Download the full version of the textbook now at textbookfull.

com

Programming Kotlin Enhance your skills for

Android development using Kotlin 2nd Edition
Alexander Aronowitz

https://textbookfull.com/product/programming-
kotlin-enhance-your-skills-for-android-
development-using-kotlin-2nd-edition-alexander-
aronowitz/

Explore and download more textbook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Android Studio Iguana Essentials Kotlin Edition Developing

Android Apps Using Android Studio 2023 2 1 and Kotlin Neil
Smyth
https://textbookfull.com/product/android-studio-iguana-essentials-
kotlin-edition-developing-android-apps-using-android-
studio-2023-2-1-and-kotlin-neil-smyth/
textbookfull.com

Android Apprentice Second Edition Beginning Android

Development with Kotlin Darryl Bayliss

https://textbookfull.com/product/android-apprentice-second-edition-
beginning-android-development-with-kotlin-darryl-bayliss/

textbookfull.com

Android Apprentice Fourth Edition Beginning Android

Development with Kotlin Namrata Bandekar

https://textbookfull.com/product/android-apprentice-fourth-edition-
beginning-android-development-with-kotlin-namrata-bandekar/

textbookfull.com

Engineering Psychology and Cognitive Ergonomics 13th

International Conference EPCE 2016 Held as Part of HCI
International 2016 Toronto ON Canada July 17 22 2016
Proceedings 1st Edition Don Harris (Eds.)
https://textbookfull.com/product/engineering-psychology-and-cognitive-
ergonomics-13th-international-conference-epce-2016-held-as-part-of-
hci-international-2016-toronto-on-canada-
july-17-22-2016-proceedings-1st-edition-don-harris-eds/
textbookfull.com
Practical guide to Oracle SQL, T-SQL and MySQL 1st Edition
Preston Zhang

https://textbookfull.com/product/practical-guide-to-oracle-sql-t-sql-
and-mysql-1st-edition-preston-zhang/

textbookfull.com

Advances in Communication, Devices and Networking:

Proceedings of ICCDN 2018 Rabindranath Bera

https://textbookfull.com/product/advances-in-communication-devices-
and-networking-proceedings-of-iccdn-2018-rabindranath-bera/

textbookfull.com

Internal controls toolkit First Edition Doxey

https://textbookfull.com/product/internal-controls-toolkit-first-
edition-doxey/

textbookfull.com

Social Responsibility And Corporate Governance: Volume 1:

Preconditions For Integration Matjaž Mulej

https://textbookfull.com/product/social-responsibility-and-corporate-
governance-volume-1-preconditions-for-integration-matjaz-mulej/

textbookfull.com

Shake. Stir. Sip.: More than 50 Effortless Cocktails Made

in Equal Parts 2nd Edition Newman

https://textbookfull.com/product/shake-stir-sip-more-
than-50-effortless-cocktails-made-in-equal-parts-2nd-edition-newman/

textbookfull.com
The Rise of Empires: The Political Economy of Innovation
Sangaralingam Ramesh

https://textbookfull.com/product/the-rise-of-empires-the-political-
economy-of-innovation-sangaralingam-ramesh/

textbookfull.com
 ................................................ Introducing Kotli n
............................................
.................................................. .................................................. ?Why Kotlin
...
.................................................. ?Who is this book for
...........................................
................................ .............................................. How to use this book
............................................ ................................................ For the curious
....... .................................................. ................................................. Tasks
............................... ................................................ Typographic conventions
............................................... ................................................ Looking ahead
................................................ From the publisher
.............................................

............................................. Chapte r 1 . Your first Kotlin application

............
.................................... ............................................... Installing IntelliJ IDEA
..................................... ............................................. Your first Kotlin project
.................................. ............................................. Your first Kotlin file
.................... ............................................ Running your file in Kotlin language
.................................................. ................................................ Kotlin REPL
...........
.... .................................................. ?For the curious: why use IntelliJ
.......... ............................................ For the curious: programming for the JVM
.............................................. Assignment: REPL arithmetic
......................................
............................................. Chapte r 2 . Variables, constants and types
......................
.................................................. ................................................. Types
..................
....................................... ................................................ Variable declaration
.................................. .............................................. Kotlin built-in types
............... ............................................ Read-only variables
....................... ............................................... Automatic type detection
............................. ............................................... Compile Time Constants
............................................. Exploring Kotlin Bytecode
............................................
.............. .......................................... For the curious: Java simple types in Kotlin
............................................... Quest: hasSteed
..................................................
......................................... ............................................ Quest: Unicorn Horn
................................... .............................................. Quest: Magic Mirror

................................................ Chapte r 3 . Conditional constructions

.................................
.............................................. If / else statements
... ..................................................
........................................ ................................................ Adding conditions
.............................. ............................................. Nested if / else statements
............. .............................................. More elegant conditionals
.................................................. ................................................. Intervals
..........
............................................... When conditional expression
....................................
................................................ Template strings
................................................
.............................................. Assignment: trying intervals
..................................
Task: displaying extended information about the aura
.... ...........................................
... ............................................ Assignment: Customizable Status Bar Format
 ................................................. Chapte r 4 . Functions
... ..................................................
.............................................. Highlighting code in a function
.....................................
................................................ Anatomy of function
................................................
.......................................... ................................................ Function header
.................................................. ................................................ Function body
.
............................. ............................................... Function scope
.................................................. ................................................ Function call
....
................................................ Function refactoring
...........................................
...................................... ............................................... We write our functions
....................................... ............................................... Default arguments
.................... .............................................. Functions with a single expression
....................... ............................................. Functions with the return type Unit
.......................... ............................................... Named function arguments
............................................. For the curious: the Nothing type
..................................
......... .......................................... For the curious: file-level functions in Java
............................................. For the curious: function overloading
.....................
........................................ For the curious: function names in backticks
..... ............................................ Assignment: functions with a single expression
..................... ............................................. Quest: intoxicating effect of fireball
....................... .............................................. Assignment: intoxicated state

Chapte r 5 . Anonymous functions and functional types

...........................................
................................................ Anonymous functions
............................................
................................... ................................................ Functional types
 ................................................. ................................................ Implicit return
................................ ................................................ Functional arguments
................................................. ............................................... Keyword it
....................... ............................................... Taking multiple arguments
... .............................................. Support for automatic type detection
............................................ Function declaration that takes a function
...................................... ................................................ Abbreviated syntax
........................................... ................................................ Built-in functions
.............................................. ............................................... Function link
...................... ............................................. Function type as return type
..... .......................................... For the curious: Kotlin lambdas are closures
...................... For the curious: lambdas vs. anonymous inner classes

............................................. Chapte r 6 . Null safety and exceptions

...................
.................................................. ................................................. Nullability
..........
............................................. Explicit type null in Kotlin
............................................
................. ............................................. Compile time and run time
................................................. ............................................... Null safety
. ............................................ First Option: Safe Call Operator
............................... ............................................ !! Option two: operator
.................................. Third option: check the value for null
.................................................. ................................................. Exceptions
......
.............................. ................................................ Raising Exceptions
....................... ................................................ Custom Exceptions
.................................. ................................................ Exception Handling
.......................................... ................................................ Checking conditions
.................................................. ?Null: what's good about it
..................................
........................... For the curious: checked and unchecked exceptions
....................................... ?For the curious: how is null support provided
 ................................................. Chapte r 7 . Strings
.... ..................................................
................................................ Extracting a substring
.........................................
...... .................................................. ................................................. substring
............. .................................................. ................................................. split
............................................... Working with strings
..............................................
...................................... ................................................ Strings are immutable
................................................ String comparison
..................................................
..................................... .............................................. For the curious: Unicode
........................................... For the curious: traversing characters in a string
..............
............................................. Quest: Improve Draconic Language
.........................

................................................. Chapte r 8 . Numbers

..... ..................................................
.................................................. ................................................ Numeric types
..
.................................... ................................................​​Integer values
................................................ Fractional numbers
.. ..................................................
............................ .............................................. Convert string to number
................................. .............................................. Converting Int to Double
................. ..............................................​​Formatting Double Values
................................. .............................................. Converting Double to Int
................ ............................................ For the curious: bit manipulation
............................................. Assignment: How Many Pints ​R emain
.............................
......... ............................................. Task: Handling Negative Balance
.................................... .............................................. Quest: Dragon Coins
 ................................................ Chapte r 9 . Standard functions
..............................
.................................................. ................................................. apply
.................
.................................................. ................................................. let
.....................
.................................................. ................................................. run
...................
.................................................. ................................................. with
..................
.................................................. ................................................. also
...................
.................................................. ................................................. takeIf
................
.................................................. ................................................. takeUnless
.........
................... ............................................... Using standard functions

............................................... Chapte r 10. Lists and Sets

.................................
.................................................. ................................................. Lists
..............
................................... .............................................. Access to list items
....................................... Index Boundaries and Secure Index Access
............................................... Checking the contents of the list
.............................
............................................... Changing the contents of the list
..................................
.................................................. ................................................. Iteration
..........
.............................................. Reading a file into a list
..........................................
............................................... ................................................. Destructuring
....... .................................................. ................................................. Sets
...................................... ................................................ Creating a set
 ................. .............................................. Adding items to a set
.................................................. ................................................ While loop
.........
................................................ The break statement
.. ..................................................
................................. ................................................ Converting Collections
........................... ............................................. For the curious: array types
....................... "For the curious: "read-only" instead of "immutable
............................................ Assignment: Formatted Display of the Tavern Menu
...
........................................ Quest: Improved Tavern Menu Formatting

................................................ Chapte r 11. Associative arrays

..........................
........................ ............................................... Creating an associative array
......... ............................................ Accessing values ​in an associative array
............ ............................................. Add entries to the associative array
........ ............................................. Changing the values ​in the associative array
................................ ............................................. Quest: Tavern Bouncer

............................................. Chapte r 12. Declaring Classes

...................................
.............................................. ................................................ Class declaration
........................................... ................................................ Creating instances
................................................ Class functions
. ..................................................
............................................... Availability and Encapsulation
................................
................................................ Class properties
..................................................
................................................ Property methods
. ..................................................
.............................................. ................................................ Property Visibility
........................................ ................................................ Computed Properties
 ................................................ Refactoring NyetHack
.........................................
....................................... ................................................ Using packages
.................... For the curious: a closer look at the var and val properties
........................................... For the curious: protection against race conditions
..........
For the curious: limiting visibility to the scope of the package
.................................

