashed syllables through which light hums

joris iris high risk joy

[Translated from French by Peter Cockelbergh]

Contents
Nicole Brossard
“Elsewhere and the Voice of Friendship,” a poem for Pierre Joris 6

Abbreviations 12

Peter Cockelbergh
Introduction: Cartographies of the In-between 15

I. Filiations
Jennifer Moxley
Dérive-ations: Pierre Joris & the Drift of Tradition 27
Franca Bellarsi
On the Road of Nomadic Poetics: Pierre Joris & the Beats in Conversation 59
Christopher Rizzo
Essaying the Illiterary: Pierre Joris, Charles Olson & the Event of Writing 91
Dale Smith
The Newly American 106

125 US – Géographèmes

II. En route
Robert Kelly
NOMAD: a Meditation on Pierre Joris’s Nomad Poetics 139
Louis Armand
NOMAD IS THIS 144
Charles Bernstein in conversation with Pierre Joris
Close Listening 160
Corina Ciocârlie
Adrift: Travelling with Pierre Joris 173
Allen Fisher
Cogent Attention in the Work of Pierre Joris 179
187 Maghreb, Algeria – Géographèmes

III. Spaces
Mohammed Bennis
Pierre Joris: an Arabic Islamic Turn in the Poem & its Thought 199
Clive Bush
Floating Right & Light: Poets, Pedagogy & the Spaces of Writing
in the Twentieth Century 215
Jean Portante
Justification of the Margin: Luxembourg in the Poetic Work of Pierre Joris 234

245 Luxembourg – Géographèmes

IV. Trans|
Jerome Rothenberg
Working Together: an Essay on Collaboration & my Times
with Pierre Joris 255
Christine Hume
“No True Voices:” Listening to Pierre Joris 260
Tony Baker
The Benevolence of Dust: Translation & the Wiping Out of Traces 267
Geert Buelens
Volumes of Ampersands: On the Poems for the Millennium Project 285
Nicole Peyrafitte
Pierre Joris: Bohaire de Mots 295
Marjorie Perloff
The Return of Luap Nalec: Pierre Joris “Translating” Paul Celan 299
315 UK, France(, Germany) – Géographèmes

V. PoPoPo
Clayton Eshleman
ORGANIZED NOMADISTORMS OF BROKEN OASES 323
Habib Tengour
The Trace & the Echo 333
Peter Cockelbergh
Justifying the Margins. On Pierre Joris’s Nomad Poetics 337
Alice Notley
Before Babel 376
Carrie Noland
Moving On or Homing-in: Pierre Joris between Schwitters &
Heidegger & Celan 383

Books by Pierre Joris 406

Notes on Contributors 409

Abdelwaheb Meddeb
“The Wanderer,” a poem for Pierre Joris 415
Abbreviations

Books by Pierre Joris are referred to in the texts by means of the

abbreviations below. All other references are given in footnotes. For
an exhaustive list of Pierre Joris’s books, see the bibliographical
section in the back of this book.

4x1 4x1: Tristan Tzara, Rainer Maria Rilke, Jean-Pierre Duprey,

Habib Tengour, ed. and trans. Pierre Jors (Albany, NY:
Inconundrum, 2002).

AI Pierre Joris, Aljibar I (Echternach, Luxembourg: Éditions PHI,

2007).

AII Pierre Joris, Aljibar II (Echternach, Luxembourg: Éditions PHI,

2008).

ANP Pierre Joris, A Nomad Poetics (Middletown: CT: Wesleyan

University Press, 2003).

Ant Pierre Joris, Antlers (I-XI) (London: New London Pride

Editions, 1975).

B Pierre Joris, Breccia. Selected Poems 1972-1986

(Echternach, Luxembourg: Éditions PHI, and Barrytown, NY:
Station Hill Press, Guernica Editions, 1987).

FS Pierre Joris, The Fifth Season (London: Strange Faeces Press,

1971).

GI Pierre Joris, Global Interference (London: Liberation Press,

1981).

hjr Pierre Joris, h.j.r. (Ann Arbor, MI: Otherwind Press, 1999).

JtM Pierre Joris, Justifying the Margins (Cambridge: Salt, 2009).

LN Pierre Joris, The Book of Luap Nalec, trans. Michel Maire

(Paris: Le Castor Astral, 1986).

12
M Matières d’Angleterre. Anthologie de la Nouvelle Poésie
Anglaise. [as In’Hui, Number 19], trans. Pierre Joris et. al.,
eds. Pierre Joris and Paul Buck (Amiens: Les Trois Cailloux,
1984).

P Pierre Joris, Poasis: Selected Poems 1986-1999

(Middletown, CT: Wesleyan University Press, 2001).

PftM1 Poems for the Millennium. The University of California Book

of Modern & Postmodern Poetry. Volume One. From Fin-de-
Siècle to Negritude, eds. Jerome Rothenberg and Pierre Joris
(Berkeley and Los Angeles, CA: University of California
Press, 1995).

PftM2 Poems for the Millennium. The University of California Book

of Modern & Postmodern Poetry. Volume Two. From Postwar
to Millennium, eds. Jerome Rothenberg and Pierre Joris
(Berkeley and Los Angeles, CA: University of California
Press, 1998).

SMB Pierre Joris, A Single-Minded Bestiary: Common Fox

(Middlesex: Poet & Peasant, 1974).

Trac Pierre Joris, Tracing (Todmorden: Arc Press, 1982).

Turb Pierre Joris, Turbulence (Rhinebeck, NY: St. Lazaire Press,

1991).

13
 Peter Cockelbergh

INTRODUCTION
CARTOGRAPHIES OF THE IN-BETWEEN

Stasis

Pierre Joris is known to many and in many guises—above all as a

poet, but also as a scholar, prolific translator, critic/essayist,
anthologist, blogger, nomad travelling between languages &
continents, editor, letter writer, radio broadcaster, teacher, performer,
active poetry “communard” and so on. It is curious, therefore, to
observe that scholarship or criticism which actually engages Joris’s
work is virtually non-existent, i.e. that his writing always seems to slip
through the mazes of—usually only nationally oriented—American,
British, French, North African, Luxembourgish or German secondary
literature.
In terms of reviews, it is mostly Joris’s translations, the Celan
translations in particular, that receive attention (think of Marjorie
Perloff’s “A Poet’s Hope”1 in the Boston Review). The same holds for
the Millennium volumes, which publication evidently won great
acclaim in 1995 and 1998. Yet apart from such “occasional”
reviews—, only RainTaxi truly steadily reviews both Joris’s poetry and
translations2—one has to go back to the UK, 1977, to find the single
special issue that extensively discusses the poetic oeuvre: Oasis
number 18, edited by Ian Robinson and Antony Lopez, is dedicated in

1
A most thorough six-page review, dealing with four of Joris’s Celan books (Boston
Review 30.6 (November/December 2005).
2
RainTaxi has reviews of, for instance, h.j.r. (Spring 2000, vol. 5, no. 1), Poasis (Fall
2002, vol. 6, no. 3), 4 x 1 (Summer 2003, vol. 8, no. 2), Routes, not roots (Winter
2007-2008, vol. 12, no. 4), & an interview with Dale Smith in the Winter 2004 issue
(vol. 9, no. 4).

15
 its entirety to substantial work on and by Joris.3 Certainly, countless
magazines present his poetry of the moment (ranging from Sulfur and
Po&sie, to Verse Magazine, Process, Alligatorzine and VLAK), but
actual in-depth essays on Joris’s poetry and poetics remain rare:
number 7 (Winter 2001) of Robert Archambeau’s Samizdat Magazine
was a special issue on Jerome Rothenberg and Pierre Joris, but—
again, apart from numerous poems and translations—contained only
one piece on Joris (a review of Poasis, be it one by Robert Kelly).
Finally, Jacket Magazine’s issue 40 (fall 2010) had a short but
powerful feature on Joris, occasioned by the publication of Justifying
the Margins (2009). It needs to be emphasized that these “writings on”
are nearly always of an exceptional quality, yet that in itself does not
alter the fact that overall attention to Joris’s work remains sparse and
scattered. A book like the present one intends to change this
somewhat saddening state of neglect, and has, consequently, been
due for many years. In what follows, I shall have a detailed look at the
different parts of its title: Pierre Joris—Cartographies of the In-
between…

PPPPPPierre Joris

Pierre Joris—first and foremost a poet. With well over 20 books of

poetry published, one is restricted to listing some of the major works
only,4 like his two volumes of selected poems, Breccia: Selected Poems
1972-1986 (1987) and Poasis: Poems 1986-1999 (2001). Or like the
following chapbooks, collections and series of poems: the early Antlers
(1975), Hearth-Work (published together with Allen Fisher’s Fire Place
in one volume called Fire Work (1977), with a handsome design by
Paige Mitchell) and Tanith Flies (1978); The Book of Luap Nalec
(1982), a complex part of Joris’s “ongoing dialogue with Paul Celan;”
Turbulence (1991) and Winnetou Old (1994), both written in the UK,
but published in the US; h.j.r. (1999), via hejira, a collection of
nomadic texts; or, gathering Joris’s most recent work, Aljibar I & II
(2007, 2008), and Meditations on the Stations of Mansur al-Hallaj
3
Oasis issue 18 contains essays by Robert Kelly, Eric Mottram & Clayton Eshleman, as
well as a selection of Joris’s early poems (mainly from Antlers [1975]), & a long interview
with Allen Fisher. Three of these four contributors are participating in the present
cartographical project as well, which allows for interesting long-term appraisals of the
poetry & poetics discussed.
4
Cf. the bibliographical section of this book & Joris’s website for a comprehensive listing
of his works.

16
 (2011). As indicated, a selection that leaves out many shorter books of
poetry, and individual poems, as well as ongoing projects like the
Canto Diurno series (1986-), or Writing/Reading (1977-). Pierre Joris,
performing poet as well, notably with Nicole Peyrafitte, and reading
poet—with that unmistakable nomad’s voice, always already moving
through the languages, and with, in turn, always already languages’
traces and residues speaking through that same voice. Sometimes the
voice is accompanied by musicians (e.g.: on his CD, Routes, not
roots), sometimes by dancers, as with “Pierre’s Words” or “Frozen
Shadows,”5 still other times it was simply aired on the radio, like the
broadcasts6 Joris made for France Culture in the early 1980s.
Pierre Joris—translator, too, mostly in some configuration of
English, French and German. Celebrated for his Celan translations:
Breathturn, Threadsuns, Lightduress,7 or the monstrous Meridian
dossier. But also translator of “selected” Kurt Schwitters8 and Picasso
(with Jerome Rothenberg), of Edmond Jabès and Maurice Blanchot, of
Abdelwahab Meddeb’s The Malady of Islam,9 and, as translator and
editor, of 4 x 1: culling work by Tzara, Rilke, Duprey and Tengour.
One shouldn’t, however, forget that Joris started off in the 1970s with
a number of French Beat translations: Kerouac’s Mexico City Blues,
Gregory Corso Elegiac Feelings American, work by Carl Solomon and
Julian Beck (all for Christian Bourgois Éditeur), right to, more recently,
Hydrogen Jukebox (the Ginsberg libretto for Philip Glass’s opera), as
well as Robert Kelly, Sam Shepard, Herman Melville, Pete Townsend
and many other short and long, published and unpublished
translations in these and still more languages.
Pierre Joris—editor. Of the London/New York-based magazine
SIXPACK (with William Prescott, 1972-1975) and of Paris Exiles
(1985). SIXPACK’s outstanding Paul Blackburn “Festschrift” (number
7/8), for instance, also signals Joris’s active role in the poetry
community, a role that equally comes to the fore in his translations,
essays and writings, in his advocacy of small presses (Inconundrum
5
The former in collaboration with composer Joel Chadabe & the Ellen Sinopoli Dance
Company, the latter, based on Winnetou Old, with choreographer Ellen Sinopoli & her
Dance Company.
6
Broadcasts dealing with as varied topics as champagne, Robert Creeley meeting Steve
Lacy, Parisian night taxis, reviews of contemporary poetry & so on. A selection of these
broadcasts will, in time, be made available on Pierre Joris’s website.
7
Lightduress received the 2005 P.E.N. Poetry Translation Award.
8
Incidentally, the title of this section derives from their PPPPPP: Kurt Schwitters Poems,
Performance, Pieces, Proses, Plays, Poetics, eds. & trans. Jerome Rothenberg & Pierre
Joris (Philadelphia, P.A.: Temple University Press, 1993).
9
With Charlotte Mandell (as Ann Reid).

17
 Press, and Joris’s own Ta’wil productions), or in his passionate defence
of “neglecterinos”10 and long poem poets.
Pierre Joris—critic, essayist and prose writer. Not only of essays on
Celan, or on other companions, but also of two masterful collections
of writings on poetics (and well beyond): A Nomad Poetics (2003) and
Justifying the Margins (2009). Which is to forget the lesser known The
Book of Demons (with Victoria Hyatt, 1972) and Global Interference
(1981), a long essay on “the consistent pattern of American foreign
policy.” A third volume of essays is being prepared…
Pierre Joris—anthologist, of the major, two-volume Poems for the
Millennium (1995, 1998), edited with Jerome Rothenberg—and
presently at work, with Habib Tengour, on a fourth volume, Diwan
Ifrikiya, anthologizing North African writing (including work from Latin,
Berber, Arabic and French language sources). Prior to that, he also
did a trailblazing (bilingual) anthology of new English poetry with Paul
Buck, Matières d’Angleterre (1984)—published, remarkably enough
not in England, but in France, as an instalment of Jacques Darras’s
In’Hui magazine. After which came Poésie Internationale: Anthologie
(with Jean Portante, 1987), and the unfortunately unexecuted plan,
with the late Franco Beltrametti, for Blows Against the Mother Tongue.
Pierre Joris—…

Cartographies of in the In-between: multiple middles

Bearing in mind Joris’s poetry and poetics, the approaches, maps and
routes presented in Cartographies of the In-between are kept as varied
and as multiple as possible. Already the different backgrounds and
languages of the poets, critics, philosophers, translators and scholars
gathered here, bring out a certain heterogeneity. Furthermore, the
dimensions of Joris’s oeuvre listed above are not treated systematically
or exhaustively. The texts collected in this book can, however, be read
along roughly five lines that cross Joris’s work in different ways:
“filiations,” “en route,” “spaces,” “trans|” and “PoPoPo.” These
meridians do not divide a landscape in strict and separated areas (or
time zones), but rather serve as loosely drawn, multiple middles
running through different essays, and connecting these with different
aspects of the poet’s oeuvre. For to chart and to graph a poetry of the
“in-between”—of “Barzakh” or “isthmus,” as Joris writes in “A Poem in
Noon”—, lines and maps cannot be static, centring or parallel; they
10
A term coined by Ned Flanders (cf. The Simpsons, season 7, episode 3).

18
must touch, interlace and overlap, like unstoppable arabesques, they
must move on, split, dash off. Thus, the five sections or grand tours
below are continuously cut up, and spreading out: becoming “in-
betweens” themselves.