.............................................. Chapte r 13. Initialization

........................................
.................................................. ................................................. Constructors
...
........................................... ................................................ Chief Designer
......... ............................................. Declaring properties in the main constructor
........................... ................................................ Helper Constructors
..................................... ............................................... Default arguments
..................................... ................................................ Named arguments
........................................... ................................................ Initialization block
....................................... ................................................ Property initialization
...................................... ................................................ Initialization order
.................................... ................................................ Initialization delay
...................................... ................................................ Late initialization
............................... ................................................ Delayed initialization
........................................... For the curious: initialization pitfalls
.............................................. Quest: the riddle of Excalibur
...............................

................................................. Chapte r 14. Inheritance

.........................................
..................................... ............................................... Room class declaration
............................................ ................................................ Subclassing
. .................................................. ................................................ Type check
............................................. Type hierarchy in Kotlin language
................................
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
 ................................................. ................................................ Type casting
........................................ ............................................... Clever type casting
........................................... .............................................. For the curious: Any

................................................. Chapte r 15. Objects

.................................................
.......................................... ............................................... The object keyword
.......................................... ................................................ Object declarations
................................................ Anonymous objects
............................................
................................... ................................................ Auxiliary facilities
.............................................. ................................................ Nested classes
.. .................................................. ................................................ Data classes
........ .................................................. ................................................. toString
.......... .................................................. ................................................. equals
............ .................................................. ................................................. copy
....................... ................................................ Destructuring ads
... .................................................. ................................................. Transfers
....................................... ................................................ Operator overloading
............................................... Explore the world of NyetHack
.......................................
....................................... For the curious: declaring a structural comparison
...... ............................................ For the curious: algebraic data types
............................................ "Assignment: command "Quit
.........................................
............................................. Assignment: Implementation of the World Map
...........................
................................ ............................................. Assignment: ring the bell
Introducing Kotlin
 In 2011, JetBrains announced the development of a programming
language
Kotlin as an alternative to Java and Scala, which also works
running a Java Virtual Machine. Six years later, Google announced
the beginning of official support for Kotlin, as a development
.language for the Android operating system
Kotlin has grown rapidly from a bright future language to
application support language of the world's leading operating
.system
Today big companies like Google, Uber, Netflix, Capital One,
Amazon and others have officially adopted Kotlin for its
convenience, understandable
.syntax, modern features and full Java compatibility

?Why Kotlin
To appreciate the attractiveness of Kotlin, you should first figure out
which
Java occupies a place in the modern world of software
development. The Kotlin code is runs under the Java Virtual
Machine, so the two languages ​are closely
.interrelated
Java is the most trusted and reliable language used for
developing industrial applications for many years. But the language
Java was created back in 1995, and since that time, the criteria for
evaluating good programming languages ​have changed. Java lacks
many of the conveniences it has in languages ​used by developers
now. Kotlin creators have checked out lessons from design decisions
made when designing Java (and other languages ​such as Scala) and
have lost their relevance. Its development went beyond the limits of
the capabilities of old languages ​and it has been corrected a lot that
caused a lot of inconvenience. Learn how Kotlin is better than Java
.in this book
.and why it is more convenient to work with it
Kotlin is not just an improved language for the Java Virtual Machine.
It is multi- general-purpose platform language: you can write
applications in Kotlin
Introducing Kotlin for Windows and MacOS, JavaScript and of course
Android. Independence from the system implies a wide range of
.Kotlin applications

?Who is this book for

We've written this book for developers of all sizes: seasoned
Android
developers who lack Java capabilities, server developers good code
interested in Kotlin features, as well as for beginners, decided to
.learn an efficient compiled language
This book may interest you in Android support, but it is not limited
to
It is done in Kotlin programming for Android. Moreover, in this book
only
one chapter - chapter 21 - covers programming techniques in Kotlin
for Android. Nevertheless, if you are interested in the topic of using
Kotlin for
Android Application Development, this book will introduce you to
the basic
Themes that will simplify the process of writing Android applications
.in Kotlin
Even though Kotlin has been influenced by several other languages,
you
there is no need to know how they work in order to work
successfully with Kotlin. Time from time to time we will compare
Java and Kotlin code. If you have experience development in Java,
it will help you understand the relationship between the two
.languages
And if you don't have such experience, examples of solving the
same problems in another language help you understand the ideas
 .behind Kotlin

How to use this book

This book is not intended to be a reference. Our goal is consistent
learning
the Kotlin language. You will work on projects and learn the
.language as you work
For more effect, we recommend trying out all the code examples
.along the way
reading a book. Working with examples will help you develop
muscle memory
and will provide an understanding that allows you to move from one
.chapter to another
Each next chapter builds on the previous one. We recommend not
skip chapters. Even if you have studied the topic while working with
other languages, we suggest at least reading about it here: a lot is
implemented in Kotlin otherwise. We'll start with introductory topics
like variables and lists and then let's move on to the techniques of
object-oriented and functional pro
grammar to give you an idea of ​what makes Kotlin so powerful tool.
.By the end of the book, you will go from beginner to advanced
.developer in Kotlin
We want to add that there is no need to rush: develop, use
documentary See the Kotlin reference at kotlinlang.org/docs/reference ,
where there are answers to many
.questions arising during the experiments

For the curious

Most of the chapters have a For the Curious section. There are
revealed
 principles of the Kotlin language. Examples in chapters are not
directly related to this information. These sections provide
additional information that
.can be useful to you

Tasks
Most of the chapters end with one or two tasks. Their solution
will help you understand the Kotlin language better. We propose to
.perform them for mastering the Kotlin language

T ypographic conventions
In the process of developing projects from the book, we will support
you, revealing introduce a topic and then show you how to put
theory into practice. For more For clarity, we adhere to certain
.typographic conventions
Variables, their values ​and types are printed in monospaced font.
-Klas
.Sy, functions, and interface names are in bold
All listings with code are printed in monospaced font. If you need
will add the code in the listing, this code will be highlighted in bold.
If the code you need to remove it from the listing, it will be crossed
out. In the example below
at least you are told to remove the line of code that declares
: variable y , and adding the variable z to the code

"var x = "Python
"var y = "Java
"var z = "Kotlin
 Kotlin is a relatively young language, so many conventions about
the design of the code is still being formed. As time goes by, you
are more likely all, develop your own style, but first read the
JetBrains requirements
:and google

JetBrains Agreement: kotlinlang.org/docs/reference/coding- ❍

. conventions.html

Google Style Guide containing styling conventions ❍

. and android code compatibility: android.github.io/kotlin-guides/style.html

Looking ahead
Take your time to bring the examples in this book to life. Having
mastered the syntax Kotlin, you will make sure that the
development process in this language is clear, flexible cue and
pragmatic. Until that happens, just carry on
.get to know him: learning a new language is always beneficial

From the publisher

Send your comments, suggestions, questions to [email protected]
.)publishing house "Peter", computer edition(
!We'd love to hear from you
On the publisher's website www.piter.com you will find detailed
information
.about our books

Your first application 1

 on Kotlin
In this chapter, you will write your first Kotlin program using
IntelliJ IDEA. By going through this rite of passage into
programming, you learn
chat with the development environment, create a new Kotlin project
in it, write
.and run the code, and you will also see the results of its execution

Installing IntelliJ IDEA

IntelliJ IDEA is an integrated development environment
environment, IDE) for the Kotlin language, created by the JetBrains
team (which also created by Kotlin itself). Download IntelliJ IDEA to
get started Community Edition from JetBrains at
.jetbrains.com/idea/download (Figure 1.1)
Figure: 1.1. Download IntelliJ IDEA Community Edition
 Then follow the instructions for your system in the instructions for
:installation and configuration on the JetBrains website

-Jetbrains.com/help/idea/install-and-set-up
. product.html

IntelliJ IDEA, or just IntelliJ, helps you write well-structured

code in Kotlin. In addition, it simplifies the development process by
using
built-in tools for launching, debugging, exploring and refactoring
ring code. Find out why we recommend IntelliJ for writing code in
?Kotlin, see For the Curious: Why Use IntelliJ

Your first Kotlin project

Congratulations, you now have the Kotlin programming language
and powerful environment development for writing it. It remains to
solve the last problem: to learn freely "speak" it. The agenda is to
.create a Kotlin project
Start IntelliJ. The Welcome to IntelliJ IDEA window will open (Figure
.1.2)
Figure: 1.2. Welcome dialog
If you have already run IntelliJ, after installation it may display the(
the last project to open. To return to the welcome window, you
need
). close the project by selecting File → Close Project
Click on Create New Project . IntelliJ will display a new New project
window like
.shown in Fig. 1.3
Figure: 1.3. New project creation window
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
 In the New Project window, select Kotlin on the left and Kotlin / JVM on
.the right , as shown in fig. 1.4
In IntelliJ, you can write code in languages ​other than Kotlin, for
,example Java
Python, Scala and Groovy. Choosing Kotlin / JVM indicates that you
are going to write to Kotlin. Moreover, Kotlin / JVM indicates that you
are going to write code that will run under the Java Virtual Machine.
One of the benefits
Kotlin is all about having a set of tools that allow you to write
code that runs on different operating systems and on different
.platforms
From now on, we'll abbreviate Java Virtual Machine to JVM. This(
abbreviation
viatura is often used in the Java developer community. To learn
more
Figure: 1.4. Creating a Kotlin / JVM project
about programming for the JVM can be found in the section "For the
curious: programming JVM programming ”at the end of the
).chapter
Click Next on the New project window . IntelliJ will display the settings
window of your new project (Fig. 1.5). In the Project name field ,
enter the name of the project "Sandbox". The Project location field will
be filled in automatically. You can leave the path by default or
change it by clicking the ... button to the right of the field. Select
version Java 1.8 from Project SDK dropdown to link your project to
.Java Development Kit (JDK) of the eighth version
Why do I need a JDK to write a Kotlin program? JDK opens
environment
IntelliJ access to JVM and Java tools which are needed for
translation
 Kotlin code into bytecode (more on that below). Any version is
,technically fine
starting from the sixth. But as far as I know, at the time of this
writing, JDK 8
.works most stably
If Java 1.8 is not listed in the Project SDK dropdown , it means
,thinks that you still do not have JDK 8 installed. Before proceeding
/ do this: download JDK 8 for your system from oracle.com
.technetwork / java / javase / downloads / jdk8-downloads-2133151.html