The first four essays venture into an American poetic space, and trace
some of the major “FILIATIONS” Joris’s work cannot and does not
escape (cf. JtM, 1). US poetry and poetics have always been of crucial
importance to Joris’s oeuvre, and are therefore taken apart in this
separate section—“en route” bridging the gap with three further
“spaces.”
As such, Jennifer Moxley looks into two of the Canto Diurno poems
from the perspective of a signifier d/rift: starting with a Mallarméan
“rift,” through Pound and Robert Duncan, right up to Joris’s pleasures
of drift. Hearth-Work provides for an extra contrast in a discussion of
hearth, home and “domesticity.”
Going back to the beginnings, Franca Bellarsi expounds on the
crucial convergences and divergences between the Beat Generation
and Joris’s work: approaching the latter’s first collection of poems, The
Fifth Season, against the lasting, and multiple influences of Beat
poetry, and, vice versa, approaching the Beats against a nomad
poetics. Translation (Joris’s own Beat translations, translation poetics
and nomadic translations) adds a further layer to her essay.
Christopher Rizzo investigates the key role Charles Olson plays
throughout Joris’s poetics, by exploring and developing the notion of
the “illiterary” between these two oeuvres.
Dale Smith, finally, looks at how Joris’s continental experiences
aerated the New American Poetics in the 1970s, and in this respect
also brings in the relation of Joris’s early work (A Single-Minded
Bestiary, Antlers, Tracing) to Ed Dorn and Robert Creeley among
others.

Much has been made of nomadicity, the rhizome and A Nomad

Poetics in relation to Joris’s poetry, both by himself (JtM, 8) and by
others. And rightfully so. Although Joris’s nomad poetics consequently
hits the surface all over this book, and could even be read as a line of
flight throughout Cartographies as a whole (think of Bellarsi’s or
Eshleman’s texts, to name just two), a specific set of essays, “EN
ROUTE,” pays special attention to nomadizing and rhizomatics as
such.

19
 In a text that itself treks through genres, Robert Kelly meditates on
the nomad from a tropical point of view, setting him, for instance,
apart from the exile, but relating him to animals, grass and endless city
streets. He then follows Joris along, indeed, to pelt him with questions
about the poem and poetry.
Louis Armand looks at the reinscription of polis in Joris’s work,
using a broad, theoretical frame of reference, in which notably
Badiou, Olson’s “local-global,” and Joris’s notions of collage and
seams/seems are of chief importance.
Charles Bernstein approaches Joris’s “no mad” poetics in a 2005
Close Listening conversation with the author, revisited and slightly
edited for its present publication. Their talk opens with nomadism, but
quickly segues into collage and allusion, Joris’s poems “Nimrod in
Hell” and “Canto Diurno #4,” but also Luxembourg, mother tongue(s)
and the Maghreb, appropriately ending with the Poems for the
Millennium project.
Corina Ciocârlie takes the work of Derrida as compass in her
travels through Joris’s poems. Attention is paid to the concept and
praxis of nomadizing, and to the latter’s linguistics effects.
Drawing mainly on some of the h.j.r. poems, Allen Fisher, finally,
confronts Joris’s nomad poetics with Deleuze/Guattari’s philosophical
concept of “nomadism.” That concept is, however, shown to be rather
categorical and restricted against Joris’s nomad push of “ta’wil” and
the cogent play with boundaries and bonds throughout his poetry,
poetics and travels.

A third way the essays go through Joris’s work is by “SPACE:” whereas

the US has been lopped off in an earlier section, the present three
essays voyage through the Maghreb, the UK and Luxembourg.
In twelve stations, Mohammed Bennis meditates on the important
turning point Arabic and Muslim mysticism and poetry represent in
Joris’s nomad poems and poetics: underway, we encounter Niffari and
Al-Hallaj, Tarafah and the Meditations, Mawâqif and Meddeb.
Clive Bush examines Joris’s multi-linguistic poetry and poetics
loosely against the background of the British Poetry Revival, relating
Joris’s work to Pound and Olson, and to Eric Mottram in particular.
Jean Portante not only traces certain early biographical moves
(passing by the crucial Luxembourgish poetic moments), in doing so,
he also traces how the Luxembourg threads weave the nomad
“textum,” and are an essential part of that fabric.

20
The “TRANS|” offshoot consists of a repeated sequence of three texts
dealing with collaborative projects, voices/voicings, and matters of
translation. All six essays traverse and transgress certain received
notions, be they the single author, single voice, single text or single
language.
Jerome Rothenberg’s text recounts the ways in which Joris’s poetry
and poetics underlies their collaborative translations and anthologies.
Christine Hume considers different modes of reading, voicing and
performing at work in Joris’s oeuvre, which allows her to listen in on
the recording of Joris/Peyrafitte’s “Aegean Shortwave,” “Altars of
Light” and “Tête de veau” with a very careful ear.
Using what he calls “discrete aligned paragraphs,” Tony Baker
broadly sweeps Joris’s poetry, poetics and politics of translation at
large.
Geert Buelens, who once described Poems for the Millennium as a
“bible” for poets, poetry scholars & students, revisits the two-volume
anthology, and shows how the ampersand functions as a basic symbol
of the project.
An important part of their “domopoetics,” Nicole Peyrafitte takes
Pierre at his word, and discusses his word prompting and blowing as a
base for their performances.
Marjorie Perloff, then, closely examines the multiple roles that Paul
Celan plays in Joris’s oeuvre: she looks at biographical affinities and
the praised translations of the late works, to consider their
repercussions for Joris’s poetry and poetics at large—repercussions
which, however, are different for the earlier The Book of Luap Nalec,
than for more recent work.

A final meridian can simply be called “PoPoPo:” poetry, politics and

poetics, as it covers those different, but inherently overlapping
dimensions of Joris’s oeuvre as a whole.
In what can be seen as a delayed addition to a much earlier essay,
Clayton Eshleman crosses the Pound—Cantos / Joris—nomadism
junction.
Playfully supplementing this section’s paragrammatic title, Habib
Tengour picks up on some of the trails that North African cultures,
languages and literatures left in Joris’s ouevre.
Peter Cockelbergh tracks/treks along a Celan—Derrida—Joris line
of flight that runs through the latter’s essay books, A Nomad Poetics
and Justifying the Margins, and his poetry. The margins and borders of
book pages, languages and covers are shown to be incapable of

21
 stopping the materials’ rich overflowing in all directions. Further stops
are the “mawqif” and the concept of “justifying the margins” itself.
Taking the Babelian ur- and ear as starting points, Alice Notley
explores how “translation” can be seen as a major difference between
her poetry and Joris’s, despite the fact that they are still doing similar
thing, as poets.
Through questions of dwelling and at-home-ness, Carrie Noland’s
essay indirectly brings us back to the opening text, but then branches
off again in totally different directions by approaching Pierre’s work
from a multi-cultural angle, involving divergent literary strains (namely
Schwitters vs. Celan vs. Heidegger).

More maps could be drawn still: not so much based on the “what” of
the essays, as through the very authors of this book, and how they
write. For the opening poem of Nicole Brossard, and closing homage
by Abdelwahab Meddeb, both occasioned by this book, remind us of
the presence and writing of various major contemporary poets in
Cartographies, poets who are also “compagnons de route” of Joris.
Their presence (and companionship) thus becomes representative of
certain views on poetry, poetics, politics—views which ineluctably also
affect/effect ways of writing.
In short, poets, translators, scholars, philosophers, critics… all
double, multiply the approaches presented in this book further still,
turning Cartographies not just into a collection of essays, but into an
actual “companion” in more than one sense of the word.

Traveltravails & “géographèmes”

Pierre Joris—nomad. Indeed, Joris’s relative absence from scholarship

and criticism so far, seems to some extent to be a strange and literal
corollary of a nomad poetics, which took the poet in the mid-sixties
from Ettelbrück11 (Luxembourg) to Paris—initially to study medicine, yet
quickly morphing into a stay on the 2nd floor of the legendary
Shakespeare & Co bookshop; a stay shared, moreover, with
Mohammed Khaïr-Eddine—, thence to the US (where he attended
Bard, and NYC in the late 1960s), from there to London in 1972, and
onto Constantine (Algeria), to live and teach from 1976 to 1979,
London and Paris again in the early, and Binghamton (NY) in the late
eighties, after which California follows (1989), then the Hudson Valley
11
Pierre Joris (1946) was born in Strasbourg (France), & raised in Ettelbrück (Luxembourg).

22
 in 1992 (with its 17 years, Albany, NY is the longest span of time Joris
spent in “one place”) and, most recently, Bay Ridge, Brooklyn, not to
mention the uncountable short and long detours, and transhumance
to Europe that fill up each year.
To counter that all too strange and literal take on nomadics, this
book is cut up, or traversed time and again by another zigzag:
“géographèmes,” or short intermissions tracing Joris’s poetic
peregrinations geographically. More specifically, these brief entries—
remotely reminiscent, perhaps, of Roland Barthes’s
“biographèmes”12—display/displace chronology and biography,
taking the poet’s so-called travels and travails as compass. The halts
covered are the “US,” the “Maghreb, Algeria,” “Luxembourg” and
“the UK, France(, Germany).” Old and new stopping places Pierre
Joris has been asked to revisit during a day-long Paris conversation
with Peter Cockelbergh, for the purpose of this book. Comparable to
the atla’l, which open the pre-Islamic odes dear to Joris, quotes,
interpellations, dates, anecdotes and fragments serve as proverbial
“ruins”… Revisiting them sets off travel stories, past paths, encounters,
poems, poetics and dwellings in these géographèmes.

Acknowledgements

I could never have imagined that working with well over twenty
participants was going to be such a treat! Remerciements, du fond du
cœur to all the contributors: it’s been both a joy and a privilege to
collaborate with you all on Cartographies.
I would also like to thank Louis Armand and Litteraria Pragensia.
Without Louis’s immediate enthusiasm and continuous support, this
book would not have been possible. It is, therefore, a pleasure to have
Cartographies appear in the excellent company of the many other
books featured in the Litteraria Pragensia catalogue.
I would, furthermore, like to thank Pierre Joris who has, over the
past years, always responded with great kindness and patience to my
incessant questions, queries and inquiries, or countless mails and calls
asking for some or other lost text, rare book or unfound article—
12
Cf. “Si j’étais écrivain et mort, comme j’aimerais que ma vie se réduisît, par les soins
d’un biographe amical et désinvolte, à quelques détails, à quelques goûts, à quelques
inflexions, disons des « biographèmes » dont la distinction et la mobilité pourraient
voyager hors de tout destin et venir toucher, à la manière des atomes épicuriens,
quelque corps futur, promis à la même dispersion ; une vie « trouée », en somme.”
Roland Barthes, Sade, Fourier, Loyola (Paris: Éditions du Seuil, 1971) 14.

23
whether they were his own or someone else’s. I fear, however, that
even the publication of this book, devoted to his work entirely, will not
at all put an end to that…
Finalement, je voudrais remercier mon épouse, Delphine, pour son
encouragement, ses conseils et son soutien, sine qua non.

24
 I
Filiations
Jennifer Moxley

DÉRIVE-ATIONS
PIERRE JORIS & THE DRIFT OF TRADITION

J’aurai, toutefois, indiqué du Poème ci-joint,

mieux que l’esquisse, un “état” qui ne rompe
pas de tous points avec la tradition.
Mallarmé, Preface to Un coup de dés

It is toward the old poets

we go, to their faltering,
their unfaltering wrongness that has style,
their variable truth […]
Robert Duncan, “Poem Beginning with a Line
by Pindar”

EP
had
died.
It stopped
me for a day, a year, a decade.
shaking off the fathers.
Pierre Joris, “Canto Diurno #1”

Pierre Joris describes the premise behind the writing of his “Canto
Diurno #1” nine printed pages into the poem: “a day/ planned as a
page/ to write/ a canto/ diurno all/ day long/ & as large as I/ could
make it” (P, 9-10). By choosing to put his title in Italian, a language
the multi-lingual Joris does not claim as his own, he signals not a
linguistic project but a poetic lineage: Dante, yes, of course, about
whom I will say more later, but primarily the author of those infamous
cantos that changed American Poetry, Ezra Pound. Indeed, as the final
epigraph above attests, the death of Ezra Pound—or as the poem has
it, “EP,” common New American Poetry shorthand—and Joris’s

27
 subsequent attempt to shake him off occupy, literally (page 11 of a
24-page poem) a central position in “Canto Diurno #1.” Joris’s stated
goal of gigantism: “as large as I/ could make it,” recalls Poundian
ambition, not referring here to duration, “as long as I/ could make it,”
but rather to size, “as large.” Pound is but one of the many poets who
haunt this poem, which is also chock full of statements best classified
under the often vague, yet crucial, category of “poetics,” which here
should be taken to mean, “theories and ideas about the formal and
ideological mission of poetry.” In other words, how best to write
something that matters. “Canto Diurno #1,” a well-written poem that I
think does matter, is decidedly a kind of ars poetica for Joris, and as
such, a work we can look to when asking questions about his larger
poetic project, as well as the history in which it is situated. Joris
employs the Olsonian word “instanter,”1 is this poem, a word that
appears more than once in Joris’s oeuvre. It might even be argued
that “instanter” serves as a shibboleth for the Luxembourgian,
signaling the centrality of the “projective” to his project, as well as an
allegiance to an anti-academic, non-nonsense style of writing primers
on poetic craft. Yet, in “Canto Diurno #1” it is Olson’s contemporary
Robert Duncan who is the relevant ancestor, a poet who, arguably, put
a queer dance step into the projective project by insisting on circular
forms over straight shots.2
The project of planning a day as a “page” implicitly leads us to
Mallarmé, for his Coup de dés was the poetic dare that forever
transformed the page into a major player as a unit of composition in
poetry. Through Mallarmé the page becomes a metaphor for mental
events, a musical score, and a stage on which to play out
metaphysical allegories about poetry. When Mallarmé enters the story,
so too does the proto-Saussurian anxiety regarding the rift between
signifier and signified, as well as the mandate that the poet mend this
rift as articulated in his Crise de vers.3 Joris inherits this mandate, yet,
1
“[A]lways, always, one perception must must must MOVE, INSTANTER, ON ANOTHER!”
Charles Olson, “Projective Verse,” in The New American Poetry 1945-1960, ed. Donald
Allen (Berkeley & Los Angeles: University of California Press, 1999) 386.
2
Duncan’s persistent dream-turned-poetic image of children turning in a magical circle
speaks to this, as well as his insistence on dance as rhythmically analogous to his own
poetic sound (see “Often I Am Permitted to Return to a Meadow,” “The Dance,” &
“Poem Beginning With a Line By Pindar” in The Opening of the Field as key examples of
Duncan’s circular form).
3
“A côté d’ombre, opaque, ténèbres se fonce peu; quelle déception, devant la perversité
conférant à jour comme à nuit, contradictoirement, des timbres obscure ici, là clair. Le
souhait d’un terme de splendeur brillant, or qu’il s’éteigne, inverse; quant à des
alternatives lumineuses simples—Seulement, sachons n’existerait pas le vers : lui,

28
passing by way of Duncan, will choose not to mend but to follow the
rift, as if it were an etymological crack down the façade of the edifice
that is European Poetry. In Joris, Mallarmé’s rift will turn to the
freedom of drift… and eventually lead him to formulate his “nomad
poetics,” an ideological shift which Joris will increasingly ground in a
critique of the colonial European hegemony and literary histories that
see no farther than political and linguistic borders.
The various company Joris evokes in “Canto Diurno #1” (and
there are others which I won’t discuss in any detail here, Montaigne,
etc.), draws what is, for all intents and purposes, a “map of men.” And
if, as Whitman would have it, each man is a cosmos, then such a map
proposes a complex skyscape of constellations the navigation through
which will prove no simple task. Thus I shall divide the journey into
reasonable units, and keep my fingers crossed that there will be many
stops along the way and plenty of refreshment.
I have chosen to focus on “Canto Diurno #1” exactly because of
its function as an ars poetica. It records the poet’s thoughts about his
art on a single day in 1986. I shall end with a discussion of the very
different “Canto Diurno #5,” written in 2006. It is my hope that these
two numerically linked poems, written twenty years apart, will serve as
excellent vantage points from which to observe the evolution in Joris’s
thinking about poetry, language, and “the fathers.” I am well aware
that mention of “the fathers” is fraught, carrying the connotation of a
familial transmission of knowledge with a none-too-subtle tinge of
patriarchy thrown into the mix. Yet it is the proper word. I do not use it
flippantly, but rather to point to a tradition of non-traditionalists linked
not by any explicit prosodic conformism, but via lines of loyalty to a
family history of spirited prosodic descent, as well as to a set of
assumptions about the role of poetry in mankind’s grappling with
metaphysical, psycho-linguistic, philosophical, and politico-historical
issues.
When dealing with a “tradition of non-traditionalists” we might
make the assumption that prosodic gestures dedicated to a “make-it-
new” ideology must end with their authors, leaving the next generation
carte blanche. But this is obviously false, and poets who chose to
follow innovators, despite the explicit implication that they too will
innovate, give ideational as well formal homage to their forebears. A
common sound does echo through any tradition, even an alternative
one. Yet often in the post-Pound era it echoes in and around the thick

philosophiquement rémunère le défaut des langues, complément supérieur.” In:

Stéphane Mallarmé, Igitur, Divigations, Un coup de dés (Paris: Gallimard, 1976) 245.

29
 air being moved aside by the towering poetic personalities of the past.
These names, like those on any map, become markers of location and
allegiance. There are times when Joris evokes his essential poetic
locators to bolster a stance, as in the poem “Getting There” in h.j.r., in
which Duncan appears as predecessor.4 But what I am more interested
in looking at are those moments when Joris, while arguably still
adhering to the prosodic gestures of his chosen fathers, argues with
them. Such inter-poem dialogues, while perhaps less obscure to a
reader than a prosodic allusion that only those well-versed in the
canon can hear, still create a tension on the surface of the poem that
implies something going on beneath it that all are not privy to. They
assume a grander dialogue, and point to texts outside the margins, the
way a name uttered in a tense moment at the family dinner table can
evoke an entire secret history blocked to any casual guest. Which
brings up the question of apprenticeship: who has the right to say
these names, “Pound,” “Olson,” “Duncan.” What sort of
apprenticeship, leading to what sort of rite of passage allows their
weighty utterance? I will argue that Joris, while firmly raised in the
lineage invoked by the above names, questions, in “Canto Diurno
#1,” the legitimacy of some of that lineage’s assumptions (including
this question of “rights”) and that, through both his editorial work in
the Poems for the Millennium volumes, and his own formulation of a
“nomad poetics,” he creates an ideological, though not entirely
formal, break with it. Looking back to Mallarmé might help explain
what I mean by this last distinction between ideological and formal. If
we take Mallarmé’s shipwreck as, to use Oppen’s phrase, the “bright
light” that illuminated twentieth century European and American avant-
garde poetic traditions, we must grapple with Mallarmé’s own sense
that he did not feel that by scattering his words all over the page he
was tossing a grenade into the house of classical prosody. He
intended no anti-art avant-garde gesture, nor, as he assures us in the
Preface to the poem, did he want to offend anyone, “qu’elle
n’offusque personne.” Un coup de dés, therefore, can be seen as the
logical outcome of Mallarmé’s preoccupation with the sonic patterns
and etymological implications of words. Words become revelatory of
structures beyond human perception and beyond the page, and poetry
the only art capable of allowing us to see this: the connection of verse

4
This poem (indeed, much of h.j.r.) is parsing out Joris’s ideas on nomadics. Duncan
serves as a place to begin: “The loss of discrimination. Start with RD” (hjr, 40).

30
 to universe.5 Mallarmé’s preoccupation with the materiality of words
and the magic implicit in the linguistic sign, makes him a forerunner in
the Joris/Rothenberg canon. But it is by virtue of his shipwreck, and the
fact that it left the twentieth-century poet no port in the storm, that he
becomes an important predecessor for poetic wanderings away from
tradition. As Graham Robb puts it, “His ambition [with Un coup de
dés] was not to found a new school but to be the end of a tradition.”6
Though Joris, post-Pound, in deep dialogue with New American
Poetry, and dedicated to a project of internationalism, lives “tradition”
differently than did his French predecessor, wandering the desert
rather than adrift at sea, he will still navigate in a similar direction and
use words as guides.

The Allegorical Page: The (Arbor)trary Nature of the Sign

Though Olson, in collaboration with Robert Creeley, usually gets the

credit for “inventing” the projective use of the page in poetry, as if
Mallarmé never existed, there were, of course, many poets who
strayed rather profligately from the left hand margin before
“Charley”—as Joris calls him (hjr, 18)—ordered his “brothers” to do
so. Burton Hatlen has argued that the use of the page Pound was
forced into by the conditions under which he wrote the Pisan Cantos
may have created by duress the first truly “projective” work:

In moving from the manuscript to the typescript, Pound deleted or condensed

some material, including a few fairly lengthy sections. He also rearranged the
lineation, for the size of the notebook pages dictated a relatively short line:
indeed Pound seems to have invented the projective versification that so
interested Olson in the process of typing.7

Pound handed Olson the typescript of these Cantos in 1946, a gift

that gave the humungous bard the vision he needed in order to
formulate his doctrine of composition by field. Paterson served as an
example as well, especially in Williams’s decision to let himself “write
carelessly”; in other words to write quickly, to keep the poetic impetus

5
Mallarmé’s trust of rhyme as a sign of this sort of metaphysical resonance is brilliantly
explicated in Graham Robb’s Unlocking Mallarmé (New Haven: Yale University Press,
1996) to which many of my thoughts on this issue are indebted.
6
Robb, Unlocking Mallarmé, 217.
7
Burton Hatlen, “Pound’s Pisan Cantos & the Origins of Projective Verse,” Ezra Pound &
Poetic Influence, ed. Helen M. Dennis (Amsterdam; Atlanta, G.A.: Rodopi, 2000) 150.

31
 alive, to “MOVE, INSTANTER…!”8 Clearly no one document made a
handful of forward-thinking American poets move away from the flush
left margin, balanced stanzas, and the capitalization of the first letter
of every line. It was a spontaneous and collaborative event given voice
by Olson’s essay. The impact it would have was not immediately
perceived, as Duncan, in a 1961 lecture, jokingly admits, when he
tells us that upon first hearing the title “Projective Verse” he thought it
had something to do with reading your poems more loudly in public.9
Prosodically, “Canto Diurno #1” (from here forth “CD #1), lies
squarely in the projective tradition. Line lengths and the placement of
words on the page seem motivated not by conventional formal
concerns but by a kind of urgency of utterance, by rhythm, sound
patterns, as well as semantic manipulation. Initially perceived
conformity to projective orthodoxy granted, we must also ask, given
that this poem is concerned with “shaking off the fathers,” how a
critical engagement with composition by field might also be emerging
through the tracery of Joris’s formal decisions. In other words, to call
“CD #1” projective is helpful only up to a point—after which it is
necessary to identify specific formal choices at work in the overall
prosodic structure.
As its title tells us, the blueprint for “CD #1” is a temporal unit, one
day, written down in the form of a poetic diary (from Latin, diaria, a
day’s allowance of food or pay). There are 15 time markers, the first at
ten minutes past midnight (“0.10 a.m.), the last at nine-thirty the next
evening (9:30 p.m.). They mark and divide the 15 separate “entries.”
These “entries” are quite various and do not always aspire to original
poetic utterance. Indeed, the first entry is a Blanchot quotation
concerning Bataille’s thought on community. It casually functions as
an epigraph to the entire poem, alerting us to a central theme, of
which I’ll speak more in just a bit. In addition to attributed citations
from outside texts (3 entries), “CD #1” uses the page in two other
ways: strings of free verse lines (8 sections) and blocks of critical prose
(4 sections). At “2.05 a.m.” a legend is provided for how to read this
map: “Prose demands that one read between the lines. Poetry, that
one read the lines” (P, 2). This legend is written in prose, and therefore
demands that we read between its “lines,” the conundrum being that

8
Hatlen, “Pound’s Pisan Cantos & the Origins of Projective Verse,” 148; Olson,
“Projective Verse,” 388.
9
I have my doubts about the accuracy of the date on this recording, listed as 1961 on
PennSound. The tenor of Duncan’s voice as well as his topic lead me to believe it may
be later than this (http://writing.upenn.edu/pennsound/x/Duncan.php).

32
prose is not written in line. Leaving that puzzle aside, we can notice
that these two sentences resemble the sort of bossy instructions that run
throughout Pound and Olson, but that here they are aimed atypically
at the writer of the poem (“CD #1” is truly a diary insofar as it maps
an internal thought journey as the poet is provoked by the quiet of the
wee hours to rethink the state of his life and the mission of his art).
Furthermore, according to Joris’s formulation, the prose in this poem
will point out to a numinous space, a “between,” and the poetry will
be a concrete thing, lines with shape and breaks. A closer look at the
content assigned each formal side of the poetry/prose fence will show
this to be, with some slight bubbling over here and there, true.
Interpretation calls, but first a final structural observation. The
poetry sections of “CD #1” show a marked hesitancy, as though the
words are reluctant to drift too far from the left-hand margin. The New
American Poetry “field” looks more like a narrow snaking, tentative
path. With the exception of the section, marked “2 p.m.,” which
resembles Williams’s variable foot, all the lineated sections cling to the
left-hand margin in a sometimes painfully thin—even down to a single
phoneme—vertical axis:

8.10 a.m.
a
tempted
au
bade
pros trate
sun
cloud claw

no
milk
in
this
cof
fin

caves
in

clear
po
lice
si
ren

33
 sires
day (P, 6-7)

This is the entirety of the “8.10 a.m.” section, and, though it records
the failure to write a poem, is just that. “8.10 a.m.” is typical of most
of the lineated entries, insofar as its focus shifts quickly from abstract
thought to the concrete material surroundings of the poet as perceived
through the senses. The lineated sections are a sensual record, while
those in prose record Joris’s thoughts on prosody, politics, and the
broader mission of poetry. “CD #1” does not enact its questioning of
poetics in line, so much as use poetry as a conduit to the real world.
There is, of course, a poetics implied by this use of the poem,
especially if we look only at the manifest content of the lineated
sections. We can see this poetics from the very start of the poem. After
the Blanchot quote about Bataille, which answers “pourquoi
communauté” with the claim that individuals are ruled by a “principe
d’insuffisance,” Joris’s next entry is lineated:

0.45 a.m.
after the storm
the flat
lineaments of

word
I
meant
world […] (P, 1)

Immediately we have atmosphere: “after the storm”—and even should

this storm refer to a mental event aroused by the Blanchot (though I
believe it to refer to a real storm, partially based on later evidence), it
leads to the poetic, the lineated word. It leads to line breaks, here
described as “lineaments,” fault lines in the earth, further locating the
word in the material world, which is what the poet meant to do in the
first place: “I/ meant/ world.” From prose musings about an abstract
“principe” (a world of philosophical assumptions and political
convictions swirling in between), the line grounds us in the real.
A review of the “8.10” entry cited above will also confirm the
sensual role of lineated text in “CD #1.” The poet would like to write
an aubade: a thematic form, favored by the troubadours, the
conventions of which are codified enough as to require no actual
sunrise. But because lineation ties Joris not to the needful ingredients

34
of an old and traditional poetic form, but rather, to the real material
world of the present, his aubade attempt fails. The poet is alone, no
parting lover is bemoaned, the words that come are grim and
claustrophobic. The rising sun is “pros trate,” the cloud has a “claw,”
his home is a “coffin” which “caves/ in.” Finally, the sound of a police
siren takes the place of the poet’s song, and “sires” the day. The
poet’s voice is stifled by the anonymous business of the surrounding
city. 18 words stretch themselves across 22 lines. What’s “a/
tempted”—an imaginative intervention into the unfolding of day—is
trumped by material circumstance. Two things to note: the line’s
refusal to manifest much beyond the syllable, and the failure of the
“aubade” as a form. In this combination we can see both the Spirit of
Romance and the projective failing to overcome the real. The glory of
Pound’s beloved Provençal trumped by the immediate truth of “no
milk.”
The booming poetic personalities of the past are drowned out by a
police car’s siren. An exaggeration perhaps, and yet I do think it is
significant that the “siren” which “sires” day (incidentally the sort of
sound play based around etymologies, false or true, that run rampant
through this poem, and which I’ll discuss further on) obliquely
represents a central theme of the poem as dictated by the
aforementioned epigraph: the relationship, nay dependence, of the
individual on community. The poet cannot remain alone in his
“coffin.” The community insists, interrupts, breaks in. A police siren
heralds an ambient unease outside the borders of the poem’s
contemplative frame. Whether this sound is a symbol of safety or state
control is soon answered, in the “9 a.m.” prose entry, in which the
poet reads of “THE NEWSPAPER DEAD.”
The front page has the story of a young radical shot down on the
sidewalk in Rome: “this dead will have to stay where it is, on the front
page, tomorrow’s dustbin liner. this is a Reuters dead from Rome […]”
(P, 8). This case of “real world” information remains unreal to the
poet, made so by journalistic prose: “Vilma Monaco, you leave me
here with only an introibo, with no credo, which is all you had, you
leave me here with your name only, with your smudged inky
deathmask […]” (P, 9). The word introibo, from the phrase Et introibo
ad altere Dei (And I will go in to the altar of God) used in the Latin
mass, returns from the beginning of the “9 a.m.” entry. Joris equates
the ritual of picking up the Sunday paper with going to church:

35
 the paper picked up taken home, like going to church on Sunday, long
ago, as regular, as much of a rite. the double ritual of reading, of
writing, take notes, see how it can enter, that world, your world, too.
introibo. no altar but what rolled off the presses, heavily inked.
iconography of random death: if to pray is to give thought, intensely,
then that is what I am doing right now. (P, 8)

Vilma Monaco’s story changes nothing. The poet is left with only an
introibo, an intention to enter, but no credo, nothing to affirm or
believe in. The dual rituals of childhood church going and adult
consumption of news fail to produce a structure of belief, or a
satisfying account of the real. These experiences vanish “between the
lines” of the Latin mass and the Reuters news story.
The lineated entry directly following the rather lengthy prose
account of Monaco’s murder brings the reader immediately back into
the present of the poet’s experience:

11 a.m.
IN REAL TIME:
that dream . co
incidence of a day
now 14 years
ago (P, 9)

We learn that Joris’s intention to write “a day/ planned as a page”

actually predates “DC #1.” It was an “un-/ made dream” that is now,
after a fourteen-year hiatus, finally being put back together. What
“unmade” the dream? Why was it put on hold for so long? According
to the poem, this paralysis was a result of Ezra Pound’s death. Of
hearing of it on the radio Joris writes “It stopped/ me for a day, a year,
a decade./ shaking off the fathers.” The three successive stops, first the
word “stopped” itself, the voiced plosive of the “d” creating a stronger
than usual pause at the line break. “It stopped,” is a complete
thought, so effective that it seems an eternity before we step down to
the “me” of the next line. This “me” line, as well as the one following
it, both end with periods (as had the opening of this semantic node:
“EP/ had/ died.”). Atypically in “CD #1,” this cluster of halted lines
creates a mimetically suggestive10 rhythm, reinforcing the halting
feeling of creative impotence that the passing of Pound from this earth
had for the younger Joris.