Figure: 1.5. Project name

,Install JDK and restart IntelliJ. Repeat the steps described earlier
.to create a new project
. When your settings window looks like fig. 1.5, click Finish
 IntelliJ will generate a project called Sandbox and display the
project in standard nominal two-pane view (fig. 1.6). IntelliJ will
create a folder on disk
and a series of subfolders with project files in the path specified in
. the Project location field
The panel on the left displays a window with project tools . The
panel on the right is the moment is empty. This will display the
editor window where you can view and edit the contents of your
Kotlin files. Pay
attention to the window with tools on the left. Click the triangle icon
to the left of the Sandbox project name . A list of files used by the
.in the project as shown in fig. 1.7
The project includes all the source code of the program, as well as
information
See the dependency and configuration information. The project can
be split into one or more modules that are considered subprojects.
Default new

Figure: 1.6. Standard two-pane view

 Figure: 1.7. Project view

the project contains only one module, which is more than enough
for your
.the first project
The Sandbox.iml file contains the configuration information of your
only
module. .Idea folder contains files with settings for the whole project
and files
with settings for working with a specific project in the IDE (for
example, a list
files opened in the editor). Leave these automatically generated
.bath files in their original form
The External Libraries catalog contains information about external
libraries from which which project depends. If you expand this
directory, you will see that IntelliJ

automatically added Java 1.8 and KotlinJavaRuntime to the

dependency list
project. (You can learn more about organizing projects in IntelliJ at
). JetBrains: jetbrains.org/intellij/sdk/docs/basics/project_sctructure.html
The src folder is where you will put all the files created for
your Sandbox project. So, let's move on to creating and editing your
.the first Kotlin file
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 "Siellä täytyy varmasti olla haaskoja", mutisi van Bloom.

Siellä oli haaskoja ja runsaasti. Kun ratsastajat lähestyivät,

nousivat korppikotkat ilmaan, ja parikymmentä puoliksi syötyä raatoa
näkyi maassa. Pitkistä, käyristä sarvista, jotka olivat jokaisen
haaskan vieressä, saattoi helposti sanoa, mihin eläinlajiin ne
kuuluivat. Näissä revityissä ja silvotuissa jätteissä van Bloom tunsi
kadonneen laumansa jäännökset!

Ei ainoatakaan ollut jäänyt henkiin. Siellä saattoi nähdä niiden

kaikkien jäännökset, sekä lehmien että härkien, maaten aitauksien
likellä ja läheisellä tasangolla — kukin siellä, minne oli kaatunut.

Mutta miten ne olivat kaatuneet? Se oli salaisuus.

Varmastikaan ne eivät olleet voineet tuhoutua nälkään ja noin

äkkiä. Ne eivät olleet voineet kuolla janoon, sillä lähdehän pulppusi
juuri niiden vieressä. Korppikotkat eivät olleet niitä tappaneet! Mikä
sitten?

Van Bloom ei tehnyt monia kysymyksiä. Hän ei jäänyt kauaksi

epävarmuuteen. Kun hän ja hänen toverinsa ratsastivat yli paikan,
selvisi arvoitus. Leijonien, hyeenoiden ja sakaalien jäljet selittivät
kaikki kylläkin. Suuri joukko näitä elukoita oli ollut paikalla.
Heinäsirkkojen muuton aiheuttama riistan niukkuus oli epäilemättä
tehnyt ne tavallista saaliinhimoisemmiksi, ja seuraus oli, että karja
joutui niiden uhriksi.

Missä ne olivat nyt? Aamun valo ja kenties talon näkeminen oli ne

karkoittanut. Mutta niiden jäljet olivat vallan tuoreet. Ne olivat lähellä
ja palaisivat varmasti jälleen seuraavana yönä.
 Van Bloom tunsi voimakasta halua kostaa julmille pedoille ja
toisissa olosuhteissa olisi viipynyt saadakseen niitä ampua. Mutta
juuri silloin se olisi ollut typerä ja hyödytön teko. Heidän hevosensa
eivät saattaneet muuta kestää sinä yönä kuin matkan leirille; ja
niinpä he astumatta edes vanhaan taloon sisälle, juottivat elukkansa,
täyttivät kurpitsaleilinsä lähteestä ja raskain sydämin ratsastivat vielä
kerran pois kraalilta.

9. luku.

MAKAAVA LEIJONA.

He eivät olleet kulkeneet eteenpäin sataakaan askelta, kun heidän

eteensä ilmestyi jotakin, mikä sai kaikki kolme äkkiä ja yht'aikaa
kiristämään suitsia. Se oli leijona!

Se makasi tasangolla juuri sillä polulla, jota he aikoivat kulkea —

samalla polulla, jota pitkin he olivat tulleet!

Kuinka he eivät ennen olleet sitä nähneet? Se oli matalan pensaan

suojassa; mutta, kiitos heinäsirkkain, tämä pensas oli lehdetön ja
sen hoikat, paljaat oksat eivät voineet tarjota piilopaikkaa niin
suurelle elukalle kuin leijonalle. Sen keltaisenruskea karva paistoi
silmäänpistävästi niiden läpi.

Asia on niin, ettei se ollut maannut siellä ratsastajien ajaessa ohi

kraalia kohden. Se oli vasta paennut haaskojen luota nähdessään
heidän lähestyvän; se oli piileskellyt aitauksien luona ja sitten juossut
heidän taakseen. Se oli tehnyt tämän ovelan tempun välttääkseen
yhteentörmäystä — sillä leijonakin käyttää järkeänsä kuten ihminen,
joskaan ei yhtä suuressa määrin. Nähdessään ratsastajien tulevan
sitä tietä, sen ajatuskyky oli kyllin voimakas ilmoittaakseen sille,
etteivät he luultavasti palaisi samaa polkua. Oli luonnollisempaa että
he jatkaisivat edelleen. Ihminen, joka ei olisi tiennyt heidän
matkaansa liittyvistä edelläkäyneistä tapahtumista, olisi ajatellut
jotenkin samaan tapaan. Jos olet vähääkään tarkannut, olet nähnyt
muitten eläinten — kuten koirain, saksanhirvien, jänisten tai myöskin
lintujen — menettelevän juuri samoin kuin leijona teki tässä
tilaisuudessa.

Epäilemättä yllä kuvattu älyllinen menetelmä oli herännyt tämän

leijonan mielessä, ja se oli lymyillyt karttaakseen yhteentörmäystä
kolmen matkaajan kanssa.

Leijona ei aina niin tekisi — vaikka kyllä viidessä tapauksessa

kuudesta tai useamminkin. Senpätähden on olemassa hyvin
erehdyttäviä mielipiteitä tämän eläimen rohkeudesta. Muutamat
luonnontutkijat, kateudelta tai vihalta näyttävän tunteen johtamina,
syyttävät leijonaa suorastaan pelkurimaisuudesta, kieltäen siltä
jokikisen noista jaloista ominaisuuksista, joita varhaisimmista ajoista
on sen kunniaksi luettu. Toiset taas väittävät, ettei se tunne pelkoa
lainkaan, ei ihmistä eikä eläintä kohtaan; ja nämä lahjoittavat sille
monia muita ansioita rohkeuden lisäksi. Molemmat puolueet
perustelevat mielipiteitään, ei ainoastaan pelkillä väitteillä, vaan
laajasti kuvaten varmasti todistettuja tapauksia.

Miten tämä on ymmärrettävä? Tässä täytyy olla jokin pulma.

Molemmat eivät voine olla oikeassa arveluissaan? Ja kuitenkin, jos
kohta näyttänee merkilliseltä niin sanoa, molemmat ovat oikeassa
eräässä merkityksessä.
 Tosiasia on, että toiset leijonat ovat arkoja, kun taas toiset ovat
rohkeita.

Tämän voisi todistaa latelemalla tosiasioita kokonaisia sivuja,

mutta tässä kirjasessa ei siihen ole tilaa. Luulen kuitenkin saavani,
nuori lukija, sinut vakuutetuksi verrannollisella esimerkillä.

Vastaa minulle — tunnetko mitään eläinlajia, jonka yksilöt ovat

luonteeltaan aivan samanlaisia? Ajattele koiria, joita sinä tunnet!
Ovatko ne samanlaisia tai sinne päinkään? Eivätkö toiset niistä ole
jalomielisiä, uljaita, kuolemaa pelkäämättömiä? Eivätkö toiset ole
ilkeitä, matelevia, kirotun arkoja? Samoin on leijonienkin laita.

Nyt lienet vakuutettu siitä, että väitteeni leijonista voi pitää

paikkansa.

On useita seikkoja, jotka vaikuttavat leijonan rohkeuteen ja

hurjuuteen. Sen ikä — missä tilassa sen vatsa on — vuodenaika —
vuorokauden aika — mutta ennenkaikkia sen asumapiirin
metsästäjien laatu.

Viimeinen seikka näyttää aivan luonnolliselta niistä, jotka uskovat

eläinten ajatuskykyyn, kuten minä tietysti teen. On varsin
luonnollista, että leijona, yhtä hyvin kuin muutkin eläimet, varsin
pian oppii tuntemaan vihollisensa luonteen ja joko pelkää sitä tai ei,
kuinka asia vaatii. Eikö tämä olekin meille vanha juttu? Jos oikein
muistan, pakinoimme tästä asiasta puhuessamme Amerikan
krokodiileista [romaanissa "Mississippin metsästäjäpojat". Suom.
muist.]. Huomautimme, että Mississippin alligaattorit nykyään
harvoin käyvät ihmisten kimppuun; mutta niin ei ole aina ollut.
Alligaattorinnahkojen pyydystäjäin rihlapyssyt ovat masentaneet
niiden julmuuden. Aivan sama laji syö Etelä-Amerikassa
kymmenittäin intiaaneja joka vuosi; ja Afrikan krokodiiliä pelätään
toisin paikoin vielä enemmän kuin leijonaa.

On todistettu, että Kap-maan leijonat ovat toisissa seuduissa

arempia kuin toisissa. Ne ovat vähemmän rohkeita niillä paikoilla,
missä uljas ja voimakas buuri on niitä ahdistanut pitkällä,
paukkuvalla aseellaan.