10
“Mimetic suggestiveness” is one of the seven functions of rhythm in poetry as defined by
Derek Attridge in Poetic Rhythm (Cambridge, M.A.: Cambridge University Press, 1996).

36
 Joris follows the revelation that, in some crucial way, it was “the
fathers” that “un-/ made” his dream, with an intensive rethinking of his
poetics. This interlude, conducted mostly in prose with the occasional
break in to line, is the heart of “CD #1,” and its catalyst is The Earth
as Air by Gustaf Sobin. Published in 1984 by New Directions, the
Earth as Air is divided into four sections. The final section echoes the
title of the book, followed by the subtitle, “an ars poetica.”11 In his own
rethinking of poetry Joris cites several passages from this section of
Sobin’s text. Despite these citations, “The Earth as Air” is not a source
for Joris’s ideas, but a text with which he is having a productive
dialogue. Joris tests the claims in Sobin’s text, without needing to
question them. Much closer in age to Joris (Sobin was eleven years his
senior), Joris need not shake him off. The dialogue between relative
contemporaries helps Joris begin to formulate a new metaphorical
structure for thinking about the poem.
Before continuing, it is necessary to take a step back in “CD #1”
to the “8.30 a.m.” entry, which directly precedes the Vilma Monaco
episode. Adding to Blanchot’s guiding epigraph, this entry is made up
entirely of quoted material, two paragraphs by Jean-Luc Nancy, the
crux of which is the following: “The community is at least the clinamen
of the ‘individual’” (P, 8). In writing through the Sobin, Joris takes
Nancy’s use of the “clinamen” as a figure for the dynamic swerve
between the individual and the community and applies it to the poem.
Joris describes Sobin’s long thin lines, lines that have a surface
resemblance to the lineated portions of “CD #1,” in this way:

that corkscrew movement that anchors the poem downward, into earth
[…] from the top of the page, the heading, chapter, caput, no longer
gives permission for any kind of spread, the poem runs from its own
title/inceptor i.e. first word of line given who knows how, runs in the
shortest line possible, i.e. hairpin curves, mountain travail, where the
descent beckons, in a spiral, narrowing, downward, vertical straights,
sharpest clinamen, always downward, screws itself into, earth. (P, 12)

The image of a line of poetry screwing itself into the earth works to
violently refigure Sobin’s evaporation of the ground (recall, the title of
his ars poetica is the Earth as Air). Joris understands the steepness of
the poem’s vertical line as motivated by an almost mechanical impulse
to reconnect word with world. And though William Carlos Williams’s
beckoning “descent” receives a passing nod, Joris’s “vertical straights”

11
Gustaf Sobin, The Earth as Air (New York: New Directions, 1984) 79.

37
 and “sharpest clinamen” describe a poetic line quite distinct from
Williams’s variable foot, which looks far more projective as it slopes
gently down in measured steps, engaging the entirety of the page as
field.12 As Joris writes, the poem “no longer gives permission for any
kind of spread.”
Having set out to describe what he sees in Sobin’s poem, Joris’s
labor slips quickly into a series of statements that reaffirm his own
poetics. What follows is not a wholesale rejection of the “fathers” or
tradition—though that is beginning—but rather a reshaping of his
influences to serve his own evolving sense of the poem’s mission. A
residue of Duncan’s understanding of this mission is present in Joris’s
use of the word “permission” (no longer gives permission), as well as
in his adherence to the Spicer/Duncan poetics of dictation evoked by:
“first word or line given who knows how.” Origins remain outside the
poet, a rejection of Romantic interiority. Romantic frames are further
distanced in the next paragraph: “(this vertical tropos is not to be
confused with the ‘organic’-romantic image of the poem as tree, of
art/work as natural growth […] roots & branches […]” (P, 12). A slap
at Duncan,13 whom Joris goes on to credit with almost changing the
paradigm: “cosmic anthropocentrism out of which […] came
romanticism, all the way down to us—for us still there in Duncan,
though he already on the edge of a new configuration […]” (P, 12).
There is evidence to contradict Joris’s limiting of Duncan to an
“anthopocentrism.” For example, this passage from The H.D. Book,
which later gave the title to Jerome and Diane Rothenberg’s defining
book on ethnopoetics:

To compose such a symposium of the whole, such a totality, all the old
excluded orders must be included. The female, the proletariat, the
foreign; the animal and vegetative; the unconscious and the unknown;
the criminal and failure—all that has been outcast and vagabond must
return to be admitted in the creation of what we consider we are. That
task is left to the next generation.14

Almost as if answering Duncan, Joris goes on to claim responsibility

for having taken up this “task”: “Sobin, some others’, my own work: a

12
See Paterson, Book III, in Williams Carlos Williams, Paterson (New York: New
Directions, 1946) 96-97.
13
Roots & Branches is the title of Duncan’s second full-length collection of poems.
14
Robert Duncan, A Selected Prose, ed. Robert J. Bertholf (New York: New Directions,
1995) 99.

38
 necessary denial of tree image, a first approximation of the rhizome.)”
(P, 12).
Abandoning the equation poem = tree may be Joris’s first step
toward clear-cutting the “forest of symbols” until there is nothing left
but words as real as sand in the desert, the topography which will
eventually become central to Joris’s poetic imagination.15 The
importance to Joris of this shift away from the arboreal metaphor, as
well as his association of it with Duncan, is underlined in the poem
“Winter, Late Afternoon” from Janus (1988, two years after “CD #1”):
“the ‘imminence of a revelation’/ metaphysical rope enough to hang
any poetry/ Yggdrasil” (P, 35). Yggdrasil, the mythic “world tree” of
Norse mythology, defines a horrific image at the heart of Duncan’s
“Structure of Rime V”: “Have you not seen Yggdrasill, the Abattoir? The
human meat is hanging from every bough.”16 Growing out of Dante’s
tree-shaped suicides in Canto XIII of the Inferno, Yggdrasill is turned
into a bloody above-ground graveyard protesting Duncan’s
intervention (recall it is the pilgrim/poet in Dante who, looking for
information, rips a branch off the tree, causing it to both bleed and
speak). But, since Duncan’s “Structure of Rime” pieces are elaborate
allegories in which figures of speech come to life and address the
poet, Dante’s trees in Duncan become sentences angry with the poet
for ripping them apart in the service of the poem.17 While he is clearly
indebted to Duncan’s dedication to universals, elaborate allegorical
fancies like the “structures of rime” are foreign to Joris, who is mindful
of the dangers of such “metaphysical rope.”
In the fourth paragraph, or, more accurately, “prose block,” of this
noon entry on Sobin and poetics, Joris makes a near-Mallarméan
formulation: “but what does come first: thought or language? the aim
of poetry clearly the attempt to put that question out of play by
creating the concordance of the two” (P, 13). At first this seems in
direct contrast to his materialistic image of the poetic line spiraling into
the earth, but soon enough he moves this thought back to solid
ground: “the shadow and the thing, the thought and the word))
gravity, I said, then there is play again, ça en découle, gravitas,
gravide, grave/grave—bringing it all back down to earth” (P, 13).
“Play” emerges when the poet’s thought flows out in a
sonic/etymological patter, from gravitas to “gravide” (Italian for
pregnant, “gravid” in English) to “grave/ grave,” the double entry

15
See especially “Writing/ Reading #13” (hjr, 25-28).
16
Robert Duncan, The Opening of the Field (New York: Grove Press, 1960) 18.
17
Duncan, The Opening of the Field, 18.

39
 pointing to the two possible English meanings, “grave” as in a place of
burial (from Old English graef), and “grave” from Latin gravis,
meaning serious, heavy, weighty—also the etymon of gravid. If
Mallarmé trusted that rhyme was the prosodic patterning that revealed
the poem’s connection to something greater than itself,18 Joris’s post-
modern sound patterning and etymological riffs reground the poem to
the sensual world of organic life and death. After all, though a tree
may have been exchanged for a rhizome, the operative poetic
metaphor is still being borrowed from nature: from what is born from
the earth, and will eventually return to it.

Structures of Rime: Sound Patterning, Etymology, & other

True Things

In my introduction I claimed that when Joris inherits the Mallarméan

mandate to use poetry in the service of mending the rift between
signifier and signified, he chooses instead to find pleasure in the drift
(dérive) of meanings as they etymologically float free of their original
contexts. I am cheating a bit here, replacing the bifurcation of the
individual sign with the constant metamorphoses of word-meanings,
and yet I feel it is justified in that both are emblems of the instability of
language and humankind’s inability to fully control the function of
signs. In poetry, sound patterning is more than pleasing to the ear, it
creates the impression of meaningful semantic connections between
seemingly dissimilar words. With the loss of end-rhyme as the
dominant form of sound patterning the powerful device of creating an
ambient sense of meaningful linguistic patterns was displaced onto
other, arguably more subtle forms of sonic equivalences. In Joris, as
mentioned above, the micro-transformations of a word’s sound
uncovered through an exploration of its etymology (both false and
true, and when false we are really in the territory of association rather
than quests for the etymon) replace the equivalencies provided by
rhyme. Naturally, he is not alone in making this gesture. We see it
often enough in predecessors such as Duncan, who traces out “unseen
roots and branches of sense” through sound patterns built on the dual
gestures of sonic association and etymology (though Duncan, proudly
heretical, also continues to use end-rhyme). For example, “Crosses of
Harmony and Disharmony” is built off the sonic resonance (a pun by
18
For Mallarmé, “Rhyme is both the figurative representation of a philosophical unity & the
real external sign or ‘seal’ of this unity” (Robb, Unlocking Mallarmé, 39).

40
 any other name) between “cross-eyed bear” and “cross I bear,” and
uses a visual mirror (sonically unsatisfying) between “was” and
“saw.”19 A particularly playful example can be found in the poem
“Proofs,” also in Opening of the Field. This mock-letter to an editor
ends: Don’t/ lose the word R O S E/ isolated on the page./ It is not a
flower, but put there/ for an old rising.”20 “Rose” and “lose” are eye
rhymes The “o” of “rose” sonically threads through “isol” and “old.”
When Duncan writes that he put the word there not that it might
represent a flower outside the poem, but rather to recall an “old
rising,” the wordplay becomes enclosed in the poem’s reference
universe. “Rose” is now the past tense of “rise,” and “old rising” works
as both sexual pun and reference to end-rhyme, an old increase of
sound at line’s end.
Joris focuses on just such sound patterning in his reading of
Sobin’s The Earth as Air. Resonant with the above Duncan excerpt, he
quotes the following lines: “the rose/ as votive: for/ the// vow/ of the
rose” (P, 15). These lines appear in “CD #1” after Joris, in an
etymological frenzy, outlines an associative logic he, as a reader and
poet, has traced out of a reference in Sobin to “ex-vita”: “ex-vita, he
writes, I hear the rime: ex-voto, & look up/ votive.” Sharing only
consonants, “vita” (life) and “voto” (vow) make a weak rhyme. Their
association is stated by Joris rather than created through position in a
line or on the page. It is an associative chain that moves from “vita” to
“voto” to “votive” to “vow” and finally comes to rest in a statement
about the function of the poem: “that many-armed cross also a loom,
the woof & weft of the cloth woven thereon./ and in woven there is the
vow makes the poem a votive offering” (P, 15). A sound association
leads to the uncovering of an etymological connection, and together
they give Joris a matrix in which to embed the function of the poem.
Duncan’s shadow can be seen in the mirror of “wov[en]” and “vow,”
as well as in a reference to the “woof & weft.”21 Etymologies are never
used as lures, but stand in for surety, as though the faded or discarded
meaning of a word, however historically distant or dormant, not only
anchors that word onto solid ground, but holds a true key to it as well.
The chain of associations set off by the seemingly innocent, and
perhaps random association between “vita” and “voto” is justified

19
Duncan, The Opening of the Field, 44.
20
Duncan, The Opening of the Field, 58.
21
Robert Duncan’s talk titled “Warp & Woof” is included in Talking Poetics from Naropa
Institute, eds. Ann Waldman & Marilyn Webb (Boulder & London: Shambhala, 1978) 1-
13.

41
 when Sobin’s poem arrives, “a few pages further into the text” at the
word “votive,” which provides the semantic core to the lines quoted
above (the rose/ as votiv…). It is as though “ex-vita” led inevitably to
votive, as inevitably as the end-rhyme “June” predicts for its partner
“moon.”
Etymologies expanded out in every sonic direction are seemingly
endless, giving the reader the impression that the significant patterns in
the poem are beneath the words, in deep histories, rather than
between the lines. Joris’s paradigmatic essay “Nimrod in Hell”
illustrates his adhesion to their power, even when false: “A false
etymology—but are any etymologies really ‘false’? Aren’t they the
engine whose misfirings, rather than smooth transparent linguistic
runs, drive poetry forward?” (JtM, 2). This adherence puts a wobble in
an important critique Joris makes of Duncan in the midst of his
working through of Sobin’s ars poetica and his own. Here, in the deep
histories of the “scars we call words” is found an absent presence. The
lines in quotation marks are out of Sobin:

“towards that ear, that ether, that absentia of all presence: presence itself.”

& this, which Duncan immediately worried out of the ‘ars poetica’:
“but death continuously discharged, expelled,
projected […]
a death kept alive.” (P, 1422)

Could not the Mallarméan “absentia” be refigured here as the ghosts

of word histories beneath every sign? Though not explicit, Joris’s
critique of his New American Poetry predecessor may be referring to
what Devin Johnston calls Duncan’s “manifest fear of closure,”23 and
by extension, death. And yet, a “death kept alive” might be short hand
for a dictionary, something Duncan, invested as he was in the “old
lore” would certainly have understood. However, within the project of
“shaking off the fathers,” and, by extension, of articulating a new
poetics, it makes perfect sense for Joris to articulate his perception that
Duncan lacked negative capability, “worr[ying]” out of poetry things
the younger generation might now put back in.

22
Sobin, The Earth as Air, 90.
23
Devin Johnson, Precipitations. Contemporary American Poetry as Occult Practice
(Middletown, CT: Wesleyan University Press, 2002) 97.

42
 Though I did not include it in the quotation above, there is one
name from the older generation that is allowed to take its place
alongside Joris and Sobin and the unnamed “others” who are moving
toward a rhizomatic model of the poem: Paul Celan. At this first
mention, on page 12, Celan’s name sticks out in a “one of these
things is not like the others” sort of way. His role in this generational
drama is clarified in the “2:45 p.m.” entry of “CD #1,” when the poet
tells us that he is making a “second attempt at translating
‘Todtnauberg,’” a poem by Celan which, Joris goes on to explain, is
the German Jewish poet’s “encysted record of his 1967 meeting with
Martin Heidegger” (P, 17). Heidegger was about thirty years older
than Celan, a gap nearly matching that between Joris and Duncan
(approximately 27 years). Though it is beyond the scope of this essay
to review the complexities behind Celan’s meeting with Heidegger,24
the particular linguistic and poetic issues raised by “Todtnauberg”
support Celan’s inclusion as an important cornerstone in Joris’s
reimagining of his own poetic mission. In one of the two “diary” entries
in “CD #1” to include both prose and poetry, Joris quotes certain
words in Celan’s poem which he is finding difficult to translate, and
outlines some interpretive questions, after which he includes a draft of
his translation of “Todtnauberg.” Joris’s English version of the Celan
poem is not set aside in quotation marks, nor italics, but appears
entire, including title, as an integral part of “CD #1.” By telling us that
this is a “second attempt,” we know that a struggle has taken place,
and that a third attempt may follow.
A later published version of Joris’s translations differs in many
important ways from the one included here. In his essay “Translation at
the Mountain of Death,” written some two years after “CD #1,” Joris
explains how in doing a deep etymological exploration on one of the
words in “Todtnauberg,” a research that, like Celan’s craft, “goes
deeper and incorporates the network of underground roots,” he
discovered a connection to the word “fascism” in a poem that does
not explicitly name either the philosopher in question nor his political
shamefulness. The word is “Wasen,” which Joris renders as “woodturf”
(but will eventually settle on “forest sward”). At first Joris learns that it is
connected to land where a “Wasenmeister” “guts and buries the dead
livestock”; this leads Joris to “killing fields,” then, looking even further
into his Grimm’s Dictionary of the German Language, he tells us:

24
For an account of both the meeting & the meanings behind the resulting poem, see
Joris, “Translation At the Mountain of Death” (JtM, 87-101).

43
 […] my eye fell on yet another “Wase,” a word current in North
Germany, and used to describe a bundle of dead wood, the etymology
[…] leads back through French “faisceau” to Latin “fasces,” the
curator’s bundle of rods, which became the symbol of, and gave the
word for, “fascism.” (JtM, 97)

Beneath the surface of both the word and the ground lie the truths
buried in the language of the poem. Therefore, the poetic line must,
as Joris sees Sobin’s lines doing, move “downward, screw[ing] itself
into, earth.” Such histories tie the poem to experience, creating a
meaningful resonance between language and human history,
revealing significant patterns in a fashion similar to rhyme, especially if
we take “rime” in Duncan’s broader formulation, as a structure
revealing “ratio” and “measure,”25 words indicating distance between
and relationship to. Joris’s working through of the deep word
meanings as he translates “Todtnauberg” reinforce his decision to
replace the supposedly hierarchal tree for Delueze and Guattari’s
rhizome as an image of the way a poem knows, for it reveals that
there is more truth to be found in what lies buried than in what
remains above ground.
Celan, though generationally a father, need not be shaken off. He
can stand alongside Joris as a contemporary. By choosing to translate
and to include Celan’s work within his own, Joris in effect makes
Celan a poet of his era and includes him in the Anglophone tradition.
A bold move, perhaps, but key in that Celan represents something
radically different from Joris’s allegiances in the American scene. As a
polylingual exile writing in his mother tongue, he, unlike Duncan, or
even the supposedly road-warrior Beat poets, can stand in as a model
for the wandering, homeless nomad that will later be so central in
Joris’s rethinking of the European tradition through the lens of outside.

Gender Implications: From Nesting to Nomadism

Mention of the “mother tongue” necessitates a few brief comments on

the gender implications of Joris’s framing of his poetics, both in “CD
#1” and in his later concept of nomadism. This issue distances Joris
from his predecessor Duncan more than any other. The importance of
25
In the second half of his 1961 Vancouver talk, Duncan explains the origin of his ideas
behind the “Structure of Rime.” They come from reading Schoenberg on the twelve-tone
system, & thinking about rhyme as “ratio” & “measure” in a course he taught on craft at
Black Mountain (http://writing.upenn.edu/pennsound/x/Duncan.php).

44
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
katsoimmekin ihmetellen ja kunnioittaen noiden suurten laivain
komeita liikkeitä.

Sillä siinä ei syöksähdeltykään päättömästi sinne tahi tänne.

Laivaston päällikkö, amiraali Dewey, ohjasi laivojaan niin tyynesti ja
harkitusti kuin hän olisi ollut jossakin laivaston tarkastuksessa.
Liikkeissä ei ollut mitään, joka olisi ilmaissut, hänen parhaillaan
kulkevan vihollisen sataman poikki, jonka olisi oikeastaan pitänyt olla
täynnä torpeedoja ja vedenalaisia miinoja, tahi jo olevan melkein
vihollisten suurten tykkien ampumamatkan sisäpuolella.

Laivat risteilivät hitaasti Manillan edustalla etsien espanjalaista

laivastoa, jonka he luulivat olevan kaupungin edustalla suojelemassa
sitä. Kun aurinko nousi ja aamusumu haihtui, huomasivat he
vihollisen olevan varmassa turvassa ja uhkaavana ankkurissa Cavitén
linnoituksen tykkien suojassa.

Epäröimättä ja kiirehtimättä höyrysi amerikkalainen laivasto

itäänpäin vieden varastolaivat patterien tykkien kantomatkan
ulkopuolelle ja jättäen pienen tykkiveneen niiden suojaksi. Kului
hetkinen, ennenkuin ymmärsin, mitä tuo kolmen laivan erottaminen
tarkoitti, ja huomautin vasta sitten siitä muille. "Miten tuon
tykkiveneen päällikkö mahtaa nyt kiroillakaan!" sanoin
myötämielisesti.

Molemmat kokeneet sotaurhot joukossamme ilmaisivat

mielipiteensä monin kielin. "Voi, tuan, ottakaamme vene,
soutakaamme tuonne suuren laivaan ja tarjoutukaamme avuksi.
Mekin haluaisimme ampua vielä kerran tykillä noita kirottuja
espanjalaisia", pyysi Kasim.
 Ajattelin, miten vastenmieliseltä jostakin tavallisesta laivan
komentajasta olisikaan mahtanut tuntua, jos mitätön resuinen
prikaatimme olisi ilmestynyt hänen eteensä ja tarjoutunut
vapaaehtoisesti laukomaan hänen tykkejään.

"Eivät ne meistä huoli, Kasim", vastasin. "Katsokaa, tuolta ne

jälleen tulevat Cavitéta kohti!"

Kun ne sivuuttivat Manillan kerran vielä, paukahtivat Lunetan

linnoituksesta olevat tykit ja muutamia luoteja putosi veteen jonkun
matkan päähän amerikkalaisista laivoista. Mutta ne höyrysivät vain
hyvin välinpitämättömästi eteenpäin lippulaivan, Olympian, johdolla.

"Katsokaa, katsokaa!" huusimme kaikki yhteen ääneen, kun

valkoinen vesipatsas kohosi ilmaan Olympian keulan edestä.
Toinenkin seurasi, mutta sekin oli vielä kaukana laivasta. Tiesimme
niiden olevan lahdessa olevia vedenalaisia miinoja, jotka eivät olleet
täyttäneet tarkoitustaan.

Amerikkalaiset laivat eivät näyttäneet nytkään huomanneen tätä

vihollismielistä mielenosoitusta. Ne lähestyivät vain tasaisesti
Cavitéta, jossa olevat laivat ja patterit lähettivät nyt heille vihaisen
tervehdyksen. Kun amerikkalaiset olivat päässeet noin peninkulman
päähän rannasta, vastasivat he lopultakin tuleen. Sekä maalta että
mereltä kuuluva pauke muuttui nyt yhtämittaiseksi jyrinäksi ja savu
levisi kaikkialle.

"En voi enää nähdä mitään. Kiipeän johonkin puuhun", huusin ja

toverini kiiruhtivat seuraamaan esimerkkiä.

Hakiessamme sopivaa paikkaa näimme muutaman suuren puun

kasvavan jonkun matkan päässä muista erään kummun laella. Sieltä
voimme seurata mainiosti tapahtumia.

Amerikkalaisten tuli näytti rupeavan tehoamaan heti. Laivasto kulki

hitaasti eteenpäin noin kuuden solmun nopeudella tunnissa, mutta
espanjalaiset eivät osuneet niihin ollenkaan, kun sitä vastoin
jokainen laivojen ampuma yhteislaukaus näytti onnettomasti
ruhjovan ankkuroituja laivoja. Pyörähdettyään ympäri, mutta pysyen
yhä samassa suunnassa, tuli laivasto takaisin ja ampui
yhteislaukauksen alihangan puoleisilla tykeillään yhtä suurella
menestyksellä. Useat espanjalaiset laivat näyttivät pahoin
vahingoittuneilta, mutta siitä huolimatta ampuivat ne vain komeasti,
vaikkakin mitättömin seurauksin. Jos niiden tykkimiehet vain olisivat
olleet yhtä taitavia kuin rohkeita, olisi tämän päivän onni ehkä
muuttunut paljonkin erilaisemmaksi.

Jälleen teki amerikkalainen laivasto koko käännöksen palaten

takaisin muutamia satoja metrejä lähempää kuin äsken ja ampuen
jälleen murskaavan yhteislaukauksen, joka aiheutti hirmuisen
sekamelskan espanjalaisten laivojen joukossa. Lippulaiva, Reia
Cristina, oli kärsinyt suuria vahinkoja, mutta se katkaisi
ankkurikettinkinsä ja Iäksi ylpeästi Olympiaa vastaan. Yritys oli
onneton, sillä sen lähestyessä amerikkalaisia laivoja sattuivat niiden
luodit sen keulaan ja perään. Huomattuaan, että oli mahdoton
kestää sellaista luoti- ja pommisadetta, kääntyi se jälleen
päästäkseen patterin tykkien suojaan, mutta Olympiasta ammuttu
suuri projektiili sattuikin silloin sen perään. Se huojui räjähdyksen
vaikutuksesta, ja vaikka emme kuulleetkaan ennenkuin myöhemmin
sen saamien vahinkojen suuruutta, näimme kumminkin, että ne
olivat melkoiset. Tuo suuri ammus oli lakaissut sen kannen aivan
puhtaaksi ja räjähdyttänyt sen takimmaisen pannun, ja enemmän
kuin puolet sen miehistöstä kaatui tässä onnettomassa yrityksessä
parantaa päivän onnea.

Sillä aikaa oli pari torpeedovenettäkin koettanut yhtyä taisteluun.

Toinen koetti päästä noiden amerikkalaisten varastolaivojen
kimppuun, mutta sitä vastaan hyökkäsi heti muudan raskaasti
asestettu tykkivene ja kirjaimellisesti murskasi sen muutamissa
minuuteissa. Kun toinen torpeedovene lähestyi amerikkalaisten
laivastoa, joutui sekin tuhon omaksi. Sen ammusvarastoon sattui
nähtävästi joku pommi ja se räjähti melkein heti, katkesi kahtia ja
upposi melkein kaikkine miehineen.

Eräs vanha puuristeilijä oli jo syttynyt tuleen ja paloi iloisesti.

Seuraava amerikkalaisten ampuma yhteislaukaus sytytti Reia
Cristinankin palamaan. Se ajettiin rantaan ja tulta koetettiin kaikin
voimin sammuttaa, mutta turhaan.

Nyt, emme tietysti voineet sanoa miksi, amerikkalaiset laivat

lopettivat ampumisensa ja höyrysivät lippulaivansa johdolla tiehensä
koko taistelupaikalta lahden toiselle puolelle. Kuulimme
espanjalaisten huutavan riemusta, sillä he luulivat ajaneensa laivat
pakoon, ja meidänkin kasvomme kalpenivat katsoessamme noiden
kuuden laivan hidasta poistumista. Mitä tämä tarkoitti? Oliko tuo
yhtämittainen tuli, jonka alaisina he olivat pari tuntia olleet, niin
vahingoittanut heitä, etteivät he enää voineet sitä vastustaa?

"Minusta näyttävät ne aivan vahingoittumattomilta", mumisin.

"Luullakseni ei niihin ole osunut ainoatakaan luotia. Voi, toivon, että
ymmärtäisin niiden merkinannot!"

"Ne eivät voi olla poismenossa, sillä eiväthän ne suuntaa

matkaansa lahden suuta kohti", sanoi Luiz koettaen lohduttaa
itseään ja meitä tuolla huomiolla. "Ehkä niille kumminkin on
tapahtunut joku vahinko, ja nyt ne menevät korjaamaan sen ennen
taistelun uudistumista."

"Ehkä heillä on nälkä", vihjaisi Felipe. "He haluavat syödä rauhassa

ja tapella sitten virkistynein voimin."

Olikohan asia niin? Huomasimme äkkiä olevamme hyvin

nälissämme ja ehkä heidän laitansa oli samoin. Katsoimme, miten ne
ankkuroivat lahden toiselle puolelle, ja niiden harkitut ja tyynet
liikkeet vähensivät levottomuuttamme. Kuuntelimme hyväksyvästi
Felipen ehdotusta, että hän lähtee hakemaan meille tuoreita
kokospähkinöitä ruoaksi. Kun hän hetken kuluttua palasi tuoden niitä
mukanaan, söimme ne ahmien.

Mutta aika kului hitaasti melkein yhteentoista asti, ennenkuin

amerikkalaiset jälleen nostivat ankkurinsa ja höyrysivät vielä kerran
Cavitéta kohti. Silloin, välittämättä omasta turvallisuudestamme, sillä
olimme kokonaan unhottaneet aamulliset jännittävät seikkailumme,
huusimme:

"Ne eivät ole lähteneet pakoon! Eläköön, ne hyökkäävät

virkistynein voimin ollen valmiit kaikkeen! Kunnia sinulle, vanha
tähtilippu! Tuo oli ensimmäinen laukaus ja se sattui erääseen
amerikkalaiseen laivaan."

Ja todellakin sattui johtavaan laivaan, jona nyt toimi Baltimore,

useita laukauksia, jotka eivät kumminkaan aiheuttaneet suurtakaan
vahinkoa, ennenkuin amerikkalaiset uudistivat ampumisensa. Mutta
kun se vihdoin alkoi melko läheltä, oli sen vaikutus hirveä. Pari
espanjalaista laivaa tuhoutui nopeasti: toinen ajautui maihin ja
toinen syttyi palamaan. Huusin riemuissani: "Voi, kunpa vain
kapteeni olisi saanut nähdä tämän!"

Hänen mainitsemisensa pani minut nopeasti ajattelemaan kauan

unohduksissa olleita velvollisuuksiani. Sen sijaan että istuin täällä
huutaen ilosta tahi muristen pettymyksestä tämän ensimmäisen
näkemäni meritaistelun tapahtumille, olisi minun pitänyt samota
seudun halki? niin nopeasti kuin jalkani vain olisivat voineet minua
kuljettaa viedäkseni nämä merkitykselliset uutiset
vallankumouksellisten joukkojen johtajalle, jonka käytettäväksi
minun oli ollut määrä ruveta, jotta hän voisi, valintansa mukaan,
kiiruhtaa yhtyäkseen kapteenin joukkoihin ja sitten yhdessä toimia
tuon toivotun päämäärän saavuttamiseksi: lyödä espanjalaiset yhtä
perinpohjin maallakin kuin nyt merellä. Huomautin siitä tovereilleni,
joista Luiz joka tapauksessa oli hyvin pahoillaan velvollisuuksiemme
unhottamisesta, mutta nuo toiset eivät väheksyneet taistelujen
lomassa sattuvia huvituksia niin paljon kuin olisin toivonut.
Laskeuduimme lehväisestä paikastamme maahan, tarkastimme
aseemme ja katsahdettuamme vielä viimeisen kerran noihin etäällä
oleviin taistelijoihin aloitimme matkamme sisämaahan.
XXI.

ASEVELJET.

"Hänen nimensä on kohtalo. Hänen tehtävänsä ja

tarkoituksensa on olla onnellisten miesten kestävän ja
yhtämittaisen autuuden esteenä, ikäänkuin tapa olisi
sellainen, ettei kukaan kuolevainen pääse jumalien pöytään
muuten kuin leikillä."

Francis Bacon.