Rajan takana, jossa sillä ei ole muuta vihollista kuin bushmannin

pienoinen nuoli (hän kun ei halua sitä tappaa!) ja bechuanalaisen
ohut "assegai", leijona ei pelkää ollenkaan tai varsin vähän ihmistä.

Oliko seurueemme silmäin edessä oleva luonnostaan rohkea, sitä

ei vielä voinut sanoa. Se oli niitä, joilla on suunnaton mustahko harja
eli "schwart-fore life", kuten buuri sitä sanoo; ja niitä pidetään
hurjimpina ja vaarallisimpina. "Keltaharjaisilla" — sillä Kap-leijonien
värissä havaitaan melkoista vaihtelua — katsotaan olevan vähemmän
rohkeutta; mutta epäillään jonkun verran tämän väitteen
todenperäisyyttä. Nuoria "mustaharjoja" usein erehdytään pitämään
oikeina keltaisina, ja niiden luonne luetaan näiden vahingoksi — sillä
harjan mustanpuhuva väri tulee vasta vuosien mukana.

Oliko tuo "schwart-fore life" hurja ja rohkea, sitä ei van Bloom

jäänyt miettimään. Oli selvää, että eläimen ankarin ruokahalu oli
tyydytetty. Oli selvää, ettei se tuuminut hyökkäystä; jos ratsastajat
olisivat suvainneet tehdä kierroksen ja ajaa rauhallisesti tiehensä,
olisivat he voineet jatkaa matkaansa koskaan näkemättä sitä tai
kuulematta siitä enää.

Mutta kenttäkornetilla ei ollut sellaista aikomusta. Hän oli

menettänyt kallisarvoiset härkänsä ja nautansa. Tuo leijona oli
repinyt ainakin jonkun niistä. Hollantilainen veri oli kuohuksissa, ja
vaikka tuo peto olisi ollut sukunsa voimakkain ja raivokkain, oli se
pakotettava esiin tuosta pensaasta.

Käskien toisten jäädä paikoilleen van Bloom lähestyi hevosella,

kunnes oli noin viidenkymmenen askeleen päässä leijonan
makuupaikasta. Siihen hän pysähtyi, laskeutui kylmäverisesti
hevosen selästä, pani suitset käsivarrelle, pisti laastikun maahan ja
polvistui sen taakse.

Arvelet, että hänen olisi ollut turvallisempaa pysyä satulassa,

koska leijona ei voi yllättää hevosta. Totta kyllä; mutta leijonan olisi
myös ollut turvallisempaa. Ei ole lainkaan helppoa ampua hyvin
hevosen selästä; mutta kun maalina sattuu olemaan julma leijona,
on ratsu todella hyvinkasvatettu, jos se seisoo niin järkähtämättä,
että saattaa tarkkaan tähdätä. Sellaisissa olosuhteissa on laukaus
satulasta pelkkää onnenkauppaa; ja kenttäkornetti ei ollut sellaisella
tuulella, että sattumalaukaus olisi häntä tyydyttänyt. Asettaen
pyssynsä poikittain laastikun kärjelle ja tukien vankkaa
pyssynpiippua siihen vakavasti, hän tähtäsi tarkoin läpi norsunluisten
tähtäimien.

Koko tällä ajalla ei leijona ollut liikahtanut. Pensas oli sen ja

metsästäjän välillä; mutta eläin saattoi tuskin luulla sen riittävän sitä
salaamaan. Kaukana siitä. Sen keltaiset kyljet näkyivät selvästi
okaisten oksien lomitse, ja saattoi huomata sen kuonon ja
kuonokarvojen olevan punaisina härkien verestä.

Ei, se ei luullutkaan olevansa kätkössä. Hiljainen murina ja yksi tai

kaksi hännän huiskausta todistivat päinvastaista. Se makasi kuitenkin
hiljaa, kuten leijonat tavallisesti tekevät, kunnes niitä vielä enemmän
lähestytään. Metsästäjä, kuten jo sanottu, oli lähes
kahdeksankymmenen kyynärän päässä siitä.
 Paitsi hännän heilahduksia, se ei tehnyt muuta liikettä, kunnes van
Bloom veti liipasinta; silloin se karjaisten ponnahti useita jalkoja
korkealle ilmaan. Metsästäjä oli pelännyt, että oksat saattaisivat
hänen luotinsa lennähtämään syrjään; mutta oli selvää, että se
todella oli osunut, sillä hän näki karvojen lentävän leijonan kyljestä,
mihin luoti oli sattunut.

Se oli vain haava eikä kuolettava, kuten pian nähtiin.

Pitkin hyppäyksin peto lähestyi — piesten hännällänsä, ja näyttäen

pelottavia hampaitansa. Sen harja, joka nyt oli pystyssä, näytti
tehneen sen ko'on kaksinkertaiseksi. Se näytti härän suuruiselta!

Muutamassa silmänräpäyksessä se oli suorittanut välimatkan, joka

erotti sen metsästäjästä, mutta viimemainittu oli jo kaukana siltä
kohdalta. Samassa hetkessä kun hän oli laukaissut, hän hyppäsi
hyvinkasvatetun hevosensa selkään ja ratsasti pois toisia kohden.

Kaikki kolme olivat hetkisen yhdessä — Hendrik pitäen

"jääkärinsä" hanan vireessä ja valmiina, samalla kun Swartboy tarttui
jouseensa ja nuoliinsa. Mutta leijona syöksyi eteenpäin ennenkuin
kumpikaan ehti ampua; heidän täytyi kannustaa ratsujansa ja
laukata pois sen tieltä. Swartboy oli ratsastanut yhtäälle, kun taas
van Bloom ja Hendrik toisaalle; riista oli nyt kahden joukon välissä —
jotka kumpikin olivat seisahtuneet vähän matkan päähän.

Leijona, hyökkäyksensä epäonnistuttua, pysähtyi ja katsoi ensin

yhtä, sitten toista kuin epävarmana ketä ahdistaa.

Sen ulkomuoto oli tällä hetkellä kuvaamattoman kauhea. Koko sen

julma luonto oli kuohuksissa. Sen harja oli pystyssä — se pieksi
hännällään kylkiänsä — sen suussa, joka oli selko selällään, näkyi
vankat terävät hammasrivit — niiden valkoiset piikit olivat jyrkkänä
vastakohtana verentahraamille poskille ja kuonolle, samalla kun sen
vihainen karjunta lisäsi sen esiintymisen hirmuisuutta.

Mutta ei yksikään noista kolmesta menettänyt mielenmalttiansa

pelosta. Hendrik suuntasi siihen rihlapyssynsä tällä hetkellä, tähtäsi
tyynesti ja laukaisi; samalla hetkellä Swartboy lähetti nuolen viuhuen
kautta ilman.

Molemmat olivat tähdänneet hyvin. Sekä luoti että nuoli sattuivat,

ja viimemainitun varren saattoi nähdä pistävän leijonan reidestä.

Julman pedon, joka tähän asti oli osoittanut mitä päättäväisintä

rohkeutta, näytti vallanneen äkillinen pelko. Joko nuoli tai toinen
luodeista oli vienyt siltä halun taisteluun; sillä laskien luudan
kaltaisen häntänsä selkäviivansa tasalle se syöksyi pois ja ravaten
äreästi edelleen juoksi kraalin ovesta sisään!

10. luku.

LEIJONA SATIMESSA.

Oli jotakin kummallista siinä, että leijona etsi suojaa niin

harvinaisesta paikasta; mutta se osoitti älykkäisyyttänsä. Ei ollut
muuta piilopaikkaa sopivan matkan päässä, ja olisi ollut vaikeata
heinäsirkkain muuton jälkeen löytää pensasta, joka olisi voinut
tarjota sille kätköä. Hevosten selässä olevat metsästäjät olisivat
helposti voineet saavuttaa sen, jos se olisi koettanut juosta pakoon.
Se tiesi talon olevan asumattoman. Se oli rosvoillut koko yön sen
ympärillä — kenties sen sisälläkin — ja tiesi siis millainen paikka se
oli.

Pedon vaisto oli oikea. Talon seinät suojelivat sitä vihollisten

pyssyiltä jonkun matkan päästä; ja jos he tulisivat lähelle, olisi se
sille edullista ja heille vaarallista.

Omituinen tapaus sattui leijonan mennessä kraaliin. Talon toisessa

päässä oli suuri akkuna. Tietysti se ei ollut lasilla varustettu — eikä
ollut koskaan ollutkaan. Lasiakkuna on harvinaisuus näillä seuduin.
Ainoastaan vankka puinen luukku sulki sen. Se oli vielä saranoillaan,
mutta kiireellisessä "muutossa" oli akkuna jäänyt auki. Ovi oli myös
ollut raollaan. Kun leijona juoksi sisään viimemainitusta, syöksyi
edellisestä ulos jono pieniä, ketunvärisiä, sudenkaltaisia elukoita,
jotka juoksivat voimainsa takaa lakeuden poikki. Ne olivat sakaaleja!

Kuten jälkeenpäin huomattiin, olivat joko leijonat tai hyeenat

ajaneet yhden häristä taloon ja tappaneet sen siellä. Suuremmat
raatelijat olivat jättäneet sen raadon, ja viekkaat sakaalit olivat
nauttimassa hiljaista murkinaa, kun niitä niin kursailematta häirittiin.

Hirmuisen kuninkaansa astuessa ovesta sisään niin julmalla

tuulella "kettu-sudet" antoivat kohta merkin peräytyä ikkunan kautta;
ja ratsastajain näkeminen ulkosalla oli vielä lisää pelästyttänyt näitä
raukkamaisia petoja, jotta ne juoksivat kraalista hurjinta vauhtiansa
eivätkä pysähtyneet ennenkuin olivat poissa näkyvistä!

Kolme metsästäjää ei voinut pidättää nauruansa; mutta heidän

mielialansa muutti äkkiä toinen tapaus, joka sattui miltei samassa
hetkessä.
 Van Bloom oli tuonut muassaan kaksi oivallista koiraansa, jotta ne
auttaisivat karjan takaisin ajamisessa.

Seurueen pysähtyessä lähteelle lyhyeksi ajaksi, nämä olivat

tarttuneet puoliksi syötyyn haaskaan aitauksen takana; ja kun ne
olivat äärimmäisen nälkäisiä, jäivät ne sinne vielä ratsastajien
ajaessa pois. Kumpikaan koirista ei ollut nähnyt leijonaa, ennenkuin
raivoisa peto syöksyi eteenpäin suunnaten kraalia kohti. Laukaukset,
leijonan murina ja pelästyneinä pois lentävien korppikotkien siipien
äänekäs lepattaminen ilmaisivat koirille, että jotakin oli tekeillä,
missä niiden pitäisi olla mukana; ja hyläten mieluisan ateriansa
molemmat tulivat loikaten yli aitauksen.

Ne saapuivat talon edessä olevalle aukeamalle juuri leijonan

juostessa ovesta sisään; ja epäröimättä nuo rohkeat, jalot eläimet
ryntäsivät eteenpäin ja seurasivat sitä taloon.

Muutamien hetkien kuluessa kuului sieltä äänten sekamelska —

koirien haukunta ja ärhentely, leijonan murina ja karjunta. Sitten
seurasi kumea ääni kuin olisi jokin raskas esine heitetty seinää
vasten. Sitten tuli valittava ulvonta — toinen, vielä toinen — narske
kuin luita rikottaessa — suuren pedon "kehrääminen" lujalla,
korkealla bassolla — ja sitten syvä hiljaisuus. Taistelu oli päättynyt.
Se oli ilmeistä, koska koirat eivät enää haukkuneet. Luultavasti ne
olivat saaneet surmansa.

Metsästäjät jäivät tarkastamaan ovea jännitettyinä, perin

hätääntyneinä. Nauru oli jähmettynyt heidän huulillensa, kun he
kuuntelivat noita kamaloita ääniä, pelottavan taistelun merkkejä. He
huusivat koiriansa nimeltä. He toivoivat näkevänsä niiden tulevan
esiin, vaikkapa haavoittuneinakin. Mutta ei. Koiria ei kuulunut — ne
eivät milloinkaan tulleet — ne olivat kuolleet.
 Taistelun melua seurasi kauan kestävä hiljaisuus. Van Bloom ei
voinut enää epäillä sitä että hänen suosikkinsa ja ainoat koiransa
olivat saaneet surmansa.

Tämän uuden onnettomuuden kiihoittamana hän miltei kadotti

varovaisuutensa. Hän oli ryntäämäisillään ovelle, josta voisi ampua
läheltä tuota inhoittavaa vihollista, kun Swartboyn päähän pälkähti
oivallinen tuuma; ja bushmannin kuultiin huutavan:

"Baas, baas! Me teljetä se sisään! Me sulke se peto sisään!"

Tässä ehdotuksessa oli järkeä, se oli hyväksyttävä. Van Bloom

ymmärsi sen; ja luopuen edellisestä aikeestaan hän päätti suostua
Swartboyn tuumaan.

Mutta miten se oli suoritettava? Ovi oli vielä saranoillaan, samoin

ikkunaluukut. Jos he vain pääsisivät niihin käsiksi ja saisivat ne
lujasti suljetuiksi, olisi heillä leijona vallassaan ja he voisivat surmata
sen kaikessa rauhassa.

Mutta miten sulkea turvallisesti niin ovi kuin akkunakin? Siinä

ilmeni nyt vaikeus.

Jos joku heistä lähestyisi, näkisi sen leijona varmasti sisältä ja

raivoissaan kun se oli, epäilemättä karkaisi heidän kimppuunsa.
Vaikkapa he lähenisivät ratsain suorittamaan aiettaan, eivät he olisi
paljoa turvatumpia. Hevoset eivät seisoisi hiljaa, sillaikaa kun he
ojentautuisivat tarttumaan säppiin tai kädensijaan. Kaikki kolme
eläintä tanssivat jo kiihoittuneina. Ne tiesivät leijonan olevan sisällä,
ajoittainen murina ilmaisi sen läsnäolon — ne eivät lähestyisi ovea tai
ikkunaa kyllin tyynesti; ja niiden tömistelyn ja pärskimisen seuraus
olisi, että vihastunut peto ryntäisi niiden kimppuun.
 Oli siis selvää, että niin hyvin oven kuin ikkunan sulkeminen olisi
perin vaarallinen yritys. Niin kauan kuin ratsastajat olivat avoimella
kentällä ja jonkun matkan päässä leijonasta, ei heillä ollut syytä
pelkoon; mutta jos he ajaisivat lähelle ja takertuisivat aituuksien
väliin, joutuisi joku heistä todennäköisesti villin pedon uhriksi.

Alhainen on kenties bushmannin älyn mitta, mutta on jokin hänelle

erikoinen laji, jossa hän näyttää kunnostautuvan. Kaikissa
metsästystaitoa koskevissa seikoissa hänen järkensä, tai vaistoksi
voit sitä melkein sanoa, on täysin korkeammalle kehittyneen
kaukaasialaisen älyn tasalla. Tämä johtuu epäilemättä noiden
erikoisten kykyjen ankarasta ja alituisesta harjoittamisesta —
ankarasta ja alituisesta, koska koko hänen olemassaolonsa usein
riippuu niiden menestyksellisestä käyttämisestä.

Vaikka Swartboyn hartioilla olikin suunnaton, muodoton pää, oli

siinä aika varasto ymmärrystä; ja sitä käyttämään oli häntä
opettanut elämä, joka oli ankaraa ponnistusta vatsan vaatimuksien
tyydyttämiseksi. Tällä hetkellä Swartboyn järki auttoi joukkuetta.

"Baas!" sanoi hän, koettaen hillitä isäntänsä kärsimättömyyttä,

"varttoo vähä, mun baas! Jättää vanhalle Bushylle ovi sulkea. Hän
sen tehdä."

"Millä tavoin?" kysyi van Bloom.

"Varttoo vähä, mun baas! ei kauan odottaa — saa nähdä."

Kaikki kolme olivat ratsastaneet yhteen noin sadan kyynärän

päähän kraalista. Van Bloom ja Hendrik istuivat ääneti ja katselivat
bushmannin hankkeita.
 Viimemainittu veti taskustaan kerän ohkaista nuoraa ja,
kehitettyään sen huolellisesti auki, kiinnitti toisen pään nuoleen.
Sitten hän ratsasti noin kolmenkymmenen kyynärän päähän talosta
ja heittäytyi satulasta — ei aivan sisäänkäytävää vastapäätä, vaan
hiukan toisella sivulla — niin että puisen oven etupinta oli siten
suoraan hänen edessään, oven ollessa onneksi vain
kolmenneljänneksen verran auki. Pitäen suitset käsivarrellaan hän
jännitti jousensa ja lennätti nuolen oven puuaineeseen. Siellä se oli,
pistäen esiin lähellä reunaa ja aivan säpin alla!

Niin pian kuin Swartboy oli ampunut vasaman, hypähti hän

takaisin satulaan — ollakseen valmiina peräytymään, jos leijona
loikkaisi ulos. Hän piti kuitenkin yhä kiinni nuorasta, jonka toinen pää
oli liitetty nuoleen.

Nuolen kumahdus, sen iskiessä oveen, oli kiinnittänyt leijonan

huomiota. Luonnollisesti ei kukaan heistä nähnyt sitä, mutta sen
vihainen murina todisti niin olevan. Se ei kuitenkaan näyttäytynyt ja
oli jälleen hiljaa.

Swartboy veti nyt nuoran kireälle — koetellen sitä ensin

voimakkaalla tempaisulla; ja sitten tyytyväisenä sen lujuuteen antoi
sille kovemman nykäyksen ja veti oven kiinni. Säppi toimi mainiosti,
ja ovi pysyi suljettuna sittenkin, vaikka nuoraa lakattiin
pingoittamasta.

Voidakseen avata oven olisi leijonan pitänyt älytä nostaa säppiä tai
muussa tapauksessa murtautua läpi paksujen, vankkojen lautojen —
kumpaakaan ei tarvinnut pelätä.

Mutta akkuna oli vielä auki, ja sen kautta leijona voisi helposti
hypätä ulos. Swartboy aikoi tietysti sulkea sen samalla tavoin kuin
ovenkin.

Mutta nyt ilmaantuikin erikoinen vaara. Hänellä oli vain yksi

nuoranpala. Se oli kiinnitetty nuoleen, joka yhä oli ovessa. Miten hän
voisi sen irroittaa ja saada haltuunsa?

Ei näyttänyt olevan muuta keinoa kuin mennä ovelle ja leikata se

irti vasamasta. Tässä oli vaara tarjolla; sillä jos leijona hänet
huomaisi ja ryntäisi ulos akkunasta, olisi; bushmanni mennyttä
miestä.

Kuten useimmat heimolaisensa Swartboy oli enemmän ovela kuin

uljas — joskin hän oli kaukana pelkurista. Hän ei sentään ollut
lainkaan halukas sillä hetkellä menemään kraalin ovelle.

Sisältä kuuluva vihainen murina olisi saattanut pelosta värisemään

uljaammankin sydämen kuin Swartboyn.

Tässä pulassa Hendrik tuli hänen avukseen. Hendrik oli keksinyt

keinon, millä saisi haltuunsa nuoran menemättä oven läheisyyteen.

Huutaen Swartboyta olemaan varuillaan hän ratsasti noin

neljänkymmenen kyynärän päähän sisäänkäytävästä — mutta
toiselle puolelle kuin Swartboy — ja pysähtyi sinne. Siinä oli paalu,
jossa oli useita sakaroita ja joissa oli ollut tapana pitää suitsia.

Hendrik hyppäsi alas, ripusti ohjaksensa yhteen näistä sakaroista;

nojasi "jääkäriänsä" toista vastaan, ja sitten, tähdäten nuolen
varteen, veti liipasinta. Pyssy pamahti, katkenneen varren nähtiin
lennähtävän ovesta, ja nuora oli vapaa!

Kaikki olivat valmiit laukkaamaan pois; mutta leijona oli yhä

piiloutuneena, vaikka se murisikin julmasti kuullessaan laukauksen.
 Swartboy veti nyt nuoran luokseen ja kiinnitettyään sen uuteen
nuoleen lähti liikkeelle saadakseen akkunan näkyviin. Muutaman
hetken kuluttua nuoli oli viiltänyt halki ilman ja iskenyt syvälle
pehmeään puuhun, ja sitten luukku heilautettiin saranoillaan ja
vedettiin kiinni.

Kaikki kolme hyppäsivät nyt satulasta, juoksivat ääneti ja nopeaan

paikalle ja sitoivat sekä oven että luukun kiinni vankoilla
ruoskahihnoillaan.