Cavitéssa olevien joukkojen täytyi tällä haavaa miehittää pattereita

tahi muuten auttaa kaupungin puolustamisessa. Joka tapauksessa ei
heistä kukaan näyttänyt ajattelevankaan paenneen vankinsa
kiinniottamista. Kuljimme seudun halki, Felipen toimiessa
oppaanamme, vaikeudetta, tapaamatta ketään ja sivuuttaen
ainoastaan kodeistaan paenneita cavitélaisia tahi antaen heidän
kulkea ohitsemme.

Hevosten ja muulien selässä, puhvelien vetämissä vaunuissa ja

jalkaisin pakenivat he tuhon omaksi joutuneesta kaupungista.
Joukossa oli vain muutamia miehiä, mutta paljon naisia ja pieniä
lapsia, jotka kuljettivat mukanaan kalleuksiaan ja sellaisia
talousvälineitä, jotka eivät estäneet kulkua. He eivät ahdistaneet
meitä. Heidän kaikki ajatuksensa keskittyivät vain siihen, että he
löytäisivät varman suojan tykkien ampumamatkan ulkopuolelta, ja
pahoitteluun, että heidän oli täytynyt jättää niin paljon omaisuutta
noiden amerikkalaisten paholaisten hävitettäväksi ja anastettavaksi.
Meille kerrottiin, että jos vain kaupunki valloitetaan, tappavat nuo
merien takaa tulevat julmat miehet vangit ja haavoittuneet naiset ja
lapset säälimättömästi ja julmasti ja anastavat kaiken, minkä he vain
saavat varasteleviin käsiinsä. Meillä ei ollut aikaa kumota näitä
perinpohjaisia syytöksiä amerikkalaisten luonnetta vastaan eikä se
sitäpaitsi olisi ollut viisastakaan, sillä jos olisimme näyttäneet
olevamme myötämielisiä vihollista kohtaan, olisimme samalla
ilmaisseet olevamme kapinallisia.

Mikään varojemme mukainen lahjus ei voinut taivuttaa ketään

vuokraamaan meille hevosta tahi muulia, joten meidän oli pakko
kiiruhtaa eteenpäin jalkaisin niin nopeasti kuin suinkin. Pian
erosimmekin sitten pakolaisjoukosta poiketen eräälle viidakon halki
johtavalle polulle, joka vei kapinallisten leiriin.

Huomasimme, että etuvartijat olivat hyvin kiihtyneet haluten hyvin

mielellään poistua asemistaan ja lähteä pakoon. Kuultuaan tykkien
kaukaisen jyskeen olivat he luulleet espanjalaisten joukkojen
lähteneen etenemään tykkitulen suojassa, eivätkä vakoilijat, jotka oli
lähetetty ottamaan selvää asiasta, olleet vielä palanneet. Tulomme ja
ilmoittamamme hyvät uutiset otettiin senvuoksi vastaan riemuin ja
helpotuksen tuntein. Kulkiessamme vahdilta vahdille, jotka kaikki
odottivat uutisia, yhtyivät he meihin huutaen äänekkäästi ja
kuljettaen näitä tervetulleita tietoja toisilleen. Kun saavuimme leiriin,
olimme me kolme määräyksettä poistunutta paremmin jonkun
riemukulun johtajia kuin rikollisia, jotka tulivat pyytämään anteeksi
laiminlyötyjä velvollisuuksiaan.

Uutisemme ja tuon hyvin tunnetun isänmaanystävän pojan

pelastaminen hankkivat meille heti pienen hyväluontoisen kenraalin
anteeksiannon. Hän oli tottunut niin höllään kuriin, että se olisi
raivostuttanut kapteeni Hemingwayta, eikä hän näyttänyt
huomaavan retkessämme mitään moitittavaa, koska se kerran oli
onnistunut.

Mutta vaikka hänen miehensä eivät olleet tottuneetkaan kuriin, oli

heidän innostuksensa ainakin oikea. Kaikki ryntäsivät valmistamaan
pikaista poistumista tästä hauskasta paikasta, jokainen mies tarkasti
aseensa, ampumavarat jaettiin ja sissijoukkojen tavanmukaisella
nopeudella olimme lähtövalmiit noin tunnin kuluttua tulostamme.

Matkamme kestäessä yhtyi meihin vakoilija vakoilijan jälkeen

vahvistaen uutisiemme totuuden. Viimeiset tulijat olivat saaneet
jollakin tavoin selville, että Aguinaldo oli joko laivaston mukana tahi
aikeissa yhtyä siihen. Hänen sanottiin sitten tulevan maihin
amerikkalaisen päällikön kanssa järjestämään vallankumouksellisia
joukkoja. Viime vuoden suunnitelmien raukeneminen oli jo
unhotettu. Muistettiin ainoastaan, että hän johtaen mitä kirjavimpia
joukkoja oli keskeytymättä kapinoinut espanjalaisia vastaan melkein
kaksi vuotta. Hänen palaamisensa merkitsi vanhan innostuksen
uudistamista ja runsasta vapaaehtoisten tuloa sekä kasvatti jokaisen
miehen toivon moninkertaiseksi: Kun nyt uudet liittolaiset olivat
tuhonneet espanjalaisten laivaston ja tykistön ja kun nuori päällikkö,
joka oli niin usein ennenkin johtanut kapinalliset voittoon, oli valmis
johtamaan heitä jälleen, näytti unelma "vapaista Filippiineistä"
olevan lähellä lopullista toteutumistaan.
 Kuljimme eteenpäin iloisesti ajattelemattakaan väsymystä. Pitkät
tomuiset tiet, okaiset viidakkopolut, kahlattavat joet, kuumuus, jano
ja väsymys eivät tuntuneet miltään. Edessämme olivat kansallisen
vapauden häikäisevä mahdollisuus, henkilökohtainen onni ja
yhteinen varallisuus, kaikki seikkoja, jotka jollakin tavoin
aiheutuisivat tuolta vapaasta tasavallasta tulleiden ystävällisten
valkoisten miesten sekautumisesta asiaan. Kukaan ei enää
ajatellutkaan mahdollista onnistumattomuutta. Nuo valkoiset
vapauttajat olivat kuin jumalat, jotka olivat laskeutuneet odottamatta
ja niin taipuvaisina auttamaan, ettei sitä oltu osattu toivoakaan,
jostakin tuntemattomasta avaruuden valtakunnasta juuri oikeaan
aikaan. Koska olin englantilainen, jotka heidän mielestään olivat
jonkunlaisia noiden ylistettyjen amerikkalaisten kokoserkkuja,
jouduin suurten huomionosoitusten ja ylistysten esineeksi. Se ei ollut
kumminkaan mitään verrattuna siihen, joka seurasi, kun saavuimme
omien tumabongilaisten joukkojemme näkyviin. Kapteeni
Hemingway seisoi miestensä sivulla ja hänen rehelliset vanhat
kasvonsa loistivat onnesta, mikä ilmaisi, että kysymys: oliko hän
kuullut hyviä uutisia, oli tarpeeton.

Eikä siinä todella ollutkaan aikaa kysellä mitään keltään.

Tullessamme näkyviin ilmaisin viittauksin, että tuo puhtaaseen
khakiunivormuun pukeutunut mies oli amerikkalainen, ja heti
puhkesivat sekä upseerit että miehet oikein myrskyisiin
ylistyshuutoihin. Uudestaan ja aina vain uudestaan kajahti tuo
myrskyisä "Eläköön!", jolla tarkoitettiin sekä amerikkalaisia yleensä
että kapteenia itseään ja filippiiniläistä armeijaa — huuto, joka näytti
kohoavan jokaisen miehen sydämestä, vaimentaen tykkien kaukaisen
jyrinänkin.
 Hän seisoi siinä paljain päin odottaen, kunnes huudot hiljenivät.
Sitten hän kiitteli heitä muutamin sanoin ja huomattavalla
mielenliikutuksella, jonka jälkeen me taasen hurrasimme.

Sitten hänen katseensa sattui Luiziin, joka seisoi varpaisillaan

vieressäni heiluttaen vanhaa rikkinäistä hattuaan miekkansa nenässä
ja kiekuen kuin nuori kukko, ja hänen kasvoilleen ilmestyi
kieltämätön hämmästyksen ja ilon ilme.

"Luiz! Olette siis vielä hengissä?" huusi hän.

Poika juoksi esille ottaakseen vastaan hänen onnentoivotuksensa

ja tohtori Valdezin ja vanhojen toveriensa iloiset tervehdykset. Sitten
hän kertoi pelastuksestaan sellaisella tavalla, että me kolme vihollista
jouduimme vielä kerran suurten ylistysten esineiksi. Mutta kapteenin
silmissä oli kumminkin sellainen ilme, joka pani minut
ymmärtämään, että hän tiesi asiasta enemmän kuin hän halusi
sanoakaan. Tällä ilon hetkellä ei hän kumminkaan halunnut ruveta
meitä moittimaan.

Toivon, että voisin lopettaa kertomukseni tähän, jolloin kaikki

olimme kokoutuneet tuon rakastettavan vanhuksen ympärille
puristamaan hänen kättään ja onnittelemaan häntä. Hänen
ylpeytensä kansalaistensa menestyksestä oli ilmeinen ja hänen
onnentoivotuksensa uusille tovereilleen vilpittömät ja epäröimättä
sanotut. Nämä viimeksi mainitutkin olivat hyvin sydämelliset ja
ystävälliset, eikä missään voitu huomata tulevien onnettomuuksien,
kateuden tai erimielisyyden merkkiäkään. Vanha Livingstonkin
unhotti murinansa, ollen yhtä toivorikas kuin muutkin. Englantilaiset,
amerikkalaiset, filippiiniläiset, malaijit ja siamilaiset — viisi eri
kansallisuutta — oli edustettu tässä joukossa, ja kaikkia näytti
sitovan yhteen veljeyden ja suopeuden side.
XXII.

PILVIÄ KOKOUTUU.

"Hyve muuttuu paheeksi, jos sitä käytetään väärin."

Shakespeare.

Ensimmäisinä parina viikkona Cavitén taistelun jälkeen edistyivät

asiamme hyvin. Aguinaldo oli noussut maihin amerikkalaisten tykkien
turvissa, ja tuo pieni vallankumouksellinen joukko, joka asestettuna
odotti sekä häntä että uuden armeijan luomista, oli ottanut hänet
lämpimästi vastaan. Hän oli sitten asianomaisesti julkaissut
julistuksensa, jossa hän kehoitti jokaista tervettä miestä Luzonista
kokoutumaan kansallisen lipun alle auttamaan hyviä ystäviämme
amerikkalaisia karkoittamaan nuo vihatut espanjalaiset saarilta.

Tässä olivat hänelle avuksi amerikkalaisen amiraalin sydämellinen

myötätunto ja yhteistoiminta. Tämä viimeksimainittu ei voinut tehdä
enää enempää kuin pitää Manillan lahtea ja miehittämäänsä Cavitéta
hallussaan kunnes prikaati miehiä vihdoinkin saapuisi Yhdysvalloista
valloittamaan pääkaupunkia, ja lopettamaan aloitetut toimenpiteet
espanjalaisten masentamiseksi. Mutta sillä aikaa oli toivottavaa, että
kapinalliset suorittaisivat osansa tehtävästä, ja johtajan liittolaiset
antoivat mielellään aseita ja ampumavaroja armeijalle, jota hän
hitaasti kokosi.

Noihin aikoihin emme saaneet laiskotella, joko me sitten

kokosimme miehiä, harjoitimme tahi olimme syventyneet tuohon
jännittävämpään hommaan: karkoittamaan espanjalaisia
etuvartiojoukkoja tuolla tahi piirittämään jotakin eristettyä joukko-
osastoa täällä, ahdistaen kaupungista lähetettyjä vakoilijaosastoja
tahi joutuen itse niiden takaa-ajettaviksi. Tuona aikana levitimme
alituisesti armeijaamme ja laajensimme sen liikkeitä, usein
uudistuvat ja tavallisesti onnellisesti päättyvät kahakat lisäsivät
miestemme luottamusta, ja rivejämme taajensivat silloin tällöin
puolellemme tulleet alkuasukaskomppaniat, jotka olivat alkaneet
kapinoida espanjalaisia upseerejaan vastaan.

Mutta tällä kaikella oli huonotkin puolensa. Nuo kapinalliset

joukko-osastot tappoivat tavallisesti upseerinsa ennen tuloaan
luoksemme, ja armeijassamme hallitseva yleishenki oli sellainen,
ettei tuollainen alku herättänyt mitään kauhua tahi vastenmielisyyttä
heissä. Vangit ja haavoittuneet viholliset murhattiin melkein aina
tahi, jos he saivat jäädä elämään, kohdeltiin heitä hirveän julmasti.
Kertomukset kärsityistä sorroista ja vääryyksistä muistuivat mieleen
ja puhuttiin aivan peittelemättä vainoista, joita pantaisiin toimeen
heti kun Manilla oli valloitettu. Alkuasukaspäälliköt tulivat päivä
päivältä itsetyytyväisemmiksi, vaativammiksi ja varmemmiksi
kyvystään johtaa — kuten kapteeni sanoi — "koko hommaa,
erittäinkin hallintoa ja valtiontulojen perimistä."

Toukokuun lopulla olivat joukkomme siinä kunnossa, että

päätettiin ryhtyä yhteiseen ja ratkaisevaan taisteluun. Meidän oli
määrä ahdistaa Manillan etuvartiojoukkoja kaikilta tahoilta yhtäaikaa,
mutta siitä syntyikin toivoton taistelu.

Espanjalaisia oli melko paljon ja he olivat sitäpaitsi

juoksuhautojensa ja linnoitustensa suurten tykkien turvissa. Toiselta
puolen oli meitä kyllä enemmän, ja jos meikäläiset olivat huonoja
ampumaan, olivat hekin. Mutta ei mikään ampumataito olisi
kumminkaan merkinnyt suuria tässä taistelussa, sillä heti kun
vihollisuudet alkoivat, puhkesi raju myrsky raivoten monta tuntia.
Sade vahingoitti suuresti pyssyjä ja ammuksia molemmin puolin,
valuessaan niskaamme kohtisuorasti ja kastellessaan kaiken.

Mutta se ei lannistanut miestemme rohkeutta ollenkaan.

Kumminkin puolin taisteltiin erinomaisen urhoollisesti ja
päättäväisesti. Miekkoja, tikareita, metallikärkisiä puukeihäitä,
vieläpä varstojakin käytettiin aseina, taisteltiin mies miestä vastaan,
jokainen paikka oli ankarasti uhattu ja miehiä kaatui paljon
kummaltakin puolelta. Meidän osastomme kunnostautui
suurenmoisesti, mutta me menetimme paljon miehiä. Viisi lisäksi
noista viidestäkolmatta kaatui. Felipe haavoittui vaikeasti ja kapteeni
sai pari haavaa käsivarteensa, mutta menetys, joka todellakin tuntui
korvaamattomalta, oli eversti Cuevasin kaatuminen. Hän sai luodin
päänsä läpi heti taistelun alussa.

Vaikka hän olikin tyhmä, tietämätön ja hidas puhumaan ja

toimimaan, oli kuitenkin tuon miesraukan harras kiintyminen
kapteeniimme tehnyt hänestä hyödyllisen avustajan, ja hänen
uskollisuutensa vaikutus oli saanut aikaan ihmeitä miehistön
joukossa. "Luullakseni olisin paremmin suojellut viisaampaa miestä",
sanoi kapteeni hänen kaatuessaan, ja oli tuleva aika, jolloin surimme
hänen kuolemaansa syvemmästi.
 Taistelua kesti kaksi päivää ja yötä melkein keskeytymättä.
Joukkomme olivat kerrassaan uuvuksissa sen loputtua, mutta me
olimme voitolla kaikkialla. Kaikki etuvartiojoukot oli ajettu pakosalle.
Ympäröimme Manillan maan ja amerikkalaiset laivat meren puolelta.