Eläköön! Leijona oli teljetty häkkiin!

11. luku.

LEIJONAN KUOLEMA.

Niin, raivoisa peto oli kauniisti satimessa. Kolme metsästäjää

hengähti helpotuksesta.

Mutta kuinka juttu päättyisi? Sekä ovi että akkunaluukku olivat

vankasti ja tiiviisti paikoillaan; ja vaikka saattoikin kurkistaa raoista,
ei voinut mitään nähdä sisällä — koska siellä oli vallan pimeä
molempien ollessa suljettuina.

Jos leijonan olisi voinut nähdäkin, ei ollut reikää, josta olisi voinut
työntää sisään pyssynsuun ja ampua. Se oli aivan yhtä turvassa kuin
sen vangitsijatkin; ja niin kauan kuin ovi pysyi kiinni, eivät he voineet
vahingoittaa sitä enemmän kuin sekään heitä.
 He voisivat jättää sen telkien taa ja antaa sen kuolla nälkään. Se
voisi elää jonkun aikaa sillä, mitä sakaalit olivat jättäneet, ja kahden
koiran haaskoilla, mutta se ei pitkälle riittäisi, ja lopultakin sen
täytyisi antautua ja surkeasti menehtyä. Tämä ei kuitenkaan
näyttänyt niin varmalta van Bloomista ja hänen seuralaisistaan.
Huomatessaan olevansa todella häkkiin teljettynä, peto voisi ryhtyä
oven kimppuun ja onnistua terävillä kynsillään ja hampaillaan
murtautumaan sen lävitse.

Mutta suuttuneella kenttäkornetilla ei ollut pienintäkään aikomusta

jättää leijonalle sellaista mahdollisuutta. Hän oli päättänyt surmata
pedon ennenkuin lähtisi paikalta; ja nyt hän ryhtyi miettimään,
kuinka sen saattaisi suorittaa nopeimmalla ja tehokkaimmalla tavalla.

Ensin hän tuumi veistää puukollansa oveen reiän, kyllin suuren,

jotta sen läpi voisi nähdä ja pistää pyssynpiipun sen kautta. Jollei
hänen onnistuisi nähdä elukkaa sen läpi, tekisi hän toisen
akkunaluukkuun. Kun nuo molemmat olivat talon kulmittaisilla
sivuilla, saattaisi hän hallita koko sisustaa — sillä kenttäkornetin
entinen asunto käsitti vain yhden huoneen. Hänen siellä
majaillessaan niitä oli ollut kaksi, apuna seebrannahkainen väliverho;
mutta se oli otettu pois, ja kaikki oli nyt yhtenä huoneena.

Aluksi van Bloom ei voinut ajatella muuta tapaa, jolla pääsisi

käsiksi viholliseen, ja kuitenkaan ei tämäkään häntä oikein
miellyttänyt. Se oli turvallinen kyllä ja toimeenpantuna voisi päättyä
vain leijonan kuolemaan.

Sekä ovessa että akkunassa oleva reikä sallisi heidän ampua petoa
kohti niin monta luotia kuin he haluaisivat, samalla kun he olisivat
aivan turvassa sen hyökkäyksiltä. Mutta aika, joka kuluisi noiden
reikien tekemiseen — sen tähden ei tämä suunnitelma miellyttänyt
kenttäkornettia. Hänellä ja hänen joukollaan ei ollut aikaa tuhlata;
heidän hevosensa olivat nälästä heikkoja; ja pitkä matka oli heidän
edessään ennenkuin saisivat suupalaakaan. Ei, aikaa oli niukalta
läven tekoon. Joku ripeämpi hyökkäystapa oli keksittävä.

"Isä", sanoi Hendrik, "entä jos sytyttäisimme talon tuleen?"

Hyvä. Ehdotus oli hyvä. Van Bloom heitti silmäyksen kattoon —

rakenteeltaan kaltevaan ja pitkäräystäiseen. Se oli tehty kuivista
raskaista palkeista orsineen ja säleineen ja oli kokonaan katettu
korsilla jalan paksuudelta. Siitä tulisi mahtava roihu, ja sauhu riittäisi
jo luultavasti tukahuttamaan leijonan, ennenkuin liekit siihen
ylettyisivät.

Hendrikin ehdotus hyväksyttiin. He valmistautuivat sytyttämään

talon.

Siellä oli vielä aikamoinen risuläjä — kerätyitä polttopuita, joita

heinäsirkat eivät olleet ahmineet. Tämä auttaisi heitä toteuttamaan
aikeensa; ja kaikki kolme ryhtyivät heti vetämään niitä ja kasaamaan
ovea vasten.

Olisi miltei voinut kuvitella leijonan päässeen heidän aikomuksensa

perille; sillä vaikka se oli pitkän aikaa ollut aivan hiljaa, alkoi se nyt
uuden karjuntajakson. Ehkä puiden kolina, niiden sattuessa oven
ulkopuoleen, aiheutti sen; ja huomatessaan itsensä teljetyksi ja
hätyytetyksi se oli tullut kärsimättömäksi. Mitä se oli etsinyt suojana,
olikin muuttunut satimeksi, ja nyt se oli halukas pääsemään sieltä.

Tämä oli selvää sen alkamista mielenilmaisuista päättäen. He

saattoivat kuulla sen hyökkäilevän — kulkien ovelta ikkunalle —
iskien kumpiakin suunnattomilla käpälillään ja saaden ne tärisemään
saranoillaan — koko ajan päästäen mitä ilkeimpiä karjahduksia.

Vaikkakaan ei aivan pelotta, nuo kolme jatkoivat työtänsä. Heillä

oli käsillä hevoset, joiden selkään voisi hypätä, jos leijonan onnistuisi
päästä tulen läpi. Oikeastaan he aikoivat nousta satulaan — niin pian
kuin tuli kunnolla oli syttynyt — ja katsella paloa turvallisen
välimatkan päästä.

He olivat laahanneet kaikki pensaat ja kuivat puut kasaten ne oven

eteen. Swartboy oli ottanut esiin piinsä ja tulirautansa ja oli
iskemäisillään, kun sisältä kuului kovaa raapimista, joka oli erilaista
kuin mikään heidän korviinsa ennen kuulunut. Se oli leijonan kynsien
rapina seinää vastaan, mutta sillä oli omituinen sävy kuin jos eläin
olisi ponnistellut ankarasti; samalla sen ääni tuntui käheältä ja
tukahtuneelta ja kuului tulevan etäältä.

Mitä pedolla oli tekeillä?

He seisoivat hetkisen katsellen toisiansa levottomina. Raapimista

jatkui — käheää karjuntaa aika-ajoin — mutta se loppui viimein; ja
sitten kuului korskahdus, jota seurasi niin kova ja selvä karjaisu, että
kaikki kolme säpsähtivät pelästyneinä. He eivät voineet uskoa, että
heidän ja heidän vaarallisen vihollisensa välillä oli seiniä!

Jälleen kaikui tuo hirmuinen kiljunta. Taivaan tähden! Se ei

kuulunut enää sisältä — se tuli heidän yläpuoleltaan!

Oliko leijona katolla?

Kaikki kolme syöksyivät taaksepäin askeleen tai pari ja katsahtivat

ylös. Heidän edessään oli näky, joka teki heidät hämmästyksestä ja
kauhusta miltei mykiksi.

Savutorven yläpuolella näkyi leijonan pää; sen välkkyvät keltaiset

silmät ja valkeat hampaat näyttivät vielä pelottavammilta
vastakohtana mustalle noelle, joka tahrasi sitä. Se veti ruumistansa
ylös. Yksi jalka oli jo päätekiven yläpuolella; ja tällä ja hampaillaan
se laajensi ympärillään olevaa aukkoa.

Se oli hirmuinen katseltava — ainakin alhaalla olijoille.

Kuten sanottu he olivat säikähtäneitä ja olisivat turvautuneet

hevosiinsa, jolleivat olisi havainneet, että eläin oli tarttunut kiinni!

Oli selvää, että niin oli asian laita, mutta yhtä selvää oli, että
muutamassa hetkessä sen onnistuisi vapautua savutorvesta. Sen
hampaat ja kynnet olivat kovassa työssä, ja kiviä ja muurilaastia
sinkoili kaikille suunnille. Savutorvi olisi kohta sen leveän rinnan
alapuolella, ja sitten —

Van Bloom ei jäänyt miettimään mitä sitten tulisi. Hän ja Hendrik

juoksivat pyssyt käsissä seinän vierelle. Savutorvi ei ollut kuin
parikymmentä jalkaa korkealla; pitkä "roeri" suunnattiin ylöspäin,
ulottuen tuon matkan puoliväliin. "Jääkärillä" tähdättiin myös.
Molemmat pamahtivat yht'aikaa. Leijonan silmät sulkeutuivat äkkiä,
sen pää vapisi kouristuksen tapaisesti, sen käpälä putosi velttona
päätekivelle, sen kita avautui ja verta tihkui kieleltä. Muutamassa
silmänräpäyksessä se oli kuollut.

Tämä oli jokaiselle selvää. Mutta Swartboy ei ollut tyydytetty,

ennenkuin oli ampunut parisenkymmentä nuolta eläimen päähän,
saattaen sen näyttämään siililtä.
 Niin ahtaasta paikasta oli suunnaton eläin tunkeutunut eteenpäin,
että se vielä kuoltuaankin jäi tuohon omituiseen asemaan.

Toisissa oloissa se olisi vedetty alas nahkansa vuoksi. Mutta ei

liiennyt aikaa sen nylkemiseen; ja enempää viivyttelemättä van
Bloom ja hänen seuralaisensa nousivat hevostensa selkään ja
ratsastivat pois.

12. luku.

PAKINAA LEIJONASTA.

Ratsastaessaan takaisin he keskustelivat leijonista aikaa

kuluttaakseen. Kaikki he tiesivät jotakin näistä eläimistä; mutta
Swartboy, joka oli syntynyt ja kasvanut pensastossa, ihan niiden
oleskelupaikan keskellä, tunsi tietysti hyvin niiden tavat — jopa
paljoa paremmin kuin itse monsieur Buffon.

Olisi sanojen tuhlausta kuvata leijonan ulkonaista muotoa.

Jokaisen lukijani täytyy tuntea leijona ulkonäöltä, joko nähtyänsä sen
eläintieteellisessä kokoelmassa tai sen täytetyn nahan jossakin
museossa. Jokainen tuntee eläimen muodon ja sen suuren, tuuhean
harjan. Jokainen tietää vielä, että naarasleijona on vailla tätä
lisäkettä ja että se näöltään ja kooltaan eroaa melkoisesti
koiraksesta.

Vaikka ei olekaan kahta lajia leijonia, on olemassa mitä sanotaan

muunnoksiksi, mutta nämä eroavat varsin vähän toisistaan — paljon
vähemmän kuin useimpien muiden eläinten muunnokset.
 On olemassa seitsemän tunnettua muunnosta. Berberi-leijona,
Senegalin leijona, intialainen leijona, persialainen, keltainen Kap-
maan, musta Kap-maan ja harjaton leijona.

Näiden eläinten eroavaisuudet eivät ole niin suuria, ettei kuka

tahansa yhdellä silmäyksellä voisi huomata niiden olevan samaa
sukua ja lajia. Persialainen muunnos on vähäisen pienempi kuin
muut; berberiläinen on tummemman ruskea ja tuuheaharjainen;
Senegalin leijona on vaalea, hohtavan keltainen väriltään ja
ohutharjainen, kun taas harjaton leijona, kuten nimi sanoo, on tätä
lisäkettä vailla. Viimemainitun lajin olemassaoloa epäilevät muutamat
luonnontutkijat. Sitä sanotaan tavattavan Syyriassa.

Kaksi Kap-maan leijonaa eroaa toisistaan pääasiallisesti harjansa

värissä. Toisella se on musta tai tummanruskea — toisella
ruskeankeltainen, kuten muukin ruumis.

Kaikista leijonista ovat etelä-afrikalaiset kenties suurimmat, ja

musta muunnos raivoisin ja vaarallisin.

Leijonia on Afrikan koko mantereella ja Aasian eteläisissä maissa.

Ne olivat ennen yleisiä osissa Eurooppaakin, jossa niitä ei enää ole.
Amerikassa ei ole leijonia. Espanjalais-amerikalaisissa maissa
leijonan (leon) nimellä tunnettu eläin on cougar eli puuma (Felis
concolor), joka ei ole kolmannestakaan leijonan koosta ja muistuttaa
eläinten kuningasta ainoastaan ollen samaa keltaisenruskeata väriä.
Puuma ei eroa paljoakaan kuuden kuukauden vanhasta
leijonanpennusta.

Afrika on erikoisesti leijonan maa. Sitä tavataan kautta koko

mantereen — paitsi luonnollisesti muutamissa tiheään asutuissa
seuduissa, joista ihminen on sen karkoittanut.
 Leijonaa on nimitetty "metsien kuninkaaksi". Tämä näyttää olevan
väärä nimitys. Se ei ole varsinainen metsäeläin. Se ei voi kiivetä
puihin, ja sen tähden se metsässä vähemmän helposti hankkisi
ravintonsa kuin aukealla tasangolla. Pantteri, leopardi ja jaguaari
ovat kaikki puukiipijöitä. Ne voivat seurata lintua sen pesään ja
apinaa sen yöpuulle. Metsä on niille soveltuva koti. Ne ovat
metsäeläimiä. Mutta ei leijona. Aukeilla tasangoilla — missä isot
märehtijät mielellään kuljeksivat — ja niitä reunustavissa matalissa,
tuuheissa tiheiköissä leijona mielellään asustaa.

Se elää lihasta — monenlaisten eläinten lihasta, vaikka sillä on

mielihalunsa, riippuen siitä maasta, jossa se oleilee. Se surmaa itse
nämä eläimet. Juttu sakaalista, joka muka on sen "hankkija" —
surmaten elukat leijonalle — ei ole tosi. Paljon useammin tämä
hankkii perässä hiipiville sakaaleille aterian. Siitä johtuu, että niitä
usein nähdään sen seurassa — sitä ne hakevat aikeissa poimia sen
"murut".

Leijona "teurastaa" itselleen, vaikkei se pane vastaan, jos se

tehdään sen puolestakin; se ottaa riistan pois sudelta, sakaalilta tai
hyeenalta — metsästäjältäkin, jos voi.

Leijona ei ole nopea juoksija — samoin kuin ei yksikään

kissansukuun kuuluva. Melkein kaikki märehtijät voittavat sen
juoksussa. Miten se sitten saa niitä saaliikseen?

Sotajuonella, hyökkäyksensä äkillisyydellä ja hyppäyksensä

pituudella ja vauhdilla. Se on väijyksissä tai hyökkää salavihkaa
niiden kimppuun. Se tekee hyppäyksen kyyristymispaikastaan.
Erikoisen anatomisen rakenteensa vuoksi se voi hypätä
suunnattoman matkan — todella miltei uskomattoman matkan.
Kuusitoista askelta, väittävät kirjoittajat, jotka sanovat olleensa
silminnäkijöitä ja huolellisesti mittasivat hypyn.

Jollei leijona onnistu saamaan kiinni saalistaan ensi loikkauksella,

ei se seuraa sitä enää, vaan kääntyy ja juosta hölkyttää
vastakkaiseen suuntaan.

Toisinaan kuitenkin aiottu uhri houkuttelee sitä toiseen

hyppäykseen ja vieläpä kolmanteenkin; mutta jos se silloin
epäonnistuu, jättää se varmasti takaa-ajon.

Leijona ei elä laumoissa, vaikka niinkin monta kuin kymmenen tai

kaksitoista usein nähdään yhdessä. Toisinaan ne metsästävät
joukolla ja ajavat riistan toisiansa kohti.

Ne käyvät kaikkein muiden niiden ympärillä asuvien eläinten

kimppuun ja tuhoavat niitä — eivät ne edes pelkää vahvaa, rajua
sarvikuonoa, vaikka viimemainittu usein paiskaa ne maahan ja
voittaa. Nuoret elefantit toisinaan joutuvat niiden saaliiksi. Hurjan
puhvelin, giraffin, oryxin, suunnattoman uroshirven ja
eriskummaisen gnuu-eläimen, kaikkien täytyy alistua suuremman
voiman ja sotakuntoisuuden edessä.

Mutta ne eivät poikkeuksetta voita näitä eläimiä. Joskus yksi ja

toinen näistä vie voiton leijonasta, joka puolestaan joutuu uhriksi.
Toisinaan molempien vastustajain ruumiit jäävät taistelutantereelle.

Leijonanmetsästystä ei harjoiteta elinkeinona. Sen saalistaminen

on vähäarvoista. Sillä nahasta maksetaan vain vähän eikä siitä saada
minkäänarvoista muuta voitonmerkkiä. Kun sen metsästäminen
saattaa suureen vaaraan ja metsästäjä, kuten jo sanottu,
tahtoessaan voi sitä välttää, surmattaisiin perin vähän leijonia, jollei
olisi erästä vahingollista tapaa, johon ne ovat halukkaita —
rosvoamaan "vee-buurilta" hänen hevosiansa ja karjaansa. Tämä tuo
peliin uuden kiihkon — farmarin koston; ja kun sellainen vaikutin on
metsästyksen kiihoittimena, ahdistetaan leijonaa muutamin paikoin
suurella innolla ja uutteruudella.

Mutta missä ei karjatiloja ole, ei tuota vaikutintakaan ole

olemassa; ja siellä tunnetaan varsin vähän mielenkiintoa tämän
eläimen metsästämiseen. Vieläpä ihmeellisempääkin: bushmannit ja
toiset köyhät kuljeksivat heimot eivät surmaa leijonaa ensinkään tai
hyvin harvoin. Ne eivät katsele sitä vihamielisin tuntein. Leijona on
heille "hankkija"!

Hendrik, joka oli kuullut tästä, kysyi Swartboylta, oliko se totta.

Bushmanni vastasi kohta myöntävästi.

Hänen kansallaan, sanoi hän, oli tapana tarkata leijonaa tai

seurata sen jälkiä, kunnes he joko saavuttivat sen itsensä tai riistan,
jonka se oli surmannut. Toisinaan korppikotkat opastivat heidät sen
luo. Kun "tao" sattui olemaan paikalla tai ei vielä ollut lopettanut
ateriaansa, odottivat sen vainuajat, kunnes se oli lähtenyt pois,
minkä jälkeen he anastivat ja käyttivät hyväkseen sen, mitä saaliista
oli jäljellä. Usein siinä olikin puolet tai ehkä kolmannes jostakin
suuresta eläimestä, jota he olisivat pitäneet vaikeana itse tappaa.

Tietäen, että leijona harvoin hyökkää heidän kimppuunsa, eivät

bushmannit juuri pelkää näitä eläimiä. Päinvastoin he pikemmin
iloitsevat nähdessään niitä lukuisasti alueellaan, koska heillä silloin
on metsästäjiä, jotka kykenevät hankkimaan heille ravintoa!
 13. luku.

MATKAMIEHET YÖPYVÄT.

Matkamiehemme olisivat pakisseet paljon enemmän leijonista,

jolleivät heidän hevosensa olisi olleet kiusana. Tämä teki heidät
levottomiksi. Lukuunottamatta muutaman tunnin laitumellaoloa
eläinparat olivat olleet ruoatta sitten heinäsirkkojen ilmestymisen.
Hevoset eivät kestä hyvin matkaa ruohoravinnolla, ja luonnollisesti
ne nyt kärsivät suuresti.

Yö olisi jo pitkälle kulunut, ennenkuin ratsastajat voisivat saapua

leirille — vaikka he jouduttivat kulkuaan sikäli kuin hevoset jaksoivat
taivaltaa.

Oli vallan pimeä heidän saapuessaan sille paikalle, johon he

edellisenä iltana olivat pysähtyneet. Oli todellakin jo hyvin pimeä. Ei
kuuta eikä tähtiä näkynyt taivaalla; ja sankat mustat pilvet peittivät
taivaankannen kokonaan. Näytti siltä kuin voisi odottaa
rankkasadetta — pisaraakaan ei kuitenkaan ollut vielä pudonnut.

Matkamiesten aikomus oli pysähtyä tähän ja antaa hevostensa

hetkisen haukata ruohoa. Näissä aikeissa he kaikki hyppäsivät
satulasta; mutta koetettuaan paria paikkaa he eivät voineet havaita
ollenkaan ruohoa.