Silloin pyysi Aguinaldo luonnollisesti, että hyökättäisiin yhteisin

voimin kaupunkia vastaan. Oli melkein varmaa, että voitto olisi ollut
helposti saavutettavissa, sillä laivojen tykit olisivat vaientaneet
patterit ja me olisimme helposti torjuneet kaikki espanjalaisen
kenraalin meitä vastaan lähettämien joukkojen hyökkäykset. Mutta
amiraali kieltäytyi ja kapinalliset, kenraalista vasta tulleeseen
rekryyttiin, raivostuivat vihasta ja pettymyksestä.

Kapteeni Hemingwayn joukot ottivat osaltaan tehokkaasti osaa

murinaan, mutta olin hyvin hämmästynyt huomatessani, ettei
johtajallamme ollut mitään sanomista hänen kansalaisensa päätöstä
vastaan.

"Mutta kapteeni", kysyin häneltä, "luuletteko, ettemme voi

valloittaa kaupunkia?"

"Helposti, poikaseni", vastasi hän.

"No, mutta miksi sitten ette halua ryhtyä siihen?"

Olimme kahden majassa, jossa hän, Livingston ja minä asuimme,

ja hän puhui kiertelemättä ja asiallisesti.

"Siksi, Williams, että minusta tuntuu kaupungin valloittaminen

ennen sotilaittemme tuloa hyvin vastenmieliseltä."

"Ah!" huudahdin suoraan ollen hyvin pahoillani hänen

vastauksestaan, joka ei mielestäni ollut ollenkaan suopea kaikkien
meidän yhteiselle asiallemme. "Tietysti ymmärrän, mutta kaikesta
huolimatta, kapteeni, ovat miehenne filippiiniläisiä ja kaupunki on
tavallaan heidän."

Hän naurahti melko surullisesti. "En ajatellut kunniaa, poikaseni.

Luullakseni tahrautuisi se melkoisesti, jos miehemme pääsisivät
raivoamaan Manillaan kahdeksitoista tunniksi. Etkö sinä ole nähnyt,
millaisia he ovat, Williams? Eiväthän he ole miehiä, kuten Valdez,
Aguinaldo ja ehkä jotkut muut, jotka ovat nähneet hieman maailmaa
ja oppineet jotakin, vaan muuttumattomia tagalogilaisia villejä.
Espanjalaiset ovat opettaneet heidät käyttämään vaatteita ja me
käsittelemään pyssyjä ja ampumaan peijakkaan huonosti niillä,
mutta siihen on heidän sivistämisensä sitten pysähtynytkin. He ovat
pohjaltaan vielä villejä, joilla on monien sukupolvien kärsimykset
kostettavina. Teikäläiset huomasivat Jamaikassa noin pari miespolvea
sitten, mitä sellainen merkitsee, ranskalaiset oppivat saman läksyn
hirmuvallan aikana ja sanon sinulle, että pääsimme huokeammalla
kuin ansaitsimme, kun emme saaneet kokea jotakin samanlaista
tuolla etelässä sodan jälkeen. Mitä luulet näiden miesten tekevän,
jos he saisivat isketyiksi hampaansa Manillaan? Luuletko, että
Aguinaldo tahi tusina samanlaisia kuin hän voisi heitä pidättää? Ei,
hyvä herra, vaan he tappaisivat jokaisen espanjalaisen miehen,
naisen ja lapsen siellä, ryöstäisivät ja polttaisivat, kunnes amiraali
Dewey kääntäisi ehkä tykkinsä liittolaisiaan kohti."

"Niin", sanoi vanha Livingston hitaasti, "muistan kerran, kun olin

vielä aivan lapsi, että pojat karkasivat eräästä läheisyydessämme
sijaitsevasta kasvatuslaitoksesta ja maalasivat koko kaupungin
punaiseksi, ennenkuin heidät saatiin jälleen kiinni. Jumalani, olivat
nekin aikoja! Ja jos he olisivat olleet miehiä poikien asemesta ja vielä
päälle päätteeksi asestettuja, niin ihmettelenpä, millaiseksi loppu
olisikaan muodostunut."

Ajateltuani asiaa huomasin heidän olevan oikeassa, mutta

luonnollisesti eivät sivistyneimmätkään kapinalliset voineet ymmärtää
eivätkä kunnioittaa amiraalin päätöstä. He luulivat voivansa pitää
miehensä yhtä helposti kurissa kuin amerikkalaisetkin päälliköt
joukkonsa, ottamatta ollenkaan huomioon, että muut miehet, jotka
oli ylennetty upseereiksi, vaikka he olivatkin melkein yhtä
tietämättömiä kuin miehistönkin enemmistö, olivat ehkä hyvinkin
innokkaat ryöstöihin ja julmuuksiin.

Heidän tyytymättömyytensä oli melkoinen ja kasvoi päivittäin, ja

päivittäin jännittyivät yhä enemmän johtajien ja liittolaisten, joille he
olivat kiitollisuuden velassa kaikesta, välit. Kummatkin epäilivät
suuresti toisiaan mutta, puhuaksemme rehellisesti, aiheutui se
filippiiniläisten puolelta oman asemansa väärinkäsittämisestä. Ollen
aivan tietämättömät jokaisen muun kanssa historiasta ja oloista
olivat he luulleet amerikkalaisten sekautumisen asioihin heidän
hyväkseen johtuneen vain paljaasta ystävyydestä. He halusivat
vapautua, saada suojaa ja julistautua eri vallaksi, mutta eivät
halunneet tehdä mitään vastapalvelusta. Kun he saivat tietää, että
Amerikan apu merkitsi samalla Amerikan yliherruuttakin, unohtuivat
kokonaan kiitollisuus, mielenkiinto ja kaikki muukin, ja uusi myrsky
puhkesi.
XXIII.

JÄRJESTÄYTYMINEN.

"Jalkaa, joka vetelehtii ja pyydettäessä liikkuu, ja katsetta,

joka vain näyttää puoleksi tasapuoliselta käskemään, ei voida
oikein kunnioittaa."

Tennyson.

"Mitä ihmettä sinä nyt olet tekevinäsi?" murahti vanha Livingston

katsahtaen halveksivasti sinnepäin, jossa istuin lattialla ristissä jaloin
kuin räätäli, koettaen ommella ruostuneella neulalla ja langalla, joka
alituisesti katkeili "Tuolla tavoin ei ommella, sinä nuori tolvana! Pidä
kangas jännitettynä, neula suorassa ja leukasi erillään koko
hommasta. Peijakas, kun sinä olet saamaton?"

"Koetan kumminkin parastani", vastasin hieman kiivaasti katsellen

arvostelevasti paikkaa, joka olisi ollut asetettava ja ommeltava
paikoilleen kämmeneni pituudelta. "Housuni repeytyivät aivan
palasiksi ajaessamme takaa noita espanjalaisia eilen. Nämä piikit
tekivät suurempaa vahinkoa kun vihollisen tuli", lisäsin, vetäisten
repeytyneestä vaatekappaleesta melkein tuuman pituisen hienon
okaan.

"Tiedän tuolla Celebeksessä erään neekeriheimon, joka nimittelee

esineitä mitä kummallisimmin nimityksin. Tuota piikkistä rottinkia
sanovat he 'Petolliseksi ystäväksi', koska se pistää yhtä kipeästi kuin
terävin tikarin kärkikin. Hullunkurisen nimen ovat he sille
keksineetkin, eivätkö olekin?"

"Mielestäni sisältyy siihen kumminkin melko paljon viisautta",

kuulin kapteenin sanovan ovelta. Hän oli tullut huoneeseen tohtori
Valdezin kanssa juuri ajoissa kuullakseen viimeisen huomautuksen ja
katsoi nyt työtäni hymyillen suopeasti. "Koska tuosta paikasta
näyttää tulevan selvin pilkka huonoimmallekin ampujalle
espanjalaisessa armeijassa, on parasta, että lähdet matkalle ennen
työsi lopettamista, Williams."

"Mitä te nyt puhuttekaan, kapteeni! Tämä paikkahan on aivan

ensiluokkainen", sanoin nauraen. "Mutta minne minun on lähdettävä
ja milloin?"

"Kenraali on määrännyt minut lähtemään tänään iltapäivällä",

vastasi kapteeni. "Minun on ryhdyttävä hoitamaan Albano-raukan
virkaa. Hän on kaatunut muutamassa kahakassa, ja kenraalin
mielestä on paikka siksi merkityksellinen, ettei sitä voida luovuttaa
Albanon lähimmälle miehelle."

"Eikä ihmekään", sanoi tohtori Valdez päättäväisesti. "Tuolla

miehellä oli kumminkin kylliksi päätä tahtoa sitä, vaikka hän ei siihen
sovikaan. Hän on sivistymätön moukka, juuri sellainen kuin Lopezkin,
jonka ystävä hän on ollut. Olen tuntenut tämän toisen miehen
vuosikausia. Sanomme häntä 'Lyyhä-Topiksi', koska hän nilkuttaa
toisella jalallaan. Ette tule pitämään hänestä, herra kapteeni."

"Minun on kumminkin koetettava käyttää häntä parhaani

mukaan", sanoi kapteeni sivumennen. "Tietysti ei tämäkään paikka
voi tulla toimeen miehittä, mutta koska ei ole luultavaa, että täällä
tapahtuu mitään kummempaa, ja kun asiat ovat kehittyneet melko
vilkkaiksi siellä, niin pyysin saada teidät, Livingstonin ja sinut,
mukaani. Tiedän teidän ikävöivän töitä. Hapen tulee mukaamme
myös ryhtyäkseen erään toisen ammutun miesraukan virkaan."

"En pidä Hapenista", sanoi Livingston äkkiä. "En ole sietänyt häntä
milloinkaan ja sitten Cuevasin kuoleman vielä vähemmän kuin
ennen. Hän luulee olevansa tarpeeksi viisas hallitsemaan näitä
saaria, yksin."

"Leirissä puhutaan liian paljon", sanoi tohtori Valdez pahoillaan, "ja

Hapen on viime aikoina seurustellut suurimpien lörpöttelijäin kanssa,
jotka kiihkeimmästi syyttävät kansalaisianne, herra kapteeni."

"Ah, kyllä hän sen pian lopettaa", sanoi kapteeni

välinpitämättömästi. "Puhun hänelle ja selitän, kuinka asiat
todellisuudessa ovat, ja isken hänen tyhmään päähänsä enemmän
tietoja kunkin mahdollisuuksista. Kyllä hän korjautuu."

"Kunpa toivonne toteutuisi, herra kapteeni", sanoi tohtori

epäilevästi.
"Kuinka monta miestä otatte mukaanne?"

"En yhtään! Siellä on tarpeeksi joukkoja pitääkseen aseman

hallussaan enkä halua heikontaa tämänkään paikan
puolustusjoukkoa. Otan ainoastaan omat kolme malaijiani
palvelijoiksi."

Tohtori näytti vakavalta. "Entä minä, herra kapteeni? Onko minun

lähdettävä mukaan?"

"Ei, tohtori. Te olette liian hyvä lainattavaksi, luullakseni", sanoi

kapteeni ystävällisesti. "He tarvitsevat teitä täällä. Mutta minun on
turha mainitakaan, miten iloinen olisin, jos vain saisin teidät
mukaani."

"Kiitoksia, kapteeni!" Tuon pienen miehen silmissä oli todellista

myötätuntoa, kun hän puristi ystävänsä kättä. "Haluaisin mielelläni
tulla kanssanne, mutta ellei se käy päinsä, niin ettekö halua ottaa
Luizia ja noita jäljellä olevia — voi, miten heidän joukkonsa on jo
supistunutkin pieneksi — noista viidestäkolmatta mukaanne?"

"En! Kenraali on jo määrännyt nuorelle Luizille erikoisen tehtävän,

johon hän on oikeutettu isänsä poikana, ja haluaa pitää hänet
esikunnassaan. Mutta luullakseni en tarvitsekaan mitään
suojelusvartiota, herra tohtori", sanoi hän iloisesti. "En lähde tästä
millekään seikkailuretkelle vihollisen leiriin, vaan erään omamme
päälliköksi. Nyt, pojat, on teidän jouduttava. Anna minulle
kenraalinvaltakirjani, Williams, ja tule mukaani auttamaan minua sen
selittämisessä seuraajalleni. Taitoni tagalogin kielessä on hieman
vaillinainen vielä ja — pyydän teiltä anteeksi, herra tohtori —
muutamat kansalaisenne ovat yhtä paksupäisiä kuin ennenkin."

"Muistakaa heidän kouluutustaan, herra kapteeni", sanoi tohtori

surullisesti ja kapteeni nyökäytti päätään.
 "Viis siitä! Olkoon nyt opetus ollut millaista tahansa, on se
kumminkin kyennyt luomaan muutamia oikein kunnon miehiä,
Valdez", sanoi kapteeni lämpimästi. "Toivokaamme, että löydämme
sellaisia useampia tuolla uudessa paikassa."

Mutta ei kulunut kauan, ennenkuin aloin olla tuosta asiasta aivan

toista mieltä. Tullessamme tuohon uuteen paikkaan ei syrjäytetty
komentava upseeri koettanut ollenkaan peittääkään mielipahaansa,
että muukalainen oli tunkenut hänet tieltään, ja jokainen joukkoon
kuuluva mies, hänestä itsestään viimeksi otettuun rekryyttiin asti,
tervehti uutta johtajaa niin kylmästi ja töykeästi kuin suinkin vain voi.

Kapteeni ei näyttänyt kumminkaan välittävän siitä juuri ollenkaan.

Hän ei halunnut tavoitella alaistensa suosiota, vaan kouluttaa heistä
kunnollisia sotamiehiä, huomaten kumminkin pian, että siihen
tarvittiin sekä aikaa että kärsivällisyyttä. Viimeinen päällikkö oli ollut
komeileva sotilas, mutta huono pitämään miehiään kurissa, ja hänen
alipäällikkönsä olivat vieläkin veltompia, vaikkakaan eivät yhtä
komeilevia. Vartiopaikka oli merkityksellinen, koska siitä voitiin pitää
silmällä erästä Manillaan johtavaa päätietä. Asuntoina oli erään
palmuistutuksen vieressä sijaitsevia ohutseinäisiä majoja, jotka oli
rakennettu erään Pasigin sivujoen rannalle.

Uuden päällikön ensimmäinen määräys oli välttämätön, mutta

hyvin suututtava. Kaikki miehistömme majojen läheisyydessä olevat
kookospalmut ja muut puut oli hakattava poikki, sillä vihollinen voi
niiden turvissa huomaamatta lähestyä paikkaa, ja sitäpaitsi estivät
ne meitä näkemästä kokonaan kaupungista johtavan tien. Tuntui
hyvin kummalliselta, että viimeinen päällikkö oli antanut niiden olla
pystyssä, sillä ne olivat alituisena vaarana paikan
puolustuskelpoisuudelle.
 Suureksi ihmeeksemme kuuntelivat sekä upseerit että sotamiehet
määräystä hyvin vastenmielisesti. Sitä toteltiin kyllä, mutta hyvin
vihaisesti ja vastahakoisesti, emmekä voineet olla kuulematta sen
aiheuttamaa murinaa. Puut olivat aina olleet siinä; miksi ne siis nyt
oli hakattava pois? Vihollinen ei ollut käyttänyt niitä milloinkaan
ennenkään hyödykseen; miksi siis luultiin, että se nyt muuttaisi
mieltään? Miksi hyvät hedelmäpuut tuhottiin?