Tämä näytti omituiselta, koska he varmasti olivat huomanneet

ruohoa juuri samalla paikalla edellisenä päivänä. Nyt siinä ei ollut
lainkaan!

Hevoset laskivat turpansa maahan, mutta nostivat ne jälleen,

korskuen ja ilmeisesti pettyneinä. Ne olivat kyllin nälkäisiä, jotta
olisivat ruohoa syöneet, jos sitä olisi ollut, sillä ahnaasti ne
sieppasivat pensasten lehtiä ohi kulkiessaan.

Olivatko heinäsirkat olleet sielläkin? Ei. Mimoosapensaat olivat

säilyttäneet ihanat lehvänsä, eikä niin olisi ollut asian laita, jos
heinäsirkat olisivat paikalla vierailleet.

Matkamiehemme olivat hämmästyneitä, kun eivät löytäneet

ruohoa. Olihan siellä varmasti hiukan edellisenä päivänä. Olivatko he
tulleet jollekin uudelle polulle?

Pimeys esti heitä saamasta yleissilmäystä alueesta; van Bloom ei

kuitenkaan ollut voinut erehtyä tiestä — matkattuaan sitä jo neljä
kertaa. Vaikkei hän voinut nähdä pintaa, näki hän aina silloin tällöin
vilahdukselta jonkun puun tai pensaan, jonka oli pannut merkille
edellisillä retkillään, ja nämä saivat hänet vakuutetuksi, että he yhä
olivat oikealla tolalla.

Hämmästyneinä ruohon puutteesta paikalla, jossa he niin

äskettäin olivat sitä nähneet, he olisivat tutkineet maanpintaa
tarkemmin, mutta heitä halutti kiirehtiä edelleen lähteelle, ja lopuksi
he luopuivat pysähtymistuumastaan. Heidän kurpitsaleileissään ollut
vesi oli käytetty loppuun jo kauan ennen; ja sekä he että heidän
hevosensa kärsivät vielä kerran janoa.

Sitäpaitsi tunsi van Bloom hiukan levottomuutta vankkureissa

matkaavien lasten tähden. Hän oli ollut erossa heistä nyt täydelleen
puolitoista vuorokautta, ja monta muutosta oli voinut tapahtua —
monta vaaraa ilmetä sillä ajalla. Hän alkoi todella soimata itseään
siitä, että oli jättänyt heidät yksin. Olisi ollut parempi antaa karjan
joutua tuhon omaksi. Niin hän nyt ajatteli. Aavistus, ettei kaikki ollut
hyvin, heräsi vähitellen hänen mielessään; ja sitä miettiessään hän
yhä kiihkeämmin halusi joutua eteenpäin.

He ratsastivat edelleen ääneti. Vasta Hendrikin ilmaistessa

epäilynsä, oltiinko oikealla suunnalla, alkoi keskustelu jälleen.
Myöskin Swartboy uskoi heidän kulkevan väärään suuntaan.

Ensin van Bloom vakuutti heidän olevan oikealla tolalla, mutta

edettyänsä hiukan hän myönsi, että hänelläkin oli epäilynsä; ja sitten
taivallettuansa toisen puoli-mailin hän selitti joutuneensa harhaan.
Hän ei voinut enää tuntea yhtään vaariinottamaansa merkkiä tai
kohtaa.

Tällaisissa olosuhteissa oli oikea menetelmä jättää hevoset omiin

hoiviinsa; ja sen kaikki kolme hyvin tiesivät. Mutta eläimet kärsivät
nälän tuskia, ja kun ne jätettiin valloilleen, eivät ne kulkeneet
eteenpäin, vaan ryntäsivät mimoosapensaille ja alkoivat ahmien
syödä niiden lehtiä.

Seuraus oli, että ratsastajien täytyi pitää ne ruoskan ja kannuksien

avulla liikkeellä; ja sillä tavoin ei ollut lainkaan varmuutta, että
hevoset kulkivat oikeaan suuntaan.

Taivallettuaan eteenpäin useita tunteja, koko ajan

epätietoisuudessa, ja kun vieläkään ei vankkureita eikä leiritulta
näkynyt, päättivät matkamiehet pysähtyä. Ei hyödyttänyt kulkea
edelleen. He arvelivat, etteivät voineet olla kaukana leiriltä; mutta
nyt he saattoivat yhtä hyvin ratsastaa poispäin siitä kuin sitä kohti; ja
he päättivät lopulta olevan viisainta jäädä päivänkoittoon saakka
siihen, missä olivat.
 He laskeutuivat siis kaikki satulasta ja sitoivat hevosensa pensaisiin
— jotta eläimet saattoivat syödä lehtiä aamuun saakka — johon ei
voinut olla pitkää aikaa. He kääriytyivät "karosseihinsa" ja
laskeutuivat maahan pitkälleen.

Hendrik ja Swartboy olivat pian unessa. Van Bloom olisi myös

halunnut nukkua, sillä hän oli väsynyt kylläkin; mutta isän sydän oli
liian täynnä levottomuutta salliakseen silmille lepoa, ja hän lojui
valveilla odottaen aamunkoittoa.

Se tuli vihdoin, ja ensi valon sarastaessa hän silmäili joka taholle

pitkin ympäröivää seutua. Joukkue oli sattumalta pysähtynyt
kummulle, josta aukeni hyvä näköala maileja laajalle, mutta
kenttäkornetti ei ollut silmännyt puoltakaan ympäröivästä kehästä,
kun hänen silmäänsä sattui eräs esine, joka ilahutti hänen
sydäntänsä. Se oli vankkurien valkea katos!

Hänen päästämänsä iloinen huudahdus herätti nukkujat, jotka heti

hypähtivät pystyyn, ja kaikki kolme katselivat tervetullutta näkyä.

Jatkaessaan katselemistaan heidän ilonsa vähitellen antoi sijaa

hämmästyksen tunteille. Olivatko ne sittenkään heidän vankkurinsa?

Ne kyllä näyttivät, heidän omiltaan; mutta ne olivat täyden puolen

mailin päässä, ja niin kaukaa toiset vankkurit näyttäisivät aivan
toisten kaltaisilta. Mikä sitten sai heidät epäilemään etteivät ne olisi
heidän? Se oli sen paikan ulkomuoto, missä he ne näkivät. Se ei
varmastikaan ollut sama paikka, jossa he olivat riisuneet valjaat.

Heidän omansa olivat jätetyt kahden suojaisan selänteen välissä

olevaan pitkulaiseen laaksoon — sellaisessa laaksossa tämäkin oli.
Lähelle lähteen muodostamaa pientä lammikkoa — täälläkin oli
samanlainen, sillä he saattoivat huomata veden kimaltelevan. Mutta
kaikissa muissa suhteissa paikka oli erilainen. Sitä laaksoa, johon
heidän vankkurinsa olivat jätetyt, verhosi sekä reunoilta että pohjalta
viheriöitsevä ruohopeitto; kun taas tämä, joka oli heidän silmiensä
edessä, oli ruskea ja alaston. Ei ruohonkortta näkynyt — puut
näyttivät olevan ainoat, joissa vehreyttä oli. Matalat pensaat
tuntuivat myöskin olevan vailla lehtiä. Maisema ei ensinkään
muistuttanut sitä, jossa he olivat valjaat riisuneet. Tämän täytyi olla
jonkun muun matkaajan leiri, arvelivat he.

He olivat tulleet yksimielisesti tähän loppupäätelmään, kun

Swartboy, jonka silmät olivat kierrelleet kaikkialla, antoi niiden
pysähtyä maahan jalkainsa juureen. Hetkisen tarkasteltuaan —
minkä lisääntyvä valo teki mahdolliseksi — hän kääntyi äkkiä toisten
puoleen ja suuntasi heidän huomionsa tasangon pintaan. He näkivät
sen olevan täynnä jälkiä, ikäänkuin tuhannet sorkat olisivat
kulkeneet siinä. Se näytti itse asiassa suunnattomalta
lammastarhalta, niin suunnattomalta, että niin kauas kuin silmä
kantoi, he kohtasivat saman poljetun ja tallatun näyn.

Mitä se saattoi merkitä? Hendrik ei tiennyt. Van Bloom epäili.

Swartboy saattoi sanoa ensi silmäyksellä. Se ei ollut hänelle outo
näky.

"All right, baas", sanoi hän, katsahtaen ylös isäntänsä kasvoihin.

"Tuo se vanha vaunu! — se sama lähde ja laakso — se sama paikka
siell ole ollut trek-boken!"

"Trek-boken!" huudahtivat van Bloom ja Hendrik samassa

hengenvedossa.
 "Jaa, baas — mahtava, suuri liuta; tuos olla jäljet niist antiloopist
— katsos!"

Van Bloom ymmärsi nyt kaikki. Maan alastomuus, lehtien puute

matalammissa pensaissa, miljoonat pienet jäljet, kaikki saivat nyt
selityksensä. Hyppykauriin, "trek-bokenin", muuttovaellus oli
pyyhkäissyt yli seudun. Se oli aiheuttanut niin valtavan muutoksen.
Vankkurit, jotka he näkivät, olivat sittenkin heidän.

He eivät tuhlanneet aikaa, vaan ottaen kiinni hevosensa panivat

suitset niiden päähän ja ratsastivat nopeasti kummulta alas.

Vaikka van Bloom oli hiukan tyyntynyt nähdessään vankkurit, oli

hän yhä pelokas.

Lähestyessään he näkivät kaksi hevostansa seisomassa niiden

vieressä sidottuina pyöriin, lehmä oli siellä myöskin — mutta ei
vuohia eikä lampaita ollut lähistöllä.

Vankkurien takana paloi tuli ja niiden alla oli musta möhkäle,

mutta ainoatakaan ihmistä ei näkynyt.

Ratsastajien sydämet jyskyttivät heidän edetessään. Heidän

silmänsä olivat kiinteästi suunnatut vankkureihin. He tunsivat suurta
levottomuutta.

He olivat tulleet neljänsadan kyynärän päähän, ja vieläkään ei

kukaan liikahtanut — ketään ihmistä ei ilmestynyt. Van Bloom ja
Hendrik kärsivät sanomattomasti.

Tällä hetkellä nuo vankkurien luona olevat kaksi hevosta hirnuivat

äänekkäästi; musta möhkäle vankkurien alla liikahti, pyörähti reunaa
kohti, nousi ja seisoi pystyssä. He tunsivat Tottyn!