"Teillä on niitä kyllä tarpeeksi jälleen sadan vuoden kuluttua, te

kirotut murisevat tolvanat!" jyrisi vanha Livingston omituisella
kielisekasotkullaan, jota he eivät luullakseni ymmärtäneet juuri
ollenkaan. "Ja lukuunottamatta pähkinöitä on teillä enemmän rehua
kuin syödäkään jaksatte. Voidaksenne puhua vastoinkäymisistä, on
teidän ensin oltava mukana jossakin haaksirikossa tahi
kuukausimääriä päiväntasaajan tyvenessä. Toivon, että saisin teidät
mukaani merelle, poikaseni."

Kokospalmut olivat vain alkuna. Seurasi alituisia kahnauksia,

murinaa ja viittauksia muukalaisuuteemme ja tapoihimme. Se oli
vihan todellinen syy. Olimme muukalaisia, amerikkalaisia, eikä
mikään tekomme voinut muuttaa sitä asiaa.'

Ehkä, jos nuo molemmat Valdezit tahi tuo ritarillinen jäännös

noista viidestäkolmatta olisivat olleet kanssamme puhumassa uusille
tovereillemme kaikesta, mitä heidän uusi päällikkönsä oli tehnyt
kapinallisten hyväksi, olisivat asiat muuttuneet toisenlaisiksi. Jos vain
joku heikäläinen olisi kertonut heille Annabel Leen yöllisestä paosta,
jolloin se uhmasi rannikon patterien tykkejä viedäkseen ahdistetut
kapinalliset pois Manillasta, pitkän takaa-ajon aiheuttamasta
vaarasta, kuunarin menettämisestä, Tumabongin puolustamisesta,
väsymättömästä käskyjen seuraamisesta tuossa pari päivää
kestävässä taistelussa Manillan etuvartiojoukkoja vastaan,
lukemattomista kahakoista, vuorokausia kestäneestä yhtämittaisesta
kovasta työstä, jolloin harjoiteltiin, järjestettiin, marssittiin,
suunniteltiin taisteluja ja korjailtiin muiden erehdyksiä ja tyhmyyksiä,
olisi heidän uusi päällikkönsä varmasti saavuttanut heidän
myötätuntonsa puolelleen. George Hemingway oli viimeinen ihminen
maailmassa kehumaan omia tekojaan, ja vanha Livingston halveksi
siksi paljon noita "kapinallisia neekereitä", kuten hän heitä nimitti,
ettei hän ajatellutkaan mitään sovittavaa, ja minuun,
ajattelemattomaan poikaan, vaikuttivat perämiehen osoittama
halveksiminen ja kapteenin välinpitämättömyys niin, etten
milloinkaan uneksinutkaan sellaisten keinojen käyttämisestä.

Jos vain Hapen olisi ollut uskollinen tahi jos olisimme aavistaneet
hänen petoksensa suuruuden, olisi selkkaus mahdollisesti voitu
välttää. Ollen uskollinen tohtori Valdezille antamalleen lupaukselle oli
kapteeni puhunut Hapenille miehistön keskuudessa olevasta
tyytymättömyydestä amerikkalaisten yksinvaltiutta vastaan teroittaen
hänen mieleensä sen välttämättömyyttä ja kieltämätöntä hyötyä.

"Vaikka Yhdysvaltain hallitus suostuisikin luopumaan voittonsa

hedelmistä, mikä luullakseni ei voi tulla kysymykseenkään", sanoi
hän vakavasti, "eivät filippiiniläiset kuitenkaan voisi tulla toimeen
avutta. Ne joutuisivat vain kerran vielä jonkun mahtavan saaria
himoitsevan valtakunnan orjiksi, joko Espanjan jälleen tahi Saksan
tahi jonkun muun noista monista valloista, jotka ovat tarpeeksi
voimakkaat lannistamaan vastustuksenne tuntemattakaan sitä. Teillä
ei ole tarpeeksi voimia yhtyäksennekään yhdeksi valtakunnaksi.
Maanne on jakautunut satoihin saariin, melkein yhtä moniin
ihmisrotuihin ja varmasti yhtä moniin eri pyrkimyksiin. Etelässä
asuvat malaijit eivät alistu Luzonin tagalogien hallittaviksi eivätkä
tagalogilaiset malaijien. Suoraan sanoen, kaikki näillä saarilla olevat
heimot tahtovat elää erillään muista. Te ette halua sellaista armeijaa,
johon kuuluu puolet saarten miehistä, ja laivastoa, johon kuuluvat
loput, suojelemaan riippumattomuuttanne, jos nyt onnistuisitte sen
saamaan. Olen sanonut tämän teidän johtajillenne neuvottelussa ja
toistan sen teille nyt tässä, koska kuulen enemmän kuin haluankaan
teidän kansalaistenne puheista. Itsenäisyys kuulostaa kyllä kauniilta,
mutta ainoastaan siten voitte säilyttää maan kansalle, että suostutte
sellaisen vallan yliherruuteen, joka voi karkoittaa muut loitolle."

"Mutta teidän maannehan on vapaa maa. Miksi ei meidän voi tulla

sellaiseksi?" vastusteli filippiiniläinen aivan kuin hän olisi toistanut
jotakin ulkoa opittua läksyä.

"Vapaahan siitä tuleekin, aivan yhtä vapaa kuin kaikki muutkin

Yhdysvaltain osat — vapaa sortavista maaherroista,
tarkastamattomista tuomioista ja pappien tyranniudesta. Williams,
onko hän ymmärtänyt puoliakaan selityksestäni?"

"Luultavasti, kapteeni."

"Ellei, niin iske se hänen kalloonsa ensimmäisessä sopivassa

tilaisuudessa. Ehkä hän sitten vaivautuu selittämään sen muille."

Tein kuten minun oli käsketty, ja Hapen kuunteli puheitani

kohteliaasti yhtä tyhmin ja ikävystynein ilmein kuin kapteeninkin
selityksiä. Hän tuntui meistä vielä tyhmemmältä kuin ennen eikä
mieleemme juolahtanutkaan, että tuon tyhmyyden alle kätkeytyi
arvaamattomia petossuunnitelmia. Saimme tietää sitten
myöhemmin, että ennen kenraalin leiristä poistumistamme oli hänen
turhamainen ja tyhmä järkensä alkanut uneksia mahdollisesta
ylennyksestä, jonka tiellä hän luuli kapteenin olevan. Leirissä olevat
tyytymättömät, joiden mieli paloi ryöstöjen, ja kostonhimosta, olivat
lietsoneet hänen toivonsa liekkejä, ja nyt "Lyyhä-Topi", joka oli yhtä
kunnianhimoinen, nähden saman kilpailijan tiellään ja aikoen
nähtävästi käyttää tuota lyhytjärkistä toveriaan pelkkänä välineenä
omien tarkoitustensa saavuttamiseksi, oli lisännyt johtopäätöksensä
toisten neuvojien todisteluihin. Jos Hemingway vain saadaan pois
tieltä, valitaan joku syrjäytetty upseeri hänen sijaansa. Tuon
muukalaisen vaikutusvalta oli ollut Hapenin ylenemisen este näinä
kuukausina ja nyt se oli estänyt Lyyhä-Topinkin ansioiden
palkitsemisen. Kumpikaan ei voinut toivoa mitään tilaisuutta
kykyjensä näyttämiseen, sopivan korvauksen saamiseen eikä tyhjän
kukkaronsa täyttämiseen ennen Hemingwayn poistumista tieltä.
Tähän yhtyi nyt vielä kapinallisten keskuuteen yleisesti levinnyt
pelko, että filippiiniläiset olivat vain vaihtaneet toisen
muukalaissorron toiseen, ja otaksuma, että kansallinen vapaus
voitiin saavuttaa vain kaikkien muukalaisten karkoittamisella saarilta.

Emme tietysti ensin huomanneet paljonkaan tästä meitä kohtaan

osoitetusta vastenmielisyydestä. Miehet, niiden joukossa Hapen ja
Lyyhä-Topikin, käyttäytyivät kyllä kylmästi ja vihamielisesti, mutta
lukuunottamatta töykeyttä ja haluttomuutta, tottelivat he kumminkin
vastustelematta. Ainoastaan noita kolmea malaijia kohdeltiin
peittelemättömän raa'asti, kartettiin ja syrjäytettiin jokaisessa
sopivassa tilaisuudessa, mutta kun tiesimme, kuten hekin, tuon
vanhan filippiiniläisten ja malaijien välillä vallitsevan vihamielisyyden
ja sen, että nämä viimeksi mainitut auttoivat parhaillaan
espanjalaisia etelässä olevilla saarilla puhjenneen kapinan
kukistamisessa, emme ollenkaan ihmetelleetkään, että nämä miehet
kohtelivat heitä niin töykeästi. He eivät vielä tienneet, miten monta
tehokasta lyöntiä merirosvomme olivat sivaltaneet heidän asiansa
puolesta, ja vaikka koetimmekin asianomaisesti valaista heille asian
oikeaa laitaa, ei saavutuksemme ollut kuitenkaan aivan tyydyttävä,
ja malaijit saivat pysytellä edelleenkin syrjässä.

Se oli sitäkin onnettomampaa koska he eivät siten saaneet kuulla

mitään miesten aikeista. Jos Kasimin terävät silmät ja tarkat korvat
vain olisivat saaneet koota, lisätä ja vähentää, päättää ja otaksua
toisten huolettomista puheista, millaisia suunnitelmia ja vehkeitä nuo
ovelat aivot ajattelivatkaan, olisi vaara ehkä vieläkin voitu välttää.
Mutta asiain näin ollen kohtasi se meitä varoituksetta.
XXIV.

MYRSKY PUHKEAA.

"Ah, ei luoti eikä pistinkään voi milloinkaan tappaa sinun

todellista minääsi, ystäväni, sillä sielusi, jonka olen nähnyt, on
suurimpien ja parhaimpien vertainen."

Walt Whitman.

Istuimme, kapteeni, Livingston ja minä, odottaen päivällistämme

sen majan kuistilla olevan pöydän ääressä, jota sanoimme
"klubiksemme". Hapen ja Lyyhä-Topi eivät olleet vielä saapuneet,
vaikka Kasim olikin päryyttänyt puurumpuaan, jolla kutsu tavallisesti
ilmaistiin. Olimme sitäpaitsi hyvin nälissämme ja kärsimättömät.

Olimme viettäneet hyvin jännittävän yön. Pilvisen taivaan ja

myrskyisen tuulen suojassa uskalsi eräs espanjalainen joukko-osasto
lähestyä asemaamme yllättääkseen meidät. Mutta vahtimme
valvoivat — Livingston oli juuri tarkastanut ne, ja hukka peri sen
vahdin, jonka hän löysi nukkumasta — ja hälyyttivät meidät heti.
Syöksyimme pihalle, järjestyimme taistelurintamaan ja ajoimme
vihollisen suinpäin takaisin kapteenin johdolla. Kaikki tapahtui
muutamissa minuuteissa meidän kärsimättä suuriakaan vahingoita.
Onnittelimme toisiamme sydämellisesti niin helposti saavutetun
täydellisen voiton johdosta, sillä espanjalaiset eivät palanneet enää
takaisin. Olimme kumminkin aseissa päivänkoittoon asti miesten
murinasta huolimatta. Livingston huomautti kumminkin, että he
olisivat murisseet yhtä paljon muussakin tapauksessa, "sillä jos
olisitte vapauttaneet heidät taistelun jälkeen, olisivat he sanoneet
teidän tehneen sen juuri siksi, että vihollinen voisi katkaista heidän
kurkkunsa pimeässä."

Keskustelimme juuri näistä miestemme osoittaman

lannistumattoman vihollisuuden oudoista ilmiöistä odotellessamme
päivällistä, kun kapteeni katsahti meihin puoleksi leikillisen
suuttuneena. "Luullakseni pakottavat nuo veitikat tahallaan
päällikkönsä odottamaan ateriaa kymmenen minuuttia. Nyt emme
varro heitä enää kauempaa."

Katsahdin Kasimiin ilmoittaakseni hänelle ja näin hänen silmäilevän

rukoilevasti minuun. Hän viittasi keveästi ja anteeksipyytävästi
sormellaan, ja minä hyppäsin seisoalleni nauraen. "Komissariaatissa
on luullakseni jotakin hullusti, päättäen Kasimin vakavista kasvoista.
Otanko siitä selvän, kapteeni?"

"Ota ja heti, sillä olen hyvin nälissäni", vastasi kapteeni, jolloin

juoksin portaita alas rummun vieressä seisovan Kasimin luokse.

"No, mikä nyt on hätänä?" kysyin huolettomasti. "Onko Froggie

polttanut paistin?"

"Ei, tuan, asia on hieman vakavampi. Nuo molemmat

filippiiniläisroistot, jotka luulevat olevansa kapteeni-tuanin vertaiset,
ovat tuolla miesten joukossa puhumassa heille pahoja asioita."
 "Pahoja asioitako? Mitä tarkoitat, Kasiin?"

"En voinut kuulla kaikkea, tuan, mutta kuulin kumminkin tarpeeksi.

Kun menin ilmoittamaan heille, että ruoka on valmis, ja sanoin
kapteeni tuanin odottavan, sanoivat he: 'Odottakoon vain!' Mutta
silloin, koska minua suututti heidän osoittamansa kunnioituksen
puute, sanoin Topille ajatukseni suoraan. Se kävi kumminkin hitaasti,
sillä kuten tiedät, tuan, on meidän malaijien hyvin vaikea puhua
heidän kieltään. Silloin käänsi Topi kumminkin ivallisesti minulle
selkänsä huutaen miehilleen: 'Tuo muukalainen on lähettänyt
malaijilaisorjansa pyytämään minua syömään kanssaan, ikäänkuin
minäkin olisin orja, jonka on pakko totella häntä. Kuinka kauan
aiomme kärsiä noiden meren toiselta puolelta tulleitten miesten
tyranniutta?' Sanoin heille, etten ole orja, vaan vapaa mies, mutta he
ivasivat minua vain, tuan. Luvatkaa minun nyt mennä tappamaan
nuo molemmat miehet, Topin ja Hapenin, jotta mieleni jälleen
rauhoittuisi. Silloin ei kapteeni-tuanin, sinun eikä Livingston-tuanin
tarvitse pelätä enää mitään."

"Ei, Kasim", sanoin nopeasti, "et saa tappaa heitä. Mutta tule
kanssani ja kerro kapteenille samat asiat kuin minullekin, sillä tämä
on kapinallisuutta, joka on tukahdutettava."'

Puristellen toisella kädellään lupaavasti tikarinsa kahvaa seurasi

malaiji minua kuistille sanoen sanottavansa. Kapteeni kuunteli
vaitiollen, nousi sitten pöydästä, vyötti miekan kupeelleen, latasi
revolverinsa ja sanoi tyynesti: "Tämä on ajoissa ehkäistävä, sillä
muuten voi se aiheuttaa ikävyyksiä."

Livingston ja minä seurasimme hänen esimerkkiään Kasimin

päästäessä pienen omituisen huudahduksen. Heti näimme
Abdulrahmanin ja Froggien ilmestyvän majan alikerroksesta